Tero Rönni /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työttömien yhdenvertainen kohtelu on asia, jossa aina riittää painimista ja pohtimista meillä lainlaatijoilla. Työttömyysturvalainsäädännössä on nykyiselläänkin liian paljon sellaisia porsaanreikiä, jotka aiheuttavat ihmisille ikäviä yllätyksiä ja taloudellisia menetyksiä. Otan yhden esimerkin.

Ihminen on ollut pitkäaikaistyötön ja työnhakijana työvoimatoimistossa. Hänellä oli kuitenkin jonkin verran ansiosidonnaisen päivärahan päiviä jäljellä, ja työllisyysedellytysten tarkemmaksi kartoittamiseksi työvoimatoimisto osoitti hänet niin sanotulle aktivointikurssille, joka oli nimeltään "Mitä mahdollisuuksia?", erittäin idearikas kurssi varmasti. Kurssin ajankohta oli viime syksynä, ja koulutuksen järjesti työhallinnon toimeksiannosta Tampereen ammattikurssikeskus. Kurssin aikana tutkittiin kouluttajan toimesta kurssilaisten työkykyä ja terveydentilaa. Tässä tutkimuksessa lääkäri totesi esimerkkihenkilöni työkyvyn alentuneen niin paljon, että hänet määrättiin työkyvyttömäksi kurssin päättymispäivää seuraavasta arkipäivästä eli viime syksyn lokakuun lopusta lukien toistaiseksi. Henkilö ilmoitti asiasta työvoimatoimistoon ja ilmoitti myöskin olevansa sairausvakuutuksen omavastuupäivien — eli sairasloman alkamispäivä ynnä yhdeksän päivää — aikana työnhakijana työvoimatoimistossa, joten hänestä annettiin esteetön päivärahalausunto työttömyyskassalle kyseiseltä kurssin jälkeiseltä ajalta. Kuitenkin työttömyyskassa hylkäsi työttömyyspäivärahat tältä sairausloman ajalta, tältä yhdeksän päivän ajalta. Perusteluna on: "Teillä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen sairausvakuutuslain 19 §:n 1 momentin mukaiselta omavastuuajalta, koska ette ole ollut työttömyysetuuden saajana työkyvyttömyyden alkaessa." Siinäpä sitä ihmettelivät asiakas ja työvoimavirkailija yhdessä voimassa olevaa lakia.

Tilannehan on se, että työtön saa sairastuessaan sairauspäivärahan omavastuupäivät työttömyyskorvauksena tai työmarkkinatukena, mutta se, että henkilö kaiken taiteen sääntöjen mukaan osallistuu työvoimatoimiston määräämälle kurssille eikä sen päätyttyä saakaan omavastuuaikoja, on täysin kohtuutonta, eli tiivistettynä: jos henkilö ei olisi lähtenyt kurssille, hän olisi saanut karenssin, mutta nyt kun hän teki, niin kuin on määrätty, kopsahtikin yhdeksän päivän rangaistus.

Tällainen kuvailemani tilanne johtuu paljolti aikanaan tehdystä työttömyyspäivärahan ja sairauspäivärahan yhteensovituksen epäonnistumisesta. Kantavana ajatuksena aikanaan oli, että työttömän sairastuessa sairauspäivärahassa ei pidä olla omavastuuaikaa. Ajatus on oikea. Työttömältähän on jo yksi omavastuuaika otettu työttömyyspäivärahaan, joten toinen omavastuuaika olisi kohtuutonta pienipalkkaiselle ihmiselle.

Tämä esitys työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n muuttamisesta tähtää siihen, että työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen päättyessä sairastunut ja siihen asti koulutustukea saanut henkilö olisi samassa asemassa kuin tällaisessa koulutuksessa työmarkkinatuella ollut henkilö ja sellainen työttömyyspäivärahan saaja, joka ei osallistu koulutukseen. Niinpä esitänkin tätä muutosta työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:ään, joka kuuluisi näin:

"Työkyvyttömäksi tulleella julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 6 luvun 1 §:n mukaisessa työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa olleella, joka ei koulutuksen päätyttyä saa sairausvakuutuslain 19 §:n 1 momentissa olevan rajoituksen (omavastuu) vuoksi päivärahaa tai muuta vastaavaa lakisääteistä korvausta taikka työnantajalta sairausajan palkkaa, on työkyvyttömyydestään huolimatta ja sen estämättä, mitä 2 luvussa säädetään työnhakijana olosta, oikeus työttömyysetuuteen."