Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan kunnalliseen eläkejärjestelmään muutoksia, joiden tarkoituksena on kannustaa työelämässä jatkamiseen nykyistä pidempään. Tarkoituksena on lisäksi tehdä eläketurvan määräytymisestä nykyistä oikeudenmukaisempi ja vahvistaa kunnallisen eläkejärjestelmän kestävyyttä vastaamaan väestön ikääntymisestä aiheutuviin uusiin olosuhteisiin. Ehdotetut muutokset vastaavat pääosiltaan yksityisten alojen eläkejärjestelmään jo aikaisemmin hyväksyttyjä muutoksia. Eri eläkejärjestelmien piirissä työskennelleiden eläketurvan kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että yksityisten alojen eläkejärjestelmään vahvistetut muutokset toteutetaan soveltuvin osin myös kunnallisessa eläkejärjestelmässä. Esitys huomioi kuitenkin kunnallisen eläkejärjestelmän erityispiirteet.

Tämän esityksen kanssa samanaikaisesti on annettu esitys myös valtion eläkejärjestelmän uudistamisesta. Valtiota ja kuntaa koskevat muutosehdotukset on valmisteltu sisäasiainministeriön ja valtiovarainministeriön välisessä yhteistyössä. Vaikka julkisen sektorin eläkejärjestelmiin ehdotettavat uudistukset sisällöltään vastaavat toisiaan, valtion eläkejärjestelmään ehdotettavista muutoksista on saatu aikaan kolmikantaisesti neuvottelutulos toisin kuin kunnallisen eläkejärjestelmän muutosehdotuksista. Koko työeläkejärjestelmän toimivuuden kannalta on tärkeää, että uudistukset tulevat voimaan samasta ajankohdasta kaikilla sektoreilla. Näin ollen myös julkisen sektorin osalta muutosten tulisi olla voimassa vuoden 2005 alusta. Lisäksi etuuksien toimeenpanossa käytettävien järjestelmien kehittämiselle on taattava riittävä aika varautua uudistusten voimaantulolle.

Tähän esitykseen sisältyvät keskeiset muutokset ovat eläkkeen laskusääntöä ja karttumaa koskevat muutokset, elinaikakertoimen käyttöön ottaminen sekä indeksien muutokset. Lisäksi eläkemuotojen määrä siirtymäajan jälkeen vähenee. Esityksen mukaan kunnallinen eläke karttuisi tulevaisuudessa koko työuran aikaisista ansioista. Kunnallinen eläke laskettaisiin kunkin vuoden ansioiden ja ikään sidotun karttumaprosentin mukaan. Uusi laskutapa lisää erilaisen työuran tehneiden työntekijöiden yhdenvertaisuutta, eikä eläkkeen määräytyminen ole riippuvainen siitä, millä tavoin työntekijän työura on osittunut erilaisiin palvelusuhteisiin.

Eläkkeen karttuminen alkaisi jo 18 vuoden iästä nykyisen 23 vuoden iän sijaan. Eläkettä karttuisi 1,5 prosenttia vuodessa, 53 vuoden iästä lähtien kuitenkin 1,9 prosenttia, ja 63 vuoden iässä karttuma muuttuisi 4,5 prosenttiin. Jotta käytössä oleva eläkekarttuma ei kenelläkään uudistuksen voimaan tullessa laskisi, lakimuutoksen voimaantuloajankohtana 55 vuotta täyttäneillä henkilöillä säilyy 2 prosentin karttuma 63 ikävuoteen saakka. Työntekijät osallistuvat kustannuksiin nykyistä suuremmalla työeläkemaksulla täytettyään 53 vuotta. Pidempään työssä jatkavat hyötyvät loppuvuosien korkeammista karttumista. Tällä tavoin pyritään kannustamaan työssä jatkamista.

Vanhuuseläkeikä muuttuisi joustavaksi myös kunnallisessa eläkejärjestelmässä. Uudistusten voimaantulon jälkeen eläkkeelle voisi siirtyä 63:n ja 68 ikävuoden välillä. Jos työntekijä päättää jäädä vanhuuseläkkeelle ennen nykyistä eläkeikäänsä, hänelle ennen vuotta 95 karttuneen eläkkeen määrä muunnettaisiin vastaamaan 63 vuoden eläkeikää. Tarkoituksena on näin estää se, että uudistus houkuttelisi jäämään pois työelämästä nykyistä aikaisemmin. Joustavan eläkeiän tuoma mahdollisuus poistua työelämästä nykyistä eläkeikää aikaisemmin olisi ilman muuntamista kuntapuolella yksityistä sektoria houkuttelevampi, koska kunnallisessa järjestelmässä eläke on historiassa karttunut yksityistä sektoria paremmin. Vaikka henkilön eläkettä muunnettaisiinkin, hänen eläketurvansa taso jäisi kuitenkin yksityistä sektoria korkeammaksi.

Varhennetun vanhuuseläkkeen ikäraja muuttuu 62 vuoteen. Varhennettuun vanhuuseläkkeeseen liittyy kuitenkin suojasäännöksiä lähellä eläkeikää olevien osalta. Tarkoituksena on, että muutokset varhennettuun vanhuuseläkeikään tehdään kunnallisessa eläkejärjestelmässä samassa suhteessa verrattuna yksityiseen eläkejärjestelmään.

Kunnallisessa eläkejärjestelmässä siirrytään uuteen eläkkeen laskentatapaan heti vuoden 2005 alussa. Yksityisestä sektorista poiketen eläkkeen laskennassa ei käytetä vaihtoehtoisia laskentatapoja. Tehdyt laskelmat osoittavat, että uusi järjestelmä tuo vähintään nykyisen suuruisen eläkkeen, jos henkilö jatkaa työssä nykyiseen eläkeikäänsä saakka. Uuteen laskentatapaan siirryttäessä kaikki kunnalliset palvelussuhteet päätetään teknisesti joulukuun lopussa 2004 ja siihen mennessä karttunut eläke lasketaan valmiiksi ja tallennetaan kunnallisen eläkelaitoksen rekisteriin. Näin laskettu eläke yhteensovitetaan muiden työeläkkeiden kanssa toisin kuin yksityisellä sektorilla. Eläkkeiden yhteensovitus on julkisella sektorilla tarpeen, koska eläkkeet ovat karttuneet historiassa huomattavasti yksityistä sektoria paremmin. Muutosten voimaantulon jälkeen karttuvien eläkkeiden yhteensovittamisesta luovutaan.

Kunnallisessa eläkejärjestelmässä varaudutaan keskimääräisen eliniän pitenemiseen. Vuodesta 2009 alkaen otetaan yksityisen sektorin tapaan käyttöön elinaikakerroin, jolla eläketurva sopeutetaan väestön keskimääräisen eliniän kasvuun.

Myös eläkejärjestelmässä käytössä olevat indeksit muuttuvat. Eläkkeitä laskettaessa aikaisempien vuosien ansiot korotetaan eläkkeen laskentahetken tasoon nykyistä indeksiä paremman tuloksen antavalla palkkakertoimella. Kaikkia maksussa olevia eläkkeitä tarkistetaan jatkossa eläkeindeksillä ja kahden indeksin järjestelmästä luovutaan myös kunnallisessa eläkejärjestelmässä samalla tavalla kuin yksityisessäkin.

Muutoksia ehdotetaan myös tulevan ajan eläkkeen perusteena olevien ansioiden laskentatapaan. Tavoitteena on selkiyttää nykyisiä säännöksiä ja poistaa eläkkeen määrään liittyviä sattumanvaraisuuksia.

Pitkään työkyvyttömyyseläkkeellä olevien eläketason varmistamiseksi työkyvyttömyyseläkkeitä korotetaan eläkkeensaajan ikään sidotulla kertoimella, kun eläkkeen alkamisesta on kulunut viisi vuotta.

Työttömyyseläke erillisenä eläkelajina lakkaa siten, että siihen ei ole oikeutta enää 1950 tai sen jälkeen syntyneillä. Ikääntyviä henkilöitä koskeva työttömyysturva siirtyy työttömyysturvajärjestelmän piiriin, ja eläkemuotojen määrä näin vähenee.

Joustavan eläkkeellesiirtymisen mahdollistamiseksi tässä yhteydessä muutetaan myös kunnallisesta viranhaltijasta annettua lakia siten, että kuntatyössä voi halutessaan jatkaa 68 vuoden ikään saakka.

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Arvoisa puhemies, värderade talman! Yksityisten alojen eläkelakeja on uudistettu laeilla 634—638/2003, jotka tulevat voimaan vuoden 2005 alusta. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa työeläkejärjestelmän kestävyyttä ja turvata eläkejärjestelmän piirissä oleville riittävä eläketurva myös tulevaisuudessa. Tavoitteena on keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän myöhentäminen kahdella kolmella vuodella.

Tämän esityksen tarkoituksena on uudistaa valtion eläkejärjestelmää samojen periaatteiden pohjalta, jotka on toteutettu yksityisen sektorin eläkejärjestelmässä edellä mainituilla lainmuutoksilla. Valtion eläkejärjestelmän kestävyyden, eläkejärjestelmien yhtenäistämispyrkimysten ja eri eläkejärjestelmien piirissä työskennelleiden vakuutettujen eläketurvan kokonaisuuden kannalta on tarkoituksenmukaista, että yksityisaloilla toteutettavia muutoksia vastaavat muutokset toteutetaan soveltuvin osin myös valtion eläkejärjestelmässä. Uudistuksen seurauksena vuoden 1960 jälkeen syntyneiden eläketurva muuttuisi yhtenäiseksi riippumatta siitä, onko se karttunut yksityisellä vai julkisella sektorilla. Valtion eläkejärjestelmässä on kuitenkin yksityiseen sektoriin verrattuna omat erityispiirteensä, jotka on ehdotuksessa otettu huomioon.

Kuten yksityisellä puolella myös valtion eläkejärjestelmän uudistuksista neuvoteltiin työmarkkinaosapuolten kesken ja niistä saatiin aikaan sopimus, johon myös valtion eläkelain muutokset perustuvat.

Siirtymävaihetta koskevilla säännöillä on pyritty turvaamaan jo karttuneiden etujen säilyminen tasoltaan samanlaisina. Laajat siirtymäsäännökset aiheuttavat valitettavasti jo ennestään monimutkaiseen eläkejärjestelmään lisää vaikeaselkoisuutta, mutta parempaakaan vaihtoehtoa ei ole, sillä ansaittujen etujen turvaaminen on välttämätöntä. Uudistus tähtää tulevaisuuteen, ja uusille työntekijöille järjestelmä onkin jo huomattavasti yksinkertaisempi kuin nykylaki.

Värderade talman! Pensionslagarna inom den privata sektorn har reviderats genom lagarna 634 och 638/2003, vilka träder ikraft vid ingången av 2005. Målet för reformen är att stärka arbetspensionssystemets hållbarhet och trygga ett tillräckligt pensionsskydd inom pensionssystemet också i framtiden. Målet är att senarelägga den genomsnittliga pensionssåldern med två till tre år.

Målet för denna proposition är att revidera statens pensionssystem enligt samma principer som genomförts i pensionssystemet inom den privata sektorn genom ovannämnda lagändringar. Med tanke på pensionssystemets hållbarhet och strävandena att förenhetliga pensionssystemen och pensionsskyddet som helhet för de försäkrade som arbetat i branscher som omfattas av olika pensionssystem, så är det ändamålsenligt att ändringar som motsvarar ändringarna inom privata branscher i tillämpliga delar genomförs också i statens pensionssystem.

Pensionsskyddet för dem som är födda efter 1960 skulle bli enhetligt oberoende om pensionen intjänats inom den privata eller den offentliga sektorn. Statens pensionssystem har dock vissa karaktäristika jämfört med den privata sektorn och dessa har beaktats i propositionen.

Liksom inom den privata sektorn förhandlades även revideringen av statens pensionssystem arbetsmarknadsparterna emellan och det ledde till ett avtal som utgör grunden även för ändringarna i lagen om statens pensioner. Syftet med övergångsbestämmelserna har varit och är att säkerställa att de redan intjänade förmånerna hålls på samma nivå.

Uudistuksen tarkoituksena on ensisijaisesti kannustaa työelämässä jatkamiseen nykyistä pidempään. Esityksessä ei ole kysymys eläke-etuja leikkaavasta paketista, vaan eläkejärjestelmän uudistamisesta vastaamaan väestön ikääntymiskehitystä ja työelämän muutoksia. Samanaikaisesti valtion eläkejärjestelmän muutosesityksen kanssa on annettu kuntapuolen — kuulimme äsken — vastaava esitys, joka on samansisältöinen. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2005.

Nyt ehdotettu valtion eläkelain muutos on laaja kokonaisuudistus. Eräs keskeisistä muutoksista koskee eläkkeen laskusääntöä ja karttumia, joihin siirryttäisiin vuoden 2005 alusta suoraan. Uuden laskentatavan mukaan eläkettä karttuu kaikesta työstä. Eläke lasketaan kunkin vuoden ansioiden ja ikään sidotun karttumisprosentin mukaan. Siten eläkkeen määrään vaikuttaisivat koko työhistorian ansiot, kun nykysäännösten mukaan siihen vaikuttavat yleensä vain viimeisten kymmenen vuoden ansiot. Ehdotuksen mukaan eläkettä alkaa karttua nykyistä aikaisemmin eli jo 18-vuotiaana nykyisen 23 ikävuoden sijaan. Myös vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla tehdystä työstä karttuisi eläkettä iästä riippumatta 1,5 prosenttia.

Eläkkeen karttumisprosentit muuttuisivat siten, että ne kannustavat jatkamaan työssä pitempään. Ehdotuksen mukaan karttumisprosentti on 1,5 prosenttia vuodessa 18—52-vuotiailla; 53 vuoden iässä se nousee 1,9 prosenttiin; ja 63—68 vuoden iässä 4,5 prosenttiin. Korkeammista karttumista aiheutuviin kustannuksiin työntekijät osallistuisivat 53 vuoden iästä lähtien nykyistä suuremmalla työeläkemaksulla.

Palkattomilta ajoilta eläkettä karttuisi ansiosidonnaisten päivärahojen perusteella siten, että vuosityöansioihin rinnastetaan maksettujen etuuksien perusteena olevat ansiot. Eläkettä karttuu muun muassa vanhempain- ja työttömyysetuuksien perusteena olevista ansioista. Vuoden 2005 alussa voimaan tulevaksi on jo hyväksytty laki valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmevuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta.

Vanhuuseläkkeen alkaminen muuttuisi joustavaksi siten, että vanhuuseläkkeelle voisi siirtyä 63:n ja 68 ikävuoden välillä. Työssä pidempään jatkavat hyötyisivät eniten loppuvuosien korkeista karttumista. Keskustelua on herättänyt niin sanottu normeeraus. Se tarkoittaa, että jos henkilö päättää jäädä vanhuuseläkkeelle 63 vuotta täytettyään mutta ennen nykyistä vanhuuseläkeikäänsä, hänen ennen vuotta 95 karttuneen peruseläkkeensä määrä muunnetaan vastaamaan 63 vuoden eläkeikää.

Muutoksia on ehdotettu myös varhennettuun vanhuuseläkkeeseen. Sen voi saada 62-vuotiaana, jolloin eläkettä pienennetään 0,6 prosenttia jokaiselta 63 vuoden ikää edeltävältä varhennuskuukaudelta. Lisäksi vanhuuseläkkeen voisi jatkossa ottaa myös lykättynä, jolloin eläkkeeseen maksetaan 0,4 prosentin suuruinen korotus jokaista lykkäyskuukautta kohden 68 ikävuoden jälkeen. Eläkejärjestelmän uudistamistyössä on varauduttu myös eliniän pitenemiseen. Vuodesta 2009 alkaen otetaan käyttöön elinaikakerroin, jolla eläketurva sopeutetaan väestön keskimääräisen eliniän kasvuun.

Myös eläkejärjestelmissä käytettäviin indekseihin ehdotetaan muutoksia. Eläkkeitä laskettaessa aikaisempien vuosien ansiot korotetaan eläkkeen laskentahetken tasoon palkkakertoimella, jossa ansioindeksin paino on 80 prosenttia ja hintaindeksin paino on 20 prosenttia. Kaikkia maksussa olevia eläkkeitä tarkistetaan jatkossa eläkeindeksillä, jossa ansiotasoindeksin paino on 20 prosenttia ja hintojen paino on 80 prosenttia. (Ed. Laakso: Selvä heikennys!)

Muutoksia ehdotetaan myös tulevan ajan eläkkeen perusteena olevien ansioiden laskentatapaan. Työkyvyttömyyseläkkeen määräytymistä muutettaisiin vaiheittain siten, että lähtökohtaisesti kaikkiin työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyisi oikeus saada eläketapahtumasta 63 vuoden iän täyttämiseen olevalta ajalta laskettava eläkeosuus. Pitkään työkyvyttöminä olleille työkyvyttömyyseläkkeen saajille myönnettäisiin iän mukaan määräytyvä kertakorotus, kun eläke on jatkunut viisi vuotta.

Eläke-eduista yksilöllinen varhaiseläke sekä työttömyyseläke poistuvat siirtymäajan kuluessa. Ikääntyneiden työttömien toimeentuloturvasta huolehtiminen siirtyy vähitellen työttömyysjärjestelmän piiriin, jonne se luontevammin kuuluu.

Arvoisa puhemies! Käytännössä muutos on ehdotettu toteutettavaksi siten, että vuoden 2004 loppuun mennessä karttunut eläke lasketaan valmiiksi, niin sanotusti vapaakirjataan. Tällöin kaikki jatkuvat palvelussuhteet päätetään teknisesti joulukuun lopussa vuonna 2004 ja niistä lasketaan eläke nykyisten säännösten mukaisesti. Näin laskettu eläke yhteensovitetaan muiden työeläkkeiden kanssa. Julkisen sektorin eläkkeet yhteensovitetaan, koska eläke on karttunut yksityisestä sektorista poikkeavalla tavalla ennen vuotta 95. Eläkkeiden yhteensovituksessa käytettävä yhteensovitusraja määritellään henkilön ikään suhteutettuna siten, että raja on yhtä suuri osuus 60 prosentista kuin aika henkilön 23 vuoden iän täyttämisestä vuoden 2004 loppuun on 40 vuodesta. Eläkettä, joka karttuu 1.1.2005 jälkeen, ei enää yhteensoviteta eli eläkkeen enimmäiskarttumaa ei enää rajoitettaisi.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen tarkoitus on turvata työntekijöille riittävä eläketurva myös tulevaisuudessa.

Herr talman! Det är ett omfattande paket och avsikten är att garantera ett tillräckligt pensionsskydd för arbetstagarna också i framtiden.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle kunnallisen eläkelain ja valtion eläkelain sekä näihin liittyvien lakien muutosehdotukset. Jo aikaisemmin valiokuntaan on lähetetty hallituksen esitys merimieseläkelain muuttamisesta. Lakiehdotukset noudattavat edellisellä eduskuntakaudella käsiteltyjä yksityisen puolen eläkelakeja. Hallituksen esityksissä on parannuksia nykyiseen tilanteeseen. Eläkepalkka muun muassa alkaa kertyä 18 vuoden iässä ansaitusta työtulosta, ja 63 vuoden iässä on työntekijän niin halutessaan mahdollisuus jäädä eläkkeelle, joka vastaa siihen mennessä ansaittua eläkepalkkaa.

Lakiehdotuksessa on myös lukuisia heikennyksiä, jotka merkitsevät tulevaisuudessa työeläkkeiden jäämistä jälkeen palkkakehityksestä, sillä käyttöön otetaan niin sanottu taitettu indeksi kaikissa eläkemuodoissa. Kokemuksia taitetusta indeksistä on lähes kymmenen vuoden ajalta. Tämä aika on merkinnyt yli 65-vuotiaille eläkeläisille 5,7 prosentin menetystä verrattuna alle 65-vuotiaisiin eläkkeellä oleviin henkilöihin heidän työeläkkeensä osalta. Jos henkilö 1995 sai työeläkettä, joka oli silloisissa markoissa 5 000 ja hän oli yli 65-vuotias, niin hänen työeläkkeensä reaalisesti on nyt markoissa 5 211 ja euroina 876 euroa, 43 senttiä. Mutta jos hän olisi edelleen alle 65-vuotias eläkeläinen elikkä työkyvyttömyyseläkeläinen, hänen eläkkeensä olisi 5 527 markkaa, joka tekee 929 euroa ja 57 senttiä. Eroa on syntynyt kuukautta kohti 53 euroa 14 senttiä, ja tämä on siis reaalirahaksi muutettuna. Nimellisesti tässä on tapahtunut vielä suurempi heikennys.

Ennen eläkkeiden indeksitarkistukset tehtiin niin, että hintojen osuus oli 0,5 prosenttia ja palkkojen vaikutus 0,5 prosenttia. Taitetussa eläkeindeksissä hintojen vaikutus on 0,8 prosenttia ja palkkojen vaikutus vain 0,2 prosenttia. Aikoinaan keskitettyjä työehtosopimuksia tehtäessä sovittiin, että työntekijät tyytyvät alhaisempiin palkankorotuksiin ja osa palkankorotuksista siirretään työnantajan eläkemaksuihin, mitä sanottiin niin sanotuksi myöhennetyksi palkanmaksuksi. Nyt hallitus on taitetulla indeksillä mitätöimässä tehdyt ratkaisut. Yhtenä perusteena käytetään uhkaamassa olevaa eläkepommia, eläkemenojen kasvua. Eläkeyhtiöiden varat työeläkerahastoissa olivat vuodenvaihteessa 78,6 miljardia euroa, ja nämä eläkeyhtiöitten varat ovat yli kaksinkertaistuneet vajaassa kymmenessä vuodessa. Aikoinaan perusteltiin rahastoja sillä, että niillä maksetaan tulevia eläkkeitä, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Nyt näyttää käyvän niin, että rahoilla ei ole edes tarkoitus maksaa eläkkeitä, vaan ne käytetään rahastojen kasvattamiseen ja peliin sijoitusmarkkinoilla. Nyt tai aikaisemmin tehdyillä päätöksillä rahastointia jatketaan ainakin vuoteen 2013 asti, elikkä siellä on todella paljon eläkeläisten rahoja, mutta niitä ei ole tarkoituskaan käyttää eläkkeiden maksuun.

Kuten jo aikaisemmin totesin, hallitus on antanut nyt kunnallisen eläkelain ja valtion eläkelain sekä aikaisemmin merimieseläkelain muutokset. Olen tehnyt työeläkelain 9 §:ään lakialoitteessa muutosehdotuksen, joka lähtee siitä, että eläkeindeksi tarkistettaisiin edelleenkin tulevaisuudessa niin, että palkkojen osuus ja hintojen osuus olisi kummassakin 50—50 elikkä tällä vanhalla eläkeindeksillä. Nyt merimieseläkelain 18 §:ssä, kunnallisen eläkelain 78 §:ssä ja valtion eläkelain 16 §:ssä viitataan tähän työeläkelain 9 §:ään, jossa todetaan, että indeksikorotukset tehdään tämän työeläkelain mukaisesti, ja tässä on juuri se huonompi, taitettu indeksi. Eläkeläisten asema on monessa suhteessa hyvin ongelmallinen. Erityisen ongelmallinen on kansaneläkkeen varassa olevien eläkeläisten asema ja pientä työeläkettä kansaneläkkeen lisäksi saavien eläkeläisten asema. Erityisen tärkeää olisi, että kansaneläkkeeseen tehtäisiin välittömästi vähintäänkin 20 euron tasokorotus.

Nyt tässä hallituksen esityksessä, kuten aikaisemmassa yksityisenkin puolen työeläkelakien muutosesityksessä, on mahdollisuus jäädä eläkkeelle 63-vuotiaana, mutta kansaneläkettä on mahdollisuus saada vasta 65-vuotiaana. Elikkä pienituloinen, joka saa pientä työeläkettä, joutuisi olemaan nämä kaksi vuotta sitten ilman kansaneläkettä, vaikka hänellä olisi oikeus tähän kansaneläkkeeseen. Nyt ollaan perustamassa erityinen eläkkeensaajien hunajaryhmä, joka voi kevyen ja vähän kuluttavan työn johdosta jatkaa työntekoa 68 ikävuoteen asti. Heidät palkitaan siitä hyvästä: 63—68 vuoden hyvästä heidän eläkekarttumansa nousee 4,5 prosenttia. Kun poistetaan tämä niin sanottu yhteensovitus, niin Suomessa teoriassa on mahdollista saada 92 prosentin työeläke. Tosin se on kyllä teoriaa, mutta teoriassa se on mahdollista.

Tämä merkitsee sitä, tämä hunajaryhmä tässä eläkepotissa, että jos työaikana ihmisten tuloerot ovat kasvaneet tässä maassa, niin myöskin eläkeläisten tuloerot tulevat kasvamaan entistä suuremmiksi. Enkä voi pitää sitä oikeana, että raskasta, kuluttavaa työtä tekevät ihmiset joutuvat maksamaan käytännössä tämän hyvin toimeentulevien, kevyttä työtä tekevien ihmisten erityisen korkean eläkkeen, koska valtaosa suomalaisista työntekijöistä tekee niin raskasta ja kuluttavaa työtä, että he eivät ole aikaisemminkaan selvinneet 65 vuoden yleiseen eläkeikään, vaan he ovat joutuneet aikaisemmin työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt, kun tämä korotettu eläkemaksu alkaa 53 vuoden iässä, siis 1,9 prosentin korotettu eläkemaksu, he joutuvat kumminkin valtaosaltaan jäämään eläkkeelle, joko työkyvyttömyyseläkkeelle tai jostain muusta syystä eläkkeelle aikaisemmin, ja he eivät pääse nauttimaan tästä niin sanotusta hunajasta, jota nyt näissä lakiesityksissä esitetään.

Tämä on sellaisten korkeasti koulutettujen, kevyttä työtä tekevien ihmisten eläkepalkkio, jotka voivat panna työhuoneensa ovelle punaisen valon palamaan ja katsovat sitten, koska ottavat keitäkin vastaan. Sen sijaan teollisuustöissä, työssä sairaaloissa ja muualla, missä tehdään fyysisesti raskasta työtä, tällaista valoa ei voida panna palamaan, vaan on tehtävä työtä. Varmasti hyvin usein ihmiset kuluvat loppuun jo paljon aikaisemmin kuin edes 63 vuoden ikä saavutetaan. Tässä on selvästi siirtymä hyvin toimeentuleville ihmisille edelleenkin.

Kaiken lisäksi vielä ensinnäkin taitettu indeksi tulee tähän, jolla leikataan jo elinaikana työeläkettä joka vuosi, ja sitten vielä varmistetaan, että eläkkeet eivät varmasti tule nousemaan liian suuriksi. On niin sanottu elinaikakerroin, joka sitten varmistaa sen, että eläke viimeinkin leikataan, jos näyttää siltä, että eläkkeet nousevat liian suuriksi, elikkä jos ihmisten elinikä kasvaa odotettua enemmän, silloin tulee tämä elinaikakerroinleikkaus mukaan.

Herra puhemies! Tässä eläkepaketissa on lukuisia muitakin kohtia, jotka ovat hyvin kyseenalaisia ja jopa selviä heikennyksiä, mutta erityisesti tämä taitettu indeksi on sellainen heikennys, joka joka vuosi leikkaa eläkeläisten ansioita, ja sen johdosta tulen asian ensimmäisessä käsittelyssä varmasti tekemään esitykset, että palattaisiin aikaisemmin voimassa olleeseen, leikkaamattomaan eläkeindeksiin.

Erkki  Pulliainen  / vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa piti monessa suhteessa asiallisen puheenvuoron, mutta uskoitteko te todellakin tähän rusinoittenkeräysteoriaan niin sanottujen hyvinvoivien ihmisten toimesta vai oliko se pelkkää poliittista retoriikkaa? Ei teidän tarvitse vastata tähän. Naamanne paljastaa sen juuri parhaillaan, mitä on todellisuus.

Jaakko Laakso / vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En aivan ymmärtänyt, mitä ed. Pulliainen tarkoitti, mutta kyllähän tilanne on tietenkin se, että varmaankin joku raskaassa työssä oleva pystyy jatkamaan 63 ikävuoden jälkeenkin raskasta työtä, mutta pääosin tämä uusi järjestelmä hyödyttää niitä, jotka todella ovat sellaisissa työtehtävissä, jotka eivät ole ruumiillisesti kovin kuluttavia. Siksi mielestäni on aivan oikeutettua, kuten ed. Kuoppa tekikin, käyttää tästä tällaista hunajakertoimen nimitystä. Tämä on tarkoitettu niille, joiden palkka on muutenkin hyvä ja joiden tuleva eläke on muutenkin hyvä. He saavat vielä enemmän eläkettä jatkaessaan muutaman vuoden työssä eteenpäin. Raskasta ruumiillista työtä tekevät sitä vastoin eivät pysty jatkamaan enää 63 ikävuoden jälkeen.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tosiasia on se, että valimoissa, metsätöissä ja rakennustöissä juuri koskaan ei selvitä edes 65 vuoden eläkeikään, vaan jäädään jo paljon alle 60 vuoden iässä eläkkeelle. Lisäksi on otettava huomioon nämä eräät ammatit kuten bussinkuljettajat, palomiehet, joille pitäisi olla yksilöllinen eläkeikä selvästi alempi kuin tänä päivänä on.

Tässähän on hyvin ikäviäkin tapahtumia ollut, jolloin esimerkiksi bussinkuljettaja on saanut sairauskohtauksen. Tämä päinvastoin pakottaa ja kiihottaa myöskin näitä ihmisiä, joiden terveydentila ei ehkä enää ole sellainen, että he pystyvät sitä työtehtävää suorittamaan, olemaan mahdollisimman kauan työssä, jotta tämä eläke nousisi. Tämä kyllä palkitsee erityisesti kevyitä töitä tekeviä ihmisiä, joilla on mahdollisuus tehdä töitä tosiaan 68 vuoteen asti, mutta raskaassa ruumiillisessa työssä olevat ihmiset kuluvat aikaisemmin loppuun.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä kannattaa nyt nämä muutama vuoropari keskustelua käydä.

Mitä tapahtuu tällä hetkellä esimerkiksi maatalouden kohdalla, jota olen nyt perinteisesti pitänyt aika raskaana ammattina, erikoisesti jos on karjataloutta jnp? Nyt ihan viimeisen vuoden aikana on tullut lukuisia yhteydenottoja siitä johtuen, että 65-vuotiaana on pakko lopettaa se maatalousyrittäjän toimi, jos nyt näin voidaan sanoa, elikkä siis toisin sanoen ihmiset katsovat, että heillä olisi vielä papua jatkaa tätä hommaa, mutta EU-säädöstenkin takia on se pakko lopettaa.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilastot osoittavat kyllä Suomessa, että sanotaan nyt SAK:laiset työntekijät jäävät paljon aikaisemmin eläkkeelle kuin akavalaiset työntekijät. Siitä on muun muassa ammattiyhdistysliike, SAK, ollut huolissaan. Kyllä tämä ihan tosiasia on ja tilastoihin perustuu. Toki poikkeuksia on, mutta pääsääntö on tämä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva julkisten alojen eläkelainsäädännön uudistaminen on jatko-osa sille uudistustyölle, jota käsiteltiin täällä edellisen eduskunnan aikana, ihan sen viimeisinä kuukausina. 11. päivänä helmikuuta 2003 eli 14 kuukautta ja 10 päivää sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta sai mietintönsä valmiiksi laajasta yksityisten alojen työeläkelainsäädännön uudistamisesta, ja kun tarkistin ja muistammekin hyvin, niin tuohon valiokunnan mietintöön jätettiin kolme vastalausetta.

Ensimmäinen vastalause oli Suomen keskustan, jonka allekirjoittajia olivat edustajat Juha Rehula, Niilo Keränen, Inkeri Kerola ja Jaana Ylä-Mononen ja heidän lisäkseen myös Merikukka Forsius vihreistä ja Päivi Räsänen kristillisdemokraateista yhtyivät tuohon vastalauseeseen. Marjatta Stenius-Kaukosella oli vasemmistoliiton osaväen tahdon mukainen vastalause ja ed. Räsäsellä sen lisäksi oli vielä pieni lisäys eräiltä osin sen lisäksi, että hän yhtyi tähän keskustan tekemään vastalauseeseen.

Arvoisa puhemies! Nyt kun asia on näin tuore ja on jatkosta kysymys, on hyvä ehkä hieman tarkastella, mitä tuossa laajassa vastalauseessa käsiteltiin 14 kuukautta sitten ja mistä eduskunnassa silloin äänestettiin.

Tässä vastalauseessa todetaan ensin tämän uudistuksen merkittävyys ja kauas tulevaisuuteen vaikuttavuus talous- ja sosiaalipolitiikan kannalta ja korostetaan eläkejärjestelmän luotettavuuden ja uskottavuuden tärkeyttä.

Sitten näistä laskelmista, joita on uudistuksen perusteina, todetaan, että periaatteet ovat kannatettavia, mutta esitykseen sisältyy eräitä epäkohtia, joita vastalauseen tekijät, keskustan johdolla, eivät ole voineet tuolloin hyväksyä. Pääasia on ollut tämä taitettu indeksi, joka tuolloin oli kaikilla ansioeläkkeensaajilla, niin että oli tämä niin sanotusti ikärasistiseksi koettu taitettu indeksi eli yli 65-vuotiailla heikompi indeksisuoja kuin alle 65-vuotiailla. Tuosta huononnuksesta tai epäkohdastahan tuolloin sitten edellinen hallitus ehdotti luovuttavaksi sillä tavalla, että kaikkien ansioeläkkeitten indeksisuojaa huononnettiin. Näin kävi, ja tätä me keskustan mukana olimme jyrkästi tuolloin vastustamassa.

Tällä hetkellä yksityisaloilla siis ensi vuoden alusta lähtien kaikkia kohdellaan tämän epäoikeudenmukaisen indeksijärjestelmän käyttöönotolla eli palkat vaikuttavat 20 prosenttia ja hinnat 80 prosenttia indeksiin. Kun tiedämme, että esimerkiksi viimeisen vuoden aikana palkkataso on noussut 3,7 prosenttia ja hinnat ovat miinusmerkkisesti kehittyneet eli deflaatio on toteutunut, niin eläkeläisiähän on kohdeltu äärimmäisen kaltoin tällä mallilla. Tähän keskusta, kristillisdemokraatit ja vihreät ja osa vasemmistoliitosta viime kaudella puuttuivat, mutta hävisimme silloin tuon äänestyksen silloisen hallituksen takana oleville voimille. Nyt ed. Kuoppa on tehnyt tätä koskevan lakialoitteen, joka on oikean suuntainen, ja varmasti ainakin henkilökohtaisesti tulen sitä kannattamaan, sitten kun päästään asiasta äänestämään.

Tähän uudistukseen sisältyi se hyvä puoli ja sisältyy nytkin, että palkattomien jaksojen eläkekarttumia otetaan huomioon. Se on positiivista ja hyvin kannatettavaa. Se on oikeudenmukaista eläkepolitiikkaa ja kannustavaa perhepolitiikkaa. Täällä vastalauseessa tuolloinkin annettiin tästä tunnustus. Samaten varusmies- ja siviilipalvelun lukeminen palkattomiin jaksoihin ... Jaa, sitä ei taidettu silloin ottaa huomioon, mutta nyt on syytä siihen palata sillä tavalla kuin muissa Pohjoismaissa tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Se mikä toisena taitetun indeksin ohella erityisesti vastalauseen tekijöitä 14 kuukautta sitten murehdutti ja voimakkaasti nousi esille, on tämä eläkejärjestelmien eriytyminen eli kansaneläkejärjestelmän ja työeläkejärjestelmän, tai pitäisi kai sanoa ansioeläkejärjestelmän, eriytyminen, joka nyt sitten toteutuu lopullisesti, kun julkinen ala tulee tähän uuteen malliin. Pienipalkkaisilla ei ole taloudellisia edellytyksiä jäädä eläkkeelle, ennen kuin täyttävät 65 vuotta, koska heidän eläketurvaansa täydentää kansaneläke. Tämä kohtelee eri tavalla pientä ja suurta työeläkettä saavia. Täällä vaadittiin silloin lievennystä niille, jotka haluavat jäädä eläkkeelle jo työeläkkeen mukaisessa vanhuuseläkeiässä, ja siitä silloin myös äänestettiin, mutta tämä esitys hylättiin.

Eläketurvan kokonaisuuden kannalta olisi loogista, että kansaneläkkeisiin tehtäisiin samanlaiset muutokset kuin tehtiin yksityisen alan ja nyt ollaan tekemässä ansioeläkkeisiin. Keskustakin oli vaatimassa tätä vielä 14 kuukautta sitten. (Ed. Laakso: Mutta ei enää!) Saamme nähdä, onko tällainen esitys tulossa. Hallitusohjelman mukaan ei ole tulossa yhtään mitään kansaneläkeläisille, tai yhtään mitään on ehkä tulossa, pieni korotus vaalikauden lopulla juuri ennen vaaleja. Olisikin mielenkiintoista valtiovarainministeriltä kuulla, minkä kokoinen kansaneläkkeen tasokorotus tulee olemaan vaalikauden lopulla. Ministeri Kalliomäki, odotan, että antaisitte vastauksen.

Herra puhemies! Täällä keskustan tekemässä ja meidän tukemassamme vastalauseessa todetaan edelleen: "Kansaneläke on Kansaneläkelaitoksen laskelmien mukaan 50 euroa jäljessä työeläkkeiden kehityksestä. Kansaneläkkeitä tarkistetaan pelkästään kuluttajahintaindeksin perusteella. Kansaneläkkeiden jälkeenjääneisyyden yhtenä syynä on juuri se, että niitä korotetaan vain hintojen nousua vastaavasti." Tässä kohtaa on todettava, että nyt kun todellakin hinnat käytännössä pelkästään alkoholin hinnan alenemisen takia kääntyivät deflatoriseen kehitykseen maaliskuussa eli hinnat laskivat vuositasolla, niin edessä on kansaneläkkeiden osalta ensi vuoden alusta kansaneläkkeiden leikkaus vuonna 2001 kansaneläkkeitten indeksitarkistuksista annetun lain perusteella. Sen mukaan tämän vuoden kolmas vuosineljännes määrää sen, mitä tapahtuu ensi vuoden alusta kansaneläkkeille, ja on todennäköistä, että viinan hinta aiheuttaa sen, että eläkeläisten indeksikorotus on joka tapauksessa pienempi kuin se olisi ilman tuota tai voi olla jopa negatiivinen. (Ed. Laakso: Myös työeläkkeiden!) — Työeläkkeissä on, ed. Laakso, sama tilanne sen tähden, että 80-prosenttisesti nyt otetaan hinnat huomioon ja vain 20-prosenttisesti palkat, ja palkkakehitys on todella ollut paljon myönteisempi. Eli tämä vääristää erittäin vahvasti nyt eläkejärjestelmää, tämä indeksin kaksijakoisuus.

Hämmästelen suuresti, jos keskustajohtoinen hallitus ei tähän nyt tuo muutosta. Eilen jätin tätä asiaa koskevan kirjallisen kysymyksen, ja katsotaan, mitä siihen vastataan, mutta sitä ei voida jättää tälle tasolle. (Ed. Laakso: Eläkeläiset kärsivät viinan hinnan alennuksesta!) — Nekin eläkeläiset, jotka eivät yhtään nauti alkoholia taikka nauttivat vain hyvin vähän, menettävät viinan hinnan alenemisen takia eläkekorotuksen ja jopa saattavat joutua eläkkeitten leikkauksen kohteeksi. Se on kohtuutonta, aivan kohtuutonta. Eräässä eläkeläistilaisuudessa viime viikolla tästä puhuin ja sanoin vain näille eläkeläisille, että teidän pitää ruveta ryyppäämään, niin saatte sen hyödyn, mutta eivät ottaneet oikein ilolla tätä ohjetta vastaan, jonka tietysti leikkimielisesti esitin. (Ed. Laakso: Edustajan täytyy näyttää esimerkkiä!)

Herra puhemies! Asia on äärimmäisen vakava. Meillä on, niin kuin täällä keskustan johtamassa vastalauseessa sanotaan, 150 000—200 000 eläkeläistä köyhyysrajan alapuolella. Kun keskusta on nyt hallituksessa ja sosialidemokraatit sosiaalisena puolueena ovat vahvasti mukana, niin kyllä on ehdottoman välttämätöntä, että tämä hallitus antaa köyhyysohjelman ja nostaa meidän kunniakansalaisemme, eläkkeellä olevat ihmiset, 150 000—200 000 ihmistä, pois köyhyysloukusta eikä syvennä sitä, niin kuin nyt on tapahtumassa. Tämä on, herra puhemies, todella vakava asia ja tämän uudistuksen yhteydessä tärkein asia, joka pitää nostaa esille tämän taitetun indeksin ohella.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Charles de Gaulle kysyi aikanaan, miten kukaan voi hallita maata, jossa on 300 juustolajia. Minä puolestani kysyn, miten kukaan voi hallita julkisen sektorin eläkelakeja, joiden kahdessa voimaantulosäännöksessä on yhteensä 81 momenttia. Ehkä meidän kaikkien tulisikin ottaa vakavasti se, mitä merkittävä työmarkkina-asiantuntija lausui tänä aamuna sosiaali- ja terveysvaliokunnan tämän lain ennakkokäsittelyssä: "Kenenkään, jolla ei ole runsaasti ennakkokokemusta, ei pitäisi ryhtyä lukemaan kylmiltään eläkelakeja. Viimeistään voimaantulosäännöksiä lukiessaan joutuu nimittäin epäilemään omaa mielenterveyttään." No, ehkä me nyt jotenkin kuitenkin joudumme tulemaan tämän kanssa toimeen. Saa nähdä sitten, miten mielenterveydellemme käy.

Joka tapauksessa, jokin aika sitten olimme huolissamme hallituksen saamattomuudesta, kun eduskunnalle ei tullut lakiesityksiä. Kokeneet täällä lohduttivat, että kyllä niitä vielä tulee. Nyt niitä sitten tulee: tänäänkin 280 sivua pelkkiä julkisia eläkkeitä ja sairausvakuutuslain kokonaisuudistus päälle.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan aikataulun mukaan nämä eläkelait pitäisi saada valiokunnassa käsitellyiksi viikossa, että aikaa jäisi vielä tänä keväänä hoitotakuulle, sairausvakuutuksen rahoitukselle ja noin 15 muulle lakiesitykselle, jotka hallitus on ilmoittanut sosiaali- ja terveysvaliokunnalle vielä tänä keväänä antavansa. Vahvasti epäilen, että näillä aikatauluilla ei voi syntyä parasta mahdollista, tuskin edes hyvää, eduskunnan lainsäädäntöä. Tässä katsannossa ehkä hallituksenkin sopisi miettiä, missä järjestyksessä ja miten se esityksiään valmistelee ja antaa. Tietenkin tässä yhteydessä ehkä asiaa on vaikeuttanut se, että tämä laki kuntien eläkelain muuttamisesta ei, toisin kuin täällä esillä oleva valtion eläkelaki, ole ollut kolmikannassa yksimielinen. Tosin eihän se valtion eläkelakikaan ollut yksimielinen. Se oli ikään kuin kaksi kolmasosaa yksimielinen, koska Akava ei sitä tunnetuista syistä koskaan hyväksynyt.

Julkisen sektorin eläkelakien osalta työtämme ehkä helpottaa se, että valmistelun pohjana on ollut yksityisen sektorin TEL-ratkaisu, mutta toisaalta voi kysyä, helpottaako se itse asiassa. Saattaa olla pikemminkin päinvastoin, eli yksityisen puolen ja valtion ratkaisujen yksimielisyys saattaakin vaikeuttaa parhaan ja oikeudenmukaisimman ratkaisun löytämistä kunnallisten eläkkeiden uudistamisessa.

Kuten totesin, kunnallisen eläkelain muuttamisesta ei nimittäin ole päästy yksimielisyyteen. Periaatteellisesti merkittävistä kysymyksistä jäi ratkaisematta lopulta kaksi asiaa näissä valmistelevissa neuvotteluissa: kysymys oikeudesta siirtyä 63 vuoden iässä eläkkeelle ja siihen liittyvä kysymys niin sanotun tulevan ajan pääteiästä.

Yksityisellä sektorilla toteutettavan eläkeuudistuksen keskeinen yksityiskohta on se, että jokainen voi päästä 63 vuotta täytettyään ansaitun eläkkeen suuruiselle vanhuuseläkkeelle. Käytännössä tämä merkitsee eläkeiän laskemista 65 vuodesta 63 vuoteen.

Kunta-alalla, samoin kuin valtiollakin, esitetään eläkkeen leikkaamista, mikäli henkilö siirtyy 63-vuotiaana eläkkeelle ennen nykyistä eläkeikää. Vakuutettu menettää kokonaan nykyiset lisäeläke-etunsa. Sen lisäksi ennen vuotta 1995 ansaittua peruseläkettä leikataan niin sanottua normeerauskerrointa käyttäen, mihin ministerit puheenvuoroissaan jo viittasivat. Näin ollen esityksen toteuttaminen ei merkitse, toisin kuin esityksen perusteluissa on annettu ymmärtää, vastaavanlaista mahdollisuutta valita itse eläkkeellesiirtymisikänsä kuin yksityisellä sektorilla. Hallituksen esityksen toteuttaminen merkitsee ansaittujen eläke-etujen leikkausta, eläke-ehtojen heikentämistä nykytilanteeseen nähden ja täysin yksityisen sektorin ratkaisusta poikkeavaa ratkaisua. Kuntien eläkevakuutus, jonka vaatimuksesta TEL-ratkaisusta poiketaan, ei pidä 63 vuoden iästä tulevaa 4,5 prosentin kannustinkarttumaa riittävänä houkuttimena työelämässä jaksamiselle. Kunnan palkollisille tarjotaan lisäksi keppiä. Eläkettä leikataan rajusti, mikäli vakuutettu siirtyy ennen nykyistä eläkeikäänsä 63 vuoden iässä eläkkeelle.

Perimmiltään tässä ristiriidassa on kysymys oikeudenmukaisuudesta. Edellä kuvattua ongelmaa ei juurikaan syntyisi, jos työntekijät jaksaisivat laskennalliseen eläkeikäänsä eli vähintään 63 vuoteen ja kunnilla jonkin verran pidempäänkin. Valitettavasti kuntatyöntekijät, joista kolme neljäsosaa on naisia ja useimmiten varsin pienipalkkaisia, joutuvat lähtemään eläkkeelle keskimäärin 61,6-vuotiaina. Tämä ei johdu työntekijöiden mukavuudenhalusta, vaan työn rasittavuudesta ja kuluttavuudesta.

Hallitus, kuten olemme täällä ministereiltä kuulleet, pyrkii tällä esityksellä rohkaisemaan työntekijöitä pysymään pitempään töissä. Tämä on sinänsä aivan kannatettavaa, edellyttäen tietenkin, että työolosuhteet saatetaan sellaisiksi, että ihmiset voivat kohtuudella työtään siellä tehdä.

Nyt käy kuitenkin niin, että jos kunnallisen tai valtion eläkelain piirissä oleva työntekijä tämän innostamana onnistuu pidentämään työuraansa esimerkiksi puolellatoista vuodella 63 vuoteen tästä keskimääräisestä, häntä tullaankin tämän esityksen seurauksena rankaisemaan eikä palkitsemaan, kuten pitäisi. Tätä ministeri Manninen perusteli sillä, että julkisten eläkkeiden kertymät ovat olleet suurempia kuin yksityisellä puolella. Tämä sinänsä pitää paikkansa, mutta häneltä unohtui kertoa, että näin on ollut siksi, että julkiset palkat ovat olleet yksityissektoria pienemmät. Tästä syystä tällä normeerausmenettelyllä esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä jää kuukautta ennen eläkkeelle kuin hänen laskennallinen, lainausmerkeissä, oikea eläkeikänsä olisi, hän menettääkin itse asiassa kahden vuoden edun. Yksityisellä sektorilla tätä ei tapahdu. Tästä syystä, kun tämä oli lopulta kuitenkin ainoa erimielisyys tässä asiassa käytännössä, olisi toivottavaa, että se voitaisiin täällä eduskunnassa korjata.

Lainaan edelleen asiantuntijoitten lausumia tämän uuden eläkejärjestelmän, kuten itse asiassa vanhojenkin järjestelmien monimutkaisuudesta ja vaikeasti ymmärrettävyydestä. Tiedustelin, onko meillä kansanedustajilla mahdollisuuksia ymmärtää, mitä itse asiassa sekä valtion että kuntien eläkelakien voimaantulosäännöksissä kaiken kaikkiaan sanotaan. Sain lakia valmistelleelta vastauksen, että ainakin siitä he ovat vakuuttuneita, että eläkkeensaajat eivät tule tätä ymmärtämään, kansanedustajienkin kanssa on vähän niin ja näin ja emme me itsekään oikein ymmärrä. Siitä huolimatta, että yksityiskohtiin perehtyminen tuottaa eduskunnalle ylivoimaisia vaikeuksia, mitä se ei tietysti saisi tuottaa, niin joka tapauksessa meidän pitäisi kuitenkin pystyä pitämään huolta oikeudenmukaisuudesta, siitä, että kaikkia eläkkeensaajia kohdellaan oikein ja tasapuolisesti tämänkin lakiuudistuksen yhteydessä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän maan eläkeläisiä ja vanhuksia on kuritettu laman yhteydessä ja laman jälkeenkin aivan liikaa. Ed. Kuopan lakialoite pyrkii korjaamaan näitä epäkohtia. Aloite on kannatettava. Taitetun indeksin historia juontaa juurensa vuoteen 96, jolloin työ- ja virkaeläkkeitten tarkistamiseen käytettävää indeksiä huononnettiin. 65 vuotta täyttäneitten eläkeläisten indeksi sidottiin vain 20 prosentin ansiotasoon. Oikea suhde kaikilla eläkeläisillä olisi 50 prosenttia ansiotasoon ja 50 prosenttia hintatasoon. Nyt käytössä on kaksi indeksiä. Alle 65-vuotiailla on indeksi sidottu 50-prosenttisesti palkkatasoon ja samoin hintatasoon. Vanhemmilla eläkeläisillä painokertoimet ovat 20 ja 80. Tämä ei voi olla mitenkään oikein vanhempia eläkeläisiä kohtaan. Taitettu indeksi on yksi lamavuosina käyttöönotettu säästökeino ja tapa leikata kansalaisten sosiaaliturvaa.

Kun talous kasvoi voimakkaasti lamavuosien jälkeen ja kaikkien muitten väestöryhmien tulot kasvoivat, eläkeläisten tulokehitys jäi jälkeen. Tammikuuhun 2004 mennessä työeläke on jäänyt lähes 6 prosenttia jälkeen siitä tasosta, jonka aikaisemman tason indeksi olisi turvannut. Ei ole olemassa minkäänlaista perustetta jatkaa taitettua indeksiä tällaisessa taloustilanteessa. Taitettu indeksi on korvattava, koska se on lamavuosien epäoikeudenmukainen jäänne. Samoin Suomen eläkeläiset odottavat kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen hyvittämistä täysimääräisenä. Eläkeläiset muistavat, kuinka viime eduskuntakaudella keskusta vaati pohjaosan leikkauksen hyvittämistä eläkeläisille. Onko Vanhasen keskustahallitus nyt tämän vaatimuksen takana? Pienituloiset eläkeläiset ja vähävaraiset vanhukset odottavat, että keskusta lunastaa antamansa lupauksen hyvittää pohjaosan leikkaus ja mahdollisimman pian. Kello käy.

Olen aikaisemminkin esittänyt vaatimuksen, että hallituksen olisi tehtävä kansaneläkkeeseen kunnollinen tasokorotus. Ei näillä kansaneläkkeillä pärjää nyky-Suomessa. Se onkin johtanut siihen, että varsinkin eläkeläiset ovat nopeasti köyhtyneet ja eläkkeet eivät pysy hintakehityksessä kyydissä. Kansallisesti on erittäin noloa, että kansaneläkkeellä olevat ihmiset ovat ajautuneet leipäjonoihin, koska heidän saamansa eläke ei riitä pakollisiin menoihin. Valitettavaa on, että ulkomailla tämä on huomattu ja meille tulee ulkomaisilta lahjoittajilta apua, että pystymme huolehtimaan köyhistä kansalaisistamme.

Muistutan, että hallituksella on vastuu maamme eläkeläisistä ja heidän tulotasostaan ja eläkkeistään. Ed. Kuopan aloite tähtää tähän asiaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Nythän ovat käsittelyssä siis hallituksen esitykset nro 45 ja 46 eli esitykset eläkejärjestelmän muuttamisesta kuntasektorilla ja valtiosektorilla, ja tämä on luontevaa jatkoa siihen, mikä aikaisemmin tehtiin yksityissektorilla viime hallituskaudella.

Muutamista yleisistä periaatteista sanoisin mielelläni tähän alkuun, koska osittain niitä ei täällä nyt ole mainittu. Ylevä periaatehan tietysti on se, että eläke on semmoista palkkaa, joka tulee myöhemmin maksuun. Toisin sanoen se on sovittu asia silloin aikanaan eräässä mielessä, kun töihin on menty, mutta se tulee vähän eri lailla järjestelmien kautta maksuun. Tähän vedotaan edelleenkin. Minusta se on erittäin tärkeä yleinen mielipide muistaa.

Toinen iso vaatimus ja iso periaate on se, että kaiken, mitä eläkejärjestelmässä sovitaan, pitäisi kestää kauan, ehkäpä 40 vuotta voimassa. Monilla meistä menee 40 vuotta siitä, kun työelämään tullaan, siihen, kun ollaan työelämästä ulkona ja varsinaisesti eläkkeelle päästään. Siis jänniteväli on harvinaisen pitkä. Ja kun tämä koskee kaikkia niitä, jotka Suomessa ovat töissä, niin silloin tämä kaikki tarkoittaa minusta sitä, että tämän niin sanotun systeemin pitää nauttia suurta luottamusta, suurta arvostusta, ja sen pitää olla kunnossa koko ajan. Jos siihen tehdään muutoksia, niin ne muutokset pitää tehdä niin tarkasti ja niin huolellisesti, että periaatteessa kukaan ei saisi millään lailla kärsiä missään vaiheessa, kun eläke tulee aikanaan maksuun. Luulen, että kaikki olemme tästä samaa mieltä.

Siihen nähden minusta on vaan hyvin valitettavaa se, että kun olen katsonut koko tämän ajan, keitä täällä salissa istuu, hallituspuolueet loistavat lähes kokonaan poissaolollaan. Suurimman osan ajasta keskustapuolueesta ei ole ollut ketään salissa, ja esittelevä ministerikin lähti aika pian tämän jälkeen pois. Minusta (Hälinää — Ed. Kuoppa: Eläkeläisiähän on vain 1,2 miljoonaa!) se ei hengi arvostusta tälle järjestelmälle. Muunlaisia kiireitä voi olla. — Lainsäätäjän kiinnostuksesta minä puhun tässä, ed. Kuoppa. Jos teidän mielestänne on hyvä, että edustajat eivät istu täällä, niin se on teidän mielipiteenne, minä olen eri mieltä siitä asiasta. Tämä kuvastaa vaan suhtautumista tähän asiaan.

Samanlaista suhtautumista kuvastaa se, kun viime vaalitaistelun yhteydessä eräs nykyinen ministeri myöskin ihan selvästi lupasi, että taitettu indeksi on poistettava, koska se on ikäsyrjintää. Tämä on suora lainaus hänen omasta vaalilauseestaan. Hän myöskin puhui muuta eläkepolitiikkaa. On tietysti hyvin mielenkiintoista, että esimerkiksi tästä taitetusta indeksistä, josta täällä on jo puhuttu tänään, ei kyseisen puolueen ministeri oikeastaan sanonut sanaakaan. Ministeri Wideroos selitti, miten tulee tarkastelu silloin, kun eläkepalkka lasketaan ja miten maksussa olevaa eläkettä indeksitarkastelulla korjataan, mutta ministeri Manninen ei tätä edes kertonut, puhumattakaan, että hän olisi sanonut, minkä takia hän kannattaa tätä järjestelmää tai laskentatapaa nyt, vaikka hän ei kannattanut sitä viime kaudella, kun hän oli oppositiossa. Tämä henkii eläkeläisille aikamoista epäluottamusta tämän järjestelmän pystyssä pysymiseen. Ja kun ajattelette, miten suomalaiset suhtautuvat siihen, että vapaaehtoinen eläkejärjestelmä on hallituksessa nyt myöskin aikamoisessa rummutuksessa, sen verovähennyskohtelu on mahdollisesti muuttumassa, siellä on kaikenlaisista takautuvista sopimuksen rikkomuksista kysymys, niin koen kyllä hyvin hankalaksi kokonaistilanteen Suomessa, kun nämä isot paketit nyt meille tulevat. Täytyy tietysti toivoa, että kaikki on huolellisesti järjestelty ja valmisteltu, mutta asialla on kyllä hyvin monta puolta. Tätä kautta voi esimerkiksi siirtyä siihen, että kun ajatellaan pelkästään näitä siirtymäsäännöksiä, mihin ed. Virtanen täällä viittasi, niitä tosiaan on yli 80 näissä kahdessa laissa yhteensä, jotka meillä tänään on listalla. Enpä ole moisia siirtymäsäännöksiä aikaisemmin nähnyt. Ja kun asiantuntijoilta valiokuntakuulemisissa kysyin sitä sekä tänään että eilen, niin he eivät mitenkään korkein rinnoin pystyneet vakuuttamaan, että nämä siirtymäsäännökset nyt turvaavat kaiken, niin kuin on tarkoitus. Eli tässä on erittäin vaikeasta, monimutkaisesta järjestelmästä kysymys. Nauttiiko se silloin sitä arvostusta, mitä itse asiassa eläkejärjestelmän pitäisi nauttia?

Tiedän tämän nyt voimassa olevan järjestelmän sisällä ainakin yhden tämmöisen yksityisen virkamiesryhmän, joka saa nykyisen järjestelmän mukaan olla töissä 68-vuotiaaksi asti ja mennä silloin eläkkeelle. Heidän eläkkeensä laskettiin eri lailla kuin niiden, jotka menivät 65-vuotiaana eläkkeelle johtuen tästä taitetusta indeksijärjestelmästä. Sitä ei vaan lainmuutosten yhteydessä huomattu, ja seuraus oli se, että ne henkilöt, jotka olivat kolme vuotta pitempään täysin terveenä töissä ja menivät normaalille vanhuuseläkkeelle, saivat huonomman eläkkeen, koska heillä noudatettiin taitettua indeksiä pelkän iän takia. Tästä on lakialoite numero 10, jonka olen tällä eduskuntakaudella jättänyt, ja se tulee käsittelyyn tämän ison lakipaketin yhteydessä. Se olkoon vaan esimerkki siitä, miten yksityisissä tapauksissa voi käydä, niin kuin sanotaan, ohraisesti. Ja oikein mikään valitusmenettelykään ei siinä taida auttaa.

Vielä, arvoisa puhemies, en lähde siis tähän itse lakijärjestelmien sisäiseen tarkasteluun. Se tulee meillä valiokunnassa vielä huolellisemmin esille, ja molemmat ministerit ovat sen kiitettävästi täällä myöskin isommilta osilta perustelleet. Mutta vähän noin retorisesti haluaisin kuitenkin kysyä, että kun molemmat ministerit sanovat — aivan niin kuin lakitekstikin — että tämä kannustaa työelämään ja kannustaa siihen, että ihmiset ovat pitempään töissä, ja oma ajatukseni kulkee niin, että tämä mahdollistaa sen, onko tosiaan niin, että tämä yksin kannustaa. Oma käsitykseni on kyllä se, että Suomen työelämässä tärkeimmät asiat, jotka estävät pitkään työskentelyn, ovat työolosuhteissa ja työpaikan ilmapiirissä ja siihen liittyvissä asioissa. Niillä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä eläkejärjestelmien kanssa. Eläkejärjestelmät tulevat mukaan sitten, kun työpaikalla ei mikään oikein tahdo mennä pussiin tai kuntoon. Jos vaan luotamme, että tämä yksin kannustaa ja meidän ei muuta tarvitse tehdä, niin meillä voi olla hyvin ikävä yllätys edessä aikanaan.

Tähän loppuun vielä sanoisin lähinnä vasemmistoliittolaisille, koska aika monet teistä provosoituivat vähän moittimaan sitä, että työmies saa huonompaa eläkettä kuin akavalainen. Se on varmasti hyvin monimutkainen ongelma, mutta koin teidän puheenvuoronne niin, että te ette ihan lain perusteita ole kyllä kunnolla lukeneet. Nimittäin siellähän nimenomaan lähdetään liikkeelle siitä, että jo 18-vuotiaana eläke lähtee kertymään ja se kerroin on 1,5 prosenttia vuotta kohden. Ja näinhän mennään aina siihen asti, kunnes ollaan 53-vuotiaita, jonka jälkeen kerroin on 1,9. Tämä varsinainen superkarttuma alkaa vasta 63-vuotiaana, ja se on 4,5 prosenttia. Se on kieltämättä aikamoinen porkkana kenelle tahansa. Mutta tässä järjestelmässä, joka nyt tulee valmiiksi, arvoisat kollegat, häviäjinä ovat ne, jotka ovat opiskelleet, kuuluvat he sitten mihin tahansa ammattiliittoon, koska he eivät pääse työelämään ansaitsemaan 18-vuotiaana, vaan vasta 25-vuotiaana tai kenties myöhemmin. Tämän takiahan on Akava muun muassa riitauttanut näitä asioita, ihan johtuen siitä lopullisesta eläkkeen muodostumisesta.

Toinen asia sitten, joka selvisi tänään tässä esikuulemisessa valiokunnassa, on se, että esimerkiksi kuntasektorilla niitä ihmisiä, jotka ovat töissä ja jotka ovat yli 60-vuotiaita, ei ole kuin kuulemma noin tuhat henkeä parhaillaan töissä. Lähes kaikki lähtevät kyllä hyvissä ajoin liikkeelle sitä ennen, jolloin tässä on hyvin monta puolta. Ja kun te puhutte työkyvyttömyydestä ja siihen liittyvistä asioista, työelämän rasitteista, niin sehän on toinen asia kuin tämän eläkejärjestelmän muuttaminen ja ikien alentaminen 18 ikävuoteen ja siihen liittyvien erilaisten kertoimien käyttö.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jos Suomessa ei olisi työeläkejärjestelmää vielä tällä hetkellä olemassakaan, niin todennäköisesti lähdettäisiin tästä tilanteesta, että kaikki eläkejärjestelmät olisivat lähes samanlaisia. Siinä mielessä nyt on tietysti tultu se kierros ympäri. Ollaan yhdenmukaistamassa nyt sitten erinäköisiä järjestelmiä ja ymppäämässä vähän saman oloisiksi. Sen lisäksi tietysti tarvitaan näissä eläkejärjestelmissä vielä semmoista huomioon ottamista, mitä tässä on edellä käyty läpi. Nimittäin kaikki ammatit eivät välttämättä ole samanlaisia rasittavuudeltaan, ja ihmiset eivät välttämättä kestä yhtä pitkään kaikissa ammateissa. Silloin pitäisi ottaa huomioon myös näissä eläkejärjestelmissä se, mikä ammatti on.

Sen lisäksi, minkä edellinenkin puhuja totesi, mikä on tyky-toiminta elikkä työkykyä ylläpitävä toiminta ja yleensä työkyvyn huomioiminen työpaikoilla. Nimittäin ei mikään superkarttuma, mikä tässä esimerkissä esitetään, 63-vuotiaana, pidä ihmisiä töissä, jos ihminen ei kykene työhön. Sen takia se vaatii myös sen puolen huomioimisen näiden eläkepakettien rinnalla, mitkä nyt on, julkisen puolen eläkepaketit ja aikaisemmin jo yksityinen puoli, säädetty. Se vaatisi hyvän tukipaketin, jossa korostettaisiin työnantajien, ammattijärjestöjen, kaikkien yhteistä vastuuta siitä, jotta työpaikoilla jaksettaisiin olla aina sinne eläkeikään asti. Se olkoon siitä.

Sitten yksi asia, joka täällä on puhuttanut aika paljon aikaisemmin, nyt tänä iltana ei niinkään, on palomiesten eläkeikä. Tämä on semmoinen ammattikunta, on muitakin, mutta tämä, joka, minä vuonna se siirrettiinkään, joskus 90-luvulla, (Ed. Alho: 1993!) — joo, 93 muutettiin palomiesten eläkeikä. — Se minusta on jotenkin epäoikeudenmukaisuus siinä mielessä, kun niiltä ihmisiltä, jotka palomiehinä toimivat, on ainakin turha odottaa, että he iäkkäinä pystyisivät savusukellustehtäviin, palontorjuntatehtäviin tai pelastustehtäviin jossakin tikkaiden nokassa ja vaikeissa olosuhteissa. Nyt käytäntö on jo sen osoittanut, että siellä nyt sitten on tullut vaikeuksia siinä jo, kun tämä alkaa purra tuolla kunnissa. Siellä on sitten sijoittamisvaikeuksia siinä, mihin näitä ihmisiä laitetaan, koska eihän heitä voi heittää työttömiksikään, jos eivät kykene siihen palomiestehtävään, ja sitten he joutuvat joihinkin toisarvoisiin tehtäviin. Siinä välillä käy sillä tavalla kuin muun muassa tässä nyt käy, jotta kun katsotaan koko työhistoria, mahdollisesti palkkataso tulee putoamaan, jos työtehtävät ovat toissijaisia, samoin kuin nykyisessäkin eläkelaskelmassa, kun lasketaan eläkkeen suuruutta. Siinähän katsotaan niitä viimeisiä vuosia, viimeistä kymmentä vuotta, tai onko se laskenta vähän miten se onkin kesken, mutta kuitenkin suurin piirtein näin.

Sen takia minä odotan kyllä, jotta toivon mukaan valiokuntatyössä nyt voitaisiin tähän paneutua ja ottaa asiantuntijoita palomiesten puolelta, jolloin tähän asiaan voitaisiin yhä edelleen palata. Tiedän, jotta vanhan pakittaminen näyttää pahalta, ei haluta tunnustaa, että tässä on virhe tullut tehtyä. Minun mielestäni tässä on tapahtunut silloin moka aikanaan.

Sitten eläkeindekseihin. Kun tässä salissa äänestettiin joskus silloin yksityisten alojen eläkelaeista, TEL-puolen eläkkeistä kun päätettiin, siinähän oli vastalauseita, ja itse äänestin kyllä näiden parempien indeksien puolesta. Siis sillä tavalla, jotta ei kävisi niin hassusti, jos nyt kuvitellaan, että ihminen jää 63-vuotiaana eläkkeelle, ja nyt kun tässä uudessa järjestelmässä tulee systeemi, joka seuraa vuoden 95 jälkeen 20-prosenttisesti palkkakehitystä, niin sehän tarkoittaa sitä, jotta jos verrataan yhdeksänkymppisenä sitä ihmistä, kun keski-ikä kasvaa, niin todennäköisesti yhdeksänkymppisenä joku on vielä hengissäkin, ja katsovathan ne eläkettään ja suhdetta palkkatasoon, niin se ero on tosi iso. Kuitenkin eläkeläisenkin on syötävä jotain ja ostettava vaatteet ja lääkkeet ja kaikki. Semmoista kuilua ei saisi tulla. Siinähän tulee pikkuhiljaa semmoinen eriyttävä kuilu. Kun ikä kasvaa ja ollaan eläkkeellä, niin elintasoero tulee kasvamaan tässä eläkeläisen ja työssä olevan välillä.

Sen takia tässä odottaisi, että otettaisiin vaikka tässä yhteydessä, kun tätä käsitellään, myös tähän indeksikysymykseen kantaa. Tiedän, että se on hyvin pitkälle naulattu kiinni, koska tästä on neuvoteltu lukuisissa paikoissa ja tämä selitetään sillä, jotta eläkemaksut eivät nousisi kohtuuttomiksi. Mutta meidän pitäisi miettiä myös, miten me kohtelemme niitä ihmisiä. Aikanaan me itse olemme siinä samassa saumassa. Miten me kohtelemme itseämme samalla siinä ja kanssaeläjiä, jotta kun he ovat eläkkeellä ja ovat rakentaneet tätä yhteiskuntaa, niin pitääkö heidät sitten heittää jotenkin huonommalle oksalle katselemaan, että pärjääkö vai eikö pärjää?

Minusta hyvinvointiyhteiskunnnan perusedellytyksiin kuuluu, että me pidämme huolta myös niistä ihmisistä, jotka ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan. Sen takia odotan vielä tähänkin muutosta käsittelyn aikana, vaikka tiedän sen aika toivottomaksi.

Sitten voi katsoa tätä niinkin päin, kun tässä on puhuttu raskaista ammateista ja puhuttu tilastoista. On tosiasia joka tapauksessa, että raskaissa töissä olevat jäävät aikaisemmin eläkkeelle, vaikka kuinka siellä työpaikalla ilmapiiri olisi hyvä, koska ne ovat kuluttavia ammatteja, niitä on yhä edelleen olemassa. Koneet ei vielä kaikkea tänä päivänä tee, on semmoisia, missä joudutaan tekemään käsipelinä, ja se kuluttaa.

Itse tuossa olen miettinyt ja aikaisemminkin puhunut siitä, jotta pitäisi jonkin tyyppinen raskaan työn kerroin olla olemassa, koska on turha luulla, jotta tämmöinen raskaan työn raataja sitten 63 vuoden jälkeen vielä pystyy näitä superkarttumia kerryttämään. Tämmöisessä raskaassa työssä, siis ammatissa, olevan henkilön karttuman pitäisi lähteä aikaisemmin jo karttumaan, aikaisemmin kuin 63-vuotiaana. Sen voisi valita, jotta 58-vuotiaana, kun jaksaa päkertää tuolla metsätöissä, puuta kaataa ja raivata pusikoita, sitten alkaisi kertyä korkeampaa eläkettä, koska tämä on, niin kuin ed. Kuoppa täällä taisi todeta, että se on niin kuin, onko se hunajakertymä vai mikä, mutta joku tämmöinen superkarttuma kuitenkin, ja sitä karttumaa ei tavoita normaali raskaan työn tekijä. Jos katsotaan tilastoja, miten pitkään esimerkiksi kirvesmiehet pystyvät tekemään töitä, niin kyllä siellä tellingiltä on pudonnut jo useampi 63:n henkilö tai ainakin lähellä putoamista on.

Sitten täällä on puhuttu taitetusta indeksistä. Minusta se voidaan kohta unohtaa siinä merkityksessä, mikä sillä aikaisemmin oli, koska ensi vuonnahan se tulee poistumaan. (Ed. Kankaanniemi: Ei se tule poistumaan!) — Kaikilla on siis taitettu indeksi sitten ja kaikki ovat huonommalla indeksillä, mutta siitä ei voi puhua, että se on taitos, koska taitettu indeksi -käsitehän lähti siitä, kun alle 65-vuotiaalla otetaan vähän enemmän huomioon ansiokehitystä kuin yli 65-vuotiaalla, ja siihen se taitos tuli. Sen takia, kun taitoshan poistuu, kaikki ovat sitten siinä samassa liemessä. Se liemi pitäisi keittää sillä tavalla, että se olisi se parempi, se seuraisi enemmän eli seuraisi puolella palkkakehitystä ja puolella kuluttajahintoja, jolloin kuitenkin kohtuullisessa määrin eläkeläisilläkin voisi edes vähän seurata puolella arvolla sitä, mitä palkkojen kehitys yleisesti ottaen on.

Muuten tässä on myönteisiä seikkoja joka tapauksessa se, että eläke lähtee karttumaan 18 vuoden iässä. Tämä joustavuus on hyvä asia, mutta siihen pitäisi saada, niin kuin aikaisemmin totesin, se, että nämä raskaamman työn tekijät lähtisivät aikaisemmin saamaan sitä kertymää. Se on nimittäin mahdollista katsoa, mitkä alat tulevat olemaan niitä. Palomiehille valiokunnassa muuttakaa se entinen eläkeikä eli 55:een kuin silloin aikanaan, kun se on muutettu, silloin 93. Nyt eläkeikä on tosi korkea. Toivoisi, jotta tässä löytyy valiokunnassa riittävää tahtoa.

Siinä oikeastaan tärkeimmät.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela otti tärkeän asian esille, nämä raskaat ja kuluttavat ammatit, kuten palomiehet. Niin kuin ed. Lahtela totesi, savusukellus on siinä ammatissa yksi raskaimpia työtehtäviä, samoin sairaankuljetus. Korkeistakin kerrostaloista paareilla kuljetetaan. Moniko siihen sitten luottaa, jos käy omalle kohdalle, että puolikuntoinen mies tulee hakemaan? Samoiten tehdään myös kolmivuorotyötä sairaaloissa, ja ne ovat raskaita ammatteja. Samoin tehdään teollisuudessa entistä enemmän kolmivuorotyötä.

Toteaisin sen, että näille kolmivuorotyötä tekeville pitäisi olla omat eläkejärjestelynsä. Ei monikaan halua tehdä yötyötä, heidät on pakotettu, ja silloin, jos pakotetaan yövuoroa tekemään, se on niin kuluttava ammatti. Tiedän sen omasta ammatistani, mikä olin ennen. Näitä tulisi valiokuntakäsittelyssä tästä näkökulmasta lähestyä, että ensin tehdään tällaisille ammateille oma eläkelaki ja sitten sen mukaan siitä sitten, mutta ei kaikkia käsitellä saman eläkelain mukaan.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kangas on siinä oikeassa, että näissä pitäisi myös ottaa tämä vuorotyönäkökulma, sen kuluttavuus, huomioon. Itse olen tehnyt lähes 20 vuotta aikanaan teollisuudessa kolmivuorotyötä ja tiedän, jotta tänä päivänä varmasti olisi aika vaikeata valvoa öitä siellä. Todennäköisesti en enää pystyisikään sillä tavalla enää hoitamaan niitä koneita.

Mutta sitten tässä logiikkana on semmoinen juttu, että tässä yritetään ympätä liian paljon samaan pakettiin. Ihme kun ei lentäjiä tähän tuotu. Nimittäin siinä on vielä tunnustettu, että lentäjät eivät pysty hoitamaan sitä ammattiaan, paljonko se mahtaa ollakaan, onko se 45 vai 50 se ikä, mutta se on huomattavasti alempi. Sen takia pitäisi katsoa myös semmoisia ammatteja, missä ihmiset eivät selviydy. Miksi yritetään ympätä väkisin luonnonvastaisesti kaikkea samaan pakettiin? Otettaisiin enemmän huomioon, mitkä ne vaatimukset siinä ammatissa ovat, mihin ihminen fysiologisesti pystyy, ja tehdään siltä pohjalta näitä ratkaisuja, eikä pakottamalla, niin kuin palomiesten osalta on tapahtunut tämmöinen pakottaminen, joka on järjenvastainen.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Eläkekeskustelussa on monenlaisia erilaisia näkökohtia ja tasoja, jotka täytyisi yhteensovittaa, paitsi kansantalouden myöskin tietysti yksilöiden näkökulma. Kansantalouden näkökulmasta voi pitää suomalaista neuvottelujärjestelmää hyvin onnistuneena. Olemme voineet neuvotellen saada ratkaisuja aikaan, jotka merkitsevät sitä, että kansantaloudenkin näkökulmasta väestön ikääntyminen voidaan hoitaa. Tosiasia on tietysti myöskin se, että esimerkiksi parantuneet terveysolosuhteet, ihmisten fyysisen kunnon paraneminen ja kaikki muut tämän tyyppiset kysymykset ovat tietysti hyvinvointivaltion myönteisiä tuloksia, jotka myöskin silloin tarkoittavat sitä, että ihmiset voivat jaksaa kauemmin töissä.

60-luvulla laulettiin poraaja Valdemar Mäkisestä, jonka sydänalaa ahdisti ja joka ei koskaan edes päässyt eläkkeelle. Tänä päivänä kuitenkin on selvä asia, että me jaksamme kauemmin työssä. Sen vuoksi on tietysti tärkeätä, että saamme aikaan myöskin sellaisen keskusteluilmapiirin yhteiskunnassa, että muutoksia voidaan tehdä. Voin silti yhtyä siihen näkökohtaan, johonka ed. Akaan-Penttilä viittasi omassa puheenvuorossaan, että eläkejärjestelmien pitää olla ennustettavia ja sen vuoksi tietysti suuria remontteja ei voida kovin usein tehdä, ja uskonkin, että näillä laeilla tullaan elämään aika kauan.

Senpä vuoksi olisi hyvin tärkeätä, että meillä olisi käsittelyssä paitsi sitten näitä eläkelakeja, joissa katsotaan yksittäisiä kysymyksiä, karttumia ja yhteensovituksia jne., se kokonaisuus, joka liittyy työelämässä jaksamiseen. Työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmasta on myönteistä, että nyt selvästi naisten asema näissä eläkejärjestelmissä paranee. Äitiysloman ajan toimeentulo lasketaan ja myöskin hoitovapaalla oleva aika lasketaan. Se tietysti avaa mahdollisuuksia myöskin yhteiskunnan taholta yrittää löytää tapoja, joilla työn ja perheen yhteensovittamista voidaan edistää.

Mutta vielä jää aika paljon ongelmia juuri siitä syystä, että meillä tällainen jaksottaminen työssä ja työstä poissaolo on kuitenkin aika harvinaista eikä ole vielä ehkä totuttu siihen, että se saattaa olla tulevissa työmarkkinatilanteissa hyvinkin usein näin. Tämähän olisi tärkeää myöskin monien sellaisten ihmisten kannalta, jotka ovat esimerkiksi sairauseläkkeellä masennuksen vuoksi mutta saattavat toipua työelämään, että meillä olisi järjestelmä, joka mahdollistaisi sen, että työelämään voisi myöskin palata, jos siltä tuntuu, mutta näin ei nyt monien käytännön syitten ja hallinnollisten määräysten vuoksi ole.

Olen myöskin samaa mieltä siinä, että se, että eläkettä alkaa karttua 18 vuodesta, on sinänsä hyvä asia, mutta sen kääntöpuoli on sitten se, että se rankaisee tietysti siitä, että hankkii itsellensä koulutusta. Tämä ongelma jää vielä tuleviin keskusteluihin.

Varsinaisesti, arvoisa puhemies, halusin kuitenkin pyytää puheenvuoron sen vuoksi, että mielestäni on tärkeää, että meillä on selkeät periaatteet eläköitymisestä. Voin kyllä hyvinkin kannattaa ja nähdä näiden uudistusten merkityksen ja antaa arvoa hallituksen ponnisteluille, jotka nyt näinä kahtena lakina täällä ovat käsiteltävinä. Siitä huolimatta mielestäni pitäisi kuitenkin ajatella, että kun periaatteessa eläkeikä nousee, on olemassa yksilöllisiä tarpeita eläköityä aikaisemmin. Siinä suhteessa nyt kaavamaisuus on esteenä.

Itsekin haluaisin puhua erityisesti esimerkiksi palomiehistä, koska 93 olin sitä mieltä aika monen asiantuntijakuulemisen ja huolellisen pohdinnan jälkeen, että palomiehen ammatti — on muitakin, mutta esimerkiksi palomiehen ammatti — on sellainen, että on hyvin vaikea ajatella, että palomies fyysisen työn rasittavuuden näkökulmasta voisi jatkaa 65 vuoden ikään saakka työssä, niin kuin nyt on. Mielestäni tämän kaltaiset uudistukset tarvitsisivat rinnalleen selvästi yksilöllisen eläköitymisen mahdollisuuden. Yksilöllinen varhaiseläke nykyisellään koskee 44—47 syntyneitä, ja tämähän on ratkaissut nyt vain kaikkein vanhimpien palomiesten tilanteen. Mutta kun ajatellaan, että koko aika tietysti palomiehet vanhenevat, myöskin ne, jotka ovat syntyneet 54—57 tai 64—67 välisinä aikoina, meillä ei ole mitään ratkaisua näköpiirissä, mitä tehdä.

Kun sitten sanotaan, että palomiehet voivat siirtyä muihin tehtäviin, mielestäni se on nyt kyllä ongelmallista sanoa näin, koska ei riitä palotehtävissäkään nyt niin valtavasti esimiestehtäviä tai muita sellaisia, joihin voisi joustavasti siirtyä. En voisi kuvitellakaan, että esimerkiksi me täällä säätäisimme lakia, joka merkitsisi sitä, että kun lentäjä jää eläkkeelle sen vuoksi, että hän ei voi fyysisen työn rasittavuuden vuoksi jatkaa 65 vuoteen, hän jäisi pois tästä lentäjän tehtävästä ja alkaisi sen sijaan esimerkiksi lajitella matkalaukkuja lentokentällä. En usko, että kukaan tällaista esittäisi, mutta tätä esitetään nyt palomiehille.

Samalla kun siis hyvin voimakkaasti tuen hallitusta ja olen tyytyväinen siitä, että työmarkkinajärjestöt ovat voineet neuvotella hyvin vaikeasta asiasta, jossa on paljon erilaisia yksityiskohtia yhteensovitettaviksi, kuitenkin kohtuullisen kokonaisuuden, jossa on myönteisiä asioita, mukaan lukien juuri tuo naisten aseman paraneminen, olisin sitä mieltä, että hallituksen olisi syytä myöskin ryhtyä pohtimaan yksilöllisen eläköitymisen mahdollisuutta yleisenä ja sellaisena, joka palvelisi juuri niitten ihmisten eläköitymisaikaa, jotka tekevät fyysisesti poikkeuksellisen raskasta työtä tai jotenkin muuten sellaista työtä, joka kuluttaa toisella tavalla kuin esimerkiksi meidän hallinnollinen työmme täällä lainsäätäjinä eduskunnassa. Silloin me voisimme sanoa, että meillä olisi hyvin monenlaisia työkaluja pakissamme vastata niihin työelämän haasteisiin, joissa väistämättä myöskin suomalainen yhteiskunta nyt ja tulevaisuudessa on.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Puutun tähän edellä olevan keskustelun perusteella ja lähinnä pelastustoimesta vastaavana valtioneuvoston jäsenenä. Muutoin en ministeri Mannisen johdolla valmisteltuun esitykseen halua tässä puuttua.

Tässä on käsitelty palomiesten eläkeikäkysymystä, ja tämä on asia, johon johdollani on sisäasiainministeriössä ministeriön pelastusosaston johdon kanssa useaan otteeseen viime loppukesänä ja alkusyksynä käynnistettyjen keskustelujen pohjalta ja myös tavattuani pelastusalan järjestöjä ja paloalan järjestöjä puututtu. Palomiesten ikääntymisestä aiheutuvat ongelmat pelastustoimen palvelutason ylläpitämiselle on, olen samaa mieltä, on selvitettävä ajoissa, koska pelastustoimella pitää olla käytössään riittävästi työkykyistä henkilöstöä, joka selviytyy kaikista pelastustehtävistä. Erityisesti tämä sisäasiainministeriön eli meidän näkökulmamme mukaan on tärkeätä siksi, että tulipalo- ja sammutus-, savu- ja kemikaalisukellus- sekä raivaustehtävät ja työskentely korkeilla paikoilla asettavat erityisvaatimuksia palomiesten fyysiselle ja psyykkiselle työ- ja toimintakyvylle. Kysymys on myös sisäisen turvallisuuden eli siis pelastustoimen tehtävien suorituskyvystä. Yleisenä vaatimuksena tänä päivänä pidetään kuitenkin, että jokaisen palomiehen olisi tällä hetkellä iästä riippumatta selviydyttävä esimerkiksi savu- ja kaasusukellustehtävistä, ja vaikkakin tätä voitaisiin tarkentaa eri tavalla ikääntymistä huomioon ottaen tehtävien jaossa, se tarkoittaa ainakin sitä, että tasaisella kaavalla ikääntyvää pelastusryhmää, yhtä vanhaa ryhmää, ei voitaisi käyttää, pitäisi olla siis eri-ikäisiä suorituskyvyn kannalta.

Tämä on selkeästi sellainen asia, jota on syytä selvittää. Meillähän oli vuoden 2002 lopussa 6 811 palomiestä. Silloin heidän keski-ikänsä oli vajaa 37,5 vuotta, keskimääräinen vanhuuseläkeikä oli silloin 63,6 vuotta. Tämä ei välittömästi tällä hetkellä ole paloasemien ja palolaitosten suorituskyvyn kannalta tietysti päällekaatuva asia, mutta mielestäni tämä asia edellyttää kyllä vakavaa selvittämistä, koska Työterveyslaitos esimerkiksi, kun on tutkinut palomiesten terveyttä, fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä ja työkykyä sekä työn kuormittavuutta laaja-alaisesti yli 20 vuoden ajan, on kyllä tutkimusten mukaan löytänyt vakavia puutteita, jotka me itse kukin jo oman kuntamme puitteissakin olemme voineet huomata. Viimeistään 50 vuoden iässä monilla palomiehillä on ollut vaikeuksia fyysisessä suorituskyvyssä. Vuoden 2004 alusta lukien kunnallisille eläkelaitoksille on toki säädetty velvollisuus järjestää ammatillista kuntoutusta henkilöille, joilla voidaan todeta olevan sairaudesta, viasta tai vammasta johtuva uhka tulla työkyvyttömäksi, mutta kuntoutuksen avulla ei yksin asiaa voida hoitaa. On myöskin nähtävä, missä määrin nyt uudet pelastusalueet, 22 aluetta, pystyvät henkilöstön urakehitystä ja sitten erilaisiin tehtäviin käyttöä, henkilöstösuunnittelua, parantamaan.

Joka tapauksessa olen määrännyt, että sisäasiainministeriön pelastusosaston johdolla tehdään kattava pelastuslaitosten palvelutasoa ja siihen liittyvää palomiesten työssä suoriutumisen turvaamista koskeva selvitys palolaitosten henkilörakenteesta ja että tältä osin tullaan arvioimaan ikääntymisen aiheuttamat ongelmat pelastustoimessa, selvittämään ne erikseen ja katsomaan, millä tavalla oikea-aikaisesti pystytään varautumaan toimenpiteisiin, joilla pelastustoimelle asetetut velvoitteet pystytään turvaamaan. Tämä sisäasiainministeriössä tehty linjaus ja käynnistetty työ on myös mielestäni sen mukaista kuin eduskunta on edellyttänyt 7.2.2003 ja muun muassa edellytti kunnallisen eläkejärjestelmän eläkeikää koskevissa järjestelyissä nimenomaan ottamaan huomioon suorituskyvyn täysimääräistä säilyttämistä vaativat erityispiirteet.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erinomaisen tyytyväinen siitä, että tällaisia selvityksiä tehdään, koska mielestäni kyllä sen lisäksi, että periaatteista sovitaan, myöskin pitää yksilöllisesti katsoa joitakin ammattialoja. Mielestäni on kohtuullista, että tämä työ tehdään, koska voin viitata tässä yhteydessä vain lyhyesti Kansainvälisen työjärjestönkin suosituksiin, joiden mukaan tämä arvio on syytä Suomessa tehdä.

Haluaisin tässä samassa yhteydessä myöskin sanoa ed. E. Lahtelalle, joka puhui tykytyöstä — se on niin kummallinen lyhenne — joka tapauksessa, mikä on ongelmallista, ja sanon tämän nyt ministeri Mannisenkin kuullessa, että kun on tehty tutkimus julkisella alalla olevien ihmisten jaksamisesta, kaikkein uupuneimpia ovat nimenomaan julkisissa palvelutehtävissä olevat ihmiset, jotka kokevat, että kunnissa esimerkiksi tehdään ratkaisuja heidän päänsä yli. Jaksamisen kannalta on monia tämän tyyppisiä kysymyksiä, joissa kuitenkin kunnallinen päättäjä ja valtiollinen päättäjä voivat edesauttaa sitä, että ihmiset myöskin jaksaisivat olla näitten lakien mukaan kauemmin töissä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Palomiesten erityiskysymys on syytä nyt kyllä saada selkeään ratkaisuun. Tämä eläkeiän nosto otettiin silloin 90-luvun alussa käyttöön, laman kaikkein syvimmässä vaiheessa. Se oli virhe — myönnän sen — ja itse olen osasyyllinen siihen. Nyt olisi ollut tietysti aikaa jo kymmenen vuotta korjata sitä edellistenkin hallitusten aikana, mutta kun niin ei ole tapahtunut, nyt on aika asia korjata.

Ministeri Rajamäki totesi, että selvitystyö on käynnissä. Tiedustelisin: Mikä sen aikataulu on selvitystyön osalta? Milloin se valmistuu? Milloin palomiehet voivat odottaa joitakin esityksiä?

Sitten kysyisin ministeri Manniselta: Kuntapuolen eläkevastaavana ministerinä oletteko te valmis esittämään eduskunnalle, tuomaan esityksen hallitukseen ja sitä kautta eduskuntaan, että tämä palomiesten ikäasia korjataan? On paras malli, että se eläkeikä muutetaan entiselleen.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministeri Rajamäelle siitä, että tämmöinen selvitys on laitettu käyntiin.

Just vähän saman tyyppistä ajattelua, mitä ed. Kankaanniemi totesi, aikataulutuskysymyksestä: koska nyt ollaan säätämässä tätä eläkelakia, onko tässä sitten ajateltu sillä tavalla, jotta jos siinä selvityksessä jotain semmoista tulee esille, kun täällä on kuitenkin poliittinen tahtotila oltava, jotta halutaan madaltaa eläkeikää, niin sehän ilmeisesti jää sitten hallituksen linjoituksen varaan ja hallituksen pitää tuoda esitys siitä jossakin vaiheessa, koska muuten se homma ei etene?

Mutta ministeri Rajamäeltä voisi kysyä, kun kuitenkin tunnette aika hyvin tätä palo- ja pelastuspuolta: minkä tyyppisiä ongelmia siinä nyt on tullut esiin? Kun itse olen kiertänyt siellä, olen huomannut ja kuullut näiden ihmisten suusta, miten nyt on heitetty toissijaisiin tehtäviin vanhoja konkareita, jotka ovat tehneet arvokkaan elämäntyön. Kun he eivät enää pysty täydellä painolla siihen tikkaiden nokassa kiikkumiseen ja pelastustyöhön ja sitten laitetaan johonkin nurkkia raivaamaan, ei sekään tunnu kohtuulliselta. Täällä pitäisi jotenkin kuitenkin ihmisarvo säilyttää ja ainakin turvata, tapahtuipa mitä hyvänsä, että heidän palkkansa ainakaan ei laske siinä lopputilanteessa.

Reino Ojala /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erinomainen asia, että palomiehiä koskeva eläkeikäkysymys nyt selvitetään. Tämä on kymmenkunta vuotta pyörinyt julkisuudessa, ja tämä alkaa jossain määrin olla ongelma pelastustoimien toimintakyvylle. Mutta tämä on kunnallisille päättäjille ongelma sitäkin kautta, että alkaa olla lukuisa määrä palomiehiä, jotka eivät enää pysty omaan työhönsä, ja heidän sijoittamisensa ilman minkäänlaista motivaatiota uuteen työhön on vaikeata. He pyrkivät sairauseläkkeelle lähes aina sen jälkeen, kun eivät palomiehen työhön pysty. Palomiehen työstä on tullut vähän sellainen, että kun tavoitteena on ollut ennen päästä terveenä eläkkeelle, nyt on tavoitteena päästä sairauseläkkeelle, ja se ei voi olla oikein hyvä tulevaisuus.

Tässä yhteydessä voi vielä todeta, että kunnallinen eläkelaitos on monen asiantuntijan mielestä vaikein eläkelaitos sairauseläkkeelle pääsyn päätöksiä tehtäessä. Se, että lukuisa määrä palomiehiä on sinne pyrkimässä, edelleen tekee sen asian päättäjien kannalta paljon vaikeammaksi. Oikealla linjalla ollaan, ja tässä ei ole aikataulu niin tärkeä. Tärkeätä on se, että tästä saadaan semmoinen lopputulos, jolla voidaan jotain asiaan vaikuttaa.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun minä olen henkilökohtaisesti ollut pari vuosikymmentä sellaisen organisaation johdossa, jolle on kuulunut palo- ja pelastustoimi, eli Jyväskylän kaupungissa, minä haluan yhtyä niihin näkemyksiin, mitä täällä on sanottu palomiesten eläkeiästä. Se on ehdottomasti toimialaa, jolla eläkeiän pitää olla alhaisempi kuin monella muulla toimialalla. Ne puheenvuorot, joissa täällä on kiirehditty tämän asian ratkaisua, ovat minusta aivan oikeita.

Minä toivon myöskin, että kun ministeri Rajamäki on tunnetusti tehokas ministeri ja käynnistänyt tämän asian, tälle tulisi mahdollisimman nopea ratkaisu. Nimittäin tänä päivänä, jos nyt otetaan juuri tämä Keski-Suomi vielä esimerkiksi ja se, mitä siellä on tapahtunut, siellä on paljon sellaisia tilanteita palo- ja pelastustoimen henkilökunnalla, että heitetään siihen tuleen. Pitää olla fyysisesti ja henkisesti erittäin hyvässä kunnossa. Silloin pitää muistaa myös, että kyllä ihminen, kun tulee ikää, ei kaikkeen tällaiseen enää sitten sovellu eikä jaksa eikä pysty.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Haluaisin lyhyesti todeta, että tämä selvitys ja lähestymistapa, mihin ministeriö on lähtenyt, ei ole eläkeikäselvitys, vaan se on selvitys siitä, millä tavalla palotoimen järjestelyt voidaan suorittaa siten, että turvallisuus on taattu ja tehtävät tulevat suoritettua, ja millä tavalla tähän järjestelmään voidaan sopeutua. Se on kieltämättä vaikea kysymys, mutta niin on monia muitakin vaikeita ikäryhmiä. Tämän tilanteen ongelmallisuutta verrattuna muihin kuvaa hyvin se, että kun näitä neuvotteluja neuvottelujärjestöjen kanssa käytiin, ikäkysymys ei ollut missään vaiheessa siellä esillä.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Tosiaan tämän selvityksen tarkoitus on selvittää ikääntymisen vaikutuksia pelastustoimen toimintaedellytyksiin. Siinä tietysti 22 pelastusalueen puitteissa tehdään hyvin yksityiskohtaista selvitystyötä erilaisista tavoista vaikuttaa tähän. Joka tapauksessa on selvä, että yli 55-vuotiaista palomiehistä korkeintaan yksi tuhannesta voi selviytyä ylikuormittumatta ja terveyttään vaarantamatta esimerkiksi vaativista kaasusukellus- ja savusukellustehtävistä.

On täysin ilmeistä, että kun eri keinoja arvioidaan ja ikääntymisen vaikutuksia ennakoidaan, ei siinä eläkeikäkysymystäkään voida sivuuttaa. Kaikenlaisia keinoja on silloin pohdittava. Itse asiassa pelastusalan ammattijärjestön ja palomiesjärjestöjen tapaamisessa pelastusosaston johdon kanssa tämä ongelma myöskin tuli esille. Tämän takia pitää nyt tehdä perusteellinen kunnon selvitys. Ei varmasti edetä tämän lain eduskuntakäsittelyyn, mutta selvitys on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja hyvin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pidän myöskin hyvin tyydyttävänä sitä, että keskustelua käydään myöskin palomiesten eläkeiän yksilöllisestä kohtaamisesta, mutta haluaisin myöskin korostaa sitä, että samanlainen ongelma on myöskin poliisialalla. Itse kuulun niihin ammattiryhmän edustajiin, jotka saivat aikoinaan valita 58 vuoden eläkeiän. Tiettyyn päivämäärään mennessä se piti kertoa, ja ratkaisu oli pysyvä. Tämän jälkeen alalle tulleet poliisimiehet toimivat alalla paljon pitempään. Mutta käytännössä on nyt jo osoittautunut, että vain noin yksi kolmasosa nykyisistä poliisimiehistä pystyy toimimaan edes 58 vuoden ikään tehtävissään. Meillähän on käytännössä sellainen lainsäädäntö, että miehistö ja alipäällystö ovat voineet päästä 58-vuotiaina eläkkeelle, mutta vain noin yksi kolmasosa jaksaa palvella siihenkään ikään saakka. Muut lähtevät ennenaikaisin järjestelyin, yleensä työkyvyttömyyseläkkeelle tai muihin tehtäviinkin.

Eli tilanne on saman tyyppinen myöskin poliisialalla kuin se on palo- ja pelastustoimen alalla, ja toivoisin myöskin, että ministeri samassa yhteydessä tutkisi ikääntymisen vaikutukset myöskin poliisitoimessa, miten siellä on tulevaisuus turvattu ja pystytäänkö siellä vaativat ja yhä vaikeammat tehtävät suorittamaan. Muistutan myöskin siitä, että se on keskeisesti myöskin jatkuvaa vuorotyötä ja esimerkiksi hälytystehtävien määrä poliisilla on tietenkin huomattavan suuri, koska tehtävät ovat hyvin monipuoliset.

Täällä hyvin paljon on keskusteltu siitä, että nykyinen järjestelmä on aikansa elänyt ja yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa on pystytty sopimaan tämä ratkaisu. Olen samaa mieltä, että kyllähän tämä myöskin näyttö suomalaiselta yhteiskunnalta on, että meidän ei tarvitse näinkään vaikeita asioita ratkaista kuten niitä ratkaistaan tällä hetkellä Keski-Euroopassa, jossa tilanne on hyvin levoton, kun puhutaan eläkeiän nostamisesta. Me kaikki tunnistamme väestön ikääntymisen ja tiedämme, että me joudumme tällaisia ratkaisuja tekemään.

Muistan kuitenkin edelliseltä kaudelta sen, kun muun muassa silloisen oppositiopuolueen eläkeasiantuntija ja keskustan hyvinvointityöryhmän puheenjohtaja korosti hyvin voimakkaasti tässä salissa ja myöskin vielä eduskuntavaalien alla kertoi muun muassa, että lähiajan kiireellisin toimenpide on pienimpien eläkkeiden korottaminen. Hänen mielestään minimieläke on saatava nykyisen 400 euron tasosta noin 700 euroon kuukaudessa. Ed. Kuoppa rohkeni täällä esittää pienimpiin eläkkeisiin noin 20 euron korotusta. Sen sijaan meidän nykyinen peruspalveluministerimme on tässä vaaliesitteessään pannut hieman paremmaksi ja summa on noin 300 euroa. Siltä osin olisin kyllä valmis kannattamaan ed. Kuopan esitystä sellaisenaan.

Lisäksi ministeri on kertonut, että pohjaosan poisto ja myöskin taitetun indeksin käyttöönotto olivat suuria virheitä ja pohjaosan palautus on välittömästi selvitettävä. Taitettu indeksi on ollut hänen mukaansa ikäsyrjintää ja olisi poistettava. Nyt tietenkin, kun nämä kaksi lakiesitystä sekä kuntien että valtion osalta tarkoittavat sitä, että meillä on yhtenäinen indeksi koko väestöllä, voidaan sanoa, että ministeri Hyssälän toivomus taitetun indeksin poistamisesta toteutuu, mutta se toteutuu ... (Ed. Kuoppa: Ei toteudu, vaan se tulee kaikille!) — Aivan! — ... mutta ehkä vähän erikoisella tavalla.

Vielä haluaisin korostaa sitä, että tämän nykyisen järjestelmän yksi merkittävä uutuus on se, että henkilön, joka on jäänyt eläkkeelle esimerkiksi 63 vuoden iässä, olisi mahdollista tehdä työtä ja kerryttää vielä sen jälkeen omaa eläketurvaansa esimerkiksi aina 68 vuoteen saakka. Olen yrittänyt eläkeasiantuntijoilta ottaa selvää, missä vaiheessa tämä kannustava elementti eli tämä uusi lisääntynyt eläke lisätehtävistä maksettaisiin. Olen saanut vastauksen, että se lasketaan vasta 68 ikävuoden jälkeen ja tulee vasta sen jälkeen maksuun. Tässä ei ole enää sitä kannustavaa elementtiä, mikäli tämä lisätyöstä saatava eläketurva maksetaan vasta esimerkiksi viiden vuoden päästä.

Tässä meidän täytyisi ehdottomasti tätä lakia tarkentaa siten, että eläkettä korotetaan vuosittain, mikäli henkilö on työssä eläkkeellä. Hyvin yleistähän on, että eläkkeelle jääneet opettajat tai lääkärit menevät esimerkiksi sijaistehtäviin johtuen siitä, että työmarkkinoilla ei välttämättä ole riittävästi saatavissa henkilökuntaa, ja tekevät tilapäistä työtä kuukauden kaksi, ehkä kolmekin. Jos tästä nyt jatkossa kertyy lisää eläketurvaa, tämä täytyisi myöskin laskea mahdollisimman pian tämän henkilön eläkkeen hyväksi. Nykyinen laki näyttää olevan sellainen, että lisät tulevat maksuun vasta 68 vuoden ikävuoden jälkeen, ja silloin sitä positiivista vaikutusta ei saada, mitä tälläkin muutoksella haettaisiin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Molemmat hallituksen esitykset ovat indeksin osalta huonoja. Ne heikentävät indeksitasoa nyt myös alle 65-vuotiaiden kohdalla. Taitettu indeksi tulee nyt molemmille ikäryhmille, jos ajatellaan, että kysymys on taitetusta indeksistä siinä mielessä, että sen arvo taittuu. Koska ansiokehitys otetaan huonommin huomioon, niin näinhän tapahtuu. Siis samalla lailla siirrytään kuin aikaisemmin oli siirrytty yli 65-vuotiaitten kohdalla vähemmän ansiokehitystä huomioivaan indeksityyppiin.

Näin ollen on kyllä kummallista, että näkökulma asiaan muuttuu sen mukaan, onko oppositiossa vai hallituspuolueessa. Eihän itse asia muutu mihinkään. Sehän on olemassa ja on ollut. Ne, jotka ovat esimerkiksi äänestäneet nimenomaan taitettua indeksiä vastaan, miksipä eivät sitten edelleenkin vuonna 2004 äänestäisi sitä vastaan, kun ovat 2003 tai 2002 äänestäneet? Olla johdonmukainen itse asian suhteen on oleellista, ei se, onko oppositiossa vai hallituksessa. Muistaakseni myöskin ed. Esa Lahtela on ollut tässä asiassa aktiivinen hallituspuolueen jäsenenä, niin kuin on ollut allekirjoittanut ja ed. Kuoppakin. Näin ollen sama linja jatkukoon tässä.

Mitä tulee palomiesten ja myös esimerkiksi poliisin ikääntymisen mukanaan tuomiin rasituksiin ja ongelmiin tehtävien suorittamisessa, niin se on tärkeä asia. Se pitää selvittää ja myös palomiesten eläkeikää alentaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Palomiesten ja kyllä poliisienkin tilanne on sellainen, mikä vaatii muutoksia. En kyllä näe ministereiden puheitten jälkeenkään, että olisi muuta keinoa kuin eläkeiän muuttaminen toisenlaiseksi. Toivon, että tässä asiassa päästäisiin eteenpäin, että nämä puheet loppuisivat.

Herra puhemies! Täällä ei ollut yhtään keskustan edustajaa, kun pidin puheenvuoroni. Siinä erityisesti kannoin huolta kansaneläkeläisten yhä pahemmasta jälkeenjäännistä tässä yhteydessä, kun nyt koko ansioeläkepuoli pannaan kuntoon, pannaan kuntoon sikäli kuin pannaan, eli taitettu indeksi tulee kaikille ja sitä kautta jälkeenjääneisyys kaikkien eläkeläisten osalta palkkakehitykseen nähden pahenee entisestään.

Herra puhemies! Ministeri Manniselta, joka ei kuitenkaan ole vastuussa kansaneläkejärjestelmästä, mutta on kuitenkin asiantuntija, kysyisin: Onko teillä suunnitelmia sen suhteen, että alkoholin hinnan voimakas aleneminen nyt leikkaa kansaneläkeindeksiä, joka perustuu kuluttajahintoihin kokonaan, leikkaa indeksiä niin, että kansaneläkkeitä saatetaan jopa joutua alentamaan, leikkaamaan, ensi vuoden alusta vain sen takia, että alkoholin hinta laskee, vaikka kaikkien muiden tuotteiden hinnat ovat mieluummin nousemassa jonkin verran ja erityisesti palkat ovat nousemassa? Puuttuuko hallitus tähän? Onko se ollut esillä?

Yleensäkin tämä huoli, mikä keskustallakin oli meidän kanssamme vielä 14 kuukautta sitten, kun vastalausetta tehtiin ja äänestytettiin yksityisalojen eläkeuudistuksen yhteydessä: 150 000—200 000 kansaneläkeläistä ja pieneläkeläistä on köyhyysrajan alapuolella. Mitä tähän on tulossa hallitukselta?

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt, kun käsittelemme niin kunnan kuin valtionkin eläkelakeja, täytyy sanoa, että puheenvuoroa käyttäessään joutuu kyllä käyttämään jonkin asteista väkivaltaa, että pystyy puhumaan selkokielisesti ja mahdollisimman lyhyesti, ja varmaankaan kaikkiin asioihin ei pysty yhdessä puheenvuorossa puuttumaan.

Aloittaisin siitä, että tyydytyksellä totean, mitä esimerkiksi hallituksen esityksen 46 etusivulla todetaan: "Koska uudistuksen mukaan eläkettä karttuisi kaikesta työstä, laki kuukautta lyhyempien valtion palvelussuhteiden eläketurvan järjestämisestä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi". Eli siis työstä karttuu eläkettä, kaikesta työstä.

Lakiesitykset tuovat mukanaan myös sen positiivisen seikan, että alle kolmivuotiaan lapsen hoidosta karttuu eläkettä. Se on mielestäni erittäin tärkeä ja hyvä asia, mutta edelleenkin, jos todella pitempään toimii kotiäitinä tai koti-isänä, eläketurva on hoitamatta. Katson, että tässä on vielä selkeä tasa-arvon korjaamisen paikka ja epäkohta, johon on syytä puuttua ja joka on syytä korjata.

On hyvä, että opiskelijoillekin kertyy eläkettä, mutta siinäkin on vajavuutta, kuten ed. Akaan-Penttilä jo edellä puheenvuorossaan totesi, enkä käy sitä tässä enää erikseen kertaamaan.

Täytyy tässä yhteydessä myös huomauttaa, että opiskelija kärsii nyt myös hallituksen erään toisen esityksen kohdalla. Nimittäin opiskelijan työkyvyttömyysturvan taso romahtaa useissa tapauksissa selvästi nykylainsäädäntöön verrattuna uudistuksen myötä. Toivon, että tähän on löydettävissä joustoa ja korjausta. En usko, että kyse on kovin monesta tapauksesta, mutta jokainen tapaus on kipeä ja liikaa.

Haluaisin myös saada varmuuden siitä, että varusmiehille kertyy eläke asevelvollisuusajalta. Kuulemani mukaan työryhmässä on ollut ajatusta, että varusmiesten eläkeasiaa hoidettaisiin malliin "eläkkeen karttuminen palkattomilta ajoilta", esimerkiksi äitiysloma. Tähän kohtaan pitäisi saada selvennys. Täältä hallituksen esityksen tekstistä sanaa "varusmies" tai "asevelvollisuus" en löytänyt.

Kun eläketurvasta puhutaan, haluaisin huomioida myös apurahalla työskentelevät tutkijat. Apurahalla työskentelevät tutkijat jäävät eläkettä vaille. Tämä osuu usein juuri niihin vuosiin, jotka ovat parhaita työvuosia. Suomi tarvitsee tieteentekijöitään, mutta tällä menolla tieteentekijät eivät enää tarvitse kauaa Suomea.

Kaiken kaikkiaan mielestäni työelämän kaarta tulee tarkastella yhtä aikaa ihmisen terveyden ja sosiaalisen elämänkaaren kanssa rinnakkain. Tähän liittyy työn ja perheen yhteensovitus, sairaiden ja ikääntyneiden sekä vammaisten omaisten hoito sekä muutenkin ikääntymiseen liittyvät muutokset ja näistä seikoista aiheutuvat eläke-etuus-, työ-, tasa-arvo- ja muut poliittiset ongelmat. Nämä ongelmat ovat hyvin laaja-alaisia, liittyväthän ne, kuten jo sanoin, muun muassa sosiaali- ja terveyspolitiikkaan sekä työ- ja tasa-arvopolitiikkaan. Tältä osin haluan omalta osaltani tuoda esiin huoleni jo aiemmin puhutuista ammattiryhmistä, palomiehistä, poliiseista, ja niitä löytyy varmasti vielä muitakin, joita tässä ei ole erikseen mainittu.

Lopuksi toivon, että kuulopuheet siitä, että esimerkiksi eläkeläisille olisi tulossa porrastetut asiakasmaksut, eivät pitäisi paikkaansa niin, että taas eläkeläisiltä iskettäisiin suonta.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun me puhumme ja keskustelemme eläkkeistä ja eläkeläisistä, puhumme pääosin maamme siitä väestönosasta, joka on sodanjälkeisen yhteiskuntamme rakentanut ja nostanut sille korkealle tasolle, josta merkittävä osa maamme asukkaista nyt nauttii. Tästä huolimatta eläkeläisten joukossa on aivan liian paljon henkilöitä, joiden eläke on kohtuuttoman pieni, jopa niin pieni, että sillä on aivan mahdotonta tulla käytännössä toimeen. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää ne katkerat kannanotot, joita eläkeläisten keskuudessa liikkuessaan kuulee. Tätä taustaa vasten ymmärrän myös ne kriittiset puheenvuorot, joita täällä on käytetty.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että hallituksen tulisi antaa eläkkeistä seikkaperäinen selonteko eduskunnalle välittömästi. Kun muistelee vaalien alla käytyä keskustelua ja varsinkin keskustan ehdokkaiden suuria lupauksia, ei voi kuin ihmetellä sitä, että hallitusohjelmassa on eläkeläisistä vain yksi virke: kansaneläkkeitä luvataan tarkistaa vuonna 2006 eli vuotta ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Nyt olisi lupausten lunastamisen aika. Kun täällä eduskunnassa äänestimme viime vuoden loppupuolella talousarvion käsittelyn yhteydessä ponnesta, joka edellytti, että hallitus käynnistää välittömästi toimenpiteet pienempien kansaneläkkeiden tarkistamisesta, niin äänestettiin esitys kumoon hallituspuolueiden edustajien äänin.

Kansaneläkkeen taso on jäänyt huomattavasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä maassamme, ja sen vuoksi kansaneläkkeen tasokorotus olisi mielestäni välttämätön toimenpide. Varsinkin pienituloisten eläkeläisten tulotasoa olisi korjattava aivan välittömästi eikä vasta vuonna 2006. Tämän vuoden budjettihan ei paranna pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa, ja kansaneläkkeen alhaisuus on valitettavasti suomalaisen köyhyyden yksi perussyistä korkean elintason maassamme. Se meidän pitäisi uskaltaa rehellisesti tunnustaa. 1990-luvun laman kourissa ja nimissä tehtiin ratkaisuja, jotka tulee avoimesti ja vilpittömästi arvioida nyt uudelleen, ja niihin tulee tehdä tarvittavat korjaukset, niin kuin edellä sanoin.

Mielestäni nyt ei ole estettä laatia kansaneläkkeiden kehittämisohjelmaa niin, että ne, jotka ovat kunnon eläkkeen kovalla työllä aikanaan ansainneet, sen eläkkeen myös saavat.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa aikaisemmin ed. Salo totesi tästä poliisien tarpeesta saada myös matalampi eläkeikä. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että ei pitäisi sotkea poliisikysymystä tähän palomiesten kysymykseen. Nimittäin palomiehet ovat ihan eri luokkaa tässä, koska palomiehille ei pystytä järjestämään semmoista korvaavaa työtä noissa kunnissa, sen ihan käytännön kokemuksesta tiedän, mutta poliiseilla on enemmän niitä mahdollisuuksia, koska ei välttämättä ole tämmöistä ikääntynyttä poliisia pakko laittaa rähinäkohtaan selvittämään jotain kylätappelua, vaan esimerkiksi vaikka johonkin risteykseen katsomaan, pysähtyykö auto siinä nyt, missä on pakollinen pysähtyminen, tai kännykkää seuraamaan, onko handsfree-laite vai eikö ole, tai nopeusvalvontaan. Sitten se nuorempi rivakka kaveri menee kirjoittamaan sen sakkolapun.

Se on ihan eri asia kuin joku tämmöinen palomieskysymys, koska palomiehellä ei tämmöisiä mahdollisuuksia ole. Palomies joutuu todennäköisesti lakaisemaan jotain ladonnurkkaa tai paloaseman takapihaa raivaamaan, ja se on toisarvoinen työ. Siinä mielessä poliisille voidaan maksaa oikea palkka siitä, mutta en missään tapauksessa halua estää sitä enkä tyrmätä ajatusta, että tutkittaisiin myös poliisin osalta, miksi poliisit palavat loppuun ennen aikojaan. Se selvitys on ihan oikein. Tiedän poliiseja, jotka eivät jaksa olla eläkeikään asti, ja sen takia toivoisin, että poliisista tehdään myös selvitys samalla tavalla kuin palomiesten osalta. Mikä vika, mikä mättää siellä, kun ihmiset eivät jaksa eläkeikään asti?

Petri Salo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti, ed. Lahtela, jälleen kerran näyttää siltä, että teidän tietonne ja taitonne tämän päivän poliisitehtävistä ja niitten vaatimuksista ja myöskin koulutuksesta ovat pahasti jäljessä todellisuudesta. Itse olen siellä koulunpenkillä noin viisi—kuusi vuotta opiskellut ihan yhteiskunnan laskuun tietenkin, mutta eivät työtehtävät muodostu enää niin kuin te äsken kuvasitte. Ne ovat huomattavasti vaativampia, ja ne vaativat huomattavasti enemmän henkistä ja fyysistä kapasiteettia jokainen hetki kuin jonkinlainen stoppimerkin valvonta. Ei siitä ole nyt kysymys. Mutta tutustukaa, ed. Lahtela, niihin tilastoihin, kuinka paljon tällä hetkellä poliiseja on päässyt 58 vuoden ikäisinä vanhuuseläkkeelle, ja verratkaa sitä lukua niihin palomiehiin, jotka ovat päässeet säädettynä aikana vanhuuseläkkeelle, niin huomaatte varmasti, kummassa on akuutimmat tarpeet.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa herra puhemies! Eläkkeelle jäädään tänä päivänä keskimäärin 59-vuotiaana, ja tästä on vielä melkoisen pitkä matka siihen, mikä on hallituksen ja yhteiskunnan tavoite, siis että työntekijät pystyisivät olemaan vähintään 2—3 vuotta pidempään työelämässä. Miksi näin on? Työelämässä jo joka viides poissaolopäivä johtuu psyyken ongelmista ja yli puolet alle 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään psyykkisistä syistä. Mielenterveysongelmien aiheuttamat työkyvyttömyydet ovat kääntyneet 1990-luvun loppupuolella nousuun. Nuorempien työntekijöiden työkyvyttömyyseläkkeiden osalta luvut ovat suorastaan karmeita. Eli ei pelkästään se, että nostetaan eläkeikiä, takaa vielä sitä, että päästään niihin tavoitteisiin, mitä tässä on ajateltu. Kyllä on erinomaisen tärkeätä, että työolosuhteisiin, työn kuormitukseen, työssä jaksavuuteen, näihin kaikkiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota työpaikoilla, jotta ne nuoremmat henkilöt, kolmikymppiset, myös jaksaisivat olla todellakin sitten pidempään työelämässä.

Täällä on nostettu esille eräitä ryhmiä kuten palomiehet ja poliisit. Lisäisin siihen kyllä vielä bussinkuljettajat, terveydenhuoltohenkilöstön, lastenhoitohenkilöstön. On paljon ammattiryhmiä, jotka aikaisemmin jäivät yksilöllisille varhaiseläkkeille nimenomaan jostain tietystä erityisestä syystä, kuten palomiehetkin, joiden asiaa täällä on hyvin perusteltu. Oli hyvä kuulla ministeri Rajamäen vastauspuheenvuoro, että tätä asiaa nyt selvitetään. — Puhemies, kun valo vilkkuu, niin nousen sinne puhujakorokkeelle.

(Korokkeelta) Herra puhemies! Näitä sekä kuntien että valtion eläkejärjestelmiä on yhdessä neuvoteltu kolmikantaisesti, mikä on mielestäni hyvä asia, ja monilta kohdin on päästy yhteisiin ratkaisuihin. Mutta esimerkiksi kunta-alan järjestöjen kannalta on hiertänyt erityisesti kolme ongelmallista kohtaa: normeeraus, eläketurvan tason turvaaminen vähintään TEL-tasoisena sekä niin sanottu tulevan ajan pääteikä. Hallituksen sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä on kuitenkin näistä päättänyt lisätä TEL-turvalausekkeen sekä kuntien että valtion eläkejärjestelmään. Tämä on selvä parannus.

Sen sijaan edelleen hiertää tämä niin sanottu normeeraus, joka täällä on jo useammankin puhujan suulla nostettu esiin. Tämä normeeraus tehdään silloin, jos henkilö jää eläkkeelle ennen yksilöllistä eläkeikäänsä. Normeerauksen avulla tämä eläkekarttuma näissä tilanteissa jäi ennen vuotta 1995 1,81 prosenttiin. Tästä työntekijäjärjestöt ja työntekijät ovat sitä mieltä, että sitä pitäisi nostaa lähemmäs kahta prosenttia. Koska nyt käydään lähetekeskustelua, niin toivon, että valiokunnassa erityisesti tähän kohtaan kiinnitetään huomiota ja kuullaan laajasti asiantuntijoita, voidaanko tässä kohdin vielä edetä.

Toinen vielä hiertävä kohta on tietysti se, että jos ei ole siihen omaan yksilölliseen eläkeikäänsä asti työelämässä, miten sitten käy lisäeläkekarttuman eli tämän 0,2 prosentin. Todennäköisesti hän tulee sen menettämään. Tämä on myös asia, jonka toivoisin valiokunnan ottavan esille ja katsovan, olisiko siinä vielä jotain tehtävissä. Tässä eläkejärjestelmässä on paljon hyvää, ja siitä olen todella kiitollinen hallitukselle, että tässä on tultu paljon vastaan työntekijäjärjestöjä. Täällä on näitä muutamia kipukohtia, ja varmasti niihin voidaan vielä ehkä valiokuntatyössä saada parannusta aikaiseksi.