Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Korviini on kantautunut tieto siitä,
että Britannian pääministeri Tony Blair
on nyt pyörtänyt aiemman kantansa, ei kuitenkaan
koskien Irakin sotaa vaan nimenomaan sitä, tulisiko Britanniassa
järjestää kansanäänestys
EU:n uudesta perustuslaista vai ei. No niin, arvoisa puhemies, vasemmistoliittohan
on alusta alkaen ollut sitä mieltä, että kansanäänestys
tulisi järjestää Suomessa. Eduskunta
ei ole tätä asiaa vielä päättänyt.
Pääministerin kantakin on ollut hieman, en tiedä,
voisiko sanoa horjuva, mutta ei ainakaan aivan selkeä,
joten haluaisin nyt tiedustella, arvoisa pääministeri:
Milloin hallitus päättää asiasta,
tarvitaanko kansanäänestystä, ja mikä on
henkilökohtainen kantanne?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Tietysti olisi ensin hyvä saada
sopimus ja sen jälkeen katsoa, miten se ratifioidaan. Päähuomio
pitää nyt kiinnittää itse sopimusneuvotteluihin
ja tavoitella sitä, että kesäkuun huippukokouksen
yhteydessä voitaisiin järjestää hvk, jossa
sopimuksen sisällöstä päästäisiin
yhteisymmärrykseen. Olen aikaisemmin sanonut kantani hyvin
johdonmukaisesti viime keväästä alkaen, että tarve
kansanäänestykseen riippuu sopimuksen sisällöstä.
Jos sopimuksen kautta unionin luonne muuttuu olennaisesti, niin
silloin on syytä harkita kansanäänestyksen
käyttöönottoa, mutta tämä harkinta
kannattaa tehdä sitten, kun meillä on sopimuksen
sisältö olemassa. Hallituksella ei ole mitään
ehdotonta kantaa kumpaankaan suuntaan. Olemme avoimet tälle
keskustelulle, ja kun uusi perussopimus saadaan käsittelyyn,
sitten arvioidaan yhdessä se, millä päätöksenteon
muodoilla se pitää ratifioida.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Pääministeri, eikö kuitenkin
ole niin, että kun ajatellaan Euroopan unionin tulevaisuutta
ja uutta perustuslakia, on tavattoman tärkeää paitsi
EU:n legitimiteetti, myöskin se, että kansalaiset
kokevat Euroopan unionin omakseen ja tukevat sitä, että he
tietäisivät, miten tämä uusi
perustuslakiprosessi etenee ja järjestetäänkö kansanäänestys
vai ei. Se saattaisi myöskin varmasti lisätä innostusta
ja kiinnostusta Eurooppa-vaaleihin. Tässäkin suhteessa
olisi hyvä tietää, ei pelkästään
se, mikä on luonne, muuttuuko luonne olennaisesti vai ei, vaan
ylipäätänsä tämän
legitimiteetin turvaamiseksi eikö olisi paikallaan nyt
jo antaa selvä viesti kansalaisille?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Me olemme Amsterdamin ja Nizzan sopimukset
ratifioineet eduskunnan päätöksellä. Myös
niissä unioniin liittyen tehtiin merkittäviäkin
muutoksia ja tuolloin ei kansanäänestyksiä järjestetty
ja siitä huolimatta toivottavasti unioni ja sen perussopimukset
koetaan yhteisiksi. Mutta kuten sanoin, hallituksella ei ole ehdotonta kantaa
suuntaan eikä toiseen. Katsotaan nyt rauhassa, mikä on
sopimuksen sisältö, jos sopimus saadaan aikaan,
ja sen jälkeen on paikka arvioida tämän
sopimuksen luonnetta ja kansanäänestyksen tarvetta.
Meillä tulee siihen hyvää aikaa olemaan.
Ratifiointivaihe tullee kestämään vähintään
vuodesta eteenpäin, en mene ennakoimaan, kuinka pitkän
aikaa.
Ville Itälä /kok:
Arvoisa puhemies! Tähän liittyen haluan kysyä pääministeriltä:
Pääministeri sanoo nyt, että me emme
tiedä sopimuksen sisältöä. Aika
pitkälle me voimme arvailla sitä, mutta täälläkin
on päätetty Suomen linjasta hallituksen ja eduskunnan
kesken. Meillä oli erittäin tärkeä yksi
vaatimus, josta olimme yksimielisiä, se, että Suomi
saa oman komissaarin. Tänään yllättäen
luetaan lehdestä, että hallitus on luopumassa
tästä tavoitteestaan keskustelematta siitä etukäteen
mitenkään eduskunnan kanssa. Täällä tosiaan
valtiosihteeri Peltomäki vahvistaa, että hallitus
tarkistaa neuvottelutavoitteitaan lähiviikkoina.
Miksi, pääministeri, tämmöinen
suunnanmuutos, ja mitkä ovat ne edellytykset, joilla sitten
tähän siellä neuvotteluissa tullaan menemään?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole tehnyt tässä ed.
Itälän esittämän kaltaista tarkennusta
kantaansa. Hallitus tulee neuvottelujen loppuvaiheessa arvioimaan neuvottelutilannetta,
sen kokonaisuutta. Jos hallitus muuttaa kantaansa, siitä informoidaan
ja keskustellaan eduskunnan kautta. Sitä kautta Suomen
neuvottelutavoite määräytyy, ja mitään tällaista
muutosta ei ole tehty.
Useimmat varmasti tietävät sen, että näiden neuvottelujen
osalla käydään myös keskustelua tämän
toimielinjärjestelmän kohdalla sen kaikista eri
kohdista: komissiosta, neuvoston ääntenpainotuksesta,
tulevasta Euroopan neuvoston presidentistä, parlamentin
paikkamääristä. Nämä muodostavat
toimielinkokonaisuuden, jossa Suomi tavoittelee jäsenmaiden
tasavertaisuutta, toimielinten välistä institutionaalista
tasapainoa ja avoimuutta ja tehokkuutta päätöksentekoon. Näillä reunaehdoilla
me tarkastelemme tulevaa sopimuskokonaisuutta. Kuten sanoin, jos
hallitus on muuttamassa kantaansa, niin se tuodaan eduskuntaan,
ennen kuin hallitus sitä muuttaa.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Näiden lehtitietojen perusteella
on nyt sitten vaikea saada selville sitä, aikooko hallitus
todella lähteä neuvottelemaan tästä asiasta
eli onko kanta nyt tosiasiallisesti muuttumassa vai ei. Tähän
haluaisin selvyyden. Liittyen tähän alkuperäiseen
kysymykseen kansanäänestyksestä on kovin
epäselvää, kun hallitus ei pysty muodostamaan
kantaa siihen, mitkä ovat ne kynnyskysymykset EU:n muutoksessa,
jotta kansanäänestys järjestettäisiin.
Viittaatte kokonaisuuteen, mutta jo nyt on tiedossa, että esimerkiksi
turvallisuuspolitiikan osalta, puolustusulottuvuuden osalta, on
tulossa suuria muutoksia, joista jo joulukuussa päästiin
alustavaan sopuun, jota tuskin mikään maa haluaa
muuttaa. Myös kauppapolitiikassa ja sen vaikutuksessa hyvinvointipolitiikkaan
on tapahtumassa suuria muutoksia EU:n vallan lisäämiseksi.
Haluaisinkin todella tietää, mitkä ovat
ne kriteerit ja kynnyskysymykset, joiden toteutuessa katsotte ja
hallitus katsoo, että kansanäänestyksen
järjestäminen on välttämätöntä.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole käynyt kansanäänestyksestä ja
siihen liittyvistä kynnyskysymyksistä keskusteluja,
ja hallituksella ei ole tähän kantaa. Kuten sanoin,
hallituksen kanta on avoin suhteessa kansanäänestykseen,
joka tulee ajankohtaisesti harkittavaksi vasta sitten, jos sopimuksesta
ensin päästään yhteisymmärrykseen.
Sopimusneuvottelut ovat monilta näiden toimielinten keskeisiltä osilta
avoinna, siellä tulee vastaan myös kysymys komissiosta.
Se on yksi osa sitä palapeliä ja toimielinjärjestelmää,
vallanjakoa, joka on neuvottelukysymyksenä. Sen osana,
yhtenä erityiskysymyksenä, on se, että aikanaan unioni
ehkä laajenee kolmeenkymmeneenkin jäseneen ja
tullaan käymään keskustelua luonnollisesti,
onko myös kolmenkymmenen jäsenen unionissa mahdollista
ylläpitää komissaari per jäsenmaa
-järjestelmää. Tällaisia keskusteluja varmasti
tullaan käymään, mutta hallituksen kanta
on se, mikä on eduskunnalle aikanaan ilmoitettu. Ulkoministeri
jatkaa ulkoministereiden osalla, neuvottelut hvk:sta ovat käynnistymässä,
ja pääministereiden tasolla kokous todennäköisesti on
vasta kesäkuun puolivälissä.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Hallitus ei ole muuttanut tavoitettaan komission
suhteen, eikä ole mitään syytä, että sitä tultaisiin
muuttamaan. Se tulee säilymään tavoitteena,
mutta siinä vaiheessa, kun neuvottelut ovat loppusuoralla,
joudumme tietenkin eduskunnan kanssa arvioimaan sitä kokonaisuutta,
mikä on syntymässä, eikä ole
vielä mitään syytä lähteä ennakoimaan,
ettei se vastaisi Suomen tavoitetta.
Mutta Suomella on paljon tavoitteita. Kaikilla jäsenvaltioilla
on tavoitteita, ja yksi asia on varma: kaikkien maiden kaikkia tavoitteita
ei voida yhteen ja samaan sopimukseen soveltaa. Sen vuoksi se kokonaisharkinta,
jonka hallitus ja eduskunta suorittavat — ja ennakoin,
että se on näissä toimielinkysymyksissä ihan
viimeisen huippukokouksen yhteydessä — tulee silloin
ratkaisemaan.
Jari Vilén /kok:
Arvoisa herra puhemies! Näyttää kuitenkin
siltä, että hallitus selkeästi on ennakoimassa
tiettyjä asioita. Tämän päivän
Helsingin Sanomat kertoo tietystä valmiudesta joustaa jo
komissaarikysymyksessä. Vain viikko sitten suunnilleen
eduskunnan suuri valiokunta joutui äänestämään
EU:n rakennerahastotavoitteista, mitä Suomen hallituksella
on olemassa. Selkeästi hallitus nyt ennakoi jotakin. Kysyisinkin pääministeriltä:
Onko neuvotteluissa tapahtunut jotakin sellaista merkittävää muutosta,
jonka takia Suomen hallitus nyt yksitellen on tuomassa eduskunnan tietoisuuteen
joko julkisuudessa tai valiokuntien kautta uudenlaisia positioitansa,
ja koska eduskunta tulee saamaan hallitukselta uuden selkeän neuvotteluposition?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Neuvottelujen loppusuora joulukuussa umpikujaan
päättyneiden neuvottelujen jälkeen on
nyt käynnistymässä. Virallisia hvk-neuvotteluja
ei ole nyt joulukuun jälkeen käyty. Kun nämä neuvottelut
käynnistyvät, hallitus päivittää oman
kantansa ja siitä tullaan kyllä informoimaan eduskuntaa.
Emme ole ennakoimassa mitään. Hallitus ei ole
tehnyt muutoksia omaan tavoitteenasetteluunsa, niin kuin tässä on
moneen kertaan sanottu. Kun EU:n ministerivaliokunta tulee seuraavan
kerran käsittelemään aihetta, sen jälkeen
tulee olemaan aihetta myös luonnollisesti informoida eduskuntaa.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Herra pääministeri, minä olen
kuullut teidän sanovan, että teillä on
valmius myydä komissaarin paikka osana kompromissia näistä äänimääristä.
Onko teillä tällainen valmius vieläkin?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Neuvottelut ovat kokonaisuus, niin kuin syksyllä hallituksen
ja eduskunnan puitteissa on sovittu, jossa toimielinkokonaisuudessa
meillä ei ole mitään yksittäistä kynnyskysymystä.
Tästä käytiin viime syksynä eduskunnassa
aika laaja keskustelu. Meillä on olemassa selkeät
tavoitteet, joita tavoittelemme näissä neuvotteluissa, niistä pidämme
kiinni, mutta aivan kuten ulkoministeri äsken totesi, kun
joulukuussa päädyttiin umpikujaan, ratkaisun saavuttamiseksi
kaikkien odotetaan tekevän kompromisseja. Nyt ei ole vielä aika
ennakoida, mitä ne kompromissien ainesosat ovat, mutta
meillä pitää olla valmius, ja sen olen
sanonut, kaikkien näiden toimielinkysymysten yksityiskohtien
osalta myös harkita omaa kantaamme osana kompromissia,
jos tavoitteena on kompromissin saavuttaminen ja uuden sopimuksen
aikaansaaminen.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Ensin pääministeriltä kysyn,
aiotteko nuhdella valtiosihteeri Peltomäkeä, joka
puhuu siis hallituksen ohi tällä lailla näin
vakavassa asiassa. Hän puhuu kuitenkin niin, että koko
EU:n kaikissa pääkaupungeissa se varmasti noteerataan.
Herra puhemies! Toiseksi kysyn, että kun joulukuussa
nuo neuvottelut ajautuivat hvk:ssa umpikujaan, tosiasia on kuitenkin,
että silloin oli auki oikeastaan vain äänten
painotus ja komission kokoonpano, kaikista muista oli jo annettu
periksi. Näin ollen nyt, kun sanoitte että Suomi
on valmis antamaan kaikista muistakin periksi, eikö ole
vähän erikoinen tilanne tässä suhteessa? Onko
hallitus todellakin niin fleksiibeli, että se antaa näissä kaikissa
periksi?
Sitten kansanäänestyksestä vielä,
että toimivalta laajenee, päätöksentekojärjestelmä uudistuu,
ja nämä meillekin tärkeät asiat,
komissio esimerkiksi, muuttuvat. Eivätkö ne ole
niin oleellisia muutoksia, että kansanäänestys
olisi paikallaan?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Ensiksi, ed. Kankaanniemi oli viime eduskunnassa
ratifioimassa nykyistä perussopimusta, jonka mukaan luovutaan
komissaari per jäsenvaltio järjestelmästä.
(Ed. Kankaanniemi: Äänestin vastaan!) — Anteeksi,
joo, ed. Kankaanniemi äänesti sitä vastaan,
taisivat kaikki muut hyväksyä aiheen. Suomi on
kertaalleen sinällään hyväksynyt
tämänkin tässä aiheena olevan
keskustelun. Nyt tällä uudella sopimuksella yritetään
parantaa sitä sopimusta, joka muutama vuosi sitten tehtiin.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa
olevasta uutisesta, jossa oli myös yhden virkamiehen haastattelusta
sitaatteja mukana, kannattaa lukea se tarkkaan, mitkä ovat
virkamiehen sitaatteja, mitkä ovat toimittajan tekstiä.
Palataan aiheeseen sen jälkeen, kun olette tämän
tehnyt.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Muistan minäkin sen äänestyksen,
mihin pääministeri viittasi. Siinä taisi
olla joitakin muitakin mukana.
Mutta, arvoisa pääministeri, kun te sanotte, että kokonaisuus
ratkaisee, niin sehän tarkoittaa silloin sitä,
että tällainen perustuslaillinen sopimus on siis
kokonaisuus. Kun te käytätte tällaista
ilmaisua kerta toisensa jälkeen vastauksissanne, niin sehän
tarkoittaa, että kaikki on mahdollista. Siitä pääsee
sellaiseen hypoteettiseen tilanteeseen, että jos te pääsette
perjantai-iltana kesäkuussa, neuvottelutulokseen, niin
aiotteko te ilmoittaa yöllä meille, että me
tulemme lauantaiksi töihin tänne ottamaan kantaa
siihen, mitä te olette yöllä sopinut,
kun teille on kaikki mahdollista, kun kokonaisuus vaan jotakin merkitsee?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Joulukuun neuvotteluissa olin yhteydessä sovitulla
tavalla sekä suuren valiokunnan puheenjohtaja Itälään
että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaareen
useita kertoja neuvottelujen aikana. Sama menettelytapa tulee neuvotteluissa
olemaan myös kesäkuun kokouksessa. Eduskunta pidetään
informoituna siitä, miten neuvottelut etenevät.
Neuvotteluihin lähdettäessä meillä on
tietysti Suomen positio olemassa, neuvotteluvara, joka hahmotettiin
viime syksynä aika perusteellisesti myös tässä salissa.
Silloin itse asiassa käytiin eniten keskusteluja juuri
tästä kysymyksestä, kokonaisuusko ratkaisee
vai onko yksittäisiä kynnyskysymyksiä.
Eduskunta hyväksyi hallituksen kannan, position siitä,
että ei ole yksittäisiä kynnyskysymyksiä,
joilla olisimme kaatamassa sopimuksen, vaan kokonaisuus ratkaisee.
Se, mitä kokonaisuudella tarkoitetaan, liittyy toimielinkysymyksessä sekä neuvoston
äänivaltasuhteeseen,
komission tulevaisuuteen, neuvoston presidentin virkaan, parlamentin
jäsenten lukumäärään
jne., tämän tyyppisiin kysymyksiin. Näistä määritellään
taas neuvottelujen lähestyessä se lopullinen neuvotteluvara,
kun kesäkuun kokoukseen käydään
ja eduskunta pääsee siihen ottamaan kantaa.
Arja Alho /sd:
Arvoisa puhemies! Kun kesäkuussa on Europarlamentin
vaalit ja on tiedossa, että äänestysaktiivisuus
on aikaisemmin ollut hyvin alhaista ja tietysti kaikkien pitäisi
ponnistella siihen, että vaalitulos ja vaaliaktiivisuus
olisi nyt paljon myönteisempi ja sillä tavalla
antaisi legitimiteettiä Euroopan unionille, kysyn nyt hallitukselta:
Mikä on teidän arvionne, miten tällainen
kanta, jossa kaikki on nyt avoimena ja jossa keskusteluja käydään
ja jossa ei nyt oikein ole käsitystä siitä,
mitä Suomi nyt aikoo näissä neuvotteluissa ajaa,
miten se saattaa vaikuttaa tähän kansalaisten
innostukseen äänestää? Voisiko
kenties tätä asiaa parantaa se, että hallitus
kuitenkin nyt jossain määrin selkiyttäisi
sitä, mikä on marssijärjestys ja mitkä ovat
nämä kysymykset, koska joulukuusta on jo aika
pitkä aika?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Tällaiselle informaatiolle, selkeyttämiselle
on tarvetta. Olen oikeastaan kaikille muille pääministereille
EU:ssa esittänyt kantani siitä, että avoimuuden
kannalta, Euroopan parlamenttivaalien kannalta olisi hyvä,
jos perussopimuksesta voitaisiin sopia jo ennen Euroopan parlamentin
vaaleja, mutta samalla olen sanonut, että jätän
tämän harkinnan täysin Irlannin puheenjohtajuudelle.
Irlanti puheenjohtajana joutuu arvioimaan, koska on oikea hetki
yrittää uutta kompromissia, ja Suomi hyväksyy
ja olin hyväksymässä viime Eurooppa-neuvoston
kokouksessa, että pyritään ratkaisuun
viimeistään kesäkuun huippukokouksessa,
joka on vasta Euroopan parlamenttivaalien jälkeen.
Mutta me tulemme ennen EU-vaaleja kyllä, kuten sanoin,
informoimaan myös eduskuntaa neuvottelutilanteesta, ja
siinä yhteydessä, voi sanoa, palautetaan mieliin
se viime syksyn asetelma. Syksyn asetelma kannattaa palauttaa myös mieliin
sen tähden, että joulukuussa unioni ajautui melkoiseen
umpikujaan, sopimusta ei saatu aikaan, ja kuitenkin kaikkien tavoitteena
on saada unionin laajentuessa uusi sopimus aikaan. Sen osalta kaikkien
pitää myös olla valmiita joustamaan,
hakemaan kompromissia, jolla 25 jäsenen unionille saadaan
toimiva perussopimus.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kun katsoo eliitin ja pääkirjoittajien
kannanottoja, luulisi, että Tony Blair on päästänyt
itse pirun irti, kun hän on päättänyt
järjestää Englannissa kansanäänestyksen.
Uhkaako nyt demokratia EU:n perustuslakia? Eikö teidän
pitäisi päinvastoin hallituksessa olla riemuissanne,
että kansa niin Englannissa kuin Suomenkin kansa olisi
arvollinen tästä monimutkaisesta asiasta sinänsä päättämään?
Kun muistelen aikaisempaa kunnioitettua parlamenttiuraanne, niin
kansanedustaja Vanhanen käsittääkseni periaatteessa
kannatti kansanäänestystä, puolustusministeri
Vanhanen ei ollut enää varma. Vieläkö tuulipuku
voi kerran suhahtaa eli takki kääntyä,
niin että pääministeri Vanhanen vaikka
sitten kannattaisi kansanäänestystä?
Voitteko te, arvoisa herra pääministeri, sanoa edes
yhden kynnyskysymyksen, joka Suomella on tässä perustuslakineuvottelussa?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Suomi tavoittelee sopimusta. Tiedämme
ne vaikeudet, jotka 25 jäsenmaan keskeisissä neuvotteluissa
on. Me olemme asettaneet tavoitteemme, joihin ei sisälly,
niin kuin olemme todenneet ja viime syksyllä päätimme,
yksittäisiä kynnyskysymyksiä. Mutta sen
sijaan on tavoitteet, joista neuvotellaan, joista osa on saavutettu, osaa
ei ole vielä saavutettu. Mutta meillä on vastuumme
siitä, että saadaan toimiva sopimus aikaan, ja
haluamme tämän vastuumme kantaa.
Kansanedustaja Vanhanen, puolustusministeri Vanhanen ja pääministeri
Vanhanen ovat täsmälleen samoilla sanoilla puhuneet
kansanäänestyksen mahdollisuudesta. Se on minulle
periaatteessa ilman muuta mahdollinen, mutta haluan kytkeä sen
tämän sopimuksen luonteeseen. Katson, että kansanäänestys
Suomessa käytettynä on sen verran harvinainen
tapa tehdä ratkaisuja, että unionin kohdalla sitä on
käytettävä sellaisissa tilanteissa, joissa
unioni olennaisesti muuttuu siitä unionista, johon aikanaan
kansanäänestyksellä valtuutuksen kansalta
haimme. Tämä voidaan arvioida sitten, kun sopimus
on valmis, ja olen sen suhteen täysin avoin, kuten sanoin,
kaikille mielipiteille.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Ed. Soini viittasi pääkirjoituksiin
ja niissä esitettyihin arvioihin. Aika monessahan on kiinnitetty
huomiota siihen, että tätä tapaa ottaa
kansanäänestys esille on käytetty ikään kuin
kiristyskeinona, jotta maan edut voitaisiin näissä viime
vaiheen sopimusneuvotteluissa paremmin turvata. Jos jokainen maa
tekisi näin, mitään sopimusta ei koskaan
syntyisi, jos jokainen viimeiseen asti käyttäisi
tämän kaltaisia menettelytapoja.
Toisena kritiikin kohteena tässä on se, että tällä menettelyllä myös
pitkitettäisiin koko sopimuksen syntyprosessia. Jos kaikki
25 maata käyttäisivät seuraavia vaaleja
yhtenä perusteena sille, miten pitkälle viedään
asian käsittelyä, niin samaan lopputulokseen siinäkin
päästäisiin. Ed. Soini varmaan olisi
tyytyväinen, että Euroopan unionissa ei syntyisi
mitään päätöksiä,
mutta meidän muiden varmaan on syytä tähdätä siihen, että syntyy
järkevä perustuslaillinen sopimus ja että sen
mukaan sitten myös pystytään unionia kehittämään.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Arvoisa herra puhemies! Ehkä ed. Soinin kannattaa myöskin
ottaa huomioon se, että Englannissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa,
ei ole 40-luvun jälkeen ollut sellaista hallitusta, joka
olisi vaaleissa saanut yli 50 prosenttia äänistä,
vaikka siellä on selkeä parlamentaarinen enemmistö aina
ollut olemassa. Tässä suhteessa järjestelmät ovat
poikkeavia, sekin voi vaikuttaa kussakin maassa harkintaan. Mutta
tämän toteaminen ei ole millään
lailla kannanotto nyt tähän kysymykseen. Tässä asiassa
minusta pääministeri on ilmaissut selvästi
ja oikealla tavalla sen näkemyksen, että hallitus
ja eduskunta yhdessä viime kädessä arvioivat
sen jälkeen, kun sopimusehdotus on olemassa, mitenkä sen
kanssa menetellään.
Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! Palaan tähän päivän
suureen uutiseen, joka koskee suomalaista komissaaria. Se on, jos
mikä, etusivun juttu, ja senpä takia se tietysti
etusivulla Helsingin Sanomissa olikin. Kun tällaisia juttuja
ei toimittajan päästä synny, hyvin harvoin
niitä syntyy myöskään toimittajan
aloitteesta, niin, herra puhemies, kysyn pääministeriltä:
Mikä oli tämän uutisen tausta?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Uskon, että se tausta liittyy niihin
keskusteluihin, joita pitkin Eurooppaa käydään
tilanteessa, jossa Euroopan unioni 25:stä jäsenmaasta
tulevaisuudessa laajenee vielä suuremmaksi, esimerkiksi
30 jäsenmaan unioniksi. Usein esitetään
sama kysymys, joka Nizzan kokouksen alla esitettiin, pitäisikö silloin
olla suppeampi komissio. Komissio ei voi loputtomiin kasvaa. Todennäköisesti
tästä keskustelusta tämä aihepiiri
on noussut esille, sitä keskustelua Euroopassa käydään.
Sen taustalla on se, että Nizzassa kaikki jäsenmaat
ovat hyväksyneet sen järjestelmän, jossa
siirrytään suppeampaan komissioon. Konventti meni
esittämään tätä suppeaa komissiota
15 jäsenen pohjalta, ja taustalla näissä keskusteluissa
on nyt tämä.
Jari Vilén /kok:
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri muistutti
meitä siitä, että Nizzassa Suomi jo tavallaan
sitoutui siihen, että voimme luopua komission edustajasta.
Nizzassa Suomi myös esitti selkeästi, että meidän
täytyy saada tasapainon vuoksi yksinkertainen kaksoisenemmistö ministerineuvoston
päätöksenteossa. Samoin viitataan nyt
Helsingin Sanomien artikkelissa siihen, että tarvitaan ääntenpainotuksesta sopimus,
joka turvaa pienten jäsenmaiden aseman. Pääministeri:
Voiko tämä äänten tasapaino
olla mitään muuta kuin yksinkertainen kaksoisenemmistö,
jota Suomi on koko ajan ajanut? Onko tämä se kynnyskysymys,
mitä täällä on kysytty?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Nizzan neuvotteluissa aikanaan Suomi ajoi
yksinkertaista kaksoisenemmistöä, mutta emme saavuttaneet
sitä. Jokainen tietää, että nykyinen
Nizzan sopimuksen mukainen äänestystapa on sellainen,
että sitä harva pystyy selvittämään,
minkälainen se edes on, että sitä hyvää tavoitetta
ei saavutettu. Meidän tavoitteemme myös nyt on
yksinkertainen kaksoisenemmistö. Tällä termillä yksinkertainen
kaksoisenemmistö on vain valitettavasti monta tulkintaa.
Me katsomme, että se on niin sanotusti 50—50,
pitää olla vähintään
puolet jäsenmaista, joiden pitää edustaa
vähintään puolta unionin yhteenlasketusta
väestömäärästä.
Konventti esitti järjestelmää, jossa
väestömäärän pitää olla
vähintään 60 prosenttia, joka suosii
suurimpia maita, jotka saavat helpommin estävän
vähemmistön, eräänlaisen päätöksenteon
blokkausvelvoitteen. Me emme pidä tätä 50—60-jakoa
tavoitteemme mukaisena, tasapainoisena, yksinkertaisena kaksoisenemmistönä.
Emme ole sitä hyväksyneet. Emme hyväksyneet
sitä konventin jälkeen ja halusimme avata aiheen
hvk:ssa ja avoinna se on.