Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Sopinee, että hieman pidemmän ja perusteellisemman kaavan mukaan esittelen tämän asian, kun julkisuudessa on kovin esitetty dubioita tämän hallituksen esityksen osalta.

Arvoisa puhemies! Viestinnän luottamuksellisuus on perustuslain nojalla jokaiselle kuuluva perusoikeus. Perustuslain mukaan myös jokaisen omaisuus on turvattu ja jokaisella on elinkeinon harjoittamisen vapaus. Nyt eduskunnan käsittelyyn tulevassa hallituksen esityksessä sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta konkretisoituu se, miten muun muassa edellä kuvatut perusoikeudet soveltuvat tutun fyysisen maailman lisäksi sähköiseen maailmaan, tietoyhteiskuntaan.

Vaikuttaa siltä, että tietoyhteiskunnassa kyse usein on erillisten teknisten, liiketoiminnallisten ja oikeudellisten vaatimusten samanaikaisesta yhteensovittamisesta. Eduskunta pääsee nyt ottamaan kantaa moneen uuteen ja tietoyhteiskunnan sääntelyn kannalta keskeiseen kysymykseen. Esitys sisältyy Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmaan, jossa todetaan, että hallitus edistää kansalaisten ja yritysten luottamusta arjen tietoyhteiskunnan palveluihin ja että varmistetaan yritysten toimintaedellytykset muun muassa yrityssalaisuuksien suojaa kehittämällä.

Sähköisen viestinnän tietosuojalaki tuli voimaan syyskuussa 2004. Lailla implementoitiin sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi. Uudella lailla teleoperaattoreita koskeva sääntely ulotettiin koskemaan yrityksiä ja muita yhteisötilaajia. Muutos oli suuri, eikä osaa sen seurauksista osattu ennakoida. Voidaan sanoa, että uudella sääntelyllä yksityisyyden suojan taso nostettiin Euroopan unionin, ellei koko maailman tiukimmaksi. Jo ennen lain voimaantuloa asetettiin sääntelyn toimivuuden seurantaa ja arviointia varten seurantaryhmä, jonka tehtäväksi asetettiin myös aloitteiden tekeminen sääntelyn muuttamiseksi.

Seurantaryhmässä edustettuina olivat keskeiset ministeriöt, tietosuojavaltuutettu, Kuluttajavirasto, keskusrikospoliisi, työmarkkinakeskusjärjestöt sekä muita yksityisiä ja julkisia tahoja, joiden toimintaan laki vaikutti. Seurantaryhmässä havaittiin ongelmalliseksi lain väärinkäytössäännöksen käytännön soveltaminen yhteisötilaajien oikeutettujen etujen suojaamisessa. Yhteisötilaajia ovat yksityiset ja julkiset organisaatiot, jotka itse tuottavat viestintäpalvelut työntekijöilleen ja muille käyttäjilleen. Esimerkiksi yritys, jolla on oma sähköpostipalvelin, on yhteisötilaaja. Yhteisötilaajien mahdollisuuksissa selvittää ja saattaa esitutkintaan omiin viestintäverkkoihinsa kohdistuneita tai niiden avulla tapahtuneita väärinkäytöksiä ilmeni vaikeuksia.

Esityksen väärinkäytöksiä koskeva osa valmisteltiin liikenne- ja viestintäministeriön jatkotyöryhmässä, jossa olivat mukana oikeus-, työ-, sisäasiain- ja valtiovarainministeriöt sekä työmarkkinakeskusjärjestöt. Työryhmän ehdotus on yksimielinen. Esitykseen ja siihen käytettyihin käsitteisiin on tehty useita tarkennuksia lausuntojen perusteella. Viimeisimmät muutokset on tehty oikeuskanslerin ja oikeusministeriön pyynnöstä. Esityksen valmistelussa on kiinnitetty erityistä huomiota perusoikeuksien tasapainoiseen toteutumiseen. Säännösten täsmällisyys, tarkkarajaisuus, hyväksyttävyys ja suhteellisuus ovat olleet valmistelussa keskeisinä elementteinä. Samoin erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, että esityksen oikeusturvakeinot ovat kattavat.

Valmistelussa kävi ilmi, että yritykset ovat erittäin haluttomia kertomaan julkisesti yrityssalaisuuksien vuotamisesta tai viestintäverkkojensa luvattomasta käytöstä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei keskeisiä yrityssalaisuuksia olisi vuodettu tai vuodettaisi sähköisen viestinnän avulla tai ettei yhteisötilaajien omia viestintäverkkoja käytettäisi luvatta huomattavaa haittaa aiheuttavalla tavalla. Suojelupoliisin mukaan noin 10 prosenttia yrityksistä ilmoittaa havainneensa ja 18 prosenttia epäilleensä laitonta tiedonhankintaa viimeisten kahden vuoden aikana. Piilorikollisuuden voidaan olettaa olevan merkittävää.

Esitystä valmisteltaessa arvioitiin seikkaperäisesti mahdollisuutta antaa väärinkäytösten selvittäminen yksin poliisin tehtäväksi. Yhteisötilaa-jien määrän, vikatilanteiden ja väärinkäytösten moninaisuuden, järjestelmien erilaisuuden ja tehtävän vaatimien resurssien laajuuden vuoksi tätä vaihtoehtoa ei pidetty työryhmässä lainkaan toteuttamiskelpoisena. Kyse on yhteisötilaajien omien viestintäjärjestelmien päivittäiseen ylläpitoon liittyvistä tehtävistä, joista kunkin yhteisötilaajan on välttämätöntä huolehtia itse. Samalla yhteisötilaaja pystyisi rajaamaan epäilyn piiriä ja näin turvaamaan toimintansa jatkumisen. Rikosten esitutkinnan suorittaisi edelleen poliisi. Esityksellä ei siirrettäisi poliisin tehtäviä yrityksille.

Kun yhteisötilaajan oma viestintäverkko tai viestintäpalvelu häiriintyy, vasta tunnistamistietojen käsittelyllä päästään selvittämään, onko kyse järjestelmän toimintahäiriöstä tai rikkoontumisesta vai onko joku käyttänyt väärin yhteisötilaajan omaa viestintäverkkoa tai viestintäpalveluja. Jos yhteisötilaaja on joutunut rikoksen kohteeksi, on tunnistamistietojen käsittelyoikeuden salliminen perusteltua, jotta mahdollinen tutkintapyyntö voidaan laatia asianmukaisesti ja siten, että taataan samalla toiminnan mahdollisimman häiriötön jatkuminen esitutkinnan aikana.

Yrityssalaisuuksiin kohdistuvat rikokset ja luvaton käyttö ovat niin sanottuja asianomistajarikoksia. Rikoslain mukaan virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Esitutkintalain mukaan poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaan asianomistajalla on itsenäinen toissijainen oikeus nostaa syyte häneen kohdistuneesta rikoksesta.

Yritysten mahdollisuuksia käyttää tietohallinnollisia keinoja luottamuksellisten tietojensa suojaamiseen ei ole rajoitettu. Yritykset voivat käyttää ja käyttävät järjestelmiä, jotka pitävät kirjaa siitä, kuka on muokannut, tallentanut, tulostanut ja siirtänyt mitäkin tietoa. Esimerkiksi usb-muistitikulle kopioidusta tiedostosta saadaan tietää kopion tekijä ja ajankohta. Yritykset käyttävät tietopääomansa suojaamiseen myös kulunvalvontaa, kameravalvontaa ja salassapitosopimuksia. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin suuri osa yritysten toiminnasta tapahtuu viestintäverkoissa tai viestintäverkkojen välityksellä. Yrityksillä ei tällä hetkellä ole asianmukaisia mahdollisuuksia selvittää sähköisen viestinnän avulla toteutettuja tietovuotoja ja saattaa niitä esitutkintaan.

Suomi on ollut pioneerivaltio sähköisen viestinnän luottamuksellisuutta koskevassa sääntelyssä. (Ed. Tennilä: On ollut!) Tästä syystä muista maista ei ole saatavilla valmiita ratkaisumalleja. Muissa Euroopan maissa kysymys ratkaistaan yksityiskohtaisen sääntelyn puuttuessa lähinnä intressipunninnalla. Saadun selvityksen mukaan Isossa-Britanniassa on voimassa ehdotettua muistuttava sääntely, joka tosin ulottuu myös viestin sisältöön.

Esityksen mukaan yritysten ja muiden yhteisötilaajien tulee ensisijaisesti pyrkiä suojaamaan viestintäverkkonsa ja -palvelunsa sekä yrityssalaisuudet tietoturvatoimenpitein sekä käyttäjille annettavilla ohjeilla. Tunnistamistietojen käsittely on vasta viimesijainen keino. Yhteisötilaajalle annetaan mahdollisuus tietyissä vakavissa väärinkäyttötapauksissa käsitellä niiden omista viestintäverkoista lähettyjen sähköpostien tai muiden viestien tunnistamistietoja. Tunnistamistietoja ovat tiedot viestin lähettäjästä ja vastaanottajasta, tiedot viestinnän reitityksestä, kestosta, ajankohdasta tai siirrettävän tiedon määrästä tai käytetystä protokollasta. Ne ovat rinnastettavissa kirjeen osoite- ja postileimatietoihin. Viestin sisältöihin ei tämän esityksen mukaan voida puuttua. Puheluiden ja tekstiviestien tunnistamistiedot on suljettu esityksessä käsittelyoikeuden ulkopuolelle.

Ehdotuksen valvontamekanismi perustuu avoimuuteen työpaikoilla ja viranomaisvalvontaan. Tunnistamistietojen käsittelyssä noudatettavista käytännöistä ja tilanteista, missä tunnistamistietoja voidaan käsitellä, on laadittava kirjalliset ohjeet, ja ne on tuotava yhteistoimintamenettelyyn työpaikalla. Niistä on myös tiedotettava työntekijöille. Jos yhteisötilaaja ei ole työnantaja, on hänen aina tiedotettava käyttäjille tunnistamistietojen käsittelyssä noudatettavista menettelyistä ja käytännöistä. Käyttäjälle, jonka tietoa on manuaalisesti käsitelty, tulee aina ilmoittaa kirjallisesti käsittelystä ja siitä, millä perusteella yksittäistapauksessa käsittelyyn on ryhdytty. Vuosittain käsittelystä on annettava selvitys myös henkilöstön edustajille.

Esitettyjä käsittelyoikeuksia valvoo tietosuojavaltuutettu, jolle tulee antaa etu- ja jälkikäteiset selvitykset tunnistamistietojen käsittelystä. Tietosuojavaltuutettu voi velvoittaa rikkojan korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä tai asettaa velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon tai uhan, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään asianomaisen kustannuksella. Jos rikkomus on vakava, asetettava uhka voi koskea myös sitä, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan. Tietosuojavaltuutettu voi myös saattaa käsiteltävänään olevan asian esitutkinnan kohteeksi. Tämä siis tarkoittaa yhteisötilaajia, jotka käyttävät väärin tätä oikeutta.

Tunnistamistietoja voitaisiin käsitellä vain erityisen rajatuissa tilanteissa. Käsittely tapahtuisi ensisijaisesti automaattisesti ennalta määriteltyjen tekijöiden perusteella. Tunnistamistietojen käsittelyoikeus on rajattu vain väärinkäytösten selvittämisen kannalta välttämättömiin tietoihin. Tavanomaisen viestinnän tiedot eivät joutuisi tarkasteluun. Lisäksi kiinteän verkon ja matkapuhelinverkon puheluihin, tekstiviesteihin ja muihin vastaaviin viesteihin liittyvät tunnistamistiedot on rajattu, kuten totesin, käsittelyoi- keuden ulkopuolelle. Kuten sanottua, ehdotuksessa yhteisötilaaja ei saa väärinkäytöstapauksissa käsitellä viestin sisältöä lainkaan eikä tunnistamistietoja saa käsitellä lähdesuojan murtamiseksi.

Tunnistamistietojen käsittelyoikeuden rajauksella käsittelyoikeus on kohdennettu vain vakaviin väärinkäytöksiin liittyvien viestien tunnistamistietoihin. Ehdotus ei siten vaikuta esimerkiksi mahdollisuuteen käyttää verkkopankkia. Yhteisötilaaja voi tietenkin omistajana määrittää sen, mihin hänen verkkoaan voidaan käyttää. Useat yritykset kuitenkin sallivat verkkopankin käytön. Selvyyden vuoksi todettakoon, että muun muassa verkkopankkia käyttämällä ei voi paljastaa keskeisiä yrityssalaisuuksia eikä sen käytöstä voi olla merkittävää haittaa, vaikka sitä luvattomasti käytettäisiinkin, elikkä tämän lain tunnukset eivät silloin täyttyisi.

Tärkeää on huomata, että jos yhteisötilaaja käsittelee viestintäverkkonsa tai viestintäpalvelunsa ylläpitoon liittyvissä tehtävissä tai muutoin tunnistamistietoja lainvastaisesti, poliisilla on omat lainmukaiset toimivaltuudet suorittaa asiassa esitutkinta. Tunnistamistietojen käsittely ilman laillista perustetta on rangaistavaa viestintäsalaisuuden loukkauksena tai törkeänä viestintäsalaisuuden loukkauksena, josta voi seurata kolme vuotta vankeutta.

En halua ottaa liiemmin kantaa vuosien takaiseen Soneran urkintatapaukseen. Totean vain, että siitä puuttuivat kaikki etukäteisyyteen, avoimuuteen, tiedottamiseen, valvontaan ja selkeisiin pelisääntöihin liittyvät oikeusturvamekanismit. Muun muassa Soneran kaltaisten tapausten ennaltaehkäisemiseksi ja jälkikäteiseksi selvittämiseksi tarvitaan juuri ne pelisäännöt, joita hallitus nyt eduskunnalle esittää.

Edellä kerrottujen kokonaisuuksien lisäksi esityksellä annetaan teleyrityksille, lisäarvopalvelun tarjoajille ja yhteisötilaajille tietyin edellytyksin oikeus käsitellä tunnistamistietoja automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tilastollista analyysiä varten. Tilastollisesta analyysistä ei luonnollista henkilöä saa tunnistaa. Tilastollinen analyysi on tuotettava automaattisen tietojenkäsittelyn avulla. Ehdotuksella parannetaan myös mahdollisuutta huolehtia viestintäverkkojen ja -palvelujen tietoturvasta. Voimassa olevan lain tietoturvasäännökset eivät vastaa nykyisiä tarpeita roskapostin ja haitallisten viestien automaattiseksi suodattamiseksi ja tietoverkkoihin ja -palveluihin kohdistuvien hyökkäysten ja muiden uhkien selvittämiseksi ja torjumiseksi.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi jää, onko perusoikeuksien tasapainottamisessa tässä hallituksen esityksessä onnistuttu.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri esitteli kyllä ulkoluvunomaisesti tätä lakiesitystä, mutta jätitte kertomatta sen olennaisen, että tässä annetaan nyt työnantajalle suuremmat valtuudet kuin poliisille. Työnantaja saa — ilman että edes epäillään yrityssalaisuuksien vuotamista tai ilman että pyydetään lupaa miltään viranomaiselta, sen enempää tuomioistuimelta kuin keltään muultakaan — alkaa seurata viestejä. Tätä oikeutta esimerkiksi poliisilla ei ole, vaan poliisin pitää aina välttämättä ensin epäillä rikosta ja sitten vielä saada tuomioistuimen lupa. Te ette ollenkaan perustellut tätä, miksi näin pitkälle mennään.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tässä monta, sanoisiko, kummallisuutta tulee tämän lain tarkastelussa, jos sitä tarkastelee taloudellisesta näkökulmasta ja yksityisyyden suojan, perusoikeuksien, näkökulmasta. Voi sanoa, että nyt ollaan säätämässä kai sitten yksiä maailman tiukimpia lainsäädäntöjä, mikä kyllä on yksityisyyden suojaa vastaan, ei siitä pääse kovin paljon mihinkään. Me tulemme sinne perusoikeuskysymyksiin oikeinkin vahvasti. Jos katsotaan, ajavatko taloudelliset intressit ohi perusoikeuksien, niin on kovin vaikea katsoa siltä kantilta sitä asiaa, että näin olisi.

Kun tämän lain säätäminen on tapahtunut ainakin kuvaannollisesti niin, että on yhden yrityksen näkökulmasta sitä perusteltu, niin kyllä minun mielestäni mennään semmoiselle alueelle, että on kovin vaikea antaa sille lainsäädännölle ymmärrystä. Ja jos me katsomme sitä myös siitä näkökulmasta, että harmaa talous rehottaa tässä maassa, hallitus on kohtuullisesti ottaen toimeton sen suhteen, sille ei tehdä mitään mutta sitten mennään perusoikeuksiin kiinni, niin tulee olemaan kyllä todella vaikea asia käsitellä tätä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin vaikea laki, koska tämä todella menee syvällisesti sananvapauteen ja yksilönsuojaan. Minä en oikein ymmärrä — perustuslakivaliokunta toki kuuntelee ja katsoo eikä tässä vaiheessa ota kantaa, mitä tälle tehdään — mutta totean vain sellaisen asian, että eihän tietotekniikkayritys tai mikä tahansa yritys ota edes töihin, ellei supo ole tehnyt turvaselvitystä.

Toinen asia on, että suurin piirtein kaikki muut tunnistetiedot työnantaja saa selville paitsi sähköpostin, ja kuka hullu nyt sähköpostissa nykyaikana antaa vaarallisia tietoja. Minä sanoisin, että pahin uhka yritykselle ovat notkuvat johtajat kaljapöydän ääressä. Siellä ne salaisuudet paljastuvat, jos paljastuakseen ovat. Minä tiedän ja ymmärrän, että tämä tapaus on syntynyt Oulusta, koska siellähän Nokiasta lähti erilleen muutama huippuyksilö ja perusti oman firman ja vei mukanaan (Puhemies: Minuutti kulunut!) tiettyjä salaisuuksia. Tämä on Lex Oulu, valitettavasti.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuoreessa Hufvudstadsbladetissa teitä, ministeri Lindén, haastatellaan tästä lakimuutoksesta, ja haluan varmistaa, olemmeko minä ja toimittaja ymmärtäneet oikein. Haastattelun mukaan olette sitä mieltä, että jos nämä työnantajan uudet toimivaltuudet ovat ristiriidassa ihmisten perusoikeuksien kanssa, silloin on perusoikeuksiin puututtava. Voisitteko täsmentää, mitä perusoikeuksia tarkoititte ja mitä niille on tarkoitus tehdä?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Isoveli valvoo, ja jos tämä Lindénin esitys toteutuu, isoveljen valvonta tiukkenee ja ulottuu myös työntekijöiden sähköpostiviesteihin, joita työnantaja voi jatkossa seurata. Emme kannata tätä esitystä, sillä siinä puututaan nyt tietosuojaan rankalla tavalla. Jos on rikollisesta toiminnasta kysymys, sitä voidaan ehkäistä muulla tavoin, ja varmaan myöskään tosirikolliset eivät todellakaan sähköpostiviestejä käytä vakoilutoiminnassa. Eli tässä ammutaan kyllä nyt semmoisella tykillä, jonka kohteena on sitten lopuksi yksilöiden tietosuoja, ilman että tulosta edes tullaan saamaan.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on tosiaankin kaksi puolta. On toisaalta yksityisyyden suojan kannalta ongelmia. On tärkeää, että Soneran tapaisia työntekijöiden vakoiluja ei saa tapahtua. Toisaalta olen antanut itselleni kertoa, että monet yritykset eivät tosiaankaan edes kerro, kun yrityssalaisuuksia on vuodettu, firmat kärsivät ne omissa nahoissaan. Kun viestintäverkkoja käytetään laittomaan tiedonhankintaan, on tietysti ymmärrettävää, että yritykset ja yhteisötilaajat haluavat suojautua. Olen ymmärtänyt kyllä niin, että yritykset eivät saa poliisin tehtäviä. Eikö, ministeri, näin ole, kun tässä väitettiin ... (Ed. Sirnön välihuuto) — Tunnistetietoja saa, mutta ei niitä tekstien sisältöjä tietenkään, tämä on yksi tärkeä asia. (Ed. Laakso: Tässä vaiheessa!)

Sen vaan sanon, että esimerkiksi kun Viroon tehtiin tämmöinen hyökkäys viestintäverkkoihin, niin ihan yhtä lailla meilläkin voi tietysti olla pelkoja siitä, että saattaisi tulla soluttautuneita työntekijöitä, jotka haluavat hyökätä firmojen sisään, eli tässä on monta puolta. Toisaalta meidän täytyy muistaa myös yksilönsuoja ja yksityisyyden suoja.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksityisyyden suoja on erittäin tärkeä asia yksityisen ihmisen kannalta. Sähköisen viestinnän tietosuojalaki on tiukkuudessaan oikealla suunnalla, mutta alun pitäenkin varauduttiin selvittämään lain seurauksia asettamalla seurantaryhmä. Nyt on osoittautunut tarpeelliseksi muuttaa lakia muun muassa elinkeinotoiminnan kannalta keskeisten yrityssalaisuuksien paljastamisen selvittämiseksi. Muutos ei mahdollista viestin sisällön paljastamista, ja sen vuoksi muutos saattaa olla hyväksyttävä, ja kuten on esitetty, se on viimesijainen tietoturvatoimenpide, ja perustuslakivaliokunta arvioikoon sitten omaisuuden suojan ja yksityisyyden suojan suhteen.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy tässä salissa sanoa ääneen, että ihmettelen Rkp:tä ja vihreitä hallituspuolueina, jotka ovat perinteisesti edustaneet perusoikeuksia mutta ovat nyt näemmä hallituksen myötä siunaamassa selkeän perusoikeuksien loukkaamisen.

Perusoikeudet ylipäätänsä näyttävät olevan Vanhasen hallitusten hampaissa. Viime kaudella kokoontumisoikeutta yritettiin rajoittaa rajusti. Tällä kaudella lakko-oikeuden rajoittamisesta on puhuttu ja nyt mennään ihmisten kirjesalaisuuteen. Jättääköhän tämä hallitus jäljelle enää edes ajatuksenvapautta ihmisille?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin sanottiin, että onko tietoa. Se tapahtui talon ulkopuolella. Nyt se tapahtuu talon sisäpuolella, ja ministeri Lindén kutsuu sitä tietoyhteiskunnaksi. Oletteko ajatellut, ministeri, sitä, kun te noin perusteellisesti kuvasitte tätä aikaansaamaanne hallituksen esitystä, että jos tuo kaikki toteutuu toimivana uhkana, niin sehän merkitsee sitä, että kaikki tässä tarkoitettu toimeliaisuus siirtyy firman ulkopuolelle — on välineitä sielläkin — ja vain pöljät saavat sen kolmen vuoden vankeustuomion?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että tässä asiassa ministeri Lindén toimii suuryritysten juoksutyttönä. Työntekijöiden yksityisyyden suoja, tietosuoja, saa jäädä taka-alalle, kun aika orwellilaisella tavalla itse asiassa nyt tehdään kaikista työntekijöistä potentiaalisia rikollisia. Yrityksille annetaan oikeus seurata sähköposteja, suurempi oikeus kuin esimerkiksi poliisilla on. Kyllä nyt täytyy ihmetellä sitä, miten tällainen lainsäädäntöhanke on päässyt edes eduskuntaan asti. Erityisesti arvostamaltani ed. Kasvilta täytyy kysyä, miten vihreät ovat päästäneet läpi eduskuntaan asti tällaisen hankkeen, jossa keskeistä yksityisyyden suojaa ollaan rajoittamassa. Tietoyhteiskunnan varjolla ollaan tuomassa orwellilaista yhteiskuntaa Suomeen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä edustajat Alatalo keskustasta ja Karvo kokoomuksesta antoivat ehkä viitteitä siitä, miksi tämä laki nyt on täällä tämän sisältöisenä. Isot hallituspuolueet ovat ihan tyytyväisiä siihen, että kun perusoikeudet ovat vastakkaisia, vaikkapa yrityksen liikesalaisuuden suoja tai kansalaisen suoja yksityiseen kirjeenvaihtoon, olkoon se sitten sähköistä tai paperilla, niin kyllä se kansalaisen oikeus sitten väistyy. Teidän kahden puheenvuoroista kävi kyllä ihan selvästi ilmi, ettei ole tarkoituskaan muuta kuin miellyttää suuryrityksiä, jotka tätä lakia haluavat. Lex Nokiaksihan tätä on kutsuttu. Ihmettelen sitä, että todella hallitus lähtee tällä tavalla käskystä tekemään lakia, jota oikeasti ei tarvita. Jos halutaan liikesalaisuuksien vuotamiseen puuttua, niin silloin tulevat käyttöön nämä vakoiluohjelmat ja muut sellaiset eikä niin, että ihmiset lähettäisivät niitä sähköpostitse.

Odotan ministerin vastausta erityisesti tähän, miksi annetaan työnantajalle suurempia oikeuksia kuin poliisilla tällä hetkellä on. Vai onko tarkoitus seuraavaksi sitten antaa enemmän oikeuksia poliisillekin?

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! En kolmessa minuutissa kyllä ehdi kaikkiin vastata.

Haluaisin heti todeta ed. Lapintielle, että vaikka esitykseni oli puiseva, niin se kuitenkin piti sisällään hallituksen esityksen sisällön. Te ette siihen ole aivan selvästi perehtynyt, koska väitätte, että työnantajille annettaisiin ilman epäilyä mahdollisuus näitten tunnistamistietojen seuraamiseen.

Niin kuin omassa puheenvuorossani totesin, tässä on perustavaa laatua olevista asioista kyse. Perusoikeuksia punnitaan, yksityisyyden suojaa punnitaan, punnitaan omaisuudensuojaa, punnitaan elinkeinon harjoittamisen vapautta. Tässä mielestäni aivan oleellisesti on kysymys yhteisötilaajan eli yrityksen tai yhteisön oman viestintäverkon välityksellä lähetettyjen sähköpostiviestien tai muitten viestien tunnistamistietojen seuraamisesta.

Tässä on kaksi asiaa: Toinen on yrityssalaisuudet, jotka ovat tietysti tärkeä asia, mutta eivät ainoa kokonaisuus. Toinen on sitten viestintäverkkojen luvaton käyttö. Erityisesti tällä viestintäverkkojen luvattoman käytön puolella on paljon häiriötilanteita, jolloin on tarve selvittää, mistä tämä häiriö viestintäverkossa johtuu, esimerkiksi sähköposti on tukossa, ei voida selvittää, mistä se johtuu. Työryhmä, jossa olivat edustettuina sekä työnantajajärjestöt että työntekijäjärjestöt, oli yksimielinen tästä ehdotuksesta. Myös työntekijät ovat nähneet hyväksi, että luodaan ne pelisäännöt.

Ensisijainen menettely on ohjeistus, ja lähtökohta on se, että ne yritykset ja yhteisötilaajat, jotka kokevat, että heillä mahdollisesti on uhka yrityssalaisuuksien vuotamiselle tai heidän viestintäverkkojensa toimivuus on äärimmäisen tärkeää, voivat ottaa tässä laissa olevat pykälät käyttöön. Kaikkien ei tarvitse missään tapauksessa ottaa, se on jokaisen yhteisön oma valinta. Tässä on tehty mielestäni ehkä liiankin monimutkainen prosessi siihen, miten sitten huolehditaan näitten käyttäjien ja työntekijöitten oikeusturvasta, mutta samalla annetaan verkon haltijalle mahdollisuus selvittää ja saattaa esitutkintaan mahdollinen yrityssalaisuuksien vuotaminen tai verkon luvaton käyttö.

Vuonna 2004 säädetyn lain jälkeen käytännössä on käynyt niin, että valitettavasti, kun ei poliisille voi näyttöä epäillystä yrityssalaisuuden vuotamisesta osoittaa, tutkintaa ei ole tehty. Eli periaatteessa tällä hetkellä yhteisötilaajalla on oman viestintäverkkonsa osalta kädet sidottu, mutta kaikilla muilla tavoin, tietohallinnollisin tavoin muun muassa, voidaan seurata oman omaisuuden käyttöä. Esimerkiksi jos käytät työnantajan tai yhteisön tietokonetta, yhteisötilaajalla on oikeus selvittää, mitä kaikkea sillä tietokoneella on tehty, minkälaisia tietoja on tallennettu, minkälaisia asioita on käsitelty. Sähköinen viestintä on sähköisessä maailmassa ainut kokonaisuus, jossa ei tällä hetkellä ole olemassa työkaluja ikään kuin näitten erilaisten luvatto-mien käyttöjen tai väärinkäytösten selvittämiseksi.

Kun tämä tietosuojalaki vuonna 2004 implementoitiin, silloin, niin kuin totesin, tehtiin maailman tiukin sellainen. Suurin osa EU-maista implementoi vastaavan direktiivin huomattavasti kevyemmin, jos voi tämmöistä termiä käyttää. Silloin Suomessa haluttiin olla suoraryhtisiä ja tehtiin tiukka laki, joka on nyt sitten aiheuttanut ongelmia, kun tämänpäiväisessä tietoyhteiskunnassa viestintäverkkojen toimivuus on kaikkien kannalta, olipa se sitten yliopisto tai yritys, äärimmäisen tärkeää. Tässä täytyy muistaa, että tämä yrityssalaisuuspuoli on vain pieni osakokonaisuus tästä esityksestä. Tässä on paljon muitakin asioita, joilla tätä verkkojen toimivuutta halutaan edistää.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ymmärtää tietenkin sen, että työnantajalla on oikeuksia, mutta nämä oikeudet tälläkin hetkellä ainakin minun mielestäni ovat riittäviä. Se perustuu siihen työsopimukseen, joka tehdään silloin, kun mennään töihin. Tietovuoto ja jopa luvaton käyttö ovat automaattisesti irtisanomisperusteita, jos tämmöisen työnantaja havaitsee. Toinen asia on, että ne ihmiset, jotka ylipäätänsä ovat tämän tyyppisissä yrityksissä töissä — tunnen monta Oulun seudulla — ovat kyllä niin tiukasti sen yrityksen intressin omaksuneet, sen salaisuuden, että eiväthän he kerro edes, mitä he tekevät. Kyllä tällä hetkellä minusta tuntuu, että voi olla, että menee liiallisuuksiin tämä laki. Toinen asia, mikä tässä on, voi olla sekin, että tämähän on omaehtoinen laki. Tämähän ei perustu direktiiviin. (Puhemies: Minuutti kulunut!) EU:sta ei tullut tietosuojapäätösvaatimusta.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tässä nyt on kuitenkin sillä tavalla, että jotta poliisi voi tällaiseen toimintaan ryhtyä, niin poliisilla pitää olla syy epäillä ja sen lisäksi pitää hakea siihen toimintaan lupaa. Tässä riittää pelkkä ilmoitus yhteistoimintamenettelyssä, ja sitten on jälkikäteinen valvonta, mikä on ihan hyvä, että edes sellainen on tähän nyt sitten kirjattu, eli tietosuojavaltuutetulle sitten tehdään ilmoitus siitä, mitä on tehty. Mutta kyllä tämä nyt poikkeaa sellaisesta normaalista tavasta puuttua niinkin perustavaa laatua oleviin perusoikeuksiin kuin luottamuksellisen viestin salaisuus. Toivoisin, että ministeri kommentoisi sitä, miksi ei ole lähdetty tällaiseen normaaliin tapaan, että annetaan sitten esimerkiksi tuomioistuimesta lupa seurata näitä. Haluaisin vielä tietää sen, millä tavalla ja miten voidaan olla varmoja siitä, kun työnantajat saavat mahdollisuuden seurata näitä viestejä, että halu sitten katsoa niitten sisältöä myös ei nouse ylipääsemättömäksi. Tässä puuttuu kuitenkin todellisuudessa siltä työnantajalta se valvoja, jos tämä laki nyt hyväksytään. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Toivon, että ei hyväksytä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä mennään nyt sinne perusoikeuksien puolelle hyvin vahvasti ja kovin kevein perustein. Jos me vertaamme sitä tilannetta siihen lainsäädäntöön, mikä meillä tällä hetkellä maassamme on, ja siihen, että poliisi joutuu hakemaan oikeusistuimen päätöksen sille toiminnalle, se on jollakin lailla ymmärrettävää ja se on johdonmukaista, kun puhutaan rikoksien selvittämisestä. Mutta kun puhutaan tämän suuntaisesta toiminnasta, niin kyllä minun mielestäni ollaan ottamassa sellaista askelta, jota suomalaisessa yhteiskunnassa ei pidä ainakaan näillä tiedoilla mennä ottamaan. Me menemme kyllä silloin tähän orwellilaiseen maailmaan, jossa itse asiassa tie on vaan tästä eteenpäin. Silloin se polku on auki ja sitä polkua kuljetaan. Siinä mielessä me olemme kiinni todella suuren luokan asian yhteydessä tätä asiaa käsitellessämme. Minusta kyllä pitää tulla huomattavan paljon vahvempia perusteluita, jotta se askel voitaisiin ottaa.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuorossanne, ministeri Lindén, kävi ilmi, että nykyisellään sähköisen viestinnän tietosuojalaki on teidän mielestänne liian tiukka eikä anna riittäviä valtuuksia muun muassa työnantajille. Sitä lakia kuitenkin ihaillaan eri puolilla maailmaa ja käytetään esimerkkinä laista nimenomaan kansalaisoikeuksia puolustavissa järjestöissä, sananvapausjärjestöissä, yksityisyydensuojajärjestöissä. Palaankin tämän myötä siihen alkuperäiseen kysymykseeni ja tähän Hufvudstadsbladetin haastatteluun: Mitkä ovat ne kansalaisten perusoikeudet, jotka voidaan teidän mielestänne uhrata, jotta tämä laki voidaan ottaa käyttöön?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lindénin vastauksesta kävi ilmi, että hallituksen linja on se, että perusoikeudet, esimerkiksi tässä tapauksessa yksityisyyden suoja, näyttävät olevan alisteisia suuryritysten toiveille ja vaateille. Aivan kuten täällä on todettu, tämä laki tunnetaan nimellä Lex Nokia. Mikä sitten on seuraava askel, ministeri Lindén? Tuleeko seuraavaksi Lex Sonera, jossa yrityksille annetaan mahdollisuus teletunnistetietojen seuraamiseen samalla perusteella? Kun on kysymys yrityssalaisuuksista ja jokuhan voi niitä tekstiviesteillä tai puheluilla levittää, niin annetaan saman tien oikeus kuunnella puhelimiakin. Tämä on teidän loogisen päättelynne ketjun tulos. Kyllä meidän pitää täällä eduskunnassa puolustaa perusoikeuksia ja yksilönsuojaa. Ei mitä tahansa voida yrityksille antaa, mitä ne toivovat.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työhönottohaastattelussa tai työhönottotilanteessa pitäisi ilmoittaa mahdollisuudesta käyttää kyseessä olevaa tietoturvatoimenpidettä. Tässä mielessä tämä säädös mahdollistaisi sen, että sillä olisi rikokseen ennalta ehkäisevä vaikutus. Siinä mielessä se täyttäisi aika hyvin ylipäätäänkin tällaisten lakien toiveen siitä, että estetään mahdollisia rikkomuksia.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perusoikeudet on kirjattu Suomen perustuslakiin ja kaikkiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin kohtuullisen painavista syistä. Niiden perimmäinen syy on se, että ne ovat suoja yksilölle ja demokratialle kaikennäköistä mielivaltaa vastaan. Tässä tapauksessa tuntuu, että tätä suojaa tarvitaan hallitusta vastaan, jos näin kevyin perustein tämä hallitus on lähdössä perusoikeuksia polkemaan. Mielestäni tämä ehdotus yksinkertaisesti kielii siitä, että hallitus katsoo, että suomalaisilla ei ole sellaisia perusoikeuksia, joihin Suomi on kuitenkin kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa suostunut. On aika mielenkiintoinen myös tämä ihmiskuva, mitä hallitus täällä meille tuppaa. Eli urkkiminen on sallittua, koska kaikki Suomen kansalaiset, varsinkin ne, jotka ovat työtätekeviä, ovat hallituksen mielestä automaattisesti rikollisia ja epäilyksenalaisia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri totesi äskeisessä vastauspuheenvuorossaan, niin kuin täällä on jo siteerattukin, että tietosuojalaki on liian tiukka. Arvoisa ministeri, kiinnitän huomiota erääseen toiseen tiukkuuteen, mikä on olemassa oleva realiteetti. Se on se, että esimerkiksi täällä usein mainitussa Oulun yliopistossa jokaisen laboratorio- ja tutkimusapulaisen työsopimuksessa on niin tiukat vaitiolovelvollisuusehdot, että niitä ei enää teoriassakaan voi tiukemmiksi laittaa. Ja jos pikkuinenkin epäilys tulee, niin sori vaan, sitten lähtö tulee. Elikkä toisin sanoen minä en vieläkään saanut vastausta siihen, mistä todellisesta edistyksestä jonkun puolesta tässä on kysymys, kun minusta tässä ei ole edistyksestä mihinkään suuntaan kysymys.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On useita oikeuksia, perusoikeuksia, joita pitäisi myöskin kunnioittaa. Yksi oikeus on tärkeä, mutta on myöskin muita oikeuksia. Onko ministeri sitä mieltä, että kaikki perusoikeudet pitää ottaa huomioon tällaisia lakeja tehtäessä vai pelkästään yksi perusoikeus?

Sitten olisin myöskin kysynyt sitä, että kun tätä asiaa on valmisteltu, niin onko se ihan vaan tehty ministeriössä vai oletteko keskustelleet oikeusministeriön asiantuntijoiden kanssa, oletteko keskustelleet Oikeuskanslerinviraston kanssa ja onko heidän mielipiteitään kenties tässä asiassa pyritty ottamaan huomioon. Ja kun täällä tuntuu olevan suurta epäselvyyttä siitä, mistä on kysymys, niin voisitteko kertoa vähän, mikä on yhteisötilaaja, ja onko niin, että jos työnantajan koneella työnantajan tiloissa työnantajan osoitteella lähetetään viestejä, niin näitä voidaan kenties katsoa tässä yhteydessä? Jos kotona kotikoneella omalla osoitteella lähettää viestejä, niin onko työnantajalla niihin viesteihin joitakin oikeuksia kurkkia? (Ed. Arhinmäki: No ei tietenkään ole!)

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä lakiesityksessä lähdetään siitä, että yritys voi saada nämä sähköpostiviestien kohteet selville, jos se epäilee yrityssalaisuuksien paljastumista, mutta niitä salaisuuksiakin on monenlaisia. Eihän yrityksillä ole intressi tarttua siihen vain, kun on rikollisesta toiminnasta kyse. Voi olla myös semmoista yrityssalaisuutta, jonka pitäisikin tulla tietoon. Joku vaikkapa kansanedustajille saattaa tiedoksi, että tässä yrityksessä on tämmöistä tai tuommoista, tai toimittajille annetaan tietoa kysyttäessä vaikkapa siitä, missä se yritys oikeasti menee. Tämähän tulee rikolliseksi toiminnaksi tätä kautta, tämmöinen oikeankin tiedon hankinta ja saaminen. Eli kyllä te olette nyt hyvin heikoilla jäillä, vaarallisilla jäillä, kun te tämmöistä lakiesitystä tänne tuotte. Puututte jopa tiedonvälitykseen.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Kunnioitetut kansanedustajat! Täällä esitetään sellaisia väitteitä, jotka perehtymällä hallituksen esitykseen aivan selvästi pystytään kumoamaan. Valitettavasti itse en sitä kykene kolmessa minuutissa tässä tekemään.

Lähdesuojaan ei puututa. Se on ilman muuta selvää. (Ed. Tennilä: Mutta kenelle lähetetään niitä tietoja?) — Siis tässä laissa on lähtökohtana se, että automaattisesti tietojenkäsittelyllä tehdään tämmöisiä lippuja tai tämmöisiä argumentteja, joilla tietynlaiset sähköpostiviestit sitten tarttuvat tähän automaattiseen tietojenkäsittelyyn. Etukäteen määritellään käyttäjien ja työntekijöitten kanssa, minkä tyyppiset asiat voivat olla semmoisia, jotka sitten ikään kuin tarttuisivat automaattisessa tietojenkäsittelyssä tähän prosessiin. Sen jälkeen, jos on vakavaa syytä epäillä, että aiheutetaan vakavaa haittaa toiminnalle, viestintäverkkojen toimivuudelle, tai on syytä epäillä yrityssalaisuuksien vuotamista, on mahdollisuus manuaalisesti selvittää, (Ed. Tennilä: Kuka lähettää? Kenelle?) kenen sähköpostiviesti on ollut sellainen, joka on tarttunut tähän automaattisessa tietojenkäsittelyssä. Tällöin pitää asiasta myös kyseiselle henkilölle ilmoittaa ja tietosuojavaltuutetulle tietysti silloin, kun tämä järjestelmä otetaan käyttöön. Mutta tässä on koko ajan se, että pitää olla syy epäillä vakavaa haittaa. (Ed. Tennilä: Kyllä, kyllä!)

Valitettavasti tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntö on sen tyyppinen, että jos epäillään viestintäverkkojen luvatonta käyttöä tai yrityssalaisuuksien vuotamista, poliisille pitää olla näyttöjä asiasta, ja nykyinen laki ei mahdollista minkäänlaisten näyttöjen hankkimista tästä tilanteesta, jolloin asia jää tutkimatta.

Tällä hetkellä, niin kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi totesi, kysymys on mo-nien perusoikeuksien punnitsemisesta. Ei tässä käsitellä vain yhtä perusoikeutta. Perusoikeus on omaisuudensuojaa, perusoikeus on sananvapaus, perusoikeus on elinkeinon harjoittamisvapaus, ja näitä kaikkia pyritään punnitsemaan niin, että yhteisötilaaja, joka on joko yritys tai yhteisö, joka itse hallitsee omia viestintäverkkojaan, voi häiriötilanteessa selvittää, onko kysymys jostakin ulkopuolisesta häiriöstä vai onko kysymys sellaisesta häiriöstä, jonka tuottaa joku yhteisön oma työntekijä tai verkon käyttäjä, minkä jälkeen voidaan sitten arvioida, täyttyvätkö sitten ne tunnusmerkit, joilla voidaan mennä eteenpäin. Jos on kysymys yrityssalaisuuden vuotamisesta, mennään sitten eteenpäin mahdollisesti poliisille esitutkintaan, tai jos kysymys on luvattomasta käytöstä, niin silloin työyhteisön sisällä voidaan tämä käsitellä.

Tässä esityksessä ovat olleet mukana sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöt. Tämän tyyppistä tasapainoista esitystä on haettu ja se on löydetty. Tässä on myös oikeusministeriön edustaja ollut työryhmässä. Esitys on yksimielinen. Tämä on hyvin huolella punnittu ja valmisteltu, ja sen takia perustuslakivaliokunnalta kysytään, voiko perusoikeuksia tällä tavoin punnita kuin tässä lakiesityksessä on punnittu.

Ed. Pulliainen totesi, että tällä hetkellä jo on niin tiukkaa ja kaikenlaisia sopimuksia tehdään. Näin on. Sähköinen viestintä on se osa-alue, missä ei ole olemassa minkäänlaista sääntelyä muuta kuin se, että kaikki tunnistetietojen seuraaminen on kiellettyä. Eli se samainen yliopisto ei voi, jos yliopiston verkkoa väärinkäytetään — siellä esimerkiksi joku pitää autokauppaa, aiheuttaa häiriöitä ja kaataa verkon — selvittää sitä, kuka sen on tehnyt. Ed. Ukkola, voidaan vain todeta, että on häiriö, väärin toimitaan, mutta ei voida sitten selvittää, kuka se käyttäjä on, eikä sitä tule poliisikaan selvittämään. Ei poliisilla ole resursseja tulla normaaleja vika- ja häiriötilanteita yrityksiin ja yhteisöihin selvittämään.

Tällä on se tarkoitus, että voidaan ikään kuin toisaalta työntekijän oikeusturvaa kunnioittaen selvittää se, ettei sitten turhiakaan syytöksiä tule. Ei tässä työnantajille poliisin oikeuksia olla antamassa. Kysymys on työnantajan tai yhteisön omassa viestintäverkossa tapahtuvan viestien välityksen seurannasta. Ed. Lapintie, tällä hetkelläkin kaikki nämä kyseiset tiedot ovat työnantajalla tai yhteisötilaajalla tiedossa. Sähköpostien sisältöihin työnantaja pääsee halutessaan, mutta se on vakavasti rikoslaissa rangaistu. (Ed. Arhinmäki: Niin, syystäkin!) Viestintäsalaisuuden törkeä loukkaaminen: 3 vuotta vankeutta. Tämä laki ei tätä tilannetta muuta miksikään. Jos työnantaja haluaa lakia rikkoa, se rikkoo lakia tämän lain voimassa ollessa tai rikkoo, vaikka tätä lakia ei olisi olemassakaan.

Ed. Kasvi, en ole Hufvudstadsbladetin haastattelua nähnyt, mutta olen sanonut sen, että jos me haluamme tietoyhteiskuntaa kehittää ja edistää sitä, että ihmiset kokevat sähköisessä ympäristössä toimimisen luotettavaksi, turvalliseksi, yritykset haluavat sähköisessä ympäristössä toimia, meidän perusoikeuksiemme pitää samalla tavoin toimia niin sähköisessä ympäristössä kuin fyysisessä ympäristössä, ei yhtään sen heikommin, ei yhtään sen paremmin, vaan samalla tavalla. Tässä laissa muun muassa punnitaan sitä, että kun fyysisessä ympäristössä työnantaja voi kirjesalaisuutta rikkomatta diarisoida yrityksestä lähtevän postin, seurata kulunvalvonnalla yrityksen työntekijöitten kulkemista, kameravalvonnalla seurata, tietohallinnollisin toimenpitein seurata yrityksen tietokoneitten käyttöä, mitä niillä tehdään, niin kysymys on nyt vaan siitä, että tämän yhden osa-alueen elikkä sähköisen viestinnän osalta pelisäännöt olisivat olemassa. Työntekijät haluavat tätä esitystä myös.

Tämä toivottavasti luo vahvan ohjeistuksen kaikkiin niihinkin yhteisöihin ja yrityksiin, jotka eivät aiokaan tätä lainsäädäntöä ottaa käyttöön, vaan ymmärretään ja tiedostetaan se, että on tärkeää, että verkkojen käyttäjät tietävät, miten siellä toimitaan, mitä siellä saa käyttää, minkälaisia tiedostoja siellä saa lähettää. Kysymys on verkkojen toimivuudesta, joka on äärimmäisen tärkeä asia sähköisessä ympäristössä.

Valitettavasti, puhemies, varmasti monia kysymyksiä jäi vastaamatta, mutta voimme käydä tässä keskustelua edelleenkin.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen ydinesitys on se, että yrityksille annettaisiin tietyin edellytyksin oi-keus käsitellä tunnistamistietoja, jos epäillään elinkeinotoiminnan kannalta keskeisten yrityssalaisuuksien luvatonta paljastamista. Yritykset saisivat tuolloin käsitellä tietoa muun muassa sähköpostiviestien lähettäjästä ja vastaanottajasta sekä lähetysajasta. Kaikki tiedot voidaan tarvittaessa silloin selvittää: kuka, kenelle, milloin.

Tietenkin on olemassa rikollista toimintaa, se on selvä, ja siihen pitää puuttua, ja siihen voidaan puuttua. Mutta tässä on myös kysymys siitä, että tämä kyttäys voidaan ulottaa myös semmoiseen toimintaan, joka on aivan oikeata tiedonvälitystoimintaa. Tässähän yritykset saavat valtuudet seurata vaikkapa siinä tilanteessa sitä, kuka, kenelle, milloin, jos yrityksestä tulee yrityksen kannalta epämieluisa tieto julkisuuteen, kuten oli TeliaSonera-tapauksessa aikoinaan. Siellä selviteltiin, kuka lähetti kenelle ja milloin, vaikka se tieto piti paikkansa, ja kaikki, mitä TeliaSonerasta kerrottiin, oli totta, ja vielä myöhemmin nähtynä se oli vielä lievästi ilmaistua kaikki se. Oikeastaan olisi pitänyt tietää paljon enemmän.

Tässä tehdään nyt semmoinen lainsäädäntö, joka antaa hirmuiset valtuudet yritykselle itselleen määritellä, mikä on sen mielestä sille epäedullista toimintaa työntekijöiden taholta ja myöskin rangaistavaa toimintaa. Tässä yrityksille tulee hirmuinen valta määritellä. (Ed. Laakso: Eikä mitään sanktioita!) — Niin, että kun vaan epäilee, sitten käynnistää tällaisen koneiston. Kyllä. — Mutta siinä tilanteessa työntekijäriepu on kyllä heikoilla, kun tämmöinen kone pannaan pyörimään myöhemmin. Sitten selvitellään, mitä selvitellään. Kyllä se on hankala tunne. Voisi ajatella eduskunnan jäsenenäkin, että tuolla joku koko ajan seurailisi, kenelle tässä viestejä lähettää ja keneltä niitä saa, ja panee niitä merkille. Kyllä sitä kyttäystunnelmaa on varmasti työmailla ylipäätään jo liikaa. Jos tämä tämmöiseksi menee, niin ei siellä hääppöinen se perustunnelma sitten ole.

Kokonaan eri asia minusta on rikollinen toiminta. Sitä voidaan ehkäistä ihan toisellakin tavalla, ja sitä paitsi on aika naiivia ajatella, etteikö se vakoilijaporukka osaa käyttää ihan toisenlaisia kanavia. Tässä nyt on kohteena koko työntekijäkunta. Siellä on tietenkin varmaan joukossa myös niitä vakoilijoita, mutta ne ovat ihan eri porukka, ja niihin eivät tämmöiset toimet varmaankaan edes tepsi. Tässä tulee semmoista valvontaa, joka kohdistuu väärään porukkaan. Nyt ollaan ihan perimmäisten kysymysten äärellä: onko meillä tämän tietoyhteiskunnan ihmisillä tämmöistä tietosuojaa, vai näinkö tätä murretaan pala palalta. Se on tässä menossa, ja en tiedä, ymmärtääkö ministeri, mitä esittää, mutta jos ymmärtää, niin sen pahempi.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Ihan vaan ministerille tiedoksi: Poliisilla on oikeus tutkia näitä asioita, joten se mekanismi on jo olemassa. Kyse on vaan siitä, että kyseisen yrityksen pitää tehdä rikosilmoitus, niin kuin ylipäätänsä kaikissa rikostilanteissa rikoksen kohteen velvollisuutena on saattaa asia poliisin tietoon. Ja poliisi puolestaan saa sen oikeuden tuomioistuimelta, mikä tietysti oikeusvaltion mukaisesti on hyvä asia, koska silloin se on tuomioistuin, joka päättelee tämän asian ja oikeuden tutkia perinpohjaisesti.

Mutta ilmeisesti hallitus onkin tekemässä niin sanotusti, tai antamassa tilaisuuden tehdä, työnantajista varkaita, koska niin kuin ministeri on moneen kertaan sanonut, työnantajat jo tällä hetkellä urkkivat ja ottavat selvää. Nyt se vaan tehdään niin, että kun siihen laitetaan semmoinen kaunis kultapilvi nimeltä epäily, niin sen jälkeen se on sallittua. Ainakin minusta näyttää siltä, että tämä nykyinen hallituksen esitys on selkeästi pieni askel porvarihallitukselle, mutta suuri takapakki ihmisoikeuksille ja suuri askel kohti eräänlaista kontrolliyhteiskuntaa, joka ilmeisesti onkin sitten näköjään Vanhasen hallituksen tavoitteena.

Demokratiassa kuitenkin — täällä muun muassa ed. Kimmo Sasi kysyi, miten laitetaan tär- keysjärjestykseen eri perusoikeuksia — perinteisesti perusoikeuksilla on turvattu heikomman suoja, ja silloin se on yksilön sananvapaus ja yksilönsuoja, jotka ovat niitä oleellisimpia perusoikeuksia. Elinkeinon harjoittamisen vapaus tai omistajaoikeus eivät voi toteutua yhteiskunnassa, jossa yksilönsuojaa poljetaan. Valitettavasti näin vain on.

Edelleen tästä kontrolliyhteiskunnasta ja siihen otettavista rankoista askelista, joita hallitus nyt täällä on tekemässä ja esittämässä: Kyllä minun täytyy ihmetellä sitä, että koko viime kausi on käyty toveri Rajamäkeä vastaan tässä salissa, koska hänellä oli erilaisissa yhteyksissä halu antaa lisäoikeuksia poliisille niin, että ne itse asiassa alkoivat olla jo tuolla laittoman urkinnan puolella, ja nyt toveri Lindénin johdolla työnantajat ovat saamassa sellaisia oikeuksia, joista eräät poliisimiehet näkevät vaan märkiä unia, eli ollaan antamassa työvälineitä ilman oikeastaan minkäänlaista oikeudellista perustaa.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Olen esittänyt ihmetykseni täällä, että kaksi perusoikeuspuoluetta, Rkp ja vihreät, ovat tämän esityksen hyväksyneet. Vielä enemmän minua ihmetyttää se, että oikeusministerimme on kuitannut tämän esityksen. Aiemmin, ollessaan oppositioedustaja ja lakivaliokunnan puheenjohtaja, oikeusministeri Brax erittäin voimakkaasti puolsi yksilön oikeuksia ja ennen kaikkea sananvapautta.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle haluaisin todeta, kun sanoitte "kuka, kenelle ja milloin": Näin myös työnantaja tai yhteisötilaaja, yhteisö — jos se on helpompi käsittää — pystyy diarisoimaan kirjeitä, kun lähetetään: kuka lähettää, kenelle lähettää, milloin lähettää. Ihan vastaavanlaiset tiedot sähköisestä viestinnästä on sitten mahdollisuus ottaa. Ei yhtään sen enempää eikä sen vähempää, ja viestin salaisuus säilyy.

Tavanomainen viestintä jää lain ulkopuolelle, eli ihan rauhassa ed. Tennilä voi lähettää sähköposteja tai vastaanottaa sähköposteja, joissa kerrotaan ongelmista yrityksissä tai yhteisössä tai haukutaan hallitusta, siis tavanomainen sähköposti ei tässä järjestelmässä ole sellainen mahdollinen kriteeri, joka jäisi sitten, kun automaattisesti tietoja käsitellään, siihen haaviin kiinni. (Ed. Laakso: Sinisilmäisyys huipussaan!)

Lähdesuoja on erikseen määritelty tämän lain ulkopuolelle. Lähdesuoja pitää, niin kuin on tällä hetkellä määritelty. Tällä lailla ei siihen millään tavalla puututa. Periaatteessa yleensähän lähdesuojaan liittyy normaalia viestin välitystä, joka ei tässä laissa millään tavalla sitten tarttuisi tämän automaattisen tietojenkäsittelyn määrittelemiin poikkeamiin.

Selvästi tässä laissa lähdetään siitä, että työnantaja tai yhteisö yhdessä käyttäjien kanssa tekee ohjeet. Niistä tiedotetaan. Näissä ohjeissa kerrotaan, minkälaisia viestejä viestintäverkon kautta saa välittää, hakea, miten viestintäpalvelua saa käyttää. (Ed. Tennilä: Kyttäystä tämä on!) Elikkä luodaan ne pelisäännöt, ei kytätä yhtään sen enempää kuin tälläkään hetkellä kytätään. Tehdään vaan ihan selväksi viestintäverkon käyttäjille tai työntekijöille, minkälaisia viestejä, minkälaista viestinvälitystä verkossa saa tehdä. Ei sen kummempaa eikä sen ihmeellisempää. (Ed. Sirnön välihuuto) Meillä on edelleenkin tietosuoja. Meillä on hyvin vahva viestin luottamuksellisuus, ja se pitää tässä laissa myös.

Ed. Sirnö, tämä laki on syntynyt niin kuin moni muukin laki, suurin osa laeista, jotka tähän taloon tuodaan. Yleensä kun laki säädetään, asetetaan seurantaryhmä seuraamaan laissa olevia puutteita tai ongelmia. Vuonna 2004 säädetyssä sähköisen tietosuojan laissa on samalla tavalla seurantaryhmä viisi vuotta seurannut, valmistellut yhteistyössä kaikkien eri tahojen kanssa ja yksimielisesti esittänyt näitä asioita. Ja yleensä silloin, jos ongelmia havaitaan, olipa hallitusvastuussa mikä tahansa ryhmittymä, hallitus haluaa korjata laissa olevia puutteita ja ne yleensä tuodaan tähän saliin korjattavaksi.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Tietoyhteiskunta etenee niin paljon nopeampaa tahtia, että vaikuttaa siltä, että hallituksen ja ministereiden ja varmasti suurimman osan meistä kansanedustajistakin on välillä hankala pysyä perässä. Siksi pitäisi olla hyvin harkitseva, kun tekee uutta lainsäädäntöä, pohtia tarkasti, mitkä ovat ne seurannaisvaikutukset, mihin lainsäädäntö voi johtaa. Selvästi tässä sitä harkintaa ei ole käytetty.

Ihmettelen hallituksen esitystä erityisesti siltä osalta, että sitä on myös oikeusministeriö ollut mukana työryhmässä tekemässä, oikeusministeri Brax on tämän lain ollut kuittaamassa. Kun tiedämme kuitenkin, että näissä asioissa eduskunnan paras asiantuntija varmasti löytyy ministeri Braxin ryhmästä, ed. Kasvi, niin miksi ed. Kasvi ei ole pystynyt tuomaan sitä näkemystään, tietämystään ilmi niin, että vihreä ministeri Brax olisi nyt pystynyt kertomaan ja osoittamaan, miten ongelmallisesta, laajakantaisesti orwellilaiseen yhteiskuntaan menevästä lainsäädännöstä on kysymys?

Täällä ministeri Lindén on varsin sinisilmäisesti maalaillut kuvia siitä, että tämä ei ole mikään ongelma työntekijöille, yhdessä sovitaan pelisäännöistä, mitä voi lähetellä, mitä ei, mihin puututaan. Se on vähän kuin se kuuluisa tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Niitä tuolla eteläisemmässä Euroopassa annetaan, kun työnantaja ilmoittaa, että nämä ovat ne asiat, joita me seuraamme, ja te hyväksytte, tai jos ette hyväksy, niin voitte vaihtaa työpaikkaa.

Kysymyshän on, arvoisa puhemies, siitä, miten määritellään nimenomaan se, kuka lähettää ja kenelle lähetetään, mitkä ovat niitä ongelmallisia osoitteita. Muistamme tämän Soneran tapauksen, jossa oli äärimmäisen ongelmallista se, että oltiin tiedotusvälineisiin yhteydessä. Siinä tiedotusvälineet tekivät ison työn, paljastivat tämän Sonera-jupakan ja tämän seurannan. Voi hyvin olla, että yritykset katsovat, että on esimerkiksi ongelmallista tieto, joka valuu esimerkiksi domainiin hs.fi tai sanoma.fi, ja heti lähtee seuranta päälle, kukahan nyt lähettää ja minkähän takia jonkun tarvitsee olla yhteydessä Helsingin Sanomiin — esimerkkinä nyt — tai Yleisradioon tai mihin tahansa suureen mediaan. (Ed. Tennilä: Mainitse se Kansan Uutiset myös!) — Tai Kansan Uutisista puhumattakaan.

Tämä on ensimmäinen iso kysymys, koska isojen yritysten sisällä voi tapahtua paljon asioita, joiden pitää päästä julkisuuteen ja joista pitää saada kertoa. Silloin kysymys ei ole, arvoisa ministeri, arvoisa puhemies, rikollisesta tietovuodosta, vaan kysymys on siitä, että ihmisillä pitää olla oikeus tiedottaa asioista, jos yritykset tekevät jotain väärin.

Toinen kysymys, arvoisa puhemies, on se, että jos katsotaan, että tiettyjen yritysten välillä ei saa olla liikennettä, niin onhan se kummallista, jos rajoitetaan sitä, että esimerkiksi ystävät, jotka usein samalla alalla voivat olla eri yrityksissä, eivät voi — ilman että epäilys tulee päälle, ilman että seuranta tulee päälle, ilman että hälytysjärjestelmät soivat — viestittää keskenään vaikka siitä, mihin mennään perjantai-iltana työpäivän jälkeen oluelle.

Tässä tehdään, arvoisa ministeri, nyt lähtökohtaisesti työntekijöistä aina epäiltyjä, aina mahdollisia rikollisia, mutta sen kai ei pidä olla suomalaisen tietoyhteiskunnan tarkoitus. Jos Suomi haluaa olla tietoyhteiskunnan etumaita, niin eihän tällaista lainsäädäntöä täällä voi hyväksyä. Sen vuoksi tämä lakiesitys pitää hylätä siitä syystä, että tässä perusoikeudet on jätetty taka-alalle, ihmisten vapaa viestiminen on jätetty taka-alalle ja juostu pelkästään muutaman yrityksen perässä, jotka haluavat entisestään rajoittaa sitä, mitä kanssakäymistä on, ja varsinkin sitä, että mitään ikäviä viestejä yrityksistä ei pääse maailmalle.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäki, jo nyt monissa yrityksissä on määritelty, että tiettyihin osoitteisiin ei saa sähköpostia lähettää, ja jos nyt haluaa kaljalle kutsua kyseisessä osoitteessa toimivan henkilön, niin se tälläkin hetkellä täytyy tehdä muulla tavoin. (Ed. Tennilä: Mitä ne semmoiset firmat on?)

Jos halutaan, että tästä järjestelmästä ikään kuin otettaisiin semmoinen esimerkki, jota te käytitte, että Helsingin Sanomille ei voisi lähettää viestiä, niin silloin periaatteessa tämä on pitänyt tässä ohjeistuksessa jo sopia yhdessä käyttäjien ja työntekijöiden kanssa, (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) ja kuulostaa aika erikoiselta, jos tehdään viestintäverkon käytöstä ohjeet, joissa todetaan, että millekään tiedotusvälineille ei saa lähettää sähköpostia. Tämä ei varmastikaan ole sellainen toimintatapa, minkä mikään yritys tai yhteisö kehtaisi ottaa ohjeistukseensa. (Ed. Laakso: Kyllä ne kehtaa!) Niin kuin minä totesin jo ed. Tennilälle, tavanomainen viestintä, sähköpostien lähettely, jää ulkopuolelle. Lähdesuojaan ei tällä lailla päästä käsiksi. Sitä ei voida rikkoa.

Sonera-keissiä ei tässä tilanteessa voida millään tavalla verrata. Toisaalta ehkä sillä, että tämmöiset pelisäännöt olisivat olleet olemassa, olisi voitu estää tämä Sonera-keissi.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin nyt ministeri Lindéniltä, kun hän on niin monta kertaa todennut, että kaikki tavanomainen viestintä jää tämän ulkopuolelle, niin mitä nyt on se epätavanomainen viestintä.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Mitä se epätavanomainen viestintä on? Se määritellään siinä yhteisössä tai yrityksessä. Jos yritys esimerkiksi toimii ict-alalla ja pelkää yrityssalaisuuksien vuotamista, niin voidaan määritellä esimerkiksi suurikokoisten cat-tiedostojen olevan sellaisia, jotka sitten tässä automaattisessa käsittelyssä jäävät luuppiin, tai määritellään, että yli 50 megan tiedostot ovat semmoisia. Mutta se ei vielä tarkoita, vaikka 50 megan tiedosto jäisi kiinni siinä automaattisessa tietojenkäsittelyssä, että juuri tässä tiedostossa on vuodettu jotakin. Mutta periaatteessa lähtökohta on, että kun nämä ohjeet tehdään, silloin selvästi kerrotaan ja tiedotetaan, minkälaiset ovat näitä epätyyppisiä tiedostoja, mikä on epätyyppistä sähköpostin välittämistä, joka sitten automaattisessa tietojenkäsittelyssä voi aiheuttaa tämän poikkeaman.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt teillä, ministeri, on yksi asia ihan hukassa. Te lähdette siitä, että työnantaja ja työntekijä ovat tasavertaisia, kun tämmöisiä listoja tehdään. Te ette ymmärrä, että siinä norsu ja sammakko keskustelevat keskenään, ja kyllä sen norsun sana painaa enemmän. Jos ei ala painaa, niin sieltä tulee sitä kärsää sitten.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan ensiksi haluan kiittää ministeri Lindéniä siitä, (Ed. Tennilä: Mistä?) että hän ehtii kuunnella tätä keskustelua. Aivan liian monta kertaa näitä keskusteluja on saatu käydä ilman ministerin läsnäoloa.

Sen verran haluan rauhoittaa myös ed. Arhinmäkeä ja ed. Sirnöä, että ainakin työelämän asioista ja pelisäännöistä vastaava työministeri Cronberg jätti tähän esitykseen eriävän mielipiteen hallituksessa.

Tämä lakiesitys tunnetaan nimellä urkintalaki ja Lex Nokia, mutta tässä laissa on kyse paljosta muustakin kuin vain työnantajan oikeudesta käsitellä työntekijöiden sähköpostien tunnistetietoja yrityssalaisuuksien vuotamisen estämiseksi. Esimerkiksi oikeus käsitellä tunnistetietoja ei rajoitu työnantajiin vaan koskee kaikkia yhteisötilaajia, esimerkiksi yliopistoja, eduskuntaa, kuntia tai vaikkapa taloyhtiötä, jolla on oma sähköpostipalvelin.

Toiseksi esitys antaisi oikeuden käsitellä sähköpostin lisäksi myös muun verkkoliikenteen tunnistamistietoja. Tunnistamistietojen käyttöä ei ole myöskään rajattu yrityssalaisuuksien vuotamiseen, vaan kyse on laajemmin viestintäpalvelun ohjeiden vastaisesta käytöstä, mitä se sitten tarkoittaakin. Mutta olisiko esimerkiksi Soneran toiminta vuosina 1997—2001 ollut tämän esityksen perusteella laillista? Silloinhan Sonera tutki nimenomaan työntekijöidensä sähköpostien tunnistetietoja selvittääkseen, kuka vuotaa yrityksestä tietoja tiedotusvälineille. Ilmeisesti ei, sillä lakiesitykseen on lisätty joukko rajoituksia sille, mihin tarkoituksiin yhteisötilaaja tunnistetietoja saa ja ei saa penkoa, ja lähdesuoja on näiden rajoitusten joukossa. Eli vaikka yrityssalaisuuksia vuotaa, sitä ei saa selvittää, jos kohteena on media. Mutta mistä työnantaja sen voi etukäteen tietää, onko viestien vastaanottajana kilpailevan yrityksen edustaja vai Ylen taloustoimitus? Ei mistään, ja kun asia lopulta selviää, vahinko on jo tapahtunut.

Mutta sananvapautta on sentään edes yritetty suojella, ja hyvä niin. Olisi ollut noloa näin YK:n lehdistövapauden päivän alla käsitellä lakia, joka olisi merkittävästi kaventanut tiedotusvälineiden tiedonsaantimahdollisuuksia.

Mutta miten nämä rajoitukset tunnistetietojen käytölle toimivat käytännössä? Esityksen perusteluissa todetaan kyllä, ettei tietoja saa käyttää esimerkiksi työajan seurantaan eikä työntekijän ja henkilöstön edustajan, työsuojeluviranomaisten tai työterveyshuollon välisen viestinnän selvittämiseen, mutta viestien erotteleminen toisistaan on etukäteen käytännössä mahdotonta. Sen näkee vasta sitten, kun ne tiedot ovat siinä esillä. Käytännössä tätä lakia voitaisiinkin käyttää myös epäasiallisen urkkimisen selvittelyyn. Väärinkäyttöähän tässä vaan tutkittiin, vaikka kyse olisi aivan muusta. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa julkaistiin viime vuonna tutkimus, jonka mukaan joka kolmas it-osaston työntekijä urkkii ajankulukseen muiden tietoja, esimerkiksi henkilökohtaisia sähköposteja.

Tämän esityksen suurimpana ongelmana on kuitenkin se, että se siirtää viranomaiselle perinteisesti kuuluneita toimivaltuuksia ja vastuita yksityisille yrityksille. Vielä toistaiseksi tällä hetkellä, jos yhteisötilaaja, esimerkiksi työnantaja, epäilee liikesalaisuuksiensa vuotavan tai muuten viestintäpalveluitaan käytettävän väärin, se tekee asiasta poliisille tutkintapyynnön tai rikosilmoituksen. Poliisi puolestaan arvioi, ylittyykö esitutkintakynnys, ja jos kyseessä on niin vakava rikos, että sen tutkinnassa voidaan käyttää teletietoja, pyytää tuomioistuimelta luvan tunnistetietojen käyttöön. Jos tämä laki hyväksytään, kaikki tämä on historiaa. Yhteisötilaaja, esimerkiksi työnantaja, päättää poliisin puolesta esitutkinnan aloittamisesta ja tuomioistuimen puolesta tunnistetietojen käyttämisestä. Yhteisötilaaja saisi myös käyttää tunnistetietoja sellaisten rikkeiden tutkintaan, joihin poliisi ei vastaavia valtuuksia saisi.

Entä mikä on työntekijän oikeusturva, kun tutkinnan tekee viranomaisen asemesta työnantaja? Kenelle hän valittaa vääräksi kokemastaan päätöksestä tai kantelee epäoikeudenmukaiseksi kokemastaan kohtelusta? Pari lisävirkaa Tietosuojavaltuutetun toimistoon ei tätä oikeusturva-aukkoa parsi.

Meitä kansalaisoikeuksien puolustajia moititaan täällä usein siitä, että emme luota suomalaisiin viranomaisiin, mutta viranomaisilla on sentään laissa määritellyt toimivaltuudet ja erilliset laillisuusvalvontaviranomaiset, ja kyllä minä poliisiin enemmän luotan kuin yrityksiin ja muihin yhteisötilaajiin, Soneraan tai Nokiaan, Nokiaan, jonka turvallisuusosasto keräsi vuonna 2000—2001 laittomasti kaikkiaan 3 880 sähköpostin tiedot epäillessään yrityssalaisuuksien vuotamista. Ei sillä, etteivätkö poliisiviranomaisetkin olisi viime vuosina jääneet kiinni teletietojen laittomasta käytöstä. Sitäkään ei kannata unohtaa, kun näistä puhutaan.

Tämän esityksen mukaan urkinnan kohteelle pitää sentään kertoa, että hänen tietoliikennettään on seurattu. Kun tätä lakia viimeksi yritettiin ajaa läpi, urkitulle työntekijälle ei olisi tarvinnut kertoa koskaan mitään. Muutenkin teletietojen käytön edellytyksiä on täsmennetty ja toimintatapoja tarkennettu. Aikaisempien lakiesitysten osakseen saamaa kritiikkiä on jossain määrin siis otettu huomioon.

Lainsäädännössä puhutaan usein niin sanotusta tarkoituksenmukaisuusperiaatteesta, ja tämä laki on oikea koulukirjaesimerkki tarkoituksenmukaisuusperiaatetta rikkovasta lainsäädännöstä. Suomessa ei nimittäin tunneta yhtäkään ta- pausta, jossa yrityssalaisuuksia olisi vuodettu työnantajan sähköpostin kautta, yhtä helppoja mutta paljon vaikeammin jäljitettäviä tapoja kun on yllin kyllin. Miksi siis säätää monimutkainen laki — kuinka moni on ehtinyt lukea sen kokonaan — jota valvomaan on palkattava ihmisiä Tietosuojavaltuutetun toimistoon? En keksi muuta syytä kuin yritysten selustan turvaaminen tulevien urkintatapausten varalta.

Arvoisa puhemies! Hyvääkin tästä lakiesityksestä löytyy, se on pakko tunnustaa. Lakiin esitetään myös muita muutoksia. Esimerkiksi sähköpostiviestien automaattinen analysointi roskapostin, virusten ym. haittojen suodattamiseksi sallitaan. Tähän astihan kaikki ilman viestin vastaanottajan erillistä lupaa viestiä suodattaneet tahot eduskuntaa myöten ovat rikkoneet systemaattisesti lakia. Olimme itse asiassa avustajan kanssa juuri muotoilemassa tätä koskevaa lakiesitystä, mutta se jää nyt pöytälaatikkoon odottamaan siltä varalta, että tämä esitys jostain syystä kaatuisi.

Yhtä sähköisen viestinnän tietosuojalain isoista bugeista tämä esitys ei kuitenkaan valitettavasti korjaa. Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa on nimittäin virhe, joka estää päätelaitteiden sijaintitietojen käytön muiden tunnistetietojen tavoin esimerkiksi lisäarvopalveluiden kehittämiseen tai ongelmatilanteiden selvittämiseen. Tässä laissa näitä sijaintitietoja tosin virheellisesti kutsutaan paikkatiedoiksi. Ubiikkiyhteiskunnan palvelut perustuvat kuitenkin nimenomaan päätelaitteiden sijaintitietoihin. Siksi niitä myös käytetään, sanoo laki mitä tahansa. Olisi korkea aika saattaa laki myös tältä osin todellisuuden tasalle ja luoda toimivat pelisäännöt sijaintitietojen käytölle.

Erkki Virtanen /vas:

Puhemies! Tässä ikään kuin toimivapaalla olevana toimitusjohtajana olen mielenkiinnolla kuunnellut tätä nyt käytyä keskustelua. Minun on ihan oikeasti vaikea kuvitella, mitä aiemmin johtamani yritys ylipäätään hyötyisi tällaisesta. Emme tosin toimineet ict-alalla, mutta toimimme kuitenkin. Siinä katsannossa keskustelu siitä, että työntekijä ja työnantaja tasavertaisesti sopisivat siitä, mihin osoitteeseen saa sähköpostia lähettää ja minne ei, on, kuten ed. Tennilä sanoi, kyllä norsun kärsän ja hiiren korvien keskustelua. Jos minä sanon toimistosihteerilleni, että tähän osoitteeseen et lähetä, ei hänellä ole mitään sanomista siihen.

Toinen asia, mikä minua tässä hieman ihmetytti, oli keskustelu sähköpostitietojen vertaamisesta kirjepostitietoihin. Jokainen nyt ymmärtää, että on kysymys vähän eri asiasta. Kirjepostitietoja väistämättä näkee se, joka esimerkiksi vie kirjeitä postiin, mutta sähköpostitietoja ei saa esiin kuin erikseen kaivamalla. Se on tietoinen päätös joka tapauksessa. Jos toisaalta nämä ovat täysin vertailukelpoisia, niin mitä hyötyä tästä laista sitten on? Onko kenties kirjepostiosoitteesta sitten löydettävissä joitakin sellaisia tietoja, joista selviää esimerkiksi yritysvakoilu, mitä sähköpostin osalta pelätään? Tai onko niin, että jos annan työntekijälleni kiellon lähettää sähköpostia osoitteeseen "jotakin", niin jos hän lähettää kirjeen siihen samaan osoitteeseen, niin syyllistyykö hän kenties tähän samaan rikkomukseen?

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen otti esille tärkeän asian. Tätä lakia ei ole yhteisöjen ja yritysten pakko ottaa käyttöönsä. Tämä laki säädetään sellaisille, jotka epäilevät suurta ongelmaa ja kokevat suuren ongelman, joka aiheuttaa vakavaa haittaa heidän jokapäiväisten viestintäverkkojensa toimivuuden osalta tai yrityssalaisuuksien vuotamisen osalta. Tämä on laki, jota ei oteta käyttöön täällä eduskunnassa, jos eivät puhemies ja kansanedustajat yhdessä sitä halua. Eli tämä on mahdollisuus, ei pakko.

Tärkeätähän tässä laissa on se, että nämä asiat tehdään ohjemuotoisiksi, keskustellaan työntekijöitten kanssa ehkä työnantajan johdolla, mutta joka tapauksessa työntekijät taikka viestintäverkkojen käyttäjät tietävät, miten sitä verkkoa saa käyttää, kenelle sähköpostia saa lähettää. Jos työnantajana te, ed. Erkki Virtanen, olette toimistosihteerillenne sanonut, että tähän osoitteeseen ei saa sähköpostia lähettää, niin en ymmärrä, miksi hän haluaisi sen sitten tehdä, jos työnantaja on omalta verkoltaan sen kieltänyt.

Mutta lähtökohta varmasti on, että tämän lain käsittely tässä talossa toivottavasti myös käynnistää semmoisia prosesseja yhteisöissä ja yrityksissä, ja toivottavasti suurimmassa osassa on jo laadittu erilaiset ohjesäännöt ja ohjeistukset siitä, miten verkkoja tulee käyttää: esimerkiksi, jos näin työnantaja tai yhteisö haluaa, omalla palvelimella ei saa pitää autokauppaa, niin kuin valitettavasti näinkin on tapahtunut. Luodaan yhteiset pelisäännöt. Ne tahot, jotka sitten todella kokevat, että viestintäverkkojen luvaton käyttö tai yrityssalaisuuksien vuotaminen aiheuttavat vakavaa haittaa, voivat ottaa nämä työkalut käyttöön. Sekin vaatii sitten aikamoisen proseduurin ja ohjeistuksen ja ilmoitukset jne. Ja ennen kaikkea edelleen haluan korostaa sitä, että tavanomainen viestintä jää tämän lain ulkopuolelle. Työntekijöitten ja verkon käyttäjien tulee tietää, silloin kun nämä lain pykälät ovat käytössä, minkälaisiin osoitteisiin, minkälaisia sähköposteja saa lähettää. Jos he sitten vastoin ohjeita toimivat, silloin voidaan tämän lain pykäliä käyttää: ohjeen vastainen, luvaton käyttö.