Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, kansallinen maitokiintiö tuli liian alhaiselle tasolle. Osittain tästä, kuten myöskin tilakoon kasvattamisesta, johtuen on nyt sitten aika raskaita ylityksiä monillekin tuottajille koitumassa, kun sitten tietysti tätä tuotantoa pyritään pakottamaan kansallisen kiintiön tasolle. Tältä osin sosialidemokraattien taholla on pidetty tärkeänä, että hallituksen maatalouspoliittisen strategialinjauksen mukaisesti Suomi voisi muun muassa kansallista maitokiintiötasoansa vielä arvioida muun muassa EU:n itälaajenemiseen liittyen. Toisaalta kiinnitän huomiota maitokiintiöiden vapaan kaupan aiheuttamiin ongelmiin. Sehän ei ole millään tavalla tukenut rakennekehitystä. Vaikka 1.4.97 puolet kiintiöistä siirtyi hallinnollisen kiintiön piiriin, tämä on edelleen ongelma monille nuorille tuottajille.

Samoin tietysti tuotantokustannusten osalta muun muassa luopumistuen järjestelyissä pitäisi nyt pohtia sitä, onko mahdollista vuokrauksen kautta tukea myöskin niitä nuoria tuottajia, joille nyt sitten maidontuotannossa on koitumassa hankaluuksia, niin että he vuokraamalla voisivat lisämaata hankkia. Tämä on erittäin kiusallinen asia monien tuottajien kannalta, ja tätä asiaa tulisi nyt arvioida ehkä laajemmin kuin nyt sitten mietinnön yhteydessä on haluttu vielä ottaa esille, mutta tämä on kuitenkin pitkässä juoksussa kotieläintuotantovaltaisen Suomen kannalta hyvin keskeinen kysymys ja monien tuottajien kannalta hankala asia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki oli aivan oikeassa siinä, että tämä on erinomaisen hankala asia ja vaikea asia. Erikoisen hankalaksi ja vaikeaksi tämän asian tekee se, että Euroopan unioni on parhaillaan laajentumassa. Siinä yhteydessä ollaan määrittämässä tuotantokiintiöt hakijamaille ja perusteina käytetään 90-luvun alun viitemääriä, jotka ovat useimmissa kandidaattivaltioissa erinomaisen alhaisia. Tästä seuraa se ongelma, että Suomen ja muitten nykyisten jäsenmaitten täytyy olla erittäin varovaisia sen suhteen, mitä keskustellaan, mitä pannaan paperille, erikoisesti mitä pannaan paperille tällä hetkellä. Vaikka meidän 66 miljoonan litran kiintiöylityksen vuoksi täytyy olla erittäin paljon huolissaan, siitä huolimatta paperille ei kaikkia ajatuksia ja ideoita pidä laittaa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tästä on kuitenkin syytä keskustella parlamentissakin, vaikka paperille emme laittaisikaan asioita kovin kevyesti. Ed. Rajamäki ensinnäkin totesi sen, että vuokrausvaihto pitäisi saada nyt luopumistukilainsäädäntöön sillä tavalla, että se voisi nuoria maidontuottajia tulla vastaan. Toisaalta Agendan tarkistusneuvotteluissa tulee esille maitokiintiöasia. Näin ollen tämä on paitsi alan oma kysymys, että siellä täytyy pyrkiä tuotantoa rajoittamaan sillä tavalla, että markkinoiden tasapaino säilyy, ennen kaikkea myöskin maatalouspoliittinen kysymys. Mielestäni tässä hallituksen ja maatalousministerin pitää olla nyt poikkeuksellisen aktiivinen, että maidontuottajien kiintiöasia voidaan hoitaa nyt, kun EU:n maatalouspolitiikka on muutoksessa. Mehän olemme itsekin käymässä 141-neuvotteluja, Agendan tarkistusneuvotteluja, ja tietenkin olemme EU-laajentumisneuvotteluissa mukana, joten tässä suhteessa tarvitaan aivan poikkeuksellista aktiivisuutta, jotta voidaan suomalaisen talonpojan asiaa hoitaa.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Kiintiöjärjestelmä sinänsä on erittäin tärkeä säilyttää, koska se turvaa nimenomaan silloin mahdollisuuden, että me voimme myös kansallisesti työvaltaista maataloutta pitää pystyssä, joka on aluerakenteen kannalta monilla alueilla tietysti myös selkäranka.

Olisin kuitenkin sitä mieltä, että mitkään vaiteliaisuusmääräykset eivät tässä niitä Suomen kansallisia ja myöskään EU:n maatalouspoliittisia linjauksia estä pohtimasta. Nimittäin Suomi ja Euroopan unionihan ovat lähteneet itälaajenemisen yhteydessä siitä, että kiintiöt tulee määritellä todellisen nykyisen tilanteen mukaan eikä vanhojen kommunistihallinnon tilastojen mukaan. Tämähän on selvästi sanottu Euroopan unionin asiakirjoissa kuin myöskin Suomen eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan suurelle valiokunnalle antamissa lausunnoissa jo menneinä vuosina.

Mutta joka tapauksessa tilanne on sellainen, että se vaatisi kyllä mielestäni myös maitokiintiön tason arvioimista, mutta sitten myös kansallisia toimia, niin että nuoret tuottajat saisivat helpommin tuotantoedellytykset kuntoon ja saisivat lisämaata edullisesti kuin myöskin lisäkiintiöitä, ettei niitä tarvitse 4—5 markan hinnalla litralta ostaa.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Rajamäen kanssa aivan täsmälleen samaa mieltä siitä, mihinkä meidän kansallisesti tulee pyrkiä. Olemme olleet ymmärtääkseni samaa mieltä myöskin maatalousstrategiatyössä, eikä meillä ole mitään näkemyseroja tässä suhteessa.

Ed. Ala-Nissilälle totean, että en minä keskustelua halua millään tavalla estää ja haitata, mutta totean vain sen, että kun esimerkiksi maatalousneuvostossa viime kokouksessakin on nimenomaan pidättäydytty kaikista sellaisista kannanotoista, jotka osoittaisivat, että olisi ristiriitoja nykyisten jäsenvaltioitten kesken, niin tässä katsannossa on viisasta, että tämmöiseen mietintöön ei tämmöisiä kannanottoja nyt laiteta erikoisesti kiintiön ylityksistä.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulisi kuitenkin huomioida, että tässä on suoramyynnin viitemäärästä kiintiöjärjestelmässä kyse, ja silloin jos ruvetaan kokonaisuutena puhumaan viite- ja kiintiömääristä, niin se on totta, että kiintiöt pitäisi olla jatkossakin. Miten niitä hoidetaan ja tätä niin sanottua ylituotantoa, ne ovat vähän eri asioita, ja siellä pitäisi löytää määrättyjä joustoja. Mutta niin kuin valiokunnassakin on käyty keskustelua, meille kiintiöt ovat tärkeitä niin tuotannollisesti kuin rahallisestikin. Niistä ei pitäisi luopua, ja siinä voi olla joskus meille, vaikka tällä hetkellä ei siltä näytä, todella rahanarvoista tavaraa, ja jatkossakin voitaisiin sitä kautta hoitaa kannattava maidontuotanto myöskin täällä Suomessa.