Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Nyt annettavalla hallituksen esityksellä ehdotetaan, että vankeutta ja tutkintavankeutta koskevaa lainsäädäntöä täsmennettäisiin lakien soveltamisessa esiin tulleiden muutostarpeiden mukaisesti. Kyse on siitä, että vankeuslainsäädäntö on ollut voimassa yli seitsemän vuotta ja lakien soveltamisessa on ilmennyt erilaisia muutostarpeita. Osa muutostarpeista on tullut esiin käytännön työssä vankiloissa, osa perustuu eduskunnan oikeusasiamiehen antamiin päätöksiin. Keskeiset uudistukset koskevat tapaamista, sähköistä viestintää ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä.

Det är alltså fråga om att fängelselagstiftningen nu har varit i kraft i sju år och vid den praktiska tillämpningen av lagarna har det visat sig att det finns olika ändringsbehov. De viktigaste ändringarna gäller nu bestämmelserna om besök, elektronisk kommunikation och ändringssökande.

Rangaistusaikojen laskentaa koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että vuoden pituus on 365 päivää ja kuukauden pituus on 30 päivää. Uudistus mahdollistaa siirtymisen tietojärjestelmän avulla tapahtuvaan rangaistusaikojen laskentaan. Vangin tapaamista koskevat säännökset uudistettaisiin ja valvontaa koskevia säännöksiä selvennettäisiin. Suljettujen vankiloiden ja avolaitosten tapaamistiloista säänneltäisiin eri tavoin. Valvottua tapaamista koskevaa sääntelyä selvennettäisiin siten, että suljetuissa vankiloissa vangin ja tapaajan välissä olisi rakenteellisia esteitä. Tämä on tarpeen sen estämiseksi, että luvattomia aineita kulkeutuisi vankilaan. Suljetuissa vankiloissa järjestetään vuosittain noin 60 000 valvottua tapaamista.

Samalla vangin ja alle 15-vuotiaan lapsen tapaamiseen ehdotetaan säännöstä, jolla vangin lasten tapaamisolosuhteita parannettaisiin. Suljetuissa vankiloissa tulisi olla soveltuvat tilat lapsen tapaamiseen. Lakiin ehdotetaan asiamiehen tapaamisesta säännöstä, jolla täsmennettäisiin tapaamisten valvontaa.

Vangeille voitaisiin antaa mahdollisuus yhteydenpitoon videoyhteyden välityksellä, ja tämä olisi tärkeää etenkin ulkomaalaisille vangeille ja vangeille, joiden omaisilla on pitkä matka tapaamiseen. Internetin, sähköpostin ja matkapuhelimen käytöstä ehdotetaan annettavaksi täsmälliset säännökset. Tällä hetkellä sähköisestä viestinnästä on vankeuslaissa hyvin yleisluonteinen säännös, ja lisäksi sähköisen viestinnän valvontaa koskevat säännökset ovat puutteelliset.

Sähköisen viestinnän nykyistä laajempi käyttö on perusteltua, koska muun muassa eri viranomaisissa asiointi sekä koulutuksen järjestäminen tapahtuu yhä enemmän sähköisesti verkossa. Lupaharkinta olisi aina vankikohtaista ja tapauskohtaista ja antaisi päätöksentekijälle laajan harkintavallan. Säännökset mahdollistaisivat myös sähköisen viestinnän tehokkaan valvonnan.

Tillståndet att använda internet och e-post ska alltid förutsätta ett viktigt skäl och att användningen inte äventyrar ordningen eller säkerheten i fängelset. I ett slutet fängelse kan tillstånd att använda internet beviljas enbart om fångens tillgång till andra webbsidor än sådana som är förenliga med tillståndet har hindrats.

Lupa internetin ja sähköpostin käyttämiseen edellyttäisi aina tärkeää syytä ja sitä, ettei käytöstä aiheudu vaaraa vankilan järjestykselle tai turvallisuudelle. Suljetussa vankilassa internetin käyttöön voitaisiin antaa lupa vain, jos vangilta on estetty pääsy luvattomille verkkosivuille. Matkapuhelimien käyttöön voitaisiin antaa lupa ainoastaan avolaitoksissa. Säännös vastaisi nykyistä käytäntöä mutta parantaisi mahdollisuutta valvoa puhelimen käyttöä. Ehdotettavat säännökset eivät mahdollistaisi sosiaalisen median käyttöä, todettakoon se.

Tupakoinnin kieltämisestä vangin sellissä annettaisiin säännös. Tupakoinnin kieltäminen vankien asuintiloissa edellyttäisi, että vangille tulisi järjestää mahdollisuus tupakointiin muussa tilassa. Jo nykyään voidaan tupakkalain perusteella kieltää tupakointi vankilan yleisissä tiloissa, nyt voitaisiin kieltää tupakointi myös vangin sellissä. Edellytyksenä olisi, että vangille voitaisiin järjestää mahdollisuus tupakointiin muulla tavoin, esimerkiksi tupakkaeriössä. Ehdotuksen perusteena on henkilökunnan ja vankien terveyden suojeleminen.

Avolaitokseen sijoittamiselle asetettu tuomion enimmäispituus ehdotetaan nostettavaksi kahteen vuoteen nykyisestä yhdestä vuodesta. Tämä ehdotus perustuu siihen, että tuomittujen sijoittelu vankiloihin on muuttumassa, kun täytäntöönpanon aloitustehtäviä ollaan siirtämässä ulosottolaitokselta Rikosseuraamuslaitokselle. Rikosseuraamuslaitos haastattelisi tuomitun jo siviilissä ja voisi tällöin arvioida tuomitun avolaitokseen soveltuvuuden ennen hänen vankilaan passittamistaan. Tämä nopeuttaa ja sujuvoittaa me-nettelyä.

Poistumisluvalla olevien vankien valvominen sähköisin valvontamenetelmin mahdollistettaisiin. Nykyään sähköinen valvonta nilkkapannalla on mahdollista avolaitoksissa, siviilityössä, opintoluvalla ja ulkopuoliseen laitokseen sijoittamisessa sekä lisäksi valvotussa koevapaudessa ja valvontarangaistuksessa. Nykyään on ongelmana, että vaikka vangilla on avolaitoksessa pantavalvonta, se joudutaan ottamaan pois, kun vanki lähtee poistumislomalle. Näinhän ei voi olla, ja sen takia tähän tarvitaan muutos.

Kurinpitoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että yksinäisrangaistuksen enimmäisrangaistus laskisi 14 vuorokaudesta 10 vuorokauteen. Tämä ei muuttaisi tilannetta paljonkaan, sillä käytännössä yksinäisyysrangaistus on keskimäärin kolme vuorokautta ja yli seitsemän vuorokauden rangaistukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Yksinäisyysrangaistus on kuitenkin erittäin rankka toimenpide, ja kansainvälisten suositusten mukaan sen pitäisi olla viimesijainen ja mahdollisimman lyhyt.

Vankien tarkastamista koskevia säännöksiä täsmennettäisiin. Muun muassa vangin suu voitaisiin tarkastaa osana henkilötarkastusta.

Eristämistarkkailua koskevaa säännöstä täsmennettäisiin siten, että eristämistarkkailussa olevaa vankia voitaisiin valvoa myös erityistä tarkkailuvaatetusta elikkä tarkkailuhaalaria käyttäen. Tämän ehdotuksen taustalla on eduskunnan oikeusasiamiehen päätös vuodelta 2012, jossa katsottiin, että lakia pitäisi täsmentää. Rise lopetti silloin tarkkailuhaalareiden käytön — vuonna 2013 — ja asiasta on tehty myös lakialoite, ja se on ollut paljon myös keskustelussa. Eristämistarkkailua koskevaan pykälään ehdotetaan erityissäännöstä siitä, että tarkkailuvaatetusta käyttävän vangin tulisi pyynnöstään viivytyksettä päästä wc-tiloihin.

Lakiin otettaisiin säännös myös siitä, että Rikosseuraamuslaitoksen on ilmoitettava poliisille henkirikoksesta tai törkeästä väkivalta- ja seksuaalirikoksesta tuomitun vangin vapauttamisesta. Ehdotuksen mukaan myös tutkintavanki voitaisiin sijoittaa päihteettömälle sopimusosastolle. Tutkintavangit ovat usein vankilaan saapuessaan tällaisen sijoituksen tarpeessa. Tutkintavankien oikeudesta tavata asiamiestä annettaisiin erillinen säännös, jossa on otettu huomioon EU-sääntely.

Tutkintavankien mahdollisuuksia päästä valvonnan alaisena vankilan ulkopuolelle hoitamaan välttämättömiä ja kiireellisiä asioitaan parannettaisiin jonkin verran. Nykyisin tutkintavanki voi saada poistumisluvan vain vakavasti sairaana olevan lähiomaisen luokse tai hautajaisiin.

Puhemies! Lisäksi tutkintavankeuslakiin tehtäisiin vankeuslakia vastaavat muutokset muun muassa yhteydenpitoa ja tapaamista koskeviin säännöksiin. Tutkintavangille, jonka yhteydenpidolle on asetettu pakkokeinolain mukaisia rajoituksia, ei kuitenkaan voitaisi antaa lupaa sähköpostin tai internetin käyttöön, ja se on ihan luonnollista.

Laki sisältäisi luettelot muutoksenhakukelpoisista ja muutoksenhakukiellossa olevista asioista, ja muutoksenhaku laajenisi jonkin verran. Ensi vaiheessa muutoksenhakukeino olisi oikaisuvaatimus aluejohtajalle ja hänen päätöksensä valitus hallinto-oikeuteen. Myös muutoksenhakulupa KHO:hon tulisi mahdolliseksi. Muutoksenhakua koskeva sääntely perustuu siihen, että lakivaliokunta edellytti vankeuslainsäädännön uudistamisen yhteydessä täsmällisempiä säännöksiä, ja nyt ne tulevat.

Näiden lisäksi hallituksen esitys sisältää myös muita, vähäisempiä muutosehdotuksia.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä maaliskuuta ensi vuonna. — Kiitos.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Vankeuslaissa on tällä hetkellä 22 lukua, 230 pykälää ja noin 500 momenttia. Nyt meillä on käsillä tämä yli 200 sivun esitys, jossa monia asioita täsmennetään, uusia säädöksiä kirjoitetaan ja joka hallituksen esitys on osin myös käytännössä eduskunnan oikeusasiamiehen esitys, koska moni uusista säädöksistä perustuu oikeusasiamiehen tekemiin ratkaisuihin vankeusasioissa.

Haluan todeta, että kun tuon kriittisiä näkökohtia nyt puheenvuorossani esiin, niin kritiikki kohdistuu osin myös näihin oikeusasiamiehen tulkintoihin, ja haluan myös erikseen sanoa, että lakiesityksessä on paljon positiivisia asioita mutta tässä tuon tietysti lähetekeskustelussa esiin niitä asioita, joissa toivoisin tarkempaa harkintaa.

Siis yli 230 pykälää, yli 500 momenttia. Miksi? No siksi, että meillä on nyt parisenkymmentä vuotta ollut tällainen doktriini, perusoikeusdoktriini, että kaikki perusoikeusrajoitukset on säädettävä laintasoisesti. No, tämähän on järkevä ja ymmärrettävä lähtökohta, jos puhutaan todellisesta perusoikeuksien tai ihmisoikeuksien rajoittamisesta, mutta kun samanaikaisesti meidän perusoikeusfundamentalistiseen koulukuntaan kuuluvat asiantuntijat ovat jatkuvasti laajentaneet perus- ja ihmisoikeuksien alaa, mistä nyt vaikka suvivirsikiista on hyvä esimerkki, niin me olemme joutuneet käytännössä aivan mahdottomaan tilanteeseen. Jos kaikki rajoitukset tulkitaan perus- ja ihmisoikeuskysymyksiksi ja jos kaikki perus- ja ihmisoikeusrajoitukset on säädettävä lain tasolla ja kun tämä viedään suljettuun laitokseen, kuten vankilaan, jossa koko ajan tietysti monella tavalla rajoitetaan ihmisen vapautta, niin edessä on pohjaton suo, jossa joudutaan säätämään yhä uusia ja yhä uusia pykäliä ja rajoituksia nimenomaan lain tasolla. Ja silti: kaikkia asioita ei millään pystytä lain tasolla säätämään.

Tästä esittämästäni olotilasta esimerkki. Turun lääninvankilassa sellissään oli vanki, joka siellä kirjoituskoneella teki rikoksia. Siis hän lähetti petoskirjeitä, hän teki rekisterimerkintärikoksia ilmoittamalla kaupparekisteriin valheellisia nimiä. No, mitä vankilan johto tekee, kun kaveri sellissään tekee kirjoituskoneella rikoksia, ilmeisesti jatkossa tietokoneella? Mitä vankilan johto tekee, tietysti? No, se ottaa sen kirjoituskoneen pois. Eikö niin? Mutta mitä oikeusasiamies teki? Vuoden 2009 kertomuksesta voimme lukea, että oikeusasiamiehen mielestä vankila menetteli väärin, kun se otti rikoksia kirjoituskoneella tekevältä konnalta kirjoituskoneen pois, koska laissa ei ollut erikseen säädetty siitä, että jos vanki sellissään tekee rikoksia kirjoituskoneella, niin siltä saa ottaa kirjoituskoneen pois.

No, nyt tämä "ongelma" korjataan tässä hallituksen esityksessä. Eli nyt tämän lain 9 luvun 1 §:n 1 momenttiin lisätään uusi kohta, joka löytyy täältä sivulta 84 tästä hallituksen esityksestä, jossa todetaan sitten seuraavaa: "Vanki saa vankilassa pitää hallussaan kohtuullisen määrän henkilökohtaista omaisuutta. Esineen tai aineen hallussapito voidaan evätä, jos 5) esinettä tai ainetta käytetään tai on perusteltua syytä epäillä, että sitä tullaan käyttämään rikoksentekovälineenä." Eli nyt meidän pitää oikein lakiin kirjoittaa, että kun se konna siellä sellissään käyttää kirjoituskonettaan tai tietokonettaan rikoksen tekemiseen, niin siltä saa — ajatelkaa — ottaa sen kirjoituskoneen tai tietokoneen pois. Mutta kun tämmöistä säädöstä ei aikaisemmin ollut, vankilanjohto menetteli virheellisesti, kun se otti sen kirjoituskoneen pois. Eli jos pyritään siihen, että kaikki pitää säätää lain tasolla, ollaan sitten johdonmukaisia.

Minä olen lukenut tämän paksun esityksen ja katsellut nykyistä vankeuslakia, ja siellä ei ole pykälää, ministeri Henriksson, siitä, että vangin saa aamulla herättää. Kesken unien vangin saa aamulla herättää — ei löydy valtuuttavaa pykälää. Ja tiedän, että tänä päivänä vankiloissa vanki aamulla herätetään ja katsotaan, onko hän paikalla ja onko hän elossa. Mutta tätä valtuutusta tähän ei löydy täältä vankeuslaista eikä edes tästä muutosesityksestä. No, enhän minä tietystikään ole sitä mieltä, että vangin oikeuksiin kuuluisi nukkua pitkään aamulla rauhassa ja nähdä kauniita unia. En minä ole sitä mieltä. Ei se ole vangin perusoikeus. Mutta en minä ole sitäkään mieltä, että sillä on oikeus tehdä rikoksia sellissään jollain välineellä, jota ei saa ottaa sieltä pois.

Eli, ministeri Henriksson, jos tälle tielle on lähdetty, niin missä on säädös siitä, että vangin saa herättää aamulla? Kyllä se minun mielestäni vangin oikeuksia rajoittaa vähintään yhtä paljon kuin se, että siltä viedään rikoksentekovälineet.

Toinen esimerkki: Olen katsonut nämä pykälät, olemassa olevan ja esityksen. Mistään en ole löytänyt pykälää siitä, että sellien ovet saa yöksi sulkea. Ei löydy laista. Se löytyy jostakin vankilan järjestyssäännöstä. No, eikö se rajoita vangin oikeuksia näiden perusoikeusfundamentalistien koulukunnan mukaisesti, että kun ryöstäjä ja raiskaaja haluaa naapurisellin murhamiehen kanssa lyödä korttia yöllä, niin se ei voi tehdä sitä, koska siltä pannaan selli kiinni? Ei löydy pykälää. No, enhän minä ole sitä mieltä, että se loukkaa vangin perusoikeuksia tai ihmisoikeuksia, että hänen sellinsä ovet pannaan yöksi kiinni. Mutta en minä ole sitäkään mieltä, että se loukkaa vangin perusoikeuksia, kun häneltä viedään kirjoituskone, jolla hän tekee rikoksia. Että jos tälle päättömälle tielle on lähdetty, sille ei loppupäätä näy. Se on aivan varma. Seuraavaksi tulee uusi oikeusasiamies tai joku muu perusoikeusfundamentalistiseen koulukuntaan kuuluva juristi, joka tulkitsee, että kyllä laissa pitää olla säädös, jos kerta vanki mennään herättämään kesken kauniiden unien.

Kun vertaan sitä, mitä täällä vankeuslain satojen pykälien ja momenttien joukossa heidän oikeuksiensa turvaamiseksi säädetään, siihen, mitä on säädetty esimerkiksi sairaalassa olevien potilaiden oikeuksista tai vanhustenlaitoksissa olevien vanhusten oikeuksista, niin en voi päätyä mihinkään muuhun kuin siihen, että ilmeisesti vangit ovat nyt tässä meikäläisessä yhteiskunnassa tämmöisiä kunniakansalaisia. Minun mielestäni sotaveteraanit ovat niitä kunniakansalaisia, mutta ilmeisesti tämän päivän yhteiskunnassa ne ovatkin vangit, joiden oikeuksista pitää pitää aivan erityisen hyvää huolta, joiden kaikki mahdolliset rajoitukset, heihin kohdistuvat rajoitukset, pitää säätää laintasoisesti, jotta heidän oikeusturvaansa ja oikeuksiaan ei loukata.

Otan tästä taas esimerkin. Hallituksen esityksessä on uusi 11 luvun 4 § ja sen uusi momentti sivulla 86, jossa lukee näin: "Vangilta, joka on päihtynyt tai joka häiritsee kirjastossa käyntiä taikka vaarantaa vankilan järjestystä tai turvallisuutta, voidaan evätä oikeus päästä vankilan kirjastoon." Hyvä. Jos siellä vanki riehuu ja häiritsee muita kirjaston käyttäjiä, häneltä voidaan evätä tämä oikeus. Se on minun mielestäni aivan oikein. Mutta kun minä luen tavallisen kirjastolain, joka koskee tavallisia, lainkuuliaisia kansalaisia, niin kuin ministeri Henrikssonia ja minua, niin täällä laissa ei kerrota, lain tasolla, että tämmöinen oikeus voidaan evätä, vaan se on täällä kirjaston käyttösäännöissä, ainakin Helsingin kaupunginkirjaston osalta. Käyttösäännöissä, ei siis lain tasolla, säädetään, että jos joku häiriköi kirjastossa, voidaan antaa määräaikainen kirjaston käyttökielto. Mutta kyllä vankien oikeusturva ilmeisesti vaatii sitä, että tällainen tärkeä säädös ei ole siellä vankilan järjestyssäännöissä eikä valtioneuvoston asetuksissa, vaan sen pitää olla lain tasolla, koska tämän doktriinin mukaan kaikkien perusoikeusrajoitusten pitää olla laissa. Ja onhan se nyt perusoikeusrajoitus, kun vanki häiritsee ja häiriköi kännissä tai huumeissa siellä kirjastossa ja sille sanotaan, että tso tso, nyt et pääse enää tänne kirjastoon.

Toinen esimerkki, missä vertaan vankeja muihin. Tässä hallituksen esityksessä tehdään sellainen muutos, 9 luvun 2 §:ssä sivulla 85 on tämä uusi pykälä, että kun vangin omaisuutta luetteloidaan, niin enää ei tarvitse merkitä kaikkia vähäarvoisia omaisuusesineitä siihen luetteloon, paitsi tietysti, jos vanki pyytää. Ja esimerkkinä hallituksen esityksen perusteluissa kerrotaan, että joo, esimerkiksi sukkia ja lehtiä ei tarvitse erikseen sinne omaisuusluetteloon merkitä. Eli vangin kalsareita esimerkiksi ei tarvitse erikseen sinne merkitä. No, tämä säädös on nyt sitten otettu lain tasolle, että tämmöisiä ei tarvitse merkitä, ja minun mielestäni se on hyvä asia, koska se joustavoittaa asioiden käsittelyä. Mutta arvatkaa mitä? Tämä asia täällä hallituksen esityksen perusteluissa nähdään omaisuudensuojakysymyksenä. Eli täällä esityksen perusteluissa sivulla 75 pohditaan — kun vangin vaatteet ja omaisuus otetaan talteen lukkojen taakse ja myös merkitään kaikki vähämerkityksellisetkin, jos vanki sitä pyytää — että mikäs tämän suhde on omaisuudensuojaan. Ajatelkaa, ne kalsarit jätetään erikseen siihen merkitsemättä, vain yleisesti merkitään. Ja hallitus kirjoittaa perusteluissa sivulla 75 seuraavaa: "Ehdotusta siitä, että vangin vähäarvoinen omaisuus voitaisiin jättää luetteloimatta, tulee arvioida perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuuden suojan kannalta." Ja sitten päädytään siihen, että tämä ei kuitenkaan ole omaisuudensuojan rikkomista.

Siis minä en tiedä, että sairaaloissa tai muissa laitoksissa näin tarkasti kaikkea merkittäisiin lain tasolla, mutta onhan se nyt ennenkuulumatonta, että täällä hallituksen esityksen perusteluissa tällaista asiaa katsotaan aiheelliseksi tarkastella omaisuudensuojan rikkomisen kannalta ja päädytään sitten siihen, että se ei nyt kuitenkaan riko omaisuudensuojaa. Kyllä tämä pakottaa kysymään, nauttivatko nämä vangin kalsarit todella parempaa omaisuudensuojaa kuin yleensä ihmisten tällainen vähäarvoinen omaisuus. Ei ehkä pidä syyttää hallitusta ja vielä vähemmän ministeri Henrikssonia ja ehkä ei myöskään oikeusministeriön virkamiehiä siitä, että tämä yksittäinen ehdotus on katsottu aiheelliseksi käsitellä omaisuudensuojan kannalta, vaan kyllä nämä perusoikeusfundamentalistit siellä perustuslakivaliokunnassa ovat niin tarkkoja näissä asioissa, että ovat kyllä säikytelleet varmasti nämä oikeusministeriön virkamiehet niin, että tällainenkin asia — ajatelkaa, siellä ei jokaista sukkaa erikseen merkitä siihen listaan — pitää tarkastella omaisuudensuojan kannalta.

Herra puhemies! Kun oikeusministeri joutui lähtemään ja kun 10 minuuttia on jo selvästi ylitetty, lopetan tämän asian toteamalla, että kyllä koko tämä doktriini, koko tämä doktriini — että niin pientä asiaa ei olekaan, ettei se ole ihmisoikeus- ja perusoikeuskysymys, ja kaikki ihmisoikeus- ja perusoikeuskysymykset pitää laittaa lain tasolle ja että se koskee totta kai myös kaikkia, jotka ovat vaikkapa sairaalassa tai mielisairaalassa tai vankilassa tai muualla, mikä käytännössä siis on mahdoton tilanne, koska koko ajan tietysti tällaisten ihmisten erilaisia oikeuksia joudutaan ihan käytännön elävässä elämässä rajoittamaan — pitäisi miettiä uusiksi ja tehdä vankeuslaki järkeväksi ja siirtää kaikki tällaiset itsestäänselvyydet sinne järjestyssääntöihin, jos niitä ei itsestäänselvyyksinä pidetä. (Markus Mustajärvi: Sehän on hallituksen esitys!) — Tämä hallituksen esitys varmasti tältä pohjalta käsitellään, mutta toivoisin, että lakivaliokunta todellakin miettisi näitä asioita tarkasti.

Herra puhemies! Aika rientää, joten sanon lyhyesti pari muuta pointtia. Tässä laajennetaan vankien muutoksenhakuoikeutta. Kun siltä vangilta otetaan se kirjoituskone pois, tänä päivänä se saa hakea muutosta oikaisuvaatimuksella aluejohtajalta ja sitten erikseen valituksella hallinto-oikeudelta. Nyt vangille annetaan oikeus valittaa myös korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos hän saa valitusluvan. Siis ajatelkaa nyt: Kun me teemme toisaalta työtä, jotta turhien juttujen määrää voitaisiin karsia, jotta oikeudessa voitaisiin keskittyä oleellisiin asioihin, niin nyt ei riitä, että se vanki saa vaatia oikaisua, eikä riitä, että se valittaa hallinto-oikeuteen, vaan nyt pitää antaa vielä oikeus hakea muutoksenhakulupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Tämmöisillä asioilla me raskautamme meidän oikeuslaitostamme. Se siitä. Harkitkaa lakivaliokunnassa sitä.

Ja lopuksi, puhemies, tässä on paljon hyvää: Tupakointia rajoitetaan sellissä. Tarkkailuhaalareiden käyttö sallitaan. Perusoikeusfundamentalistit yrittivät tämän kieltää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Hävisivät sen jutun. Nyt he hyppivät seinille ja tulevat perustuslakivaliokuntaan sanomaan, että tämmöisiä ei saisi olla. Perustuslakivaliokunnan pitää pitää pää kylmänä ja todeta, että lait onneksi säätää Suomessa eduskunta eikä muutama harva perusoikeusfundamentalisti.

Herra puhemies! Olisin oikeusministeriltä kysynyt myös siitä, mitä on tehty ulkomaisten vankien siirtämisen nopeuttamiseksi kotimaiden vankiloihin ja eräitä muitakin asioita, mutta hän on joutunut poistumaan ja puheenvuoroni on jo yliaikainen, joten lopetan tähän.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tänään jo aikaisemmassa puheenvuorossani sanonut edustaja Zyskowiczille, että hieno esitys, hienoa draamaa tässä teidän esityksessänne. Toitte esille paljon ihan järkeviä, hyviä asioita, mutta kyllähän meidän pitää kuitenkin muistaa se, että vangit ovat henkilöitä, joiden oikeustoimikelpoisuutta on rajoitettu. He eivät pysty elämään normaalia elämää, me olemme asettaneet heidät sellaiseen tilanteeseen, että he eivät voi mitään tehdä. Elikkä me olemme heille vastuussa tilanteesta, ja heillä on oikeus ja pitää olla oikeus tehdä kaikki valitusasiat. En sinänsä kannata mitenkään hirveästi, että vangeilla pitäisi olla paremmat olosuhteet kuin vanhuksilla, mutta olemme oikeusvaltiossa emmekä voi kieltää sitä, että vangeillakin pitää olla oikeutensa. Olen itse tosin useaan otteeseen esittänyt, että vankeusrangaistusten tulee koventua ja helpomminkin pitäisi saada kovempia rangaistuksia, mutta vangeilla pitää olla oikeudet. Ja vielä tähän sanon, että meidän oikeuslaitos lähtee siitä, että mieluummin sata syyllistä vapautetaan kuin yksi syytön tuomitaan.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn kyllä edustaja Maijalan näkemykseen siitä, että Suomi on oikeusvaltio. Vankeustuomio on aina merkittävä pakkotoimi yhteiskunnan tasolta, ja kyllä meidän lainsäädännössä on huolehdittava siitä, että myös vangin ihmisoikeudet toteutuvat.

Edustaja Zyskowicz vei kyllä oman esityksensä varsin pitkälle. Ad absurdum: mikäli me vangin herättämistä lain tasolla ryhtyisimme säätelemään, niin johan sille jo nakitkin nauraisivat. Emme me niin pitkälle ole menossa.

Mutta otan toisen esimerkin, millä kyllä parannetaan ihmisoikeuksia sekä vangille että hänen läheisilleen: Nyt meillä ei lain tasolla ole täsmällistä säätelyä siitä, miten esimerkiksi vangin ja häntä tapaamaan tulevan lapsen välinen koskettaminen tapahtuisi valvottujen tapaamisten yhteydessä. Nyt me viemme lakiin sen, että esimerkiksi oman lapsen sylissä pitäminen on mahdollista, ja onhan tämä — vai mitä, edustaja Zyskowicz — lapsen oikeus, että myös lapsi voi istua oman vanhempansa sylissä, vaikka tämä olisikin rikoksesta tuomittu rikollinen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Elämme oikeusvaltiossa, sitä ehdottomasti kannatan. Vangeilla on ihmisoikeudet ja perusoikeudet, sitä ehdottomasti kannatan.

Mutta kuka on vienyt tämän absurdiksi, edustaja Tuppurainen? Jos te sanotte, että sehän nyt on aivan naurettavaa, että laissa pitäisi erikseen säätää, että vangin saa herättää, niin eikö se nyt ole yhtä naurettavaa, että laissa pitää erikseen säätää, että jos hänellä on esine, jolla hän tekee selissä rikoksia, niin se esine saadaan ottaa häneltä pois? Ja kuitenkin oikeusasiamies vuoden 2009 kertomuksessa selostaa tapauksen, jossa hän katsoi, että vankilalla ei ollut oikeutta ottaa vangilta kirjoituskonetta pois, vaikka tämän tiedettiin tekevän sillä rikoksia, koska laissa ei ollut erikseen säädetty, että jos vanki tekee sellissään esineellä rikoksia, niin sitten sen esineen saa ottaa vangilta pois. En minä tätä absurdiutta ole aloittanut vaan nämä perusoikeusfundamentalistit, joiden tulkinnoille todellakin nauravat jo naurismaan aidatkin — viittaan vaikka suvivirsikeissiin.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Eilen uutisoitiin, että EU on tuonut kovuutta ja kylmyyttä maamme lainsäädäntöön ja rangaistuksiin. Joissain tapauksissa siihen on ollut ihan oikeutettua tarvettakin, mutta joissain tapauksissa, juuri näissä edustaja Zyskowiczin viittaamissa humaanisuuteen liittyvissä rajoituksissa, on todellakin menty siedettävän rajan yli, kuten tarkkailuhaalariasiassa ja edelleen käytössä olevien paljusellien kohdalla. Koska ihminen on sosiaalinen, niin eristäminen ja sen tarkkailu on asia, jota pitää aina tarkkaan punnita. Mutta kyllä me tietysti tässä absurdissa tilanteessa nyt monella tapaa olemme sen vuoksi, että kun 60-luvulle saakka elettiin hyvin ankarassa järjestelmässä, niin nyt on 180 astetta suunta kääntynyt ja on menty toiseen absurdiuteen. (Ben Zyskowicz: Just näin!)

Se, että maailma muuttuu ympärillämme myös digitaalisesti, on otettava huomioon myös vankiloissa. Nykyaikainen kommunikointi ja yhteydenpito läheisiin on mahdollistettava myös vangeille. Se on omiaan helpottamaan heidän paluutaan siviilielämään, mutta asiaan liittyy aina myös riski. Rikollisen toiminnan jatkaminen vankilasta käsin erityisesti järjestäytyneen rikollisliigan jäsenenä, jopa johtajana, voi olla mahdollista. Näin ollen on hyvä, että tässä lakiesityksessä tällaisetkin asiat otetaan huomioon.

Kokonaisuutena tämä lakiesitys on kannatettava, mutta kyllä meidän pitää yhteiskunnassa rohkaistua käymään sitä keskustelua, ettei ihmis- ja perusoikeuksissa mennä nyt tätä 180 asteen koomisuutta kohti.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn edustaja Zyskowiczin huoleen siitä, miksi ihmeessä kaikki pitää säätää lailla. Tämä on jättimäinen lakipaketti, mikä on käsittelyssä, ja väitän, että sitä juuri kukaan ei edes pysty hallitsemaan. No, ainakin se aiheuttaa sitä, että lakimiehet saavat lisää töitä, juristit työllistyvät ja virkamiehet joutuvat entistä enemmän erilaisiin prosesseihin, vastaamaan kanteluihin tai syytettyinä. Näinhän se tapahtuu. Samoin kuin edellisessä keskustelussa oli esillä, yhteiskunta amerikkalaistuu kovaa mallia tässä suhteessa, että kaikesta pitää säätää lailla.

Vangeilla pitää olla perusoikeudet, jotka säädetään lailla. Se on ihan selvä juttu, elämme oikeusvaltiossa, mutta miksi ihmeessä näitä käytännön asioita ei voida määrätä määräyksin, vankilan määräyksin, vaikka Risen määräyksin? Siellä olisivat sitten nämä kaikki: saako pitää lasta sylissä vai eikö saa, ja saako herättää, ja saako sellin oven lukita, ja saako ottaa rikoksentekovälineen pois? Nämä tavallaan itsestäänselvyydet — miksi ne pitää lakiin kirjoittaa ja käydä jumalattoman raskas prosessi siinä läpi?

Kaikilla muillakin hallinnonaloilla on omat sisäiset määräykset, jotka tulevat lakien ja asetusten jälkeen, ja jos virkamies ei noudata määräyksiä, hän joutuu siitä vastuuseen. Siis vankilan johtaja ja hänen alaisensa ovat vastuussa siitä, jos he eivät noudattaisi määräyksiä. He ovat tarvittaessa rikosoikeudellisessa vastuussa. Miksi teemme tämän asian näin vaikeasti ja byrokraattisesti lainsäädännöllä? Kuten alussa sanoin, korostan sitä, että kannatan, että vangeilla on ihmisoikeudet ja niistä säädellään asianmukaisesti, mutta ei joka rasahdukseen lakipykälää tarvitse.

Jos mennään tämän nyt käsiteltävän paketin muutamaan asiaan: Internetin käyttö on ihan loistava asia siinä vaiheessa, kun vankia sopeutetaan siviilimaailmaan. Se on valvotusti nykyaikaa, ja täytyy sanoa, että se on melkein välttämätön asia, että pystyy sopeutumaan nykymaailmaan. On vankeja, jotka ovat joutuneet vankilaan markka-aikana ja lankapuhelimen aikana, ja he tulevat ulos nykypäivänä. Täytyy sanoa, että he ovat aika hakusessa tuolla, jos heitä ei pystytä sopeuttamaan nykyelämään. Mutta siinä on myös sitten taas omat vaaransa, niin että missään tapauksessa sellaiset vangit eivät saa internetiä käyttää, joista on vaara, että sitä käytetään rikolliseen toimintaan. Se pitää ehdottomasti päästä kieltämään.

Nykyisin jo vankiloista käsin johdetaan huumekauppaa, vaikka siellä ei internetiä olekaan, mutta se tehdään kännyköillä, joita on piilotettu vankiloihin. Näin tapahtuu ihan oikeassa elämässä, ja voitte vain kuvitella, jos sinne vapaa internet-yhteys annettaisiin kaikille vangeille tai, sanotaan näin, vaikka valvottu internet-yhteys, kuinka se helpottaisi rikollista toimintaa. Mutta taas positiivisia puolia toki on myös se, että yh-teydenpito helpottuu, vaikka skypettäminen omaisten ja vangin välillä, jos on pitkät yhteydet. Sehän on ihan loistava juttu, kun sen valvotusti tekee. Asioilla on monta puolta, mutta tässä täytyy nimenomaan huomioida, että vankiloiden turvallisuus ei vaarannu ja vangit eivät pysty tekemään vankiloista käsin entistä helpommin rikoksia, vaikkapa törkeitä huumausainerikoksia. Se on huolehdittava.

Loistavaa, että tässä runsaasti esillä ollut tarkkailuhaalari on nyt tässä lainsäädännössä niin sanotusti tehty salonkikelpoiseksi. Sehän täällä haukuttiin alimpaan lokaan tässä puoli vuotta sitten erään päätöksen jälkeen, mutta nyt siitä tehtiin jälleen salonkikelpoinen. Eihän sitä tarkkailuhaalaria, herranjumala, siellä nyt joka vangille pueta päälle, vaan silloin pitää olla epäilys siitä, että vanki lomaltaan tuo vankilaan vaarallisia aineita, muun muassa huumeita, kehonsisäisesti — siis epäilys siitä. Ja siihen epäilyn tueksi pitää olla tiettyjä asioita, ja jälleen virkamies tekee päätöksen, ja hän vastaa siitä henkilökohtaisesti. Se on nyt omalla tavallaan hyvä, että se on säädetty laissa, että loppuu tämmöinen turhanpäiväinen jahkaaminen siitä, saako sitä käyttää vai eikö sitä saa käyttää.

Nyt täytyy muistaa myös se, että jos vankilaan tulee huumeita, jos sitä tarkkailuhaalaria ei ole saanut käyttää, niin siinä kärsii kaikkien turvallisuus, muiden vankien turvallisuus mutta ennen kaikkea työntekijöiden turvallisuus. Työturvallisuuslaki vaatii, että heillä on turvalliset työolosuhteet. Tämä on selvä jatkumo siihen, että mahdollistetaan tämmöinen eristäminen ja tarkkailuhaalarin käyttäminen silloin, kun se on tarpeellista. Meillä on vankeinhoidossa huippuammattimainen henkilökunta, ja he kyllä pystyvät tehtävänsä hoitamaan aivan varmaan ihmisoikeuksia kunnioittaen ja kaikin puolin asianmukaisesti, mutta on loistavaa, että tähän päädyttiin.

En malta olla ottamatta esille vangin oikeuksista sitä, mikä tapahtui suunnilleen vuosi sitten. Kuinka ollakaan, eräät vangit, no, totta kai, miten sen nyt sanoisi, avustajiensa avustuksella keksivät pyytää tietoja vankirekisteristä, niin sanottuja lokitietoja, mistä selviää, kuka vanginvartija ja koska on katsonut kenenkin tietoja. No, kuinka ollakaan, ne tiedot annettiin vangeille, järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenille. Tuli satoja ja satoja pyyntöjä, ja ne annettiin. Esimerkiksi poliisi ei antanut tällaisia tietoja, mutta Risen johto päätti antaa. Perustelivat sitä lailla; samalla lailla poliisijohto kieltäytyi antamasta. Joka tapauksessa tämä aiheutti sen, että paljastui, ketkä esimerkiksi vartijoista toimivat vankiloissa tarkkailutehtävissä, tiedustelutehtävissä ja muuten tällaisissa arkaluontoisissa tehtävissä. Vangit sen saivat tietää, ja sen jälkeen näitä henkilöitä alettiin uhkailla ja tietojeni mukaan myös heidän perheitään. Se aiheutti aikamoisia ongelmia vanginvartijoiden ja muiden toimihenkilöiden keskuudessa: vakavasti otettavia turvallisuusuhkia heille ja heidän perheilleen.

Tässä herää taas kysymys, onko tämä nyt ihan oikein ja onko tässä nyt mitään järkeä. Jos vanki epäilee, että hänen rekisteritietojaan käytetään väärin, niin silloin jokaisella virkamiehellä, vanginvartijalla ja jopa vankilan johtajalla on oma esimies, jolle voi asiasta ilmoittaa, tai viime kädessä vaikka tänne eduskunnan oikeusasiamiehelle, ja he kyllä saavat sitten tietää, onko rekistereitä tarkastettu asiattomasti vai ei. (Ben Zyskowicz: Tai tietosuojavaltuutetulle!) — Tietosuojavaltuutettukin on hyvä kohde tai ihan mikä tahansa laillisuusvalvontainstanssi. — Niin kuin täällä salissakin on todettu, eikö se lähtökohta ole kuitenkin, että vartijat vahtivat siellä vankilassa vankeja eivätkä vangit vartijoita? Näinhän täällä on keskusteltu, mutta tämä lainsäädäntö tuntuu joskus menevän tähän suuntaan. Toivoisin, että tämmöiset tietoturva-aukot tai lainsäädännön aukot tai lain tulkinnan puutteellisuudet korjattaisiin, kun näitä lakeja nyt tunnutaan vauhdilla säädettävän joka asiasta, siitä, mitä vanki saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Tietysti nämä pykälät ovat henkilötietolaissa, mutta kuitenkin kyse on henkilöiden turvallisuudesta.

Arvoisa herra puhemies! Kaikilta osin tämä jättimäinen lakipaketti nyt ei aivan priimaa ole, mutta on täällä paljon hyvääkin, kuten tuossa totesin. Soveltuvissa tilanteissa nettiyhteyden käyttö, tarkkailuhaalarin käyttö sekä tietysti erilaiset videoyhteydet ovat hyviä, mutta paljon vielä jää aukkoja, ja ennen kaikkea se, miksi ihmeessä kaikki pitää lailla säätää, on se suurin kysymys.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten kaikki hyvin tiedämme, nettiyhteys on erittäin kiinteä osa meidän jokaisen arkeamme ja peruspalveluita siirretään kiihtyvällä tahdilla verkkoon. Netistä on muodostunut kanava lukuisten päivittäisasioiden kuten terveydenhuollon ja pankkiasioiden järjestämiseen, hupikäytöstä puhumattakaan.

Kuten aikaisemmista puheenvuoroista on hyvin käynyt ilmi, tässä hallituksen esityksessä ollaan siis antamassa vangeille lupa muun muassa sähköpostin käyttöön. Sekä sähköpostia että nettiä käytettäisiin vankiloiden palvelinten kautta, eli tarkoitus ei siis edelleenkään ole antaa vangeille vapaita seikkailumahdollisuuksia netin ihmeelliseen maailmaan.

Tällä hetkellähän netinkäyttö on mahdollista avovankiloissa ja suljettujen vankiloiden yhteydessä toimivissa vapauttamisyksiköissä erillisen lupahakumenettelyn kautta. Esimerkiksi Hollannissa ja Norjassa sen sijaan nettiä on hyödynnetty muun muassa opetuksessa jo vuosia myös suljetuissa vankiloissa.

Tämä on iso periaatteellinen päätös, joka tuntuu jakavan mielipiteitä vahvasti niin puolesta kuin vastaan. Osa tuntuu olevan vahvasti sitä mieltä, ettei vangeilla tulisi olla minkäänlaisia oikeuksia päästä käyttämään internetiä, saati sähköpostia, ja osa taas pitää sitä suurena ihmisoikeusloukkauksena, ellei tällaista mahdollisuutta anneta.

Itse pidän tärkeänä sitä, että varmistamme, ettei netinkäytöstä aiheudu vaaraa vankilan turvallisuudelle ja järjestykselle ja että vangit pääsevät vain luvanvaraisille sivuille, ja tässä sähköisen viestinnän valvonta on erittäin tärkeässä roolissa.

Laadin hiljattain Euroopan neuvostossa laajan raportin nimeltä Oikeus internetin saatavuuteen, ja tämän raportin käsittelyn yhteydessä sivuttiin hyvin usein myöskin vankien oikeutta internetin käyttöön. Eli tämä aihe puhuttaa ja pohdituttaa laajalti myös Suomen rajojen ulkopuolella. Kuten edustaja Tolvanen äsken totesi, pidän myös itse erittäin tärkeänä sitä, että vangeilla olisi riittävät tietotekniset taidot, kun he sitten palaavat takaisin yhteiskuntaan.

Mutta toivottavasti lakivaliokunnassa pääsemme perehtymään tähänkin aihepiiriin yksityiskohtaisesti.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä siis uudistetaan vankeuslakia sen soveltamisessa esiin tulleitten tarpeitten perusteella. Vankeus on tietysti luonteeltaan rangaistus, eikä vankeuslaitos tietenkään voi mikään lomakoti olla. Mutta kyllä meidän on kiinnitettävä huomiota sen inhimillisiin olosuhteisiin ja myös näihin ihmisoikeusnäkökulmiin, jotka liittyvät hyvin kiinteästi tähän kokonaisuuteen.

Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on erittäin tärkeää se, miten se vankeusaika vietetään, koska yhteiskunnan kannalta ei ole samantekevää se, millaisena henkilö vankilasta aikanaan vapautuu, vaan nimenomaan vankeusaika pitäisi käyttää sen hyväksi, että henkilö vapautuessaan on kykenevä palautumaan takaisin yhteiskuntaan. Tämä on erittäin tärkeätä etenkin nuorten kohdalla, joilla pahin mahdollinen tilanne on se, että vankilan porteilta kun lähdetään, niin kädessä on muovikassi ja lähdetään saman porukan luo, minkä joukosta aikanaan vankilaan päädyttiinkin. Sen takia vankeusajan aikana tulisi panostaa vahvasti vankien koulutukseen ja myös sosiaaliseen sopeutumiseen yhteiskuntaan siten, että kun vanki vapautuu, hänellä olisi mahdollisesti jo tiedossa edes jonkinlainen näkymä tulevasta työllistymisestä ja myöskin asunto, jonne asettua vankeusrangaistuksen päätyttyä. Me hukkaamme tavattoman paljon, ellei vankeusajan aikana panosteta ikään kuin vangin kykyyn sopeutua takaisin yhteiskuntaan.

Tässä laissa on monta erittäin hyvää puolta. Tässä tarkennetaan säännöksiä vangin tapaamisoikeuksiin liittyen ja sähköiseen viestintään liittyen, ei avata mahdollisuutta kylläkään sosiaalisen median käyttöön, mitä saatan hiukan kummastella, koska kyllä kai sosiaalinen mediakin on osa niitä yhteiskuntataitoja, mitä tämän päivän ihmisiltä edellytetään.

Hyväksyn myöskin tarkkailuhaalareiden käytön mutta siten, että niiden käyttämisessä ollaan erittäin huolellisia niin, ettei pienintäkään syytöstä epäinhimillisestä kohtelusta saa päästää syntymään. Senpä tähden muun muassa se seikka, jota ministeri esittelypuheenvuorossaan korosti, että WC:n käyttömahdollisuuden pitää olla välittömästi saatavilla, kun vanki näin haluaa, on erittäin tärkeä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakeja muutetaan, kehitetään koko ajan, ja se, että tätä lakia päivitetään, on erittäin hyvä asia, koska edellisessä laissa oli paljon jo vanhentuneita asioita. Mutta juuri, mitä tuossa edustaja Zyskowicz toi aikaisemmin esille: tässä laissa on todella monta pykälää. Miten me tekisimme ajattomia lakeja?

Aika muuttuu ja kehittyy koko ajan, koko ajan tulee uutta sosiaalista mediaa. Mitä on meillä kymmenen vuoden päästä? Kuka meistä edes tietää ollenkaan, mitkä ovat laitteet, välineet ja systeemit kymmenen vuoden päästä? Muutaman vuoden päästä me olemme taas tätä lakia uudistamassa. Nyt pitäisi oikeastaan alkaa miettiä, miten me tekisimme tästäkin aiheesta enemmän ajaton laki, ja todellakin niin kuin tässä on aikaisemmin esitetty, miten niitä asioita voitaisiin käytännössä määräyksillä sitten päättää ja hoitaa tarkemmin.

Nämä sähköisen viestinnän valvonta-asiat ovat tulleet esille, ja ne ovat tässä laissa. Olen erityisesti ollut kiinnostunut vankien opiskeluasioista, ja opiskelu, jos joku, vaatii todella aktiivista sähköisen median käyttämistä. Miten siinä vaiheessa hoidetaan sitten tämä valvonta, koska tietyissä tapauksissa, monessakin tapauksessa vankeuslaitoksen vartijoiden pitäisi valvoa sitä sähköisen viestinnän käyttämistä, sähköpostien lähettämistä, asioiden hakemista ja nykyaikainen opiskeluhan perustuu pitkälti siihen, että tietoja haetaan, otetaan yhteyksiä erittäin paljon? Siinä taitaa olla meillä uusia juristeja ynnä muita näistä vartijoistakin tulossa, kun he seuraavat koko ajan, miten vangit opiskelevat.

Sitten tästä tarkkailuhaalarista. Minusta on todella hieno huomata, että oikeusministeriö näin nopeasti pystyy vastaamaan tämän salin keskusteluun ja työhön. Eihän tästä ole kuin jonkun verran aikaa, kun me täällä salissa keskustelimme tarkkailuhaalarista, oli ihan mielenkiintoisia keskusteluja puolesta ja vastaan tämän asian suhteen, mutta nyt se on heti tässä laissa matkassa. Minulle, vaikka olenkin opposition edustaja, tulee hyvä mieli tämmöisestä työskentelystä, elikkä se meidän työskentely ei mene täällä hukkaan, vaikka on oppositiossakin. Tässä oli kyse lakialoitteesta, jota käsiteltiin, se oli kyllä hallituspuolueen edustajien kirjoittama, mutta kuitenkin.

Meillä on muitakin näitä töitä ja toimintoja, mitä on saatu menemään eteenpäin: muun muassa toissa viikolla käsiteltiin salissa kansalaisaloitetta energiatodistuslaista, ja se on nyt menossa eteenpäin. Elikkä ei tämä työ täällä ihan täysin hukkaan mene.

Mutta sitten tästä amerikkalaistyylistä. Minusta ihan aiheesta on otettu tässä keskustelussa esille tämä amerikkalaistyyliasia. Missä vaiheessa meidän säädännössä lukee, että mikroaaltouuniin ei saa laittaa kissaa? Siis tätä on todellakin aiheellista miettiä ja keskustella tästä asiasta eli siitä, miten me teemme niitä ajattomia lakeja käyttöömme. Sitten tämä maalaisjärki: kyllä meidän pitää antaa enemmän suomalaisille mahdollisuus käyttää maalaisjärkeä kaikessa, vankeinhoidossa ja kaikissa muissakin asioissa.

Tässä on keskustelussa otettu esille nämä vankien oikeudet. Tämä lakihan perustuu täysin vankien ihmisoikeuksiin, mitä kaikkia asioita pitää ottaa huomioon, ja tilannehan on se, että kyse on ihmisistä, jotka eivät itse pysty, eikä heillä ole oikeuksia tehdä enää niitä normaaleja oikeustoimia, kun he ovat siellä vankilassa. Miksi sitten heidän asioitaan katsellaan ja säädetään niin paljon tarkemmin, miksi heistä pidetään parempaa huolta kuin vanhuksista, kuin sosiaalihuollon alaisessa toiminnassa olevista henkilöistä?

Meillä on valtava määrä vanhuksia, vammaisia, sairaita, jotka ovat heikommissa olosuhteissa kuin meidän vangit. Tämä on todella vakava asia, mutta meidän juristien, lakimiesten pitäisi nyt kyllä katsoa peiliin ja miettiä tätä asiaa. Vankien tilanteethan ovat paremmat, koska me olemme auttaneet vankeja: meidän tehtävämme on auttaa, he ottavat asioita esille, he ovat täydessä järjessä olevia ja toimintakelpoisia ihmisiä, jotka laittavat meidät lakimiehet tekemään töitä, miettimään näitä säädöksiä, miettimään ongelmia.

Missä on niiden vanhusten ja vammaisten lakimiesarmeija, joka laittaisi näitä pykäliä kuntoon? Itse en ole sosiaalipuolen ammattilainen, en niitä osaa enkä hallitse, mutta toivon, että sillä puolella saataisiin asioita liikkeelle. Jos me saamme sille puolelle armeijan juristeja liikkeelle, ehkä sen jälkeen huomataan, että tältä puoleltakin näitä lakeja voisi sitten yksinkertaistaa ja helpottaa.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen 6 a § 7 luvun osalta kertoo sen, että tupakoinnin kieltäminen mahdollistetaan vankien asuintiloissa. Tupakkalakihan on ollut iät ajat jo voimassa, ja nytkö vasta ollaan mahdollistamassa se kielto, tupakoinnin kieltäminen asuintiloissa. Toki tämä tupakkipaikka sitten samaisen lakipykälän mukaan pitää järjestää jollakin muulla tavalla.

Mielestäni tämän tupakointikiellon pitäisi itse asiassa olla ehdoton. Meillä on sairaaloita, työpaikkoja pilvin pimein, joissa ei saa tupakoida ollenkaan. En tiedä, missä mielessä sitten ihmisoikeusasiat tähän tulevat, koska suljetussa laitoksessahan vangit ovat, ja sitten se ei mahdollistu millään tavalla, jos se kielto tulee. Mutta mielestäni se on iso vankien terveyteen kohdistuva toimi, jota sopii myöskin edistää. Ja kyllä tupakkamiehenä itse tiedän sen, että kun sitä suitsuttamista rajoitetaan, niin se vähentää myöskin kyllä sitä tupakehtimista ja ohjaa sitten lopettamaan koko homman.

Tässä keskustelussa molemmista lakiesityksistä, jotka nyt ovat esillä, on joskus tullut mieleen vanha sanonta, että aikoinaan vankeustuomio kärsittiin, sitten se suoritettiin ja nyt pahat kielet väittävät, että se nautitaan. No, tilannehan ei tietenkään näin ole, eli aina kun ihminen on suljetussa laitoksessa, niin se on kova juttu. Toki rikoksista pitää rangaista, ja onneksi tämä humaanisuus nyt tässä ihan viimeisen puolen tunnin aikana on minun mielestäni voittanut alaa myöskin tässä keskustelussa.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Ministeri Henriksson oli kaipaillut minua salissa. On tietysti myönteistä, että kaivataan. Kyllä minä kaipaisin nyt myös ministeri Henrikssonia täällä salissa. Täällä on esitetty monia aiheellisia kysymyksiä, joihin esittelevä ministeri voisi ja oikeastaan hänen pitäisi vastata ja olla vastaamassa. Tässä on kuitenkin kyse yli 200-sivuisesta, merkittävästä vankeuslain uudistamisesta, ja olisi tärkeää, että ministeri osallistuisi tähän keskusteluun. Tällaista rivimiestäkin, jos hän hetken salista pois on, toki voi kaivata, mutta ministerin läsnäolo olisi vielä tärkeämpää.

Vankeuslain uudistus on enemmän kuin tervetullut. Täsmennyksiä saadaan muun muassa vankien oikeuksiin yhteydenpidosta. Laissa on esillä puhelin, internet, sähköposti ja näihin varsin tarkasti täsmälliset säännökset, miten niitä voidaan käyttää: Esimerkiksi lupa sähköpostin lähettämiseen tärkeästä syystä. Internet niin, että siitä ei ole vaaraa vankilan järjestykselle ja turvallisuudelle. Toki voi kysyä, kuka sen oikeuden sitten lopulta saakaan.

Itse olin Kansanedustajat kouluissa -vierailulla Jokelan vankilassa. Sinne kouluun oli pakko mennä kansanedustajan paikalle, kerran oppilaat olivat siellä pakosta. Siellä oli yhdeksän oppilasta ja erittäin mielenkiintoinen tapaaminen heidän kanssaan, ja heidän yksi toiveensa oli, että kun he nyt haluavat opiskella — heillä kaikilla oli kahta lukuun ottamatta peruskoulu valmis, ja muut olivat sitten etenemässä ammatillisessa koulutuksessa — niin eivätkö he voisi siinä luokassa valvotusti käyttää myös internetiä. Minun mielestäni tätä voisi hyvin esillä pitää. Kerroin toki heille, että itse olen enempikin täällä eduskunnassa esillä pitänyt asioita, jotka tekisivät heidän olonsa tukalammaksi vankilassa, mutta tätä asiaa lupasin eteenpäin viedä ja sen nyt täällä teen.

Tässä lakiesityksessä, vankeuslain uudistamisessa siis, tuodaan esille näitä yhteydenpitomahdollisuuksia. Pidän itse myönteisenä sitä, että myös vankien tapaamisoikeuksia uudistetaan, nimenomaan perheellisten äitien ja isävankien oikeutta tavata lapsia, mutta mieluummin vielä niin päin, että puhutaan niiden lapsien oikeudesta tavata vanhempiaan silloin, kun se on mahdollista ja lapsien edunkin mukaista. Tässä ihan toimiva tekniikka on Skype-yhteys, jota tässä esitetään, ja minun mielestäni on hyvä, että ei lähdetä turhaan rakentamaan nyt jotain uutta järjestelmää videoyhteyksien järjestämiseksi vaan voidaan käyttää valvotusti valmista, edullista ja toimivaa Skype-yhteyttä.

Arvoisa puhemies! Yksinäisyysrangaistuksen enimmäismäärä esitetään tässä alennettavaksi 14:stä 10 vuorokauteen. En ymmärrä, minkä takia tämäntyyppinen muutos tarvitaan.

Hyvää sen sijaan on, että laissa nyt alleviivataan ja tuodaan käyttöön ja lailliseksi myös tarkkailuhaalarin käyttö, ja tämä on niitä kysymyksiä, joita me olemme usein esillä pitäneet tässä salissa — taisi olla vajaa vuosi sitten, kun kävimme keskustelua siitä, kun eduskunnan oikeusasiamies oli kieltänyt tarkkailuhaalarin käytön, kun sitä ei erityisesti laissa mainittu, ja silloin täällä salissa muun muassa edustaja Kuusisto ja edustaja Lipponen kiivaasti vastustivat tarkkailuhaalarin käyttöönottoa. Onneksi enemmistö on nyt kääntynyt sille kannalle, että tarkkailuhaalaria voidaan käyttää. Niillä on nimittäin estetty merkittävästi ja tehokkaasti salakuljetuksia, ja ne ovat myös tärkeä osa — niin kuin muistan silloisesta keskustelusta, kuten edustaja Tolvanen esille toi — usein sellaisten vankien turvaamista, jotka pakotetaan tuomaan sisällään huumeita lomilta vankilaan. Se on myös heidän asemaansa vahvistava toimenpide. Sörkässä esimerkiksi näitä tarkkailuhaalareita on käytetty 10—15 kertaa vuodessa, eli ei kauhean yleisestä käytänteestä ole aiemminkaan ollut kyse, ja nyt se tulee siis myös lakiin kirjattuna mahdolliseksi.

Arvoisa puhemies! Tupakkakielto on tulossa myös vankien asuintiloihin. Tässä on tärkeä huoli se, että vaikka ne ovat vankien asuntoja, niin meidän pitää pystyä takaamaan vanginvartijoille oikeus savuttomaan työympäristöön, ja se ei ole tänä päivänä toteutunut. Vangeista tilastojen mukaan kolme neljäsosaa tupakoi, ja meidän on pystyttävä takaamaan vanginvartijoille myös oikeus passiivisen tupakoinnin estämiseen. Ruotsin ja Viron tapaan olemme etenemässä kohti savuttomia vankiloita.

Arvoisa puhemies! Toinen, mitä en tässä esityksessä ymmärrä, on se, miksi vankien kuukauden täytyy olla 30-päiväinen. Miksi se ei voisi sitten olla 31-päiväinen? Eli tässä lyhennetään yhdellä päivällä tuota vankikuukauden päivämäärää. Minun mielestäni on pohdittava sitä, tarvitseeko tässäkin mennä lyhyemmän kautta vai voisiko se olla tuo 31 vuorokautta.

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa lopuksi esille kaksi asiaa, joiden toivon etenevän vielä tällä vankein saralla.

Karkaaminen, sitä ei ole tässä lakikokonaisuudessa kuin sivuttu. Minun mielestäni, jos lomalta jättää palaamatta, se on karkaaminen. Olemme tästä edustaja Zyskowiczin kanssa jättäneet esityksen, että lomalta palaamatta jättäminen olisi karkaaminen, ja toivon, että tämä asia myös etenisi.

Ja, arvoisa puhemies, aivan lopuksi toisena asiana se, että meidän vankeusrangaistuksien pitää olla yleisen oikeustajun mukaisia. Usein lasten seksuaalisissa hyväksikäytöissä, raiskauksissa, väkivaltarikoksissa kyllä yleinen tunnelma on se, että kun tuomiot tulevat, niin ne eivät ole suomalaisen yleisen oikeustajun mukaisia, ja minun mielestäni, jos asteikon alareunaa nyt käytetään, pitäisi ottaa mieluumminkin käyttöön yläreuna. Minun mielestäni ei myöskään ole oikein sekään, että jos tappaa toisen ihmisen ensimmäistä kertaa, niin se on peruste päästä lyhyemmällä vankeustuomiolla. Minun mielestäni ei tämäntyyppisissä rangaistuksissa tarvita minkäänlaista ensikertalaisuusvähennystä. Ja niin kuin tuossa aiemmassa puheenvuorossa totesin, kyllä minä ihmettelen, että me elämme maassa, jossa voi raiskata kolmen vuoden välein ensi kertaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä lausua ajatuksiani muutamista esillä olleista keskustelunaiheista.

Edustajat Kivelä, Tolvanen ja myös Maijala mielestäni toivat esiin perustellusti sitä, onko todellakin järkevää ja edes mahdollista toteuttaa sellaista doktriinia, että kaikki vankien vapaudenrajoitukset, kaikki heidän olosuhteisiinsa liittyvät rajoitukset, pitäisi säätää lain tasolla.

Minusta edustajat Kivelä ja Tolvanen erinomaisesti toivat esiin sen, että aikaisemmin, mennään vaikka 50 tai 100 vuotta taaksepäin, kun ihminen joutui laitoksiin, vankilaan, sairaalaan, mielisairaalaan, kouluihin, armeijaan, katsottiin silloisten laitosvaltaoppien mukaan, että heidän oikeuksiaan voitiin rajoittaa hyvinkin tuntuvasti. Tästä on tultu moderniin ihmis- ja perusoikeusajatteluun, joka ei tietystikään hyväksy sitä, että jos ihminen joutuu johonkin laitokseen, niin se samalla merkitsee oikeutta rajoittaa hänen oikeuksiaan ja vapauksiaan.

Mutta kyllä tämä heiluri on mennyt aika pitkälle nyt sitten sinne toiseen ääripäähän, jos todellakin maan ylin laillisuusvalvoja katsoo, että vangilta ei saa ottaa pois rikoksentekovälinettä, jolla hän tekee rikosta — joka tiedetään, joka nähdään, joka todistetaan — että sitä ei saa ottaa pois, kun ei siihen ole laissa erikseen annettu valtuutusta, joten ollaanhan aika kaukana. Ja nyt tässä laissa siis säädetään oikein pykälä siitä, että saa ottaa sen rikoksentekovälineen pois.

Edustaja Tuppurainen, en minä ole tätä absurdiuteen viemässä. Kun tällainen katsotaan tarpeelliseksi säätää lain tasolla, niin voi todella kysyä, että no, miksei sitä tarvitse säätää lain tasolla, että sellit saa yöksi panna kiinni, tai sitä, että vangit saa aamulla herättää.

Edustaja Tolvanen, joka tuntee nämä asiat erittäin hyvin, käytti todella hyvän ja rakentavan puheenvuoron. Pitää sanoa "rakentavan", ehkä oma puheenvuorotyylini on vähän toinen, mutta varsinaisiin tärkeisiin asioihin yritän kiinnittää huomiota ja olen niistä myös edustaja Tolvasen kanssa todellakin samaa mieltä.

Edustaja Tuppurainen kiinnitti huomiota näihin tapaamisiin, ja olen siitä teidän kanssanne samaa mieltä ja muutenkin siitä, mitä sanoitte, että vankien kohtelu vankiloissa ja olosuhteet vankiloissa pitää pyrkiä järjestämään sellaisiksi, että kun he sieltä vapautuvat, niin mielellään eivät heti sinne uudelleen palaisi.

Mutta esimerkkinä näistä laillisuusvalvojien näkemyksistä luen nyt täältä hallituksen esityksen sivulta 11 tällaisen kohdan: "Eduskunnan oikeusasiamiehen valvontakäytännössä on katsottu, että vangin ja tapaajan tapaaminen tulisi järjestää olosuhteissa, joissa heidän välisensä koskettaminen on mahdollista paitsi silloin, kun koskettamisen kieltämiseen on erityinen syy." Vaikuttaa loogiselta. Kolme oikeusasiamiehen ratkaisua vuosilta 1997, 2004 ja 2005. Mutta mikä on elävä elämä? Hallitus kirjoittaa perusteluissaan näin: "Vuonna 2013 myönnettiin suljetuissa vankiloissa 58 169 valvottua tapaamista ja 2 457 erityisvalvottua tapaamista. Jos koskettamisen epäämiseen riittäviä perusteita jouduttaisiin arvioimaan erikseen ennen jokaista noin 60 000 vuosittaista tapaamista, tämä aiheuttaisi erittäin suuren määrän työtä." — Hallitus ei siis tietystikään tähän järjettömyyteen tässä ole menossa.

Yritän vain sanoa sitä, että laillisuusvalvojien on hyvä kyllä tuolla omissa norsunluutorneissaan teoretisoida ja ehdottaa, että erikseen pitäisi jokainen tapaaminen miettiä, koskettaminen pitäisi erikseen miettiä, että onko sen estämiseen erityinen syy. Mutta kun näitä on 60 000 vuodessa, niin mietitään nyt sitten 60 000 tapauksessa erikseen, ennen tämmöistä vierailua, että onko riittäviä perusteita koskettamisen epäämiseen.

Näitä on muitakin kannanottoja, joita kyllä nämä asiantuntijat, niin sanotut, ja korkeat laillisuusvalvojat ja niin sanotut perusoikeusfundamentalistit esittävät, jotka ovat kyllä aika kaukana tästä elävästä elämästä.

Yksi hyvä esimerkki tästä on nämä tiedot vankirekisteristä. Jossain vaiheessa vangit keksivät, että he voivat vaatia vankirekisteristä tietoja, ketkä vartijoista ovat katselleet heidän tietojaan, kuten edustaja Tolvanen kertoi. Poliisi ei antanut, mutta Rikosseuraamuslaitos antoi ja vielä puolusti, että miten ne vangit pystyvät valvomaan niitä vartijoita, jos eivät he voi niitä tietoja katsoa. Minä todellakin olen luullut, että siellä vankiloissa nämä vangit ovat valvonnan kohteena ja vartijat ovat ne, jotka valvovat.

Mutta mitä seurasi siitä, että tulkittiin — ja sitä nämä tietosuojatalebanit ovat tietysti tarkoittaneetkin — että kyllä vankien pitää voida saada katsoa, ketkä ovat heidän tietojaan katsoneet? Mitä siitä seurasi? Edustaja Tolvanen kertoi jo tässä, että siitä seurasi uhkailua ja sitä, että vangit tulivat tietämään, ketkä vartijoista olivat esimerkiksi tällaisia poliisiyhteysihmisiä. Mutta mitä siitä myös seurasi? Se, että meillä on tällä hetkellä oikeuslaitoksessa satoja juttuja, joita vangit ovat ajaneet nyt sitten näitä vartijoitaan vastaan, jotka ovat heidän tietojaan katsoneet, ja syyttävät heitä siis virheistä.

Kuten edustaja Tolvanen erinomaisesti kertoi, on olemassa kaikkia muita keinoja taata vangin oikeusturva. On laillisuusvalvontaviranomaiset, on tietosuojavaltuutettu ja niin edelleen, eikä näitä oikeuksia nähdä omia tietojaan tarvitse vangeille antaa. No, minä olen odottanut, että tähän lainsäädäntöön olisi tullut tällainen selkeys. Nythän Rikosseuraamuslaitos lopetti näiden tietojen antamisen, mistä on ollut seurauksena, että vangit ovat kannelleet taas Rikosseuraamuslaitoksen menettelystä hallintoprosesseissa. Vangeillahan on varmasti riittävästi aikaa käydä näitä prosesseja.

Eli, ministeri Henriksson, kun luette keskustelun pöytäkirjat, niin äkkiä tänne esitys, jolla tämä asia selkeytetään ja selkeytetään niinpäin, että jos vanki epäilee, että hänen tietojaan on väärin katseltu, niin hän voisi tietosuojavaltuutetun kautta tai jotain muuta kautta saada tähän selvyyttä. Näinhän on esimerkiksi suojelupoliisin salaisten rekisteritietojen osalta.

Tarkkailuhaalareista, herra puhemies, täällä on paljon puhuttu ja täällä on oltu tyytyväisiä, että nyt saadaan lain tasolle selkeät säädökset, myös selkeät säädökset siitä, että jos on tarve päästä haalarista irti normaaleille tarpeilleen, niin siihen pitää olla välitön mahdollisuus.

Mutta haluan nyt varoittaa perustuslakivaliokunnan jäseniä ja lakivaliokunnankin jäseniä: ei vaara ole ohi. Nämä ihmisoikeusjuristit, siis niin sanotut ihmisoikeusjuristit, ja perusoikeusfundamentalistit ovat varmasti edelleen sitä mieltä, että tämä on vankien perus- ja ihmisoikeuksien loukkaus, että tämmöiset haalarit voidaan heille pukea, joilla voidaan tehokkaasti estää huumeiden kulkeutuminen kehon sisäisesti. Epäilen, että he tulevat perustuslakivaliokunnassa väittämään, että tämä on vastoin Suomen perustuslakia. Kyllä tässä kannattaa olla tarkkana. Jos perustuslakivaliokunta taas sukkana hyväksyy näiden perusoikeusfundamentalistiseen koulukuntaan kuuluvien asiantuntijoiden näkemykset, niin kyllä sieltä voi tulla lausunto, että se on vastoin Suomen perustuslakia koko tarkkailuhaalari. Silloin päätösvalta asiasta ei olisikaan enää Suomen kansan valitsemalla Suomen eduskunnalla, vaan näillä noin viidellä, tai allekin, perusoikeusasiantuntijalla, jotka ovat asiaa näin tulkinneet.

Herra puhemies! Lopuksi olisin halunnut ministeri Henrikssonilta kysyä, ja pöytäkirjojen kautta kysyn: mitä on tehty sen eteen, että prosessit, joilla ulkomaiset vangit, lähinnä virolaiset vangit, voitaisiin palauttaa Viroon kärsimään tuomiotaan, olisivat nykyistä nopeampia? Nythän prosessit ovat niin hitaita, että pitää olla monen vuoden kakku ennen kuin kannattaa tähän edes lähteä. Nykyään tietysti odotetaan, että ensin tulee lainvoimainen tuomio, ja sitten ruvetaan asiaa vasta prosessoimaan näissä siirtomenettelyissä. Eikö voitaisi ajatella, että jo alioikeuden tuomion pohjalta ehdollisesti ryhdyttäisiin tähän siirtomenettelyyn? Jos mies on syytön, niin tietystikään hän ei joudu vankilaan eikä häntä tarvitse mihinkään siirtää. Mutta jos hänet tuomitaan vankilaan, niin tämä siirtoprosessi olisi kulkenut siinä rinnalla, ja sillä tavoin myös lyhyempiin vankeustuomioihin, lyhyempiin kuin useamman vuoden, tuomittuja ulkomaisia vankeja, lähinnä virolaisia vankeja, voitaisiin siirtää virolaisiin vankiloihin.