Anne Kalmari /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on siis lakialoite ruuan pakollisista alkuperämerkinnöistä. Aihe on mitä ajankohtaisin. Ruotsissa pohditaan vielä enemmän kuin meillä, onko vappuna tullut juotua sopimattomia. Maidosta löytyi alfatoksiinia, joka on peräisin eläinten rehuna käytetystä pakistanilaisesta riisistä. Suomalainen kuluttajakin on viime aikoina herännyt siihen, että ei ole samantekevää, mitä suuhunsa pistää.

Tämä lakialoite vaatii, että elintarvikkeissa keskeisten raaka-aineiden alkuperämaa pitää näkyä. Tämän pitää koskea kaikkia Suomessa myytäviä tuotteita, tietenkin myös tuontituotteita. Alkuperämaan merkitsemisen tulee koskea myös ammattikeittiöitä. Niissä tuontituotteiden osuus on paljon korkeampi kuin päivittäistavarakaupoissa. Kun tästä aikanaan on valmisteltu lainsäädäntö, voidaan määrätä myös rangaistuksia. Tällä hetkellä törkeistäkään harhauttamisista ei ole seurauksena kuin nuhteita. Elintarvikerikkomuksista ei keplottelijoille juuri sakkoja ole määrätty.

Olen kiitollinen kuluttajien halusta ostaa puhdasta ja turvallista suomalaista ruokaa. Tämä on vain tehty äärettömän vaikeaksi. Vapaaehtoiset merkintäjärjestelmät eivät riitä. Väitän, että suurin osa tästäkin porukasta on tullut harhautetuksi alkuperän suhteen. Juuri kaupassa paistettu voi olla Puolassa ties mistä raaka-aineista leivottu ja vuoden verran pakastettu. Suomalaiselta näyttävässä porkkanapussissa voi lukea takana suurennuslasikoolla: alkuperämaa Puola. Nyt vielä S-ryhmä vaatii suomalaisia vihannesviljelijöitä sirkkalehtipakkauslaatikot jättämään pois ja pakkaamaan tuotteet samoihin mustiin pakkauslaatikoihin, missä espanjalaisia tomaatteja myydään.

On suomenlippua ja suomalaisen sielunmaisemaa maalaavaa mainostekstiä ja kuvaa. On Ainoa, Väinämöistä, isoäitiä, kotisaunaa ja on suomalaiseen suuhun maistuvaa ja "perinteistä" rukiista leipää. Tämä on hämäävää mielikuvamarkkinointia ja törkeää kuluttajan sumuttamista, kun missään näistä tuotteista ei ole kyse siitä, että se olisi suomalainen.

Moni kuluttaja ei ole tietoinen, että esimerkiksi kotimaisella tuotemerkillä Suomessa myytävät Turun Sinappi ja HK:n Amerikan Pekoni tehdään Puolassa, Jenkki-purukumi Turkissa, Elovena-kauramurot Saksassa, Jyväshyvän Paussi-keksit Ranskassa ja Tšekissä sekä Arla Ingmanin raejuusto Ruotsissa. Pirkan Kotimainen meetvursti ei todellakaan ole kotimaasta, vaan lihaa rahdataan EU:n lisäksi muista maanosista, Australiasta asti, mistä vain halvemmalla saadaan. Kuudesosa lihasta tulee jo ulkoa, vaikka kuluttaja luulee syövänsä kotimaista. Suurin osa kalajalosteidemme raaka-aineista tulee ulkomailta. Norjalainen lohi voi tehdä reissun Kiinaan: se pakastetaan mennen tullen, jalostetaan ja myydään tuoreena suomalaiselle kuluttajalle, joka luulee ostavansa lähikalaa. Ruokaa omasta maasta -merkki, siis joutsenlippu, on ainoa tae kotimaisuudesta.

Siis vielä kerran: suomalainen tuttu firma tai kaupan tuotemerkki ei todellakaan ole tae suomalaisuudesta. En hyväksy, eivätkä nämä lakialoitteen 127 allekirjoittajaa hyväksy alkuperän häivyttämistä tuotemerkkien taakse. Eduskunta linjasi viime hallituskauden elintarviketurvallisuusselonteossa ja ruokapoliittisessa selonteossa yksimielisesti, että ruuan alkuperä pitää näkyä pakkauksissa. Oikeus puhtaaseen, turvalliseen ruokaan pitää olla kaikilla, eikä vain pienellä eliitillä. Mitä hyöytä suomalaisella viljelijällä ja jalostajalla on tehdä asiat koko ajan paremmin ja paremmin turvallisuuden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta, jos kuluttaja ei voi edes erottaa, missä ja millä pelisäännöillä tuote on tehty?

Julkisissa ruokahankinnoissa tulee ehdoton laatuvaatimus olla täyttää Suomen lainsäädännön velvoitteet. Lähiruokakerho on levittänyt valmista valtuustoaloitepohjaa kestävien ruokahankintojen suosimiseksi julkisissa keittiöissä. Lähi- ja luomuruokaa on mahdollista suosia, kun vain valtuusto antaa selkänojan hankintastrategiallaan. Voidaan esimerkiksi vaatia eläinperäisiltä elintarvikkeilta, että ne ovat gm-vapaalla rehulla, siis geenimuuntelusta vapaalla rehulla, tuotettuja, ilman antibioottisia kasvunedisteitä tai kasvuhormoneita tuotettuja. Voidaan vaatia, että porkkanaraasteen pitää olla tuoretta, eikä moneen kertaan pestyä. Peruna pitää toimittaa veteen säilyttyä ilman säilöntäaineita. Marjojen tulee soveltua käyttöön ilman kuumennusta. Lihaerän pitää olla jäljitettävissä tilalle saakka, ja tuotteissa on oltava valvontajärjestelmin todennettavat ehdottomat lääkeaine-, salmonella-, listeria-, yersinia- ja muut vapaudet.

On käsittämätöntä, että juuri jäljitettävyyden tärkeyden vuoksi karjankasvattaja voi jatkossa saada korvamerkkipuutteesta jopa rikosoikeudellisen tuomion ja tuhansien eurojen sanktiot. On pähkähullua, että teurastamoon menevä terve nauta, jonka korvamerkki on väärä, rahdataankin korvamerkkipuutteen vuoksi poltettavaksi ongelmajätelaitokselle Honkajoelle, siis nauta, jonka syntymäajankohta ja vanhemmat tiedetään, ruokinta- ja hoito tiedetään. Samaan aikaan muualta tullutta lihaa, jonka alkuperä ja sisältö on tuntematon — se voi olla vaikkapa kiinalaista koiraa, thaimaalaista influenssakanaa tai romanialaista hormonihevosta — voidaan antaa kuluttajalle. Vilunkitoimijoille vain heristellään sormea.

Viime aikoina olemme oppineet, että kun hallituksen aika menee erilaisten soppien hämmentämisessä, oppositiosta kannattaa antaa vinkkejä ja valmistella vähän valmiiksi asioita, niin ehkä ministerit sitten voivat viedä niitä eteenpäin. Täällä muuten kun on ministeri Ihalainen paikalla, niin kehun tässäkin yhteydessä, että joitakin erittäin hyviä, myös elintarviketeollisuuden kannalta merkittäviä päätöksiä on sieltä hallituksen puolesta valmisteltu, kuten kilpailulainsäädäntö. Olkoon tämä lakialoite nyt sitten kuiskaus, tai vaikkapa huuto, johon yli 80 prosenttia suomalaisista kuluttajista yhtyy. Siihen yhtyvät myös Keittiömestarit, Martat, Maa- ja kotitalousnaiset, monet, monet järjestöt. Haluamme saada alkuun lainsäädäntövalmistelun pakollisista alkuperämerkinnöistä.

Ministeri Koskinen on monesti paennut EU:n selän taakse, mutta enää näinkään ei voi tehdä. Elintarviketietojen antamista kuluttajalle koskeva EU-lainsäädäntö on hiljattain uudistettu niin sanotulla kuluttajainformaatioasetuksella. Komission täytäntöönpanosäädösten pohjalta päätetään kansallisesti, missä laajuudessa ja millä tavalla alkuperämaa ilmoitetaan.

Suomessa tuotettujen elintarvikkeiden jäämäpitoisuudet ovat hyvin alhaiset. Suomalaisten kuluttajien kasvinsuojeluainejäämien saannista 90 prosenttia tulee tuontielintarvikkeista, erityisesti hedelmistä ja rukiista. Meillä viljaa ei pakkokypsytetä kemikaaleilla, kuten monissa muissa maissa, vaan vilja kuivataan. Tietääköhän kuluttaja sen? Jos tietäisi, kannattaisiko rukiin viljely Suomessa jälleen? Ja tietääköhän kuluttaja ylipäänsä ostavansa ulkomaisesta rukiista tehtyä leipää, vai ovatko mielikuvat hämärtäneet alkuperän?

Eläinperäisten tuotteitten valvonta EU:n sisämarkkinoilla perustuu kunkin maan omaan valvontaan. Eläimiä ei hyväksytä teurastettavaksi ja ihmisravinnoksi käytettäväksi, jos ne tulevat alueelta, jossa on voimassa liikkumisrajoituksia, jos eläinlääkkeitä koskevia määräyksiä ei ole noudatettu tai on olemassa ihmisten tai eläinten terveyteen haitallisesti vaikuttavia tekijöitä. EU:n ulkopuolelta eläinperäisiä elintarvikkeita voidaan tuoda laitoksista, jotka täyttävät asiaan kuuluvat yhteisön vaatimukset. Tämän varmistavat alkuperämaana olevan kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset. Hauskaa vappua vain! Ehkäpä pitäisi arvioida, onko viranomaistoiminnan luotettavuus kaikkialla muualla maailmassa Suomen tasolla.

Arvoisa puhemies! Niiden, jotka pitävät suurta maapinta-alaa ja harvaa asutusta rasitteena, kannattaa muistaa, että maata ei valmisteta lisää. Luonnon kantokyky tulee asettamaan rajat kasvulle. Ruuan omavaraisuudesta on syytä pitää kiinni, kun maailmaan syntyy joka viikko pääkaupunkiseudun väkimäärän verran uusia suita ruokittavaksi.

Kuten jo alussa totesin, elintarvikeskandaalit lisääntyvät maailmalla. Muistamme vuoden 2011 kebablihaskandaalin, nyt hevosenlihalla tehdyt väärennökset. Muistatte ehkä, kun takavuosina Ukrainasta löytyi 32 rekkalastillista kanaa, joissa oli todettu myrkyllisiä PCB-jäämiä. Kana oli peräisin EU:sta. Salakuljetettu kana oli tarkoitus jalostaa elintarvikkeeksi ja salakuljettaa takaisin EU:n alueelle. Muistamme myös, että melamiinihöystetty äidinmaidonkorvike aiheutti yli 6 000 lapsen sairastumisen eri puolilla Kiinaa. Munuaisvaivojen lisäksi lapsia kuoli. Myöhemmin melamiinia löytyi myös tavallisesta maidosta. Italian mozzarellajuustot sisälsivät myrkyllistä dioksiinia. Kun kyse on kehon sisään menevästä tuotteesta, näillä asioilla on väliä. Mitä pitempi toimitusketju on, sitä helpommin väliin mahtuu vilunkipelaajia. Pelkkä hinta ei saa ratkaista ostopäätöksiä.

Joku on joskus tituleerannut minua ruuan lähettilääksi tai Anne Alkuperäksi. Se on tuntunut oikeastaan aika mukavalta. Hartain toiveeni on, että meidän lapsillammekin olisi mahdollisuus syödä globaalista kilpailusta huolimatta puhdasta ja turvallista ruokaa. Suomalainen tuotantotapa eroaa monessa, monessa jo eurooppalaisestakin. Siitä kannattaa olla ylpeä, ja sen eteen kannattaa tehdä töitä.

Olen käynyt tiloilla, joissa on tuotettu belgiansininen-nautaa kasvatusmenetelmillä, jotka ovat todella epäeettisiä. Esimerkiksi kaikki vasikat keisarinleikataan, koska rotu on jalostettu niin pitkälle, että ei mahdu luonnollisesti poikimaan. Olen käynyt valkoisen vasikanlihan tuotantotilalla, jossa tuotanto perustuu siihen, että vasikalle ei anneta karkeaa rehua, niin että siitä ei tule märehtijää, ja vasikanlihaa voidaan tuottaa 6 kuukauden ikään asti, kun myöskään valoa ei liikaa annetta, että se märehtiminen siitä alkaisi. Olen käynyt tiloilla, joissa on pakkosyötettyjä maksakirroosihanhia. Olen tehnyt harjoittelun ranskalaisella tilalla, jossa saatiin lähes sydänkohtaus, kun erehdyin käyttämään maitoa kaakaoon raakana, koska se ei ole elintarviketurvallista ilman iskukuumennusta. Me ajaudumme kohti tätä samaa, ellei kuluttaja halua tätä estää.

Olen kiitollinen, arvoisa puhemies, että kuluttajat valitsevat usein kotimaista. Se auttaa maaseutua säilymään elinvoimaisena ja pitämään yllä kulttuurimaisemia, joita kaipaamme. Valitsemalla suomalaista ruokaa autamme myös työn säilymistä suomalaisten elintarviketyöntekijöiden taitavissa käsissä. Ketju työllistää noin 270 000 ihmistä, ja elintarvikkeiden valmistus Suomessa parantaa vaihtotasetta yli 10 miljardilla eurolla. Annetaan yhdessä meille, sinulle ja minulle, mahdollisuus tehdä valinta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan lihakohu on nostanut kaikkien meidän huulille ruuan turvallisuuden. Puhun itse mielelläni lihakohusta, en hevosenlihakohusta. Hevosenliha on hyvää syötävää, ja sitä soisi useammankin suomalaisen syövän, mutta kohuksi hevosenlihan tekee se, että paketeissa on muuta kuin mitä tuoteselosteessa kerrotaan.

Olen itse allekirjoittanut tämän aloitteen, joka on jätetty ruuan alkuperämerkintöjen pakollistamiseksi Suomessa, ja olen sitä ennen jättänyt myös toimenpidealoitteen vastaavasta asiasta kuten myös eduskunnan puhemiehistölle esityksen, että Suomen eduskunta siirtyisi suomalaiseen ruokaan.

Suomalaiset haluavat suomalaista ruokaa. Näin kertoo Taloustutkimuksen toteuttama kysely, jonka tulokset julkaistiin 1. helmikuuta tänä vuonna. Me haluamme jatkossakin syödä kotimaista turvallista ja entistä ympäristöystävällisempää ruokaa. Haluamme myös, että ruokaa ostaessamme tai työpaikkaruokalassa syödessämme meillä on tieto siitä, mistä ruoka on peräisin. Itse lähden tässä ajattelussa juuri siitä, eli kaupan asiakas ja työpaikkaruokalan asiakas tulee palauttaa herraksi niin, että hän voi itse päättää, mitä ostaa, tietää sen, mitä on ostamassa. Liian usein törmäämme edelleen kaupanhyllyjen välissä tuotteisiin, jotka ovat väreiltään ja jopa nimeltään suomalaista mutta joihin käytetty liha on tuotu jostain ulkomailta. Tuntuu, että meitä huijataan.

Järjestin tuossa alkuvuodesta Vain suomalaista ruokaa -kampanjan, johon osallistui kaiken kaikkiaan yli 2 200 suomalaisen ruuan ystävää. Se oli mielenkiintoinen kaksiviikkoinen. Kokeilimme, miten onnistumme syömään vain suomalaista ruokaa. Leipä oli ensimmäinen, jonka kanssa tuli yleensä yllätyksiä. Aika lailla sellainen perinteinen ajattelu on, että kyllä suomalaisen ruisleivän pitää olla suomalaista. Eipä olekaan, vaan rukiista hyvin suuri osa tuodaan ulkomailta. Esimerkiksi eräs suuri suomalainen leipomo tuo puolet omasta rukiista tälläkin hetkellä Puolasta ja Baltian maista. Jos he käyttäisivät vain suomalaista ruista, niin kuin he ovat asettaneet omaksi tavoitteekseen vuoteen 2015 mennessä, niin he joutuisivat ostamaan kaiken Suomessa tuotetun rukiin. Mutta syy ei ole suomalaisen maanviljelijän, syy on itse asiassa näiden leipomoiden. He ovat ryhtyneet tuomaan jauhoa halvemman tuotannon maista ja tätä kautta ajaneet suomalaisen rukiintuotannon siihen tilaan, missä se nyt on.

Viittasin tuossa, niin kuin edustaja Kalmarikin edellä, tuotteisiin, jotka ovat hyvin suomalaisen näköisiä. Kaupanhyllystä löytyy leikkelepakettia, pekonipakettia, jossa on kaunis suomalainen järvimaisema, mutta liha on tuotu jostain aivan muualta. Löytyy myös tuotteita, joissa on suomalaista lihaa, mutta se on kuljetettu täältä joko Keski-Eurooppaan taikka Ruotsiin viipaloitavaksi tai paketoitavaksi ja tuodaan sitten takaisin sieltä suomalaisen tuotenimen alla.

Ruuan pesusta suomalaiseksi puhutaan myös. Se tarkoittaa juuri enempikin sitä, että työ on tehty jossain muualla, mutta itse olen vähän laajentanut tätä ajattelua myös siihen, että se näkyy myös näissä tuotteissa, jotka myydään hyvin hämäävästi suomalaisen tuotemerkin alla, tai sitten toisaalta niin, että paketti on väreiltään sen oloinen, että syntyy kuva, että ostanpa suomalaista ruokaa. Se voi olla Mummon pullapitko taikka joku muu, jolla ei ole mitään tekemistä mummon kanssa.

Arvoisa puhemies! Tuon kahden viikon aikana, kun söimme 2 200 suomalaisen kanssa vain suomalaista ruokaa, eduskunnassa törmäsin mielenkiintoiseen tilanteeseen: Puhumme tänään tässä salissa lasiovien tällä puolella suomalaisesta ruuasta. Tässä salissa puhutaan hyvin usein siitä, että me haluamme turvata Suomen ruuantuotannon ja maatalouden. Kun menemme tuosta lasiovesta vain muutaman kymmenen metrin päähän eduskunnan kuppilaan tai alakerrassa olevaan ravintolaan, niin lautasellamme on kaikkea muuta kuin suomalaista. Tuon kahden viikon aikana söin yhtenä päivänä vain lihapullia ja kurkkua. Ne olivat ainoat suomalaiset ruuat, joita eduskunnan ruokalasta löytyi, ja seuraavana päivänä ei kurkkukaan ollut enää suomalaista, mutta onneksi punajuurta löytyi sitten tilalle.

Onhan se surullinen tilanne, että tässä talossa, jossa me vannomme suomalaisen hyvän ruuan ja suomalaisen ruuantuotannon nimeen, kilpailutuksen myötä meille tarjoillaan ulkomaalaista ruokaa. Se on hyvää ruokaa, en sano sitä, mutta on siinä jotain erikoista. Leipäpöydässä ei ollut yhtään sellaista leipää, jossa jauhot olisivat olleet suomalaista. Tai huoltovarmuudesta kertoo jotain sekin, mistä älähdin pääsiäisen jälkeen, että eduskuntaan on tullut nyt ruotsalainen maitokin. Se oli kuulemma toimitusepävarmuus, mikä aiheutti sen, että pääsiäisen jälkeen muutama päivä juotiin ruotsalaista maitoa. Tänään olemme kuulleet, mitä Ruotsin maidosta on uutisoitu.

Arvoisa puhemies! Kotimaisesta ruuasta puhuttaessa nostetaan usein huoltovarmuus tärkeäksi näkökulmaksi. Monet mieltävät tämän siten, että sotaan joutuessamme meillä riittää ruokaa. Se kuitenkin tarkoittaa paljon muutakin. Maapallon väkimäärän ruokkimiseksi tarvitaan yhä enemmän maataloustuotantoa, ja jo tämä yksin on riittävä syy oman tuotantomme turvaamiseen. Jos nyt annamme peltojemme ja maatilojemme kuihtua, ei niiden henkiinherättäminen tulevaisuudessa ole ihan helppo juttu.

Yksittäisen ihmisen ja suomalaisen kuluttajan vaikutusmahdollisuudet Euroopan laajuisissakin uudistuksissa ovat rajalliset, ja niin ne ovat myös yksittäisellä kansanedustajalla. Uskon, että meillä yhtenäisenä joukkona, 127 kansanedustajan joukolla, on tässä mahdollisuus vaikuttaa. Uudistus vaatii kompromisseja. Täytyy kuitenkin muistaa se, että maatalouspolitiikan perusasia on se, että kuluttajalla on suurin valta. Se tarkoittaa meistä ihan jokaista. Ostamalla suomalaista ruokaa tuemme maanviljelijöitämme ja kaikkia elintarvikeketjun työntekijöitä, huolehdimme huoltovarmuudesta ja varaudumme ilmastonmuutokseen. Mitä paremmin suomalaisilla maatiloilla menee, sitä enemmän he voivat panostaa meille kuluttajillekin tärkeisiin asioihin, kuten eläinten hyvinvointiin ja ympäristöön ja toiminnan kehittämiseen. Tämä on kaikkien etu. Käytetään siis meille annettua valtaa.

Arvoisa puhemies! Itse haluan tämän aloitteen tapaan kansallisella lainsäädännöllä tehdä ruuan alkuperämerkinnät pakollisiksi niin kaupoissa kuin itse ravintoloissakin. Olen jättänyt hallitukselle toimenpidealoitteen alkuperämerkintöjen lisäämiseksi kaikkiin ruokiin, niin että kuluttaja voisi palata jälleen näissä hankinnoissa kuninkaaksi. Minulle on sanottu, että ruokalistaan ei mahdu tietoa ruuan alkuperämerkinnöistä. Kyllä ravintolaruokalistaan mahtuu "VS" kertomaan, että siinä on valkosipulia, "GL" gluteenittomuudesta. Miksi ei lihan perässä voisi olla yhtä hyvin "FI" kertomassa, että se on hyvää suomalaista, tai sitten "BR", että se on Brasiliasta, tai jotain muuta? Minun mielestäni näin voisi olla, ja tuo minun toimenpidealoitteeni pitää myös tämän sisällään.

Haluan, että kaikkiin elintarvikkeisiin ja myös ravintoloiden ruokalistoihin merkitään jatkossa näkyviin ruuan ja sen kaikkien raaka-aineiden alkuperämaat. Tällä tavalla voidaan tehokkaimmin puuttua myös siihen, että ulkomaalaista ruokaa myydään vahvasti sinivalkoisella brändillä. Pidän tärkeänä, että nykyinen maatalousministerimme Jari Koskinen on näyttänyt vihreää valoa erityisesti lihan alkuperämerkintöjen kiirehtimiseksi. Eduskunnassa asia on aiheuttanut myös runsaasti keskustelua ja sen ympärillä on ollut paljon aktiivisuutta. Se on hyvä.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni Suomessa kannattaisi laajemminkin muuttaa ajattelua kaupassa käymisen ja ruokapöydän ja ruokalautasen sisällön osalta. Tarvitseeko ruokalautasella läpi vuoden olla kaikkia mahdollisia herkkuja, joita täällä ei voida tuottaa, vai voisiko palauttaa sesonkiruuan sille kuuluvaan arvoon? Muutama vuosi sitten punajuuri valittiin vuoden juurekseksi. Sen suosio on noussut sen jälkeen moninkertaiseksi, ja tiedämme, että siitä saa hyvin erilaisia herkkuja. Minun mielestäni meidän itse kunkin kannattaa miettiä kaksi kertaa, millä tavalla valintoja kaupassa teemme. Ja kun joku varmasti tätäkin keskustelua kuunnellessaan toteaa, että kyllä minä ostaisin suomalaista kurkkua tai kyllä minä ostaisin suomalaista ruokaa, mutta kun se on sen verran kalliimpaa kuin ulkomaalainen, niin minä haluan todeta sen, että yleensä ruuan saa paljon halvemmalla, kun siirtyy eineksistä niihin tuotteisiin, jotka löytyvät sieltä hyllystä, ja ostaa perunat perunoina, porkkanat porkkanoina ja punajuuret punajuurina ja syö hyvää suomalaista sesonkiruokaa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! En ole valitettavasti ollut tilaisuudessa allekirjoittaa tätä edustaja Kalmarin mainiota aloitetta, ja ilmoittaudun nyt sitten tässä henkisesti allekirjoittajaksi numero 128. Eli mukana ollaan. Toivon tälle aloitteelle ripeää ja myönteistä käsittelyä valiokunnassa. Toivottavasti tämän aloitteen eteenpäinmenon esteeksi ei tule mikään sellainen, että se on oppositiosta tehty tai että joku saisi tästä nyt yksittäisen sulan hattuunsa. Tämä on hyvä ja tärkeä asia.

Me suomalaiset olemme kiinnostuneita oman ruokamme alkuperästä, haluamme tietää, mistä se on kotoisin. Ostamme sitten kotimaista tai ulkomaista ruokaa, mielestäni olemme oikeutettuja tietämään alkuperän. Nyt valitettavasti tämä vapaaehtoinen menettely ei ole riittänyt ja tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä.

Tuossa edustaja Kalmarin avauspuheenvuorossa tuli hyvin seikkaperäisesti ja esimerkein selville se, kuinka me kuvittelemme ostavamme kotimaista joko siksi, että siinä lukee kotimainen tai mielikuva on hyvin suomalainen, ja paketissa voi sitten olla mitä hyvänsä. Kuvittelemme tukevamme kotimaista alkutuotantoa ja jalostusta, ja paketti voi olla tullut ihan mistä vain.

Täytyy sanoa, että pidän hyvänä myös sitä, että täällä perustelutekstissä on liitetty ravintolat mukaan, ja toivon, että tämä koskee myös vaikkapa hampurilaisravintoloita, joista taannoin tehtiin ohjelma, ja silloin todettiin, että amerikkalaisen ketjun hampurilaispihvin liha pystyttiin jäljittämään lähes 60 eri nautaan maailmalla, kotimaisen ketjun liha sentään vain yhteen nautaan, mutta sitä en muista, oliko se kotimainen vai muualta tuotu se liha. Mutta tämä 60 eri eläintä kuulosti kyllä aika pelottavalta.

Ja sitten sellaisen toiveen esittäisin vielä valiokunnan käsittelyyn, että kun tätä käsitellään, niin ottaisitte huomioon torimyynnin ja torimyynnin kaltaisen myynnin sen vuoksi, että toreilla myydään hyvin paljon tuotteita, niistä kerrotaan, että ne ovat kotimaisia, mutta sitten näissä tämmöisissä iskuissa on todettu, että siellä on esimerkiksi puolalaisia tuotteita, joita myydään suomalaisina, ja tässä on myös mielestäni kuluttajan oikeusturva, ruokaturvallisuus, mutta myös kotimaisen tuottajan tilanne kyseenalainen, ja sen vuoksi olisi hyvä ottaa myös tämä torimyynti ja torityyppinen myynti mukaan tähän aloitteeseen.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Elintarvikkeiden pakkausmerkintäsäädökset edellyttävät, että pakkauksessa ilmoitetaan valmistajan, pakkaajan tai EU:ssa toimivan myyjän nimi ja osoite. Lisäksi on ilmoitettava tarkemmat tiedot alkuperästä, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa ostajaa harhaan elintarvikkeen todellisen alkuperän suhteen. Tarkoituksena on varmistaa, ettei ostaja oleta elintarvikkeen olevan suomalaista alkuperää, jos se on valmistettu muualla tai tuotu Suomeen muualta.

Valmistajalla tarkoitetaan sitä toimijaa, joka on jalostanut tai koostanut elintarvikkeen tai muulla käsittelyllä saattanut elintarvikkeen lopulliseen muotoonsa. Valmistuksella tarkoitetaan elintarvikkeen yhdistämistä muihin ainesosiin, kypsentämistä, säilömistä tai muuta vastaavaa käsittelyä. Koska valmistamisen käsite on hyvin laaja, valmistusmaa ei välttämättä tarkoita samaa kuin alkuperämaa.

Silloin kun elintarvike valmistetaan useista ainesosista, ovat valmistusmaa ja alkuperämaa sama asia. Sellaiset elintarvikkeet, joiden oleellinen raaka-aine on ulkomaalaista alkuperää ja joiden valmistuskäsittely Suomessa on vähäistä, eivät muutu alkuperältään suomalaisiksi, vaikka niiden valmistusmaa tällöin onkin Suomi. Näissä tapauksissa raaka-aineen alkuperämaa tulee ilmoittaa, jos sen puuttuminen voi harhaanjohtaa ostajaa.

Esimerkiksi Suomessa paistetun ulkomaisen leivän tai Suomessa pakatun ulkomaisen maidon alkuperä on ilmoitettava. Muutoin alkuperän ilmoittaminen ei yleensä ulotu ainesosatasolle asti. Näin ollen esimerkiksi ulkomaisista juustoista valmistetussa sulatejuustossa ei tarvitse ilmoittaa juustojen alkuperämaata. Sen sijaan ulkomaisen juuston, joka raastetaan ja pakataan Suomessa, alkuperä on ilmoitettava, koska kyse on vähäisestä valmistuksesta.

Arvoisa puhemies! Vapaaehtoiset alkuperämerkit ovat hyviä, mutta niidenkin kirjo on jo laaja, sanoisinko liian laaja. Vain harva kuluttaja on selvillä niiden todellisista merkityksistä.

Hyvää Suomesta -merkkiä saa käyttää tuotteissa, jotka on valmistettu Suomessa ja joiden raaka-aineista vähintään 75 prosenttia on suomalaisia. Kuitenkin lihaa sisältävien tuotteiden lihan ja kalaa sisältävien tuotteiden kalan, kananmunaa sisältävien tuotteiden kananmunan ja maitoa sisältävien tuotteiden maidon on oltava sataprosenttisesti suomalaista.

Avainlippu ei sen sijaan takaa täyttä kotimaisuutta alkuperäisten raaka-aineiden suhteen. Tuotteen pitää olla Suomessa valmistettu, mutta vaadittu 50 prosentin kotimaisuusaste lasketaan omakustannusarvosta, jossa otetaan huomioon raaka-ainekustannusten lisäksi myös muut syntyneet kustannukset, esimerkiksi henkilöstökustannukset, pakkaustarvikkeet ja tietyt markkinointikustannukset.

Sirkkalehtilippu on laatumerkki, jota suomalaiset viljelijät voivat käyttää. Merkin käyttö edellyttää muun muassa, että kasvisten tuotannossa noudatetaan laatutarhaohjeistusta. Sirkkalehtilipulla ei kuitenkaan voida korvata sanallista tietoa alkuperämaasta.

Maakuntien Parhaat -laatumerkkiä voivat käyttää pienyritykset, joiden tuotteiden kotimaisuusaste on korkea, vähintään 80 prosenttia omakustannusarvosta.

Suomen lippua saatetaan käyttää tuotteiden yhteydessä symboloimaan tuotteen suomalaisuutta ja kotimaisuutta, tuotteen tulee olla sekä valmistuksen että raaka-aineiden osalta kokonaan tai pääosin kotimainen. Muussa tapauksessa lipun käyttö johtaa kuluttajaa harjaan.

Arvoisa puhemies! Kuten edellä esitetystä ilmenee, on pakkausmerkintöjen todellinen ymmärtäminen nykyisellään aika vaativaa. Sitä olisi todella syytä yksinkertaistaa ja selkeyttää. Yksi keino on tämä edustaja Kalmarin aloitteessa nostettu malli, jonka 127 edustajaa, minä itse mukaan lukien, on allekirjoittanut ja johon nyt liittyy myöskin edustaja Karhu tässä salissa käydyssä keskustelussa. Voisi olla myös perusteltua vaatia vähimmilläänkin tämä "valmistettu EU:ssa" -merkintä.

Tuotteissa, joita viedään myös venäjän kielen vaikutusalueelle, ovat myös alkuperämerkinnät usein olemassa kyrillisillä kirjaimilla, mutta ei suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Siis tieto pakkaajalla usein on olemassa, mutta sitä ei kerrota kuin niiden maiden kielillä, mihin vientisäädökset sitä edellyttävät.

Tiedolla siitä, mitä syö, on väliä. Haluan tietää, mitä itse syön ja mitä lapseni syövät. Mielestäni elintarvikkeiden alkuperäismerkinnöissä on nykyisellään monimutkaisuutta, mutta kuitenkin alisääntelyä, kuten olemme joutuneet huomaamaan, liiaksi omavalvontaan luottaen. Suomalainen tahtoisi ostaa kotimaista, jos asiasta olisi varmuus eikä vaaraa harhaluuloista olisi. Tällä voisi olla suomalaista tuottajaa kannattava vaikutus.

Arvoisa puhemies! Nyt on tärkeä linjan tarkastamisen paikka, ihan maalaisjärjellä. Kannatan lakialoitetta ja toivon sen pikaista käsittelyä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tämä edustaja Kalmarin tekemä lakialoite on varsin kannatettava, ja kuulun niiden 127 kansanedustajan joukkoon.

Paremmat alkuperämerkinnät ovat kotimaisen tuottajan etu, koska kuluttajat onneksi haluavat varsin usein ostaa kotimaista. Ruuan terveellisyyteen, makuun ja ruoka-aineiden eettiseen tuotantoon halutaan kiinnittää yhä enemmän huomiota — onneksi näin.

Asianmukaisista alkuperämerkinnöistä on mielestäni vahva konsensus siinä mielessä, että asia ei todellakaan ole mikään hallitus—oppositio-kysymys, mutta täytyy kuitenkin muistaa myös se, että tämä nykyinen hallitus on tehnyt hyvin vahvan kirjauksen hallitusohjelmaan, tietääkseni kaikkein vahvimman, mitä koskaan aiemmin on ollut, elikkä hallitusohjelmakirjaus on varsin selkeä: "Kuluttajille turvataan oikeus tietää ruoan alkuperä, tuotantotapa ja koostumus." Me tässä salissa tiedämme myös, että Suomen lainsäädäntö on osittain riippuvainen EU:sta, mistä on tulossa edistysaskelia myös mutta vähän turhan hitaasti. Ainakin valiokunnassa on monta kertaa tämä asia todettu ja niin tässä salissa myös ministeri Koskisen suulla.

Alkuperämerkinnät herättävät kuluttajan luottamusta, ja siitäkin syystä kaupan ja tuottajan kannattaisi huolehtia merkinnät jo osittain vapaaehtoisesti kuntoon. Kauppojen omat tuotesarjat, muun muassa Pirkka, Rainbow, Euro Shopper, ovat yleensä kaikkein huonoimmin merkittyjä, kun itse on niitä myös tullut seurattua aika paljon, ja täytyy sanoa, että muun muassa näiden tuotemerkkien kohdalla kannattaa kuluttajan omia ostopäätöksiään tehdessä miettiä, mistä hyllystä tuotteet siihen omaan ostoskoriinsa kerää.

Meille tulee myöhemmin käsittelyyn myös elintarviketurvallisuusselonteko, jossa käsitellään myös muun muassa alkuperämerkintöjä, ja varmasti tämän teemme useammissakin yhteyksissä. Elikkä summa summarum: kaikki teot pakollisten alkuperämerkintöjen eteen on tehtävä eri sidosryhmien kesken.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Jälleen kerran eduskunnan selkeä enemmistö osoittaa sen, että ruuan alkuperämerkinnät pitää tehdä pakollisiksi. Tämä edustaja Kalmarin tekemä lakialoite on erinomaisen hyvä, ja hän tuossa perusteellisesti omassa puheenvuorossaan sen myöskin esitteli ja niitä perusteita kertoi, miksi näin pitää olla.

Mehän viime kaudella tässä talossa ja tässä salissa yksimielisesti hyväksyimme ruokaselonteon yhteydessä olleen mietinnön ponnessa sen, että nuo alkuperämerkinnät tulee saattaa pakollisiksi. Muutamissa muissa yhteyksissä tämä asia on ollut ihan yhtä lailla voimakkaasti esillä, mutta edelleenkin alkuperämerkinnöissä on puutteita.

Puhemies! Meillä on lainsäädäntö, jossa meidän tulee tietää sen tuolin puuosien alkuperä, jolla me istumme, mutta meillä ei ole vielä lainsäädäntöä, jolla me voisimme varmasti tietää sen ruuan alkuperän, jota me suuhun laitamme. Herää kysymys, onko ajateltu aivan loppuun asti, kumpi on tärkeämpää. Ymmärrän hyvin tuon tuolin puuosien alkuperän pakollisen merkinnän kauppapoliittisista syistä ja laittomien hakkuiden osalta, mutta tässä ruuan alkuperämerkinnässä on aivan samasta asiasta kysymys eli reiluista markkinoista.

Euroopan unioni korostaa vapaita markkinoita, reilua kaupankäyntiä ja oikeudenmukaisia markkinoita. No, ovatko markkinat tällä hetkellä oikeudenmukaisia? Vastaus yksiselitteisesti: eivät ole. Pari perustelua:

Meillä Euroopan unionin sisälläkin on erilaisia lainsäädäntö- ja säädöskäytänteitä, jotka koskettavat ruuantuotantoa — säädöksistä ympäristönäkökulmista, eläinten hyvinvointisäädöksistä ja monista muista. Eli on hyvin erihintaista tuottaa ruokaa eri olosuhteissa eri säädösten pohjalta. Kuitenkin nämä ruuan raaka-aineet ja valmistuotteet kilpailevat samoilla markkinoilla samoin kauppaehdoin. Ei ole kovin reilua, ja siksikin ruuan alkuperä pitää voida merkitä, ja aivan niin kuin tuossa äsken käsitellyssä elintarvikelain muutoksessa, jossa maa- ja metsätalousvaliokunta yksimielisesti linjasi, että myös tuontikalaa täytyy koskettaa samat säädökset kuin kotimaista kalaa, aivan sama on myöskin muun ruuan osalta, ja siksi tätä alkuperämerkintäjärjestelmää pitää viedä voimakkaasti, vahvasti eteenpäin.

Puhemies! Yksi oleellisen tärkeä asia, jotta meillä on kotimaista ruokaa, jolle me sen kotimaisuusmerkin voimme antaa, on se, että meillä on kannattavaa maataloutta. Ilman kannattavaa maataloutta meidän omalle ruuantuotannollemme ei ole tulevaisuutta, ja siksi on oleellista, minkälaista politiikkaa me harjoitamme. Onko se politiikka sellaista, että maatalouden harjoittamisen pariin tulee uusia yrittäjiä, uusia viljelijöitä? Tapahtuuko sukupolvenvaihdoksia, tapahtuuko investointeja? Tämä on iso kysymys ja ratkaiseva kysymys siihen, tarvitsemmeko me ylipäänsä alkuperämerkkejä vai emme. Siksi en ole aivan tyytyväinen siihen, miten tällä vaalikaudella harjoitettua politiikkaa on eteenpäin viety maatalouden osalta. Ne leikkaukset, kiristykset, maksujen korotukset, joita on tehty, eivät ole omiaan viemään eteenpäin maatalouden kannattavuutta, kun me kaikki tiedämme sen, että kannattavuus on heikentynyt heikentymistään, investoinnit ovat selkeästi pienentyneet ja tuontielintarvikkeet valtaavat yhä enemmän alaa. Samaan aikaan me olemme huolissamme, aivan aiheesta, miten käy meidän vaihtotaseemme, ja kun katsoo vaikkapa Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimusta ruuan tuonnin lisääntymisestä viime aikoina ja vertaa sitä meidän vaihtotaseemme vinouman kehittymiseen, tässä on selvät yhtäläisyysmerkit.

Me voimme tuottaa, meidän tulee tuottaa kotimaassa kaikki se ruoka, mitä me pystymme tekemään. Sama on energian kanssa ja monen muun asian mutta aivan erityisesti ruuan kanssa. Se on meille talouskysymys, se on meille kansanterveyskysymys, se on meille työllisyyskysymys, hyvinvointikysymys, ruuan jäljitettävyyden, turvallisuuden kysymys. Ja me tiedämme huoltovarmuuden osalta vaikkapa sen, että jos ei meillä ole omaa ruuantuotantoa, ei meille tänne tule kukaan tuolta ulkoa ruokaa hyvää hyvyyttään tuomaan, vaan se maksaa, ja se hinnoitellaan myöskin sen mukaan, mikä se vastavoima siinä kyseisessä maassa on.

Siksi myöskin ihmettelen sitä Kilpailuviraston taannoista, hieman ennen vuodenvaihdetta antamaa päätöstä Valiolle siitä, kun Valio taistelee ja kilpailee tuontielintarvikkeita, tuontimaitotuotteita vastaan omalla tuotannollaan, ja tätä kilpailuviranomainen on tulkinnut sellaiseksi hinnoitteluksi ja sellaiseksi toiminnaksi, jolle se haluaa antaa 70 miljoonan euron uhkasakon. Kannustaako tämä kotimaiseen tuotantoon, kannustaako tämä kotimaiseen jalostukseen, kotimaiseen tuotekehitykseen, kotimaiseen maatalouteen? Ei kannusta. Siksi meidän pitää olla myös johdonmukaisia niin alkuperämerkintöjen osalta kuin muussa politiikassa ja viranomaistoiminnassa.

Puhemies! Kuluttajalle on kerrottava totuus, mitä ruoka sisällään pitää, ja vain totuus. Totuutta ei saa kaunistella, sitä ei saa vääristellä. Ulkomaista tuontielintarviketta ei saa millään keinolla pestä suomalaiseksi, vaan tulee kertoa reilusti, että se on tuotettu jossakin muussa maassa kuin Suomessa. Tätähän myöskin tarkoittaa tämä pakollinen alkuperämerkintä, ja siksi mielikuvilla ei saa johtaa kuluttajaa harhaan ja ei saa tehdä kotimaisilla verukkeilla joistakin ulkomaisista tuotteista kotimaisia.

Puhemies! Kannatan erittäin voimakkaasti tätä aloitetta ja toivon, että me nyt vihdoin viimein saisimme aikaan ruuan alkuperämerkinnät pakollisiksi monen, monen yrityksen jälkeen.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tämän asian yhteydessä tässä salissa on käytetty nyt aivan erinomaisia puheenvuoroja, aivan loistavia puheenvuoroja. Kun vielä saamme tämän saman yksimielisyyden huolehtimaan myös suomalaisesta kannattavasta maataloudesta, niin aivan erinomainen asia. Kuten edustaja Leppä tuossa totesi, ilman kannattavaa kotimaista maataloutta ei ole myöskään kotimaista, suomalaista ruokaa.

Edustaja Kalmari on tehnyt erinomaisen lakiesityksen. Hän on myös tuossa kirjallisessa esityksessään, lakitekstin taustoissa, perustellut tätä lakia aivan erinomaisella, hyvällä tavalla. On juuri näin, että suomalaisilla kaiken kaikkiaan pitää olla oikeus puhtaaseen, turvalliseen ruokaan. Tämä vaatii ehdottomasti sitä, että elintarvikkeissa tulee olla selkeä maininta alkuperästä, alkuperämaasta. Sen tulee väistämättä olla pakollista, jotta kuluttajat todella tietävät ruuan alkuperän. Ei kuluttajaa saa harhauttaa esimerkiksi kaupan toimin, niin kuin täällä monissa puheenvuoroissa on todettu. Alkuperämerkintäpakkohan poistaisi toivon mukaan myös Suomeen tulleen tavan, onko oikea sana, pestä tuotteet suomalaisiksi, eli korostetaan muun muassa pakkauksissa ja markkinoinnissa yrityksen tai tuotteen suomalaista nimeä, vaikka pakkaus sisältää sitten mitä sattuu. Meidän on oltava Suomessa tässä alkuperämerkintäasiassa erittäin tiukkana, vaikka rohkenen arvioida, että teollisuus ja kauppa varmasti pyrkivät vähättelemään tämän merkintäpakon vaikutuksia.

Tähän lakiesitykseen liittyy tietyllä tavalla myös kilpailulain soveltaminen. Kilpailulaissa elintarvikkeitten hankintojen yhteydessä on paljon puhuttu näistä julkisista hankinnoista. Kun ajatellaan Suomen talouden kasvua, niin kyllä muun muassa kuntien tarjouspyyntöihin laatukriteeriksi pitäisi rohjeta laittaa suomalaisen tuotantotavan mukaiset kriteerit. Tämäkin näkökulma ja asia tukisi tätä nyt puhuttavaa asiakokonaisuutta. Yleensäkin hankintalakiin voisi sisällyttää määräykset siitä, että julkisissa hankinnoissa verovaroilla ostettujen tavaroitten ja tuotteitten alkuperän pitää olla tiedossa. Tämä toki vaatii myös EU-tasoista päätöksentekoa, mutta Suomi voisi olla tässä erinomaisen aktiivinen. Ja tähän kieltämättä liittyy omalla tietyllä tavallaan myös edustaja Heinosen esille ottama asia siitä, millaista ruokaa eduskunnassa syödään, mistä tulevaa ruokaa täällä valmistetaan syötäväksi. Ymmärrän toki tämän suuren kokonaisuuden, mutta pakkohan se on todeta, että kovin huonosti ja kovin heikolla rintaäänellä me voimme täällä vaatia kotimaista ruokaa, ellemme täällä tätä tavoitetta myös itse sitten kunnioita, ja minä kyllä toivon, että tämä keskustelu täällä eduskunnassa hiukan lisääntyy.

Mutta, arvoisa puhemies, summa summarum: Edustaja Kalmarin kokoonjuoksema lakiesitys on erittäin tärkeä. Yhtenä allekirjoittajana itsekin toivon todella, että tämä lakiesitys etenee rivakasti. Tähän liittyen edustaja Karhu käytti täällä hyvän puheenvuoron, jossa hän muun muassa totesi, että kyseessä on asia, joka ei missään tapauksessa saa olla mikään hallitus—oppositio-asiakokonaisuus. Tämä on meille kaikille suomalaisille tärkeä lakiesitys, ja omasta puolestani myös todella toivon, että tämä etenee rivakasti.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni lakialoitteen äiti, edustaja Kalmari, omassa avauspuheenvuorossaan toi varsin hyvin esille niitä näkökohtia, jotka tätä ongelmakenttää kuvaavat. Edustaja Heinosen puheenvuoro siihen perään oli varsin hyvin sitä täydentävä ja myös uusia näkökulmia siihen lisäävä.

Kysymyshän on globalisaatiosta, sen lieveilmiöstä tai siihen liittyvästä ominaisuudesta. Tavarat liikkuvat toiselle puolelle maapalloa ja takaisin, voisiko sanoa, yhdellä hiiren naksahduksella, ja tämä koskee tänä päivänä myös ruokaa ja elintarvikkeita. Meillä on tällaista järjettömyyttä, joka tuossa jo aiemminkin tuli esiin, että Norjassa pyydettyä lohta roudataan Kiinaan ja se perataan siellä ja pakastetaan ja tuodaan sitten suomalaisille kuluttajille myytäväksi kauppaan. Ei varmaan ole kovin kaukaa haettu sellainen ajatus, että vaikkapa Ruotsin rannikolla kasvatettua kassilohta lennätetään vaikkapa Romaniaan perattavaksi ja sen jälkeen Viroon pakattavaksi ja sitten myydään Suomessa suomalaisille kuluttajille. Täytyy kysyä, mistä tällainen tuote on peräisin ja riittääkö se alkuperämerkintä tässä. Kertooko se, että tämä tuote on Ruotsista kotoisin, totuuden?

Rahahan tässä ratkaisee, ja kuten aiemminkin tuli ilmi, niin tällaiset liikemahdollisuudet myös houkuttavat sitten näitä koijareita, jotka haluavat oikaista säännöissä ja mennä sieltä, missä aita on matalin, ja monesti kuluttaja kärsii. Olosuhteet ympäri maailman vaihtelevat hyvin paljon. Monissa maissa, erityisesti tuolla Kaukoidässä, ei varmasti olla suomalaisesta hygieniatasosta kuultukaan ja olosuhteet ja menetelmät saattavat olla hyvinkin barbaarisia. Tämä koskee sekä alkutuotantoa että tätä äsken kuvaamaani muualla kasvatetun ruuan käsittelyä.

Tästä syystä minun mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että kuluttaja voi tietää, mistä se tuote on peräisin, mutta myöskin on tärkeää tietää, miten se on liikkunut, missä paikoissa sitä on käsitelty. Omasta puolestani olen täysin valmis siihen, että tämä lainsäädäntö olisi niin velvoittava, että nämä merkinnät pakkauksiin saataisiin. Voi olla, että tämä on jo liian suuri urakka, mutta tällä Kalmarin aloitteella varmasti otamme nyt ensimmäiset askeleet siihen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Toivon, että edustaja Kalmarin lakialoite otetaan vakavasti valiokunnassa ja pääsemme mahdollisimman pian tekemään täällä salissa hyviä päätöksiä suomalaisen ruuan puolesta.

Sanottakoon nyt vielä, kun edustaja Heinonen otti tuossa esiin, että täällä eduskunnassa hän suosisi meidän syövän kotimaista ruokaa, että yhdyn kyllä täysin hänen mielipiteeseensä ja toivon, että mahdollisimman moni meistä kansanedustajista on tästä asiasta samaa mieltä.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on hyvä, tarpeellinen ja kannatettava. Kuluttajilla on oikeus saada tietoonsa ruuan alkuperäismaa. Samalla ruuan tulee olla turvallisesti tuotettua, sillä tutkimusten mukaan yli 90 prosenttia kasvinsuojeluainemääristä tulee tuontielintarvikkeista. Jäämiä saamme erityisesti hedelmistä ja tuontirukiista.

Vapaaehtoinen alkuperäismaan merkitseminen ei ole toiminut ja on ollut harhaan johtamista kuluttajaa kohtaan ja tästä ei ole ollut rangaistusta. Tästä syystä on tärkeää saada nopeasti laki pakollisista alkuperäismaan merkinnöistä. On hyvin kannatettavaa myös se, että ravintoloissa tarjottavan ruuan alkuperä on tiedossa ja asiakas saa palvelua myös tältä osin. Onhan tämä myös ravintolankin etu, sillä he voivat palvella asiakastaan kaikenkattavasti.

Meidän tulee myös varmistaa, että lapsemme päiväkodeissa ja kouluissa saavat ruokaa, jonka alkuperämaa on tiedossa. Aina olisi parasta, jos saisimme ensisijaisesti kotimaista ruokaa tarjota lapsillemme. Eläinperäisiä elintarvikkeita voidaan tuoda laitoksista, jotka täyttävät asiaan kuuluvat yhteisön vaatimukset. Vaikka tämän varmistavat kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset, tulee arvioida, onko viranomaistoiminnan luotettavuus kaikkialla muualla samalla tasolla kuin meillä Suomessa.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuluttajilla on varmasti monia perusteita ostopäätöksiinsä ruokakaupoissa. Ostovalintoihin, ruokaostoksiin vaikuttaa aivan varmasti ruuan hinta. Joillekin ehkä merkitsevät mahdolliset ruuan lisäaineet, joillekin makukysymykset ja ehkä estetiikkakin, mutta kyllä myös ruuan alkuperällä on merkitystä.

Tässä on käsittelyssä lakialoite, jossa ehkä kaikkein kauneimmin yhdistyvät suomalaisen ruuan tuottajan, suomalaisen viljelijän, ja suomalaisen kuluttajan, tavallisen suomalaisen, edut. Nimittäin suomalainen haluaa syödä kotimaista ruokaa, valita laadukasta ruokaa, jonka alkuperän hän tietää ja joka on eettisesti luotettavaa. Tämän informaation ruuan alkuperästä pitää olla tarjolla, pitää olla avoimesti esillä, jotta kuluttajalla on tältäkin osin kaikki tarvittava tieto ostovalintoihin olemassa. Ei riitä, että pakkauksissa mainitaan pelkästään valmistusmaa, vaan myös alkuperän tulee olla pakollisena merkintänä.

Aivan kuten edustaja Kalmari lakialoitteessaan esittää, merkintöjen puuttumisen ja niitten virheellisyyden tulee olla myös sanktioitavissa. Kuten on nähty ainesosamerkintöjen kohdalla, esimerkiksi kuluneen talven hevoslihaskandaalissa, ilman sanktioita nämä merkintävelvoitteet jäävät helposti löyhiksi.

Kannatan lämpimästi tätä lakialoitetta. Se on kirjattu myös hallitusohjelmaan: alkuperämerkinnät pakollisiksi. Olen tämän aloitteen allekirjoittanut ja odotan, että me otamme tämän maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsittelyyn.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Lakialoite on todella erittäin hyvä, ja täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja. Olen myös yksi tämän lakiesityksen allekirjoittaja ja näen, että tämä on aivan välttämättömyyttä.

Lakialoitteessa ehdotettu elintarvikelain muutos — merkintä alkuperämaasta tulisi pakolliseksi ja väärinkäytöksistä aiheutuisi sanktioita — on aivan oikein. Ruuan alkuperällä on väliä. Kuluttajat haluavat tietää, mistä ruoka tulee. Tutkimusten mukaan yli 90 prosenttia kasvinsuojeluainejäämistä tulee tuontielintarvikkeista. Alkuperän merkitseminen vapaaehtoisesti ei ole toiminut, ohjeistuksia ei ole noudatettu ja toimijoita ei rangaista kuluttajan harhaanjohtamisesta.

Vuonna 2011 maahantuotujen ei-eläinperäisten elintarvikkeiden valvonnasta tehtiin tutkimuksia, ja poikkeuksellisen paljon ongelmia löytyi ravintolisistä, 30,2 prosenttia, juomista, 27,9, sekä kastikkeista ja keitoista ja liemistä, 22,3. Vastaavasti luonnonmukaisesti tuotetuiksi ilmoitettuja elintarvikkeita tutkittiin yhteensä 174 erää, ja viidestä erästä, 2,8 prosenttia, löytyi luomutuotannossa kiellettyjen kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Suomessa kasvinsuojeluainejäämistä yli 90 prosenttia tulee tuontielintarvikkeista.

Näin ollen on erittäin hyvä, että me tiedämme alkuperän. Vapaaehtoisuudella ei ole pystytty toimimaan, ja siksi onkin tärkeää mahdollisimman nopeasti saada laki voimaan. Kuluttajilla on oikeus tietää ruuan alkuperä myös ravintoloissa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia edustaja Kalmarille tästä lakialoitteesta. Tämä on aivan ilolla allekirjoitettavissa ja helppo allekirjoittaa, sillä ruuan alkuperällä todellakin on väliä ja meidän tulisi puhua ehkä laajemminkin ruokaterveydestä tässä kyseisessä asiassa.

Kiitoksia myös salikeskustelusta, jolla toivottavasti nyt herätellään meitä kaikkia tutkimaan omaa kulutuskäyttäytymistämme ja tutkimaan sitä, mitä ruokapöydissä tarjotaan, mitä ravintoloissa, kaupoissa on myytävänä. Toki voimme itsekin olla esimerkkinä, aivan kuten edustaja Heinonen täällä kertoi kokemuksestaan. Itse tein vähän samansuuntaista kokeilua eräänä kesänä, ja kyllähän, niin kuin edustaja Heinonen sanoi, esimerkit ovat osaltaan jopa surkuhupaisia, mutta näistä on opiksi otettavissa.

Toivon myös, että tämä aloite osaltaan herättää meitä suomalaisia jatkamaan keskustelua omista puhtaista raaka-aineistamme ja omista aivan erityisistä ruokatuotteista, kuten Lapin puikulasta, kylmäsavuporonlihasta, ja viemään näitä asioita ylpeänä Eurooppaan päin, sillä kyllä kai esimerkiksi tämä Kobe-häränliha on se, mistä maailman kalleimmat hampurilaiset tehdään, ja näille härillehän juotetaan olutta ja niitä hierotaan ja niille lausutaan haikurunoja, ja se hinta tulee sitten näköjään sen myötä.

Myös sanktiot ovat tarpeen. Ei ole todellakaan suomalaisen oikeustajun mukaista, että vilunkia saa tällä tavalla näissä asioissa olla.

Lopuksi vielä toivon kuntien ottavan enemmän koppia, niin kuin täällä puhetta on ollut, maalaisjärkisestä hankintalain soveltamisesta, joka tosin jo monissa kunnissa, kuten Pohjois-Pohjanmaalla Vaalassa, on käytössä, mutta tämän käytännön suo toki leviävän kaikkiin Suomen kuntiin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani tuossa aiemmin aika laajasti tai varmasti kuulijoiden mielestä hyvinkin laajasti kävin tätä asiaa läpi, mutta haluan vielä nostaa esille esitykseni siitä, että eduskunta esimerkkiä näyttäen siirtyisi suomalaiseen ruokaan. Ja haluan tämän tässä toisessa puheenvuorossani vielä myös varapuhemies Joutsenlahdelle tuoda, että voisitte tätä viedä puhemiesneuvostossa eteenpäin. Minun mielestäni se olisi hieno ele, että me toimisimme täällä eduskunnassa niin, että tuossa kahvilassa ja ruokalassa voisimme näyttää esimerkkiä hyvän suomalaisen ruuan puolesta.

Samaa esimerkkiä voimme itse kukin näyttää tietysti omissa kotikunnissamme. Siellä yleensä varmasti suomalaista ruokaa syödään, mutta voisiko se ruoka olla vielä lähiruokaa? Se on minun mielestäni ihan varteenotettava asia. Itse olen hämmästellyt tuota omaa kotiseutuani, Riihimäen seutua. Meillä on siellä upeita maitotiloja, oma kummitilanikin Portaankorvalla. Sieltä maidot menevät Riihimäelle Herajoen meijeriin, mutta loppilaiset, riihimäkeläiset koululaiset juovat maitoa, joka tuodaan Satakunnasta, eli Satamaitoa — hyvää maitoa sekin, mutta kaukaa se tuodaan.

Arvoisa puhemies! Ruokaturvallisuus on tärkeä asia. Tuoteselosteisiin pitää voida luottaa. Tässä keskustelussa vielä aika pienelle huomiolle on jäänyt muun muassa se, että allergikkojenkin näkökulmasta on tärkeää, että näihin tuoteselosteisiin voidaan luottaa. Pitää tietää, onko tuotteessa munaa, onko siinä pähkinäjäämiä, jauhoja ja näin poispäin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan nostaa esille myös sen, että onko meillä tällaisia ruuan erilaisia, toki hyviä, merkkejä Suomessa jo liikaa. Välillä tuntuu siltä, että näillä merkeilläkin pelataan sitä imagopeliä eli annetaan kuva, että tuote on jollain tavalla parempi kuin toinen, jopa vähän hämäten, että se on aika lailla suomalainen.

Jos aivan loppuun otan vielä esimerkin siitä, mikä itseni pysäytti: Katsoin pakettia ruokakaupassa, siinä oli näyttävä Suomen lippu. Ajattelin, että tuote on todennäköisesti suomalaista, mutta Suomen lippu viittasikin siihen, että tämän tuotteen ostamalla meni 10 senttiä, vai 5 senttiä, jonkin suomalaisen maajoukkueen tukemiseen. Arvokasta sekin, mutta tuntui siltä, että se tuki tehtiin sen takia, että saatiin pakettiin näyttävä Suomen lippu, ja hämättiin tuota kaupan asiakasta. Minä mielelläni tuen suomalaista urheilua, mutta teen sen rehellisesti ostamalla hyvää suomalaista ruokaa.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalmarin aloite on todella kannatettava, vaikka täytyy kyllä myöntää, että kaupunkilaispoikana en ole oikein monella tilalla vieraillut, kuten aloitteen tekijä itse kertoi vierailleensa. Olen tosin entisessä ammatissani käynyt sellaisissa asunnoissa, joissa ruuan alkuperällä, jos sitä ylipäätään oli, ei ollut mitään väliä. Oikeastaan millään ei ollut mitään väliä näissä surullisissa tapauksissa.

Arvoisa herra puhemies! Monien hyvien ja perusteltujen puheenvuorojen jälkeen olen vakuuttunut, että aloitteen mukaisesti elintarvikkeen keskeisten ainesosien alkuperämaa on merkittävä pakkaukseen. Kiitoksia, edustaja Kalmari, aloitteesta. Kannatan aloitetta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen todella iloinen siitä, minkä vastaanoton tämä lakialoite sai, ja siitä, että siitä nousi hyvä lähetekeskustelu. Toivon todella, kuten niiden kansalaisaloitteiden kohdalla, jotka tänne eduskuntaan tulevat, joilta odotetaan hyvää, asiallista valiokuntakäsittelyä ja mietintöä sen jälkeen, ja oletan, että tämä lakialoite saa vähintään samanlaisen kohtelun, sillä edustaahan tämä joukko nyt jo aika isoa osaa Suomen kansasta.

Erittäin hyviä uusia asioita nosti esimerkiksi edustaja Mattila ruokaterveyden osalta, että tulisi huomioida tämä osana koko ruokaterveyttä. Tuli ajatuksia edustaja Karhulta, miten myös torimyynti pitäisi ottaa huomioon tässä. Edustaja Heinonen käsitteli aika laajasti tätä lakialoitetta mutta puhui myös siitä, miten eduskunnan ravintolassa voisimme syödä paremmin suomalaista ruokaa ja miten sen ruuan alkuperän siellä pitäisi paremmin näkyä.

Tästä asiasta keräsimme kolme neljä vuotta sitten aikamoisen adressin tuolla eduskunnan ravintolassa. Se ei koskenut pelkästään kansanedustajia. Näin ollen muistelen, että siellä oli lähemmäs 300 nimeä. Eli se vaatimus on jo eduskunnan hallinnolle viety, mutta he joutuivat hallinnossa — sinänsä myönteisesti tähän suhtautuivat — vähän selkä seinää vasten: tilanne oli se, että eduskunnan ruoka on kilpailutettu vuoteen 2016 asti ja sitä ennen ei ilmeisesti oikein ole mahdollista liikkua.

Mutta mikäli viriää vielä intoa painostaa meidän ruokahankkijoitamme siihen, että tämä kilpailutus muutettaisiin — sillä totta kai meidän ruokatoimittajan, Amican, näkökulmasta, mikäli hinnoista sovitaan kesken kauden uudestaan, he ovat valmiita sitä avaamaan mutta eivät ole näillä pelisäännöillä sitoutuneet siihen, että ruoka enenevässä määrin olisi lähiruokaa tai suomalaista ruokaa — niin olen valmis tekemään tässäkin asiassa vielä paljon töitä. Toivottavasti edustaja Heinoselta riittää potkua tähän.

Vielä toteaisin, että toivon todellakin, että tästä ei tule mitään hallitus—oppositio-kysymystä. Tämä asia on minulle sydämenasia, ja huomasin, että se on aika monelle muullekin sydämenasia, ja itse asiassa se oli siellä hallitusohjelmassakin vahvasti kirjattuna, kuten edustaja Taimelakin tuossa nosti, joten toivoisin, että tämä viedään sitten maaliin asti.