Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys aluehallinnon uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi on täällä jo aikaisemmin kyselytunneilla ja muussa yhteydessä herättänyt huolta ja nimenomaan se, miten ympäristöhallinto tulee kohdelluksi tässä uudessa tilanteessa.

Työ- ja elinkeinoministeriöstä tulee tässäkin asiassa voimaministeriö, jonka alaisuuteen käytännössä kuitenkin ympäristötoimi asettuu ja asetetaan. Samoin resurssit kohdennetaan tämän ministeriön kautta.

Arvoisa puhemies! Huoltani lisää myös se asia, joka harvoin tulee ääneen lausutuksi: Hallituksen sisällä on ajatuksia kehittää toinen voimaministeriö, joka olisi luonnonvarainministeriö ja joka siten pitäisi sisällään ympäristöministeriön toimialan ja maa- ja metsätalousministeriön toimialan. Muun muassa ministeri Sirkka-Liisa Anttila, joka nyt on paikalla, on jossakin vaiheessa tämän suuntaisia käsityksiä julkisesti ääneen lausunut, tosin ei ihan viime kuukausina, mutta aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme riippumattoman ympäristötoimijan ja ympäristöviranomaiset, jotka eivät ole minkään muun kuin ympäristönäkökohtien alaisina. Tässä mielessä tämä varmasti herättää edelleenkin huolta.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! De allmänna målsättningarna för den här stora reformen är goda. En jämnlik utvckling i regionerna ska främjas genom de nya regionförvaltningsverken och landskapsförbunden. Målet är en bra balans i landet. Regionernas starka sidor och särdrag ska utnyttjas och samarbetet mellan olika verksamheter förbättras med hjälp av de nya verken och landskapsförbunden som utvecklingsmyndigheter.

Maamme siirtyy aluehallintoon, jolla on enemmän yhteistä alueiden Euroopan kanssa, vaikkakin askel jää vajaaksi. Välittömiä vaaleja ei järjestetä, ja Maakuntien liittojen asema jää suhteellisen heikoksi edelleen. Niiden toimintabudjetit ja kehittämisrahat ovat yksittäisiin kuntiin verrattuina pieniä, jopa pieniin kuntiin verrattuna. Keskushallinto on edelleen suuri ja tulee olemaan vahva suhteessa aluehallintoon, liiankin vahva. Delegoinnin ja alueellistamisen jatkaminen on siis perusteltua.

Jag är av samma åsikt som riksdagsledamot Jacob Söderman, när han vid senaste plenum konstaterade att någon form av övervakning av kommunernas skötsel av sina invånare bör finnas. Och den bör fortfarande finnas på regional nivå, i det här fallet hos den regionala myndigheten, alltså verket eller Allu. Erfarenheterna visar att vissa kommuner tummar på uppfyllande av skyldigheter enligt gällande lagstiftning. Det gäller framför allt inom social- och hälsovården, inte minst i fråga om svaga gruppers rättigheter, handikappade och andra. Den stora mängden klagomål som riktas till länsstyrelserna, länsrätterna och riksdagens justitieombudsman är bevis på det här. I många fall sker det med hänvisning till brist på personella och ekonomiska resurser. I andra fall handlar det om bristande kunskap och felaktiga tolkningar i fråga om vad som gäller.

Olen siis samaa mieltä ed. Jacob Södermanin kanssa, joka viime istunnossa totesi tarvittavan jonkinlaista valvontaa sen osalta, miten kunnat kohtelevat asukkaitaan. Tämän tulee edelleen olla alueellisella virastolla eli Allulla. Kokemukset osoittavat kuntien lipeävän voimassa olevan lainsäädännön mukaisista velvoitteistaan. Monissa tapauksissa viitataan henkilöstö- ja taloudellisten resurssien riittämättömyyteen, toisissa tapauksissa kyse on tiedon puutteesta ja vääristä tulkinnoista sen osalta, mikä on voimassa.

Uudistukseen tulee kytkeä sellainen asioiden hoidon maantieteellinen hajottaminen, joka edistää valtionhallinnon alueellistamistavoitteiden mukaista kehitystä. Sen tulee ottaa huomioon alueelliset edellytykset ja vaikutukset sekä edistää maan tasapainoista kehitystä. Sen tulee lisäksi johtaa tarkoituksenmukaiseen ja hyvin toimivaan hallintoon, joka täyttää terveet tuottavuusvaatimukset.

Tätä taustaa vasten emme Vaasassa ja Pohjanmaalla ymmärrä, miksi Vaasassa sijaitsevia toimivia hallintoyksiköitä ja mahdollisesti myös lääninhallituksen alueelliset palveluyksiköt hajotetaan ja niitä esitetään jatkossa johdettaviksi naapurikaupungista Seinäjoelta. Siirto tapahtuisi kahden talous- ja työssäkäyntialueen välillä, jotka ovat sulautumassa yhä enemmän yhteen, ja etäisyys on vain 80 kilometriä.

Vaasassa hallinto ei ole ylikuumentunut millään tavalla niin kuin kaupunkiseudulla siten, että se vaikeuttaisi henkilöstön rekrytointia. Henkilöstön rekrytointi uudella paikkakunnalla, tässä tapauksessa Seinäjoella, sen sijaan muodostunee vaikeaksi, koska palvelun tulee tapahtua sekä suomen että ruotsin kielellä. Kielitaitoisen henkilöstön rekrytointi onnistuu paremmin Vaasassa kuin jossakin muualla tässä maassa.

Ratkaisu on kuitenkin tehty, ja nyt onkin tehtävä tilanteesta paras mahdollinen. Tietysti Etelä-Pohjanmaa ja Seinäjoki ansaitsevat samoin kuin Pohjanmaa ja Vaasa mainittujen viranomaisten hyvät palvelut, ja maakunnat tarvitsevat toisiaan yhteisen maan osan kehittämiseksi. Loppuvaiheessa hallitus kovan paineen alla lupasikin, ettei Vaasassa tehtäisi suuria muutoksia.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: Olkaa hyvä!) On tärkeää, että tämä koskee myös tulevaisuutta. On myös tärkeää, että kirjastotoimen, vapaa-aikatoimen ja liikuntatoimen tehtävät Länsi-Suomen lääninhallituksen Vaasan palvelupisteessä säilyvät Allun piirissä ja näin ollen Vaasassa. Siihen niiden pitää kuulua edelleen.

Till slut vill jag betona, hur naturligt och viktigt det är att Karleby stads vilja att delta i regionsamarbetet söderut respekteras av regeringen — det stöds av näringslivet och flera ministerier — och inte styrs norrut mot Uleåborg så som den föredragande ministern önskar.

Lopuksi haluan korostaa, kuinka luonnollista ja tärkeää on, että hallitus kunnioittaa Kokkolan kaupungin tahtoa osallistua etelään suuntautuvaan alueelliseen yhteistyöhön elinkeinoelämän ja monen ministeriön tukemana ja ettei sitä ohjata pohjoiseen kohden Oulua, kuten esittelevä ministeri toivoi.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Me sosialidemokraatit jaamme täysin esityksen yleisperusteluissa esitetyt tavoitteet kansalaislähtöisyydestä ja tuloksellisuudesta. Olemme mukana tällaisessa uudistuksessa, olimmepa hallituksessa tai oppositiossa.

Hallituksen esitys ei kuitenkaan täytä sille asetettuja tavoitteita. Se on valitettava osoitus Vanhasen hallituksen lamaantumisesta toimintakyvyttömäksi hallinnon uudistamisessa. Samalla tavoin hallitus on antamassa Paras-hankkeen raueta. Se on jo luopunut Paras-lain edellyttämästä valtionosuusuudistuksesta ja on myös lykkäämässä terveydenhuoltolakia.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee toimivan hallinnon, jota on uskallettava uudistaa toimintaympäristön muuttuessa. Ilman rakenteellisia uudistuksia muuttuvat hallituksen tuottavuustavoitteet leikkauslistoiksi, joilla karsitaan myös kansalaisille tärkeiden palveluiden tekijöitä. Hallituksen esitys aluehallinnon kokonaisuudistuksesta ei muuta hallintoa kansalaisnäkökulmasta yhtään nykyistä paremmaksi. Viranomaisten sisäistä työnjakoa se vain sekoittaa.

Uusi lainsäädäntö lakkauttaa lääninhallitukset ja lopettaa maaherrojen virkanimikkeet. Samalla se kuitenkin perustaa uudet aluehallintoviranomaiset ja nimeää niille johtajat. Yksiköt ja osastot korvataan vastuualueilla, toisin sanoen vanhat virastot ja virat säilytetään ja niille annetaan uudet nimet. Kansalaisella, asiakkaalla, ei ole yhtään enempää vaikuttamismahdollisuuksia kuin ennenkään. Mahdolliset valitukset ratkaistaan entiseen tapaan hallinto-oikeudessa. Merkittävin muutos on yhden uuden viraston, tosiasiassa uuden läänin, tulossa oleva perustaminen.

Aluehallintovirastoihin ollaan sijoittamassa työsuojelupiirejä ja ympäristölupavirastoja. Mikäli näille halutaan turvata Suomea sitovien kansainvälisten sitoumusten ja oikeusvaltion edellyttämä itsenäisyys, ne on erotettava huolella muista aluehallintovirastoista. Mikään ei muutu, ja jos muuttuu, niin huonompaan, arveluttavampaan, suuntaan.

Työvoima- ja elinkeinokeskukset, ympäristökeskukset ja tiepiirit ollaan esityksen mukaan yhdistämässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiksi, elyiksi. Esitetyssä muodossa uudistus ei yksinkertaista hallintoa. Keskuksia ohjaisi kukin omalla toimialallaan: sisäministeriö, opetusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö taikka eräissä tapauksissa keskusvirasto. Jokaisella vastuualueella olisi oma tulosvastuullinen johtajansa, joka vastaisi omalle ministeriölleen.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksia moitittiin vuosikymmenten ajan siitä, että niiden ohjaus oli tehotonta kolmen ministeriön asettaessa niille omat tavoitteensa. Nyt ollaan luomassa hallintokeskuksia, joilla olisi kolmen sijasta seitsemän erillistä isäntää keskushallinnossa. Monen ministeriön hallintomallin luulisi sekoittavan asioita aivan tarpeeksi, mutta näin helpolla ei virastojen asiakkaita kuitenkaan päästetä. Nimittäin ely-keskukset eivät olisi keskenään samanlaisia: 15 keskuksesta osassa olisi te-keskusten ohella ympäristökeskus tai tiepiiri ja osassa sekä että. Osassa aluehallintoviranomaisia olisi lisäksi myös poliisin aluehallintoviranomainen.

Kaiken kaikkiaan uusi virasto sisältää edelleen 15 te-keskusta, 13 ympäristökeskusta ja 9 tiepiiriä aivan niin kuin nytkin. Tästä voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että aluehallintoa ei ole uskallettu uudistaa. Enemmän tavoitteita olisi voinut panna kunnallisen kansanvallan pohjalle rakentuvaan maakuntahallintoon. Maakuntaliitot kaipaavat voimavaroja ja voivat ottaa vastuuta. Voimavaroja ja tehtäviä olisi voitu saada siirtämällä aluekehittämistehtäviä valtion aluehallinnosta maakunnille ja yhdistämällä maakuntien liittoja. Nyt tehtävien siirto jää lähes olemattomaksi.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmassa luvattiin, että aluehallintoa uudistetaan ja kansanvaltaistetaan, lääninhallitusten, työvoima- ja elinkeinokeskusten, muiden piirihallintoviranomaisten ja maakuntien liittojen työnjakoa täsmennetään, päällekkäisyydet poistetaan ja vähennetään hallintoviranomaisten määrää. Sosialidemokraatit olisivat mielellään osallistuneet tällaiseen uudistukseen parlamentaarisessa työryhmässä, sellaisessa, jota käytettiin Paras-hankkeen käynnistämisessä. Meidät ja muu oppositio suljettiin ulos, ja lopputuloksena olisi hallinnon osien uudelleen nimeäminen, virastoyksikköjen siirtely hallinnon tasolta toiselle ja uusien viranomaisten perustaminen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta sellaisista asioista, jotka eivät hallituksen esityksestä tule aivan selvästi ilmi.

Ensinnäkin on syytä palauttaa mieleen, mitä näistä asioista keskusteltiin kaksi vuotta sitten hallitusneuvotteluissa. Tämä esityshän on sinänsä tismalleen sen mukainen, mitä hallitusneuvotteluissa sovittiin. (Ed. Rajamäki: Niin kuin kaikki hallituksen toimet!) — Niin, kaikkihan ne ovat siellä, näinhän sitä pitää toimia, olipa hallitus mikä tahansa. — Ministeri Kiviniemi esitellessään tämän hallituksen esityksen totesi, että sillä on harvinaisen selviä yhteiskunnallisia tavoitteita. Itse asiassa tällä esityksellä on paljon suurempia yhteiskunnallisia tavoitteita kuin tässä esittelypuheenvuorojen sarjassa on vielä tullut esillekään.

Säätytalolla kaksi vuotta sitten todettiin käytäväkeskusteluissa hyvin selvästi, että tämän prosessin tavoite on luoda sellainen tilanne, että jossakin tulevassa hallituksessa, jolla on tietynlaiset voimavarat, ympäristöministeriö lakkautetaan instituutiona Venäjän mallin mukaisesti. Elikkä siis toisin sanoen kaikki piti rakentaa täsmälleen tämän konseptin mahdollistavaksi, ja, arvoisa puhemies, niin on nyt tapahtumassa. Tämä malli nimenomaan mahdollistaa sen, että ympäristöministeriö häviää, jos niin sovitaan, ja tilalle tulee luonnonvaraministeriö, niin kuin nyt jo on keskusteluissa tuotu esille. (Ed. Kuoppa: Hyvässä vauhdissa ollaan!) Muun muassa ympäristöministeri käyttäessään puheenvuoron totesi, että nyt jo toteutetaan kulttuuria, jossa nimenomaan ideana on se, että luonnonvara-alan päätösten yhteydessä otetaan ympäristönäkökohdat tarkoituksenmukaisesti huomioon. Sehän on jo täällä esitelty, joten tämä esittely on sikäli täysin reilua ja rehellistä. Ei tässä mitään epärehellistä ole, on vaan syytä tuoda myöskin siltä selkokieliseltä puolelta esille ne asiat, mitä tähän muutokseen sisältyy.

Ideana tässä tietysti on se, että ympäristöhallinnon itsenäisyys kaikkoaa kohtuullisessa määrin, mikä on talouselämän, elinkeinoelämän, tavoitteen mukaista käyttäytymistä. Jotkut ovat sitä mieltä, että tämä on hyvä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä on huonoa ja suorastaan kelvotonta kehitystä, mutta siinähän mekin olemme nyt mukana niin kuin monessa muussakin vastaavanlaisessa hankkeessa. Joka tapauksessa toimintaympäristön muutos vuoden 2007 jälkeen kahden vuoden aikana on ollut sellainen, että sietäisi olla poliittisissa ajatuksissaan aika varovainen: kun miettii valmistautumista seuraaviin hallitusneuvotteluihin kahden vuoden kuluttua, niin ollaanko todellakin sitä mieltä, että ympäristöministeriö pitää hävittää, ympäristöministeri-instituutio kaikottaa Venäjän mallin mukaisesti?

Arvoisa puhemies! Silloin, kun olin hallintovaliokunnassa, käsiteltiin tätä uudistusta, siis jo aika monta vuotta sitten. Se uudistus oli aika jännittävä tähän liittyen. Jos katsotaan pykälien otsikointia, niin täällä puhutaan maakuntien liitoista. Tähän kiinnitettiin hallintovaliokunnassa aikoinaan huomiota, että miksi ei voida nyt ruveta puhumaan taas maakuntaliitoista. Tämä muutoshan tapahtui silloin sellaisessa hämmennyksen tilassa aikoinaan. Silloin tehtiin poliittinen sopimus hallintovaliokunnan piirissä olevien poliittisten toimijoitten kesken, että kun seuraava restauraatio tapahtuu, niin siinä yhteydessä maakunnan liitto -nimitys muutetaan maakuntaliitoksi takaisin. No, odotin, että näin nyt olisi tapahtumassa, vaan eipä ole.

Samoin luotiin odotus siitä, että Euroopan unionin mallin mukaisesti siirrytään aluehallinnossa demokraattiseen hallintoon. Näinhän on lähestulkoon kaikissa Euroopan unionin merkittävissä jäsenmaissa. Myöskin on ratkaistu kiinteistöveron avulla sen hallinnon taloudellinen pohja, mutta siihen nyt ei silloin hallitusneuvotteluissa sovittu mentäväksi, eikä silloin tietysti sitä harppausta nyttenkään ole otettu.

Sitten lopuksi vielä, arvoisa puhemies, kannan erittäin paljon tuottavuusohjelmasta huolta, kun ympäristöpuolelta vakansseja lakkautetaan, jotta muita saadaan säilyttää.

Pia  Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli aika merkillepantava puheenvuoro ed. Pulliaisella äsken. Siinä hallituspuolue vihreistä selkeästi sanottiin, että hallitusohjelmaa kirjattaessa Säätytalolla oli puhetta siitä, että on raivattava esteet sen edestä, ettei ympäristöministeriötä jossain vaiheessa voida lakkauttaa ja muuttaa tällaiseksi luonnonvaraministeriöksi. Mielestäni tämä on todella todella pelottava tulevaisuudenkuva, ja aivan kuten ed. Pulliainenkin viittasi, niin vähän liikaa taidetaan ottaa tässä ajattelutavassa mallia itäisestä naapuristamme Venäjästä, josta tosiaan ympäristöhallinto ajettiin alas, ja kyllähän tämä aluehallintouudistus ja nämä ministeriöaikeet ovat juuri tätä samaa. Tosiasiassa ympäristöhallintoa ollaan ajamassa kovalla kädellä alas ja sitä kautta myös ympäristötavoitteita. Olen erittäin huolissani tästä, koska oma puolueenihan oli aikanaan tekemässä kovasti työtä, että tämä ympäristöministeriö silloin edistyksellisenä askeleena ylipäätään perustettiin.

Mutta nyt, puhemies, kun täällä on paikalla ministeri Kiviniemi, niin toivoisin, että ottaisitte tästä näkökulmasta osaa tähän keskusteluun. Mikä on hallituksen näkemys ympäristöministeriön tulevaisuudesta? Vähän viittaan nyt vastauksena ikään kuin edelliseen puheenvuoroon.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lienee paikallaan palauttaa mieleen, mitä ministeri Kiviniemi sanoi esittelypuheenvuorossa. Hän totesi, että uusi valtion aluehallinto edellyttää toimiakseen myös kootumpaa, otteeltaan strategisempaa ja pitkäjänteisempää ohjausta, ja samoin hän totesi, että maakuntaohjelmat ja niiden toteuttamissuunnitelmat kytketään aluehallinnon ohjausprosessiin nykyistä vahvemmin varsinkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten osalta. Edelleen hän sitten kuitenkin huomauttaa, että aluehallintouudistuksessa maakunnan liittojen roolia aluekehittämistyön kokoavana ja yhteensovittavana viranomaisena esitetään vahvistettavaksi. Kuinka nämä kaksi erisuuntaista pyrkimystä ovat mahdollisia, koska elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla on kuitenkin rahat, joita he käyttävät ministeriön tiukassa tulosohjauksessa, ja sitten maakunnallisilla liitoilla on kuitenkin tämmöinen yleinen aluekehitysrooli, mutta mitäpä he tekevät, jos kerran nämä sektoriviranomaiset pitävät entistä tiukemmin rahoistaan kiinni ja nimenomaan ministeriön käskytyksen alla?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kysyn täsmälleen tätä samaa, kun tästä tuli yleinen debatti, joka on erinomaisen paikallaan tässä yhteydessä. Ministeri voisi vastata ihan selvästi, mitä hän näillä lausunnoillaan tarkoitti silloin esittelypuheenvuorossaan. Tuossa meni aikaa niin paljon, etten tähän osioon viitsinyt mennä enää ollenkaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä aluehallintouudistus varmasti on tarpeellinen, mutta koska se koskee yli 8 000:ta suomalaista ihmistä, niin kysyisin: Pystytäänkö ensi vuoden alkuun mennessä, herra ja rouva ministeri, todella toteuttamaan näin suuri ja laaja hanke? Ovatko nämä ihmiset mukana tässä prosessissa, ja tapahtuuko tässä paljon siirtoja paikkakunnalta toiselle?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Pulliainen täällä hyvässä puheenvuorossaan minäkin olen huolissani ympäristöhallinnon asemasta tässä uudistuksessa ja kaiken kaikkiaan ihmettelen tätä valtavaa kiirettä. Sama kysymys kuin äskeiselläkin edustajakollegalla: kuinkahan tämä väki tässä pysyy matkassa, kun tällaisella vauhdilla näitä asioita viedään eteenpäin, ympäristöhallinnon osalta vieläpä niin, että samaan aikaan, kun tämä valtava myllerrys on käynnissä, tuottavuusohjelma tulee leikkaamaan juuri alueilta kymmeniä ihmisiä ympäristöhallinnosta, siis kymmeniä ihmisiä? Samanaikaisesti valitetaan siitä, että lupaviranomaiset eivät kykene käsittelemään hakemuksia toivotulla tavalla asianmukaisesti. Kyllä tämä yhtälö vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Oikein odotan, mitä ministerit tähän asiaan tuolta aitiostaan vastaavat.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta pitää antaa erittäin myönteinen tunnustus ministeri Kiviniemelle tämän ison aluehallintouudistuskokonaisuuden läpiviemisestä. Tämä uudistus on historiallinen ja jää yhtenä merkittävänä aikaansaannoksena Vanhasen toisen hallituksen jälkeen historiaan. Tämä elinkeino-, liikenne- ja ympäristöhallinnon kokoaminen aluetasolla tulee merkitsemään ja sen pitää merkitä entistä vahvempaa panostusta maakuntien kehittämiseen ja sen tulevaisuuden rakentamiseen, jonka haasteitten edessä paitsi maakunnat myös koko Suomi on olemassa, entistä enemmän tuloksia tuottavaan toimintaan, ja tässä mielessä tämä hallinto ajoittuu myöskin ajankohdaltaan mitä parhaiten. Ympäristönäkökohdat varmasti otetaan asianmukaisella tavalla huomioon, mutta ne pitää sovittaa yhteen osana maakuntien kehittämisstrategiaa, joka on tietysti maakuntien liittojen strategisessa ohjauksessa — ja niin pitää ollakin — ja sitten tämä osallistuminen, voimavarapuoli, tulee täältä elyjen puolelta yhtenä osana tähän kokonaisuuteen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin kuulevinani ed. Rantakankaan äänessä takametsien äänen. Ympäristöhallinto haittaa maakuntastrategioita, ja tämä lienee yksi perustelu keskustavetoiselle ympäristöpolitiikalle. Ympäristöluvat menettävät 160 henkilötyövuotta, jolloinka todella se vaatimus, että luvituksen pitäisi olla nopeaa ja ajantasaista, on täysin ristiriitaista näitten päätösten kanssa. Tämä sama koskee oikeusministeriön hallinnonalaa tuomareiden virkojen suhteen. Siellä on samanlainen hallinto-oikeuksien ongelma ja laajemminkin.

Arvoisa puhemies! Täällä aivan oikein on todettu, että kysymys on tuottavuusohjelmasta ja sen seassa tapahtuvasta toiminnasta, joka tuottavuusohjelma johtaa nyt hyvin paljon näitä koko nykyhallituksen toimia, valitettavasti.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samoista asioista huolestuneena kuin ed. Pulliainen tunnen syvää ja lämmintä sympatiaa ja myötätuntoa ed. Pulliaista kohtaan. Tässä entistä syanidinsinisemmäksi muuttuneessa hallituksessa perusvihreän on varmasti vaikea olla. Tässä seison enkä muuta voi. Pidän hallituksen hännystakista kiinni ja toisella kädellä yritän pitää myöskin vihreistä arvoista kiinni. Se ei ole varmasti helppoa. Tunnen kyllä lämmintä sympatiaa teitä kohtaan. Mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että tämä tuottavuusohjelma, jota tässä nyt käytetään ympäristöhallinnon osalta perusteena, kuten on käytetty monessa muussakin kohdassa valtion työntekijöitä supistettaessa, tulee johtamaan siihen, että tuottavuusohjelma tuottaa entistä huonomman ympäristön, valitettavasti.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaista on aikaisemminkin kannattanut kyllä kuunnella tarkalla korvalla, mutta kyllä hän tänään pudotti varsinaisen pommin, että kaksi vuotta sitten olisi hallitusneuvottelujen yhteydessä puhuttu ympäristöministeriön lakkauttamisesta tavoitteena. Aikamoinen pommi! Muistan kyllä, että kun ympäristöministeriö perustettiin ja tehtävistä päätettiin, niin siitähän ei päästy yhteisymmärrykseen Kalevi Sorsan neljännessä hallituksessa, jossa keskusta ja demarit olivat mukana. Siksi jouduttiin ratkaisemaan se asia täällä eduskunnassa, ja eduskunnassa onneksi löytyi yksimielisyys nykymuotoisen ympäristöministeriön tarpeellisuudesta ympäristön ja luonnonsuojelun kannalta. Mutta nyt herää kysymys, onko käynnissä uusintaottelu eli onko todellakin niin, että ministeriötä ollaan lakkauttamassa. Se olisi suuri taka-askel. Tarkasti kuuntelin keskustan strategin ed. Rantakankaan puheenvuoroa: ei ottanut etäisyyttä tähän ympäristöministeriön lakkautustavoitteeseen. Kolme keskustan ministeriä istuu aitiossa. Voisitteko nyt kertoa, onko tämä se todellinen tavoite olemassa? Muutoin tämä koko uudistus alkaa herättää kysymyksiä, mitä muuta tähän on kätkettykään.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Minä otan etäisyyttä ympäristöministeriön lakkauttamispuheisiin. Sellaisia suunnitelmia tai puheita ei millään vakavasti otettavalla foorumilla ole ollut eikä ole. Meillä ei missään tapauksessa saada lähteä tähän suuntaan menemään.

Mutta samalla olen kyllä hieman hämmästynyt siitä, että aluehallinnossa yhteistyön lisääminen nähdään semmoiseksi kummajaiseksi ja peikoksi, että sen jälkeen ympäristöviranomaisilla pyyhitään aluetasolla pöytää. Ei tällä uudistuksella ole mitään tarkoitusta heikentää meidän ympäristöhallinnon edellytyksiä toimia. Sitä ohjataan jatkossakin lakien, asetusten, ohjeiden ja neuvojen kautta niin kuin tähänkin saakka. Meillä on paljon esimerkkejä siitä, että jos elinkeinoelämän kehittämisessä osataan ottaa ympäristönäkökulmat huomioon varhaisessa vaiheessa, niin se säästää meitä harmeilta jälkikäteen. On muistettava, että monien monien maakuntien strateginen vahvuus on kestävä luonnonvarapolitiikka alueellisesti ja kansallisesti, niin että ei missään tapauksessa tämä uudistus ole semmoinen musta mörkö ympäristöhallinnolle kuin täällä jostakin syystä halutaan nostaa esille.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Minäkin otan etäisyyttä näihin puheisiin enkä todellakaan ymmärrä, mistä ed. Pulliainen puhuu. Ainakaan minun tietojeni mukaan hallitusneuvotteluissa ei todellakaan käyty tällaista keskustelua, ja sen tiedän tasan tarkkaan, että kun tätä aluehallintouudistusta on valmisteltu, niin siinä yhteydessä ei missään vaiheessa edes minkäänlaisena salaisena taka-ajatuksena ole ollut se, että tässä oltaisiin joitakin ministeriöitä yhdistämässä ja lakkauttamassa. Päinvastoin, kuten sanoin, valmistelussa ei ole todellakaan ollut siitä kysymys, ja siksi minun on hyvin vaikea ymmärtää näitä puheenvuoroja, osin ed. Tiusasen mutta erityisesti ed. Pulliaisen puheenvuoroa.

Muutenkin täällä nyt on aivan liikaa maalailtu piruja seinille ja nähty mörköjä juuri tässä yhteistyön lisäämisessä, joka on hallinnossa hyvä asia. On nähty monessa eri yksityiskohdassa, että jos hallinnossa, myöskin täällä ministeriötasolla, ei synny sitä yhteistä näkemystä aikaan, niin vaikea sitä siellä aluetasollakaan on sitten saavuttaa.

Täällä esitettiin myöskin epäilyjä siitä, onko tämä aikataulu tiukka. Se on tiukka. Sen tiedämme. Aina kun uudistuksia tehdään, niin se viime tippa ja deadline tulee jossain vaiheessa, mutta tätä uudistusta on kuitenkin valmisteltu erittäin laajalla joukolla. Parhaillaan tuhat henkeä on mukana näissä eri työryhmissä myöskin aluetasolla, ja se varmistaa sen, että tämä iso uudistus pystytään myöskin satamaan viemään mahdollisimman tehokkaasti ja hyvin.

Elinkeinoministeri  Mauri   Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä kenttäväki, joka tulee esimerkiksi näihin ely-virastoihin, jotka tulevat olemaan Temmin alaisuudessa yleishallinnon osalta, on jo pitkään tehnyt työtä kaikista niistä viranomaisista, jotka ovat osapuolia. Henkilöstö on mukana ja aktiivisesti ja antaumuksella mukana. Minä uskon ihan täysin siihen, että tämä aikataulu 1.1. toimii ihan hyvin. Ihan samalla tavalla kuin ministeriöuudistus toteutettiin, niin ihan samalla tavalla uskon, että tässäkin aikataulussa pysytään mukana.

No niin, mitä tulee vielä ed. Pulliaiseen, minä odotan, että ed. Pulliainen tietysti kertoo nyt kaikille, kenen kanssa ja millä valtuuksilla hän tai jotkut muut ovat tästä teemasta keskustelleet. Minullekin tämä kysymys on täysin tuntematon. (Ed. Zyskowicz: Se oli vihreiden ryhmäkokouksessa silloin esillä!)

Mitä tulee ylipäänsä ympäristöasioitten rooliin uudessa ely-virastossa, niin mikä ihmeen mörkö sitten tämä uusi virasto on juuri ympäristöasioille? Millä tavalla ympäristönäkökulman asema heikkenee? Substanssiohjaus säilyy edelleenkin tasan tarkkaan ympäristöministeriöllä. Se on yhdessä muiden keskeisten alueelliseen kehittämiseen liittyvien toimijoiden kanssa yhteisessä virastokokonaisuudessa. Siinä virastokokonaisuudessa haetaan ne synergiat ja sen alueen, mitä varten on tämä ympäristötoimi siellä alueella, yhteiset intressit. Synergioitten hakemisesta siinä näiltä osin on ilmiselvästi kysymys.

Mitä tulee opposition mukana olemiseen näissä valmisteluissa, kun tässä talossa on nyt aika pitkään tullut oltua, niin minä muistan kyllä demarivetoisia uudistuksia. Juuri tällä aluehallinnon tasolla ei kysytty ensimmäistäkään kysymystä silloiselta oppositiolta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä siellä puhuttiin, ja sitten sen jälkeen, kun oli hallituksesta päästy yksimielisyyteen, niin siinä vaiheessa maa- ja metsätalousministeri tuli julkisuuteen ja ilmoitti, että tämä on yhtenä keskustelun tavoitteena minusta loistavaa, että näin merkittävät keskustavaikuttajat sanoutuvat siitä irti, että tähänhän minä pyrinkin. Ja nythän se tuli kaikkien tietoon ja pöytäkirjaan vielä lisäksi.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusneuvottelussa sovittiin erittäin tärkeästä ministeriöuudistuksesta, työministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistämisestä työ- ja elinkeinoministeriöksi, jonka ministeri Pekkarinen hoiti aivan erinomaisella tavalla satamaan nopeassa aikataulussa. Se on juuri nyt oikea työkalu tässä suhdanne- ja taloustilanteessa, yhdistää ne voimavarat, jotka ovat yrityselämäkehittämiseen ja työllisyyden parantamiseen ja työvoimavalmiuksien kehittämiseen. Nyt ei kannata keskittyä mihinkään huhupuheisiin vaan niihin tosiasioihin, jotka sovittiin hallitusneuvotteluissa. Yksi osa oli tämä aluehallinnon uudistaminen, joka on nyt satamassa, ja sekin tulee palvelemaan entistä tehokkaammin alueitten kehittämistarpeita. Meidän kaikkien pitää olla kiinnostuneita siitä, miten aluekehitys kehittyy, ja tämä uusi virasto tulee antamaan siihen vahvan panoksen. Näin uskon ja luotan.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavoitteena oli kai yksinkertaistaa ja selkeyttää, jotta myös aluehallinnossa voidaan tehostaa muun muassa väen käyttöä, niitä henkilötyövuosia, joita siellä on, mutta yksinkertaisuus on aika kaukana, kun tätä yrittää päähänsä tankata. Vaikka sitä on pitkän aikaa tehty, niin meillä on lukuja 6, 15, 9, 13 jne., jne., kun eri vastuualueita katsotaan. Täällä keskustelussa kysyttiin, lisääkö tämä kulkemista, onko tämä henkilöstön valmius tähän olemassa. Ja tämä on alueellinen puheenvuoro, jonka nyt loppupuheenvuorossani käytän, koska toivon myös tästä debattia. Vaasassa on lääninhallitus, Seinäjoella 0 tehtävää, Vaasassa 17. Vaasassa on tiepiiri, 65 henkilötyövuotta, Seinäjoella 0. Ympäristökeskuksessa Vaasassa 143, Seinäjoella 50. Ja mihin meni pääpaikka? Seinäjoelle. Ainoa, jonka osalta pokkanaamalla voi kuunnella perustelun, on ollut alueellinen tasa-arvo, mutta se on taas kaukana sitten näistä tehostamisista ja väestön liikkumisen minimoimisesta. En sen takia oikein ymmärrä, voidaanko tätä yksinkertaistamista tässä pitää ja henkilöstön liikkuvuutta minimoida nykysuunnitelmilla, mitkä sinänsä avoimesti (Puhemies: Minuutti on kulunut!) on tähän kirjoitettu.

Puhemies! Sanon vielä, että tämä Temmin alaisuuteen joutuminen ei Ympäristökeskukselle välttämättä ole ilo, kun katsomme työllisyysmäärärahoja, mutta toivotetaan Maurille siinä viisautta, jos näin käy.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin hallitusneuvottelujen johtoryhmässä ja voin kertoa, että mitään tällaista lisäpöytäkirjaa ei hallitusneuvotteluissa tehty ympäristöministeriön lakkauttamisesta, mutta, ed. Rantakangas, aivan oikein: miten työ- ja elinkeinoministeriö syntyi? Sehän syntyi hallitusneuvotteluissa. Haluaisinkin kuulla, että keskustan pyrkimyksenä ei ole toistaa tätä temppua ympäristöministeriön suhteen seuraavissa hallitusneuvotteluissa, (Ed. Rantakangas: Käydään vaalit välissä!) mikäli olette siellä merkittävänä neuvottelijana. Nimittäin tämä keskustelu kyllä käy aika kuumana, ja sikäli täytyy kiittää ed. Pulliaista, että vaikka hän hieman provosoiden tämän asian toi keskusteluun, niin tämä on sellainen asia, mikä huolestuttaa ympäristöihmisiä sen takia, että nykymaailmassa me tarvitsemme enemmän ympäristöpolitiikkaa, vahvempaa ympäristöhallintoa eikä heikompaa.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristöhallinto on todella haasteiden edessä myös sen vuoksi, että alan hallinta vaatii erikoisosaamista, ei siis pelkkiä päälukuja. Pääluku ei ole hyvän ympäristöhallinnon mittari.

Kysyisinkin, onko erikoisosaajien tulevaisuudessa mahdollista siirtyä eri hallinnonalojen välillä.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erinomaista, että aluehallintoa uudistetaan, ja ministeri Kiviniemelle ihan ansiokkaat kiitokset siitä vahvasta työstä, mitä hän asian hyväksi on tehnyt.

Mitä tulee tähän keskusteluun ympäristöministeriön lakkauttamisesta, niin olkoon se esimerkkinä siitä, että kun heitetään asia ilmaan, sitä aikansa märehditään, saadaan ainakin komeita otsikoita ja pöytäkirjapuheenvuoroja.

Mutta, arvoisa puhemies, tästä ympäristöministeriön lupaharkintatoiminnasta olisin halunnut sanoa sen, että on todella hyvä, että tätä hallintoa virtaviivaistetaan. Ei ole siinäkään mitään järkeä, että jonkun pienen biovoimalan ympäristöluvat ovat siellä hyllyllä vuosia, vuosia, kun asia on siitä kiinni, että kun tiedetään nämä päästönormit, niin pitäisi tällaisen asian käsittelyn sujua. Kun on tiedossa tavoitteelliset normit, niin niiden noudattamisestahan on vain kysymys eli seurannasta. Mielestäni tässä pitää mennä eteenpäin eikä byrokratiaa luoda lisää, mieluummin byrokratiaa vähemmän, enemmän toimintaa niin kuin tämän hallituksen ansiokas linja onkin ollut, että pyritään tekemään työtä, vähennetään byrokratiaa, keskitetään rahoja sinne, missä niistä on eniten hyötyä.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hiukan ihmetellyt erityisesti opposition kommenttia siitä, että jos nyt laitetaan yhteen sekä elinkeinopuoli, liikennepuoli että ympäristöpuoli, niin siinä vaiheessa pystytään keskustelemaan nämä kaikki eri näkökulmat eikä tapahdu sillä tavalla, mitä monta kertaa nyt on tapahtunut, että itse asiassa tehdään osittain ja sitten yksi osapuoli tulee sanomaan, ettei onnistukaan. Mieluummin tehdään etukäteen kuin valitusprosessien kautta otetaan kaikki asiat huomioon. Ja toisaalta toinen hyvä piirre myöskin tässä on, että lupapuoli ja kehityspuoli on laitettu erikseen, mikä on myöskin hallinnon näkökulmasta erittäin hyvä näkökulma, että samat viranomaiset eivät sekä tee kehitystyötä ja sitten joko myöntävät tai kieltävät. Eli katsokaa mieluummin positiivisia asioita kuin negatiivisia.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Yksi ainoa kommentti ed. Hautalalle. Tässä nyt oli vähän niin kuin että vieläkö lyötte vaimoanne, tämä teidän kysymyksenne. (Ed. Hautala: Voitte kiistää!) Minusta nyt on aika erikoista, että vihreiden vastuulliset kansanedustajat niin kuin virittelevät tämmöistä viestiä tähän keskusteluun ikään kuin jollakin olisi ollut joskus jotain tämmöistä takaporttia, jota ei ole edes näytetty. Täällä ed. Hautala toteaa, että ei ollut esillä tämä ed. Pulliaisen mainitsema asia jnp. Nyt, kun se tässä selvisi, niin nyt te rupeatte miettimään, että kyllä niillä mokomilla täytyy varmaan niin kuin seuraavaa kierrosta silmällä pitäen olla joku kortti. Minusta tällainen vainoharhaisuus voisi nyt olla korkein aika heittää modernissa poliittisessa, avoimessa elämässä syrjään.

Mitä tulee vielä siihen, kuinka Temmi synnytettiin, eihän se nyt niin ollut kuin te sanoitte, ed. Hautala. Te tiedätte, että silloisessa kauppa- ja teollisuusministeriössä oli käyty läpi tämä mahdollisuus, että näitä tehtäviä, silloisen työministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön tehtäviä, yhdistettäisiin. Siitä oli asiapaperikin olemassa, mitä se käytännössä voisi olla. Ei tämä ollut mikään tuntematon asia. Muistan muun muassa Kauppalehden kirjoittaneen ison jutun muutamia kuukausia ennen eduskuntavaaleja tällaisesta mahdollisuudesta.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Semmoinen lievä aihetodiste tässä keskustelussa liikkuu, ja se on se ministeri Anttilan julkinen kannanotto vuoden 2008 alussa, jos en väärin muista, jossa hän teki tämän ehdotuksen. Senpä takia olisikin tärkeätä, että nyt eduskunta vastatessaan ja säätäessään tämän aluehallintolakiuudistuksen ottaa vahvasti kantaa riippumattoman, hyvin resursoidun, modernin ympäristöhallinnon puolesta, johon kuuluu itsenäinen ympäristöministeri. Niin kuin täällä on sanottu, ei pidä antaa pikkusormeakaan sille ajatukselle, että mentäisiin Venäjän tietä tässäkään asiassa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nostan vain muutaman pienen asian, tai oikeastaan yhden pienen asian, esille, mutta sitä ennen kuitenkin tuosta päälinjasta, joka tässä esityksessä on, täytyy todeta, että oikeaan suuntaan olemme kehittämässä Suomea muuttuvassa Euroopassa. Vahvat peruskunnat tulevat säilymään, ja samaan aikaan kuitenkin puramme byrokratiaa, jota olisi voinut toki enemmänkin tässä uudistuksessa purkaa. Myös maakuntien määrää olisi voinut ja olisi ehkä pitänytkin tässä työssä vähentää ja uudistaa. Eli seuraavia askeleita jäämme varmasti tämän kanssa odottamaan.

Mutta, arvoisa puhemies, se asia, jonka oikeastaan vain haluan nostaa esille ja kysyä elinkeinoministeriltä ja kuntaministeriltä, on tuo esityksessä esille nostettu ajatus siitä, että kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimet sijoitetaan pääosin tässä esityksessä nyt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin. Ainoastaan näiden toimialojen peruspalveluiden arviointi olisi aluehallintopuolella. Tähän asiaan ovat kiinnittäneet esityksen valmistelun aikana huomiota muun muassa opetusministeriö, lääninhallitukset, Lapin te-keskus ja lapsiasiainvaltuutettu, jotka ovat esittäneet huolensa tästä esityksestä ja esittäneet, että kirjasto-, liikunta- ja nuoriso-osiot siirrettäisiin aluehallintovirastoihin. Lisäksi muun muassa Suomen Liikunta ja Urheilu ry on esittänyt vastaavaa siirtoa liikuntatoimen tehtävien osalta. Arvoisa puhemies! Oikeastaan nyt olisi mielenkiintoista kuulla sekä kuntaministeriltä että kauppa- ja teollisuusministeriltä perustelut siihen, minkä takia kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen asiat alistetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten alaisuuteen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Aluehallintoa ollaan jälleen uudistamassa. Kymmenisen vuotta sitten täällä käsiteltiin ankaran riitelyn sävyttämänä lääni- ja elinkeinohallinnon uudistusta, siirryttiin suurlääneihin. Valmistelu ei silloin kovin suurta kiitosta saanut. Nyt voi todeta, että ei tämäkään erityisen avointa ole ollut, ei mitään selontekoja, puhumattakaan että olisi parlamentaarinen valmistelu ollut käytössä. Mutta se on nyt mennyttä. On tarkasteltava sitä, missä olemme.

Suomen maakunnat suurelta osin autioituvat. Kehitys on erittäin huolestuttavaa ollut vahvan kasvukaudenkin aikana, ja nyt, kun olemme syöksyneet syvään lamaan, tilanne näyttää entistä hankalammalta. Tarvitaan siis vahvaa poliittista tahtoa, eikä pelkkä tahto riitä vaan tarvitaan myös vahvaa toimintaa, niin että suomalaisten elinolosuhteet ja elinkeinoelämän toimintaedellytykset turvataan koko maassa. Sen täytyy olla lähtökohtana. Toinen lähtökohta, jonka hallitus on kyllä sitten lähes täysin unohtanut, on se, että suomalaisen hallinnon pitäisi nojautua kansaan alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä alaspäin, niin kuin tässä uudistuksessa edelleen valtion aluehallinnon osalta tapahtuu. Pitäisikin katsoa toisella tavalla aluehallintoa eli nähdä kunnallisen aluehallinnon ja valtion aluehallinnon yhteys, toisiinsa kytkeytyminen, ja luoda kokonaan uusi pohja meidän järjestelmällemme. Mutta tähän hallituksella ei ole ollut poliittista tai muutakaan tahtoa eikä kykyä. Se jää varmaan sitten jatkossa tehtäväksi.

Herra puhemies! Sinänsä on ikävä, jos jätetään jatkossa tehtäväksi tärkeitä uudistuksia, koska jatkuva muutos on ollut käynnissä ja on edelleen käynnissä aluehallinnossa. Paras-hanke, jonka hallitus veti hihasta muutama vuosi sitten, on sekoittanut kuntasektorin, ja jatkosta ja lähiajan näkymistä ei kukaan näytä tietävän mitään, mihin päin sitä ollaan viemässä. Toisaalta työ- ja elinkeinoministeriön alaisen alue- ja paikallishallinnon muutos on vielä kesken ja etsimässä muotoaan. Tähän kaikkeen tulee jälleen uusi perusteellinen muutos. Nykyisestä lääninhallinnosta on todella syytä luopua, mutta onko tämä varsinkin aluehallintoviranomainen sellainen, joka kuitenkin tosiasiassa palauttaakin meidät takaisin siihen lääninhallintoon maaherraa lukuun ottamatta. Sitä voi tässä tietysti harkita, onko näin.

Joka tapauksessa tämä hallituksen esitys jatkaa hyvin virkavaltaista hallintoa ja keskusjohtoista hallintoa alueilla, maakunnissa. Kuitenkin nämä viranomaiset, jotka tässä nyt uudelleen järjestellään, tekevät sekä hallinnollisia päätöksiä että myös varsin poliittisia päätöksiä, suunnittelutehtäviä, rahanjakoa ja vastaavia, joilla on suuri merkitys alueen ihmisten, elinkeinoelämän toimintaan ja toimintaedellytyksiin. Nämä päätökset tehdään edelleen siis erittäin tiukan keskusjohtoisuuden, ministeriöjohtoisuuden, alaisena ja virkamiesvetoisesti ja virkamiesten toimesta alueilla. Missä on se, ainakin aikanaan Suomen Keskustan peräänkuuluttama maakunnallinen itsehallinto, edes askel siihen suuntaan? Sitä ei täältä löydä hyvällä tahdollakaan. (Ed. Söderman: Sitten te ette ole lukenut koko paperia!)

Herra puhemies! Kunnallishallinnon puolella on terveydenhuollon, ammatillisen koulutuksen ja maankäytön osalta toimintoja, jotka toteutuvat kuntayhtymien kautta. Elinkeinopolitiikassa on alueellisia elinkeinoyhtiöitä. Kaikkia näitä toimintoja, jotka ovat erittäin tärkeitä, johdetaan välillisen demokratian keinoin ja irti alueen ihmisten ja elinkeinoelämän tahdon suorasta muodostuksesta. Tältä osin voitaisiin hyvin edetä siihen, että nämä tehtävät säädettäisiin maakuntavaltuuston alaisiksi ja maakuntavaltuusto valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä suoralla kansanvaalilla sopivaan aluejakoon perustuen. Meillä maakunnalliset osuuskaupat noudattavat demokraattista hallinnon valintatapaa, myös osuuspankit, mutta julkinen sektori ei näin menettele. Tämä on mielestäni aika käsittämätöntä 2010-luvulle siirryttäessä. Näihin kunnallisen puolen tehtäviin voidaan hyvin liittää myös aluehallintoviraston ja elyn tehtävät ja niiden poliittinen johto ja tätä kautta niiden rakentuminen alueen ihmisten ja elinkeinoelämän lähtökohdista. Mutta tätä ei todellakaan tässä uudistuksessa nyt toteuteta. Mielenkiintoista onkin kuulla, jos arvoisat ministerit voisivat hieman valottaa, miksi tässä ei menty pitemmälle kuin nyt on menty ja päästy.

Herra puhemies! On väitetty ja sanottu, mikä sinänsä pitää usein paikkansakin, että jos demokraattinen aluehallinto rakennetaan, sille pitää myös tulla verotusoikeus, jolloin on taloudellinen vastuu myös niillä, joilla on päätösvalta toiminnasta. Voisi ajatella, että esimerkiksi yhteisövero-osuus siirtyisi tälle tasolle ja sitä valtionosuuksin täydennettäisiin sopivalla tavalla ja näin se vastuu myös toteutuisi. Kiinteistöveron käyttö tähän, mitä taisi ed. Pulliainen ehdottaa, saattaa olla vähän hankalampi kysymys. (Ed. Pulliainen: Se on yleiseurooppalainen menettely!) — Vaikka se olisikin yleiseurooppalainen menettely.

Herra puhemies! Tähän uudistukseen on suhtauduttava sinänsä myönteisesti. Tähän suuntaan on syytä mennä, emme sitä vastusta. Mutta varoitamme kyllä siitä, että tämä ei saa muodostua tuottavuusohjelman salakuljettamiseksi aluehallintoon ja siellä toimivien ihmisten työhön ja toimintaan, joka on erityisen vaarallista ympäristöhallinnon osalta, jos se sinne menee. Tämä vaara on nyt todella suuri. Tuottavuusohjelma sinänsä on tarpeellinen, se vain on tänä päivänä aivan liian jäykkä leikkuri eikä ota huomioon esimerkiksi sitä lamaa, joka meillä on vakavana ongelmana päällä kautta maan. Elinkeino- ja ympäristöpuolella tarvitaan vahvaa otetta hallinnossa. Siellä tarvitaan myös vastuunkantajia, ja poliittisten vastuunkantajien puute näkyy siinä, että toiminta ei ole kansalaisten ja ihmisten näkökulmasta aina hyväksyttävää.

Herra puhemies! Toivon, että valiokunnat käyvät tämän hyvin tarkoin läpi, koska tässä yhteydessä yksityiskohtiin ei ole voinut vielä paneutua.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ainakin ympäristövaliokunnan puheenjohtajana voin vakuuttaa ed. Kankaanniemelle, että me kyllä tulemme tässä annetussa ajassa tekemään voitavamme ja käymään läpi sen, mikä meidän osallemme tässä asiassa kuuluu.

Puhemies! Mehän tunnetusti tiedämme, että kovalla kiireellä ei synny yleensä hirveän hyvää jälkeä, ja tässä on kyllä kyse nyt juuri siitä. Ei varmasti kukaan tässä salissa vastusta uudistuksia sinänsä. Luulen, että aika monet meistä haluaisivat jotakin osaa aluehallinnostamme olla muuttamassa johonkin suuntaan. Sellaista vastustusta vastustamisen vuoksi tässä ei kyllä ole, mutta kyllä tätä kovaa kiirettä mielestäni aivan syystäkin voi kritisoida.

Lisäksi tämän kokoluokan asiat olisi hyvä käsitellä parlamentaarisissa työryhmissä. Kun on kyse yli vaalikausien menevistä uudistuksista ja niiden läpiviennistä, niin se olisi tärkeää niiden asioiden kannalta ja myöskin näitten ihmisten kannalta, jotka ovat työssä näissä eri tehtävissä tuolla alueilla, niin että heillä olisi jokin näkemys siitä, mennäänkö tässä tätä annettua latua vai poukkoillaanko sitten hetken päästä jonnekin toiselle uralle. Pidän tätä hyvää hallintoa ikään kuin arvona sinänsä ja siksikin haluan tämän kiireen tunnun ja ihan oikeankin kiireen tässä asiassa nostaa kyllä esiin.

Arvoisa puhemies! Ympäristöpuolella haasteet ovat vain kasvamassa. Tämän tosiasian me varmaan kaikki voimme tunnustaa aivan avoimesti. Meillä on ilmastonmuutos, voi puhua suoranaisesta ilmastokriisistä, jonka ratkaisuun tarvitsemme monia erilaisia välineitä, mutta ennen kaikkea tarvitsemme tietoa, tarvitsemme taitavia, osaavia ihmisiä tuota työtä tekemään. Siksi olen hyvin huolestunut siitä, että tämä aluehallintomyllerrys, joka tässä on nyt liikkeelle laitettu, yhdistettynä tuottavuusohjelman varsin koviin, todella koviin, lukemiin ympäristöhallinnon leikkaamisen osalta tuolla alueilla tulee johtamaan huonoon lopputulokseen juuri ympäristöasioitten kannalta ja sitten viime kädessä maakuntienkin kannalta, koska jollei ole sitä hyvää ympäristöä, niin ei ole kyllä kovin monia muitakaan hyviä arvoja noilla alueilla.

Samanaikaisesti kun näitä resursseja siis leikataan — en muuten äskeisessä debatissa saanut vastausta siihen, miten nämä asiat aiotaan tämän resurssileikkauksen jälkeen tuolla alueilla hoitaa — niin todella nämä vaatimukset ympäristöhallinnon nopeammasta, ajantasaisemmasta, osaavammasta toiminnasta koko ajan vain tuntuvat lisääntyvän. Kyllä ihan välillä tuntuu, että sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa mukaan siellä ympäristökeskuksissa niitä asioita hoitaa. Paineet sinne ovat kovin kovat, ja sitten samanaikaisesti todella tätä resurssia kuitenkin toisella kädellä nyhdetään pois.

Ministeri Kiviniemi totesi täällä esitellessään tätä esitystä, että tässä uudistuksessa on kyse myös siitä, että yhä enemmän puhutaan ikään kuin yhdellä äänellä aluehallinnon suunnasta. Nyt oikeastaan tässä on mielestäni koko tämän uudistuksen villakoiran ydin myöskin ympäristöasioitten kannalta, miten tämä yhteinen ääni määritellään. Miten se määritellään, kun nyt ympäristökeskukset siirtyvät faktisesti tämän uudistuksen jälkeen työ- ja elinkeinoministeriön tulosohjauksen alaisuuteen, eli kuinka määrittyy se yhteinen ääni, josta te täällä niin kauniisti ja positiivisessa hengessä puhuitte?

Täällä tuli kova kiire täällä ministeriaitiossa äskeisen debatin aikana torjua kaikenlaisia mörköjä ja peikkoja. Huomasitteko? Siitä tuli heti sellainen olo, että on siis joitain mörköjä ja peikkoja, ainakin minulle tuli. Ihan suorastaan voin sanoa ympäristövaliokunnan puheenjohtajana, että pelko tuli tuon äskeisen keskustelun perusteella, että todellakin pitää olla huolissaan ympäristöministeriön tulevaisuuden puolesta, (Välihuutoja) koska täällä käytiin tätä keskustelua siitä näkökulmasta, mikä on ympäristökeskusten asema tulevaisuudessa.

Minä peräänkuulutan vain, ministerit, sitä teidän näkemystänne siitä, miten tuo yhteinen ääni jatkossa sitten määrittyy, koska sehän on tämän asian keskeinen sisältö. En voi kyllä hyväksyä sellaista toimintatapaa, jossa todellakin tulosohjauksen kautta aletaan asettaa joitakin muita kriteerejä ympäristöasioiden asiantuntevalle hoidolle kuin ympäristön kautta määrittyvät tavoitteet. Tämä vaara on mielestäni ilmeinen, ja toivonkin, koska täällä tuli kova kakofonia äsken tuossa puhuessani tuolta taustalta, että selvennätte nyt sitten, kun teillä kerran tilaisuus on, miten tämä asia oikein menee siellä hallinnon sisällä jatkossa, kun muutos on aivan ilmiselvän suuri. Ympäristön puolta, luonnon monimuotoisuuden puolta ei tuo luonto voi tulla tähän saliin pitämään, ja siksi onneksi täällä on meitä ainakin nyt vielä muutamia, jotka pitävät tuon luonnon puolta.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi täytyy kyllä kommentoida äskeistä puhetta, että on merkillistä, jos täällä olevalle kansanedustajalle selkeä vastaus "ei" on "ehkä" tai "kyllä". En ymmärrä tätä tulkintaa, kun täällä ilveillään ministereiden vastaukselle, että ei olla lopettamassa ympäristöministeriötä. Mutta jääköön kansalaisten arvioitavaksi kenenkin uskottavuus.

Arvoisa puhemies! Tämä aluehallintouudistus on historiallisesti Suomessa suuri valtionhallinnon uudistus, jota ovat vuosikaudet eri hallitukset pohtineet eri muodoissa ja etsineet ratkaisua, mutta ei tällaiseen näin merkittävään uudistukseen mikään aikaisempi hallitus ole kyennyt. Lääninhallituksia vähennettiin ja muutettiin läänien rajoja muutama vuosi sitten, eikä siitäkään mitään katastrofia tullut. Olennaista on se, että hallinnonuudistuksessa on tarkoitus siirtää päätöksentekoa lähelle alueita ja kansalaisia niin, että valtionhallinto olisi tehokas ja toimisi niitä tehtäviä varten, joita valtionhallinnolle on asetettu. Tässä mielessä näen tämän hallituksen uudistushankkeen erittäin positiiviseksi ja merkittäväksi. Olennaista on se, että maakuntien liitot voivat toimia niin kuin tähänkin saakka ja jopa vahvistetuin tehtävin.

Oli mielenkiintoista kuulla täällä, kun aiemmassa keskustelussa ed. Eero Heinäluoma ja myöskin ed. Ilkka Kanerva kuuluttivat maakuntien lopettamista, että täytyisi lopettaa näitä, yhdistää maakuntia. Ihmettelen, mihinkä toiveeseen tämä voi perustua tai millä tavalla kansalaisten asioita hoidetaan paremmin, jos me lopetamme maakuntia esimerkiksi Savosta, Keski-Suomesta, Länsi-Suomesta, täältä Pääkaupunkiseudulta. Kyllä aluehallinnon merkitys on erittäin tärkeä, ja on hyvä, että toimijat ja päätöksentekijät ovat lähellä kansalaisia.

Väitteet siitä, että jossakin Euroopassa on suuret maakunnat ja meillä ollaan jäljessä, eivät tietystikään perustu todellisuuteen. Saksassa on valtavasti maakuntia, joiden asukaspohja on 100 000—130 000. Siellä on edelleenkin maakuntia, joissa on kuntien määräkin 20—30. Pienimmät kunnat ovat alle 1 000 asukkaan kuntia. Me olemme tässä suhteessa paremmassa asemassa, kun olemme kehittäneet hallintoa, mutta kyllä maakuntien suurentaminen valtavan suuriksi ja jättiläismäisiksi heikentää kansalaisten ja paikallisten ihmisten ja asukkaiden mahdollisuuksia toimia oman alueensa hyväksi. Kasvu ja mahdollisuudet lähtevät paikallisista ihmisistä, eivät jostakin keskitetystä Helsingin hallinnosta. Sen vuoksi minä kannatan olemassa olevien maakuntien säilyttämistä, ja on erittäin hyvä asia, että hallitus ei alkanut uhitella maakuntien lopettamisella. Samalla tavalla maakuntien liittojen merkitys on erittäin suuri.

Suhtaudun vähän kriittisesti näihin yhteistoimintaorganisaatioihin, joita maakuntaliittojen välille ollaan luomassa. Ne lisäävät byrokratiaa, etäännyttävät demokratiaa, ja ehkä osoittautuu myöhemmin, että se ei ole toimiva organisaatio. Kaikista paras olisi ollut toimia nykyisten maakuntien kohdalla suoraan.

No, kyllä tässä aluehallintouudistuksessa jotain toivomisen varaakin on ja lähinnä ympäristöasioissa, joista täällä on paljon puhuttu. Minäkin pidän erittäin tärkeänä ympäristöasioita, ympäristöviranomaisia ja heidän paikallista läsnäoloaan. Satakunta on yksi Suomen vesistöisimmistä maakunnista. Meillä on vuolas Kokemäenjokisuisto. Meillä on paljon ollut historiallisesti-kin katsoen isoja tulvia. Meillä on valtavasti maa-ainesasioita. Pohjavesialueet ovat suuret. Kallion, turpeen ja hiekan ottoa on ja muuta maan hyödyntämistä. Sen lisäksi Satakunta on maatalousvaltaisimpia alueita koko maassa.

Tässä mielessä olisin toivonut ja odotan, että hallitus vielä tarkastaa uudelleen ympäristökeskuksen sijoittamisorganisaatiota. Nythän näitä elyjä tulee 15, mutta itsenäisiä ympäristökeskuksia tulee vain 13, eli Pohjanmaa ja Satakunta jäävät ilman omaa ympäristökeskusta. No, voidaan sanoa, että sitä ei ole olemassakaan nyt tällä hetkellä. Ei ole, mutta koska tämä uudelleenorganisoitiin, siellä on ympäristöviranomaisia ja se voisi olla aivan hyvin tämmöinen ympäristökeskus. (Ed. Kumpula-Natri: Nyt olette oikeassa!) En ymmärrä, minkä takia joku muu ympäristökeskus jossakin muussa maakunnassa on tärkeämpi kuin Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Ei ole tässä suhteessa kovin paljon logiikkaa. Sitten tietysti näitä tehtäviä, joita ympäristökeskukset voivat hoitaa tai mitä niillä on, kyllä riittää. Näiden aluevirastojen alueelliset vaikutukset ovat tietysti merkittäviä.

Otan toisen asian, joka huolettaa tässä aluehallintouudistuksessa. Kun organisoidaan uudelleen näitä viranomaisia, niin surullista on ollut huomata se, että nämä suunnitelmat ovat korkeiden virkamiesten johtamia ja näissä suunnitelmissa, joissakin, pyritään keskittämään näitä olemassa olevia virkoja ja toimipaikkoja johonkin suurempaan kaupunkiin.

Otan esimerkiksi Satakunnan lääninhallituksen toimipaikan. Siellä on toimipaikka, joka on Porin toimistossa, jossa hoidetaan alkoholilupa-asioita. Se on sijoitettu sinne valtion virastojen toimintojen yhteyteen. Satakunnan alueella on noin 340 anniskelulupaa, joista Porin toimistosta suoraan hoidetaan Porin sekä Kankaanpään kihlakunnan alueen luvat, lähes 200 lupaa. Vähittäismyyntilupia on yli 300, Alkon myymälöitä 15, Alkon erilaisia luovutuspaikkoja kymmenkunta. Kaikki toimivat tämän Porin toimiston henkilöstön toiminnan piirissä. Lisäksi alkoholitarkastajat, jotka ovat siellä, tekevät erittäin tärkeää yhteistyötä eri viranomaisten kanssa, sosiaaliviranomaisten kanssa, erityisesti poliisiviranomaisten kanssa, tarkastavat suuria yleisötilaisuuksia, muun muassa Pori Jazzin ennen, jälkeen ja koko tämän toiminnan ajan.

Kuitenkin on tullut tietoon suunnitelmia, että tämä toimipaikka voitaisiin mahdollisesti keskittää Turkuun. Tuntuu siltä, että näille virkamiesten suunnitelmille ei oikein kukaan voi mitään. On täysin selvää, että jos Turusta alkoholitarkastajalla on pisimmillään 200 kilometriä matkaa, niin eihän siinä ole mitään järkeä lähteä ajamaan tarkastamaan jotakin paikkaa. Käytännössä käy niin, että tämä viranomaistehtävä heikkenee, siis tämä lupatarkastus. Kansalaisten palvelut heikkenevät, kun he eivät saa samalla tavalla näitä lupia hoitaa sieltä omalta alueeltaan. Kenellä yrittäjällä, joka hyvin tiukasta euronsa ottaa ja työntekijän työllistää, on mahdollisuus lähteä istumaan jonnekin satojen kilometrien päähän virastoon hoitamaan näitä erilaisia lupa-asioita?

Toivon, että kun täällä käydään keskustelua ja evästytään, myöskin valiokunnissa otetaan huomioon nämä näkemykset ja myöskin ministerit kantavat huolta siitä, ettei käy niin, että jotkut virkamiehet lähtevät siirtämään näitä palveluita jonnekin muualle. Se olisi todella huono kehitys. En halua uskoa, että näin tapahtuu, koska meillä on pystyvä ja kykenevä hallitus ja pätevät ministerit, jotka ymmärtävät, mikä merkitys lähellä olevalla palvelulla on.

Kuitenkin on tärkeää, että me täällä eduskunnassa tuomme esille niitä näkemyksiä, joita uudistuksilla ja muutoksilla valtionhallintoon ja yleensäkin on, ja sitä, millä tavalla ehkä tavalliset ihmiset kokevat nämä uudistukset. On huomattava, että tämä uudistus koskee suurta joukkoa valtion virkamiehiä, mutta tietysti tämä koskee kaikkia suomalaisia, jokaista suomalaista, ja silloin suomalaisen ihmisen kannalta ei ole samantekevää, kuinka kaukana tämmöinen lakisääteinen viranomaispalvelu on tästä tavallisesta ihmisestä.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä pyysin tämän hallituksen esityksen pöydälle, jotta minä voisin siihen tutustua, ja vahingossa tuli sanottua, että se tuntuu sekavalta. Minä en tiedä, johtuuko se minusta, mutta ei se lukemisella vielä oikein avautunut, mutta yritän nyt kuitenkin tehdä eräitä semmoisia huomioita, joita valiokuntatyössä voitaisiin ottaa huomioon.

Ensin minä antaisin ministereille tunnustusta siitä, että he jaksavat kuunnella tätä keskustelua. Se on erittäin kaunis tapa, joka täällä on kehittynyt, ja osa näistä moitteista kohdistuu ilmeisesti siihen uudistukseen, joka tapahtui jo 1996 ja oli suuri katastrofi aluehallinnon kohdalta ja josta nykyinen hallitus ei suinkaan ole vastuussa. Tämä esityshän osittain on lähtenyt varmaan liikkeelle sen vuoksi, että voitaisiin näitä epäkohtia korjata.

Ensimmäinen huomio on se, että pidetään hyvänä, että syntyy kaksi uutta yksikköä: Allu ja Ellu. Minä en oikeastaan voi ymmärtää, mikseivät ne voisi toimia yhdessä. Kun minä olen tutustunut näihin lääninhallitusten lausuntoihin, jotka tietysti ovat kriittisiä, niin ne tuovat esille kuitenkin uudistuksen selkeydessä olevia puutteita. Muun muassa Länsi-Suomen lääninhallitus toteaa seuraavaa: "- - elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten viidentoista toimialueen ja aluehallintovirastojen kuuden toimialueen aluejaot ovat esityksen mukaisessa mallissa vain lähtökohta. Käytännössä kuuteen toimialueeseen jaettujen aluehallintovirastojen viidestä vastuualueesta ainakin kolmen toimialuejako poikkeaa viraston perusaluejaosta: työsuojelun osalta maa on suunniteltu jaettavaksi viiteen toimialueeseen, ympäristölupien osalta neljään ja poliisitoimen osalta kolmeen. Edelleen viiteentoista toimialueeseen jaetuista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista ainoastaan yhdeksän olisi käytännössä kolmen vastuualueen eli täyden palvelun keskuksia. Pääsäännöstä poikkeavia keskuksia on neljä, ja lisäksi Vaasan ja Porin keskusten tehtävät poikkeavat sekä yhdeksästä pääsäännön mukaisesta keskuksesta että neljästä pääsäännön poikkeuksen mukaisesta keskuksesta. Ympäristöasioita hoidettaisiin kolmessatoista keskuksessa. Todettakoon vielä, että keskusten keskeisiä yhteistyökumppaneita eli maakunnan liittoja on taas Manner-Suomessa 19 kappaletta."

Minun on hyvin vaikea nähdä, että tämä uudistus selkeyttää yhtään mitään. Lisäksi näiden keskusten kesken jaetaan joskus vastuu esimerkiksi maistraatista niin, että se siirretään Itä-Suomen keskukseen. Minun nähdäkseni valtionhallinnon perusperiaatteen pitäisi olla se, että se on selkeä ja että on selvää, kuka on vastuussa. Tässä suhteessa tämä on todella vaikeasti avautuva esitys.

Toinen moite, joka minulla oli, on se, että lääninhallinnon tehtävä, joka tehtävänä myös jatkuu, oli oikeastaan hyvin yksinkertainen. Se oli se, että joku viranomainen valvoo, että eduskunnan säätämät lait tulevat pantua toimeen oikein. Siinä kyllä ministeri on ollut oikeassa — tosin se on hyvin kommervenkisti kirjoitettu, mutta voi ihan hyvin kyllä tulkita aluehallintoviraston päätehtävät niin — että näin ollaan todella tekemässä tai yrittämässä tehdä. Se vaan on tämä muotoilu semmoista modernia pykälämössöä, jota on hankala ymmärtää. Olisi voinut puhua vaan siitä, että lakien toimeenpanoa valvotaan.

Mutta sitten on jännää se, että laillisuusvalvonnan tärkein osapuoli, poliisihallinto, eristetään tästä hallinnosta. Se on kyllä mukana joskus tietyissä tehtävissä, mutta tällä hetkellähän lääninhallinnossa se on yksi keskeisin elin.

Kolmas asia, joka liittyy laillisuuteen, on se, että lääninhallitukseen aina tehdään poikkeuksellisen paljon kanteluja, ja kantelut ovat yleensä siitä hyviä, että saadaan tietää, mitä kentällä tapahtuu. Usein on niin, että kantelijaa kohdellaan niin hyvin kuin se on lain mukaan mahdollista, mutta usein myös havaitaan poikkeuksia kunnissa. Tämä on siis hyvin tärkeää informaatiota siitä, mitä kentällä tapahtuu. Näistä kanteluista ei ole sanaakaan. Suurimmassa ryhmässä Euroopassa olevista organisaatioista tällä hetkellä on kanteluviranomaisia aluehallinnossa, ja he käsittelevät näitä kanteluja nopeasti ja asiantuntevasti.

Pohjalaiselle myönnetyssä haastattelussa hallitusneuvos Tarja Hyvönen, joka muuten ihmettelee Södermanin kritiikkiä, myöntää kuitenkin, että on oikeusturvaongelmia, koska kanteluja on paljon. Mutta hän sanoo, että näitä kanteluja ei nyt ehditä käsitellä tämän tuottavuusohjelman takia. Tuottavuusohjelma siis ei ole sellainen, että se tuottaa hyviä tuloksia kansalaisten kanteluihin, vaan tuottavuusohjelma on semmoinen, että se vähentää mahdollisuuksia niiden käsittelyyn.

Kantelut ovat sikäli tärkeitä, että asialla on siis ihmisiä, jotka pyrkivät oikeuksiinsa, ja heitä pitäisi kunnioittaa. Me tiedämme hyvin, että siellä on joskus hyvin riidanhaluista ja ilkeätä, vihaista porukkaa, mutta ne ovat olennaisia kysymyksiä, joten toivoisi, että valiokunnassa voitaisiin harkita sitä, että näistä kanteluista olisi oma säännöksensä, ja myös voitaisiin miettiä sitä, mikä on toimivalta tässä kysymyksessä.

Sitten tässä on merkillinen ajatus: Lääninhallitushan on klassisesti ollut yleisviranomainen, mikä tarkoittaa sitä, että jos valtiolla on kova hätä säätää jokin tehtävä valtionhallinnolle, niin se on aina annettu lääninhallintoon. Tämä jostain syystä poistetaan tässä, ja siinä minusta ei ole järkeä. Toinen merkillinen asia on myös se, että lääninhallitus on ollut se, joka edustaa valtiota oikeudessa, jos on tarve sellaiseen. Sekin rajataan siihen, mikä aluehallinnolle kuuluu. Tällä hetkellä se valtuutus on ollut yleinen.

No, sitten nämä ongelmalliset kohdat: Tässähän hajotetaan monta hyvin toimivaa hallintoa. Yksi on se hallinto, joka on edustanut lääninhallituksen kouluosastoja. Ne hajotetaan nyt sillä tavalla, niin kuin täällä on tullut esille, että kirjasto, urheilu ja muutamat muut asiat siirretään tälle bisneshallinnolle eli Ellulle jostain syystä, joka on minulle täysin käsittämätön. Sitten eräitä kouluosaston tehtäviä annetaan maakuntaliitoille. Eli suhteellisen hyvin toimiva kouluhallinto pannaan kolmeen palaan.

Sama koskee ympäristöhallintoa. Ympäristöhallinto, joka 1996 syntyi uudelleen itsenäisenä, palautetaan nyt kolmeen palaan. Tärkeimmät tehtävät annetaan maakuntaliitoille ja osa annetaan tähän aluevirastoon ja osa annetaan tälle Ellulle.

Nyt on kirjoitettu sitten, että itsenäisyys turvataan. Mutta niin kauan kuin minä olen harrastanut tätä aluehallintoa, niin tämähän on aina ollut kauppa- ja teollisuusministeriön toivomus päästä ympäristö- ja työsuojeluasioiden päälle, ja nyt se onnistuu. Muodollisesti se ei onnistu, mutta on aika helppoa, jos johtaa virastoa, asettaa jokin yksikkö hallinnollisiin vaikeuksiin budjettikäsittelyssä tai vaikkapa huonejärjestelyissä, niin että se kyllä ymmärtää tulla päällikön linjoille. (Ed. Mustajärvi: Kyllä resurssiohjaus toimii!) Minä luulen, että vihreitten kritiikki tässä kohtaa on hyvin perusteltua.

Sitten nämä ruotsinkielisten asiat: On tietysti mukavaa, kun itse on ruotsinkielinen ja saa lukea, että 18 §:n mukaan aluehallintovirastossa voi olla tämmöinen virasto, joka palvelee ruotsinkielisiä ja saamelaisia. No, tietysti tällä hetkellä on niin, että on ruotsinkielisiä yksiköitä. Minä olen hyvin iloinen, jos saamelaisten asiat hoidetaan hyvin. Tietysti voisi mustalaisetkin nyt ottaa tähän pykälään ja jonkin muunkin vähemmistön, se olisi virkistävää.

Nyt on siis tällä hetkellä semmoinen tilanne, että ruotsinkieliset palvelut lääninhallituksessa olivat aikoinaan kolmessa yksikössä: Vaasassa, Turussa ja Helsingissä. Nyt ne ovat enää kahdessa, ja tämän jälkeen ne siis tulisivat tämän x-alueviraston hoitoon. Saamelaisten kannaltahan se olisi edullisinta, että se yksikkö olisi pohjoisessa. Mutta se, että ruotsinkielinen kouluosasto lopetetaan, on todella paha takaisku. Muutenkin täällä on paljon arvostelua näiden ruotsinkielisten asioitten kohdalla.

Sitten tämän maakuntahallinnon kohdalla minä luulen kyllä, että ed. Toimi Kankaanniemi on täysin väärässä, kun hän väitti, ettei maakuntaliittojen kannalta ole saatu mitään aikaan. Päinvastoin pitäisi antaa näille keskustalaisille ministereille täysi tunnustus siitä, että tässä on aika merkittävää vallansiirtoa maakuntaliitoille. Oikeastaan tässä käy niin, että kun ennen vanhaan lääni oli ykkönen alueella, niin nyt on maakuntahallinto ykkönen alueella, joten teidän kritiikkinne oli ihan väärää. Päinvastoin, kun minä olen lukenut monta Matti Vanhasen puhetta, joissa hän puhuu siitä, että pitäisi olla vahva valtio, niin tämän esityksen koko tarkoitus on se, että tulisi heikko valtio. Koko tämä esitys pyrkii siihen, että valtion lääninhallinto, aluehallinto, heikennetään mahdollisuuksien mukaan.

Lopuksi minä olisin kysynyt ministeri Kiviniemeltä, mitä hänellä on maaherroja vastaan. Heti kun hän tuli ministeriksi, hän julisti, että maaherran virat pitää poistaa. Nyt hän kuitenkin perustaa kuusi korkeapalkkaista virkaa, ja ne voisivat ihan hyvin olla maaherroja edelleen, mutta voisi jättää maaherran viran Ahvenanmaalle. Jonkinlaisena maaherrainstituutiomuseona se toimisi siellä.

Kansliapäällikkö Aarno Hannus yritti aina vimmatusti muuttaa nimenomaan Ahvenanmaan maaherran nimikkeen valtuutetuksi, koska siellä ei mitään lääninhallitusta ollutkaan. Ministeri Kiviniemi tekee päinvastoin. Minä en tiedä, eikö ministeri Kiviniemi koskaan ole lukenut Topeliuksen satuja tai Runebergin runoja tai Raamattua, joissa maaherrahan on hyvin runollinen persoona. Sitä paitsi minä olisin muistuttanut, että keskustapuolueella on ollut aivan loistavia maaherroja. Minä mainitsen vaan Timosen tai Ahti Pekkalan tai Erkki Haukipuron. (Ed. Kankaanniemi: On SDP:lläkin ollut!) Muutama hyvä on ollut SDP:lläkin. Mutta minä en oikein ymmärrä hänen vimmaansa lopettaa näitä maaherran virkoja, että hän pitää kuitenkin tällaisen ...

Minulla on valtiopäiväjärjestyksen mukaan oikeus puhua. Eikö niin?

Minulla on tarkoituskin käyttää sitä.

No, voin minä tietysti lopettaakin, mutta minä ehkä tulin siihen, että tämän esityksen yksi tarkoitus on myös heikentää eduskunnan valtaa. Siinä on hyvin monta semmoista asiaa, joista eduskunta on ennen päättänyt ja jotka siirretään virkamiespäätöksiksi.

Kun täällä suuret ryhmät ajavat vahvempaa parlamentarismia, niin se ei ole sitä, että eduskunnan valtaa säädetään koko ajan virkamiehille, eikä se ole sitäkään, että täällä ei saa puhua sydämensä pohjasta.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ministeri Kiviniemi on tämän uudistuksen varsinainen valmisteleva ministeri. Pyrin tässä kajoamaan lähinnä niihin asioihin, jotka tulevat tässä uudessa esityksessä ja joiden käytännön toimeenpano ja vielä osa siitä valmistelustakin on työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla. Ehkä niihin asioihin nyt erityisesti pyrin tässä kajoamaan.

Ed. Södermanin hyvin arvokas pohdiskelu äsken tuossa oli varmasti monella tavalla ihan paikallaan. Siinä oli kuitenkin muutama sellainen seikka, joihinka haluan ihan heti alkajaisiksi tässä kajota.

Ensimmäinen liittyy sen seikan pohdiskeluun esimerkiksi, onko paikallaan ja perusteltua nykyisten ympäristökeskusten tehtäviä jakaa niin kuin ne tässä esityksessä nyt jakaantuvat. Minä puolustan tätä tapaa. Tässähän käy nyt niin, että ne varsinaiset kehittämistehtävät, rakentamistehtävät, ne, jotka ovat sen alueen kaikkinaisen kehittämisen kannalta tärkeitä, toimeenpanotehtävät, siirtyvät sille virastolle, jolla ylipäänsä valtion viranomaisena tuolla alueella on toimeenpanovalta. Tätä toimeenpanovaltaa käyttäessään ne ovat yhteistyössä maakuntien liittojen kanssa, jotka pyrkivät jäsentämään, kokoamaan ja jäsentämään, sen alueen tahdon maakuntien liittojen tahtona. Sitten ympäristöhallintoon liittyvät lupatehtävät ja valvontatehtävät eriytetään varsinaisesta tekemisestä. Hyvään hallintoon mielestäni kuuluu se, että varsinaiset lupa- ja valvontatehtävät ovat erillään ja varsinainen operatiivinen tekeminen on toisaalla eli operatiivinen tekeminen on toisaalla ja sitä operatiivista tekemistä valvova, kontrolloiva ja myöskin lupaviranomaistehtäviä hoitava viranomainen on toisaalla. Tämä jako tällä uudistuksella toteutuu. Mielestäni se on pitkään ollut tarpeellinen. Niin kauan kuin minä olen näitten vuosikymmenten aikaan näissä tehtävissä ollut, tavallaan tämä ristiriita on vaivannut kaiken aikaa tätä hallintoa, ja tässä mielestäni tulee nyt selvä muutos ja merkittäväkin muutos.

Mieleni tekisi myös kajota tähän kysymykseen lääninhallitusten tehtävistä, mutta tämä nyt enemmän kuuluu ministeri Kiviniemelle. Ehkä hän siitä sitten puhuu vähän enemmän.

Tämän jälkeen muutama pohdiskelun sana vielä siitä, mikä on tämä maakuntien liittojen ja näitten elyjen suhde nyt sitten oikein, mitä siinä muuttuu ja mitä siinä säilyy entisellään. Ensinnäkin lausun hyvin positiivisen käsitykseni siitä, että täällä ed. Feldt-Ranta ja myöskin ed. Kankaanniemi osoittivat suurta myötätuntoa sille, että maakuntien liittojen asemaa tulevaisuudessa joskus vahvistettaisiin — jompikumpi teistä taisi olla sitä mieltä, että jo nyt olisi pitänyt se tehdä.

No, tässä hallitus on päätynyt hallitusohjelman mukaiseen askeleeseen. Se ei ole tätä pitempi, en pidä sitä maakuntien liittojen kannalta minään dramaattisena, se on hyvin pieni askel, koska perusrakenteet säilyvät täsmälleen entisel-lään, sellaisina kuin ne ovat olleet vuodesta 1993 lähtien. Edelleenkin maakuntien liittojen keskeiset elimet valitaan kuntavaalien kautta, kuntapäättäjistä kootaan maakunnan alueella syntyvän poliittisen tahdon mukaan se maakuntien valtuusto, ja sen mukaan myöskin, tuon poliittisen tahdon mukaan, jäsentyvät sitten maakuntien hallitusten poliittiset voimat. Tässä ei tapahdu mitään muutosta. Maakuntien puhevalta ehkä nyt sitten aavistuksen verran vahvistuu siinä kanssakäymisessä, jota sillä maakunnan liitolla alueensa tahtoa jäsentävänä ja muodostavana on valtion alueella olevien virastojen kanssa. Sekään muutos mielestäni ei ole kuitenkaan kovin dramaattinen, mutta siinä pieni muutos tapahtuu.

Täällä ed. Viitanen kyseli sitä — jos minä oikein ymmärsin, minä en saanut kunnolla kiinni siitä kysymyksen ytimestä — mikä siinä tavallaan muutosta on nykytilanteeseen nähden maakunnan liiton ja sitten tämän ely-viraston suhteessa. Kun yritän tulkita sitä, mitä nämä säädökset merkitsevät, ja mietin, miten ministerinä omalta osaltani käytännössä, jos laki menee läpi, tulkitsen sitä — minusta on reilua, että se kerrotaan ääneen — niin minä koen ja ymmärrän niin, että siellä alueilla näiden eri viranomaisten, joita nyt ovat siis te-keskukset, tehtäviä yhdistetään siis ympäristö- ja liikennehallinnon alueellisten tehtävien kanssa. Niin kuin ed. Söderman tässä sanoi, siinä on kieltämättä erilaisia yksiköitä, on 9-jaollisia, on 13-jaollisia ja 15-jaollisia, ja tästä voidaan aina mielestäni osoittaa vissiä kritiikkiä. Mutta tämä on nyt se ratkaisu, mikä on saatu aikaan, eikä tämä ainakaan huononna nykyistä järjestelmää, koska nythän nämä ovat jakaantuneet sinne tänne ja moneen eri paikkaan. Nyt nämä tehtävät kootaan ja ne synergiaedut, joita niiden kokoamisesta löytyy ja aikaansaadaan, pyritään hoitamaan niiden alueiden kehittämisen hyväksi ja alueiden kehittämisen tarpeisiin.

Se alueen tahto — vielä toistamiseen sanottuna — kootaan, jäsennetään ja kootaan, siellä maakuntien liitoissa, ja tämä "maakunta versus ely" -suhdehan toimii niin, että jos maakunnan liitto niissä asioissa, jotka koskevat esimerkiksi keskeisten resurssien jakamista tai kohdentamista, antaa lausuntonsa ja jos valtion aluehallintoviranomainen, tässä tapauksessa ely, omissa ratkaisuissaan poikkeaa maakunnan liiton kannasta, niin sen elyn on erityisesti ja erikseen se kirjallisesti perusteltava, minkä takia se aikoo poiketa siitä, mikä on ollut maakunnan liiton tahto. Näinhän tämä suhde on nyt järjestetty, ja tähän suhteeseen ei oikeastaan mitään olennaista muutosta tässä tule.

Pitemmälle menevä askel olisi se, että mentäisiin askel kohti itsehallintoa. Tässä hallitusohjelmassa sellaista askelta ei ole haluttu ottaa. Täällä ed. Feldt-Ranta kertoi halunsa vahvistaa maakuntien liittojen asemaa, mutta ette te olleet myöskään sen hallituksen hallitusohjelmaan valmiita sitä askelta ottamaan, minkä me rakensimme keväällä 2003. Olin senkin hallituksen hallitusohjelmaa tekemässä, ja tästä asiasta silloin keskusteltiin, eikä teillä silloin ollut sitä tahtoa, valmiutta ottaa tätä askelta. Olen tavattoman iloinen, jos teillä nyt on. Ehkä se tulevia vuosia ajatellen saattaa olla ihan hyvä homma.

Keskustassa — tässä äsken keskustan näkemystä peräänkuulutettiin — me lähdemme siitä, että sen mukaan toimitaan, mitä hallitusohjelmassa on sovittu. Toisin kuin tässä ympäristöasiassa, ainakin henkilökohtaisesti uskon, että jos joidenkin tulevien hallitusten aikana ollaan valmiita ottamaan askeleita maakuntaitsehallinnon suuntaan, niin keskustakin näkee ne askelet ihan positiivisiksi askeleiksi. Mutta nyt niitä ei ole ollut mahdollista ottaa. Me olemme hyvin tyytyneet nyt siihen, mitä tässä on aikaansaatu.

Ja pari kommenttia vielä. Ensimmäinen niistä liittyy tai oikeastaan kaksi kommenttia liittyy ed. Huovisen pohdiskeluun siitä, miten tämä ohjaus tapahtuu näitten ympäristötehtävien osalta. Vielä kertaalleen: substanssiohjaus on selvästi ja yksiselitteisesti nimenomaan sen substanssiministeriön hanskassa. Mitä tulee siihen yhteen sovittavaan ohjausimpulssiin, niin totta kai se ohjataan sitten Temmin kautta, kuitenkin sekin niin, että kaikkien niitten ministeriöitten, joidenka alaisia asioita uusi ely hoitaa, yhteinen ohjausprosessi näiden tehtävien osalta tapahtuu niin, että siinä kaikki ministeriöt ovat tasavertaisesti sitä prosessia läpi käymässä ja viemässä. Nämä prosessit liittyvät lähinnä toimintamäärärahojen ja niitten resurssien käyttöön ja niitten synergioitten hakemiseen, mitä siellä on.

Otan ihan jonkun esimerkin. Tällä hetkellä rakentamisen piirissä ovat tiepiirin rakentamistoimet, maa- ja metsätaloushallinnon rakentamistoimet ja ympäristöhallinnon rakentamisen toimet. Käsitys ja väite siitä, että näiden rakentamistoimien kesken ei löytyisi jotain synergioita, mielestäni on täysin perusteeton. Taatusti löytyy. Ja näitä pitää voida hakea ja sitä kautta säästöä ja tehoa siihen varsinaiseen muuhun tekemiseen, mihin sitä tehoa tarvitaankin jnp.

No, ylipäänsä sitten kysymys siitä, niin kuin täällä ed. Huovisen puheenvuorosta se varsinkin heijastui, että tuottavuusohjelmatavoitteet on jotenkin niin kuin ajateltu aivan erityisesti hoitaa tämän ely-ratkaisun kautta. Mihin tämä tällainen perustuu? Jos ajatellaan, mistä tuottavuussäästöt ollaan hakemassa, niin kyllä niistä kuitenkin, vaikka aika paljon muutettiinkin valtiovarainministeriön alkuperäistä esitystä, edelleenkin selvästi suurin osa tapahtuu täällä paikallisella hallinnon tasolla, sieltä eniten kuitenkin vähennetään ja selvästi vähemmän näitten uusien elyjen piiristä. Eikä se, mitä elyssä vähennetään, suinkaan ole yksistään vähennystä ympäristöasioista; varmaan sieltäkin, ja totta kai, kun synergiaa haetaan, sieltäkin on ihan oikein myöskin mahdollista jonkun verran säästöjä saada aikaan.

Ja viimeinen kommentti liittyy liikunta-, nuoriso- ja kirjastotehtäviin, siihen, miksi ne sijoitetaan elyihin, miksei aluehallintoviranomaisille. Tässäkin nämä tehtävät jakaantuvat sillä samalla periaatteella kuin vastauksessani ed. Södermanin äsken täällä käyttämään puheenvuoroon. Näihinkin asioihin liittyvät valvonta- ja tarkastustoimet tulevat sinne aviin, sinne aluehallintoviranomaiselle. Mutta ne toimet, joilla voidaan katsoa olevan sen alueen kehittämisen ja elinkeinotoiminnan kehittämisen tai infran kehittämisen kannalta tärkeä rooli — liikuntapaikkarakentamisella esimerkiksi voi sitä olla — tuodaan sinne ja sille viranomaiselle, jolla muutoinkin on nimenomaan tämäntyyppiset tehtävät: alueelliseen kehittämiseen, perusinfraan, mitä myöskin liikuntapaikat ovat, siihen liittyvät tehtävät. Tästä syystä ne tehtävät tulevat elyyn ja näihin asioihin liittyvät valvonta- ja tarkastustoimet jäävät tänne aviin. Tässäkin tämä periaate — valvonta, tarkastus toisaalle ja sitten itse operatiivinen toiminta toisaalle — toteutuu näitten tehtävien osalta.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vain huomiota siihen, kun ministeri Pekkarinen totesi tästä resurssiasiasta, että minä puhuin nimenomaan ympäristöhallinnon resurssien kautta tästä asiasta ja sen tiedon varassa, jota olen esimerkiksi valiokunnassani kehyskeskusteluun liittyen saanut. Se tieto on se, että me puhumme ympäristöhallinnon osalta kymmenistä ihmisistä, joita vähennetään.

Silloin kun samanaikaisesti näitä tehtäviä taivastellaan, että eivät lupa-asiat suju riittävän joutuisasti ja asianmukaisesti, ja on nämä uudet haasteet ja tämä hallinnon myllerrys, joka tässä nyt on käynnissä, mielestäni on ihan relevanttia kysyä tämän resurssikysymyksen perään. Siksi toivoisin, että jompikumpi ministereistä ottaisi nyt kantaa siihen, tulevatko nämä ympäristöasiat sillä tavoin kuin laki edellyttää hoidetuiksi tällä tyylillä, jolla nyt hoidetaan, että samaan aikaan, kun tuottavuusohjelma leikkaa, pistetään tämä hallinnon myllerrys sinne päälle. Minä en nimittäin ihan usko, että tämä (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) yhdenmukaisesti synergialla pelkästään hoituu.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Södermanille voi todeta, että kyllä sosialidemokraateillakin on joskus ollut erittäin pätevä maaherra Uudenmaan läänissä ja on ilo, että olette täällä nyt. Hieman ehkä käsititte minun puheenvuoroni, joka oli aika vapaasti pidetty, väärin. Tarkoitin sitä, että maakunnan liiton asema ja tehtävät kyllä tässä uudistuksessa jonkin verran vahvistuvat, mutta en pidä sitä hallintomallia siellä kovin nykyaikaisena, eteenpäin katsoen demokraattisena, siihen maakunnan väestöön ja elinkeinoihin nojaavana, vaan se on liiaksi edelleenkin tässä keskushallinto- ja ministeriöjohtoinen. Ministeriö antaa rahat ja sitoo vielä käytön jonkin verran, ja tästä pitäisi astua eteenpäin. On ilo todella, että ed. Feldt-Ranta oli tällä kannalla, minkä hän julkilausui, kun muistan esimerkiksi kunnioitetun ed. Jukka Mikkolan, joka näihin asioihin oli hyvin paneutunut ja joka oli varsin jyrkästi toista mieltä.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen selosti näitä erilaisia hallintomenettelyjä häikäisevällä tavalla, mutta valitettavasti se osoitti, että niitä on tavattoman paljon liikaa. Hallinnon pitää olla selvä, jotta se toimisi. Tietysti, jos on tämmöinen näkijä ja tekijä kuin ministeri Pekkarinen, hän ehkä ne hallitsee, mutta tavalliselta valtion virkamieheltä tämä ei kyllä onnistu. Hän kyllä vahvisti sen, että ympäristöhallinto hajotetaan kolmeen eri osaan: tulevaisuus annetaan maakuntaliitoille, luvat eli ne päätökset, joita ihmiset kunnioittavat, annetaan muualle ja ympäristökeskuksille jää todella paljon asioita.

Kun kuuntelin ministeri Pekkarista, niin ajattelin ministeri Kiviniemelle sanoa, että kannattaisi säilyttää nämä maaherran virat, koska ministeri Pekkarisesta tulisi aivan loistava maaherra tähän hyvien keskustalaisten maaherrojen joukkoon.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvää keskustelua, ja olisin tietysti mielelläni kuullut myös ed. Södermanin puheenvuoron kokonaisuudessaan, mutta niin kuin sanottu, sen voi pyytää vielä uudelleen.

Mutta sivulla 72, arvoisa ministeri Pekkarinen, on hallitus kyllä kohdassa 1.3. Ratkaisukokoonpanot, 3 §, hyvin selkeästi todennut tämän ristiriitaisen tilanteen, mikä siellä tulee olemaan. Tässä todetaan, että laajat ympäristö- tai muilta vaikutuksiltaan merkittävät hankkeet käsitellään kuitenkin laajemmassa ratkaisukokoonpanossa kuin vain ympäristöhallinnossa. Sitten tässä 1 §:ssä todetaan myöskin, että aluehallintovirasto on päällikkövirasto. Kuka on se päällikkö, kuka tekee lopullisen ratkaisun niissä asioissa, joissa ollaan ristiriitaisessa tilanteessa? Se ei ole ympäristöviranomainen, arvoisa ministeri Pekkarinen, ja tässä mielessä te edustatte kyllä voimaministeriötä. Tämä on hyvin tarkkaan luettava tietysti tämä koko teidän asiakirjanne. Täällä sanotaan asiat kyllä selkeästi.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu myös maakuntien asemasta ja myöskin lukumäärästä. Jo viikko sitten mikrofonien reistaillessa ainakin edustajat Heinäluoma, Kanerva ja Orpo nostivat esiin kysymyksen siitä, että Suomessa on liikaa maakuntia. Nyt kun tehdään näin merkittävää aluehallinnon uudistusta, haluaisinkin kysyä myös ministeri Pekkariselta sitä, miksi maakuntien lukumäärään ei tällä kertaa puututtu. Ministeri Kiviniemi viime viikolla vastasi, että maakunnilta kysyttiin, mutta ne vastustivat vähentämistä. Niin varmasti, niin pukkikin vastustaa, jos kaalinpäitä viereltä vähennetään. Otan kuitenkin yhden esimerkin esimerkiksi Itä-Suomesta. Etelä- ja Pohjois-Karjala, Etelä- ja Pohjois-Savo, kaikilla on yhteiset ongelma-alueet, yhteinen Saimaan järvialue, yhteinen Venäjä-yhteistyö, koulutuspolitiikka, liikenneratkaisut. Myös yhteinen maakunta olisi selkeä etu, jolla saavutettaisiin myöskin erilaisia tuottavuus- ja tehokkuushyötyjä.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on iso joukko maakuntia, joiden väestöstä noin puolet tai ylikin asuu maakunnan keskuskaupungissa, missä edunvalvonnan ja aluekehittämisen toteuttaminen vaatisi nykyistä vahvempia yhteistyökokonaisuuksia. Kyllä, ministeri Pekkarinen, jos vaihtoehdot ovat vahvat peruskuntiin ja työssäkäyntialueisiin perustuvat maakunnat, joilla on tosiasiallisia tehtäviä, tai nyt esitetty uusi hallinnon taso, yhteistoimintamalli, jos vaihtoehdot ovat nämä, niin minä valitsen nämä vahvat maakunnat, joilla on aitoja tehtäviä.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministeri Pekkariselta siitä, kun nyt keskusteltiin paljon tässä maakuntien liittojen ja valtion aluehallintoviranomaisten välisestä yhteistyöstä. Toinen näkökulma on myöskin keskushallinnon ja aluehallinnon välinen yhteistyö. Nyt näyttää edelleenkin, että on selvä putkiohjaus kyseessä siinä suhteessa, että eri ministeriöt haluavat omat tulosohjaussysteeminsä, mikä tietysti hankaloittaa tällaista kokonaisnäkemyksen ottamista, kun jokainen vääntää omaan suuntaansa.

Toinen kysymys oikeastaan liittyy erityisesti elyjen johtamiseen, joka oli aikaisemminkin esillä. Nyt on tietysti niin, että vuorotellaan johtajuutta, mutta kun on näin suuri uudistus kyseessä, niin on aika haasteellinen kysymys se, onko silloin löydettävissä tarpeeksi vahvaa johtajuutta, mikäli tällainen vuorotteluperiaate on jatkossakin.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudenmaan liiton keskeiset asiat liittyvät maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen. Pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun 14 kunnan kanssa tehtävä yhteistyö on ollut erittäin hyvää ja kannatettavaa. Haluaisin tietää, miten tämä uudistus nyt vastaa siihen tarpeeseen, että pystytään paremmin keskittymään maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen täällä Uudenmaan alueella ja myös hyödyntämään näitä kuntakeskuksia ja tämän alueen kokonaiskehittämistä niin työpaikkojen kuin työllisyyden osalta.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen viittasi siihen, että puolueiden kesken on erilaisia näkemyksiä siitä, minkälaisia maakuntaliittojen pitäisi olla. Täytyy sanoa, että vaikka vihreät pystyivät tähän hallituksen esitykseen vaikuttamaan monissa ongelmakohdissa meidän huoliamme hälventävästi, niin kyllä sitten tämän ympäristöhallinnon ohella meitä mietityttää se, että jos maakuntaliitolle annetaan kuitenkin lisää valtaa, niin olisihan se kohtuullista, että olisi demokraattinen, läpinäkyvä maakuntahallinto.

Satun tietämään, että eduskuntapuolueista suurin piirtein keskusta ja vihreät ovat olleet eri aikoina kannattamassa sitä, että olisi esimerkiksi tällaiset seutuvaalit vaikkapa kuntavaalien yh- teydessä. Muistutan tässä yhteydessä, että vain pari kolme vuotta sitten esitettiin, että Pääkaupunkiseudulle pitäisi muodostaa tämmöinen Pääkaupunkiseudun maakunta näistä neljästätoista kunnasta, ja kuntaministeri Manninen torniolaisena ministerinä urhoollisesti puolusti tätä mallia. Ei ole päästy niin pitkälle tämänkään seudun yhteistyössä. Mutta ongelma on se, että jos valtaa annetaan, niin pitäisi olla myös vastuunalaisuutta ja läpinäkyvyyttä. Kysyinkin ministereiltä, näettekö te missään näkyvissä olevassa tulevaisuudessa, että voitaisiin siirtyä tämmöiseen demokraattiseen seutuvaltuusto-, maakuntavaltuustomalliin.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen huolella kuunnellut useampaan kertaan sekä ministeri Kiviniemen että ministeri Pekkarisen puheenvuoroja ja ministeri Pekkarista peräti jo viisi kertaa, mutta tämänkään jälkeen, vaikka hän on upea puhuja, niin kun ministeri Kiviniemikin, vieläkään en oikein kyllä ymmärrä, että missä on tämän uudistuksen pihvi ja mistä tämä selkeys tähän asiaan tulee. Ymmärsin ed. Södermanin puheenvuoron, joka kertoi, kuinka monia kymmeniä, satoja erilaisia rajoja meille jää tämän uudistuksen jälkeen.

Sen sijaan ymmärsin myös ed. Tiusasen puheenvuoron, kun hän sanoi, mikä on tämän ympäristöasian ongelma. Teemme päällikköviraston, jolle ympäristöasiat alistetaan. Päällikkövirastossa päällikkö voi ottaa minkä tahansa asian käsiteltäväkseen. Näinkö tämä, ministeri Pekkarinen, on? Ensi vaiheessa tässä hallituksessa ministeri Pekkarinen nielaisi työministeriön, nyt ovat menossa ympäristökeskukset. Odotan malttamattomana, koska saatte hoitoonne myös Museoviraston tehtävät.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen jo positiivisella mielellä, että SDP:ssä on maakuntahallinnon vahvoja kannattajia. Uskon edelleenkin, että suurimman maakunnan, Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston puheenjohtaja ed. Heinäluoma — onneksi olkoon nimityksestä — olette maakunnan liittojen aseman vahvistamisen kannalla. Tämä uudistushan perustuu siihen, että maakunnat määrittelevät strategiset tavoitteet ja vastaavat ohjelmatyöstä. Kyllä siinä pitää silloin luottaa siihen, että siellä osataan tehdä oikeita päätöksiä.

Henkilökohtaisesti näkisin, että meidän pitäisi edetä suoriin vaaleihin, niin kun tuossa ed. Hautalakin pohdiskeli, ja pitää asettaa tulevaisuuden tavoitteita, että tällä tavalla voitaisiin mennä eteenpäin. Täällä ed. Jaskari puuttui mielestäni myös hyvään näkökohtaan, että seuraavassa vaiheessa pitää pystyä siirtämään tehtäviä entistä enemmän keskushallinnosta aluehallintoon. Kun meille nyt tulee vahva aluehallinto, niin se varmasti onnistuu, kun poliittista tahtoa on. Uskon, että tällä hallituksella sitä on jos kenellä.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakankaan puheenvuorosta on itse asiassa aika helppo jatkaa. Vaikka tämä uudistus lisää maakuntien valtaa, niin itse toki kuulun siihen joukkoon, joka olisi nähnyt niin, että vieläkin vahvemmaksi tämä maakuntien liittojen asema olisi voitu tehdä niin, että niille olisi vieläkin voimakkaammaksi tullut tavallaan tämä poliittisen ohjaamisen mahdollisuus valtion aluehallintoon päin. Miksi näin? Sen takia, että henkilökohtaisesti en kerta kaikkiaan usko, että alueella, maakunnissa, tehtäisiin alueitten kannalta huonompia päätöksiä kuin ministeriöissä.

Mutta sitten tässä on monessa vaiheessa viitattu hallitusohjelmaan. Hallitusohjelmassa todetaan tähän samaan asiaan liittyen, että selvitetään aluekehittämisen voimavarojen kokoamista valtion talousarviossa maakunnittain ja ministeriöittäin yhdelle momentille ja niistä päättämisen siirtämistä alueelle, eli siis hallitusohjelmassa ajateltiin vielä vahvistaa tätä maakuntien asemaa. Kokoomuspuheenvuoroja olen kuunnellut tässä tarkemmin, niin että luulen tietäväni vastauksen, mutta haluaisin kuitenkin ministeriltä kysyä, mihin tämä selvitysajatus jäi.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen, kyllä minä ainakin hyvin helposti ymmärrän sen, miksi ympäristöjärjestöt ottavat kantaa tällaisilla kannanotoilla, joissa otsikkona lukee isolla, että hallitus vaarantaa Suomen ympäristön. Hallitus vaarantaa Suomen ympäristön; minä otan tämän hyvin vakavasti. Se vakavasti otettavuus tulee muun muassa siitä, mitä juuri äsken täällä hallinnollisesti ed. Tiusanen toi esiin. Eli käytännössä kyllä tässä järjestelyssä tulee käymään niin, että se elinkeinoelämän intressi ajaa ympäristön intressin ohi. Tämä huoli on erittäin perusteltua.

On hyvä, että ed. Huovinen sanoi, että ympäristövaliokunta tulee käymään tämän tarkkaan läpi. Siinä minä toivon kyllä vihreiltäkin vetoapua. Te olette hallituspuolue, te olette yksimielisesti tämän mallin hyväksyneet. Se ei mielestäni riitä syyksi, että sanotaan, okei, että me täällä julistamme ja pelastamme ympäristöministeriötä, kun nyt pitää tässä ja nyt, tässä tilanteessa, pelastaa koko ympäristöhallinto. Toivottavasti löytyy joku yhteinen rintama sitten tämän asian haltuunottamiseksi valiokuntakäsittelyssä.

Mitä, ministeri Pekkarinen, tulee resursseihin, niin kun puhumme ympäristöhallinnon resursseista, mikäli tämä teidän kehyksenne menee läpi, sehän tarkoittaa sitä, että vuoteen 2013 mennessä neljännes ympäristöhallinnon resursseista leikkautuu. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Tee siinä sitten tutkimustyötä ja pelasta Itämerta ja ilmastoa suojele. Vähän vaikeaksi menee.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanvaltaisuuden vahvistaminen ja maakuntaliittojen roolin ja aseman vahvistaminen on hyvä ja tärkeä askel ja tukee aluehallinnon tehokkuutta ja tuloksellisuutta, niin kun tässä keskustelussa on käynyt ilmi. Näiden maakuntaliittojen uudet tehtävät heijastuvat kuitenkin eittämättä myös kustannuksiin. Kun tämän hallituksen hyvä linja on ollut, että vältetään kuntien lisäkustannuksia, niin onko pohdittu, miten nämä liittojen lisäkustannukset on tarkoitus huomioida, jotteivät ne valu sitten jäsenkuntien maksettaviksi?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmaan sellainen selkeä linja pitäisi ymmärtää joka puolella salia, että hallinnon portaita ei ole itsetarkoituksellisesti tarve lisätä. Jos meillä demareilla on ollut toiveena Paras-hanketta nyt oppositiosta tukiessamme, että vahvoja peruskuntia, jossa demokratia olisi lähellä kansalaista, toteutettaisiin, niin ei siitä millään voi johtaa sitten sitä loppupäätelmää, että kun kunta esimerkiksi Keski-Pohjanmaan tapauksessa kattaa jo 70 prosenttia maakuntaliiton asukkaista, niin sitten tarvittaisiin maakuntaliitot siinä vahvoina ja sitten tarvittaisiin aluehallintoa valtiosta päin ja niitä keskustelemaan yhteen.

On ehkä rohkeata omasta vaalipiiristäni sanoa, mutta kyllä kai pitäisi katsoa tarkemmin myös maakuntaliittojen kokoa. En tiedä, onko tämä esimakua, ministeri Kiviniemi, että pidätte tiukasti vain maakuntaliiton kannasta kiinni ja haluatte Keski-Pohjanmaan yhteistyötoiminnan siirtyvän pohjoiseen, kun samalla kiitetään tässä lausunnoista ja niiden huomioon ottamisesta avoimesti kirjoitetaan — avoimemmin kuin monessa muussa hallituksen esityksessä — että lausunnon antajista suurin osa kannatti Keski-Pohjanmaan siirtämistä etelään päin, esimerkiksi Kokkolan kaupunki, joka pitää sisällään 70 prosenttia tosiaan alueen asukkaista omalla kohdallaan. Toivon, että tässä debattivaiheessa tosiaan saamme vastauksen siihen, mitä muuta tarkoittaa oto-johtaminen (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kuin päiden puristelua sen tiimoilta, onko tosiaan niin, että jos te-keskuksen johtaja johtaa muita, niin se ei olisi ylijohtamista.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hautala toi esille tämän maakuntahallinnon, ja tässä on hieman semmoinen piirre, että jos mennään Kainuun malliin, niin huonosti käy meidän maakunnille. Olin justiin viime pyhänä Kainuussa Kajaanissa, ja siellä ei kyllä, vaikka oli EU-tilaisuudesta kysymys, puhuttu EU:sta vaan puhuttiin Kainuun mallista ja haukuttiin se lyttyyn sen takia, että se on huonontanut palveluja, moninkertaistanut hallinnon päällekkäisyyttä. Kukaan ei tiedä, kuka hoitaa mitäkin missäkin.

Kolmas asia: Kunnille tulee maksut. Kajaani sanoo, että siellä ei riitä rahaa kohta mihinkään muuhun, kun pitää maakuntahallinto, Kainuun malli, rahoittaa. Minä varoitan, että tähän ei pidä kyllä mennä. Tämä on viimeinen niitti Lipposen sinisiin ajatuksiin.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Kun täällä useassa puheenvuorossa aikaisemmassa debatissa peräänkuulutettiin tai kysyttiin sitä, miksi tätä uudistusta ei valmisteltu yhdessä opposition kanssa, ja viitattiin Paras-hankkeeseen, niin pitää muistaa, että Paras-hankkeessa on kyse aivan toisen tyyppisestä uudistuksesta. Siinä yhdessä kuntien itsehallinnollisten organisaatioiden kanssa tehtiin uudistusta yli vaalikauden. Oli erittäin tärkeää, että siihen otettiin myös oppositio mukaan. Tässä on kuitenkin kyse valtion viranomaisista ja se tehdään yhden vaalikauden aikana hallitusohjelman mukaisesti, joten näitä kahta ei todellakaan voi keskenään verrata.

Ministeri Pekkarinen jo vastasikin tähän kysymykseen, miksi nämä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotehtävät menevät elyihin. Siihen on todellakin juuri se vahva peruste, että ne linkittyvät kuitenkin tähän alueiden kehittämistoimintaan aivan selkeästi.

Ed. Söderman oli huolissaan siitä, että suhtaudun maaherroihin niin negatiivisesti. En missään tapauksessa suhtaudu maaherroihin negatiivisesti. Meillä on erittäin hyviä maaherroja juuri tälläkin hetkellä, ja myös historiasta heitä löytyy. Kaikki ovat hoitaneet tehtävänsä erinomaisesti. Ehkä juuri siksi, että olen jonkin verran lukenut Runebergia ja Topeliusta, suhtautumiseni siihen, tarvitaanko maaherroja enää nykyään yhteiskunnassa, on se mikä se on. Minun mielestäni ei tarvita. Ne sopivat siihen omaan aikaansa, kun liikenneyhteydet, tietoliikenneyhteydet olivat sellaiset kuin ne olivat aikoinaan, mutta nyt emme saman tyyppisiä ikään kuin kuninkaan tai sitten hallituksen sanansaattajia sinne maakuntiin tarvitse. Muutenkin tässä aluekehitystyössä on siirrytty aivan oikein siihen maakuntalähtöiseen, aluelähtöiseen kehittämistyöhön, eli tavallaan tähänkin logiikkaan sopii vallan mainiosti, että luovutaan tietyistä vanhoista sinänsä arvostettavista asioista ja siirretään ne historiaan.

Ed. Söderman oli myöskin huolissaan aivan oikeutetusti ruotsin kielen asemasta ja palveluiden turvaamisesta. Se on sellainen asia, johon koko tämän valmistelun aikana pitää ja on pitänyt erittäin suurta huomiota kiinnittää, jotta varmistamme palvelut molemmilla kotimaisilla kielillä myös jatkossa. Tähän on todellakin kiinnitetty huomiota.

Useissa puheenvuoroissa myöskin perättiin tätä maakuntien vallan kasvattamista entisestään ja samoin sitä, että pitäisi siirtyä tällaisiin suoriin maakuntavaaleihin. Itse olen kyllä tämän tyyppisen mallin kannattaja, mutta se kyllä edellyttäisi huomattavasti lisää tehtäviä, jos ajatellaan nykyisiä maakuntia, tai sitten, niin kuin täällä on esitetty, sitä, että mentäisiin isompiin maakuntiin. Silloin voi tietenkin, jos mennään isompiin maakuntiin, kysyä, onko se aluekehitystyö enää kovin isoissa organisaatioissa sillä tavalla mielekästä kuin se nyt on nykyisissä maakunnissa. Tietyllä tavalla, vaikka täällä ed. Ukkola kritisoi tätä Kainuun mallia, sillä on kuitenkin saavutettu kymmenien miljoonien eurojen tehostamistoimet juuri terveydenhuollon alalla. Ehkä se kritiikki Kainuussa kohdistuu pikemminkin siihen tiukkaan tilanteeseen ja haasteeseen, joka ikääntyvän Suomen oloissa on, kun palveluita pitää järjestää ...

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani mutta oletin, että saisin tässä vaiheessa, kun en ole kuin yhden vastauspuheenvuoron käyttänyt, vähän pidempään puhua.

Hyvä. Mutta jos nyt sitten päätän kuitenkin puheenvuoroni tähän.

Mutta vielä kommentti ed. Kumpula-Natrille. Kun hän puhui näistä aluejaoista, Keski-Pohjanmaan tilanteesta, niin todellakin olemme loogisesti tässä uudistuksessa noudattaneet sitä linjaa, että maakunnan tahtoa kuunnellaan, nimenomaan tahtoa siitä, missä kokonaisuudessa ja millä joukolla tätä aluekehittämistyötä jatkossa halutaan tehdä.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä Kainuun maakuntakokeilun valmistelua vetäneenä ja sitä myös sen käynnistymisen jälkeen vetäneenä pari kommenttia ed. Ukkolan kommentteihin kaikella ystävyydellä. Ehkä kuitenkin kannattaa tarkemmin perehtyä siihen, mitä Kainuun maakuntakokeilussa todella on saatu aikaiseksi eikä rajoittaa sitä mielipidettä nyt luvalla sanoen ehkä kovin suppeaan kuulijapiiriin teidän EU-tilaisuuden osalta. Ministeri Kiviniemi jo todisti, että Kainuun maakuntakokeilussa on saatu aika paljon isoja ja myönteisiä asioita aikaiseksi.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hieno kuulla ministeri Kiviniemen nyt näyttävän vihreätä valoa sille, että voitaisiin maakuntien kokoa katsoa uudelleen, koska tosiasiahan on, että jos maakunta on kovin pieni resursseiltaan, niin ei se ole kykenevä ottamaan isoa, vastuullista kehittämistehtävää, ei elinkeinopolitiikassa eikä myöskään sitten muissa asioissa. Meillä on nyt aivan nurinkurinen tilanne. Otetaan vaikka tämä Helsinki ja tämä Arkadianmäki. Kun tästä mennään 16 kilometriä itään, niin me olemme eri maakunnassa. Uskooko sitä erkkikään, että siellä olisi jotenkin kehityksen dynamiikka täysin toinen ja kannattaisi tehdä aivan eri kaavasuunnittelu ja elinkeinopolitiikka? Tosiasiassahan Helsinki säteilee vahvasti sekä lähteen, itään että pohjoiseen. Pohjanmaalla meillä on kolme maakuntaa. Kyllä näistä pitää pystyä puhumaan, jos halutaan, että maakunnat ovat todellinen kehittäjä ja muutakin kuin paperilla oleva kokoontumisorganisaatio, joka antaa erilaisia lausuntoja. Tämä on minusta tosiasioiden tunnustamista. Turhaa byrokratiaa me emme kaipaa.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Oikea maakuntahallinto on maakuntaitsehallintoa, jolloin nämä nyt valtion aluehallintotehtävät nekin siirtyisivät maakuntien käsiin. Sehän on oikeaa maakuntaitsehallintoa. Valtio lähettää budjetissa potin sinne rahaa, ja sen hallinnoinnin siellä alueella sitten se alue päättäisi yhteisen lainsäädännön mukaan, se maakunta päättäisi, mutta tämän askelen ottamiseen ei ole millään hallituskokoonpanolla, kun katsotaan, mitkä ovat olleet todellisia vaihtoehtoja viime vuosien aikaan, ollut edellytyksiä. Minä toivon, että nämä keskustelut täällä synnyttävät ainekset, joitten ansiosta ennen pitkää päästäisiin tähän.

Mitä tulee nyt ajankohtaiseen tilanteeseen, jossa Kokkolan täpärä enemmistö on jotain mieltä ja maakunnan selvä enemmistö on kuitenkin toista mieltä, ja siihen, että sen suurimman kaupungin tahtoa toteutettaisiin: minä asiaa esittelevänä ministerinä ilmoitan tässä eduskunnalle, että en tule esittämään muuta suuntautumisvaihtoehtoa kuin sen suuntautumisvaihtoehdon, mikä on sen maakunnan yhteinen tahto. Sama koskee Keski-Suomea. Jos minä ajattelisin jotakin asiaa, missä on Keski-Suomen kanta ja Jyväskylän kanta, niin jos koko maakuntaa edustava Keski-Suomi on jotain mieltä, totta kai minä olen sillä kannalla enkä oman kotikaupunkini, joka sattuu olemaan suurin kaupunki, tahdon mukaisella kannalla. Minusta tämä on itsestäänselvä asia.

Mitä tulee aviin ja sen päällikköön ympäristöasioissa, ed. Tiusanen, miten bisnes voi ajaa ohi sen päätöksenteon? Se on päällikköviranomainen näitten lupa-asioitten osalta tälläkin hetkellä. Mikä tässä muuttuu, ed. Tiusanen? Edelleenkin tämän uudistuksenkin mukaan se ympäristökeskuksen päällikkö tekee päällikköviranomaisena ne päätökset niin kuin on tähänkin saakka tehnyt.

Mitä tulee vielä ed. Hautalan pohdiskeluun tästä maakuntahallinnosta, oikeastaan tulin siihen jo vähän vastanneeksikin, mutta se on sitten seuraavien hallitusten asia. En siitä sen enempää.

Ympäristöhallinnon osalta vielä. Onko niin, että ympäristöhallinnosta väkeä ei vähennetä tuottavuuden nimissä lainkaan ja kaikkialta muualta vähennetään? No, ei se tietystikään ole niin, vaan myös ympäristöhallinnosta väkeä vähennetään tuottavuuden nimissä, mutta ne synergiaedut, mitä tämä järjestely saa aikaan, antavat niitä lisäresursseja, joiden ansiosta varmaan ympäristöasiatkin tulee hoidettua.

Ed. Heinäluomalle ihan viimeinen kommentti käymättä hänen puheenvuoronsa museaalista perusviritystä enempää lävitse. Tässähän kootaan, ed. Heinäluoma — te sen kyllä tiedätte, ette halua ymmärtää, teillä on aatteellinen kuulo näköjään tässä mielessä aika vahva asiakuulon ohella — samalla alueella olevia useita valtion viranomaistehtäviä — vielä kertaalleen — yhteen ja haetaan sitä kautta synergiaetuja. Minä ymmärrän, että te voitte olla eri mieltä siitä asiasta, mutta kyllä teidän se pitää ymmärtää, mikä tässä pohjimmaisena tavoitteena on. Samalla alueella nyt hajallaan olevia tehtäviä kootaan yhteen, saman luonteisia tehtäviä, joilla tehtävillä kaikilla on tämmöinen alueen kehittämiseen liittyvä erityinen rooli.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoitus oli vastata ministeri Kiviniemelle, mutta kun ministeri Pekkarinen nyt puhui Kokkolasta, niin minä olisin kiittänyt häntä siitä, että tämä nyt paljasti, mikä on keskustan todellinen ajatus tämän maakuntahallinnon vahvistamisen kanssa. Se on panna alueen suurin kaupunki kuriin maakuntahallinnon kautta. Kokkolassa on kohdallaan — pitää muistaa, että siinä hallitusmuodon kielisäännökset tulevat myös kysymykseen — että sinne jätetään ruotsinkielinen vähemmistö. Jos se työnnetään suomenkieliselle alueelle, se on minun käsitykseni mukaan vastoin perustuslakia.

Mutta kun ministeri Kiviniemi täällä kertoi, että tämä kuuluu hallitukselle eikä oppositiolle, niin ei ole tarkoitus, että valtionhallinto olisi tämmöinen puoluepoliittinen kiista, valtionhallinnonhan pitäisi olla ikuinen. Silloin kun minä olin Euroopassa, espanjalainen ystäväni, joka oli hyvin tuohtunut oman maansa hallinnosta ja sen epäselvyydestä ja epäluotettavuudesta, sanoi, että sinulla on, Jakke, asiat paljon paremmin, koska sinä voit yhdistää hallinnon ja isänmaan, siihen hallintoon voi luottaa. Minusta kyllä hallintoa pitäisi kehittää sillä tavalla, että siinä oppositiokin voisi olla mukana, että sitä ei hallituksesta riippuen muutettaisi koko ajan.

Sitten tämä puhe maaherroista: Jos ministeri Kiviniemen idea on se, että vanha maailma pitää nyt vaan repiä nurin, niin hän olisi sitten tervetullut meidän nuorisoliikkeen pariin. Siellä semmoista ideaa on paljon, mutta minä luulen, että keskustan kenttä kyllä puolustaisi maaherroja, jos joku heiltä kysyisi.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä nousivat esille Kokkola ja Keski-Pohjanmaa. Olemme toki erittäin iloisia siitä, että alueelle on nyt löytynyt ystäviä eri puolilta kohtuullisen pitkän välimatkan päästä, neuvoja ja ystäviä on riittänyt, siitä olemme toki erittäin iloisia.

Meidän ajatuksemme kansanvallasta kuitenkin lähtee siitä, että valta on alueen asukkailla itsellänsä, sillä, mitä maakunnan kunnat ovat asiaan lausuneet. Kokkola, josta itse tulen, on lausunut aika tavalla tasan, kuten tässä ministeri edellä todisti, muut kunnat sen sijaan yksimielisesti pohjoisen puolesta. Silloin näkemys tältä osin on mielestäni aika selvä.

Ihmettelen tätä ed. Heinäluoman toteamusta kyllä täällä. Mikä tarve teillä on olla maakuntien kimpussa, pienempien maakuntien kimpussa, mihin sillä pyritään? Mihin tällä suuruuden ekonomialla pyritään, ja mikä estää sen yhteistyön, jos hankkeet ovat, kuten totesitte, saman tyyppisiä? Mikä estää tekemästä yhteistyötä maakuntaliittojen rajojen, kaikkien rajojen yli? Eikö tämän uudistuksen tavoitteena, tarkoituksena ole purkaa sitä päällekkäisyyttä, mitä meillä on — kunta, valtion aluehallinto, maakuntahallinto, seutukuntahallinto — mikä on läntisessä demokratiassa hyvin harvinaista, että on näin päällekkäistä hallintoa? Eikö tähän pitäisi kiinnittää huomiota (Puhemies: Minuutti on kulunut!) eikä olla pienempien kimpussa? Miksi te olette pienempien kimpussa?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eihän tässä kenenkään kimpussa olla, vaan yritettäisiin löytää tähän 5 miljoonan kansakuntaan jotenkin järkevä hallinto ja myös järkevä maakuntahallinto.

Kun katsoo tätä todellisuutta, niin tuntuu, että se viisaus, joka oli ministeri Korhosessa, ei ole riittävässä määrin tänne saliin vielä tullut, että huomataan, että tämä meidän kunnallinen hallintomme riittäisi pitämään yllä 50 miljoonan asukkaan kansakunnan tarpeita.

Kun meillä on näin älyttömän pienet maakunnat monissa tapauksissa, se johtaa siihen, että sen kompensaationa luodaan uusia hallintoelimiä eli näitä maakuntien yhteistyöliittoumia ja sinne pannaan taas lisää rahaa kunnilta ja veronmaksajilta ja uusia virkamiehiä, jotka tekevät itsensä tarpeellisiksi, ja pidetään uusia kokouksia. Olen nyt itse tutustunut tähän vaatimattomaan kenttään tässä viime kuukausien aikana ja todennut, että lupaava määrä on näitä kokouksia, joissa maakunnat sitten sovittavat keskenänsä tätä älytöntä byrokratiaa ja tekevät itsensä tarpeellisiksi. Jos halutaan vahvat maakunnat, niin kuin keskusta sanoo haluavansa, niin pitää niillä olla vähän muskeliakin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen poistui, mutta hän heitti lähtiessään tämän ajatuksen ja kysymyksen, mikä muuttuu, kun kerran edelleenkin tämä vastuualueen päällikkö, tässä tapauksessa ympäristövastuualueen, tekee päätöksen. Kyllä se muuttuu, että on tällainen venäläinen maatuskanukke-systeemi, isomman nuken sisällä on pienempi ja se isompi nukke on nimenomaan tämä aluehallinto ja pienempi on sitten tämä ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsit-tely aluehallintovirastossa. Se on siellä suuremman sisässä, ja sen suuremman päällikkö on TEMistä. Tällä tavalla kuitenkin se ilmapiiri, mikä siellä on valmistelussa, on sen ison viraston ilmapiiri ja siellä suuren viraston ilmapiirissä ympäristöpuoli sitten elää sitä omaa elämäänsä. Ei pidä ajatella niin yksinkertaisesti, että se on täysin riippumaton asia, tämä ympäristö, siellä suuressa TEMin ympäristössä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Puumalalle sen verran vaan, että jos täällä nyt jotain kuritetaan ja jonkun kimpussa ollaan, niin kyllä se nyt on tämä mainittu ympäristöhallinto, josta täällä on tänään käyty vahvasti keskustelua.

Sen lisäksi, mitä ed. Tiusanen äsken sanoi tästä hallinnollisesta puolesta, olisin halunnut ministeri Pekkariselle vielä todeta tästä taloudellisesta puolesta sen, että tämä on aika mielenkiintoinen tämä suhdeluku, että esimerkiksi täällä meillä ympäristöjärjestöillä on tällainen käsitys, että ympäristöministeriön osuus valtion budjetista on 0,8 prosenttia, niin kuin hyvin tiedämme, mutta valtion aluehallinnon virkojen vähennyksestä kolmannes kohdistuu ympäristöhallintoon, ja tämä on kohtuuton suhde. On hyvin tärkeää, että tämä selvitetään niin ympäristövaliokunnassa kuin meillä valtiovarainvaliokunnassakin, ylipäätään tämä ympäristöhallinnon resurssikysymys. Meillä on siellä kehykset käsiteltävänä, ja halutessamme voimme näihin asioihin vaikuttaa myös resurssipuolen osalta myös jo ihan lähitulevaisuudessa. Nämä ovat vakavia asioita. Toivoisin todella, että hallitus vielä tarkistaisi nämä mittasuhteet.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen otti tärkeään asiaan kantaa, ja voin sanoa, että varmasti ympäristölautakunnassa kiinnitämme erityistä huomiota ympäristöhallinnon voimavaroihin.

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistamisen myötä maakuntien liitoille tulee lisätehtäviä. Olisin ollut innokas tietämään, lisätäänkö myös määrärahoja Uudenmaan liitolle vai onko niin, että nämä lisäkustannukset tulevat sitten kuntien maksettaviksi. Tämä hallitus on jatkanut aika rivakasti aluehallinnon uudistamista, ja kysyisin nyt, jatkaako hallitus alueellistamispolitiikkaansa tämän uudistamisen jälkeenkin.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman toivoi edelleen sitä, että olisi oppositio ollut mukana näissä valmisteluissa, mutta niin kuin täällä tuli jo ilmi, SDP muistaa opposition mukaan ottamisen aina silloin, kun on itse oppositiossa, mutta sitten, kun itse on hallituksessa, ei tule mieleenkään pyytää oppositiopuolueita mukaan. Mutta olen sitä mieltä, että tätä uudistusta on valmisteltu niin laajalti kaikkien asianomaisten kanssa ja kesken, että tässä on kyllä hyvin voitu ottaa huomioon erilaiset näkökohdat. Kun olen kuunnellut opposition puheenvuoroja, niin en ole sieltä pystynyt erottamaan mitään yhtenäistä näkemystä siitä, mikä olisi tälle uudistukselle vaihtoehto. Siis sitä ei ole, vaan kyllä perustyytyväisyys näköjään myöskin tuolla oppositiossa tätä mallia kohtaan tuntuu olevan aivan kohtuullisen hyvää.

Tästä maakunnan liittojen lukumäärästä. On selvä, että kuntien ja maakuntien pitää koko ajan myös itse miettiä sitä, onko tämä yhteistoiminta, jota maakunnan tasolla harjoitetaan, järkevää oikeassa mittasuhteessa ja kokoluokassa verrattuna niihin tehtäviin. Tämänkin uudistuksen yhteydessä maakunnan liitoilta kysyttiin, näkevätkö ne tarvetta maakunnan liittojen yhdistämiseen, koon kasvattamiseen, eikä näissä maakunnan liittojen lausunnoissa sellaista tarvetta nähty, eli maakunnissa ollaan hyvinkin tyytyväisiä tähän nykytilanteeseen ja tämä koetaan järkeväksi tavaksi toimia, ja myös maakunnan liittojen määrä ja kokoluokka tähän suhteutettuna tuntuvat tässä mielessä olevan kohdallaan.

Mitä tulee ed. Viitasen tuottavuusohjelmaan, niin on selvä, että tuottavuusohjelman tavoitteiden saavuttaminen tulee olemaan vaativaa ja pitää, totta kai, katsoa siinä työssä sitä, että kohtuullisuus säilyy, että ne tehtävät pystytään todellakin alueilla suorittamaan. Tämä, totta kai, on hallituksen tavoite.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä kuitenkin pitää periaatteet voimassa siitä riippumatta, onko hallituksessa vai oppositiossa. Historiankirjoituksen kannalta on syytä vaan todeta, että kun SDP oli hallituksessa ja keskusta oppositiossa, niin SDP käynnisti parlamentaarisen työn turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelussa ja pyysi siihen keskustapuolueen mukaan. Mitä tulee edelliseen hallitukseen, olimme hallituksessa, kokoomus oppositiossa, mutta pidimme perusteltuna, että tämä Paras-uudistus valmistellaan lavealta pohjalta, koska siinä tarvitaan isompaa yhteisymmärrystä.

Niin kuin ed. Söderman sanoi, valtionhallinnon kehittäminen on asia, jossa olisi toivottavaa olla pidemmän ajan yksimielisyys, ettemme ole tilanteessa, niin kuin joissakin kehittymättömissä maissa ollaan, että hallinnon rajoja piirustellaan aina sen mukaan, kuka sattuu vallassa kulloinkin olemaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä lähiajan poliittisen muistin pitää olla parempi kuin ministerillä oli, nimittäin kyllä on pidetty erittäin tärkeänä, että yli vaalikauden ulottuvissa keskeisissä asioissa on tällainen parlamentaarinen laaja-alainen valmistelu. Se on ollut turvallisuuspuolella, sosiaaliturvapuolella ennen tätä porvarihallitusta yleinen tapa, ja muun muassa Lipposen hallituksen aikana maatalouspolitiikan Mapoli-työryhmä, ministeri Hemilän johtama, koottiin nimenomaan kaikista eduskuntaryhmistä sen takia, että tehdään Suomen EU-strategiaa, yhteistä kansallista strategiaa. On erittäin valitettavaa, että nykyhallitus kääntää selkänsä tällaiselle selviytymiselle. Talvisotapuheet eivät riitä, jos ei yhteistä tahtoa ole.

Maakuntajaon uudistamisessa on selvästi myöskin tosiasiat kielletty. Nykyinen jako ei vastaa avoimen talouden kehittämishaasteisiin, ja meillä on selvästi suuri lukumäärä jarruttamassa myöskin toiminnallista seutu- ja tehokasta yhteistyöorganisointia yli maakuntarajojen. Eli elinkeinopoliittisesti juuri tässä laman tilanteessa tarvittaisiin myöskin näihin asioihin keskittymistä.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani viittasin nimenomaan tähän aluehallintouudistukseen. Aluehallintouudistuksessa ei koskaan aikaisemminkaan ole ollut parlamentaarisia työryhmiä, eikä siksi tässäkään nähty mitään syytä siihen.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä puhe menee jo uusiksi kolmen vartin aikana, kun kuuntelee tätä debattia.

Oma henkilökohtainen näkemykseni on — ja olen samaa mieltä kuin ed. Heinäluoma, kun hän toi esiin maakuntarajat esiin — että Suomessa on liian paljon maakuntia. Itse tulen pienestä maakunnasta, Etelä-Karjalasta, ja kyllä me olemme siellä aika liisterissä. Ed. Järvinen otti esiin, miksei Karjaloita ja Savoja olisi voitu yhdistää, mutta siihen yhdistämiseen olisi pitänyt liittää vielä Kymenlaakso, jotta se olisi ollut järkevää. Tuossa yhteydessä se ei ollut.

Suomella on viiden miljoonan kansana hallintokoneisto, joka selviäisi viisi kertaa suuremmasta väestömäärästä. Tältä osin hallinnon portaita ei kerta kaikkiaan pidä enää lisätä vaan niitä täytyy purkaa siltä osin kuin se on mahdollista.

Lähetekeskustelussa oleva aluehallinnon uudistamista koskeva esitys perustuu hallitusohjelmaan. Sen valmistelu on tapahtunut aluehallinnon uudistamishankkeessa vuodesta 2007 lähtien. Tärkeä päämäärä jo 1990-luvulta lähtien on ollut kansanvallan vahvistaminen aluehallinnossa. Viime vuosina on korostunut verkostoitumisen ja poikkihallinnollisen yhteistyön tarve. Esitys on siinä mielessä onnistunut, että se näyttäisi vastaavan viime vuosien mukanaan tuomiin haasteisiin. Laki uudistaa aluehallintoamme tehokkaampaan ja tuloksellisempaan suuntaan. Nykyiset kuusi aluehallinnon viranomaista yhdistetään ja organisoidaan kahdeksi viranomaiseksi, jotka kattavat aiempien toimintakentät.

Uusia aluehallintovirastoja olisi hallituksen esityksen mukaan 6 ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia kaikkiaan 15. Ilman korkeampaakin matematiikkaa voidaan olettaa, että tämä vähentää huomattavasti nykyisten viranomaisten määrää ja tuo tältä osin säästöjä aluehallinnon kustannuksiin. Nykyisiä luutuneita rakenteita on aivan välttämätöntä uudistaa, jotta esimerkiksi liialliselta byrokratialta voidaan välttyä.

Vaikka uudistus on varmasti toimiva ja hyvin suunniteltu, minun on kuitenkin tältä osin eteläkarjalaisena kansanedustajana esitettävä huoleni valtionhallinnon palvelujen turvaamisesta jatkossa. Hallituksen esityksen mukaan Etelä-Karjalan maakuntaan ei tule kummankaan uuden viraston toimipistettä, vaan ne siirtyvät viereisiin maakuntiin. Eteläkarjalaisesta näkövinkkelistä katsottuna on aiheellista ja vielä pakko kysyä, miten esityksen asiakaslähtöisyysperiaate toteutuu nyt tässä tilanteessa ja miten palvelut pelaavat vähintään nykytasolla eri alueilla. Maakuntia pitäisi mielestäni tällaisissa valtiontason uudistuksissa kohdella niin tasavertaisesti ja asianmukaisesti kuin se on järkevää. Palvelujen siirtäminen muualle voi myös johtaa osaavan ja erikoistuneen henkilökunnan menetyksiin, jota jatkossa on yhä vaikeampi tavoittaa töihin. Äkkiseltään näyttää siltä, että Etelä-Karjalan palveluita ollaan suorastaan ajamassa alas. Niin kylmää kyytiä uudistuksessa olevat virastojen sijoituspaikat antavat ymmärtää.

Herra puhemies! Edellä mainitut näkökohdat huomioon ottaen pidän aluehallintouudistusta toteuttamiskelpoisena ja ehdottoman tärkeänä hankkeena tulevaisuuden kannalta. Uudistus johtaa aluehallinnon kansanvaltaisempaan suuntaan ja selkeyttää viranomaisten työnjakoa ja tehtäviä. Tämä uudistus ei varmasti jää viimeiseksi. Uudistusta tarvitaan edelleenkin. Työtehtävät ja asiantuntijuus pääsevät varmasti kehittymään entistä paremmin, kun eri alojen osaajat työskentelevät samojen kattojen alla. Erityisesti odotan uusien elyjen positiivisia vaikutuksia yrittäjyyteen ja työmarkkinoiden toimintaan. Pelkästään ympäristöasiat eivät voi olla keskeisesti esillä aluehallintouudistusta tehtäessä.

Aluehallinnon uudistuksen onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät. Kaikki kuitenkin riippuu siitä, miten uudistuksen voimaan tultua onnistutaan takaamaan tasapuoliset palvelut kaikissa maakunnissa. Selvää on myös se, että ilman rakenteellisia uudistuksia ja muutoksia hallintokoneistomme ei pelitä uudistuvassa maailmassa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä maalaillaan kauniita kuvia aluehallinnon uudistamisen vaikutuksista. Tavoite saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto on hieno ja kannatettava, mutta epäilen vahvasti, ettei tällaiseen tulokseen esitetyillä keinoilla ja lama-ajan puutteellisilla resursseilla päästä. Ainakaan aidosta kansalaislähtöisyydestä ei mikään esityksessä anna viitteitä.

Hallituksen esityksessä valtion aluehallinto ehdotetaan koottavaksi kahteen monitoimialaiseen viranomaiseen, joita olisivat aluehallintovirastot sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Strategista ja toiminnallista ohjausta ehdotetaan vahvistettavaksi. Esityksen mukaan nämä uudistukset lisäisivät maakunnan liittojen toimivaltaa aluekehitystyötä kokoavana, eräänlaisena yhteensovittavana viranomaisena. Tämä kuulostaa mielestäni huolestuttavalta, ja pelkään, että lääninhallinnon osalta ollaan tekemässä todella kyseenalaisia uudistuksia.

Lääninhallituksissa on perinteisesti valvottu kuntien toimintaa ja lakien toimeenpanoa kunnissa. Hallituksen esityksen myötä viimeisetkin lääninhallitukset halutaan lopettaa, ja kyllä tässä herää kysymys, kuinka käy kansalaisten oikeusturvalle kaikkien näiden tekeillä olevien useiden organisaatiomuutosten myllerryksessä päinvastaisista lupauksista ja väitteistä huolimatta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen mukaan maakuntaohjelmien velvoittavuutta ohjaustoiminnassa halutaan lisätä ja maakunnan liitoille halutaan siirtää valtionhallinnosta aluekehitystehtäviä. Tämä on mielestäni ongelmallista. Toisin kuin annetaan ymmärtää, ei maakunnan liittojen roolin vahvistaminen edistä aidon demokratian toteutumista. Ennemminkin on syytä pelätä, että tässä käy täsmälleen päinvastoin, kun käytännössä pieni poliittisesta eliitistä koostuva, usein hyvin sisäänpäin lämpiävä maakuntahallitus saa nykyistä enemmän päätöksentekovaltaa itselleen.

Hallituksen esityksessä aluehallinnon palvelurakenteita ehdotetaan kehitettäväksi erityisesti sähköisen asioinnin ja yhteispalvelun käyttöönoton kautta. Sähköinen asiointi on toki kätevää niille, jotka sen hallitsevat. Mutta kuinka käy esimerkiksi syrjäseuduilla yksinään asuville ikäihmisille, jotka eivät ole eläessään käyttäneet tietokonetta? Eivät kaikki suomalaiset surffaa sujuvasti internetissä. Monelle mökin mummolle ja vaarille kännykän käyttäminen voi olla joskus haastavaa.

Mielestäni palvelurakenteita kehitettäessä on syytä ottaa huomioon kaikkien kansalaisten tarpeet mahdollisimman tasapuolisesti riippumatta siitä, missä päin Suomea he asuvat.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Puutun ihan muutamiin seikkoihin tässä aluehallinnon uudistuskysymyksessä. Ensinnäkin, ensimmäisenä kohtana hyviä asioita, ja sitten toisaalta niitä kohtia, joita olisi syytä kehittää.

Pidän erittäin hyvänä asiana, että olemme menossa tasaisesti kohti modernimpaa, tehokkaampaa aluehallintoa. Pidän myöskin hyvänä asiana sitä, että elinkeinopuoli, liikennepuoli ja ympäristöpuoli toimivat nyt sitten jatkossa yhdessä, ettei tapahdu sitä, että toisella puolella kehitetään ja yritetään viedä aluetta eteenpäin ja toisella puolella sitten ei oikeastaan tiedetä niitä perusteita, millä tavalla on yritetty kehittää, ja sitten blokataan asioita.

Myöskin hyvää on se, että kansanvalta on laitettu tiiviimpään yhteistyöhön ja maakunnan liitot yhteistyöhön valtion viranomaisten kanssa, koska molempia osapuolia tarvitaan, sekä asiantuntevuutta että sitten myöskin demokraattista asiantuntevuutta. Erittäin tärkeä seikka on myöskin se, mitä jo ministeri Pekkarinen sanoi, että lupaviranomaiset on laitettu erikseen kehittäjäpuolen organisaatioista. On ollut aika hassu tilanne, että itse asiassa samat organisaatiot, valtion viranomaiset, ovat olleet mukana kehittämässä uusia asioita, uusia toimintoja alueelle ja sitten samat viranomaiset ovat sanoneet, että tämä ei onnistukaan.

Kehitettävää on selvästi tässä keskushallinnon ja aluehallinnon välisessä yhteydessä. Edelleenkin tulee olemaan monessa ministeriössä oma putkiohjaus ja myöskin erillinen tulossopimus. Tämä vaikeuttaa johtamista huomattavasti.

Edelleenkin on tietynlaista epäselvyyttä eri viranomaisten välillä siitä, mihin kuuluu vastuu ja mihin kuuluu valta. Silloin tapahtuu juuri niitä asioita, mitä tähänkin mennessä on tapahtunut, että keskitytään hallinnon keskinäisiin selvittelyihin eikä varsinaisesti siihen, miksi ollaan olemassa ja miten saataisiin myöskin viranomaisten toimesta kutakin aluetta Suomessa kehitettyä.

Aikatauluhaaste on aivan oleellinen tässä. Voin sanoa, että minä uskon, että ensi vuoden alussa, kun tämän uudistuksen pitäisi olla voimassa, se on edelleen syntyessään keskeneräinen, ja voisi olla hyvä keskustella siitä, mitkä ovat oikeastaan seuraavat stepit, kunnes tämä aidosti tulee valmiiksi, tehtäisiin järkevä aikataulu tälle uudistukselle.

Johtajuushaaste on yksi erittäin suuri kysymys erityisesti elyn osalta. Systeemi on nyt on tehty niin demokraattisesti, että eri osastojen johtajat ovat vuorotellen myöskin elyn johtajia, ja sitä kautta uskon, että tässä erityisesti tarvittaisiin vahvaa johtajuutta, joka ei tule toteutumaan helposti tässä mallissa.

Tässä on ollut paljon keskustelua myöskin tuottavuusohjelmasta esimerkiksi työvoimapalvelujen osalta tässä tilanteessa. Nyt on tietysti erittäin tärkeää, että pystytään myöskin jo hallinnonalan sisällä suuntaamaan kaikki resurssit myöskin tämän uudistuksen yhteydessä, ettei keskitytä vaan hallinnon uudistamiseen, vaan keskitytään ennen kaikkea toiminnan painopisteiden mukaisiin uudistuksiin ja myöskin otetaan huomioon se, että toiminta on oleellista, ei vaan byrokratian pyörittäminen.

Koko hallintoon liittyen tietysti oli aika mielenkiintoinen kommentti ed. Heinäluomalta, että meidän hallinto on niin suuri ja merkittävä, että me pystyisimme hallitsemaan 50 miljoonaa ihmistä. Silloin tietysti täytyy kysyä, minkälainen meidän uuden hallinnon pitäisi aidosti olla, jotta se olisi sekä tehokas että myöskin sellainen, joka pystyy kehittämään eri puolilla Suomea mahdollisimman hyvin ihmisten elinolosuhteita.

Tuomo Puumala /kesk:

Herra puhemies! Aina kun on uudistuksista kysymys, niin on mahdollista nähdä niissä joko uhkia ja mörköjä tai sitten mahdollisuuksia. Olen vähän ihmetellyt, että tässä salissa on aika paljon uhkia esitetty, mahdollisuuksien pohtiminen sen sijaan on ollut huomattavasti vähäisempää. Itse näen, että käsittelyssä oleva esitys on kerrassaan erinomainen, myönteinen, ja toivon, että sille saadaan eduskunnassa mahdollisimman laaja kannatus. On tärkeää, että tämän uudistuksen aikana maakuntia on myös aidosti kuultu. On kuultu maakuntien ääniä ja ääntä. Ministeri on ollut ja ministerit ovat olleet siinä erittäin johdonmukaisia.

Myöskin särähti korvaani tässä keskustelussa ajatus siitä, että läänejä oltaisiin lakkauttamassa. Eihän itse asiassa mitään olla lakkauttamassa. Tehtävät siirtyvät ja mielestäni aivan oikealla tavalla alhaalta ylöspäin, eli ne siirtyvät maakunnille niin, että ne ovat kansalaisten suorassa vastuussa. Näen tämän yhtenä askeleena kohti suoraa kansanvaltaa, kohti itsehallintoa, yhtenä pienenä askeleena kohti sitä, että me pääsisimme purkamaan sitä viidakkoa, mikä tällä hetkellä aivan selvästi vaivaa hallintoa, kun on vahva kunnallinen hallinto, niin kuin pitääkin olla, mutta sen lisäksi valtion aluehallintoa erittäin runsaissa määrin ja sitten toisaalta maakunnallista hallintoa, seutukuntahallintoa.

Arvoisa puhemies! Vain yhtä yksityiskohtaa valiokuntakäsittelyä varten haluan tänään kommentoida. Toivon, että siinä lapsi ei mene pesuveden mukana. Kannatan kaikkia niitä uudistuksia, missä maakuntien liitoille valtaa lisätään, mutta hallitus ehdottaa myös, että opetusministeriön sijasta maakuntien liitot määräisivät toimialueidensa alueellisten taidetoimikuntien jäsenet alueellisia taiteen- ja kulttuurijärjestöjä ja -laitoksia kuultuaan näiden ehdottamista henkilöistä. Toivoisin, että tässä kohtaa voitaisiin ajatella niin, että säilyisi nykyinen järjestelmä, jossa siis opetusministeriöllä ja taiteen keskustoimikunnalla on tuo keskeinen rooli. Tämä nykyinen järjestelmä varmastikin palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla taiteen ja koko Suomen asiaa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Globalisaatiokehitys muuttaa eri toimijoiden roolia voimakkaasti. Tässä mielessä tulee hyvin keskeiseksi se, millä tavalla maakuntien liittojen rooli on tässä muutoksessa mukana erityisesti ottaen huomioon kaupunkiseutujen kasvavan merkityksen ja verkostotalouden kehittymisen. Tältä osin tullaan nyt vaatimaan alueilta ja seuduilta vahvuuksien tunnistamista, visiota ja strategiaa kehittämiselle, ja on erittäin tärkeätä, että maakuntaliittojen roolin vahvistumisen myötä nimenomaan tämä itse prosessi eri alueiden vahvuuksien ja edunvalvonnan osalta käydään kunnolla läpi.

Tulevan politiikan keskeinen haaste on, miten yhdistetään alueiden kehittäminen innovaatio-, toiminta- ja asuinympäristöinä ja alueiden toimijoiden osallistuminen näihin vahvistuviin kansallisiin ja globaaleihin verkostoihin. Erittäin keskeinen pääperiaate, joka tämänkin lain yhteydessä on kyllä käytävä vielä selkeyttävästi läpi, on ministeriöiden sektoripolitiikan alueulottuvuus, joka tulee entistä tärkeämmäksi: miten sektoripolitiikan räätälöinti erityyppisiä alueita varten saadaan tehostamaan voimavarojen käyttöä ja politiikan vaikuttavuutta. Painopisteen on siirryttävä ohjelmapolitiikasta vuorovaikutteiseen neuvottelupolitiikkaan. Tähänhän tämä strateginen ohjaus, maakuntaliittojen rooli yhdessä eri ministeriöiden ja keskushallinnon virastojen kanssa tähtää ja tietysti myöskin alueellisten toimijoiden selkiytyvään yhteistyöotteeseen.

Paikallistason merkitys tulee kasvamaan, ja laadullisten tekijöiden kehittäminen on strategista pitkän aikavälin pitkäjänteistä toimintaa, jota kvartaalitalous ei tue. Tässä asiassa vielä on korostettava juuri seutujen roolia, joka on kasvava, ja valtion ja seutujen ja sektoriministeriöiden kumppanuutta. Tällä puolella tietysti tämän lain täytäntöönpanossa ovatkin ne kriittiset pisteet. Itse asiassa, kun vielä rakennettiin superministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, tähän tilanteeseen, niin on kuitenkin vielä eri ministeriöiden yhteistyötä muun muassa osaamiskeskusten ja klustereiden toteuttamisessa vielä hiottava. Tässähän tulee työ- ja elinkeinoministeriön ja opetusministeriön keskeinen koordinaation tarve muun muassa korostumaan.

Maakuntaliittojen rooli on murroksessa, kuten totesin, erityisesti kaupunkiseutujen kasvavan merkityksen ja verkostotalouden kehittymisen takia, ja on ikävää, että tässä aluehallinnon uudistamishankkeessa ei ole käsitelty tästä näkökulmasta maakuntaliittojen roolia ja muuttuvaa tehtävää. Ei ole myöskään uskallettu pohtia maakuntajaon uudistamisen tarpeita. Maakunnat ovat pääsääntöisesti liian pieniä pystyäkseen vastaamaan avoimen talouden kehittämishaasteisiin. Lisäksi maakuntien suuri lukumäärä jarruttaa toiminnallisten seutujen tehokasta yhteistyön organisointia yli maakuntarajojen. Maakuntien rajat uhkaavat muodostua esteeksi toiminnallisten seutujen syvenevälle yhteistyölle. Tämän takia seutujen toimijoiden on pystyttävä luomaan strategiat kehityskäytävien vahvistamiseksi. Poliittisesti, valitettavasti, keskustapuolue ei ole tämän lain valmistelussa omannut valmiuksia arvioida maakuntajakoa nimenomaan tältä operatiiviselta näkökulmalta.

Kun liittojen roolia pyritään vahvistamaan, olisi myöskin niitten alueellista kattavuutta ja toimintakykyä pitänyt parantaa. Tässä on myös se ongelma, että kun vanhaa maakuntajakoa jatketaan, niin se jossain määrin menettää merkitystään suurkuntien ja suurkaupunkien muodostumisen tilanteessa. Syntyy aika erikoinen tilanne sen lisäksi, että meillä on myöskin alueita, joissa on tarpeettomasti jopa elinkeinoelämän kansallisten avainklustereiden toteuttamisessa ongelmia siinä, millä tavalla eri te-keskukset, eri alueet tänäkin päivänä saavat koordinoitua. Kun tämän maan selviytyminen tulee olemaan kiinni kansallista strategiaa ja alueellista kehitystä tukevien ylimaakunnallisten hankkeiden luomisessa ja eteenpäinviemisessä, ei joku Viitostie ole vain pätkä Pohjois-Savossa tai Etelä-Savossa, ei Savon rata ole joku pätkä jossain, vaan se on kokonaisuus. Tällä tavalla, jollei meillä tätä näkökulmaa vahvisteta, ei myöskään talouden nousu lähde myönteisesti kehittymään.

Myöskin olen pahoillani, että Paras-hankkeen ja terveydenhuollon rakenteiden osalta ei tässä yhteydessä ole kovin suurta arviointia tapahtunut. Minusta kuitenkin pitäisi ehdottomasti katsoa, millä tavalla nämä keskeiset alueelliset perusturvapalvelut organisoidaan. Maakuntien liitoilla ja maakuntavaltuustoilla pitää olla myöskin aktiivinen rooli ja vastuu katsoa näiden tehtävien järjestymistä.

Täällä on myös viitattu ympäristöhallinnon järjestelyyn. Aikoinaan pelkäsin, että ympäristöhallinnosta tehdään maa- ja metsätalousministeriöalisteista, vähän niin kuin MTK:n johtamaa hallintoa. Kyllä tässä pikkusen se vaara edelleenkin on, kun varsinkin tietää, että muun muassa kasvustrategioiden ja kaivostoiminnan suunnitelmien takia EU:ssa suunnitellaan myöskin jopa löyhiä menettelytapoja, mennään jopa Natura-alueille. Tämän tyyppisiä EU:n tiettyjä asiakirjoja on ollut suuressa valiokunnassakin käsittelyssä. Myöskin tuottavuusohjelman ja työsuojelun tosiasiallinen yhteisvaikutus merkitsee kaventumista näiden tehtävien toimintakyvyn osalta.

Herra puhemies! Lopuksi puutun lyhyesti myös poliisihallintoon. Poliisin johtamisjärjestelmien pitäisi olla selkeät. Tämä ongelma tiedostettiin viime kaudellakin. Silloin puhuin tästä sivustaohjauksen poistamisesta, lääninportaan poistamisesta, selkeämmästä operatiivisesta toiminnasta — poliisiylihallitus jnp. — uuden rakenteen pohjalle. Nyt on vaara, että syntyy uusia hallintotasoja ikään kuin tämän sivustaohjauksen mahdollistamiseksi. Ei ole riittävää selkeätä porrastusta tältä osin. Tämä asia kyllä vaatii myöskin jatkoselvitystä.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistaminen on perusteltua. Suomessa on tarpeen virtaviivaistaa ja koota yhteen monitahoista ja monilukuista aluehallintoa. On myös helppo yhtyä aluehallintouudistuksen yleistavoitteeseen, että pyrkimyksenä on luoda kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksekkaasti toimiva aluehallinto. Aluehallinnon on pystyttävä vastaamaan hyvin asiakkaiden erilaisiin ja monimutkaisiin palvelutarpeisiin ottaen samalla huomioon toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset. Kuinka hyvin tässä onnistutaan, se jää nähtäväksi.

Moni hyvä uudistus on pilattu turhalla kiireellä. Aikataulu tämänkin uudistuksen toteuttamiselle on äärettömän tiukka. Mielestäni nyt ei pitäisi hosua, vaan aikaa täytyy ottaa huolelliseen valmisteluun, jotta saadaan aikaan hyviä ja kestäviä ratkaisuja. Toisaalta tässä aluehallintouudistuksessa minua askarruttaa se, miten uudistusta on tarkoitus jatkaa. Nyt tämä hanke jää pahasti puolitiehen. Nykyistä maakuntajakoakaan ei ole millään tavalla uskallettu kyseenalaistaa. (Ed. Satonen: Syytä olisi!)

Tässä hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että maakuntien liittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä vahvistetaan ja lisätään. Liitoille ollaankin siirtämässä vetovastuuta pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden alueellisessa ennakoinnissa, alueellisten liikennejärjestelmäsuunnitelmien laadinnassa sekä laaja-alaisten luonnonvaroja ja ympäristöä koskevien alueellisten kehittämissuunnitelmien valmistelussa. Lisäksi maakuntien liitoille on tarkoitus siirtää eräitä nykyisin lääninhallituksille kuuluvia opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen rakennerahastotehtäviä. Nämä tehtävät epäilemättä soveltuvat hyvin maakuntien liitoille, mutta itse olisin odottanut huomattavasti merkittävämpää tehtävien siirtoa. Näidenkin tehtävien osalta on toki tarpeen määrittää päätösvalta ja vastuut selkeästi.

Edellä esitettyjen tehtävien siirtoa tärkeämpänä pidän maakuntaohjelmien ja niiden toteuttamissuunnitelmien aseman vahvistamista. Maakuntaohjelmista on luotava maakunnan kehittämistä ohjaava asiakirja, johon kaikkien maakunnan toimijoiden tulee sitoutua. Samanaikaisesti maakuntaohjelmista ja niiden toteuttamissuunnitelmista maakuntien ja valtion välillä käytävä neuvotteluprosessi on täysin uudistettava aidoksi ja merkittäväksi neuvotteluksi. Nythän nämä keskustelut ovat olleet mitäänsanomattomia kahvittelutapaamisia. Tässä asiassa täytyykin ottaa aivan uusi ote.

Aluehallintouudistuksen yhteydessä pitää huolehtia myös siitä, että hallitusohjelman mukaisesti maakunnan kehittämisrahaan tehdään vuosittain merkittävä tasokorotus. Erityisen tärkeä maakunnan kehittämisrahan korottaminen on tulevina vuosina, kun EU:n rakennerahastojen määrä todennäköisesti entisestäänkin pienenee, joillakin alueilla saattaa loppua kokonaankin.

Maakunnan liittojen yhteistoiminnan järjestämiseksi maa esityksen mukaan jaetaan 9:ään liittojen yhteistoiminta-alueeseen. Esityksessä tuodaan varsin yleisellä tasolla esiin niitä asioita, joita yhteistoiminta-alueilla mahdollisesti tehtäisiin. Koska tämä tehtäväkenttä on varsin epäselvä, on vaikea ottaa kantaa yhteistoiminta-alueiden hallintomalleihin. Yhteistoiminnan tiivistäminen maakuntien kesken on sinänsä perusteltua, mutta pidän tärkeänä myös, että yhteistoiminta-alueet eivät muodosta maahamme uutta hallintotasoa, joka kaventaa nykyisten maakuntavaltuustojen päätäntävaltaa. Lähtökohtaisesti yhteistoiminta-alueiden hallinnon pitäisi olla mahdollisimman kevyt ja yksinkertainen, esimerkiksi joko maakuntavaltuustojen tai maakuntahallitusten yhteispäätäntämenettely.

Aluehallintovirastojen osalta haluan todeta, että on tärkeää sijoittaa aluehallintoviraston toimintoja tarkoituksenmukaisella tavalla eri puolille toiminta-aluetta. Vain näin voidaan taata kansalais- ja asiakaslähtöisesti tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että jokaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle laaditaan oma strateginen tulossopimus kaikkien vastuualueiden osalta. Ympäristöasioiden merkitys tulee tulevaisuudessa korostumaan. Niinpä alueiden tasapuolisen kehittämisen ja ympäristötehtävien kannalta en ymmärrä, että 13 keskuksessa on ja 2:sta puuttuu ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue. Satakunta on toinen, josta se puuttuu, vaikka perusteita kyseiselle vastuualueelle juuri Satakunnassa on yllin kyllin. Mielestäni eduskunnan tätä hallituksen esitystä käsitellessään tulee tehdä selkeä linjaus siitä, että jokaisessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Valtionhallinnon uudistaminen alkoi jo 1980-luvun lopussa. Silloin tavoitteena oli yksinkertaistaa valtionhallintoa. Sittemmin on tapahtunut myös päinvastaista kehitystä. Vappua edeltäneellä viikolla käsiteltiin poliisihallinnon perustamista. Niin ikään on perustettu Ratahallintokeskus ja Rautatievirasto ja juuri nyt valmistaudutaan Merenkulkulaitoksen väylätoimintojen, Tiehallinnon ja Ratahallintokeskuksen yhdistämiseen uudeksi Väylävirastoksi. Ajoneuvohallintokeskuksesta, Rautatievirastosta, Ilmailuhallinnosta sekä Merenkulkulaitoksen meriturvallisuustoiminnon yhdistämisestä tulee Liikenteen turvallisuusvirasto. Tuntuu siltä, että organisaatiolaatikkoja piirretään liiankin innokkaasti, kun olennaisempaa olisi trimmata valtionhallinnon prosesseja ja toimintakäytäntöjä. Kun prosessit ja toimintakäytännöt ovat kunnossa, siitä hyötyvät myös kansalaiset.

Arvoisa puhemies! Myös valtion paikallishallinnossa on tapahtunut isoja muutoksia, mutta muutosten seurauksia on analysoitu vähän. Meillä käräjäoikeuksia, ulosottotointa, poliisia ja maistraatteja on keskitetty vauhdilla maakunnallisiin keskuksiin. Näin on huolehdittu siitä, että valtionhallinnolle välttämätön paikallisten olosuhteiden tuntemus on häviämässä kokonaan, kun hallinto etääntyy kansalaisista. On myös uhattu, että työvoima- ja elinkeinotoimistoja sekä Kansaneläkelaitoksen paikallisia toimistoja ajetaan alas ja että toiminnot siirretään maakunnallisiin keskuksiin. Organisaatioita on uudistettu kovaa vauhtia.

Suomessa on työvoima- ja elinkeinokeskusten perustamisesta lähtien keskusteltu niiden hyödyllisyydestä. Keskuksia on arvosteltu siitä, että niitä johdetaan hallinnonalakohtaisesti. On työministeriön, elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä Tekniikan kehittämiskeskuksen johtojärjestelmät, ja kun tähän kokonaisuuteen liitetään vielä tiepiirit ja ympäristökeskukset, on mukana kuuden eri hallinnonalan johtojärjestelmää. Osastoja ja päällikköjä tulee lisää, mutta keskuksen johtamisesta tulee erittäin vaikeata.

Arvoisa puhemies! Olisi tärkeätä, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset saisivat toimia nykyistä vapaammin ilman ministeriöiden liekanaruja. Keskukset ovat tehneet hyvää työtä alueellisten tarpeiden ja olosuhteiden kartoittamisessa, mutta kehittämistyö yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa ei ole aina kovinkaan päämäärätietoista. Niin valtion paikallishallinnon kuin aluehallinnonkin muutosta selitetään tietojärjestelmien hyödyntämisellä sekä sähköisen asioinnin ja palvelujärjestelmien kehittämisellä. Vaikka sähköinen asiointi on tärkeä osa valtionhallinnon palvelua, on tärkeätä, että henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen perustuva asiointi ja palvelu turvataan. Henkilökohtaisen asioinnin pitää olla mahdollista siellä, missä valtionhallinto on. Sähköisen asioinnin osalta on tärkeätä pitää huolta siitä, että se myös toimii.

Palaan siihen, mistä lähdin: Kun puhutaan palvelukanavista, puhutaan palveluprosesseista. Onkin erittäin tärkeätä, että työvoima-, elinkeino- ja ympäristökeskuksia uudistetaan prosesseiltaan hallintovirastosta asiakaslähtöisiksi ja asiakkaan tarpeisiin vastaaviksi. Valitettavasti hallinnonaloilla ei ole riittävästi osaamista toiminta- ja palveluprosessien kehittämisessä. Onkin tärkeätä, että valtio hyödyntää saatavilla olevaa asiantuntemusta.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Edessämme on totisesti historiallinen uudistus, ja sen merkittävyydestä kertonee jotain se, että uudistus edellyttää noin 250 lain ja 1 200 säädöksen muuttamista. Lisäksi lakkautetaan noin 400 vuotta maatamme palvellut lääninhallinto sekä maaherrainstituutio. No, nyt eletään vuotta 2009 ja Suomi tarvitsee uudistuksia. Nykyaikaa on hallinnoitava aikaamme sopivilla malleilla joustavasti ja tehokkaasti. Haasteita asettavat toki paitsi maamme koko ja väestön vähyys myös julkisen sektorin moninaiset vastuut. Elämme palveluyhteiskunnassa, ja palveluiden on toimittava. Uudistus on kuitenkin askel, ensimmäinen askel, ei siis välttämättä täydellinen tai riittävä, mutta alku, askel oikeaan suuntaan.

Olen tarkastellut uudistusta tässä vaiheessa lähinnä maakuntien liittojen näkökulmasta, ja haluan tuoda esiin muutamia seikkoja. Ensinnäkin esitys tuo paljon hyvää. Maakuntien liittojen roolin ja aseman vahvistaminen ja lisääminen aluekehitystyössä samoin kuin maakuntien liittojen ja valtion aluehallinnon yhteistyön edistäminen tukevat aluehallinnon tehokkuutta ja tuloksellisuutta ja antavat mahdollisuuden asiakas- ja tarvelähtöisemmälle toiminnalle. Maakuntien liittojen roolin vahvistaminen on perusteltua myös siksi, että niiden päätöksenteko perustuu kansanvaltaan ja alueiden asukkaiden tahdon kuulemiseen. Uudistus on kuitenkin jäämässä toivottua suppeammaksi, ja muun muassa maakunnan liiton rooli ja tehtävät aluehallinnon ohjauksessa sekä ohjauksessa käytettävien asiakirjojen merkitys ja velvoittavuus kaipaavat selkeyttämistä.

Myös maakuntien liittojen määrää olisi ollut tarpeen tarkastella, jotta niiden rooli aluekehittämistyötä kokoavana ja yhteensovittavana viranomaisena aidosti vahvistuisi. Ministeri Kiviniemi on täällä useaan otteeseen keskustelun aikana vedonnut siihen, ettei kuulemisissa esitetty minkäänlaisia yhdistämistarpeita. Hieman kummastuttaa, kun luen Uudenmaan liiton lausuntoa, jossa muun muassa todetaan, että ainakin pitkän aikavälin tavoitteeksi olisi tarkoituksenmukaista asettaa maakuntien yhdistäminen väestöpohjiltaan riittävän suuriksi. Tämä on kuitenkin selkeä esimerkki siitä, että tämänsuuntaisia viestejä on tullut.

Maakuntien liittojen toimivallan vahvistaminen aluekehitystyössä on hyvä tavoite. Esitetyssä muodossaan se on kuitenkin jokseenkin ongelmallinen. Maakuntien liittojen tehtävä olisi jatkossa osallistua aluehallinnon viranomaisten strategiseen ohjaukseen, mutta tämä tarkoittaisi vain maakuntaohjelmien ja toteuttamissuunnitelmien huomioimista. Esityksen mukaan päätökset nimittäin tehtäisiin ministeriöiden keskinäisissä neuvotteluissa kuulematta maakuntien liittoja ja liiton kannan huomioon ottaminen jäisi vain päättävien elinten harkinnan varaan.

Kuten jo debattiosuudessakin toin esiin, uudet tehtävät maakuntien liitoille ovat perusteltuja, mutta niillä on eittämättä vaikutuksia myös kustannuksiin, ja se on seikka, joka on tärkeää huomioida, jotta kustannukset eivät hallituksemme hyvän linjan vastaisesti valu jäsenkuntien maksuosuuksiin.

Esitys sinänsä on saanut kritiikkiä myös siitä, että se on monitulkintainen ja sisältää kokonaan ilman tulkintaa jääviä ilmaisuja ja että se on kirjoitettu monimutkaisesti ja epäselvästi. Nämä ovat seikkoja, joihin on varmasti syytä sisällön ohella myös jatkokäsittelyssä kiinnittää huomiota, jotta tämän hyvän uudistuksen tulkinnoissa ja käytännön soveltamisissa ei jouduta ongelmiin.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käytin jo viime viikolla tämän asian lähetekeskustelussa varsinaisen puheenvuoron, jossa totesin sen, että minusta ainakin näyttää siltä, että tämä esillä oleva uudistuspaketti vastaa erittäin hyvin alkuhankkeen kolmea keskeistä päätavoitetta. Mutta tässä puheenvuorossa itse asiassa haluaisin kiinnittää huomiota kahteen erilliseen asiaan, jotka tässä ovat aiemmin tulleet esille: toinen on tuo maakuntien määrä, mutta ensimmäinen on sitten tämä keskustelu ympäristöhallinnosta kaiken kaikkiaan eli siitä, millä tavalla ympäristöhallinto suhteutuu tähän muutokseen.

Ainakin minulla itselläni on se kokemus, että ympäristöhallinto itse on aika innostunut tästä uudistuksesta. Siellä katsotaan, että ilmasto- ja energia-asiat ovat aivan oikein korostuneet eli on hyvä, että ympäristöhallinto tulee ikään kuin muun aluehallinnon kanssa samaan pöytään. Minä ainakin ymmärrän sillä tavalla, että tämän muutoksen myötä ympäristöhallinnon painoarvo voi myös kasvaa eikä se voi vain menettää vaikutusvaltaansa.

Mutta sitten tämä maakuntien määrä, johon monessa puheenvuorossa on kiinnitetty huomiota: Meillä on tietysti erilaisia maakuntia. Oleellista on, että maakunnat eivät käperry itseensä vaan tekevät mahdollisimman mittavaa tarvittavaa yhteistyötä ympäristönsä kanssa. Mutta minusta on myös muistettava se, että maakunnat muodostuvat alhaalta päin, ihmisten yhteistoiminnan, historian ja tulevaisuuden rakentamisen pohjalta. Maakuntia ei ole alun perin muodostettu hallinnon määräyksellä; ne ovat muotoutuneet historialliseen identiteettiin ja lähidemokratiaan pohjautuen toisin kuin esimerkiksi läänit, jotka on perustettu nimenomaan ylhäältä päin, ne ovat ylhäältä määrättyjä. Minä itse näen sillä tavalla, että maakuntien rajat voivat toki muuttua mutta alhaalta päin, silloin kun asukkaat, kunnat, sitä itse haluavat. Eli maakunnan perustana on siis yhteinen historia, perinteet, elämänarvot, osin murre ja yleensäkin samaistuminen. Näitä rajoja ei voi hallinnollisilla päätöksillä juuriltaan muuttaa, ei juuriltaan muuttaa.

Kun maakuntien määrästä puhutaan, ydin on siinä, halutaanko tätä esittämääni yhteisyyttä arvostaa, jolloin hallintokin puhaltaa yhteen hiileen. Itselläni on se näkemys, että jos kaksi maakuntaa tai useampia pakkoyhdistetään, siirtyy perusmaakuntien vastakkainasettelu kärjistyneenä hallinnon sisälle. Tämä näkyy aika hyvin muun muassa EU-ohjelmapolitiikassa kaiken kaikkiaan. Tämä tietysti korostuu etenkin resursseja kohdentavassa kehittämistyössä, ei niinkään valvonnassa ja puhtaassa viranomaistyössä.

Itse näen niin, että me tarvitsemme vahvaa maakuntahallintoa. Ellei ole maakuntien kokoisia kuntia, niin sitten tarvitaan erittäin vahvaa maakuntahallintoa, jolla on entistä enemmän alueen kehittämisvaltaa ja ohjausvaltaa valtion aluehallinnon osalta. Eli itse näen, että maakuntien valta voisi olla vieläkin vahvempi valtion aluehallintoon päin kuin mitä tässä itse esityksessä on. Perustelen tätä sillä, että en usko, että maakunnissa kaiken kaikkiaan tehdään alueitten kannalta yhtään sen huonompia päätöksiä kuin ministeriöissäkään. Eli itse en ole kovinkaan innostunut näistä puheenvuoroista, joissa pohdiskellaan maakuntien määrän vähentämistä. Tämän täytyy lähteä sieltä alueelta itsestään päin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Itse olen kohtuullisen pienestä maakunnasta, jossa olen maakuntahallituksessa ollut vuodesta 1994, ja voisi sanoa, että ne resurssit, joita maakuntahallituksilla ja maakunnalla, tässä tapauksessa Kymenlaakson maakunnalla, on, ovat aika vähäisiä, eli kun lisätään tehtäviä, pitäisi sitten vastaavasti lisätä resursseja.

Mutta muutamia huomioita tähän keskusteluun. Tässä on ollut hyviä debatteja, ihan kaikkia ei ole pystynyt toteamaan debatin yhteydessä. Mutta ministeri Kiviniemelle kuitenkin se, kun hän ihmetteli näitä puheita luonnonvaraministeriöstä tai muista tällaisista vahvoista ministeriöistä, että kyllä siinä tilanteessa tietysti pitää muistaa se, että ministeri Anttila todella käytti vuosina 2007—2008 nämä puheenvuorot, joissa hän puhui lämpimästi tällaisesta luonnonvaraministeriöstä, joka sulauttaisi ympäristöministeriön myös sisäänsä.

Todella täällä puhuttiin paljon myös siitä kritiikistä, joka on kohdistunut tähän aluehallintoon. Ministeri Pekkarinen koetti ohittaa sitä kritiikkiä. Mielestäni kyllä vihreiden puolelta lähinnä ed. Pulliainen oli se, joka pystyi selkeästi kritisoimaan, ja ed. Hautala sitten vähemmän tätä aluehallintovirasto-, allu- ja ely-maailmaa, johonka ollaan menossa. Ed. Söderman viittasi vihreiden kritiikkiin, mutta se on kyllä ollut kohtuullisen vähäistä.

Mutta kaiken kaikkiaan, puhemies, tähän hallituksen esitykseen kyllä nyt valiokuntien pitää pystyä ottamaan hyvin tiukkaa kantaa ja myöskin analysoimaan sitä ja toivon mukaan riippumatta hallituspuolueasemasta käsittelemään tätä merkittävää, laajaa esitystä riippumattomasti, niin että me voisimme parantaa sitä täällä eduskunnassa.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aluehallinto on asia, josta syntyy aina erilaisia näkemyksiä. Muistamme, miten edellisen aluehallinnon uudistuksessa näitä näkemyksiä tässä salissa käytiin läpi. Oma näkemykseni aluehallinnosta on, että sen lähtökohtana on oltava alueiden kehittäminen alueiden omista lähtökohdista käsin. Sen tulee palvella alueiden elinkeinoelämän, ympäristön ja ennen kaikkea asukkaiden etuja, ei niinkään jonkun poliittisen ryhmän etuja, joka aluehallinnon uudistuksessa näyttää asettuvan kulloinkin vallassa olevien puolueiden tahtoa palvelemaan. Uskon, että näin on tässäkin uudistuksessa, kun sitä ryhdytään analysoimaan. Hallituksen parhaat voimat asiantuntijoilla lisättynä ovat muotoilleet sen omien tarpeidensa mukaisesti. Työelämässä pitkään mukana olleena kannan tässä aluehallintouudistuksessa huolta toisaalta elinkeinoelämän ja toisaalta suorittavan henkilökunnan asemasta. Tähän aluehallinnon uudistukseen liittyy nimittäin työsuojelupiirejä koskeva uudistus, jota seuraavassa kritisoin.

Työsuojelu on nyt tämän hankkeen viranomaisista selkeä poikkeus, koska työsuojelupiirien tehtävä on täysin paikallisviranomaisen työtä, yksittäisillä työpaikoilla ja työpisteissä tapahtuvaa työsuojelusäädösten valvontaa eikä minkään muun viranomaisen tai organisaation hallinnointia, kuten on asianlaita aluehallintovirastoihin koottavien muiden viranomaisten osalta. Työsuojeluvalvonta ei siis ole aluehallintoviranomaisten toimintaa siten kuin aluehallintoviranomainen määritellään muun muassa nyt käsittelyyn tulleen aluehallintolain perusteluissa. Työsuojelun osalta on uudistuksessa jouduttu tekemään siksi lukuisa joukko poikkeuksia, jotta voitaisiin säilyttää työsuojeluvalvonnan kansainvälisiin sitoumuksiin perustuva itsenäinen ja riippumaton asema. Varmuutta siitä, miten nämä poikkeukset todellisuudessa tulevat toimimaan, ei tällä hetkellä ole olemassa.

Aluehallintovirastojen muodostaminen vaikuttaa työsuojeluvalvontaa heikentävästi muun muassa seuraavin perustein. Valvonta ja sen ohjaus valtakunnan tasolla vaikeutuu ja työsuojeluvalvonta eriarvoistuu Suomen eri osissa muun muassa seuraavilla tavoin: STM:n tulosohjauksen kannalta uudet työsuojelualueet eivät ole kooltaan tarkoituksenmukaisia. Yksin eteläisen aluehallintoviraston alueelle sijoittuu yli 40 prosenttia Suomen työelämän volyymistä. Jäljelle jäävät muut aluehallintoviranomaiset ovat huomattavan pieniä, ja näillä pienillä yksiköillä ja vastuualueilla ammatillinen osaaminen näivettyy, koska laadukas osaaminen tulee vahvistumaan vain Etelä-Suomen suuralueella, jolle kertyy muun muassa erityisosaamista ja erityistehtäviä. Ministeriön tulosohjaus vaikeutuu, ja sidosryhmien vaikutusmahdollisuudet heikkenevät työsuojelun vastuualueiden erilaisuudesta johtuen. Alueiden tulostavoitteet eivät myöskään voi olla eivätkä tule olemaankaan yhteismitallisia edellä mainituista syistä.

Perusosaamisen lisäksi tarkastajilla on oltava myös tiettyjen olojen erityisosaamista. Pienissä yksiköissä tämän erityisosaamisen ylläpitäminen on haavoittuvaa ja vaikeaa, sillä se on usein täysin riippuvaista esimerkiksi yksittäisen henkilön osaamisesta. Yhteistyö keskeisten sidosryhmien ja työmarkkinajärjestöjen kanssa työsuojelun kehittämiseksi hankaloituu jo pelkästään maantieteellisten seikkojen perusteella. Maahan muodostuu todella erilaisia aluehallintoviranomaisia. Luontevan paikallisen ja alueellisen yhteistyön kehittäminen työsuojelun alalla vaikeutuu. Työsuojelupiireissä on pyritty matalaan hallinto-organisaatioon, jotta resursseja on saatu siirrettyä valvontaan. Piirien hallinnossa ei ole käytetty niin sanottua väliportaan johtoa. Mikäli työsuojelun vastuualueet muodostetaan nyt suunnitellulla tavalla, on työsuojelun vastuualueet organisoitava kokonaan uudelleen. Se edellyttää lisää resursseja johtamiseen, mikä on taas pois käytännön valvontatoiminnasta, ellei resursseja selkeästi lisätä, ja tätä tuskin on odotettavissa.

On huomioitava se, että aluehallintovirastossa ei ole käytännössä saatavissa sen enempää suuruuden ekonomian kuin minkään muunkaan toiminnan avulla tavoiteltua niin sanottua synergiaetua muiden viranomaisten kanssa tapahtuvasta yhteistoiminnasta. Lähtökohtana on se, että työsuojeluviranomainen on paikallisviranomainen, jonka tehtäviin ei kuulu hallinnoida toiminta-alueella muita viranomaisia tai organisaatioita, sekä se, että kansainväliset työsuojelua koskevat sopimukset edellyttävät työsuojeluviranomaisen puolueettomuutta ja riippumattomuutta. Kansainvälisen työsuojelujärjestön Ilon yleissopimus n:o 81 määrittelee nämä asiat.

Arvoisa puhemies! On vielä mainittava, että jo noin kymmenen vuotta sitten silloinen hallitus oli antanut eduskunnalle käsiteltäväksi vastaavan sisältöisen esityksen Aluehallinto 2000. Tuolloin eduskunta päätyi muuttamaan hallituksen esitystä ja poisti työsuojelun hankkeesta kokonaan. Keskeisenä perusteena tuolloin oli juuri, että työsuojelupiirit valtion paikallishallintona eivät sopineet koottavien aluehallintoviranomaisten joukkoon. Tämä menettely koettiin työsuojeluhallinnossa ja laajemminkin merkittävänä tosiasioiden sekä kansainvälisten sopimustenkin tunnustamisena. Samalla se mahdollisti nykyaikaisten työsuojelukäytäntöjen merkittävän kehittämisen, jolla on pystytty paremmin vastaamaan työelämässä tapahtuneisiin muutoksiin.

Aluehallintouudistuksen valmistelun aikana on esitetty, että hankkeella saavutetaan merkittäviä synergiahyötyjä. Valmistelun missään vaiheessa ei konkreettisia synergiahyötyjä ole kuitenkaan kukaan esittänyt niin, että työsuojelupiirit tuottaisivat muille viranomaisille synergiaetuja, eikä myöskään niin, että muut viranomaiset tuottaisivat synergiaetuja työsuojelupiireille. Tässä mielessä työsuojelupiirien pakottaminen edellä kuvatulla tavalla erittäin epätarkoituksenmukaiseen aluejakoon on arveluttavaa.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin jäsenvaltioiden aluehallinnossa on suuri variaatio. Ei ole kovin ihmeellistä, että eri maissa sinänsä historia on johtanut erilaisiin ratkaisuihin. Täällä on kuvattu, miten Suomen maakunnat ovat syntyneet ja miten läänien synty niistä poikkeaa.

Edellisessä Vanhasen hallituksessa käsiteltiin aluehallinnon alinta tasoa, kuntaa, ja yhtenä keskeisenä perusselvityksenä, ennen kuin Paras-hankkeeseen lähdettiin, oli 353 kuntaa käsittävä, kymmenen vuotta kattava, varsin perusteellinen tuottavuusselvitys. Tämän seurauksena aika monessa kunnassa ryhdyttiin pohtimaan, miksi meidän tuottavuutemme poikkeaa niin merkittävästi saman kokoisesta, samanlaisissa olosuhteissa toimivasta toisesta kunnasta. Erot tuottavuudessa saattoivat olla peräti 20 prosentin luokkaa.

Laajan yhteiskunnallisen muutoksen läpivieminen on haasteellinen tehtävä. Kysymys on todella muutoksen johtamisesta, ja tässä helposti käydään kahden koulukunnan välistä keskustelua siitä, miten muutos pitäisi tällaisessa yhteydessä viedä lävitse. Osa vannoo täydellisen huolellisen ja laaja-alaisen suunnitelman perään, ja osa on sitten sitä mieltä, että olennaisempaa on tehdä suurpiirteinen suunnitelma ja käynnistää hanke ripeästi.

Erilaisissa tieteellisissä selvityksissä jälkimmäinen näyttää jatkossa yhä useammin tulevan paremmaksi ratkaisuksi, mutta vain yhdellä edellytyksellä, ja se on se, että korjauksiin, muutoksiin ryhdytään välittömästi, kun virheet tai puutteet havaitaan.

Tässä lakiehdotuksessa on varsin hyvä analyysi tilanteesta, ja laki on monessa kohdassa huolellisesti valmisteltu. Kysymykseksi kuitenkin jää se, että vaikka kuinka hyvin olisi suunniteltu, käytännön elämä on usein erilaista eri paikoissa ja Suomen kaltaisessa maassa maakunnat poikkeavat toisistaan niin merkittävästi, että täydellistä toimivaa suunnitelmaa ei ole mahdollista tehdä. Tämän johdosta olisi olennaista, että valtio jatkossa nopeasti seuraisi tilannetta, johon muutos on eri maakunnissa johtamassa, ja ryhtyisi aidosti vertailemaan kunnallishallinnon ja maakuntahallinnon välisiä yhteistoimintaratkaisuja ja hakemaan niistä parhaat käytännöt ja levittämään tätä käytäntöä mahdollisimman laajasti soveltuvin osin.

Suomessa on yksi merkittävä kokeilu, täällä mainittu Kainuun maakuntakokeilu, joka sille alueelle saattaa olla sopiva. Mutta mielenkiintoista on nähdä, että väestöpohjaltaan suurimmat kaupungit ovat selkeästi useita maakuntia monin verroin isompia. Toki on myös myönnettävä se, että Suomen kaksikielisyys asettaa omia haasteitaan ja väestörakenne muutenkin ja alueelliset edut johtavat siihen, että yhtä yleistä mallia on vaikea löytää.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hallinto viime kädessä hinnoitellaan suomalaiseen työhön ja sitä kautta meidän kaikkien elintasosta on kysymys. Jos pitäisi paikkansa täällä esitetty väite, että Suomen hallinto edustaa 50 miljoonan ihmisen hallintoa, uskoisin, että suomalaista työtä olisi käytännössä mahdoton myydä. Totuus lienee se, että Suomessa monet asiat toimivat varsin hyvin ja syrjäisestä sijainnista huolimatta suomalainen työ on käynyt toistaiseksi varsin hyvin kansainvälisillä markkinoilla kaupaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme olla tyytyväisiä. Kaikki muutkin Euroopan unionin jäsenvaltiot sisämarkkinapaineessa kehittävät omaa aluehallintojärjestelmää kiivaasti. Se on niitä harvoja osa-alueita, joissa kansallisesti voidaan tehdä varsin vapaasti vielä päätöksiä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä aluehallinnon uudistamista hyvänä toimenpiteenä, ja tämä on pitkä askel eteenpäin, olkoonkin, että on varmaan myöskin niitä asioita, joissa olisi ollut syytä mennä vieläkin pidemmälle, ja yksi sellainen olisi tämä maakuntajakorakenne. Oikeastaan olen koko ikäni asunut sellaisessa kunnassa, joka on ollut maakuntarajalla, ja olen kyllä joutunut varsin usein käytännössä havaitsemaan sen, kuinka iso raja se maakuntaraja monessa yhteistyössä on. Vaikka juhlapuheissa voidaan puhua, että on helposti mentävä yli maakuntarajan, että näitä raja-aitoja on vähennettävä ja muuta, niin tosiasia on se, että se maakuntaraja on huomattavan iso. Onneksi aikoinaan lääninraja siitä samasta kohdasta jo hävisi ja nyt häviävät koko läänitkin, se on sinänsä ihan positiivista. Mutta tosiaan nyt kun kuntarakenne on varsin voimakkaasti muuttunut ja kuntaliitoksia on tapahtunut paljon, olisi ihan järkevää, että vähennettäisiin maakuntien määrää ja katsottaisiin sitä, mikä on se todellinen suuntautuminen.

Pirkanmaalla on käynyt niin, että erityisesti Satakunnasta, jonkun verran muualtakin, Tampereen vetovoimaisuuden vuoksi useita kuntia on halunnut vaihtaa maakunnasta toiseen, ja se on tietysti silloin yksi tapa, miten asiat hoituvat, mutta kyllä sitten tietysti kysymys kuuluu, kuinka viisasta sitten on se, että vaikka moni kunta katsoo tarpeekseen vaihtaa maakuntaa, siitä huolimatta maakunnat edelleen säilyvät entisellään. Eli toivoisin, että tässä asiassa olisi ollut vähän enemmän rohkeutta, ja ainakin tulevaisuudessa tulisi miettiä, mikä on se tosiasiallinen toimintatapa, jolla voidaan maakuntahallinto kaikkein järkevimmällä tavalla järjestää.

Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin korostaa sitä, kun tämä hallinto käsittää myöskin työ- ja elinkeinokeskuksia ja työ- ja elinkeinotoimistoja, että erityisesti työ- ja elinkeinotoimistojen osalta ei riitä pelkästään se, että niitä on maakuntatasolla, vaan niitä pitää olla myös vanhalla seutukuntatasolla. Toki on myönnettävä, että tämä seutukunta-termi on menettämässä merkitystään, koska monista seutukunnista on tulossa yksittäisiä kuntia, ja se on tietysti sinänsä ihan tervettä kehitystä. Mutta joka tapauksessa niitä olennaisia palveluita, joilla voidaan alueellisesti elinkeinoelämää kehittää, alueella olevien työnhakijoiden asemaa parantaa, tulee säilyttää myöskin maakuntakeskusten ulkopuolella.

Tässä suhteessa olen huolestuneena seurannut sitä trendiä, joka on pyrkinyt voimakkaasti vähentämään esimerkiksi te-toimistojen määrää. Onneksi näin ei ole tapahtunut juurikaan osittain siitä syystä, että siihen on myöskin täältä talosta puututtu. Mutta en pidä sitä varsinkaan tässä tilanteessa, jossa työttömien määrä on huomattavassa kasvussa, millään muotoa viisaana, koska on yleensä niin, että pienissä toimistoissa tunnetaan parhaiten ne lähellä olevat yritykset ja niiden mahdollisuudet työllistää henkilöitä ja myöskin se, millä tavalla voidaan järkevällä tavalla esimerkiksi koulutusasioita järjestää silloin, kun työtä ei ole tarjolla. Pienissä yksiköissä pystytään tämä asia tekemään hyvin tehokkaasti, jolloin pitää myöskin tämä näkökulma tässä huomioida.

Täällä aiemmin ed. Valto Koski kiinnitti paljon huomiota tähän työsuojelupiirien asemaan. Tämä on sellainen asia, jota työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tulee varmasti käsittelemään varsin perusteellisesti, mutta haluaisin kuitenkin mainita sen, että työsuojelupiirien ja työsuojelutarkastajien erityinen asema, joka perustuu Ilossa tehtyihin sopimuksiin, on tässä esityksessä aivan selvästi tunnustettu. Eli siinä suhteessa on jo myönnetty, että niiden osalta kyse on vähän toisenlaisesta kuin näiden muiden aluehallintoviranomaisten roolista, mutta varmasti on syytä erityisesti sitä asiaa edelleen pohtia, miten taataan se ammatillisen osaamisen riittävä taso myöskin niissä työsuojelupiireissä, joissa tarkastajien määrä on kohtuullisen vähäinen ja myöskin käsiteltävien asioiden määrä on kohtuullisen vähäinen.

Anna-Maja Henriksson /r:

Herr talman, arvoisa puhemies! Minister Pekkarinen tog här i sitt tidigare anförande ställning till frågan om Mellersta Österbottens orientering och därav detta inlägg.

Ministeri Pekkarinen otti omassa puheenvuorossaan kantaa Keski-Pohjanmaan suuntautumiskysymykseen, ja sen takia myös tämä puheenvuoro. Sanotaan yleensä, että rajat ovat rakkautta, mutta se ei ainakaan hallinnossa päde. Hallinnossa rajat ovat usein esteitä. Kun uudistuksia lähdetään tekemään, päämääränä pitäisi olla järjestelmän parantaminen suhteessa vanhaan, ja nyt voi Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla käydä päinvastoin.

Tällä hetkellä Pohjanmaan te-keskuksen toimialue kattaa Pohjanmaan sekä Keski-Pohjanmaan maakunnat ja te-keskuksen päätoimipaikka sijaitsee Vaasassa. Keskuksella on sivutoimipiste Kokkolassa. Tällä alueella runsaalla 60 prosentilla on suomi äidinkielenään ja vajaat 40 prosenttia puhuu ruotsia. Palvelut toimivat erittäin hyvin molemmilla kotimaisilla kielillä. Etenkin Kokkolan ja Pietarsaaren kaupunkien välillä on toimiva yhteistyö, jonka synergiavaikutukset näkyvät useimmilla yhteiskuntasektoreilla.

Elinkeinoelämä, koulutus ja julkinen sektori ovat perinteisesti tehneet yhteistyötä ja verkostoituneet etelän suuntaan. Pohjanmaan kauppakamarin toimialueeseen kuuluu myös Kokkola. Uudistuksen yhtenä päätavoitteena on palvella elinkeinoelämää, ja jos tällä myös todella tarkoitetaan jotain, niin pitäisi myös kuunnella elinkeinoelämää. Kauppakamarin teettämän selvityksen perusteella suuri enemmistö yrityksistä niin Kokkolan, Pietarsaaren kuin Vaasan seudulla on selkeästi sitä mieltä, että suuntauksen tulee olla etelään päin.

Pendelöinti, siis työmatkailu, Kokkolan ja Pietarsaaren seudun välillä on yleistä. Yhteinen työssäkäyntialue on iso ja se on aktiivinen. Koulutusyhteistyötä näillä seuduilla on paljon niin ammattikoulu- kuin ammattikorkeakoulupuolella. Sen lisäksi Kokkolalla ja Pietarsaarella on tänä päivänä yhteinen pelastusalue sekä vuodenvaihteesta lähtien myös yhteinen poliisipiiri. On perusteltua kyllä tässä vaiheessa nyt kysyä, miten näiden ohjaaminen onnistuisi tulevaisuudessa kahdesta eri aluehallintovirastosta käsin.

Ministeri Pekkarinen toi esiin omassa puheenvuorossaan, että ainoastaan maakunnan näkemystä pitäisi kuulla. Kysynkin, minkä takia sitten pyydetään ylipäänsä lausuntoja yli 30 taholta, jos ei ole aikomusta kuunnella heitä. Ja kun kerran valtaosa heistä on sitä mieltä, että suuntautumisen pitää olla etelään päin, niin herää kysymys, onko se demokraattisessa valtiossa oikein, että silloin kuullaan vain yhtä tahoa.

Tässä myös on syytä huomauttaa, että ruumiita emme halua nähdä tässä keskustelussa. Asiahan on vielä auki hallituksessa. On kuitenkin paikallaan todeta, että myös Vaasan vaalipiirin kansanedustajista suuri enemmistö on etelän puolella. Sitten on vielä niin, että jos kaikki nämä asia-argumentit eivät riitä, sitten pitäisi ruveta miettimään, mitä perustuslaki sanoo.

Det är nämligen så att enligt vår grundlag så har vi språkliga rätttigheter som är tryggade i lagen. Och det är alldeles klart att om 6 300 svenskspråkiga ska hänföras till ett samarbetsområde där de sedan kommer att ingå i en sammansättning med över 400 000 invånare och de själva blir en liten minoritet på kanske 1,5 procent, så kommer inte de språkliga rättigheterna att kunna uppfyllas så som lagen kräver.

Av den anledningen hoppas jag att regeringen och föredragande ministern ännu, när man ska ta ställning i den här frågan, bedömer huruvida Finland ska utmärka sig som en stat som går på gränsen och som prövar vad som är grundlagsenligt och kanske också vad som förenligt med de konventioner som vi har gått in för att följa, eller om Finland vill vara ett land som i alla hänseenden också självt klart och tydligt i sin egen lagstiftning tar i beaktande grundlagen och de språkliga rättigheterna.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallintomalli, -järjestelmä, Suomessa on mielestäni aikansa elänyt. Meillä on kuntia, seutukuntia, maakuntia, läänejä ja valtion keskushallintoa, ja näihin kaikkiin sisältyy paljon päällekkäisyyttä. Näkisin, että tulevaisuudessa järjestelmän tulisi rakentua kahden navan, valtion keskushallinnon ja kuntien itsehallinnon, välille. Valtionhallinnon tulisi jatkossa jakaantua enemmänkin asioiden kuin alueiden ympärille. Jos tässä välissä tarvitaan maakuntaliittoja, niin kun täällä keskustelussa on tullut esiin niiden määrä, näkisin, että nykyinen jako ja määrä kuitenkin ovat oikeanlaiset, mutta sikäli kuin ajatuksia maakuntien yhdistämisestä on esitetty, niin toivotan sekä pirkanmaalaiset että varsinaissuomalaiset tervetulleiksi asioimaan Poriin.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhtenä suurimpana huolena tässä keskustelussa on ehdottomasti ollut ympäristöhallinnon integrointi muihin hallinnonaloihin. Itse näkisin, että se sisältää varsin suuren mahdollisuuden, nimittäin käytännön elämä on osoittanut sen, että useimmiten luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun suurimpia esteitä on nimenomaan se, että näitä tavoitteita ei ole huomioitu muilla hallinnonaloilla. Vaikka nyt sanon, että tämä sisältää suuren mahdollisuuden, niin toki on ymmärrettävä, että yhtä lailla tämä sisältää valtavan suuren vastuun, aiempaa suuremman vastuun eli vastuun siitä, että huolehditaan, ettei tämä ympäristöhallinnon ala jää muiden hallinnonalojen jalkoihin.

Minusta eduskunnan pitäisi kaikkein eniten kantaa huolta siitä seuraavassa budjettikäsittelyssä, että nyt ympäristöministeriön budjettikehys on aleneva. Tätä on perusteltu nimenomaan sillä, että ympäristökeskukset tämän uudistuksen yh-teydessä siirretään TEM:in alaisuuteen. Minusta nyt on huolehdittava siitä, että tämä ympäristöministeriön hallinnonalalta vähennetty rahamäärä tulee käytettyä ympäristökeskusten toimintaan ja siihen tarkoitukseen, mihin se on alun perin tarkoitettu, vaikka tämän rahasumman uusi koti on nykyään TEM.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ympäristökeskusten ja ympäristöhallinnon asia on aiheuttanut paljon keskustelua, ja olen hyvin samaa mieltä ed. Karpelan kanssa siitä, että tässä on myös hyvät mahdollisuudet toimia ja nähdä ennen muuta niin, että emme näkisi tulevaisuudessa näitä eri toimijoita erillisinä yksiköinä vaan niin, että ne ajattelisivat yhdessä yhä parempaa Suomea Euroopassa. Me joudumme ajattelemaan entistä enemmän niin, että emme enää voi ajatella pelkästään yhtä maakuntaa taikka kahta maakuntaa Suomessa taikka läänejä, vaan sellaista Suomea, joka voisi menestyä entistä paremmin Euroopassa. Siinä mielessä näen tässä kyllä hyvät mahdollisuudet.

Itse olisin ollut valmis menemään tässä hivenen pidemmällekin. Teimme aivan oikeita ratkaisuja, mutta esimerkiksi maakuntien määrässä olisin ollut valmis siihen, että niitä olisi eurooppalaisessa Suomessa voitu hyvin vähentää. Tuon, jonka päivällä jo nostin esille, huolen kirjastojen, liikunnan ja nuorisotoimen asemasta tässä kokonaisuudessa tai sijoittumisesta näihin uusiin toimiin, haluan edelleen nostaa esille ja toivon, että siihen nyt tämän asian jatkokäsittelyssä kiinnitetään erityistä huomiota.

Erityisen tyytyväinen olen myös siihen, että täällä yrittäjyys nousee hyvin vahvasti esille. Esityksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toiminta-ajatuksena olisi ennen muuta tukea tätä alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä näillä alueilla. Tässä tarkoituksessa keskus edistäisi muun muassa yrittäjyyttä. Ennen muuta, niin kuin tässä esityksessä todetaan, asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimivalla aluehallinnolla on keskeinen merkitys yritysten toimintaedellytysten parantamisessa ja niiden kehittymisen kannalta. Tähän kannattaa erityisen suurta huomiota nyt näitä uusia toimijoita pystyyn laitettaessa kiinnittää huomiota.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuon ihan omana henkilökohtaisena näkemyksenäni esille sen, että on hyvä, jos hallinto omaa kasvot, silloin hallinto voidaan tuntea omaksi ja läheiseksi. Aikanaan maaherrat olivat hyvin tärkeitä maakunnan identiteetin kannalta. Heidän henkilönsä ja persoonansa edusti maakuntaa, ja tällä on oma merkityksensä, että hallinnolla on kasvot. Kun hallinnonuudistus läänien osalta tapahtui aiemmin, tulivat vielä nämä nykyiset suurläänit ja silloin osaltaan lääninhallinto etääntyi suuresta osasta kansaa. Mutta jään kuitenkin kaipaamaan sitä, että hallinnolla on läheisyys ja myöskin kasvot. Siinä suhteessa olisin toivonut, että maaherrat olisi voitu käsitteenä säilyttää.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin iloinen siitä, että tämä aluehallintouudistus toteutuu ja näin mittavana. Aikanaan kun läänit lakkautettiin, jouduttiin tilanteeseen, jossa suurläänit tulivat, ja ollaksemme rehellisiä, kuinkahan moni kansanedustajista on käynyt edes oman lääninsä hallintokeskuksessa asioimassa. Harvempi meistä ja ne henkilöt, jotka eivät hallinnon kanssa yleensä ole tekemisissä, ehkä tuskin koskaan tämän nykyisen lääninjaon aikana. Elikkä tämä kehitys on tervettä. Toivottavasti tulevaisuudessa päästään siihen, että todellista määräysvaltaa näille alueille annetaan yhä lisää, ja myös siihen, että ei kysymys ole pelkästään ministeriön ohjauksesta, vaan alueille annetaan myös toimintamäärärahoja niin, että oman alueen kehittämistä pystytään aidosti viemään eteenpäin myös rahojen muodossa.

Tärkeää olisi saada sillä keinoin maakunnalliset vaalit, että nämä maakunnalliset päättäjät valittaisiin vapailla vaaleilla, jotta tämä yhteys kansaan olisi aivan aito. Nykyisessä maakunnallisessa päätöksenteossa mielestäni on ihan ihmeellinen ympyrä esimerkiksi tämä myr, maakunnallinen yhteistyöryhmä, koska siellä kuitenkin luottamushenkilöillä on vain vähemmistöosuus siinä toimielimessä. Sen sijaan virkamiehillä on siinä enemmistö. En näe sitä hyvänä kehityksenä, koska se nimenomaan kuvastaa silloin ministeriöiden kantaa eikä maakunnan tahtoa. Tähän kehitykseen pitäisi päästä, ja toivon, että kun seuraava uudistus tulee, niin päästään suoriin vaaleihin, päästään aitoon kehittämiseen niin, että alueelle annetaan valtion budjetista myös rahallista panostusta, jota maakunnallisilla päätöksentekoelimillä voidaan ohjata maakunnalle tärkeisiin kohteisiin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten ed. Heinonenkin totesi, niin yrittäjyys on tässä otettu hienosti esille ja se on hienoa kehitystä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Timo Heinonen todisti sen puolesta, mistä me olemme olleet täällä keskustelun alkupuolella erittäin huolissamme: siitä, että ely on nimenomaan elinkeinoelämää edistävä, ikään kuin enemmän yksisuuntainen kuin niin, että se katsoisi laaja-alaisesti alueen etua, että nämä ympäristönäkökulmat tulisivat riittävästi huomioon. Vielä tähän aikaisempaan, ei tähän, vaan aikaisempaan ed. Hoskosen puheenvuoroon viitaten toteaisin, että mitään sabluunamallia ei todellakaan ympäristöluvan suhteen voi noudattaa. Kaikki ympäristökohteet ovat erityiskysymyksiä. Niitä ei voi ikään kuin toistaa jonkun tietyn sabluunan mukaan.