Arvoisa puhemies! Osoitan kysymykseni peruspalveluministeri Risikolle.

Sairaanhoitopiirien, Kansaneläkelaitoksen ja Stakesin yhteistutkimuksessa on käynyt ilmi, että psykiatrisessa sairaanhoidossa, etenkin skitsofrenian hoidossa, on suuria alueellisia eroja. Esimerkiksi ensimmäinen hoitojakso kestää Satakunnassa keskimäärin 112 vuorokautta ja Länsipohjassa 48 vuorokautta. Vastaavasti ensimmäisen vuoden laitoshoidon kustannukset ovat Kainuussa 32 000 euroa ja Länsipohjassa 12 000 euroa. Laitoshoidon kesto ei toki takaa hoidon paremmuutta, mutta näiden lukujen valossa on selvää, etteivät skitsofreniapotilaat ole tasa-arvoisessa asemassa eri puolilla Suomea. Kysynkin:

Miten hallitus turvaa mielenterveyspotilaiden tasa-arvoisen kohtelun eri sairaanhoitopiireissä?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Aivan niin kuin ed. Kasvi toi esille, kun on selvitetty hoitotakuun toteutumista, niin nimenomaan psykiatrisessa hoidossa meillä on hoitotakuussa ongelmia ja todellakaan potilaat eivät ole tasavertaisessa asemassa. Mitä sitten aiotaan tehdä, kun me nyt tiedämme oikeastansa ne alueet, koska joillain alueilla se kuitenkin sitten pelaa, niin todella sen selvittämiseksi, mikä siellä on erilaista kuin niillä toisilla alueilla, joilla se ei pelaa, tehdään tämmöistä benchmarkkausta ja nimenomaan hyvien käytäntöjen levittämistä, mutta sitten terveydenhuoltolaissa tulee tarkennukset näihin hoitotakuuseen liittyviin aikarajoihin.

Arvoisa puhemies! Sairaanhoitopiirit voivat varsin itsenäisesti päättää psykiatrisen erikoissairaanhoidon järjestämisestä. Vaikka käypähoitosuositukset ohjaavat sairaanhoitopiirien toimintaa, voimavaroja kohdennetaan, hoitoa jaksotetaan ja hoitomuotoja yhdistellään eri tavoin siitä riippuen, missäpäin Suomea ollaan. Näin erilaisten hoitokäytäntöjen vaikuttavuudessa on todennäköisesti merkittäviä eroja, joita ei kuitenkaan tunneta. Nytkin selvitettiin ainoastaan hoidon kestoa ja kustannuksia. Kysyisinkin:

Tulisiko psykiatrisen sairaanhoidon parhaat käytännöt ja nimenomaan vaikuttavuus mielestänne selvittää nykyistä tarkemmin ja ottaa käyttöön maanlaajuisesti?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Näillä käypähoitosuosituksilla on nimenomaan pyrkimys siihen, että ne ovat niitä vaikuttavia hoitoja ja niiden pitäisi olla käytössä jokaisessa sairaanhoitopiirissä, mutta aivan niin kuin tiedämme, on tietenkin lääketieteen edustajilla myöskin omia hoitokäytäntöjä ja ideologisia eroja siinä, mitä hoitoa annetaan, ja tietysti myöskin asiakkaan, potilaan, tarpeista ja sairauden luonteestakin johtuu se, ettei täysin noudateta niitä käypähoito-ohjeita. Mutta aivan niin kuin totesitte, hoidon vaikuttavuus on tärkeä. Minä kehittäisin ehdottomasti hoidon vaikuttavuutta enkä ainoastaan psykiatrisessa hoidossa vaan myöskin somaattisessa hoidossa.

Arvoisa puhemies! Kun hoidetaan vaikeita psykiatrisia sairauksia, kuten skitsofreniaa, kysymys ei ole pelkästään rahallisista resursseista. Hoitokäytäntö vaihtelee eri puolilla maata riippuen siitä koulutustasosta ja hoitoarsenaalista, mikä on käytössä. Tiedetään, että jos aloitetaan mahdollisimman varhain, saadaan mukaan perhe ja perheinterventio tehdään, perheterapia aloitetaan, tehdään kotikäyntejä, silloin saadaan nopeita tuloksia ja vältytään pitkistä sairaalahoidoista. Kysyisin nyt ministeriltä:

Mitä ministeri aikoo tehdä sille, että esimerkiksi perheterapiakoulutus tulisi yleisemmäksi ja pakolliseksi ja että perheen mukaantulo hoitoon olisi aina pakollista varsinkin psykoosien hoidossa?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Todellakin hoitokäytännöt vaihtelevat, ja se riippuu hyvin paljon siitä hoidon koordinoijasta ja siitä, kuka käynnistää hoidon, minkä tyyppistä hoitoa annetaan. Olen samaa mieltä, että perheen mukaan ottaminen on onneksi lisääntynyt viime vuosien aikana, mutta se ei ole kuitenkaan kaikissa hoitotapauksissa ja asiakassuhteissa ihan itsestäänselvyys. Sitä koulutustahan on nyt jo lisätty ja myöskin lääkäreitten ja psykiatrien koulutukseen on tätä lisätty, mutta aivan totta, täydennyskoulutusta ja hyvien käytäntöjen levittämistä täytyy lisätä.