Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteellani haluan korjata sen epäkohdan, että meillä ei ole avattu rintamasotilaseläkkeitten ja rintamasotilastunnuksen myöntämismahdollisuutta niille henkilöille, jotka kokevat, että heille tämä kuuluisi. Tiedän, että monet teistä arvoisista kollegoista ovat ansiokkaasti toimineet tässä asiassa, muun muassa ed. Pentti Tiusanen on tehnyt aiemmin lakialoitteen, jonka myös olen allekirjoittanut. Haluan luoda paineita siihen, että voitaisiin selvittää, onko henkilöitä, joille kuuluu rintamasotilastunnus, ja jos todetaan, että heille kuuluisi tämä tunnus, niin silloin korjattaisiin se epäkohta, että he eivät ole sitä saaneet, ja nämä henkilöt voisivat saada sen tunnuksen, mikä heille oikeutetusti kuuluu.

Minusta on liian jäykkä tuo asenne, että on pantu aikoinaan — jo kauan sitten päättynyt — määräaika, jonka jälkeen enää ei rintamasotilastunnusta anneta. Minusta aina pitäisi olla oikeus korjata tehtyjä virheitä ja nimenomaan, kun ne kohdistuvat yksilöön. Minusta on yksilön oikeusturvan kannalta oikein, että hän voi anoa tunnusta tai pyytää selvitettäväksi, kuuluuko hänelle rintamasotilastunnus. Tähän voi olla hyvin monia syitä. Veteraanit, jotka ovat pääosin syntyneet vuonna 1926, ovat ihan erityisryhmänsä. Monet heistäkin kohta poistuvat keskuudestamme, mutta tämä on ryhmä, joka kokee, että on niitä, joille kuuluisi tunnus, ja jos tällaista tunnetta on, niin silloin tämä asia pitäisi aukottomasti voida selvittää ja avata mahdollisuus tämän asian tutkimiselle, sillä virheitä voi sattua.

Virheitä voi sattua tunnuksen myöntämisen yhteydessä, sen määrittelyn yhteydessä, kenelle tunnukset tulevat. On aivan ihme, että viime sotien aikana on voitu pitää niinkin tarkkoja sotapäiväkirjoja kuin taistelun tilanteissa on pidetty, mutta varmasti niitä on myös tuhoutunut eri syistä. Silloin pitäisi voida luottaa siihen, jos henkilö pätevästi voi selvittää, että hän on ollut joissakin tehtävissä. Asiakirjoja on voinut tuhoutua. On ihan ihme, että sodassa niinkin paljon on säilynyt kuin on säilynyt — siitä tunnustus sen ajan arkistoja tehneille ja hoitaneille. Mutta kaikkinaisia epäkohtia voi aina sattua ja asioita pitäisi voida korjata. Samoin voi olla niitä vaatimattomia veteraaneja, jotka ovat ajatelleet, että en minä mitään tunnuksia tarvitse, riittää, että olen työni tehnyt, ja ovat hiljaa, ovat omaa vaatimattomuuttaan jättäneet tunnukset anomatta ennen kuin määräajat ovat menneet umpeen.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ehdotan tätä epäkohtaa korjattavaksi, niin kuin tässä salissa hyvin monet kollegat ovat lukuisia kertoja eri aloittein, joista jokaiselle pitää antaa tunnustus, eri kirjallisin kysymyksin tätä epäkohtaa koettaneet korjata. Minä toivon, että tämä voitaisiin oikeusturvan kannalta selvittää näitten asianomaisten veteraanien osalta, henkilöitten osalta, niin miesten kuin naisten osalta, kuuluuko heille tämä tunnus.

Ne eri ministerien ja eri hallituksien aikana annetut vastaukset, joita olen saanut, että tätä kysymystä ei enää avata ja pyritään eläkeikäisistä huolehtimaan muun sosiaaliturvan puitteissa, eivät minua tyydytä. Tässä on näille henkilöille tarve saada tunnustus, jonka he itse kokevat tarpeelliseksi, myöskin jälkipolvien kannalta, että esivanhemmat ovat olleet sodassa. Minusta asia tulisi avata, ja toivon, että vihdoinkin tähän asiaan saataisiin se korjaus, jota monet vielä odottavat.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lauri Oinosen lakialoite on kannatettava. Aivan oikein, kahden eri vaalikauden aikana eduskunnassa on kerätty reilusti yli sata kansanedustajan nimeä lakialoitteen taakse — siis kahteen kertaan — jossa vaadittiin rintamasotilastunnuksen uudelleenavaamista. Taustatietojen mukaan tämä epäkohta koski ja koskee vieläkin todellakin tuhansia ihmisiä. Tosin heidän määränsä koko ajan on pienentynyt, tiedämme sen.

Mutta kun asianomainen valiokunta viime vaalikaudella esimerkiksi jäi kuitenkin tässä asiassa, asian käsittelyssä, puolitiehen ja tyytyi sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen vastaukseen, niin tässä mielestäni kyllä parlamentarismi ei toimi. Kyllä lakialoitteen, jonka takana on selkeä enemmistö kansanedustajista, pitäisi tämäntyyppisessä asiassa myös johtaa lainsäädäntöön. Siinä valiokunta on avainasemassa, valiokunnalla on mahdollisuudet siihen. Ja viittaan jälleen kerran ympäristövaliokunnan työhön 2000-luvun alussa, jolloin paikallaolijoistakin oli mukana muun muassa ed. Pulliainen — ed. Pulliainen nyt oli ainakin, ed. Tynkkynen ei tainnut silloin vielä olla täällä jäsenenä — kun Repoveden kansallispuisto toteutettiin nimenomaan valiokunta-aktiviteetin kautta; myös tässä asiassa pystyttäisiin näin tekemään. Toivon ed. Lauri Oinosen aloitteelle menestystä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on kyllä erikoinen ikiliikkuja, ennen kaikkea tämä vuonna 1926 syntyneitten veteraanien kohtelu. Tästä on tehty täällä eduskunnassa varmasti kymmeniä, ellei satoja, erilaisia aloitteita ja on otettu vastaan delegaatioita, on tehty kirjallisia kysymyksiä, lakialoitteita, eikä tälle vieläkään tehdä mitään. Minä olen kuullut kanssa samanlaista juttua, että se on sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehistä kiinni. En tiedä, mikä siellä mättää, eivätkö he kunnioita näitä henkilöitä vai mistä on kysymys. Joka tapauksessa on erittäin hyvä asia, että tätä tuodaan kuitenkin tänne esille, vaikkei tämä varmasti mihinkään hirveästi yhdellä allekirjoituksella eteenpäin menekään, mutta toivottavasti tuolla ministeriössä herättäisiin.

Arvoisa puhemies! Keskuudessamme on edelleen henkilöitä, joiden panosta maamme yli 60 vuotta sitten päättyneissä sodissa ei ole julkisen vallan taholta arvostettu. Kyse on siis yli 80-vuotiaista veteraaneista, jotka eivät ole saaneet kaipaamaansa ja ansaitsemaansa kunniaa ja yhteiskunnan kädenojennusta. Vuoden 1926 ikäluokan miehet kutsuttiin palvelukseen koulutuskeskuksiin vuonna 1944; he eivät ole saaneet rintamasotilastunnusta. Tästä asiasta on tehty useita lakialoitteita ja kysymyksiä ja sekä apulaisoikeuskansleri, tasa-arvovaltuutettu että oikeusasiamies ja viimeksi apulaisoikeusasiamies ovat todenneet, että kansalaisten yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus eivät ole toteutuneet vuoden 1926 ikäluokan osalta. Nämä henkilöt joutuivat hyvin nuorina, 18-vuotiaina, kokemaan kovia, eikä ole heidän syynsä, että sotilaspasseja poltettiin ja papereita hävitettiin jatkosodan päättyessä ja että he jäivät ilman oikeutta rintamasotilastunnukseen.

Arvoisa puhemies! Meillä on myöskin ainakin kaksi muutakin ryhmää, joiden kunnian ja arvostuksen tulisi näkyä julkisen vallan taholta. Pieni ryhmä on niin sanotut kakkoslesket, jotka menettivät uudelleen avioiduttuaan oikeudet sotaleskien saamiin etuuksiin, ja toinen ryhmä on sotaorvot, joille sotaorpotunnus merkitsisi paljon. He menettivät isänsä, ja kunnissa heitä kohdeltiin kunnanisien hyvästä tai pahasta tahdosta johtuen eriarvoisesti. Voi vaan kysyä, millähän tavalla valtiovalta jossakin vaiheessa aikoo osoittaa arvostustaan ja kunnioitustaan näille sodasta ja sen seurauksista johtuen vakavia elämänkohtaloita kokeneille ryhmille. Toivon, että tämä aloite käsiteltäisiin ja se saisi kannatusta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Puhemiehen huomautus on ihan aiheellinen, koska nyt tässä tämä ongelma, mikä tässä sisällä on, eli kyse on siitä, jotta ei voi olla oikein, niin kuin ed. Lauri Oinonen tuolla edessä totesi, se, jotta tehdään joku määräaika, ja jälestäpäin todetaan sitten sellainen tilanne, jotta näillä henkilöillä olisikin ollut oikeus, mutta nyt on luukku isketty kiinni. Kaiken tämmöisen niin kun oikeustajun mukaan, jos jälestäpäin voidaan todistaa tämmöinen tilanne, jotta on ollut siis rintamalla tai sodan jaloissa siellä jossakin tehtävissä, niin kyllähän se pitäisi olla mahdollista saada tämä rintamasotilastunnus senkin jälkeen, ei pelkästään, mitä tämä koskee, vuonna 1926 syntyneitä, vaan aika montaa muutakin henkilöä.

Itsellenikin on sattunut kansanedustajahommien aikana useampi henkilö, jolla on ollut tämä tulkintamahdottomuus, ja tuolta sitten mistään rekistereistä ei ole löytynyt sitä tietoa, että on sattunut olemaan siellä rintamalla, vaikka he itse ovat omien kertomustensa mukaan olleet, ja sitten ne läheiset ovat kuolleet, jotka olisivat mahdollisesti voineet olla todistamassa. Sen takia minusta tämä ed. Lauri Oinosen aloite on tosi kannatettava. Olen miettinyt, onko tässä kyse siitä, jotta ministeriön virkamiehet tappavat aikaa tässä ja siinä pikkuhiljaa nämä ihmiset poistuvat ja ongelma poistuu sieltä kautta. Minusta se on aika ilkeää ajatella, että tällä tavalla jotkut virkamiehet voisivat ajatella, mutta kun ei tässä muutakaan niin kun oikein järkevää syytä näe.

Sitten toinen asia, mikä liittyy siihen, jotta miksi ei kansanedustajat ole ottaneet tässä niin kuin käsiinsä tätä, koska täällä on ollut useampi aloite, niin kuin ed. Tiusanen totesi, jossa on ollut sata kansanedustajaa allekirjoittajana. Silloinhan valiokunnan pitäisi se ilman muuta ottaa käsittelyyn ja viedä se asia läpi, koska se on eduskunnan tahto.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on ed. Lauri Oinoselta oikea aloite, ja mielestäni oikeuden pitää vähitellen tapahtua. Tämä on ollut monelle veteraanille erittäin tärkeä asia, joka on nyt viime metreillä korjattava. Kannatan sitä ehdottomasti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä määräajasta, tämä on aika mielenkiintoinen asia.

Ensinnäkin täällä ed. Rajala viittasi oikeusasiamiehen kannanottoihin tässä suhteessa. On jännittävää, että silloin kun tulin eduskuntaan vuoden 1987 vaalien jälkeen, niin sen jälkeen kysyttiin tätä, ja oikeusasiamiehen kanta oli selvästi, että se on kiinni ja sillä siisti. No, nyt asia on uudelleen arvioitu. Nykyiset oikeusasiamiehet ovat arvioineet tätä asiaa tämmöisistä yhtäläisen kohtelun periaatteista ja oikeellisuusperiaatteista, ja sillä tavalla se asia on niin kun saanut uudenlaisen sävytyksen.

Mutta sitten minä soitin vielä tästä Pääesikuntaan ja kysyin, missä se jarru on, miksi tämä määräaikajuttu ei voi aueta, jos on osoitettavissa, että sillä olisi merkitystä, niin ilmoitettiin, että kun kerran asia on kerran selvitetty perusteellisesti, niin he vastustavat jyrkästi avaamista. En voi mitään muuta sanoa kuin että oikeudenmukaisuuden olisi hyvä toteutua, mutta tässä sitä nyt ollaan sitten.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella ne kaksi yli sadan kansanedustajan allekirjoittamaa lakialoitetta koskivat jälleen yhtä asiaa: Kun viimeinen päivä joulukuuta 1994 oli tämä aika, jolloinka rintamatunnuksen haku suljettiin, niin se aika avattaisiin ja annettaisiin jatkoaika. Siinä oli määritelty se, mikä oli näissä kummassakin lakialoitteessa. Ja tämä tilanne lausuntojen suhteen, lausuntojahan siihen saatiin, mutta tilanne lausuntojen suhteen muuttui positiivisemmaksi niin, että Pääesikunnan suunnassa vuosien mittaan ollaan lähestytty sitä, että hyvä on, voidaan avata, ja myöskin veteraanijärjestöt, jotka aikaisemmin todella tiukasti vastustivat tätä, että voitaisiin avata, niin nekin ovat antaneet periksi, mutta se, joka ei ole antanut, on ollut sosiaali- ja terveysministeriö. Kovasti jäi mieleen se heidän edustajansa, virkamiehensä maininta, huudahdus siitä, että mikään muu asia ei ole aiheuttanut heille niin paljon puhelinsoittoja kuin tämä. Eli he ovat niin kuin kokeneet tulleensa tällaiseen vahingonkärsijän osaan, ja he ovat nyt tässä ikään kuin niitä, joita lyödään. Tosiasiassa lyödään näitä ihmisiä, jotka eivät saa tätä rintamatunnusta, vaikka heillä olisi kaikki paperit ja kaikki käsillä, mutta kun sitä nyt ei vaan voi avata, niin sitä ei saada. Sitten kompensoidaan sitä kuntoutuksella tai jollakin muulla asialla niin kuin täällä viitattiin.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen on nostanut kipeän ja tärkeän kysymyksen esiin. Tästä asiasta on varmaan kaikkia kansanedustajia lähestytty, ja varmaan nuo ikäluokat ja nuo ihmiset, jotka ovat jääneet ulkopuolelle tuolloin, kun tämä laki on lyöty lukkoon, kokevat epäoikeudenmukaista kohtelua osaltaan saaneeksi, ja ymmärrän, että vielä ehdittäisiin tältä osin näiden ihmisten arvo tunnustaa. He ovat nuorina ihmisinä aikoinaan pistäneet panoksensa isänmaan puolesta, ja varmaan tämmöinen tunnustus tässä vaiheessa vielä voisi olla paikallaan heidän osaltaan. Siinä mielessä kyllä mielelläni olisin avaamassa vielä tämän rintamasotilastunnusten saannin näiden ihmisten osalta.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Te, arvoisa puhemies, pyysitte hyvin tarkoin pitäytymään tämän lakialoitteen esityksen rajoissa, ja siksi puhun hyvin lyhyesti. Haluan yhtyä niihin moniin edustajiin, jotka täällä ovat pitäneet ed. Lauri Oinosen lakialoitetta hyvin kannatettavana, ja toivon, että tämä asia varsin perusteellisesti käsiteltäisiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun se nyt sinne on menossa. Minuunkin ovat lukuisat vuonna 1926 syntyneet ottaneet yhteyttä ja toivoneet, että tämä asia voitaisiin ottaa uuteen tarkasteluun, ja olisi hyvä, että jos tämän uuden tarkastelun vastustajia on, niin nämä vastustajat sitten tulisivat ihan julkisuuteen, niin tiedettäisiin, mistä heidän ajatuksissaan on kysymys.