Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti on syytä hyväksyä tämä laki. Se ajantasaistaa suhtautumisen aborttiin ja myöskin laittomaan aborttiin. Se tekee myöskin oikeutta sille nykyiselle tieteen tilanteelle ja tutkimuksen tarpeelle sillä lailla, että se pyrkii suojaamaan perimään liittyvää tietoa esimerkiksi hedelmöitettyjen alkioiden osalta ja määrittelee niihin vastuun. On aivan selvää, että aika on ajanut tuon vanhan lainsäädännön ohitse, jossa tuomitaan todella ankariin rangaistuksiin nainen, joka on syyllistynyt niin sanottuun laittomaan sikiönlähdetykseen. Tämä laki nostaa nämä asiat asiallisella tavalla kunnioittaen kyllä sillä tavalla elämää, että tämä oikeus aina kuitenkin säädetään abortin suhteen laista riippuvaiseksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä mietintö oli ensimmäisessä käsittelyssä viikko sitten, ja silloin pyysin puheenvuoron sen johdosta, että ed. Räsänen oli käyttänyt mielenkiintoisen puheenvuoron, jonka sisältönä oli se, että jos niin sanotussa raiskaustapauksessa syntyy raskaus, niin tätä raskautta ei pidä keskeyttämän, ja hän oli kehittänyt siihen sitten sosiaalipoliittisen mallin, millä tavalla hoidetaan tämä tapaus sitten aikuisuuteen ja elämän päättymiseen saakka. Tiistaina pidetyssä täysistunnossa ensimmäistä käsittelyä jatkettiin, ja silloin vastasin ed. Räsäselle hänen ollessaan pois, ja jotta hänelle viesti menee perille, niin totean nyt sen, että tässä se pieni ero on elikkä minun mielestäni tällaisessakaan tapauksessa ei pidä kieltäytyä siitä raskauden keskeyttämisestä, koska asiat pitää laittaa suhteellisiin mittakaavoihin.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys koskee nimenomaan, niin kuin ed. Tiusanen sanoi, laittomia abortteja, mutta ei tämä itse asiassa sitä suurta moraalista kysymystä miksikään muuta eli aborttia sinänsä. Haluan sen nyt tässä todeta, että sitä pidän elämän vastaisena ja elämän pyhyyttä loukkaavana.

Tämä on poliittinen päätös; todellinen päätös näissä asioissa tehdään ihmisen sydämessä eikä missään lakituvissa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakiesityksessä käsitellään siis nimenomaan laittoman raskaudenkeskeytyksen säätelyä. Mielestäni on hyvä, että naisen itsensä tekemä raskaudenkeskeytys tässä säilyy muodollisesti rangaistavana, ja perustelunahan tässä on käytetty sitä, että halutaan suojata sikiötä. Toisaalta täytyy muistaa, että meillä tehdään yli 10 000 raskaudenkeskeytystä laillisesti vuosittain, joissa tämä sikiön suojaamisen periaate ei sitten enää painotukaan.

Muistutan ed. Pulliaista, että yli 90 prosenttia kaikista raskaudenkeskeytyksistä tehdään sosiaalisin perustein. Se keskeinen, eettinen kysymys koko raskaudenkeskeytyksessä on se, mistä ihmisen elämä alkaa. Jos biologisesti tarkastellaan, niin kyllä ihmisen elämä alkaa hedelmöityksestä. Sen vuoksi mielestäni on oikein ja olisi oikein, että ihmisen elämää suojeltaisiin aina hedelmöityksestä lähtien. Toki raskaudenkeskeytysten ehkäisyssä aivan oleellista on vaikuttaa niihin sosiaalisiin syihin, ja niistä keskustelimme silloin viimeksi, aivan oikein, niin kuin ed. Pulliainen muisti. Mielestäni myös sitä vaihtoehtoa, että lapsen voi antaa adoptoitavaksi, jos äiti ei pysty ottamaan synnyttämäänsä lasta vastaan, tulisi nostaa hyväksyttäväksi ja laajemmin käytetyksi vaihtoehdoksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Fundamentaalinen asenne tähän kysymykseen, se että abortti, raskauden keskeyttäminen, ei olisi missään tilanteessa hyväksyttävä, ei ole mielestäni oikea. Ja myöskin se, että tuo elämän syntymisen ajankohta olisi tämä siittiön ja munasolun yhtyminen, on yksi näkökulma. Toisen näkökulman mukaan se on se, kun näin hedelmöittyneestä munasolusta kehittynyt alkioaste kiinnittyy kohdun limakalvolle, jolloinka syntyy yhteys nimenomaan tämän alkion ja alkiota kantavan äidin — tai emon, milloin mikäkin laji on kyseessä — välille. Tämä on ehkä sellainen merkittävämpi näkökulma, koska näitä hedelmöittyneitä munasoluja kyllä siirtyy jatkuvasti muualle eli niitä menstruoidaan pois ja ei voida tässä katsannossa katsoa elämän syntyneen. Eli kyllä se elämä syntyy sitten, kun tapahtuu tämä yhteys nimenomaan tämän äidin elimistöön.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Me puhumme hyvin uskonvaraisista asioista tänään, jotka eivät välttämättä kuulu suomalaisen lainsäädännön eivätkä lainsäädäntöperinteen piiriin. On sanottu, että erilaisten uskonnonvaraisten asioiden pitäisi johtaa lainsäädännön piiriin, että raskaudenkeskeytys tulisi rikosnimikkeeksi automaattisesti ja rinnastettaisiin elämän keskeytykseen. Pyrin kaikkia elämänkatsomuksia kunnioittamaan syvästi, niin kuin yleensäkin tässä salissa on tapana. Meillä näkemykset eroavat toisistaan. Jotkut ajattelevat, että ihminen syntyy silloin kun hän syntyy, ja toiset, että myös hedelmöittynyt munasolu on samanlaisten ihmisoikeuksien piirissä kuin syntynyt ihminen. Lisäksi on näkemyksiä, joiden mukaan ehkäisy on kielletty. Kysyisinkin ed. Timo Soinilta, kun te olette sitä mieltä, että ehkäisy pitäisi kieltää ja ehkäisy on synti, oletteko sitä mieltä, että tämän pitäisi myös johtaa suomalaiseen lainsäädäntöön.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluan korostaa sitä näkökohtaa, että meidän lainsäädäntöämme tulee muodostaa sellaiseksi, että se kunnioittaa ihmisen elämää alusta alkaen. Varsin perustellusti voidaan sanoa, että elämä alkaa jo hedelmöityksestä ja ihmisen varttuminen on hyvin pitkällä eri vaiheissa äidin kohdussa, niin että elämän äidin kohdussa tulee olla myös lainsäädännöllä suojeltua.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Räsäselle: Te hyväksytte siis ehkäisyn, mutta jos raiskaustapauksessa on seurauksena kantavaksi tuleminen, niin sehän tarkoittaa sitä, että ehkäisyjärjestelmää ei ole ollut, koska raskaus on päässyt alulle. Elikkä toisin sanoen tässä lienee, jossakin tällä alueella, se pieni ero, mikä meidän ajattelussamme on.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Jos ed. Tiusanen, lääkärikollega, vetää ihmisyyden alkamisen rajan siihen, kun ihmisalkio kiinnittyy kohtuun, niin silloinhan teidän mielestänne aborttilakia tulisi ilmeisesti todella rajusti muuttaa, sillä meillähän raskaudenkeskeytykset kohdistuvat nimenomaan aikaan tuon alkion kiinnittymisen jälkeen. Lainsäädäntö sallii raskaudenkeskeytyksen jopa 24. raskausviikkoon saakka, mikä tarkoittaa siis yli raskauden puoltaväliä, jos epäillään sikiön sairautta tai vammaisuutta, tai 20. raskausviikon loppuun saakka myös sosiaalisin syin. Itse ajattelen, että jos hyväksymme lähtökohdaksi sen, että ihmisen elämä alkaa jo hedelmöityksessä tai varhaisessa vaiheessa ja elämää kunnioitetaan, niin kyllä silloin ne eettisesti oikeutetut perustelut raskaudenkeskeytykselle löytyvät niistä tilanteista, joissa nämä kaksi yhtä arvokasta oikeutta, siis oikeutta elämään, ovat uhattuna.

Mutta edelleenkin muistutan myös ed. Pulliaista, joka nyt on kiinnittynyt tähän raiskauskysymykseen, että kyllä valtaosa hyvinvointi-Suomessa tehdyistä raskaudenkeskeytyksistä todellakin tehdään ihan sosiaalisin perustein ja vielä niin, että suomalaisille aborteille on tyypillistä se, että ne tehdään ihan täysi-ikäisille naisille, jotka myös elävät parisuhteessa, eli teiniraskaudet eivät onneksi ole meillä Suomessa se kaikkein tyypillisin ongelma.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä viime kerralla, kun keskustelimme, niin silloin järkyttyneenä kuuntelin sitä, miten esimerkiksi ed. Räsänen oli sitä mieltä salissa, pöytäkirjoissa näkyy, että jopa insestin kautta hedelmöittynyttä lastakaan, tällaistakaan tapausta ei voisi abortin kautta keskeyttää. Siitä olin kyllä hämmentynyt, että näin tiukkaa linjaa pidetään — taikka raiskauksen kautta hedelmöittynyttä lasta.

Se ei toki ole tämän lainsäädännön käsittelyä nyt, vaan nyt käsittelemme lakia, jossa laittoman abortin rankaisemisesta on kyse. Ennen muuta isoin muutos on se, joka ehkä hivenen aiemmissa puheenvuoroissa on hämärästi tullut esille, että nyt ollaan nimenomaan muuttamassa äidin rangaistusta miedompaan suuntaan. Eli äitiä ei enää voitaisi linnaan tuomita tuosta laittomasta raskauden keskeytyksestä, vaan tiukennetaan rangaistuksia näille puoskareille, laittomasti avustaville henkilöille, ja annetaan äidille inhimillisempi, vain sakkorangaistus, ja se tulee toki tuon aborttilainsäädännön kautta.

Mitä tulee sitten itse tuohon aborttilainsäädäntöön, niin kuten lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Hautala täällä totesi viime keskustelussa, se on Suomessa tällä hetkellä varsin toimiva. Se on inhimillinen, se on mahdollistava mutta ei missään tapauksessa kannustava raskauden keskeytykseen. Minun mielestäni sillä on ihan hyvä edetä. Mutta nyt on syytä keskittyä tietysti tuohon laittoman abortin käsittelyyn, josta tässä on kyse.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Heinonen täällä totesi, täytyy nähdä, mikä on tämän lain tarkoitus. Tässähän rikoslakia muutettaisiin siten, että rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutun keskittämisperiaatteen mukaisesti ihmisen sikiön, alkion ja perimän suojaa koskevat vankeusrangaistukset koottaisiin yhteen ja samaan lukuun.

Eli toisaalta, kun puhutaan tästä laittomasta raskauden keskeyttämisestä, niin tulisi nimikkeeksi törkeä, laiton raskauden keskeyttäminen ja laiton alkioon puuttuminen, mikä on osa rikoslain kokonaisuudistusta, jossa halutaan selkeyttää ja harmonisoida nämä seuraamuspykälät samaan lainsäädäntöön samalla tavalla. Toisaalta, niin kuin voin todeta ja vahvistaa ed. Heinosen näkemyksen, tässähän myöskin lievennetään seuraamusta siitä, jos nainen itse tekee tämmöisen laittoman raskauden keskeyttämisen. Olennaista on se, että tämä seuraamusjärjestelmä kuitenkin säilyy sakkorangaistuksena, jotta emme joutuisi tilanteeseen, jossa joku nainen ehkä ulkopuolisen toimesta turvautuisi semmoisiin menetelmiin, että lähtisi laittomaan raskauden keskeyttämiseen.

Kysymys on siis siitä, että Suomessa raskauden keskeyttämiset tehtäisiin lainsäädännön mukaisesti, laillisesti ammattitaitoisten lääkärien toimesta ja asianomaisissa paikoissa eikä niin, että tulisi tämmöistä puoskarointi-ilmiötä, tai pystyttäisiin siihen puuttumaan, mikäli sitä on.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella, tämä laki on, niin kuin aikaisemmin totesin, hyvä ja ajantasaistaa lainsäädäntöä. Nimenomaan se puoli asiaa on hyvä muistaa, mikä liittyy myöskin perusteluihin tutkimukseen kohdistuvasta perimän suojasta. Se on uusi ulottuvuus ja tärkeä asia laajemminkin tämän lain yli.

Siihen aborttikeskusteluun, mitä täällä ed. Räsäsen kanssa tuossa ensimmäisen käsittelyn yhteydessä myös paljon käytiin, haluaisin huomauttaa sen, että aina kuitenkin lähtökohtaisesti näissä ongelmatapauksissa naisella on päätösoikeus omaan kehoonsa ja ruumiiseensa. Se on erittäin tärkeä arvo sinänsä. Sitten toinen kysymys näistä aikaväleistä, mitkä raskauden keskeyttämiseen ovat mahdollisia tai luvallisia, niin niiden ylärajoista olen valmis keskustelemaan, siitä, missä ne rajat kulkevat nykyaikana, jotta myöskin ne voitaisiin ajantasaistaa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä asia on mielestäni aika yksinkertainen. Jokainen meistä voi olla syvän kiitollinen omalle äidilleen, hän valitsi elämän puolesta. Toteaisin, että varmaan kaikki syntymättömät lapset olisivat kiitollisia samasta kohtelusta, jonka me itse olemme saaneet.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä lakivaliokunnan mietinnössä lukee: "Lisäksi on mahdollista, että rangaistusuhka vaikuttaa siihen, hakeutuuko nainen keskeytyksen jälkeen hoidettavaksi. Naisen jättämistä rangaistusuhan ulkopuolelle esitti aikoinaan rikoslain kokonaisuudistusta - -" jne., mietintö tai komitea oli. Ja sitten: "Myöskään muissa Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta naisen tekemä oman raskautensa keskeytys ei ole rangaistavaa. Valiokunta on asiaa harkittuaan päätynyt kuitenkin puoltamaan naisen itsensä tekemän raskauden keskeyttämisen rangaistavuutta sakonuhkaisena siten kuin esityksessä esitetään."

Ymmärrän varsin hyvin, että valiokunta on asiantuntijoita kuultuaan päätynyt tähän ratkaisuun, mutta olen kyllä sitä mieltä, että pitäisi tässä maassa olla sellainen järjestelmä, että nainen pystyy hoitamaan ehkäisyn ja hakemaan raskauden keskeytyksen ilman, että hänen täytyy itse siihen toimeen ryhtyä. Ei sakko estä myöskään ajamasta ylinopeutta eikä myöskään tätä toimenpidettä tekemästä, naisen keskeyttämästä omaa raskauttaan.

Mielestäni ihmisen koskemattomuus on niin tärkeä seikka, että sitä tulisi kunnioittaa ja kuulla ja järjestää tilanne niin, että raskauden keskeytys voidaan järjestää turvallisesti niin, että se ei vahingoita äitiä eikä aiheuta mitään laittomuuksia.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Vielä totean, että tällä lailla sinänsä ei ilmeisesti juuri ole käytännön merkitystä, koska nyt tälläkin hetkellä voimassa olevan lain nojalla ei ole edes syytteitä nostettu.

Mutta ed. Heinoselle totean, että ei lapsi ole syyllinen siihen, miten hän on saanut alkunsa, eikä häntä pidä siitä rangaista, millä tavalla hän on saanut alkunsa. Omassa ajattelussani lähtökohtana on se, että jokainen ihminen, jokainen ihmisyksilö on yhtä arvokas. Mutta edelleen painotan sitä, että oleellista raskauden keskeytysten ehkäisyssä ei ole suinkaan pelkästään lainmuutos, vaan nimenomaan äidille kohdistuvat hyvinvointipalvelut ja tuki, jotta hän pystyisi ottamaan lapsen vastaan tai sitten mahdollisesti luovuttamaan lapsen adoptoitavaksi. Sosiaalisia ongelmia on hoidettava sosiaalisin keinoin. Tällä hetkellä meillä nämä raskauden keskeytykseen johtavat sosiaaliset ongelmat medikalisoidaan. Ne hoidetaan lääketieteen keinoin eli tämän abortin avulla.

Ed. Heinoselta kysyn vielä, pidättekö hyväksyttävänä sitä, että tällä hetkellä laki sallii sen ikäisten lasten abortoinnin, jotka voivat jo jäädä tehokkaan keskoshoidon turvin eloon. Laki sallii 24. raskausviikon loppuun saakka keskeyttämisen, ja meillä syntyy jo 22. raskausviikolla lapsia, jotka jäävät keskoshoidossa eloon ja jopa aivan terveiksi. Eikö tässä jo loukata selvästi tämän ikäisten lasten ihmisoikeuksia?

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! On onni, että Suomessa on laki, joka oikeuttaa lailliseen aborttiin. Ajattelen, että jos sitä lakia ei olisi, niin mentäisiin vuosikymmeniä, ehkä vuosisatoja taaksepäin, mikä automaattisesti tarkoittaisi sitä, että ihmiset hakeutuisivat laittoman abortin hakemisen piiriin. Itse hoitajana työskennelleenä tiedän sen, että ihmisiä puhutetaan monta, monta kertaa ennen kuin raskauden keskeytyksen voi saada. Sinällään on kyse tosi vaikeista tilanteista ja asioista, ja minusta kuulostaa vähän pahalta tämä keskustelu, mitä tässä salissa on nyt käyty. Ikään kuin ohitetaan niitten naisten ja ihmisten tilanne, jossa he joutuvat siihen tilanteeseen, että eivät voi raskautta viedä loppuun asti. Ei voi ajatella niin, että lähtökohtaisesti huostaanotto tai adoptointi olisi sitten se, joka olisi ratkaisu tähän asiaan, vaan täytyy lähteä siitä, että ihmisellä olisi oikeus ja mahdollisuus sitten myös olla vanhempana loppuun asti.

Mitä nyt sitten tähän lakiin tulee, niin itse ajattelen, että kyllä tietyn tyyppiset sanktiot täytyy laittomasta toiminnasta olla. Nythän on mahdollisuus saada myös laillinen abortti, ei ole pakko lähteä laittomaan, elikkä sen takia minä en näitä sakkojakaan nyt hirveästi vierasta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Toive tietenkin on, että jokainen uusi elämänalku saisi alkunsa ja näin kävisi. Valitettava tosiasia on, että elämä on välillä raadollinen ja me emme voi kaikelta ihmisiä suojata ja siltä osin me tarvitsemme jatkossakin mahdollisuuden varhaisvaiheen abortteihin. Uskon, että muussa tapauksessa, jos näin ei olisi, meillä syntyisi näitä lieveilmiöitä lähtien siitä, että naisen terveys saattaisi vaarantua, kun puoskarointi mahdollisesti lisääntyisi.

Tämä lainsäädäntö sinänsä herättää sitä pohdintaa, missä kohdin syntymättömän lapsen oikeudet, perusoikeudet, tulevat. Kun lain nimike kertoo siitä, että sikiön, alkion ja perimän suoja, niin missä kohdassa lapsella on perusoikeus. Tämä liittyy pohdintaan siitä, kun on puhuttu päihdeäideistä ja siitä, voiko pakkohoitoon ohjata ja mikä on se syntymättömän lapsen oikeus päihteettömään elämään. Siltä osin toivon, että meillä syntyy jatkossa tähän liittyen pohdintaa.

Toinen hyvä muutos, lisäys näihin vanhentuneisiin pykäliin oli myös se, kun meillä on tämä laiton sukusolujen käyttö ja hedelmöityshoidot, niin täällä on hyviä täsmennyksiä liittyen siihen, että väärinkäytöksiltä vältyttäisiin.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä kosketeltiin myös tätä oikeutta käyttää perimäainesta lääketieteelliseen tutkimukseen. On ehkä syytä toistaa se, että siihen liittyviä asioita käsitellään lääketieteellisiä tutkimuksia koskevassa laissa. Jos halutaan esimerkiksi muuttaa sitä, miten ihmisen kantasoluja voidaan käyttää tutkimukseen, niin täytyy sitten tutkia sitä lakia ja siitähän ei tässä ollut ollenkaan kysymys. Eduskunnan käsittelyssä on tällainen Euroopan neuvoston biolääketieteellinen pöytäkirja, ja siinä myöskin varmasti sitten tämän tyyppisiin kysymyksiin voidaan ottaa kantaa.

Mutta tämän lain käsittely on osoittanut mielestäni aika hyvin sen, että meillä on toimiva aborttilaki, joka ei siis ole tämä laki, tässä säädetään vaan seuraamuksista, jos rikotaan lakia. On varmasti niin, että monissa muissakin maissa, joissa ei ole oikeutta lailliseen aborttiin, tai joissa sitä rajoitetaan paljon enemmän, voisi olla hyvä katsoa tätä suomalaista ja pohjoismaista mallia, johon sitten vielä yhdistyy se, että annetaan neuvontaa ja huolehditaan odottavista äideistä, huolehditaan ehkäisyvalistuksesta, ja niistä resursseista täytyy pitää huolta.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä tuli esille naisen itsensä tekemä raskauden keskeytys ja siitä tulevat seuraamukset. Nythän on niin, että voimassa olevan rikoslain sikiön lähdettämistä koskevan säännöstön mukaan naisen suorittamaan tai suorituttamaan raskauden keskeyttämiseen liittyy rikoslain mukainen vankeusrangaistusuhka, joka on enimmillään 8 vuotta vankeutta. Tässähän lievennetään tätä seuraamusta ja siirretään tämä sakkoseuraamuksena aborttilakiin, mikä on osoitus siitä, että se ei ole rikoslain puolella, vaan jonkun muun, tämän asianomaisen erikoislain puolella.

Kun ed. Nurmi totesi, että tämä rangaistus voisi olla poiskin, niin täytyy muistaa se, että kaikki tämmöiset tapaukset, joissa nainen päätyy näin epätoivoiseen tekoon, eivät tule välttämättä helpolla sosiaaliviranomaisten ja muiden viranomaisten tietoon, ja jos meillä ei ole mitään seuraamusta ja sitä ei voitaisi selvittää tai tutkia, niin nämä jäisivät tämmöiseksi piilorikollisuudeksi, joka on taas sentään kyllä aika vakavaa. Toisaalta sitten nykypäivänä on kaikenlaisia lääketieteellisiä menetelmiä, joilla raskaus voidaan omatoimisesti keskeyttää. Siihen voisi liittyä sitten asuinkumppanin tai jonkun muun lähiympäristön painostus tai pakottaminen tai sitten äidin nuori ikä tai muu harkitsemattomuus tai semmoinen tilanne, joten kyllä täytyy olla selvää, että näin ei voi menetellä, vaan jos raskauden keskeytys on terveydellisistä tai muista syistä tarpeen, niin täytyy menetellä Suomen lain mukaan ja hakea siihen asianmukaiset luvat ja tehdä se asianmukaisesti koulutettujen lääkäreiden toimesta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Valiokunnan puheenjohtaja ed. Hautala viittasi muihin lainsäädännön osiin. Varmasti ihan näin onkin. Tämä laki kuitenkin suojaa myös sitä tietoa, mikä liittyy sukusoluihin ja niiden käyttöön, ja on estämässä niiden väärinkäyttöä, joten tässä mielessä tämä on myös tätä uutta tieteen vaihetta, missä elämme.