Arvoisa puhemies! Pääministeri on perustellut Pekingin olympialaisiin ja avajaisiin osallistumista muun muassa sillä, että ihmisoikeuskysymyksiin vaikutetaan poliittisella tasolla. Minun kysymykseni onkin:

Miten ja millä tavalla tämä tapahtuu? Kysyn myös, mikä on hallituksen linja tässä asiassa, koska pääministerin ja ulkoministeri Stubbin ajattelu on tässä suhteessa eronnut.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Niin kuin on käynyt eri lausuntojen jälkeen ilmi, pääministerillä ja ulkoministerillä ei ole tässä erilaista kantaa. Suomi vaikuttaa Kiinaan poliittisissa suhteissa niitä suhteita ylläpidettäessä. Ihmisoikeusdialogi on jatkuva osa sitä. Näin on ollut kahdella Kiinan-vierailullani ja myös Kiinan pääministerin Suomen-vierailulla. Se on se kenttä, jossa ennen muuta vaikutetaan Kiinan ihmisoikeuskysymykseen. Voi sanoa, että siihen samaan aihepiiriin kuuluvat hyvin monet asiat: Kiinassa on edelleen kuolemantuomio käynnissä, se on meidän esityslistallamme ollut, Kiinan demokratisoitumiskysymys noin laaja-alaisena kysymyksenä, ja myös Tiibetin kysymys. Nämä kaikki ovat aina esillä, kun poliittisissa suhteissa keskustellaan Kiinan johdon kanssa. Sillä kentällä näistä asioista pitääkin keskustella.

Kuten jo aikaisemmin kyselytunneilla olen todennut, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) meidän traditiommehan ei ole ollut sotkea urheilua ja politiikkaa toisiinsa, emmekä tee sitä nytkään.

Arvoisa puhemies! On syytä yhtyä siihen pääministerin käsitykseen, että dialogi on yksi Suomen ulkopolitiikan periaatteita, ja toinen suuri ulkopolitiikan periaate on ollut siitä lähtien, kun Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen, että Suomi pyrkii unionin yhteisiin kantoihin, oli sitten kysymys Venäjä-politiikasta, Lähi-idästä tai Kiinasta. Nyt kuitenkin kävi niin, että kun pääministeri nopeasti otti kantaa siihen, että hän osallistuu näihin olympialaisiin ja avajaisiin, silloin ikään kuin pohja tältä unionin yhteiseltä politiikalta hieman murtui.

Miten, pääministeri, näin pääsi tapahtumaan?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Olen huomannut sen, että EU-johtajista aika monet ovat ottaneet kantaa omalta osaltaan; aika monet ovat kertoneet, että eivät osallistu kisoihin, kaikilla ei ole ollut edes aikomusta osallistua. Eli kantoja on ilmoitettu, ja sen osalta voidaan sanoa, että ei ole sillä tavalla mitään yhtenäistä käyttäytymistä olemassa. Tiibetin kysymys on ollut ulkoministereiden kokouksessa talven mittaan esillä, ja myöskään siinä yhteydessä ei tämä boikottiajatus ole noussut esille eikä siitä ole päätöksiä tehty. Eikä voi sanoa, että olisin kauhean nopeasti tehnyt ratkaisua. Huomasin, että vasemmisto-opposition puolelta minua jo ehdittiin moittia siitä, että olen liian varovainen enkä ilmaise kantaani. Nyt se on kerrottu.

Arvoisa puhemies! Tärkeätä on, että myös Suomelta lähtee vahva viesti siitä, että mekin haluamme, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan, ja se edellyttää dialogia, poliittista vuoropuhelua Kiinassa, ihmisten kuuntelemista. Kysyn: Onko tämä viesti kerrottu eteenpäin?

Sitten kysyn toisena kysymyksenä: Mikä tämä hallituksen sisäinen koordinaatio on? On puhuttu paljon uudesta ulkopolitiikasta, että on tarve puhua rohkeasti ja suoraan. Siteeraan nyt ulkoministerin kannanottoa 19. päivä huhtikuuta: "Olemme molemmat pääministerin kanssa vähän tällaisia urheiluhulluja, että mikäs sinne Pekingiin nyt mennessä. Ja hassultahan se näyttäisi, jos ei menisi avajaisiin ja sitten jäisi katsomaan urheilua." Edelleen ulkoministeri Stubb kolme päivää myöhemmin 22.4.: "Jokainen tekee päätöksensä henkilökohtaisesti. Minä en olisi tässä vaiheessa lähtenyt." Olisiko hallituksessa aihetta pitää hiukan sisäistä seminaaria näistä kannanotoista, niin että ulkopuolinenkin tietäisi, mikä on sekä ulkoministerin että pääministerin ja koko hallituksen kanta.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kyllä kannattaa ehkä lukea se Stubbin kyseinen lausunto kokonaan, mihin hän viittaa muun muassa sillä, että hän ei olisi lähtenyt. Hallituksen puitteissa tästä ei ole syntynyt erimielisyyttä.

Herra puhemies! Pääministeri Vanhanen, sanoitte, että ette halua sotkea urheilua ja politiikkaa, mutta siitähän ei ole kysymys. Teitähän ei ole kutsuttu sinne urheilijana vaan nimenomaan valtion päämiehenä, ja erityisesti avajaisiin, jotka eivät ole urheilua. Olisin myös tiedustellut sitä, paljonko tähän äkilliseen päätöksentekoonne on vaikuttanut se, että Suomella on kauppasuhteita nimenomaan Kiinaan ja suomalaiset yritykset vievät sinne uusia toimintoja, jopa siirtävät toimintoja Suomesta, niin että työtä tehdään paljon huonommissa olosuhteissa kuin täällä Suomessa.

Mikä vaikutus tällä on ollut teidän nopeaan päätökseenne?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkään tämä päätös ei ollut, niin kuin sanoin, kauhean nopea. Hyvin monet esimerkiksi Euroopassa ovat ottaneet jo kantaa. En ole laskenut, olenko aivan viimeisten joukossa, mutta hyvin monet ovat kannan ottaneet.

Kutsu Suomen olympiakomitealta on tullut kisoihin — ja sen yhtenä osana ovat avajaiset — ei avajaisiin erikseen, vaan kisoihin tietyksi ajanjaksoksi.

Meillä on laajat kauppasuhteet Kiinan kanssa, ja ne kehittyvät, niitä kehitetään omalla painollaan hyvin aktiivisesti, mutta Kiinan, voi sanoa, kanssa käytävään ihmisoikeusdialogiin, keskusteluun Kiinan demokratisoitumiskehityksestä, me osallistumme aivan niiden asioiden omilla ehdoilla. Emme me sotke kaupankäyntiä näihin.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen, te totesitte, että Suomi panostaa ja yrittää vaikuttaa nimenomaan tämän poliittisen keskustelun kautta Tiibetin tilanteeseen, ja tätä poliittista keskusteluahan on vuosikausia käyty. Mutta nyt ainakin tiedotusvälineiden antaman kuvan perusteella tuo Tiibetin tilanne on todellakin huolestuttava ja herättää koko maailmassa suurta huolta. Kysyn arviotanne siitä: Miten te arvioitte tuon Tiibetin ihmisoikeustilanteen?

Millä tavalla ylipäänsä voidaan näillä poliittisilla keskusteluilla vaikuttaa? Miten ne ovat mielestänne tehonneet, ja jos ne eivät tehoa, niin mitä muuta politiikan kautta sitten pystytään tekemään?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Huomion osoittaminen Tiibetin kysymyksessä on tärkeä. Olen käynyt Kiinan johdon kanssa tästä keskustelua silloinkin, kun Tiibetin kysymys ei ole ollut näin pinnalla kuin se tänä talvena on ollut. Tiibetin kohdalla ensinnäkin on näihin talven levottomuuksiin liittyen hyvä sanoa, että on hyvä, että nyt puolin ja toisin väkivaltaa on vältetty ja nämä pahimmat väkivaltaiset levottomuudet ovat laimenneet. Toivottavasti näin tapahtuu. Tämän vetoomuksen Suomi esitti Euroopan unioniin, ja samalla näihin vetoomuksiin on liitetty se odotus ja toive ja vaatimus, että Kiinan pitää pystyä myös sisäistä vuoropuheluaan lisäämään. Kyllä ylipäätään kaikissa ihmisoikeuskysymyksissä sisäinen ja avoin vuoropuhelu ovat niitä keinoja, joilla niihin vaikutetaan. Kansainvälinen yhteisö, on sitten kyse Kiinasta tai muista maista, joissa tämän tyyppisiä ongelmia on, niihin ottaa kantaa.

Arvoisa herra puhemies! Nyt, kun täällä Euroopan unionissa ollaan ja tässäkin se taas tulee esiin, niin onko nyt tämä sisä- vai ulkopolitiikkaa, vai mitä politiikkaa tämä on? Yleensä kun EU:n kanssa ollaan keskusteluissa, niin silloin, kun on ollut kysymys maataloudesta, aluepolitiikasta, rekkojen leveydestä tai kurkun käyryydestä, taivutaan kuin ruohonkorsi. Haluaisinkin teiltä kysyä, herra pääministeri:

Entä jos tämä EU nyt kerrankin saisi jonkin yksimielisen päätöksen eli päättäisi olla poissa sieltä, niin taipuisitteko kuin ruohonkorsi EU:n edessä ja jäisitte pois?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Silloin, kun unioni tekee yhteisiä päätöksiä, niitä tehdään aidosti yhteisesti. Ei niin, että ensimmäiset ilmoittavat, että he jäävät pois sieltä ja muilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin — jos yhteinen päätös halutaan tehdä — sitten sanoa, että ei osallistuta. Tässä tapauksessa jokainen kutsuttu taho ottaa nyt asiaan itse kantaa. Se, mitä EU:n osalla tarvitaan ennen muuta, on yhteistä linjaa, kuten tähänkin asti on Kiinan suhteen hyvin ollut, siitä, millä tavalla Kiinan kanssa käytävässä poliittisessa dialogissa myös ihmisoikeus- ja demokratiakysymykset esillä pidetään. Yksittäisen urheilutapahtuman, vaikka kuinka tärkeä se on, käyttämistä boikotin välineenä tähän en pidä tarkoituksenmukaisena.

Arvoisa puhemies! Pääministeri on oikeassa, että monet unionimaiden pääministerit ovat ottaneet tässä asiassa kantaa, ovat ottaneet kantaa, että eivät osallistu näihin avajaisiin. Ranskan hallitus on ottanut kannan, että he nimenomaan rohkaisevat vuoropuheluun Kiinan hallituksen ja tiibetiläisten välillä ennen kuin tekevät johtopäätöksiä. Euroopan parlamentti on edellyttänyt unionimailta pidättäytymistä näihin avajaisiin osallistumisesta. Ilmiselvästi Suomen hallituksen mahdollisuudet ilmaista tahtonsa tässä ihmisoikeuskysymyksessä Kiinassa eivät ole yksin voimakkaita ja vahvoja, vaan tyypillisesti tämä on unionitasoista yhteistyötä.

Onko hallitus ajatellut tehdä jotakin nimenomaan siihen suuntaan, että löytyisi unionimaista yhteinen näkemys ja yhteinen kanta, jolla kaikkein tehokkaimmin voitaisiin vaikuttaa tähän dialogin syntymiseen?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tiibetin osalla unioni on ottanut yhteisen kannan. Se on talvella jo ilmaistu.

Herra puhemies! Kansainvälinen yhteisö on itse asiassa vuosia pohtinut sitä, mikä on tehokkain tapa vaikuttaa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen ja muun muassa työehtoihin. Aivan yhtenäinen kanta on ollut se, että boikotit eivät ole se tapa, millä Kiinan ihmisoikeustilanteeseen vaikutetaan, koska se synnyttää vastareaktioita, joita me näemme tällä hetkellä ei vain Kiinan johdon piirissä vaan kiinalaisten piirissä. Se ihmisoikeuskeskustelu, mitä Kiinan kanssa käydään tällä hetkellä, saattaa kokea pahan takaiskun, mikäli Euroopan unionin johtajat päätyvät boikotoimaan kisojen avajaisia. Sen takia pidän oikeana pääministeri Matti Vanhasen kantaa, että Suomi ei aio boikotoida näiden kisojen avajaisia. Täytyy muulla tavalla käydä käsiksi näihin ihmisoikeuskysymyksiin.

Täytyy myös sanoa se, että kyllä joku ero täytyy tehdä ...

... Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Yhdysvallat sotii tällä hetkellä Irakissa, mutta ei Stubb esimerkiksi esitä Yhdysvaltojen boikotoimista. Kysymykseni on se, että ...

Arvoisa puhemies! Täällä ilolla kuuntelin ed. Laakson puheenvuoroa, hän puhui minun suullani. Kiitän pääministeriä siitä, että hän teki tässä vaiheessa jo ratkaisun, että avajaisiin osallistutaan. Siitä meni monelta matto jalakojen alta, koska se tuloo täällä tänä päivänä kerralla pekulootua asia seleväksi. Haluaisinkin kysyä kulttuuri- ja urheiluministeri Wallinilta:

Onko tarkootus, että kun pääministeri on avajaisissa, urheiluministeri on jatkossa ja sitten tasavallan presidentti jatkaa siitä, eli Suomelta on valtiovallan erustus siellä koko kisojen ajan?

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa herra puhemies! Olen myöskin saanut jo viime vuoden puolella kutsun Suomen Olympiakomitealta osallistua olympialaisiin ja olen yhteistyössä Olympiakomitean kanssa käynyt läpi näitä mahdollisuuksia, aikatauluja. Olemme sopineet itse asiassa lokakuun puolella viime vuonna, että tulen jatkamaan edeltäjieni perinteitä ja lähtemään paikan päälle kannustamaan suomalaisia urheilijoita, kun he kisailevat uransa huipulla maailmanhuippuja vastaan ja heidän kanssaan. Lähden 15. päivä elokuuta Pekingiin ja viivyn siellä noin viikon.

Arvoisa herra puhemies! Kisat ovat loppukesästä, ja siihen mennessä ehtii paljon tapahtua. Voi olla, että Tiibetissä tai muualla Kiinassa nähdään vielä mielenosoituksia, jotka kukistetaan väkivaltaisesti. Voi olla, että unionin piirissä tiivistyisi pyrkimys löytää yhteinen kanta tässä asiassa, joten yksinkertainen kysymykseni pääministeri Vanhaselle on:

Miksi katsoitte aiheelliseksi jo tässä vaiheessa lyödä kiinni kantanne tähän osallistumiseen? Oliko sille olemassa jotain käytännön tarpeita?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kyllä varmaan matkalippuja olisi saatu myöhemminkin. Ehkä on kyse siitä, että tämä vellova keskustelu oli syytä myös päättää, koska jos pidetään siitä periaatteesta kiinni, että me emme sotke poliittisia kysymyksiä olympialaisiin, niin se on se pääperiaate, joka ohjaa. (Ed. Zyskowicz: Tapahtui mitä tapahtui?)

Mutta sitten tämä kysymyksen johdanto: Tietysti riippuen siitä, mitä maailmalla tapahtuu; kysymyksissä, jotka kytkeytyvät ulkopolitiikkaan, päätöksiä voidaan tehdä päivittäin. Mutta en lähde asettamaan erityistä mittaria, millä sitä tullaan mittaamaan. Jos tapahtuu jotain, niin se arvioidaan sitten uudelleen. Tällä hetkellä minusta edellytykset ovat parantuneet siihen, että kansainvälinen yhteisö pystyy Kiinaan vaikuttamaan poliittista tietä. Nyt levottomuudet ovat laantuneet, ja minusta on kaikkien syytä odottaa, että Kiina myös löytää tapansa käydä vuoropuhelua Tiibetin edustajien kanssa.

Arvoisa puhemies! Jäin kuuntelemaan mielenkiinnolla pääministerin vastausta ed. Zyskowiczin kysymykseen. Nyt te sanoitte kuitenkin, että jos jotain tapahtuu, niin sitten asiaa arvioidaan uudelleen. Aikaisemmin perustelitte menonne sillä, että urheilua ja politiikkaa ei pidä sekoittaa toisiinsa. (Eduskunnasta: Aivan!)

Voisitteko kertoa, kumpi näistä vastauksista on voimassa, tämä äskeinen vai teidän ensimmäinen vastauksenne?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! On hyvä aina olla force majeure -pykälä jokaisessa asiassa. Pääperiaate, mikä on sanottu, että urheilua ja politiikkaa ei kannata sotkea tällä tavalla, on se, joka ohjaa. Mutta emmehän koskaan tiedä, mitä maailmassa tapahtuu. Jos kisoihin mennessä tapahtuu jotain totaalisen yllättävää, joka panee koko maailmanyhteisön arvioimaan tilannetta uudelleen, niin silloin tehdään uusia päätöksiä.