Arvoisa puhemies! Kaivosala on tuomassa kipeästi kaivattuja työpaikkoja Itä- ja Pohjois-Suomeen. Suomella on myös erinomaista teknologiaa ja menestyviä vientiyrityksiä alalla. Pienyritysvaltainen matkailu on näiden alueiden toinen merkittävä elinkeino. Esimerkiksi Rukalla, Levillä, Ylläksellä ja Vuokatissa tehdään yhteensä noin 2 000 henkilötyövuotta. Toimialojen yhteiselon varmistaminen on mielestäni TEMin tärkeä tehtävä. Matkailuelinkeino on esittänyt esimerkiksi pieniä suojavyöhykkeitä matkailukeskusten ympärille ja kansallispuistojen porteille.

Kysyn pääministeriltä: mitä käytännön toimia hallitus aikoo tehdä, jotta matkailu- ja kaivosala pystyvät paremmin saavuttamaan voittaa-voittaa-tilanteen ja pääsemme hyödyntämään molempien alojen työpaikkojen kasvua?

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Elinkeinoministeri Häkämies ei ole paikalla, mutta voin osaltani ympäristöministeriön näkökulmasta sanoa, miten näitä asioita pyritään huomioimaan. On tärkeätä, että kaivoshankkeiden alussa ympäristövaikutusten arviointi ja eri osallisuusprosessit ovat sellaisia, että alusta saakka suunnitellaan hankkeen toteuttaminen sellaisella tavalla, että se kuormittaa mahdollisimman vähän ympäristöä, ja samalla arvioidaan hankkeen mahdolliset vaikutukset muihin elinkeinoihin.

Kuten joissakin tapauksissa on käynyt selville, voidaan puhua kymmenien kilometrien vaikutuksista vesistöjen tai ilmapäästöjen hajuhaittojen kautta, ja parhaalla ympäristötekniikalla pyritään ympäristövaikutusten arvioinnissa minimoimaan näitä vaikutuksia. Muutoinkin on noudatettava lainsäädäntöä niin, että keskeisiä kansallisia luontoarvoja, luonnonsuojelulainsäädäntöä ja ympäristönsuojelulainsäädäntöä kunnioitetaan, mikä osaltaan varmistaa sitä, että matkailuarvotkin, virkistysarvot säilyvät Lapissa ja Itä-Suomessa.

Elikkä hyvällä yhteiskuntavastuullisella suunnittelulla on mahdollista lisätä kaivostoimintaa pohjoisessa, kunhan se alusta saakka täyttää yhteiskuntavastuulliset, asukkaat, elinkeinot ja ympäristön huomioivat osallisuusprosessit.

Arvoisa puhemies! Yritysten edun mukaista on saada toimilleen alueen ihmisten hyväksyntä eli niin sanottu sosiaalinen toimilupa. Olemme kaikki kiitollisia suomalaisista ja ulkomaisista investoinneista kaivosalalle. Niitä todella tarvitaan tässä tilanteessa. Mineraalivaroja tulee hyödyntää, mutta ympäristökysymyksissä meillä tulee olla nollatoleranssi. Sosiaalisen toimiluvan saaminen ympäristöherkillä alueilla on äärimmäisen tärkeää.

Edustaja Rundgren on aiemmin kysynyt kaivosrahaston perustamisesta Norjan mallin mukaisesti. Se voisi olla yksi tapa varmistaa alueen ihmisten hyväksyntä ja taata käytännössä se, että mahdollisten vahinkojen korjaamiseen on myös taloudelliset edellytykset. Kysyn ympäristöministeri Niinistöltä: onko hallituksella selkeitä toimia meneillään sosiaalisen toimiluvan saamiseksi?

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Edustaja kysyi aivan olennaista huomiota, elikkä kaivosteollisuus on kaiken kaikkiaan ympäristöä merkittävästi kuormittava ala. Se vaikuttaa alueiden asukkaiden elinympäristöön, ja näin ollen on tärkeätä, että lunastetaan alueen asukkaiden arvostus hankkeiden suunnittelussa alusta saakka. On tärkeää myös arvioida valtiontalouden ja koko Suomen valtion näkökulmasta sitä, että tästä alasta tulee merkittävää hyötyä Suomelle, mutta myös näiden alueiden kannalta, ja on erilaisia aloitteita siitä, miten voitaisiin varmistaa, että seudulle jäisi riittävästi taloudellista hyötyä kaivostoiminnasta. On totta, että työllisyyden ja sitä kautta tulevien verotuottojen kautta sitä hyötyä jo tulee.

Mutta itse olen esittänyt harkittavaksi louhintaveroa, jota varmasti voidaan edelleen julkisessa keskustelussa pitää esillä. Sen lisäksi valtio sijoittaa myös kaivostoimintaan rahaa, jolloin valtio on osallisena varmistamassa myös näiden hankkeiden yhteiskuntavastuuta. Myös tämä Norjan malli on varmasti sellainen, jota voidaan tässä keskustelussa harkita, mutta toivon laajaa julkista keskustelua siitä, miten kaivostoiminta kantaa mahdollisimman laajaa yhteiskuntavastuuta, huomioi ympäristön (Puhemies koputtaa) ja miten se hyödyttää Suomea.

Arvoisa puhemies! Kysymykseni liittyy päivän tekstiin, sivuaa matkailua ja ympäristöä.

Keski-Suomessa Jyväskylässä, entisen maalaiskunnan alueella, on kallioplanetaario, johon johtaa Nelostieltä tienpätkä, noin 15 kilometriä. Tästä viimeisestä osiosta 3,6 kilometriä on sellaista, joka näin keväisin routii kovasti ja aiheuttaa ympäristöhämminkiä. Minulle on kerrottu, että tienpätkän pohjaaminen ja asfaltointi maksaa noin miljoona euroa, mutta se olisi erittäin tarpeellista, koska tällä tienpätkällä ajelee päivittäin kymmeniä turverekka-autoja ja Kiitolinjan autoja. Kysymys kuuluu: miten me saisimme nyt tähän meidän Keski-Suomen ainoaan suureen matkailunähtävyyteemme eli kallioplanetaarioon vievän tien kuntoon?

Minä myönsin sen. (Naurua)

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Arvoisa puhemies! Ministeri Kyllönen on oppinut näihin avaruudellisen ulottuvuuden sisältäviin kysymyksiin vastaamaan.

Jos minulla olisi se joulupukin rahapussi, edustaja Tuupainen, niin minähän tästä saman tien lykkäisin sen säkin selkään ja lähtisin usvaamaan sinne Jyväskylään ja pistettäisiin tie kuntoon. Mutta valitettavasti meillä on tällä hetkellä miljardin korjausvelka siellä muullakin perusväylänpidon osastolla, joten siinä vaiheessa, kun päästään sitä korjaamaan, niin uskoisin, että myös tämä avaruudellisen ulottuvuuden omaava tie saadaan kuntoon.

Herra puhemies! Kaivoksilla on, niin kuin täällä on todettu, erittäin suuri työllistävä merkitys Itä- ja Pohjois-Suomessa, Väli-Suomessa ja vähän muuallakin. Niiden toiminta voi jatkua turvallisesti vain, jos päästöt ovat kurissa, vedet pysyvät puhtaina ja kalatkin elävinä, pyytämiseen asti ainakin.

Hallituspuolueita edustavat europarlamentaarikot ovat pyytäneet EU-komissiota selvittämään — tämä on tuore tieto — onko Suomen valtio rikkonut velvoitteitaan — nyt viittaan yhteen kaivokseen — Talvivaaran ympäristöluvan ehtojen valvonnassa. Se on tämän päivän tieto, ja penääjinä ovat entiset ympäristöministerit tästä maasta, nykyisiä hallituspuolueita edustavat. Kysyn: onko Suomen valtio rikkonut valvontavelvoitteitaan, ja miten hallitus vastaa nyt edustajiensa Euroopassa tekemään selvityspyyntöön? (Mauri Pekkarinen: Omien edustajien!) — Siis omien edustajien.

Ympäristöministeri  Ville  Niinistö

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä, että käytetään erilaisia demokraattisia kanavia ja oikeustiekanavia sen arvioimiseen, että viranomaiset hoitavat tehtävänsä ja että yritykset kantavat yhteiskuntavastuuta.

Talvivaaran kaivosyhtiön tapauksessa on tullut esille, että yhtiö ei ole pystynyt asettamaan toimintaansa ympäristönsuojelulainsäädännön ja ympäristöluvan ehtojen edellyttämälle tasolle. Tämän eteen ympäristöviranomaiset ovat tehneet lukuisia erilaisia toimenpiteitä, jotta tämä taso saavutettaisiin. Ympäristöministeriö, johtuen tämän hankkeen merkittävästä ympäristövaikutuksesta ja laajuudesta, edellytti viime joulukuussa selvitystä Kainuun ely-keskukselta siitä, mitä valvontatoimenpiteitä on tehty, ovatko päästöt riittävästi laskusuunnassa ja mitä toimia niiden pienentämiseksi jatkossa voidaan edellyttää, jotta kaivos voi jatkaa toimintaansa. Tässä yhteydessä ely teki hyvin laajan selvityksen siitä, että on tehty enemmän tai vähemmän sata valvontatoimenpidettä, joilla päästöt ovat nyt pienentyneet (Puhemies koputtaa) viidennekseen huipustaan. Näin ollen ely-viranomainen arvioi, että tässä tilanteessa ei ole syytä ottaa hallintopakkoa eli toiminnan keskeyttämisellä uhkaamista käyttöön, mutta on selvä, (Puhemies: Ministeri Niinistö!) että on aina oikeusprosessit arvioida tätä, onko valvonta ollut riittävää.

Arvoisa puhemies! Valtiolla olisi ollut erinomaisia keinoja pitää tiukempi ote suomalaisesta kaivostoiminnasta. Sen ei olisi tarvinnut myydä esimerkiksi Kemira GrowHow’n osakkeita pilkkahintaan norjalaiselle Yaralle ja vähän yli 200 miljoonasta eurosta luopua yli, sanotaan, kymmenien miljardien eurojen esiintymistä.

Mutta kun ministeri Niinistö useampaan kertaan on mainostanut sitä, että hän on aktiivinen tässä louhintamaksussa, niin vasemmistoliitto teki viime kaudella ryhmäaloitteen kaivoslain käsittelyyn liittyen. Me esitimme, että otetaan käyttöön louhintamaksu, jonka kautta kaivosten sijaintikunnat saisivat kymmenykset sen kaivoksen louhintamääristä, mutta kun asiasta äänestettiin 4.3.2011, yksikään kokoomuksen, keskustan tai vihreitten kansanedustaja ei ollut tämän aloitteen takana. Oletteko te nyt, ministeri Niinistö, tullut vasemmistoliiton kannalle ja ajatte aidosti hallituksessa tätä louhintamaksua käyttöön?

Ympäristöministeri  Ville  Niinistö

Arvoisa puhemies! Mielestäni on hyvä, että vasemmistoliiton ryhmä on ollut jo viime eduskuntakaudella aktiivinen tämän asian esille tuomisessa. Oma ehdotukseni, louhintavero, on nyt julkisessa keskustelussa, ja hallitus varmasti tulee ottamaan kantaa siihen, voidaanko sitä selvittää ja ottaa käyttöön jo tällä hallituskaudella. Asiasta vastuullinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies on osaltaan kommentoinut, että hänellä ei ole lopullista kantaa suuntaan eikä toiseen.

Louhintaverolla voitaisiin varmistaa se, että maaperämme mineraalien hyödyntämisestä Suomelle jää yleistä hyötyä, ja kyseiselle seudulle pitäisi kohdentaa vähintään osa siitä hyödystä, koska se merkittävästi muokkaa alueen elinympäristöä. Näkisin, että tämä olisi tapa lisätä myös kaivostoiminnan yleistä hyväksyttävyyttä sen lisäksi, että ympäristövastuu ja muiden elinkeinojen intressit on aina hankkeissa silti huomioitava täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies! Kaivosala on Suomelle epäilemättä yksi tule- vaisuuden kasvuala. Sijaintimme malmirikkaan Fennoskandian kilven yllä tekee meistä koko Euroopan mineraaliaarreaitan. No, nyt on ollut esillä näitä kiistattomia ongelmia ympäristöasioiden hallinnassa, ja on selvää, että mahdolliset laiminlyönnit pitää tuomita. Mutta keskustelun ei pidä jäädä tähän, vaan nyt pitää kehittää sitä kuuluisaa suomalaista osaamista, uutta teknologiaa ja osaamista nimenomaan kaivosalan ympäristöasioiden hallintaan. Koulutusta kaivosalalle tulee lisätä, ja mahdollisesti jopa aivan kansallinen kaivosalan osaamisohjelma voisi tulla kyseeseen. Kysyisinkin pääministeriltä: näettekö te tämän kaivosalan ja sen ympärille kehitettävän osaamisen tarpeen kansallisesti merkittävänä asiana?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tuppurainen otti erittäin tärkeän asian esille, tämän osaamisen vahvistamisen. Kaivosala, niin kun edustaja Tuppurainen totesi, voi olla yksi merkittävä kasvuala Suomessa tunnetuista tosiasioista johtuen. Tämän klusterin alle tai sen päälle, miten päin vain, on perustettu erilaisia hankkeita, joista ensimmäinen käsittelee nimenomaan osaajien saamista. Me tarvitsemme ammatillista koulutusta, mutta myös sitten monenmoista teknistä osaamista, jotta kaivoshankkeet ylipäänsä voisivat lähteä käyntiin.

Toinen näkökulma ovat liikennehankkeet eli tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen tai ainakin siihen varautuminen siinä vaiheessa, kun näistä kaivoksista tulee totta ja yritetään louhia.

Sitten ehkä vielä tämmöinen vähän suurempi kysymys, jota on pohdittu aikaisemminkin, on se, mitä kautta sitä malmia pitäisi kuljettaa pois. Se ei ole ihan huomisen asia, mutta pidemmän aikavälin kysymys, kuinka me pääsemme vaikka tuolta pohjoisen kautta Jäämerelle (Puhemies koputtaa) ja kuljettamaan sitä kautta sitten malmia markkinoille.

Arvoisa puheenjohtaja! Tuohon pääministerin viimeiseen lauseeseen on pakko todeta, että se on ainoa tapa, millä Lapin rikkaat malmivarat saadaan maailmanmarkkinoille. Mutta mehän haluamme näitä kaivoksia. Me tiedämme, mitä ne merkitsevät alueelle, ja niistä tulee kansallisesti erittäin suuri mahdollisuus Suomelle. Ruotsin esimerkki tämän todistaa. Siellä tämä Luossavaara-Kiirunavaara AB valtionyhtiö jauhaa yhteiskunnalle 1,5 miljardia euroa vuositasolla voittoa. Norjassa on vahva toimija tällä öljyalalla, Statoil.

Meillä valtion politiikka on ollut väärää politiikkaa. Valtio on ensinnäkin luopunut määräävästä mahdollisuudesta Rautaruukissa ja Outokummussa, ja edelleen nämä yhtiöt myivät koko kaivostuotantonsa eri puolilla maailmaa pois. Osaaminen ja koulutus lopetettiin, tehtiin isoja vahinkoja. Nämä monet vaikeudet juontavat juurensa täältä. Nyt monet junioriyhtiöt valmistelevat kaivoksia ja ovat varmaan niitä tulevina lähivuosina myymässä.

Kysymys pääministerille: onko valtio valmistautunut siihen, että se ostaa näitä kaivosyhtiöitä siinä vaiheessa, kun ne tulevat myyntiin?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tuosta kysymyksen alkuosasta saattoi jollekin katsojalle jäädä semmoinen kuva, että tämä hallitus olisi myynyt Rautaruukin ja Outokummun. Tämä hallitus ei ole, se on tapahtunut joskus kauan, kauan sitten. Tosin olemme omistajina kyllä edelleenkin. Vaihtoehtona ehkä silloin oli se, että veronmaksajien rahaa käytetään yritysten pääomittamiseen, jotka laajenevat, mutta ei mennä siihen historiaan.

Valtiolla on omistusta niissä yhtiöissä, jotka harjoittavat toimintaa, ja täytyy katsoa, mikä on sitten veronmaksajien kannalta tärkeintä. Paras ja ainoa tapa ei välttämättä ole se, että valtio rupeaa yrittäjäksi. Eli tietysti paras tapa on se, että suomalaisia malmivarantoja käyttäisi suomalaisomisteinen yhtiö, niin kun tällä hetkellä itse asiassa, toki pörssiyhtiö, Kainuussa tekeekin. Eli toivoisin, että Suomeen tulisi sitä yrittäjyyttä, joka iskisi kiinni myös näihin meidän mineraalivarantoihimme. Valtio voi olla ehkä joissakin (Puhemies koputtaa) tapauksissa sitten pienempänä omistajana, mutta ensisijaista ei ole, että valtio ryhtyy yrittäjäksi.

Arvoisa puhemies! Suomi on kautta aikojen elänyt metsistä, pelloilta ja kaivoksilta saaduilla tuloilla ja tuotteilla, ja niistä se elää myös tulevaisuudessakin. Monimuotoinen kotimainen energiantuotanto on Suomen tulevaisuus. Soilla kasvaa turvetta enemmän kuin pystymme hyödyntämään. Kaiken lisäksi se on uusiutuva energiamuoto, väitittepä te vihreät sitten mitä tahansa.

Ministeri Niinistö, malmista turpeeseen: Turvetuotannon lopettamisesta jaksatte kirjoittaa ja puhua loputtomiin, mutta en ole kuullut, milloin aiotte lopettaa kivihiilen tuonnin Suomeen. Vai onko kivihiilen käyttö teidän vihreiden mielestä päästötöntä?

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Nyt on tilaisuus sitten sanoa, että mielestäni kivihiilestä pitäisi luopua vähintään yhtä nopeasti kuin turpeesta ja jopa nopeamminkin.

Meillä on EU:ssa yhteistyössä elinkeinoministeriön kanssa ympäristöministeriö arvioinut erilaisia päästövähennystavoitteita ja energiatiekarttaa, miten me pääsemme 2050 vähentämään meidän päästöjämme vähintään 80 prosenttia, kasvihuonekaasupäästöjä, ja EU-komission arvion mukaan se tarkoittaisi, että 2050 itse energiantuotanto olisi täysin päästötöntä. Tämä edellyttää sen näkemistä, että me saamme yhä enemmän energiaa kotimaisista uusiutuvista lähteistä, puuhakkeesta, tuulivoimasta, erilaisista uusista ratkaisuista, aurinkovoimasta, pelleteistä jne., ja tässä tuotekehitys on todella kovaa Suomessa tällä hetkellä. Meidän pitäisi panostaa näihin vähäpäästöisiin lähteisiin, joissa on kotimaiset työpaikat ja jotka eivät saastuta ympäristöä, ja turvetuotantoa voidaan hallitusti siirtymäajan kuluessa vähentää voimakkaasti samalla, kun panostetaan näihin uusiin kestäviin kotimaisiin uusiutuviin.

Arvoisa puhemies! Äskettäin julkaistiin lehdistössä lista näistä uusista kaivoshankkeista, joita Suomeen kaavaillaan. Niitä oli useita kymmeniä. Kysyn ympäristöministeriltä, onko meillä kapasiteettia käsitellä ympäristön kannalta nämä hankkeet riittävällä perusteellisuudella, koska Talvivaara varmaan haki myöskin ympäristölupaa aikanaan ja siinä jäljet hieman pelottavat. Onko valmiutta sitten käsitellä nämä ympäristöluvat sellaisella perusteellisuudella, mitä tarvitaan? Sinänsä on hyvä, että Suomeen tulee kaivosteollisuutta, mutta emme voi ajatella, että useiden kymmenien kilometrien alueella tapahtuu saastumista näitten kaivosten seurauksena.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Edustaja Salolainen on aivan oikeassa. Rahojen ja resurssien pitää riittää tähän riittävään valvontaan, mutta sen lisäksi peräänkuuluttaisin sitä, että yritysten itsensä kannattaisi alusta saakka ottaa ympäristösuunnittelu ja ympäristövaikutusten arviointi näiden hankkeiden keskeiseksi, johtavaksi tekijäksi.

Niin kuin pääministeri sanoi, niin meillä on erilaisia osaamishankkeita Tekesin Green Mining -ohjelmassa muun muassa, jossa on suomalaista osaamista päästöjen vähentämiseen kaivosten käynnistämisessä, ja se pitäisi ottaa hankkeissa alusta saakka käyttöön. Ympäristöviranomaiset ovat todella voimakkaasti ympäristöministeriön johdolla viime vuosina panostaneet siihen, että kaivosalan osaaminen on riittävää valvontapuolella ja että alusta saakka ympäristövaikutusten arvioinnilla, hankkeitten ohjaamisella ja valvonnalla voidaan saada aikaan se ohjaus niin, että kaivostoiminta mahdollisimman vähän kuormittaa ympäristöä, mutta se edellyttää myös yrityksiltä hyvin vahvaa yhteiskuntavastuun kantamista. Viranomaiset eivät voi toteuttaa yritystoimintaa yritysten itsensä puolesta.