Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Sinänsä esitys on aivan hyvä. On totta, että taiteen kenttä on laajentunut. Toki tästä nimikkeitten joukosta puuttuu vielä monta uutta taiteenalaa, kuten sirkus.

Mutta itse kuitenkin olen hyvin pettynyt tähän järjestykseen, jolla hallitus on tuomassa näitä arvostuksia taiteelle. Nimittäin taiteilijajärjestöt itse pitäisivät ensisijaisena tehtävänään, että taiteilijaeläkkeitä oltaisiin kasvattamassa. Valitettavasti tämäkään hallitus ei näytä ainakaan ensi töikseen tuovan muuta kuin mainetta ja kunniaa, vaan ei sitä talouden turvaa taiteilijoille. Taiteilijaeläkkeitten lisäämisestä on sovittu jo kymmenen vuotta sitten. Valitettavasti yksikään hallitus tähän mennessä ei ole noudattanut silloista hallituksen päätöstä lisätä taiteilijaeläkkeiden määrää. Ja pelkästään se määrä, joka tänä vuonna näitä taiteilijaeläkkeitä haki, ylitti moninkertaisesti, jopa kymmenkertaisesti, lähes satakertaisesti, ne myönnetyt taiteilijaeläkkeet. Tämä osoittaa, että taiteilijoiden osalta juuri tämä eläketurva-asia ja taiteilijaeläkkeen mukanaan tuoma turva on erittäin merkittävä ja sitä arvostettaisiin ehkä taiteilijapiireissä vielä enemmän kuin niitä muutamia arvonimiä, jotka lankeavat kuitenkin vain harvoille taiteilijoille.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Edelliseen puhujaan on helppo yhtyä. Täällähän lukee esityksen vaikutuksissakin, että arvonimien määrän lisäämisestä ei aiheudu valtiolle kustannuksia. Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia, eli kiva tämmöinen oikeistohallituksen kädenojennus taiteilijoille. Tietysti tässä on vielä tämmöinen perversio, että tasavallan presidentti voi taiteen keskustoimikunnan esityksestä myöntää akateemikon arvonimen. Eli tämä lakihan koskee sitä, että kun taiteen puolella on 8 akateemikkoa, tällä hetkellä 7 nimitetty, niin niitä voi olla 11. Kuitenkin tieteen puolella on edelleen 12 akateemikkoa, eli tässäkin tiede jää etuottoon. Esimerkkinä mainitsen tästä perversiosta sen, että kun Villa Lantessa olen pari kertaa vieraillut, niin tänä päivänä, kun aina puhutaan siitä Roomasta ja taiteen kehdosta, Villa Lantesta, niin siellä on yksi taiteilija monen vuoden odotusajalla ja jonotusajalla ja kymmenkunta tieteentekijää. Mutta niin kuin hallituskin on korostanut, innovaatio ja luovuushan kuuluukin tieteentekoon ilmeisesti ja tähän tulevaan sivistys- tai mikä innovaatioyliopisto tämä oli.

Tämä on aika koristeellinen ja mitäänsanomaton juttu, mutta onnea vaan tuleville akateemikoille kuitenkin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoittiko ed. Pertti Virtanen todella sitä, että tämän laatuisia huomionosoituksia ei saisi olla ja tunnustuksen osoituksia ei saisi olla, jos ei niistä suoranaisesti tule rahallista etua? Jos se on todella tämä viesti, joka äskeisestä puheenvuorosta tänne etupenkille kiiri, niin olen jyrkästi eri mieltä tässä asiassa. Juuri tämän laatuisia tunnustuksia yhteiskunta tarvitsee ja taidemaailma tarvitsee.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueen edustaja, ed. Pulliainen ei kuunnellut loppuun asti. Viimeisessä lauseessa onnittelin jo tulevia akateemikkoja. Totta kai tämä on hyvä kädenojennus, on odotettukin, että näin kävisi. Mutta kun täällä unohdetaan sitten kaikki nämä, mitä ed. Sirnö aikoinaan luetteli: todellisesti tarvitaan taiteilijaeläkkeitä, läänintaiteilijajuttuja enemmän ja kaikkea muuta. Tämä on pitkä asia, mutta tämä on hyvä, pieni, kaunis koriste tähän, ja toivottavasti se nyt ei sitten jää tähän, enkä luettele enää uudestaan niitä syitä, minkä takia toivon, että tämä ei jää tähän. Kiitoksia kuitenkin ed. Pulliaiselle huomiosta.

Claes Andersson /vas:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tämä on hyvä lakiesitys. On oikein, että taitelijaprofessorien tai akateemikkojen määrää lisätään. Ei ole mitään muutosta tapahtunut vuoden 1970 jälkeen. Se, mikä tietysti, niin kuin ed. Sirnö sanoi, olisi kuitenkin hyvin tärkeätä — ja se ei tietysti sodi tätä vastaan — on se sosiaali- ja eläketurvan järjestäminen, joka hallitusohjelmassa nyt luvataan, mutta se jostain syystä tökkii eikä etene. Sehän olisi aivan välttämätön asia.

Sitten vähän hämmästyttää se asia, että tämä ei aiheuta mitään taloudellisia rasituksia. Minun käsitykseni on ollut, että taiteilijaprofessuuriin kuuluu tiettyjä rahallisia etuuksia. Ehkä minä olen väärässä. Mutta olisi ollut ehkä hyvä, että tästä ehdotuksesta selkeästi olisi käynyt ilmi tämäkin seikka.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesityshän on kaiken kaikkiaan hyvä, ja tässä otetaan huomioon se, että taiteen kenttä on muuttumassa, niin kuin ed. Sirnö muun muassa sirkustaiteen mainitsi. Ennen kaikkea mediataide varmasti tulee olemaan tulevaisuudessa isossa roolissa ja pelkät elokuva, säveltaide, näyttämötaide jne. eivät pelkästään riitä. Sitä paitsi tässä on hyvä asia se, että on myös taiteilijoita, jotka edustavat useampaa kuin yhtä taiteenlajia, elikkä tässä huomioidaan se, että näitä ei kiintiöidä taidealakohtaisesti.

On tietysti totta, että totta kai tätä eläketurvaa tulisi parantaa taiteilijoilla, ja minusta hyvä kädenojennus tässä suhteessa oli apurahan saajien sosiaaliturvapaketti, joka nyt auttaa nimenomaan pätkätöissä olevia taiteilijoita ja tutkijoita. Siinä ollaan minun mielestäni oikealla tiellä. Eli siinähän maksetaan kulut tämän apurahan päälle, ja se on hyvä asia. Mutta totta kai aina enempi toivoisi tietysti myös valtion osallistuvan taiteilijaprofessoreiden ja taiteilijoiden apurahojen lisäämiseen.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen kakkoshallitus lähtee voimakkaasti yhteiskunnan kehittämisestä liikkeelle laaja-alaisesti, ja siinä suhteessa on erittäin tärkeää, että tutkijat ja taiteilijat saavat arvonnousua. On erittäin tärkeää, että akateemikon arvonimi on suhtkoht pienellä joukolla, se ei voi olla massiivinen nimike taiteilijoille, vaikka heitä tosiasiallisesti varmasti voisikin olla paljon enemmän palkittavana tai huomionosoitusten kohteina. Matti Vanhasen hallitus myös lähtee liikkeelle sosiaaliturvan kehittämisestä nimenomaan apurahan saajien, tieteen ja taiteen harjoittajien, keskuudessa, ja tämä on koettu erittäin tärkeäksi asiaksi. Totta kai myös eläkeasiat ovat niitä, jotka edelleen vaativat huomioimista, aivan niin kuin ed. Alatalo tässä vieressä totesi.

Tämä esitys on hyvä, ja tämä vie eteenpäin tieteen ja taiteen kenttää ja suo sen arvostuksen, mikä sinne kuuluu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tietysti hallituksen esitys 47, joka lisää taiteenharjoittajien akateemikko-nimitystä, on oikean suuntainen, kun taide kehittyy ja monipuolistuu, niin kuin täällä on tullut esille. Mutta edustajat Sirnö ja Claes Andersson ovat varsin oikeassa: hallitus samalla unohtaa kyllä nämä taiteilijaeläkkeet. Osa taiteilijoista, pitkän työn tehneistä ihmisistä, saa vain puolet siitä taiteilijaeläkkeestä. Se on todella vähäinen. Tiedämme, mitä eläkeindeksi merkitsee: se raahaa koko ajan perässä muusta ansiotasosta ja palkkaindeksistä. Näin ollen olisi myös ollut varsin toivottavaa, että pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen huomiokyky olisi ulottunut myös sille alueelle ja toimisi siellä.

Mitä tulee apurahojen huomioon ottamiseen eläkekertymässä, se on tietysti hyvä asia, mutta se ei ole sama kuin että nostettaisiin näitä olemassa olevia taiteilijaeläkkeitä.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin tätä taitelijaeläkettä hieman kommentoinut, koska se täällä tulee hallituksen esityksen ohi esille. Se on käsittääkseni nimenä väärä. Ei pitäisi puhua taiteilijaeläkkeestä, koska siinä ei toteudu tietyillä kriteereillä eläkkeellepääsy, vaan se on määrärahasidonnainen. Siihen kohdennetaan vuosittain tietty määrä rahaa, ja sen mukaisesti tietty osa taiteilijoista pääsee eläkkeelle — tai sanotaan, että he pääsevät eläkkeelle. Se ei ole varsinaisesti eläke kyllä tarkoitukseltaan, vaan se on jotain muuta. Eläkehän on semmoinen, joka annetaan tietyillä kriteereillä kaikille, jotka ne täyttävät. Ikä on yksi kriteeri ja palveluaika toinen, terveydentila kolmas jne. Minusta tämä on aikamoinen ongelma jopa Suomessa. Se on reliikki vanhalta ajalta, ja tähän täytyisi kyllä meidän saada tarkempi asiaan paneutuminen.

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä on siinä oikeassa, että niin sanottuja taiteilijaeläkkeitä on aivan liian vähän. Ne eivät kata lainkaan sitä tarvetta, ja niitten myöntäminen on myöskin aivan erilaista kuin eläkkeen myöntäminen. Voisi sanoa, että ne ovat enemmän eläkeapurahoja tai jotain sellaista luonteeltaan. Ja koskaan ne eivät tietysti pysty täyttämään sitä tarvetta, mitä taiteilijoilla on niin kuin muillakin ammattiryhmillä, todelliseen eläketurvaan. Jos joka kymmenes tai joka viidestoista taiteilija voi saada koko- tai puolitaiteilijaeläkkeen, niin se on jo hyvä. Tämä on vähän tämmöinen näennäisratkaisu, jolla ei eläkekysymystä millään tavalla ratkaista.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilän nostama näkökulma on erittäin hyvä.

Eräs tuttavani, 30 vuotta ykkösluokan laulajana Suomessa toiminut, joutui sairauden takia luopumaan laulajan urastaan ja oli yllättäen tilanteessa, että hänen yrittäjäeläkkeensä, jota hän oli pienistä sirpaletuloistaan vuosien ajan kerännyt, olikin aivan onneton ja hänellä ihan oikeasti tämä aikoinaan arvonimeksi tarkoitettu ylimääräinen taiteilijaeläke on osa hänen toimeentuloansa, osa perusturvaa, jolla hän yrittää paikata sitä ongelmaa, että kesken uran on joutunut syrjäytymään työelämästä.

Kyse onkin aivan oikein, niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, siitä, että tämän ei pitäisi olla osa normaalia eläkejärjestelmää. Tämän pitäisi olla arvonimi siinä kuin taiteilijaprofessuurikin, kertomus siitä, että yhteiskuntamme arvostaa kyseistä taiteilijaa. Valitettavasti vaan tilanne on se, että tällä hetkellä taiteilijat joutuvat hakemaan ylimääräistä taiteilijaeläkettä, vaikka se on pieni ja niitä jaetaan hyvin vähän, yksinkertaisesti siitä syystä, että heillä ei välttämättä muunlaista eläketurvaa käytännössä ole. Niinpä toivon, että hallitus mahdollisimman pikaisesti ... On toki hyvä, että se apurahan saajien eläketurva ratkaistaan, mutta se on vaan jäävuoren huippu.

Kyseinen 30 vuotta alalla toiminut laulaja ei nimittäin ollut kertaakaan apurahalla, ja hänellä on eläke- ja sosiaaliturvaongelma siitä huolimatta, eli muitakin ongelmia on. Senpä takia tälle ylimääräiselle taiteilijaeläkkeelle ensi askeleena pitäisi tehdä niin, että sen tasoa nostetaan ja määrää ainakin parillakymmenellä vuosittain ja tehdään tämmöinen tietoinen suunnitelma, miten niitten ansioituneitten taiteilijoitten elämää, työtä kunnioitetaan, jotka ovat kuitenkin sen luovan panoksensa tämän yhteiskunnan hyväksi antaneet.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran edustajille Akaan-Penttilä ja Claes Andersson, että nämä sanat "apuraha" ja "eläke", nehän ovat naurettavia, jos niitä oikein kuuntelee. Nyky-yhteiskunnassa joku köyhäinapu tai apurahahan on ihan jäänne jostain halveksunnasta koko taidetta ja mitä tahansa näyttelijöitä kohtaan, niin että näitä nimikkeitä nyt voisi muuttaa, kun niitä muillakin aloilla muutetaan. Eläke ja elätti ovat aika lähellä toisiaan sitten, kun ajatellaan justiin taiteilijan suhteen tätä, että kyse ei ole itse hankitusta eläkkeestä siinä mielessä ollenkaan.

Mutta sen verran sanoisin, jotta ed. Alatalo ja vierustoveri rauhoittuisivat, että kun tässä laissa tosiaan lukee näin, että "taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista annetun - - lain muuttamisesta", niin tämä ei koske ollenkaan taiteilijaprofessuureja eikä valtion taiteilija-apurahoja, vaan tässä muutetaan vaan yksi kohta. "Tasavallan presidentti", niin kuin minä luin, eli tulee kolme akateemikon paikkaa lisää, ja tämä on kuulema loistava uudistus ja hienoa kehitystä.

Pannaan tämä ihan oikeisiin rajoihin: tämä on oikean suuntainen arvonanto ja hienoa, että jotkut kolme enemmän kuin ennen saavat nyt jonkun nimikkeen, mutta tällä ei ole mitään tekemistä itse tuon otsikon kanssa. Sen takia luin näitä perusteluitakin, että vähän yksinkertaisemmatkin ymmärtäisivät, mistä tässä on kyse.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajat Susanna Haapoja ja Alatalo käyttivät täällä puheenvuoroja, joitten ajatuksiin haluan yhtyä. Akateemikko-arvonimeä ei kovin suurelle joukolle voida ajatella, koska me olemme tottuneet perinteisesti siihen, että tähän arvonimeen liittyy suuri koeteltu osaaminen, ja sen vuoksi yhdyn mainittujen edustajien käyttämiin puheenvuoroihin.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! On ihan hyvä asia, että akateemikkoja tulee muutama lisää. Kolme lisää on ihan riittävä määrä. Mutta puhun minäkin tuosta taiteilijaeläkeasiasta.

Taiteilijaeläke tällä hetkellä, jos en ihan väärin muista, on 1 159 euroa 93 senttiä, about, siinä kieppeillä. Hyvin pieni se on joka tapauksessa. On ikävää, että kulttuuriministeri Wallin poistui salista, hänkin olisi kuullut vähän näitä meidän mielipiteitämme nimenomaan taiteilijaeläkkeestä.

Ed. Akaan-Penttilä on siinä mielessä oikeassa. Se on väärä nimike, taiteilijaeläke. Aiemminhan vielä, sanotaanko kymmenen vuotta sitten, tuo niin sanottu taiteilijaeläke myönnettiin enimmäkseen kunnianosoituksena elämäntyöstä. Nykyään se on enemmänkin palkan jatke eli sosiaalinen avustus. Näin voi sanoa, koska vain noin 10 prosenttia noista hakijoista sen nykyään onnistuu saamaan. Se on varmasti monille niille, joille se myönnetään, merkittävä lisä toimeentuloon. Mutta minä olisin kyllä sitä mieltä, että tuo taiteilijaeläke pitäisi saada jossakin vaiheessa palautettua siihen arvoon, miksi se on aikoinaan muodostettu, nimenomaan kunnianosoitukseksi elämäntyöstä. Siinä mielessä, kun se oli kunnianosoitus elämäntyöstä eikä palkan jatke, niin voimme ymmärtää, että on juuri näin. Muussa tapauksessa sitä ei elämänsä aikana olisi voinut saada muun muassa Toivo Kärki, jonka tulot olivat kohtuulliset varmaankin. Tiedän vaan, että nykytaiteilijoista jo kauan meitä tanssilavoilla palvellut Reijo Taipale haki tänä vuonna kahdeksatta kertaa sitä eikä onnistunut saamaan, ja kyseessä on nimenomaan se, että tulotaso on niin korkea, mutta jonkunlainen kunnianosoitus elämäntyöstä jollakin toisella nimikkeellä esimerkiksi voitaisiin myöntää.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Otan ihan käytännön näkökulman tähän akateemikko-nimitykseen. Kun ajatellaan, että me elämme nyt pitempään, niin on ihan päivänselvää, että akateemikko-nimikkeiden määrää on lisättävä, koska ihmisten elinikäodote on pitempi. Ja monta kertaa palkitseminen voi olla muutakin kuin rahallista. Tietenkin taloudellinen toimeentulo on turvattava, mutta en halua nyt tällä kertaa tähän ottaa kantaa.

Mutta tiedän, että Suomessa elokuvataide on menestynyt hyvin. Ed. Haapojan isä on erittäin tunnettu ja arvostettu eteläpohjalainen näyttelijä, ja täällä on monta muutakin. On erittäin tärkeää, että voidaan osoittaa arvonimellä huomiota ja kiitosta tehdystä työstä. Esimerkiksi omalla alueellani Lahdessa muotoilu on erittäin keskeisellä sijalla, ja Muotoiluinstituutti on jopa niin suosittu, että kurssi voitaisiin täyttää jo pelkästään italialaisilla opiskelijoilla.

Tämä toimituskirja, jolla tämä arvonimi annetaan, on maksuton. Mielestäni se on hyvä asia, niin ei tule mitään keinottelun makua. Toivon, että nämä akateemikon arvonimet pystytään antamaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti eri aloille, että se ei mene sitten — rohkenen nyt sanoa — kaverilta kaverille.

Mikko Alatalo /kesk:

Herra puhemies! Vastauksena vain ed. Pertti Virtaselle, että ei tässä tietenkään ole kysymys siitä, että tässä nyt hihkuttaisiin tämän asian kanssa. Tässä vain otetaan huomioon se, että taide on monipuolistunut, on monenlaisia uustaiteita, myös media on yksi taiteenlaji tänä päivänä, ja näiden akateemikon arvonimien enimmäismäärä on käynyt riittämättömäksi.

Mitä tulee itse akateemikon arvoon, niin olen samaa mieltä kuin ed. Pulliainen, että siihen liittyy muutakin kuin raha. Se on nimenomaan prestiisin osoitus, se on arvostuksen osoitus, ja tässä nyt joustavasti nimenomaan tehdään mahdolliseksi myös se, että on poikkitieteellisiä taiteilijoita eikä sitouteta taiteenalakohtaisiin kiintiöihin näitä akateemikon arvonimiä.

Se, että tänne otettiin myös taiteilijoiden sosiaalinen asema muuten esille: Eihän akateemikon arvon ole tarkoitus tätä asiaa korjata. Se on eri asia, ja siihen vastasin, että on hyvä asia, että hallitus on ottanut tämän apurahan saajien sosiaaliturvapaketin, koska se on iso, mittava paketti. 2,7 miljoonaa ensi vuodelle on budjetoitu siihen. Sillä maksetaan apurahojen päälle sosiaalikuluja ja eläkekuluja, juuri niitä eläkkeitä, joista on paljon puhuttu, ja se on jo iso kädenojennus hallitukselta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Alatalo, kommenttina ed. Pertti Virtaselle vielä toisen kerran, että taiteen kenttä on laajentunut viime aikoina. Se on hieno asia. Yhä uusilla aloilla taiteen lohkoilla on tullut äärimmäisen eteviä, upeita ja jopa erinomaisen nuoria henkilöitä ihan maailman huipulle, ja silloin tietysti on ihan oikeaa politiikkaa hallitukselta lisätä akateemikon arvonimiä nyt muutamalla kappaleella niin, että eletään siinä ajassa, missä tämmöinen myönteinen ilmiö on meneillään.

Tommy Tabermann /sd:

Herra puhemies! On sinänsä hienoa, että jaellaan arvonimiä. Nehän usein työelämässä muuten korvaavat palkan. Ne hivelevät itsetuntoa. Mutta tässä tapauksessa me ehkä vielä saamme nähdä sellaisen ihmeen kuin kerjäävän akateemikon tuolla romanialaisten kerjäläisten vieressä, jos tämä kehitys jatkuu sellaisena kuin nyt näyttää, koska nyt suurten ikäluokkien taiteilijat ovat tulossa eläkeikään. Siellä on varsinainen eläkepommi. Tässä talossa ei varmaan tunneta näitä perustekijöitä, joiden varassa esimerkiksi kirjailijat elävät. Vaikka kirjailija myy kuinka hyvin kirjaa, niin yhdestäkään kirjasta ei kerry minkäänlaista sosiaaliturvaa tai eläkettä, ei sitten sentin vertaa, joten tämä kerjäävä akateemikko voi olla huomenna aivan faktaa tuolla ulkona.

Mitä näihin eläkkeisiin vielä tulee, niitä jaettiin tänä vuonna viikko sitten 35 eläkevuotta, osa oli jaettuja. Hakijoita oli yli 500, niin että siinä on se suhdeluku. Tämä on vain jäävuoren huippu tämän luovan luokan hädästä. Lähivuodet näyttävät, että nämä luvut moninkertaistuvat.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä katson niin kuin ed. Alatalokin, että tämä akateemikon arvonimi sinänsä on jo niin suuri kunnianosoitus, että se nostaa taiteilijan arvostuksen ihan eri sfääreihin kuin olla ilman sitä. Tietenkin voimme lähteä vertaamaan tällaisessa keskustelussa sitä rahaan, mutta näyttää olevan, että monet kansanedustajat mittaavat kunnioitusta, kauneutta ja arvoa pelkästään rahassa. Minusta nämä pitää ainakin kokeneen poliitikon pitää erillään toisistaan. En suinkaan väheksy eläkeasioitten ja raha-asioitten hoitoa, päinvastoin.

Kuten ed. Alatalo sanoi, on esimerkiksi erittäin surullista, että tällainen maailmankuulu taiteilija, jonka näyttelyt kiertävät ympäri Eurooppaa, eli Schjerfbeck eli varsin vaatimattoman, jopa surullisen elämän ja on nyt kuitenkin ainakin Euroopan laajuisesti erittäin arvostettu.

Sitten ed. Pulliainen totesi, että tosiaan meillä on uusia aloja. Esimerkiksi tanssin alalla on paljon uusia nimiä, ja sitten elokuva mainittiinkin täällä jo. Tämä on yksi työllistävä alue, ja se on otettava huomioon. Voin vain sanoa, että niitä löytyy ympäri Suomea, niitä lähtee kaikilta paikkakunnilta. Voin sanoa esimerkiksi, ketkä koskevat Lahtea: Osmo Vänskä, joka on toiminut arvokkaasti Lahden hyväksi, samoin Saraste.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Tabermanniin kaikin tavoin yhtyen ja tosiaan vielä ehkä kolmannen kerran nyt ed. Pulliaiselle, että en vastusta tätä, vaan sanoin — kerron vielä kerran — että kun näitä tieteilijöitä on 12, niin nytkin on vaan 11, ja ehkä joku vielä tajuaisi, että haluan enemmänkin akateemikkoja. Tietysti täällä on Aamulehden toimittajakin, joka varmaan kirjoittaa, että vastustin tätä asiaa.

Tätä aikoinaan ed. Kiljunen nimitti suomalaiseksi poliittiseksi metodiksi — minä nimitin sitä fasistiseksi metodiksi — eli muutamat edustajat tuppaavat kääntämään aina toisen puheen toiseksi. Minä kyllä kannustan sitä, että tulee enemmän akateemikkoja, mutta liitin sen sitten tähän muuhun. Koska itse olen aikoinaan ollut ensimmäinen populaarimusiikin läänintaiteilija, josta tuli sitten poikkitieteellinen populaarikulttuurin läänintaiteilija, niin tiedän vähän paremmin kuin moni näistä, jotka nyt tässä yrittävät ikään kuin väittää, että vastustaisin tätä, vai mitä ed. Alatalo, vai mitä ed. Nurmi, vai mitä Aamulehden toimittaja? Kannustan ja kannatan, että meillä olisi enemmänkin taiteen puolen akateemikkoja, mutta kun se jää tämmöiseksi arvonimikikkailuksi yksinään, niin tämä muistuttaa enemmän keskiajan tai Ranskan tai Suomen näitä arvonimijuttuja, että annetaan arvonimi ja se riittää. Onneksi tässä on yksi hyvä puoli. Kaikki muut arvonimet melki joutuu ostamaan ja maksamaan tuo porvaripuoli nykyään, mutta tästä arvonimestä ei joudu maksamaan. Ehkä tämä on se taiteilijoille annettu etuisuus.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Kukaan ei täällä varmastikaan kiistä sitä, että jokainen akateemikko on arvonimensä ansainnut, mutta, ed. Nurmi, arvostus ja arvonimi on aika huonoa valuuttaa ruokakaupassa, apteekissa tai vuokrarästejä maksettaessa, ja tämä on todellisuutta tämän päivän taiteilijoille, niille, jotka ovat nyt tulossa eläkeikään. Heillä on ihan oikeita toimeentulo-ongelmia, joita se, että akateemikkojen määrää lisätään, ei poista.

Miksi itse nostin tämän taiteilijaeläkkeiden määrän ja suuruuden tänne keskusteluun, on juuri se huoli, mikä tulee taiteilijoilta itseltänsä, että he olisivat arvostaneet Vanhasen kakkoshallitusta huomattavasti enemmän, jos se ensimmäisenä asiana olisi tuonut tänne sen arvostuksen, joka on mitattavissa rahassa, eli sen, että taiteilijat myös eläkkeellä tulevat toimeen, ja sitten vasta toisena, kakkosasiana, tämän. Olen aivan varma, että jokainen tuleva akateemikko on hyvin ylpeä siitä arvosta, koska elinaikana vain x määrä akateemikkoja voi olla. Totta kai se on arvostettu asia, mutta uskoisin, että sadat ja tuhannet taiteilijat olisivat arvostaneet vielä enemmän, jos hallitus olisi antanut jonkin sortin signaalin siitä, että heidän perusturvaansa edes eläkkeellä ollessa ollaan nostamassa.

Tommy Tabermann /sd:

Herra puhemies! Itse kyllä suhtaudun tähän akateemikko-titteliin vähän samalla tavalla kuin prinssieverstiin, että se usein vähän hymyilyttää tärkeydessään.

Mutta tästä keskustelusta puuttuu nyt kokonaan puolikas, ja se toinen puolikas on nimeltään se, että näitä valtion taiteilija-apurahoja saa vain pieni, sanoisimmeko, kultapossukerho ehkä hyvin usein sisäsiittoisesti, kun taas puolet tulee yksityisistä säätiöistä ja esimerkiksi näinä päivinä jaetusta, kirjailijoista jos puhutaan, kirjastokorvausapurahasta, joka on siis korvaus siitä, että kirjat ovat vapaasti lainattavissa kirjastosta, niitä ei tarvitse ostaa, ja näihin ei liity minkäänlaista sosiaaliturvan elementtiä, ei tämän uudistuksen jälkeenkään. Suurin osa kirjailijoista elää, jos puhutaan taas kirjailijoista esimerkkinä, nimenomaan näillä apurahoilla vuosi vuoden jälkeen. Voin esimerkkinä mainita, että tutkimuksen mukaan keskiverto suomalainen kirjailija ansaitsee teoksillaan vuosittain 2 000 euroa.

Tuija Nurmi /kok:

Herra puhemies! Koetin juuri siihen keskittyä puheenvuorossani ja mainitsinkin sen, mutta koska arvostamani ed. Sirnö otti sen puheeksi, niin voin sanoa, että tunnen niin paljon taiteilijoita ja tunnen taiteilijaelämää, että tiedän, että akateemikon titteli ei takaa leipää suuhun, mutta se on arvostus siitä tehdystä työstä. Jos ei ole akateemista karriääriä tai väitöskirjaa tai muuta vastaavaa, niin mielestäni akateemikon arvonimi on mahtava saavutus taiteilijalle. Ainakin itse olisin siitä kovin tyytyväinen.

On toinen asia, ja juuri sanoin sen, että mielestäni kokeneen poliitikon pitää pystyä sitten erottamaan se, että on eri asia tämä taloudellinen turva. On totta, että akateemikonkin pitää pystyä elämään ja syömään ihan kuten muidenkin, lapsiperheiden ja vanhusten, mutta en lähtisi sekoittamaan näitä kahta asiaa, vaan haluan ainakin omissa puheenvuoroissani tällä kertaa keskittyä pelkästään tähän, että akateemikko-titteleiden määrä nostetaan, ja juuri se, että ne ovat maksuttomia, koska tämä arvonimien rahankerjuu, kuka sen maksaa ja kuinka yhteiskunnan varoja käytetään arvonimien maksamiseen ja hankkimiseen ja kuinka varsinkin, jos nyt sanotaan ihan suoraan, vasemmistolaisillekin ovat ruvenneet arvonimet kelpaamaan ... Ehkä tämä akateemikko, kun se on maksuton, kelpaa sinne paremmin, mutta nämä maksullisetkin arvonimet ovat vasemmistolaisille ruvenneet kelpaamaan.

Mikko Alatalo /kesk:

Herra puhemies! Tosiaankin, kysehän on akateemikkojen määrästä, ja taiteen puolella siitä on puhuttu, mutta tämä ei liene ensimmäinen kerta, kun keskustelu leviää tällaiseksi yleiskulttuurikeskusteluksi tai viestintäkeskusteluksi.

Mutta sen vielä kommenttina ed. Tabermannille sanon, että näinhän se varmasti on, että tulevaisuudessa on entistä vaikeampi tavallaan sitä eläkettä tai sitä pottia saada esimerkiksi tekijänoikeusmaksuista tai joistain tällaisista, koska niitä tulevaisuudessa esimerkiksi musiikin puolella ei enää välttämättä saada, kun muututaan nettimaailmaan ja näin. Tämä on ihan suuri huolenaihe. Mutta edelleen korostaisin sitä, että tämän lakiesityksen kärki on juuri näitten muutamien huippujen palkitseminen, pitkän uran tehneitten taiteilijoiden palkitseminen.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! En malta olla vielä toteamatta edellisiin pariin puheenvuoroon sen verran, ettei tässä nyt ihan ole kyse pelkästään siitä, että tulee kolme akateemikkoa. On tässä erittäin tärkeä piirre, jota kannatan myös. Nimittäin tämä 4 § tosiaan alkaa näin, joka muutetaan: "Tasavallan presidentti voi taiteen keskustoimikunnan esityksestä myöntää akateemikon arvonimen erittäin ansioituneelle taiteenharjoittajalle." Nyt kun hallitus on kaventamassa kaikin tavoin tai ainakin suunnittelee kaventavansa presidentin valtaoikeuksia, niin minun mielestäni on erittäin tärkeätä, että tässä laissa on mainittu, näin tärkeässä laissa, se, että presidentti säilyttää ainakin tämän oikeuden.