Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Suomalainen runoilija Pentti Saaritsa kuvaa runossaan "We hope you can soon come back ..." pakolaisen tilannetta ja tuntoja seuraavalla, minusta hyvin satuttavalla tavalla:

"Hän lukee kirjettä

sinisessä bussissa

juuri niin, etten voi olla

näkemättä, hän lukee lukemistaan,

lopettaa äkkiä ja taittaa kirjeen taskuun.

Ottaa sen melkein heti uudestaan esiin,

avaa sen ja alkaa lukea

kirjettä joka alkaa sanalla Darling, lukee pitempään,

tällä kertaa niin että minäkin julkeasti

ehdin tajuta, kun paperin toisella puolella

kirje päättyy lapsen käsialalla kirjoitettuun sanaan

suahiliksi, mutta muuten kirje

on englanniksi

ja sitä lukee Suomessa jyrkästi erivärinen mies

joka nyt taittaa kirjeen kokoon, työntää kuoreen

ja kuoren taskuunsa.

Hän katselee kylmää vettä sillan alla,

hänen olkapäänsä ajattelee jotakin, liikahtaa

ja vain hetken päästä

hän poimii kirjeen uudestaan esille

ja alkaa lukea, vieraassa maassa, ohuissa vaatteissa

kun talvi jo pakastaa, kolmatta kertaa

samaa kirjettä joka alkaa ...

Monettako kertaa, vainottu ihminen,

pakolaisen vuonna?"

Tarkkanäköisen runoilijan teksti on myötäelävää, kuten kuuluu ollakin, sillä pakolaisuus on aina kipeä, satuttava kohtalo. Se on kotiseudun ja kaiken tutun taakse jättämistä ja uuteen ja vieraaseen siirtymistä. Minusta onkin tuntunut suorastaan pahalta kuunnella keskustelua ulkomaalaislaista, kun niinkin suuri ja vaikuttava puolue kuin kokoomus on ottanut tähtäimeensä juuri pakolaiset tavoitellen näiden pikakäännyttämistä rajalta ilman tarkempaa selvitystä. Minä en usko, että kukaan lähtee kotoaan ilman todellista syytä. Pahaa oloa pitää aina olla paljon, ennen kuin kotiseutu ja tuttu ympäristö jätetään. Lapissa tämä tiedetään hyvin. Meiltä on oltu pakosalla Ruotsissa toisen maailmansodan loppuvaiheessa ja meillä ollaan yhäkin naapureillemme syvästi kiitollisia siitä, että Lapin ihmiset vastaanotettiin ja heistä pidettiin huolta hyvin vaikeassa tilanteessa.

Meilläkin pitää olla sydän paikallaan pakolaisasioissa. Se vähin, mikä joka kerta on erikseen tehtävä, on selvittää tarkasti se, riittävätkö maahanpyrkijän perusteet ja näytöt pakolaiskriteerien täyttämiseen. Pikakäännytys on hankkeena jo sinänsä ruma. Sen ajajista näkyykin, että se, joka on kova yhteen suuntaan, on sitä toiseenkin. Juuri samat kokoomusedustajat, jotka nyt jahtaavat pakolaisia, ovat olleet alituiseen myös suomalaisten köyhien kimpussa näiden saamista muka liian suurista eduista huutaen.

On merkillepantavaa, että kokoomuslaisten kanta tuntuu heilahtavan kokonaan toiseksi heti, kun ruvetaan puhumaan ulkomaalaisen työvoiman tulosta Suomeen. Sillä taholla tuntuu olevan jopa ulkomaalaisen työvoiman värvääjiäkin, ainakin "osaavan" ulkomaalaisen työvoiman värvääjiä, niin kuin sanonta kuuluu. Tuntuu, että ei olisi halua asetella minkäänlaisia ehtoja tämän ulkomaalaisen "osaavan työvoiman", niin kuin sanotaan, tänne tulolle. Ei haluta vaatia välttämättä edes suomalaisten työehtojen ja normien noudattamista. (Ed. Holmlund: Ei pidä paikkaansa!) Saattaa olla, että näitten ajatusten taustalla on halu yleensäkin ajaa palkkoja Suomessakin alas, jossa keinona voidaan sitten käyttää juuri ulkomaalaista halpatyövoimaa. Tässä maassahan on laajaakin keskustelua viime aikoina käyty matalapalkkaisen työn lisäämisestä, ja jollakin tavalla tuntuu, että nämä hankkeet menevät myös yksiin. Lisää ulkomaalaisia työntekijöitä Suomeen ja halpapalkkoja myös Suomeen. Tämmöistä keskustelua käydään.

Vasemmistoliitto ei ole sulkemassa maatamme ulkomaalaiselta työvoimalta. On varmaankin niin, että sitä myös tarvitaan. On syytä muistaa sekin tietysti, että aika moni suomalainenkin on lähtenyt ulkomaille töihin parempaa toimeentuloa sieltä hakemaan. Me olemme kannattaneet myös EU:n laajentamista, ja henkilökohtaisesti näen, että tavoitteena pitää olla yksi Eurooppa, voiko sanoa, lopultakin.

Asetamme ulkomaisen työvoiman työskentelylle Suomessa kuitenkin yhden ehdon, sen, että myös ulkomaalaisen täällä työtä tekevän tulee työskennellä suomalaisin työehdoin ja suomalaista työlainsäädäntöä ja asetuksia noudattaen. Juuri tässä haaste onkin. Jo tähän mennessäkin osalla ulkomaalaisia on teetetty työtä huonommin ehdoin kuin suomalaisilla, jopa nälkäpalkalla, kuten eduskuntatalon naapurissa kiinalaisille kivityöläisille. EU:n laajentuessa on pelättävissä, että tämän tapaiset väärinkäytökset lisääntyvät.

Tähän uhkaan tulee varautua lisäämällä valvontaa. Todella kattavaan työehtosopimusten noudattamisen valvontaan kykenee tässä maassa tosiasiassa vain ammattiyhdistysliike. Siksi sille tuleekin saada oikeus haastaa väärin toimivat työnantajat oikeuteen. Se huonosti kohdeltu ulkomaalainen työntekijä ei usein edes pysty etujaan valvomaan, tai syynä voi olla myös, että hän ei uskalla etujaan puolustaa. Sama valvontaoikeus tulee laajentuneena antaa myös työnantajapuolelle, eli me olemme esittämässä, että sekä ammattiliitot ja ammattiyhdistysliike kokonaisuudessaan että työnantajapuoli saisivat haasteoikeuden tarttua näihin epäkohtiin. Me huomasimme tuossa kivityöntekijöiden tilanteessa naapurissamme, että siihen ei oikein kukaan päässyt kiinni. Valvonta ei toiminut. Tässä on nyt tehtävää. Olen varma myös siitä, että kun kunnolla valvotaan ulkomaalaista työvoimaa, niin monenlaiset vaikeudet Suomessa ovat pienemmät, myöskin asenteet ovat toisenlaiset. Jos taas sallitaan tämmöisen ulkomaalaisen halpatyövoiman tänne vyöryminen puuttumatta siihen, asenteet ulkomaalaisia kohtaan tulevat edelleenkin huononemaan.

Herra puhemies! Näillä perusteilla minä ehdotan, että ulkomaalaislain hyväksymisen yhteydessä hyväksytään myös seuraavanlainen perustelulausumaesitys:

"Eduskunta toteaa, että ulkomaalaistyövoiman lisääntyminen Suomessa sekä työsuhteessa että lähetettyinä työntekijöinä edellyttää Suomessa voimassa olevien työehtojen noudattamisen valvonnan tehostamista ja valvontavoimavarojen pikaista lisäämistä. Lisäksi eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa tarvittavat lainmuutokset, joilla valtakunnallisille työmarkkinajärjestöille turvataan oikeus kanteen nostamiseen, kun on kysymys ulkomaalaisen työvoiman käytöstä ja ulkomaalaisten työntekijöiden työehdoista."

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En oikein tiedä, mistä ed. Tennilä saa hyvin erikoiset käsityksensä kokoomuksen puheenvuoroista ja kokoomuksen ajamista asioista.

Ensinnäkin sen verran siirtymäaikalaista: Niin kuin kaikki tiedämme, sitä on erittäin helppo kiertää. Tismalleen sama henkilö, joka ei välttämättä saa uusista EU-maista työlupaa Suomeen, voi tulla vuokratyöfirman kautta, aivan sama henkilö, aivan samaan yritykseen ilman, että kukaan meistä voi estää sitä ollenkaan.

Toiseksi haluan myös sanoa sen, että kokoomus ei ole missään vaiheessa puhunut, että ulkomaalaisille työntekijöille pitäisi maksaa jotakin muuta palkkaa kuin työehtosopimus edellyttää. Näin ei kukaan ole missään tilanteessa sanonut, ja sellaista politiikkaa emme myöskään ole ajaneet.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että olen kyllä henkilökohtaisesti 180 astetta eri suunnalla kuin ed. Tennilä on tässä esittänyt, ja sitä ei ehkä voi pitää kovin yllättävänä. Mutta paitsi että siinä oli selkeitä asiavirheitä, kuten ed. Holmlund äsken esitti ja hyvin selkeästi toi esille, että ei todellakaan ole kyse mistään työehtojen väärinkäyttämisestä, niin kyllähän meillä nimenomaan tarve on siitä, että saamme tänne ulkomaista työvoimaa niille aloille, joilla meillä on pulaa, ovat ne sitten korkeaa osaamista vaativia tai sellaisia vähempää osaamista vaativia, mutta sellaisia ammatteja, mistä meillä on pulaa. Meillä tiedetään, että meillä on pulaa niin bussikuskeista, niin it-alan osaajista kuin lääkäreistäkin eri paikkakunnilla eri tasoilla. Sitä me pyrimme edistämään, että Suomi on tässä houkutteleva vaihtoehto, että me pärjäämme tässä kansainvälisessä kilpailussa ja että me voimme taata hyvinvoinnin myöskin omille kansalaisillemme, emme sitä, että joka ikinen sellainen turvallisesta alkuperämaasta tuleva pakolainen pitäisi tänne ottaa taikka tutkia sitä kaksi vuotta, koska asia on hoidettu. Jos se on ed. Tennilän ja vasemmistoliiton linja, niin ihmettelen kyllä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä olen kritisoimassa kokoomuksen halua pikakäännyttää ihmisiä ilman selvittämistä ja kunnollista tutkimista. Se on ruma hanke, jossa on piilossa semmoinen hyvin rasistinen asenne. Ei sille nyt voi mitään.

Mitä tulee ulkomaalaiseen työvoimaan, niin kyllä Suomen on varmasti avauduttava ja niin tulee tapahtumaankin, mutta tämän pitää sujua kontrolloidusti ja kunnolla asioita valvoen, ja se edellyttää ammattiyhdistysliikkeen aseman vahvistamista. Luulisin, että tässä salissa tästä syntyy ainakin ajan myötä varmasti laaja yksimielisyys.

Lopuksi on kaikkien etu, myös yrittäjien etu, etteivät täällä hämärämiehet hortoile ja tee mitä sattuu.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Tennilä arvosteli rajusti kokoomusta sen toiminnasta tämän ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä, niin minä haluan korostaa, että päinvastoin, me olemme halunneet toimia ja pyrkineet toimimaan mahdollisimman tyylikkäästi ja ketään kiihottamatta, niin kuin ed. Tennilä nyt teki.

Kun hän mainitsi, että pohjoisessa on kokemusta pakolaisuudesta, minä olen tässä salissa yksi niistä: neljävuotiaana lähtenyt Lapin sotaa pakoon ja ollut siellä Ruotsissa vuoden ja olen kokoomuksen linjan kannalla enkä vähäisimmässäkään määrin ulkomaalaisvihaa kannattava henkilö, puhumattakaan sanasta rasisti. Mutta siitä huolimatta kokoomuksen linja on minusta järkevä, ja sellaisissa tilanteissa pikakäännytys on paikallaan, kun tänne Suomeen tullaan jo monetta kertaa ja tullaan turvallisista oloista. Kokoomus ei ole kannattanut eikä kannata pikakäännytystä sellaisissa tilanteissa, joissa asianomaiselle henkilölle (Puhemies koputtaa) paluu merkitsee myöskin vaaratilanteisiin alistumista.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä minä tunnistaisin, että kokoomuksessa on erittäin sosiaalisia ihmisiä myös olemassa. Minun kritiikkini kyllä varmasti kohdistuukin ennen muuta ryhmänne puheenjohtajaan ed. Zyskowicziin, joka on näistä köyhien eduista niin paljon mekkalaa pitänyt ihan väärin perustein ja joka on nyt sitten tätä pikakäännytysoffensiivia Suomessa johtanut.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensin todeta tähän kokoomuksen pikakäännytysmalliin, että ei voi ajatella, että mikään maa ei lähtökohtaisesti voi olla vuositolkulla aina kaikille kansalaisilleen turvallinen joskus johtuen myös siitä, että kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta eivät ole valmiit ihmisoikeuksia turvaamaan, mutta erilaiset vähemmistöt erityisesti ovat myös muutoin demokraattisissa yhteiskunnissa joskus erittäinkin voimakkaitten ihmisoikeusloukkausten kohteina. Seksuaalivähemmistöistä on tästä hyviä esimerkkejä. Nyt Slovakian romanien osalta voi joissakin tapauksissa olla aivan perusteltua ainakin harkita turvapaikkaa, mutta sitähän ei tiedä, ennen kuin tulee se yksilöllinen käsittely, kun nenänpään asennosta ei näe tällaisia asioita. Juuri sen takia tarvitaan se yksilöllinen käsittely eikä tällaista pikakäännytystä, jossa jonkin ennakkoluulon perusteella ajatellaan, että tiedetään jo valmiiksi näitten henkilöitten asiat.

Mutta haluan kannattaa ed. Tennilän tekemää erinomaista lausumaehdotusta ay-liikkeen kanneoikeudesta.

Täytyy muistaa, että vaikka kuinka saataisiin meille monikulttuurinen yhteiskunta ja tavallaan se prosessi hyvään käyntiin, niin kyllä kestää todella pitkiä aikoja, ennen kuin voidaan ajatella, että maahanmuuttajaryhmät työntekijöinä ovat sellaisessa asemassa, että voidaan olettaa, että he yhtä hyvin, ihan kieliasioitten takia, kuin kantaväestö pystyvät etujaan ajamaan. Juuri tämmöisiä tilanteita varten meillä ay-liike on, että niitä, jotka työmarkkinoilla ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, autetaan ja tuetaan. Tämä on siinä erinomainen, konkreettinen, hyvä esitys, miten varaudutaan siihen, että työperusteinen maahanmuutto lisääntyy, mitä siis toivon, että näin tapahtuu, että työperusteinen maahanmuutto lisääntyy.

Lisäksi esitän itse omaa lausumaa.

Arvoisa puhemies! Kuvittelin puhuvani tällä kertaa hyvin lyhyesti, mutta ei se aina onnistu.

Eli esitän vastalauseen 3 mukaisia lausumia eduskunnan hyväksyttäväksi. Toinen koskee lapsen etua, ja siinä mentäisiin, niin kuin perustuslakivaliokunta on esittänyt. Toinen koskee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja esitän, että mentäisiin, niin kuin työ- ja tasa-arvovaliokunta on esittänyt.

Tässä kyllä toivon, että varmaan huolimatta tästä lausumasta, kun ministerikin on paikalla, niin tästä naisiin kohdistuvasta väkivallasta haluaisin vielä muutaman sanan sanoa. Uskon, että tähän löytyisi nyt ratkaisu ilman mitään sen kummempia eduskuntakommervenkkeja, että kysymys on tällä kertaa myös laintulkitsijan halusta ottaa nämä yksilölliset tilanteet huomioon.

Eli kysymys on siitä, että on avioliiton perusteella tullut ulkomaalainen nainen, tyypillisesti siis tämmöisessä tilanteessa nainen, suomalaisen miehen matkaan. Sanotaan, että on paljon onnellisia rakkaustarinoita ja toivottavasti suurin osa näitä, mutta tilastollisesti tosiaan maahanmuuttajanaiset ovat vielä herkemmin parisuhdeväkivallan uhreja kuin muutenkin varsin runsaasti hakatut suomalaiset naiset. Se, että tämän pysyvän oleskeluluvan edellytyksenä on kohtuullisen pitkä oleskelu Suomessa ja kun oleskelun perusteena on tämä avioliitto, on aiheuttanut semmoisia tilanteita, että nämä naiset aika rajuakin väkivaltaa ovat valmiita kestämään sen takia, että he odottavat, että pysyvä oleskelulupa varmistuu, ja vasta sitten uskaltavat tehdä rikosilmoituksen ja ottaa eron. Ei voida katsoa, että tämä on kenenkään etu. Jotenkin pitäisi pystyä tämmöisessä tilanteessa turvaamaan se, että lähisuhdeväkivallan uhri, tämä nainen, ensinnäkin uskaltaa hakea viranomaisilta apua ja sitä saa eikä se johda siihen, että on välittömästi palattava takaisin omaan kotimaahansa, koska joskus erilaisista syistä se tuntuu vielä pahemmalta kohtalolta kuin turpiin ottaminen pari vuotta.

Mutta minä olen aivan varma, että ministeriöstä löytyy kyllä halua tämän asian ratkaisemiseen. Sosiaali- ja terveysministeriössäkin ollaan tästä ongelmasta tietoisia, niin että menestystä vaan ministerille jatkotyöhön näitten ulkomaalaisasioitten parissa. Siellähän on valiokunnan myös ihan yksimielisessä lausumassa hyvin monenkinlaisia toiveita ja edellytyksiä, mitä kaikkea täytyy selvittää, kuten esimerkiksi tämä lapsen etu ja opiskelijoiden asema ja ihmiskaupan uhrit.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ulkomaalaislain käsittely oli hyvin mielenkiintoinen prosessi, ja huomasin siinä äänestäneeni hallituksen puolesta noin 30 kertaa. Eli voittopuolisesti ne muutosesitykset, joita oli, olivat mielestäni sellaisia, että niitä ei voinut hyväksyä, mutta omiakin perussuomalainen ryhmä teki. Ne kaatuivat äänestyksessä, ja sen takia niiltä kohdin, kun olen ollut tyytymätön, olemme ryhmässä käsitelleet näitä asioita. Jotta vaihtoehdot tulevat selvästi esille, kuka mitäkin ajaa, niin sitä varten esitetään lausumia perusteluissa huomioitavaksi.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä ulkomaalaislaki kuitenkin oli edistysaskel siinä mielessä, että tätä on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa ja tarve on suuri, niin että olisi aivan edesvastuutonta lähteä sitä hylkäämään tai että se olisi hylätty tuossa. Eihän sitä nyt enää voidakaan, tai nyt voidaan hylätä, mutta ei ole mitään tarvetta, koska se on kuitenkin parempi kuin aikaisempi, mutta se voisi olla vielä parempi. Tässä minulla ei ole mitään epäselvää. Monissa asioissa kansalaisten enemmistö ei ole perussuomalaisten esitysten kannalla, mutta tässä asiassa se on aivan varmasti sitä. Sen tiedän kokemuksesta ja palautteesta, mitä näistä asioista on tullut. Se on tietysti sitten poliittinen kysymys, että näistä asioista saa olla vapaasti eri mieltä. Sitä kutsutaan demokratiaksi, että näistä asioista voi olla eri mieltä.

Mutta tämä niin sanottu pikakäännytys ja se, onko turvapaikkaturismia vai ei. Minulla on tässä Savon Sanomien artikkeli tältä päivältä, jossa on haastateltu Slovakian suurlähettilästä Emil Kucharia, joka on käynyt Kuopiossa eilen. Hän itse sanoo, että kyseessä on turvapaikkaturismi. Siis Slovakian lähettiläs myöskin sanoo, että EU-jäsenyys ei vaikuta tähän mitään, koska muuton takana on yksiselitteisesti halu saada päivärahat. Siis näin puhuu Slovakian lähettiläs Suomessa. Hänen nyt luulisi tietävän maansa kannan ja sen, mitä siellä tapahtuu.

Kun me esitimme täällä, että EU-maat määriteltäisiin turvallisiksi maiksi, kuusi kokoomuslaista äänesti meidän puolestamme, loppujen mielestä ei ollut tarve ottaa siihen kantaa. Me kuitenkin riemurinnoin tällaisia maita sitten laahaamme EU:n jäseniksi, ja kun puhutaan, että tällainen on tilanne, ja sitten yleisesti puhutaan jopa, että EU:n nykyiset jäsenmaat ihmisoikeustilanteensa mukaisesti eivät enää pääsisi EU:n jäseniksi, on tämä aika outoa. Minä olen sanonut tältä kateederilta ja tulen sanomaan jatkossakin, että EU lähenee loppuaan. Nyt perustuslaki on jo liipasimella. Kun Tony Blair käänsi takkinsa, Englannin kansa ei tule hyväksymään tällaista perustuslakiluonnosta, jota tosin ei ole sitäkään vielä saatu katteeksi. Siellä on sellaisia konservatiiveja, jotka ovat todellisia konservatiiveja, jotka arvostavat kansallista päätösvaltaa, omaa rahaa jnp. toisin kuin meillä Suomessa.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vielä, olen tehnyt kolme lausumaa. Ensimmäinen niistä käsittelee sitä, että Eurodac-järjestelmää laajennettaisiin siten, että järjestelmästä on reaaliaikaisesti saatavissa tiedot järjestelmää soveltavissa maissa tehdyistä turvapaikkapäätöksistä ja että näin muodoin näitä tietoja hyödyntämällä nopeutetaan niin sanotun Dublin 2 -asetuksen mukaista käännyttämisprosessia.

Teen seuraavan ehdotuksen: "Eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän omalta osaltaan EU:n toimielimissä toimenpiteisiin Eurodac-järjestelmän laajentamiseksi siten, että järjestelmästä on reaaliaikaisesti saatavissa tiedot järjestelmää soveltavissa maissa tehdyistä turvapaikkapäätöksistä tarkoituksin, että näitä tietoja hyödyntämällä nopeutetaan ns. Dublin 2 -asetuksen (EY 343/2003) mukaista käännyttämisprosessia."

Tässä ei ole kysymys mistään ulkomaalaisvihasta tai muusta rasismista tai mistään sellaisesta. Kysymys on nyt siitä, että kun henkilöt menevät paikasta toiseen useamman kerran eli pyörittävät tällaista turvapaikkarumbaa, tämä juuri aiheuttaa kantaväestössä eri maissa näitä katkeruuksia ja ongelmia. Nämä pitää saada katkaistua. Ei ole mitään järkeä, että joku kaveri lähtee jostain liikkeelle, käyttää, mirkelöi sormenjälkensä ja sanoo, että nyt minä lähden tästä puhtaalla omallatunnolla sitten rälläkkää käytettyäni maailmalle. Ei näin voi olla. Tämä on ensimmäinen kohta.

Todellisia pakolaisia vastaan meillä ei ole mitään emmekä ole koskaan heitä kritisoineet. Kun Suomella on pakolaiskiintiö, tervetuloa, kun on hengenhätä, mutta tällä keplottelu ja ihmiskaupalla rahastaminen ja näitten rikollisjengien suosiminen, jotka lastaavat ja laivaavat näitä ihmisiä ympäri maita ja mantuja esimerkiksi huonoihin laivoihin, ja heitä hukkuu sitten Marokon ja Espanjan välille, on poliittista ja ihmiskannibalismia, jotta harhautetaan ihmiset lähtemään ja vailla mitään perusteita. Se on jyrkkää rikollisuutta. Se on todella halveksittavaa.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen lausuma, jossa ehdotan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa nyt hyväksytyn ulkomaalaislain täytäntöönpanoa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille tai kielteisen päätöksen täytäntöönpanoa odottavalle vastaanottokeskuksessa oloajalta maksettavan päivärahan ja turvapaikkasäilössä oloajalta maksettavan käyttörahan osalta ja ryhtyy tarvittaessa" — siis tarvittaessa — "lainsäädäntötoimiin, jotta heille taattaisiin ainoastaan täysi ylläpito niissä tapauksissa, joissa henkilö on jo aikaisemmin saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen jossain EU- tai Eta-maassa."

Tämä ei koske ensimmäistäkään sellaista henkilöä, joka tulee laillisin ja puhtain mielin ja perustein hakemaan. Tämä on niitä reissulasseja kohtaan, että tällaista ei hyväksytä. Tätä ei myöskään Suomen kansan oikeustaju hyväksy.

Arvoisa herra puhemies! Kolmas kohta: "Eduskunta edellyttää, että uuden ulkomaalaislain tultua voimaan turvapaikkahakemusten käsittelyaika saa enimmillään kestää yhden kuukauden ja että hallitus ryhtyy tarpeellisiin toimiin tehostaakseen Ulkomaalaisviraston toimintaa edellä olevan mahdollistamiseksi."

Annetaan niille viranomaisille resurssit, Ulkomaalaisvirastolle ja muille, ja tässä onkin ministeri Rajamäki kyllä ponnekkaasti näiden asioiden parissa tehnyt esityksiä ja muuta. Kysymys on siitä myöskin, että saadaan resursseja, jotta niiden asia, joilla on perusteet jäädä maahan, saadaan aikaisemmin käsiteltyä, jotta saadaan tätä tarpeetonta byrokratiaa, odottelua ja nöyryytystä katkottua.

Voin, arvoisa puhemies, sanoa, että perussuomalaisten linja on tässä mielessä mielestäni aivan kestävä ja erittäin paljon tulee kansalaisilta palautetta, joka on kolme neljä kertaa kovempaa asenteiltaan. Sellaisesta asenteellisesta asiasta minäkin olen huolissani. En minä sorra ketään poliittisen mielipiteen tai rodun tai ihonvärin mukaan, mutta se on selvä, että kun meillä on selvät säännökset, nyt näitä puutteita jäi. Tämä asia tulee seuraavan kerran esille, jos tulee kolme koneellista slovakkeja tänne, ja tämä asia on taas tabloidien päiviteltävänä, ja taas näitten ihmisten kautta monen näköinen peli ja rahastus on mahdollista, kun tämä olisi voitu tukkia. Mutta hallituspuolueet, myös SDP ja keskusta, järjestivät niin, että kokoomuksen ponsi tai mielipide tässä asetettiin jo väliäänestyksessä ed. Meriläisen pontta vastaan, eli myöskin hallituspuolueet, keskusta ja SDP halusivat taktikoida niin, että tämä kokoomuksen malli ei päässyt edes loppuäänestykseen asti. Tämä oli pelin politiikkaa pahimmillaan ja häikäilemättömimmillään. Se olisi voitu tällä mitata. Nyt se sitten jouduttiin mittaamaan perussuomalaisella tavalla, todellinen pikakäännytys, ja se sai 12 ääntä. Se paljasti vähän, että kokoomuksessakin tätä niin sanottua spektriä löytyy.

Mutta, arvoisa herra puhemies, tässä lyhyesti nämä esitykset, jotka minun mielestäni sitten perusteluissa lausuttavina veisivät asiaa eteenpäin.

Sisäasiainministeri Kari  Rajamäki

Arvoisa puhemies! Ensimmäisen käsittelyn aikana varsin laajasti kahdessa puheenvuorossa kävin läpi ulkomaalaislain uudistamiseen liittyviä kysymyksiä. Haluan vielä muutaman asian painokkaasti tässä toisessa käsittelyssäkin todeta.

Ensinnäkin varsin nopeasti aloitettuani totesin, että Lipposen toisen hallituksen aikana varsin laajan asiantuntijakuulemisen ja valmistelun pohjalta edellisessä eduskunnassa auki ja kesken jäänyt ulkomaalaislaki tuli saattaa pikaisesti eduskunnan käsittelyyn ilman, että olisi kulutettu runsaasti aikaa siten, että ilmeisesti ei olisi kuitenkaan saavutettu merkittävää laadullista hyötyä sisällön osalta. Nyt tämä osoittaa, että ratkaisu oli varmasti oikea, koska EU:n laajentuessa vappuna tämä ajankohta ei ole kaukana. Jos olisi todella uusia lausuntokierroksia harrastettu, tokko täällä ennen vappua tätä lakia käsiteltäisiin.

Joka tapauksessa tämä uudistus on ollut sellainen, että sen tavoitteena on ollut löytää tasapainoinen kokonaisuus, jossa otetaan huomioon niin Suomen sisäinen turvallisuus kuin maahan tulevien ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten oikeudetkin. Kyllä tällä selkeästi parannetaan ulkomaalaisten oikeusasemaa, helpotetaan ja selkeytetään maahanmuuttoa. Muun muassa Suomen kansalaisten perheenjäsenet voivat nyt ehdotuksen ja lain mukaan tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa. Haluan tässä myöskin korostaa sitä, että Suomessa ei ole kesällä 2000 eduskunnan turvapaikkamenettelyyn tekemällä muutoksella ollut missään vaiheessa pikakäsittelyä. Meillä on niin sanottu nopeutettu käsittely, joka koskee sellaista tilannetta, jossa hakija tulee turvallisesta alkuperä- tai turvapaikkamaasta ja hakemusta pidetään ilmeisen perusteettomana tai kyseessä on kielteisen päätöksen jälkeen tehty uusi turvapaikkahakemus. 7+8 päivän järjestelmä on käytännössä tarkoittanut 2—3 kuukauden käsittelyä. Nyt ministeriön ja Ulkomaalaisviraston yhteistoiminnalla slovakkien tapauksessa — jossa on ollut yksilöllinen käsittely mutta jossa on ilmennyt, että on ollut perusteettomia turvapaikkahakemuksia — on pystytty 3—4 viikon toimintaan elikkä noin kuukauden käsittelyyn.

Totta kai on vielä monia asioita, muun muassa tämä vakava ihmissalakuljetukseen liittyvä kysymys, joka EU:n poliisiasiana meillä rikoksentorjuntamielessä nousee jo huumausainerikollisuuden tasolle taloudellisesti ja inhimillisesti todella raakana, ja toisaalta sitten tiedonsaanti eri viranomaisten välillä. Viittaan nyt esimerkiksi alaikäisiä koskevien tietojen saamiseen Ulkomaalaisviraston käyttöön. Sitä koskeva valmistelutyö on käynnissä. EU- ja Eta-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden aseman parantamisesta Suomessa valmistuneiden opiskelijoiden saamiseksi työelämään sujuvammin on asetettu jo viime syksynä linjaamallani tavalla ministeriössä valmistelu. Pidän täysin mahdollisena, että huolimatta työryhmän määräajasta, joka on vuoden loppuun, pyrin saamaan sen jo alkusyksyllä kyllä esille.

Meillä on loppujen lopuksi ulkomaalaislainsäädäntö, väitän, edelleen liberaaleimpia Euroopan unionissa. Tässä yhteydessä herkästi käsitteet nyt vähän sotkeutuvat, kun puhutaan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta samalla otsakkeella. Maahanmuuttopolitiikan, jota on totta kai niin Suomessa kuin koko EU:ssa arvioitava, määrällistä ja laadullista kehittämistä ja hallitun, työmarkkinoiden vakauden säilyttävää toteuttamistapaa valmistellaan Suomen osalta maaherra Rauno Saaren johtamassa hallituksen työryhmässä.

Toinen asia on se, että on ollut kiistämättä tarvetta puuttua myöskin Ulkomaalaisviraston toiminnan tehostamistarpeeseen. Olen asettanut Ulkomaalaisviraston toiminnan tehostamishankkeen, jonka tavoitteena todella on parantaa palvelukykyä, nopeuttaa olennaisesti vuoden 2002 tasosta käsittelyaikoja niin oleskelulupien, turvapaikkaratkaisujen kuin muidenkin osalta. Viimeksi eilen Ulkomaalaisviraston johdon kanssa käymässäni keskustelussa, kun Viron sisäministerivaltuuskunnan kanssa olimme Ilomantsin suunnalla, pystyin varmistumaan siitä, että näissä tavoitteissa tullaan pysymään. Meillä Ulkomaalaisviraston toiminnan tehostaminen etenee.

Toinen asia, jossa turvapaikkapolitiikka ja maahanmuuttopolitiikka kohtaavat mutta jossa on nimenomaan oltava talousrikollisuuden ja harmaan talouden osalta hyvin tarkka, ovat laittoman työvoiman valvontaan liittyvät kysymykset, joista krp:n yhteydessä on esityksestä ja hallituksen ratkaisuista tämän vuoden alusta aloittanut työryhmä, joka valitettavasti on löytänyt ihan riittävästi ja isoja maaleja tästä maasta. Se on vakava kysymys rehellisen yritystoiminnan kuten myöskin suomalaisen työntekijän aseman kannalta.

Herra puhemies! Tampereen Eurooppa-neuvostossa 1999 otettiin tavoitteeksi yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan luominen Eurooppaan. Lainsäädäntöhankkeessa edistyminen on ollut toivottua hitaampaa, ja hyväksytyissä instrumenteissa tämä harmonisoinnin taso on jäänyt melko alhaiseksi, koska jäsenvaltiot pitäytyvät omassa kansallisessa lainsäädännössään. Säädösehdotuksista neuvoteltaessa jäsenmaiden lähtökohtana ovat siis olleet lähinnä omat kansalliset ratkaisut. Uskon, että ensi viikon sisäministereiden kokouksessa Luxemburgissa Irlanti yrittää ennen laajentumista turvapaikkadirektiivien, maahanmuuttodirektiivien osalta viedä asioita ratkaisuun — erittäin hankala prosessi huolimatta Irlannin hyvästä puheenjohtajayrityksestä.

Turvapaikkamenettelyyn liittyvät ilmiöt ovat läntisessä Euroopassa pääosin yhteisiä. Hakijoiden profiilit ja määrät vaihtelevat, mutta maasta toiseen ilman lupaa liikkuvat hakijat ja turvapaikkamenettelyn muunlainen väärinkäyttö ovat kaikille Euroopan maille yhteinen ongelma. Haasteisiin vastaaminen vaihtelee maittain, sillä politiikan yksityiskohdat ovat Euroopan unionissakin eri valtioissa edelleen kansallisesti päätettävissä. Väärinkäytön torjunnassa hallitusten toimenpiteet ovat pääosin saman suuntaisia, erityisesti keskisessä Euroopassa. Nyt 11.9.2001 tapauksen jälkeen kuten Madridinkin tapahtumien jälkeen ovat entisestään korostuneet laittoman maahanmuuton ja terrorismin torjuntaan liittyvät näkökulmat.

Pohjoismaissa on myös yhä enemmän alettu tarkastella haasteisiin vastaamista, esimerkiksi Ruotsissa, vähentämällä vastaanoton palveluita, kun menettelyn virtaviivaistamisen mahdollisuudet on pääosin käytetty. Keski- ja Etelä-Euroopan maissa oleskelee satojatuhansia, ellei miljoonia ulkomaalaisia laittomasti, siis ilman vaadittavia matkustusasiakirjoja ja lupia. Jäsenvaltioiden tilanne laittomasta maahanmuutosta puhuttaessa vaihtelee paljon. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa palautuspolitiikan voidaan sanoa olevan kunnossa, kun sen sijaan muissa maissa haasteet kyllä ovat tänä päivänä, se on myönnettävä, suuremmat.

Toistaiseksi turvapaikanhakijoita on hakeutunut esimerkiksi Viroon huomattavan vähän. Baltian tilanteen muutoksella tässä suhteessa voi olla vaikutuksia myös turvapaikanhakijavirtoihin. On muistettava, että EU ja Venäjän viisumikysymys, kun siihen liittyy vielä takaisinottosopimuksen solmimattomuus, on tärkeä näkökulma. Venäjällä oleskelee paljon luvattomia ulkomaalaisia, mikä edellyttää meidän Suomen kannalta myöskin tarkkaa seurantaa. Tältä osin on näkökulmia, joita on siis arvioitava.

Ed. Ojansuun kysymykseen — vaikka kuinka yritin ensimmäisessä käsittelyssä vastata kaikkiin kysymyksiin — jäi vastaamatta. Teen sen nyt pöytäkirjaan. Hän kiinnitti huomiota 148 §:ään. Tältä osin on myönnettävä, että perustelut ovat jääneet suppeiksi. Voimassa olevassa laissa on ollut tiettyä epäsuhtaa käännyttämisperusteiden ja maastakarkottamisperusteiden välillä. Käännyttämisen perusteet olivat osaltaan tiukemmat kuin karkottamisen. Tässä tämä seikka on korjattu, ja on muistettava, että käännyttäminen on aina harkinnanvarainen toimenpide. Toiseksi, rikollisuuden ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella käännyttämisen tulee olla mahdollista. Säännös ei ole tästä näkökulmasta kohtuuttoman ankara.

101 §:n selvästi epäuskottava kohta, mihin edustaja kiinnitti huomiota: tämä säännös ei muuta mitään nykyiseen soveltamiskäytäntöön verrattuna. Kysymys on täysin tuulesta temmatuista hakemuksista. Hallintovaliokunta taitaa myöskin viitata sivulla 20 kyseiseen asiaan.

Slovakian turvapaikkakysymykset ovat nousseet paljon esille, ja EU-jäsenvaltion kansalaisen liikkuminen on vapaampaa. Slovakian osalta sisäasiainministeriössä ja myös hallituksen piirissä arvioimme eri tavoin mahdollista tilanteen jatkumista. Tältä osin on tietysti näin, että käännyttäminen voi olla vaikeampaa, koska EU-kansalaisen käännytyksen perusteenahan ovat yleinen järjestys ja turvallisuus, mutta toisaalta toimeentulotukeen turvautumiskysymykset ym. Näitä asioita selvitämme. Olen omalta osaltani kaksi kertaa Slovakian sisäministerin Vladimír Palkon kanssa keskustellut sisäministerikokouksen yhteydessä tästä kysymyksestä ja kiinnittänyt huomiota niihin tekijöihin, jotka aikaansaavat Slovakiassa tätä liikettä. Toisaalta tältä osin on myöskin katsottava sitten muutoin, miten asiassa on syytä menetellä.

Ed. Soinin lausumiin haluan todeta, että tähän kolmanteen lausumaehdotukseen itse asiassa vastasin jo. Olemme siis vauhdittaneet viime syksynä Ulkomaalaisviraston toimintaa, ja itse asiassa nykyiselläkin lailla selvissä tapauksissa on siis voitu toimia kolmen neljän viikon jänteellä, mikä tässä lausumassa sanotaan.

Toisaalta mitä tulee Eurodac-järjestelmään, se on tosi mielenkiintoinen. Nimittäin turvapaikanhakijoiden liikkumista koskevan ilmiön laajuus, sanon sen suoraan, ei ole ollut tiedossa silloin, kun ulkomaalaislakia valmistellut työryhmä laati ehdotuksensa. Eurodac-järjestelmän myötä turvapaikanhakijoiden liikkeistä jäsenvaltioiden välillä on saatu uutta tietoa, johon lakia valmisteltaessa Lipposen toisen hallituksen aikana ei ole osattu varautua.

Oletus on lakia valmisteltaessa ollut, että Ulkomaalaisvirasto suorittaa kaikki turvapaikkapuhuttelut, mutta mielestäni nyt näyttää tarkoituksenmukaiselta toisenlainen lähestyminen. Tätä lähestymistapaa tukee myös Euroopan unionissa parhaillaan olevan menettelydirektiivin yhteydessä saatu tieto muiden Euroopan unionin maiden menettelystä. Asiaa olemme käsitelleet myös sisäasiainministeriössä tänä aamuna turvallisuusasiain johtoryhmässä.

Tältä osin nimenomaan Eurodacissa eli sormenjälkien asetuksen mukaisissa osumissa koskien henkilöitä, jotka ovat jo hakeneet toisessa Euroopan unionin maassa turvapaikkaa tai saaneet kielteisen päätöksen, Suomi on syystä tai toisesta, pohjoinen karu maamme, korostunut erityisen houkuttelevana, ja näitä syitäkin on siis toki arvioitava, mitkä tähän johtavat. Yli 50 prosentilla hakijoista on Eurodac-osumia, helmikuun ennätys oli 65 prosenttia. Asia, joka on siis nyt otettava huomioon turvapaikkahakemuksen vastaanottamisen yhteydessä, on, miten sormenjälkiosumien yhteydessä menetellään.

Tältä osin on syytä selvittää yhtenäisellä kuulemisella, onko olemassa erityisiä syitä, joiden perusteella hakijan hakemusta ei voitaisi käsitellä siinä maassa, joka vastuunmäärittämisasetuksen mukaan on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, sekä onko olemassa erityisiä syitä, sairaus tai perhesiteet, joiden perusteella hakijan hakemus tulisi käsitellä Suomessa, vaikka toinen jäsenvaltio olisi vastuussa hakemuksen käsittelystä. Tässä suhteessa on siis tärkeää määritellä, tuleeko sormenjälkiosumatapauksessa suorittaa uudelleen ulkomaalaislain 97 §:n mukainen turvapaikkapuhuttelu.

Tällä asialla on myös sillä tavalla merkitystä, että jos tehtäisiin kankea vääränlainen tulkinta, sillä on merkitystä etenkin Kuhmon ja Lappeenrannan osalta, joissa turvapaikanhakija majoitetaan eri paikkakunnalle kuin missä Ulkomaalaisviraston toimipiste sijaitsee. Eli niin kuin huomaamme, ympäristössämme tapahtuviin muutoksiin, Euroopan unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan yhteisiin linjauksiin pitää pystyä reagoimaan ilmeisen perusteettomien ja ei-laillisten turvapaikkahakemusten yhteydessä.

Omalta osaltani haluan kiittää eduskuntaa hyvästä keskustelusta, ja tosiaan uskon, että Ulkomaalaisviraston tehostamisprojektin kautta päästään eteenpäin ulkomaalaislainsäädännön soveltamisessa ja erityisesti tässä tapauksessa myöskin käsittelyn jouhevoittamisessa, oikeusturvanäkökulman huomioon ottamisessa kuin myös ilmeisen perusteettomien hakemusten käsittelyjen jouhevassa hoitamisessa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy kiittää ministeriä varsin tervejärkisestä puheenvuorosta, ja toivoa vaan sopii, että siellä omatkin joukot seuraavat, kun vähän toisen suuntaisiakin mielipiteitä on siltä suunnalta esitetty.

Pyysin puheenvuoron kuitenkin sen takia, että on erittäin hienoa, jos jo syksyllä saadaan tänne eduskuntaan esitys siitä, että ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymismahdollisuutta Suomessa helpotettaisiin. Näin pitäisikin toimia, koska ei ole mitään järkeä siinä, että koulutamme ulkomaalaisia opiskelijoita suomalaisten veroilla ja sen jälkeen potkimme nämä itse kouluttamamme osaajat pois maasta.

Samaan liittyy myöskin se aloite, jonka jätin viime viikolla koskien Suomeen töihin jäävien ulkomaalaisten opiskelijoiden mahdollisuutta saada nopeammin Suomen kansalaisuus. Toivon, että tämä asia myös samassa yhteydessä tulee viimeistään myös käsiteltyä.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki puhui tässä asiaa ja ajattelee näköjään kuin perussuomalaiset. Nimittäin käytäntö on osoittanut, että useat Suomeen tulleet pakolaiset, joiden turvapaikkahakemus on hylätty, ovat kiertäneet jo yhdessä tai useammassa unionimaassa saaden myös niistä kielteiset turvapaikkapäätökset.

Näyttää vahvasti siltä, että nämä usein ryhmissä kiertävät päivärahapakolaiset käyttävät hyväkseen kielteisen päätöksen ja sen täytäntöönpanon välistä viivytystä nostaen tältä ajalta päivärahaa. Tämä raha on heille määrältään merkittävä, ja päivärahakiertojen jälkeen sillä saa kotimaassa perustettua vaikka torikioskin. Mielestäni EU:n ja Eta-maiden välinen turvapaikkarekisterijärjestelmä on saatava toimimaan nopeammin, niin ettei päivärahaturismi enää kannata.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella kannatan ed. Soinin tekemiä lausumaehdotuksia.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan tässä hiukan perusteellisemmin pohtia ulkomaalaislain tilannetta sen vuoksi, että samaan aikaan kuin ulkomaalaislain ensimmäinen käsittely oli, sattui olemaan myöskin Suomen eduskunnan aloitteesta järjestetty Pohjoisen ulottuvuuden seminaari, ja on hyvin vaikea olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Valitan, että nämä koordinaatiot eivät oikein hyvin mene täällä meidän eduskunnassamme.

Mutta haluan aloittaa sillä, että pidän tietenkin sitä, että ulkomaalaislaista on nyt kokonaisuudistus tässä esillä, erinomaisen hyvänä asiana. Laki on ehdottomasti parannus entiseen, ja on tärkeätä, että menettelytavoista säädetään lain tarkkuudella, niin kuin nyt on tehty. Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että koulutukseen jää aika vähän aikaa nyt viranomaispuolella. Laki kuitenkin tulee voimaan, ja on aivan selvä asia, että lain tasolla ei kuitenkaan kaikkia käytäntöjä voi ihan yksityiskohtaisesti säätää. Tässä mielessä toivon, että sisäasiainministeriö myöskin tukee ulkomaalaisviranomaisia ja poliisia siinä, että joustavat ja hyvät käytännöt löydetään, ja että kun puhutaan myöskin kummankin työn tehostamisesta, niin otetaan huomioon se, että aika pienillä resursseilla todellisuudessa kuitenkin meillä Suomessa työtä tehdään.

Olen samaa mieltä siitä, että tässä keskustelussa on ehkä hiukan pulmallista se, että tähän sotkeutuu niin monenlaisia asioita: toisaalta juuri maahanmuuttopolitiikka, siihen liittyvät käsitykset, ennakkoluulot ja odotukset, toisaalta ulkomaalaisten kohtelu sinänsä ja kolmanneksi vielä turvapaikanhakijoiden kohtelu.

Jos puhutaan nyt maahanmuuttopolitiikasta, niin rohkenen kyllä väittää, että Suomessa ei maahanmuuttopolitiikkaa ole, ja jos on, niin se noudattelee tai myötäilee Euroopan unionin onnetonta maahanmuuttopolitiikkaa, joka on lähtenyt siitä, että Euroopan unionin jäsenmaissa pääasiallinen tehtävä on estää ihmisten tuleminen sen sijaan, että hallitulla ja aktiivisella maahanmuuttopolitiikalla voitaisiin hakea myöskin talouskasvuun dynamiikkaa, niin kuin hyvin monet kansantaloustieteilijätkin talousperusteista lähtien ovat sanoneet. Esimerkkinä tästä voisi ehkä mainita Kanadan, joka harrastaa aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, on hyvin menestyvä kansakunta, myöskin monikulttuurinen ja suvaitseva. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että rajat pitää avata ja antaa mahdollisuus sille, että kaikenlaiset rikolliset ja muut toiminnot tulisivat hyväksytyiksi, mutta kyllä aktiivisen maahanmuuttopolitiikan kautta voidaan myöskin tuoda yhteiskunnallista hyvää, joka koituu myöskin eri puolilla Suomea asuvien ihmisten kannalta eduksi. Tässä mielessä on aika siirtyä siihen rohkeusasteeseen, että ryhdytään puhumaan aktiivisesta ja hallitusta maahanmuuttopolitiikasta.

Sitten puhun turvapaikanhakijoista, joista on niin paljon täälläkin puhuttu. Perustuslakivaliokunnassa asiasta siis saatiin yksimielinen lausunto aikaiseksi. Sehän ei tarkastellut asiaa pelkästään lainsäätämisjärjestyskysymysten kautta, vaan myöskin ihmisoikeussopimusten kautta. En yritä väittää, että nyt hyväksyttävänä oleva ulkomaalaislaki ja turvapaikanhakijoihin liittyvät menettelyt olisivat millään muotoa ihmisoikeussopimusten vastaisia, mutta pidän kyllä tärkeänä niitä näkökohtia, jotka perustuslakivaliokunta toi esille omassa lausunnossaan. Näistä nyt haluan ottaa esille muutaman, joita hallintovaliokunta ei ole ottanut huomioon. Palaan tähän, miksi ei ottanut huomioon, hetken päästä.

Ensinnäkin minusta on tärkeätä, että turvapaikanhakijoiden asia käsitellään yksilöllisesti. Tämä siitä syystä, että vaikka turvallisten maitten luettelo on olemassa, myös niissä saattaa olla tilanteita, joissa ihmiset joutuvat väkivallan, sorron, syrjinnän tai muun sellaisen kohteeksi, ja on tärkeätä, että jokainen voi sanoa, mistä syystä hän hakee turvapaikkaa. Sitten minusta on myöskin hyvin tärkeätä — toisin kuin mihin ministeri Rajamäki viittasi omassa puheenvuorossaan — se, että puhuttelun suorittavat Ulkomaalaisviraston ihmiset, jotka ovat saaneet koulutusta ja valmiutta käsitellä ihmisiä, joidenka tilanne saattaa myöskin olla hyvin traumaattinen, joskin voi olla sitten niitä, jotka käyttävät järjestelmiämme hyväksi, mutta ei voi rakentaa järjestelmää hyväksikäyttäjien varaan, vaan sen enemmistön varaan, joka todella on hakemassa turvapaikkaa ja jotka tarvitsevat asianmukaista, inhimillistä kohtelua.

Tässä yhteydessä lyhyesti vain viittaan jo täällä aiemmin mainitsemani Gil-Roblesin, siis Euroopan ihmisoikeusasiamiehen, lausuntoon, jossa hän viittasi omiin kokemuksiinsa lähtiessään pakoon Francon fasistivaltaa. Kyllä hänelle oli tärkeätä se, että hän sai selittää asiansa yksilöllisesti ja että hän ei ensimmäiseksi joutunut tekemisiin poliisin kanssa, josta hänellä oli se traumaattinen kokemus nimenomaisesti tuon hallinnon ajalta.

Oikeusturvan näkökulmasta minusta perustuslakivaliokunnan näkökohta siitä, että käännytyspäätös tehtäisiin hallinto-oikeuden tehtyä ratkaisun, olisi ollut tärkeä ottaa huomioon. Näin ei kuitenkaan ole, eikä myöskään perustuslakivaliokunnan huomautusta perhe-elämän suojan ensisijaisuudesta ole otettu huomioon.

Tässä yhteydessä haluan sanoa, että kun ed. Rosa Meriläinen on tehnyt lausumaehdotuksen lasten edun ensisijaisuuden turvaamisesta, niin vaikka ei hallituspuolueiden pelisääntöihin kuulukaan näitä asioita kannattaa, niin joka tapauksessa tulen äänestämään tämän lausuman puolesta, koska olen sitä mieltä, että yksikään isä tai äiti, on hän missä tahansa, on hän köyhä tai on hän muslimi tai on hän minkälaisessa tilanteessa hyvänsä, ei lähetä lastansa maailmalle ensimmäisenä motiivina jollakin tavalla hyväksikäyttää lasta, vaan kyllä hän yrittää lähettää lapsen turvaan. Silloin, kun turvapaikanhakijana lasta ja hänen asioitansa katsotaan, niitä täytyy katsoa lapsen edun näkökulmasta ja pitää ymmärtää myöskin se, että lapselle myös sisar on perheenjäsen. Näin ei nyt hallintovaliokunta ajattele.

Tässä haluan nyt hiukan muistuttaa meitä siitä, että kun Suomesta lähetettiin Ruotsiin sotalapsia, niin kyllä se oli varmasti kaikille sisaruksille äärettömän traumaattista, että sisarukset erotettiin toisistansa. Minä en voi uskoa, että kukaan niistä sotalapsista, jotka ovat kokeneet sen, että heidän sisarensa tai veljensä on joutunut johonkin toiseen perheeseen, jolloin siteet ovat täydellisesti katkenneet, haluaa samanlaista kohtelua tapahtuvan nyky-Suomessa, sivistysvaltiossa, oikeusvaltiossa, kenellekään, olkoonkin että hän saattaisi olla ulkomaalainen ja erilainen kuin me olemme.

Nämä kysymykset ovat siis jääneet ottamatta huomioon, ja pidän tätä valitettavana, koska, niin kuin sanoin, mielestäni tulisi kuitenkin lähteä siitä, että vaikka asiat eivät olleetkaan ponnessa eivätkä olleet suoranaisia säätämisjärjestyskysymyksiä, ne ovat kuitenkin perustuslakivaliokunnan, tämän eduskunnan sen valiokunnan, lausumia ja näkemyksiä, jonka tehtävä on arvioida ihmisoikeussopimuksia, niin että ne olisivat voineet näkyä paremmin hallintovaliokunnan ratkaisuissa. Tältä osin en usko, että laista olisi tullut yhtään huonompi tai väljempi tai millään tavalla vähemmän toimiva kuin nyt siitä on tullut. No, nämä äänestykset on käyty, en niihin itse halunnut osallistua, koska en katsonut voivani äänestää omia käsityksiäni vastaan.

Sitten itse ulkomaalaislaista. Mielestäni siinä on todellakin tehty hyvää työtä, ja mielestäni tästä ketjusta, joka syntyy oleskeluluvista, työluvista, kotoutumisesta ja kielitaidosta, voi syntyä hyvä kokonaisuus, ja pidän tätä ehdottomasti hyvänä ja parannuksena entiseen. Mielestäni on aivan oikein, niin kuin ministeri Rajamäki omassa puheenvuorossaan korosti, että täällä nyt voi tehdä oleskelulupahakemuksen myöskin maassa ollessa. Mielestäni se on merkittävä parannus ja voin pitää sitä hyvänä. Kotoutumisen osalta on erikseen oma lainsäädäntö, ja siihen liittyy monia kysymyksiä, joihin en tällä erää puutu. Haluan vain todeta kielitaidon osalta sen, että mielestäni on tärkeätä, että silloin, kun lähdetään hakemaan myöskin kansalaisuutta, hyväksyttäisiin se, että kirjallista kielitaitoa hallinnon näkökulmasta ei tarvitsisi edellyttää kaikilta, niin kuin nyt edellytetään, vaan voitaisiin lähteä siitä, että ulkomaalainen, joka hallitsee suomen kielen arkikäytössä, voisi myöskin tämän kielikokeen suorittaa.

Sitten lopuksi, arvoisa puhemies, muutama huomautus tästä asiasta käytyyn keskusteluun. Haluan sanoa, että mielestäni on kyllä tärkeätä, että eduskunnassa tuodaan esille niitä huolenaiheita, joita kansalaisilla on, mutta en missään muodossa voi pitää hyväksyttävänä sitä, että eduskunta keskustelufoorumina tulee kapakkakeskustelujen toisintopaikaksi. Kyllä kansanedustajien tehtävä on yleistää ja yhteiskunnallistaa, ja tässä ei mielestäni ole kyllä onnistuttu. Se, että kansalaisten mielipiteet ovat jyrkempiä kuin täällä on esitetty, varmasti voi pitää osin paikkansa, mutta pitää ottaa myöskin huomioon, että kansanedustajien tehtävä on myöskin välittää oikeaa tietoa ja edistää sitä, että väärinkäsitykset eivät elä.

Vielä lopuksi pikakäännytyksestä puoli sanaa. Nyt on tullut jo ilmi ministerinkin puheenvuorossa, että 14 vuorokauden käännytysaikoihin on päästy. Mielestäni tämä on riittävää, ja minusta on tärkeätä, että tässä maassa me elämme niin kuin sivistysvaltiossa ja oikeusvaltiossa eletään, siitä huolimatta, että uhan- ja hädänalaiset ihmiset tänne tulevat, jotka joskus voivat olla myöskin hyväksikäytön uhreja eivätkä pelkästään päivärahan metsästäjiä. Tämänkin haluan sanoa, että ei ole kysymys aina pelkästään heidän itsekkäistä motiiveistansa vaan myöskin siitä, että he saattavat olla uhreja.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ulkomaalaislain kokonaispaketti niiden 37 äänestyksen jälkeen, jotka ensimmäisessä käsittelyssä käytiin, on siitä huolimatta, että muutamassa kohdin äänestin muutoksen puolesta, melko hyvä. Tästä on annettava kiitos ministeri Rajamäelle ja hänen valmistelukoneistolleen. Tässä vaiheessa ollaan ja kokonaisuuteen voi todellakin olla suhteellisen tyytyväinen.

Tämä on kaksiosainen sillä tavalla, että tässä on tämä turvapaikka- ja pakolaispolitiikka ja sitten toisaalta tämä työvoimaan keskittyvä osuus eli maahanmuuttopolitiikka. Tuon pakolaispolitiikan osalta toteaisin, että meillä on syytä olla tiukka, mutta ehdottoman inhimillinen linja ja politiikka tältä osin. Onko tämä sitä? Sitä on nyt testattu, ja toivottavasti se täyttää nämä ehdot. Mielestäni ne vaihtoehdot, jotka olivat täällä esillä ensimmäisessä käsittelyssä, voisi sanoa, tällainen oikeistolainen kova linja ja sitten toisaalta punavihreä lepsulinja, torjuttiin, ja oli viisasta, että näin tapahtui ja valittiin tämä hallituksen ehdottama linja peruslinjaksi.

Tältä osin jäi mielestäni ehkä lähes ainoaksi ongelmaksi se, että Ulkomaalaisviraston työskentely on hidasta monista perustelluistakin syistä, mutta sitten kun Ulkomaalaisvirasto päätöksensä saa aikaiseksi, tulee mahdoton kiire sen täytäntöönpanossa. Minusta näissä on ristiriita. Siihen kiinnitin silloin ensimmäisessä käsittelyssä huomiota ja myös sillä perusteella, mistä perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja, ed. Alho äsken puhui, tein sen esityksen, että asia olisi vielä perustuslakivaliokunnassa selvitetty, mutta sehän tunnetusti kaatui. Sillä äänestyksellä kyllä oli se merkitys, että hieman enemmän tuli huomiota tähän tärkeään lainsäädäntöön täällä eduskunnassa, kun väki juoksenteli kaikkialla kaupungilla ja käsiteltiin näin tärkeää asiaa täällä muutaman edustajan toimesta. Näin kutsuttiin koolle väki ja sitten otettiin kantaa tärkeään asiaan. (Ed. Oinonen: Kutsutut voimat olivat paikalla!)

Herra puhemies! Toinen kysymys on tämä työvoimakysymys ja maahanmuutto siltä osin. Tosiasia on, että meillä eilisen tilaston mukaan on 242 000 työtöntä tässä maassa, ja siinä mielessä tämä mahdoton hinku saada tänne työvoimaa ei ole välttämättä kauhean perusteltu. Näitä työttömiä pitäisi kouluttaa ja järjestää heille sellaiset olot, että täällä, esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla, missä asuntojen hintataso ja yleensäkin elämiskustannukset ovat kohtuuttomat, päästäisiin sillä lailla eteenpäin, että suomalaisia voitaisiin työllistää näihin töihin ja vasta sitten, jos ei kerta kaikkiaan löydy, jatkettaisiin tällä ulkomaalaisella työvoimalla. Tämä olisi mielestäni kyllä peruslähtökohta, mutta ymmärrän sen, että meidän on vähitellen mukauduttava siihen tilanteeseen, että myös ulkomaista työvoimaa Suomessa tullaan tarvitsemaan, jatkossa ehkä jo kohtuullisen piankin, eikä tilanne saa mennä siihen, että ajetaan ovet ja ikkunat kiinni niin pitkälle kuin mahdollista ja sitten yhtäkkiä joudutaan ne avaamaan kaikkine ongelmineen. Varautuminen ajoissa on viisautta, ja arvelen, että tällä esityksellä nyt jonkin verran siihen pystytään varautumaan.

Herra puhemies! Täällä on esitetty erilaisia ponsia aika paljon. Tutkin niitä ja totean, että nämä hallintovaliokunnan mietinnössä sivulla 41 olevat lausumaehdotukset 1 ja 2 sisältävät kyllä likipitäen kaiken sen, mitä näissä muissa, pöydille jaetuissa esityksissä on. Tässä erityisesti korostan tämän mietinnön ensimmäisen lausuman sisältöä, jossa kiinnitetään huomiota lapsen asemaan ja etuun liittyviin kysymyksiin, toiseksi ulkomaalaisten opiskelijoiden ja ulkomaalaisten muutenkin työnteko-oikeuden helpottamiseen, sitten ulkomaalaisasioiden käsittelyn nopeuttamiseen, sitten Ulkomaalaisviraston valitusoikeuden käytön laajuuteen ja ulkomaalaishallinnon tehostamiseen, ja näistä tällä ponnella edellytetään nopeasti ja yksittäisinäkin asioina muutosehdotuksia ulkomaalaislakiin hallitukselta, jos siis tarvetta ilmenee. Tämä kattaa erittäin paljon todella tärkeitä asioita.

Toisessa lausumaehdotuksessa, joka on mietinnössä, edellytetään kiireellisesti ihmiskaupan uhrien asemaa koskevien säännösten tuomista, ja tämä on sellainen — käytin eräässä vaiheessa puheenvuoron tästä asiasta — todella häpeällinen asia läntisessä Euroopassa, että tätä ihmiskauppaa, raakaa seksiorjakauppaa ja muuta, tapahtuu valtavassa mitassa ja Suomikaan ei siitä ole ulkona, eli tähän ministerin toivon kyllä paneutuvan vakavasti.

Toiseksi tässä lausumassa korostetaan henkilön maasta poistamisen täytäntöönpanoon liittyvien menettelytapasäännösten, mukaan lukien pakko- ja voimakeinojen käyttämisen, tarkkailua ja siihen mahdollisesti tarvittavia muutoksia, ja sitten on nämä poikkeusolot, valmiuslaki, huomioon otettava. Niihinkin on syytä varautua.

Herra puhemies! Nämä lausumat ovat hyviä, valiokunnalle niistä kiitos, ja todellakin ministerille toiveet, että nämä luetaan tarkkaan ja näihin asioihin selkeästi puututaan.

Puhemies! Minulle jäi nyt kyllä epäselväksi, tekikö ed. Meriläinen nämä ehdotukset ja kannattiko ed. Alho niitä ehdotuksia, joita täällä hallintovaliokunnan mietinnön vastalauseessa on. Siellä puhutaan lapsen edusta ja tästä perheväkivallasta. Ne eivät ole lausumia, vaan ne ovat muutoksia tai lisäyksiä mietinnön tekstiin. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta itse asiassa ne kyllä pitkälti sisältyvät näihin ponsiin.

Herra puhemies! Sitten ed. Tennilä jätti lausumaehdotuksen työehtojen noudattamisen valvonnan tehostamisesta ja valvontavoimavarojen lisäämisestä ja toisaalta valtakunnallisten työmarkkinajärjestöjen oikeudesta kanteen nostamiseen. Tämä on kyllä tärkeä asia näissä työvoimakysymyksissä seurata, mutta en nyt ihan varma ole, tarvitseeko niistä pontta lausua, koska työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on niihin kyllä kiinnittänyt huomiota, ei tosin minkään lausuman muodossa.

Herra puhemies! Mietin omaa käyttäytymistäni tältä osin yön yli.

Sitten, herra puhemies, ed. Soini on esittänyt ed. Halmeen kannattamana kolmea lausumaehdotusta, ja nämä edustavat osin hyvää ajattelutapaa, mutta osin myös sellaista, mitä ei voi tukea. Ensimmäisessä tarkoitetaan Eurodac-järjestelmää. Ihan tarkkaan nyt en ymmärrä, mitä se tällä hetkellä tarkoittaa, ministeri tästä hieman puhui, mutta ei vielä mennyt perille. Arvelisin, että tässä on kyllä sellainen asia, jota voi kannattaa ja jonka puolesta äänestää, mutta toinen ja kolmas ed. Soinin lausuma edustavat sellaista linjaa, jota en voi oman arvomaailmani pohjalta olla tukemassa. Tämä tulkoon tiedoksi, ja kunnioitan syvästi ed. Soinin muutoin ansiokasta valtiopäivätyötä.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti tähän kohtaan 1: Ymmärrän, että ed. Kankaanniemi on näistä toisesta ja kolmannesta eri mieltä. Sitä varten demokratiassa on mahdollisuudet mittauttaa ajatusten kannatus. Mutta tämä kohta 1: Aivan niin kuin ministeri Rajamäki selvitti, tämän Eurodacin avulla on nyt saatu selville näitä hämmästyttäviä osumalukuja, 50, jopa 65. Tämä on tullut nyt tietoon ja todennettua. Haluan korostaa sitä, että juuri nämä henkilöt, jotka tämmöistä rumbaa tekevät, leimaavat kaikki turvapaikan hakijat ja kiristävät kantaväestön asenteita kaikkia ulkomaalaisia kohtaan, ja se ei kerta kaikkiaan saa olla mahdollista. Sen takia on tärkeätä, että nämä toimivat järjestelmät ovat olemassa, ja mielestäni on hyvä, että sisäministeri Rajamäki uutterasti siellä EU:ssakin, jota minä kyllä suuresti muuten epäilen, jaksaa näitten kanssa tehdä työtä, koska jos ei saada yhteistyötä (Puhemies koputtaa) muiden valtioiden välillä, niin tästä tulee suuria vaikeuksia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tästä ed. Soinin puheenvuorosta voisi jatkaa siinä mielessä, että itsekin olen kannattanut sitä ajattelua, jotta just ne, jotka tarkoituksella kiertävät tätä kehää, useammista maista hakevat turvapaikkaa ja saavat aikaan tutkinnan sitten, ovat se joukko, joka pilaa oikeassa hädässä olevien ihmisten aseman myös. Niin kuin ministeri Rajamäki totesi, siellä on näitä kaiken näköisiä testejä tehty ja on jopa todettu sormenjälkitestein tämmöistä, ja minusta nämä pitäisi saada putsattua. Se ei minusta ole rasismia ollenkaan. Siinä mielessä käännytyksen sijaan semmoinen pikakäännytys näissä tapauksissa olisi kyllä aiheellinen, kun ehdottomasti ollaan varmoja siitä, jotta tässä on sellaisesta kyse. Muut ilman muuta pitää tutkia sitten tarkempaan, jos on tutkittu semmoisessa maassa, jonka osalta on mahdollista, että se tutkinta on tehty huonosti tai sitten on tilanne mahdollisesti muuttunut. Sen takia se yksilöllinen käsittely on ilman muuta tehtävä, mutta sillä tavalla, että ei ole pitkiä viipeitä, niin kuin tässä tällä hetkellä on olemassa.

Mutta sitten yksi asia, johon aion tästä paikaltani puuttua, on tämä 81 §. Siitä äänestettiin viime viikolla. Tässä on kyse siitä, jotta tässä laajennettiin työntekoa ilman oleskelulupaa Suomessa. Sehän tarkoittaa sitä, jotta siinä se valvonta myös on huomattavasti hankalampaa. Kun alun perin piti olla siinä pelkkä marjanpoiminta, nyt siihen laajennettiin turkistarhausta ja kaiken näköistä muutakin. Toivoisin, että hallitus seuraa tätä tarkkaan ja evästää työsuojelupiirejä siinä mielessä, jotta siellä tätä (Puhemies koputtaa) valvontaa alueilla suoritettaisiin, koska tässä nopeasti käy niin, että siellä mielellään teetetään pimeätä työtä ja poljetaan työehtosopimuksia ja suomalaista lainsäädäntöä, jonka kuitenkin pitäisi olla pohjana tässä koko ajan näidenkin ihmisten työssä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Kannatan ed. Meriläisen tekemiä perustelulausumaehdotuksia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan antaa tässä lainsäädäntötyössä täyden tunnustuksen sisäministeri Rajamäelle vastuullisesta, erittäin hyvin tehdystä ministerintyöstä asian valmistelussa, ja tämä on minusta aivan juuri se, mitä tällä hetkellä tarvitaan. Luotan siihen, että maan hallitus ja sisäasiainministeriö tietävät ne uhkakuvat, joita liittyy myöskin naapurimaissa oleviin ihmisiin, jotka ovat pyrkimässä tähän maahan turvapaikanhakijoina tai ainakin ovat potentiaalinen turvapaikanhakijoiden joukko ilman, että kovinkaan monella heistä olisi tosiasiallista turvapaikan tarvetta.

Ed. Esa Lahtela käytti äsken erinomaisen puheenvuoron jälleen kerran, ja haluan yhtyä niihin ajatuksiin, mitä hän toi esille niitä sen enempää toistamatta. Juuri näin on, että ne väärät turvapaikanhakijat, jotka tulevat turvapaikanhakuoikeuden nimissä, pilaavat tosiasiallisen turvapaikanhakijan hädänalaisen tarpeen. Tämä on tullut ilmi monessa muussakin puheenvuorossa. Tosiasiallinen hätä ei tule ilmi.

Aikanaan kun aloitin nuorena kappalaisena Haapamäen pappilassa, niin menneinä vuosikymmeninä oli risteysasemapaikkakunnilla niin sanottu sosiaalituristien joukko, joka kulki pappilasta toiseen, esiintyivät avuntarvitsijoina, ja sitten viimeinen tarve oli se rahan saanti. Matkalippukaan ei olisi auttanut vaan vain nimenomaan rahan saanti, ja oli aivan muut tarpeet kuin se esitetty inhimillinen hätä. Näitten joukossa kenties saattoi olla joitakin, joilla oli todellinen hätä. Ainakin jollakin tavalla hädänalaisista ihmisistä oli kysymys, mutta se oikea apu ei suinkaan löytynyt sillä tavalla, että autettiin rahalla, joka saattoi mennä sitten päihteitten hankkimiseen. Sitähän ei sitten myöskään annettu.

Tässä turvapaikanhakukysymyksessä on vähän samankaltaisista asioista liian suuressa määrin kysymys. Se, että Euroopan unioni noudattaa omaa linjaansa, on hyvä, mutta olisi toivottavaa, että valtioitten välillä tulisi nimenomaan tämän kaltaisissa kysymyksissä selkeä yhteistyö, jossa voidaan todeta ne maat, jotka ovat turvallisia maita, joista ei tarvitse tulla turvapaikanhakijana, ja pitäisi pitää huolta siitä, että jokainen EU-maa ainakin olisi sellainen, että sieltä ei tarvitse tulla turvapaikanhakijaksi toiseen EU-maahan.

Sitten tämä muuttopolitiikka. Aivan kuten ed. Kankaanniemi puheenvuorossaan mainitsi, Suomessa on työttömiä laskutavoista riippuen liian paljon. Jos sanotaan tuo 240 000 työtöntä, se on eräs tilastoissa ilmenevä määrä. Meidän tulisi aktivoida kaikilla mahdollisilla keinoilla oma suomalainen väki ensiksi töihin, ennen kuin me kovin paljon aktiivisesti käymme hankkimaan työvoimaa muista maista. Nimittäin ei ole aivan ongelmaton asia, että muualta halutaan tänne työvoimaa, ensinnäkään tänne tuleville, mutta ei myöskään niille maille, joista lähdetään tänne Suomeen. Tämäkin on siellä myös ongelma. Esimerkiksi työelämä- ja tasa-arvoasiain valiokunta kun kävi edellisellä vaalikaudella Inkerinmaan asioihin tutustumassa, niin sieltä todettiin, että inkeriläistyö Inkerinmaalla kärsii siitä, että koulutetut ja monet, joilla olisi tarvetta inkeriläistyöhön Inkerinmaalla, lähtevät tänne Suomeen. Jäljelle jäävät vanhukset, jotka tarvitsisivat nuorten hoivaa ja huolenpitoa. Todettiin ongelma ihan tuossakin kysymyksenasettelussa. Näin saattaa olla helposti muuallakin. Jos me tuomme jonkun maan, joka on voimakkaassa kehityksessä, koulutetun, osaavan työvoiman tänne, niin ei se ole hyväksi välttämättä tuolle maalle. Elikkä en pidä niin kovin suurena todennäköisyytenä, että meillä niinkään työvoimapulaa tulee. Meidän on etsittävä keinot oman väen työllistämiselle.

Tilastotieteilijätkään eivät kaikki hyväksy sitä näkemystä, että meille tulee suuri työvoimapula. Voi käydä niin kuin 80-luvun lopulla, jolloin kaikki asiantuntijat kuorossa sanoivat, että Suomessa tulee suuri työvoimapula, tänne täytyy nopeasti tuoda Virosta pikalaivoilla väkeä päivittäiseen työhön Pääkaupunkiseudulle. Tuskin paljon radioäänet noista puheista olivat vaientuneet, kun tuli suurtyöttömyys.

Tilanne on aika pitkälti sellainen, että suurista ikäluokista, jotka jäävät pois työelämästä, ovat monet jo jääneet erilaisille osa-aikaeläkkeille, eläköityneet varhaiseläkkeille. Ikäluokista on muutoinkin poistunut väkeä, elikkä tilastotieteilijät kiistelevät aivan perustellusti, minkä verran meille tulee mahdollista työvoimapulaa. Samoin monet työtehtävät automatisoidaan. Sinänsä valitettavasti menetämme työpaikkoja. Eli missään tapauksessa en ole yhtymässä siihen kuoroon, joka sanoo, että meillä on suuri työvoimapula tulossa. Se voi olla alueellisesti ja tietyissä tehtävissä kylläkin mahdollista.

Arvoisa puhemies! Annan täyden tunnustuksen ministeri Rajamäen erinomaiselle työlle ja vastuun kantamiselle näissä asioissa. Haluan luottaa, että kun tarkistamisen tarpeita tulee, niin sisäministeriön ja hallituksen taholta tulemme aina saamaan tarvittavat esitykset.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua yhteen kohtaan ed. Oinosen puheenvuorossa. Kun mainitsitte siitä, että on vahingollista, että nuoriso lähtee pois näistä, kutsutaan niitä vaikka kehitysmaiksi, ja tulee tänne opiskelemaan ja jää tänne töihin, se varmaan pitää osittain paikkansa ja osittain on tietysti ihan hyväkin, jos osa palaisi. Mutta nyt todellisuudessa tilanne ei ole niin, kun joku opiskelija tulee Suomeen EU-alueen ulkopuolelta ja suorittaa tutkinnon, että hänen valintansa olisi se, meneekö hän takaisin vai jääkö hän Suomeen, vaan valinta on se, jääkö hän Suomeen vai meneekö hän Englantiin tai Yhdysvaltoihin tai jonnekin muualle. Tässä suhteessa meidän pitää olla aktiivisia, että näistä vaihtoehdoista mitattaessa Suomi nousee kärkeen.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun minä olen tätä keskustelua nyt aika paljon kuunnellut, tulee mieleeni se, että tässä lakiehdotuksessa on kaiken kaikkiaan 316 sivua ja 214 pykälää ja vain yhdestä murto-osasta on käyty nämä 20 tunnin keskustelut eli turvapaikanhakijoista ja pikakäännytyksestä ja nopeasta käännytyksestä. Tämä laki kuitenkin, arvoisa puhemies, on kokonaisuutena hyvä. Tällä tuetaan Suomen hallittua maahanmuuttopolitiikkaa ja toisaalta pyritään näissä olosuhteissa myös ihmisoikeussopimukset täyttämään niin, että voidaan antaa suojelua niille ihmisille, jotka sitä todella tarvitsevat. Minä myös uskon, että ministeri Rajamäki, joka on kovin syvällisesti paneutunut tähän ja myös eduskunnan viesteihin, vie myös sitä viestiä eteenpäin, että Suomen hallituksen tulee toimia EU:n sisällä niin, että EU:n jäsenmaissa olosuhteet tulevat paremmiksi niin, että tänne ei tarvitse lähteä turvapaikanhakijoiksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kyllä sanoa, että tämä lapsen etu ja näkökulma ovat tässä hallintovaliokunnan lausumaehdotuksessa. Uskon, että ministeri Rajamäki ottaa sen lausumaehdotuksen tosissaan ja vie eteenpäin ja seurataan myös näiltä osin, kuinka lasten etu toteutuu tässä laissa poikkihallinnollisesti.

Kaiken kaikkiaan näiden ulkomaalaisasioiden käsittelyn nopeuttaminen on se toinen kysymys. Ministeri on luvannut jo työryhmän opiskelijoiden aseman uudelleen arviointiin opiskelun päätyttyä työnhaun helpottamiseksi.

Vielä haluan sanoa, että minuun ainakin valiokunnassa teki suuren vaikutuksen suomalaisten lastensuojelujärjestöjen yhteistoiminta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti, Lastensuojelun Keskusliitto olivat hyvin yhteen koostaen tuomassa viestiä nimenomaan tästä lapsen edusta. Minusta eduskunta on kyllä sen viestin ottanut vastaan.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että kaiken kaikkiaan tämä ulkomaalaislaki on varsin hyvin valmisteltu. Tosin ehkä voidaan sanoa, että se oli valmisteltu jo edellisen hallituksen, sinipunahallituksen, aikana. Siitä syystä kovin paljon kritiikkiä ei ole sen suhteen esitettävissä. Mutta tunnustusta kyllä ansaitsee myöskin ministeri Rajamäki siitä, että hän on ottanut sen pohjan, joka edellisen hallituksen aikana syntyi, ja tuonut tämän esityksen nopealla aikataululla tänne, koska kuitenkin laki selvästi parantaa nykyistä tilannetta ja vie kehitystä tältä osin eteenpäin. Kaiken kaikkiaan, kun laki nyt hyväksytään, se on sinänsä positiivinen signaali.

Yleisesti ottaen tässä yhteydessä on varmaan syytä puhua hieman Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Voidaan sanoa, että oikeastaan sitä maahanmuuttopolitiikkaa meillä juurikaan ei ole. Se on mielestäni varsin suuri ongelma. Tosin tämä ongelma koskee myöskin Euroopan unionia. Jos verrataan globaalisti tilannetta Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä, niin lahjakkaat tutkijat, lahjakkaat nuoret ihmiset Aasiasta, muualta maailmasta, siirtyvät Yhdysvaltoihin amerikkalaisiin yliopistoihin ja amerikkalaisiin yrityksiin ja hyvin harva haluaa tulla Eurooppaan. Eurooppa tunnetaan aika pitkälti rasistisena, vanhakantaisena ja huonona asumisolosuhteena lahjakkaille nuorille ihmisille.

Kun Saksassa tietotekniikka-alan asiantuntijoille luvattiin 50 000 uutta työpaikkaa tai työlupaa, eihän asiantuntijoita tahtonut löytyä Intiasta, Kiinasta, ei mistään, koska Eurooppaan ei yksinkertaisesti haluttu muuttaa. Tietysti oikeastaan se perusongelma meillä on aika pitkälti se, että Euroopassa vain keskustellaan pakolaisista ja siitä, miten pakolaisiin pitäisi suhtautua. Jotkut ovat sitä mieltä, että pakolaisia pitää hyysätä, jotkut ovat sitä mieltä, että pakolaisia ei pidä päästää maahan ollenkaan, ja tällä keskustelulla me leimaamme oikeastaan Suomen maahanmuuttopolitiikan hyvin ikävällä tavalla tai eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan hyvin ikävällä tavalla.

Oikeastaan ehkä tässä pitäisi lähteä kaiken kaikkiaan siitä, että jos on yrittäjähalukkaita, työhalukkaita ulkomaalaisia ihmisiä, jotka ovat osaavia, haluavat tehdä Suomessa työtä, niin kyllä heidän Suomeen pääsyään pitäisi olennaisesti helpottaa. Tänään täällä salissa käsitellään muun muassa EU:n laajentumisen seuraamuksia ja sitä, pitäisikö uudesta kymmenestä jäsenmaasta tulevien kansalaisten päästä tekemään työtä Suomeen. Se, että Suomi sanoo tässä suhteessa ei, on selkeä esimerkki siitä, että me emme halua työtä tekeviä ihmisiä Suomeen. Tässä suhteessa olisimme kyllä voineet tehdä toisen tyyppisen ratkaisun. Uskon, että se olisi Suomen kansainvälistä mainetta parantanut. Uskon, että kun nämä ihmiset tulisivat Suomeen, se johtaisi Suomen kansantuotteen kasvuun ja hyvinvoinnin kasvuun Suomessa kaiken kaikkiaan.

Mitä tulee niihin, jotka tulevat tänne muista syistä kuin tekemään työtä, niin tietysti tältä osin on syytä olla suhteellisen tarkka. Kun täällä on keskusteltu siitä, onko tämä laki nykyisyydessään tarkoituksenmukainen, niin mielestäni tiukka linja, mutta linja, jossa ihmisoikeuskysymykset otetaan huomioon ja ihmisille, jotka ovat hädänalaisessa asemassa, todellisessa hädänalaisessa asemassa, annetaan turvaa Suomessa, on tarkoituksenmukaista.

Tämän lakiehdotuksen yhteydessä, kun puhutaan tästä maahanmuuttopolitiikasta, keskusteltiin myös perustuslakivaliokunnassa siitä, mikä on nykyinen työlupakäytäntö. Nythän tietysti varsinaisesta työluvasta luovutaan ja siirrytään pelkästään oleskelulupaan. Mutta tältä osin täytyy sanoa, että työvoimaviranomaisten lausuntoa kaikissa tapauksissa edellytetään ja oletetaan. Tietysti tuo lausunto on sellainen, joka usein johtaa siihen, että työluvan saanti olennaisesti hidastuu. Oli keskustelua siitä, että jos esimerkiksi on täysin selvää, että työvoimaa tietyllä alueella tarvitaan, silloin työvoimaviranomaisten lausuntoa ei olisi tarvittu, vaan Ulkomaalaisvirasto olisi voinut suoraan tehdä päätöksen, ja se olisi mielestäni ollut varsin tarkoituksenmukaista. Joskus kun ajatellaan työvoimaviranomaisten lausuntoa esimerkiksi tutkijasta, joka tulee Helsingin yliopistoon tai mihin tahansa yliopistoon toimimaan tutkijana, niin voidaan sanoa, että kovin paljon lisäarvoa se työvoimaviranomaisten tai työvoimapiirin lausunto ei varmasti anna. Jos meillä on kroonista pulaa bussinkuljettajista Helsingissä, niin en tiedä, tarvitaanko siinä enää lausuntoa, jos työlupaa sellaiseen työtehtävään Pääkaupunkiseudulla ylipäätänsä haetaan. Eli tältä osin meillä on vielä paljon perkaamista ja yksinkertaistamista ja toimenpiteitä, joilla voidaan osoittaa sitä, että niille, jotka haluavat tulla Suomeen tekemään työtä, niitä mahdollisuuksia Suomi on valmis antamaan.

Arvoisa puhemies! Mitä lapsen etuun tulee, niin tältä osin täytyy sanoa, että mielestäni kaikissa tilanteissa on täysin selvää se, että lapsen etu on se, että lapsi yhdistetään omaan perheeseensä sillä paikkakunnalla, missä perinteinen lapsen koti on, missä puhutaan sitä kieltä, mikä on lapsen oma kieli, ja vain poikkeukselliset olosuhteet ovat peruste poiketa tästä pääsäännöstä. Jos katsotaan hallituksen esityksen perusteluita, niin tämä se lähtökohta oikeastaan on, eli lapsi palautetaan kotiinsa, jos olosuhteet siellä ovat sellaiset, että ne ovat lapsen edun mukaisia kokonaisuutena katsoen. Mitä sitten tulee sisaruksiin, niin mielestäni se on tärkeää, mitä perustuslakivaliokunta toteaa sisaruksista ja yhdessä asumisesta. Sillä on tietysti mielestäni merkitystä, ja jos on sisaruksia jossakin, joitten kanssa on eletty tai jotka ovat jopa joutuneet huoltamaan lasta, mielestäni heidän mukanaolonsa, heidän yhteytensä, on tässä kaikessa kuitenkin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi haluaisin perustuslakivaliokunnan roolista näitten asioitten arvioinnissa sanoa muutaman sanan.

Kun perustuslakivaliokunnan lausuntoja luetaan — ed. Kankaanniemen olisi syytä kuunnella varmasti tämä — on olennaista se, mitä valiokunnan ponnessa lausutaan. Valiokunnan ponsi yksiselitteisesti kertoo ja ilmaisee sen, mitä muutoksia hallituksen esitykseen ja lakiesitykseen on pakko tehdä, jotta laki voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Ne ponnen kohdat, vaatimukset, on perusteltu siellä valiokunnan lausunnon perustelutekstissä. Perustelutekstissä on tämän lisäksi paljon muitakin kohtia, ja tältä osin täytyy sanoa, että kun perustuslakivaliokunta kuuntelee asiantuntijoita, tietysti pyrimme siihen, että laki noudattaa hyvän hallinnon, hyvän lainsäädännön periaatteita, ja tältä osin pyrimme auttamaan substanssivaliokuntaa siinä, että hallituksen esityksestä tulisi mahdollisimman hyvä ja mahdollisimman laadukas. Tietysti toivomus on se, että perustuslakivaliokunnan asiantuntevat kommentit otettaisiin aina huomioon, mutta täysin selvää on se, että sitä, mikä ei ole ponnessa, valiokunnan ei ole pakko hyväksyä.

Tietysti valitettavasti tässä ulkomaalaislakikysymyksessä jossain määrin hallintovaliokunnassa kävi sillä tavalla, että syntyi asetelma hallituksen esitys ja muutosesitykset ja liikkumavaraa ehkä riittävästi ei ollut. Tätä liikkumavaraa toivottavasti olisi enemmän, kun eduskunnassa asioita käsitellään, koska eduskunta kuitenkin viime kädessä asiat ratkaisee, mutta ymmärrän tietyllä tavalla tämän poliittisen realiteetin, missä suhteessa valiokunnassa tässä kysymyksessä oltiin.

Mitä tulee erityisesti pikakäännytykseen, niin tältä osin perustuslakivaliokunta hyvin tarkkaan selvitti sen, onko se pikakäännytys, joka hallituksen esityksessä on ja joka meillä asiallisesti tällä hetkellä on käytössä, perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen. Vastaus on täysin selkeästi "ei". Se noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, se noudattaa myöskin Suomen voimassa olevaa perustuslakia, ja tässä suhteessa ei ole sellaista ongelmaa, joka vaatisi lain säätämistä perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunta kävi Strasbourgissa, keskusteli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suomalaisen jäsenen kanssa. Hänen kantansa oli täysin selkeä: ihmisoikeussopimus ei edellytä sitä, että pikakäännytyksen osalta pitäisi tehdä minkäänlaisia muutoksia siihen hallituksen esitykseen, mikä meillä nyt on käsittelyssä. Kun asiantuntijoita kuultiin, niin myöskin asiantuntijoiden osalta voidaan sanoa, ettei myöskään Suomen perustuslaki tältä osin aseta mitään ehdottomia vaatimuksia.

Mitä sitten tulee itse tähän lausuntoon, niin voidaan sanoa, että kun valiokunnassa kuultiin asiantuntijoita, silloin saatettiin todeta, että siihen aikaan käytäntönä oli se, että pikakäännytyskin saattoi kestää useampia kuukausia, ja tietysti silloin voidaan kysyä, eikö sen jälkeen, kun useamman kuukauden, kuudenkin kuukauden, käsittelyn jälkeen on saatu ratkaisu, voitaisi odottaa hallinto-oikeuden ratkaisua siinä suhteessa, pannaanko tuomio täytäntöön vai ei. Tietysti silloin voidaan sanoa, että tietynlaisen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti voidaan katsoa, että kahdeksan päivää on suhteellisen lyhyt aika. Mutta jos me olemme tilanteessa, jossa ratkaisun tekemiseen menee Ulkomaalaisviraston haastattelujen jälkeen, päätöksen jälkeen, yhdestä kahteen viikkoa, tilanne muuttuu aivan olennaisesti. Niissä olosuhteissa voidaan sanoa, että kahdeksan päivän odottamisaika on varsin pitkä. Siinä suhteessa en näe välttämättä mitään estettä sille, etteikö tätä kahdeksan päivän aikaa voitaisi myöskin jopa lyhentää ja jopa poistaa se kokonaisuudessaan, koska selkeää on se, että asianosainen voi hyvin odottaa ratkaisua hallinto-oikeudesta sellaisessa maassa, joka hänen kannaltaan on turvallinen. Lähtökohta on se, että palautetaan vain maahan, joka on turvallinen, yhtä turvallinen kuin Suomi, ja siinä suhteessa ei ole mitään merkitystä sillä, odottaako tuota ratkaisua Suomessa tai Ruotsissa tai vaikka Tanskassa, koska odotteluaika voidaan suorittaa maassa, joka on täysin turvallinen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vain todeta sen, että suurin ongelma näissä asioissa ovat käsittelyajat, ja siihen perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota, että aletaan olla aika lähellä jo perustuslain 21 §:n säännöstä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja siitä, että ratkaisun saa nopeasti ja asianmukaisesti. Täytyy sanoa, että jos Suomeen tullaan ja joudutaan odottamaan kolme neljäkin vuotta ratkaisua, silloin kovin hyvin tämän perustuslain 21 §:n näkökulma ei tule esille, ja tässä suhteessa pitää katsoa kokonaisuutta ja pyrkiä myöskin ulkomaalaisten osalta ratkaisuihin, joissa päätökset voidaan tehdä kaikkien osalta mahdollisimman nopeasti, niin että ratkaisuun menisi mieluimmin kaikkien osalta enintään joitakin kuukausia.

Sisäasiainministeri Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Olen varsin laajasti ensimmäisessä käsittelyssä ja tänään myöskin aikaisemmassa puheenvuorossa käynyt asioita läpi. Haluan vielä tässä yhteydessä lopuksi kiittää hallintovaliokuntaa ja perustuslakivaliokuntaa ja eduskuntaa laajasta ja perusteellisesta hankalan kokonaisuuden käsittelystä, josta, kuten edellisestä puheenvuorosta ilmeni, toki valmisteluvaiheessakin on jäänyt muun muassa Eurodac-järjestelmään liittyviä, ympäristön muutokseen liittyviä kysymyksiä pois. Erittäin tärkeänä pidän perustuslakivaliokunnan kannanottoa siinäkin suhteessa, että se toivon mukaan nyt vihdoin lopettaa perusteettomina puheet siitä, etteikö meidän ulkomaalaispolitiikkamme olisi kansainvälisen lainsäädännön ja ihmisoikeusjärjestelmien mukaista. Niin kuin sanoin aikaisemmin, se on edelleenkin yksi EU:n liberaaleimpia lainsäädäntöjä.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaan Sasiin voi yhtyä siinä, että meillä on todella tarve laaja-alaiseen maahanmuuttopoliittiseen tarkasteluun, joka siis, jälleen toistan, on pidettävä turvapaikkapolitiikan sivussa; tiettyjä liittymäkohtia on, mutta kuitenkin maahanmuuttopolitiikkaa on tarkasteltava erillisenä. Voin yhtyä myös siihen, että Euroopan unionissa on tältä osin oikeastaan vasta nyt ruvettu heräämään. Kun Tampereen 1999 linjausten mukaisesti yhtenäistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa rakennetaan, niin tältä osin muun muassa maahanmuuttopolitiikan osaamisen turvaaminen Euroopan unionin alueella on nyt esimerkiksi vasta saanut aikaiseksi muun muassa tutkijadirektiivin valmistelua ja montaa muuta vastaavaa. Tältä osin meillä käynnistämäni valmistelu Suomessa valmistuneiden ja tutkintonsa suorittaneiden EU:n ja Eta-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden jouhevaksi siirtymiseksi työelämään ja työmarkkinoille Suomessa on varmasti juuri paikallaan mahdollisimman nopeasti syksyllä annettuna.

Sinänsä myönnettävien oleskelu- ja työlupien määrä on meillä kasvanut tasaisesti. Työperusteisen maahanmuuton lisääntyminen on ollut huomattavaa erityisesti kuluneen korkeasuhdanteen aikana. Tämä kasvu sinällään ei ole perustunut maahanmuuttopolitiikan muutoksiin, vaan se on seurannut ulkomaisen työvoiman kysynnän vaihteluja työmarkkinoilla.

Joustava vastaaminen työmarkkinoiden sekä laadullisiin että määrällisiin tarpeisiin on mahdollista, koska Suomeen myönnettävien oleskelu- ja työlupien määrää ei ole, toisin kuin monissa maissa, kiintiöin rajoitettu tai ennalta hyväksytyn politiikan mukaisesti määritelty. Tämä on tietysti hyvä nyt myös muistaa samalla, kun nimenomaan on syytä koko ajan hallita tilanne — niin kuin minusta aivan oikein siirtymävaihe uusille jäsenmaille EU:n osalta on tehty — ja työmarkkinoiden vakaus on myöskin yksi tavoite, kun maahanmuuton määrällistä ja laadullista hallintaa ajatellaan. Hallitus on asettanut maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistelutyön, ja siinä varaudutaan lisääntyvään maahanmuuttoon. Ohjelman tulee olla kokonaisvaltainen, ja tarkoituksena on määritellä myös maahanmuuttopolitiikan arvot tavoitteena ihmisen perusoikeuksien kunnioittaminen. Tätä valmistelua varten on myös ministeriryhmä, jota varten asetettiin eri ministeriöiden edustajista koottu virkamiestyöryhmä myöskin. Tavoitteena on saada tämä ohjelma valmiiksi vuoden 2005 toukokuun loppuun mennessä.

Toisaalta, kun ikääntymisestä puhutaan, on myös rinnalla muistettava, että Suomessa on varmasti koulutuksen ja työttömyyden suhteen myöskin omia haasteita. On aika vakavaa, että maa, joka puhuu pelkästään maahanmuuttopolitiikasta tai sitten parantamisen tarpeesta, peruskoulutuksen jälkeen saattaa hukata joka kuudennen tai seitsemännen nuoren koulutus- ja työpaikkajärjestelmän ulkopuolelle, syrjäyttää kallista voimavaraansa. Eli kyllä tässä kannattaa tietysti olla tarkka sitten vähän muissakin asioissa, kun me tätä tulevaa ikääntymisen haastetta mietimme.

Toinen puoli on se, johon haluan mennä huomauttamalla, kuten silloin aikoinaan viime kesänä, kun tätä lakia kiirehdin arvostelusta huolimatta eduskuntaan, että näitä asioita on hyvä — nimenomaan turvapaikkapolitiikkaa — ajatella sydämellä, mutta ei sinisillä silmillä. Turvapaikkapolitiikkaan liittyy myöskin laittoman maahanmuuton jatkuva paine Euroopan unionissa, erityisesti keskisissä Euroopan unionin maissa, mutta se ulottuu myös Suomeen. Viime vuonna kirjattiin meillä 2 370 ulkomaalaisrikkomusta: maassa oleskelu ilman vaadittavaa passia, viisumia tai oleskelulupaa tai ansiotyön tekeminen ilman työlupaa tai jotain vastaavaa. Kaikki ei ole meidän viranomaisten tiedossa. Eli tämä on myöskin kysymys, joka liittyy osittain krp:n yhteydessä tämän vuoden alusta käynnistettyyn laittoman työvoiman valvontatyöhön, joka liittyy harmaan talouden ja talousrikollisuuden työhön. Tähän pahimmillaan liittyy vielä ihmissalakuljetus eli raaimmista raaimmat ihmisten kohtelun ja orjuuttamisen muodot. Tältä osin uskon, että Viron kanssa, jonka sisäministerin ja sisäministeriön korkeimpien virkamiesten kanssa kaksi edellistä päivää olen viettänyt, yhteistyö tulee varmasti olemaan hyvä ja voimme tältä osin tässä ainakin vaikuttaa.

On todella muistettava, että monien paineiden joukossa on myöskin todella häikäilemätöntä ihmissalakuljetusta, joka ylittää jo huumausainerikollisuuden kansainvälisen arvon, arvioidaan jopa yli 12 miljardia US-dollaria. Siihen liittyen on myöskin laittomaan maahanmuuttoon liittyviä monia paineita. Meillä on puhuttu lumeavioliitoista ja on tosiaan Eurodac paljastunut, että on tällaista turvapaikkamatkailua, mutta myöskin laittomaan maahanmuuttoon voi liittyä sellaisia asioita, joita me sydämellä haluaisimme ymmärtää, mutta sinisillä silmillä liikaa ehkä ajattelemme. On myöskin monia räikeitä tapoja. Tämä ankkurilapsi-sana sinänsä kuulostaa rajulta, mutta se ei ole vierasta. Varsinkin toissa vuonna Norjasta lähti liikkeelle kansainvälisesti väärää viestiä, että siellä ikään kuin voisi alaikäisellä lapsella saada yhdistettyä perheitä. Maahan saapui satoja alaikäisiä lapsia. Nämä ovat kysymyksiä, jotka myöskin on syytä hallita.

Tämä nopea käsittely on monimuotoinen kysymys. Se on paitsi ihmisoikeuskysymyksenä tärkeä, myöskin eräs tapa, joka saattaa johtaa turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöpyrkimyksiin. Liian pitkät käsittelyajat ovat mahdollistaneet aikaisempina vuosina Suomessa sen, että ilmeisen perusteeton turvapaikanhakija käsittelyajan pidentymisen ja kohtuuttoman pitkän ajan perusteella onkin kotouttamisvuorossa. Elikkä kun vuosia käsitellään, niin ei sillä ole kohta enää väliä, onko hakemus perusteltu vai ei. Tämän takia olemme Ulkomaalaisviraston toimintojen tehostamishankkeessa tähdänneet toisaalta ihmisoikeus- ja perusturvan parantamiseen, mutta myös perusteettomien, laittoman maahanmuuton tapausten parempaan selvittämiseen. Ilmeisen perusteettomat turvapaikkaratkaisut on ohjeistukseni mukaan tehtävä vähintään neljässä kuukaudessa ja turvapaikkaratkaisut normaalimenettelyssä seitsemään kuukauteen. Tämä on vähemmän kuin vuonna 2002 toteutuneet käsittelyajat.

Nämä ovat kysymyksiä, jotka on tässä yhteydessä myöskin otettava huomioon. Sitten EU:ssa tapahtuu yhtenäisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan tiimoilla monia muita toimenpiteitä paitsi maahanmuuttopolitiikassa myös laittoman maahanmuuton torjunnassa, myös terrorismin torjunnassa. On tärkeätä, että tältä osin myöskin tiedonvaihto EU-maiden yhteistyössä, myös transatlanttinen ja muu lähialueeseen liittyvä viranomaisyhteistyö toimii, koska laittoman maahanmuuton varjolla on myös aina vaara terroristisen verkottumisen ja kytkennän osalta. Näitä asioita on myös syytä selvittää. Näitä jo Pohjoismaissa joudumme selvittämään. Tämä koskee myöskin kiintiöpakolaisten valintaa, jossa pidän välttämättömänä, että valintahetkellä on turvallisuusviranomaisten ja suojelupoliisin arviot näissä asioissa mukana. Näin viime syksynä edellytin ja tulee edellyttää jatkossakin.

Sitten myöskin EU:ssa tulee tapahtumaan muutoksia. Meillä on keskusteltu maasta poistamisen ja palauttamisen kysymyksistä, yksittäisistä tapauksista. Ne ovat joskus poliisille todella hankalia asioita. Mutta on selvää, että kielteisen päätöksen jälkeen palauttamisenkin pitäisi tapahtua. Tältä osin perustettava Euroopan unionin rajavalvontavirasto tulee olemaan koordinoiva, yhteisiä palautuslentoja ym. järjestävä, ja on tietysti tältä osin tärkeätä, että Suomessakin tätä palautuspuolta tehostettaisiin. Meillä ei siinä olla ihan sillä tasolla kuin pitäisi olla. Myöskin EU:n ja kolmansien maiden välinen sopimuspolitiikka takaisinottosopimusten osalta on erittäin tärkeä, ja omalta osaltani tuen ja Suomi tukee komissiota näissä tärkeissä pyrkimyksissä. On tärkeää, että yksittäiset jäsenmaat eivät lähde kahdenvälisiin järjestelyihin, vaan Suomen etu jälleen tässä on komission toimintakyky, että komissio pystyy tekemään koko EU:ta koskevia ja kattavia takaisinottosopimuksia ja tältä osin yhdessä tehokkaasti vahvistamaan koko EU:n suojaa laitonta maahanmuuttoa vastaan.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Oikeastaan ministeri Rajamäki otti esiin näitä turvapaikan käsittelyaikoja sillä tavalla kuin olin itsekin ajatellut, että pitäisi löytyä jokin konkreettinen aikamäärä kuitenkin, mikä olisi hyvän tavan ja käytännön mukaista saada sellainen asia päätökseen. Ne kertomukset ovat aika kestämättömiä, joissa kahdesta neljään vuotta joku on viettänyt aikaa maassamme ikään kuin kotoutuen sinne asemaan, mihin on sijoitettu, mutta olematta silti osallinen esimerkiksi kotouttamistoimenpiteisiin, niihin, mitä me täällä eduskunnassa niillä olemme tarkoittaneet.

Siinä mielessä ed. Soinin vaatimus varmasti, että lausumassa määriteltäisiin jokin aika turvapaikan käsittelylle, on oivallinen, mutta siinä kirjattu kuukauden aika tällaiseen käsittelyyn on kyllä utopistinen. Mielestäni sitä siinä mielessä ei voi olla suoraan kannattamassa, mutta ajatuksena on se, että meidän tulee pitää tämä asia nyt jotenkin käsissä, niin että Ulkomaalaisvirasto resursoidaan oikeasti ja tarvittaessa myös hieman vaihdellen tilanteen mukaan, niin että käsittelyajat eivät venähdä jatkossa sellaisiksi kuin ne ovat olleet.

Tästä ulkomaalaislain kokonaisuudesta itse työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä nimenomaan tähän työperäiseen maahanmuuttoon perehtyneenä siinä näkökulmasta, mikä myös mietinnöstä näkyy, haluan vain todeta, että todellakin, työperäinen maahanmuutto on se iso asia. Se on moninkertaista turvapaikanhakijoiden lukumäärään verrattuna. Siksi siitä keskusteleminen on tärkeää ja se, että erityisesti hallituksen piirissä aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa pohditaan, työryhmä työskentelee ja vielä yhtenä asiana erityisesti opiskelijoiden asia osana myös sitä aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa perusteellisesti käsitellään.

Kaiken kaikkiaan perussanomana on varmasti se, että laillinen maahanmuutto joustavaksi ja EU:n laajuudelta laitonta maahanmuuttoa vastaan niillä keinoilla, mitä meillä mahdollisesti käytettävissä on.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan pari asiaa vielä lyhyesti. Perussuomalaisilla ei ollut edustajaa hallintovaliokunnassa. Olemme kuitenkin perehtyneet tähän erittäin tarkasti, ja uskon, että olemme tehneet laatuisaa keskustelua ja laatuisia esityksiä huolimatta siitä, että emme ole saaneet kuulla näitä asiantuntijoita siellä. Olemme kuunnelleet Suomen kansaa ja tiedämme, että tässä asiassa Suomen kansa on meidän kannallamme. On tehty hyvä lakiesitys, ja se olisi ollut näillä parilla kolmella perussuomalaisella esityksellä vielä parempi. Emme olisi joutuneet näihin tilanteisiin, joiden kanssa todennäköisesti taas pikakäännytysasian puitteissa seuraavan lentokoneen Seutulaan laskeutuessa jälleen olemme tekemisissä.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi: Meillä ollaan ystävällisiä, ja me kohtelemme ihmisiä ystävällisesti, kun he tulevat tänne töihin, työluvat on järjestettävissä. Ei ole ongelmia. Tilanne on se, että kun Suomeen tullaan, eletään meidän sääntöjemme mukaan. Täällä päiväkodeissa vietetään joulua ja kouluissa lauletaan suvivirret. Kun nämä ottaa huomioon eikä lähdetä näissä asioissa lipsumaan ja pelleilemään ja vaatimaan poikkeuksia, niin kaikille on täällä tilaa ja pystytään hoitamaan asiat. Mutta jos lähdetään tällaisissa kulttuurikysymyksissä tuputtamaan niin kuin vieraita ajatuksia, siitä tulee vaikeuksia. Toivon, että näin ei tehdä.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! En voi olla missään nimessä kannattamassa ed. Tennilän tekemää lausumaehdotusta työmarkkinajärjestöjen itsenäisestä kanneoikeudesta.

Meillä on käsittääkseni tällä hetkelläkin aivan toimiva järjestelmä, ja jos on olemassa epäilys siitä, että työpaikalla ei makseta yleissitovan työehtosopimuksen mukaisia palkkoja, ammattiliittohan voi välittömästi pyytää työsuojeluviranomaisia tarkastamaan tämän tilanteen. Nykyinen järjestelmä on varsin aukoton, ja keinoja puuttumiseen tälläkin hetkellä löytyy varsin hyvin. Sen sijaan oikea tapa on mielestäni taata työsuojeluviranomaisille riittävät resurssit myös ulkomaalaisten työsuhteiden osalta. On aivan turhaa lisätä tässä tilanteessa enää korporaatioiden valtaa.