Bjarne Kallis /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakialoite koskee sellaista veronmaksajaryhmää, josta ei paljon numeroa tehdä, eli sellaisia työntekijöitä, sellaisia veronmaksajia, jotka hakeutuvat muualle työhön. Me olemme tässä salissa aika paljon puhuneet komennusmiesten päivärahoista ja myöskin säätäneet yksityiskohtaiset lait, milloin komennusmiehen päiväraha on verovapaa, ja se voi olla verovapaa jopa kolmelta vuodelta.

Mutta aivan yhtä vaikeassa, ellei vaikeammassa asemassa ovat ne työntekijät, jotka hakeutuvat muualle työhön. Kun työpaikkaa ei löydy omalta paikkakunnalta, niin hakeudutaan muualle työhön. Se, että nämä työntekijät omasta tahdostaan hakeutuvat, merkitsee sitä, että he eivät ole oikeutettuja kuin hyvin, hyvin pieneen kuluvähennykseen, saavat tehdä yhden viikonloppumatkan ja vähentää sitten ne kustannukset verotuksessa. Mutta yhdeksässä tapauksessa kymmenestä nämä hankkivat myöskin toiselta paikkakunnalta asunnon, perhe jää kotipaikkakunnalle, työntekijä lähtee muualle, joutuu pitämään kahta asuntoa. Vain poikkeustapauksessa toisesta, tästä niin sanotusta kakkosasunnosta voidaan myöntää vähennys, ja se vähennys myönnetään silloin, kun työntekijä tekee samalle työnantajalle työtä niin kotipaikkakunnalla kuin sillä toisella paikkakunnalla.

Luulenpa, että tämä verohallinnon sääntö, että tuollaisessa tapauksessa saa verovähennyksen, johtuu osittain siitä, että kansanedustajille on säädetty kulukorvaus ja sitä perustellaan sillä, että me teemme työtä kotipaikkakunnalla samalle työnantajalle, äänestäjille, ja me teemme myös Helsingissä työtä, ja näin me saamme kulukorvauksen tästä toisesta asunnosta. Toistan vielä: Jos työntekijä tekee niin kotipaikkakunnalla kuin sillä paikkakunnalla, minne hän on hakeutunut, työtä samalle työnantajalle, silloin tällainen verovähennys myönnetään.

Mutta niin kuin, rouva puhemies, totesin, useimmiten nämä työntekijät hakeutuvat toiselle paikkakunnalle ja tekevät sillä toisella paikkakunnalla sille työnantajalle työtä, ilman että mitään vähennystä saisi. Olen melko varma, että tämä ryhmä on suurempi kuin komennusmiesten määrä. Olen myöskin melko varma, että jos nämä järjestäytyisivät jollakin lailla ja pitäisivät itsestään enemmän ääntä, niin kansanedustajat ymmärtäisivät paremmin tämän epäkohdan ja hyväksyisivät heille kohtuullisen vähennyksen.

Olen tehnyt lakialoitteen, joka lähtee siitä, että tämä niin sanottu kakkosasunto olisi vähennyskelpoinen verotuksessa niin, että vähennyksellä olisi enimmäismäärä 5 600 euroa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, kun siihen liittyy vielä 400 euron omavastuu, että 500 euron kuukausivuokra olisi se maksimimäärä, joka hyväksyttäisiin vähennyskelpoiseksi. Edelleen tämä vähennys myönnettäisiin sellaisille työntekijöille, jotka ovat oikeutettuja saamaan viikonloppumatkoista verovähennyksen, mikä taas tarkoittaa sitä, että heillä on silloin todella kaksi asuntoa, toinen kotipaikkakunnalla ja toinen sitten siinä kunnassa, missä työ varsinaisesti suoritetaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kansanedustaja Kallis on tehnyt erittäin tärkeän lakialoitteen. Monet joutuvat tekemään työtä muualla kuin omassa kotikunnassaan. Esimerkiksi Helsinkiin tullaan tekemään työtä hyvinkin kaukaa, ja silloin työpäivistä tulee erittäin pitkiä, useinkin yli 12-tuntisia. Jatkuvan matkustamisen sijaan monet joutuvat sijoittumaan asuntoon, koska eivät jaksa alituisesti matkustaa kotikunnan ja työpaikkakunnan välillä. Kaiken lisäksi tämä aloite kasvattaa työmoraalia. Edustaja Kalliksen aloite tähtää juuri siihen, että helpotetaan työn tekemistä toisella paikkakunnalla. Kannatan lämpimästi ed. Kalliksen aloitetta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan myöskin ed. Kalliksen tekemää aloitetta. En osaa tässä suoralta kädeltä ottaa kantaa siihen, ovatko nämä luvut oikeita, mutta luulen, että tässä kaikkein tärkeintä on se asia, jonka ed. Kallis jo mainitsikin, että otetaan ylipäätään keskusteluun niiden ihmisten asema, jotka tekevät työtä toisella paikkakunnalla kuin asuvat. Ehdottomasti näiden ihmisten asemaa tulee parantaa. On hieno asia, että on ihmisiä, jotka näin toimivat, vaikka se ei mikään ideaalitilanne kellekään ole, mutta kun on paljon sitten niitäkin, jotka saisivat sitä työtä kohtuullisen läheltä, mutta kun eivät saa ihan vierestä, eivät koe sitä itselleen hyväksi vaihtoehdoksi, niin kyllä näille, jotka oikeasti tekevät sitä pitkää työpäivää, pitkää matkaa käyvät, se, että heillä olisi mahdollisuus sitten asua siellä paikkakunnalla ja saisivat siihen vähän tukea, olisi kyllä erittäin järkevä asia.

Nyt ei puhuta mistään pienistä määristä. Jos ajatellaan, että myös Pirkanmaan suunnalta tänne Helsingin seudulle tulee se määrä, joka täällä päivittäin käy, niin se ei ole enää edes satoja vaan se on tuhansia, jotka päivittäin käyvät Helsingissä töissä tuolta Tampereen seudultakin, joten tämä asia on erittäin huomattava, ja määrä on koko ajan kasvussa. Eli ed. Kallis on ottanut todella aiheellisen asian esille.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kollegoihin, jotka antavat tunnustusta ed. Kalliksen lakialoitteelle 27/2006 vp tuloverolain 95 §:n muuttamisesta. Kysymys on siitä, että työn tekemisen tulisi olla kannustavaa ja palkitsevaa ja verotuksellisesti ei saisi olla sellaisia epäkohtia, jotka saattavat työn tekemisen huonompaan asemaan kuin sen, että ei työtä haluttaisi etsiä ja tehdä sitä työtä.

Totta kai on ihanne, jos työpaikka voisi olla asuinpaikkakunnalla, mutta työelämän monimuotoisuuden vuoksi se ei suinkaan aina ole mahdollista. Onneksi tähän on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Työmatkustamisen vaihtoehdot ovat olemassa, mutta myös vaihtoehtona tulee olla asumisen nimenomaan niissä tapauksissa, jos ei ole mielekästä päivittäin kulkea työmatkaa. Esimerkiksi jos ei joukkoliikenne toimi, työmatka on pitkä jne., mutta henkilö on löytänyt työpaikan muualta, niin silloin tulisi mielestäni kaikki tulonhankkimis-, kaikki työnhankkimiskulut voida vähentää verotuksessa. Tällä tavalla tulisi olla terve kannustus myös tällaista työtulon hankkimista kohtaan.

Taannoinhan oli julkisuudessa kovasti komennusmiesten asia. Minusta ei ole mitään syytä rajata kolmeen vuoteen komennusmiesten oikeutta verovähennyksiin. Sen tulisi olla niin pitkä kuin tuo työ on. On tehtäviä, jotka vaativat pitempääkin aikaa olla työnantajan palveluksessa kuin kolme vuotta. Sen takia minusta silloin, kun työtulon hankkimisesta tulee kustannuksia, ne kaikki tulisi voida vähentää asianmukaisesti verotuksessa. Tämä olisi kannustusta työhön, ja tätähän juuri tänä aikana tarvitaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Olen myös allekirjoittanut tämän ed. Kalliksen hyvän aloitteen. Eri tavoin todellakin tulee tukea mahdollisuuksia ottaa vastaan työtä, joskus kaukaakin. Toivon menestystä tälle aloitteelle.