Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tänään Euroopan vakausmekanismin EVM:n perustamista. (Timo Soini: Ikävä kyllä!) EVM on euroalueen pysyvä kriisinhallintamekanismi, jolla korvataan nykyiset väliaikaisjärjestelyt. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Periaatepäätös EVM:n perustamisesta tehtiin jo keskustan pääministerikaudella marraskuussa 2010. (Timo Soini: Pata ja kattila!) Pysyvä mekanismi on nykyistä väliaikaista mekanismia tehokkaampi kriisinhallintaväline, ja se antaa myös veronmaksajien varoille paremman suojan. Tämän vuoksi myös Suomen hallitus on kiirehtinyt EVM:n käyttöönottoa. Euromaiden 30.3. tekemän päätöksen mukaisesti EVM aloittaakin toimintansa 1. heinäkuuta 2012, ja mekanismi on heti alusta lähtien ensisijainen kriisinhallintaväline.

Arvoisa puhemies! Hallitus on koko velkakriisin ajan työskennellyt määrätietoisesti talouskriisin syvenemisen ja yleiseurooppalaisen rahoituskriisin laajenemisen ehkäisemiseksi. Koko maanosan laajuinen lama olisi Suomen talouden kannalta tuhoisa.

Neuvotteluissa Suomella on ollut useita tavoitteita. Eurooppalaisen laman estämisen lisäksi keskeistä on ollut, että veronmaksajien edut turvataan mahdollisimman tehokkaasti ja Suomelle aiheutuvat riskit minimoidaan. Hallitukselle on myös ollut erityisen tärkeää, että eduskunnan päätösvalta turvataan kaikissa tilanteissa. Siksi Suomi ajoi menestyksekkäästi määräenemmistöpäätöksenteon rajoittamista vain hätätilanteisiin vastoin useiden jäsenmaiden ja EU-instituutioiden kantaa. Samoin Suomi edellytti, että määräenemmistöllä tehdyt päätökset eivät voi kasvattaa veronmaksajien riskejä vastoin Suomen tahtoa. Päätökset EVM:n pääoman kasvattamisesta tehdäänkin jatkossakin yksimielisesti.

EVM:n ja väliaikaisen vakausvälineen ERVV:n yhteenlasketun kapasiteetin nostamisessa Suomi onnistui myös torjumaan jäsenmaiden selvän enemmistön ja EU:n instituutioiden ajaman pyrkimyksen nostaa koko kapasiteetti 940 miljardiin euroon, jolloin EVM:n ja ERVV:n kapasiteetit olisi laskettu suoraviivaisesti yhteen.

On hyvä muistaa, että Suomi ei yksin voi määrätä Euroopan asioissa, mutta vaikuttaa pitää rakentavalla ja määrätietoisella otteella. Nyt käsittelyssä oleva esitys EVM:n perustamisesta onkin Suomen neuvottelutavoitteiden mukainen. Esitys täyttää hyvin hallitusohjelmassa määritellyt kriteerit.

Ensinnäkin mekanismin rakenne ei ole sellainen, että euromaat siirtyisivät valtioiden veloissa yhteisvastuuseen. Jokainen valtio vastaa jatkossakin omasta julkisesta taloudestaan ja omista veloistaan. Tämä on tärkeä periaate. Silti EVM on aikaisempia kriisinhallintavälineitä huomattavasti tehokkaampi väline, ja tämä taas perustuu siihen, että EVM:n toiminta perustuu omaan pääomaan, ei takauksiin, kuten ERVV:ssä. Väliaikaiselle mekanismille ominainen väistyvän takaajan ongelma poistuu tämän johdosta pysyvässä mekanismissa, koska kaikki jäsenmaat osallistuvat EVM:n pääomittamiseen.

Toiseksi veronmaksajien varojen turvaamisen kannalta tärkeää on, että EVM:llä on hallitusohjelman mukaisesti ensisijaisen velkojan asema suhteessa yksityisen sektorin lainoihin mahdollisissa maksukyvyttömyystilanteissa. Vastaava velkoja-asema on Kansainvälisellä valuuttarahastolla eli IMF:llä, ja velkoja-asemansa ansiosta IMF ei ole historiansa aikana juuri joutunut kirjaamaan itsellensä tappioita. Tästä syystä myöskään Suomen hallitus ei ole asettanut, hallitusohjelmansa mukaisesti, EVM:n kautta myönnettäville lainaohjelmille ehdoksi vakuuksia.

IMF:n tiivis kytkeminen kriisinhallintaan on vahvasti veronmaksajien edun mukaista. Euroalueen kriisi ei ole vain Euroopan kriisi. (Timo Soini: Se on euron kriisi!) Mahdollisimman laaja ja oikeudenmukainen taakanjako kriisin hoidossa voidaan varmistaa vain hyödyntämällä IMF:n voimavaroja ja osaamista.

Kolmanneksi EVM mahdollistaa velkajärjestelyn, kun yhteistoimintalausekkeet velkakirjojen ehdoissa otetaan käyttöön. Tämä tarkoittaa, että pankkien ja yksityisten sijoittajien vastuu velkakriisin hoidossa toteutuu EVM:ssä entistä varmemmin. Kreikan toisen lainaohjelman sisältävä velkajärjestely on tärkeä ennakkotapaus velkojen leikkaamiselle. Velkajärjestelymahdollisuus näkyy suoraan valtioiden velan koroissa.

Eduskunnan edellyttämällä tavalla hallitus on esityksessään myös arvioinut Suomen taloudellisia vastuita. Velkakriisin hallintavälineiden riskit liittyvät lainaohjelmien piirissä olevien valtioiden kykyyn vastata sitoumuksistaan eli näiden kykyyn maksaa saamansa lainat korkoineen takaisin ajallaan. Näiden riskien arviointi on varsin vaikeaa ja edellyttää karkeita olettamuksia maksukyvyttömyys- ja luottotappiotodennäköisyyksistä. Vaikka hallituksen esityksessä todetut riskiarviot ovat hyvin pelkistettyjä ja suuntaa antavia, ne antavat kuitenkin kuvaa mittaluokasta. Toivottavasti nämä arviot tuovat hieman realismia myös julkisuudessa Suomen riskeistä käytävään keskusteluun.

Riskiarvion perusteella voidaan todeta, että EVM:n käyttöönotto ei vaaranna Suomen julkisen talouden kestävyyttä, vaikka merkittäviä määriä vastuita realisoituisikin. Tosiasia on, että valtioiden maksukyvyttömyystilanteita syntyy harvoin. Lisäksi euroalueella valtioille asetetaan merkittäviä paineita välttää maksukyvyttömyys, koska se rikkoisi koko EU:n perusperiaatteita ja voisi johtaa vakaviin poliittisiin ja taloudellisiin seuraamuksiin.

Suomi on sitoutunut euroalueen vakauden ja kestävyyden turvaamiseen. Se on euro-olosuhteissa Suomen rahoitusvakauden perusta. EVM on puuttuva lenkki tässä kokonaisuudessa EKP:n ohella. EVM ei tarkoita siirtymistä yhteisvastuuseen, vaan päinvastoin EVM selkeyttää valtioiden vastuita ja tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Euroryhmä sopi maaliskuun lopussa EVM:n lainakapasiteetista ja pääoman maksamisesta sekä toiminnan yhteensovittamisesta väliaikaisen mekanismin ERVV:n kanssa 1.7.2013 saakka. Päätöksellä ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu lainakapasiteetti nostettiin väliaikaisesti 700 miljardiin euroon. Päätös enimmäisrajan nostamisesta ei sinällään lisännyt Suomen tosiasiallisia vastuita tai sitoumuksia. Enimmäisvastuut pysyvät sekä oikeudellisesti että teoreettisesti samana EVM:n lainanannon määrästä riippumatta. Vastuiden enimmäismäärä EVM:ssä on siis joka tapauksessa 12,58 miljardia euroa, joka koostuu omasta pääomasta ja vaadittaessa maksettavasta takuupääomasta. Lisäksi kaikki lainapäätökset ovat aina eduskunnan päätöksen takana.

Enimmäiskapasiteetin nostamisella turvattiin edellytykset saada IMF mukaan globaalin palomuurin kasvattamiseen. Suomi on johdonmukaisesti korostanut IMF:n roolia rahoitusvakauden säilyttämisessä. Samoin IMF:llä on suuri merkitys palomuurin uskottavuuden kannalta. Siksi IMF:n huhtikuinen päätös lisätä resurssejaan vähintään 430 miljardilla dollarilla oli erittäin tärkeä. On päivänselvää, että euroryhmän päätös kasvattaa euroalueen palomuuria oli edellytys IMF:n päätökselle kasvattaa globaalia palomuuria.

Toiseksi hallitus katsoi, että kapasiteettipäätös oli mahdollista tehdä EVM:n ja ERVV:n toimintaan liittyvien erojen ja riskien vuoksi. Pysyvän mekanismin edut verrattuna väliaikaiseen mekanismiin ovat huomattavat. Erityisesti EVM:n ensisijainen velkoja-asema tuo veronmaksajille turvaa. Päätös EVM:n toiminnan aloittamisesta nopeutetussa aikataulussa heinäkuun alusta 2012 antoi myös paremmat edellytykset toteuttaa tarvittaessa velkajärjestelyt. (Timo Soini: Nehän toimii päällekkäin!)

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja eurokriisin hoidossa on tiukentunut entisestään nykyhallituksen aikana. Tiukkaa linjaamme on Euroopassa pidetty, varsinkin heti hallituksen vaihdon jälkeen, joskus jopa liiankin tiukkana. Olemme asettaneet lainaohjelmiin osallistumiselle selkeitä ehtoja, kuten vakuudet Kreikan kakkoslainaohjelmalle. Sijoittajavastuu toteutuu nyt konkreettisesti kriisin hoidossa. Olemme systemaattisesti pitäneet kiinni periaatteesta, jonka mukaan päävastuu kriisin hoidosta on ensiksi kansallisilla toimilla ja yksityisillä sijoittajilla ja vasta viime kädessä yhteiseurooppalaisilla toimilla. Neuvotteluissa olemme saavuttaneet näissä tavoitteissamme suomalaisten kannalta hyviä ja vaikuttavia tuloksia.

Hallituksen kirkkaana linjana on koko velkakriisin ajan ollut Suomen kokonaisedun ja veronmaksajien varojen mahdollisimman hyvä suojaaminen. Pysyvän vakausmekanismin EVM:n käyttöönotto tarjoaa nyt esitetyssä muodossaan Suomelle entistä tehokkaamman ja turvallisemman välineen linjamme mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Surullista, kansanvallan kannalta surullista. Tähän Euroopan vakausmekanismiin ei sisälly yhdenkään vaaleilla valitun henkilön valtaa. Nämä ovat komission ja EKP:n henkilöitä. Missään näitä ei saa äänestää, missään näitä ei saa erottaa, missään näitä ei saa vastuuseen, ei voi haastaa mihinkään käräjille. Tämä on tehty sen takia, että nyt, kun tämä vakausmekanismi tulee heinäkuussa, Espanja voi tulla siihen häkkyrään. Siksi tällä on niin kiire.

Arvoisa puhemies! Kun katsoo tätä tarkasti, niin EVM:ään on pystytetty, sisäänrakennettu askelmerkit ja perustat eurobondeille, jotka tulevat merkitsemään sitä, että suomalaiset veronmaksajat sponsoroivat etelän helmaa. Euro ei toimi. On täysin mahdotonta, että Saksa, Espanja ja Kreikka ovat samassa valuutassa. Toivoisin, että tämän koko idean suuri isä, kokoomus, menisi myös tuonne ministeriaitioon perustelemaan tätä vastuunkantoa. Tämä ei ole vastuunkantoa, tämä on vastuiden kantoa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä nyt on muuttunut todella, ministeri, paljon siitä, mitä edellisen hallituksen aikana Suomen linjaksi linjattiin. (Sosialidemokraattien ryhmästä: Kyllä, hyvään suuntaan!) Silloin enimmäiskatto EVM:lle oli 500 miljardia euroa. Silloin niitten rahojen käyttöala määriteltiin tarkasti. Nyt te olette hyväksyneet sen, että katto on 700 miljardia euroa, enkä minä vieläkään ymmärrä, kun te sanotte, että tosiasialliset vastuut eivät lisäänny. Totta kai, kun ERVV:n, väliaikaisen rahaston, 200 miljardia otetaan käyttöön, tai paljonko otetaankin, ja sitten EVM, nämä yhteensä, se tekee mahdolliseksi sen, että Suomen vastuut lisääntyvät. Lisäksi nyt EVM:n voimavaroja voidaan käyttää paljon paljon riskialttiimpiin kohteisiin, ja vielä kolmas iso aihealue liittyy päätöksentekoon, jossa nyt sitten enemmistö voi irrottaa näistä 500 miljardista tarvittaessa meitä kuulematta ja käyttää sellaisiinkin kohteisiin, joihinka Suomen intressien mukaan ei pitäisi rahaa käyttää. Monessa kohtaa siis muutos on (Puhemies: Minuutti on täynnä!) mitä merkittävin verrattuna siihen, miten edellinen hallitus tämän asian linjasi.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä on kuulunut erittäin huolestuttavia tietoja erityisesti Espanjan taloudellisen tilanteen heikkenemisestä. Uteliaisuudesta kysyn ministeriltä, mitä jos käy sillä tavalla, että Espanja nyt lähiaikoina ei kestäkään vaan sortuu tässä tilanteessa, ja nämä valmiudet eivät sitten ole vielä olemassa. Mikä on tämä tilanne tällä hetkellä? Siis tämä on ajankohtainen asia, josta on hyvä tietää.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen on tehnyt hyvin vakuuttavaa ja osaavaa työtä Suomen puolesta eurokriisin hoidossa, ja tekisi mieli hiukan leikillisesti sanoa miehillemme oppositiossa, että tehkääpä perässä tämä Suomen etujen valvominen näissä pöydissä, (Mauri Pekkarinen: Ei me tehdä! — Timo Soini: Ei varmasti tehdä!) minkä ministeri Urpilainen on tehnyt tiukentuneilla hallitusohjelmalinjauksilla.

Tämä keskustelu on vähän, arvoisa puhemies, kummallista tässä asiassa, kun aina, kun me yritämme saada sitä vaihtoehtoa esille, sitä ei tule eikä kuulu. Muun muassa edustaja Pekkarinen itse on ollut tässä salissa vaatimassa myös valiokunnan osalta IMF:n vahvempaa mukaantuloa. Nyt, kun se ministeri Urpilaisen toimesta täällä toteutetaan, sekään ei kelpaa. Mikä kelpaa? Mikä riittää? Se on minun kysymykseni oppositiolle, joka ei ole kyennyt esittämään todellista vaihtoehtoa tämän eurokriisin hoidolle, valitettavasti.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän viestimme on tässä selvä. (Susanna Huovinen: Niin, mikä?) Me aikanaan panimme katon, jonka tekin hyväksyitte. Te puolsitte tässä salissa muutama viikko sitten — pääministeri, valtiovarainministeri, kaikki olitte sitä mieltä — että kaikissa oloissa Suomen vastuitten katto on 500 miljardia euroa.

Edustaja Huovinen, jos me nyt tässä vähän viittaamme siihen, että sen pitäisi muuten olla 500 miljardia, niin kuka se on takinkääntäjä? Hallitus, joka on muuttanut Suomen linjaa ja vielä ollut valmis siihen, että meitä kuulematta voi nyt sitten pysyvän kriisirahaston ratkaisuja tehdä, ja edelleen siihen, että niitä varoja voidaan käyttää hyvin riskialttiisiin kohteisiin, muun muassa niitten pankkien, yksittäisten pankkien, pelastamiseen, jotka taakse jääneitten vuosien aikaan ovat tehneet enimmillään miljardien suuruisia voittoja näitten velkamaitten papereilla.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käytännössä tällä EVM:llä tuhotaan tämä yksimielisyysperiaatteen läpi saaminen, koska tässä on, että euroa uhkaavassa tilanteessa tai kriisissä komissio ja EKP voivat päättää, mikä on tämä tilanne, kun euroa uhataan. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Ei ole ensimmäistäkään vaaleilla valittua hallitusta, ei Suomessa eikä ulkomailla, joka tämän voi tehdä, vaan on ikään kuin Kehittyvien maakuntien Suomen eurooppalainen kassa. Sinne pistetään rahaa, siellä se muhii ja sieltä jaetaan eteenpäin.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Huovinen peräänkuulutti oppositioherroilta vaihtoehtoisia ratkaisuja. Se, että euro on kriisissä, on meidän kaikkien tiedossa, ja juuri sen takia valtiovarainministeri Urpilainen on tehnyt sitä kovaa työtä, mistä Huovinen mainitsi omassa puheenvuorossaan.

Edustaja Pekkarinen sanoi, että te asetitte katon. Totta, te asetitte katon ja ette tulleet mukaan tähän hallitukseen jatkamaan sitä vastuunkantoa ja sitä työtä, mitä te aloititte edellisellä kaudella, kun te olitte pääministeripuolueena. Kyllä minä olisin toivonut Pekkariselta, jolla on niin pitkää parlamentaarista kokemusta, että olisit osannut vastata tarkemmin Huovisen kysymykseen, mikä olisi se vaihtoehto, millä me pelastaisimme Eurooppaa. Pelkkä "ei" ei riitä tässä tilanteessa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Urpilainen ansaitsee kyllä kiitokset juuri siitä avoimuudesta, jolla esimerkiksi tämä äskeinen puheenvuoro täällä pidettiin. Tässä käytiin hyvin läpi se, mikä oli tämä IMF-kytköksen tärkeys ja sen merkitys.

Ja nyt kyllä jään kysymään, arvoisa puhemies, edelleenkin edustaja Pekkariselta, muistanko minä todella niin väärin tämän asian vai oliko se niin, että tekin peräänkuulutitte IMF:n mukaan saamista näihin talkoisiin vahvemmalla osuudella. Muistanko minä väärin, vai muistanko minä oikein? Ja jos minä muistan tämän asian oikein, niin voisitteko perustella, miten ministeri Urpilaisen olisi pitänyt se tuolla europöydässä sitten hoitaa, kun hän kuitenkin toteutti sen teidänkin ilmeisesti toivoman lopputuloksen?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! No, minä nyt en ollenkaan epäile, etteivätkö ministerin rahkeet riitä melkein mihin tahansa, mutta ehkä siellä nyt IMF:n kokouksessa saattoivat painaa jonkun muunkin näkemykset kuin Suomen valtiovarainministerin näkemykset. Niin kaikissa muissakin isoissa kriiseissä, mitkä taakse ovat jääneet, IMF on tullut mukaan, ja niin sen piti tälläkin kertaa tulla.

Edustaja Östmanille: Me olemme sitä mieltä, että nyt on Saksan ja Ranskan ja Yhdysvaltojen ja muiden aika vastata omien pankkiensa ja sijoittajiensa sijoituksista. Kärsikööt nämä niistä menetyksistä, mitä näille koituu, eikä niin, että ne entistä isommassa määrin kannetaan suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi. Ja Kreikka, niin kuin aikaisemmin on sanottu, velkasaneeraukseen, ja sitten nämä maat vastaavat itse omien rahoitusinstituutioittensa menetyksistä. Se on se meidän viestimme, minkä me olemme monta kertaa täällä sanoneet.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri esitteli asiaa, mutta unohditte ehkä kaikkein tärkeimmän asian. Ette käsitellyt lainkaan puheenvuorossa sitä päätösvallan rajaamista, joka tässä yhteydessä EVM:n päätöksenteossa nyt tapahtui, ja se on Suomen kohdalta äärettömän suuri menetys, koska Saksa, Ranska ja Italia pystyvät tämän jälkeen päättämään, mihin ne rahat käytetään. Te totesitte, että jatkossa eduskunta päättää. Eduskunta päättää vain siitä, kun lisätään sitä EVM:n pääomaa. Tähän saakkahan tilanne on ollut se, että eduskunta on päättänyt sitten, kun on yksittäisiä tukipäätöksiä tehty, ja tämä käytäntö EVM:n myötä minusta muuttuu.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on tätä tuskaa 2010 keväästä hyvin läheltä seurannut, niin täytyy kyllä sanoa, että kyllä valtiovarainministerin ja tämän hallituksen työ on ollut Suomen veronmaksajien ja kansallisen edun mukaista. Lähtökohtahan kesällä 2010 oli nimenomaan moraalikatokattauksen ja Euroopan rahoitusvakausvälineen rakentaminen komission paniikkihäiriössä, ja täällä tämä runtattiin erittäin rajusti läpi eduskunnan, ilman että sitä pohdittiin perustuslain tai budjettivallankaan näkökulmasta. Nyt on vain tärkeää, että todella, kuten valtiovarainministeri sanoi, estetään eurobondit ja EU:n päätyminen velkaunioniin ja toisaalta muistetaan myös se takausten kautta tapahtuva varjovelkaantuminen, joka on vältettävä, koska Suomen osalta se merkitsee 7,3 prosenttia bkt:ssä. Tämä on todella erittäin tärkeä asia, jossa koko ajan talouden toimintakyky pitää turvata myöskin kasvuun.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri on tällä kertaa hyvin tehnyt esityksen, jossa on arvioitu myös riskejä ja siltä osin riskilaskelma: jos 700 miljardia on yhteensä rahoituskapasiteetista käytössä, niin realisoituvat tappiot ovat noin 0,7—1,2 miljardia euroa. Se ei sinänsä kuulosta pahalle, mutta siltä osin kuin lähdetään katsomaan näitä sijoitettavia summia EVM:ään — alussa 1,4 miljardia, ja vaadittaessa se 11 miljardia tulee päälle — niin me alamme olla summissa, jotka ovat neljäsosa Suomen valtion tuloista. Nämä ovat niin valtavia miljardimääriä, että vähän huolestuttaa siltä osin, että entä jos tällainen tilanne tulee vastaan. Valtiomme ei myöskään ole ylijäämäinen vaan alijäämäinen, ja kaikki rahat me otamme sieltä lainamarkkinoilta, eli kaikki raha, joka EVM:ään laitetaan, on lainamarkkinoilta otettua. (Puhemies koputtaa)

Arvoisalle valtiovarainministerille yksi kysymys, joka pohdituttaa: Kysymyshän on ennen kaikkea valtioiden omistamasta pankista. (Puhemies: Nyt minuutti on mennyt ja aika ei riitä!) Onko mahdollista, että EKP lainaisi varat tänne EVM:ään?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuinka te, ministeri Urpilainen, voitte sanoa, että tämä väistyvän takaajan ongelma poistuu tässä EVM-menettelyssä, koska pääomahan maksetaan kahdessa osassa? Ensin maksetaan oma pääoma heti kättelyssä ja sen jälkeen takuupääoma silloin, kun sitä pyydetään. Jos tässä välissä joku maa, joka on alun alkaen ollut mukana, joutuu vaikka velkajärjestelyyn, niin onhan se varma, että se ei sitä jälkimmäistä takuupääomaa maksa, ja jos maksaa, niin mitä järkeä on siinä tilanteessa, että EVM:n ja jäsenvaltion, joka on ajautunut vaikeuksiin, rahaa liikutetaan kumpaankin suuntaan samalla hetkellä?

Mutta sitten tästä hätätilamenettelystä vielä. Se prosessihan on kuvattu täällä hallituksen esityksessä ja on laitettu reunaehdotkin näkyviin muuten, mutta kukaan ei kerro, mikä on tämä hätätilamenettelyn kriteeri, millaisessa tilanteessa sitä sovelletaan. Se on käytännössä kolmen ihmisen päätös.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mustajärvi on täysin oikeassa tässä väistyvien takaajien ongelmassa. Ne, jotka pääomittavat, kun sinne putoaa Kreikka, Portugali, Irlanti, eivät maksa silloin, ja joku maksaa niitten osuuden. Tämä on mielestäni väistyvän takaajan ongelma. Onko näin, arvoisa valtiovarainministeri? Mikähän porukka se tämmöisessä taivaassa asuu, että myönnetään oikeudellinen koskemattomuus suoritettujen virkatehtävien osalta sekä verovapaus? Kun vielä arkistot ja paperit ovat loukkaamattomia, henkilöstöllä salassapitovelvollisuus, voi EVM:n henkilöstö temmeltää verovapaita palkkioita nauttien veronmaksajien miljardeilla erittäin vapaasti ja ilman oikeustoimia. Onko todella näin? Pisteet siitä teille, valtiovarainministeri Urpilainen. Te puolustatte siellä hallituksen linjaa. Mielestäni se linja on väärä. Minä odottaisin pääministeripuolueen ministereitä tuonne.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on aika monta puheenvuoroa sisältänyt jo minunkin korvaani aika räikeitä virheitä, mutta ministeri varmaan näitä pääsee sitten myös korjaamaan. Esimerkiksi täällä sanottiin, että me emme enää näistä päättäisi. Kyllä kaiken sen dokumentaation mukaan, mikä minulla on edessäni ollut, me niistä vielä päätämme, joten tässä ei päätösvaltaa siirretä. Kaiken kaikkiaan minusta siinä koko lähtötilanteessa, mistä EU-maat ovat lähteneet tai euromaat ovat lähteneet neuvottelemaan, tämä paperi, joka nyt on laki meillä ratifioitavana, on hirveän hyvä paperi. Me olisimme voineet saada hyvin erilaisen paperin, jos ei meillä olisi ollut hallituksella tiukkoja neuvotteluita, ja tässä ollaan hyviä.

Ministerille kiitos myös siitä, että näitä riskejä analysoidaan jatkuvasti eduskunnankin edellyttämän tahdon mukaan avoimesti. Niistä käydään keskustelua. Me tiedostamme sen, että edes nämä suuret miljardit eivät riitä kaikkia velkoja kattamaan, ja se periaate, jota rinnalla pidetään koko aika, että jokainen maa on omista veloistaan ja varoistaan vastuussa, on hirmu tärkeä. Mutta silti tekee mieli kysyä, onko myös mahdollista, että yhtään euroa ei mene. Nämä riskit voivat siis olla myös nolla. (Puhemies: Minuutti on täynnä!) Minä koen tärkeäksi muistuttaa tästä alapäästä. Tällä hetkellä on nolla euroa kulunut.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edellinen hallitus lähetti ehdoitta rahaa esimerkiksi Kreikalle. Nyt on menty takaamaan, kun meidän ehtomme, joita olemme asettaneet, on otettu huomioon. Sekin on vakava paikka, ihan riittävän vakava, en sitä vähättele.

Edellinen finanssikriisi vei bruttokansantuotetta alas yli 8 prosenttia, ja sen ei pitänyt silloisen pääministeri Vanhasen mukaan vaikuttaa Suomen reaalitalouteen mitään. Tuosta pöntöstä hän meille kertoi, ettei vaikuta mitään, kun meidän pankkimme ovat kunnossa.

Nyt me olemme sammuttamassa tulipaloa, joka liittyy finanssikriisin uhkaan. Ihmettelen, että keskustapuolue ilmoittaa kannattavansa EU:ta ja euroa mutta ei ole valmis enää tukemaan euroa, vaikka nyt ehdot ovat Suomen kannalta parantuneet. Tämä on äärettömän ristiriitaista, ja toivoisin tähän jotain vastausta.

Jos ministeri Urpilainen voi sitten sanoa, mitä mahdollinen finanssikriisi merkitsisi Suomen taloudelle, joka on niin viennistä riippuvainen, (Puhemies: Aika on täynnä!) jos Etelä-Euroopassa menee huonosti.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä hätätilamenettely, jossa 85 prosentin määräenemmistöllä voidaan EKP:n ja komission niin katsoessa tehdä päätöksiä, on kyllä todella perustuslain kannalta häpeällinen tilanne. En tiedä, onko teillä tietoa, mutta ainakaan oman ymmärrykseni mukaan Saksan perustuslakituomioistuimessa ei olisi hyväksytty tämäntyyppistä ratkaisua, mikäli Saksalta olisi veto-oikeus viety, ja ovatpa tässä onneksi Suomessakin perussuomalaiset perustuslakivaliokunnassa puolustamassa ikään kuin demokratian tuomareina tätä vastaavalla tavalla Suomen omaa päätöksentekovaltaa Suomessa. Riskiarviohan on ollut virheellinen, kun tätä kapasiteettia ERVV:n ja EVM:n osalta on nyt nostettu. Näin ollen siis sitä nostettiin kai sen takia, että muuten olisi rysähtänyt jo, (Puhemies: Aika on täynnä!) ja näin ollen riskiarvio on virheellinen.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On syytä mennä karvoihin asti tässä asiassa. Kysymyshän on eurokriisissä siitä, että euro ei ole sopiva valuutta tällä hetkellä sillä alueella, missä se toimii, (Timo Soini: Näin on!) ja tämä on systeemin kriisi. Se tarkoittaa sitä, että euron kriisi on pysyvä kriisi niin kauan kuin pidetään väkisin euroa euroalueella. Kun kriisi on pysyvä, siihen ilmeisesti sitten tarvitaan pysyvä rahoitustukimekanismi, mitä EVM on. Onko ministeri miettinyt tältä pohjalta tätä asiaa, mitä se Suomelle pitkässä juoksussa tulee maksamaan? Jossain vaiheessa varmaan euroalue hajoaa, mutta kuinka paljon sitä ennen Suomi ehtii menettää varojaan?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan tästä hallituksen esityksestä suoran lainauksen: "EVM:n ja ERVV:n yhteenlasketun rahoituskapasiteetin väliaikaista korottamista 700 miljardiin euroon koskevan euroryhmän periaatepäätöksen toimeenpano saattaa edellyttää sopimusmuutosta. Mahdollisesta sopimusmuutoksesta annetaan tarvittaessa joko tätä esitystä täydentävä hallituksen esitys tai kokonaan erillinen hallituksen esitys." Kysyisin arvoisalta ministeriltä, miksi tämä esitys ei sisällä kaikkia muutosesityksiä nyt ja mitä meillä on vielä odotettavissa.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se taitaa olla niin, että lopulta kuitenkin se ainoa kestävä vaihtoehto kriisin ratkaisemiseksi on se, että nämä kriisimaat laittavat itse asioitaan kuntoon, vaikka se varmasti kivinen tie onkin. Kaikki muu on vain ajan ostamista ja ongelmien siirtämistä eteenpäin.

Mutta, arvoisa puhemies, kun täällä käydään tämmöistä poliittista keskustelua siitä, onko nyt hallituksen EVM-linja tiukempi vai höllempi kuin edellisen hallituksen, niin heitänpä minäkin tähän keskusteluun nyt neljä esimerkkiä, ominaisuuksia tästä pysyvästä vakausmekanismista EVM:stä: pankkien pääomittaminen, operointi jälkimarkkinoilla, yksimielisyyden periaatteesta tinkiminen ja kapasiteetin kasvattaminen. Suomen riskit ja vastuut ovat kasvaneet. Onko nyt niin, että te ihan tosissanne väitätte, että tämä hallituksen EVM-linja on tiukempi kuin edellisen hallituksen EVM-linja?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niinhän siinä kävi, arvoisat opposition herra kansanedustajat, että naista tarvittiin tämän ongelman ratkaisuun myöskin. Kun vertaa EVM:ää ja ERVV:tä keskenään, niin kyllä IMF:n rooli on selkeästi vahvempi kuin ERVV:ssä, yksityisen sektorin vastuu on tässä mukana, vakaus rahoitusmarkkinoilla on selkeästi parempi. Sitten tämä muoto: EVM:ssä mukana olevien maiden omistama kansainvälinen rahoituslaitos eikä niin kuin ERVV:ssä Luxemburgin lain mukainen osakeyhtiö, ja asema velkojana on etuoikeutettu suhteessa yksityisiin, mutta siellä on tietenkin se IMF takana, kun etuoikeutettua asemaa ERVV:ssä ei ollut. Siis mielestäni jo pelkästään näillä perusteilla, joita ministeri Urpilainen erinomaisesti avasi, tämä Euroopan vakausmekanismi näillä pelisäännöillä kannattaa ottaa käyttöön ja tämä lainsäädäntö saattaa voimaan.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvästä debatista ja keskustelusta. Yritän omassa puheenvuorossani tarttua muutamiin väitteisiin, joissa oli kohtuullisesti virheitä.

Ensinnäkin edustaja Soinille voin sanoa, että kyllä te voitte äänestää henkilöä, joka tekee päätöksiä tässä pysyvässä vakausmekanismissa. Minä olen sellainen henkilö. Nimittäin hallintoneuvosto muodostuu valtiovarainministereistä, jokaisesta maasta tulee valtiovarainministeri, ja nämä muodostavat yhdessä tämän hallintoneuvoston, (Timo Soini: Ei!) joten, edustaja Soini, äänestämällä ministeri Urpilaista voi myöskin vaikuttaa päätöksentekoon.

No, sitten toinen kysymys liittyi tähän kattoon. Edustaja Pekkarinen sanoi, että silloin aikoinaan, kun 2010 sovittiin, että lähdetään rakentamaan pysyvää kriisimekanismia, sen katoksi tuli 500 miljardia euroa. Näin on nyt myöskin tapahtumassa, eli tämä EVM:n kapasiteetti on 500 miljardia euroa, ja ilman tätä erillistä päätöstä maaliskuussa se olisi jäänyt huomattavasti vajaaksi. Siitä johtuen, että me saimme myöskin Euroopan ulkopuoliset maat mukaan IMF:n kautta, mihin täällä muun muassa edustaja Huovinen viittasi, me olimme valmiita pitäytymään tässä 500 miljardissa eurossa pysyvän mekanismin osalta. Minä pidän kyllä hyvin tärkeänä saavutuksena sitä, että IMF:n resursseja nyt sitten lisätään 430 miljardia dollaria, ja se oli myöskin paljolti Suomen aktiivisuuden ansiota. Kun Eurooppa oli valmis siihen, että pysyvän mekanismin kapasiteetti on 500 miljardia euroa, niin Euroopan ulkopuoliset maat olivat omalta osaltaan valmiita myöskin lisäämään Kansainvälisen valuuttarahaston roolia, ja tätä yhteistyötä voidaan pitää mielestäni tärkeänä palomuurin rakentamisena ja osaltaan myöskin luottamuksen lisäämisenä.

No sitten, edustaja Anttila, näin se on, että rahoitusvastuita ei voi Suomelle tulla vastoin Suomen tahtoa. Näin se on. Me onnistuimme juuri näissä kovissa neuvotteluissa siinä, että jatkossakin pääoman kasvattaminen ja sitä kautta rahoitusvastuun tuleminen Suomelle edellyttää yksimielisyyttä eli vastoin Suomen tahtoa meille ei voi lisää rahoitusvastuita tulla. Jatkossakin kaikki lainaohjelmat, mitä esimerkiksi tämän pysyvän mekanismin kautta annetaan, tulevat eduskunnan päätettäväksi, eli eduskunnan valta on hyvin vahva jatkossakin tämän talouskriisin hoidossa, ja mielestäni se on erittäin tärkeä osa suomalaista demokratiaa. (Timo Soini: Koska te sen Espanjan tuotte tänne?)

Edustaja Soini, tässä ei todellakaan olla siirtymässä yhteisvastuuseen. Jatkossakin jokainen maa vastaa itse omasta taloudestaan, omista veloistaan. Jos katsomme sitä, millä esimerkiksi Espanjan taloustilannetta tällä hetkellä pitäisi hoitaa, tärkeää on tietenkin se, mitä valtio siellä tekee, mitä aluehallinto siellä tekee, mutta olennaista on myöskin Espanjan pankkisektorin kuntoon laittaminen, ja siinä Suomella on ollut hyvin selkeä linja: ensin omistajat ovat vastuussa, sen jälkeen kansalliset toimet, ja vasta viimesijaisesti olemme valmiita ajattelemaan yhteiseurooppalaisia toimia, ja siinäkin tuon pääomittamisen pitää tapahtua valtioiden kautta. Voi sanoa, että tältä osin linja Suomen hallituksen osalta on ollut hyvin selkeä.

Täällä puhuttiin myöskin väistyvistä takaajista. Maat eivät pääse tässä pysyvässä kriisimekanismissa vastuista eroon, ja tältä osin tuo ero on ihan selkeä tähän väliaikaiseen kriisimekanismiin, jossa ne vapautuvat vastuusta, kun niistä tulee väistyviä takaajia. Tässäkin suhteessa tämä pysyvä mekanismi on paljon parempi kuin tuo väliaikainen kriisimekanismi, koska tätä väistyvän takaajan ongelmaa ei ole samalla lailla kuin tässä väliaikaisessa mekanismissa.

Arvoisa puhemies! Täällä spekuloitiin euron hajoamista. En pidä sitä todennäköisenä, en pidä sitä toivottavana. Suomalaiset ovat hyötyneet eurosta, se on ollut meille hyväksi, ja sen takia sitä kannattaa puolustaa. Tärkeintä on se, että me puolustamme sitä omilla ehdoillamme, ja meidän ehdot ovat pankkien ja sijoittajien vastuun kasvattaminen, suomalaisten veronmaksajien vastuiden ja riskien rajaaminen, joka tapahtuu sillä, että me saamme muun muassa Kreikan toiseen lainaohjelmaan vakuudet, ja näin ollen me myöskin huolehdimme siitä, että me maana, joka on itse huolehtinut hyvin omasta taloudestaan, pärjäämme myöskin tulevaisuudessa.

Ihan lopuksi tästä hätätilamenettelystä. Hätätilamenettely on mahdollista vain silloin, jos koko euroalueen tulevaisuus on vaakalaudalla. (Timo Soini: Kuka tulkitsee hätätilan?) Mikäli tätä hätätilamenettelyä käytetään, niin samaan aikaan siirretään hätätilarahastoon rahaa, joka kattaa tästä päätöksestä aiheutuvat riskit. Tämä oli itse asiassa Suomen esitys, me neuvotteluissa saimme tämän läpi, ja tältä osin myöskin veronmaksajien asemaa ollaan tämmöisen hätätilamenettelyn yhteydessä turvaamassa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Espanjassa on 17 maakuntaa, jotka päättävät budjetistaan hyvin itsenäisesti. Ne ovat täysin ruvella. Espanjan hallituksen säästöohjelmat eivät auta siinä mitään. Keskusvallalla ei ole valtaa. Miten tämä kierrättäminen tapahtuu? Se tapahtuu niin, että espanjalainen pankki pelkää pankkipakoa, ja tallettajat siirtävät rahat vaikkapa Nordeaan, Nordea Suomen Pankkiin, Suomen Pankki Euroopan keskuspankkiin ja Euroopan keskuspankki lainaa ne taas hätärahoituksena — millekä? — espanjalaiselle pankille. Näinhän tämä ruletti siellä pyörii. Kyllä se vain nyt niin on, että kun tämä häkkyrä saadaan kasaan, niin Espanja putoaa tähän häkkyrään.

Sitten Euroopan matematiikka on hauskaa. Suomessa 1+1 on 2, mutta Euroopan unionissa ERVV ja EVM: 1+1 on 1. Uskomatonta!

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tästä yksimielisyyden periaatteesta on päätetty "hätätilanteessa", niin kuin sanotte. Mutta kun mekin olemme asiantuntijoita kuulleet siitä, mikä se hätätilanne sitten on, niin hätätilanne varmaan on se tilanne, kun sitä käytännössä tarvitaan, elikkä mikä tahansa tilanne voidaan tulkita lopulta hätätilanteeksi. Ja veto-oikeus jäi suurille jäsenmaille. Veto-oikeus jäi käytännössä Saksalle, se jäi Ranskalle, se jäi Italialle, mutta Suomella ei ole veto-oikeutta. Tätä voidaan käyttää vastoin Suomen tahtoa, ja ei tämä tilanne ole reilu.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun se on kytketty siihen, niin kuin ministeri totesi, että tämä koko euroalue on vaarassa, niin Espanjan tyyppisen maan romahtaminen, euron romahtaminen siellä, vie koko euroalueen vaaraan. Tämä on minusta ihan päivänselvä asia. Eli olisi ollut äärettömän tärkeää, että olisi paremmin kirjoitettu se tulkinta, mitä sillä tarkoitetaan. Tiedämme sen toki, että käytännön elämä tulee sen sitten ratkaisemaan, mutta viime kädessä euroalue on hyvin helposti silloin vaarassa, jos iso jäsenmaa, niin kuin tässä tapauksessa Espanja, joutuu tosiaan holhoukseen.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tiedustelin sitä tärkeätä asiaa, että jos käy niin, että Espanja romahtaisi nyt näiden parin kuukauden aikana, jotka tässä vielä ovat sinne heinäkuun alkuun, niin mitenkä tässä asiassa meneteltäisiin ja riittäisivätkö ministerin käsityksen mukaan rahkeet tämän tilanteen hoitamiseen.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on ennen viime eduskuntavaaleja sanonut, että Suomesta ei lähde euroakaan ilman vakuuksia. Nyt ensi kesänä lähtee 1,44 miljardia peruspääomaksi EVM:ään ilman vakuuksia, ja muillekaan EVM-vastuille ei ole tulossa vakuuksia, ei sen vuoksi, että niitä ei anneta. Ilmeisesti näin, vai onko näin?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen, te täsmensitte nyt tähän puheeseenne liittyvää muotoilua niin, että väistyvä takaaja -ongelmaa ei samanlaisena ole kuin aiemmin, ja se pitää paikkansa, mutta edelleen se on, ja nimenomaan siinä välissä, kun jäsenmaa on maksanut tämän oman pääoman mutta ei vielä takuupääomaa, jos siinä välissä se maa ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin, niin se jälkimmäinen osa jää kyllä maksamatta. Siinä mielessä tämä mukana ollut jäsenvaltio kyllä vetäytyy siitä.

Sitten tästä hätätilan laadun ilmoittamisesta: se näyttää todella olevan ilmoitusasia, josta päättää ehkäpä tällä hetkellä Jean-Claude Juncker, sitten talousasioista vastaava komissaari Olli Rehn, joka ei suinkaan edusta Suomea, ja EKP:n pääjohtaja Mario Draghi. Nämä muotoilevat sen, mikä on hätätila, ja sen mukaan mennään. (Timo Soini: Ja niitä ei saa äänestää missään!)

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinille: Ihmettelen kommentteja, jos kerran olet huolissasi siitä, että meidän keskuspankin kautta siirtyy rahaa Etelä-Eurooppaan, kun tosiasia on, että meidän Target-saatavat ovat sitä luokkaa, että meillä on itse asiassa todella isot menetysmahdollisuudet. Pohdituttaa, että eikö ole kuitenkin parempi, että meillä on EVM, jossa on ensisijaisuusjärjestely ja sen lisäksi myös edellytetään valtioilta säästötoimenpiteitä eli se on ehdollista, ei niin kuin keskuspankin kautta, jolloin se menee avoimena piikkinä eteenpäin ilman meidän demokraattista hallintaa. Ihmettelen tätä logiikkaa, joka teidän perussuomalaisilta tässä tilanteessa tulee.

Kysymys valtiovarainministerille liittyy siihen, että EVM on pitkälti valtioiden omistama pankki: Miksi EVM ottaa pääomamarkkinoilta, pankeilta ja muilta, ja maksaa siellä katteen välistä? Miksi EVM ei ota suoraa rahoitusta EKP:sta matalalla korolla, jolloin myös lainarahan (Puhemies: Minuutti on täynnä!) hinta olisi matalampi?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun auto on liikkeellä ja sille tarvitaan ohjaajia, niin en minä usko, että Suomen kansakaan enää haluaisi laittaa ohjaksiin, Timo Soini, sinua, sillä olette näissä kysymyksissänne aika usein ottanut esille sen, että riskejä on siellä ja riskejä on täällä, mutta siihen, mitä pitäisi tehdä, ei tule vastausta. Tämä ei valitettavasti ole opposition kyselytunti, mutta keskustelussa voisi antaa vaihtoehdoista jotain vinkkiä.

Me olemme sosialidemokraatteina jo viime kaudella, kun olimme oppositiossa, myöntäneet sen, että eurossa ei aina aurinko paista ja joitain kriisimekanismeja täytyy olla. Näemme, että tämä EVM on niin paljon parempi kuin nämä hätäisesti kokoon juostut väliaikaiset ERVV-mekanismit, että tämä EVM kannattaa rakentaa, ja toivomme sen pikaista käyttöönottoa, muun muassa sen takia, että sillä on myös ensisijaisuus mahdollisen maksukyvyttömyyden tilanteessa.

Siihen, Timo Soini, olette monessa keskustelussa viitannut, että kuka silloin tulee (Puhemies: Minuutti on täynnä!) yksityiseltä puolelta, kun tämä on liian turvattua rahaa. Nyt tässä keskustelussa tämä liian turvattu asema on vain hyvä asia, että se on turvattua rahaa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sanoimme jo alun perin, kun tämä kriisi tuli: kova velkasaneeraus. Silloin kun Kreikan kriisi alkoi, 30 miljardia oli se, mitä Kreikka tarvitsi. Nyt kun tämä teidän systeeminne on toiminut, niin Suomen vastuut ovat 30 miljardia. Näin olisi pitänyt tehdä, mitä Islanti teki. Katsokaa, EU:n ulkopuolinen, itsenäinen maa: Sotki asiansa, kyllä, ja itse on ne selvittänyt. On kovassa nousussa, se hormi vetää, mutta me olemme kiinni Etelä-Euroopassa, ikävä kyllä. Kuuntelen sitten mielelläni, edustaja Kumpula-Natri, kuinka te taas suomalaisten työpaikkojen pelastamisella pelastatte espanjalaisia kasino- ja rakennuspelureita. (Miapetra Kumpula-Natri: Eli mitä pitäisi tehdä?)

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On se jännä juttu, että nyt ikään kuin annetaan ymmärtää, että ei ole olemassa tällä hetkellä mitään hätätilaa Euroopan koko rahoitusvakauden osalta. Kuitenkin koko tämä systeemi perustuu artiklaan 122, joka nimenomaan kertoo sen, että pitää olla aika vakava hätätila, tällainen, voisi sanoa, luonnonkatastrofiin verrattava luonnonvoima, force majeure, joka on. Ja sillä lipulla tätä perustetaan nyt, koska täällä esityksessähän väitetään, että tämän EVM:n perustaminen ei oikeusperustaltaan perustu 136 artiklan 3 kohtaan, joka on tulossa, jossa sanotaan, että on mahdollisuus perustaa Euroopan rahoitusvakauden turvaamiseksi vakausväline ja -mekanismi. Niin, eli aika ristiriitaista puhetta.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Ehkä aloitan tästä Espanjasta. Espanjan tilanne tällä hetkellä on hyvin haastava. Heillä on oikeastaan, voi sanoa, valtiontaloudessa isoja ongelmia, mutta ennen kaikkea heidän työttömyytensä on tällä hetkellä todella hälyttävällä tasolla: nuorisotyöttömyys 50 prosenttia ja varsinainen työttömyyskin juuri julkaistun tilaston mukaan lähentelee 25:tä prosenttia. Sen takia olennaista on se, että Espanjassa kyetään tekemään sellaisia rakenteellisia uudistuksia, joilla vauhditetaan talouskasvua, lisätään työllisyyttä, mutta sitten toisaalta tarvitaan myöskin talouden sopeuttamista.

Siinä edustaja Soini on mielestäni ihan oikeassa, että Espanjan yksi ongelma on erittäin vahva alueitsehallinto. Eli ei välttämättä niillä päätöksillä, joita tehdään Espanjan parlamentissa, kyetä vaikuttamaan alueilla tapahtuvaan talouden sopeuttamiseen. Tämä on yksi pulma, johon Espanjan parlamentin ja tietenkin kaikkien poliittisten päätöksentekijöiden, myöskin aluehallintopäätösten tekijöiden, pitää löytää yhteinen sävel.

Mutta tähän asti Espanjan hallitus on ollut hyvin yksimielinen siinä viestissään, että Espanja ei tule tarvitsemaan muiden euromaiden apua, vaan tulee selviytymään itse näistä taloushaasteistaan. Tuleeko näin tapahtumaan? Sitä ei tietenkään kukaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tämän hätätilamenettelyn osalta näen kyllä, että kun se edellyttää komission ja EKP:n yhteistä analyysiä, jonka molemmat tekevät erikseen, mutta lopputuloksen pitää olla yhtenäinen, ja kun tuon hätätilamenettelyn käyttö edellyttää myöskin riskien verran taloudellisen pääoman siirtämistä tämmöiseen hätätilarahastoon, niin nämä ehdot ovat niin kovat, että ylipäänsä tämmöisen hätätilamenettelyn käyttäminen tulee olemaan korkean kynnyksen takana. Ja se on oikein, koska pääsäännön pitää jatkossakin olla se, että päätökset tehdään yksimielisesti, ja Suomen kannalta tärkeintä oli turvata, että meille ei voi tulla lisää taloudellisia vastuita vastoin Suomen omaa tahtoa, vaan jatkossakin meidän sanan täytyy näissä asioissa painaa.

Niin se on, edustaja Mustajärvi — varmistin sen nyt vielä äsken virkamiehiltäni — että vaikka joku maa ajautuisi vaikeuksiin, niin näistä vastuista se ei pääse eroon tässä pysyvässä mekanismissa. Eli nämä vastuut, jotka tässä pysyvässä mekanismissa ovat, ovat sellaisia, joihin jokainen maa on sitoutunut, ja toisin kuin tässä ERVV:ssä, jossa maa siirtymällä väistyväksi takaajaksi myöskin vapautuu vastuistaan, tätä pysyvässä mekanismissa, EVM:ssä, ei ole tapahtumassa. Eli tältä osin EVM on tasapuolisempi, oikeudenmukaisempi, koska siinä jokainen maa on sitoutunut myöskin niihin vastuisiin.

Täällä puhuttiin riskeistä. Me olemme pyrkineet tässä hallituksen esityksessä arvioimaan hyvin rehellisesti, minkälaisia taloudellisia riskejä Suomelle tästä voisi aiheutua. Niin kuin edustaja Lauslahti joskus aikaisemmin totesi, niin tämmöisessä skenaariossa — jota on aina tietenkin hankala arvioida, onko se kuinka realistinen, mutta meidän arviomme mukaan se on jonkinasteinen pessimistinenkin skenaario — Suomen taloudelliset riskit olisivat 700 miljoonasta tuonne 1,2 miljardiin euroon. Eli tämä on se suuruusluokka riskien osalta, mikä Suomelle olisi aiheutumassa, ja sen takia on tietenkin minusta hyväkin, kun julkisuudessa on heitelty aikamoisia lukuja, että myöskin tältä osin käy selväksi, mitkä ne todelliset riskit ovat ja mikä se suurusluokka on, mistä nyt tässä puhutaan.

Suomi ei ole vaatimassa EVM:n käytön yhteydessä vakuuksia, ja tämä on ollut koko ajan hyvin selvä — myös siinä vaiheessa, kun hallitusneuvotteluja käytiin — koska EVM:n kautta annetut lainat ovat ensisijaisia, ja näin ollen siinä myöskin veronmaksajien asema on turvattu. Koska lainat ovat ensisijaisia suhteessa yksityisen sektorin lainoihin, niin näemme, että vakuuksia ei tarvitse vaatia, toisin kuin ERVV:n eli väliaikaisen mekanismin käytön yhteydessä. Ja siinä Suomen linja on hyvin selkeä: jos ERVV:tä jatkossakin käytetään jonkin maan tukemiseen, niin Suomi vaatii jatkossakin vakuudet. Ei Kreikka ole tässä mikään poikkeus, ja uskon ja tiedän ja voin sen kollegoille kertoa, että tämä on myöskin noteerattu muualla Euroopassa, että Suomi näitä vakuuksia jatkossakin vaatii.

Edustaja Soinille ehkä toteaisin vain sen, että me olemme olleet edustaja Soinin kanssa samaa mieltä siitä, että alun perinkin olisi pitänyt valita toinen tie tämän kriisin hoitamiseen. Mutta kun on valittu tämä tie, niin mielestäni nyt tällä tiellä on syytä mennä mahdollisimman vastuullisesti eteenpäin, ja se vastuullisuus tarkoittaa sitä, että me luomme sellaiset työkalut EU:lle, jotka jatkossakin turvaavat EU:n periperiaatteet: jokainen maa huolehtii itse omasta taloudestaan, omista veloistaan, sijoittajavastuu on mahdollisimman suuri. Sitten toisaalta kun on myöskin maita, niin kuin Suomi, jotka ovat itse hoitaneet hyvin omaa talouttaan, niin on ymmärrettävää, että me haluamme myöskin omia riskejä minimoida, ja sen takia esimerkiksi olemme näitä vakuuksia vaatineet.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Vielä, ministeri Urpilainen, tästä väistyvän takaajan vastuusta.

Minä en ole ollut yhteydessä virkamiehiin, mutta olen kyllä lukenut tuon hallituksen esityksen, ja kyllä siinä edelleenkin on se ongelma. Eli jos sen ensimmäisen pääomapanostuksen ja sitten tämän takuupääoman välissä valtio joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, niin eihän siinä tilanteessa ole mitään mieltä, että se vaikeuksiin joutunut maa maksaa takuupääomaa ja sitten saisi samaan aikaan EVM:ltä taloudellista tukea. Ja jos se näin on, niin silloinhan eliminoituu tämän vaikeuksiin joutuvan maan vastuu siinä, kun se saapi EVM:ltä tukea. Tästä me varmasti keskustelemme myöhemmin lisää. Mutta niin kuin sanoin, niin se myöhempi muotoilu, ettei saman muotoisena enää sitä ongelmaa ole, pitää paikkansa, mutta kokonaan tämä väistyvän takaajan ongelma ei ole poistunut tässä.

Mutta, arvoisa puhemies, jälleen kerran me käsittelemme täällä eurooppalaisen pikavippifirman luomista, ja tämä eurooppalainen pankkitukilinko on yksi askel yltiöliberalistisen talouskurimuksen ja liittovaltiokehityksen tiellä. Olemme siirtyneet yksittäisten jäsenmaiden tukemisesta pysyvään mekanismiin, ja meistä on tullut luxemburgilaisen pankin asiakkaita, ja ei kaikki tähän pysähdy. Seuraava vaihe on se, että vakausmekanismin hyväksymisen jälkeen tulee talouskurisopimus, ja sen jälkeen Euroopan unioni tulee jäsenmaitten sosiaali-, eläke- ja työmarkkinoitten sektorille ja yhdenmukaistamaan sitä, ja taloutta ei voi yhdenmukaistaa, jos tämä, joka haluaa yhdenmukaistaa, ei sitten ota osaa näiden sektoreitten päätösten tekemiseen.

Jos otetaan esimerkiksi Kreikka, niin on päivänselvä asia, että se ei tule selviämään veloistaan. Maalla on budjettialijäämää 10 prosenttia, ja jos se kääntäisi tämän alijäämän 15—20 prosentin ylijäämäksi, niin vasta siinä tilanteessa se selviäisi nykyisten lainojen koroista, siis pelkistä koroista, ja tämän taloudellisen tuen ehdot, jotka on laitettu, tarkoittavat kyllä sitä, että Kreikan tulevan kasvun eväät syödään pitkäksi, pitkäksi aikaa.

Tässähän on kyse siitä, että pankkiirien holtittoman sijoituspelin seurauksena euromaista tehtiin sairaita ja sitten tehtiin sairaala eli tämä EVM ja Kreikasta tehdään ruumis ja sitten sitä aletaan elvyttää ja turhaan Kreikassa kansa ei ole kaduilla. Tällaisella taloudellisella miehityksellä luodaan valitettavasti pohja sille, että voi olla, että hyvinkin kansallismieliset ääriliikkeet saavat jalansijaa ja Eurooppa tulee elämään tämmöisessä pysyvän epävakauden tilassa hyvin pitkään. Minä hyväksyn sen, jos joku kannattaa Euroopan liittovaltiota ja sanoo sen suoraan, mutta aivan liian paljon on niitä, jotka ajavat tätä kehitystä ujuttamalla ja hiljaisesti.

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilaisen välikysymysvastauksessa oli Suomen Pankin ja Euroopan keskuspankin vastuista alta kaksi riviä tekstiä, ja asetelma on mielenkiintoinen, kun tästä ei muutenkaan Suomessa kauhean paljon puhuta. EVM:n sanotaan selkeyttävän jäsenmaitten omaa vastuuta taloudestaan, turvaavan koko euroalueen vakauden ja tekevän sen jopa ennakoiden. Mutta mitä tekee ja on jo jonkin aikaa tehnyt Euroopan keskuspankki? Se on jakanut ei jäsenvaltioille vaan niiden pankeille biljoonan euron edestä rahaa poikkeuksellisen edullisin ehdoin, ja pankit ovat edelleen sijoittaneet rahat muun muassa näihin tuleviin kriisimaihin. Tämä rahoitus auttoi hetkellisesti maksuvalmiuteen muttei poistanut epäluottamusta markkinoilta millään tavalla, ja tällä Euroopan keskuspankin rahalla, mitä on pumpattu markkinoille, on vain jatkettu keinottelua, eikä se ole poikinut mitään uutta kasvua.

Euroopan vakausmekanismissa meillä on muodollisesti murunen valtaa, Euroopan keskuspankissa ei sitäkään, ja kansallinen vaikuttaminen Euroopan keskuspankin päätöksentekoon on yksinkertaisesti estetty, mutta se ei kuitenkaan poista meiltä niitä vastuita, mitä sen organisaation kautta tulee.

Hallituksen esityksessä todetaan, että uudella mekanismilla luodaan pelisäännöt rahoitus- ja velkakriisien hallinnalle tulevaisuudessa, ja kyllä on niin, että näitä kriisejä ei tarvitse kauan odottaa, sillä Espanja kolkuttaa jo tämän eurooppalaisen pikavippifirman ovella ja on tulossa sisään saranapuolelta, ja silloin kun Espanja tulee mukaan tähän tukien piiriin, niin kyllä on nähtävissä se, että edes tämä EVM:n volyymi lisättynä Kansainvälisen valuuttarahaston volyymillä ei riitä, vaan kummankin kassa kuivuu.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi täytyy todeta, että hallituksen riskiarvio ERVV:n osalta on ollut virheellinen. Miksi näin voidaan todeta? Näin voidaan todeta sen takia, että Suomen hallitus aiemmasta kannastaan, siitä kannasta, että ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu rahoituskapasiteetti voi olla enintään 500 miljardia euroa, lipsui ja nyt se voikin olla sen 700 miljardia euroa, ja riittääkö sekään? Miksi näin toimittiin? Hallituksen ministerit kertovat ja tässä tapauksessa ministeri Urpilainen kertoo omassa puheenvuorossaan, että näin toimittiin sen takia, että IMF saadaan tällä voimalla mukaan tähän palomuurin tai tulivoiman, miksikä ikinä sitä nyt on tässä vuosien saatossa nimiteltykin, vahvistamiseen.

Mutta kyllä oma kanta kuitenkin on se, riippumatta siitä, että IMF tähän nyt saatiin, että silloin on kai tehty sellainen riskiarvio, että jos tätä kapasiteettia ei nyt lähdetä korottamaan, oli se sitten ERVV:n, EVM:n tai IMF:n osalta, niin alkaa rytistä, ja silloin, kun näin on, niin se aiempi riskiarvio on ollut virheellinen, ja näin ollen se käsittelyjärjestys täällä suuressa salissa on mahdollisesti ollut virheellinen. Tästä perussuomalaiset ovat varoittaneet eri valiokunnissa, ja perustuslakivaliokunnassa olemme pitäneet tiukasti kiinni Suomen itsemääräämisoikeudesta.

Hätätilamenettely — todella mielenkiintoinen termi. 85 prosentin määräenemmistöpäätöksin voidaan sitten siellä myös Suomen vastuita käytännössä panna täytäntöön. Ja tämä kyllä musertaa Suomen eduskunnan budjettivaltaa ja näin ollen on myös perustuslain kannalta erittäin, erittäin arveluttavaa kehitystä.

Ja, arvoisa herra puhemies, niin kuin aiemmin täällä tänään totesin, kun Saksassa perustuslakituomioistuimeen muuten hallituksen edustajat niin kauan vetosivat, tähän Karlsruheen, kuin sieltä tuli heille mieleisiä näkemyksiä, niin nyt samat edustajat ovat täysin suu supussa siitä, että siellä tämän tyyppistä hätätilamenettelyä ilman, että Saksalla säilyy veto-oikeus, ei olisi voitu hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä parlamentissa. Näin se vain on.

No, sitten ovat tietysti hyvin arveluttavia nämä EVM:n henkilöstön oikeudelliset koskemattomuudet, erilaiset salassapitovelvollisuudet. Varsinkin tuo oikeudellinen koskemattomuus on täysin länsimaisen demokratiakäsityksen vastaista kabinettipolitiikkaa.

Pankkien pääomittamiseenhan Suomi meni sitoutumaan jo lokakuussa 2011, tai ainakin niin voidaan tulkita, koska jo silloin oli tiedossa, että ERVV:een ja EVM:ään sisältyy mahdollisuus pankkien pääomittamiseen. Mutta silloin vielä erikseen huippukokouksessa Suomen hallitus meni hyväksymään sen, että mikäli pankkien omistajilta ei löydy massia, ei löydy kotivaltiolta rahaa, niin siinä tapauksessa sitten pääomitetaan näitten välineitten toimesta tai ainakin annetaan rahat näille jäsenmaille pääomittaa omia kotipankkejaan.

No, tähänhän liittyy myös talousunionisopimus. Se pitäisi käsitellä kyllä täällä samaan aikaan, sillä tosiasiahan on se, että edellytys tavallaan tämän EVM:n toiminnalle on se, että tämä talousunionisopimus on voimassa. Toki se on sellainen sopimus, joka sitten oikein toden teolla kyllä järsii kansallisen itsemääräämisoikeuden palasiksi, eli sitä ei kyllä voi kannattaa, niin kuin ei tätäkään järjestelyä.

Ja sitten tämä oikeusperusta vielä, kertauksen vuoksi: nyt väitetään, että se ei perustu tähän 136 artiklan 3 kohdan lisäykseen, jonka mukaan voidaan perustaa tällaiset vakausvälineet turvaamaan Euroopan rahoitusvakautta, ja näin ollen tämä oikeusperusta on tämä nykyinen 122 artikla, joka siis on tällainen artikla, jonka mukaan tällainen keskinäinen vastuu, yhteisvastuu maiden välillä on siinä tapauksessa mahdollista, jos on tällainen luonnonvoimaan verrattava katastrofi olemassa.

No, siis nyt kun on näin tulkittu, ainakin olen näin ymmärtänyt, niin kyllä silloin vaan herää kysymys, että koskahan se hätätilamenettely vaan julistetaan, kun on tiedossa, että EKP:kin koko ajan pumppaa tätä rahaa. Onko se EKP:n normaalia toimintaa? Tuskinpa. Mutta sinä päivänä, kun tämä sopimus astuu voimaan, ei mene kauaa, kun hätätilamenettely on käynnissä. Siitä uskallan lyödä vaikka vetoa.

Pietari Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit — jaa, heitä ei olekaan paikalla, vaikka on tärkeästä asiasta kyse. Maan hallitus on jatkuvasti toiminut EU:n perussopimuksen vastaisesti, kun sopimuksessa kielletään ottamasta vastuuta toisten maiden veloista. Yhteisvastuu muiden maiden veloista ja nimenomaan konkurssikypsien, huonosti talouttaan hoitaneiden maiden veloista on tuhon tie. Tilanne on tällä hetkellä pahempi ja Suomenkin riskit ovat moninkertaiset, kun tälle tielle lähdettiin hallituksen toimesta. Euroopan vakausmekanismia ei saa hyväksyä. 700 miljardin jättipääoma ei edes lähellekään riitä, jos isot kriisimaat, Italia ja Espanja, joutuvat letkun päähän, ja jo tästäkin Suomelle maksettavaksi vaadittava summa on peräti 12 581 800 000 euroa.

Hallitus on luovuttanut Suomen taloudellisen itsemääräämisoikeuden euroherroille kaikilla rintamilla. Taloudelliset riskimme ovat siis monikymmenkertaistuneet parissa vuodessa. Hallitus on jopa luopunut Euroopan vakausmekanismin yksimielisyysperiaatteesta. Nyt muut maat voivat kävellä päätöksillään Suomen yli ja Suomen kansa joutuu rahoittamaan kriisimaita, vaikka emme sitä haluaisi. Lisäksi artiklan 25 mukaan Suomi joutuu osaltaan maksumieheksi, jos joku EVM:n jäsen yksinkertaisesti laiminlyö siltä vaaditun EVM:n pääoman maksamisen. Tästä ministeri Urpilainen mielestäni antoi toisenlaisen näkemyksen, ja sen takia luen tämän kohdan vielä täältä artiklasta: "Jos EVM:n jäsen laiminlyö - - pääoman - - maksun suorittamisen, kaikille EVM:n jäsenille esitetään tarkistettu korotettu pääoman maksuvaatimus, jotta voidaan varmistaa, että EVM saa kaiken tarvitsemansa maksetun pääoman".

Maan hallituksen myötävaikutuksella aletaan antaa jopa ennalta ehkäisevää tukea, ostaa velkakirjoja myös jälkimarkkinoilta, antaa suoraa lainoitusta rahoituslaitosten tukemiseen ja voidaan jopa toteuttaa hätätilamenettely — kaikki ovat toimia, joissa väärinkäytökset, jopa korruptio, ovat mahdollisia. (Vesa-Matti Saarakkala: Hirveää!) EVM:n päätöksenteko tapahtuu Luxemburgissa, EVM:n hallinto on kuin salaseurasta. Päätöksenteko on salaista, henkilöstö nauttii oikeudellista koskemattomuutta. EVM:n omaisuus ja rahoitus on esitetyn artiklan mukaan vapautettava kaikenlaisista rajoituksista, sääntelystä ja jopa tarkastuksista. (Vesa-Matti Saarakkala: Mitä vielä?)

Päätös EVM:stä, pysyvästä maailman tappiin asti tarkoitetusta EVM:stä, on päätös kohti fiskaaliunionia, eurobondeja ja liittovaltiota Suomen itsemääräämisoikeuden kustannuksella. Euroopan vakausmekanismi on Suomen veronmaksajien etujen vastainen. EVM:ää ei saa hyväksyä.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jossain puheenvuorossa kyseltiin keskustan eurolinjaa. No, sehän on aivan selvä: sanomme "kyllä" Euroopan unionin jäsenyydelle ja eurojäsenyydelle nyt, kun sinne on aikanaan päätetty mennä, emme vaadi siitä eroa. Haluamme talouskuria Eurooppaan, mutta ylisuurille vakausmekanismeille sanomme "ei", sanomme "ei" Suomen vastuiden ja riskien kasvattamiselle ja "ei" isojen velkamaiden, kuten Espanjan ja Italian, rahoittamiselle yhteisvastuullisesti vakausmekanismien kautta.

Täytyy myös todeta, että kyllähän tämä pysyvä vakausmekanismi, joka meillä on tänään pöydällä, tämä EVM, on hyvin erilainen kuin se, mitä pari vuotta sitten hahmoteltiin, kun periaatepäätöstä sen rakentamisesta tehtiin keskustan hallituskaudella. Siihen on tullut hyvin monenlaisia uusia toimintamuotoja ja samalla riskitekijöitä. Keskusta ei hyväksy EVM:n toimintamuotoja, jotka vievät kohti uusia yhteisvastuulla olevia finanssipoliittisia toimenpiteitä, kuten pankkien pääomittamista tai operointia jälkimarkkinoilla. Tämän olemme myös valiokuntakäsittelyssä tuoneet esille aina, kun tätä asiaa on käsitelty. Siihen suuntaanhan nyt ollaan käytännössä menossa.

Myös yksimielisyyden periaatteesta pysyvän vakausmekanismin päätöksenteossa on tingitty. Voimme joutua tilanteeseen, jossa rahojamme käytetään lopulta vastoin tahtoamme. Käytännössä veto-oikeus jäi vain suurille jäsenmaille: Saksalle, Ranskalle ja Italialle. Ratkaisu ei ole reilu, ja ihmettelen, että hallitus on tämänkin hyväksynyt.

Eikä tässä vielä kaikki. EVM:n ja ERVV:n yhteiskapasiteettia on nostettu aivan oleellisella tavalla sinne 700 miljardiin euroon, vaikka eduskunnan yhteinen kanta, mistä olimme kaikki yksimielisiä, oli se, että näitten yhteinen kapasiteetti saa olla korkeintaan 500 miljardia euroa. Sitten aivan viime metreillä, kun näytti siltä, että tässä hallituksen pitää joustaa, haettiin hallituspuolueitten äänillä uusi kanta ja sitten sanottiin, että saimme tavoitteemme läpi. Tämmöinen silmänkääntötemppu tässä käytännössä nyt tapahtui. Mitään vakuuksiakaan EVM:n kautta myönnettäville lainoille ei tulla saamaan, mikä on täällä salissakin tänään todettu. Suomen vastuisiin liittyen riskit ovat kasvaneet.

Nämä kaikki ratkaisut, arvoisa puhemies, ovat johtaneet ja johtavat euroalueen yhteisvastuullisten taakkojen oleelliseen kasvuun. Tämä pitkittää, syventää ja laajentaa kriisiä entisestään, ja kai senkin voi todeta, että kyllä tässä samalla on otettu ainakin jonkinlaisia askelia kohti tiivistä liittovaltiota.

Valitettavasti on niin, että kriisiä ei ole näillä ratkaisuilla pystytty voittamaan. Kreikka on edelleenkin jokseenkin kaoottisessa tilanteessa, eikä Portugali tai Irlantikaan vielä kuivilla ole. Toivottavaa tietysti on, että nämä maat nousevat ja Portugali ja Irlanti lähtevät nousuun ja selviävät tästä kriisistä. Toivottavasti Kreikkakin joku päivä vielä nousee, mutta itse en kyllä sen suhteen kovin suurta toivoa uskalla enää elätellä. Tietysti katseemme ovat nyt kohdistuneet juuri Espanjaan, joka valitettavasti lähestyy rotkon reunaa. Aivan viime päivien talousluvutkin kertovat juuri tästä. Työttömyysluvut ovat erittäin pahat: yleinen työttömyys muistaakseni 24 prosenttia, nuorisotyöttömyys jopa yli 50 prosenttia, eli todella hälyttävistä luvuista on kysymys. Tämä näkyy myöskin Espanjan korkotasossa, joka on viime päivinä taas noussut korkealle, hyvin korkealle tasolle.

Arvoisa puhemies! Oleellista on, että kriisimaat laittavat päättäväisesti ja ripeästi asioitaan kuntoon. Helppoa se ei ole. Meillä on oma kokemus 1990-luvun lamasta. Se jätti pahoja jälkiä yhteiskuntaan, ja osa niistä varmasti näkyy vieläkin, ja varmaan virheitäkin tehtiin laman hoidossa, mutta kuitenkin rajuilla päätöksillä saatiin Suomen talous kestävälle uralle ja Suomi nousun tielle. Vaikka tämä tapaus ei ole identtinen nykyisen eurokriisin kanssa, niin ehkä tästä Suomen esimerkistä voisivat ongelmamaat ottaa oppia. Jokaisen maan on viime kädessä kuitenkin itse vastattava oman taloutensa kestävyydestä ja omien pankkiensa vakavaraisuudesta.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään tässä salissa käsitellään aihetta, joka on jo etukäteen herättänyt monenlaisia intohimoja. Pääsemme keskustelemaan esityksestä Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevasta sopimuksesta.

Monille keskustelijoille lyhennelmä EVM on lähes sama asia kuin pimeyden ydin tai ainakin liian kallis sijoitus. Se on monien mielestä loputon rahareikä, johon piilotettuja ikäviä yllätyksiä ei ole haluttu nähdä. Toisella kannalla olemme me, joiden mukaan pysyvä vakausmekanismi on vain yksi välttämätön elementti EU:n ja euromaiden talouspolitiikan uskottavuuden pelastamisessa. Se on siis sijoitus tulevaisuutta varten. Euroopan talouden kentällä EVM on viimeinen lukko, eräänlainen maalivahti, ja aivan kuten hyvän maalivahdin, EVM:n toimiin sisältyy monia elementtejä, joiden avulla EU:n ja sen jäsenmaiden talouden oma pää halutaan pitää puhtaana. EVM:n myötä euromaat luovat itselleen konkreettisen pelitavan vakavien talouskriisien ratkaisemiseksi. Kun sekä jäsenmaat että sijoittajat tietävät säännöt, joilla pelataan, on peliä helpompi koordinoida.

Arvoisa puhemies! Käytännössä koordinaatiota parannetaan EVM-sopimuksessa kahdella raiteella. Ensiksikin jäsenmaiden omaa vastuuta talouspolitiikkansa seurauksista selkeytetään. Toisin sanoen taloudellista tukea on jatkossakin luvassa vaikeuksiin joutuneille maille, mutta entistä tiukemmin ehdoin. Tuen vastineeksi maiden odotetaan sitoutuvan täysimääräisesti esitettyihin talouden tervehdyttämistoimiin. Toiseksi yksityisen sektorin osallistumisesta rahoituskriisien taakanjakoon on EVM-sopimuksessa selkeät kirjaukset. Jatkossa myös yksityisillä sijoittajilla on oma vastuunsa ja velvollisuus osallistua muun muassa voittoja leikkaaviin velkojen uudelleenjärjestelyihin, jos se maiden pelastamisen kannalta nähdään välttämättömänä.

Olennainen osa EVM:n turmiollisuuden todistelussa ovat olleet erilaiset tuomiopäivän laskelmat Suomen vastuista eurokriisin hoidon yhteydessä. Kovin kisa opposition kesken on ollut siitä, kuka ehtii sen rumimman arvion ilmoille heittämään. Tällä hetkellä isoimmat luvut liikkuvat pitkälti yli 100 miljardissa. Todellisuuden kanssa näillä heitoilla on onneksi vain vähän tekemistä.

Hallituksen esityksessä on arvioitu, että koko 700 miljardin euron rahoituskapasiteetin käyttöönotosta realisoituvien tappioiden määrä on korkeintaan 0,7—1,2 miljardia euroa, hyvissä suhdanteissa ei edes tätä. Lisäksi on hyvä muistaa, että pelkästään tänä vuonna Suomen valtio velkaantuu noin 7 miljardia euroa aivan omista toimistaan johtuen. Tästä syystä velkakriisiin liittyvän riskin voi katsoa olevan hallittavalla tasolla. Lisäksi osallistumalla aktiivisesti tehokkaamman kriisinhallinnan kehittämiseen riskit tukipakettien vastuiden realisoitumisesta pienevät edelleen. Tätä jos mitä voi pitää vastuullisena ja Suomelle hyvänä talouspolitiikan linjana.

Voidaanko samaa sanoa, arvoisa puhemies, opposition piikki kiinni ja letkut irti -politiikasta ja siihen sisältyvistä riskeistä? Kuinka paljon Suomen vientivetoinen kansantalous voittaisi, jos päättäisimme lyödä hanskat tiskiin ja siirtyä katsomon puolelle? Ikävä kyllä tätä on vaikea sanoa. Useammasta välikysymyskeskustelusta huolimatta laskelmat tämän vaihtoehdon paremmuudesta uupuvat edelleen. Toisaalta tänään olisi jälleen erinomainen paikka tämäkin puute korjata. Odotankin opposition edustajilta hyviä avauksia tästä asiasta jatkokeskusteluissa.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Maastrichtin sopimuksessa oli nykyisen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikla numero 125, joka kieltää unionia ja sen jäsenmaita ottamaan vastatakseen toisen jäsenmaan velkaongelmia. Tällä no bail-out -kirjauksella oli tarkoitus estää jäsenmaita joutumasta kiusaukseen ajautua toisten maiden elätettäväksi — hyvä ja selkeä sopimus, jota ei ole kuitenkaan noudatettu.

Aikanaan solmitussa talous- ja vakaussopimuksessa todettiin myös, että julkisen talouden alijäämä sai olla korkeintaan 3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Julkisen kokonaisvelan maksimimääräksi asetettiin 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen lisäksi vain neljä maata on pysynyt näiden velvoitteiden sisällä. Jo siis vuosia sitten olisi talouttaan huonosti hoitaville maille voitu langettaa sanktioita. Euroopan komission olisi pitänyt arvioida ja Euroopan unionin neuvoston päättää, onko kyseessä liiallinen alijäämä vai ei. Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä, miksei näin tehty, vaikka sopimusten mukaan siihen oli komissiolla valta ja voima. Missä oli vastuunkanto tuolloin?

Otan suoran lainauksen nyt käsittelyssä olevasta hallituksen esityksestä: "EVM:n ja ERVV:n yhteenlasketun rahoituskapasiteetin väliaikaista korottamista 700 miljardiin euroon koskevan euroryhmän periaatepäätöksen toimeenpano saattaa edellyttää sopimusmuutosta. Mahdollisesta sopimusmuutoksesta annetaan tarvittaessa joko tätä esitystä täydentävä hallituksen esitys tai kokonaan erillinen hallituksen esitys." Ilmeisesti tällä viitataan siihen määritelmään, että ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu lainakapasiteetti on väliaikaisesti tuo 700 miljardia euroa, ja odotettavissa onkin kapasiteetin nosto.

Arvoisa puhemies! Espanjan ulkoinen velkaantuminen on 165,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Luku on korkeimpia maailmassa. Espanjan hallitus etsii säästöjä muun muassa terveydenhoidosta ja koulutusta uudistamalla ja yrittää näin saada yli 10 miljardin euron säästöt — mannaa Espanjan kansalle. Markkinoille summa tuskin kuitenkaan riittää. Niinpä sijoittajatkin ovat alkaneet epäillä, kykenevätkö espanjalaiset hoitamaan velkansa.

EVM:n eli Euroopan pysyvän vakausmekanismin kokonaispääoma on tuo 700 miljardia euroa, josta 620 miljardia euroa takuupääomaa, josta Suomen osuus on noin 11,14 miljardia euroa. 80 miljardin euron maksetusta pääomasta Suomen osuus on 1,44 miljardia euroa. Yhteensä siis lähes 13 miljardia euroa. Kriisimaiden — Portugalin, Irlannin, Italian, Kreikan ja Espanjan — yhteinen julkinen velka on kuitenkin jo yli 3 300 miljardia euroa. On siis selvää, ettei Euroopan vakausmekanismin koko riitä nykykriisin ratkaisuun.

Valtiovarainministeriön erittäin arvostettu alivaltiosihteeri Martti Hetemäki on kuitenkin todennut vastineessaan Taloussanomissa näin: "Jotkut ovat arvioineet nyt kaavaillun globaalin palomuurin liian pieneksi markkinapaineiden poistamiseksi. Toisaalta palomuurin ei ole tarkoituskaan poistaa niitä. Markkinoiden luottamuksen palauttaminen riippuu ennen muuta paineen alla olevien euromaiden omista toimista." Miksi tämä EVM sitten ylipäänsä perustetaan, jos sen ei ole tarkoituskaan poistaa markkinapaineita?

Arvoisa puhemies! EVM voi myöntää lainaa myös maille, joilla ei ole voimassa olevaa sopeuttamisohjelmaa, eli tukea voidaan antaa ennakollisesti. Tähän kohtaan sopii hyvin suomalainen sananlasku "eihän se tyhmä ole, joka pyytää, vaan se, joka antaa". Normaalioloissa vaaditaan yksimielisyyttä tuon antamisessa EVM:n kautta pulassa oleville jäsenmaille, mutta on olemassa myös niin sanottu hätätilamenettely, jolloin tukea voidaan antaa 85 prosentin määräenemmistöllä. Hätätilamenettelyä saa käyttää tilanteessa, jossa koko euroalueen vakaus on uhattuna, mutta nyt koko mekanismin tarkoitus on nimenomaan vakauttaa euroalue, joten kyseinen tilannehan on päällä aina, kun EVM:ää käytetään. Eli käytännössä ilman Suomen suostumusta voimme joutua maksamaan koko tuon sovitun maksimisumman eli lähes 13 miljardia euroa. EVM:n säännöt vievät valtioiden itsemääräämisoikeudet heikolle jäälle, jos EVM:n säännöt hyväksytään tällaisinaan. Suomen eduskunnan rooli Suomen talouden ja budjetin korkeimpana päättävänä elimenä hämärtyy.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten linja on koko ajan ollut selkeä. Vastustamme liittovaltiokehitystä ja tukipaketteja. Perussuomalaisille on tärkeää turvata suomalaisten hyvinvointi myös tuleville sukupolville.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi on mietittävä sitä, mihin tarvitaan näitä lukuisia tukimekanismeja ja kaikkea sitä tukea, mihin Suomikin erilaisten tukimekanismien kautta osallistuu. Perusongelma on se, että euro on sopimaton valuutta nykyiselle euroalueelle. Kun koko nykyistä euroaluetta pidetään eurossa mukana, kriisistä on muodostumassa pysyvä, ja näin ollen myös tukimekanismeista muodostuu pysyviä tukiautomaatteja lähinnä eteläeurooppalaisille valtioille. Suomi on näissä vielä maksumiehenä mukana, mutta kuinka kauan? Kuinka kauan siihen pystymme, sitä voidaan kysyä. Ensi kesänä Suomi laittaa 1,44 miljardia riihikuivaa rahaa ilman vakuuksia EVM:n peruspääomaksi, ja varaudumme maksamaan liki 12 miljardia tarvittaessa jatkossa.

Tänään kuultiin valtiovarainministeri Urpilaisen puhe. (Miapetra Kumpula-Natri: Hyvä sellainen!) — Hyvä puhe kaikkinensa — mutta on pakko kommentoida kyllä tässä muutamaa ministerin puheessa olevaa lausetta. Ministeri puheessa sanoi näin: "Vastaava velkoja-asema on Kansainvälisellä valuuttarahastolla IMF:llä, ja velkoja-asemansa ansiosta IMF ei ole historiansa aikana juuri joutunut kirjaamaan itselleen tappioita. Tästä syystä myöskään Suomen hallitus ei ole asettanut, hallitusohjelman mukaisesti, EVM:n kautta myönnettäville lainaohjelmille ehdoksi vakuuksia."

Ministeri ennen viime eduskuntavaaleja lupasi, että Suomesta ei lähde euroakaan ilman vakuuksia. Nyt niitä ei tarvita, mutta se, että IMF on nyt tässä mukana, ei välttämättä takaa sitä, että nämä rahat olisivat välttämättä niin turvassa, etteikö vakuudet olisi hyvä pyytää, ei ehkä niitä vakuuksia, mitä saatiin Kreikka-lainoille, koska ne eivät välttämä ole vakuuksia vaan johdannaissopimuksia. Nyt minä puhun oikeista vakuuksista.

Hallituksen esityksessä useassa kohdassa kokonaisriskejä arvioitaessa piiloudutaan EVM:n ensisijaisen velkoja-aseman taakse ja korostetaan, että vastaavassa asemassa IMF ei ole käytännössä koskaan joutunut realisoimaan tappioita lainaohjelmissaan. Mutta IMF on lähtenyt rahoittamaan aiemmin vasta sen jälkeen, kun näillä kriisimailla on ollut selkeä ohjelma, kuinka he selviytyvät siitä kriisistä, ja ne ovat tehneet tämän ohjelman ja sopeuttaneet oman taloutensa siihen. Vasta sen jälkeen IMF on osallistunut tähän rahoitukseen.

Nyt toimitaan toisella tavalla. Nyt ei ole selkeitä ohjelmia, ei Kreikassa eikä Espanjassa. Espanjaankin on pyritty antamaan selkeät ohjeet siitä, mitä saa olla budjetin alijäämä tai kuinka pyritään ulkomaan velasta eroon, mutta Espanjakin on ilmoittanut, että ne ovat heidän suvereeneja päätöksiään.

Toinen lause ministerin puheesta on: "Väliaikaisille mekanismille ominainen väistyvän takaajan ongelma poistuu tämän johdosta pysyvässä mekanismissa, koska kaikki jäsenmaat osallistuvat EVM:n pääomittamiseen." Täällä edustaja Mustajärvikin on tarttunut muutaman kerran tähän asiaan, ja kyllä se niin on, että tässä EVM-sopimuksessa 25 artiklassa mainitaan seuraavaa: "Jos joku jäsenistä ei maksa osuuttaan vaadittaessa maksettavasta pääomasta, muut jäsenet maksavat puuttuvan osan, jotta EVM:llä on riittävä maksettu pääoma." Eli väistyvien takaajien ongelma ei ole tosiasiallisesti hävinnyt mihinkään.

Ja ihmetellä täytyy, mikä tässä salissa nyt aiemminkin edustaja Soinin suulla on kyllä sanottu, että EVM:n henkilöstölle myönnetään oikeudellinen koskemattomuus suorittamiensa virkatehtävien osalta, ja sen päälle vielä sitten verovapaus. Ja lisäksi kun EVM:n arkistot ja rakennukset ja kaikki asiapaperit ovat loukkaamattomia ja henkilöstöllä on salassapitovelvollisuus niin, ettei niistä saa puhuakaan, niin voi vain ihmetellä tätä meininkiä sillä tavalla, että se on täysin salainen systeemi, josta ei saa millään tavalla tietoja ulos. Henkilöstöllä on oikeus käytännössä sitten verovapaita palkkioita nauttien veronmaksajien miljardeilla käytännössä aika vapaasti ilman mitään pelkoa oikeustoimista toimia haluamallaan tavalla.

Tämä on yksi erikoisuus tässä EVM-sopimuksessa, joka meille kuulostaa oudolta, mutta ilmeisestikään näiden eurotukijärjestelmien mekanismeissa ei ollenkaan erikoiselta. Näin EU:ssa asioita hoidetaan.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Wallinheimo, jos kuulin oikein, ja muutama muu edustaja jo ennen häntä kysyivät vaihtoehtoja, mitä ne voisivat olla. Ainakin yksi vaihtoehto, vaikka Suomella ei olekaan mahdollista vaikuttaa Euroopan keskuspankin toimintaan suoraan, olisi ollut se, että tämä Target-rahoitus olisi kohdennettu kasvua luoviin toimenpiteisiin sen sijaan, että 1 prosentin korolla biljoona euroa laitettiin niin, että saatiin tätä keinottelua jatkaa entisestä ja se raha kiertää sinne ongelmamaihin ja tässäkin tilanteessa pankit ovat välistävetäjinä, tekevät pomminvarmaa voittoa. Pääoma, mikä siinä kulkee, on aivan valtavan kokoinen, biljoona euroa, niin että jos siinä on 2 tai 3 prosenttiyksikön korkoero, niin nämä pankit, jotka siinä välissä hääräävät, tekevät valtavat voitot.

Mutta sitten mitä ongelmia tässä EVM:ssä on? Aikaisemmin puhuttiin tästä asiakirjajulkisuudesta, jota ei todellakaan ole, eikä sitä kyllä näytä olevan aina Suomessakaan. Syytesuoja: jos minä kotikylässäni kulkisin paikallisen osuuspankin ohi ja pankinjohtaja seisoisi portailla ja huutelisi ihmisille, että "sijoittakaa rahanne tähän pankkiin, minulla on syytesuoja", niin en varmaan veisi senttiäkään sinne.

Tilintarkastusmenettely tässä onneksi on vähän täsmentynyt ja se on jollakin lailla tolkullisella tavalla muotoiltu, mutta tämä hätätilamenettelyehtojen määrääminen: käytännössä kolme henkilöä pystyy määrään ne ehdot, ja on aivan varma asia, että jos Saksasta laitetaan vahva viesti — kun Suomen linja nyt on ollut, jos linjasta voi puhua, ainoastaan se, että se on peesannut Saksaa — kun Saksa ilmoittaa, että nyt on hätä, niin se varmasti on kaikilla muillakin, ja sen mukaan mennään sitten.

Enkä ymmärrä kyllä sitä, mitä vasemmistolaista on semmoisessa politiikassa, että ajan oloon myös Suomen pienituloiset ihmiset laitetaan kohdentamaan tukea, joka vuotaa ranskalaisille ja saksalaisille pankeille, ja sen tuen ehtona on, että Kreikan köyhiä kuritetaan.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Puhemies! Tässä toinen vasemmistolainen puhuu ja sanoo, että kyllä se vain pienelle kansalaisellekin tärkeätä on, että valtiolla on toimia, ja valtio tarvitsee toimiensa katteeksi tuloja, ja silloin, kun niitä tuloja ei ole tarpeeksi, se tarvitsee lainaa, ja vielä ei ole kansainvälisiä sosiaalisia pankkeja vaan on sitten nämä markkinapankit, joista näitä lainoja otetaan. Edustaja Mustajärven kanssa voimme nähdä pienen asian ihmisen asialla tallustamisen vähän eri poluilla, mutta sama kohderyhmä meillä on, pienet kansalaiset, jotta valtio on kunnossa.

Olisin halunnut vain korostaa tässä omassa lyhyessä puheenvuorossani tässä vaiheessa iltaa sitä, että eduskunta tulee jatkossakin, mikäli tämä tarvitaan käyttöön, olemaan aika tiiviisti tässä työssä, sillä tämä on käyty etukäteen tarkkaan läpi. Silloin, kun asiat ovat sellaisia, että ne vaikuttavat edes välillisesti eduskunnan lainsäädäntö- tai finanssivaltaan, niin meidän perustuslakimme tuttu 96 § eli meidän työkielellä U-kirjelmät ovat jatkossakin niitä kirjelmiä, joita lähetetään eduskuntaan myös silloin, kun hätätilamenettelyä aiotaan käyttää. Siinähän sen määritelmän on oltava siis koko euroalueen tulevaisuutta uhkaava taso ja kiire, eli se ei ole edes vain yhden määritelmän takana, vaan kahden määritelmän takana, mutta myös silloin eduskunnan suuren valiokunnan on tämä kanta pystyttävä muodostamaan kulloisenkin ministerin kanssa, joka hallintoneuvostossa EVM:ssä istuu, eli valtiovarainministerin kanssa. Toiseksi tässä on nähtävissä, että yhtään isoa päätöstä ei pystytä tekemään ilman näitä U-kirjelmän lähettämisiä.

Tässä on aika monessa puheenvuorossa keskusteltu myös tästä huonosta sisäisestä hallinnosta, ja siihen en ole pystynyt tarkkaan kaikilta osin etukäteen perehtymään, koska olemme käsitelleet tätä aika paljon poliittisesti, mutta myös loppusuoralla on olemassa vielä asioita, jotka rinnan tämän meidänkin keskustelun ajan vielä ovat neuvottelujen alla. Mutta on tärkeää, että täällä on tarkat pykälät sisäisestä tarkastuksesta, ulkoisesta tarkastuksesta ja tilintarkastuslautakunnista jne. Senkin, että näillä on koskemattomuussuoja, voi hallintoneuvosto eli valtiovarainministerit poistaa, ja sekin on tärkeää huomata, jos jotain väärinkäytöksiä on syytä epäillä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Näitä Euroopan taloussotkuja on tässä salissa käsitelty kyllä jo ihan riittämiin. Euroopan eri maiden holtittoman taloudenhoidon korjaaminen ja pelastaminen on vastenmielistä toimintaa, mutta me vain olemme sen tilanteen edessä, että näitä asioita on pakko laittaa kuntoon. Kyse on siitä, että euroalueella ei pelisääntöjä ole noudatettu. Aikanaan oli sovittu, että jokainen maa hoitaa asiansa itse ja pitää oman taloutensa kunnossa. Osa huijasi jo euroon tullessa ja osa sitten eurossa ollessaan. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on hyvin kuvannut sitä euroalueen solidaarisuutta, jota silloin aikanaan esillä pidettiin. Hän on kuvannut sitä sillä, että parasta solidaarisuutta on se, että pidetään huolta omasta taloudesta, ja tässä valossa Suomi on ollut solidaarisista solidaarisin. Mutta nyt me olemme siinä tilanteessa, että näitä asioita on vain pakko yksinkertaisesti hoitaa.

Täällä joku perussuomalaisten kansanedustajista totesi, että heille tärkeintä on turvata suomalaisten hyvinvointi myös tuleville sukupolville, ja sitä nimenomaan tässä nyt tehdään. (Timo Soini: Ei sinne päinkään!) Jos me noudattaisimme sitä politiikkaa, että piuhat otetaan irti ja annetaan Kreikan ja muiden maiden mennä konkurssiin, holtittomaan tilaan, niin me tiedämme sen, ja sen tietävät myös keskusta ja perussuomalaiset, mikä olisi tilanne Suomessa sen jälkeen.

Nyt olemme perustamassa ja vahvistamassa Euroopan vakausmekanismi EVM:ää, ja se on merkittävä ratkaisu kriisien hallinnassa. Pidän sitä hyvänä, että Jyrki Kataisen hallituksen aikaan tätä Euroopan talouspolitiikkaa on tiukennettu merkittävällä tavalla Mari Kiviniemen hallituksen ajoista. Nyt muun muassa on tuotu vakuudet Kreikan toiselle lainaohjelmalle, sijoittajavastuu toteutuu nyt konkreettisesti kriisinhoidossa, ja näitä asioita on ministeri Urpilaisen johdolla määrätietoisesti pidetty esillä ja toimittu entistä paremmin niin, että suomalaisten etu tässä kokonaisuudessa toteutuu.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen, kun te aivan oikein hehkutatte sitä, kuinka hyvin Suomi hoiti ne velvoitteensa, mitkä meille kuuluivat, niin siitähän aivan oikein juontuu sitten seuraava vaade. Ja kaiken lisäksi sitten vielä on käynyt niin, että myöskään suomalaiset yksityiset sijoittajat eivät ole tehneet näitä riskisijoituksia näihin ongelmamaihin juurikaan. Siis Suomi on hoitanut julkisen taloutensa niin kuin piti, eivätkä suomalaiset sijoittajat ole lähteneet seikkailemaan näille vesille, joista riskit ovat nyt meidän sylissämme. Nämä kaksi vahvaa syytä mielestäni puoltaisivat erittäin vahvasti sitä ajattelua, mitä keskusta tässä edustaa, että kantakoot nyt ne maat ja hallitukset vastuun omien sijoittajainstituutioittensa, siis pankkien ja muiden sijoittajainstituutioittensa, vastuista, mitä nämä ovat ottaneet. Kantakoot Saksa, Yhdysvallat, Ranska ja muut maat nyt vastuun siitä, jos heidän sijoittajansa häviävät Kreikan, Espanjan tai Italian tapauksissa. Ja jos on vaarassa, että nämä pankit tai muut rahoittajat menevät nurin, olkoon se noiden maiden hallitusten asia huolehtia omista pankeistaan eikä niin kuin nyt tapahtuu. Nyt vastuuseen joudumme tulemaan myöskin me, maat, jotka olemme hoitaneet tämän oman julkisen taloutemme, ja maat, joidenka rahoitusinstituutiot eivät ole lähteneet näille seikkailujen teille. Tämä on se kohtuuttomuus, minkä kanssa me olemme tekemisissä tällä hetkellä, kun joudumme tätä taakkaa kantamaan.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti en voinut olla äsken debatissa täällä — oli erittäin tärkeä muuan muu asia, jota jouduin hoitamaan — mutta sen verran kerkesin kuulla kuitenkin valtiovarainministerin kommenttia, että siihen on kyllä ihan pakko kommentoida. Hän väittää, että EVM sen sisältöisenä, mitä se nyt on, on jotenkin tiukempi ja Suomen kannalta turvallisempi EVM, siis pysyvä kriisirahasto, kuin se alun perin sovittu kriisirahasto, se, jonka sopimisessa esimerkiksi minä olin aikanaan hallituksessa ja EU-ministerivaliokunnan ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä mukana. Tämä ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Minä pidän erittäin tärkeänä, että talousvaliokunta tässä asiassa saa kuulla, meidän on kuultava, valtiovarainministeriä. Hänet on otettava kiinni tästä väitteestä.

Minä sanon kolme asiaa, mitkä ovat muuttuneet siitä, miten asia oli aikaisemmin.

Ensinnäkin tämä väistyvä takaaja oli jo alkuperäisessä EVM:ssä, niin kuin se nytkin on. Väistyvää takaajaa ei EVM:ssä ole. Siis maa ei voi sen taakan alta siirtyä. Se oli alkuperäisessä EVM:ssä samalla tavalla kuin se on tässä. Mutta ne muutokset, mitä tässä on tapahtunut, ovat ensinnäkin nyt niitä, että nyt EVM:stä voidaan rahaa käyttää jälkimarkkinaoperaatioihin, voidaan rahoittaa suoraan pankkeja ja vielä voidaan tehdä päätöksiä enemmistöpäätöksellä ilman yksimielisyyden vaadetta, mitkä kaikki asiat olivat toisin silloin, kun EVM:stä alun perin päätettiin. Minä toivon, että jos joku teistä täällä pystyy nyt sanomaan, että tämä ei pidä paikkaansa, niin puhemies sallisi hänelle oikein pitkän puheenvuoron, että hän voisi kertoa, että Pekkarinen tässä asiassa on väärässä. Tämä on ihan pakko sanoa, koska se on sietämätöntä, että ministeri käy kertomassa sellaista, mikä ei kerta kaikkiaan pidä tässä asiassa paikkansa.

No, toinen asia, missä ministeri vähän ikään kuin kiertää — no, ehkä vielä otan sen tässä esille, tämä on toinen — ei liity enää tähän EVM:ään, vaan se liittyy siihen periaatteeseen, mihin aikaisemmin on sitouduttu. Aiemmin periaate, jonka puolesta täällä valtiovarainministeri ja pääministeri ovat erittäin kovasti ja minusta silloin aikanaan erittäin vahvasti ja perustellusti puhuneet, on ollut, että Suomen mukaanmeno onnistuu vain sellaisen pysyvän ja väliaikaisen kriisirahaston kokonaisuuteen, jonka katto on aina se 500 miljardia euroa. Miksi te moititte meitä keskustaa, kun me pidämme kiinni siitä, että tämän yli ei todellakaan saa mennä, kun hallitus itsekin aikanaan — esimerkiksi edustaja Östman täällä aikaisemmin vähän moitti, että on se nyt kumma keskusta, kun se nyt ajattelee tällä tavalla — vähän aikaa sitten vielä täällä puolusti erittäin voimakkaasti 500 miljardin kattoa kaiken aikaa?

No, nyt on tullut parisataa miljardia lisää vaikka tällä kapeammallakin tavalla tarkastellen jnp., ja siihen ei perusteluita ole. Mutta nythän, niin kuin täällä kaikki tiedämme, ei enää varauduta mihinkään näitten pienten euromaitten ongelmien hoitamiseen. 200 miljardia on käytetty, ja 240 miljardia on vielä käytettävänä. Vaikka kuinka Irlannille ja Portugalille ja Kreikalle tulisi lisäongelmia, niin väliaikainen kriisirahasto riittäisi yllin kyllin ja oikein reippaasti näiden äsken sanottujen pienten euromaitten ongelmien hoitamiseen. Nyt tässä tosiasiassa menemällä 700 miljardiin varaudutaan Espanjan ja Italian ongelmien kaatumiseen, mikä on valitettavan lähellä tällä hetkellä. Tämä tästä 700 miljardista.

No, mitä tulee vielä siihen, miten Suomen vastuitten käy: Ministeri tässä asiassa kyllä, kun hän täällä vastaa, käyttää aika tarkkaa ilmausta, ja siinä ei voi sanoa, että niin ilmaistuna kuin ministeri sen sanoo, hän sanoisi sen väärin, mutta hän ei taas vastaa kertaakaan siihen kysymykseen, miten käy Suomen vastuulupausten määrän. Ja Suomen vastuulupausten määrä tässä — vaikka minä nyt olen käynyt VM:n virkamiesten kanssa monta kertaa tätä läpi, en minä pääse mihinkään siitä — kyllä nyt vain kerta kaikkiaan kasvaa. Se on se runsaat 12 miljardia tästä pysyvästä kriisirahastosta ja väliaikaisesta kriisirahastosta ERVV:stä se osuus, mikä siitä runsaan 200 miljardin euron potista meidän osuudeksemme tulee. Yhteensä vastuut näistä ovat jo yli 20 miljardia ja sitten vielä korot päälle, kerta kaikkiaan vastuulupaukset. Sen minä myönnän, että sittenhän erikseen tarvitaan ne päätökset, joilla irrotetaan ne rahat, ja siihen tarvitaan eduskuntaa, mutta sen jälkeen, kun me olemme eduskuntana antaneet yksimielisesti sitoumuksen sinne, että me olemme mukana näissä kisoissa ja vastaamme omat huutomme, kieltäytyminen sen rahan irrottamisesta on paljon vaikeampaa, kun se lupaus on kerran annettu.

Arvoisa puhemies! Vielä mitä tulee muihin vastuisiin, niin EKP ja Euroopan keskuspankkijärjestelmä ovat myöskin tehneet yhteensä noin 1 300:n, hivenen vajaan, miljardin euron sijoitukset tämän kriisin voittamiseksi. Haluan vain senkin sanoa, että minä en nyt pelkää, että nämä voisivat realisoitua meidän veronmaksajien maksettaviksi kovin hevin, mutta teoreettinen mahdollisuus on toki sekin, että jos tapahtuu isoja menetyksiä näissä kohteissa, mitä tällä on rahoitettu, niin kyllä totta kai silloin viime kädessä eri maitten veronmaksajat tästäkin asiasta vastaavat.

Ja ihan vihonviimeinen kommentti liittyy tähän IMF:n rooliin. Niin kuin on todettu aikaisemmin iltapäivällä, totta kai IMF:n rooli ja tehtävä on tulla mukaan niin kuin aiemmissakin kriiseissä. Suhteessa niitten aiempien kriisien mittaan IMF on tainnut tulla enemmänkin mukaan niihin kriiseihin kuin mikä on sen suhteellinen osuus nyt siitä kriisistä, mitä me euroalueella tällä hetkellä elämme. Näin on siis IMF ennenkin tullut mukaan.

Mitä tulee vielä siihen etuoikeusjärjestykseen, että ensin on IMF:n raha ja sitten on euroraha ja sitten ovat yksityiset rahat, niin se on kyllä vähän sillä tavalla, että sen jälkeen, kun maa on nostettu pois normaaleilta velkamarkkinoilta ja sitten se rahoitetaan IMF:n ja pysyvän kriisirahaston rahoista, niin missä se yksityinen raha sitten juurikaan on, joka tässä jää meidän IMF- ja EVM-rahojen jälkeen. Eli ei se etuoikeusjärjestys nyt hirveän hieno asia kaiken kaikkineen ole. On hyvä, että se on kaiken varalta. (Miapetra Kumpula-Natrin välihuuto) — Edustaja Kumpula-Natri, voitte olla oikeassa, kyllä siellä todennäköisesti on jonkun verran yksityistäkin rahaa. — Mutta nämä ressukat, joita tällä rahoitetaan, ovat maita, jotka EVM nostaa tai me päätämme nostaa kokonaan pois sieltä normaaleilta lainamarkkinoilta, eikö niin? Ja sitten me EVM:stä ja toistaiseksi ERVV:stä rahoitamme näitä maita yhdessä IMF:n kanssa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lainakriisi ei hoidu lainaamalla. Yksityistaloudessa tämä varmaan sinipunapuolueissa ymmärretään, mutta eurotaloudessa ei ymmärretä.

Demokratia on järjestelmä, jossa kansa valitsee edustajansa, ja nyt vallanpitäjien retoriikka Suomessa ja muualla on sitä, että kauheata, Kreikassa on vaalit ja vielä Ranskassakin on vaalit ja kohta on Italiassakin vaalit, pääsevät vaaleilla valitsemaan edustajansa, kun nyt on istutettu teknokraattinukkehallitus sekä Italiaan että Kreikkaan, vaalilla valitsematon byrokraatti. No, tämähän sopii EU:hun. Ei niitäkään ole vaaleilla valittu, komissaareja, Barrosoja ja Euroopan keskuspankin johtoa, ja tällä lailla valitaan vaan teknokraatteja niin, että päät kolisevat. Hämmästyttävää perustuslakipuolue kokoomukselta, ai ai ai! Hyvänen aika sentään, kun katsotaan, niin vaalit on se järjestelmä, jolla kansan ääni kuuluu. Kun Irlannissa oli vaalit, niin kerrottiin ensin, mitä hallituksen piti tehdä, ja sitten sai äänestää. EU-demokratiahan on sitä, että kun oli Lissabonin sopimus, Ranska sanoi ei, Hollanti sanoi ei, Irlanti sanoi ei — mitä tehtiin? Äänestettiin uudestaan. Saanko äänestää uudestaan Suomen EU-jäsenyydestä, saanko äänestää uudestaan Suomen eurojäsenyydestä? Tämähän on mahtava järjestelmä.

Sanotaan, että tämä toimii. Kun tämä kriisi alkoi, Kreikkaan lainattiin 30 miljardia. Nyt tämä on toiminut niin hyvin, että Suomen vastuut ovat 30 miljardia. (Miapetra Kumpula-Natri: Montako euroa on mennyt?) Täytyy sanoa, että pistetään nyt kaikki maailman sektorit toimimaan näin hyvin. Vastuut ovat 30 miljardia.

Arvoisa puhemies! Euro ei toimi. Se on Brysselin rupla, se ei toimi. Miksi se ei toimi? Saksan kansantalous, Suomen kansantalous, Hollannin kansantalous on aivan erilainen kuin Espanjan kansantalous, Kreikan kansantalous, se, mitä siitä on vielä jäljellä, ja muitten kansantalous. Vaikka kuinka sotkettaisiin taikurin hatussa näitä asioita, niin ei tule toimimaan. Ainoa, millä nämä maat pystyy vapauttamaan, on niitten oma valuutta, rankka devalvaatio ja sitä tietä kasvu. Nyt me olemme Euroopan unionissa, koska kohta siitä tilanteesta yhdenkään maan talous ei kasva. Katsokaa, Japani oli kymmenkunta vuotta deflaatiossa. Ei tästä näin tule mitään. Euro on poliittinen projekti, se ei ole taloudellinen projekti, se on byrokraattien projekti, ja kansa tulee kääntämään tämän porukan vielä kyljelleen.

Jos François Hollande pitää lupauksensa ja tulee valituksi, mikä saattaa olla näistä kahdesta vaihtoehdosta se pienempi paha, ainakin jos kokemukseen katsoo, niin hän on luvannut neuvotella tämän talousunionisopimuksen uudestaan. Se on muuten huono sopimus. Vaikka mitä sillä on merkitystä, jos jonnekin komission byrokraatille lähetetään Suomen budjettikirja etukäteen? Eihän hän siitä mitään tiedä, koska tämähän on suurin piirtein oikein laadittu, ja hän on tottunut päästämään läpi sellaisia budjetteja, joita ei ole oikein laadittu, ja vielä sellaisia talouslukuja, jotka eivät ole olleet siellä päinkään.

Arvoisa puhemies! Sitten, kun ajattelee, että tässä valtioille sanotaan, että ette voi joutua lisävastuuseen ja sitten samaan aikaan EVM:n johtajalle sanotaan, että teidän on haettava rahaa, jos EVM on vaarassa: Mistä? Sijoittajalta? Aivan kuten edustaja Pekkarinen totesi, jos sieltä päältä on kaksi hakijaa, IMF ja EVM, niin kyllä varmaan kokoomus sijoittaa sitten sitä yksityistä rahaa, nimittäin ei niitä muita sijoittajia varmaan löydy. Siis kuka pistää semmoiseen pottiin, josta on kaksi päältä hakijaa? Sinänsä kaunis ja hyvä periaate.

Arvoisa puhemies! Sitten tämä Espanja. Tuliko tämä yllätyksenä? Jos työttömyys on 25 prosenttia, nuorisotyöttömyys 50 prosenttia, piilotettu asuntokupla niin sanotuissa osuuskassoissa, cajaseissa, ja sitten vielä 17 maakuntaa, joita keskusvalta ei voi kontrolloida, niin ei hyvä seuraa. Espanjaan on pumpattu valtavat määrät rahaa nimenomaan keskuspankkijärjestelmän kautta ja odotetaan, että kun tämä EVM-mekanismi saadaan valmiiksi, niin siinä häkkyrässä sitten ollaan. Ei tämä, hyvät ystävät, toimi. Emme me perussuomalaiset tätä pahuuttamme puhu, vaan sen takia, että me olemme tätä mieltä.

Kertaan vielä, kun matematiikka on mukavaa, että kun normaalisti 1+1 on 2, Euroopan unionissa 1+1 on 1. Eihän tämä ole mahdollista. Sanottiin, että meillä on ensin väliaikainen vakausväline ja sitten meille tulee pysyvä vakausmekanismi. Nyt meillä on molemmat. "The more the merrier", enemmän ja mukavampaa. (Mauri Pekkarinen: Nyt meni aika hienosti!) Tästä ei tule mitään.

Sitten, mitä annetaan epäsuorasti? Suorasti annetaan nämä, ostetaan velkakirjoja. Hetkinen, onkos se velkakirjojen ostaminen Euroopan keskuspankin tehtävä? Ei ole. Entäs sitten, lainataan rahaa pankeille? No, se on tehtävä. (Mauri Pekkarinen: Yhdellä prosentilla!) — Yhdellä prosentilla. Onko tämä setelielvytystä, mitä elvytystä se on? — Ja sitten se, minkä tässä kuvailin, jonka toveri Mustajärvi, edustaja Mustajärvi vielä puki osuuspankin johtajalle hyvinkin kauniisti sanoiksi: lainataan valtiolle, valtio siirtää pankille, vaikka suomalaiselle, sieltä Suomen Pankille, sieltä Euroopan keskuspankille, ja se taas lainaa sitten sinne alkuperiin. Kyllä minä sanon, että ikiliikkuja on keksitty. Minä en uskonut, että se keksitään Euroopan keskuspankkijärjestelmässä tai vakausmekanismissa, mutta näin se on keksitty. Ja, arvoisat kollegat, niin kauan kuin joku maksaa, niin kyllä joku tilaa. Tästä on kysymys.

Sitten edustaja Kumpula-Natri, te olette aina kysynyt, mikä on meidän vaihtoehtomme. Me esitimme sen alun perin: Kreikka velkasaneeraukseen, ei vakausvälineitä. Sieltä olisivat ne yksityisten sijoittajien tappiot realisoituneet, kun niitä ei olisi lähdetty sosialisoimaan. Mutta minä ihmettelen, että kokoomuskin on tullut sosialistiksi. Se sosialisoi muiden velat kaikkien maksettavaksi. Kyllä minä tätä hieman ihmettelen. Ja sitten, kun ajatellaan tulevaisuutta: ovatko nämä toimenpiteitä, jolla saadaan aikaan talouskasvua? Ainoa tapa tuottaa kasvua tai hyvinvointia on saada joko laadullista kasvua tai absoluuttista kasvua, tehokkuutta, muuta.

Koko Eurooppa on lamassa. Kävin tuossa Intiassa, sielläkin talouskasvu on 7 prosenttia. Monet maat kasvavat, Eurooppa harmaantuu, takaa itseään ristiin ja sotkee omat asiansa, ja sitten sanotaan, että keillä on vastuu. Aivan, hätätilan voivat tulkita henkilöt, joilla ei ole mitään tekemistä kansanvallan kanssa, vaaleilla valitsemattomat byrokraatit.

Sitten vielä lopuksi, arvoisa puhemies, tämähän on Euroopan laajuinen Kehittyvien maakuntien Suomi -kassa. Sinne pataan voi sijoittaa. Siellä on sitten kaverit, jotka jakavat sen eteenpäin. Nerokas järjestelmä, tiedä, vaikka olisi täältä kopsattu. Mutta vastuuta ei ole missään, ainakaan näillä herroilla — todennäköisesti herroilla — jotka nauttivat syytesuojaa, nauttivat verovapautta. Täällä puhuttiin vappupuheissa ääni väristen, palttoo liehuen ahneutta ja itsekkyyttä vastaan. Siellä ei kyllä pienipalkkaisia EVM-virkamiehiä ole missään. He eivät ole vastuussa mistään, ei ole läpinäkyvyyttä. Tässä odottelen sitä päivää, kun se vakuussopimus, joka salaiseksi on julistettu, vielä avataan, mutta sanonpa tässä käsitykseni, mikä siellä on: negative pledge clause. Siitä Googleen ja katsomaan, mitä se merkitsee. Ei ole häävi tämä sopimus.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin vain lyhyesti todennut edustaja Pekkarisen puheenvuoroon, jossa hän antoi suurin piirtein ymmärtää, että mitään ei Suomessa tapahtuisi, jos nyt laittaisimme Kreikan ulos eurosta ja antaisimme heidän olla oman onnensa nojassa. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, uskotteko te, edustaja Pekkarinen, oikeasti niin, että se ei satelisi tänne Pohjolaan, jos nyt laittaisimme Kreikan ulos eurosta ja antaisimme maan ajautua konkurssiin tai emme seuraisi, mitä Espanjassa tapahtuu, mitä Italiassa tapahtuu, ja emme varautuisi siihen. Olen sitä mieltä, että ehkä aiemmin olisi, silloin kun euroa perustettiin, pitänyt jo miettiä näitä keinoja, millä olisi voitu etukäteen estää (Mauri Pekkarinen: Joo, kyllä!) ja valvoa paremmin tätä tilannetta, eikä luottaa siihen solidaarisuuteen, että jokainen maa hoitaa itse itsensä ja se on sitä parasta solidaarisuutta. Olisi mielenkiintoista kuulla, edustaja Pekkarinen, kun te olette kokenut ja paljon nähnyt, mitä teidän mielestänne Kreikan konkurssi Suomelle, suomalaiselle työntekijälle ja suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle tarkoittaisi.

Ministeri Urpilainen totesi puheessaan: "Olemme systemaattisesti pitäneet kiinni periaatteesta, jonka mukaan päävastuu kriisin hoidosta on ensiksi kansallisilla toimilla ja yksityisillä sijoittajilla ja vasta viime kädessä yhteiseurooppalaisilla toimilla." Tämän mukaan on nyt toimittu, ja minun mielestäni tämä on ollut hyvä. Olemme olleet vähän puun ja kuoren välissä, ja näitä asioita on vain ollut pakko hoitaa. Niin kuin aiemmin totesin, niin eivät nämä varmasti ole olleet ministeri Urpilaiselle eikä Kataisen hallituksessa kenellekään eikä varmasti tässä salissakaan kenellekään mieluisia asioita tehdä, mutta jonkun vain niitä asioita on pakko hoitaa.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt toiminut omaa ohjelmaansa vastaan ja kasvattanut kokonaisvastuita ja sitä kautta riskejä. Kun otetaan huomioon, että EVM:n riskialttiit toimintamuodot, kuten pankkien pääomittaminen, tuovat entistä lähemmäs sen uhkakuvan, minkälainen Suomi meillä on huomenna ja minkälaisen Suomen me jätämme meidän lapsillemme perinnöksi, meillä on todellakin syytä olla huolissamme siitä, kestääkö Suomen kansantalous, kestääkö meidän veropussimme tätä kaikkea rahan, riskin ottamista.

Olen ensimmäisen kauden kansanedustaja, kuten tiedätte. Kun minä tulin tähän taloon, meillä oli Portugali sylissä, meille kerrottiin Irlannista. Sanottiin, että Irlannille annettiin rahaa ja Irlanti on selvinnyt. Irlannille annettiin 86 miljardia. Suomen vastuut siitä olivat vajaa 1,5 miljardia, onneksi vain vajaa 1,5 miljardia, tosin sekin on valtavan paljon rahaa. Jos sitä rahamäärää miettii, niin se on todella paljon. Sanottiin, että Irlanti nousi jaloilleen, mutta miten kävi? Irlannin työttömyys on tuon tukipaketin jälkeen noussut 6 prosentista 14,5 prosenttiin, nuorisotyöttömyys on kivunnut 30 prosenttiin ja osin paikallisesti jopa 80 prosenttiin. 86 miljardista, joka Irlannille annettiin, 80 prosenttia meni pankkien pääomittamiseen. Irlannissa valtio meni mukaan pankkitoimintaan, ja silloin tiedetään, mitä siinä tapahtuu: siellä syntyy roskapankkeja. Siellä on tällä hetkellä yksi ainoa pankki, joka on roskapankin ulkopuolella. Irlannissa myydään tänä päivänä tavaroita 70—80 prosentin alennuksella. Nyt ei ole joulun jälkeinen aika eikä minkään muunkaan sesongin jälkeinen aika. Niitä myydään sillä rahalla sen takia, että ihmisillä ei ole ostovoimaa, sen takia, että työttömyys kasvaa, sen takia, että sen maan kansantalous on täysin kuralla. Se kertoo siitä. Se on varmasti turistille tänä päivänä aika mukava maa. Sitä se ei aikaisemmin ole ollut, koska sitä on totuttu pitämään aika tyyriinä maana.

Kuka takaa nyt sitten sen, että kun me annamme lisää rahaa tai annamme lisää takuita esimerkiksi Kreikalle, menemme mukaan tähän systeemiin, ettei Kreikassa käy samoin kuin Irlannissa on käynyt? Sinne meidän rahamme menivät hukkaan. Irlanti ei selvinnyt niin kuin sen olisi pitänyt selvitä. Kuka takaa sen, että Kreikka selviää? Seuraavana on tulossa Espanja syliin. Siellä on tosiaan työttömyys, niin kuin on todettu, 25 prosenttia, neljäsosa työkansasta on työttömänä. Kuka takaa sen, että Espanja selviää, kun sinne annetaan rahaa? Espanjan jälkeen tulee muita maita.

Nyt on vain tilanne se, että Eurooppa on kuulkaa lirissä. Nyt pitäisi löytää joitakin todellisia keinoja, millä pystyttäisiin vaikuttamaan kansojen ja maiden talouden rakenteisiin. Ei se, että annetaan ilmaista rahaa, auta ketään. Vastikkeeton raha ei auta edes Suomessa ketään, ei edes meidän vähäosaisia. Jos ei ole vastiketta sille rahalle, mikä annetaan, niin se johtaa pitkässä juoksussa sinne turmiolan kaivoon. Nyt pitäisi todellakin miettiä, kuinka paljon me olemme valmiita ottamaan riskejä, jotta meidän lapsillemme jäisi hyvä tulevaisuus.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Äskeisestä Tolppasen puheenvuorosta on hyvä jatkaa. On totta, että Eurooppa on lirissä, ja jotain täytyy tehdä. Pidän iloisina niitä yrityksiä, että päämiestasollakin pohditaan, jopa ylimääräisissä huippukokouksissa keskustellaan nimenomaan siitä, millä Eurooppa saadaan kasvun tielle ja luotua uutta työtä ja jotain muutakin kuin tätä austeritya elikkä tiukkaa taloudenpitoa. Sitä tarvitaan, mutta tarvitaan myös tulevaisuuden rakentamista, siitä olen aivan varma.

Mutta tähän päivään, mistä keskustelemme: Tämä vakausmekanismin hyvä puoli on se, että siinä on rajattu Suomen osuus, se ei missään tilanteessa tule ylittämään tuota 12,58:aa miljardia euroa. Täällä keskusteltiin aika paljon väistyvästä takaajasta ja siitä, miten siinä käy, lainattiin artiklaa, että jos maalta ei saada, niin sitten otetaan muilta mailta. Tätä on seurattu suuressa valiokunnassa tarkkaan ja pitkään. Tiedämme myös, että silloin se maa saa vain sen siirtää tulevaan mutta sille jää se velkaosuus, jolloin se jää velkaa muille maille, tai rahat tulevat tänne yhteiseen vakausmekanismiin, ja siltä on oikeus pyytää myös korot, kun se sitten myöhemmin maksaa oman osuutensa. Eli väistyvää takaajaa ei tässä järjestelmässä ole. — Valitettavasti jopa sinnikäs Mustajärvi salista poistui.

Edustaja Pekkarinen, olette sinnikkäästi täällä, ja keskusteltiin siitä, onko tämä kaiken kaikkiaan kiristynyt. Urpilainen kertoi tässä, että meillä on vakuudet silloin, kun on ERVV, ja silloin, kun on EVM, meillä on ensisijaisuus, ja sitä kautta riskit Suomelle ovat vähempiä. Ja syy, miksi tätä väliaikaista 700 miljardin euron rakennelmaa suostuttiin edes ajattelemaan, oli se myös teidän hallituksenne aikainen tahto saada IMF mukaan. Myös tasavallan presidentiksi valitun Niinistön viesti oli aina saada IMF mukaan. Ja nyt IMF on kasvattanut resurssia, jotta on puskuria muuallakin kuin nyt rakennettavalla EVM:llä.

Edustaja Soini poistui, mutta Kreikan velkasaneeraus — se on historian katselua, jos olisi lähdetty sille tielle. Sitä SDP:kin oppositiosta esitti. Nyt, kun olemme auton ratissa tässä hallituksessa, niin parhaita toimia tehdään, ja kun näitä vaihtoehtoja pyydän oppositiolta, pyydän tähän tilanteeseen, en siihen, mikä oli joskus aikaisemmin. Me näemme, että euro ei ole valmis. (Puhemies koputtaa) Siihen tarvittiin tämä EVM, ja se on yksi mukana. (Puhemies koputtaa)

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies — ylitän muutamalla sekunnilla — kyllä tässä on hallintoneuvostolla se päävastuu ja pääosaaminen. Ja meidän ministeri on jopa ministerivastuulain alainen toimija ja eduskunnan valvonnassa ja nauttii myös eduskunnan luottamusta. Eli sitä kautta demokratia tässä on hieman parempi kuin keskustelu on antanut ymmärtää.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pekkarinen piti ansiokkaan puheen ja selonteon niistä päätöksistä, jotka tämä hallitus on tehnyt. Täytyy kyllä sanoa, että arvostan suuresti kokemustasi, tiedän, että sinulla on tässä talossa varmasti eniten kokemusta, enkä voi millään tavalla mitata omaa osaamistani teidän kanssanne. Lehdistä löytyy joskus tällaisia pelejä, että on kaksi ikään kuin identtistä kuvaa ja siinä on sitten otsikko "löydä viisi eroavaisuutta" tai "viisi virhettä". En pärjää siinäkään kisassa edustaja Pekkarisen enkä Soinin kanssa.

Esitän muutamia pohdintoja ja yritän vastata myöskin niihin kysymyksiin, joita Pekkarinen peräänkuulutti.

Miksi moitimme, että te vastustatte nyt kokonaiskapasiteetin kasvattamista siitä 500 miljardista 700 miljardiin? Emme me moiti sitä. En ole missään puheenvuorossa moittinut, vaan olen vain ihmetellyt sitä, kun ei tule mitään ratkaisuehdotuksia, siis selkeitä ratkaisuehdotuksia, miten saataisiin tämä eurokriisi helpottumaan. Hallituksen tavoite oli, niin kuin edustaja Pekkarinen sanoi, selkeästi jopa kirjattu moneen asiakirjaan, että Suomi on valmis menemään siihen, että kokonaiskapasiteetti nostetaan vain 500 miljardiin. Tämä oli neuvottelutavoite, tämä oli hallituksen kanta ja tavoite, mutta kun lähdetään neuvottelemaan, niin ainahan on näin, että on kaksi osapuolta.

Olen jälkeenpäin jo siinä vaiheessa, kun tästä käytiin keskustelua suuressa valiokunnassa, analysoinut, minkä takia Suomen kanta on tämä, että tavoitellaan 500:aa miljardia, kun sitä todennäköisesti kuitenkin korotetaan: miten käy sitten Suomen neuvottelijoille, kun he palaavat takaisin ja toteavat, että me emme onnistuneet täysimääräisesti siinä, vaan sitä kapasiteettia nyt joka tapauksessa nostettiin?

Minun analyysini tästä on, että Suomi ei halunnut lähteä siihen, että sitä olisi nostettu 900 miljardiin, joka oli ollut myöskin esillä spekulaatioissa. Itse asiassa olisi saattanut olla parempi ratkaisu nostaa kokonaiskapasiteettia 900 miljardiin sillä ehdolla, että se olisi koostunut EVM:stä eikä ollenkaan tästä ERVV-mekanismista, joka perustettiin vuonna 2010. Nimittäin vaikka kokonaiskapasiteetti olisi ollut 900 miljardia, niin Suomen riskit olisivat olleet pienemmät, koska, niin kuin olemme moneen otteeseen kuulleet tässä salissa, Suomen riskit tulevat nimenomaan tästä ERVV-mekanismista.

Sitten Pekkarinen sanoi, että kantakoon jokainen maa vastuun omista pankeistaan ja rahoituslaitoksistaan. Kyllä, tässä me olemme samaa mieltä. Tämä oli lähtökohta silloin 2010, kun minun puolueeni oli oppositiossa ja me vastustimme näitä tukipaketteja ja me peräänkuulutimme sijoittajien vastuuta ja vastavakuuksia jo silloin, ja kun niitä ei saatu, niin silloin emme olleet valmiita olemaan mukana niissä ratkaisuissa. Mutta noin jälkeenpäin ajatellen ymmärrän toisaalta jopa edellisen hallituksen ratkaisua asian suhteen, koska mitä olisi tapahtunut, jos Kreikka tai nämä muut silloiset kriisimaat olisivat menneet maksukyvyttömiksi tai jos ne olisivat joutuneet velkasaneerattaviksi?

Kysyn edustaja Pekkariselta, muistaako hän, paljonko suomalaispankkien ja vakuutusyhtiöitten ja eläkerahastojen sijoitukset olivat näissä kriisimaissa vain vuosi sitten keväällä. Minun muistini mukaan näitten sijoitukset näissä kriisimaissa olivat yhteenlaskettuna yli 17 miljardia, yli 17 miljardia. (Mauri Pekkarinen: Ei pidä paikkaansa!) — Löytyvät paperilla. — Mutta nyt kun vuosi on kulunut, niin näitä sijoituksia on pienennetty oleellisesti siitä ajasta. Tämä oli ainakin silloin, kun me viime keväänä istuimme valtiovarainvaliokunnan kokouksessa ja valtiovarainministeriön virkamiehet kävivät tekemässä selonteon tilanteesta. Siinä vaiheessa tosiaan suomalaisten pankkien ja sijoituslaitosten sijoitukset olivat tätä luokkaa.

Onko Pekkarinen väärässä, kun kysyit, voidaanko Suomen rahoitusvastuuta nostaa määräenemmistöllä EVM:ssä? Eikö se kysymys ollut näin? EVM:n päätöksenteko tapahtuu keskeisissä kysymyksissä yksimielisesti. Tämä on sopimuksessa, ja EVM:n sopimuksessa nimenomaisesti määrätään, ettei Suomen rahoitusvastuita voida kasvattaa vastoin Suomen omaa kantaa. (Mauri Pekkarinen: No, se nyt on selvää ilman muuta!) — No niin. Silloinhan se tarkoittaa sitä, että kyllä Suomen eduskunnalla on edelleen päätösvaltaa siitä ja hätätilamenettelyä aktivoitaisiin vain poikkeuksellisissa, äärimmäisissä kriisitilanteissa. No, tämä tietysti voidaan kyllä tulkita aika laveasti, mutta miksi EVM:stä päättävät poliitikot tekisivät turhia päätöksiä? Kyllä sen kriisin täytyy olla todella mittava, ennen kuin lähdetään tekemään sellaista päätöstä, joka on vastoin määräenemmistöä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nämä eduskuntatavat ja -käytänteet ovat sitä, mitä puhemies sanoo. Muuten kyllä kernaasti kävisi päinsä, että edustaja Östman minua sinuttelisi, kelpo mies kun on ja muutenkin.

Ihan pari kolme kommenttia. Lähden edustaja Kumpula-Natrin puheenvuorosta liikkeelle. Ensinnäkin minä jaan hänen näkemyksensä siitä, mikä on väistyvien takaajien rooli. Minulla on ihan sama käsitys kuin hänellä. EVM on tässä mielessä erilainen väline kuin on väliaikainen kriisirahasto, se on ilman muuta selvä se, mutta sitä näkemystä en vieläkään jaa — edustaja Kumpula-Natri ei oikein selvästi sitä nyt sanonut, mutta vähän jäi se käsitys — että EVM olisi jotenkin tiukempi tai parempi Suomen kannalta kuin alkuperäinen, keväällä 2010 pöydällä ollut malli. Minä vielä toistan, että todellakin on tehty merkittäviä muutoksia pysyvään kriisirahastoon, EVM:ään, ja ne kaikki ovat Suomen kannalta huonoon suuntaan vieviä ratkaisuja. EVM:stä voidaan tehdä sellaisia rahoitusratkaisuja, joihin liittyy paljon suurempi riski, ja myöskin päätöksenteko voi tapahtua määräenemmistöllä.

Edustaja Östmanin puheenvuoroon liittyen: Se nyt sitten olisikin, että EVM:ssä voitaisiin tehdä Suomen kannan vastaisesti päätöksiä, että meidän vastuitamme lisätään siitä, mikä nyt päätetty raja on. Se nyt on selvää, että eivät kai muut voi noin vain lähettää meille laskua, mutta kysymys on siitä, että silloin, kun liikutaan EVM:ssä tämän raamin puitteissa ja tehdään päätös, että irrotetaan joku miljardimäärä, niin sen päätöksenteon puitteissa voidaan nyt tehdä rahoituspäätöksiä ilman, että yksityistä jäsenmaata kuullaan. Hivenen kömpelösti selostaen tätähän tämä yksimielisyyden vaade merkitsee. Alkuperäisestä Suomen tavoitteesta on siinä selvästi poikettu.

Mitä vielä tulee edustaja Heinosen puheenvuoroon siitä, mitäs sitten tapahtuisi, jos ongelmat tulisivat vastaan tai Kreikka kaatuisi taloudellisessa mielessä ja Espanjakin joutuisi vaikeuksiin ja niin poispäin. Vielä kertaalleen: Me keskustassa hallituksessa ollessamme lähdimme siitä, kun kriisi äkisti iski päälle eikä ollut mitään turvamekanismeja, että ensiapu on perusteltu ja paikallaan. Siitä syystä lähdimme Kreikka-ratkaisuun, joka kaatui ihan akuutisti päälle, ja vielä väliaikaisen kriisirahaston ratkaisuihin, joihin niihinkin mentiin mukaan, niin että katto Suomen vastuilla oli silloin 7,9 miljardia euroa. Siihen me silloin selvästi sitouduimme.

Me myöskin periaatteessa olimme valmiita olemaan mukana sellaisen EVM:n kehittelyssä, josta täällä aikaisemmin jo kerroin, mutta ensiaputoimet pienille euromaille eivät tuottaneet tulosta. Siis niillä toimillahan näiden maiden talouden kurssin piti kääntyä, ja kun se ei kääntynyt, tuli ensimmäisiä vaikeuksia erityisesti Kreikan kohdalla ja Portugalinkin kohdalla, tuli toisia vaikeuksia ja sitä rataa. Aina nyt sitten euromaat ovat menneet mukaan uusin ratkaisuin, väliaikaisen kriisirahaston pelisääntöjä muuttaen, entistä suurempia riskejä siellä ottaen ja nyt myöskin pysyvän kriisirahaston sääntöjä muuttaen niin, että siellä voidaan ottaa suurempia riskejä, ja vielä kaiken lisäksi tulee yhteisvastuupotin nostaminen 700 miljardiin euroon. Kaikki nämä ovat asioita, joista on vähitellen liu’uttu ja liu’uttu yhä suurempiin yhteisiin vastuisiin, ja keskustan mielestä tämä ei ole perusteltua eikä paikallaan. Minä pidän täysin mahdollisena, että kun me täällä käsittelemme EVM:ää, todennäköisesti keskusta tulee sanomaan ei tälle mallille, mutta kuvittelisin, että meidän vastalauseessamme sanotaan, että alkuperäisen pysyvän kriisirahaston tapaisen järjestelyn me edelleenkin voisimme hyvinkin, mikäli se olisi voinut tulla kysymykseen, hyväksyä.

Ihan lopuksi, mitä tulee siihen, että jatkuva mukana meneminen ja uusiin vastuisiin sitoutuminen ei ole meidän mielestämme järkevä tie, ja siihen, että jos se pantaisiin jossakin vaiheessa poikki: mitä silloin tapahtuisi ja eikö se haittaisi meidän suomalaisten elämää mitenkään? No, taatusti haittaisi siinä tilanteessa, kun Kreikka esimerkiksi menisi nurin tai tulisi suuria ja uusia vaikeuksia Espanjassa ja niin poispäin, ilman muuta, mutta niiden vaikeuksien mitta onkin suhteutettava niihin riskeihin, jotka kaiken aikaa tulevat vastaan nyt kasvavina riskeinä, kun mennään uusiin ja uusiin vastuisiin. Kreikkaan tulisi jollakin tavalla hallittu velkasaneeraus, ja Kreikka varmasti lähtisi ulos yhteisestä valuuttaunionista ja aloittaisi uuden elämän paljon kilpailukykyisempänä kuin sen kansantalous tällä hetkellä konsanaan on. Jotkut kärsisivät merkittäviä tappioita, ja nyt viimeiseksi tulen siihen — toistamiseen viimeisen kerran — kuka kärsisi ja kenen pitäisi kantaa näistä tappioista vastuu. Niiden maiden ja niiden maiden hallitusten, joiden maiden sijoittajat ovat tehneet näitä satojen ja tuhansien miljardien sitoumuksia riskimaihin. Tämä on se ajattelu, miten me tämän asian näemme.

Nyt meille sälytetään vastuuta yhä enemmän ja enemmän saksalaisten ja ranskalaisten ja yhdysvaltalaisten pankkien ja muiden sijoittajien vastuista. Jos jokainen näistä maista, esimerkiksi äsken mainituista vaikkapa Saksa ja Ranska, olisi valmis yhtä suuriin omien pankkiensa pääomittamisiin kuin Suomi oli 1990-luvun alussa, jolloin meidän pankkikriisimme tuli vastaan — vaikka en tiedä varmuudella, rohkenisin sen kuitenkin sanoa — se jo riittäisi erittäin pitkälle. Se oli noin 60 miljardia markkaa silloin elikkä noin runsaat 10 miljardia euroa, mistä oli silloin puhetta, ja kun se vielä otetaan huomioon tämän päivän rahana, se on todella iso summa.

Jos nämä maat kantaisivat omista pankeistaan samanlaisen huolen kuin me kannoimme 20 vuotta sitten omista pankeistamme, minä uskon, että se riittäisi aika pitkälle vakauttamaan tilanteen niitten rahoittajien kohdalla, jotka ovat rahoittaneet Espanjaa, Italiaa ja sitten ehkä Portugalia ja Irlantiakin. Näin ajattelen, mutta nythän nämä eivät kanna sitä määrää, vaan ne työntävät vastuun — sen oman vastuun — meidän kaikkien euromaiden yhteisesti rahoittaman tai takaaman ja osin pääomittamankin pysyvän kriisirahaston ja väliaikaisen kriisirahaston kannettavaksi, ja tämä on kyllä vähän väärä ajattelutapa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilaisen avauspuheesta pieni yksityiskohta. Siellä lukee, että määräenemmistöpäätöksenteon rajoittaminen on vain hätätilanteisiin. Jos mietitään, mikä on sitten hätätilanne, eivätkö koko rahoitusprosessi ja takausprosessi ole tietynlainen hätätilanne? Kysymys kuuluukin siinä kohtaa, onko esimerkiksi Espanjan tukeminen senlaatuinen hätätilanne, että määräenemmistöpäätös voidaan suorittaa ja Suomen eduskunnalla ei ole siinä silloin sanansijaa. Joka tapauksessa EVM on minun silmissäni selkeä ja iso askel kohti liittovaltiota sen talouspakotteiden vaikutuksien myötä.