Juha  Rehula  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansaneläkelaitos on julkisoikeudellinen laitos, eduskunnan alainen, ja sen hallintoa ja toimintaa valvovat eduskunnan valitsemat 12 valtuutettua. Valtuutetuilla on lakiin kirjatut tehtävät, jotka ohjaavat valtuutettujen työtä, ja kaksi keskeistä asiaa ovat valvontatehtävä — valvoa Kansaneläkelaitoksen hallintoa ja toimintaa ottaen muun ohella huomioon laitoksen palvelujen laatu ja saatavuus — ja toisekseen antaa vuosittain eduskunnalle kertomus siitä, miten valtuutetut ovat toimineet. Kansaneläkelaitoshan on lainsäädännön toteuttaja, ja meidän kansanedustajien keskeinen tehtävä, niiden, jotka ovat Kelan hallinnossa, ja sitten viime kädessä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja täysistunnon, on katsoa, onko Kela toiminut niin kuin lainsäädäntö edellyttää.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on Kelan toimintavuodelta 2006 antanut toimintakertomuksensa ja kiinnittää huomiota neljään asiaan. Kelahan on jokaista suomalaista koskeva toimija, jonka työ arvioidaan päivittäin. Kelan saamat arvosanat palvelujensa laadusta ovat pääosin hyviä, mikäli julkisia laitoksia verrataan palvelualttiutensa suhteen, jopa erinomaisia. Kun Kelan palveluja tarvitaan, kyse on kunkin henkilön sataprosenttisesta kokemuksesta, onpa sitten kyse päivärahan maksatuksesta tai jostakin muusta Kelan hallinnoimasta etuudesta, joten ei ole vähäpätöinen asia se, millä käsittelyajoilla Kela pystyy etuuspäätökset tekemään. Valtuutetut kiinnittävät huomiota siihen, että nämä päätökset pystyttäisiin tekemään kohtuuajassa. Historiaperspektiivistä asiaa tarkastellen on edistys ollut merkittävää, ja tästä Kelalle kiitos. Alueellisia eroja valitettavasti on.

Toisekseen käsittelyaikoihin ja mahdollisiin muutoksenhakutarpeisiin liittyy se, että Kelan päätökset ovat mahdollisimman selkeitä ja hyvin perusteltuja, niin hyvin kuin niiden meidän eduskunnan säätämän lainsäädännön puitteissa ylipäätänsä on mahdollista. Tämä on asia, jota tulee teroittaa jatkossakin niin, että päätökset olisivat mahdollisimman ymmärrettäviä ja kansalainen päätöksen saadessaan voisi itsekin käsittää, mistä on kysymys ja millä perusteella päätös on tehty.

Valtuutetut niin ikään kiinnittävät huomiota Kelan palveluverkon kattavuuteen. Kelahan on ilman sen suurempia uutisointeja siirtänyt maakuntiin viimeisten vuosien aikana yli 200 henkilötyövuotta. Tämä on kaksisuuntainen asia sillä tavalla, että kun noita käsittelyaikoja on pystytty lyhentämään, niin toisaalta on pystytty maakunnissa ylläpitämään palveluverkostoa niilläkin paikkakunnilla, missä muutoin asiakaskäyntien määrä on pieni, ja erilaisten yhteispalvelupisteitten hyödyntämisen kautta on pystytty toimimaan. Jatkossakin tämä kehitys tulee valiokunnankin mielestä turvata niin, että Kelan palvelut ovat siellä ihmisiä lähellä.

Kuluvan vuoden alusta yhdenmukaistettiin muutoksenhakujärjestelmä, jossa alueelliset sosiaalivakuutuslautakunnat, 5 kappaletta, lakkautettiin ja siirryttiin tilanteeseen, jossa on sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta ja toisena oikeusasteena vakuutusoikeus. Tuolloin lainsäädäntöä uudistettaessa luvattiin, että käsittelyajat muutoksenhakuelimessä lyhenevät ja lisäresurssien kautta pystytään oikeusturvaa kansalaisten kohdalla parantamaan. Nyt näyttää siltä, että ensimmäisten kuukausien jälkeen näin ei ole tapahtunut, ja valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kun käsittelyajat ovat pidentyneet, että tämä osaltaan on vaarantamassa kansalaisten oikeusturvaa. Sillä on yksilön kannalta suuri merkitys tilanteessa, missä esimerkiksi työtön työttömyyspäivärahaansa odottaa, jos asia viipyy muutoksenhakuelimessä pitkään. Valiokunta pitää välttämättömänä, että asioiden käsittelyaikoja uudistuksen tavoitteen mukaisesti pikaisesti saataisiin lyhenemään.

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 8 §:n mukaan elatusturvan toimeenpano siirretään kunnilta Kansaneläkelaitokselle. Tämä tulee tarkoittamaan useiden satojen — haarukka on aika suuri — 400—600 ihmisen työpanoksen siirtoa kunnilta Kansaneläkelaitokselle, ja tämä muutos tulee tapahtumaan vuoden 2009 alusta. Näiltä osin valiokunta toteaa, että vaikka tämä aikataulu saattaa kuulostaa pitkältä, niin tilanne on se, että on varattava riittävä aika ja Kelalle on mahdollistettava se, että tämä uuden tehtävän hoito saa riittävät henkilöstö- ja muut voimavarat. Tämä tulee vaatimaan Kelassakin merkittäviä toimenpiteitä, koska tiedämme jo tänä päivänä, että Kela on rationoinut omia toimiaan merkittävällä tavalla.

Kolmanneksi otsikkotasolla otan esiin lääkekorvaukset. Lääkekorvaukset ovat olleet kestoaihe useiden vuosien aikana niin täällä eduskunnassa kuin sitten Kelan valtuutettujenkin työskentelyssä. Lääkekustannusten voimakas kasvu on ollut se liikkeellepaneva voima. On tehty lainsäädäntömuutoksia ja niitä nykyisen tiedon valossa tullaan tekemään jatkossakin. Valiokunta toteaa, että sairausvakuutuksen lääkekorvauskustannuksen kehitystä on jatkossakin seurattava ja etsittävä vaihtoehtoisia keinoja kustannuskehityksen hallitsemiseksi. Tämä ei aikana, jolloin lääketieteen kehitys on sitä luokkaa kuin se on, tule olemaan helppo asia, mutta valiokunta kiinnittää tähän asiaan omalta osaltaan huomiota ja näin ollen myös jatkaa keskustelua.

Neljäntenä asiana: Kelan tutkimusosasto tekee merkittävää tutkimustyötä lähinnä liittyen omien etuuksiensa maksatukseen liittyvään toimintaympäristöön ja siellä tapahtuviin muutoksiin. Mielenterveysongelmat ovat olleet lukumääräisesti kasvussa. Tämä on asia, johon ministeri ja ministeriökin ovat kiinnittäneet huomiota, ja tähän on työryhmäkin asetettu. Nämä luvut kertovat siitä, että jotain ensiksikin on yhteiskunnassa tapahtumassa, mutta toisekseen, kun tutkimusosaston lukujen taakse mennään ja ruvetaan katsomaan, mitä ne pitävät sisällään, niin siellä vaaditaan toimenpiteitä. Mielenterveyden häiriöiden kytkeytyminen muiden oireiden taakse on otettava huomioon ja pyrittävä näiden häiriöiden varhaiseen toteamiseen, hoitoon ja kuntoutukseen. Kelan tilastotiedoissa mielenterveyshäiriöiden yleisyys ilmenee esimerkiksi masennuslääkkeistä korvauksia saaneiden määrässä sekä mielenterveyden häiriöiden aiheuttamien sairauspäivärahakausien määrän kehityksessä, joka on ollut selkeästi nopeampaa kuin muista syistä aiheutuneiden kausien. Samoin jos työkyvyttömyyden perusteella arvioidaan eläkkeelle jääneitä, eläkepäätökset mielenterveydellisistä syistä ovat kasvusuunnassa.

Näillä huomioilla sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää, että eduskunta hyväksyy Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksen, ja esitämme, että mietintö lähetetään tiedoksi Kansaneläkelaitoksen valtuutetuille.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota muutamaan erilliskysymykseen, joista ensimmäisenä yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten kuntoutukseen liittyviin väliinputoamisriskeihin.

Tämähän on ollut kestoteema jo vuodesta 2005 alkaen, ja nytkin Kelan valtuutetut käsittelevät tätä probleemaa. Nyt kun vaikeasti vammaisten yli 65-vuotiaiden henkilöiden kuntoutus on siirretty kuntien hoidettavaksi, saattaa kuntien taloudellisesta tilasta riippuen kuntoutus katketa tai lakata kokonaan. Mielestäni tätä asiaa tulee seurata ja se tulee hoitaa kuntoon.

Toinen asia, mikä on tärkeä, mistä täällä jo aiemmin sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajakin puhui, on lääkekustannusten kasvu. On päivänselvää, että varmasti lääkekustannukset ja yleensä sairaanhoitoon liittyvät kustannukset tulevat nousemaan, koska lääketieteellisen hoidon mahdollisuudet ja keinot hoitaa ihmisiä kehittyvät. Varmasti myös kehittyvät hinnatkin alaspäin sitä mukaa kuin saadaan tehokkaampia tuotantotapoja kehitetyksi. Mutta kuitenkin lääkehoidolla saatetaan ennaltaehkäistä sairaalahoitoon joutumista, ja sekin saa säästöjä aikaan.

Mielestäni on erittäin tärkeää siinä vaiheessa, kun keskustellaan lääkekustannusten kasvusta, pitää mielessä se, että ammattiapteekit säilyvät ja niiden asema säilyy turvattuna. Mielestäni nikotiinikorvausvalmisteiden siirto ei ole ollut kovin onnistunut päätös.

Ennaltaehkäisy on mielestäni erittäin tärkeää myös, kun puhutaan lääkekustannusten kasvusta. Onneksi näkeekin jo semmoisen suuntauksen, että esimerkiksi ihan kansanomaisella tasolla televisiossa havainnollistetaan oikeaa ruokavaliota ja opetetaan ihmisiä syömään oikein ja järkevästi. Mielestäni tämä jo kertoo siitä, että on herätty siihen, että ennaltaehkäisy kannattaa.

Kuulin uutisoinnista radiosta — itse en sitä valitettavasti kuullut — että suomalaisista keski-ikäisistä miehistä 70 prosenttia on keskivartalolihavia ja naisista 80 prosenttia. Mielestäni jo tässä on haastetta. Jos nämä prosenttiluvut saataisiin normaalistumaan, niin varmasti siinäkin säästettäisiin jo pitkä penni.

Vielä yksi asia, joka oli myös tässä sosiaali- ja terveyslautakunnan mietinnössä, on tämä elatustuen toimeenpanon siirto kunnilta Kelan järjestettäväksi. Mielestäni on erittäin tärkeätä, että pidetään huoli, että työntekijöiden tulevaisuudesta huolehditaan. Tällä hetkellähän on niin, että kuntien työntekijät, jotka toimivat elatusturvan piirissä, joutuvat tekemään normaalisti työtään vielä tämän ja ensi vuoden tietämättä kuitenkaan, mitä vuoden 2009 alussa heille tulee tapahtumaan, onko työpaikkaa enää olemassa vai ei. Mielestäni on kohtuutonta nykyaikana pitää työntekijöitä näin pitkän aikaa epäselvyydessä. Mielestäni tämä viiden vuoden siirtymäaika tulisi elatustuen toimeenpanossa oleville kunnan työntekijöille turvata, kun toimi siirretään Kelan hoidettavaksi kunnilta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että ministeri on paikalla, Kansaneläkelaitos on kuitenkin niin tärkeä toimielin kaikille suomalaisille. Se on se rajapinta, jolla ihmiset ovat tekemisissä sen byrokratian ja hallinnon kanssa, joka heidän terveydenhoitoaan ja sosiaaliturvaa monella tavalla koskee ja koskettaa.

Silloin tietysti muutoksenhakukysymys on erittäin tärkeä, ja niin kuin täällä jo tuli esiin, se muutoksenhakuaika, joka prosessiin menee, voi olla kohtuuton. Jos lähdetään liikkeelle muutoksenhaussa nimenomaan tästä muutoksenhakulautakunnasta, niin voi mennä hyvinkin vuosi tähän lautakuntavaiheeseen, ja sen jälkeen seuraava oikeusaste on vakuutusoikeus, ja se tekee toisen vuoden. Jopa sielläkin käsittelyajat ovat ylittäneet vuoden. Näin ollen kaksi vuotta muutoksenhakuun on todella liian pitkä aika. Tämä asian kuntoon saattaminen ei varmasti ole helppo asia, mutta mielestäni on velvollisuus tämä hoitaa.

Toinen asia, johonka sopii kiinnittää huomiota, on lääkekorvauskysymys. Siihen myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on paneutunut omassa mietinnössään. Itse mainitsisin kuitenkin tämän statiinikysymyksen ja siihen verrattavissa olevat asiat. Kolesterolilääkityksen yhteydessähän käytiin laaja keskustelu siitä, mikä oikeus ikään kuin korvauksen maksajalla on osoittaa tietyn tyyppinen lääkevalmiste ja onko sitten siihen liittyviä lääketieteellisiä ongelmia, siis niin, että kaikki ne, jotka tarvitsevat nimenomaan kalliimpaa, tehokkaampaa statiinilääkitystä, eivät sitä saisi.

Vähän samanlaisiin ongelmiin joudumme tässä viitehintajärjestelmässä, jota nyt ollaan tuomassa maahamme, ja sen yhteydessä on erittäin tärkeätä pystyä osoittamaan sitten se, että potilas todella voi ilman terveydenhoidon haittaa vaihtaa hänelle määrätyn lääkkeen tähän viitehinta-, normaalilääkkeeseen, josta tavanomainen korvaus määritetään. On kuitenkin kokemuksen osoittamaa tietoa se, että vaikka lääkkeillä on sama molekyyli, sama vaikuttava aine, niillä on tiettyjä eroja aivan preparaattikohtaisesti. On toki muitakin aineita aina näissä lääkkeissä kuin vain se vaikuttava aine. Vaikuttavan aineen määräkin on joskus toinen kuin pitäisi olla. Näiden rinnakkaisvalmisteiden selvittäminen, niiden tehon tarkkailu on aika haasteellinen kysymys. Ajoittain tulee esiin, että se ei aina ole niin kuin reseptissä lukee.

Tämä lääkekorvausten hallinta sinänsä on tietysti erinomaisen haasteellinen asia. Korvaukset lisääntyvät, mutta samalla myös potilaiden maksamat osuudet kasvavat. Siis Kelan menot lisääntyvät ja potilaiden menot. Tämä tällainen kielteinen noidankehä pitää tietysti pystyä hallitsemaan. Yletön kulujen kasvu ei palvele tietenkään kenenkään etuja. Siinä mielessä nämä pyrkimykset, joita useamman hallituksen aikana on ollut, joilla pyritään lähtemään sellaisista tukkuhinnoista, jotka ovat siedettäviä, ja joilla myöskin voidaan siirtyä ja on siirrytty lääkevaihtojärjestelmään, ovat tietysti kannatettavia. Mutta vielä painotan sitä, että on myös lääketieteellisesti nähtynä erityisongelma-alueita, jotka pitää tiedostaa.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Oli ilo kuunnella tuota Kelan valtuuskunnan toimintakertomusta. Täytyy sanoa, että siinä on puututtu juuri oikeisiin asioihin. Eilisestä Kelan Sanomista, joka oli tuonne postilaatikosta tipahtanut, huomasin, että siinä kerrottiin, että sähköistä asiointia Kelassa tehtiin 700 000 kertaa ja jo 14 000 työtöntä ilmoittaa työajastaan sähköisesti. Tämä on juuri se tie, mitä pitkin pitää edetä. Eli ei pomppuuteta ihmisiä turhilla käynneillä ja panostetaan siihen, että tämä asiointi olisi mahdollisimman nopeaa.

Tuossa ed. Tiusasen puheenvuorossa tulikin hienosti esiin tämä muutoksenhaun pitkäkestoisuus, ja siihen tulee nyt ensisijaisesti jatkossa kiinnittää huomiota sen lisäksi, että edelleen panostetaan näihin nopeisiin käsittelyaikoihin.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Rehula toi erittäin hyvin tuossa näitä keskeisiä asioita Kelan kannalta esille. Ensimmäisenä asia, jota ei ole ehkä riittävästi todellakaan tuotu esille, on, että Kela on hajasijoittanut toimintojaan niin, että kauimmaisissakin toimistoissa voidaan tehdä ruuhkaisten toimistojen töitä, tasainen työllistyminen eri toimistojen välillä on mahdollista ja samalla sitten nopeutuu asiakkaitten palvelu. Veroviranomaisilla olisi syytä ottaa oppia tästä samasta menetelmästä mielestäni, kun tässä kuitenkin tietoteknisesti näitä asioita pystytään hoitamaan ja siirtämään ratkaistavaksi asioita eri puolille Suomea.

Toinen kohta, joka täällä nousi esille, on tämä masennuksen, depression, takia sairauslomien määrän kasvu ja lääkityksen sairausvakuutuskorvausten määrän kasvu. Huolimatta siitä, että väestötasolla ei ole osoitettavissa masennuksen kasvaneen, nämä kulut yhteiskunnalle ovat kovasti kasvaneet myöskin lisääntyvien työkyvyttömyyseläkkeitten johdosta. Tähän asiaan nyt ollaan puuttumassa vakaalla ja vankalla joukolla. Tämä tilanne ei voi näin jatkua sairausvakuutuskustannusten kannalta eikä sitten viime kädessä tietenkään veronmaksajien kannalta, puhumattakaan siitä, että yksilötasolla tämä asia on tietenkin näille henkilöille hyvin ikävä.

Monessa puheenvuorossa tuli täällä esille näitä lääkekustannuksia. Ed. Tiusanen alan ammattilaisena ja ed. Nurmi tuntevat hyvin näitä asioita, ja se puheenvuoroista kuulsi. Elikkä meillä on ollut ongelmia lääkkeiden kustannuksissa ja näin ollen myöskin sairausvakuutuksen rahoituksessa tältä osin. Nyt meillä on tavoite, että kasvu olisi 5 prosentin luokkaa. Meillä on vuosittainen kasvu, lukuun ottamatta viime vuotta, jolloin oli runsaan 2 prosentin kasvua, ollut jopa 13 prosenttia. Näin voimakasta kasvua ei mikään mainen mahti kestä. Jotta kaikki ne kalliit, vaikuttavat lääkkeet olisivat niitten potilaitten saatavilla, jotka niistä hyötyvät, niin tässä myöskin on työtä tehtävänä ja juuri nyt tehdään tämmöistä kustannusvaikuttavuusarviota voimakkaammin kuin ennen. Samoin viitehintatyöryhmä jätti oman mietintönsä, jossa siirrymme eräänlaiseen viitehintaan, vaikka lääkevaihtohan meillä jo on.

Ed. Tiusaselle sanoisin, että hän on ihan oikeassa siinä, että lääkärillä täytyy olla mahdollisuus vielä tietyistä syistä kirjoittaa lääkettä, josta hän katsoo potilaan hyötyvän. Se ei ole aina niin vaikkapa statiinienkaan kohdalla, että kalliimpi olisi tehokkaampi. Halvempi voi olla yhtä hyvin tehokkaampi, koska kysymyksessä on hyvin yksilöllinen hoito. Mutta lääketieteellisistä syistä varmasti näin tullaan tekemään. Meidän on saatava näitä kustannuksia kuriin, jotta me saamme sitten kohtuuhintaisia lääkkeitä tarvitseville. Tähän samaan suuntaanhan vaikuttaa apteekkityöryhmän mietintö, jossa tätä lääkejakelua pohdittiin hyvin tarkasti.

Kaiken kaikkiaan Kela on suoriutunut hienosti niistä tehtävistä, joita sille on uskottu, mutta tämä viimeaikainen lainsäädäntömuutos, joka viime kaudella tehtiin ja johon valiokunnan puheenjohtaja kiinnitti huomiota, tarvitsee tarkan seurannan. Käykö niin kuin lakia tehtäessä tavoiteltiin, että se on sujuvampi, että kaikki saavat samanmukaisen kohtelun ja että asiakkaitten käsittelyajat nopeutuvat ja sitä vaihtelua, joka maan eri osissa on ollut päätöksenteossa johtuen piirijärjestelmästä, voitaisiin eliminoida? Näyttää siltä, että näin ei välttämättä tapahdu. Toivon myöskin, että eduskunta tarttuu tähän kysymykseen vaikka sitten uudella lainsäädännöllä, mutta tämä kysymys pitää ratkaista, koska asiakkaitten oikeusturvan kannalta pitää päätöksenteon olla sujuvaa.

Sanna  Lauslahti  /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin Kela on erittäin arvokkaassa roolissa meidän yhteiskuntamme näkökulmasta niin, että kansalaisten taloudellinen arki varmistetaan pitkälti Kelan kautta varsinkin semmoisissa hankalissa tilanteissa, esimerkiksi sairaustilanteissa.

Yksi asia, jonka voisi tässä nostaa esille, on myöskin se, että kansalaiset saavat sairastuessaan tai muussa tapauksessa mahdollisimman nopeasti sen korvauksensa. Tässä kohdin meillä on varmasti Kelassa paljon tehtävää.

Sinänsä kun Kelan toimintaa lähtee tarkastelemaan, voi katsella sitä kahdesta näkökulmasta: ensinnäkin siitä, mikä Kelan rooli on tänä päivänä ja miksi sitä voidaan muuttaa seuraavina vuosina, ja toinen kysymys on kustannukset ja niiden alentamismahdollisuudet. Heittäisinkin tässä vaiheessa kysymyksen siitä, minkälaisia rooleja me voimme jatkossa, tietenkin hallitussa järjestyksessä, Kelalle antaa. Yksi esimerkki tästä on tulevaisuudessa omaishoitajien tuen siirtäminen Kelan haltuun, jolloin tasa-arvoistetaan omaishoitajatoiminta kaikissa maamme kolkissa.

Samoin, jos me ajattelemme kustannusten alentamismahdollisuuksia, tässä tulivat esille jo lääkekorvaukset. Kelassa tehdään tällä hetkellä hyvää työtä, jossa pohditaan sitä, miten lääkekorvausjärjestelmää voidaan kehittää. Mielestäni tätä tulee jatkaa ja rohkeasti ottaa myöskin eräällä tavalla vahvoja kantoja tässä kohdin.

Samoin nostaisin esiin ison asian, joka liittyy myöskin Kelan roolirakenteeseen. Se on meidän sairausvakuutuksemme. Meillä sairausvakuutuksesta menee yhä enemmän ulos korvauksia. Herättäisin kysymystä, voisiko Kelan roolia nähdä koko terveydenhuollon kentässä, joka valvoo sitä kokonaisrahoitusta, koska tänä päivänä meillä tapahtuu osaoptimointeja tässä järjestelmän sisällä, ja se on myöskin inhimillinen kysymys, jossa voittajana ei ole kukaan. Se näkyy kukkarossa ja myöskin siinä, että tervehtymisajat ovat pidempiä. Tämä johtuu siitä, että sairauspäivärahat liittyvät suoraan kuntoutukseen ja myöskin terveydenhuollon kokonaisuuteen ja palveluihin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen pitäisi olla palveluyhteiskunta ja jossakin mielessä se onkin, mutta Kelassa on joitakin semmoisia ongelmallisia tapauksia, kun siellä on keskitetty tämä puhelinpalvelu siten, että se on yhdestä paikasta. Jos soitan esimerkiksi Joensuuhun ja jotain asiakysymystä kysyn, niin se voi mennä vaikka Seinäjoelle. Sitten se yhdistetään, ja sieltä sitten ihminen vastaa, vaikka todellisuudessa Joensuun toimistolla on henkilö, joka tietää sen asian parhaiten. Minusta tässä on menty liian pitkälle sillä tavalla, jotta senkin yhteyden pitäisi toimia yhä edelleen, että voidaan suoraan soittaa paikallistoimistoihin eikä mene aina muualle, onko nyt Lieksassa tällä hetkellä se keskus, josta yhdistetään sitten ympäri Suomea, ja välttämättä se ei mene edes siihen toimistoon, jossa on asia käsitelty. Minusta tähän pitäisi kiinnittää huomiota.

Toinen asia siinä on sitten, jotta nyt en ihan tarkkaan tiedä, mikä se hinta tällä hetkellä on, mutta tuossa eilen luin viimeksi sähköpostia, jossa yksi ihminen valitti sitä, jotta hän roikkui siellä langan päässä useita kymmeniä minuutteja ja se keskus ei edes vastannut vielä, ja hän oli sitten lopettanut sen puhelun ja pyysi meikäläistä ottamaan yhteyttä Kelaan sen takia, jotta hän ei maksa isoja puhelinlaskuja. Minusta pitäisi, kun ollaan palveluyhteiskunnassa ja kuvitellaan työtöntä tai sairasta ihmistä, joka jotain etuutta kysyy sieltä, kyllä näiden puhelujen olla maksuttomia. Siinä lienee jotain tapahtunut edullisempaan suuntaan, mutta ei kokonaan tällä hetkellä olla vielä siinä tilanteessa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä otettiin kantaa myös vähän tähän mielenterveysasiapuoleen. Viime viikkoina nousi voimakkaasti ainakin tiedotusvälineissä esiin se, että tulevan vuoden budjetista on taas kerran poistettu se momentti, jossa kunnille osoitetaan rahaa lasten- ja nuortenpsykiatriaan käytettäväksi. Itse olen ollut alusta asti usean kerran tuota asiaa mahdollistamassa omalta osaltani talousarvioaloittein.

Nyt olen ymmärtänyt, että ministeri Risikko on ottanut kantaa tähän. Olisin kysynyt ministeri Hyssälältä, mutta hän ehti jo poistua, voisiko tämän asian hoitaa jotain muuta kautta eli hankerahoitusta tulisi jatkossakin. Mutta mielestäni olisi hyvin tärkeätä, että tämä asia todettaisiin riittävän suurella julkisuudella myös näille toimijatahoille, jottei turhia pelkoja syntyisi, kun nyt budjettia aletaan käsitellä.

Tietenkin se, mitä valiokunta myös tässä mietinnössään on todennut loppulauseenaan, siis että ennaltaehkäisyn kannalta keskeistä on lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden varhainen toteaminen ja ennaltaehkäisy, on se tärkein asia. Siinä onneksi meillä on monia hyviä hankkeita tuolla eri puolilla maakuntia ja kuntien yhteistyönä menossa.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Pienet, syrjäiset kunnat kantavat huolta Kelan palvelujen säilymisestä omissa kunnissaan. Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että Kelan palvelupisteet säilyisivät kunnissa, onhan suuri osa palvelujen käyttäjistä iäkkäitä sekä vähävaraisia kansalaisia, joille pitkä matka tuottaa ylimääräisiä taloudellisia kuluja. Mitä sitten tuo tuleva Paras-hanke tullessaan tämän asian tiimoilta, se on vain arvoitus.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Tiusanen kiinnitti huomiota aivan oikein korvaavien rinnakkaisvalmisteiden määrään. Kehitys toki on Suomessa varsin vauhdikasta, mutta kansainvälisessä vertailussa, esimerkiksi Pohjoismaihin verrattuna, Suomi on tuntuvasti jäljessä. Näillä lääkkeillä, alkuperäisvalmisteilla, on korkea hintataso ja rinnakkaisvalmisteilla yleensä tuntuvasti alhaisempi. Kuten täällä on todettu, niin molekyyli yleensä on sama, joten ei voida suoraan vedellä sellaista johtopäätöstä, että alkuperäisvalmiste olisi aina potilaan kannalta järkevämpi. Pohjoismaisella tasolla korvaavien rinnakkaisvalmisteiden osuus kokonaiskulutuksesta on noin 15—20 prosenttia, Suomessa se jää edelleenkin alle 10 prosentin. Tässä on merkittävä kansantaloudellinen säästömahdollisuus.