Oikeusministeri  Johannes   Koskinen

Arvoisa puhemies! 90-luvun alkupuolella tehtiin isot prosessiuudistukset, joissa varmaankin liian oikeaoppisesti otettiin teoreettisesti oikeita, mutta käytännössä hankaliksi osoittautuneita säännöksiä käyttöön. Suurin ongelma on liittynyt oikeudenkäynnin kallistumiseen.

Nyt esitettävillä muutoksilla pyritään ikään kuin korjausliikkeeseen, tekemään oikeudenkäyntejä tehokkaammiksi ja joustavammiksi, antamaan tuomareille enemmän päätösvaltaa siinä, miten tuollainen tehokas prosessi pyörii. Riita-asiain valmistelua esityksen mukaan kevennettäisiin ja eri käsittelyvaiheiden päällekkäisyyttä karsitaan. Asianosaisten tiedon saantia käsittelyn eri vaiheissa parannettaisiin. Tuomarin aktiivista roolia oikeudenkäynnin johtajana korostetaan lainsäätäjän tahdosta.

Uudistus mahdollistaisi kokonaisuutenaan nykyistä nopeamman ja halvemman oikeudenkäynnin riita-asioissa. Vastaavan tyyppisiä muutoksia rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn osalta paraikaa valmistellaan. Erityisen tärkeää on saada hovioikeusmenettelyyn lisää ripeyttä ja päällekkäisyyksien karsimista. Sitä tehdään pidemmälle menevien uudistusten osalta presidentti Olavi Heinosen johtamassa toimikunnassa. Nopeammat muutokset tuodaan myös tänä vuonna eduskunnan käsiteltäviksi.

Riita-asiain oikeudenkäynti alkaa kirjallisella valmistelulla. Sen jälkeen asianosaiset kutsutaan suulliseen valmisteluun. Ellei suullisessa valmistelussa synny sovintoa tai asiaa ratkaista muuten, järjestetään pääkäsittely. Hallituksen esityksen mukaan riita-asia voitaisiin asianosaisten suostumuksella ratkaista heti kirjallisen valmistelun jälkeen, jos erillisen pääkäsittelyn järjestäminen on selvästi tarpeetonta. Syynä voi olla esimerkiksi se, että jutussa ei kuulla todistajia.

Esityksen mukaan myös suullinen valmistelu voitaisiin tarvittaessa jättää väliin ja siirtyä kirjallisen valmistelun jälkeen suoraan pääkäsittelyyn. Nykyisin ongelmana usein on, että valmistelu kestää liian pitkään. Esityksen mukaan tuomioistuimen tulee saattaa valmistelu loppuun viivytyksettä. Tuomari velvoitettaisiin selvittämään asiaa aktiivisesti. Tämä helpottaisi asianosaisten toimintaa oikeudenkäynnissä.

Nykyisin haastehakemukset ja -vastaukset ovat kehittyneet kovin laajoiksi ja yksityiskohtaisiksi. Tavoitteena on niiden saaminen pelkistetymmiksi, suppeammiksi ja selkeämmiksi. Tarkoitus on, että niitä ei jatkossa enää kuitenkaan täydennettäisi yhtä usein kuin nykyisin. Uudistuksella pyritään myös siihen, että asian käsittelyn aikana esitettyä aineistoa voitaisiin käyttää nykyistä joustavammin hyödyksi oikeudenkäynnin seuraavissa vaiheissa.

Suullisessa valmistelussa asian käsittelyä olisi jatkettava siitä, mihin kirjallisessa valmistelussa on päädytty. Tuomarin olisi istunnon alussa selostettava, mistä asiassa on kysymys, mihin kirjallisessa valmistelussa on päädytty, sekä esitettävä valmistelun tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset kysymykset. Asianosainen saisi hyödyntää kirjallisessa valmistelussa esitettyä oikeudenkäyntiaineistoa.

Myös pääkäsittelyssä pitäisi nykyistä helpommin hyödyntää jo aiemmin valmistelussa esitettyä aineistoa. Kirjallisen yhteenvedon laatiminen asianosaisten vaatimuksista, niiden perusteista ja tarvittaessa todisteista olisi yleensä pakollista. Tämä olisi keskeinen rooli tuomarin aktiivisemmalle prosessin johtamiselle. Tähän yhteenvetoon voitaisiin tukeutua pääkäsittelyssä. Tuomioistuimelle säädettäisiin myös velvollisuus ilmoittaa asianosaisille käsittelyn edistymisestä valmistelun aikana. Asianosaisia ei jätettäisi kuukausiksi täysin ulkopuolisiksi odottamaan, milloin asia seuraavaan vaiheeseen tulee. Tuomioistuimen olisi annettava arvio käsittelyn tulevasta aikataulusta.

Oikeudenkäynnin joustavuutta lisättäisiin sillä, että mahdollisuutta toimittaa pääkäsittely yhden tuomarin kokoonpanossa ei enää sidottaisi tiettyyn määräaikaan. Tavanomaiset asiat voitaisiin käsitellä yhden tuomarin kokoonpanossa joko välittömästi suullisen istunnon yhteydessä tai myöhemmin erillisessä istunnossa. Laajat ja monimutkaiset asiat olisi luonnollisesti kuitenkin käsiteltävä täysilukuisessa, yleensä kolmen tuomarin kokoonpanossa. Nykyisin on ehtona, että yhden tuomarin pääkäsittely on toimitettava kahden viikon kuluessa suullisen valmistelun päättymisestä.

Puhelimen käyttö valmistelussa tulisi nimenomaisesti lain valtuutuksin mahdolliseksi. Nytkin toki fiksut tuomarit ja valmistelijat sitä ovat hyväksi käyttäneet. Suullinen valmistelu voitaisiin järjestää puhelinneuvotteluna esimerkiksi silloin, kun asianosaiset asuvat kaukana tuomioistuinpaikkakunnalta. Tulevaisuudessa suullinen valmistelu voi tapahtua myös videoneuvotteluna. Valmisteluistunnot on kuitenkin järjestettävä aina niin, että oikeudenkäynnin julkisuus toteutuu ja kansalaisten harjoittama oikeudenkäytön kontrolli on mahdollista.

Kieltoa esittää pääkäsittelyssä kokonaan uusia todisteita lievennettäisiin. Tämä niin sanottu prekluusiosäännös on tulkittu osassa tuomioistuimia kovin jäykästi. Pääkäsittelyssä saa jatkossa vedota myös sellaiseen todisteeseen, jota ei valmistelussa ole tuotu esiin, jos laiminlyönnin voidaan olettaa johtuneen pätevästä syystä. Se, että asianosaiset nykyisin pyrkivät varmuuden vuoksi esittämään valmistelussa kaikki asiaan mahdollisesti vaikuttavat todisteet, pitkittää valmistelua ja nostaa oikeudenkäyntikustannuksia.

Nämä yksittäisinä muutoksina tuntuvat vaatimattomilta, ja kuten viittasin, tuntuvat myös sellaisilta, joita viisas ja älykäs tuomari on voinut nytkin soveltaa, mutta kun valtakunnallisesti käytännöt ovat jääneet kovin jäykiksi, tällaista uudistuskokonaisuutta tarvitaan. Toivottavasti myös tässä yhteydessä lakivaliokunta antaa asenne-evästystä, jotta riippumaton tuomioistuinlaitos käyttäisi prosessin nopeuteen ja halpuuteen pyrkiessään tervettä järkeä.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeri jo selvittikin lakiesityksen keskeisiä kohtia, mutta ihan muutama kommentti vielä tähän lähetekeskusteluun. Kun kansalaisten kanssa keskustelee tällä hetkellä rikosasioitten kestämisestä tai siitä, kuinka siviiliprosessia hoidetaan, yleinen toteamus on se, että oikeudenkäynti on hyvinkin kallista, ja siihen ei normaalikansalaisilla, joilla ei ole maksuttoman oikeudenkäynnin mahdollisuutta, ole juurikaan varaa. Samoin yleinen käsitys on myöskin se, että riita-asioitten käsittely kestää tällä hetkellä aivan liian kauan, mikä käsitys ei olekaan aivan aiheeton. Aikaisemminhan riita-asioitten käsittely oli pitkälle kirjallista eli asianosaisten asiamiehet vaihtoivat kirjelmiä, juttuja lykättiin useaan otteeseen ja päätös tuli sitten aikanaan. Hävinnyt osapuoli maksoi paitsi omansa myös normaalisti vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Vuonna 93 uudistettiin siviiliprosessimenettelyä. Tarkoituksena oli ennen kaikkea menettelyn nopeuttaminen ja oikeudenkäyntien halventaminen lykkäyksiin perustuvan järjestelmän poistuessa. Nyt asia alkaa kansliassa puheenjohtajan johdolla kirjallisella käsittelyllä, ja sitten aikanaan seuraa suullinen valmistelu ja lopuksi pääkäsittely, joka on lähinnä henkilötodistelua ja suullisen loppulausunnon antaminen. Kymmenen vuotta sitten lähtökohtana oli se, että tällä uudistuksella asioitten käsittelyä ja nopeuttamista parannetaan.

Kuinka on nyt sitten käynyt? Hallituksen esityksessäkin sivulta 5 voidaan lukea, että uusi oikeudenkäyntimenettely ei ole yhtään nopeampi kuin aikaisempi menettely, vaan joissakin asioissa jopa hitaampi. Selvää myös on, että oikeudenkäyntikulutkin ovat nousseet.

Kun itselläni viime vuosilta ei ole kokemusta riita-asioiden käytännön käsittelystä, keskustelin itseäni viisaampien kanssa siitä, mitkä pohjimmaiset syyt tähän tilanteeseen ovat johtaneet. Näyttää siltä, että asianosaisten eli riita-asioitten asiamiehet eivät aina ole riittävän hyvin perillä siitä, mistä asiassa on kyse, eli jo perehtyminen voisi olla parempaa samalla tavalla kuin puheenjohtajalta voidaan edellyttää asian hyvää tuntemista. Nyt asianosaiset mielellään pyytävät lykkäystä jutun alkuvaiheessa voidakseen tuoda uusia selvityksiä ennen varsinaista pääkäsittelyä. On siis hyvä, että puheenjohtajalta edellytetään uudistuksessa entistä jäntevämpää suhtautumista prosessin eteenpäinviemiseen, eli niin kuin ministeri totesi, puheenjohtajan rooli tulee olemaan entistäkin aktiivisempi. Jos asianosainen ei anna pyydettyä selvitystä, asia voidaan viedä eteenpäin ilman turhia viivästyksiä samalla tavalla kuin todistajien kuulemiset puhelimitse ja videoneuvottelut ovat tulevaisuudessa mahdollisia.

Olen kuitenkin aika kyyninen sen suhteen, parantaako tämä hallituksen esitys kuitenkaan tilannetta niin kuin odotetaan. Todetaanhan jo esityksen alussa, että vielä pääkäsittelyssä voidaan tuoda uusia todisteita, jos se ei valmistelussa jostain syystä ole onnistunut. Tämä esitys ei ainakaan tältä osin tule nopeuttamaan asian käsittelyä.

Arvoisa puhemies! Aika näyttää, joudutaanko vielä parantamaan siviiliasioitten käsittelyn menettelyä. Valiokuntatyöskentelyn jälkeen tiedämme asiasta jo enemmän. Tiettyjä epäilyksiä ainakin minulla nyt on jo olemassa.

Matti  Vähänäkki  /sd:

Arvoisa puhemies! Tervehdin tätäkin lakiesitystä ilolla ja tyytyväisyydellä, koska siinä nyt pyritään korjaamaan niitä virheitä, joita jäi 1993 säädetyssä siviiliprosessilainsäädännössä, jolloin otettiin Keski-Euroopasta ja muista Pohjoismaista hienot ja erinomaiset mallit, joissa periaate oli hyvä ja hyvin uudistuva, toimivaksi arveltu. Silloin oli jo toki epäilyjä lakivaliokunnassa, että näitä säännöksiä joudutaan jossain vaiheessa yksinkertaistamaan. Nyt on niin tapahtumassa. Nämä silloin tulleet siviiliprosessisäännökset etäännyttivät tavallisia kansalaisia pois käräjäoikeuksista; he eivät lähteneet enää itse valvomaan omia etujaan. Mutta sen sijaan ne lähensivät asianajajia ja muuta oikeudenkäyntiavustajakuntaa nimenomaan pieniinkin siviili- ja riita-asioihin. Tämä taas oli omiaan jossain määrin lisäämään näkemystä, että maallikko tai muu kuin juristitutkinnon suorittanut avustaja ei voikaan olla oikeudessa, vaan hänen täytyy olla erityisesti siihen perehtynyt asianajaja. Tämä tiesi luonnollisesti palkkioiden huomattavaa nousua, jota nyt tämän lakiesityksen korjaukset pyrkivät poistamaan.