Mari Kiviniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut kohta yhdeksän vuotta Euroopan unionin jäsen. Kokemukset jäsenyydestä ovat olleet pääsääntöisesti myönteisiä, vaikka jäsenyys on osaltaan vaatinut rankkaakin sopeutumista. Suomi on koko ajan pyrkinyt olemaan aktiivinen unionin kehittäjä. Tätä linjaa on syytä jatkaa, sillä aktiivisuus turvaa passiivista sopeutumista paremmin suomalaisten edut.

Vahvuutemme EU-jäsenenä on ollut suomalainen tapa käsitellä unionin asioita parlamentissa. Se on moniin muihin jäsenmaihin verrattuna omaa luokkaansa. Eduskunnan tehtävänä ei ole pelkästään luottaa hallitukseen, vaan vuorovaikutus on ollut tiivistä. Suomen EU-politiikalla on vahva parlamentaarinen selkänoja. Myös yhteistyö hallituksen ja opposition välillä on ollut rakentavaa. Sitä on syytä toivoa myös jatkossa, sillä kansallisesti yhtenäisiä linjauksia on helpompaa toteuttaa myös unionin sisällä.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin sopimuksia on uudistettu vuosien saatossa jo kymmenkunta kertaa. Nyt uudella perustuslaillisella sopimuksella korvataan nykyisin voimassa olevat sopimukset ja samalla valmistaudutaan unionin laajenemisen tuomiin haasteisiin.

Laajeneminen 25 jäsenvaltion unioniksi pakottaa väkisinkin uudistamaan päätöksentekoa, joka on alun perin rakennettu kuuden jäsenvaltion talousyhteisölle. Laajentuneen unionin on kyettävä toimimaan tehokkaasti, demokraattisesti ja tuloksellisesti. Mutta pelkästään laajenemisen takia emme ole nyt keskellä uutta sopimuksen hyväksymismenettelyä. Suomenkin kokemukset jäsenenä osoittavat, että tarvitaan EU:n poliittisen vastuullisuuden vahvistamista ja toiminnan tehostamista.

Konventille asetettiin tavoitteeksi tarkastella kokonaisvaltaisesti unionin tavoitteita ja toimintaa sekä uudistaa unionin rakenteita. Myös unionin avoimuutta ja kansanvaltaisuutta haluttiin lisätä. Unionista toivottiin nykyistä ymmärrettävämpää ja lähestyttävämpää sekä tehokkaampaa ja läpinäkyvämpää. Kaiken kaikkiaan yrityksenä oli vastata paremmin aikakauden haasteisiin sekä kansalaisten tarpeisiin ja toiveisiin.

Konventille asetetut tavoitteet olivat siis erittäin haasteelliset. Kun konventin rinnalla pyrittiin samalla käymään laajamittaista kansalaiskeskustelua, leijui kaiken yllä alun perin jonkin asteista myönteistä, yleiseurooppalaista ylevyyttä. Tämä tunnelma kuitenkin väljähtyi ikävästi, kun konventin puheenjohtaja ja koko puheenjohtajisto eivät toimintatavoissaan kaikilta osin noudattaneet avoimen ja demokraattisen päätöksenteon pelisääntöjä. Puheenjohtajistossa ei myöskään ollut edustajaa kaikista jäsenmaista, mikä osaltaan vähensi puheenjohtajiston päätöksenteon toimivuutta. Nämä kokemukset ovat omiaan vahvistamaan kansalaisten EU-kielteisyyttä. Tällaiseen toimintaan ei jatkossa ole varaa.

Ikävästä sivumausta huolimatta konventin loppuasiakirjaan voi pääsääntöisesti olla tyytyväinen. Sille asetetut tavoitteet toteutuivat varsin hyvin, joten se tarjoaa kelvollisen pohjan hallitustenvälisen konferenssin eli hvk:n jatkotyöstämiselle. On merkillepantavaa, että erityisen hyviä tuloksia konventti saavutti niissä kysymyksissä, joita käsiteltiin avoimen ja perusteellisen valmistelun pohjalta, ei puheenjohtajiston saneluratkaisuina.

Valtioneuvosto painottaa selonteossaan hvk:n luonnetta aitona neuvotteluprosessina. Konventin esitystä ei hallituksen mielestä saa hyväksyä sellaisenaan, vaan jäsenvaltioiden keskeisinä pitämiin ongelmiin on etsittävä ratkaisuja. Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallituksen valitsemaa linjaa. Konventin esityksen ei alun perinkään pitänyt olla valmis lopputulos, joten muutoksiin on monesta syystä oltava valmiita. Suomelle tärkeiden näkökohtien turvaamisessa hallituksen on oltava tosissaan. Pienen maan etujen puolustamisessa se tarvitsee eduskunnan vankan tuen.

Arvoisa puhemies! Konventin loppuasiakirja sisältää paljon Suomelle tärkeitä asioita. Ensinnäkin se antaa johdonmukaisemman ja ymmärrettävämmän kuvan unionin tehtävästä ja päätöksenteosta, toisin kuin aikaisempi sopimusviidakko. Myös toimivallan jako unionin ja jäsenmaiden välillä saatiin entistä selvemmäksi ja ymmärrettävämmäksi.

Kansalaisten näkökulmasta kiinnostava kysymys on myös se, kehittyykö unioni nyt liittovaltion suuntaan vai valitseeko se hallitustenvälisyyden. Konventin esityksissä on piirteitä molemmista. Perinteistä liittovaltioajattelua edustanevat muutokset, joilla lainsäädäntömenettelyssä ja osin budjettimenettelyssä suuntaudutaan kaksikamarijärjestelmän suuntaan. Hallitustenvälisyys taas näkyy Eurooppa-neuvoston aseman korostumisena sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Tämä havainto vain vahvistaa sitä tosiasiaa, että unionilla on tehtäviä, joista osa on selkeästi yhteisen ylikansallisen päätöksenteon kohteina ja osa jäsenmaiden välistä yhteistyötä edellyttäviä. EU:ta onkin kehitettävä sen kaksoisluonteen mukaisesti sekä itsenäisten jäsenvaltioiden että Euroopan kansojen tiiviinä liittona.

Johtopäätöksenä voi todeta, ettei perustuslaillinen sopimus muuta EU:ta liittovaltioksi, vaan sen kehittämistä jatketaan vahvoihin EU-instituutioihin nojaavan yhteisen päätöksenteon varassa. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on erittäin tärkeää, että unionin perusluonne säilyy edelleen samana. Sopimuksen keskeisimmissä artikloissahan todetaan, että unionin toimivalta on jäsenvaltioiden sille antamaa ja toimivalta, jota ei ole erikseen annettu unionille, kuuluu automaattisesti jäsenvaltioille.

Hyvä asia on myös se, että unionin päätöksentekovälineiden määrää vähennetään ja päätöksentekomenettelyjä ainakin osin yksinkertaistetaan. Myös nimikkeistöä muutetaan kansantajuisemmaksi: asetukset ovat jatkossa Euroopan unionin lakeja, ja direktiivit muuttuvat Euroopan unionin puitelaeiksi.

Konventin keskeinen saavutus on unionin arvojen, tavoitteiden ja tärkeimpien periaatteiden kokoaminen sopimusesityksen ensimmäiseen osaan ja perusoikeuskirjan sisällyttäminen sen toiseen osaan. On myös hyvä, että kansallisille parlamenteille annetaan erityistehtävä valvoa toissijaisuusperiaatteen toteutumista eli sitä, että päätöksenteko on mahdollisimman lähellä kansalaisia. Tämän nykyisinkin voimassa olevan periaatteen kunnollisen soveltamisen kirjaaminen perussopimukseen on erityisen perusteltua.

Hyvistä puolistaan huolimatta esityksessä on myös paljon korjattavaa. Erityisen tarkkana on oltava pienten jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuuksien turvaamisessa. Suurille maille ei saa antaa liiallista määräysvaltaa. Siksi toimielinten välisen tasapainon säilyttäminen, jäsenvaltioiden välinen tasa-arvo ja yhteisömenetelmän käyttö on kyettävä turvaamaan uudessa perussopimuksessa.

Tästä näkökulmasta perussopimusesitykseen tarvitaan muutoksia muun muassa Eurooppa-neuvostolle esitetyn pysyvän puheenjohtajan rooliin, ministerineuvoston puheenjohtajuusjärjestelmän ja määräenemmistön määrittelyihin, komission kokoonpanoon ja Euroopan parlamentin paikkajaon perusteisiin.

Sopimusesityksen mukaan Eurooppa-neuvostosta tulee unionin virallinen toimielin, jolle se itse valitsee pysyvän puheenjohtajiston. Nykyisin käytössä oleva Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuuskierto on ollut tärkeä jäsenmaiden tasavertaisuutta korostava seikka. Tämän vuoksi emme pidä tarpeellisena pidempiaikaisen puheenjohtajan nimittämistä Eurooppa-neuvostolle. Mikäli kuitenkin hvk:ssa päädytään pysyvään puheenjohtajaratkaisuun, puheenjohtajan tehtävät on rajattava tarkasti ja kaikkien muita toimielimiä koskevien määräysten tulee ulottua myös Eurooppa-neuvostoon.

Ministerineuvoston osalta merkittävimmät muutokset koskevat puheenjohtajuusjärjestelmää, jonka tarkempi määrittely on jätetty Eurooppa-neuvoston tehtäväksi. Jäsenvaltioiden tasavertaisuuden vuoksi on tärkeää, että myös jatkossa jäsenvaltiot toimivat neuvoston puheenjohtajina. Järjestelmä on syytä kirjata perussopimukseen eikä jättää Eurooppa-neuvoston päätettäväksi. Sille ei ylipäänsä pidä jättää päätettäväksi sellaisia asioita, joiden kirjaaminen kuuluu luontevasti perustuslailliseen sopimukseen.

Ministerineuvoston päätöksenteon perustaksi kannatamme niin sanottua yksinkertaista kaksoisenemmistöä: puolet jäsenvaltioista ja puolet väestöstä. Tämä on pienten maiden näkökulmasta välttämätöntä.

Konventti esittää unionille myös erillistä lakiasäätävää neuvostoa. Tätä perustellaan sillä, että sen myötä lainsäädäntötyö saataisiin läpinäkyvämmäksi. Keskustan eduskuntaryhmä tukee lainsäädäntötyön avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kaikissa neuvoston kokoonpanoissa. Emme kuitenkaan kannata erillisen lakiasäätävän neuvoston perustamista.

Komission kokoonpanon osalta on tärkeää, että jokaisesta jäsenvaltiosta on oma komissaari myös vuoden 2009 jälkeen. Euroopan parlamentin paikkajaon perusteita puolestaan ei ole syytä muuttaa, mutta ne on kirjattava selkeästi perustuslailliseen sopimukseen.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin toiminta ulkopolitiikassa on Suomen jäsenyysaikana koko ajan vahvistunut. Samalla tarve sen tehostamiseen, johdonmukaistamiseen ja selkiyttämiseen on kasvanut.

Konventin esitys selventääkin unionin asemaa kansainvälisenä toimijana. Esimerkiksi ulkoministerin toimen perustaminen sekä kriisinhallinnan ja puolustusmateriaaliyhteistyön vahvistaminen jäntevöittävät sen ulkoista toimintaa. Tehostamisen näkökulmasta olisi myös järkevää, että määräenemmistöpäätöksenteosta tehtäisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pääsääntö, tietenkin lukuun ottamatta turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Konventti esittää myös sitä, että osa jäsenmaista voisi toteuttaa vaativimpia kriisinhallintahankkeita keskenään. On ilmeistä, että ehdotus heikentäisi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttavuutta. Osallistumisen pitää olla kaikille avointa. Tavoitteena on yhteinen toiminta eivätkä uudet jakolinjat.

Pienemmän maajoukon yhteisen puolustusvelvoitteen mahdollistava määräys ei myöskään vahvistaisi unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa eikä toisi lisäarvoa sen toimintaan. Päällekkäisten rakenteiden luominen Euroopan turvallisuusympäristöön ei ylipäänsä näytä järkevältä. Jos edellä mainitut pitkälle menevät yhteistyön muodot kaikesta huolimatta toteutuvat, niissä on noudatettava vahvistetun yhteistyön periaatteita.

Hallitus on hvk:ssa paljon vartijana. Sen on pyrittävä löytämään ratkaisuja, jotka eivät sulje meiltä jatkossa pois valinnanmahdollisuuksia. Näin on erityisesti turvallisuuspolitiikan alalla. Myös kauppapolitiikan sopimusmääräyksiä on tarkennettava siten, että ne turvaavat julkisia peruspalveluja koskevan päätöksenteon säilymisen kansallisella tasolla. Tämä on meille kansallisesti merkittävä asia.

Euroopan unionia on kehitettävä tasapainoisesti taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta painottaen. Tuemme selonteon linjausta, jonka mukaan perustuslailliseen sopimukseen on sisällytettävä määräys, jolla tunnustetaan pohjoisten erittäin harvaanasuttujen alueiden pysyvä erityisasema ja mahdollistetaan näiden alueiden kehittäminen tulevaisuudessakin. Pohjoisten alueiden erityisaseman kirjaaminen on erityisen tärkeää valmistauduttaessa tulevan rakennerahastokauden ratkaisuihin.

Yksittäisiin kynnyskysymyksiin tuijottaminen hvk:ssa ei kuitenkaan ole olennaisinta. Kuten hallituskin on selonteossaan todennut, kokonaisuus ratkaisee. Hvk:lle on annettava myös riittävästi aikaa. Huonoihin kompromisseihin ei pidä tyytyä aikataulusyistä. Hallituksen on puolustettava Suomen etuja tinkimättä ja loppuun saakka. Eduskunnan tietojen ajan tasalla pitämisestä ei tarvinne erikseen muistuttaa.

Ärade talman! Centerns riksdagsgrupp anser EU:s framtidskonvents utkast vara en bra bas för det konstitutionella fördraget inför regeringskonferensen. Vi vill se en union som är mera öppen och demokratisk samt mera lättförståelig och lättillgänglig. Inför regeringskonferensen vill centerns riksdagsgrupp uppmuntra regeringen att hitta gemensamma synsätt med andra länder som tänker i samma banor.

Arvoisa puhemies! Unionin suurin heikkous on siinä, että EU-maiden kansalaisille se jää liian usein kaukaiseksi, byrokraattiseksi ja kasvottomaksi. Näihin ongelmiin uusi perussopimus tuo jonkin verran helpotusta. Perussopimuksen muotoakin tärkeämpää on kuitenkin se, että kansalaiskeskustelulle annetaan mahdollisuus. Meillä kansanedustajilla on sen herättäjinä EU-kysymyksissä varmasti vielä parantamisen varaa. Nytkin on vaarana, että kansalaisten suussa hvk:sta tulee evvk eli "ei voisi vähempää kiinnostaa".

Kansanäänestykset ovat kieltämättä oiva tapa edistää kansalaiskeskustelua EU:sta. Tämänkin sopimuksen hyväksymisen yhteydessä on aivan oikeutettua pohtia sen tarpeellisuutta. Kysymys on kuitenkin viime kädessä siitä, muuttuuko unionin perusluonne uuden sopimuksen myötä.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä konventin lopputulos ei sellaisenaan muuttaisi unionin perusrakennetta siten, että kansanäänestys olisi välttämätön. Lopullinen arvio voidaan kuitenkin tehdä vasta hvk:n jälkeen.

Keskustelun laajentamiseen avautuu Euroopan parlamentin vaalien myötä ensi keväänä erinomainen mahdollisuus. Tätä tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä. Hallituksen ja eduskunnan on harkittava myös muita tapoja unionin perussopimuksesta käydyn kansalaiskeskustelun aikaansaamiseksi. Tämä siksi, että Euroopan unioni puolustaa nimenomaan kansalaistensa etuja tässä globalisoituvassa maailmassa.

Liisa Jaakonsaari /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Berliinin historiallisessa museossa oli viime kesänä näyttely, jonka teemana oli "Euroopan idea — luonnoksia ikuiseen rauhaan", "Idee Europa. Entwürfe zum Ewigen Frieden", eli ideoita ja utopioita Euroopasta Pax Romanasta Euroopan unioniin. Tuossa näyttelyssä erittäin mielenkiintoisella tavalla esiteltiin eurooppalaisia myyttejä ja visioita kahdentuhannen vuoden historian ajalta. Tuon näyttelyn punainen lanka oli se, kuinka sotien repimässä Euroopassa on aina elänyt toivo ikuisesta rauhasta. Toinen tuon näyttelyn idea oli se, kuinka Euroopassa humanismi, moniarvoisuus, kristillinen ajattelu, tiede, taide, kulttuuri, jopa kaupankäynti, ovat antaneet pohjan tälle kaikelle ja kuinka sivistys on ollut kaiken kehityksen liikkeellepaneva voima.

Minusta Euroopan unionin laajentuminen on meidän sukupolvemme ikuisen rauhan utopia. Eurooppaahan on arvosteltu ja moitittu ja pilkattu maailman vanhainkodiksi ja on sanottu, että tämä manner on harmaantunut, se on menettänyt elämänuskonsa, ja USA:n puolustusministeri Rumsfeld myös ivasi vanhaa ja uutta Eurooppaa. Niin, tuo vanha ja uusi Eurooppa on mielenkiintoinen käsite, ja mikä ettei: vanha Eurooppa on kuin viisas vanhus, jolla on elämänkokemusta, viisautta ja hyveitä, ja uusi Eurooppa on kuin lapsi, jolla on energiaa ja mielikuvitusta. Voisiko tässä olla se Euroopan idea, joka jatkaa sitä kaksituhatvuotista utopiaa ikuisesta rauhasta? Minusta tästä on loppujen lopuksi kysymys nyt, kun ryhdymme käsittelemään konventin tuloksia ja antamaan eduskunnan eväitä lähestyvälle hallitustenväliselle konferenssille: miten Euroopan unionin laajentuminen loppujen lopuksi toteutuu. Näillä institutionaalisilla muutoksilla, jotka nyt ovat käsittelyssä, haetaan edellytyksiä tämän Euroopan idean toteutumiselle, mutta mitkään institutionaaliset uudistukset eivät varmasti auta, jos ei ole poliittista voimaa ja tahtoa ja hengenvoimaa.

Puhemies Paavo Lipposen, silloisen pääministeri Paavo Lipposen, Brüggen puheen siivittämänä aloittama konventti on alusta lähtien saanut sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän tuen. Tässä yhteydessä on varmasti hyvä eduskunnan kiittää paitsi tohtori Tiilikaista, joka osallistui hallituksen edustajana konventtiin, myös eduskunnan valitsemia konventin edustajia, jotka ovat todella tehneet uutteraa työtä. Välillä todella tuntui vähän niin kuin Tuntemattoman sotilaan Hietasesta, että kuinka joku voi rakastaa noita rätei ja lumpui, että kuinka jotkut voivat olla innostuneita niin näistä institutionaalisista räteistä ja lumpuista, mutta hieno asia, että näin on tapahtunut — ja erityisesti konventin edustaja Kiljunen, joka on jaksanut myös julkisuudessa edustaa järjen ääntä. Kiitoksia siis, että olette jaksaneet olla innostuneita!

Arvoisa puhemies! Konventti on sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä luonut hyvän pohjan tuleville neuvotteluille. On pidettävä tietenkin mielessä se, että konventin esitys on monien monenkeskisten pohdintojen tulos ja ei tietenkään Suomi ole saanut kaikkia tavoitteitaan läpi, mutta ei ole mikään muukaan maa saanut. Mutta Suomelle tämä konventin tulos on voittopuolisesti myönteinen.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on vaatinut kansalaisten perusoikeuksien ja demokratian vahvistamista, unionin toiminnan selkeyttämistä, päätöksenteon avoimuuden ja tehokkuuden lisäämistä sekä unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivaltarajan tarkkaa noudattamista. Tavoitteena on ollut kansanvaltaisempi, läpinäkyvämpi, toimivampi, ketterämpi ja ihmisläheisempi Euroopan unioni. Oikeastaan voimme nyt todeta, vähän Forssan puolueohjelman satavuotisjuhlan hengessä, että kyllä nämä arvot ovat ikään kuin ajankohtaisia eurooppalaisella tasolla ja konventin tulokset antavat edellytykset vahvistaa näitä arvoja.

Kaikkein parhaimpiin konventin esityksen puoliin kuuluu se, että EU:n perusoikeuskirja on keskeisessä asemassa ja me tiedämme nyt sen, että Nizzassa vuonna 2000 julistetut oikeudet ovat nyt vihdoinkin muuttumassa jäsenvaltioita ja unionia sitoviksi oikeussäännöiksi. Tämä kyllä lisää, edistää, kansalaisten oikeussuojaa ja vahvistaa oikeusvaltiota rajoittamatta kuitenkaan kansallisia oikeuksia.

Perinteisten ihmisoikeuksien ja lapsen oikeuksien lisäksi konventin esitys vahvistaa myös työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen oikeuksia. Tämä on erittäin tärkeä asia siten, että sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet sekä oikeus hyvään hallintoon myös asetetaan esityslistalla korkealle, varsinkin juuri nyt, kun laajentuminen on tässä koko ajan kehyksenä. Myös ympäristönsuojelu- ja kuluttajansuojatavoitteet ovat nyt vahvemmin esillä kuin aikaisemmin. Tämä antaa sitten EU-kansalaisille jotakin arjen arvoa, käytännön arvoa. Se tekee ilmeiseksi ja vahvistaa sitä käsitystä, että unioni ei pelkästään ole huolehtimassa markkinavapauksista ja kilpailusta, johon sen pitää vielä enemmän keskittyä kuin tähän saakka, myös todelliseen kilpailun aikaansaamiseen, vaan unioni kunnioittaa ja edistää ihmisten henkilökohtaisia oikeuksia ja vapauksia.

Konventti, aivan niin kuin ed. Mari Kiviniemi myös tuossa totesi, on myös vahvistamassa demokratiaa. Euroopan parlamentista tulee nyt vihdoin ministerineuvoston kanssa tasavertainen lainsäätäjä ja budjettivallan käyttäjä. Suoraan valittujen EU-kansanedustajien kautta kansalaisilla on entistä suurempi vaikutusvalta nyt Euroopan unionissa. Näin tämä EU:n melkein ikuiseksi luonnehdittu demokratiavaje sitten tulee vihdoin korjatuksi. Demokratia ei ole koskaan täydellinen, se on tie. Voisi kuvitella, että tämä nyt innostaa myös suomalaisia osallistumaan ensi vuoden europarlamenttivaaleihin. Tehkäämme europarlamenttivaaleista nyt todellinen kansanäänestys. Se on silloin sitä, jos kansalaiset osallistuvat vaaleihin.

Arvoisa puhemies! Näillä uusilla demokraattisilla unionin oikeuksilla, perusoikeuksilla, on tietenkin käyttöarvoa vain, jos ihmiset ymmärtävät unionin toimintaa. Tässä suhteessa se, että EU:n rakenteen yksinkertaistaminen nyt on eräs merkittävimmistä konventin tuloksista, on oikea askel. Me tiedämme kaikki sen ihan omasta eduskuntatyöstämme, puhumattakaan vaikeuksista keskustella kansalaisten kanssa, että unionia leimannut sopimusviidakko on ollut lähes mahdoton. Nyt kun saamme yhden yhtenäisen EU:n perustuslain yhtenäisine toimielinjärjestelmineen, niin se varmasti helpottaa asiaa.

Yhtä myönteistä on se, että konventti esittää ymmärrettävämpää ja avoimempaa lainsäädäntöä. Kaikki nämä, direktiiveistä luopuminen ja säädösten uudistetut nimet ja se, että lainsäädäntö tapahtuu julkisesti, ovat erittäin tärkeitä. Yleensä tämä iso linja näkyy myös tässä, että unionin päätöksenteko halutaan avoimemmaksi kansalaisille, parlamenteille ja kansalaisjärjestöille.

Puhemies! Euroopan unioni on yhtä lailla jäsenvaltioiden kuin kansalaistenkin unioni. Tässä suhteessa EU on uniikki ja ainutlaatuinen. Euroopan integraatiokehitys on positiivinen ja myönteinen asia. On erittäin tärkeää, että kaikissa olosuhteissa pidämme huolta siitä, että kansalliset identiteetit säilytetään. Tulevan Euroopan unionin perustuslain suhteesta kansallisiin identiteetteihin on monia väärinkäsityksiä myös Suomessa. On tärkeää myös, ja vielä haluan korostaa sitä, että Euroopan unionin perustuslaki ei vaaranna kenenkään kansallista identiteettiä. Päinvastoin, se vahvistaa kansallista toimivaltaa selkeyttämällä unionin ja jäsenmaiden välistä toimivallanjakoa.

SDP:n jäsen Euroopan parlamentissa Reino Paasilinna on kiteyttänyt asian näin: "Parempi perustuslaki kuin laittomuus." Tämä on aivan totta: vain jos tiedämme, missä unionin ja jäsenvaltioiden väliset rajat kulkevat, osaamme itse niitä valvoa. Euroopan unioni tarvitsee perustuslain, joka kertoo, missä nämä rajat ovat, ja nyt sitä ollaan luomassa. Eivätkä nämä muutokset ole mitään semmoisia lakitieteellisiä muodollisuuksia, vaan ne ovat erittäin tarpeellisia uudistuksia, jotta sitten kansalaiset pystyvät ottamaan unionin ohjat tehokkaasti käsiinsä.

Arvoisa puhemies! Jäsenmaiden suuressa kuorossa pienen maan ääni tulee varmasti parhaiten kuulluksi, jos päätöksentekojärjestelmä on selkeä, sellainen, joka tekee oikeutta niin suurille kuin pienillekin valtioille. Tämä on Euroopan unionin alkuperäinen idea. Jos EU:ssa kyetään lisäämään tasavertaista ja yhteisöllistä päätöksentekoa, pienen maan ääni kantaa yhteisellä voimalla paljon kauemmas kuin minne se yksinään ikinä kuuluisi.

Tästä syystä sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa yhteisöllistä päätöksentekojärjestelmää. Tähän kuuluu ministerineuvoston kohdalla päätöksenteko määräenemmistöllä. Iloksemme voimme todeta, että tätä on lisätty. Ei siinä määrin kuin olisi ollut toivottavaa, mutta konventti on ottanut huomattavia edistysaskelia. Toivomme, että tulevaisuudessa määräenemmistöpäätökset ulotetaan myös verotukseen, ympäristöasioihin ja työntekijöiden suojeluun.

Enemmän määräenemmistöpäätöksiä olisimme kannattaneet myös erityisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella. Mutta täälläkin konventti esittää uudistuksia, jotka vahvistavat unionin ulkopolitiikan uskottavuutta ja johdonmukaisuutta maailmalla, ja sitä nyt toden totta tarvitaan.

Suurin muutos ja uudistus on tältä osin unionin ulkoministeri. Ulkoministeri antaisi unionin ulkopolitiikalle kasvot, ja se helpottaisi unionin ulkopolitiikan seuraamista ja ymmärtämistä sekä unionin kansalaisille että ulkomaailmalle. Parin viikon päästä Suomeen tuleva entinen Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger valitti aikoinaan, että hän mielellään harjoittaisi Euroopan kanssa enemmän yhteistyötä, mutta hän ei tiedä, kenelle soittaa. Hän kysyi ytimekkäästi, mikä on Euroopan puhelinnumero. Nyt voimme vihdoin kertoa maailmalle, että puhelinnumero on. Tässä se on nyt pian ja soittakaa ulkoministerillemme sitten kun hallituksenvälinen konferenssi on tämän konventin esityksen hyväksynyt.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on iloinen myös todetessaan, että konventin esittämä Euroopan unionin perustuslaki sisältää todellakin monia Suomelle myönteisiä puolia. Tässä nämä myönteiset puolet, joita jo luettelin, koskevat luonnollisesti Suomea. On tietenkin olemassa muutamia kysymyksiä, joita toivomme hallitustenvälisen konferenssin ottavan vielä pohdittavakseen. Ymmärrämme, että sitä varten hallitustenvälinen konferenssi kutsutaan koolle. Se ei ole varmasti mikään tanssiva konferenssi vaan tärkeä hallitustenvälinen päätöksentekofoorumi. Olemme vakuuttuneita siitä, että emme tule olemaan Euroopassa ainoat, jotka kannustavat näiden kohtien edelleen kehittämiseen. Ehkä tärkein on se, minkälainen komission kokoonpano tulee olemaan. Komission kahtiajako, jota konventti esittää yhtäältä äänivaltaisiin ja toisaalta äänivallattomiin komissaareihin, on epätyydyttävä ratkaisu. Se olisi vähän paluuta vanhaan. Se istuttaisi komissioon uudenlaista hallitustenvälisyyttä. Se uhkaisi komission ydinluonnetta. Komission on toimittava yhteisöllisen edun eikä jäsenvaltioiden intressien valvojana. Kenen salkkuja salkuttomat komissaarit sitten kantaisivat ja kenen etuja he ajaisivat? Heidäthän valittaisiin edustamaan komissioon ainoastaan jäsenmaitaan, kotimaitaan.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että komission kokoonpanossa tulee olla yksi täysivaltainen komissaari kustakin jäsenmaasta. Jo Suomen kokoisen maan hallituksessa on, ja se toimii tehokkaasti, 18 ministeriä. Ei voida väittää, että koko Euroopan vastaava komissiokollegio ei pystyisi toimimaan tehokkaammin suurempana kokoonpanona.

Eurooppa-neuvoston osalta sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on valmis hyväksymään pysyvän puheenjohtajan viran, mikäli jäsenmaiden tasapuolinen kohtelu ja toimielinten välinen tasapaino toteutuvat tulevan EU:n perustuslain kokonaisuudessa. Tästä on Suomessa käyty vähän pikkuisen erikoistakin keskustelua. Ehkä semanttista hälinää on ollut siinä, kun on puhuttu presidentistä. Kuitenkin se tarkoittaa loppujen lopuksi vain pysyvää puheenjohtajaa. Presidentti-sanalla on meidän korvissamme erilainen kaiku.

Eduskuntaryhmämme kannattaa hallituksen tavoitteita EU:n perustuslaissa pysyvästi tunnustaa myös pohjoisten harvaanasuttujen alueiden erityisasema. Siihen viittasi myös keskustan edustaja Mari Kiviniemi. Näiden pohjoisten alueiden kehittäminen vaatii jatkossakin erityisiä tukitoimia. Tätä näkemystä kannattaa myös Euroopan parlamentti eilen hyväksytyssä mietinnössä.

Arvoisa puhemies! Pidämme luontevana sitä, että Euroopan yhdentyminen koskettaa myös EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja puolustuspolitiikkaa tulee kehittää ulko- ja turvallisuuspolitiikan osana. Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka antaa unionille käytännön välineet, joilla vaikutetaan rauhan säilyttämiseen, konfliktien ehkäisyyn ja yleisesti kansainvälisen turvallisuuden puolesta tehtävään toimintaan. Kaikki toiminta on sidottu YK:n peruskirjan periaatteisiin. Jokainen maa päättää tapauskohtaisesti itse omasta osallistumisestaan, jokainen maa pitää oman armeijansa ja käskyvaltansa. Tältä osin ei muutu mikään EU:n perustuslain mukana.

Unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka koordinoi ja järkeistää päätöksentekoa, kansallisten resurssien käyttöä ja voimavarojen kehittämistä. Se ei rajoitu sotilaalliseen yhteistyöhön, vaan koskee yhtä lailla siviilikriisinhallintaa ja siviilien resurssien kehittämistä. Tämä on mielestäni tosi tärkeää. Suomen omassa intressissä on pitää yhteistyövalmiutta yllä myös tällä alueella. Pidämme erittäin tärkeänä, että yhteistyö on avointa ja noudattaa jäsenvaltioiden tasavertaisuuden periaatetta. Kukaan ei vaadi, että Suomi osallistuisi mihin vain yhteisiin toimiin, ja myös meidän on varmistettava, että kaikilla jäsenmailla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä toiset tekevät koko unionin nimissä. Toivomme hallitustenvälisen konferenssin kehittävän esillä olevaa esitystä tältä pohjalta.

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu aika paljon EU:n kauppapolitiikan suhteesta kansallisiin hyvinvointipalveluihin. Haluan muistuttaa siitä — ja tämä on sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän käsitys — että yhdelläkään EU:n toimielimellä ei ole aikomusta eikä mahdollisuutta avata hyvinvointipalveluita kansainväliselle kilpailulle. Eduskuntaryhmämme vastustaa tulevan perustuslain tulkintoja, jotka sallisivat EU:n näin tekevän. Siitä syystä toivomme, että konventin esityksestä poistetaan tältä osin kaikki tulkinnanvaraisuudet.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan EU:n tulevaisuustyö antaa Suomelle hyvät lähtökohdat hallitustenväliseen konferenssiin. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä luottaa hallituksen kykyyn saavuttaa Suomelle hyväksyttävä neuvottelutulos, ja eiliset pääministeri Vanhasen ja ministeri Tuomiojan puheenvuorot vahvistavat tätä käsitystä. Nyt on eduskunnan tehtävä, koko eduskunnan — puhemiesneuvosto päätti, että kaikki valiokunnat saavat halutessaan antaa lausuntonsa ulkoasiainvaliokunnalle, joka tekee mietinnön — nyt on meidän tehtävämme evästää ja paneutua näihin ydinkysymyksiin. Meidän kaikkien kansanedustajien omana tehtävänä on edistää nyt aktiivista kansalaiskeskustelua. Kansalaisten luottamus on voitettava, koska kansallehan ja ihmisille Euroopan unionin perustuslaki loppujen lopuksi tehdään.

Jari Vilén /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutaman lähikuukauden aikana Euroopan unionin jäsenvaltioiden pitäisi hallitustenvälisessä konferenssissa määritellä tulevien vuosikymmenten suuntaviivat Euroopan unionin rakenteiksi ja keskeisiksi arvoiksi. Tämän työn pohjana on nyt EU:n tulevaisuuskonventin ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista, johon myös me suomalaiset voimme olla suurelta osin tyytyväisiä.

Konventin työmenetelmistä ja varmastikin ennen kaikkea sen arvolle sopimattomasta lopusta, jolloin viimeisen yön aikana suuret jäsenvaltiot sopivat jo toimivallan ylittäenkin omia esityksiään, tullaan varmasti keskustelemaan pitkään ja kuulemaan myös hyvin erilaisia tutkijoiden käsityksiä. Mutta konventin työn ja esitysten merkitystä ei mielestäni kuitenkaan ole syytä vähätellä. Uskon, että Suomen ja muiden Pohjoismaiden historiallisesti kaikkein kestävimmäksi saavutukseksi konventissa tulevat nousemaan esitykset unionin avoimuudesta ja läpinäkyvyyden lisäämisestä. Ne ovat ne sisällöt, jotka konventin puheenjohtajan puheenvuoron mukaisesti kestävät sen 50 vuoden kulutuksen ja ajan hampaan kulutuksen.

Jo tuleva viikonloppu, jolloin EU:n ulkoministerit kokoontuvat epäviralliseen kokoukseensa Italiassa, kertoo meille kaikille selkeästi ne suuntaviivat, millaisia mahdollisuuksia Suomella ylipäätään on saada aikaan muutoksia konventin esityksiin. Hallituksen tehtävänä on edelleen pyrkiä aktiivisesti löytämään liittolaisia, jotta konventin tulos sen epätyydyttäviltä osin voidaan avata ja jotta voimme löytää konventin esitystä tasapainoisemman ratkaisun muun muassa unionin toimielinten osalta.

Pääministeri Vanhanen on toistuvasti tuonut esille puheenvuoroissaan sen, että Suomella ei tulevassa hvk:ssa ole kysymyksiä, joihin se "hirttäytyisi", vaan kokonaisuus ratkaisee. On selvää, että kokonaisuus ratkaisee viime kädessä, missä olemme, mitä olemme saavuttaneet, mutta kokoomuksessa pidämme kuitenkin huonona neuvottelutaktiikkana ilmoittaa etukäteen, että Suomella ei ole kynnyskysymyksiä. Mikä ja millainen neuvottelukumppani on se, joka jo ennakkoon ilmoittaa, että mikään kysymys ei muodostu ratkaisevaksi?

Kokoomuksen mielestä huolestuttavimpia muutoksia EU:n valtarakenteisiin ja valtatasapainoon on konventin esitys Eurooppa-neuvoston muuttamisesta omaksi toimielimeksi ja sille valittavasta pysyvästä puheenjohtajasta, presidentistä. Tämä uusi toimielin tulisi kokoomuksen mielestä ajan kanssa vääjäämättä johtamaan siinä EU:n perinteisessä toimielinten tasapainossa, joka on ollut olemassa, päätöksenteon heikkenemiseen ja ulkopuolella tapahtuvan hallitustenvälisen keskinäisen yhteistyön vahvistumiseen.

Suomi vastusti koko konventin ajan johdonmukaisesti selkeästi perustellen Eurooppa-neuvoston presidentin luomista, koska katsoi sen muuttavan niitä valta-asetelmia, hyväksi todettua tasapainoa, joka meillä on ollut. Nyt selonteossaan hallitus on muuttanut kantaansa ja korostaa kokonaisuuden merkitystä. Eduskunta olisi ansainnut ja tarvinnut hallitukselta selkeän vastauksen kysymykseen, miksi tätä kantaa nyt on muutettu ja miten todetut, tunnustetut ongelmat voidaan korjata ja torjua.

Kokoomuksen mielestä Suomen tavoitteina hvk-neuvotteluissa tulee olla komission aseman säilyttäminen keskeisenä, äänivaltaisen komissaarin säilyttäminen jokaisella jäsenvaltiolla ja ministerineuvoston äänten tasapainotuksessa siirtyminen Suomen jo pitkään ajamaan niin sanottuun yksinkertaiseen kaksoisenemmistöön sekä myös puheenjohtajuuskierron tasapuolinen vuorottelu eri jäsenmaiden kesken. Vain ja vain näillä edellytyksillä ja lisäksi rajaamalla tarkasti suunnitellun presidentin tehtävät, asettamalla hänelle vastaavia riippumattomuuteen ja itsenäisyyteen liittyviä vaatimuksia kuin komission jäsenille ja torjumalla presidentin omat valmistelurakenteet voidaan mahdollinen presidenttiyden mukanaan tuoma valtatasapainon muutos rajata ja lieventää.

Kokoomus katsoo kuitenkin, että hallituksen on edelleenkin tässä vaiheessa pyrittävä aktiivisesti löytämään samanmielisiä maita koko presidentti-instituution torjumiseksi. Yhtenä toimivana vaihtoehtona puheenjohtajuuden ratkaisemiseksi kokoomus esittää, että hallitus selvittäisi myös edelleen mahdollisuutta löytää tukea esitykselle, jonka mukaan Eurooppa-neuvoston presidentiksi nimettäisiinkin komission puheenjohtaja. Näin yhteisömenetelmää voitaisiin vahvistaa, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuus olisi ja pysyisi teknisenä puheenjohtajuutena eikä presidentti kilpailisi komission kanssa oman valmistelukoneistonsa kanssa. Eurooppa-neuvoston tulee kokoomuksen mielestä säilyä edelleenkin aitona hallitusten ja valtioiden päämiesten välisenä suurten linjojen kokouksena, eikä sen tule ottaa hoitaakseen lainsäädäntötehtäviä.

Erityisen huolestuttavaa konventin esityksessä on myös esitys neuvoston määräenemmistöpäätöksiin vaadittavan äänikynnyksen korottamisesta nykyiseen verrattuna. Päätöksentekokynnyksen osalta Suomen tulee kokoomuksen mielestä pysyä edelleenkin pitkäaikaisessa vaatimuksessamme kaksoisenemmistöstä, joka tarkoittaisi siis puolta jäsenvaltioista ja vähintään puolta väestöstä. Se olisi selkein, ymmärrettävin ja kaikkein tasapuolisin jäsenvaltioiden kesken. Konventin nyt esittämä malli enemmistöstä, jossa olisi puolet jäsenvaltioista ja aina kolme viidesosaa väestöstä, merkitsisi sekin osaltansa pienten jäsenvaltioiden aseman suhteellista heikkenemistä ja suurten vahvistumista edelleenkin.

Arvoisa puhemies! Kokoomus yhtyy hallituksen käsityksiin siitä, että määräenemmistöpäätöksenteon alaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulisi laajentaa edelleenkin säilyttäen kuitenkin hätäjarrun, rakentavan pidättäytymisen ja puolustuksen yksimielisyyttä koskevat määräykset, jotka mielestämme turvaavat jäsenvaltioiden elintärkeät edut parhaiten.

Unionin kriisinhallintatehtävien osalta konventti esittää näiden tehtävien laajentamista ja monipuolistamista. Kokoomus tukee hallitusta siinä, että ryhmä jäsenvaltioita voidaan myös jatkossakin valtuuttaa toteuttamaan näitä tehtäviä unionin nimissä. Tämä on jo tällä hetkellä olemassa olevaa käytäntöä. Me tuemme myös hallituksen pyrkimystä vahvistaa siviilikriisinhallintaa koskevia määräyksiä ja toimia.

Vaativiin sotilaallisiin tehtäviin tarkoitettu niin sanottu rakenneyhteistyö ei kokoomuksen mielestä kuitenkaan ole toivottavaa kehitystä eritoten, jos tämä toteutetaan toisenlaisin määräyksin kuin niin sanotut yleiset tiiviimmän yhteistyön määräykset, jotka tarkoittavat muun muassa sitä, että mukana on oltava vähintään yksi kolmasosa jäsenvaltioista. Kriisinhallinta- ja voimavarayhteistyön kehittäminen tulee jatkossakin olla jäsenvaltioiden yhteistä, läpinäkyvää toimintaa, joka perustuu myös yhteisiin tavoitteisiin.

Konventin esittämän yhteisen puolustuksen osalta kokoomus ei pidä esitykseen kirjattua velvoitettava suotavana, sillä se johtaisi vääjäämättä unionin sisäisiin jakolinjoihin ja lisäksi tämän puolustuksen uskottavuus olisi joka suhteessa kyseenalaista.

Kokoomuksen mielestä Suomen on kuitenkin oltava aktiivisesti mukana neuvottelemassa niin vaativien sotilaallisten tehtävien määräyksistä kuin yhteisen puolustuksen määräyksistä. Päätökset Suomen mukaantulosta tai poisjäämisestä tulee tehdä vasta sitten, kun yhteistyön lopullinen sisältö on selvä. Kokoomus katsoo, että Suomen kansallinen etu on se, että tämän yhteistyön tulisi kuitenkin ennemmin tapahtua unionirakenteiden sisällä kuin niiden ulkopuolella.

Tuemme myös unionin korkean edustajan toimen kehittämistä ulkoministeriksi, joka saisi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta suorat toimeksiantonsa neuvostolta ja vastaisi neuvostolle toiminnastaan ja jolla olisi myös itsenäinen aloiteoikeus. Hän myös toimisi komission varapuheenjohtajana oman toimensa ohella. Vaikka tällaisessa kaksoishatutuksessa, niin kuin sitä on kutsuttu, on omat ongelmansa, ratkaisu on mielestämme hyväksyttävissä osana tasapainoista ja institutionaalista kokonaisratkaisua. Unionin ulkoministeristä ei kuitenkaan tule tehdä ulkosuhdeneuvoston puheenjohtajaa, koska puheenjohtajuuden, aloiteoikeuden ja täytäntöönpanotehtävien antaminen yhdelle, vaikkakin kuinka lahjakkaalle henkilölle antaisi mielestämme liian paljon valtaa yhdelle ihmiselle.

Arvoisa puhemies! Konventin yksi keskeisimmistä tehtävistä oli EU:n tekeminen selkeämmäksi, ymmärrettävämmäksi ja avoimemmaksi kansalaisille. Nyt voidaan sanoa, että uusi sopimusesitys täyttää nämä yleistavoitteet.

Kokoomus suhtautuu myönteisesti siihen, että yhtenä uutena kansalaisten vaikutusmahdollisuutta lisäävänä tekijänä otetaan käyttöön vähintään miljoonaa unionin kansalaista käsittävä kansalaisaloite. Ehtona täytyy kuitenkin selkeästi olla se, että aloitteen allekirjoittajia täytyy olla vähintään se 1/3 jäsenvaltioista, ja näin mielestämme vältetään se vaara, että tätä hyvää ajatusta voitaisiin käyttää jonkin valtion erityisintressien ajamiseen, mikä yhdistettynä suureen väkilukuun vääristäisi tämän aloitteen varsinaista tarkoitusta.

Kokoomus tervehtii myös tyydytyksellä hallituksen vahvistamaa konventissa tehtyä esitystä turvata Suomen ja Ruotsin erittäin harvaanasuttujen alueiden erityisasema. Tämä asemahan hyväksyttiin jo Suomen liittyessä Euroopan unionin jäseneksi ja tämä on nyt syytä vahvistaa perustuslaillisessa sopimuksessa saman sisältöiseksi kuin Ranskan, Espanjan ja Portugalin merentakaisten alueiden. Maamme pohjoisten ja itäisten alueiden erityisongelmat, jotka johtuvat kylmästä ilmastosta, harvasta asutuksesta ja pitkistä etäisyyksistä, ovat pysyviä haittatekijöitä myös kaikkien EU:n tulevien laajentumisten jälkeen. Tyydytyksellä voidaankin todeta, että Euroopan parlamentti on eilen omalta osaltaan mietinnössään hyväksynyt vastaavan vaatimuksen. Tukea vaatimuksellemme siis löytyy.

Määräenemmistöllä tehtävien päätösten lisääminen yleisesti on kokoomuksen mielestä selkeä parannus verrattuna nykyiseen, mutta edelleenkin riittämätön. Meidän olisi voitava siirtyä ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi määräenemmistöpäätöksiin myös ympäristö- ja energiaverotuksessa, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Kokoomus tukee myös konventin esitystä ulottaa unionin kauppapoliittinen toimivalta kaikkiin palveluihin sekä suuriin ulkomaisiin investointeihin. Tämä yksinkertaistaa kauppapoliittisten sopimusten tekemistä ja mahdollistaa yhteisen kauppapolitiikan tehokkaan harjoittamisen Suomenkin etujen nimissä. Nämä sopimusmääräykset eivät uhkaa suomalaisia julkisia palveluita, ei koulutusta, ei kulttuuria, ei sosiaali- eikä terveyspalveluita, vaan ne säilyvät edelleenkin kansallisessa päätöksenteossamme. Meidän kansallisia intressejämme turvaavat paitsi EU:n harmonisointikielto tällä alalla myös se, että julkiset palvelut on yksiselitteisesti jätetty Wto:n palvelukauppasopimuksen ulkopuolelle.

Niissä kysymyksissä, joissa EU-säädöksissä edellytetään yksimielisyyttä, on vaadittava yksimielisyyttä myös kauppapolitiikassa. Perustuslaillisessa sopimuksessa on kokoomuksen mielestä tarvittaessa selkeytettävä sitä, että tämän yleisen säännön soveltaminen kauppapolitiikkaan on myös selkeän yksiselitteistä. Tällä hetkellähän valitettavasti asiassa vallitsee tietynlaisia erilaisia tulkintoja.

Arvoisa puhemies! Suomessa on perinteisesti keskeisissä kansallisissa kysymyksissä pyritty laajaan yhteisymmärrykseen yli puoluerajojen. Kokoomus pyrkii eduskuntakäsittelyn aikana omalta osaltaan siihen, että eduskunnassa saavutettaisiin mahdollisimman laaja yhteisymmärrys Suomen keskeisistä tavoitteista hallitustenvälisessä konferenssissa. Tämän vuoksi on tärkeää, että myös keskeiset suomalaiset puolueet kertovat omat käsityksensä EU:n tulevaisuudesta. Kokoomus on tämän osaltansa tehnyt laajalla ja kattavalla kannanotolla jo ennen hallituksen selontekoa ja itse konferenssin alkamista.

Hallitus on myös selonteossaan luvannut, että se tulee täydentämään selontekoa konferenssin kuluessa. Kokoomus pitää tärkeänä, että hallitus tulee pitämään eduskunnan tiiviisti informoituna kaikista jäsenvaltioiden kannoissa tapahtuvista muutoksista. Eduskunta tänne valittuine edustajineen ja eduskunnan työmenetelmineen edustaa mielestämme parhaiten Suomen kansan mielipidettä koko hallitustenvälistä konferenssia ja myös sen lopputulosta arvioitaessa.

Puutteistaan huolimatta konventtityömenetelmä on EU:n perussopimusten uudistusmenettelynä onnistunut ja konventtimenetelmää kannattaa jatkossakin käyttää sopimuksiin tehtävien muutosten valmistelussa. Selvää kuitenkin on, että nyt päättyneen konventin kokemuksista ja ennen kaikkea siinä koetusta puheenjohtajuuden hoidosta ja yhden henkilön konsensusmäärittelystä täytyy päästä eroon eikä se voi enää koskaan sen muotoisena toistua.

Suomella on oltava oma visionsa Euroopan tulevaisuudesta. Tämän vision toteuttamiseksi meidän on saatava joko yhdessä muiden tai tarvittaessa yksinkin tarpeelliset muutokset konventin esityksiin. Hvk:n on syytä jatkua niin kauan, että aito ja todella aito konsensus voidaan saavuttaa ja että siellä saavutettu ratkaisu on sellainen, jonka myös kaikki suomalaiset voivat hyväksyä.

Suvi-Anne Siimes /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n perustuslakiluonnosta koskeva keskustelu on ollut paikka paikoin varsin monimutkainen EU-kielen muotinäytös. Yksi keskustelun monimutkaisuuksista on se, että päätöksenteon kohteena on sopimus EU:n perustuslaiksi, mutta asiasta puhutaan myös nimellä "perustuslaki" ja "perustuslaillinen sopimus". Teknisluontoisia yksityiskohtia ja vaikeita termejä on vilistänyt lavalla muutoinkin niin paljon, että kokeneempaakin EU-keskustelijaa on monesti hirvittänyt. Sellaiset termit kuin "kompetenssi-kompetenssi", "finaliteettikeskustelu", "EU:n kaksoisluonne", "solidaarisuuslauseke" tai "suljettu ydin" kun eivät kuulu siihen kaikkein käytetyimpään arkisanastoon ainakaan EU-käytävien ulkopuolella.

Noiden vaikeiden termien ja teknisten sanankäänteiden kuvaamilla asioilla on kuitenkin suuri vaikutus siihen, miten suomalaistenkin arki tulevaisuudessa järjestyy. Siksi perustuslakiluonnosta ja nyt käsittelyssä olevaa hallituksen selontekoa pitää tarkastella myös arjelle tärkeiden arvojen ja asioiden eikä ainoastaan teknisten yksityiskohtien ja vaikeiden termien kautta.

Ärade talman! Inom vänsterförbundet anser vi att två viktiga teman, som är väsentliga för den finländska samhällsformen och vardagslivet, skall lyftas fram i diskussionen. Det ena är frågan om att säkra välfärdsservicesystemet, alltså medräknade bland annat utbildning och hälsovård, och det andra är frågan om arbetet för konfliktförebyggande och fred som baserar sig på samarbete.

Vi anser att man inte får göra utbildningen och hälsovården till en internationell handelsvara och att man inte heller kan driva utbildnings- och hälsovårdspolitik enligt närings- och handelspolitiska målsättningar. Detta gäller enligt oss också annan basservice.

Vasemmistoliiton mielestä keskusteluun pitää nostaa ainakin kaksi suomalaisen yhteiskuntamuodon ja arkielämän kannalta tärkeää teemaa. Toinen niistä on hyvinvointipalveluiden, siis muun muassa koulutuksen ja terveydenhuollon, turvaamisen teema ja toinen puolestaan yhteistyön tekemiseen perustuvan turvallisuuden, konfliktien ennaltaehkäisyn ja rauhan rakentamisen teema. Molempia tarvitaan myös tulevaisuuden Suomessa.

Meidän mielestämme koulutuksesta ja terveydenhuollosta ei saa tehdä kansainvälistä kauppatavaraa eikä koulutus- ja terveyspolitiikkaa saa muutoinkaan alistaa elinkeino- eikä kauppapoliittisille päämäärille. Sama koskee mielestämme myös muita peruspalveluita.

Vaikka Suomi saisikin perustuslakiluonnoksen mukaan edelleen päättää peruspalveluita koskevasta lainsäädännöstään itse, EU:n kauppapoliittisen mandaatin laajentaminen luonnoksessa esitetyllä tavalla voi silti johtaa ongelmiin. Esimerkiksi syrjäseutujen terveyspalveluiden tukeminen tai jokin muu palveluiden tasavertaista saatavuutta edistävä julkisen vallan toimi voidaan tulkita Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisuelimessä kaupan vapautta rajoittavaksi ja siten kielletyksi asiaksi.

Sellainen tilanne tulee mielestämme kaikissa tapauksissa estää ja siksi EU:n kauppapoliittinen toimivalta olisi mielestämme turvallisinta määritellä jatkossakin niin sanottuun Nizzan sopimukseen sisällytetyn hyvinvointipalveluita koskevan poikkeuksen mukaisesti. Muunlaisilla ratkaisuilla Suomi päätyy helposti EU:ta ja Wto:ta koskevien oikeuskysymysten tiheään vesaikkoon, jossa vesuria ei enää käytä kansan valitsema päättäjä vaan kansainväliset oikeusoppineet. Sellainen ei vastaa ainakaan vasemmistoliiton käsitystä avoimuudesta ja kansanvallasta.

EU:ssa ja edessä olevassa hallitustenvälisessä konferenssissa tarvitaankin mielestämme myös demokratiaa ja ajatusta siitä, että kansalaisillakin on sanansa sanottavana oman maansa ja maanosansa tulevaisuudesta. Kansalaisten kuulemiseen eivät riitä pelkät konventin sinänsä arvokkaat nettisivut eikä se, että perustuslakiin kirjataan sinänsä arvokas ja kannatettava kansalaisten aloiteoikeus. Demokratiaan kuuluu myös se, että ihmisten arjen ääni saa jalansijaa poliittisessa päätöksenteossa. Tuota arjen ääntä tarvitaan myös siinä neuvottelutavoitteiden tärkeysjärjestyksessä, jota maamme hallitus aikoo hvk:ssa noudattaa. Siksi eduskuntakaan ei voi lähteä siitä, että hallitukselle annetaan käytännössä vapaat kädet hyväksyä mitä vain. Meidän on päinvastoin huolehdittava yhdessä siitä, että hyvinvointipalveluiden takuuvarma turvaaminen on todella myös hallituksen ykköstavoitteiden joukossa.

Peruspalveluiden turvaamisen lisäksi vasemmistoliitolle on tärkeää se, miten Euroopan unioni suhtautuu ympäröivään maailmaan, sillä kysymys rauhasta ei ole vanhanaikainen eikä yhdentekevä vaan päinvastoin hyvin ajankohtainen.

Perustuslakiluonnoksen kolmannessa artiklassa unionin tavoitteeksi asetetaankin rauhan edistäminen, kansainvälisen oikeuden tarkka noudattaminen ja kehittäminen sekä YK:n peruskirjan periaatteiden kunnioittaminen. Se on erittäin hyvä asia samoin kuin sekin, että EU:n tavoitteisiin luetaan myös maapallon kestävä kehitys ja kansojen välinen yhteisvastuu, vapaa ja oikeudenmukainen kauppa sekä ihmisoikeudet. Ne ovat kaikki myös vasemmistoliitolle tärkeitä asioita.

Se, miten hyvin ja tarkkaan EU näitä perustuslakiin kirjattavaksi ehdotettuja tavoitteita tulevaisuudessa ajaa ja noudattaa, testataan toki vasta käytännössä ajan myötä. Muutamat perustuslakiluonnoksen kirjaukset antavat valitettavasti jo nyt viitteitä siitä, että EU:n harjoittaman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan todellisuus voi tulevaisuudessa olla paljon ylevää tavoitteenasettelua rujompi ja voimapoliittisempi. Siksi Suomessa on nyt keskusteltava myös unionin politiikan tulevasta suunnasta ja siitä, kunnioittaako EU Yhdistyneiden kansakuntien roolia ja yhteistyöhön perustuvaa turvallisuutta myös käytännössä vai lähteekö se Yhdysvaltoja seuraavan voimapolitiikan tielle.

Sillä, miten unioni suhtautuu YK:n peruskirjaan ja YK:n turvallisuusneuvoston rooliin, on suuri merkitys maailmanjärjestön tulevaisuuden kannalta. Siksi tässä asiassa tapahtuva suunnanvalinta ei ole tärkeä vain Suomelle vaan koko maapallolle.

Euroopan unioni oli jo historiansa alussa rauhanyhteisö, sillä sen tavoitteena oli uuden sodan estäminen Euroopassa. Diplomatian ja sovittelun tie on ollut EU:n lähtökohtana myös sen toiminnassa oman alueensa ulkopuolella. Monet EU:n ulkopolitiikan menestystarinat liittyvätkin nimenomaan monenkeskisen yhteistyön tekemiseen ja laajasti jaettujen yhteisten arvojen edistämiseen. Siitä kelpaavat mainiosti esimerkiksi vaikkapa ulkoministerin eilen esiin nostamat Kioton ilmastosopimus, kansainvälinen rikostuomioistuin ja Lähi-idän tiekartta.

Myös EU:n uudempi rooli globalisaation hallinnan välineenä kumpuaa monenkeskisen yhteistyön ideasta ja siitä, että maailmanlaajuisiksi tulleille markkinoille yritetään luoda pelisääntöjä yhdessä. Vasemmistoliiton mielestä myös tämä EU:n uudempi rooli on tärkeä. Siksi sille täytyy antaa tilaa vahvistua. Perustuslakiluonnoksessa niin ei valitettavasti tapahdu.

Suomalaisen hyvinvointivaltion kehittämisessä tarvitaan mielestämme nyt eurooppalaista vetoapua, sillä koko ajan koveneva kansainvälinen kilpailu painaa veroja, työehtoja ja ympäristönormeja alaspäin. EU:ssa harjoitettavan politiikan tavoitteeksi on siksi asetettava niiden harmonisointi ylöspäin. EU:n tavoitteena ei voi olla 1900-luvun alussa vallinneen hallitsemattoman kapitalismin palauttaminen, vaan paremman ja maailmanlaajuisesti oikeudenmukaisemman maailman luominen.

Perustuslakia valmistelleessa konventissa otettiin jossain vaiheessa esille myös sosiaalisen Euroopan kehittämisen teemoja, mutta konventin loppuväännöissä niitä koskevat oraat jäivät sotilassaappaiden (Ed. Kiljunen: Eivät jääneet!) pitkien harppausten alle. Siksi perustuslakiluonnos ei valitettavasti anna uusia eväitä esimerkiksi verokilpailun hillitsemiseen, sillä se ei sisällä mahdollisuutta siirtyä määräenemmistöpäätöksiin pääoma- ja yritysverotuksen saralla. Sama ongelma koskee myös energia- ja ympäristöveroja sekä useimpia työelämän oikeuksia. Niiden sijaan perustuslaissa asetetaan tavoitteeksi EU-maiden sotilaallisten voimavarojen jatkuva lisääminen.

Vasemmistoliiton mielestä EU-maiden yhteisiä tavoitteita tarvitaan nyt aivan muilla elämänaloilla kuin aseiden hankinnassa. Meidän mielestämme EU:n tavoitteeksi ei tule asettaa asevarustelun, vaan pikemminkin oikeudenmukaisuuden globalisointi. Kunnianhimoisia "emukriteereitä" tarvitaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tasa-arvoiselle saatavuudelle, työsuojelulle ja muille työnteon ehdoille sekä haitallisen verokilpailun ja luonnonarvojen polkumyynnin estämiselle, ei suinkaan aseiden hankinnalle. Myös ympäristö- ja energiaveroja ja erilaisia päästövähennystavoitteita pitää harmonisoida ylöspäin yhdessä.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko nostaa esiin karkeasti ottaen kolme suurta hvk-tavoitetta. Ne ovat kannat oman komissaarin säilyttämisen tärkeydestä, suljetun puolustusytimen synnyn estämisestä ja siitä, että keskeiset hyvinvointipalvelut säilyvät jatkossakin kansallisessa päätöksenteossa. Ne kaikki ovat myös vasemmistoliiton mielestä tärkeitä ja kannatettavia. Myös monet muut selontekoon sisältyvät kannat ovat mielestämme oikean suuntaisia, vaikka suhtaudummekin esimerkiksi EU:n ulkoministerin toimen perustamiseen huomattavasti hallitusta kriittisemmin. Siksi selonteon eduskuntakäsittelyn tärkein kysymys kuuluu mielestämme seuraavasti: Miten voimakkaasti ja menestyksellisesti hallitus uskaltaa eilen esittämiään kantoja ajaa?

Lipposen kakkoshallituksen linja oli se, että perustuslakiluonnosta valmistellut konventti oli vain keskustelukerho. Siksi siellä esillä olleisiin asioihin ei otettu vahvoja eikä lopullisia kantoja itse konventin työn aikana. Kanta oli päinvastoin se, että Suomen lopulliset kannat esitetään vasta hvk:ssa. Konventin työskentelyn loppuvaiheet osoittivat, että Lipposen hallituksen lähtökohta oli alusta loppuun asti väärä. Monet muut maat esittivät lopullisia ja tiukkoja kantojaan jo konventissa ja saivat tahtonsa lävitse. Se, että näin on, käy ilmi myös hallituksen selonteon tekstistä. Juuri se on myös syynä siihen, ettei esimerkiksi verokilpailuun perustuslakiluonnoksessa puututa lainkaan, ei siitäkään huolimatta, että asia oli vahvasti esillä myös muutoin hyvin itsevaltaisena tunnetun konventin puheenjohtajan toimesta. (Ed. Puisto: Olitteko ministerinä?)

Pääministeri Vanhanen toivoi eilen, että eduskunta ei hakisi selonteon käsittelyssä ehdottomuuksia, vaan painottaisi hvk:ssa syntyvän kokonaisuuden toimivuutta. Tuo toive tarkoittaa käytännössä avointa valtakirjaa hyväksyä hvk:ssa mitä vain. Jos sellainen annetaan, Lipposen hallituksen kohtalokas virhe kyllä myönnetään, mutta sitä kieltäydytään korjaamasta ja tilanne on se, että lopullisia ja tiukkoja Suomen kantoja ei ole tosiasiassa otettu missään, vaan koko perustuslakiprosessi on kuljettu läpi ajopuuna.

Vasemmistoliiton mielestä ajopuuna oleminen ei ole viisasta politiikkaa. Meidän mielestämme virhe olisi tullut korjata jo vuosi sitten, mutta parempi tehdä se edes myöhään kuin ei milloinkaan. Vanhasen hallituksen ohjelmaan onkin kirjoitettu hyviä tavoitteita muun muassa peruspalveluiden turvaamisen tärkeydestä. Juuri hvk:ssa hallitukselle ja sen pääpuolueelle keskustalle tarjoutuu loistava tilaisuus toimia täsmälleen hallitusohjelman mukaisesti. Kasvojenmenetystä ei pidä hvk:ssa pelätä. Suomi on ajanut aiemminkin johdonmukaisesti EU:n sääntöjen noudattamista, mielellään jopa pilkulleen. Mikä siis olisi parempi paikka ajaa asiaa käytännössä kuin hallitustenvälinen konferenssi? Muodollisestihan kaikki päätöksenteko on siellä yksimielistä. Miksi ei siis myös käytännössä?

Suomen kannalta kestävä peruste konventissa syntyneen luonnoksen avaamiselle on esimerkiksi se, että Suomella ei ollut omaa edustajaa konventin työn kannalta tärkeässä puheenjohtajistossa. (Ed. Elo: Miksei ollut?) Ja jos eduskunta toimii yksituumaisesti ja viisaasti, hallitus voi viime kädessä piiloutua eduskunnan joissain asioissa ottamien ehdottomien kantojen taakse. Se on hallitukselle tehokas suoja, sillä EU:n uutta perustuslakia ei saada viime kädessä voimaan ilman kansallisten parlamenttien ja siten myös Suomen eduskunnan suorittamaa ratifiointia.

Arvoisa puhemies! Mitä vasemmistoliitto sitten odottaa selonteon eduskuntakäsittelyltä? Kuten sanoin, pidämme suurta osaa hallituksen ottamista kannoista sinänsä hyvinä ja kannatettavina, vaikka osassa niitä onkin valiokuntakäsittelyssä selvästi täsmentämisen ja tiukentamisen varaa. Niin on etenkin peruspalveluiden turvaamisessa, puolustuskysymyksissä ja joissakin institutionaalisissa asioissa, joihin palaamme selonteon valiokuntakäsittelyssä tarkemmin.

Monien kansalaisten kokemus on tällä hetkellä se, että asioihin ei voi vaikuttaa ja että etenkin EU-asiat ovat täysin tavallisen ihmisen ulottumattomissa. Ne ikään kuin vain tapahtuvat ja vyöryvät yli. Sellainen kokemus ei ole omiaan vahvistamaan kansanvaltaa eikä poliittista osallistumista. Vasemmistoliiton mielestä eduskunnan tulisikin nyt ottaa tavoitteeksi luoda tässä suhteessa toisenlainen todellisuus. Juuri meidän tehtävämme on avata toivon ikkuna, siis eräänlainen positiivinen näkymä sille, että meillä suomalaisilla on EU-jäsenyydestä huolimatta edelleen sekä vaikutusvaltaa että vaikutusmahdollisuuksia kansalaisten päivittäiselle elämälle tärkeissä asioissa.

Selvää on, että tuon ikkunan avaaminen tulee tehdä nimenomaan peruspalveluiden turvaamista koskevassa asiassa. Se on ensinnäkin kaikille suomalaisille ja myös kaikille eduskuntapuolueille yhteinen tavoite ja sillä on takanaan kansalaisten vahva tuki. Vastaavanlaisia toiveita palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden turvaamisen tärkeydestä on esitetty monissa muissakin EU-maissa, ja ne kuuluvat myös eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen tavoitteisiin. Asia nousi esiin myös konventissa, mutta jäi sen loppumetreillä muiden asioiden alle.

Se, että peruspalveluiden tasa-arvoisesta saatavuudesta huolehditaan ja että peruspalveluista ei tehdä kansainvälistä kauppatavaraa, on siis asia, joka ei suinkaan erota vaan yhdistää Euroopan eri maiden kansalaisia ja heidän järjestöjään. Siksi sen toivoisi yhdistävän myös eurooppalaisia hallituksia. Siksi tavoitteenamme on, että koko eduskunta voisi toimia tässä asiassa yksissä tuumin ja tarjota hallitukselle sen vahvan selkänojan, jonka hallitus ehdottomasti tarvitsee, jotta se voi ajaa kansalaisten arjen kannalta tärkeitä muutoksia läpi hallitustenvälisessä konferenssissa.

Ärade talman! Att nå samstämmighet eller enighet i EU-politiken är inte för oss ett värde i sig. Det är för oss i främsta hand ett redskap för att nå något mera värdefullt. Vänsterförbundets målsättning är att vi når en sådan enighet i EU-politiken, att den faktiskt binder regeringen politiskt.

Vi hoppas att riksdagen är tillräckligt modig för att ställa upp ambitiösa målsättningar och slå fast till och med en del ovillkorliga principer i sådana frågor som för medborgarna i deras vardag är viktiga principiella grundlagsfrågor. Mod och principfasthet kommer säkert också att krävas i frågor som handlar om freden och det multilaterala internationella samarbetet.

När vi talar om det nya konstitutionella fördraget, eller den så kallade EU-grundlagen, handlar det inte bara om Finland eller Finlands framtid. De linjedragningar man gör när man godkänner grundlagen kommer att påverka också globalt. Därför är det viktigt att vi såväl här i riksdagen när vi behandlar detta som sedan i regeringskonferensen tar all den tid vi behöver för att behandla denna fråga grundligt och demokratiskt.

Arvoisa puhemies! Eurooppa-politiikkaa koskevan yksimielisyyden rakentaminen ei kuitenkaan ole itseisarvo. Se on pikemminkin väline muiden, paljon tärkeämpien arvojen saavuttamiseksi. Siksi vasemmistoliiton tavoitteena on nimenomaan sellaisen yhteisymmärryksen aikaansaaminen, joka tosiasiallisesti sitoo hallitusta poliittisesti.

Me toivomme, että eduskunnalla on nyt rohkeutta asettaa kunnianhimoisia tavoitteita — ja jopa joitakin ehdottomuuksia — kansalaisten päivittäisen elämän kannalta olennaisissa perustuslakikysymyksissä. Rohkeutta ja vahvaa näkemystä tarvitaan myös rauhaan ja maailmalla tapahtuvan monenkeskisen yhteistyön tekemiseen liittyvissä asioissa.

EU:n uudessa perustuslaissa ei ole kysymys vain Suomesta ja Suomen tulevaisuudesta. Perustuslaissa otettavat linjaukset vaikuttavat osaltaan myös koko maapallon kohtaloihin. Siksi on tärkeää, että lain käsittelylle otetaan niin täällä eduskunnassa kuin pian alkavassa hallitustenvälisessä konferenssissakin kaikki se aika, jonka asian huolellinen ja kansanvaltainen käsittely suinkin tarvitsee, sillä vanha sanonta siitä, että hyvää kannattaa odottaa, pätee varmuudella tässäkin asiassa.

Heidi  Hautala  /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen kohta kymmenen vuotta. Suomalaisten asenteet unionia kohtaan ovat muuttuneet viime aikoina jonkin verran kriittisemmiksi alkuajasta, jolloin mustavalkoiset puolesta tai myös vastaan -asenteet olivat yleisempiä. Tätä kehitystä voidaan mielestäni pitää terveenä sopeutumisena siihen, että unioni saa aikaan sekä hyväksyttäviä että moitittavia päätöksiä riippuen arvioijan omasta lähtökohdasta ja asemasta, aivan kuin eduskunnankin ratkaisut. Nyt on jopa virkistävää, että hallituksella on osin erittäin kriittinen näkemys siitä, mitä unionin tulevaisuusverstas on saanut aikaan, ja erityisesti siitä, miten nämä ehdotukset ovat syntyneet. Kerrankin, ja tämä on uutta, Suomi, valittuna kansana EU:n pienten kansojen joukossa, tuntee olevansa hieman erämaassa.

Toistan vihreän eduskuntaryhmän päällimmäisen havainnon toukokuun täysistuntokeskustelussa, jossa konventin loppusuora oli vielä edessä. Hallitus ei ymmärtänyt tulevaisuuskonventin painoarvoa riittävästi eikä kyennyt näkemään, kun konventti asteittain jo viime vuoden lopulla alkoi muuttua todellisia päätöksiä tekeväksi foorumiksi. Alkuperäisen arviointivirheen teki jo pääministeri Paavo Lipposen hallitus, joka kuvitteli, että todellinen työ tehdään vasta hallitusten välisessä konferenssissa. Nyt viimeistään Saksan ulkoministerin Joschka Fischerin puhe ulkoministeriön 85-vuotispäivillä viime viikolla osoitti poliittisen epäsuhdan Suomen ja Saksan hallitusten konventtiedustuksen välillä.

Eduskunnalla on nyt vain kuukausi aikaa vastata hallituksen selontekoon. Käytännössä asiat etenevät vieläkin nopeammin. Ulkoministeri Tuomioja on jo lähtenyt Italiaan esittelemään Suomen muutoslistaa muiden ulkoministerien joukkoon. Moni maa on etukäteen ilmoittanut, että vaivalla syntynyttä kompromissia ei enää voi avata. Hallitustenvälisen konferenssin luonteesta hallituksen tavoittelemana aitona neuvotteluprosessina näemme ehkä enemmän kuultuamme muiden maiden listoista ensi viikonlopun jälkeen. On ollut perusteltuakin syytä arvostella erityisesti konventin puheenjohtajiston toimintatapoja, mutta on kuitenkin todettava, että yhtään aikaisempaa hallitustenvälistä konferenssia ei ole valmisteltu näin avoimesti, ja nyt on huolehdittava siitä, ettei keskustelu ja päätöksenteko yhtäkkiä siirry kokonaan suljettujen ovien taakse.

Pääministeri Vanhanen toivoi eilen eduskunnalta neuvotteluvaraa ja — hiukan suomentaen — sitä, ettei eduskunta vaadi hallitusta hirttäytymään yhteenkään neuvottelutavoitteeseen. Jos ja kun Suomen toivomuslista osoittautuu jo ulkoministerikokouksen jälkeen liian pitkäksi, on eduskunnan asetettava hallituksen neuvottelutavoitteet tärkeysjärjestykseen. Haluan korostaa, että vihreä eduskuntaryhmä arvostaa eduskunnan ja hallituksen jo perinteeksi muuttunutta hyvää yhteistyötä EU-asioissa. EU-asioissa on pyritty välttämään tarpeetonta puoluepolitikointia. Kyse on vakavista asioista. Tällaisen yhteistyön varmasti tekee mahdolliseksi myös se, että eduskunta on aivan hallitustenvälisen konferenssin loppuun asti tiiviisti mukana päätöksenteossa.

Hallitus painottaa johdonmukaisesti unionin kaksoisluonnetta. Unioni nähdään toisaalta kansalaisten, toisaalta valtioiden yhteenliittymänä. Konventti teki ehdotuksia, jotka vahvistavat kumpaakin. Euroopan parlamentin täysimääräinen osallistuminen lähes kaikkeen lainsäädäntöön ja unionin budjettiin on esimerkki kansalaisten unionin vahvistamisesta, samoin peruskirjan ottaminen osaksi perustuslakia. Toisaalta neuvoston pysyvän puheenjohtajuuden ja viime kädessä presidentti-instituution luominen tekee valtioiden pelikentästä, neuvostosta, aikaisempaa vahvemman toimijan. Tässä osin ristiriitaisessa ratkaisussa ei voi olla näkemättä saksalais-ranskalaista historiallista kädenpuristusta.

Suomelle onkin ollut pettymys, että Saksa hylkäsi pienten maiden yhteisöllisyyttä korostavan linjan ja alkoi ymmärtää myös Ranskan kaltaisten suurten maiden tarvetta luoda itselleen pelitilaa neuvoston kautta. Unioni on aivan ilmeisesti saamassa presidentin, vaikka Suomi ei sitä halua. Hallitus on tämän nähtyään siirtynyt täysvastustuksesta haittojen minimointilinjalle, jolla pyritään supistamaan Eurooppa-neuvoston tulevan presidentin valtaoikeudet mahdollisimman pieniksi. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tätä strategiaa viisaana. Presidentistä ei saa tulla käenpoikaa, joka kuin huomaamatta levittää pesässä siipensä yhä leveämmälle. Konventin laatimaa ehdotusta sopimukseksi perustuslaista tuskin voisikaan kehua unionin toiminnan selkeyttämisestä, jos luodaan uusi valtakeskus presidentin ympärille.

Suomi saa tehdä hartiavoimin töitä päästäkseen tavoitteeseensa turvata jokaiselle jäsenmaalle äänivaltainen komissaari myös vuoden 2009 jälkeen. Onneksi konventin puheenjohtajisto sentään myöntyi aivan viime vaiheessa siihen, että kierto äänivaltaisten ja äänivallattomien välillä osuisi tasapuolisesti kaikkiin maihin niiden koosta riippumatta. Nyt on nostettava esiin parhaat perustelut sille, miksi kahden kerroksen komissio kuitenkin olisi jo syntyessään epäonnistunut ratkaisu. Onko tultu esimerkiksi ajatelleeksi sitä, että äänivallattomat komissaarit saisivat vailla kunnollisia vastuunalaisia tehtäviä lähes täyspäiväisesti lobata oman jäsenmaansa tavoitteita komissiossa? Komission on oltava aidosti jäsenmaiden eduista riippumaton kollegiaalinen elin, ja tässä mielessä ei Suomessakaan pitäisi enää jatkaa puhetta kunkin maan ikiomasta komissaarista.

Unionin olemassaolon oikeutus kansalaisten edessä voidaan lunastaa niillä konkreettisilla tuloksilla, joihin se pystyy yksittäisiä maita paremmin. Yksi tällainen tehtävä on globalisaation hallinta. Yritysten ja työpaikkojen siirtyessä aina vain edullisempiin kilpailuolosuhteisiin ja lähemmäksi uusia markkinoita syntyy aivan erityinen haaste. Konventin esityksessä on käsittämätön epäsuhta tehtävän haasteellisuuden ja päätöksentekokyvyn välillä, kun yritysten sijoittautumiseen vaikuttavista veroista ei edelleenkään kyettäisi tekemään päätöksiä määräenemmistöllä, vaan yksikin maa voisi ne kerrallaan estää. Tähän nimenomaan Britannian vaatimaan erityisehtoon ei tule suostua. Hallitus aikookin vaatia, että ympäristö- ja energiaveroja käsitellään jatkossa määräenemmistöpäätöksillä, mutta olisi johdonmukaista lisätä listaan pääoma- ja yritysverotus, samoin kansalaisten vapaan liikkuvuuden kautta eräänlaiseksi ongelmaksi muodostuva alkoholi- ja tupakkavero.

Vihreä eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta jatkamaan ponnisteluja myös unionin ulkopolitiikan tehostamiseksi. Taaskaan Britannian vaatimuksesta määräenemmistöpäätöksentekoa ei konventin ehdotuksessa ole uskallettu lisätä. Kun EU on lähtökohdiltaan rauhaa edistävä ei-sotilaallinen liittoutuma, tärkein tehtävä tässä tilanteessa onkin EU:n yhteisen ulkopolitiikan vahvistaminen. On tärkeää luoda luottamusta ja yhteistä näkemystä jäsenmaiden välille siten, että yksittäisen maan edut eivät estä yhteistyötä ulkopolitiikankaan alueella. Vaikka yhteisen ulkopolitiikan kehittäminen onkin myönteinen asia, olisi tärkeää kuulla hallitukselta, missä tilanteissa Suomen ulkopoliittiset edut ja EU:n uusi ulkopolitiikka mahdollisesti tulisivat olemaan ristiriidassa.

Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on seurausta yhteisestä ulkopolitiikasta eikä päinvastoin, ja sitä tulee rakentaa askel askeleelta. On huolehdittava myös siitä, että pyrkimys vähentää köyhyyttä maailmassa — joka on muuten nyt kirjattu perustuslakiluonnokseen — tai kehitysyhteistyötavoitteet eivät ole alisteisia unionin yleisille ulkopoliittisille eduille.

Paineet Euroopan yhteiseen puolustukseen ovat suuret. Turvallisuusympäristö on muuttunut suuresti. Muun muassa Yhdysvaltojen uusi turvallisuusstrategia, nimenomaan ennakoiva voimankäyttö Irakissa, ohjuspuolustusjärjestelmä USA:ssa, kaikki vaikuttavat tähän suuntaan. Maailma on epävakaa, ja houkutus EU:ssa on suuri muodostaa vastavoima USA:lle. Sinänsä tämä voi olla aivan järkevä tehtävä. EU:n voima ja perinteet ovat kuitenkin neuvotteluissa, taloudellisessa yhteistyössä ja poliittisessa kulttuurissa — eivätkä niinkään sotilaallisessa voimassa — jatkossakin.

Vihreä eduskuntaryhmä näkee kannatettavana, että unioniin perustetaan ulkoministerin virka, ja tämä tarvitseekin laajat valtuudet voidakseen onnistua vaikeassa tehtävässään.

Kriisinhallinta ja unionin yhteinen puolustus ovat ainakin osin erillisiä kysymyksiä. Kriisinhallinta tapahtuu Euroopan rajojen ulkopuolella, sen pitää olla pääasiallisesti siviilitoimintaa, ja sille on jo luotu edellytykset Euroopan unionin puitteissa. Suomi tunnetaan jo konfliktien ehkäisyn ja ei-sotilaallisen kriisinhallinnan tärkeimpänä edistäjänä EU:ssa. Vihreä eduskuntaryhmä antaa hallitukselle aivan erityistä tunnustusta siitä, että se haluaa vielä vahvistaa siviilikriisinhallintaa unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa myös tulevassa perustuslaissa.

Konventin esityksen niin sanotut "vaativat sotilaalliset tehtävät", joiden puitteissa pienempi ryhmä jäsenmaita voi perustuslakiin liitettävällä pöytäkirjalla ryhtyä sotilaalliseen yhteistyöhön, on kuitenkin myös vihreiden mielestä huolestuttavaa, koska se voi pirstoa unionin turvallisuusidentiteettiä. Vihreä eduskuntaryhmä tukee hallituksen kielteistä suhtautumista siihen, että tietyt jäsenmaat julistautuisivat unionin nimissä sotilaallista toimintaa harjoittavaksi ryhmäksi, joka myöhemmin päättää muiden mukaantulosta.

Puolustusmateriaali- ja tutkimusyhteistyö ovat tärkeitä, ja ne tukevat tehtyä ehdotusta ja puhuvat sen suuntaan, että puolustusmateriaalivirasto voidaan perustaa, kuten nyt esitetään. Euroopan aseteollisuus on hajallaan, tutkimuspanostukset päällekkäisiä ja yhteensopivuus puutteellista. Yhteistyöllä voidaan saavuttaa myös tehokkuutta ja säästöjä, ja onkin vaikea nähdä, että Euroopan unionin jäsenmaissa voitaisiin hyväksyä sotilasbudjettien merkittävä kasvattaminen. Tätä emme mekään kannata tietenkään. Näitä tulee kehittää yhteisissä puitteissa, jotka ovat avoimia kaikille jäsenvaltioille. Mutta ehdotetun puolustusmateriaaliviraston on ajateltu myös toimivan sotilaallisten voimavarojen yhdentämiseksi ja ennen kaikkea niiden lisäämiseksi. Hallituksen tavoin katsomme, että tällaiset määräykset eivät missään tapauksessa kuulu perustuslakiin. Puolustusmateriaalivirastolla ei tule olla oikeutta puuttua jäsenmaiden sotilaallisiin voimavaroihin.

Unionin asema maailmanlaajuisessa kauppapolitiikassa on yhä vahvistumassa, kuten näemme lähipäivinä alkavassa Maailman kauppajärjestön, Wto:n, ministerikokouksessa. Unionin sisäisessä päätöksenteossa esitetään komissiolle yhä lisää valtaa esiintyä jäsenmaiden puolesta kauppapolitiikassa. Lukuisat suomalaiset tahot ovat olleet huolissaan siitä, että Suomi ei voisikaan enää itsenäisesti päättää siitä, missä määrin se haluaa avata julkiset peruspalvelunsa koulutuksen ja terveydenhoidon alalla sekä sosiaalialalla kansainväliselle kilpailulle. On ilahduttavaa havaita, että hallitus on jo reagoinut tähän huoleen ja pitää nyt välttämättömänä, että sopimusmääräykset turvaavat julkisia peruspalveluja koskevan päätöksenteon säilymisen kansallisella tasolla. Onkin syytä huolehtia siitä, että tämän tärkeän tavoitteen turvaamiseksi löydetään vesitiivis keino.

Kun unionin oikeus on dynaamista ja kehittyy osin riippumatta jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta, unionille kuin huomaamatta siirtyy yhä enemmän uusia toimivaltuuksia. Olisi muuten kiinnostavaa kuulla esimerkiksi pääministeriltä, voiko hän luetella kovinkaan monta alaa, joihin EU:lla ei olisi vähintään epäsuorasti valtaa tämän perustuslaillisen sopimuksen tultua hyväksytyksi. Yksikin esimerkki itse asiassa riittäisi, koska toimivaltaa on todella siirtymässä. Pahoittelen, että selkeän toimivaltaluettelon kirjaaminen unionille kuuluvista toimivaltuuksista ei saanut kannatusta edes tässä talossa.

Arvoisa puhemies! Suomessa on ollut taipumus vähätellä unionin muutosten merkitystä. Nytkin kuulee väitettävän, että EU ei ole muuttumassa dramaattisesti joksikin muuksi kuin mikä se oli, kun Suomi liittyi unioniin. Kuitenkin EU tulee jostain ja se on matkalla jonnekin — puhutaan poliittisesta määränpäästä, siitä finaliteetista, joka oli melkein ainoa vaikea sana pääministerin eilisessä hyvin selvässä ja ymmärrettävässä puheessa, määränpäästä, joka saavutetaan joskus tulevaisuudessa. Tässä katsannossa vähittäin tapahtuvat muutokset ovat tehneet alun perin talousyhteisöstä yhä poliittisemman unionin, joka vaikuttaa jäsenmaiden kansalaisten arkeen — oikeuksiin ja velvollisuuksiin — yhä moninaisemmin tavoin.

Tämä ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista ei olekaan "business-as-usual". Pääministeri Vanhasen eilisin sanoin, uudistus on mittavampi, kuin mitä tulossa on pitkiin aikoihin. Selonteon johdannossa todetaan mielestäni aivan oikein: "Tämän hallitustenvälisen konferenssin tarkoituksena ei ole olemassa olevien perussopimusten tarkistaminen vaan kokonaan uuden nykyisin voimassa olevat perussopimukset kumoavan ja korvaavan perustuslaillisen sopimuksen hyväksyminen."

Ei tätä ole mitään syytä peitellä. On mahdollista puolustaa kansalaisille, että on tarve vahvistaa unionia maailmanpolitiikassa, kun sen konkreettisia tuloksiakin on nähtävissä esimerkiksi kansainvälisen oikeuden alalla. Mikään maa ei maailmassa enää ole suvereeni, muista riippumaton toimija, ja myös demokratiaa voidaan rakentaa ylikansallisella tasolla.

On siis viisainta myötää, että tällä perustuslaillisella sopimuksella siirretään taas kansallista päätösvaltaa Euroopan unionille. Määräenemmistöpäätösten lisääminen, unionin kasvava kauppapoliittinen toimivalta ja oikeus solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenmaiden puolesta ovat kaikki sellaisia toimivaltuuksien lisäyksiä. Myös ehdotuksella Euroopan unionin syyttäjänviraston perustamisesta ollaan ottamassa eurooppalaisen rikosoikeuden ensi askeleita. Ei tämä ole välttämättä paha asia, jos esimerkiksi tässä asiassa kyetään määrittämään tarpeeksi tarkasti ne rikokset, joihin puuttumista unionin etu edellyttää.

Samaan aikaan jäsenmaat ovat menettämässä valtaansa piirun verran myös kansalaisille. Perusoikeuskirjan ottaminen osaksi perustuslakia takaa, että unioni ei voi kohdella kansalaisia miten vain. Kansalaiset ovat saamassa oikeuden tehdä lainsäädäntöaloitteita, mitä pidän erittäin tärkeänä avauksena unionin demokratisoimisessa.

Kaikkea tätä voidaan myös julkisesti puolustaa. Tärkeää on, että se, mitä nyt hyväksytään, saavuttaa kansalaisten mahdollisimman laajan hyväksynnän. Miksi muuten konventin ehdotus alkaisi sanoilla: "Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä - -" jne.

Vihreä eduskuntaryhmä ja koko vihreä liitto on päättänyt toimia aktiivisesti sen puolesta, että myös Suomessa unionin tulevasta perustuslaillisesta sopimuksesta järjestetään kansanäänestys. Suurella todennäköisyydellä kansanäänestys järjestetään ainakin Tanskassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa ja Luxemburgissa, melko todennäköisesti myös Ranskassa, Italiassa, Latviassa ja Liettuassa, ja monessa muussakin nykyisessä ja tulevassa EU-maassa asiasta keskustellaan äärimmäisen vakavassa hengessä.

Hallitus haluaa, että sopimus valmistuu hyvissä ajoin ennen ensi vuoden kesäkuun EU-parlamenttivaaleja. Mikä olisikaan otollisempaa kuin järjestää näiden vaalien yhteydessä kansanäänestys. Juuri tällainen aloite leviää nyt EU-maasta toiseen. Ensimmäistä kertaa saataisiin aikaan todellinen Euroopan laajuinen kansalaiskeskustelu unionin tulevaisuudesta, ja tämä keskustelu olisi hyvin ankkuroitunut kunkin maan omaan todellisuuteen. Tällaista tilaisuutta olla luomassa edellytyksiä eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan synnylle ei pidä jättää käyttämättä.

Aivan varmasti, arvoisa puhemies, europarlamenttivaalien alla käytäisiin tällöin aivan oikeaa EU-keskustelua, ja kansainvälisten tutkimusten mukaan asiakysymyksien yhdistäminen vaaleihin kansanäänestyksellä myös lisää äänestysaktiivisuutta.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! EU:s framtidskonvent har slutfört sitt uppdrag som tankesmedja för unionens framtida struktur. Innan jag går in på de olika delområdena i förslaget, är det skäl att vi gör klart för oss vad vår utmaning som folkvalda nu är i den här situationen.

Först och främst måste vi kunna åskådliggöra vad målsättningen är med den nya unionen. Målet är och skall vara att kunna samarbeta med 25 medlemsländer utan att någon känner sig överkörd. Ett annat mål med det nya grundfördraget skall vara att stärka EU:s internationella roll. Vi kommer alla ihåg hur handlingsförlamat Europa stod t.ex. medan krig pågick på Balkan och det vill ingen av oss uppleva igen.

Konventin päätettyä työnsä heinäkuussa hallitus on heti syysistuntokauden avaukseksi päättänyt informoida eduskuntaa linjavalinnoistaan ja strategioistaan. Oppositio on kesän aikana syyttänyt hallitusta taipumisesta ja suurien EU-maiden vaatimuksille perään antamisesta. Hallituksen selonteko osoittaa, että asia ei ole näin.

Saksan ulkoministeri Joschka Fischer sanoi Helsingissä elokuussa, että sillä, joka haluaa avata konventin konsensuspaketin ainoankin yksityiskohdan, on myös vastuu uuden konsensuksen löytämisestä kaikkien 25 jäsenmaan kesken. Näinhän ei tietenkään ole. Siitäkin huolimatta, että konventti onnistui sopimaan monista tärkeistä asioista, kuten esimerkiksi siitä, että EU saa uuden perustuslain ja oman oikeushenkilöllisyyden, valtionpäämiesten on tietenkin voitava neuvotella konventin työn pohjalta. Hallitustenvälisen konferenssin tulee käyttää sitä valtuutta, johon sillä on oikeus.

Hallitus tekee merkittävän painotuksen todetessaan, että Suomelle niin tärkeät periaatteet toimielinten ja jäsenvaltioiden välisestä yhdenvertaisuudesta ja niin sanotun yhteisömenetelmän käyttämisestä eivät toteudu tyydyttävällä tavalla konventin lopullisessa ehdotuksessa. Jotta EU olisi kaikkien jäsenvaltioiden instituutio, yhdenvertaisuutta koskevilla periaatteilla tulee olla keskeinen merkitys unionille perustuslakia muotoiltaessa. Hallituksen tarkoituksena on saada aikaan korjauksia hallitustenvälisen konferenssin työn aikana — korjauksia, jotka takaavat EU:n kehittymisen siten, että pienet ja suuret jäsenmaat ovat unionissa yhdenvertaisia.

Talman! Inom svenska riksdagsgruppen anser vi det vara viktigt att man kommer överens om principer för beslutfattandet som går att tillämpa på alla nivåer och inom alla organ inom EU. En av det nya EU:s stora utmaningar är att öka förtroendet och intresset för unionen bland EU-medborgarna. Därför måste en utgångspunkt för regeringskonferensen vara att granska att principerna för öppenhet verkligen stärks i den kommande grundstadgan.

Vår första prioritet i svenska riksdagsgruppen är öppenheten. Om, och ifall, man frångår att ha statschefer som ledare för EU:s organ måste principerna för öppenheten ytterligare klargöras, eftersom statscheferna har haft en avsevärd betydelse för att främja öppenheten under sina ordförandeskap.

En annan viktig fråga som vi vill lyfta fram är formen för beslutsfattandet samt tillgängligheten bland EU-institutionerna. Svenska riksdagsgruppen har pekat på att framtidskonventets främsta mål måste vara att förenkla unionens struktur och organisation. Därför har vi ansett att det är viktigt att minska antalet institutioner, viktigare än att öka dem.

Utvecklandet av beslutsfattandet får inte innebära att en del länder får mer makt på bekostnad av andra. Alla länder måste ha en likvärdig förutsättning att få sin röst hörd. Alla medlemsländer måste också ha likvärdig tillgång till de mest inflytelserika posterna inom unionen. Därför anser vi att det under regeringskonferensen måste utarbetas en modell för hur posterna skall fördelas mellan de stora, de mellanstora och de små länderna. En princip kunde vara att ordförandena för europeiska rådet, kommissionen och parlamentet måste representera tre olika länder och medlemsländer av alla tre storleksklasser.

En förutsättning för att EU kan börja fungera effektivt är att man utvecklar beslutsfattandet. Konventet föreslår i sin slutrapport att unionen i större utsträckning skall besluta med majoritetsbeslut. Finland bör enligt oss stöda förslaget. EU har som mål att påta sig en större internationell roll. Det ansvaret förutsätter också större ansvar och större effektivitet.

Alla medlemsländer skall på lika villkor samarbeta inom unionens samarbetsområden. Om t.ex. åtta medlemsländer vill fördjupa sitt samarbete inom något område skall detta vara möjligt, men resultatet av samarbetet kan inte binda de övriga länderna. Allt fördjupat samarbete bör också vara öppet för samtliga medlemsländer och det måste vara möjligt för de andra länderna att också ansluta sig till det.

Därför motsätter vi oss att man i grundlagen skulle skriva in en form av intensifierat samarbete inom säkerhets- och försvarspolitiken som exkluderar mer än vad det inkluderar. En liten klick kan inte överta kommandot inom säkerhetspolitiken på eget initiativ. Säkerhetspolitiken handlar i stor utsträckning om trovärdighet. Därför ligger det i unionens intresse att så många länder som möjligt deltar i ett integrerat säkerhetspolitiskt samarbete, som först och främst skulle gälla en fungerande krishanteringskapacitet.

Vi tycker att det är rätt att regeringen har en kritisk linje gentemot den föreslagna försvarspolitiska klickbildningen i Europa. Finland skall förhålla sig öppet till ett bättre samarbete inom säkerhetspolitiken och arbeta för att integrationen sker enligt samma öppna mönster som Emu-samarbetet.

Kolmas asia, jonka haluamme ottaa esiin, on EU:n toimielinten välinen tasapaino. Suomen tulee toimia vahvan komission puolesta. Hallitus lupaakin toimia näin tulevassa hallitustenvälisessä konferenssissa. Tulevaisuuskonventin ehdotus komission jakamisesta "oikeisiin komissaareihin" ja "lisäkomissaareihin" ei pienten jäsenmaiden kannalta ole hyvä ratkaisu. Kaikilla mailla tulee olla täysivaltainen komissaari! Jos suurempien maiden vaikutusvalta kasvaa enemmistöpäätöksille asetettavien äänikynnysten kautta, tulee pienempien maiden asemaa vahvistaa vastaavassa määrin komission osalta.

Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä suhtaudumme edelleen skeptisesti Euroopan neuvoston virkamiespuheenjohtajaan. Pidämme kuitenkin liioiteltuna nähdä "presidentin" nimike todisteena siitä, että EU on tällä lailla muotoutumassa liittovaltioksi. Komission puheenjohtajaa Romano Prodia tituleerataan espanjaksi "el Presidente" ja saksaksi "der Präsident". Osittain kysymys on symbolinen. Mikään ei estä meitä jatkossa kutsumasta Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa puheenjohtajaksi — ei presidentiksi. Sen sijaan emme ole sitä mieltä, että puheenjohtajan ympärille tarvitaan uutta, resursseja vievää toimielintä. Lisää EU:n toimielimiä ei tarvita.

Trots att unionen är en tull- och skatteunion finns det fortfarande hinder för den fria konkurrensen. Framtidskonventet har fördomsfritt försökt föreslå en rad åtgärder som många medlemsländer motsatt sig. Eftersom Finland är starkt beroende av handeln är det för det mesta vettigt att ha en positiv inställning till rivandet av konkurrenshinder. Många är rädda för att unionen skulle öppna social- och hälsovårdssektorn för öppen konkurrens.

Det nya grundfördraget minskar inte medlemsstaternas mandat att bestämma över basservicen, dess nivå och finansiering — allt det här skall fortfarande finnas kvar inom nationalstaternas kompetens.

Inom EU råder det stora regionala skillnader i socialskyddet. Under ingen omständighet får en öppen konkurrens leda till att länder som medvetet gått in för ett gott socialskydd skulle bli tvungna att sänka det. Däremot anser vi att man kunde ha skrivit in några miniminivåer inom t.ex. socialskyddet. Det skulle inte betyda att alla länder skulle vara tvungna att harmonisera sin social- och hälsovård. Varje land skall fortfarande bestämma över det egna systemet, men nivån på socialskyddet borde successivt höjas inom hela unionen för att skapa en fri konkurrens på arbetsmarknaden.

Finland hör till den grupp av medlemsländer som har ett område med regionalt självstyre. Det är viktigt att regeringen ser till att Ålands befogenheter beaktas t.ex. gällande EG-domstolen, handelspolitiken, Ålands internationella särställning och det tidigare varningssystemet för de nationella och regionala parlamenten. Regeringen kommer också att se till att det s.k. Ålandsprotokollet som bifogades till Finlands anslutningsavtal fortfarande är giltigt.

Suuret EU-maat toivovat, että hallitustenvälinen konferenssi voisi hyväksyä perustuslaillisen sopimuksen vielä ennen kuluvan vuoden loppua. Tämä ei tule onnistumaan. Näin nopea käsittely merkitsisi sitä, että jäsenmaat joutuisivat luopumaan asioiden problematisoimisesta, mitä emme pidä hyväksyttävänä. Perustuslaillinen sopimus on voitava käsitellä perusteellisesti ja tämän vuoksi hallitustenvälinen konferenssi voidaan hyvin päättää vasta maaliskuussa — kuitenkin ajoissa ennen uusien jäsenmaiden historiallista liittymistä unioniin.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Euroopan unioni laajenee vuonna 2004 todennäköisesti 10 uudella jäsenmaalla. Sen jälkeen unionissa on noin 500 miljoonaa ihmistä ja 25 jäsenmaata. Tällainen unioni ei voi toimia tehokkaasti niillä säännöillä, jotka on alun perin luotu 6 jäsenmaan yhteisölle. Voidaan perustellusti kysyä, voiko näin iso ja heterogeeninen unioni toimia tehokkaasti minkäänlaisilla säännöillä. Kuitenkin päätökset laajenemisesta on tehty ja unionin hallinto ja päätöksentekojärjestelmä sekä tehtävät on uudistettava uuden tilanteen vaatimalla tavalla. Tavoitteena tulee olla unionin hallinnon ja päätöksenteon yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen sekä demokratian lisääminen ja unionin tuominen lähemmäksi kansalaisia.

Pari vuotta EU:n uutta perustuslakia työstänyt konventti onnistui työssään osittain hyvin. Ehdotus on looginen, helposti luettava ja pääosin myös hyvin ymmärrettävä. Tältä osin konventille on annettava tunnustus.

Itse konventin työskentelystä jäi huono kuva. Loppu oli yhtä sekava kuin ovat olleet aiemmat perussopimusten muutoksia käsitelleet huippukokoukset. Konventin kokoonpano ei ollut poliittisesti edustava eivätkä sen työskentelytavat olleet demokraattisia. Mistään ehdotuksista ei äänestetty, joten erilaisten vaihtoehtojen todellinen kannatus jäi mittaamatta. Erityisen räikeää oli konventin puheenjohtajan omavaltainen menettely. Määrätietoinen johtaminen on välttämätöntä, mutta menettelytapojen avoimuus ja demokraattisuus on myös tärkeää, kun työn kohteena on niin tärkeä asia kuin perustuslain laatiminen.

Suomen kannalta oli suuri ongelma se, että meillä ei ollut edustusta konventin puheenjohtajistossa, jolle valta keskittyi. Lisäksi Suomen hallitus "nukkui" viime talvena, kun jo oli nähtävissä, että konventin puheenjohtajiston menettelytavat ovat omavaltaisia ja isot jäsenmaat alkoivat ilmaista, että konventin lopputulos tulee olemaan niin sitova, että sitä ei enää hallitustenvälisessä konferenssissa keskeisiltä osilta avata. Eduskuntavaalimme aiheuttivat lisäongelmia muun muassa eduskunnan mahdollisuuksille pitkäjänteisesti seurata ja valvoa työn etenemistä.

On myös hyvin valitettavaa, että pienten maiden yhteistyö epäonnistui konventin työskentelyn aikana. Halusiko Suomen sinipunahallitus mielistellä suuria jäsenmaita, kun se ei ollut aktiivinen pienten maiden rintaman rakentamisessa? Nyt siihen on yritystä, mutta suuret jäsenmaat tyrmännevät todelliset muutosesitykset helposti muun muassa aikataulusyillä. Tämä on valitettavaa, sillä perustuslain myöhempi muuttaminen tulee olemaan lähes mahdotonta.

Herra puhemies! Nyt käsillä oleva konventin ehdotus perustuslaiksi ei vastaa eräiltä keskeisiltä osin niitä tavoitteita, joita eduskunnan suuri valiokunta edellisellä vaalikaudella sille asetti. Tämä johtaa eduskunnan nyt vaikean ongelman eteen: Voiko eduskunta noin vain unohtaa tarkoin harkitsemansa tavoitteet ja hyväksyä konventin niistä poikkeavat ratkaisut?

Hallituksen selonteossa asetetaan yhä tavoitteita hvk:lle, mutta pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti jo viime perjantaina, että mitkään näistä tavoitteista eivät ole Suomelle kynnyskysymyksiä. Tämä pääministerin selkeä ilmoitus on varmasti noteerattu myös kaikkien muiden EU-maiden hallituksissa niiden valmistautuessa hvk:hon. Suomen hallitus on siten antautunut suurten jäsenmaiden sanelun edessä jo ennen kuin eduskunta on sanaansa sanonut ja hvk on edes alkanut. Tällainen on huono tapa ajaa Suomen kansan etuja. Olemme jo hävinneet pelin.

Ilmeisesti Saksan vihreän ulkoministerin Joschka Fischerin uhkailu taannoisella Suomen vierailulla onnistui lopullisesti pelottamaan myös keskustan ministerit nöyriksi EU-ruotuun. Sosialidemokraatithan näyttävät hyväksyvän lähes minkälaiset ratkaisut tahansa.

Herra puhemies! Pääministeri Anneli Jäätteenmäki antoi eduskunnalle ilmoituksen 14.5.2003 hallituksensa tavoitteista konventissa. Hän totesi muun muassa, että Suomen hallitus ei anna periksi kolmesta keskeisestä periaatteesta: 1) jäsenvaltioiden tasavertaisuudesta, 2) toimielinten välisen tasapainon kunnioittamisesta ja 3) yhteisömenetelmän keskeisestä asemasta.

Pääministeri on vaihtunut, mutta hallituspohja ja -ohjelma ovat täysin samat. Konventin lopputulos ei vastaa edellä mainittuja periaatteita, joista hallitus ei luvannut missään tilanteessa luopua. Kuitenkin pääministeri Vanhanen jo luopui. Mikä on hallituksen linja, tahto ja taktiikka hvk:ssa? Tämä jää ilmaan.

Perustuslakiehdotus murtaa jäsenmaiden välisen tasavertaisuuden. Selkeimmin se tapahtuu siinä, että komissiossa ei vuoden 2009 lopulta alkaen olisi äänivaltaista jäsentä jokaisesta jäsenmaasta. Komissio, jolla on aloiteoikeus ja joka jatkuvasti istuu Brysselissä, on niin tärkeä toimielin, että sen pysyvästä, äänivaltaisesta jäsenestä Suomi ei saa missään oloissa luopua. Neuvostossa äänivallan muutos suurten jäsenmaiden hyväksi muuttaa myös tasapainoa ja tasavertaisuutta. Presidentti- ja osin ulkoasiainministerijärjestelmäänkin siirtyminen muuttaa jäsenmaiden välistä tasavertaisuutta ja ennen kaikkea toimielinten välistä tasapainoa. Eduskunnan kaikissa kannanotoissa on tyrmätty yksiselitteisesti konventin ehdotusten mukaiset jäsenmaiden tasavertaisuuden ja toimielinten välisen tasapainon merkittävät muuttamiskaavailut.

Laajenevassa unionissa valta keskittyy isoille jäsenmaille ja toimintakykyisimmille toimielimille joka tapauksessa siten, että tasavertaisuus jonkin verran heikkenee. Sitä ei ole syytä perustuslaissa enää edistää. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää kiinni aiemmista eduskunnan yksimielisistä kannanotoista, joita se on osaltaan ollut muotoilemassa ja hyväksymässä.

Herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei tue presidentin viran perustamista unioniin. Vaikka presidentin valtaa pyritäänkin rajaamaan, on selvää, että hänelle ja hänen väistämättä syntyvälle esikunnalleen siirtyy merkittävästi valtaa, joka kuuluu jäsenmaiden hallitusten edustajille. Kun presidentin tehtävään ennen pitkää valitaan vahva henkilö, hän ottaa ja saa suuren vallan. Heikko henkilö presidenttinä taas olisi ainoastaan turha rasite kaikille. Katsomme, että jäsenmaiden kesken tasapuolisesti kiertävä puheenjohtajuus, jota nyt esitetään vuoden mittaiseksi, on toiminut tähänkin asti varsin hyvin ja se tulee säilyttää. Puheenjohtajuus on aina jäsenmaalle kunniatehtävä, ja se tuo erinomaisella tavalla koko unionia kansojen tietoisuuteen ja niitä lähelle. Uudesta ulkoasiainministeristä ei myöskään pidä tehdä ulkoasianneuvoston puheenjohtajaa, vaan siinäkin tulee säilyttää jäsenmaiden rotaatio.

Eduskuntaryhmämme katsoo, että jos unionin ulko- ja turvallisuuspoliittista roolia vahvistetaan, sen tulee tapahtua jäsenmaiden tasavertaisuuden ja avoimuuden pohjalta. Esitetyn kaltaista mahdollisuutta suljetun ytimen syntymiseen ei tule hyväksyä. On myös tarkoin syytä harkita, onko perusteltua muodostaa Naton rinnalle eurooppalainen sotilaallinen liitto. Jos avoin puolustusyhteistyö tulee hyväksytyksi, tulee eduskunnan erikseen myöhemmin harkita Suomen ratkaisuja sen suhteen. Mielenkiintoista on seurata, luovuttavatko ne EU-jäsenmaat, joilla on ydinpelote, tämän unionin elinten päätösvaltaan, jos puolustusyhteistyö toteutuu. Tuleeko Suomesta näin myös ydinasevalta?

Lainsäädäntöneuvoston perustaminen, johon hallitus selonteossaan suhtautuu kriittisesti, saattaa johtaa lainsäädännön valmistelun etääntymiseen kansallisista hallituksista. Tällainenkaan kehitys ei ole kannatettavaa.

Herra puhemies! Perustuslaki tekee unionista oikeushenkilön. Se edustaa jäsenmaita yhä laajemmin kansainvälisissä yhteyksissä. Johdonmukaista olisi, että EU saisi pysyvän jäsenen aseman YK:n turvallisuusneuvostossa, mutta siihen tuskin neuvoston nykyiset EU-jäsenmaat suostuvat. Tämä asia tulee nostaa keskusteluun myös hvk:ssa.

Unionin kansalaisuuden merkitys vahvistuu, kun perusoikeusasiakirja otetaan osaksi perustuslakia. Muun muassa työtaisteluoikeudet saavat perustuslakitason suojan EU:ssa. Pienten maiden kannalta on menetys, kun ääntenpainotus neuvostossa muuttuu suurten jäsenmaiden hyväksi samalla, kun päätöksenteossa siirrytään yhä laajemmin määräenemmistömenettelyyn. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vain erityisen painavat syyt antavat jäsenmaalle oikeuden irtaantua yhteisestä päätöksestä. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä jäsenmaille tulee antaa tältä osin esitettyä suurempi liikkumavara.

Perustuslakiehdotus ei korjaa demokratiavajetta, joka unionissa vallitsee. Esimerkiksi miljoonan kansalaisen aloiteoikeus on käytännössä näennäisdemokratiaa. Todellista, toimivaa demokratiaa ei tosin ole edes mahdollista saada aikaan massiiviseen 500 miljoonan ihmisen unioniin. Suuret jäsenmaat ja suuret yritykset kykenevät ajamaan etunsa pienten kustannuksella, kuten on jo nähty EU:ssakin. EU luo ympärilleen vahvat muurit, mutta myös sen sisään uhkaa muodostua erilaisia kerroksia. Näistä voi syntyä syviä ongelmia tulevaisuudessa.

Suurta muutosta merkitsee niin sanotun kolmannen pilarin eli oikeus- ja sisäasioiden päätöksenteon uudistaminen. Unionin laajeneminen tuo siihen useita poliittisesti ja yhteiskunnallisesti vielä heikohkosti kehittyneitä jäsenmaita. Niiden rajat avautuvat myös Suomeen päin. Rikollisuus, kuten huumeet ja ihmiskauppa, leviää, mikä edellyttää lisää poliiseja ja erilaisia ylikansallisia kontrollivaltuuksia ja -järjestelmiä. Tästä syntyy helposti vaikeasti katkaistava kierre. Asia edellyttää huolellista pohdintaa myös tämän talon erikoisvaliokunnissa.

Perustuslakiehdotus ei sisällä määräyksiä unionin virallisista kielistä. Kun laajenemisen jälkeen unionissa on noin 20 eri kieltä, on todennäköistä, että suomen ja ruotsin kielet muiden pienten kielten rinnalla menettävät virallisen asemansa. Kun unionin tehtävät ja päätösvalta kasvavat, on kansalaisten kannalta suuri heikennys, jos heidän kielensä asema heikkenee. Katsomme, että perustuslakiin tulee lisätä määräykset virallisista kielistä, joihin suomen ja ruotsin kielen tulee myös kuulua. Samoin tulee lisätä määräys siitä, että maataloutta on voitava menestyksellisesti harjoittaa kaikissa unionin osissa. Se on suomalaisen maatalouden ja elintarviketalouden kannalta tarpeellinen lisäys.

Uusi perustuslaki ja Wto-ratkaisut uhkaavat avata julkiset sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut kansainväliselle kilpailulle. Tämän vaikutuksia ei ole selvitetty lainkaan. Suomalainen tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskuntamalli rakentuu keskeisesti koko maan kattavien julkisten palvelujen varaan. Amerikkalaistyyppinen malli on ehdottomasti torjuttava epätasa-arvoa lisäävänä. Tämän vakavan uhan selvittämiseksi konventin ehdotus pitää saattaa sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan että sivistysvaliokunnan käsittelyyn.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ehdottaa, että EU-parlamentin vaalit säädettäisiin pidettäviksi neljän vuoden välein, jolloin eduskuntavaalit voidaan yhdistää pidettäväksi samaan aikaan.

Herra puhemies! Kun pääministeri Lipposen hallitus ei onnistunut ajoissa valvomaan Suomen etuja konventissa eikä nykyinen hallitus siihen ole enää edes ehtinyt, ovat kansamme edut toteutumassa eräiltä osin heikosti konventin esittämässä perustuslakiehdotuksessa. Pääministeri Vanhasen hallituksen on pyrittävä rakentamaan mahdollisimman laaja rintama hvk:ssa konventin ehdotusten muuttamiseksi siten, että jäsenmaiden tasavertaisuus varmistetaan eikä toimielinten välinen tasapaino pääse merkittävästi muuttumaan. Lisäksi on erityisesti rakenteellista puolustusyhteistyötä koskevat ja julkisten peruspalvelujen säilymisen kansallisessa päätösvallassa turvaavat artiklat poistettava tai kirjoitettava uudelleen avoimiksi ja niin selkeiksi, että ei jää epäselvää, mitä niillä tarkoitetaan ja mihin ne johtavat.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on huolissaan siitä, että Suomen valmistautuminen hvk:hon tapahtuu aivan liian nopeasti. Suomen uutta perustuslakia, jonka muuttaminen on täysin omissa käsissämme, valmisteltiin ja käsiteltiin lähes kymmenen vuotta. Hvk alkaa jo 4.10.2003 ja päättynee tämän vuoden loppuun mennessä. Sen jälkeen olemme ota tai jätä -tilanteessa. Kansalaiskeskustelulle ei jää aikaa juuri lainkaan puhumattakaan perusteellisesta asiantuntijakuulemisesta ja tutkimustyöstä, jota asian laatu ehdottomasti edellyttäisi. Kansanäänestyskin perustuslain kokonaisuudesta olisi paikallaan, mutta siihen hallitus ei ymmärrettävästi uskalla asiaa päästää.

Herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ottaa lopullisen kannan EU:n uuteen perustuslakiin hallitustenvälisen konferenssin tulosten pohjalta.

Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt tämän puheen saa ainakin pitää vapaana siitä jännityksestä, että se menisi suorana televisiosta ulos, koska oli näin, että muut puhuivat yli suositusaikojensa. Kriittinen puheenvuoro nyt on kuultavissa suorana ainoastaan täällä. Hyvä niinkin.

Arvoisa puhemies! EU:n tulevaisuuskonventti sai työnsä päätökseen juuri ja juuri ennen juhannuksena pidettyä unionin huippukokousta. Tämän työn lopputulokset ovat nyt tulleet eduskunnan käsittelyyn hallituksen selonteon muodossa. Itse konventin työn loppuvaihe oli äärimmäisen sekava ja ristiriitainen pitkälti konventin puheenjohtajana toimineen Ranskan entisen presidentin Valéry Giscard d’Estaingin itsevaltaisen, itsepäisen ja vain omia päämääriä ja mieltymyksiä ajaneen toiminnan johdosta. Käytännössä koko konventin työ päättyi täydelliseen kaaokseen, kun ympärivuorokautisen neuvottelurutistuksen lopussa Saksa ja Ranska päättivät vielä lähteä keskustalaiseen tyyliin iltalypsylle ja kirjoittaa EU:n puolustussuunnitelmat uusiksi muista jäsenmaista välittämättä. Teko oli taktisesti harkittu välistäveto, jossa mainitut maat käyttivät hyväkseen ajan loppumista ja samanmielistä konventin johtoa.

Suomen osalta tämä menettely johti siihen, että osa konventtiedustajistamme jätti allekirjoittamatta loppuasiakirjan varmistaakseen maallemme vapaammat kädet neuvotella haluamiamme muutoksia asiakirjaan. Haluankin kansalaisten puolesta kiittää näitä eduskunnan konventtiedustajia suoraselkäisestä toiminnasta painostuksen alla. Teitte isänmaallisen teon. Sen takia presidentti Halosella, pääministeri Vanhasella ja muilla Suomen edustajilla on vielä mahdollisuus neuvostossa ja lokakuun alussa Roomassa alkavassa hallitustenvälisessä konferenssissa uskottavasti yrittää saada loppuasiakirjaa ja siitä muotoutuvaa uutta unionin perustuslakia ja uutta sopimuskokonaisuutta Suomen kannalta siedettävämmäksi. Olisi ollut erittäin huonoa uskottavuutta vaatia muutoksia, kun olisi jo kaikki allekirjoitettu etukäteen.

Kokonaan toinen kysymys on kuitenkin se, onko asiakirjan avaaminen hvk:ssa enää ristiriidoista huolimatta mahdollista. Eräiden jäsenmaiden hallitusten taholta on näet katsottu, että "pakkokonsensuksella" runnottua sopimuskokonaisuutta ei tulisi enää avata. Kävihän muun muassa Saksan ulkoministeri hiljan maassamme lukemassa meille lakia tästä asiasta. Ministeri Fischerillä oli kyllä aikaa hölkätä Töölönlahden ympäri, mutta ei ollut kiinnostusta jäädä kuuntelemaan suomalaisten kantoja, kun niitten esittämisen aika oli, ja tavat tarttuvat: Nyt ulkoministeri Tuomiojalla ei näytä olevan aikaa olla Suomen eduskunnassa, (Ed. Huovinen: Hän on edustamassa Suomea!) kun tästä konventista täällä keskustellaan. — Tämä on Suomen kannalta erittäin tärkeä keskeinen asia ja ulkoministeri on pistänyt järjestyksen, että täällä ei pidä olla Suomen eduskunnassa, vaan jossakin muualla. (Ed. Huovinen: Ei, hän on edustamassa Suomea!) Se on aivan käsittämätön preferenssi. Se on tietysti hänen valintansa. Minä en sitä hyväksy. Se kertoo siitä, millä vakavuudella eduskuntaan tässä asiassa suhtaudutaan ainakin joillain tahoilla.

Konventin puheenjohtaja totesi luovuttaessaan asiakirjan puheenjohtajamaa Italialle, että se on täydellinen kokonaisuus yksityiskohtia myöten eikä siihen sisälly vaihtoehtoja. Tämän hallitus myöntää myös käsillä olevassa selonteossa. Ei se mikään raamatunkäännöskomitea ollut, että pitää olla sanasta sanaan oikein, vaan yksi ehdotus perustuslaista. Tämän kaltaista pöhöttynyttä röyhkeyttä ja vääristynyttä demokratiakäsitystä eivät perussuomalaiset voi hyväksyä. Myös pääministeri Vanhanen myönsi tavattuaan komission puheenjohtajan Prodin elokuun lopulla, että Suomen ei ole helppoa muuttaa tulevaisuuskonventin ehdottamaa perustuslaillista sopimusta. Tällä kannalla ovat Saksan lisäksi esimerkiksi Ranska ja Italia. Kanssamme samaa mieltä ovat ilmeisesti vain Itävalta ja Portugali ja ehkä osin Englanti. Ei siis hyvältä näytä. Taitaa käydä kuten Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa aikoinaan, jolloin Suomen neuvottelijoilta loppuivat panokset siinä vaiheessa, kun muut maat vasta alkoivat vaatimuksiaan esittää.

Arvoisa puhemies! Konventin loppuasiakirja pitää sisällään monia arveluttavia ja Suomen etujen kannalta vaarallisia elementtejä. Ensimmäisenä otan esiin ehdotuksen EU:n omasta presidentistä. Presidenttihän on yleensä vain itsenäisillä valtioilla, ja viran luominen unionille merkitsee pitkää askelta Euroopan liittovaltion suuntaan. Pysyvän puheenjohtajan valitseminen Eurooppa-neuvostolle eli siis presidentin nimeäminen horjuttaisi EU:n toimielinten välistä tasapainoa ja veisi valtaa komission puheenjohtajalta sekä tekisi unionin hallinnosta nykyistä hierarkkisemman. Vielä vaarallisempaa olisi, jos Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan virat yhdistettäisiin presidentin viraksi. Se loisi Euroopan liittovaltiolle uuden "aurinkopresidentin", joka ei tosin paljon käsiä lämmittäisi. Myös jäsenmaiden välinen tasavertaisuus olisi vaarassa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hallitus on jälleen valmis myymään esikoisoikeutemme hernekeitosta eli luopumassa vastustavasta kannastaan sen toivossa, että jollakin suomalaisella poliitikolla on toiveita virkaan, ja ilmeisesti siksi, että meille on lupailtu pieniä myönnytyksiä joissain pikkuasioissa.

Toinen kysymys, jossa kansalliset etumme ovat vaarassa, on komission kokoonpanon uusiminen. Konventin ehdotuksen mukaan vuonna 2009 kokoonpanoa muutettaisiin niin, että komissiossa olisi vain 15 jäsentä, niin sanottua Eurooppa-komissaaria, jotka komission puheenjohtaja, joka myös siis voi olla samalla myös EU:n presidentti, valitsee kunkin jäsenmaan ehdottamista kolmesta ehdokkaasta jäsenmaiden vuorottelun pohjalta. Ilman äänioikeuden omaavaa komissaaria jäävistä maista nimettäisiin sitten toisen luokan äänioikeudettomia komissaareja. Hallitus on selonteossaan vastustanut ehdotusta ja pitää kiinni siitä, että kaikilla jäsenmailla tulee myös vuoden 2009 jälkeen olla äänivaltainen jäsen komissiossa. Tästä me perussuomalaiset olemme samaa mieltä ja vaadimmekin, että tätä kysymystä tulee pitää kynnyskysymyksenä EU:n toimielimiä uudistettaessa. Tehtävänjakoa voidaan toki kierrättää niin, että jokainen jäsenmaa saa vuorollaan painavamman tai kevyemmän salkun, jos niin halutaan. Myös neuvoston kiertävä puheenjohtajuus olisi tärkeätä säilyttää, sillä puheenjohtajakausi tuo unionin toiminnan edes hetkeksi lähemmäksi kyseisen maan kansalaisia ja parantaa hallintokoneiston ajan tasalla pysymistä.

Arvoisa puhemies! Euroopan parlamentin valta tulisi konventin ehdotusten toteutuessa merkittävästi kasvamaan. Näin ollen ei ole yhdentekevää se, mikä on Suomesta valittavien europarlamentaarikkojen määrä vuoden 2009 jälkeen. Koska parlamentin jäsenmäärää ei olla nostamassa 736:sta, se merkitsee väistämättä Suomesta valittavien edustajien määrän vähentymistä edelleen. Maamme painoarvo katoaa lopullisesti ja Suomesta tulee EU:n nöyrä mökkitupalainen, joka maksaa EU:n molokinkitaan nurisematta mielettömiä summia ja saa rahoilleen entistä vähemmän vastinetta ja voi entistä vähemmän vaikuttaa niiden käytöstä päättämiseen. Viimeistään vuonna 2010 on tilanne se, että jopa USA:n osavaltioilla on enemmän itsenäistä päätäntävaltaa omiin asioihinsa kuin EU-Suomella omiinsa. Taitaa tässä melkein tulla ikävä tsaarinvallan aikaista autonomiaakin, jossa päätöksemme alistettiin hallitsijalle. Nyt EU:n päätökset saatetaan meille tiedoksi.

Mikä on suomen kielen asema, aivan niin kuin ed. Kankaanniemi täällä totesi? Perustuslaissa ollaan määrittelemässä lippua ja kansallislaulua, mutta kielistä ei puhuta yhtään mitään. Heräämmekö me joku päivä unionissa, jossa suomi ei ole enää se virallinen kieli? Perussuomalaisille suomen kielen asema on yhtenä EU:n virallisena kielenä nyt ja tulevaisuudessa kynnyskysymys eikä mikään reunaehto.

Filosofian tohtori Leo Suomela on kiinnittänyt huomiota siihen, että EU:n virkakoneiston on käytettävä kansalaisten ymmärtämää kieltä. Tämäkään ei olisi pahitteeksi.

Konventin työn viime hetkillä, kuten jo puheeni alussa totesin, perustuslaillista sopimusta muutettiin siten, että tiiviimmän yhteistyön määräyksiä voidaan jatkossa soveltaa myös puolustusalan yhteistyöhön. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että asteittain määriteltävä yhteinen puolustuspolitiikka, joka voi selonteonkin mukaan johtaa yhteiseen puolustukseen, tulee olemaan myös Suomen lopullinen kohtalo. Vaikka sopimuksen niin sanottu Nato-artikla edellyttääkin Eurooppa-neuvoston yksimielistä päätöstä, se ei liene mikään tae maamme pysymisestä tämän yhteisen puolustuspolitiikan ulkopuolella. Nato-jäseniä ovat nyt, kun unioni on tässä tilassa, kaikki muut paitsi kolme. Sitten, kun unioni laajenee, on kuusi 25:sta Nato-jäsenyyden ulkopuolella, niin kyllä tässä suunta on näkyvissä. Eli meidän sotilaallisia hankintojamme, asehankintoja ja muita järjestelmiä, on sovitettu yhteen jo pitkään Naton johtojärjestelmän kanssa ja Natoon mennään tyrät rytkyen.

Arvoisa puhemies! Kuten edellä on tullut selväksi, muuttaa EU:n tulevaisuuskonventtiehdotus EU:n uudeksi perustuslaiksi merkittävästi maamme asemaa unionissa. Käytännössä hyväksyessämme uuden perustuslain hyväksymme jäsenyyden uudenlaisessa Euroopan unionissa. Selonteossa hallitus toisaalta myöntää uudistuksen merkittävyyden, mutta toisaalta ei katso sen olevan niin merkittävän, että muutoksesta tulisi järjestää kansanäänestystä. Tässä asiassa ed. Heidi Hautala käytti täällä hyvän puheenvuoron. Me olemme sitä mieltä tietenkin, että kyllä kansa tietää, kyllä Suomen kansa olisi kypsä tästä asiasta päättämään. Ei siitä ole mitään epäilystä, sillä näinhän ollaan tekemässä Tanskassa, Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa, mahdollisesti myös Latviassa, Liettuassa ja muutamissa muissa maissa. Miksi ei siis Suomessa?

Onko niin, että hallituspuolueiden mielestä kansa on liian tyhmä päättämään omista asioistaan, vai onko ehkä niin, että pelätään kansalaisten olevan liian viisaita ja sanovan "kiitos ei" uudelle sopimukselle? Onko keskustankin kenttäväki jälleen alistumassa todellisen tahtonsa vastaiseen päätökseen, kuten Ahon hallituksen viedessä Suomen EU:n jäseneksi vastoin puoluekokouksen päätöstä? Päätetäänkö hallituksen linjasta tällä hetkellä SDP:n puoluehallituksessa, joka hiljattain mukisematta hyväksyi konventtiehdotuksen? Viime torstaina SDP:n puoluehallitus hyväksyi, ja Suomen hallitus hyväksyi puoluehallituksen päätöksen sitten seuraavana päivänä. Sehän on tietysti — näinkin voi tehdä demokratiassa — mutta minä tietäisin parempiakin päätöksentekofoorumeita kuin sosialistien puoluehallitus, esimerkiksi tämä eduskunta, (Ed. Jaakonsaari: Eduskuntaryhmä!) — esimerkiksi — me päätämme siitä nyt täällä, mutta niillä nuoteilla, mitkä on teidän puoluehallituksessanne tehty. (Ed. Elo: Montako tiedän ryhmässänne on tervettä!) Valitettavasti. — Me olemme kaikki terveitä.

Oikeusministeri Koskisen spekulointi kansanäänestyksen vaikeudella ei ainakaan minun yöuniani onnistunut viemään, eli hallitusta helpottaakseni autan heitä hieman ja ehkä teitä muitakin, että kansalta voi kysyä vaikkapa seuraavasti: Hyväksyttekö Suomen liittymisen EU:n perustuslailliseen sopimukseen tai sopimukseen Euroopan perustuslaista hvk:ssa saavutetun neuvottelutuloksen pohjalta, sitten kun se on valmis? Vastaus: kyllä tai ei. Ja kyllä näiden pitäisi olla riittävän selvät vaihtoehdot jopa demareille.

Hyvääkin uudessa perustuslakiluonnoksessa on. Siinä on selkeä menettely siitä, kuinka Euroopan unionista voi erota!

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu ja ryhmien puheenvuorot osoittivat sen, että Suomessa vallitsee sittenkin asian sisällöistä hyvin pitkälle menevä yhteisymmärrys, ja tämän keskustelun perusteella voi odottaa, että eduskunnalla on hyvät edellytykset löytää yhteinen linja, ja hallitus omalta puoleltaan on tämän yhteisen linjan löytämistä edistämässä.

Nämä puheenvuorot kuuntelin — itse asiassa ehkä merkittävin näkökulma ja ero liittyi siihen neuvottelumenettelyyn, neuvottelutaktiikkaan sen osalta, millä voimakkuudella eri asioita sanotaan ja vaaditaan. Tämä onkin syytä käydä eduskunnassa läpi. Uhataanko veto-oikeuden käyttämisellä joidenkin asioiden tai jonkin asian läpisaamisessa? Kun ja jos tätä pohditaan, niin silloin kannattaa miettiä myös sitä, onko se asia tai ovatko ne asiat sellaisia, jotka kannattaa asettaa ainoaksi ja ensimmäiseksi tavoitteeksi, koska luulen vähän niin, että tämän konventin päättymisen jälkeen veto-oikeudella uhkaamisella tässä neuvotteluasetelmassa ei noin laajemmin tähän sopimukseen vaikuttamisen kannalta kovin paljoa aikaan voi saada. Tätä jokainen pääsee kyllä arvioimaan ja kannattaa muistaa se, että eduskunta tulee olemaan tässä neuvotteluprosessissa hyvin tiiviisti mukana.

Tulette saamaan neuvottelujen käänteistä jatkuvan tiedon, asianomaiset valiokunnat tulevat olemaan hyvin informoituja siitä, miten neuvottelut etenevät, miten ne tavoitteet, jotka Suomi asettaa, etenevät, ja tätä tavoitteenasettelua kyetään täsmentämään myös neuvottelujen kuluessa. Eli tässä suhteessa eduskunta pääsee kyllä tuntemaan olevansa yhtenä neuvotteluosapuolena, ja hallitus suosittelee hyvin voimakkaasti, että me asettaisimme tasapainoisen kokonaisuuden tavoitteeksi. Meillä on tässä kantoja, jotka on selkeästi ehdollistettu. Kuinka täsmällisiä nämä ehdot ovat, siitä voidaan keskustella, mutta tässä on selkeitä kantoja, joiden hyväksyttävyys on ehdollistettu tietyllä tavalla. Tästä ehdollistamisesta oikeastaan hyvän esimerkin antoi kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä ed. Vilén kuvatessaan, minkälaisilla ehdoilla kokoomus voisi hyväksyä Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan. Ne ehdot olivat hyvin saman tyyppisiä kuin on hallituksen selonteossa. Uskon, että näiden ehtojen määrittämisessä eduskunta kykenee löytämään yhteisen kannan. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että meillä voi olla tavoitteita, joiden hyväksyminen, toteutuminen ehdollistetaan, ja määritellään näitä ehtoja osana tätä laajempaa kokonaisuutta. Mutta kuten eilen sanoin, eduskunnan eräs päätehtävistä on arvioida tämä perusneuvottelustrategia, ja tässä suhteessa toistan sen, minkä eilen esitin, että hallitus saisi neuvotteluvaltuudet, emmekä hirttäytyisi yhteenkään yksittäiskysymykseen.

Kun valiokunnat aloittavat käsittelynsä, toivon mukaan se johtaa siihen, että syyskuun aikana tai lokakuun 4. päivään mennessä eduskunta vastauksensa antaa. Siinä yhteydessä tietysti toivomme myös, että eduskunta omalta osaltaan esittää toiveensa siitä, mikä tulee olemaan tämän hallituksen ja eduskunnan vuoropuhelun tapa ja toteutusmalli. Nizzan sopimuksen yhteydessä hallituksen ja eduskunnan yhteistyö oli järjestetty myös itse ratkaisukokouksen aikana siten, että eduskunnan suuren valiokunnan työjaosto oli päivystysvalmiudessa, jos neuvottelussa olisi noussut esille ratkaistavaksi semmoisia kysymyksiä, jotka eduskunnan asettamiin neuvottelurajoihin eivät olisi mahtuneet. Se toimi silloin, ja hallitus ilman muuta luonnollisesti on valmis samanlaiseen järjestelyyn tällä kertaa. Nyt saattaa olla, että näitä ratkaisuneuvotteluja matkan varrella on jo useampia. Se oikeastaan selviää, kun nähdään mikä tulee neuvottelujen sisäinen järjestys olemaan. Mutta sitä mallia ja ajattelutapaa, että hallitus olisi jotenkin neuvottelussa vahvempi, jos se voisi ilmoittaa, että eduskunnan kannan takia emme voi asiasta neuvotella, en välttämättä allekirjoita oikeaksi. Minusta on parempi, että Suomen eduskunnalla ja hallituksella on yhteiset tavoitteet neuvotteluihin määritetty ja niiden sisällöstä on myös samanlainen yhteinen tulkinta ja niistä pidetään samanlaisella tiukkuudella ja määrätietoisuudella neuvotteluissa kiinni. Minusta se on parempi kuin se, että hallitus joutuisi vetoamaan siihen, että kyllähän me, mutta eduskunta uhkaa ratifioinnin estämisellä. En pitäisi tätä neuvottelutaktiikan kannalta kovin hyvänä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kun ed. Soini moitti sitä, että ulkoministeri Tuomioja ei ole paikalla. Hän on näitä neuvotteluja pohjustamassa ja poissaololle on pääministerin täysi tuki. Se ratkaisu on tehty yhdessä ja kannan siitä vastuun.

Ville Itälä  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt pääministeriltä sitä, miksi on luovuttu vastustamasta tätä EU-presidentin virkaa. Kokoomus on samaa mieltä siitä, että pitäisi löytää mahdollisimman laaja yhtenäinen näkemys, kansallinen näkemys, siitä, mikä on se meidän visiomme, miten EU:ta tulee kehittää. Me pyrimme hakemaan tätä yhteistä kansallista näkemystä.

Jos katsoo tätä hallituksen esitystä, niin se on kovin samanlainen kuin kokoomuksen näkemys, jonka me olemme tehneet, paitsi tämän presidentin osalta. Ja kun hallitus aikaisemmin on ollut sillä kannalla, että me vastustamme EU:n presidentin virkaa, koska se muuttaa valtatasapainoa siihen suuntaan, että suuret eurooppalaiset valtiot tässä valtatasapainossa voittavat ja Suomi yhtenä pienenä maana häviää, niin miksi tässä vaiheessa jo pitäisi luopua näistä asioista? Jos halutaan mahdollisimman laaja neuvotteluvara, niin eikö siellä pidä silloin olla mukana ne asiat, jotka kaikki ovat meille tärkeitä? Jos sanotaan, että se ei mene kuitenkaan läpi, niin onko pääministerillä joku tieto, että nämä muut vaatimukset menevät varmasti läpi, mutta tämä ei mene? Sittenhän meidän ei tarvitse täällä enää keskustella. Haluaisin tietää, mikä on tämä logiikka (Puhemies koputtaa), miksi tästä on luovuttu.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tavattoman mielenkiintoista, että samaan aikaan kun me käymme täällä omaa keskusteluamme Euroopan unionin tulevaisuudesta konventin työskentelyn pohjalta, niin samaa keskustelua käydään Euroopan parlamentissa. Uutiset sieltä ainakin kertovat, että sekavalta näyttää. Siellä komission puheenjohtaja Prodi ja konventin puheenjohtaja Giscard d’Estaing ovat jo kovastikin eri mieltä siitä aikataulusta, millä tavalla konventin pitää edetä, ja nimenomaan on ainakin minun mielestäni tavattoman tärkeää se, että komission puheenjohtaja on korostanut sitä, että pitää ottaa kaikki tarvittava aika, jotta saadaan hyvä lopputulos. Ja mikään itsetarkoitus ei voi olla se, että asia runnotaan nopeasti lävitse.

Mutta, arvoisa puhemies, olisin halunnut tiedustella pääministeri Vanhaselta: Te ette millään tavalla kommentoinut puheenvuorossanne peruspalveluiden, sosiaali- ja terveyspalveluiden tärkeyttä ja merkitystä. Toivoisin nyt kuitenkin teiltä selkeää vastausta jo tässä lähetekeskustelun aikana, kuinka tärkeänä Suomi pitää näitä ja missä vaiheessa, jos me emme saa asettaa teille selkeästi mitään veto-vaatimuksia — ei kai näin ollut tarkoituskaan, vaan nimenomaan se, että me selkeästi saisimme tietää, että hallitus lähtee vakavissaan niissä kolmessa asiassa, jotka eilen otettiin esille, ja että ilman eduskunnan myötävaikutusta niistä ei lipsuta.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti Suomen etu on se, ja se heijastui hyvin täällä puheenvuoroissa, että mitä vahvemmin eduskunta evästää ja evästämällä tukee hallitusta, sen paremmin voidaan tavoitteita saada läpi. On syytä yhtyä myös pääministerin neuvottelufilosofiaan, että ei ole mitään syytä ikään kuin vetää pipoa silmille ja ilmoittaa, että eduskunta on sanonut Suomessa näin ja enää ei voida neuvotella, vaan avoimesti käyttää niitä mahdollisuuksia, mitä on.

Toinen tärkeä asia on se, minkälaisia kavereita me saamme. Mikä on hallituksen liittolaispolitiikka? Siitä toivoisin pääministerin vielä kertovan — koska nyt on jo aineksia, on ollut pienten maiden yhteisiä virkamiestason kokouksia — miltä näyttää tämä kokonaisuus, mitä muutoksia on mahdollisuus aikaansaada.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen huomannut, että ryhmäpuheenvuoroissa oli selkeä tämmöinen konsensushenki eikä suuria ristiriitoja ole myöskään hallituksen ja opposition välillä. Mutta mielestäni kyllä tämä hallituksen linja siitä, että kokonaisuus ratkaisee, on erittäin hyvä neuvottelutavoite ja -strategia ja sinänsä näitä aivan yksityiskohtaisia neuvottelustrategioita nyt ei tässä isossa salissa olekaan syytä käsitellä. Mutta on selvää, että tämmöisiä ehdollistettuja pointteja on, joista pidetään kiinni. Eikä ole mitään syytä epäillä sitä, etteikö hallitus olisi tosissaan puolustamassa pienten maitten oikeuksia.

Ed. Soinille toteaisin, että on kyllä sinänsä liikuttavaa, että keskustan kenttäväestä ollaan täällä huolissaan, mutta voin vakuuttaa, että Suomen suurin kansanliike elää ja voi hyvin.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Täällä on niin monissa puheenvuoroissa tullut esille hyvinvointipalvelut, että voinko käyttää puhujakorokkeelta ihan lyhyen ...

Arvoisa puhemies! Todellakin, useissa ryhmäpuheenvuoroissa ja nyt ed. Ojalan puheenvuorossa tuli esille tämä hyvinvointipalveluiden osio. Haluan todeta, että nimenomaan peruspalveluiden näkökulmasta tämän konventtityöskentelyn keskeinen huoli oli, kuinka tässä perustamissopimuksessa varmistetaan, että hyvinvointipalvelut säilyvät kansallisessa päätösvallassa. Tämä asiahan liittyy konventin ehdotukseen kauppapolitiikkaa koskevista artikloista, ja nämä ovat julkisten peruspalveluiden osalta jokseenkin epäselviä. Erityisesti monet oikeudelliset asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota artiklojen tulkinnanvaraisuuteen.

Konventin ehdotuksen mukaan komissio voisi jatkossa neuvotella myös julkisia palveluja koskevia kauppasopimuksia ilman, että jäsenvaltiot voivat vaikuttaa niihin nykyisellä tavalla. Kauppapolitiikka on toimivaltaluokituksessa siirretty yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Lisäksi päätöksenteko voisi tapahtua myös hyvinvointipalveluiden osalta määräenemmistöllä. Nykyisessä Nizzan sopimuksessahan edellytetään yksimielisyyttä. Tästä on täällä kannettu huolta.

Selonteon valmisteluvaiheessa esitettiin, että niin sanottu harmonisointikielto turvaisi kansallisen päätösvallan peruspalveluissa. Harmonisointikielto tarkoittaa sitä, että kauppapoliittisten sopimusten kautta ei vaikuteta unionin sisäiseen toimivallanjakoon eikä yhtenäistetä säädöksiä silloin, kun se unionin perustuslain mukaan ei ole mahdollista. Perustuslaissa kuitenkin juuri julkisiin palveluihin liittyvä toimivallanjako on epäselvä, kuten sanoin, ja tämän vuoksi on mahdollista, että harmonisointikielto ei aukottomasti turvaa jäsenmaiden päätösvaltaa esimerkiksi koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Sen vuoksi selkeintä olisi kirjata perustamissopimukseen julkisia peruspalveluja koskeva yksimielisyysvaatimus. Tämä koskee ensinnäkin tilannetta, jossa ministerineuvosto antaa komissiolle mandaatin kauppapoliittisten sopimusten neuvottelua varten, ja toiseksi komission neuvotteleman sopimuksen hyväksymistä neuvostossa.

Arvoisa puhemies! Toinen peruspalveluihin liittyvä kokonaisuus on sisämarkkinat ja palveluiden vapaa liikkuvuus. Selonteossa hallitus toteaa, että perusterveyspalveluiden asema olisi turvattava ensisijaisesti palveluiden vapaata liikkumista koskevien määräysten yhteydessä. Tosiasiallinen tilanne nimittäin on, että EY-tuomioistuin tekee enenevässä määrin päätöksillään terveyspolitiikkaa ja laajentaa asteittain yhteisön toimivaltaa jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluville alueille. Tästä on esimerkkejä, päätöksiä.

Suomi on ollut tässä asiassa aktiivinen konventtityöskentelyn alusta asti. Suomi teki palveluiden vapaata liikkumista koskevien säännösten muuttamisesta virallisen ehdotuksen konventin puheenjohtajistolle kesäkuussa. Yhteydenpidossamme eri jäsenmaiden kanssa — olen itsekin ollut näissä kokouksissa mukana — on käynyt ilmi, että myös muiden asumisperusteisen sosiaaliturvan omaavien maiden huolet ovat samansuuntaisia. Olemme olleet samoissa neuvottelupöydissä ja näin asia vain on.

Suomi kuitenkin nyt odottaa saavansa tukea tässä asiassa hvk:ssa, ja mielestäni meidän linjamme ovat aivan selkeät ja se on tullut yksimielisenä vaatimuksena mielestäni tämän päivän aikana täällä puheenvuoroissa selvästi esille puolueista riippumatta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen totesi äsken, että näiden ryhmäpuheenvuorojen perusteella näyttäisi olevan aika hyvät mahdollisuudet saada yhtenäinen linja täältä eduskunnasta siinä vastauksessa, jonka eduskunta tulee antamaan. Objektiivisesti arvioiden nuo ryhmäpuheenvuorot alusta loppuun saakka kuunnelleena voi päätyä siis juuri tähän tulokseen.

Mutta, arvoisa pääministeri, mikä merkitys sillä "yhtenäisyydellä" on, kun suuret jäsenmaat ovat ilmoittaneet, että portti on suljettu, käyttääkseni lentoliikenteestä tuttua ilmaisua? Siis kun homma on pantu pakettiin, niin mikä merkitys sillä on?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän pienen kirjasen metsästäminen oli aika vaikeaa, tämä on nimittäin tällainen pokkari, ei ehkä ole aivan bestseller, mutta tämä on nyt kuitenkin tämän perustuslakisopimuksen ensimmäinen ja toinen osa. Sitä on jaettu täällä eduskunnassa, mutta vielä kolmatta ja neljättä osaa ei ole tällaisena taskupainoksena näkynyt. Huoleni on se, miten kansalaiset saadaan mukaan tähän keskusteluun.

Onko hallituksessa mietitty sitä, pitäisikö tästä ottaa laaja painos ja jakaa sitä sopivissa neuvontapisteissä kaikille halukkaille, koska vaikka tämä ei ole lopullinen niin tämä on kuitenkin erittäin painava pohja näille neuvotteluille? Uskon, että riittävä määrä kansalaisia haluaisi tähän tutustua.

Toinen kysymys, joka liittyy samaan asiaan: Miten turvataan se, että kansalaiset saavat hvk:sta tietoa, ettei käy niin, että yhtäkkiä ovet suljetaan? Tietysti eduskunta pysyy hyvin kärryillä keskusteluissa, mutta entä laaja kansalaismielipide, miten se otetaan mukaan tähän?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä monessa ryhmäpuheenvuorossa korostettiin kovasti yhteisöllisyyden merkitystä pienille jäsenmaille. Ehkä pisimmälle meni kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä, ed. Jari Vilén, joka kovasti peräänkuulutti vahvaa komissiota. Itse asiassa, kun pääministeri Vanhanen äsken totesi, että ryhmäpuheenvuoroissa oltiin hyvin samanmielisiä, niin tässä ehkä kaikkein räikein poikkeama kuitenkin on, eli kokoomus ehdottaa sanantarkasti näin: "Yhtenä toimivana vaihtoehtona Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuuden ratkaisemiseksi kokoomus esittää, että hallitus selvittäisi myös mahdollisuuden löytää tukea kompromissiesitykselle, jonka mukaan Eurooppa-neuvoston presidentiksi nimettäisiin komission puheenjohtaja."

Puhemies! Tämä kyllä vaikuttaa varsin erikoiselta, että komission puheenjohtaja voisi toimia hallitustenvälisen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana samanaikaisesti. Monta kertaa täällä eduskunnan keskusteluissa on viljelty sitä käsitystä, että hallitustenvälisyys olisi jotenkin pienten maiden etujen vastaista. Minä en siihen usko. Päinvastoin, tuen presidentti Mauno Koiviston näkemystä siitä, että se on myös pienten maiden etujen mukaista. Siitähän Ruotsi ja Tanska olivat jo alun alkaenkin samaa mieltä.

Mutta, puhemies, vielä lopuksi haluan todeta, että tätä sekamelskaa ed. Jari Vilénin puheenvuoron johdosta jatkuu, kun puhutaan ulkoministeristä. Kokoomus hyväksyy ulkoministerin, mutta toteaa: "Puheenjohtajuuden, aloiteoikeuden ja täytäntöönpanotehtävän (Puhemies koputtaa) antaminen yhdelle ja samalle henkilölle (Puhemies koputtaa) antaa liian paljon valtaa yhdelle ihmiselle." Ehkä ed. Ville Itälä tai ed. Jari Vilén selvittää, miten tämä sekamelska on saatu aikaan.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi puheenvuorossaan, että hänen mielestään veto-oikeudella uhkaaminen ei hvk:ssa kanna pitkälle, ja siinä näkemyksessä on varmasti totta toinen puoli. Suomen kannalta ongelma on nyt se, että tämä vaihe tiukkojen kantojen esittämiselle on jo nyt huomattavan myöhäinen, mutta joskushan näitä selkeitä kantoja pitää olla. Vasemmistoliitossa ja varmasti eduskunnassa laajemminkin lähdetään siitä, että nyt täytyy olla selkeitä kantoja ja myös selkeä tärkeysjärjestys sille, mitä eduskunnassa ajetaan hvk:n suhteen.

Veto-oikeus tai tämmöisten ehdottomuuksien asettaminen on tietenkin vasta aivan viimeinen keino neuvotteluissa. Vahva ja tiukka voi ainakin minun mielestäni olla myös ennen sitä. Se, mitä hallituksen nyt hvk:ssa täytyy mielestäni varoa, on se, että se ei joudu mihinkään keskieurooppalaisen reaalipolitiikan akanvirtaan, sillä Keski-Euroopassa on vähän niin kuin meillä sananlaskun mukaan lastenkasvatuksessa, että uhkailu, kiristys ja mahdollisesti jopa lahjonta ovat ne asiat tai paineet, joilla asioita viedään eteenpäin. Liian sinisilmäinen ei pidä olla, vaan ainakin pientä uhkailua ja kiristystä täytyy itsekin uskaltaa harjoittaa.

Ministeri Hyssälälle annan erittäin suuren pluspisteen hyvästä ja perustellusta puheenvuorosta. Vilpittömästi toivon ja teen omalta osaltani kaikkeni, että hallitus tätä rehellistä ja realistista tavoitteenasettelua tukee viimeiseen asti hallitustenvälisessä konferenssissa. Kiitos siitä!

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä ed. Heidi Hautalan esittämästä kirjasta tuskin bestselleriä tulee, mutta minunkin kaappiini se jaettiin. Kyllä kun on tätä prosessia nyt kansanedustajana ja paikan päällä seurannut, niin kyllä tilanne on se, että tavallisella kansalaisella ei ole tuon taivaallisen käsitystä siitä, mitä nyt on tapahtumassa ja mitä on menossa.

Tämän asian palautekeskustelu on merkitty täällä eduskunnassa tapahtuvaksi 1.10, ja kun puhutaan kauniisti kansalaisjärjestökuulemisesta tai kansalaisten kuulemisesta, niin miten se on käytännössä mahdollista ja miten hallitus aikoo tämän kansalaisjärjestöjen kuulemisen nyt kuukauden aikana hoitaa niin, että pihtiputtaanmummokin ymmärtää hvk:n ja jotain muutakin?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minäkin annan kiitoksen ministeri Hyssälälle, joka selvitti tämän äärimmäisen tärkeän asian. Ikävä kyllä, selvitys johti siihen, että huoli vain kasvoi meidän julkisten peruspalvelujemme tulevaisuuden suhteen. Varmasti erikoisvaliokuntien pitäisi nyt paneutua tähän asiaan ja eduskunnan saada selkeät perustellut kannat linjansa taakse, joka linja ei saa tästä horjua.

Herra puhemies! Sitten totean tästä neuvottelumenettelystä. On totta tietysti, niin kuin pääministeri totesi, että kokonaisuus ratkaisee. mutta kokonaisuus muodostuu lukuisista osista. Nyt jos hallitus antaa periksi lähes kaikista osista, niin silloin myös menetetään se mahdollisuus, että syntyisi vielä hvk:n aikana ja sitä ennen pienten maiden selkeä, mahdollisimman vahva rintama. Sellainen oli kesäkuussa konventin loppua edeltäneenä aikana, mutta se sitten suurten maiden taholta tuhottiin. Nyt se pitäisi rakentaa uusiksi. Prahassahan oli tämän tyyppinen yritys. Jos me menemme monilla asioilla sinne, me saamme sen rintaman erilaisilla neuvotteluilla eteenpäin vietyä ja sillä saamme varmasti vaikutusvaltaa ja muutoksia aikaiseksi. Yksin mennen yhdellä tärkeällä asialla häviämme varmasti. (Puhemies koputtaa) Tämä taktiikka täytyisi kyllä nyt miettiä äärimmäisen tarkkaan ja lähteä liikenteeseen heti tämän rintaman rakentamiseksi.

Jari Vilén  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä pääministerin kanssa siinä, että meillä on selkeästi yhteneviä asiakohtia, runsaasti niitä, mutta meidän keskeinen eromme liittyy neuvottelutaktiikkaan.

Luin hyvin huolellisesti hallituksen selonteon lävitse, ja siellä löytyy aktiivinen sanamuoto ennen kaikkea kysymyksessä, joka liittyy turvallisuuspolitiikkaan ja puolustusyhteistyöhön. Hallitus aikoo toimia aktiivisesti torjuakseen suljettuja ytimiä, mikä mielestämme on hyvää politiikkaa ja hyvää toimintaa. Mutta hallitus ei aio toimia aktiivisesti toimielinkysymyksissä, ainakaan tämän selonteon mukaan, vaan se sopeutuu tiettyihin tilanteisiin. Toivoisin, että hallitus harkitsisi neuvottelutaktiikkansa uudelleen siten, että se olisi aktiivinen myös tässä kysymyksessä. Meillä on mahdollisuus esittää vahvoja kantoja.

Jos sallitaan, nostan esille kaksi esimerkkiä: Espanja on kertonut selkeästi sen, että sille ei ääntenpainotuskysymys kelpaa konventin esityksissä. Se ei tule olemaan tyhjä uhkaus. Espanja tulee vaatimaan muutoksia, ja se käyttää perusteena omaa kansanäänestystään. Me voimme vaatia edelleenkin esimerkiksi yhdessä Itävallan kanssa selkeitä muutoksia EU-presidentin ratkaisuun. Me voimme käyttää tukenamme ja pääministeri voi käyttää tukenaan vahvaa eduskuntaa ja erittäin vahvaa kansalaismielipidettä, mikä Suomessa on ollut, joka kokee tämän ratkaisun epäoikeudenmukaiseksi. Toivon, että hallitus käyttää eduskunnan antamaa tukea myös neuvottelutaktisena välineenä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Itälä kysyi, miksi on luovuttu vastustamasta presidenttiä tai pysyvää puheenjohtajaa. Hallitus katsoo, että meillä on toimielinjärjestelmässä muutakin tavoiteltavaa kuin yhden asian vastustaminen. Sen tähden on tehty ehdollistettu kanta, jossa todetaan: "Valtioneuvosto voi kuitenkin hyväksyä ehdotuksen edellyttäen, että toimielinten välinen tasapaino ja jäsenvaltioiden välinen tasa-arvo samalla turvataan unionin päätöksentekojärjestelmän kokonaisuudessa."

Tämä on ehdollistettu, ja meidän tavoitteemme liittyvät ensinnäkin ministerineuvostossa tehtäviin järjestelyihin, siellä puheenjohtajuuskiertoon, ministerineuvostojen kokoonpanon täsmentämiseen, sitten meillä on komissioon liittyen tavoitteena saada järjestelmä, jossa jatkossakin kullakin jäsenmaalla on oikeus saada äänivaltainen komissaari. Meillä on parlamenttipaikkojen jakautumaan täsmennysvaatimuksia. Näistä kaikista ja Eurooppa-neuvoston aseman järjestämisestä syntyy se tasapainoinen kokonaisuus, jota tavoittelemme. Jos me ilmoitamme vain, että me vastustamme pysyvän puheenjohtajan virkaa emmekä tule sitä hyväksymään, niin en usko, että meidän mahdollisuutemme saada muutoksia aikaan näissä muissa tärkeissä toimielimiin liittyvissä kysymyksissä ovat kovinkaan hyvät.

Hallitus on arvioinut prioriteettina sen, että tässä kokonaisuudessa saatavat muutokset ovat tärkeitä ja niiden toteutuessa voimme myös hyväksyä tehtäviltään rajatun pysyvän puheenjohtajan tehtävän. Tämä kanta on selkeästi ehdollistettu. Tämä liittyy tähän neuvottelustrategiaan. Uskomme, että tällä tavalla saavutetaan tämän kokonaisuuden kannalta parempi tulos kuin vain ilmoittamalla, että veto-oikeuden uhalla me emme tule pysyvää puheenjohtajaa hyväksymään.

Tämä liittyy myös kysymykseen liittolaisten hakemisesta. Jo liittolaisten hakuvaiheessa on järkevää, että meilläkin on valmius neuvotella ja keskustella kysymyksistä, joissa eri mailla, myös tulevilla liittolaisilla, on erilaisia mielipiteitä. Emme me voi sanella liittolaisten kokoamisessakaan sitä, mikä pitää ratkaisun olla, vaan kyllä kaikkien pitää olla valmiita omista kannoista joustamaan pitäen silmällä sitä, että itse lopputuloksen kokonaisuus on hyvä ja täyttää jäsenvaltioiden tasavertaisuuden, ylläpitää instituutioiden välistä tasapainoa ja varmistaa yhteisömetodin käytön jatkossakin. Nämä ovat ne arviointikriteerit, joilla tätä kokonaisuutta tullaan tarkistamaan. Siksi tämä kanta, joka tässä selonteossa on esitetty.

Peruspalvelujen osalta: Ensin, minusta ei pidä kansalaisten keskuuteen levittää sellaista käsitystä, että tämä sopimusluonnos olisi lisäämässä unionin toimivaltaa peruspalveluiden järjestämisestä. Kun luette sopimusluonnoksen ensimmäisen osan ja kolmannen osan, jossa määritellään, missä on unionin toimivalta liittyen kansanterveyteen tai koulutukseen tai sosiaalialaan, niin havaitsette, että se on rajattu hyvin kapeaksi. Sisäistä toimivaltaa unionilla ei ole näiden julkisten palvelujen osalta. Kysymys koski peruspalveluja. (Ed. Huotari: Siitä ei ole kysymys!)

Sitten, mikä heijastuma voi syntyä kauppapolitiikan kautta. Siinä hallitus on tosissaan kirjoittaessaan pontensa, jossa kerrotaan tästä yleisperiaatteesta, joka sopimusluonnoksessa on, jonka mukaan niissä kysymyksissä, joissa EU:n sisäisten säädösten antaminen edellyttää yksimielisyyttä, vaaditaan yksimielisyyttä myös kauppapolitiikassa. Valtioneuvosto katsoo, että sopimusluonnoksen teksti on "selvennettävä siten, että tämän yleisen säännön soveltuminen myös kauppapoliittisiin sopimuksiin ja niiden täytäntöönpanotoimiin on yksiselitteistä" ja että "Valtioneuvosto pitää välttämättömänä, että sopimusmääräykset turvaavat julkisia peruspalveluja, kuten koulutus- ja kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyspalveluja, koskevan päätöksenteon säilymisen kansallisella tasolla". Tässä ponnessa hallitus on tosissaan.

Ed. Elo problematisoi tämän kysymyksen, jossa kokoomus ehdotti komission puheenjohtajan ja Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan tehtävien yhdistämistä. Konventin artikla 21 muistaakseni, joka rajaa Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan tehtävää, päätyy sitten yhteen rajaukseen: tehtävään valitulla ei voi olla kansallisia tehtäviä. Mutta se ei kerro sitä, etteikö hänellä voisi olla Euroopan unionissa tehtäviä. Ymmärtääkseni konventissa tämä muotoilu oli aika tarkkaan harkittu. Se jättää avoimeksi tulevaisuudessa mahdollisuuden, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalla saattaisikin samaan aikaan olla Euroopan unionin muissa instituutioissa tehtäviä, eli sitä ei ole poissuljettu sopimusluonnoksessa. Mutta olisiko se järkevää, on sitten toinen kysymys. Siihen hvk ei joudu kantaa ottamaan.

Kansalaiskeskustelun kannalta Suomen alkuperäinen toive ja tavoitehan oli se, että konventin ja hvk:n väliin voisi jäädä ainakin puolen vuoden jakso, jona aikana toisaalta kansalliset parlamentit käsittelisivät konventin lopputulosta ja toisaalta olisi edellytyksiä saada aktiivinen kansalaiskeskustelu aikaan. Näin ei valitettavasti tapahtunut. Meidän voimamme eivät riittäneet siihen, vaan Italia päätyi kutsumaan hvk:n aloituskokouksen lokakuun alkuun. Kun tässä on ollut vielä kesäkautta välissä, niin välissä oleva aika ei ole läheskään puolta vuotta.

Itse konventin aikana valitettavasti sellaista kansalaiskeskustelua ei riittävästi syntynyt, ja toisaalta ymmärrän sen, koska yleensä keskustelu syntyy vasta sitten, kun on riittävän vakavasti otettava ehdotus, mistä kannattaa keskustella. Sen aika olisi nyt.

Toisaalta tähän keskusteluun aikaa tulee siitä, että hvk ei ole kuitenkaan läpihuutojuttu, joka menisi kuukaudessa kahdessa lävitse, vaan myös hvk:n aikana on keskustelua mahdollista käydä, ja siinä on yhtä lailla hallituksella, eduskunnalla kuin muillakin, jotka voivat tätä julkista keskustelua käydä, oma vastuunsa. Keskustelua ei synny myöskään kansalaisten keskuudessa, elleivät ne, joiden vastuulla asian käsittely on, käy tätä keskustelua. Meidän kaikkien pitää oma vastuumme tästä tuntea.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkiset palvelut voivat olla pitkällä tähtäimellä todellakin vaarassa nimenomaan tämän kauppapolitiikan takia, ellei muutoksia hvk:ssa saada. Jotkut ministerit hallituksessa, esimerkiksi ministeri Lehtomäki, ovat ottaneet julkisuudessa kantaa, että näin ei olisi. Eikä hän nähnyt myöskään vaaraa siitä tai hän ei pitänyt mörkönä sitä, että amerikkalaiset terveyspalveluyritykset tulisivat tänne, mutta väitän, että sen jälkeen Kainuussakaan ei olisi ensimmäistäkään lääkäriä enää, jos näin tapahtuu.

Minäkin kiitän ministeri Hyssälää siitä, että teillä oli selkeä sosiaali- ja terveyspoliittinen kanta tähän asiaan. Nytpä sitten kysynkin: Onko nyt teillä kahdella ministerillä erilaiset näkemykset tästä asiasta?

Ville Itälä  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleen jatkaisin tästä presidenttikysymyksestä. Mielestäni tässä ollaan jo aika lähellä sekä kokoomuksen että hallituksen osalta, mutta selvästi pääministerin kanssa meillä on erilainen näkemys, miten tässä pitää edetä. Me olemme yhtä mieltä varmasti siitä, että presidentti, EU-presidentti, ei ole valtarakenteena hyvä asia Suomen kannalta. Kun tässä oli listattu hallituksen kannalta, mitä asioita pitää hakea — siinä oli pitkä lista — niin minkä takia nyt tässä vaiheessa jo luovuttaisiin tästä? Ei kokoomuskaan esittänyt, että me vastustamme vain presidenttiä ja sitten käytämme veto-oikeutta, mutta meillä on poliittinen tahtotila siitä, että EU:ta ei muuteta, sen valtarakenteita, siihen suuntaan, että suuret vallat määräävät enemmän kuin tänä päivänä näistä asioista, vaan myös pienillä valtioilla on sanavalta. Tämä presidentti johtaa juuri päinvastaiseen tulokseen. Kun neuvotteluihin alkuvaiheessa mennään, niin minun mielestäni Suomen pitää kertoa oma tahtotilansa.

Olen samaa mieltä siitä pääministerin kanssa, että mihinkään näistä yksittäisistä kohdista ei pidä hirttäytyä ja meidän pitää antaa hallitukselle se neuvotteluvara, mutta se löytyy parhaiten siitä, että me löydämme täällä mahdollisimman laajan yhteisen tahdon. Toivon, että tässä hallitus vielä miettii sitä neuvottelutaktiikkaa.

Pääministeri oli eilen ilmeisesti ottanut kantaa siihen ja todennut, että meillä ei ole mitään kynnyskysymyksiä. Jos me menemme neuvottelupöytään ja kerromme tämän etukäteen, niin sen jälkeen siellä todetaan, että jaaha, Suomen ei tarvitse enää tulla pöytään, koska sillä ei ole tärkeitä asioita vaadittavana.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Neuvotteluissa hallitus ei tule ilmoittamaan, että se vastustaa asiaa, jonka vastustuksesta se sitten olisi valmis myöhemmin luopumaan, vaan kyllä on hyvä olla neuvotteluissa avoin niin, että ehdollistetaan kanta, niin kuin tämän pysyvän puheenjohtajan kohdalla on tehty. On asetettu ehdot, joilla se voidaan hyväksyä, mutta ei niin, että ensin uhataan, että ei tulla hyväksymään, mutta sitten neuvottelujen kuluessa ilmoitetaan, että tämä käykin. Ei tällainen taktiikka, jonka läpi näkee jo kaukaa, toimi. (Ed. Itälä: Näinhän muidenkin asioiden kohdalla tehdään!) Parempi on ottaa ehdollistettuja kantoja ja määrittää ne ehdot, joilla tiettyjä asioita voidaan hyväksyä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä puheenjohtajamaa Italian asettamasta nopeasta aikataulustahan tuli ongelma, joka koskee eräällä tavalla myös eduskuntaa. Nyt me joudumme, erikoisvaliokunnat, kahdessa viikossa antamaan lausunnon ulkoasiainvaliokunnalle ja tavallaan sulkemaan pois eräitä erikoisvaliokuntia, joiden kanta tietysti tässä tilanteessa olisi ollut erittäin tervetullutta myöskin kuulla. Sen takia tietysti tavoitteena pitää olla, että sitten kun on valmis lopputulos käsissä, turvataan ja taataan kattava eduskuntakäsittely (Ed. Kankaanniemi: Se on myöhäistä silloin!) myöskin niiden valiokuntien osalta, jotka eivät tällä hetkellä siihen näiden lähtömerkkien osalta, ed. Kankaanniemi, pääse kantaansa lausumaan.

Hvk:n tulee olla ilman muuta aito työskentelyprosessi, jolla täytyy olla riittävä aika, ja täytyy tehdä kunnollinen lopputulos, vaikka se tarkoittaisikin myös siitä, että eräitä konventin tuloksia avataan. Sen takia tämä puheenjohtaja Prodin tämänpäiväinen kanta siitä, kun hän sanoo, että nyt valmisteltava perustuslaki pitää laatia mieluummin kunnolla kuin nopean aikataulun mukaan, on minusta hyvin tärkeä kannanotto, ja tulee käyttää siihen aikaa enemmänkin kuin se vuodenvaihteeseen asetettu aikataulu, mikä on ollut myöskin puheenjohtaja d’Estaingin tavoite. Tässä on minusta erittäin tärkeä lähtökohta Suomen hallitukselle, että tästä pidetään huolta.

Lopuksi, herra puhemies, ed. Hautala pohdiskeli tätä kansanäänestysmenettelyä täällä aivan oikealla tavalla. Nythän sitä on torjuttu sanomalla vähän näin, että luullaan, että jos vaatii kansanäänestystä, niin on hvk:n tulosta vastaan. Voi vaatia kansanäänestystä myöskin tukemalla tätä. (Puhemies koputtaa) Sen takia kannustaisin hallitusta etsimään kaikenlaisia kansalaisten aktivointikeinoja tiedottamiskeinojen avulla osallistua tähän keskusteluun ja sen myötä lisätä kansalaisvaikutusta, joka toimii myös tukena tälle prosessille.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Peruskysymys on suhde EU:n puolustukseen. Jos EU esitetyllä tavalla militarisoidaan ja siitä ruvetaan tekemään toinen globaaliseriffi USA:n rinnalle, se muuttaa erittäin suuresti EU:n luonnetta ja maksaa myös paljon. Se olisi kymmenien miljardien eurojen projekti eikä turvallisuus siitä paranisi lainkaan. Tässä on se kysymys, jossa Suomen pitää uskaltaa sanoa "ei" ja estää tämä harharetki, jolle EU:ta nyt viedään. Me emme tarvitse tälle maapallolle enää toista globaaliseriffiä. Me tarvitsemme maailmanparantajan, ja EU:n luonne olkoon se.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Itälälle ensinnäkin: Te edellytitte, että hallitus tekisi selväksi muille unionin jäsenmaille sen, että Suomi vastustaa tätä pysyvää puheenjohtajuutta Eurooppa-neuvostossa eli presidenttiä. Voin vakuuttaa teille konventin jäsenenä työskennelleenä: Euroopan unionin jäsenmaissa tiedetään aivan erinomaisesti Suomen kanta tässä kysymyksessä. Tätä asiaa, jos mitä, on painotettu koko konventin käsittelyn aikana, ja se on kaikille selvä. Tässä suhteessa pääministeri Vanhasen linjaukset tässä tilanteessa ovat täysin perusteltuja.

Arvoisa puhemies! Konventin tehtävänä oli yksinkertaistaa, selkiyttää ja demokratisoida Euroopan unionin päätöksentekojärjestelmää. Tässä suhteessa tämä sopimus Euroopan perustuslaista on ehdoton edistysaskel. Minusta on myönteistä, että hallitus sen myöntää. Se, mikä minusta on erikoisinta, on, miksi hallitus selonteossaan käyttää tästä sopimuksesta nimeä "perustuslaillinen sopimus". Miksi, jos yhdessä on kansainvälisesti Euroopan tasolla sovittu, että kissa on kissa, sitä aletaankin kutsua täällä kotoisasti ilvekseksi? Ei riitä se toteamus, että ilveskin on kissaeläin, se ei riitä. Hallitus on oikeassa tietysti siinä, että tämä EU:n perustuslaki on kansainvälinen sopimus. Se ei ole valtion perustuslaki. Mutta juuri hallituksen käyttämä nimitys on äärimmäisen ongelmallinen. Perustuslaillinen sopimushan viittaa Suomeen, (Puhemies koputtaa) jolloin on aidosti asetettava kysymys, pitääkö tämä hyväksyä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Konventissa tämä asia mietittiin todella perusteellisesti. Kysymys on EU:n perustuslaista. (Puhemies: Aika!) Se on kansainvälinen sopimus ja se ratifioidaan Suomessa kuten kansainväliset sopimukset. Miksi hallitus hämmentää nimikkeellä asiat?

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Konventin kauppapolitiikkaa koskevat uudistukset ovat lähtökohtaisesti valtioneuvoston tavoitteiden mukaisia, ja ne ovat niiden samojen tavoitteiden mukaisia, jotka olivat olemassa jo ennen Nizzan kokousta. Ne ovat siis sen linjan mukaisia, joka on pääosin valittu silloin, kun juuri ne puolueet ovat olleet hallitusvastuussa, jotka tänään ovat kauppapoliittista linjaustamme eniten arvostelleet.

On erotettava toisistaan konventtia koskien kaksi eri asiaa. Yhtäältä kyseessä on siis kauppapoliittinen toimivalta — se on oma kysymyksensä — ja toisekseen kyseessä on päätöksentekojärjestelmä. Nythän tässä ollaan laajentamassa tai esitetään kauppapoliittisen toimivallan laajennusta niin, että se koskee kaikkia palveluita ja investointeja, siis unionin yksinomainen toimivalta. Kuten on todettu, kotimaista ja kansallista päätöksentekoturvaa antaa harmonisaatiokielto, siis se, että kauppapoliittisten sopimusten kautta ei voida yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden säännöstöä niillä alueilla, joilla se ei unionin sisäisten sääntöjen mukaan ole mahdollista. Lisäksi artiklassa sanotaan selvästi, että neuvoston on varmistettava sopimusten olevan unionin sisäisten sääntöjen mukaisia, ja ministeri Hyssälän puheenvuoroon viitaten voinkin todeta, että onkin hyvä kiinnittää ja kääntää katsetta entistä enemmän unionin sisäisiin säännöksiin ja niiden kehitykseen kuin siihen pelkoon, että niitä oltaisiin kauppapolitiikan kautta murentamassa.

Toiseksi päätöksenteko. Sopimusten päätöksentekoa koskee se yleislauseke, että silloin, kun unionin sisäinen päätöksenteko edellyttää yksimielisyyttä, se edellyttää yksimielisyyttä myös kauppapoliittisissa sopimuksissa. On kuitenkin myönnettävä se, että tämä tulkinta ei ole aivan yksiselitteinen kauppapolitiikkaa koskevissa artikloissa olevien poikkeusten takia, ja valtioneuvosto sanookin selvästi, että tätä kohtaa on selvennettävä ja muutettava tarvittaessa sillä tavalla, että tämä yksimielisyysvaatimuksen koskeminen myöskin kauppapoliittisia sopimuksia on yksiselitteistä.

Kolmanneksi tässä keskustelussa on jonkin verran noussut esille Maailman kauppajärjestön neuvottelukierros, joka on siis tavoitteena päättää ensi vuoden loppuun mennessä. Mikäli siinä aikataulussa vähänkään pysytään, se tullaan käymään niillä säännöillä, jotka unionin toimintaa ja myöskin kauppapoliittista toimivaltaa tällä hetkellä määrittävät.

Tärkeää on muistaa, että Wto:n palvelukauppasopimukseen Gatsiin eivät julkiset palvelut lainkaan kuulu ja Gatsin määräysten mukaan ei millään tavalla rajoiteta sopimusosapuolten mahdollisuutta myöntää tukea julkisille palveluille. Siinä mielessä siis se tulkinta, jota vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa täällä esitettiin, oli melkoisen rohkeasti haettu.

On myös hyvä pitää mielessä, että Suomen kansallinen lainsäädäntö palvelun tarjoajien markkinoille pääsyn osalta on tällä hetkellä huomattavasti liberaalimpi kuin mikään sitoumuksemme Maailman kauppajärjestössä. Näitä pelättyjä ulkomaalaisia palveluntarjoajia meillä on tällä hetkellä jo. Myöskään Euroopan unionissa me emme ole näiden julkisten peruspalvelujen turvaamisen ja kansallisen päätösvallan turvaamisen osalta yksin liikkeellä, vaan hyvin monia muitakin Euroopan unionin jäsenvaltioita kiinnostaa tämä kansallisen päätösvallan turvaaminen.

Arvoisa puhemies! Minulla ja ministeri Hyssälällä ei käsitykseni mukaan ole eriävää linjaa. On olemassa vain yksi yhteinen linja, jonka tänään valtioneuvosto jättää eduskunnan punnittavaksi.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä, missä meidän peruspalvelujemme päätösvallan säilyttäminen kansallisissa käsissä on meille tärkeä ja merkittävä asia, minusta myöskin tämä pohjoisten harvaanasuttujen alueiden erityisongelmien tunnustaminen pysyvinä tässä perustuslaillisessa sopimuksessa on yhtä lailla tärkeä. Tämä harva asutus, syrjäinen sijainti, kylmä ilmanala, pitkät etäisyydet, heikko saavutettavuus, tunnustettiin Suomelle jo liittymissopimuksessa, muodostettiin tavoite 6 -alue. Nämä periaatteet siirrettiin tavoite 1 -ohjelmiin, ja nyt, kun unioni on laajentumassa ja kun aluetuen osalta bkt-kriteeri tuo sitten mukaan paljon alhaisen bkt:n maita ja meillä käy tämä kriteeri uhanalaiseksi aluetuen osalta, minusta on erittäin tärkeätä, että saadaan siirrettyä tähän perustuslailliseen sopimukseen erityisongelmat pysyvinä pohjoisten harvaanasuttujen alueiden osalta, ja näkisin, että tässä yhtä lailla hallituksen on syytä olla aktiivinen ja pitää tästä periaatteesta kiinni, koska kuitenkin jäsenvaltioita on kohdeltava tasavertaisesti. Siellä ovat Ranskan, Espanjan ja Portugalin merentakaiset alueet (Puhemies koputtaa) jo saaneet erityisaseman, ja siinä mielessä minusta meillä on myöskin oikeus tästä periaatteesta pitää kiinni.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan kommentti.

Ensinnäkin pääministerille ehdollistetuista kannoista, onko se nyt ainoa oikea neuvottelutaktiikka vai ei. Minun mielestäni ei ole nimenomaan siksi, että eurooppalainen reaalipolitiikka on todella niin röyhkeää ja sillä röyhkeydellä pärjättiin myös siellä konventissa. Siksi ei pidä olla liian sinisilmäinen. Kyllä eurooppalaisessa todellisuudessa hyvin äkkiä se, että kerrotaan, että kantamme on ehdollinen, tarkoittaa, että kantaamme ei ole. Ei kai muusta voi johtua sekään, että konventin entinen puheenjohtaja Giscard d’Estaing on tänään kehunut, että Suomi toimi konventissa ansioituneesti varautuneisuudestaan huolimatta ja että Suomessakin kuulemma 53 prosenttia kansalaisista kannattaa perustuslakia. Kyllä pikkusen röyhkeyttä kannattaa käyttää. Ilman sitä Nizzan sopimuksenkaan sitä poikkeusta, joka julkisia palveluja turvasi, ei olisi koskaan saatu.

Lyhyesti ministeri Lehtomäelle nyt sellainen pieni selvennys, että vasemmistoliiton kritiikissä ei ole kysymys siitä, saako Suomeen tulla kansainvälisiä palvelutuottajia. Saa tänäkin päivänä. Se ei ole nyt se pointti. Kohtalon kysymys suomalaisille peruspalveluille tulevaisuudessa on se, saako Suomi tukea peruspalvelutuotantoa vai ei, tulkitaanko se kaupan esteeksi vai ei. Tämä on se asia, josta me olemme huolestuneita. Tämä on se huoli, joka yhdistää koko eduskuntaa. Koettakaa nyt hankkia sellaiset neuvonantajat, jotka pikkuisen poliittisia realiteettejakin käyttävät ja katsovat, mistä toiset puhuvat. Ei pidä itse maalata sellaista vastustajaa, jota vastaan kykenee parhaiten puolustautumaan.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaiskeskustelun kannalta varmasti juuri nämä julkiset palvelut, peruspalvelut, koulutus, sosiaali, kulttuuri, ovat niitä keskeisiä. Kansalaisjärjestöillä, jotka edustavat kansalaisyhteiskuntaa, on tänä päivänä tästä asiasta erittäin suuri huoli. On hyvin arvokasta, että pääministeri kertoi, että hallitus on tässä asiassa tosissaan, niin kuin tämän selonteon kannanottokin antaa ymmärtää. Tämäkin asia, niin kuin nämä kaikki muutkin muutostoivomukset, toteutuvat tai jäävät toteutumatta sen mukaan, millaisia yhteistyökumppaneita meillä on.

Ministeri Hyssälä jo totesi, että ne maat, joilla on asumisperusteinen sosiaaliturva, ovat meidän kanssamme samaa mieltä, mutta se ei valitettavasti riitä. Kysyisinkin sitä, mitä muita kumppaneita meillä on. Onko meillä kumppaneita suuremmista jäsenmaista, ja minkälainen näkemys tämän asian läpimenemisestä on, koska toisaalta uskoisin, että tämä hyvin arvokkaana pidetty subsidiariteettiperiaate tässä olisi varsin painava? Tämä on todella (Puhemies koputtaa) tärkeä kysymys pitkälle tulevaisuuteen.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Herra puhemies! Useammassa puheenvuorossa on kosketeltu kansanäänestystä tästä perustuslaillisesta sopimuksesta. Siinä herkästi viitataan muihin maihin, joissa on päätetty kansanäänestyksen järjestämisestä. Tällaisessa keskustelussa on muistettava, että osassa jäsenmaista kansallinen perustuslaki edellyttää kansanäänestystä silloin, kun valtiosopimus kaventaa kansallista suvereniteettia, itsemääräämisoikeutta. Tällaisia ovat esimerkiksi Tanska ja Irlanti ja osa myös uusista jäsenmaista. Joissakin maissa on syntynyt poliittinen perinne siitä, että perussopimusmuutoksista järjestetään kansanäänestys. Se on syntynyt Maastrichtin, Amsterdamin, Nizzan sopimusten myötä. Tällaista perinnettä meillä ei ole. (Ed. Pulliainen: Mistä se johtuu?) Voidaan kysyä, onko tämä niin olennainen muutos EU:n perussopimuksissa, että sen takia tarvittaisiin kansanäänestystä. Tästä voidaan hyvin perustellusti olla eri mieltä. Eduskunta viime kädessä tämän asian ratkaiseekin. Eduskunnalla on valta päättää neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä silloin, kun sellaista katsotaan tarvittavan.

Lyhyessä puhelinhaastattelussa kerroin Hämeen Sanomille, että on vaikea tehdä tästä kansanäänestystä sen takia, että nähdäkseni kansanäänestyksessä silloin, kun se mielekkäällä tavalla toteutetaan, pitää pystyä selostamaan se, mistä kansa päättää. Näinhän tehtiin todella massiivisella tavalla ja nähdäkseni onnistuneella tavalla silloin, kun EU:n jäsenyydestä päätettiin. Oli isot budjetit kansalaisjärjestöille, jotka selostivat parhaan kykynsä mukaan. Oli suoraa viranomaisten järjestämää kansantajuistettua tietoa EU:sta sellaisena kuin se silloin oli.

Nyt, kun koko tämän sopimusmuutoksen perussisältönä on tekstien selkeyttäminen, eivät niinkään mitkään isot muutokset unionin toimivallassa tai unionin ja jäsenvaltioiden välisessä työnjaossa, (Ed. Pulliainen: Ohoh!) niin tällaisten selkeyttävien tietojen jakaminen on huomattavan vaikeaa. Se ei ole mahdotonta eikä liian vaikeata, ei niin voi sanoa, mutta on selvästi vaikeusaste toinen kuin silloin jäsenyysratkaisua kansalaisille selostettaessa. Mutta tämä ei ole ratkaisevaa siinä. Kyllä se on eduskunnan päätettävissä oleva asia. Omana kantanani olen tuonut julki vain sen, että en pidä järkevänä tätä alistaa kansanäänestykseen.

Ed. Kiljunen on useassa otteessa moittinut tätä selonteon termiä perustuslaillinen sopimus. Se on kyllä paras termi kuvaamaan sitä, mistä on kysymys. Sopimus pitää sisällään sellaisia perustuslaillisia elementtejä, joita on totuttu kansallisissa perustuslaeissa säätämään, mutta kyseessä ei ole perustuslaki. Siinä ei konstituoida, niin kuin konstituutio-sana tarkoittaa, perustavia oikeuksia, sitä, mihin perustuu se EU:n valta. Silloin, jos olisi kyseessä semmoinen perustuslaki, jossa annettaisiin perustuslakia säätävälle EU:n elimelle valta muuttaa perustuslakia, itsekin olisin kannattamassa kansanäänestystä. Se olisi silloin todella tällainen järisyttävä muutos jäsenvaltioiden ja unionin välisessä vallanjaossa. Tässä voidaan kansankielessä tai arkipäiväisessä kielessä puhua EU:n perustuslaista, mutta juuri tällaisessa yhteydessä, kun selonteossa selvitetään eduskunnalle ja laajemmallekin yleisölle, mistä on kysymys, perustuslaillinen sopimus parhaiten kuvaa juuri tämän perussopimusmuutoksen luonnetta.

Lyly Rajala /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä peräänkuulutan hiukan Suomen neuvottelustrategiaa. Hiukan kommentoin pääministerin puheenvuoroja eiliseltä ja tältä päivältä.

Arvoisa pääministeri sanoi jossakin vaiheessa, että EU:n presidentinviran hyväksyminen liittyy Suomen neuvottelustrategiaan. Eilisessä puheenvuorossa pääministeri kertoi, että Suomella ei ole kynnyskysymyksiä. Tällä tavallahan Suomi pelaa nimenomaan sellaista avopokeria paljastamalla kortit. Kuitenkin juuri äskeisessä puheenvuorossa arvoisa pääministeri sanoi, että keinot, jotka näkyvät läpi jo kaukaa, eivät ole viisaita etenemistapoja. Eli onko Suomella strategiaa? Onko pääministeri eilen ja tänään puhunut vain niin totta kuin osaa?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kuitenkin tämä perustuslakiehdotus lähtee siitä, että se ilmentää kansalaisten tahtoa. Miten tämä perustuslakiehdotus voi ilmentää kansalaisten tahtoa, jos ei kansa pysty tahtoaan sanomaan? Tahdon sanomisen väline on kyllä kansanäänestys. Täällä myöskin oikeusministeri totesi, että se ei ole mahdotonta järjestää. Se on mahdollista. Eli tuohon ongelmaankaan ei voi vain vedota.

Puhemies! Kyllä täytyy myös todeta, että ministeri Hyssälä, joka nyt meni puhelimeen, käytti yhden parhaista puheenvuoroistaan ministeriaikanaan. Tuli ihan mieleen se terävä oppositiokansanedustaja Hyssälä, joka puhui täällä aikaisemmin. (Ed. Pulliainen: Ennakoi tuleva tilanne!)

Mutta toisaalta haluaisin lopuksi todeta, että siitä huolimatta, että Joschka Fischer on sanonut, että juna on mennyt, uskotaan nyt sitten Prodiin, vaikkakin pääministeri Berlusconi on nyt ollut tämän asian takaajana, että mikään ei muutu hvk:ssa.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime maanantaina Prahassa kokoontuivat niin sanotut pienet maat hiomaan hvk-strategiaansa. Tästä tilaisuudesta ei ole kovin paljonkaan tihkunut tietoja julkisuuteen. Siinä mielessä toivoisin, että pääministeri jonkin verran valaisisi eduskunnalle, mitä tärkeitä asioita Suomen kannalta nostettiin esille ja olemmeko me saamassa pieniltä mailta tukea omille tavoitteillemme, joita tämän selonteonkin pohjalta vielä on melko runsaasti.

Satu Hassi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän terminologiseen ongelmaan tekisi mieli kommentoida, onko se vähän niin kuin että jos muut sanovat "kissa", me sanomme "kissan näköinen kissaeläin".

Mutta olen hiukan huolissani siitä, että suomalaisessa keskustelussa niin täällä eduskunnassa kuin julkisuudessakin eniten tilaa eivät näytä saavan kaikkein keskeisimmät kysymykset. Tämä kysymys EU:n presidentistä tai pysyvästä puheenjohtajasta on mielestäni huomattavasti vähempiarvoinen kuin kysymys julkisista palveluista, joka tässä keskustelussa on kiitettävästi ollut esillä.

Mutta niiden kanssa vähintään samanveroinen asia on se, miten voimme estää sellaisen verokilpailun, joka mahdollisesti tulevaisuudessa murtaa meidän julkisten hyvinvointipalvelujemme rahoitusperustan. Toivoisin, että yksi niistä asioista, joista Suomi pitää loppuun asti kiinni, on se, että saamme muutettua unionin verosäädösten päätöksentekoperustaa siten, että määräenemmistöllä voidaan tehdä verotuksen minimitasoja koskevia päätöksiä. Tämä on sitä tärkeämpää, kun unioni laajenee ja tulee uusia jäsenmaita, jotka ovat entisiäkin jäsenmaita halukkaampia nimenomaan kilpailemaan alhaisella verotuksella.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministerille on syytä todeta, että hallituksen kannat rakenneyhteistyöhön ja puolustuspolitiikkaan ovat varsin hyviä. Tässä suhteessa olen eri mieltä ed. Tennilän kanssa. On varmasti syytä lisätä unionin toimintakykyä muun muassa sellaisissa kansanmurhaan liittyvissä kysymyksissä kuin näimme muutama vuosi sitten Bosniassa. Tämä ei varmasti ole eurooppalaisten, ei myöskään suomalaisten kannalta minkäänlainen toivottava asiantila enää jatkossa.

Kysyisin pääministeriltä, kuinka hallitus näkee tilanteen, mikäli joudumme hvk:n lopputuloksena tilanteeseen, että rakenneyhteistyön ja puolustusyhteistyön kohdalla on syntymässä tämmöinen niin kutsuttu suljettu ydin, jota Suomikin tässä yhteydessä ja ansiokkaasti vastustaa, tilanteeseen, jossa esimerkiksi 10—13 jäsenmaata olisi mukana tässä, esimerkiksi Tanska ja Ruotsi olisivat mukana. Kuinka te näette Suomen aseman tämän kehityksen päätteessä?

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minulle on tullut tästä keskustelusta semmoinen kuva, että olemme kyllä varmasti lähettämässä neuvottelemaan hallituksen, johon voimme luottaa. Tämä on herättänyt luottamusta myöskin tässä eduskunnan tiukassa paineessa — se on tärkeintä. Toivon, että hallitus panostaa neuvotteluissaan vielä toimielimien tarkkailuun kaikki voimansa, ja sektoripolitiikkojen kohdalta olen myös hyvin onnellinen siitä, että eduskunnalla on lähiviikkoina kymmeniä ja kymmeniä parhaita Suomen asiantuntijoita täällä kuultavana.

Kun tavoitteena on myös yksinkertaisuus ja selkeys, niin ehkä tämmöinen joku lyhennetty malli kansalaisille tästä voisi olla tarpeen — ei tiedotuksen pidä olla mahdollisimman luotaantyöntävää, kuten kokonainen monikymmensivuinen perustuslakiluonnos — esimerkiksi niin, että komissiolla on puheenjohtaja, neuvostolla on puheenjohtaja ja Euroopan parlamentilla on puheenjohtaja. Komissio esittää, neuvosto ja parlamentti päättävät. Tämmöisiä selkeytettyjä ulostuloja ehkä tässä kansa vielä kaipaa.

Olen kyllä sitä mieltä, että konventti oli loistava, avoin, upea ja jopa kiihkeä. Ei muuteta järjestelmää vain henkilöiden takia, vaan keskitytään siihen, että mahdollisesti tulevaisuudessa on vielä demokraattisemmin toimiva hieno konventti. Harvoin saa suomen kielellä useaa kuukautta seurata (Puhemies koputtaa) keskustelua, niin kuin oli tässä valmistelutyössä mahdollisuus.

Veijo  Puhjo  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puolustusministeri Vanhanen totesi kesäkuussa, että EU:n puolustusyhteistyö voi edetessään romuttaa Suomen liittoutumattomuuden. Pääministeri Vanhanen totesi 2.7. radiossa, että liittoutumattomuus ei enää kuvaa kyllin tarkasti Suomen asennetta terrorisminvastaiseen taisteluun. Liittoutumattomuudesta luopuminen saattaisikin johtaa ojasta allikkoon. Presidentti Bush käy nimittäin terrorisminvastaista sotaa ja hakee liittolaisia. Hallitus ei pidä tässä konventtiasiakirjassa toivottavana yhteisen puolustuksen uutta sääntelyä.

Aikooko hallitus kantansa läpiviemiseksi vielä selvityttää konventtiasiakirjasta päätettäessä sen, ettei yhteinen puolustus kehity sellaiseen suuntaan, että Suomi muiden mukana saattaisi joutua vaivihkaa osallistujaksi kolmanteen maailmansotaan, joksi Bushin terrorisminvastainen sota saattaa muuttua, ellei EU-puolustusjärjestelmään jotain jarrua pistetä?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehdotuksessa on eräs merkittävä esitys, josta vielä ei ole puhuttu ja jonka epäilen vahvasti olevan perustuslakimme vastainen. EU:n perusoikeuskirjan lisäyksiin kuuluvan 52 artiklan 5 kohdassa nykyiset oikeudet jaotellaan oikeuksiin ja periaatteisiin, ja se tarkoittaa, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet muuttuvat oikeuksista pelkiksi periaatteiksi, joilla ei ole samaa oikeudellista painoarvoa kuin oikeuksilla.

Kysynkin, onko tämä todella hallituksen tarkoitus ja onko hallitus todella tätä mieltä. Epäilen nimittäin, että tässä tulee ristiriita Suomen perustuslain kanssa ja ainakin perustuslakivaliokunnan kanssa, koska perustuslakivaliokunta on nimenomaan lausunut, että tulee tähdentää, että Suomen perustuslain mukaisen perusoikeusjärjestelmän tulee olla perusoikeuskirjan oikeudellistamisen jälkeenkin lähtökohtaisesti yhtä kattava kuin nykyisin. Siksi on välttämätöntä, että EU:n perusoikeuksiin kuuluu oikeudellisesti sitovia taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia sekä ympäristö- ja vähemmistöjä suojaavia oikeuksia. Nyt ei näin ole tässä luonnoksessa, eikä hallitus tunne kiinnittävän tähän epäkohtaan mitään huomiota.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi puutun tähän neuvottelutapaan. Se on ihan totta, että pääministerillä pitää olla mahdollisuus ja eväät siihen, minkälaista neuvotteluvaraa hän vie mukanaan, mutta kysyisin kuitenkin tästä ehdottomuudesta uudestaan, sillä teidän puolueenne varapuheenjohtaja ja EU-konventin jäsen ilmoitti tänään, että hän hyvin halukkaasti käyttäisi tätä hirttäytymiskeinoa, ja hän kertoi neljä asiaa järjestyksessä: presidentti, komissio, ministerineuvoston puheenjohtajuus ja tunnukset. Tämä on tietysti aikalainen ero nyt siihen nähden, mitä te olette hallituksen kantaa kertoneet, ja kysyisin, miten selvä tämä asia teillä on puolueessanne ja hallituksen sisällä.

Toinen asia, joka minua kiinnostaa ja josta kukaan ei ole täällä vielä kysynyt mitään, on se, miten tasavallan presidentti teidän mielestänne tulee jatkossa osallistumaan tämän uuden EU:n sisällä näihin kokouksiin. Onko kahden lautasen periaate edelleen käytännössä? Sehän alkoi presidentti Ahtisaaren aikana, ja se oli silloin ymmärrettävissä, mutta Suomen uuden perustuslain jälkeen tasavallan presidentillä on aivan erilainen tilanne, ja nyt kun EU:kin muuttuu näin, niin eiköhän siellä yksi lautanen riittäisi?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Itse kun olin viime kaudella niin sanotussa ytimessä ja annettiin konventin neuvottelijoille eräitä eduskunnan eväitä, niin silloin minä ymmärsin näin, että konventin asiakirja on ikään kuin erilaisia ehdotuksia ja hvk:ssa ne käsitellään. Nyt näissä keskusteluissa, myös pääministerin kannanotossa, on tullut aivan toisenlainen käsitys. Sen, minkä ed. Pulliainenkin otti esiin, voi todeta myös konventin puheenjohtajan toteamuksesta hänen luovuttaessaan asiakirjaa, Berlusconin ilmituomasta seikasta ja myös Fischerin. Eli mikä on se tosiasiallinen tilanne ja miten pääministeri näkee, missä vaiheessa konventtiasiakirja muuttuikin ikään kuin sitovaksi, jos se sitä nyt on, mutta kuitenkin näin arvovaltaiset tahot tuovat sen näin voimakkaasti esille?

Arvoisa puhemies! Toinen asia minua olisi kiinnostanut kyllä kovasti: Millä painoarvolla pääministeri suhtautuu suomen kielen kysymykseen?

Oikeusministerille toteaisin, että minä kyllä tällä hetkellä, arvoisa puhemies, arvostan enemmän Suomen ja EU:n entisen oikeusasiamiehen Södermanin kannanottoja, koska uskon, että hän on syvällisesti myöskin perehtynyt näihin asioihin. Hän kysyi, mikä voi olla suurempi muutos EU:n sisäisessä prosessissa kuin tämä konventtiasiakirja, se päätösasiakirja, joka (Puhemies koputtaa) siitä tulee, ja totesi, että tämä on se paikka, jossa kansanäänestys voidaan järjestää, jos niitä yleensä järjestetään.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkaisin kauppapolitiikasta. Eduskunta on jo viime kaudella määritellyt hyvin selkeästi kannat siihen, mitä se haluaa kauppapolitiikan ja julkisten palveluiden suhteelta, ja on erittäin hyvä, että hallitus on ottanut kannakseen sen, että konventtiasiakirjassa tätä suhdetta tulee selventää sillä tavalla, että kauppapolitiikan kautta ei voida puuttua kansalliseen päätäntävaltaan.

Kiittäisin ministeri Hyssälää hyvästä ja realistisesta puheenvuorosta.

Ministeri Lehtomäelle, joka lähti, haluaisin todeta, että ei kyllä missään nimessä pidä paikkaansa, että palvelukauppasopimus ei liittyisi julkisiin palveluihin. Ed. Siimes sanoi aivan oikein, että kysymyshän on esimerkiksi siitä, mitä tuottajia saamme tukea ja saammeko tukea julkisia tuottajia.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto kannattaa tämän selonteon mukaan perustuslaillisen sopimuksen hyväksymistä, ratifiointia ja voimaantuloa koskevia määräyksiä. Mutta herra pääministeri, kysyisin, miten te tulkitsette tämän sopimukseen liittyvän julistuksen. Tähän liittyy kolme julistusta, ja näistä kolmesta viimeinen, sivulla 240, kuuluu: "Jos kahden vuoden kuluttua perustuslaista tehdyn sopimuksen allekirjoittamisesta neljä viidesosaa jäsenvaltioista on ratifioinut kyseisen sopimuksen ja yhdellä tai useammalla jäsenvaltiolla on ilmennyt vaikeuksia ratifioida sopimus, Eurooppa-neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen."

Herra pääministeri, miten te ymmärrätte ja miten Suomen hallitus näkee tämän Eurooppa-neuvoston mahdollisen asian käsittelyn?

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olin ajatellut kysyä aivan samaa asiaa kuin ed. Hemmilä täällä. Mutta olisin jatkanut vielä tätä pohdiskelua hieman tästä Eurooppa-neuvoston roolista. Nyt kiistellään siitä, sallitaanko Eurooppa-neuvostolle pysyvä puheenjohtaja tai määräaikainen kahden ja puolen vuoden puheenjohtajuus, jota voidaan jatkaa sitten vielä kaksi ja puoli vuotta. Muistuttaisin ylipäätänsä koko Eurooppa-neuvoston roolista, että eduskunta on aikaisemmissa kannanotoissaan problematisoinut sitä juuri sen takia, että Eurooppa-neuvoston asialistat eivät tule ennakkoon tiedoksi, meillä ei ole minkäänlaisia dokumentteja. Jos ajattelemme, kuinka tarkkaan me ohjeistamme omia ministereitämme, kun he menevät ministerineuvoston kokouksiin, niin meillä on hyvin tarkat asiakirjat, dokumentit, me tiedämme, me voimme tehdä kysymyksiä, ohjeistaa, kun sen sijaan Eurooppa-neuvosto voi päättää käytännöllisesti katsoen melkein mistä tahansa. Kun siellä päätöksentekijöinä ovat korkeat valtiomiehet, päämiehet, niin jokainen tietää, että silloin ovat kyseessä jo niin suuret arvovaltakysymykset, että ei niistä lähdetä sitten enää vetämään takaisinpäin. Tässä suhteessa toivoisin, että paitsi tätä kiistelyä siitä, onko pysyvä puheenjohtaja, presidentti, vai ei, (Puhemies koputtaa) mietittäisiin myös, miten sitä työtä voidaan tehostaa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä konventin esitys on merkittävä edistysaskel EU:n kehittämisessä, ja siksi onkin varsin harmillista, että tätä keskustelua käydään täällä osittain pelotteluilmapiirissä. Arvoisa herra pääministeri oli aivan oikeassa siinä, että ei täältä pidä lähettää sellaista viestiä, että me pelottelisimme suomalaisia, että nyt tällä konventin esityksellä ollaan romuttamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Meillä on selkeä kanta eduskunnassa siitä, että me haluamme pitää päätösvallan hyvinvointipalveluista Suomessa. Hallitus on vakuuttanut, että jos säädöksissä on jotain epäselvää, niin ne tulee tarkistaa, mutta tämä pelottelu mielestäni on erittäin vakavaa.

Esimerkiksi ed. Huotari pelotteli täällä, että voi kamalaa, tänne voi tulla ulkomaalaisia yrityksiä tarjoamaan palveluja ja se romuttaisi hyvinvointiyhteiskunnan. Te varsin hyvin tiedätte, että täällä voi jo olla ulkomaisia yrityksiä tarjoamassa palveluita eikä se romuta meidän suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaamme. Kyllä täällä Suomen eduskunnassa päätetään siitä, millaisia palveluita me tarjoamme tulevaisuudessakin. Mielestäni esimerkiksi tämä teidän uhkakuvanne, jonka esititte, ed. Huotari, oli täysin kohtuuton.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että sain puheenvuoron heti ed. Sarkomaan perään. Yksi sellainen konkreettinen asia, jossa esimerkiksi Gats-sopimus todella kauaskantoisesti romuttaisi meidän koulutuksellista tasa-arvoamme, on se, että kilpailun esteeksi voitaisiin katsoa se, että meillä on tutkinnonanto-oikeus vain maksuttomilla opinahjoilla, mikä takaa sen, että meillä on kaikilla aloilla mahdollisuus opiskella maksuttomasti, että se on kaikille mahdollista. Tämä on yksi erittäin hyvä esimerkki siitä, miten kysymys ei ole siitä, että meillä ei voisi olla yksityisiä opinahjoja, että meillä ei voisi olla ulkomaisia opinahjoja, vaan siitä, missä asemassa ne ovat suhteessa koko koulutusjärjestelmään.

Osallistuin eilen Vasudhaiva Kutumbakam-demokratiafoorumin keskusteluun, missä nousi esiin, että suomalaista EU-keskustelua leimaa vähättelyn ilmapiiri, ja minun mielestäni ed. Sarkomaan ja ministeri Lehtomäen puheenvuorot olivat hyviä esimerkkejä tästä.

Samaa vähättelevää ilmapiiriä näkyy tässä selonteossa siinä, mistä ed. Ojansuu puhui, eli taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien osalta. Täällä vain sanotaan, että ei se nyt välttämättä vaikuta käytännössä mitenkään, (Puhemies koputtaa) että näitä tss-oikeuksia on vesitetty. Entä jos tarkoittaakin? Sitä olisi syytä tässä miettiä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt käytetty puheenvuoroja ikään kuin pelottelusta. Ihan lyhyesti, mikä on unionin kanta tällä hetkellä kauppapolitiikassa koskien julkisia palveluita. Wto:ssa kun näistä asioista neuvotellaan, unioni on yksiselitteisesti sekä pyyntövaiheessa että tarjousvaiheessa koskien palvelujen kauppaneuvottelua ilmoittanut, että julkiset palvelut eivät ole unionin agendan neuvottelukohteena. Tässä suhteessa ei ole mitään tapahtumassa. Tietysti konventin osalta käydään keskustelua siitä, mikä on unionin kompetenssi jatkossa näissä asioissa, ja siltä osin on aivan oikein, kuten ministeri Hyssälä jo totesi, että tässä on epäselvä ilmaisu konventin esityksessä ja se on syytä oikaista.

Mutta vakavampaa pelottelua täällä on tullut muun muassa ed. Vilénin puheenvuorossa ja ed. Siimeksen puheenvuorossa aikaisemmin, joissa peloteltiin koko tällä konventin esityksellä lähtien liikkeelle siitä, että tämä on ollut, niin kuin ed. Vilén sanoi, yhden miehen konsensus tai, kuten ed. Siimes sanoi, konventin johdon röyhkeys, mikä on näkynyt tässä lopputulemassa. Konventin jäsenenä uskallan sanoa ja nimenomaan puolitoista vuotta konventin jäsenenä työskennelleenä voin sanoa, että en minä ole nähnyt minkään yhden miehen konsensusta konventin lopputuloksessa. Päinvastoin Valéry Giscard d’Estaingin keskeisimmät esitykset, hänen keskeisimmät esityksensä kansojen kongressista, avaruustutkimuksesta ja Euroopan unionin nimen muuttamisesta, eivät tietenkään menneet konventissa lävitse, koska me emme sitä kannattaneet. (Puhemies koputtaa) Giscard d’Estaing ei omaa agendaansa saanut lävitse. Se on totta, että suurten maiden kannat näkyivät lopputuloksessa enemmän kuin pienten, ja sekin on omalla tavallaan ymmärrettävää, koska Giscard luonnollisesti halusi, että tämä loppuvaihe myöskin saadaan mahdollisimman sujuvasti lävitse, ja hänelle oli olennaisinta hänen kannaltaan suurten maiden tuki. Se oli epämiellyttävää, ja se täytyy tietysti vastaisuudessa hoitaa, että konventin puheenjohtajuus tältä osin toimii toisella tavalla.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei pidä hyssytellä eikä silitellä näitä asiakohtia. Pitää olla rehellinen myös konventtia kohtaan. Se on saanut paljon hyvää aikaan, mutta kyllä se selkeästi toimi myöskin oman asettamispäätöksensä vastaisesti, ei tuonut erilaisia vaihtoehtoja sillä tavalla. Kyllä konventin työskentelyyn pitää siltä osin, kuin se on aiheellista, uskaltaa kohdistaa myös kritiikkiä.

Mutta tästä neuvottelutaktiikasta vielä, mistä on paljon puhuttu. Pääministeri eilen puheenvuorossaan totesi esitellessään tätä neuvotteluvaraa, että eduskuntakäsittelyssä tämä onkin ehkä pääkysymys, johon odotamme eduskunnan vastausta: Asettaako Suomi ehdottomuuksia vai haetaanko hyväksyttävää kokonaistulosta?

Arvoisa pääministeri! Minusta nämä eivät ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja neuvottelutaktisesti. Voi olla aivankin hyvin, että jotta saataisiin hyväksyttävä, laajan tuen saava kokonaistulos, kompromissikin, voi olla aivan tärkeää, että alkuvaiheessa ollaan tiukkana ja asetetaan selkeitä ehdottomuuksia, kynnyskysymyksiä. Se on hyvin paljon neuvottelutaktinen kysymys. Nämä eivät ole minusta toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.

Jari Vilén  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti aikaperspektiivissä voivat myös hämärtyä tietyt muut asiat siinä ja sulautua tiettyyn kokonaisuuteen, mikä on olemassa. Joskus hieman lyhyemmän aikaa ja kauempaa katsottuna asiat voivat näyttää toisenlaisilta. Mielestäni perusongelma konventissa kiistatta on ollut se, että sen konsensus ei monissa kysymyksissä edusta aidosti sitä koko mielipiteiden kirjoa, mikä siellä on esillä ollut. Mielestäni ehkä varoittavin esimerkki on juuri konventin päätös ja sen viimeisen yön tapahtumat, jossa selkeästi tapahtui, että muutama suurvalta, jäsenvalta, saneli puheenjohtajille omat käsityksensä, mikä tuotiin sitten konventin esitykseksi.

Mutta mielestäni ratkaisevaa on hallitusten työtä ajatellen se, että hvk:ssa tilanne on toisenlainen. Siellä meidän asemamme on toisenlainen ja meillä on aito mahdollisuus sanoa ei, jos näin valitsemme. Enkä voi ymmärtää niitä puheenvuoroja, että Suomi ei voisi tarvittaessa käyttää veto-oikeutta, niin kuin pääministeri ilmoitti. Silloin kun Italia tai Espanja tai joku muu valtio puolustaa kansallista etuansa, se toimii ansiokkaasti ja kukaan ei syyllistä sitä EU:n vastustajaksi tai marginaaliryhmän edustajaksi. Myös Suomella on selkeästi oikeus ja jopa velvollisuus käyttää tätä, jos ja kun meidän erityiset kansalliset etumme on turvattava. (Puhemies koputtaa) Me emme taistele nyt vain Suomen intresseistä, vaan se, mitä Suomi ajaa reunaehtoina, jotka olisi myös hyvä priorisoida, on se, että me puolustamme kaikkien pienten EU-jäsenvaltioiden intressejä.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on osoittanut sen, että kysymys on ideologisista eroista. Haluan korostaa ja tarkentaa, että ongelmat voivat tulla pitkällä tähtäimellä ja nyt on hyvä tiedostaa, mitä voi tapahtua. Jos halutaan yksityistää, niin sitten on helppo mennä EU:n ja Wto:n ja kauppapolitiikan selän taakse, kun ei iljetä sitä suoraan täällä tehdä.

Suomeen toki voi tällä hetkelläkin tulla terveyspalveluja. On kysymys siitä, voimmeko tukea omia terveyspalvelujamme vai joutuvatko ne kilpailemaan samoilla ehdoilla, jolloin tällainen suuri amerikkalainen tai kansainvälinen firma voi polkumyydä palveluja jonkun aikaa saadakseen markkinat, jolloin se saa monopolin. Niin on monella alalla käynyt. Tämä on tulevaisuutta, voi olla tulevaisuutta. Tätä päivää on se, että Suomen valtio ei voi tukea VR-osakeyhtiötä, jonka se omistaa sataprosenttisesti, että se voisi tilata Suomesta vaunuja. Tämä on kauppapoliittinen ja kilpailupoliittinen syy, ja sanotaan, että näin ei voi tehdä. Ei ole mikään ihme, vaikka muutaman, viiden tai kymmenen, vuoden kuluttua terveyspolitiikkaa (Puhemies koputtaa) perustellaan aivan samoilla syillä myöhemmin.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ranskahan vaati konventin ihan viime metreillä ehdotukseen lisättäväksi kulttuuri- ja av-palveluja koskevan kohdan, joka tekee mahdolliseksi poiketa pääsääntöisesti EU:n määräenemmistöpäätöksenteosta yhteisessä kauppapolitiikassa. Ranskahan ei tässä yhteydessä ottanut esille sosiaali- ja terveyspalveluita, koska heillä ei ole esimerkiksi kuntien rahoitusvastuuseen tai valtionosuuteen liittyviä järjestelmiä. Miksi Ranska otti kulttuuripalvelut esille, niin turvatakseen oman elokuvateollisuutensa. Miksi sitten turvata oma elokuvateollisuus tällä tavalla, jos ei siihen sisältyisi mitään, en nyt käytä sanaa uhka, mutta kuitenkaan mitään riskiä tulevaisuudessa? Tämä kyllä herätti varmasti meilläkin miettimään, miten parhaiten turvaisimme omat verorahoitteiset hyvinvointipalvelumme. Hallitus on täysin yksimielinen siinä, että haluamme säilyttää kansallisessa päätösvallassa verorahoitteiset hyvinvointipalvelut, sosiaali-, koulutus- ja terveyspalvelut. Siltä pohjalta on hallituksen esitys tehty, ja toivon, että eduskunta myöskin tästä näkökulmasta tätä asiaa sitten käsittelee.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Keskustelu kauppapolitiikkaa koskien ja liittyen koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluihin on tietysti aivan oikeutettu ja on herättänyt myös huolta kansalaisten keskuudessa. Kuten ministeri Hyssälä totesi, konventin loppuasiakirjaanhan tuli Ranskan vaatimuksesta kirjaus siitä, että edellytetään yksimielisyysvaatimusta kulttuuri- ja audiovisuaalisia palveluita koskien, mikäli tämä kauppasopimus uhkaisi yhteisön kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta. Tämä oli helposti hyväksyttävissä eri maiden kesken, koska näitä asioita, kieli- ja kulttuurikysymyksiä, pidettiin tärkeinä. Mutta tältä osin tehtiin siis jo poikkeava myönnytys yhteiseen kauppapolitiikkaan.

Mutta vielä tähän keskusteluun siitä, että nyt yhtäkkiä tapahtuisi jotain dramaattista, niin se ei kyllä pidä paikkaansa, koska tällä hetkellä julkiset palvelut ovat palvelukauppaa säätelevän Wto:n kauppasopimuksen Gatsin ulkopuolella. Se, mitkä julkiset palvelut ovat Gatsin ulkopuolella, on sopimuksen mukaan sen osapuolten itsensä määriteltävissä. Mitä sitten Suomi on tehnyt? Suomi on suhteessa Gats-sopimukseen pidättäytynyt tekemästä sosiaali-, terveys-, koulutus- ja kulttuuripalveluja koskevia sitoumuksia, koska me pidämme niitä Suomessa keskeisiltä osiltaan julkisten palvelujen näkökulmasta tärkeinä ja kansallisesti päätettävinä.

Ed. Kiljunen sanoi täällä aivan oikein, että kyse on nyt EU:n päätöksentekokäytännöstä itse asiassa. Se mitä Gatsissa tehdään, tehdään ihan eri foorumeilla, ja nyt on kysymys EU:n päätöksentekojärjestelmästä, miten siihen suhtaudutaan. Hallituksen yksimielinen kanta on kirjattu ponsilauselmaan, jossa todetaan, että valtioneuvosto pitää välttämättömänä, että sopimusmääräykset turvaavat julkisia peruspalveluja, kuten koulutus-, kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyspalveluja, koskevan päätöksenteon säilymisen kansallisella tasolla. Eli täällä tämä huoli, mikä eduskunnassakin on tullut esille, on hallituksen taholta tänne yhdessä kirjattu. (Puhemies koputtaa) Se, mitä eduskunta itse haluaa vielä tähän lisätä, on nyt sitten eduskunnan käsissä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Vielä tähän kynnyskysymyskeskusteluun. Eilen ilmaisin asian siten, että selonteossa on neuvotteluvara määritelty ja ehdollistettu. Selonteossa on kaikkien kohtien osalta menetelty näin ja osassa kysymyksiä on tehty selvät ehdot. Ennen muutahan tätä kynnyskysymyskeskustelua on käyty kesän aikana presidentinviran kohdalla. Minusta siinä meidän kannattaa olla konventin jälkeen itsellemme avoimia ja rehellisiä, että näemme, mikä sen hyväksyttävyyden aste koko Euroopassa on. Sen tähden minusta järkevin taktiikka on ehdollistaminen, joka näkyy hyvin tässäkin kokouksessa. Tässä samassa kokouksessa kokoomus, joka on tiukimmin tai viimeiseen asti vaatinut tämän vastustamista, kuitenkin esitti ne ehdot, joilla se voitaisiin rajattuna hyväksyä. Tässä ollaan itse asiassa erittäin lähellä kokoomuksen kannan kanssa. On todennäköisesti näiden ehtojen määrittämisestä kyse.

Kauppapolitiikan osalla asia on vaikea ja tulkinnanvarainen. Siihen eduskunnan on hyvä käyttää erittäin paljon aikaa ja perusteellisesti arvioida tämä myös verraten Nizzan sopimukseen, sen muotoiluihin ja etsiä myös omalta osaltaan ratkaisua. Hallitushan ei esitä tässä artiklan muotoilua ja muutosesityksiä, vaan esittää sen tavoitteen, minkä sopimuksen on tältä osin täytettävä. Minusta kauppapolitiikan kohdalla pääperusteen ja päälogiikan täytyy olla, kuten kauppapolitiikkaa koskevassa artiklassakin todetaan, että ministerineuvoston ja komission tehtävänä on huolehtia, että neuvotellut sopimukset ovat unionin politiikkojen ja sisäisten sääntöjen mukaisia. Siitä logiikasta pidetään kiinni, että jos unionilla ei ole sisäistä toimivaltaa julkisten palvelujen kohdalla, niin ei sillä voi olla myöskään ulkoista toimivaltaa neuvotella niistä, tämän varmistamisesta tässä sopimuksessa. Edelleen konventin esityksen 217 artiklan 5. kohta toteaa: "Tällä artiklalla annetun, kauppapolitiikan alaan kuuluvan toimivallan käyttäminen ei vaikuta unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon eikä merkitse jäsenvaltioiden lakien tai asetusten yhdenmukaistamista siltä osin kuin tällainen yhdenmukaistaminen ei ole perustuslain mukaan mahdollista." Tästäkin tulee kytkentä tähän sisäiseen toimivaltaan, mutta näiden varmistusten, täsmennysten, selvennysten, tarkennusten osalta en pane pahakseni, jos eduskunta esittää artiklavaihtoehtojakin.

Mitä muiden kanssa on neuvoteltu? Neuvottelut ovat käynnissä. Prahassa oli virkamiestason laaja neuvottelu, ulkoministeri on parhaillaan neuvotteluissa. Itse tällä viikolla tapaan kaikkien Baltian maiden ja Puolan pääministerit. Me haemme liittolaisia, emme välttämättä blokkia sisään. On varmasti kysymyksiä, joissa liittolaisrintamasta ei tule kaikilta osiltaan yhteistä, mutta haemme liittolaisia, kartoitamme, missä kysymyksissä yhteinen kanta on saavutettavissa, ja tässäkin vaiheessa on oltava tietysti neuvotteluvaraa tämän liittolaispolitiikan onnistumiseksi. Uskon, että tulemme saamaan tukea tai muut ovat saamassa meiltä tukea. Emme me ole kaikessa tässä kritiikissämme yksin. Me voimme tukea myös monien muiden maiden vaatimuksia.

Ed. Katainen kysyi rakenneyhteistyöstä. On hyvä nähdä se, että koko nimike rakenneyhteistyö on tiivistetyn yhteistyön rinnalle tuotu uusi yhteistyön muoto, jolla halutaan poiketa juuri tiivistetyn yhteistyön muodosta, vaikkei poikkeamia ole tässä konventin esityksessä täsmälleen määritelty. Mutta uskoakseni, jos rakenneyhteistyötä edistetään, se johtaa siihen, että vähemmän kuin kolmannes jäsenmaista voisi perustaa rakenneyhteistyön ja että se ei olisi ainakaan sen mukaan tulevien jäsenten osalta avoin järjestelmä, vaan sillä olisi suljettuja piirteitä. Siksi itse asiassa ed. Kataisen arvio siitä, että jos tulisi 12—13 jäsenmaata rakenneyhteistyöhön, silloinhan se voitaisiin hyvin toteuttaa tiivistetyn yhteistyön muodossa. Mutta palataan siihen aiheeseen, kun neuvottelut ovat edenneet.

Tämän osaltahan on nähtävissä myös, että konventin esityksessä on viitattu pöytäkirjaan, pöytäkirjaan, jolla rakenneyhteistyö perustettaisiin. Konventti ei esitä sitä pöytäkirjaa, ei siinä määriteltäviä kriteerejä, mitä ovat nämä vaativat sotilaalliset tai korkeat sotilaalliset voimavarat. Niitä kriteerejä ei ole esitetty eikä ole myöskään esitetty sitä, mihin tätä rakenneyhteistyötä voitaisiin käyttää, minkälaiseen sotilaalliseen toimintaan. Aika näyttää, missä vaiheessa tällainen pöytäkirja sitten tulee jostakin esitykseen, jos on tullakseen, mutta konventti sitä ei ole esittänyt ja sen tähden sen sisältöön myöskään ei ole voitu kantaa ottaa.

Kesällä otin kantaa kysymykseen siitä, kuinka hyvin perinteinen käsite, liittoutumattomuus, sopii tähän yhteisvastuulausekkeeseen. Olen edelleen samaa mieltä, että sotilaallisen liittoutumattomuuden käsitettä on vaikea käyttää yhteisvastuulausekkeen kohdalla, vaikka siinä on viittaus myös sotilaalliseen toimintaan. Hallituksen esityksessähän Suomi olisi yhtymässä tähän yhteisvastuulausekkeeseen, jossa viime kädessä luonnonkatastrofeihin tai terrorismin vastaiseen työhön voitaisiin käyttää myös sotilaallisia voimavaroja. Halusin tämän kesällä nostaa esille, koska tässä ehkä meidän perinteiseen politiikkaamme nähden selkeästikin otetaan uusi linjaus.

Ed. Hemmilä kysyi, miten suhtaudutaan yhteen näistä julistuksista. He antavat suhtautua juuri niin kuin siinä on sanottu. Jos kahden vuoden kuluessa neljä viidesosaa jäsenmaista on ratifioinut sopimuksen mutta yhdellä tai kahdella on vaikeuksia ratifioida, niin Eurooppa-neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen, ei muuta. Eurooppa-neuvosto ei siinä tilanteessa voi muuta tehdä kuin käsitellä. Se on poliittista käsittelyä, eikä kannata ennakoidakaan, mitä sellaisessa tilanteessa tapahtuu. Ellei sopimusta ole jokaisessa jäsenmaassa ratifioitu, silloin uusi sopimus ei astu voimaan. Näitä tilanteitahan on nähty ennenkin, kun joillakin mailla on vaikeuksia ratifioida, niin sitten on etsitty ratkaisua ja sovellutusta.

Lopuksi ed. Ojalan arvio Eurooppa-neuvoston toiminnasta. Hallitus on täsmälleen samaa mieltä. Jos Eurooppa-neuvosto saa instituution luonteen, sitä tulee koskea normaalit instituutiota koskevat menettelytavat. Sen toimivallan pitää olla aika tarkkarajaista, ja sen toiminta pitää myös pystyä saattamaan Euroopan unionin tuomioistuimen valvontaan. Nämä vaatimukset on myös tässä hallituksen selonteossa esitetty.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Mari Kiviniemen pitämän keskustan ryhmäpuheenvuoron osalta voin todeta, että se piti sisällään pääosan niistä keskeisistä lähtökohdista, jotka itsekin näen tärkeinä, mutta haluan puuttua tässä omassa puheenvuorossani pariin kolmeen EU:n tulevaisuuden kannalta tärkeään näkökulmaan. Ensimmäinen niistä liittyy unionin legitimiteettiin kansalaisten silmissä, toinen taloudelliseen ohjaukseen ja kolmas toimielimiin.

Perustuslaillinen sopimus kehittää EU:ta sekä jäsenvaltioiden että kansalaisten yhteisönä. Unionin legitimiteetin kannalta ongelmallisempi asia on tämä jälkimmäinen, miten kansalaiset kokevat sen, että EU:ta todella kehitetään kansalaisten yhteisönä. EU:kin voi ansaita olemassaolonsa vain saamalla oikeutuksensa kansalaisten silmissä. Taloudellisista tarpeista lähtenyt integraatio on usein lähtökohtaisesti aliarvioinut tätä näkökulmaa. Nyt olemme kuitenkin tulossa vaiheeseen, jossa unionin legitimiteetin vahvistaminen kansalaisten silmissä on tulevaisuuden kannalta ehkä kaikkein keskeisin kysymys. Unioni tarvitsee vahvistuakseen entistäkin enemmän taloudellisen ja poliittisen eliitin lisäksi tavallisten kansalaisten tuen. Minusta on arvostettavaa, että meidän konventin edustajamme ovat tässä keskustelussa olleet jo aktiivisia, mutta kiistatta tulee sellainen tunne, että kun ei ole ollut tilaisuudessa paneutua puoltatoista vuotta konventin kautta tähän asiakirjan valmisteluun, niin kärsiikö tässä sanoa tavallisena kansanedustajana juuri mitään. Se kompetenssivaatimus, joka liittyy siis näin moni-ilmeisen ja monisäikeisen asian hallintaan, on minusta aikamoinen haaste jo meille kansanedustajille, saatikka mitä se merkitsee tavallisille kansalaisille.

Minusta ed. Jaakonsaari oman puheenvuoronsa alussa nosti aika olennaisen kysymyksen: Mikä on Euroopan idea? Mikä on todella se missio, joka ymmärretään? Hän vertasi vanhuutta ja lapsuutta, hahmotti sitä, mitenkä tämä vaihe voisi avata sen uuden innostuneen lapsuuden. Minä tähän luon vähän pessimistisemmän kuvan. Sain vuosi sitten keväällä olla Berliinissä Saksan teknologiaministeriön vieraana, nähdä heidän yhden tulevaisuuskoosteensa, jossa oli mielenkiintoinen ihan oma piirroskuvansa, jossa kuvattiin Eurooppaa 2030. Siinä oli kuva museosta, jossa dinosaurusten ja mammuttien rinnalla oli kuva lapsesta. Siis mitä todella merkitsee tämä globaali kilpailuympäristö, jossa harmaantunut Eurooppa yrittää näillä hallinnon järjestelmillä luoda riittävää perustaa omalle toiminnalleen?

Ehkä liian vähälle arviolle on jäänyt yksi keskeinen tekijä legitimiteetin kannalta, ja se on nimenomaan yhteisten eurooppalaisten arvojen etsintä. Yhteisten arvojen löytyessä myös legitimiteetti on todennäköisesti kunnossa. Ehdotuksesta perustuslailliseksi sopimukseksi toisessa artiklassa unioniarvoiksi listataan ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Lisäksi mainitaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuullisuus ja syrjintävastaisuus. Kaikki mainitut arvot ovat hyviä tavoitteita. Unionin tavoitteista löytyy kuitenkin siis yllättäviäkin puutteita. Arvojen tai tavoitteiden joukossa ei ole mainittuna esimerkiksi uskonnonvapautta, vaikka Eurooppa koki vain 60 vuotta sitten etnisuskonnollisen puhdistuksen. Koko EU:n historian lähtökohdan ja perusarvon voi nähdä nousseen tuolloisten tapahtumien uusiutumisen estämisestä. Unioni ei ole nykyisinkään uskonnollisesti yhtenäinen. Kristinusko on yhä jakautunut eri kirkkokuntiin. Vaikka tämä ei nykyisin olekaan kaikkein potentiaalisin ristiriitojen lähde, meidän on kyettävä näkemään myös islamin nousu Euroopassa.

Juuri uskontoihin liittyvien konfliktien ehkäisemiseksi Euroopan yhtenä perusarvona tulisi olla uskonnonvapaus. Suvaitsevaisuus ei nimittäin ilmaise muuta kuin suhtautumista asioihin. Uskonnonvapaus sen sijaan antaa yksilölle subjektiivisen oikeuden harjoittaa omaa uskoaan. Uskonto on jokaisen yhteisön vahva voimavara. Unionin arvot herättävät myös kysymyksen siitä, voidaanko yhteiset arvot ja sitä myötä legitimiteetti saavuttaa ylhäältä alaspäin. Miten unionin tasolla on käytännössä mahdollista käydä arvokeskustelua niin, että se tukisi aitoa kansalaissitoutumista eikä vain ylätason näkemystä?

Arvoisa puhemies! Jätän tässä puheenvuorossa kaksi tärkeää asiaa käsittelemättä. Tämä aika näyttää kulkevan. Palaan ehkä myöhemmin tässä keskustelussa vielä näihin jo edellä olleisiin asioihin, taloudelliseen ohjaukseen ja toimielinkysymyksiin.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vastauspuheenvuorotyyppisesti reagoin kolmeen täällä aikaisemmin käytettyyn puheenvuoroon.

Ensinnäkin ed. Siimes omassa ryhmäpuheenvuorossaan toi esille sen, että Lipposen hallitus oli tehnyt kohtalokkaan virheen arvioidessaan konventin työtä. Täytyy, arvoisa puhemies, kyllä kysyä ihan avoimesti konventin jäsenenä sitä, kuinka on mahdollista, että silloinen ministeri Siimes, Lipposen hallituksen ministeri Siimes, ei aikoinaan informoinut meitä tästä samasta asiasta, josta hän nyt moittii hallitusta. Se olisi ollut suureksi avuksi silloisille konventin jäsenille ja konventin työlle. Nyt tästä jää valitettavasti tällaisen jälkiviisauden maku, joka ei minusta tämän keskustelun laatua paranna.

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila totesi sen, että konventti ylitti mandaattinsa tehdessään yhden perustuslakiluonnosesityksen hallitustenväliselle konferenssille. Tosiasiassahan, ed. Uotila, konventti ei ylittänyt mandaattiaan, koska mandaattina oli tuottaa mieluiten yksimielinen, yhtenäinen esitys — mikä tietenkin siinä oli olennaista — tai tarvittaessa vaihtoehtoisia esityksiä.

Konventin ensimmäinen kokous 28. helmikuuta 2002 alkoi Valéry Giscard d’Estaingin puheenvuorolla, jossa hän sai konventisteilta yhden kerran aplodit. Hän sai ne aplodit siinä kohdassa, kun hän kysyi: Eikö niin, että meillä kaikilla on riittävästi kunnianhimoa sen suhteen, että me pyrimme tuottamaan täältä yhden yhtenäisen esityksen? Sille me aplodeerasimme. Miksi? Siksi, ettei kyse ollut vain Giscard d’Estaingin kunnianhimosta suhteessa tähän työhön, mihin me ryhdyimme, vaan se oli meidän kaikkien kunnianhimo. Me kaikki halusimme tuottaa sellaisen asiakirjan, joka mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman pitkälle avittaisi ja auttaisi hallitustenvälistä konferenssia eteenpäin, ja sitä kunnianhimoa me nyt sitten olemme ikään kuin läpikäyneet, ja sen tuloksena on tämä Euroopan unionin perustuslakiehdotus. Me emme ylittäneet mandaattiamme. Me täytimme sen ehkä tiukemminkin kuin oli tavallaan toivottu.

Arvoisa puhemies! Kolmas kommentti puheenvuoroihin liittyy ed. Vilénin puheenvuoroon, kun hän puhui taas konventin viimeisestä yöstä, heinäkuusta, 9. päivä heinäkuuta 2003, mitä sinä yönä tapahtui. Hänen mukaansa sinä yönä tapahtui se, että suuret maat vielä kerran olivat iltalypsyllä ja jyräsivät pienet ja veivät omaa tahtoansa lävitse. Minä haluan tuon yön tapahtumista sen verran kertoa, kun olin aktiivisesti läsnä niissä tapahtumissa pienen maan edustajana, että siinä ei tapahtunut pelkästään sitä, että lopputulemassa huomioitiin eräiden suurten maiden tahto, erityisesti Ranskan tahto, vaan yksi olennainen muutos. Valéry Giscard d’Estaing esitellessään silloin viimeisenä päivänä yön tapahtumia kääntyi meidän puoleemme ja katsoi suoraan silmiin Suomen edustajia ja kertoi, että he myöskin tekivät keskeisen korjauksen suhteessa aikaisempiin esityksiin, mitä puheenjohtajistossa oli, ottaen huomioon eräiden täällä runsaasti puheenvuoroja käyttäneiden edustajien kantoja. Hän katsoi suoraan silmiin. Kyse oli tästä puolustusulottuvuudesta, jossa viimeisen yön rutistuksissa sinne otettiin Suomen kanta, Suomen tiukka kanta siitä, että jos tätä niin sanottua puolustusydintä ollaan rakentamassa — käytän nyt yksinkertaistettua termiä — jos tätä puolustusydintä ollaan rakentamassa, siinä noudatetaan tiivistetyn yhteistyön yleisiä periaatteita, ja ne näkyvät siellä kolmannen osan tekstissä nyt täysin selkeänä konventin ja konventin puheenjohtajiston kannassa. Tässä on ongelma nyt kieltämättä jatkokäsittelyssä siltä osin, että ykkösosaan me emme enää voineet konventissa heinäkuussa puuttua ja tämä tiivistetyn yhteistyön yleiskriteerien käyttö ei näy siellä ykkösosassa. Siinä suhteessa nämä tekstit ovat ristiriitaisia toisiinsa nähden.

Arvoisa puhemies! Kun hvk:ssa asioita joudutaan käsittelemään, niin juuri tämän kaltaiset seikat ovat itsestäänselvästi sellaisia, jotka siellä joudutaan avaamaan. Vaikka Valéry Giscard d’Estaing esiintyykin tällä hetkellä sillä tavalla, että mahdollisuuksien mukaan konventin esitys pitäisi hvk:ssa hyväksyä ilman muutoksia, hän itsekin tietää, että tämä ei ole todellinen tilanne sen vuoksi, että siellä on näitä sisäisiä ristiriitaisuuksia, jotka johtuvat siitä, että poliittinen tahto muotoutui konventin työskentelyn kuluessa, ja johtuen jopa siitä, että konventti itsekin esitti, että tämä on pakko avata hvk:ssa sen vuoksi, että neljänteen osaan lisättiin viimeisen yön tunteina myöskin nämä symbolit ja konventti itse esitti toivomuksen hvk:lle, että nämä siirrettäisiin luontevaan paikkaan ykkösosassa. Eli konventti itse pyytää myöskin hvk:ta avaamaan tältä osin sopimusta ja se on itsestäänselvyys.

Kun Giscard puhuu siitä, että mahdollisimman niukasti avattaisiin tätä sopimusta, hänen ajatuksensa tietysti on siinä, että otettaisiin niin pitkälle kuin on mahdollista huomioon se pitkä työ, mikä puolentoista vuoden aikana on tehty.

Arvoisa puhemies! Minun näkemykseni on, että kun me vuoden päästä katsomme tätä Euroopan unionin perustuslakia ja kun se on täällä myöskin eduskunnan ratifiointiprosessin läpi käynyt, me tulemme hämmästymään yhtä seikkaa ja alleviivaan sitä seikkaa. Me tulemme hämmästymään sitä, kuinka pitkälle se perustuslaki, joka silloin ratifioidaan, muistuttaa sitä tulosta, minkä konventti tuotti. Miksi näin? Ei siksi, ja alleviivaan sitä, ei siksi, että suuret jälleen kerran jyräisivät pienet, eikä siksi, että on vaikea avata ikään kuin jo neuvoteltua kokonaispakettia, kuten ulkoministeri Fischer asian ilmaisi, vaan siksi, ja haluan sen selkeästi sanoa, että valtaosaltaan se kokonaisuus, joka on synnytetty konventin tuloksena, on huomattavan myönteinen kaikkien jäsenmaiden kannalta ja myöskin unionin kannalta kokonaisuudessaan. Ne keskeiset tavoitteet, jotka Laekenissa asetettiin konventille perussopimusten yksinkertaistamisesta, demokratisoinnista ja unionin päätöksenteon tehostamisesta, kaikki nämä kolme kriteeriä toteutuvat tässä konventin esityksessä.

Konventin esitys myöskin kattaa kaikkien, voisiko sanoa, ristikkäisten paineiden minimilistan. Tässähän on usein puhuttu siitä, että tässä on kolme suurta toimijaa, jotka Giscard tavallaan omassa toiminnassaan otti huomioon, Ranska, Englanti, Saksa, ja jokainen näistä suurista oli omalla erityisellä agendallaan liikkeellä. Saksan agenda oli selvä, maksimi-integraatio yhteisömenettelyllä, niin pitkälle kuin mahdollista yhteisellä päätösmenettelyllä. Ranskan linja oli toinen, mahdollisimman pitkä integraatio, mutta nimenomaan hallitustenvälistä mekanismia kehittämällä, ja Englannin linja oli kolmas, minimi-integraatio hallitustenvälisiä menetelmiä kehittämällä. Tästä syntyi se tietty lopputulema, joka painottaa hallitustenvälisyyttä, mutta myöskin integraatiota vie eteenpäin. Tässä tilanteessa jokainen maa saa jotakin, koska siellä nelikentän alakulmassa, minimi-integraatiossa, mutta yhteisellä päätösmenettelyllä, yhteisömenetelmällä, ei ole yhtään toimijaa. (Puhemies koputtaa) Kaikki ovat tässä nelikentässä muualla, jolloin jokainen osatekijä tässä on jotain saanut.

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole nyt sitten tilaisuutta puheenvuoron rajoitusten vuoksi edetä itse asiassa niihin konkreettisiin saavutuksiin ja myöskin kriittisiin pisteisiin. Ilmeisesti joudun varaamaan toisen puheenvuoron.

Jere Lahti /kok:

Herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Tekemämme EU-ratkaisut ovat olleet pitkälti talouspoliittisia tähän saakka. Jäsenyytemme ja euro vahvistivat suomalaisten yritysten kilpailukykyä merkittävästi niin sisämarkkinoilla kuin kansainvälisestikin. Kilpailukykymme edelleenkehittäminen on erityisen tärkeää tässä tilanteessa. Varsinkin kotimaisten rakenteiden kriittinen arviointi ja päättäväinen uudistaminen vain takaavat sen, että yrityksemme menestyvät myöskin jatkossa.

EU-ratkaisussamme on aina ollut myöskin turvallisuuspoliittinen pohjavire. Tämä korostuu entisestään, kun unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tehostetaan. Myös unionin puolustus- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö on tiivistymässä. Suomen ei pidä laiminlyödä näiden politiikkalohkojen kehittämistä, vaan siihen sisältyvät haasteet edellyttävät osaltamme edelleen vahvaa mukanaoloa ja panostamista. Selonteossa rakenneyhteistyötä kohtaan esitetyt varaukset ovat paikallaan. Poikkeaminen tavanomaisesta tiiviimmän yhteistyön määräyksistä ei ole suotavaa. Kaiken kaikkiaan kehitys, jossa joukko jäsenmaita muodostaa EU:n nimissä toimivan suljetun ytimen vaativampia kriisinhallintatehtäviä varten, heikentäisi koko unionin uskottavuutta.

Suomen hallitukset ovat taistelleet ja niiden on syytä jatkossakin taistella yhteisömenetelmän puolesta. Tavoitteena on oltava avoin, samalla tiivis ja toimiva tasavertaisuuden pohjalta kehittyvä unioni. Ei voi olla hyväksyttävää, että unionin päätöksentekorakennetta tai toimintamuotoja kehitettäisiin suuntaan, joka toisi jäsenvaltioiden väliset kokoerot tai poliittisen valta-asetelman korostuneesti esille, sillä olisimme tässä tilanteessa tavallaan kaikki nimellisesti tasa-arvoisia, mutta eräät jäsenvaltiot olisivat vielä tasa-arvoisempia.

Uusi tilanne edellyttää Suomelta nopeammin reagoivaa ja päämäärätietoisempaa toimintaa etujemme puolustamisessa. Esimerkkejä eriarvoistuvasta unionista on ollut useita. Lukuisat yhteiset päätökset ovat menettäneet merkitystään. Esimerkiksi Saksan ja Ranskan niskoittelevat asenteet vakaus- ja kasvusopimusten suhteen ovat tällaisia. Nämä häiriökäyttäytymiset koituvat välillisinä kustannuksina kaikkien maksettavaksi. Ratkaisu tähän ongelmaan ei piile uusissa tulkintasäännöissä, vaan sovitusta kiinni pitämisestä. Itse tulevaisuuskonventtia asetettaessa todettiin yksiselitteisesti, että yhteisymmärryksessäkin syntyvä päätösasiakirja on vain suositus hallitustenväliselle konferenssille. Suomella ei siis ole vain oikeus vaan myöskin velvollisuus tuoda esille tulevaisuuskonventin ehdotukseen sisältyvät puutteet ja esittää korjattavaksi sen sisältämät epäjohdonmukaisuudet. Tämä on erityisen tärkeää myös siksi, että konventtimenetelmä on vakiintumassa valmisteluvälineeksi sopimuksen tarkistamisessa tulevaisuudessa. Tämänkertaisesta konventista muotovirheineen ei saa tulla esimerkkiä siitä, miten on mahdollista sulkea pienet jäsenmaat yhteisestä eurooppalaisesta päätöksenteosta.

Hallituksen ei tule kainostella muutosehdotusten kanssa, vaan sen on toimittava määrätietoisesti tasapainoisemman kokonaisuuden puolesta. Erityisen tärkeää tämä on siksi, että nykyisen uudistustyön on tarkoitus lopettaa unionin toimintaa pitkään vaikeuttaneet remontit. Joudumme siis elämään ratkaisujen kanssa pitkään.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ja hallituksen tavoitteet hvk:n suhteen näyttävät olevan pitkälle yhteneväiset. Kansallinen etumme vaatii äänivaltaisen komission jäsenen säilyttämistä kullakin jäsenmaalla. Kokoomus on ryhmäpuheenvuorossaan esittänyt syyt, miksi Eurooppa-neuvostolle ei pidä nimittää pysyvää puheenjohtajaa eli presidenttiä.

Hyvin keskeinen kysymys unionin tulevaisuuden kannalta on se, miten ministerineuvoston puheenjohtajuusjärjestelmä uudistetaan ja miten uusi järjestelmä viedään kaikille työskenteleville tasoille. Valtaa on siis jaossa. Selonteossaan hallitus on syystäkin tarttunut sopimusmääräysten epätarkkuuteen, joskin myös sen omat tavoitteet tässä kysymyksessä ovat jääneet epäselviksi.

Hallitustenvälisen konferenssin vähittäisvaatimuksena voidaan sanoa olevan sen, että jäsenvaltioiden ehdoton tasavertaisuus ministerineuvoston puheenjohtajuusjärjestelmän osalta kirjataan sopimukseen Euroopan perustuslaista ilman nykyehdotuksen sisältämiä epäselviä viittauksia.

Arvoisa puhemies! Konventin esitys on monessa suhteessa erinomainen. Ennen kaikkea sopimus- ja pykäläviidakkoa on selkeytetty ja yksinkertaistettu. Monista aiemmin kiistaa herättäneistä tarpeellisista uudistuksista on vihdoin päästy aitoon yhteisymmärrykseen. Konventin ehdotus on perustuslailliseksi sopimukseksi luja pohjaltaan ja mahdollistaa unionin vahvistumisen, kunhan eräät siihen sisältyvät vinoumat korjataan ja epäselvyydet täsmennetään.

Lähtökohdat ovat siis näillä näkymillä hyvät, mutta on pidettävä mielessä, että mikään asia ei koskaan pysy pitkään paikallaan, vaan liikkuu aina johonkin suuntaan. Tässä suhteessa on erityisen tärkeää, että seuraamme ja hallituksen kautta valvomme EU:n kehityksen suuntaa ja varmistamme, että se on aina etujemme mukainen.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on pakko ed. Kiljuselle todeta eräs asia, kun entinen ministeri Siimes ei ole paikalla. Ed. Kiljunen kritisoi, miksi ed. Siimes nyt esittää kritiikkiä, miksei ministeriaikana. Hän kyllä esitti sitä myös ministeriaikana silloin, kun todettiin tavallaan, että nyt konventin luonne on muuttunut, mutta häntähän syytettiin muistaakseni populismista silloin. Elikkä häntä ei kyllä valitettavasti hallituksen sisällä silloin kuultu. Aina voidaan tietysti kysyä, olisiko hänen pitänyt vieläkin näyttävämmin nostaa kritiikkinsä esille, mutta hän kritisoi kyllä silloin.

Toinen asia, joka nousi esille täällä ed. Uotilan ja ed. Kiljusen välisessä keskustelussa, oli se, ylittikö konventti toimivaltansa. Minusta ei voi ehkä sanoa näin, että ylitti. Mutta se, mitä tapahtui konventin tai valmistelukunnan työn alkuvaiheissa, oli tietenkin se, että konventti laajensi hyvin yllättäen omaa toimialuettaan niistä tehtävistä, mitä Laekenin kokouksessa oli konventille annettu. Elikkä tämä on tietysti hyvä pitää mielessä, kun keskustelemme esimerkiksi juuri niistä ristiriitaisuuksista ja epäselvyyksistä, jotka liittyvät puolustusytimen, jos käytämme tätä sanontaa, luomiseen ja rakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty pitkään keskustelua Eurooppa-neuvostosta. Haluan vielä muutaman sanan siitä sanoa. Nimittäin kyllä itse pidän sitä valitettavana, että nyt ollaan päätymässä siihen tilanteeseen, että Eurooppa-neuvostosta ollaan luomassa aika vahvaa uutta toimielintä. Jos mietimme historiaa taaksepäin, tiedämme, että jokainen puheenjohtajamaa on pitänyt kunnia-asianaan tuottaa suuren joukon yksityiskohtaisempaa valmistelua ohjaavia päätelmiä. Niille on kuitenkin ollut ominaista se, että ainakaan kaikilta osin nämä puheenjohtajapäätelmät eivät ole perustuneet huolelliseen valmisteluun ja vaihtoehtojen harkintaan.

Mutta jos nyt tulee tällainen erillinen ulkopuolinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, joka aika pitkälle varmasti pystyy myöskin nämä agendat luomaan Eurooppa-neuvostolle, niin on aivan selvää, että kyllä myöskin meidän oman eduskuntamme mahdollisuudet seurata asioiden käsittelyä ja päätelmien muotoutumista, puhumattakaan siitä, miten voisimme ohjeistaa Suomen edustajia ennakolta, ovat heikommat kuin muun EU:n toiminnan osalta ja lainsäädännön osalta.

Pääministeri Vanhanen jo totesi, että huoli tässä on yhteinen myös hallituksella ja että pelisääntöjä Eurooppa-neuvoston osalta pitää selkeyttää. Mutta kun nyt täällä niin paljon niitä Eurooppa-neuvosto-keskusteluja on käyty, niin kuitenkin aika ylimalkaisilla maininnoilla tässä perustuslaillisessa sopimuksessa ollaan luomassa selvästi uutta toimielintä, ja kun niin paljon on puhuttu toimielinten välisestä tasapainosta, pelkään, että tämä tasapaino järkkyy entisestään.

Ulkoministeri Tuomioja esitteli täällä eilen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaa, ja haluaisin sitä ainakin kommentoida siltä osin, että on hyvä muistaa, että kansalliset intressit, esimerkiksi erilainen näkökulma suhtautumisessa Yhdysvaltain maailmanpolitiikkaa koskeviin hankkeisiin ja mikseipä myös kansallisten vaalien eriaikaisuus, tuovat varmaan jatkossakin ongelmia yhteisen näkökulman löytymiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Irak-tapahtumathan ovat tietenkin olleet ehkä nyt se huonoin ja pahin esimerkki tästä erimielisyydestä ja siitä, että yhteistä kantaa ei ole ollut löydettävissä, enkä usko, että EU:n laajeneminen ainakaan vähentää näitä haasteita ja vaikeuksia, joita tulee olemaan, enkä myöskään usko, että EU:n ulkoministeri sinällänsä näitä ongelmia tulee poistamaan.

Joka tapauksessa, kuten täällä vasemmistoliiton puheenvuorossa todettiin, tässä perustuslaillisessa sopimusluonnoksessa kuitenkin otetaan erittäin hyvät arvot ja tavoitteet EU:n toiminnan osalta — rauhan edistäminen ja YK:n järjestelmän puitteissa toimiminen — tavoitteeksi, mutta kuten sanottu, vasta ajan myötä ratkeaa, kuinka tullaan toimimaan.

Se, mikä minua hämmästytti, on, että on jäänyt niin vähälle huomiolle esimerkiksi täällä keskustelussa — ja ihmettelen myös, että konventissa se on mennyt lävitse — tämän puolustusmateriaali-, tutkimus- ja voimavaraviraston perustaminen. Hallituksen selonteossa kyllä todetaan, tänne on kirjattu nimenomaan — siis hyvin erikoista, perustuslailliseen sopimukseen kirjoitetaan — että jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan. Tämähän on tavallaan tällainen pysyvä tavoite, joka asetetaan perustuslailliseen sopimukseen, elikkä jatkuva asevarustelun kasvattamistavoite. Ihme, että tämä on jäänyt niin vähälle huomiolle ja että tämä on konventissa mennyt lävitse. Hallitus toteaa omalta osaltaan täällä, että "Perustuslaillisen sopimuksen luonteeseen ei kuitenkaan sovi, että siinä samanaikaisesti asetettaisiin tavoitteeksi sotilaallisten voimavarojen lisääminen".

Tämä on niin lievä ilmaisu, että minun täytyy sanoa, että minua suorastaan hävettää, ettei ole rohkeammin uskallettu ottaa tähän kantaa: "ei sovi". Kun katsotaan perustuslakiluonnosta, ei minkään muun sektorin osalta aseteta näin kunnianhimoista tavoitetta, ei lisätä työllisyyttä, ei aseteta selkeästi jatkuvaa tavoitetta, että kasvatetaan esimerkiksi sosiaaliturvaa tai mitä tahansa vastaavaa. Mitään muuta näin konkreettista yksittäistä tavoitetta ei ole asetettu kuin nimenomaan näiden sotilaallisten voimavarojen osalta on tehty. Minusta tämä on pahaenteistä, ja toivon, että tähän saadaan muutoksia.

Arvoisa puhemies! Ihan muutaman sanan olisin halunnut sanoa myöskin vielä siitä, että nyt, kun tullaan purkamaan tämä pilarijako, joka koski oikeus- ja sisäasioita, niin on minusta muistettava, että liikutaan alueella, jossa varovaisuus ja maltti ovat paikallaan. Jos ajatellaan vaikka perhelainsäädäntöä tai rikoslainsäädäntöä, niin minun mielestäni ainakin olisi oltava hyvin tarkkana edelleenkin ja pidettävä ne kansallisessa harkinnassa ja pitäisi tyytyä näiltä osin vain minimaaliseen harmonisointiin. Tämän me olemme voineet havaita jo aikaisemmassa käsittelyssä, että meillä on kuitenkin niin pitkään muotoutuneita historiallisia, kulttuurisia eroja olemassa, että mitään äkkinäisiä, nopeita liikkeitä näiden osalta ei pitäisi tehdä.

Arvoisa puhemies! Nyt joudun keskeyttämään puheenvuoroni, koska olen jo ylittänyt jo aikani.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Ojala viittasi siihen, että konventti olisi laajentanut tehtäväänsä. Itse asiassa hyvin selkeästi Laekenissa todettiin se, että konventti laatii päätösasiakirjan, jossa voi olla joko eri vaihtoehtoja, jolloin kunkin kohdalla mainitaan, missä määrin niitä kannatettiin, tai suosituksia, jos on päästy yhteisymmärrykseen. Konventti, kuten jo kuvasin, alusta alkaen tähtäsi siihen, että päästään yhteisymmärrykseen, ja silloin jo oli tiedossa eli vuosi sitten keväällä, että konventti pyrkii yhtenäiseen perustuslakiesitykseen.

Laekenissa todellisuudessa tehtiin siinä suhteessa kylläkin virhearvio, että ei tajuttu sitä, että puheenjohtajistossa olisi syytä olla oman maan edustajan, ja se näkyi jo välittömästi silloin joulukuussa 2001, tämä ongelmanasettelu.

Sen sijaan kun viittasitte puolustukseen, konventti on esittänyt eräille muillekin osa-alueille selkeitä tavoitteita. Muun muassa 3 artiklassa, kun tavoitteista puhutaan, täystyöllisyys on asetettu tavoitteeksi, mutta kieltämättä, kieltämättä tämä kysymys asteittain paranevista sotilaallisista voimavaroista oli pitkän syvällisen keskustelun kohteena puolustustyöryhmässä konventissa joulukuussa 2002 ja sitten myöhemminkin tästä keskusteltiin pitkään. Tulkinnaksi jäi — kerron sen tulkinnan, koska monet eivät pitäneet tästä — että tällä ei tarkoiteta välttämättä sotilaallisten voimavarojen määrällistä kasvattamista. Se voi tarkoittaa yhtä lailla laadullista parantamista, sitä kautta voimavarojen tehostamista. (Puhemies koputtaa) Tämä nyt sitten jääköön tulkinnaksi tässäkin ilmaan.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Tähän samaan asiaan, johon ed. Kiljunen jo kiinnitti huomiota, vastauksena ed. Outi Ojalan puheenvuoroon: Tämä asiakohta pääsääntöisesti käsittelee puolustusmateriaaliyhteistyötä, johon Suomi on suhtautunut positiivisesti. On totta, että ilmaisu, jota tässä ed. Ojala kritisoi ja joka koskee sotilaallisten voimavarojen lisäämistä, ei todellakaan ole luonteeltaan semmoinen, että se hyvin sopisi tähän perustuslailliseen sopimukseen.

Tässä varmaan kuitenkin on taustalla se keskustelu, jota käytiin tietynlaisista yhteisen puolustuksen konvergenssikriteereistä analogisesti tähän yhteiseen valuuttaan ja valuuttaunioniin nähden, ja minusta tämä on vähän tämmöinen jäänne siitä keskustelusta, vaikka mitään muuta osuutta siitä ei oikeastaan ole jäljellä, niin että ehkä tämäkin kuuluu niihin asioihin, jotka pitäisi nyt tämmöisinä teknisinä korjauksina linjata pois tästä jatkokäsittelyn aikana.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionille tehdään nyt samoin kuin alokkaan asennolle, sitä ei ainoastaan hieman rukata vaan laitetaan alusta pitäen uusiksi. Kuten hallituksen selonteossakin todetaan, kysymys ei ole vain olemassa olevien perussopimusten tarkistamisesta, vaan kokonaan uuden, voimassaolevan perussopimukset kumoavan ja korvaavan perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisestä. Vielä ennen pääministeriaikaansa pääministeri Vanhanen katsoi kyseessä olevan niin merkittävä uudistus, että se on syytä alistaa kansanäänestykselle. Nyt sekä pääministeri että koko valtioneuvosto pyrkivät selittämään, ettei näin olisikaan.

Selonteon mukaan unionin perusluonne ei käsitteillä olevan perustuslaillisen sopimuksen myötä muutu. Tämä on saivartelua. Jo osa toimivalta- saati toimielinmuutoksista on niin oleellisia, että kansanäänestys on ilman muuta paikallaan. Ehkä tätäkin merkityksellisempää on perustuslakiin liittyvä symbolinen ulottuvuus. On myös muistettava, ettei meidän perustuslaissamme ole selkeitä säännöksiä suvereniteetin luovuttamisesta. Demokratia ei ole tarkoituksenmukaisuuskysymys, vaan nimenomaan yhteiskuntajärjestyksemme perusperiaate. Eivät ainoastaan sopimuksen vastustajat vaadi kansanäänestystä siinä toivossa, että ei-puoli voittaisi. Minä ainakin tulisin kampanjoimaan aktiivisesti sopimuksen hyväksymisen puolesta. Pidän perustuslaillista sopimusta voittopuolisesti onnistuneena ja tulen hyväksymään välttämättömät kompromissit osana suurempaa kokonaisuutta.

Pidän hieman epärealistisina kokoomuksen suunnalta tulleita vaatimuksia torjua kategorisesti EU-presidentti. Vaikka idea on huono, lienee selvää, ettei tässä vaiheessa enää kaikkea voi saada. Se, mikä kuitenkin jää valtioneuvoston selonteossa epäselväksi, on hallituksen strategia ja prioriteetit. Onko niin, että tarkoitus on luopua kaikesta muusta paitsi omasta komissaarista ja sitten luovutaan siitäkin?

Arvoisa puhemies! Jonkinlainen luovutus jo näyttää ehkä tapahtuneen hyvinvointipalvelujen suojalausekkeiden osalta kauppapolitiikassa. Kuten monet asiantuntijat Suomessa ovat todenneet, vetoaminen lainsäädännön yhdenmukaistamiskieltoon ei auta, kun Wto-sopimukset eivät nimenomaan yhdenmukaista lainsäädäntöä kiellon tarkoittamalla tavalla. Tämän ministeri Hyssäläkin tänään totesi, pääministeri tosin näytti tulkinneen hieman toisin, puhumattakaan ministeri Lehtomäestä. En osaa edes referoida kaikkia versioita, mitä tämän päivän aikana tästä on tullut. Hallitukselta tulleet viestit tässä asiassa ovat siis olleet vähintäänkin epäselviä jo jonkin aikaa.

Toukokuun alussa Erkki Tuomioja totesi täysistunnossa, että konventin tulosten tulee kauppapolitiikan osalta noudattaa Nizzan sopimusta, jossa suojalausekkeet olivat yksiselitteisiä. Kuitenkaan hallituksen konventtiedustaja ei missään vaiheessa allekirjoittanut suojalausekkeita koskevia muutosesityksiä eivätkä ne myöskään päätyneet konventin lopulliseen esitykseen. Kesäkuun alussa ministeri Tuomioja jälleen vahvisti vastauksenaan minun ja ed. Sinnemäen jättämään kirjalliseen kysymykseen, ettei Suomen linja ole Nizzan jälkeen muuttunut. Julkisuudessa ministeri Lehtomäki on puolestaan puolustanut konventin esitystä. Eilisessä esittelypuheessaan ministeri Tuomioja korosti, että hallitus pitää välttämättömänä, että sopimusmääräykset turvaavat julkisia peruspalveluja koskevan päätöksenteon säilymisen kansallisella tasolla. Itse hvk-selonteossa todetaan, että hyvinvointipalvelujen kansallinen päätöksenteko tulisi kirjata sopimukseen selvemmin.

Tätä voi pitää Nizzan aikaista linjausta ja eduskunnan voimassa olevaa kantaa väljempänä. Muistuttaisin, ettei kysymys ole mistään näpertelystä. Kuten tämän päivän debatissakin totesin, esimerkiksi sillä, että Gats-sopimukseen viitaten jouduttaisiin avaamaan tutkinnonanto-oikeus myös maksullisille opinahjoille, olisi kauaskantoiset seuraukset koulutukselliselle tasa-arvolle. Toivon todella, että tämä ei olisi niitä kysymyksiä, joista hallitus olisi valmis luistamaan heti hvk:n alkumetreillä.

Arvoisa puhemies! Tervehdin ilolla sopimusluonnoksen demokratiaa vahvistavia elementtejä kuten toissijaisuusperiaatteen tarkempaa seurantaa, laajennettua asiakirjajulkisuutta ja mahdollisuutta eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen. Toivottavasti konventin osallistuvaa ja suoraa demokratiaa koskevat aatokset suodattuvat myös Suomeen ja voimme ottaa oppia ottamalla kotimaassakin käyttöön kansalaisaloitteen. Hallituksen kansalaisten osallistumista koskevaa politiikkaohjelmaa on kritisoitu siitä, että se on vain tekosyy puoluetuen nostolle. Näyttäkää, että kriitikot ovat väärässä!

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin vielä tiedustella hallituksen perusteluita sille, miksi Suomi vastustaa sitä, että jäsenvaltioiden tulisi asettaa kolme komissaariehdokasta. Kun aikoinaan Euroopan unioniin liityttiin, yksi kyllä-puolen perusteluista oli suomalaisen tasa-arvoajattelun vienti eteläiseen Eurooppaan. Kuitenkin juuri useamman ehdokkaan nimittämisvelvoite on tae sille, että komission kokoonpano on mahdollisimman heterogeeninen. Muutoin käy helposti niin, että joka maasta ehdokkaana on kuusikymppinen demariäijä. Ei sillä, monet demariäijät ovat todella sympaattisia ja älykkäitä, esimerkiksi te, ed. Kiljunen. Ja ministeri Korkeaojalle toteaisin, että myös monet keskustalaiset miehet ovat erittäin ihania. Siis pointti on se, eikö suomalaisen politiikan eliitistä muka löytyisi kolmea pätevää komissaariehdokasta. Varmasti löytyy.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ed. Meriläinen omassa puheenvuorossaan nosti esille, ikään kuin hallitus olisi antanut kauppapoliittisten artikloiden kohdalla jo valmiiksi jotenkin periksi. Minusta tämä tulkinta on käsittämätön ottaen huomioon, että näissä ponsissa selvästi sanotaan, että valtioneuvosto pitää välttämättömänä päätöksenteon säilymistä kansallisella tasolla. Sopimusluonnoksen tekstiä on selvennettävä. Me olemme hyvin selkeästi sanoneet ne tavoitteet, mitä me pidämme tärkeänä tässä hallitustenvälisessä konferenssissa, joten tämä ajatus ja tulkinta siitä, että me olisimme jotenkin ikään kuin luopuneet tältä osin, on kyllä hyvin ennenaikainen ja mielestäni väärä. Oma lukunsa on tietenkin sitten tämä toinen keskustelunaihe, mihin jokin asia mahdollisesti kenties jonakin päivänä johtaa tai on johtamatta.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Nyt niin monessa puheenvuorossa on tänään tullut esiin se, että ollaan huolissaan näistä julkisista peruspalveluista ja niiden luisumisesta kansainvälisen kauppapolitiikan kautta pois kansallisesta päätösvallasta. Ehdottaisin, että hallitus teettäisi tästä jonkinlaisen vaikutusarvion. Uskon, että sosiaali- ja terveysministeriöllä ja opetusministeriöllä vähintäänkin olisi virkamiesresurssit tehdä tämmöinen. Saataisiin julkiseen keskusteluun semmoinen aineisto, johon sitten voitaisiin viitata ja josta voitaisiin keskustella, koska varmaa on, niin kuin täällä ovat eräät sanoneet, muun muassa ed. Sarkomaa, että tämä juttu alkaa nyt elää vähän omaa elämäänsä, ja olisi kuitenkin hyvä tietää, mitä oikeasti näistä eri vaihtoehdoista seuraa Suomen mahdollisuudelle säätää itse siitä, missä määrin julkiset peruspalvelut ovat kansainvälisen kaupan piirissä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Yritän rautalangalla sanoa sen, miten asia konventissa nähdään. Ensinnäkin tilanne on sen kaltainen, että unioni ei ole Wto:ssa palvelujen kaupasta neuvoteltaessa ottanut esille julkisia palveluja. Tämä on unionin yksiselitteinen lähtökohta. Kysymys on unionin kompetenssista. Mitä Nizzassa sovittiin? Nizzassa sovittiin siitä, että palvelujen kauppa voidaan ottaa osaksi yhteistä kauppapolitiikkaa, mutta siinä on oleellinen ero, että yhteisessä kauppapolitiikassa päätöksenteko on määräenemmistöllä, mutta kun palvelujen kauppa otetaan osaksi yhteistä kauppapolitiikkaa, siinä käytetään yksimielisyyttä. Sen lisäksi oli kolmas kriteeri: Niin sanottuun jaettuun toimivaltaan jätettiin kulttuuri- ja audiovisuaaliset palvelut, henkisen omaisuuden kauppa ja julkiset palvelut terveydenhuollossa ja koulutuksessa.

Mitä konventti teki tämän jälkeen? Konventti lähti siitä liikkeelle, että mahdollisuuksien mukaan kaikki asiat, jotka ovat Wto:ssa kauppapoliittisissa neuvotteluissa, tulisivat yhteisen kauppapolitiikan alle. Sillä pyrittiin selkeyttämään järjestelmää. Yhteisessä kauppapolitiikassa tehdään päätökset määräenemmistöllä. Sinne tuli lisäpassus, hyvin oleellinen lisäpassus, joka tapauksessa poikkeama, joka silloin viimeisenä yönä neuvoteltiin, että tietyissä asioissa kuitenkin edellytetään yksimielistä päätöksentekoa, ja nämä ovat kulttuuri- ja audiovisuaaliset palvelut, henkisen omaisuuden kauppa (Puhemies koputtaa) ja sellaiset palvelut, jotka edellyttävät ihmisten liikkumista rajojen ylitse. (Puhemies koputtaa) Sieltä jäivät pois nämä julkiset palvelut, mutta siellä on kieltämättä epäselvä kohta, jossa todetaan, että sellaisissa asioissa, jotka sisämarkkinasäädösten osalta ovat (Puhemies koputtaa) harmonisointikiellon piirissä ja jotka edellyttävät yksimielisyyttä, ei voida kauppapolitiikassa myöskään vaatia (Puhemies koputtaa) määräenemmistöpäätöksentekoa. Tässä on epäselvä tulkinta ja tietenkin tämä tulkintaristiriita (Puhemies koputtaa) täytyy selvittää hvk:ssa.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ed. Meriläinen kiinnitti huomiota komission jäsenten ehdollepanoon. Syy, miksi hallitus on päätynyt siihen, että tällaista useamman ehdokkaan menetelmää ei kannateta, on, että kun on yksi ehdokas, se tarkoittaa sitä, että silloin jäsenmaalla on suvereeni oikeus itse päättää komissaariehdokkaastaan. Se on omiaan tietysti myöskin vahvistamaan komissaarin roolia, jota on tässä haluttu korostaa.

Mitä tulee sitten kansanäänestykseen, siinä ehkä nyt olisi syytä edetä sillä tavalla, että katsotaan, mikä on hvk:n lopputulos. Sen jälkeen joudutaan arvioimaan muun muassa sitä, onko hvk:n lopputuloksen kansalliseen lainsäädäntöön soveltaminen ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Se on aika tärkeä arviointiperuste sille, olisiko syytä kansanäänestys järjestää. Ellei hvk:n lopputulos ole ristiriidassa perustuslakimme kanssa, (Puhemies koputtaa) ei ole perusteltua myöskään (Puhemies koputtaa) kansanäänestyksen järjestäminen missään tapauksessa.

Henrik Lax /r:

Herr talman! Det är lätt för mig att omfatta regeringens linjedragningar och prioriteringar inför regeringskonferensen och jag hoppas att regeringen skall ha framgång när den driver på sina förslag till förbättringar av de förslag som framtidskonventet har lagt fram.

EU, sådan unionen är idag, är resultatet av ändlösa kompromisser under ett femtiotal år. Visst är de ändringar i grundfördraget som nu föreslagits och som måste fås till stånd viktiga för Finland, för övriga medlemsländer och för hela unionen, men fullt så dramatiska som man ibland i debatten gör gällande blir de knappast heller under den nu förestående regeringskonferensen som också blir resultatet av ytterligare kompromisser.

Som professor Henrik Meinander skriver i dagens nummer av Hufvudstadsbladet innebär unionens utvidgning österut betydligt större förändringar för EU:s medlemsländer än det nya grundfördraget som nu skall fås till stånd. Det kan vara bra att anlägga ett perspektiv av det här slaget på de här förändringarna.

Många har här i debatten, bland annat ledamöterna Kiviniemi, Jaakonsaari och Karjula, dryftat unionens legitimitet i medborgarnas ögon. Också jag delar deras oro för att EU upplevs som alltför avlägset för medborgarna. Det är en stor utmaning, inte bara för regeringen utan också för oss här i riksdagen, att på ett levande sätt klargöra för Finlands folk vad unionen verkligen är och varför vi behöver en stark europeisk union och varför unionen behöver ett aktivt engagemang från Finlands sida, också från medborgarnas.

Min önskan och min förhoppning är att riksdagens utskott i samband med behandlingen av regeringens redogörelse skall utnyttja tillfället till att skapa en bra grund för en bred förståelse för unionens betydelse för vårt folk. Såväl framtidskonventets förslag som regeringens redogörelse innehåller viktiga element som medborgarna bör få vetskap om och kunna ta till sig. Jag vill särskilt fästa uppmärksamheten vid tre aspekter som bör lyftas fram och ges ett konkret och levande innehåll.

För det första, varför finns EU till och vilka är målen med unionens verksamhet, och vilka är de värderingar som skall styra unionens agerande? Till denna samma grupp av frågor hör också EU-medborgarnas grundläggande rättigheter och kompetensfördelningen mellan unionen och medlemsländerna. Allt klart utlagt i framtidskonventets förslag, men ett förslag som kräver kött på benen så att medborgarna skall orka engagera sig.

En annan oerhört viktig fråga, som jag tycker att utskottet skall lyfta fram, är varför det är så viktigt att unionens roll och ställning som aktör på det internationella planet stärks. Bland annat erfarenheterna av krigshandlingarna och de mänskliga tragedierna i Balkan efter Jugoslaviens sönderfall är en påminnelse om hur viktigt det är att EU har en effektiv krishanteringsförmåga. Också efter Sovjetunionens sönderfall har det uppstått stater med svåra inre problem, stater som, om det vill sig illa, kan rubba stabiliteten i Europa. Av bland annat de här orsakerna är det viktigt att regeringskonferensen inte äventyrar möjligheterna att utveckla EU:s krishanteringssamarbete med Nato och arbetsfördelningen mellan EU och Nato i olika tänkbara konfliktsituationer.

En tredje aspekt som jag vill betona är den, att också efter regeringskonferensen kommer det enskilda medlemslandet att vara den viktigaste aktören, den viktigaste påverkaren inom unionen. Den förenkling och den större överskådlighet av beslutsreglerna som nu bereds innebär att Finland som unionsmedlem också i forsättningen kommer att ha goda möjligheter att slå vakt om sina vitala intressen. Bäst lyckas det här så klart om också Finlands folk aktivt fås med att framföra sina uppfattningar, utöva påtryckning, inte bara på det egna landets beslutsfattare utan också på andra beslutsfattare inom den europeiska unionen.

Talman! Oppositionens krav på en del hårda formuleringar inför regeringskonferensen kan ju tänkas låta lockande. I slutändan får emellertid också riksdagen lov att göra en helhetsutvärdering av de förhandlingsresultat som regeringskonferensen utmynnar i, precis det som regeringen utgår ifrån i sin redogörelse.

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että valiokuntakäsittelyssä eduskunta tarttuisi tilaisuuteen avata kansalaisille elävä kuva ensinnäkin siitä, millaiseksi ollaan nyt kehittämässä Euroopan unionia, ja toiseksi siitä, miksi Suomi tarvitsee kansainvälisesti vahvaa Euroopan unionia, ja kolmanneksi myös siitä, että Suomella myös uuden, selkeämmän ja havainnollisemman päätöksentekojärjestelmän puitteissa on hyvät mahdollisuudet edistää ja puolustaa elintärkeitä etujaan unionissa. EU:n tärkeimpänä vaikuttajana myös nyt kaavailtujen muutosten jälkeen säilyy yksittäinen unionin jäsenmaa. Parhaiten tietysti Suomi voi tässä pärjätä saamalla kansalaisensa aktiivisesti mukaan painostamaan omaa ja muita maita edustavia päätöksentekijöitä unionissa.

Yhdyn muun muassa edustajien Kiviniemi, Jaakonsaari ja Karjula huoleen siitä, että unioni kansalaisten keskuudessa koetaan kovin etäiseksi. Eduskunnalla on hyvä paikka nyt korjata tätä. Toivotan hallitukselle menestystä, kun se ajaa selontekoon kirjaamiaan tavoitteita.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Unionin laajentuminen tuo mukanaan kaksi suurta haastetta: uusien jäsenmaiden yhteiskunnallisen ja taloudellisen vakauttamisen ja toisaalta kaikkien jäsenmaiden tasa-arvoisen kohtelun turvaamisen unionissa. Käsiteltävänä olevan perussopimuksen tulisi siis antaa pohja lähes 30 erilaisen valtion tasavertaiselle kohtelulle. Suurimmat paineet kohdistuvat tällöin juuri unionin päätöksentekojärjestelmään. Päätöksentekojärjestelmä käytännössä osoittaa, jäävätkö perussopimuksessa määritellyt unionin arvot, muun muassa tasa-arvo, kansanvalta, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuullisuus, vain kauniin liturgian tasolle. Ikävä kyllä, käsiteltävänä oleva ehdotus hallinnon ja päätöksentekojärjestelmän osilta heikentää jäsenmaiden välistä tasavertaisuutta. Tämä puolestaan heijastuu kansalaisten kokemaan luottamukseen EU:ta kohtaan. Ilman kansalaisten antamaa hyväksyntää EU ajautuu luottamuskriisiin, joka uhkaa sen perusteita.

Näiden institutionaalisten vinoutumien torjumiseksi Suomen tulee etsiä liittolaisia hvk:ssa, liittolaisia muun muassa ehdotetun EU-presidentin torjumiseksi. Presidentti eli ehdotettu Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja tulee kasvattamaan väistämättä itselleen asioita valmistelevan esikunnan ja joutuu todennäköisesti jonkinlaiseen valtataisteluun ulkoministerin ja komission puheenjohtajan kanssa. Suurten maiden asema näyttää edelleen korostuvan ehdotetun mallin mukaisen määräenemmistöäänivallan perusteella. Presidentin sijasta ulkoministeristäkin tulee jo tarpeeksi mittavilla valtuuksilla toimiva unionin yhteinen edustaja suhteessa kolmansiin osapuoliin.

Toivon, että EU:n ulkoministeristä voisi tulla myös merkittävä rauhan ja liennytyksen ruumiillistuma maailman eri kriisipesäkkeisiin, kuten YK:n pääsihteerin laita tänä päivänä on. EU:n antama kehitysapu ja toisaalta eurooppalaisten valtioiden antama painoarvo toisivat ulkoministerille mahdollisuuden toimia eri osapuolten välillä rauhanneuvottelijana. Suomen ehdottomuuksia tulee olla se, että aloiteoikeuden omaavassa komissiossa on jokaisella jäsenmaalla oltava oma äänivaltainen komissaari. Tämähän on täällä tullut jo monella suulla sanottua.

Yhtenä harvoista tämän ehdotuksen avoimuutta lisäävistä kohdista voi pitää sitä, että ministerineuvoston lainsäädäntökokoukset ovat vastaisuudessa avoimia yleisölle. Niinpä erillisen lainsäädäntöneuvoston perustamista voi pitää turhana ja Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston lainsäädäntötyötä aliarvioivana.

Suomen ajama linja hyvinvointipalveluiden, kuten sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden, säilyttämiseksi kansallisessa päätöksenteossa edellyttää, ettei kauppapolitiikan erityisesti Wto:ta koskevaa toimivaltaa voida jatkossakaan muuttaa määräenemmistöpäätöksillä. Tätä toimivaltaa koskevan EU-lainsäädännön muutosten tulee edellyttää jatkossakin yksimielisyyttä.

Yhtenä Suomen painopisteenä tulisi olla hvk:ssa yhteisen talouspolitiikan sääntöjen noudattamisen vaaliminen. Euroalueen talouspolitiikka ei ole uskottavaa, mikäli suuret jäsenmaat vuosi toisensa jälkeen eivät noudata budjettialijäämien kriteereitä. Muistaakseni ihan tässä näinä päivinä oli Ranskan budjettialijäämä, joka oli 4 prosentin tietämillä, lehdissä. Alueen talouspoliittista vakauttamista on mahdotonta tehdä ilman sääntöjen noudattamista.

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Tuomioja toi eilisessä puheessaan esille puheenjohtajamaan Italian halun viedä suurimmat erimielisyydet suoraan valtion ja hallitusten päämiestasolle. Yhtenä sellaisena asiana tullee olemaan kristillisten arvojen maininta yhtenä Euroopan innoittajana ja edelleen perinteeseen vaikuttavana tekijänä. Mielestäni tekstikohta toteutuessaan olisi eletyn historian tunnustamista eikä sinällänsä sido nykyistä EU:ta minkään uskonnon taakse. On muistettava, että Euroopan kulttuuriperintöön ovat jättäneet jälkensä niin juutalaiset, islamilaiset kuin kristillisetkin elementit, jopa alkuperäiskansojen luonnonuskonnot. Kristillisen perinteen arvojen mainitseminen erillisenä on kuitenkin puolustettavissa samalla, kun viitataan humanististen perintöjen arvoon. Humanismi on uskoa sekin. Se on uskoa ihmiseen. Eurooppa olisi erilainen maanosa, jos vain ihminen olisi kaiken mitta ilman kristillisille arvoille perustuvaa moraalia ja etiikkaa. Suomen neuvottelijoiden tulee hvk:ssa tukea perussopimuksen johdanto-osan tekstimuotoilua, jolla tunnustetaan kristillisyyden vaikutus eurooppalaisten perintöjen arvoon, ja toisaalta vaatia unionin kirjattavien arvojen joukkoon uskonnonvapaus, joka taas vastaa unionin nykyisyyttä.

Arvoisa puhemies! Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osuus on sopimuksessa keskeistä. EU:n yhteinen turvallisuus on parhaimmillaan rauhan takaamista keskinäisen yhteistyön ja hyvinvoinnin lisäämisen kautta. Siihen voi kuulua siviilikriisinhallintaa, rauhan turvaamista ja jälleenrakennusta myös unionin ulkopuolella kansainvälisen yhteisön pyynnöstä ja osallistuvien maiden parlamenttien suostumuksella, mutta minkäänlaiseen kilpavarusteluun ja maailmanpoliisiksi ryhtyvään sotilasliittoon ei tule pyrkiä. Suomi antaa liian avoimen valtakirjan EU:lle sitoutuessaan sopimustekstin mukaisesti asteittain parantamaan sotilaallisia voimavaroja. No, täällähän kerrottiin, että kysymys tämän tulkinnan kohdalla on siitä, että parannetaan laatua. Hirtehisesti voisi tietysti kysyä, onko paremmin tappavien aseiden kehittäminen sitten tätä laadullista parannusta.

Suomen on hvk:ssa oltava voimakkaasti ajamassa jäsenmaiden erilaisen aktiivisuuden pysyvästi sallivaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, jossa keskitytään ennen kaikkea rauhan turvaamiseen, humanitaariseen apuun ja siviilikriisinhallintaan. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevassa päätöksenteossa on vastaisuudessakin säilytettävä yksimielisyys. Painava syy yksimielisyyden vaatimiselle on niin sanottu Nato-klausuuli. Siinä sopimusehdotuksen kohdassa todetaan unionin politiikassa kunnioitettavan niitä velvoitteita, joita osalla jäsenvaltioista on Natossa, ja unionin politiikan olevan sopusoinnussa tuossa yhteydessä määriteltävän yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kanssa. Perussopimuksessa siis myönnetään, että keskeinen toimija EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa tuleekin EU:n ulkopuolelta. Tämä on mielestäni ristiriidassa hallitusohjelmassakin selkeästi sanotun Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden kanssa.

Arvoisa puhemies! Kuten olemme täällä kuulleet monien edustajien suulla, Suomella on oltava ehdottomuuksia hvk:ssa, emmekä hae vain hyväksyttävää kokonaisratkaisua. Tämähän oli pääministerin eilinen kysymys. Ehdottomuudet, joita me kristillisdemokraatit ajamme, mahdollistaisivat sotilaallisesti liittoutumattoman pohjoismaisen hyvinvointivaltion tasavertaisen kohtelun eurooppalaisessa erilaisuudessaan yhdistyneessä perheessä.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin muutama sana ehkä niistä syistä. Yritän etsiä niitä syitä, miksi tällainen uudistusprosessi on juuri tällä hetkellä välttämätön ja tarpeen. Tietysti ensimmäinen syy on se, että EU laajenee. Alun perin koko päätöksentekorakenne on rakennettu kuuden jäsenvaltion talousyhteisölle. Nyt alamme lähestyä 25—30:tä ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta myöskin varsinkin Maastrichtin sopimuksen jälkeiset kansanäänestykset monissa maissa ja osin myöskin unionin kasvanut poliittinen luonne ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana toki lisänneet myöskin vaatimuksia koko tämän rakenteen uudistamiseksi ja toisaalta myöskin EU:n poliittisen vastuullisuuden vahvistamiseksi.

Eihän tässä nyt sinänsä historian saatossa ole mitään kummallista. 1957 solmittiin Rooman sopimus, ja tuosta tavallaan sitten Euroopan yhdentymisen historia alkoi EC:n perustamisella. Tuotakin sopimusta on uudistettu kymmenkunta kertaa sen jälkeen, puhumattakaan siitä, mitä sitten 1987 yhtenäisasiakirja pohjusti sisämarkkinoita ja käynnisti toden teolla sitten myöskin määräenemmistön käytön päätöksenteossa. Sitten tultiin Maastrichtin sopimukseen, joka loi sitten pohjan Euroopan talous- ja rahaliitolle ja käynnisti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelun.

Tässä on tavallaan, herra puhemies, hyvin semmoinen looginen osa tätä pitkää kaarta ja yhteisön kehittymistä tavallaan ajan haasteiden mukaisella tavalla.

Minusta tästä on nyt tehtävissä muutama aika selkeäkin johtopäätös. Minusta on selvää, että tämä perustuslaillinen sopimus ei muuta EU:ta liittovaltioksi, vaan sen kehittämistä jatketaan yhteisömetodin eli vahvoihin EU-instituutioihin nojaavan yhteisen päätöksenteon varassa. Minusta tämä on peruslähtökohta, jonka valossa täytyy tarkastella myöskin tavallaan niitä yksittäisiä kohtia, joista tänään täällä on paljon keskusteltu. On ihan selvää, että yhteiskuntapolitiikka on tavallaan juuri sitä talouspolitiikkaa, sitä unionin ruisleipää, sitä lainsäädäntöä, jossa komission asema säilyy vahvana ja jossa määräenemmistön käyttöalaa laajennetaan. Toisaalta erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa hallitustenvälisyys vahvistuu ulkoministerin ja Euroopan neuvoston puheenjohtajan — jos nyt halutaan presidentti-nimeä siinä sanoa, sanottakoon — näiden virkojen perustamisen myötä.

Tätä sopii myöskin vähän problematisoida. Lopputuloksen arviointi ei ole välttämättä helppoa eikä yksinkertaista. Jos presidentin ja ulkoministerin virkojen perustaminen vahvistaa toisaalta unionin strategista johtamista näillä aloilla, se vahvistaa kokonaisuutena tietysti sen myötä unionin toimintaa ja siten vahvistaa myöskin yhteisöllisyyttä. Tässä on yksi peruste, miksi itse näen näiden tehtävien olemassaolon sellaisena, että konventin lopputulos voidaan tältä osin myöskin hyväksyä.

Puhemies! Suomen kannalta tietysti on selvää, että EU:ta tulisi kehittää yhteisten instituutioiden varassa mutta ei liittovaltioksi. Tässä on vissi ero. Näin ollen yhteistä päätöksentekoa tulee vahvistaa, jotta EU:lla on toimintakykyä löytää ratkaisuja myöskin kaikkiin mittaviin yhteiseurooppalaisiin ongelmiin, ja se takaa parhaiten myös pienten maiden vaikutusvallan, ilman muuta paremmin kuin liittovaltio tai välitön hallitustenvälisyys.

Paras mahdollinen EU ei tietenkään ole mikään yhteen kaavaan puristettu keskitetty liittovaltio, mutta ei tietenkään myöskään varpusparvi itsenäisiä ja itsepäisiä valtioita, joilla kaikilla on oma politiikkansa. Hyvä vertaus on puhua vaikkapa jonkinlaisesta yhteisestä urheilujoukkueesta, joka antaa samalla tilaa yksilöille, lahjakkuudelle, mutta jonka peruslähtökohta on tavoitella tietenkin hyvää joukkuetta ja sen kautta tehtäviä yhteisiä maaleja. (Ed. Elo: Niin kuin Pariisissa viime viikolla!) — Niin, siellä ei oikein löytynyt tilaa näille yksilösuorituksille riittävästi, ainakaan Suomelta.

Hyvin suuri avainkysymys Suomelle on se, säilyykö jokaisella jäsenmaalla oikeus nimetä komissaari. Tämä on todellakin sellainen peruskysymys ja kynnyskysymys, josta minusta Suomen täytyy hyvin määrätietoisesti hvk-prosessin nyt alkaessa todella pitää kiinni. Suomen kannattaa keskittää voimat siihen, että kaikille jäsenvaltioille todella turvataan oikeus omaan komissaariin myös vuoden 2009 jälkeen. Tässä on kyse sekä komission hyväksyttävyydestä että pienten valtioiden tasavertaisista oikeuksista. Suomen kannalta, niin kuin sanoin, on hyvä näin puoltaa ulkoministerin viran perustamista ja pyrkiä, jos kerran EU-presidentti tulee sillä nimikkeellä, tekemään siitä paras mahdollinen toimija Euroopan unionille.

Puhemies! Vaikka tietysti nämä institutionaaliset kysymykset ovat tärkeitä EU:n tulevaisuudelle, tietysti on vielä tärkeämpää paitsi niiden toiminta kokonaisuutena, näiden työnjaon toimivuus ja tuloksellisuus, koko ajan muistaa se, että emme ole luomassa lisää byrokratiaa vaan mieluummin sellaisia rakenteita, joilla EU:n byrokratiaa vähennetään ja niin, että asetellaan byrokratiapalaset sillä tavalla uuteen asentoon, että se ei ole estämässä sitä kaikkein tärkeintä, EU:n keskeisintä tavoitetta tulla maailman kilpailukykyisimmäksi maanosaksi. Tässä on se todellinen toiminnallinen haaste, ei nämä instituutiouudistukset, vaan niiden täytyy johtaa siihen toiminnalliseen kykyyn toimia esimerkiksi talouspolitiikan alueella olennaisesti paremmin, olennaisesti luoda kilpailukykyisempi talous kuin se tänä päivänä maanosavertailussa on. Sen takia on selvää, että näiden rakenteiden uudistamisen täytyy palvella sisällöllisiä tavoitteita ja sen kautta tulla avoimemmaksi, lähemmäksi kansalaisia ja tarjota hallituksille todellista roolia ja vaikutusvaltaa myöskin EU:n puitteissa.

Tässä mielessä, herra puhemies, ed. Liisa Jaakonsaaren pohdinta eurooppalaisesta ideasta oli tänään mainio, ja totta kai, niin kuin hän sanoi, unelmahan on pitkäjänteinen rauha erilaisten traumaattisten maailmansodan jättämien kokemusten jälkeen. Samaan aikaan on hyvä nähdä, että meillä on monenlaisia erilaisia kehityssuuntia meneillään, on talouden syvempi integraatio, on yhteistyötä kriisinhallinnan suunnalla, mutta samalla ei suinkaan tule toimia niin, että me hylkäisimme paikallisten alueellisten kulttuurien suuren merkityksen. Siinähän se Euroopan idea on, että meillä on maanosa, jossa on satoja kieliä, meillä on pieniä, äärimmäisen vahvoja ja omaleimaisia kulttuureita. Tässä maanosakilpailussa ja globaalissa mielessä Eurooppaa tavallaan vahvempaa toimijaa tässä katsannossa ei löydy, ja se on koko Euroopan vahvuuden ydin ja sen eteen täytyy tehdä kaikki voitava.

Lopuksi, herra puhemies, pari sanaa vielä kansalaisaktivoinnista. Todellakin aikaisemmin jo jossain vastauspuheenvuorossa totesin, että ei pidä nähdä mustavalkoisena — kansanäänestys kyllä tai ei — vaan täytyy hallituksella olla sen verran mielikuvitusta, että pankaa nyt kaikki viisaat miettimään, millä me saamme kansalaiskeskustelun aikaan, vaikka kansanäänestystä ei tulisikaan. Eli mahdollisimman massiivinen tiedotusoperaatio, erilaisia keinoja. Tehdään vaikka Yleisradion kanavilla tietoiskuja, mitä on hvk, mitä siitä seuraa, ja sen kautta yritetään saada media mukaan tähän aktivointiprosessiin, (Puhemies koputtaa) ja hallitus voi tuottaa erilaista materiaalia kotien ja kansalaisten käyttöön ja sen kautta saada aikaan aito kansalaiskeskustelu, ja — herra puhemies, lopuksi — silloin me olemme tavallaan siinä ytimessä, mitä se kansalaisten Eurooppa parhaimmillaan voisi myös tämän hvk-prosessin myötä olla, eikä tehdä sitä kiireellä, vaan käytettäköön aikaa niin kauan kuin hyvä lopputulos vaatii.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ed. Laukkaselle: Jos käy nyt niin, että tuolta hvk:sta ei tule yhtään mitään, ei pilkkuvirheenkään korjausta, niin viisas Suomen kansa vaatii hallitukselta kansanäänestyksen.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensin erääseen sanaan, joka oikeastaan koskee tätä koko selontekoa ja minun mielestäni on paljon suurempi kysymys kuin täällä on esitetty, nimittäin kysymys siitä, mitä me käsittelemme ja mitä hvk käsittelee. Kyllä mielestäni ed. Kiljunen on oikeassa siinä, kun hän sanoo, että me käsittelemme sopimusta Euroopan perustuslaista, me emme käsittele perustuslaillista sopimusta, ja se on enemmän kuin semanttinen ero, se on enemmän kuin vivahde-ero, kun puhutaan perustuslaista tai perustuslaillisesta sopimuksesta. Kun tänään suuressa valiokunnassa hain sitä johtoa siitä, mitä tämä on englanniksi tai ranskaksi, niin se on sama rakennelma eli treaty on the European constitution eli sopimus Euroopan perustuslaista. Niin kuin sanoin, ehkä tätä kannattaa vielä myöskin hallituksen miettiä, miten tulevaisuudessa jatketaan tätä keskustelua.

Puhemies! Mitä tulee varsinaiseen selontekoon, niin kukaan ei oikeastaan antanut minkään näköistä arviota siitä, minkälainen tämä selonteko on. Minun mielestäni se on riittävän laaja, ehkä vähän liiankin laaja, ja se on ehkä vähän liian tekninen, lainsäädäntöön liittyviä teknisiä yksityiskohtia sisältävä. Mutta toisaalta, kun se on riittävän laaja, se sisältää myöskin esimerkiksi poliittisia kannanottoja, jotka antavat meille hyvän pohjan päätöksentekoa varten. Tämähän oli toinen kerta, kun konventtia käytettiin. Niin kuin me muistamme, niin edellisellä vaalikaudella konventtia käytettiin perusoikeuskirjan tekemiseen. En nyt lähde mitään hurraahuutoa konventin puolesta huutamaan, mutta kyllä uskoakseni tämä on erittäin hyvä tapa, ja tätä voidaan varmasti tulevaisuudessakin käyttää.

Mitä tulee puheenjohtajistoon ja erityisesti Ranskan entisen presidentin Valéry Giscard d’Estaingin arvosteluun, niin pidän sitä vähän kohtuuttomana, kun tiedän sen, että konventin aikana tehtiin satoja muutosehdotuksia. Miettikää sitä, että tämä homma ei olisi ollut kenenkään käsissä. Se oli nyt puheenjohtajan ja puheenjohtajiston käsissä. Minun mielestäni, niin kuin täällä on todettu, ilman mitään hymniä voidaan sanoa, että tämä kuitenkin oli kohtuullisen hyvä tulos. Se oli avoin prosessi puolentoista vuoden ajan. Kun tarkoituksena oli yksinkertaistaa sopimuksia, niin voidaan todeta, että siinäkin onnistuttiin. Yli 700 artiklasta päästiin 465 artiklaan, eli kolmannes pystyttiin näitä vähentämään. Näin saattaa tietysti olla, niin kuin ed. Kiljunen totesi päivällä, että konventin tulos saattaa olla myöskin lopullinen tulos. Mutta en silti olisi oikeastaan hyväksymässä Joschka Fischerin varsin tylyä sanontaa täällä Helsingissä, kun hän totesi sen, että tätä ei sitten muuteta tai se, joka lähtee muutoksia haluamaan, myöskin ottaa vastuun siitä, että konsensus uudelta pohjalta saadaan aikaan.

Mitä tulee, puhemies, toimielinten tasapainoon, niin siinähän loppujen lopuksi päästiin aika hyvin eteenpäin. Eli parlamentti, neuvosto, erityisesti Eurooppa-neuvosto ja komissio — tämä toimielinten tasapaino ei järky. Se ei järky ollenkaan siitä, että Eurooppa-neuvosto saa presidentin. Asia, jota ei ole kovinkaan paljon pohdiskeltu, on se, jonka nostin esille suuressa valiokunnassa ja uskon olleen taustalla, niin kuin tohtori Tiilikainen totesi vastauksessaan, eli miettikää puolen miljoonan Maltaa, 750 000 asukkaan Kyprosta, puolentoista miljoonan Viroa, 2 miljoonan Sloveniaa, Latviaa, Liettuaa jne. — pieniä pieniä maita, miten ne hoitaisivat käytännössä puheenjohtajuuden, erityisesti nämä kaikkein pienimmät maat? Uskon, että tämä on ollut aika ratkaisevaa silloin, kun ollaan pyritty tähän ratkaisuun, että Eurooppa-neuvosto eli huippukokous saa oman presidentin.

Palaan vielä ed. Vilénin ehdotukseen. Minun mielestäni pääministeri Vanhanen oli ehkä — hän on diplomaattinen — turhankin diplomaattinen. Minusta se on aika järjetön ajatus, että EU:n presidentti olisi sama henkilö kuin komission puheenjohtaja. Se on ehkä vähän liian pitkälle viety johtopäätös, että eduskunnan puhemies Paavo Lipponen toimisi samanaikaisesti pääministerinä tai tasavallan presidenttinä. (Ed. Laukkanen: Kyllä hän haluaisi varmaan! — Ed. Pulliainen: Ja paljon paljon muutakin!) — Minä en ota ollenkaan kantaa siihen, haluaako vai ei, mutta joka tapauksessa me pystymme kuitenkin sen täällä omalla lainsäädännöllämme estämään.

Mitä tulee yleensäkin vahvaan komissioon, en minä ole kyllä ollenkaan ollut missään vaiheessa vakuuttunut siitä, että vahva komissio on yksinään pienten maitten etu. Niin kuin entinen presidentti eli presidentti Mauno Koivisto totesi, niin kyllä kai tämä hallitustenvälisyys kuitenkin takaa sen, että muun muassa me kansalliset parlamentit pystymme vaikuttamaan. Miettikää, mikä mahdollisuus meillä olisi tälläkin hetkellä vaikuttaa komissioon. Me pystymme kuitenkin omia ministereitämme viikoittain evästämään, kun he lähtevät Brysseliin kokoukseen tai mihin he lähtevätkin, mutta joka tapauksessa tämä evästäminen tapahtuu erinomaisella tavalla Suomen eduskunnan toimesta tänä päivänä. Sen takia en ole oikeastaan ymmärtänyt sitä huolta siitä, että meillä pitäisi olla erityisen vahva komissio. Itse kannatan tätä EU-presidenttiä. On selvä asia, että komissaari pitäisi kaikille maille tulla.

Mitä sitten tulee Euroopan unioniin ja yhteiseen puolustukseen, niin muutama sana siitä. Euroopan unionia on sanottu taloudelliseksi jättiläiseksi, Euroopan unionin bruttokansantuote on 25 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta, mutta samalla on todettu, että EU on poliittinen kääpiö. Se poliittinen kääpiö tulee kyllä siitä, että itse asiassa Euroopan unionilla ei ole ollut kovinkaan yhtenäistä ulkopolitiikkaa, ei kovinkaan yhtenäistä puolustusta. Nyt me olemme ottamassa askelia, me olemme vahvistamassa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Minun mielestäni se on hyvä asia.

Kun pääministeri Vanhanen alkukesästä vähän epäröi sen suhteen, pitäisikö mennä mukaan tähän yhteiseen puolustukseen ja miten, niin muistan perusteluna käytetyn suurin piirtein sitä, että kun ei tiedetä — jos oikein muistan, pääministeri Vanhanen — minkälaiseen puolustukseen mennään. Mutta juuri sen takia Suomen pitää mennä mukaan, että me olemme rakentamassa yhdessä muitten EU-maitten kanssa. Sitä paitsi, niin kuin ulkoministeri Tuomioja eilen totesi, 76 prosenttia suomalaisista kannattaa yhteistä ... (Ed. Pulliainen: Mutta ei tiedä, mitä kannattaa!) — Kyllä minä uskon. Suomalaiset tietävät myöskin sen, että he eivät kannata Natoa, mutta he kannattavat yhteistä puolustusta, eurooppalaista. He kannattavat tätä vanhaa Eurooppaa. (Ed. Pulliainen: Höpö höpö!) — Kyllä. Puhemies, pidän tätä varsin kohtuuttomana, että ed. Pulliainen huutelee höpö höpö tuolta.

Puhemies! Kuitenkin vielä puolustuksesta haluan todeta sen, että siinäkin on eräs tällainen harha, kun on sanottu, että meidän pitää vastustaa suljettua puolustusydintä. Onko se sitten parempi, että tämä suljettu puolustusydin muodostetaan EU:n ulkopuolelle? Minä hyväksyn hallituksen kannan, mutta sitten, jos kuitenkin tämä on syntymässä, minusta on paljon parempi, että se syntyy EU:n sisällä.

Ihan lopuksi näistä hyvinvointipalveluista: Luin elokuun alkupuolella tuolla Ranskassa kursseilla ollessani ranskalaisen komissaarin Pascal Lamyn lausunnon, jossa hän totesi, että tämä pelko on väärinkäsitys. Ranskassa niin kuin Suomessakin on kunnallinen itsehallinto. Kunnat itse päättävät, miten järjestävät sosiaali-, terveys- ja koulupalvelunsa. Niin se on Suomen perustuslain mukaan, ja niin se tulee olemaan. Minä uskon, että tässä on nyt aika paljon taas poliittista pelottelua, jota seuraava puhuja, ed. Huotari, on paljon täällä käyttänyt.

Jari Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, etten kerinnyt vastaamaan ed. Elolle aiemmin, kun hän esitti kysymyksen, mikä kokoomuksen kompromissiesityksen sisältö on. Se lähtee siitä, että Suomi on koko EU-jäsenyyden ajan korostanut yhteisöllisyyden merkitystä, sitä, että meillä on vahva komissio. Meillä ilmeisesti on ja ilmeisesti sosialidemokraattien sisällä on erilaisia käsityksiä tästä asiasta, mutta Suomi on pääsääntöisesti ajanut yhteisöllisyyttä. Me olemme nähneet, että suurin uhka tämän tasapainon muuttumiselle tulee Suomelle olemaan Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja, jolloin logiikka kokoomuksen esityksessä on se, mitä keskusteltiin konventissakin: alennetaan sen puheenjohtajan merkitystä, tehdään hänestä tekninen puheenjohtaja, ja tässä tapauksessa komission puheenjohtaja olisi juuri tämä tekninen henkilö. Ristiriitana, ongelmana, on todellakin se, että toimivaltakysymykset ovat erilaiset, mikä ongelma toistuu myös Euroopan unionin ulkoministerin kohdalla. Mutta me näemme, että keskeisin haaste on juuri se valtatasapainon muutos. Tässä tilanteessa asettamalla komission puheenjohtaja selkeästi siksi henkilöksi, joka tunnustetaan herra tai rouva Euroopaksi, me saavuttaisimme sen keskeisen tavoitteen, mitä Suomi itsellensä on asettanut.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuon arvelun jälkeen nyt kommentoin ed. Elolle tästä Ranskan kunnallisesta systeemistä. Niin kuin ed. Elo varsin hyvin tietää, Ranskassa on noin 36 000 kuntaa. Ja siellä on paljon kuntia, joissa ei ole yhtään ainutta asukasta, että kannattaa pikkusen tarkemmin esittää noita argumentteja.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Aivan niin kuin ed. Pulliainen totesi, tiedän hyvin tarkalleen, meillä oli jopa Ranskan hallinnosta siellä esitelmä. Ranskassa on 36 338 kuntaa. (Ed. Pulliainen: Eikö muisteta hyvin!) — Kyllä, näin on asianlaita. — Ja sellaista kuntaa jossa ei olisi yhtään asukasta, sellaista en kyllä tiedä olevan. (Ed. Pulliainen: Kyllä niitä on!)

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ja nyt tulee ed. Elolle: "Euroopan syrjäkylät ovat jo hiljentyneet ja kirkkojen alttareilla hylätyt jeesukset näkee seurakuntansa menneen, näkee maailmansa kadonneen ja kauas ohitsensa Euroopan edistyneen. Vain vanhukset ovat jääneet pihapoluille astelemaan, kohta vanhoihin hautuumaihin heistä viimeiset siunataan. Silloin on enää korpi ja muistot himmenevät, pihoilla nokkoset kukkii ja pellot metsittyvät."

Eikö ed. Elo muista, mistä tämä on, eli 70-luvun EU:n vastarintalauluista, eli sieltähän ne löytyvät Agit Propin tai Kaisa Korhosen laulamana? Tämä on viesti siitä, miten silloin nostatettiin kansalaiskeskustelua eli silloin puettiin kulttuuriin ja monilla muilla keinoilla kansankielelle ne asiat, mistä haluttiin puhuttavan. Esimerkiksi tässä laulussa aika selkeästi on arvioitu sitä, mitä tapahtuu. Tosin se on ollut sitä uhkailua, mistä ed. Elo puhui, ja en tiedä miten kaukana se sitten todellisuudesta on, kun tuolla Itä-Lapissa kulkee ja Itä-Suomessa kulkee, mutta onhan siellä mukava honkien humista ja susien ja karhujen liikuskella. (Ed. Elo: Olisiko ilman EU:ta?) — Kyllä, kyllä olen sitä mieltä ehdottomasti, että Suomelle on ollut ihan hyväksi, että Suomi liittyi EU:hun, ja olen sanonut, että esimerkiksi Kainuulle oli aivan liian pitkä väli Kekkosesta EU:hun, koska siinä välissä kerkesi tuhoutua paljon asioita.

Mutta ensiksi haluan sanoa kiitokset ministeri Lehtomäelle ja myöskin pääministerille siitä, että he jaksavat olla täällä läsnä, koska tässä on kuitenkin kyse tärkeästä keskustelusta ja kysymys on EU:n tulevaisuudesta, mutta myös samalla meidän tulevaisuudestamme. Palveluista kävimme jos äsken tuossa vilkkaan keskustelun, ja kukaanhan meistä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Se riippuu hyvin paljon siitä, millaiset poliittiset voimasuhteet tulevat olemaan isoissa EU-maissa ja minkälaisen roolin tulevaisuudessa, kymmenen vuoden kuluttua esimerkiksi, Wto tulee saamaan. Sen vuoksi minusta on ihan tärkeää, että nostetaan myöskin ne uhkakuvat esille. Niistä ei saa tulla maailman tärkeimpiä asioita, mutta ne on hyvä tiedostaa, ja olen tyytyväinen siitä, että hallitus on nostanut tämän asian esille. Tätä käsiteltiin eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa viime vuonna muistaakseni, ja siinä yhteydessä tutustuin asiaan tarkkaan. Tietenkin se on muuttunut nyt tämän perustuslakiesityksen myötä vielä tämä tilanne.

Mutta tämän kansalaiskeskustelun luominen on todella vaikeata, ja kun kuuntelee näitä sanoja, joita täällä käytetään, ne ovat niin kaukana siitä todellisuudesta, missä suurin osa kansalaisista elää. Nyt toivoisin, että hallitus tosiaan tekisi tällaisen kansankielisen version siitä, mitä nämä asiat itse asiassa tarkoittavat, ja pitäisi keksiä niitä keinoja, pitäisi pukea nykyajan rap-sanoituksiksi nämä asiat, mitä tässä nyt oikein halutaan, koska ne tuntuvat ainakin nuorisoa kovasti kiinnostavan. Ja sitten kun nuoret ovat meikäläisen keski-ikäisiä, niin silloin nämä asiat ovat todellisuutta, kun nämä instituutiot ovat olleet jo käytännössä.

Olen tyytyväinen siitä, että tämä harvaanasuttujen alueiden erityisasema on myöskin hallituksen selonteossa mukana. Erityisen tärkeää tämä tulee olemaan sen vuoksi, että kun laajentumisen myötä Baltian maat tulevat olemaan kokonaisuudessaan ykköstukialuetta ja näiden tuki-intensiteetti tulee olemaan suhteellisen korkea, niin sinne tullaan EU:n kautta laittamaan paljon rahaa. Pelko siitä, että sieltä kaikki muuttaisivat tänne töihin — minusta tuntuu, että on suurempi pelko siitä, miten nopeasti nämä maat kehittyvät. En tiedä, imevätkö ne Suomesta työvoimaa, mutta voivat työtä imeä täältä kyllä. Siinä mielessä meidän pitää ehkä uudelleen asettaa nämä kysymykset, mitä maahanmuuttopolitiikalle on asetettu tähän saakka.

Ed. Tennilä täällä varoitteli, että emme tarvitse toista globaaliseriffiä. Minusta se oli hyvä vertaus siitä, että yhtäkkiä tämä EU onkin muodostumassa tällaiseksi voimakkaaksi puolustusliitoksi, ja se, että ollaan tuomassa tämmöistä voimakasta varustelua jopa niin, että vahvoin toimivaltuuksin ollaan tekemässä varusteluvirastoa, oikein kuvaa tämmöistä hyvin EU-tyyppistä ajattelutapaa. Pahinta tässä tietenkin on se, että ei ole tälle varusteluvirastolle tulossa riittävää poliittista valvontaa eli silloin on ainakin pienten maiden vaikea katsoa, mihinkä suuntaan sen kehitys menee. Kun asetetaan velvoitteita varustelumenojen nostamiseksi jäsenmaissa, niin on kummallista, että samaan aikaan ei mitään muita velvoitteita aseteta, mutta ollaan hyväksymässä tämä varustelumenojen nostaminen. Minulle EU on ollut, ja erityisesti tämä laajentuminen, koko ajan rauhanprosessi ja tämmöisen vakauden prosessi, ja nimenomaan toivoisinkin, niin kuin Suomen Rauhanliitto on esittänyt, että EU:sta tehtäisiin tämmöinen rauhanpolitiikan suurvalta.

Kun ed. Jaakonsaari täällä aikaisemmassa keskustelussa perusteli EU:n ulkoministeriä muistelemalla USA:n ulkoministerin Kissingerin lausuntoa siitä, että kun ei tiedä, kenelle EU:ssa soittaisi, niin vaikka meillä tulevaisuudessa olisi EU:n ulkoministeri, niin epäilenpä, että nykyinen ja mahdollisesti tulevatkin USA:n ulkoministerit soittavat yhä edelleen Tony Blairille tai jollekin muulle brittien pääministerille. Kyllä ne niin syvässä nämä muutokset ovat, ettei niitä pelkillä virkamiehillä kyllä tulla muuttamaan.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Sekä vastauksena ed. Huotarin puheenvuoroon että tietyllä tavalla tämmöisenä omalta puoleltani loppukaneettina siihen julkisia peruspalveluita koskevaan keskusteluun, jota tänään on käyty, olisin vielä halunnut muistuttaa siitä, että meillä ei itse asiassa ole erimielisyyttä siitä itse asiasta, siis siitä asiasta, pitääkö Suomen voida tukea julkisten peruspalveluiden järjestämistä julkisin varoin myöskin tulevaisuudessa. Me olemme yhtä mieltä kaikki siitä, että pitää voida. Minun mielestäni vain on melko selvää ja hyvinkin selvää, että tässä ei olla menossa millään muotoa sellaisiin järjestelyihin, jotka olisivat vaarantamassa tätä, voidaanko tukea. Se, mikä vaarantaa julkiset peruspalvelut, jos jokin vaarantaa, on se, pystytäänkö rahoittamaan ja löydetäänkö ne resurssit, mutta sehän on ihan oman laulunsa aihe ja ihan oma kysymys.

Tämä, mihin ed. Huotari viittasi, että kukaanhan ei itse asiassa tiedä, mitä tulee tapahtumaan, se tietenkin koskee kauppapolitiikkaa niin kuin kaikkia muitakin elämän asioita. Me emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Mutta siinä mielessä hirvittävän spekulatiivisia tulevaisuuden visioita ei ehkä kannata kauhean voimakkaalle sijalle tässä keskustelussa nostaa. Sinänsä kun edustaja peräänkuulutti tämmöistä popularisointia tälle aiheelle, niin mikäli täällä edustajien joukossa, ainakin ed. Sinnemäellä tiedetään olevan tähän alalle lahjakkuutta, tekstejä syntyy, niin varmasti allekirjoittanut ja kenties ed. Alatalokin sitten osallistuvat tähän esittämiseen.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todellakin niin, ettemme tiedä sitä, mitä tulee tapahtumaan, mutta kun mietimme aikaa taaksepäin vuoteen 94, kun käytiin keskustelua EU:hun liittymisestä ja oli laaja kansalaiskeskustelu nimenomaan kansanäänestyksen vuoksi, niin silloin muistelen, että edes Esko Seppänen, silloinen kansanedustaja, ei osannut arvioida, mitä kaikkea, ei osannut luoda tarpeeksi, sanotaan nyt, mahtavia uhkakuvia siitä, mitä mahdollisesti tulee tapahtumaan, eli se, mitä tämä prosessi nyt on. Siinä mielessä on ihan hyvä, että ehkä joskus kaivamme sitten nämäkin keskustelut esille ja sanotte, kuka oli oikeassa, ketkä täällä sitten ovatkaan.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Kylmän sodan jälkeinen maailma on muuttunut nopeasti. Berliinin muurin murtuminen oli merkkitapahtuma mielipiteenvapautta rajanneen reaalisosialismin kumoutumisessa. 90-luvulla markkinatalousjärjestelmän laajeneminen kansainvälisen kaupan vapauttamisen merkeissä johti Wto:n perustamiseen. Tämän vuosituhannen alussa on ilmeistä, että maailmassa on vain yksi taloudellinen ja sotilaallinen supervalta, Yhdysvallat. Yhdysvaltojen vastapainoksi maailmanpolitiikassa on pitkällä jänteellä nousemassa Kiina, kun taas EU etsii rooliaan.

EU:n tulevaisuuskonventin työ ajoittuu murrokseen, jossa EU ei ole maailmanpolitiikassa vahvoilla. Kiista Irakin sodan hyväksyttävyydestä heikensi EU:n poliittista voimaa, kun osa jäsenmaista arvosteli jyrkästi Yhdysvaltoja toisten hyväksyessä sodan tai jopa osallistuessa operaatioon. Vielä neuvoteltaessa Kioton ilmastosopimuksesta EU toimi yhtenäisesti, mutta nyt sen tulevaisuutta uhkaavat kiistat, jotka jakavat sitä ja saanevat esimerkiksi Yhdysvallat hyödyntämään hajanaisuutta neuvottelutilanteissa. Selkeimmin tämä on nähtävissä EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Osa EU-maista tukee voimakkaasti Nato-yhteistyötä puolustusyhteistyön kehittämisessä, kun taas osa haluaa rakentaa itsenäisemmät turvallisuus- ja puolustuspoliittiset rakenteet.

Transatlanttisen yhteistyön toimivuus tai toimimattomuus heijastuu lähitulevaisuudessa voimakkaasti EU:n kehitykseen ja mahdollisiin ristiriitoihin siinä. EU:n turvallisuuspolitiikassa ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Konventin esitys turvallisuuspolitiikan osalta mahdollistaisi hyvin monitahtisen, jopa nopean kehityksen, EU-puolustuksen suuntaan. Vielä viime keväänä hallitus ei pitänyt mahdollisena, että EU:n puolustuspoliittinen ydin muodostuisi, sillä perussopimusmuutosta vastustavia maita oli muitakin kuin Suomi. Hallitus on nyt lieventänyt kantaansa ja saattaa edelleen hvk:ssa joutua arvioimaan kysymystä uudelleen.

Pidän järkevänä, että hallitus priorisoi turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevia muutoksia esimerkiksi EU:n presidenttikysymykseen nähden. En itse pidä mitenkään toivottavana, että EU-puolustuksen tai puolustusvoimavarojen kehittämiseen muodostuisi suljettu ydin, saati että se pystyisi itse määrittelemään kriteerit mukaanpääsyyn. Mutta pidän kaikkein huonoimpana vaihtoehtona sitä, että ydin muodostuisi EU:n instituutioiden ulkopuolelle tosiasiallista valtaa käyttämään. Jos Suomi jättäytyy lähtökohtaisesti kaiken puolustusytimestä käytävän keskustelun ulkopuolelle, jää päätäntävalta muille. Tällöin on vaarana, että esimerkiksi EU:n konfliktin- ja terrorisminehkäisystrategioita viedään käytännössä sotilaallisempaan suuntaa kuin Suomi haluaisi. Tässä kysymyksessä ulkoasiainvaliokunta joutuu miettimään kantansa huolella ottaen huomioon hyvin monia eri näkökulmia. Olennaista on, että EU:n turvallisuuspolitiikkaa kehitetään perustuen konfliktien estoon ja realistisiin muttei liioiteltuihin uhkakuviin.

Tämän vuosikymmenen alussa Lissabonin julistuksessa EU havitteli strategiaa uusiutumisesta maailman vahvimmaksi talousalueeksi. Julistuksen tavoitteenasettelu ei ole juuri edennyt, vaikka EU laatii aiheesta seurantaraportteja. EU on omaksunut joitain suunnitelmatalouden piirteitä, se uskoo ongelmien ratkeavan erilaisten julistusten avulla. Tällaista julistuksenomaisuutta perustuslakiluonnoksessa on paljon.

EU:n on pystyttävä pitämään yllä alueellaan riittävää talouskasvua, jotta sen asukkaiden taloudellinen hyvinvointi turvattaisiin ja jotta sen sisäpolitiikka onnistuisi. Talouskasvun suuntaaminen kestävän kehityksen mukaiseksi edellyttää EU:n ympäristöpolitiikan vahvistamista. Perussopimuksen kirjauksissa periaatteellisesti vahvistetaan ympäristönsuojelun asemaa, mutta vielä on mahdotonta arvioida, mitä uudet kirjaukset käytännössä merkitsevät.

Globalisaation keskellä EU sulkee oviaan ja väestö vanhenee. Globaali markkinatalous laajenee, ja saavutukset sen säätelemisessä esimerkiksi Wto:n kautta ovat toistaiseksi erittäin vaatimattomia. Vastavoimaa tälle kehitykselle ei siis ole tullut kovinkaan paljon. Jos EU haluaa edistää globaalisti vakaampaa kehitystä, sen ulkopolitiikan vahvistaminen edellyttää nykyistä suurempaa yksituumaisuutta ja halua käyttää merkittäviä voimavaroja kehitysyhteistyöhön ja konfliktien estoon.

Lähitulevaisuuden haaste on kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyön tavoitteiden nivominen paremmin yhteen. Perustuslakiluonnoksessa kehitysyhteistyön tavoitteeksi asetetaan köyhyyden poistaminen, mutta kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyön koordinaatiota ei määritellä.

Kaikkea tätä taustaa vasten EU:n tulevaisuuskonventin työ on vasta alkuverryttelyä vahvemman ja yhtenäisemmän Euroopan rakentamiseksi. Kun täällä keskustelussa on vakuutettu, että konventin työ on ollut menestystarina, niin itse peräänkuuluttaisin sitä, että tulevaisuusvisioita ja niiden täsmentämistä tarvitaan jatkossakin.

EU:n kohtalonkysymys on, pysyykö se koossa sisäisten paineittensa keskellä ja pystyykö se luomaan yhtenäisempää sisä- ja ulkopolitiikkaa. Yhtenäisyyttä eivät ratkaise pelkät instituutiot vaan poliittinen tahto. Vasta sen saavuttamisen jälkeen EU pystyy toimimaan tehokkaammin vakaamman maailman puolesta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies, hyvät läsnä olevat edustajakollegat! Euroopan unionin tulevaisuutta on pohdittu laajasti monipuolisessa konventtimenettelyssä. Lähes puolentoista vuoden työ 26 täysistunnossa, 10 työryhmässä ja laajamittaisissa jäsenmaissa järjestetyissä kansalaisjärjestöfoorumeissa ovat muokanneet ehdotuksen sopimukseksi Euroopan perustuslaiksi.

Heinäkuussa konventin puheenjohtajan, Ranskan entisen presidentin Valéry Giscard d’Estaingin johtama valmistelukunta esitti yhtenäisen ehdotuksen Euroopan neuvoston puheenjohtajavaltiolle Italialle. Nyt tämä eurooppalainen luomistyö on valtioneuvoston selonteon pohjalta käsiteltävänämme. Suuren ristiriitaisuuden konventin työn arviointi- ja muutostarpeisiin tuo useiden suurienkin jäsenmaiden sekä konventin puheenjohtajan toivomus siitä, ettei jäsenvaltioissa tapahtuvan parlamentaarisen käsittelyn jälkeisessä hvk:ssa tätä alkuperäistä sopimuskokonaisuutta avattaisi.

En usko monipuolisesta valmistelusta huolimatta, että Euroopan unioniin olisi kyetty luomaan yksityiskohtia myöden täydellinen ehdotus tulevaisuuteen suuntaavaksi asiapaperiksi, jossa pilkunkin muuttaminen tuomitsisi asiakirjan epäonnistuneeksi. Jos näin olisi, tämäkin käsittely olisi tarpeeton. Käytännössä järki on voittanut ja useat jäsenmaat tulevat esittämään halunsa avata konventin esitystä ja tehdä siihen muutoksia.

Näen myönteisenä valtioneuvoston kannan sopimusehdotuksen yksityiskohtien tarkistamiseen. Lisäksi toimielinjärjestelmän tasapainoisuuden ja toimivuuden turvaaminen jäsenvaltioiden tasa-arvoa kunnioittaen on Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan kannalta tärkeää. Oleellista on myös se, että valtioneuvosto pitää puolustuksen ja voimavarayhteistyön alalla tapahtuvaa rakenneyhteistyön määräysten muuttamista tärkeänä. Selonteon laajuus ja monipuolisuus eivät anna mahdollisuutta esityksen laajamittaiseen pohdiskeluun yksittäisessä puheenvuorossa, joten on pakko keskittyä yksityiskohtiin.

Perustuslaillisen sopimuksen yksi Suomen kannalta hyvin ongelmallinen kohta koskee yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Käytännössä esityksen mukaan pieni ryhmä jäsenmaita voi edetä rakenteelliseksi puolustusytimeksi. Tällä puolustusytimellä olisi käytössään EU:n toimielimiä tai mahdollisuus niiden hyödyntämiseen. Esimerkiksi huippukokouksessa tiettyihin rajattuihin ratkaisuihin osallistuisivat äänestyksissä vain tämän sisäpiirin edustajat. Ulospäin ydin voisi esiintyä käytännössä EU:n nimissä.

Tällä hetkellä Ranska, Saksa, Espanja, Belgia ja Luxemburg ovat kehittämässä yhteisiä joukkoja Eurocorps-nimen alla. Nämä maat, niiden sijainti ja yhteistyö huomioiden kyseessä on jo tällainen ydin. Teoriassa ytimiä voisi olla muitakin ja niitä voisi rakennella tehtäväpohjaisesti. Käytännössä rakenteellinen puolustusydin, sen muodostuminen ja kehittäminen, on kuitenkin tarkoitettu yhdeksi ainoaksi ja EU:n yhteisen armeijan siemeneksi. Sopimuksen sisältämät useat eri tyyppiset ehdotukset yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi tuovat epätietoisuuden ilmapiirin kyseisen politiikan lohkon ylle. Sopimusehdotuksen kohta Yhteinen puolustus on käytännössä yhteistä puolustusta, koska kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset sisältyvät kyseisiin artikloihin. Nykyisessä sopimuksessa olevan kannanoton vahvennus tuo jäsenmaita lähemmäksi yhteistä puolustusta, haluttiin sitä tai ei.

On hyvä muistaa, että kolme neljäsosaa tulevan laajentuneen unionin jäsenmaista on jo nyt Naton lipun alla. Yksimielisyys tarpeen vaatiessa ja sopimuksen niin salliessa kriisitilanteessa on varsin lähellä. Perustuslailliseen sopimukseen on aikaisempaan sopimukseen verrattuna otettu uusi määräys, joka sallii yksittäisten jäsenmaiden muodostavan yhteisen puolustusvelvoitteeseen ulottuvan ytimen. Tämä ydin antaisi jäsenilleen turvatakuut. Siihen on jokaisella sitä haluavalla maalla oikeus liittyä, toisin kuin Eurocorpsin kaltaiseen armeijayhteistyöhön.

Konventin esitykseen sisältyy kohta Euroopan puolustusmateriaali-, tutkimus- ja sotilasvoimaviraston perustamisesta. Se on ainoa virasto, joka sopimusehdotuksessa nimenomaan mainitaan. Sen tehtävä on hyvin laaja, jonka jo nimestäkin voi päätellä. Viraston perustamismääräyksessä todetaan, että jäsenmaat myös sitoutuisivat parantamaan asteittain sotilaallisia voimavarojaan, käytännössä siis kiihdyttämään varusteluaan.

Hallitustenvälisten kokousten kynnyksellä on syytä todeta, että konventin ehdotus EU:n pienen puolustusytimen luomisesta antaa poikkeuksellisen suuret mahdollisuudet pienelle maaryhmälle operoida ja esiintyä käytännössä EU:n nimissä. Kooltaan se voisi jäädä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päättävissä elimissä määrävähemmistöäkin pienemmäksi. Valtioneuvoston kanta on kriittinen muutamiin yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskeviin sopimusehdotuksen kohtiin, ja näen sen hyvänä. Mielestäni hallituksen tulee pitää kiinni linjauksistaan hallitustenvälisissä kokouksissa. Silloin kannat ovat yhteneviä myös hallitusohjelman kanssa.

Arvoisa puhemies! Kesän aikana on useissa kannanotoissa kannettu huolta Eurooppa-asioiden etääntymisestä kansalaisista. Myös viimekertaisten Euroopan parlamenttivaalien alhainen äänestysaktiivisuus kertoo karulla tavalla EU-asioiden kiinnostamattomuudesta. Hallitusohjelman tueksi ja liitteeksi on päätetty laatia neljä politiikan ohjelmaa, joista yksi on kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma. Sen tarkoituksena on muun muassa ihmisten yhteiskunnallisen osallistumisen lisääminen ja äänestysaktiivisuuden parantaminen demokratian vahvistamiseksi. Hyvä näin.

Eurooppa-asioissa aktiivisuuden lisääminen onnistuisi mielestäni parhaiten, mikäli päätettäisiin järjestää neuvoa-antava kansanäänestys perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisestä. Kansanäänestys on parhaita keinoja kansalaisvaikuttamisen lisäämiseksi. Tämän ovat todenneet monet muut EU-maat. Jo nyt ovat päätöksen kansanäänestyksen järjestämisestä tehneet muun muassa Irlanti, Tanska, Ranska ja Espanja. Mikäli se on näissä maissa toteutettavissa, niin miksi sitten ei meillä?

Arvoisa puhemies! Perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisaikataulu on noussut tänään esille Euroopan parlamentissa. Konventin puheenjohtajan Valéry Giscard d"Estaingin ja komission puheenjohtajan Romano Prodin kannat ovat toisistaan poikkeavat. Prodi on omassa kannanotossaan mieluummin sopimuksen perusteellisen valmistelun kannalla kuin nopean ja erimielisyyksiä sisältävän valmistelun kannalla. Jälleen kerran olemme EU:ssa tilanteessa, jossa aikataulu tulee asian sisältöä ratkaisevammaksi. Suomen etu olisi mielestäni se, että perustuslaillinen sopimus tulisi hyväksytyksi puolueettoman Irlannin puheenjohtajuuden kaudella.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Yksi konventin tärkeimmistä tavoitteista oli tehdä Euroopan unioni kansalaisille selkeämmäksi, ymmärrettävämmäksi ja hyväksyttävämmäksi. Demokratian vahvistamisen osalta haluankin kiinnittää huomiota kolmeen asiakokonaisuuteen: sopimusluonnoksen demokratiaa koskeviin periaatteellisiin linjauksiin, esitettyihin toimielinratkaisuihin sekä EU:n rooliin demokraattisen globalisaation hallinnan edistämisessä.

Ensinnäkin demokratiaa koskevista periaatelinjauksista: Konventin esityksessä perustuslailliseksi sopimukseksi on pyritty EU:n demokraattisen luonteen vahvistamiseen. Unionin kansanvaltaisuutta ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia koskevien määräysten kirjaaminen sopimukseen on perusteltua, kuten valtioneuvostokin toteaa selonteossaan. Unionin toimielinten avoimuus ja eurooppalaisen demokratian kolme periaatetta selkeyttävät hyvin unionin suhdetta kansalaisiinsa. Tosin valtioneuvosto on aivan oikein kiinnittänyt huomiota siihen, että kansalaisten tasa-arvoisuuden, edustuksellisen demokratian ja osallistuvan demokratian rinnalla tulee tunnustaa myös jäsenvaltioiden tasavertaisuuden periaate. Koen erittäin tärkeänä, että konventin ehdotuksessa toimielimet velvoitetaan käymään säännöllistä vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten ja muun kansalaisyhteiskunnan kanssa. Vuoropuhelu- ja kuulemisvelvoitteiden avulla eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajat, alue- ja paikallistaso mukaan lukien, saavat toivottavasti äänensä kuuluviin.

Toiseksi arvioin toimielinratkaisuja kansalaisten kannalta: On rehellisyyden nimissä tunnustettava ja todettava, että Eurooppa-neuvoston nimeäminen erilliseksi toimielimeksi ja pidempiaikaisen puheenjohtajan toimen perustaminen ei selkeytä EU:n päätöksentekoa kansalaisille, pikemminkin päinvastoin. On kuitenkin tärkeää, että valtioneuvosto edellyttää, ettei uudistus horjuta toimielinten välistä tasapainoa ja jäsenvaltioiden välistä tasavertaisuutta. Esimerkiksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan uudelleenvalinnan kieltäminen ja toimivallan tarkka rajaaminen voisivat toimia esteenä komission kanssa kilpailevan presidentti-instituution kehittymiselle.

Jäsenvaltioiden tasavertaisuutta ilmentävät myös neuvoston kiertävä puheenjohtajuus ja tasavertainen edustus Euroopan komissiossa. Nämä periaatteet ovat tärkeitä pitkällä tähtäimellä, jotta integraatio saa myös kansalaisten tuen. Eri jäsenvaltioiden jakaminen ensimmäiseen ja toiseen luokkaan komission muodostamisessa murentaa komission legitimiteettiä riippumattomana lainvalmistelijana. Valtioneuvoston tuki komission aloiteoikeuden vahvistamiselle on myös oikein toimielinten välisen tasapainon kannalta. Uskon, että EU:n parlamentaarisuuden vahvistaminen lisää kansalaisten osallisuutta integraatiossa. Euroopan parlamentin oikeus äänestää komission puheenjohtajan nimityksestä tuo varmasti uutta eloa Euroopan parlamentin vaaleihin. Kansallisten parlamenttien aseman kirjaaminen sopimukseen on myönteinen uudistus, joka voi muuttaa monen maan käytäntöjä hallituksen EU-politiikan valvonnassa parlamentaarisempaan suuntaan. Myös EU-parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyön kehittäminen vahvistaa unionin kansalaisulottuvuutta.

Arvoisa puhemies! Kolmanneksi EU:n globaalin roolin kehittämisen merkityksestä kansalaisille. Mielestäni on tärkeää, että Euroopan unioni edistää kansalaisten hyvinvointia ja demokraattista osallistumista myös globaalisti. Unioni onkin aktiivisesti edistänyt ympäristönsuojelua ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen vahvistumista. Tämän politiikan saavutuksia ovat muun muassa kansainvälinen rikostuomioistuin, Kioton ilmastosopimus ja Dohan Wto-kierroksen käynnistäminen. EU:n roolia globalisaation demokraattisen hallinnan edistäjänä on tarpeen nykyisestään vahvistaa.

Tässä suhteessa konventin ehdotukset ovat oikean suuntaisia. Unionin ulkosuhteiden uudistetut tavoitteet ottavat nyt paremmin huomioon globalisaation hallinnan vahvistamiseen liittyvät haasteet. Tämän lisäksi hallitustenvälisessä konferenssissa on turvattava unionin ulko-, kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden kehittäminen.

Hallitusohjelman tavoite globaalihallinnan keinojen kehittämisestä Helsinki-prosessin puitteissa on yksi esimerkki kansallisesta tavoitteestamme, jossa tuloksia voidaan saavuttaa vain EU-maiden yhteisellä politiikalla. Esitykset ulkoisen toiminnan vahvistamisesta eivät saa kuitenkaan johtaa siihen, että kansallinen itsemääräämisoikeutemme hyvinvointipalveluiden järjestämisessä kaventuisi kauppapoliittisilla perusteilla.

Arvoisa puhemies! Konventin sopimusehdotuksessa on monilta osin onnistuttu Laekenissa julkilausutussa tavoitteessa lähentää EU:ta ja kansalaisia. Valtioneuvoston selonteon linjaukset toteutuessaan vahvistaisivat näitä sopimuksen demokraattisia ulottuvuuksia. Toivon, että ainakin Pohjoismaat ja eurooppalainen kansalaisyhteiskunta löytäisivät toisensa näiden demokratiatavoitteiden kirkastamiseksi hvk-prosessin aikana.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on saavuttanut Euroopan unionin nykyisten jäsenmaiden joukossa erittäin arvostetun aseman. Suomen harjoittaman Eurooppa-politiikan johdonmukaisuutta on kiitelty laajasti, ja jäsenyytemme on ollut eräänlainen menestystarina. Yksi tähän menestykseen vaikuttanut tekijä on ollut se, että kansallinen yksimielisyys EU-kysymyksissä on ollut suuri. EU-politiikan suuntaviivat on pystytty määrittelemään hyvässä yhteishengessä, ja eduskunnan valtaenemmistö on ollut hallituksen kanssa samassa linjassa. Toivottavasti pystymme samanlaiseen yhteistyöhön myös tulevaisuudessa ja neuvottelutavoitteiden osalta löytyy tästäkin eduskunnasta yksimielisyyttä.

Unionin uusi perussopimus on hyvä askel kohti toimivampaa ja entistä laajempaa yhteisöä. Meidänkin on tässä keskustelussa hyvä muistaa se tosiasia, että konventin ehdotuksista suurin osa on hyväksyttävissä sellaisinaan. Hallitustenvälisestä konferenssista ei silti ole tulossa helppoa. Keskeisimpänä tavoitteena Suomen hallituksella tulee olla sen, että tasavertaisuus ja tasapaino päätöksenteossa säilyy, eli yksinkertaisesti sen, että suurten maiden painoarvo ei pienten kustannuksella kasva.

Reilu viikko sitten Suomessa vieraillut Saksan ulkoministeri Joschka Fischer luonnehti konventin ehdotusta hyvin reiluksi kompromissiksi. Saman suuntaista on kuulunut myös ranskalaisten suusta. Myös oma pääministerimme on painottanut sitä, että Suomelle on tärkeintä hyvä kokonaisuus, eivät niinkään yksittäiset kysymykset.

Kun hallitus jo etukäteen ennen hallitustenvälisen konferenssin alkua ilmoitti, että se luopuu EU-presidentin vastustamisesta ja että meillä ei ole mitään niin sanottuja kynnyskysymyksiä, ei hallituksen neuvottelutaktiikkaa voi kuin ihmetellä. Konventin pohjaesitys on, kuten täällä on jo useaan kertaan todettu, suurelta osin erittäin hyvä, mutta tähän esitykseen sisältyy lukuisia meille ongelmallisia ja epätyydyttäviä kohtia, joihin on saatava muutosta aikaan. Näin ollen suurten maiden esitykset siitä, että konventin esitys olisi sellaisenaan hyväksyttävissä, tulee torjua.

Suomella tulee olla hvk:ssa selkeät rajatut kansalliset tavoitteet, joita hallitus on eilen ja tänään meille esitellyt ja joita hallitus varautuu puolustamaan tarvittaessa koko konferenssin ajan. Pienten maiden yhteistyökyky punnitaan tämän syksyn aikana. Näkisin, että Suomen kannalta erittäin kriittinen paikka on, kuinka hankalaksi hvk:ssa ollaan valmiita ryhtymään. Hieman pelkään, että hallitusta vaivaa juuttuminen EU:n mallioppilaan rooliin juuri sen vuoksi, kun olemme olleet menestystarina EU-politiikassamme ja mallioppilas ei uskalla kyseenalaistaa eikä välttämättä aja vahvasti omia tavoitteitaan.

Arvoisa puhemies! On myös myönnettävä, että jo edellisen hallituksen aikaan tehtiin selvä arviointivirhe konventin työn lopullisuuden osalta. Tätä virhettä ei kuitenkaan korjata sillä, että Suomi jo etukäteen luovuttaa pelin omien tavoitteidensa kohdalta. Hallituksen perusteet sille, että pysyvän presidentin vastustamisesta nyt luovutaan, ovat kovin hatarat. Hallitustenvälisessä konferenssissa tullaan vaatimaan kompromissia kaikilta, eikä ole kestävää politiikkaa tehdä suuria myönnytyksiä jo etukäteen.

Erityisen tärkeänä pidän myös sitä, että sopimuksessa tunnustetaan Suomen harvaanasuttujen pohjoisten alueiden erityisasema, niin kuin hallitus esittää. Tälle asialle saimme alkuviikosta taustatukea myös Euroopan parlamentista, jossa hyväksyttiin aluetukia käsitelleet mietinnöt selvällä enemmistöllä. Itäisen ja pohjoisen Suomen erityisluonteelle löytyy ymmärtämystä Euroopan parlamentissa.

Totuus on siis se, että konventin esittämät muutokset ja EU:n perussopimuksen laatiminen tulevat vaatimaan kompromisseja. Erityisesti institutionaaliset muutokset tulevat vaatimaan taitavaa työskentelyä tulevassa hallitustenvälisessä konferenssissa, jotta Suomen ja muiden pienten maiden asema säilyy jatkossakin vahvana.

Suomen ehdoton intressi on olla mukana kehittämässä ja luomassa EU:n kaikkia rakenteita ja niihin kuuluvia pelisääntöjä. Kun sitten päästään ratkaisuun, joka takaa pelisääntöjen olevan kaikille samat, kansallinen päätös mukana olemisesta myös esimerkiksi mahdollisessa puolustusyhteistyössä voidaan tehdä harkiten ja rauhallisin mielin täällä eduskunnassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Oli lähellä, että uusi ennätys tulee, että on vain puhemies kuuntelemassa, mutta sentään nyt tuli joukkoja enemmän.

Arvoisa puhemies! Kaksi unelmaa, sama tulos:

Itävaltalainen kirjailija, kreivi Richard Coudenhove-Kalergi maalaili jo 1920-luvulla maanosallemme paneurooppalaista tulevaisuutta, Euroopan yhdysvaltoja. Prosessin esiaste toteutui Euroopan neuvostona, ja sen seuraava vaihe on Euroopan unionin parhaillaan meneillä oleva muuntuminen federaatioksi, liittovaltioksi. Toisen, Euroopassa niin ikään esiin tuodun näkemyksen mukaan kansallisvaltioista on ylipäätään kelvottomina päästävä eroon. Tämän lähestymistavan omaksuneilta on jäänyt huomaamatta, että nyt meneillään oleva prosessi tuottaa maapallon kolmanneksi suurimman liittovaltion, jolla on oleva kaikki nykyisten tasavaltaisten kansallisvaltioiden tunnusmerkit perustuslakeineen, kansallishymneineen, kansallispäivineen, kansallislippuineen, presidentteineen, parlamentteineen, hallituksineen, ministereineen, taloushallintoineen ja tuomioistuimineen.

Suomessa integraatioprosessi on hoidettu poliittisesti todella taitavasti. Hankkeen arkkitehti teetti 1990-luvun alkupuolella työn Suomen keskustalla. Sama on toistunut nyt meneillään olevassa federaatiokehityksen kannalta ratkaisevan askeleen vaiheessa. Valmisteluvaiheen edustus hoidettiin sellaisen tahon avulla, jota ei ole näkyvissä nyt, kun eduskunnalta haetaan siunatulle siunausta. Kesän murinat ja reteet lausunnot ovat lientyneet syksyn tullen valtiomiesmäisiksi puheiksi tasapainoisesta valtioelinten välisestä suhteesta, mikä siis tarkoittaa viime vaiheessa liittovaltiota. Itsestäänselvää on, ettei Suomi tule saamaan mitään merkittävää, pilkkuvirheen korjaamista suurempaa muutosta valmistelukunnan ehdotukseen, jonka suuret jäsenvaltiot ovat sellaisenaan hyväksyneet. Hallituksen tekemiin muutosehdotuksiin ei kannata tämän vuoksi kiinnittää enempää huomiota.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan on syytä palata vuosiin 1993 ja 1994. Jälkimmäisen vuoden lokakuussa kysyttiin neuvoa-antavalla kansanäänestyksellä kansan mielipidettä liittymisestä Euroopan yhteisöihin. Sillä, miksi tämä yhteisö hankkeen kannattajien toimesta kuvattiin ja mihin ilmoitettiin sitouduttavan myönteisellä kannalla, ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, mitä on lähes yhdeksän vuoden aikana tapahtunut ja on juuri nyt tapahtumassa. Aikanaan uumoiltu ja sittemmin toteutunut muutosprosessi sekä nyt käynnissä oleva hanke kiellettiin jyrkästi mahdollisiksi. Nyt siunausta vailla oleva muutos on siinä määrin merkittävä, että nyt jos koskaan kansanäänestys olisi tarpeen.

Muutosten sulatusaikaa eurokansalaisille ei ole suotu eikä olla suomassa, mikä saattaa osoittautua ajan myötä kohtalokkaaksi virheeksi. Viime vuosisadankin historia tuntee suurten liittovaltioiden hajoamisia. Integraatiokehityksen lähtökohta oli sodan jälkeen Ranskan ja Saksan sitominen yhteiseen tulevaisuuteen. Nyt ne päättävät kahdestaan, millainen 25 jäsenen yhteisö on jatkossa oleva.

Suomi on ollut Euroopan unionissa mallioppilas, kuten edellinenkin puhuja totesi. Suomi on ollut näin "vaikuttamassa" — tämä lainausmerkeissä — käyttääkseni erään valtiomiehen ilmaisua 1990-luvun alkupuolella tässä salissa. Karu totuus on, että todellinen vaikuttaminen on jäänyt tällä politiikalla todella vaatimattomaksi. Kuva ei kirkastu siitäkään, että ensin ärähdetään ja sitten imelästi myötäillään, kuten tapahtui kuluneena kesänä.

Vuoden 1994 jäsenyysneuvotteluissa saatiin lähes ainoat konkreettiset tulokset maataloudessa: vakavien vaikeuksien artikla 141 ja kadmiumpoikkeus lannoitteisiin. Kummankin suhteen vaikuttamattomuuden tuska jatkuu edelleen ja tälläkin viikolla. Elintarvikevirasto on edelleen saamatta, samoin merkittävät EU-virat. Direktiivi- ja asetusehdotuksista korjataan pääosastojen virkamiesten tarkoituksellisesti tekemiä pukinsorkkia, mutta maamme elinkeino- ja arkipäivän elämän kannalta merkittäviä suojaavia ehdotuksia ei saada läpi. Sen sijaan haetaan eduskunnan valiokunnilta toistuvasti perääntymistä asetetuista hyväksymisten reunaehdoista. Sentään joissain tapauksissa on uskallettu olla omalla kannalla katkeraan loppuun saakka ja viedä asia jopa EY-tuomioistuimeen.

Suomelle piti käymän surkeasti, jos se jättäytyy Euroopan yhteisöjen ulkopuolelle. Norja jäi Euroopan talousalueeseen, eikä sille ole käynyt muutoin, kuin että se on velaton valtio, jolla on ylijäämäinen budjetti. Ruotsi jättäytyi Emun ulkopuolelle, eikä sille ole käynyt siellä kuinkaan.

Suomen pitäisi olla kaikkeen tapahtuneeseen myötämielisesti suhtautuneena paratiisi ylikansallisille yhtiöille. Täällä on lisäetuna heikko irtisanomissuoja työntekijöillä ja alttius suostua toistuvasti kaikista muista teollisuusmaista poiketen maltillisiin tulonjakosopimuksiin. Mutta mitä tekevätkään nämä ylikansalliset toimijat? Ne sulkevat ensimmäisenä yksiköitään juuri tästä mallioppilasmaasta. Ääritapauksessa ensimmäisenä suljetaan täällä firmalle tulosta tuottava yksikkö. Euroopan unionin jäsenyys ei suojaa nykyisellään yhtään mitään miltään. Ylikansalliset yritykset toimivat itsenäisesti mellastaen siellä, missä kenttä on pelille avattu.

Arvoisa puhemies! Suomikoira haukkuu väärää puuta. Maapallon avainongelmat liittyvät hallitsemattomaan ylikansalliseen toimeliaisuuteen ja tukeutumiseen uusiutumattomiin luonnonvaroihin, erikoisesti fossiilisiin polttoaineisiin. Uusiutuviin energianlähteisiin nojautuva osaamisyhteisö on yhteisvaluutan oloissa ainoa turvaava vaihtoehto. Kulumassa oleva vuosi on osoittanut arkitodellisuuden, kun perustavaa laatua olevaan energiajärjestelmän muutokseen ei ole ajoissa ryhdytty. "Hyväntahtoista" maailmanhallintapolitiikkaa toteuttava suurvalta miehittää alueita, joiden maaperässä on merkittäviä raakaöljyvarantoja. Herää tietysti kysymys, onko Euroopan yhdysvallat tarkoitettukin taisteluun fossiilisten polttoaineiden jäljellä olevista varannoista. Tähän viittaa vahvasti se itsenäinen erikoisasema, joka valmistelukunnan ehdotuksessa on annettu varusteluvirastolle, ja se valta, joka on varattu ulkoministerille. Tämä malli sopii nimittäin heikosti terrorisminvastaiseen taisteluun.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen kiihkeän puheen jälkeen tämä puhujakoroke vielä tärisee, mutta yritän nyt pysyä täällä kuitenkin. (Ed. Pulliainen: Katson kuitenkin, pysyttekö sanoissanne, ja jään istumaan paikalleni!)

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle konventin tuloksista ja valmistautumisesta hallitustenväliseen konferenssiin on seikkaperäinen. Selonteon kantoihin ja painotuksiin on helppo yhtyä. Tämänpäiväisessä keskustelussa olemme saaneet täsmennyksiä selonteon tavoitteisiin ja neuvottelutaktiikkaan. Erityisesti arvostan pääministerin rakentavaa eduskuntakeskustelua, missä pääministeri näyttää aidosti hakevan lisäarvoa hallitustenvälisiin neuvotteluihin myös oppositiolta.

Konventin ehdotuksissa kiinnittäisin huomiota erityisesti määräenemmistöpäätöksiin, EU:n eri toimielinten välisiin suhteisiin, tässä erityisesti komission kokoonpanoon, EU:n avoimuuteen ja ehdotukseen puolustuksen rakentamisesta.

Pienelle maalle kuten Suomelle on ensiarvoisen tärkeää, että pidämme puoliamme EU:n isojen maiden puristuksessa. Määräenemmistöpäätösten lisääminen on sinällään hyvä asia. On kuitenkin tärkeää, että päätöksenteko ei luisu sellaisiin määräenemmistöpäätöksiin, joissa muutama iso maa voi liittoutumalla keskenään estää tärkeitä, koko unionia koskevia päätöksiä.

Konventti ehdottaa määräenemmistöpäätöksen ehdoksi puolta jäsenmaista ja 3/5:n enemmistöä EU:n väestöstä. Tämä vahvistaisi suurten jäsenmaiden mahdollisuuksia estää unionin päätöksentekoa. 3/5:n väestön määräenemmistövaatimus johtaa väistämättä pienten, vähäväkisten maiden vaikutusvallan kapenemiseen ja meidän oman pelivaramme pienenemiseen. Pitäkäämme siis kiinni vaatimuksesta, että määräenemmistöksi riittää puolet jäsenmaista ja puolet EU:n väestöstä.

Erityisen tärkeänä näen, että jokaisella jäsenmaalla säilyy tasavertainen äänivaltainen komissaari myös vuoden 2009 jälkeen, ja jokaisen jäsenmaan pitää itse saada valita komissaarinsa. Suomen ei tule antaa periksi tästä tavoitteestaan. Jos hintana omasta komissaarista on Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja, presidentti, se siedettäköön, mutta hänen toimivaltansa on tällöin rajattava tarkasti. Eurooppa-neuvoston pysyvälle puheenjohtajalle on ehdottomasti asetettava samat riippumattomuus- ja itsenäisyysvaatimukset kuin komissaareille. Myös muiden EU:n instituutioiden toimivaltasuhteet on määriteltävä sopimuksessa tarkasti.

EU pitää saada avoimemmaksi ja lähemmäksi kansalaisia, niin että kansalaiset kokevat päätettävät asiat itselleen tutuiksi ja tärkeiksi. Ehdotus EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta selkeyttää päätöksentekoa. Lisää kansalaiskeskustelua kuitenkin tarvitaan. Kansalaisille on selkeästi kerrottava, mitä uutta toimivaltaa EU:lle siirretään jäsenmailta ja miten nykyiset toimivaltasuhteet muuttuisivat.

EU:lle ei pidä hyväksyä suljettua puolustusydintä. Ei pidä hyväksyä vain muutamien maiden sopimia, yhteiseen puolustukseen viittaavia rakennelmia, joissa riskinä on, että ne pikkuhiljaa muodostavat ytimen EU:n syvemmälle, suljetulle puolustusyhteistyölle. Tällaiset klikit eivät saa myöskään toimia koko EU:n nimissä. Puolustusyhteistyöllä ja -toimilla pitää olla EU:n laaja hyväksyntä.

EU ei yksin pysty ratkaisemaan globaaleja kriisejä. Siihen EU tarvitsee sekä YK:n että USA:n ja muiden valtioiden välistä yhteistyötä. Uusia päällekkäisiä sotilaallisia rakennelmia Naton kanssa ei Eurooppaan pidä rakentaa. Puolustuksen pitää toimia yhteistyössä Naton kanssa.

Ed. Tennilä aiemmin ed. Huotarin tukemana esitti, ettemme tarvitse uutta globaaliseriffiä. Se on hyvin sanottu. EU olkoon rauhanliike ja ongelman ratkaisutapana ensisijaisesti neuvotteleminen ja yhteistyö.

Turvallisuus-käsite pitäisi määritellä selkeämmin. Turvallisuutta ei luoda ainoastaan lisäämällä sotilaallisia voimavaroja. Suomen puolustuksen ytimenä tulee edelleenkin olla omaan itsenäiseen puolustukseen ja yleiseen asevelvollisuuteen perustuva armeija.

Turvallisuuteen liittyy myös palvelujen ja elinkeinoperustan turvaaminen koko EU:n alueella, myös harvaanasutuilla alueilla. Harvaanasuttujen alueiden erityisasema on kirjattava perussopimukseen. Jokaisen itsenäisen maan edellytys on omavarainen elintarviketuotanto, omavarainen maatalous.

Peruspalveluiden näkökulmasta konventin neuvottelutulos on epäselvä. Sopimusta on täsmennettävä niin, että hyvinvointipalvelumme eivät ole riippuvaisia kansainvälisestä kauppapolitiikasta. Yksityisellä jäsenmaalla on oltava oikeus niin halutessaan tukea ja siten turvata palvelutuotantoa kansainvälisten kauppasopimusten sitä estämättä.

Arvoisa puhemies! Jos Suomen tärkeimpiä tavoitteita ei hvk:ssa saada läpi, on harkittava kansanäänestyksen järjestämistä ja toki voi harkita muutenkin.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta oikeastaan voisi tiivistää koko EU:n tulevaisuutta koskevan selontekokeskustelun eduskunnan näkökulmasta myöskin siihen vaatimukseen, että meidän tulee demokratiaa demokratisoida. Demokratian demokratisoiminen merkitsee sitä, että kun elämme globaalissa maailmassa, on aivan selvä asia, että myöskin meidän tulee ottaa huomioon toiminnassamme kansainväliset yhteydet ja kansainväliset ulottuvuudet. Samalla meidän tulee pitää huoli, että kansallisesti käymme sellaista poliittista keskustelua, että kansalaiset voivat saada erilaisista näkökulmista ja mielipiteistä selville sen, miten päätöksiä tehdään ja miten niitä perustellaan. Demokratian demokratisoiminen ei lopu pelkästään kansallisvaltioihin tai kansainvälisiin järjestöihin, vaan se tietysti ulottuu myöskin paikallisiin yhteisöihin, joissa myöskin on mietittävä niitä tapoja, joilla kuntalaisten näkemykset voivat välittyä paremmin niihin päätöksiin, joita kunnissa tehdään palveluiden tuottamisesta ja asioiden yleisestä järjestämisestä.

Kun mietitään tätä demokratian demokratisoimisvaatimusta kansainvälisten järjestöjen näkökulmasta ja kosmopoliittisesta näkökulmasta, on tietysti selvä asia, että maailman hallinta tarvitsee jonkinlaisia välineitä. Nyt näyttää siltä, että alueellinen yhteistyö tulee tiivistymään. Se on rakentunut hyvin pitkälti talouden ehdoilla. Amerikan mantereella toimii Nafta, joka Kanadan, Yhdysvaltojen ja Meksikon perustalta laajenee koko ajan Latinalaiseen Amerikkaan enemmän, Aasian maitten yhteistyö tiivistyy ja Euroopan unionilla on jo pitkä sodan jälkeinen traditio erityisesti talousyhteistyön tiivistämisestä, mutta se on ollut myöskin muuta kuin taloutta. Se on koko tässä alueellisen hallinnan näkökulmassa ainutlaatuista ja arvokasta.

Vaikka myöskin Euroopan unionia on rakennettu hyvin pitkälti talouden ehdoilla ja voidaan jopa väittää kriittisesti, että se on eräänlainen linnake siitä syystä, että sen ulkomaalais- ja siirtolaispolitiikka ei ole ollut avointa tai että sen kehitysyhteistyössä on pidetty huoli ennen kaikkea juuri eurooppalaisten omista intresseistä kehitysmaissa tai että kauppapolitiikassa on yritetty suojella omia maataloustuotteita ja maataloustuottajien intressejä, niin siitä huolimatta Euroopan unioni on monessa mielessä vertaansa vailla oleva alueellinen yhteenliittymä, jossa legitimaatio, oikeutus, tulee ei pelkästään tulosten kautta, vaan myöskin jäsenvaltioiden osallistumisen kautta ja myöskin jäsenvaltioiden kansalaisten osallistumisen kautta.

Kun Euroopan unioni laajenee, on myös selvä asia, että sen elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää sitä, että sen toimintatapoja kehitetään. Ylipäätänsä ei ole järkevää ajatellakaan, että mikään järjestö, niin monimuotoinen kuin Euroopan unioni kulttuurisessa rikkaudessaan ja kieliensä moninaisuudessa onkaan, pysyisi saman kaltaisena, vaan totta kai sen on muututtava ja kehitettävä toimintaansa ja aina haettava se oma oikeutuksensa uudelleen. Kun konventti aloitti työnsä, se perustui mielestäni erinomaisella tavalla avoimeen vuoropuheluun niin kansallisten parlamenttien, hallitusten edustajien kuin sitten Euroopan parlamentaarikkojen kesken. Meillä täällä saattaa olla sekava kuva siitä, mitä konventissa tapahtui. Minusta on pidettävä arvokkaana sitä menettelytapaa, jolla Euroopan unionin tulevaisuutta, sen kehittämistä ja painopisteitä, on tehty, ja sen vuoksi kuulun niihin, jotka pitävät konventin lopputuloksia tärkeinä ja arvostettavina.

On selvä asia, että jos konventin puheenjohtajistossa olisi ollut Suomen edustaja, varmasti monet asiat voisivat olla toisenlaiset. Mutta siitä huolimatta, kun hallitustenvälinen konferenssi alkaa, en kuulu niiden joukkoon, jotka pitäisivät tulosta huonona ja Suomen asemaa jotenkin epätoivoisena. Uskon, että jos me täällä eduskunnassa paneudumme huolella konventin tuloksiin ja tähän selontekoon ja eri valiokunnat antavat hallituksen neuvottelijoille käyttöön omat näkemyksensä, Suomi saa hyvän lopputuloksen, jota voimme puolustaa.

Unioni on siis hyvin erilainen alueellinen yhteenliittymä verrattuna nyt vaikkapa Amerikan alueelliseen talous- ja kauppayhteistyöhön. Siinä on mukana demokraattinen päätöksentekovalta parlamentin kautta. Siinä on mukana oikeushallinto. Sen toimiala ei pelkästään rajoitu kauppaan ja talouteen, vaan voi sanoa, että unionin yhteistyö koskettaa meitä jokaista. Sen vuoksi, kun mietitään tätä unionin oikeutusta sen tulosten näkökulmasta, voi varmasti sanoa, että rauha ja sen säilyminen Euroopan mantereella on yksi tärkeimmistä oikeutuksista, joita Euroopan unionin kaltainen toiminta on voinut tuottaa meille. Myöskin tietysti taloudellinen hyvinvointi on sellaista. Se, että Euroopan unionin kulttuurinen rikkaus on voinut säilyä ja että me voimme tässä moninaisuudessa kokea yhteisyyttä niinkin erilaisten maitten kanssa kuin esimerkiksi Kreikka tai Portugali tai Baltian tulevat jäsenmaat tai sitten britit, näyttää, että meillä on selvästi jonkin sorttinen eurooppalainen identiteetti.

Tuloksia tietysti Euroopan unionissa on tehnyt komissio sen vuoksi, että komissiolla on ollut yksinoikeus tehdä aloitteita. Tuloksellisuuden näkökulmasta varmasti on tärkeätä, kun sen oikeutusta jäsenvaltioissa arvioidaan, millainen on komission kokoonpano. Minä kuulun niihin, jotka arvostavat sitä, että komissiossa on jokaisella kielellisellä ja kulttuurisella taustaryhmällä, olkoon se sitten nimeltään kansallisvaltio, oma edustajansa Eurooppa-perheen talossa. Mutta tämäkin kysymys on tietysti sellainen, joka riippuu kokonaisuudesta. Olennaista on kuitenkin se, että eri jäsenvaltiot, ovat ne pieniä tai suuria, ovat tasavertaisessa asemassa. Voin siis yhtyä siihen näkemykseen, jonka hallitus on ilmaissut selonteossaan neuvottelutavoitteeksi.

Jäsenvaltioiden näkökulmasta ja niiden vaikuttamisen näkökulmasta ja myöskin unionin oikeutuksen näkökulmasta neuvostoilla on merkitystä. Tässä konventissa on päädytty siihen, että avoimuuden ja lainsäädännön selkeyden vuoksi lakia säätävä neuvosto tulisi perustaa. Kyllä minulle myöskin lakia säätävä neuvosto käy, mutta haluaisin myöskin korostaa sitä, että on tärkeää, että erilainen asiantuntemus neuvostojen kautta jäsenvaltioitten vaikuttamisen kanavana säilyy, ja erityisesti haluan korostaa sosiaali- ja työllisyyskysymysten merkitystä. Kun unioni on niin pitkälti talouden ehdoilla syntynyt ja toiminut ja raha- ja talousliitto on hyvin vahva, on tärkeää mielestäni vahvistaa sosiaalista ulottuvuutta ja huolehtia siitä, että tulevissa neuvostorakenteissa, jotka tämä konventin lopputulos jättää auki, on myöskin sosiaali- ja työllisyyskysymyksiin paneutuvaa asiantuntemusta ja osaamista.

Jäsenvaltioiden kansalaisten kannalta on tärkeää, että Euroopan parlamentista tulee lainsäädäntövaltaa yhtäläisesti käyttävä elin. Minusta meidän jokaisen tehtävä tässä eduskunnassa on huolehtia siitä, että kansalaiskeskustelussa tulee selväksi, mikä on unioni, miten se toimii, mitä se merkitsee kansalaisten perusoikeuksien näkökulmasta, mitä tehdään kansallisesti ja mitä tehdään kansainvälisesti, mitä voidaan tehdä Euroopan unionin kautta maailmanlaajuisten kysymysten ratkaisemisessa, kauppapolitiikan tai YK-politiikan tai minkä muun tahansa. Sen vuoksi on tärkeää, että Euroopan unionin legitimiteetti kasvaa, ja se voi kasvaa vain äänestysaktiivisuuden kautta, ja tässä olen sitä mieltä, että eivät pelkästään ne, jotka ovat eurovaaleissa ehdolla, ole vastuussa, vaan poliittinen järjestelmä ja jokainen yksittäinen poliittinen toimija yhtä lailla.

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa sitä, että nyt ei kannata surra sitä, että aikataulu on kireä, vaan nyt täytyy tehdä töitä, antaa täysi tuki hallitukselle tulevissa hallitustenvälisissä keskusteluissa ja pitää huoli siitä, että kokonaisuus on sellainen, joka sitten kuitenkin ratkaisee. Sen vuoksi voin hyväksyä sen, että hallitus on omaksunut sen linjan, että se ei ole rakentanut tänne yhtään sellaista kynnyskysymystä, johonka jotain voitaisiin kaataa, koska todellakin metsä pitää nähdä puilta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Alho otti esille tämän lainsäädäntöneuvostoehdotuksen, joka on konventin ehdotuksena. Millä konventti on perustellut tätä lainsäädäntöneuvostoa? Siinä on ollut viisi eri asiakohtaa. Ensimmäinen ja tärkein on tietysti se, että on selkeästi neuvoston rakenteessa pystyttävä eriyttämään erilleen lainsäädäntöasiat poliittisesta koordinaatiosta ja toimeenpanovallasta. Toinen perustelu on ollut se, että tällä tehdään selkeästi se tavoite, että lainsäädäntö tapahtuu avoimesti, avoimessa julkisuudessa. Kolmantena selkeyttävänä lähtökohtana tässä on ollut se, että pyritään siihen, että lainsäädäntökysymyksissä ministerineuvosto tai nimenomaan lainsäädäntöpuolella ministerineuvosto toimii yhtenä jakamattomana kokonaisuutena. Neljäntenä perusteluna on se, että meillä on myöskin selkeänä silloin kansalaisyhteiskunnalle ja kaikissa jäsenmaissa se, kuka on se viimekätinen lainsäätäjä, kansallinen edustaja unionin toimiessa lainsäätäjänä. Nämä ovat ne keskeisimmät perusteet, minkä vuoksi konventti on päätynyt tähän ehdotukseen lainsäädäntöneuvostosta.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin nämä perustelut, joilla lakiasäätävä neuvosto on ajateltu perustettavaksi konventissa. Mutta haluan myöskin korostaa sitä, että minun mielestäni Euroopan unionin elinvoimaisuus lähtee siitä, että se on ikään kuin verkostoitunut, siellä eri neuvostokokoonpanoissa hyvin erilainen osaaminen tulee esille. Jos nyt sitten miettii lähihistoriasta ja naapureista kokemuksia, niin hyvin keskitetyt ja virtaviivaiset ratkaisut ovat usein olleet aika huonoja. Tässä mielessä mielestäni kyllä kannattaa pitää avoimena mieli sen suhteen, miten neuvostorakenne sitten loppujen lopuksi järjestetään tinkimättä pätkääkään avoimuuden tärkeästä vaatimuksesta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Konventtikäsittelyn yhteydessä on syytä keskittyä niihin ydinkohtiin, joita Suomen hallitus voi hvk:ssa yrittää muuttaa. Tämä ei kuitenkaan saa himmentää sitä tosiseikkaa, että nyt ollaan tekemässä historiallista sopimusta. Euroopan unionin perustuslaillinen sopimus ja itälaajentuminen yhdessä ovat merkittävä askel eurooppalaisessa yhteistyössä pitkässä juoksussa. Sillä edistetään rauhaa ja taloudellista hyvinvointia. Vaikka tämä iso kuva onkin positiivinen, niin toki moniin yksityiskohtiin on silti oikeutettua suhtautua kriittisesti.

Tärkein yksittäinen asia on kysymys siitä, millä enemmistöllä asioista päätetään. Niin sanottu yksinkertainen kaksoisenemmistö olisi normaali demokraattinen käytäntö, ja samalla tämä malli korostaisi Euroopan unionin yhteisöllistä luonnetta, koska silloin muutamat jäsenmaat eivät voisi blokeerata enemmistön tahtoa. Tämän lisäksi tärkeää on myös pitää kiinni kaikkien komissaarien äänioikeudesta.

Suhteessa yhteiseen puolustuspolitiikkaan Suomen tulee taistella sen puolesta, että puolustuspoliittista yhteistyötä tehdään Euroopan unionin sisällä, ei sen ulkopuolella. Pääsääntöisesti Suomen tulee suhtautua myönteisesti eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittymiseen ja pitää ovet avoinna myös omalle osallistumiselle.

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin kiinnittääkseni huomion sopimusluonnoksen talous- ja rahapolitiikkaan liittyviin kohtiin sekä nykytilanteeseen. Euroopan unionin perustuslakiluonnoksessa on suoraan ja rivien välistä luettavissa varsin leväperäinen suhtautuminen budjettitalouden alijäämiin. Näyttää siis siltä, että kun Saksa, Ranska, Italia ja Portugali ovat vaikeuksissa alijäämäkriteerin kanssa, niin myös sääntöjä halutaan muokata tälle leväperäisyydelle paremmin sopiviksi.

EU-lainsäädäntöön liittyy olennaisena osana jäsenmaiden sitoutuminen maksimissaan kolmen prosentin vuotuiseen velkaantumiseen suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämän kohdan noudattamista on tehostettu uhkasakolla. Valitettavasti vain uhkasakkoa ei uskalleta käyttää, kun sen kohteeksi joutuisivat Saksa ja Ranska, joiden lipsuminen taloudessa suurimmalta osalta johtuu poliittisen rohkeuden puutteesta tehdä välttämättömiä uudistuksia ja kyvystä pitää budjettia kurissa tai paremminkin sen puutteesta. Perustuslakiluonnoksen linjasta kertoo hyvin se, että komissiolle esitetään oikeutta antaa varoitus maalle, joka harjoittaa yleisestä linjasta poikkeavaa talouspolitiikkaa, mutta tämä ei kuitenkaan koske alijäämäkriteerin ylittämistä, vaikka se on keskeinen mittari valtiontalouden hoidolle.

En puhuisi tästä asiasta, jos alijäämäkriteereistä lipsuminen olisi vain Saksan tai Ranskan talouteen vaikuttava asia. Valitettavasti vain on niin, että suurien jäsenmaiden heikko taloudenpito vaikuttaa euron arvoon ja se puolestaan korkotasoon. Uhkana on siis tilanne, jossa suomalainen asuntovelallinen joutuu maksamaan siitä, että jokin suuri jäsenvaltio elää yli varojensa. Tämä ei ole oikeudenmukaista, ja nimenomaan sen estämiseksi yhteiset pelisäännöt on luotu ja niitä tulisi myös noudattaa. Samaan asiaan liittyy myös se, että Ekp:n perussääntöä voidaan jatkossa määräenemmistöllä muuttaa myös komission aloitteesta. Aivan oikein Suomen edustajat konventissa vastustivat näitä muutoksia, jotka saattavat heikentää Ekp:n asemaa. Varsinkin nykyisessä taloustilanteessa on enemmän kuin todennäköistä, että sääntöjen muuttaminen ei tapahtuisi Suomen eduksi, vaan meitä vastaan. Sen vuoksi keskuspankin itsenäisyyden säilyttämisen puolesta kannattaa taistella hvk:ssakin.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Kuten jo sanoin, Euroopan unionin perustuslaki on iso askel eurooppalaisessa integraatiossa. Puhumme sitten perustuslaista tai perustuslaillisesta sopimuksesta, joka tapauksessa kyseessä on merkittävä eteenpäinmeno. Tähän positiiviseen asiaan on kuitenkin jättänyt pahan jälkimaun suurimpien jäsenmaiden vallankäyttö Euroopan unionin sisällä. Suomen hallituksen pitää aktiivisesti etsiä yhteistyökumppaneita, jotta painoarvo sopimusluonnoksen avaamiseksi konventissa on riittävän suuri. Me haluamme Euroopan, joka perustuu hyvään yhteistyöhön kansallisvaltioiden kesken. Asioita ei tule viedä eteenpäin jyräämällä, vaan neuvottelemalla. Suomi on ollut Euroopan unionin jäsenenä hyvin rakentava yhteistyökumppani koko jäsenyytemme ajan. Me olemme tosissamme pyrkineet rakentamaan eurooppalaista kotia, ja meillä on ollut valmiutta kompromisseihin. Sen vuoksi meidän sanoillamme tulee olla painoa myös hvk:ssa.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihmettelen suuresti, että pääministeri Vanhanen on sanonut, ettei Suomen hallituksella ole kynnyskysymyksiä EU:n perustuslaillisen sopimuksen hyväksymiselle. Mielestäni tässä tulevaisuuskonventin ehdotuksessa on useampikin asia, joista tämän selonteonkin perusteella luulisi olevan Suomelle kynnyskysymykseksi. Esimerkiksi otan suoran lainauksen selonteosta: "Valtioneuvosto pitää välttämättömänä, että sopimusmääräykset turvaavat julkisia peruspalveluja, kuten koulutus- ja kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyspalveluja, koskevan päätöksenteon säilymisen kansallisella tasolla." Olen aivan samaa mieltä itse asiasta, mutta eikö tämä kuulosta siltä, että tässä olisi meillä kynnyskysymys?

Mielestäni valtioneuvoston selonteosta puuttuu selkeä poliittinen tahto ja konkretia. Kommenteissaan hallitus katsoo, katsoo katsomasta päästyään ja se pitää tarpeellisena useita asioita ja toisia taas tulee tarkastaa ym. sellaista. Ja on jotenkin epäuskottavaa, että hallitus käyttää tavoitteista puhuttaessa ilmaisua "tulee pyrkiä", joka on ilmaisuna toiveikas, vaan ei taistelunhaluinen. Minulle herää kysymys, onko hallitus tosissaan esittäessään näitä vaatimuksia. Valtioneuvoston selonteosta löytyy kyllä hurskaita toiveita, vaan ei vahvoja konkreettisia vaatimuksia. Ilmaisut ovat niin pehmeitä ja tulkinnanvaraisia, että ihmettelenkin, tietääkö hallitus itsekään, mitä konkreettisia muutosesityksiä konventin laatimaan ehdotukseen se haluaa.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on erittäin merkittävä esitys, josta ei ole puhuttu tänään juurikaan, ja epäilen sen olevan oman perustuslakimme vastainen. EU:n perusoikeuskirjan lisäyksiin kuuluvassa 52 artiklan 5 kohdassa nykyiset oikeudet jaotellaan oikeuksiin ja periaatteisiin. Periaatteilla on selkeästi heikommat oikeusvaikutukset kuin oikeuksilla. EU:n tulevassa perusoikeuskirjassa taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet muuttuvat oikeuksista pelkiksi periaatteiksi, joilla ei siis ole samaa oikeudellista painoarvoa kuin edelleen oikeuksiksi luettavilla eli poliittisilla oikeuksilla ja kansalaisoikeuksilla. Eli tässä ehdotuksessa EU:n perustuslaiksi oikeuksista pelkiksi periaatteiksi ovat muuttumassa oikeus sosiaaliturvaan, oikeus työhön, oikeus samaan palkkaan yhtäläisestä työstä, ammattiyhdistystoiminnan vapaus, oikeus lomiin ja vapaa-aikaan, oikeus elintasoon ja erityisesti ravintoon, vaatetukseen, asuntoon ja terveydenhuoltoon sekä oikeus opetukseen ja oikeus osallistua yhteisön sivistyselämään.

Ihmettelen syvästi, onko hallitus tätä mieltä todella. Olemmeko me eduskunnassa valmiit hyväksymään sen, että nämä oikeudet ovat vähemmän tärkeitä kuin muut? Ja tämä kaikki on perustuslakivaliokunnan lausunnon vastaista, kun perustuslakivaliokunta on sanonut näin: "Tulee kuitenkin tähdentää, että Suomen perustuslain mukaisen perusoikeusjärjestelmän tulee olla perusoikeuskirjan oikeudellistamisen jälkeenkin lähtökohtaisesti yhtä kattava kuin nykyisin." Siksi on välttämätöntä, että EU:n perusoikeuksiin kuuluvat oikeudellisesti sitovina nämä tss- eli taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet. Näiden oikeuksien turvaamisessa on kysymys ihmisten tosiasiallisen hyvinvoinnin edellytyksistä, ja tähän ajatteluun perustuu myös suomalainen sosiaaliturvan malli. Näiden ihmisoikeuksien näkeminen vähempiarvoisina periaatteina merkitsee paluuta vanhakantaiseen käsitykseen ihmisoikeuksista, jossa ne nähdään lähinnä poliittisina oikeuksina ja kansalaisoikeuksina. Tällainen ajattelu on vieras kaikille moderneille ihmisoikeussopimuksille ja on vieläpä niiden vastainen. Modernissa ihmisoikeusajattelussa, johon sopimukset perustuvat, ihmisoikeuksiin suhtaudutaan yhtäläisesti ja pitäen niitä yhtä tärkeinä. Tässä on erittäin suuri ongelma. Kuten sanoin, epäilen, että meillä tullee ristiriita myös oman perustuslakimme kanssa tässä kysymyksessä. Suomen perustuslaissa taataan sosiaaliset oikeudet osana kansalaisen perusoikeuksia.

Kysynkin nyt pääministeri Vanhaselta, miten voidaan hyväksyä ehdotus tai miten hallitus on voinut hyväksyä ehdotuksen, jossa EU:n perustuslaki tarjoaa ihmisille rajallisemmat perusoikeudet kuin Suomen perustuslaki. On todella huolestuttavaa, että hallitus ei tunnu kiinnittävän huomiota tähän epäkohtaan. Sen sijaan hallitus tyytyy ainoastaan ilmaisemaan tyytyväisyytensä Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, vaikka tämä sopimus ei myöskään kata sosiaalisia oikeuksia.

Arvoisa puhemies! Otan esiin vielä toisen merkittävän muutoksen eli sen, millaiseksi peruspalveluita koskeva päätöksenteko muuttuu uuden EU-perustuslain myötä. Eli yksimielisestä päätöksenteosta määräenemmistöpäätöksentekoon siirtyminen myös sosiaali- ja terveyspoliittisissa kysymyksissä olisi mielestäni Suomen kannalta epäedullinen muutos. Huomionarvoista on, että EU:ssa emme todellakaan aina ole enemmistön puolella, varsinkaan silloin kun kyseessä ovat sosiaali- ja terveyspalvelut. Totta kai syynä tähän on meidän edistyksellinen sosiaaliturvajärjestelmämme.

On äärimmäisen tärkeää suomalaisten peruspalvelujen turvaamiseksi, että sosiaalipalveluiden tuottamisessa säilytetään kansallinen päätösvalta. Kun Suomi on tällä hetkellä edelläkävijän roolissa sosiaalipalvelujen järjestämisessä, meidän tulee pitää huoli siitä, ettei meidän tarvitse luopua asemastamme tai laskea sosiaaliturvamme tasoa.

Lopuksi: Muun muassa näistä seikoista, joista edellä olen puhunut, ja kaikesta tämänpäiväisestä huomaa, että EU:n perustuslaki on itse asiassa tuomassa todella suuria muutoksia suomalaisten arkeen. Aivan kuten EU:n edellinen oikeusasiamies Söderman on sanonut: Jos näin suurista kysymyksistä ei järjestetä kansanäänestystä, niin mistä sitten?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Ojansuun esittämä problematisointi perusoikeusasiakirjan sisällöstä on juuri aihe, joka on hyvä eduskunnassa käydä lävitse ja tehdä siinä myös tämä vertailu ja rinnastus Suomen perusoikeuksiin. Haluaisin korostaa vain sitä, että tämän perusoikeuskirjan tulkinnan osalta on hyvä nähdä tässä esityksessä esitetty rajaus: tämän perusoikeuskirjan määräykset koskevat unionin toimielimiä, muita elimiä ja erillisvirastoja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Ed. Ojansuun luettelemat esimerkit ja vertaukset liittyivät jokseenkin pääsääntöisesti kaikki jäsenvaltioiden toimivallassa oleviin oikeuksiin ja kysymyksiin, joissa unionilla ei ole toimivaltaa. Minusta on hyvä, että nämä valiokunnissa käydään täsmälleen läpi, onko tämä lista ja rinnastus kattava.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ojansuun huomio näistä perusoikeuksista on juuri se, että kyseessä on unionin kompetenssien määrittely. Onhan huomattava se, että nimenomaan Euroopan yhteisön luoma oikeusjärjestys on itse asiassa ainoa olemassaoleva ylikansallinen oikeusjärjestelmä, joka on syntynyt. Sen normeilla on silloin suoraa oikeusvaikutusta jäsenmaissa, ja se tarkoittaa, että ylikansallinen oikeus, Eurooppa-oikeudet, on ensisijainen suhteessa kansalliseen oikeusjärjestykseen.

Nyt tietenkin, kun konventti joutui käsittelemään tätä perusoikeuskirjaa, kun se tulee sitovaksi osaksi perussopimusta, jouduttiin katsomaan, mitkä asiat ovat tässä sopimuksessa sen kaltaisia, jotka voivat käydä yli kansallisen oikeusjärjestyksen. Luonnollisesti siihen voidaan sisällyttää vain sellaiset asiat, joissa unionille on annettu lainsäädäntövaltaa eli joissa asioissa unionilla on kompetenssia. Ne asiat, joissa unionilla ei ole kompetenssia, lainsäädäntövaltaa, luonnollisesti eivät voi olla sitovaa oikeusjärjestystä meihin nähden. Se synnyttää tämän ongelman, minkä te nostitte tässä esille.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakimieslehdessä 4/2003 Tuomas Ojanen on juuri tätä ongelmaa nostanut esiin ja sanonut, että nykyisen EU:n perusoikeuskirjan kenties suurin yksittäinen lisäarvo perusoikeuksien suojaan Euroopan unionissa on juuri se, että siinä on suojattu rinnakkain ja yhtäläisin vaikutuksin yksissä ja samoissa kansissa oikeastaan kaikki nykyaikaisessa perusoikeus- ja ihmisoikeusajattelussa hyväksytyt oikeudet. Eli siellä ovat sekä nämä tss-oikeudet että myös kp-oikeudet eli nimenomaan kansalais- ja politiikkaoikeudet. Tämän työryhmän ehdotus uudeksi kohdaksi on vaaraksi näille nykyisen perusoikeuskirjan kenties kaikkein suurimmille vahvuuksille. On tärkeätä, että ne säilytetään kuitenkin nykyisessä arvokkaassa asemassa, ja siitä on meillä perustuslakivaliokunnan lausunto. Siitä me emme pääse mihinkään.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin tulevaisuutta linjanneen konventin työn merkitystä ei voi millään tavalla vähätellä. Ajankohta, jolloin unionin perustuslaillista sopimusta synnytetään, on merkittävä koko unionin ja maailman kannalta. Euroopan unioni on kehittynyt perustamisestaan alkaen jatkuvasti, ja yhteistyö on syventynyt dynaamisesti uusille alueille. On mielestäni selvää, että yhteistyön syveneminen ei välttämättä nopeudu sen jälkeen, kun saamme kohta suuren määrän uusia jäsenvaltioita, ja laajenemisen myötä kuvaan tulee mukaan Suomen sisäisessäkin politiikassa tutuksi tullut käsite "hallittu rakennemuutos".

Euroopan unioniin liittyy jo ensi vuoden vappuna peräti kymmenen uutta jäsenvaltiota. Samalla unionin asema maailman mahtavien joukossa vahvistuu. Näin on, vaikka unionilla ei olekaan Yhdysvaltain mahtiin verrattavissa olevia yhteisiä puolustusvoimia. Taloudelliset intressit sittenkin vahvistuvat merkittävämmin.

Suomen kannalta EU:n laajentuminen ja samalla yhteistyön syveneminen on hyvin tärkeää. Aiemmin niin pitkään puhuttu asemamme Euroopan syrjäisenä kolkkana muuttuu entisestään. Hyvää EU:ssa ja sen perustuslaillisen sopimuksen etenemisessä ja toteutumisessa on se, että me emme enää ole ja vielä vähemmän jatkossa kaukainen ja ikään kuin hyljätty rajamaa. Mielestäni unionin laajentuminen ja yhteistyön syveneminen vahvistavat sekä Suomen taloudellista että maanpuolustuksellista turvallisuutta. Meidän ei tule mielestäni torjua suoralta kädeltä radikaalejakaan ajatuksia unionin yhteisen puolustuksen synnyttämisestä.

On hyvä, että sopimuksen luonnos yhtenäistää ja vahvistaa unionin kansainvälistä toimintakykyä sekä sitä, että jäsenmaat osoittavat jatkossa aiempaakin suurempaa tukea toisilleen eri aloilla. Tietenkin puolustusyhteistyö ja unionin kriisinhallintatoiminta ovat erittäin keskeinen osa maanosamme rauhan turvaamista. Ja juuri rauhan tila valtioiden kesken on mielestäni koko unionin tärkein perusarvo.

Arvoisa puhemies! Perustuslaillisessa sopimuksessa tehdään unionin sisäiseen vallanjakoon ja toimintaan liittyviä merkittäviä valintoja. EU ei tarvitse omaa presidenttiä. Esitys neuvoston muuttamisesta on mielestäni tältä osin nykytilanteessa väärän suuntainen ja on ristiriidassa Suomen sekä muiden pienten jäsenmaiden etujen kanssa. Meidän on myös pidettävä kiinni siitä, että jokaisesta jäsenmaasta, siis myös Suomesta, on jatkossakin oltava äänivaltainen komission jäsen. Komission jäsenten lukumäärän rajoittaminen johtaisi pienten maiden aseman heikkenemiseen. Lisäksi on korostettava sitä, että suurikin komissio voi olla tehokas ja Euroopan moniarvoisuutta korostava elin. Samoin meidän on vastustettava komission jäsenten jakamista äänivaltaisiin ja äänivallattomiin komissaareihin.

Euroopan unioni tarvitsee mielestäni sen sijaan oman ulkoministerin, ministerin ja edustajan, joka saisi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla suorat toimeksiantonsa neuvostolta ja vastaisi neuvostolle toiminnastaan. Konventin ehdotuksen mukaan yhteinen kauppapolitiikka siirtyisi kokonaan yhteisön toimivaltaan. Tämä on myös myönteinen asia. Puolestaan ne, jotka pelottelevat sillä, että konventin esitys vaarantaisi maamme julkisia hyvinvointipalveluja, ovat mielestäni väärässä. Suomella on jatkossakin mahdollisuus pitää yllä niin hyviä tai huonoja palveluja kuin kansamme ja sen valitsemat edustajat haluavat.

Hyvää mielestäni on myös se, että unionin toimivalta määritellään luonnoksessa kohtuullisen selvästi. Suomen kansalaisilla ja äänestäjillä, meillä jokaisella, on tulevaisuudessa paremmat edellytykset ja mahdollisuudet hahmottaa ne asiat, jotka määritellään Brysselissä, ja ne, jotka päätetään täällä Arkadianmäellä.

Arvoisa puhemies! Laajentuva Euroopan unioni tarvitsee oman perustuslaillisen sopimuksensa. Suomen tulee puolustaa sopimusta hyväksyttäessä voimakkaasti omia kansallisia etujaan, unohtamatta niitä nykyisiä ja tulevia jäsenmaita, jotka solidaarisuuttamme tarvitsevat. Konventin esitys unionin uudeksi perustuslailliseksi sopimukseksi on selkeästi kansamme ja mantereemme kokonaisetua ajatellen myönteinen. Kaiken kaikkiaan esitys on mielestäni niin hyvä, että asiasta ei ole syytä järjestää täälläkin mainittua kansanäänestystä. Suomi on sitoutunut jo vuoden 94 kansanäänestyksessä perustuslakiesityksen henkeen: Euroopan kansojen yhteistyön syventämiseen.

Arvoisa puhemies! Konventin perustamisen hengen mukaisesti hvk tulee tekemään lopulliset päätöksensä. Me täällä jäämmekin seuraamaan tiukasti hallituksemme pääministerin johdolla tekemää työtä hvk:ssa, jotta tämä sovittu henki toteutuu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Unioni ei ole todellakaan sama kuin se oli silloin, kun Suomi liittyi Euroopan yhteisöön. Unionin perustuslakiehdotuksessa, joka meillä nyt on käsillä, todetaan perustuslain ilmentävän kansalaisten tahtoa. Miten se voi ilmentää kansan tahtoa, jos kansalla ei ole mahdollisuutta sanoa asiasta kantaansa? Mielestäni paras tapa tässä tilanteessa todeta tämä, on toteuttaa kansanäänestys.

Perustuslakiluonnoksessa ei ole sinänsä mainintaa siitä, että valta Euroopan unionissa kuuluisi kansalle. Tietenkään tosiasiassa valta Euroopan unionissa ei kuulukaan tällä hetkellä Euroopan unionin kansoille. Se on selvää, sitä ei käy kiistäminen. Mutta jos Euroopan unionin perustuslaissa, tässä ehdotuksessa, olisi tuo maininta, niin siitä voitaisiin johtaa asiantila, jolla toteutetaan ajatus vallan kuulumisesta kansalle.

Euroopan unionin perustuslakia ei tule käyttää tienä sotilasliittoon, ei yhteen eikä toiseen. Kuitenkin tie Natoon, Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, on tässä sisäänrakennettu. Todetaan mieluusti, että Nato on muuta kuin aikaisemmin. Tosiasiassa Nato on yhä enemmän vastakkainasettelua rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välille. Suurin Nato-maa Yhdysvallat kertoo juuri tästä tilanteesta miehittäessään Irakia. Nyt haluttaisiin Euroopan unionin jäsenmaita kantamaan tuota miehityksen taakkaa Irakiin.

Euroopan unionin todellinen haaste on globaalisten ongelmien, köyhyyden, maailmanlaajuisen epätasa-arvon, poistaminen, ympäristön ja luonnon hävittämisen ja tuhoamisen estäminen ja vähentäminen. Nuo ovat niitä pitkän tähtäimen huolenaiheita, joihin Euroopan unionin perustuslaissakin pitäisi osoittaa sekä osallisuutta että ratkaisuja.

Todella, käytännössä verotus, esimerkiksi pääomaverotus, on jäänyt huomiotta. Minimitasoa ei ole määritelty, jolloinka verokilpailu, pääomien ehdoilla tapahtuva yhteiskuntien kehittäminen, vahvistuu kielteisellä tavalla. Tällä tarkoitan sitä, että kun pääomaverotuksilla kilpaillaan, verokilpaillaan, dumpataan verotasoa, alennetaan sitä, niin pääomat ohjaavat myös yhteiskuntien kehitystä niin, että verotulojen vähentyminen uhkaa myös paljon puhuttujen peruspalvelujen tulevaisuutta. Uhka on ilmeinen: peruspalvelujen välttämätön hinta ja maksu, varat niihin, jäävät helposti saamatta.

Myös Euroopan perustuslain pitäisi osoittaa vahvemmin verotuksen pääpainon siirtymistä kohti ympäristöveroja. Ongelmallista on edelleenkin pääomien, tavaran, liike-elämän, kaupan vapauksien vahvuus ja ympäristöterveyden ja kansalaisten sosiaalisten oikeuksien turvaamisen heikkous. Tämä suhde pääomien ja kaupan vapauden ja ympäristöterveyden vapauden välillä järkkyy edellisen hyväksi. Aikaisemmin Euroopan unionissa tästä on väännetty paljolti kättä ja myös ympäristöterveyden ensisijaisuuden hyväksi.

Mitä tulee ympäristölainsäädäntöön, sen yksityiskohtainen määrittely konventin perustuslakiehdotuksessa on ongelmallinen. Varsin moni kohta on edelleenkin suhteellista, muun muassa ajatus unionin koko taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ja yhteisön eri alueiden tasapainoisen kehityksen huomioon ottamisesta esimerkiksi ympäristön laadun säilyttämisessä, suojelussa ja parantamisessa on tietysti asiantila, joka johtaa jatkuviin arviointeihin, mikä on milloinkin mahdollista, missä kulkee niin kutsutun taloudellisen kestävän kehityksen raja, missä on ekologisen ja ympäristöllisen kestävän kehityksen vaatimus. Nämä kaksi asiaa ovat jatkuvasti myös tulevaisuudessa Euroopan unionissa valinkauhassa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen selonteko on hyvin laaja, mikä johtuu varmasti siitä, että selonteossa on aika yksityiskohtaisestikin analysoitu konventin työn tulos. Tässä selonteossa, toisin kuin täällä eduskuntakeskustelussa monissa puheenvuoroissa on käynyt ilmi, löytyy myös tavoitteita hvk:ta ajatellen, ja tästä haluan reilusti hallitukselle tunnustuksen antaa.

Suomen hallitus eilen pääministerin suulla ilmoitti nyt tavoitteena olevan aikaansaada uusi sopimus, jonka tuloksena olisi avoin, toimintakykyinen ja dynaaminen unioni. Konventin esitykseen nähden meidän pitäisi olla aloitteellisia muutoksen aikaansaamiseksi esimerkiksi instituutioihin ja toimivaltaan liittyvissä asioissa. Hallituksen selonteossa on toki selkeästi nähtävissä, erityisesti pääministeripuolue keskustan, sinänsä positiivinen asenne tai siellä tapahtunut asennemuutos. Suomen hallitus nyt ymmärtää politiikan teon realiteetit unionin tasolla ja tunnustaa, ettei yhden pienen jäsenmaan kannata yksinään olla ensimmäisenä ja ainakaan suuriäänisimpänä vastustamassa kompromissia, jonka aukirepiminen tietäisi ehkä maamme kannalta vielä huonompaa uutta kompromissia.

Suomen kokonaisedun kannalta on äärimmäisen tärkeätä, että Suomi ja Suomen hallitus pystyy esiintymään kansainvälisissä yhteyksissä ja kansainvälisissä medioissa yhtenäisenä EU-linjauksissamme. Yksimielisillä ja rakentavilla linjauksilla voimme saavuttaa suhteessa paremman lopputuloksen kuin sillä, että annamme koko maailman tietää sisäpoliittisen kriisin jatkuvan meillä edelleen. Juhannusviikolla tuli jo aivan riittävästi sen lajin kansainvälistä julkisuutta.

Arvoisa puhemies! EU:n elintarvikeviraston sijoittaminen Suomeen on ollut puheissa jo monta vuotta. Se on Suomen ehdoton tavoite. Suomalaisten tietojen mukaan se on moneen kertaan jo varmastikin ollut tulossa maahamme. Asiassa ei ole kuin yksi kompastuskivi: EU:ssa vaadittavaa yksimielisyyttä siitä, että Suomi olisi paras sijoituspaikka tälle virastolle, ei ole saatu aikaan. Kaikkia mahdollisuuksia viraston saamisessa Suomeen ei kuitenkaan vielä ole menetetty, ja esimerkiksi siksikin olisi tärkeätä, että Suomi näyttäytyisi tulevassa hallitustenvälisessä konferenssissa yhtenäisenä ja rakentavaan yhteistyöhön pyrkivänä jäsenvaltiona.

Suomen yhteistyöhaluisuus ja yhtenäisyys tulevassa hvk:ssa on tärkeää myös siksi, että kotimaisen elintarviketuotannon kannalta elintärkeät 141 artiklan mukaisen maataloustuen maksuvaltuusneuvottelut ovat tällä hetkellä pahasti myöhässä ja lopputulos näyttää vähintäänkin epävarmalta. Senkin vuoksi hallituksen on tässä perustuslakisopimuksen käsittelyssä syytä valita päättäväinen, yhteistyöhakuinen toimintalinja, ennemmin rakentaen kuin repien. Muutoin tuntuu todennäköiseltäkin, ettei meihin muissakaan meneillään olevissa neuvotteluissa välttämättä suhtauduta kovin rakentavasti.

Suomella on ennestään maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen maine kriisien ratkaisijana, ja meillä on ollut ja näyttää edelleen olevan arvostettuja valtiomiehiä kansainvälisissä tehtävissä. Hallituksen selonteossa olisikin saanut vielä paljon selkeämmin korostua Suomen pyrkimys jatkossakin toimia EU:n puolustukseen liittyvissä asioissa rauhanrakentajan roolissa. Suomen nimenomaisena tavoitteenahan on ollut ja tulee olemaan EU:ssa edistää kaikin tavoin rauhan ja vakauden prosessia maanosassamme ja laajemminkin.

Herra puhemies! Selonteossa hallitus hakee eduskunnalta vastausta esittämiinsä neuvottelutavoitteisiin. Toivon, että nyt eduskuntakäsittely kireästä aikataulusta huolimatta olisi analysoiva ja että keskittyisimme meidän kannaltamme olennaisiin asiakysymyksiin. Suomen kaltaiselle pienelle kansakunnalle on laajenevassa unionissa elintärkeätä esiintyä yhteen hiileen puhaltaen. Siitä, miten hallitus ottaa huomioon hvk:ssa eduskunnan tahdonilmaisun, tulee piirtymään kuva pääministerin itsensä ja koko hallituksen käsityksestä demokratiasta. Voidaanko Suomessakin demokratian tunnuksena nähdä, että valta ei ole harvoilla vaan monilla?

Keskustelun nopeatahtinen osa päättyy.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan yhteisön historia itse asiassa on aika mahtava. Ensimmäiset tiedot siitä minä olen löytänyt roomalaisten sanomina, joissa he kutsuivat Antiikin Euroopaksi sitä Eurooppaa, joka oli Rooman imperiumin osa. Voidaan ehkä ymmärtää, että jo täältä nämä ensimmäiset ajatukset yhtenäisestä Euroopasta ovat lähteneet liikkeelle. Konkreettisempi esimerkki on hansa-aika 1200-luvulla, jota täällä ei erityisesti ole taidettu mainita tänään keskustelussa. Sehän vaikutti lähinnä Pohjois-Saksassa ja vaikutti myöskin Itämeren alueelle, ei kovin kauaksi Suomesta, ja sehän vaikutti muutaman vuosisadan ajan, tuhoutui sitten 30-vuotisen sodan jalkoihin lopullisesti, mutta sitä ennen mahtavimmillaan minun tietojeni mukaan ainakin 70 kauppakaupunkia oli mukana tässä hansa-ajassa ja vietettiin erityisiä hansa-päiviä. Ei tässä ehkä siihen aikaan tai tähän aikaan verraten ole kovin suurta eroa, onko nimenä ollut silloin hansa-aika ja nyt EU-EY tai Eurooppa-neuvosto tai jotain muuta vastaavaa. Näin aika on näköjään Eurooppaa käsitellyt. Englannin entisen pääministerin Churchillin nimen haluaisin vielä tässä aivan erityisesti mainita, koska hänen suuhunsa usealta taholta on pistetty maininta 1940-luvun lopulla siitä, että enää ei koskaan Euroopassa saisi syntyä konfliktia, jonka tärkeimpinä osapuolina toisiansa vastaan olisivat jonkinlaisessa kombinaatiossa Saksa, Ranska ja Englanti. Itse erityisesti yritän tätä aina muistaa, kun me joskus aika mikroskoopinkin tarkkuudella tarkkailemme, mikä on hyvää tai huonoa esimerkiksi vaikka tässä sopimusehdotuksessa, jota tänään käsittelemme. Churchillin ajoista lähtien siinä Euroopassa, jota hän tarkoitti, on onneksi ollut hyvin syvä rauha, ja sehän näyttää jatkuvan. Jugoslavian alueen kriisit ovat aivan erilaista alkuperää.

Minkälainen on sitten Euroopan unioni tässä vaiheessa, kun sitä yritetään vielä paremmaksi muuttaa? Itse asiassahan se ei ole rakenne, vaan se on prosessi, joka on ollut käynnissä pitkän aikaa. Se on laajentunut. Se on syventynyt. Nämä kaksi asiaa ovat vuorotelleet keskenään. Taloudelliset suhdanteet ovat vaikuttaneet siihen aika paljon, muun muassa semmoiset seikat kuin öljykriisi, samaten Itä-Saksan, Saksan yhdistyminen. Aika monissa asioissa näyttää historiassa tapahtuneen niin, että on reagoitu mieluummin kuin suunnitelmallisesti menty yhdentymisen suuntaan. Mutta niin mainiolta kuin se näyttääkin, niin taka-askeleita ei ole otettu. Jonkun mielestä on kaaduttu koko ajan eteenpäin, ja kylläpähän joissain näistä meidän tilaisuuksistamme on myöskin mainittu, että EU kuolisi siihen, jos se pysähtyisi paikalleen, jos ei se koko ajan eräässä mielessä uudistuisi ja kehittyisi. Ainakin mennyt aika tarkoittaa sitä, koska hyvin monissa asioissa on käynyt niin, että ensin on keskusteltu — hyvä niin — sen jälkeen tehty suosituksia, joista vähitellen on päästy konsensukseen, ja sitten enemmistökautta tehty päätös kyseisestä asiasta. Tervettä kehitystä. Nykyinen parlamenttihan on aika iso, yli 600 parlamentaarikkoa, ja sehän menee 736:een samalla, kun suomalaisten parlamentaarikkojen määrä putoaa kahdella. Saa nähdä, putoaako jatkossa lisää, niin kuin tässä salissa on epäilty. Mutta, vaikka Suomelle kävisi niin, niin yhtä lailla kansainvälisessä asemassa unionin tilannehan selvästi näyttää vahvistuvan. Euro valuuttana on joka tapauksessa vahva vaikuttaja, vaikka sen pariteettisuhteesta joskus olemme huolissamme. Seuraava EU-laajentuminen, ehkä tämän jälkeenkin tuleva, on varmasti aikamoinen mullistus, mutta toivotaan, että sitä nyt saadaan useampi vuosikymmen odottaa. Tämä laajentuminen, joka nyt tapahtuu, on jo tarpeeksi iso mullistus.

Totta kai rakenteita tässä yhteydessä korjaillaan, ja yhteinen puolustustyökin on nyt alkanut, sen kokoaminen on käynnissä, ja tiedämme, mitä ristiriitoja siihen sisältyy ja mitä tulkintavaikeuksia pienellä Suomella on edessä. Mutta kaiketi on aika selvää, että Yhdysvalloille tarvitaan Euroopasta vastapaino monessakin eri mielessä, niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin.

Vielä konventista, konkreettisista saavutuksista. Onhan se selkeä voitto koko tälle koneistolle, jos sopimuksia pystytään yksinkertaistamaan niin, että nykyiset kolme sopimusta ja runsaat tuhat sivua, jotka sisältävät 700 artiklaa, 50 pöytäkirjaa ja 112 julistusta, korvataan yhdellä ainoalla sopimuksella, jossa on vain 4 osaa, 400 sivua, 460 artiklaa. Erittäin suuri saavutus konventilta, jonka työssä suomalaisetkin ovat olleet rinta rottingilla mukana.

Samaten on ihan selvää, että unionin toimivalta määritellään selkeämmin. Minusta on myöskin kiistatonta se, että konventin lopputulos joka tapauksessa, vaikka se muuttuisikin, jos se suurin piirtein tämmöisenä toteutuu, vahvistaa kansalaisten asemaa unionissa, ja sehän on ollut meidän suomalaistenkin toive. Samaten parlamentarismi vahvistuu EU:ssa.

Fyysisesti, kun tulevat nämä seuraavat kaksitoista uutta valtiota, ensin kymmenen ja sitten kaksi myöhemmin, ainakin, jatkossa muitakin, ja kun ajatellaan EU:ta, jossa on yhteensä 27 jäsentä nykyisen 15:n sijasta — tämä on minusta aika mielenkiintoinen tieto, jonka jostain ongin itselleni — pinta-ala kasvaa tuolloin 34 prosenttia, väestömäärä kasvaa 28 prosenttia, mutta yhteinen bkt puolestaan kasvaa ainoastaan 5 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että bkt per kapita laskee 20 prosenttia, tietenkin koska nämä maat, jotka nyt liittyvät, ovat köyhiä maita. Saa nähdä, minkä jännitteen tämä luo meille EU:n budjettiin vuodesta 2007 eteenpäin. Sitä ennenhän nämä eivät mitenkään oleellisesti tule vaikuttamaan. Tosin suomalaisen tiedotustoimiston selvityksen mukaan silloinkin rasitus saattaisi maksimissaan olla kuulemma noin 40 euroa per Suomen kansalainen. Ei mitenkään taivaita hipova summa.

Vielä EU:sta analysoisin muutaman asian. Vaikka integraatio etenee miten päin vaan ja vaikka kuinka edistyksellisesti ja vaikka vielä paremmin kuin tässä valkoisessa kirjassa ja siinä toisessa kirjassa, joka varmaan on saman värinen, jos se nyt lopulta tulee, aina tulee olemaan pienet maat kontra suuret maat, aina on olemassa eteläinen, onko se blokki tai muu, sitä sanaa meillä vierastamme, etelä versus pohjoinen. Uskonnollisesti on katolinen versus protestanttinen tilanne, seikka, joka täytyisi aina muistaa. Aina on federalistinen versus hallitustenvälinen tilanne, mielipidesuunnat. Aina ilmeisesti on nettomaksajia ja nettosaajia. Ja sitten on perustajavaltioita ja niitä, jotka ovat tulokasvaltioita. Näistähän, arvoisa puhemies, emme pääse eroon, tuli tästä sopimuksesta, joka tänään on ollut keskustelun aiheena, minkälainen tahansa.

Ne keskeiset haasteet, jotka tässä valkoisen kirjan alussa sanotaan, ehdotuksessa sopimukseksi, niissähän ensimmäinen ranskalainen viiva on, miten Eurooppa-hanketta ja unionin toimielimiä voidaan tuoda lähemmäksi kansalaisia. Minusta tämä on pääministerille hyvä lause harrastaa jonkinlaista kansalaiskasvatusta, kun tämä asia menee eteenpäin. Ehkä tätä kautta voisi lähestyä kansalaisia tekstillä, jonka kansalaiset ymmärtävät ja jossa tärkeimmät asiat on sanottu. Ja jos se sitten toteutuu, silloinhan keskeisin haaste, yksi niistä, on toteutunut.

Toinen keskeinen haaste on, millaiseksi muodostuu poliittinen elämä ja Euroopan poliittinen alue laajentuneessa unionissa. Minusta sekin pitäisi analysoida ulos sen jälkeen, kun hvk on tehnyt lopullisen päätöksensä tästä asiasta.

Kolmas ranskalainen viiva on, kuinka unionista luodaan uuden maailmanjärjestyksen vakauttava tekijä ja suunnannäyttäjä. Tosi iso haaste. Kuinka se tosiaan tehdään? Siinä on meidän nuorella uudella pääministerillämme tekemistä ja selittämistä Suomen kansalle.

Otin, arvoisa puhemies, nämä kolme viivaa sen takia esille, että tätä kautta kansalaiskeskustelua nähdäkseni voitaisiin käydä selkeällä suomen kielellä ohi sopimustekstin sinänsä aika vaikean terminologian.

Ulkoministeriön 85-vuotisjuhlassa Saksan ulkoministeri Fischer piti puheen, jota tietyiltä osin siteerattiin julkisuudessa. Mutta olisin halunnut tarkastella sitä muutamalta osalta sisältäpäin vähän lisäksi, koska hän on kaikesta huolimatta vaikuttaja, joka tietojeni mukaan nyt kiertää eri puolilla Eurooppaa kertomassa, miten nämä asiat ovat.

Ulkoministeri sanoi, että unioni on läpinäkyvä, kansalaisystävällinen ja demokraattinen. Näin varmasti on, vaikka tämä sopimus tulisi näin voimaankin, niin kuin suurimmalta osalta varmaan tuleekin ja niin ainakin minä toivon. Sen jälkeen hän jatkoi ja sanoi, että suurille maille Euroopassa sopii heikko komissio, mutta pienille maille sopii taas vahva komissio; tehokas ja voimakas komissio on pienille maille tärkeä. Hän jatkaa sanomalla niin, että silloin pitää komission olla pieni, jos siitä halutaan voimakas, ja päinvastoin. Tästä hänen väittämänsä mukaan on leivottu kompromissi, joka on tämä ehdotettu malli, joka on paras optio sekä pienille maille ja etenkin niille. Ja jos hänen sanojensa mukaan nyt tämä revitään auki, niin revitään auki se kompromissi, joka jatkossa saattaa tulla pienien maitten epäeduksi. Olisi itse asiassa mukava kuulla pääministeriltä ajatuksia, onko hän samoilla linjoilla ulkoasiainministeri Fischerin kanssa tästä seikasta.

Kaikkinensa Fischerin mukaan on kysymys hyvin tasapainotetusta kompromissista, jossa kaikki saavat ja kaikki luovuttavat. Hän visusti kieltää sen, että olisi jotain totuuspohjaa sille, että isot maat ajavat toistuen kaikkien pienten yli, ja Suomikin olisi hänen sanojensa mukaan saanut aika paljon läpi lukuisissa tilanteissa vaatimuksiaan. Tässä kyllä itse jään miettimään, että useita korkeita virkoja on meiltä mennyt sivu suun ja muun muassa elintarvikevirastokysymys on edelleen ratkaisematta, niin kuin ed. Hemmilä äsken aivan aiheellisesti huomautti. Fischer sanoo, että tämä kompromissi on paketti niin selkeästi, että se, joka haastaa tämän konsensuksen, on velvollinen löytämään uuden konsensuksen. Jos hyväksymme periaatteen, että emme vastusta parannuksia, silloin tämä hvk tulisi olemaan menestys. Hänhän sitten sanoo, että hvk on saatava päätökseen pian Italian puheenjohtajuuden aikana tai viimeistään maaliskuussa 2004. Vielä englanniksi hän on puheessaan sanonut, että quality rather than tempo olisi harhaanjohtavaa, toisin sanoen tässä pyritään liian korkeaan laatuun ajan kustannuksella, mikä on vaarallista tälle prosessille.

Arvoisa puhemies! Minä olen puhunut tämmöisiä asioita ehkä vähän eri lailla kuin monet muut, en niinkään omia mielipiteitäni, koska kyllä sen verran minulla on järkeä, että luulen, että ne eivät johda yhtään mihinkään. Mutta haluan tällä saada vähän ehkä toisenlaista ajattelutapaa aikaan, miten isossa prosessissa me kaikkinemme olemme.

Vielä lyhyesti mainitsen muutaman seikan. Minua kiinnostaa ja samalla ehkä vähän häiritsee se, että Englannin asemasta ei ole juuri mitään puhuttu tässä yhteydessä, ei oikeastaan Englannin kannoistakaan kovinkaan selkeästi. Minusta näitä seikkoja pitäisi kyllä nyt sitten tämän eduskuntavaiheen aikana tarkastella. Samaten pienten maiden rintama on jäänyt aika ohuesti sanottuna: kuinka paljon Baltian mailla on samanlaisuutta kulttuurissa, uskonnossa, yrittämisessä, työnteon tavoissa. Ne ovat Itämeren ympärillä olevia maita. Itämeri on oikeastaan meidän Mare nostrumimme, niin kuin roomalaisilla oli aikanaan. Sen täytyy olla joku positiivinen mahdollisuus meille. Saksan ja Ranskan välinen jännite, varmaan hyvä, että se on, mutta luojan kiitos se on näin, että sovitaan sivistyneesti asioita ilman sotaa ja pystytään yhteistyöhön.

Lopetan kysymällä: miten olisi, jos EU:ta ei olisi? Mitä sitten olisi? Joka tapauksessa YK:n kautta meillä olisi Ilo, meillä olisi Imo, merenkulkualan laitos, meillä olisi Iata, lentoalaa käsittelevä yhteistyöelin, Itämerikomissio varmaankin olisi, Pohjoismaiden neuvosto olisi, Iso-järjestysstandardisaatio olisi, koko muu kansainvälinen yhteistyö olisi. Eli ne, jotka ovat kovin hanakasti koko tätä puuhaa vastaan, niin kuin tässä salissa tänäänkin on kuultu — jään kyllä heidän maailmankuvaansa lievästi sanoen aika lailla ihmettelemään.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä on onniteltava eduskuntaa siitä, että puhemiehen johdolla muutettiin kesäloman aikana aika merkittäviä linjauksia uuteen uskoon. Eivät edes pääministeri eikä ulkoministeri voineet muuta kuin todeta, että näinhän se sittenkin on, vaikka oli tullut puhuttua vähän muuta.

Ensimmäinen kysymykseni tänään kuuluu: tuleeko Euroopan unionista rauhan yhteisö vai sotilasliitto? Konventin työskentelyä EU:n puolustuskysymyksissä on hallinnut militaristinen ilmapiiri, jonka tuloksena Euroopan unioniin kaavaillaan poikkeuksellisen vahvoin toimintavaltuuksin varustettua varusteluvirastoa sekä velvoitetta varustelumenojen nostamiseen jäsenmaissa.

Vuosituhannen turvallisuusuhaksi on valittu terrorismi, jonka torjuntaan tarjotaan esityksessä ensisijaisesti sotilaallisia keinoja. Terrorismin torjunta on jo lähes muuttunut uskonsodaksi, jossa taistelevina osapuolina ovat muslimit ja kristityt. Kestävämpää kehitystä edistävän vaihtoehdon eli siviilikriisinhallinnan resursointi on jäänyt tyystin jalkoihin. Eilispäivän militarismi luo pikemminkin turvattomuutta. Onkin lähdettävä siitä, että Suomen on hallitustenvälisessä konferenssissa toimittava yhdessä Ruotsin ja liittoutumattomien maiden kanssa monenkeskisen turvallisuusjärjestelmän vahvistamiseksi Euroopan unionissa. Euroopan unionin ei tule lähteä varustelukilpaan Yhdysvaltain kanssa, vaan on pyrittävä rauhanpolitiikan suurvallaksi.

Hallitus viimeisteli selontekonsa eduskunnalle EU:n tulevaisuuskonventista. Mielestäni eduskunnan on otettava kielteinen kanta EU:n tulevaisuuskonventin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin esityksiin. Unionista ei tule kehittää sotilaallista voimatekijää. Sellaisena sillä ei ole tulevaisuutta, mutta rauhanpolitiikan suurvaltana on.

Ei ole olemassa sellaisia maanosaamme kohdistuvia tai globaaleja turvallisuusuhkia, joihin voidaan ongelmitta vastata esitetyllä yhteisellä puolustuksella. EU:lla ei ole vihollisia, eikä sillä ole tarvetta niitä etsiä. USA on tässä suhteessa huono esimerkki seurattavaksi. Jos Euroopan unionia halutaan kehittää USA:n uskottavaksi vastavoimaksi maailmanpolitiikassa, on edesvastuutonta yrittää tehdä se lähtemällä jonkinlaiseen varustelukilpailuun USA:n kanssa. Euroopan unionin voima on taloudessa ja sekä poliittisessa että laajemmassa kulttuurissa. Ensisijaisesti EU:n panosta tarvitaan globalisaation hallintaan ja koko maailman kehityksen, ympäristön ja ihmisoikeuksien, edistämiseen.

Yhteinen puolustus on perustuslakiluonnoksen ydinkohtia. Siitä on käynnistettävä viimeistään nyt perusteellinen ja avoin poliittinen keskustelu. Suomen on ajettava rauhanpoliittisia tavoitteita käynnistyvässä hallitustenvälisessä konferenssissa yhdessä Ruotsin ja muiden liittoutumattomien maiden kanssa. Suomen ja Ruotsin tekemät esitykset siviilikriisinhallinnasta ovat toistaiseksi saaneet aikaan tuskin mitään liikettä konventissa. Militarisoituneesta keskusteluilmapiiristä johtuen siviilikriisinhallinta on kutistunut pelkäksi sivumaininnaksi, eikä sille haluta antaa turvallisuuspoliittista merkitystä. Se halutaan alistaa osaksi sotilaallista toimintaa. Kuitenkin siviilikriisinhallinnasta voitaisiin kehittää toimiva kokonaisuus, esimerkiksi pelastuspalvelu erilaisten muiden siviiliväestöön kohdistuvien uhkien torjumiseksi. Parhaimmillaan siviilikriisinhallinta on yhteiskuntien sosiaalisen toimivuuden ja demokraattisen kulttuurin edistämistä.

Konventin esityksessä nykyinen kriisinhallinta laajenee mahdollisuudeksi ryhtyä käytännöllisesti katsoen täysimittaiseen ja rajoittamattomaan aseelliseen toimintaan sekä EU:n alueella että sen ulkopuolella. Yhteiseen puolustukseen siirtyminen ei olisi enää erillisen valtionpäämiesten yksimielisen päätöksen varassa, vaan se perustettaisiin käytännössä nyt esitetyillä artikloilla. Unionin tuleva ulkoministeri saisi suuret valtaoikeudet koko turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päällikkönä. Hänen roolistaan täytyy keskustella. Asia on merkittävämpi kuin kysymys EU:n presidentistä. Jäsenvaltioiden ministerien sijasta ulkoministeri johtaisi turvallisuuspoliittista agendaa. Hän olisi sekä komission toinen puheenjohtaja että ministerineuvoston puheenjohtaja. Hänellä olisi hallussaan kahden nykyisen komissaarin mandaatit, ja hän edustaisi Euroopan unionia YK:n turvallisuusneuvostossa. Hän olisi puolustuspoliittisen koneiston päällikkö operatiiviselle tasolle saakka. Tarvitaanko EU:ssa tällaista vallan keskittämistä yksiin käsiin?

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys kuuluu, mitä hyvinvointipalveluillemme tapahtuu tulevaisuudessa. Konventin esitys siirtää suomalaisilta hyvinvointipalveluilta toimivaltaa ylikansalliselle kaupalle ja hallinnolle. Hyvinvointipalveluiden toimivalta heikentyy oleellisesti, jos Euroopan unionin kauppapolitiikalle annetaan konventin esittämät valtuudet tehdä hyvinvointipalvelujen kauppaa tai investointeja koskevia Wto-sitoumuksia. Hyvinvointipalveluiden säilyttämiseksi kansallisessa toimivallassa ei riitä se, että muutettavien Suomen lakien uusiakin muotoiluja kirjoittavat suomalaiset, koska Wto:n riidanratkaisu saa sitoumusten avulla vallan määrätä Suomen hyvinvointipalvelujen lakeja muutettavaksi. Wto:n riidanratkaisu nimittäin saisi määrätä rangaistuksia maalle, jonka hyvinvointipalvelujen se katsoo rajoittavan yhtiöiden kaupallisia oikeuksia.

Mielestäni sitoumukset siirtävät hyvinvointipalvelujen päätösvaltaa pois eduskunnalta Wto:lle. Siitä seuraa, että Suomi menettää tältä osin valtansa suojata hyvinvointipalvelut. Konventin esitys johtaa näkemykseni mukaan väistämättä hyvinvointipalveluihin liittyvän toimivallan kaventamiseen ja on täten ristiriidassa sekä eduskunnan että hallituksen julkituoman linjan kanssa. Eduskunnan tulee jatkossakin kyetä täysin suvereenisesti päättämään hyvinvointipalvelujen lainsäädännöstä. Demokraattisesti ja kansallisella tasolla valittujen valiokuntien ja ministerien on vastattava terveys-, koulutus- ja sosiaalialoja koskevista toimista.

Konventin esityksen mukaisesti palvelujen on toteutettava palveluilla kauppaa käyvien yhtiöiden oikeuksia siten, miten Wto:n riidanratkaisutuomarit määräävät. Kaupan oikeuksien täytäntöönpanolle alistettu kansallinen terveys- ja kouluhallinto tekee päätöksiä vain tämän mukaisesti.

Konventin esityksessä myös jaetun toimivallan aloilla tulisi voimaan uudenlainen niin sanottu jaettu toimivalta, joka toteutuessaan heikentää oleellisesti kansallista toimivaltaa. Jaetun toimivallan mukaan unioni saa siis ottaa jäsenmailta pois toimivallan muun muassa sosiaalipolitiikan osalta. Unionin kauppapolitiikalla olisi toimivalta ottaa sosiaalipalveluja määräysvaltaansa sitä mukaa kuin se haluaisi. Näin siirtyy hyvinvointipalveluja koskeva toimivalta voimakkaasti EU:n kauppapolitiikalle. Konventin esitys EU:n perustuslaista antaa unionille hyvinvointipalvelujen suhteen uuden kauppapoliittisen toimivallan, jota koskien ei ole säädöksiä, jotka estävät unionia muotoilemasta jäsenmaille maakohtaisia sitoumuksia. Niitä sitoumuksia käsitellään yksinomaan kaupankäynnin näkökulmasta.

Hallitus on kirjannut ohjelmansa yhdeksi päätavoitteeksi hyvinvointipalvelujen turvaamisen. Hyvinvointipalvelut Suomessa ovat uhattuina, jos hallitus antaa EU:n kauppapolitiikkojen päättää itse oman valtansa laajentamisesta itselleen. Hyvinvointipalvelut ovat vaarassa muuttua kaupanteon välineiksi. Kauppapolitiikan valta johtaa väistämättä julkisten palvelujen heikkenemiseen.

Arvoisa puhemies! Haluan tietää, keskustellaanko ja kirjoitetaanko päivänpolitiikassa nyt oikeista asioista; tiedämmekö nyt todella, mitä on tapahtumassa uuden perustuslain myötä. Suomalaisen yhteiskunnan periylpeydet, puolueettomuus ja hyvinvointipalvelut, ovat vakavasti uhattuina, jos konventin esitys sellaisenaan hyväksytään.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppilan puheenvuorossa oli konventin esityksestä kaksi kohtaa, jotka kaipaavat tarkennusta.

Ensinnäkin viittasitte siihen, että perustettava ulkoasiainministerin tehtävä yhdistää jopa kaksi komissaarin virkaa ja sitten tämän neuvoston korkean edustajan. Todellisuudessahan näin ei tapahdu. Tässä yhdistyy itse asiassa neuvoston korkea edustaja ja ulkoasiainkomissaari yhdeksi viraksi.

Mutta teidän se olennaisin virheenne oli siinä, että viittasitte, että hän tulisi edustamaan Euroopan unionia YK:n turvallisuusneuvostossa. Näin ei tule tapahtumaan. Se, että me yhdistämme nyt nämä virat, keskitämme unionin ulkoiset toiminnat samalle toimijalle, ei tarkoita kylläkään sitä, että kansainvälisissä järjestöissä unioni toimisi niin sanotusti yhtenä miehenä, ja tämä oli virheellinen tulkinta.

Toinen olennainen virheellinen tulkinta liittyy hyvinvointipalveluihin ja Wto:n rooliin ja siihen, että Wto:n riitojenratkaisuelimissä vastaisuudessa julkisista palveluista sovittaisiin johtuen unionin politiikasta. Tässä täytyy olla erinomaisen tarkka nyt, erinomaisen tarkka. Tilanne on sen kaltainen, että kun palvelusten kaupasta parhaillaan neuvotellaan Wto:ssa Dohan neuvottelukierroksen yhteydessä, julkiset hyvinvointipalvelut eivät ole neuvotteluagendalla Euroopan unionin toimesta. Unioni on ollut erittäin tarkka tässä, että viime kesänä kun esitettiin niin sanottu pyyntölista ja nyt kun on ollut tarjousvaihe tänä keväänä, unioni ei ole johtuen jäsenvaltojen tahdosta ottanut julkisia hyvinvointipalveluja neuvottelujen kohteeksi. Siinä, mistä nyt konventissa keskustellaan, on kysymys unionin kompetenssista jatkossa, ja siinä suhteessa täytyy olla myöskin tarkka, että jatkossa kansallinen päätäntäoikeus tässä asiassa säilyy. Mutta tällä hetkellä unioni on äärimmäisen johdonmukainen: julkiset hyvinvointipalvelut eivät ole Wto:n neuvotteluagendalla.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Eduskunta on käynyt mielestäni hyvää lähetekeskustelua hvk-selonteosta. Kaikkinensa voi sanoa, että tämä selonteon lähetekeskustelu on kuvannut myös osaltaan sitä, että konventin työn lopputulos on kohtuullisen tyydyttävä. Tämän on myös valtioneuvosto todennut omassa selonteossaan ehdotuksesta Euroopan uudeksi perustuslaiksi. Se sisältää paljon Suomen kannalta arvokkaita saavutuksia, jos kohta myös korjattavaa jää. Näyttää siltä, että parhaimmat tulokset on saavutettu sellaisissa asioissa, joissa valmistelu on tapahtunut avoimen konventtimenettelyn tavoin. Mehän muistamme aiemman konventtityön, kun EU:n perusoikeuskirjaa valmisteltiin. Tuolloinkin voitiin todeta, että lopputulos oli kohtuullisen hyvä tai perusoikeuskirjan osalta jopa erittäinkin hyvä.

Herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko antaa nyt alkavalle eduskuntakäsittelylle hyvän perustan. Mielestäni on tärkeää, että unionin perusluonne säilyy, niin kuin ehdotuksessa on, edelleenkin samana. Vähäiseltä osin päätöksentekomenettelyä myös yksinkertaistetaan. Tässä suhteessa toiveet ovat olleet korkeammalla. Kansalaisten on ollut ja on vaikea ymmärtää ja mieltää sitä byrokratiaa, jota EU:n päätöksenteossa ja myös käytännön asioissa usein on.

Arvoisa puhemies! Olennaisen tärkeää on mielestäni jatkossakin se, että pienet jäsenvaltiot kykenevät säilyttämään oman vaikutusmahdollisuutensa. Suomen on oltava etunenässä valvomassa itse omat etunsa myös tulevaisuudessa. Tämä koskee niin päätöksentekoa, komission kokoonpanoa kuin yhtä lailla muuta edunvalvontaa mukaan lukien myös se elintarvikevirasto, josta täällä aiemmin on puhuttu. Myös elintarviketalouden tulevaisuuden turvaaminen, mistä EU:kin on Eurooppa-neuvoston päätöksin kantanut huolta Suomessa ja koko EU:n alueella, on meille hyvin tärkeä.

Myös harvaanasuttujen alueiden, Itä- ja Pohjois-Suomen, elinolojen kohentaminen ja elämisen edellytysten säilyminen on meille erittäin tärkeää. Tässä näen hyvänä, että valtioneuvosto ilmoittaa tavoitteekseen, että tämä tulee sisällyttää myös uuteen sopimukseen, siis maininta näiden erittäin harvaanasuttujen alueiden erityisaseman tunnustamisesta. Suomellahan on nyt ja myös laajentuneessa unionissa pitkä ulkoraja ja pitkä ulkoraja Venäjän kanssa. Tässä mielessä on erittäin tärkeää, että kyetään huolehtimaan rajamaakuntien ja raja-alueiden kehittymisestä ja kehittämisestä ja tätä kautta kaikkinaisesta turvallisuudesta.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on ollut osana rakentamassa eurooppalaista talousperustaa ja hyvinvoinnin perustaa, edistämässä sitä oikeudenmukaisella tavalla, mutta ennen kaikkea eurooppalainen yhteistyö on ollut vakauden ja rauhan edistämistä. Mielestäni tästä asiasta tulee jatkossakin kantaa huolta niin, että unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kehitetään osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa unionin kokonaisuutta vahvistavalla tavalla. Suomen näkökulmasta on tietysti erittäin tärkeää, että me säilytämme jatkossakin omat valinnanmahdollisuutemme mahdollisimman täysinä Suomen ja suomalaisten edut ja meidän asemamme ja erityispiirteemme huomioon ottavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! On ollut erittäin mieluisaa, että pääministeri Matti Vanhanen on osallistunut tähän keskusteluun, kuunnellut tarkkaan käydyn keskustelun. Jatkossa on hyvin tärkeää se, että eduskunnan linjausten mukaisesti hallitus hvk-prosessissa kykenee todella ne tavoitteet ja korjaustarpeet toteuttamaan, joita selonteossa on ja joita uskon eduskuntakäsittelyn, valiokuntakäsittelyn, aikana vielä tulevan lisää, tai ainakin uskon selonteossa esitettyjen tavoitteiden tarkentuvan.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! USA toimii maailmanvaltiaan tavoin piittaamatta paljoakaan muista valtioista tai edes YK:n päätöksistä. Viimeisin esimerkki YK:n sivuuttamisesta on hyökkäys Irakiin, jossa hyökkäyksen seurauksena vallitsee nyt kerrassaan kammottava kaaos. Yksinapainen maailma vinoutuu. Minä näenkin Euroopan tehtäväksi toimia tietynlaisena vastavoimana USA:n suuntaan maailman kehityksen saamiseksi toiselle tolalle. Miten USA:n haasteeseen vastataan, onkin sitten iso ja myös selvästikin tässäkin salissa erimielisyyksiä aiheuttava asia.

EU-konventin perustuslakimietinnöstä pilkistelee halu tehdä EU:sta sotilaallinen voima, ajan mittaan kenties jopa toinen, USA:n kanssa kilpaileva globaali seriffi. EU:lle halutaan välittömästikin luoda sotilasvoimaa, joka pystyy koviin ja nopeisiin sotilaallisiin operaatioihin Keski-Aasiassa, Lähi-idässä, Afrikassa ja jopa muuallakin. Minä pidän EU:n militarisointihanketta suurena erehdyksenä. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että EU:n luonne muuttuu jyrkästi ja se myös maksaa paljon. USA käyttää armeijaansa jopa 400 miljardia euroa vuodessa, 12 kertaa Suomen valtion budjetti. EU:n kilpailukykyinen sotilaallinen muskelointi ei olisi sen halvempaa.

Sotilasvoiman lisäämistä perustellaan terrorismin uhalla. Terrorismi onkin vaarallinen ilmiö. Se on myrkkykukka, jota vastaan on toimittava. Pitää kuitenkin nähdä myös se maaperä, josta myrkkykukka kasvaa, ja se maaperä on maailmanlaajuinen valtaisa köyhyys. Kolme miljardia ihmistä tällä planeetalla joutuu elämään päivänsä alle kahden euron tulolla, lähes miljardi ihmistä näkee nytkin suoranaista nälkää. On myös kokonaisia kansoja, joilta on kielletty kaikki kunnollisen elämän ehdot. Juuri tästä valtaisasta köyhyydestä, epätoivosta ja näköalattomuudesta sikiää myös kasvava tuki terrorismille.

EU:n tuleekin haastaa USA vahvistamalla ja kehittämällä hyvinvointivaltiota ja poistamalla köyhyyttä maailmasta, omista maista ja maailmasta. Jo tästäkin syystä on sitten ensinnäkin suojeltava hyvinvointipalveluita kaupallistamiselta, sillä jos ne menevät kilpailun alle, niin huonostihan siinä ajan myötä käy. On myös tosissaan ruvettava vastustamaan EU:hunkin jo levinnyttä uusliberaalissävytteistä veronalennuskilpailua, joka vie sitten ajan myötä jatkuessaan kokonaan pohjan hyvinvointivaltioilta.

Kysymys on nyt EU:n peruslinjan valinnasta. Suomen hallituksen linja EU:n militarisointiin on asteittain miedontunut. Hallitus ei kannata suljettua puolustusydintä, kuten se sanoo, mutta nyökyttelee jo sotilasliiton asteittaiselle luomiselle, jos se tehdään kaikille avoimena. Kyse on myös siitä, ja se meidän pitää tässä salissa tajuta, että EU:n puolustuksen luominen muodossa tai toisessa, suljettuna ytimenä aluksi tai avoimena, tarkoittaa sotilasliittoa ja se taas tarkoittaa Suomenkin ajautumista ajan myötä Natoonkin. EU-puolustustahan ei tehdä irralliseksi, vaan sitä suunnitellaan nimenomaan Naton puitteisiin.

Kyse on nyt isosta linjavalinnasta, EU:n luonne on kyseessä. Ei yhtä aikaa voida tehdä maailmaa parantavaa EU:ta ja kurikomppania-EU:ta; ne ovat vaihtoehtoja. Nyt minusta ollaan huolestuttavasti kallistumassa siihen suuntaan, että EU militarisoidaan ja siitä tulee toinen seriffi tälle planeetalle. Minusta eduskunnan onkin hylättävä hallituksen pyöreys ja sanottava EU:n militarisoinnille selvästi ei. Jos nimittäin tällä hallituksen pyöreällä linjalla jatketaan, se vesittyy sitten tässä prosessissa varmasti EU:n puolustuksen hyväksyväksi. Nyt on eduskunnan vuoro sanoa selkeitä kantoja.

Perustuslakiluonnoksessa luetellaan eräitä alueita, joille voidaan osoittaa erityistukea. Madeiran, Kanarian, Azorien ja eräiden muidenkin nimellä mainittujen alueiden luetteloon on lisättävä myös Lappi ja muut maamme harvaanasutut seudut. Olen tyytyväinen siihen, että hallitus on tämän tehtävän konferenssia varten asettanut.

Herra puhemies! EU:n laajentuminen lisää myös työvoiman liikkuvuutta. Myös halpatyövoiman keinotteluluontoinen käyttö uhkaa kasvaa. Siksi työlakien ja säädösten toteuttamisen ja työehtosopimusten noudattamisen valvontaan on kiinnitettävä huomiota ja niitä on tehostettava. Muualta tänne tuodut, usein nälkäpalkoilla olevat, ovat hyvin alistetussa asemassa eivätkä uskalla edes itseään puolustaa.

Siksi ammattiliitoille onkin annettava oikeus nostaa kanne väärin toimivaa työnantajaa vastaan työntekijän etujen turvaamiseksi. Ammattiliitoille tämä asema pitää antaa siksi, että niillä on kattavimmat mahdollisuudet turvata se, että kaikki työnantajat toimivat reilun pelin hengessä maksaen samoja työehtosopimusten mukaisia palkkoja työntekijöilleen. Halpapalkkafirmathan ovat ongelma myös rehellisille työnantajille. Lisäongelma on se, että EU:ssa palvelujen vapaan liikkumisen piiriin lasketaan myös itsensä työllistävät pienyrittäjät ja työvoiman vuokraus. Kun firmat vuokraavat työntekijöitä muista EU-maista, suomalaisten työehtojen noudattamisen valvonta on vieläkin vaikeampaa. Tämäkin perustelee sitä, että juuri asiat parhaiten hallitseville ammattiliitoille annetaan todellakin eräänlainen viranomaisasema työehtojen valvonnassa. Tätä tarkoittavat lainsäädäntöjen muutokset tulee Suomessa saattaa nopeasti käyntiin.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Aloittaisin kysymyksestä kauppapolitiikasta ja kauppapolitiikan ja julkisten palveluiden suhteesta. Olen ensinnäkin erittäin tyytyväinen, että siitä on käyty tänään tässä salissa erittäin väkevää keskustelua. Toiseksi olen myös tyytyväinen siitä hallituksen peruslinjauksesta, että kauppapolitiikan ja hyvinvointipalveluiden, julkisten palveluiden, suhdetta tulisi vielä tarkistaa siitä, mitä se konventin ehdotuksessa on.

Oma näkemykseni lähenee aika paljon sitä, mitä ministeri Hyssälä täällä esitti. Sen sijaan esimerkiksi ministeri Lehtomäen näkemykset olivat osittain ambivalentteja, mutta ehkä hänkin kuitenkin oli juuri sitä mieltä kuin hallituksen selonteossakin esitetään, että tähän tarkennuksia vielä vaaditaan. Olisin halunnut painottaa sitä, että koska käsittelemme nyt selontekoa, joka koskee unionin perustuslakia tai Euroopan perustuslakia tai sopimusta Euroopan perustuslaiksi tai kissaa tai kisumisua tai kissamaista olentoa, niin me emme voi mielestäni käsitellä vain sitä, mitä nyt tapahtuu tämänhetkisellä Wto-neuvottelukierroksella.

Ed. Kiljunen on mielestäni aivan oikein ottanut esille sen, että tämänhetkisellä neuvottelukierroksella Euroopan unioni ei ole esittänyt palvelukauppaa koskevia tarjouksia julkisista palveluista, mutta tämä sopimushan tulisi sitten koskemaan kaikkea sitäkin, mitä tapahtuu tämänhetkisen Wto-neuvottelukierroksen jälkeen, joten mielestäni me emme voi tässä käsittelyssä rajoittua siihen, mitä tapahtuu tällä neuvottelukierroksella, vaan kokonaan näihin toimivaltakysymyksiin ja siihen, minkä haluamme olevan se mekanismi, jossa jatkossakin tulemme toimimaan, kun on kysymys palvelukauppasopimuksista. Wto:n piirissähän palvelukauppasopimuksissa Gatsin alkuvaiheessa määritellään, että tarkoitus on liberalisoida, kunnes liberalisointi on viety loppuun. Ja erityisesti korvaani särähti tässä keskustelussa se ministeri Lehtomäen näkemys, että Gats-sopimus ei ollenkaan koskisi julkisia palveluita.

Tämän näkemyksen mukaan julkiset palvelut ovat sitten kyllä vain Puolustusvoimat, eikä sitä tiedä, ovatko ne tulevaisuudessa Puolustusvoimatkaan, koska kyllä palvelukauppa koskee asioita, joihin on syntynyt markkinat. Ja monissa sellaisissa asioissa, joissa me katsomme julkisella vallalla olevan oikeus määritellä se taso ja tapa, jolla kansalaisille tarjotaan terveyspalveluita, niillä on olemassa myös markkinat. Palvelukauppaa koskevat erittäin voimakkaat taloudelliset intressit tässä maailmassa, mikä mielestäni tarkoittaa sitä, että näihin asioihin ei pidä suhtautua naiivisti, vaan on varmasti monia tahoja, sekä poliittisia että taloudellisia toimijoita, joilla on intressi, että tässä sopimuksessa nämä asiat olisi ilmaistu epätarkasti.

Ministeri Hyssälä otti mielestäni aivan hyvin esiin sen, että ei se ole sattumaa, että Ranska ajoi tarkennuksia koskien kulttuuripalveluja. Heillä on siihen intressinsä ja he halusivat varmistaa, että heidän intressinsä toteutuu, joten mielestämme meidän tulisi olla aivan yhtä toimeliaita kuin Ranska on ollut sillä alalla, jolla heillä on intressi, että me pystymme puolustamaan niitä näkemyksiä, mitä meillä on.

Salissa käytiin keskustelua myös siitä, että Suomen nykyinen järjestelmä, jolla julkisia palveluja voidaan tuottaa, on sinänsä, niin kuin voidaan sanoa, hyvin liberalisoitu. Sehän on totta, että meillä kunnat voivat päättää hankkia palveluita myös yksityisiltä tuottajilta. Mutta tämä on kuitenkin aivan eri kysymys kuin se, että olisi tilanne, jossa olemme antaneet sitoumuksia Wto:lle, jolloin meidän oma päätäntävaltamme siirtyisikin riitojenratkaisumenettelyyn sellaisissa tilanteissa, jollaisen esimerkiksi ed. Meriläinen otti esiin, että voitaisiin ikään kuin meidän ulkopuoleltamme haastaa sen tyyppiset säädökset, jotka koskevat sitä, että tutkintoja voivat antaa vain yliopistot, jotka ovat maksuttomia. Joskus aikaisemmin on käytetty esimerkkinä kirjastoja, että myös kaupalliset yritykset voisivat olla halukkaita tarjoamaan kirjastopalveluja omilla ehdoillaan. Silloin, jos olisimme sitoneet kirjastopalvelut kansainvälisiin kauppasopimuksiin, ei olisi meidän ratkaistavissamme välttämättä, miten haluamme määritellä kirjastopalvelut ja julkiset kirjastot, vaan kun on olemassa myös vaikka Disneyn lastenkirjastot, voisimme joutua tilanteeseen, että valtionapua on tarjottava tällaisillekin kirjastoille.

Tässä on tietenkin kysymys spekulaatiosta, mutta haluaisin itse, että pystyisimme varmistamaan tässä neuvotteluprosessissa, että näissä asioissa narut jollain tavalla pysyvät meidän käsissämme. Ed. Sarkomaa ainakin valitteli sitä, että ei saisi pelotella tai maalailla uhkakuvia. Omasta mielestäni tässä on kuitenkin kysymys niin merkittävästä asiasta, että on hyvä tarkastella erityisesti niitä kohtia, joihin suhtautuu kriittisesti ja joihin vielä tässä hvk:n aikana halutaan muutoksia. Itse ehdottomasti olen sitä mieltä, että tämän tarkennuksen koskien kauppapolitiikkaa ja julkisia palveluita pitäisi olla hallituksen listalla sellainen, että se hoidettaisiin mahdollisimman pian, ettei sitten se jäisi tavallaan pieneksi asiaksi silloin, kun käsitellään näitä institutionaalisia kysymyksiä, jotka varmasti tulevat herättämään ehkä suurimpia intohimoja kuitenkin hallitustenvälisessä konferenssissa.

Arvoisa puhemies! Institutionaalisista kysymyksistä haluaisin todeta omana kantanani sen, että mielestäni tämä kysymys Eurooppa-neuvoston institutionalisoimisesta ja sen puheenjohtajuudesta on kaikkein merkittävin. Tänään täällä salissa on otettu esiin se omasta mielestäni jo aika laimentunut vanha anekdootti, että Kissinger on kysynyt, kenelle hän soittaisi, jos hän Euroopalle haluaisi soittaa. En nyt sitten tiedä tämän sopimuksen jälkeen, jos olisin Kissinger, kenelle sitten soittaisin, soittaisinko sille ulkoministerille vai soittaisinko sille Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle vai soittaisinko sittenkin komission puheenjohtajalle vai ehkä sittenkin Chiracille. Mielestäni Eurooppa-neuvoston institutionalisointi ja puheenjohtajan viran perustaminen on se, joka voi vesittää tätä muuten aika hyvää tulosta siitä, että on saatu selkeyttä tähän aika monimutkaiseen järjestelmään, koska mitä se institutionalisointi tulisi sitten tuottamaan.

Ed. Helle on omissa kannanotoissaan mielestäni ihan realistisesti arvioinut sitä, että totta kai tämä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja sitten haluaisi saada omat saavutuksensa ja siitä tulisi tavallaan ikään kuin tämmöinen tuntematon suure siihen, miten asioita hoidetaan. Näistä toimielinten välisistä suhteista itse katsoisin, että puheenjohtajan valtaoikeuksien rajoittaminen, tai minkä nyt sitten katsotaan olevan saavutettavissa, olisi se kaikkein keskeisin asia.

Arvoisa puhemies! Lisäksi haluaisin yhtyä siihen näkemykseen, joka on myös siis hallituksen näkemys ja joka on tullut tässä salissa useasti esiin tänään, että tämä sotilaallisten voimavarojen lisääminen asiana, joka mainitaan unionin perustuslaillisessa sopimuksessa, on mielestäni äärimmäisen epäsopivaa. Se on poliittisena tavoitteena sellainen, jota en jaa, ja vaikka melkein jakaisinkin, niin ei sitä sittenkään pitäisi tässä mielessä mainita. Tavallaan se, että esitetään jokin suunta hetkellä t_o ja katsotaan, että se olisi sitten voimassa esimerkiksi seuraavat kymmenen vuotta, on mielestäni järjetöntä. Tämän tyyppisissä sopimuksissa, jos haluaisi sanoa jotain voimavaroista, pitäisi sanoa, että voimavarojen pitää olla riittävät, mutta että esitetään niille kasvavaa suuntaa, se on hyvin erikoista.

Arvoisa puhemies! Konventissa on ilmeisesti ollut esitys, jossa on haluttu lisätä maininta eläinten hyvästä kohtelusta. Perustuslakiin aikaisemmissa sopimuksissa tällainen lisäpöytäkirja — yksi niistä lukuisista lisäpöytäkirjoista — on ollut, jossa mainitaan eläinten hyvinvointi yhtenä tavoitteena. Olisin halunnut tiedustella ed. Kiljuselta, jolla on seuraavaksi puheenvuoro, minkälaista keskustelua tästä käytiin, ja myös kysyä pääministeriltä, että jos hallitustenvälisessä konferenssissa tällainen esitys tulee, olisiko mahdollista, että Suomen hallitus sitä tukisi, koska mielestäni se olisi hyvä lisä.

Arvoisa puhemies! Viimeiseksi olisin vielä todennut sen, että kannatan lämpimästi niitä näkemyksiä, joita meidän ryhmämme ryhmäpuheenvuorossa on esitetty ja myös erittäin monissa muissa puheenvuoroissa, että tämä olisi sen tyyppinen asia, josta olisi hyvä järjestää kansanäänestys. Omasta mielestäni kansanäänestyksiä ylipäätänsä olisi hyvä järjestää. Meillä on Euroopan parlamentin vaalit seuraavana vuonna. Se kansanäänestys voitaisiin hyvin järjestää siinä yhteydessä. Mielestäni ongelmaksi ei saisi muodostua se, etteikö tätä asiaa voisi tarpeeksi yksinkertaisesti esittää. Kyllä jokaisen kansanedustajan ja ministerin joka tapauksessa täytyy olla sitä mieltä, että tässä on kysymys sellaisesta asiasta, joka voidaan kansalaisille selkeästi perustella. Sellaiset perustelut täytyy olla sekä jokaisella, joka tukee tätä sopimusta, että niillä, jotka vastustavat sitä, joten ei käsittääkseni pitäisi olla mitään estettä sille, että tästä voitaisiin järjestää kansanäänestys. Me kaikki tiedämme, että Euroopan unionin toimielimistä ja rakenteesta ei välttämättä ole kovin helppoa herättää kansalaiskeskustelua. Mielestäni olisi luvatonta jättää käyttämättä sellainen mahdollisuus kansanäänestyksen muodossa, kun sille monella tapaa olisi nyt hyvä tilaisuus.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minulle on jäänyt jotenkin epäselväksi vihreiden todellinen asenne EU:n puolustukseen. Ed. Sinnemäki sanoi, että perustuslakiluonnokseen ei saa kirjoittaa, että sotilasmenot kasvavat, mutta ne saavat ilmeisesti sitten kuitenkin kasvaa, jos sitä ei sanota. Ainakin EU:n puolustuksen luominen loogisesti johtaa siihen, että voimavaroja lisätään. Pitää siis vastustaa tätä militarisointia, jos ei halua, että sotilasmenoja lisätään. Mutta teidän kantanne jää auki minusta jotenkin tähän EU:n puolustukseen, EU:n militarisointiin. Mikä se on?

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä käyty keskusteluhan on ollut erinomainen oppimisprosessi konventin lopputuloksen sisällön ja merkityksen osalta. Kun ensimmäisessä puheenvuorossani käsittelin lähinnä EU:n yhteistä arvoperustaa, niin tartun nyt ehkä pariin vähän käytännönläheisempään asiaan ja lähinnä siinä merkityksessä, että koko tämä konventin lopputulos on monella tavalla ehkä merkityksellisempi kuin me tänä päivänä olemme kaikilta osin valmiit hyväksymäänkään ja johtaa varmastikin siihen, että aika pitkälle tämän sisältöinen asiakirja tulee sitten parlamenttien ja jäsenmaiden parlamenttien hyväksyttäväksi. Minä uskon, että siihen vaikuttavat aika monetkin tekijät. Toisaalta tältä pohjalta joudutaan hyväksymään asiakirja, joka ei ole täydellinen, mutta todellakin kokonaisuus, joka luo edellytykset tämmöiselle pitkäjänteiselle kehittämistyölle. Minusta pääministerin eräässä yhteydessä esittämä arvio, että 20—25 vuotta menee siihen, että vastaavan tasoinen asiakirja voidaan saada aikaan, antaa tietyllä tavalla kuvaa siitä, mitenkä pitäisi pystyä ennakoimaan nyt tämän asiakirjan sisällössä monia niitäkin asioita, jotka tavallaan tulevat esille vasta tämän unionin laajentumisen jälkeen. Minusta tässä keskustelussa aika pitkälle kuitenkin on painopiste siinä, mitä merkitsee nyt tämä 15 jäsenmaan unioni.

Mutta minä oikeastaan haluan tarkastella erästä näkökohtaa, joka tietyllä tavalla realisoituu vasta nyt tämän unionin laajentumisen seurauksena, ja se liittyy nimenomaan siihen, että tässä konventtiesityksessä on nimenomaan toimivaltaluokitus selkeyttämässä hyvin merkittävällä tavalla unionin ja jäsenvaltioiden vallanjakoa, mutta kuitenkin niin, että tässä ehdotuksessa perustuslailliseksi sopimukseksi lähdetään siitä, että työllisyys- ja talouspolitiikka säilyvät jäsenvaltioiden omassa ohjauksessa. Minä uskon, että siihen liittyy erittäin paljon hyviä asioita, mutta jos ajatellaan jo tällä hetkellä, siis meneillään olevaa, taantumaa Euroopassa, joka koskettaa lähinnä Saksaa ja Ranskaa, näiden maiden alijäämät koettelevat omalta osaltaan Euroopan taloudellista uskottavuutta ja osoittavat sen, mitenkä vaikea on siis tämä taloudellinen ohjaus saavuttaa. Eilen viimeksi uutisoitiin Ranskan tilanteesta ja siitä, millä tavalla siellä suhtaudutaan näihin alijäämiin.

Tähän kytkeytyy toinen vaikea kysymys työllisyyspolitiikasta. Koko Euroopan perushaaste on työllisyyspolitiikkaan liittyvät rakenteelliset ongelmat, ja, niin kuin totesin, työllisyyspolitiikka jää jäsenvaltioiden vastuulle. Nyt kysytään, löytyykö aitoa tahtoa näitten rakenteitten uudistamiseen ja sitä kautta kyetäänkö vastaamaan siihen keskipitkän aikajänteen perustavoitteeseen, että Euroopan unionista luodaan maailman dynaamisin talousalue. Minusta tämä on semmoinen kysymys, joka on hyvin merkittävä asia ja osittain liittyy myös siihen, mitä, ed. Sinnemäki ja monet monet kollegat, olette tässä edellä tarkastelleet, millä tavalla tämä kilpailupolitiikka vaikuttaa sitten ihan meidän sosiaalipalveluidemme toteuttamiseen ja nimenomaan näihin veroperusteisiin, joilla me voimme tukea julkisia hyvinvointipalveluja.

Minä henkilökohtaisesti esitän kuitenkin sen näkemyksen, että ehkä sittenkään tähän konventin lopputulokseen ei sisälly niin merkittäviä ja radikaaleja linjauksia, että ne sinällään olisivat vaarantamassa tätä meidän hyvinvointipalvelujemme tuottamisen perusratkaisua ja peruslähestymistapaa. Minä enemmänkin ottaisin uhkakuvan kansainvälisestä verokilpailusta ja nimenomaan siitä, että verotus jää hyvin pitkälle jäsenmaiden vastuulle. Millä tavalla hallitaan tämä verokilpailu ja sillä tavalla varmistetaan se riittävä veropohja, että me pystymme säilyttämään tämän julkisen säteilyn hyvinvointipalvelujen tuottamiseksi vastaavalla tavalla myös tulevaisuudessa?

Otan pienen käytännön esimerkin, joka on jo nyt ensi vuoden budjettiin kirjattu: millä tavalla Viron läheisyys pakottaa meidät alentamaan esimerkiksi alkoholin verotusta. Se merkitsee hyvin olennaisen verotuksen leikkausta niin sanotusti kertaiskulla. Tämä tavallaan haastaakin — ennen kaikkea haluan tämän viestin jättää, nyt kun tämä konventin lopputulos tullaan hyväksymään ehkä tietyin korjauksin, joissa kannustan ja omalta osaltani olen kaikin tavoin tukemassa hallitusta — siihen, millä tavalla nyt jäsenvaltiot kantavat riittävän vastuun tämän talouden dynamiikan säilyttämiseksi ja nimenomaan myös niin, että me varmistamme riittävän kansallisen verokertymän. Miten luodaan oikeudenmukaista verotusta? Minä tänään olin keskustelussa liittyen muun muassa alkoholiverotukseen, että tämä johtaa nyt siihen tilanteeseen, että kun alkoholiverotusta merkittävästi lasketaan, puolen litran Coca-Cola-pullo tulee olemaan kaupassa kalliimpi kuin keskiolutpullo, tällaisiin hintasuhteisiin kansallisesti. Mitä kaikkea tämä sitten merkitseekään, jos ajatellaan tämmöistä jäsenmaiden välistä kilpailua?

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tähän liittyen otan sitten vielä asian, jota ei ehkä yhdessäkään puheenvuorossa ole aikaisemmin käsitelty, mutta joka on saanut kuitenkin tähän selontekoon lyhyen maininnan. Se on tämä avoin koordinaatio. Se on mainittu. Avoimella koordinaatiollahan on hoidettu EU:n 15 jäsenmaan työllisyyspolitiikkaa. Sanoisin, että nämä tulokset ovat olleet aika vaatimattomia. Mutta nyt kuitenkin siis tämän avoimen koordinaation piiriin tulevat nimenomaan tämä sosiaalipolitiikka, josta tässä on aika monessa yhteydessä puhuttu, tutkimus ja teollisuus. Mitä tämä avoin koordinaatio sitten tulee pitämään sisällään, se jää kyllä aika lailla kysymysmerkiksi. Ajattelin näin, että jos tähän esimerkiksi valiokuntakäsittelyssä saataisiin vähän tarkempaa sisältöä.

Sitten ihan viimeisenä asiana totean vain lyhyesti, että toivon mukaan tämä alkava hvk-prosessi edesauttaa siinä, että me kaikesta huolimatta pystymme luomaan mahdollisimman hyvät lähtökohdat myös pienten jäsenvaltioiden tasavertaiselle kohtelulle. Se on valtava haaste, koska kyllähän on selvää, että täällä unionin sisälläkin toimivat ne tietyt luonnonlait, että isompi tahtoo ottaa sen siivun, mikä "hänelle kuuluu", ja toisaalta kuitenkin tämän tyyppisen yhteistyökoalition eheyden säilymisen kannalta tämmöinen tasavertaisuus olisi äärimmäisen tärkeä asia.

Ihan lopuksi vielä totean sen, että oma johtopäätökseni on, että ilmeisesti tässä on meillä käsillä aika lailla lopullinen asiakirja, ja ajattelen näin, että hvk tulee olemaan vaikea vaikuttamisen prosessi, mutta toivon osaltani, että Suomen hallitus pystyy yhdessä eduskunnan kanssa tekemään siinä parhaansa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Jos sallitte, niin käyttäisin puheenvuoron osittain ikään kuin vastauspuheenvuorotyyppisesti. Tässä oli muutamia huomioita keskustelun aikana, joihin haluaisin reagoida.

Ensinnäkin sekä ed. Tiusanen että ed. Tennilä käyttivät täällä puheenvuoron, jossa totesivat sen, että konventin tekemä ehdotus, ajatus nimenomaan tiivistyvästä yhteistyöstä keskinäisen puolustuksen puolella tarkoittaa yhtä kuin Nato-jäsenyys. Tässä ajatuksessa tiivistyvästä yhteistyöstä on epäilemättä se ajatus, että luodaan kollektiivinen turvajärjestelmä, jossa on turvatakuut olemassa olevia, ja tässä suhteessa kyse on sotilasliittotyyppisestä järjestelystä, joka unionin sisälle mahdollisesti voisi syntyä. Järjestely olisi kuitenkin käyttämässä näitä tiivistetyn yhteistyön yleisiä kriteereitä, jolloin se on avoin järjestelmä, tietysti edellyttää tietyn jäsenmäärän maita osallistumaan siihen, ja siitä joudutaan erikseen myöskin päättämään. Mutta se, että yhdistäisi sen Nato-jäsenyyteen, on sikäli erikoinen ajatusrakenne, jonkinlainen rakennevääristymäkin, että jos tämä olisi lopputulema, kun tämä tiivistyvä yhteistyö puolustuksen osalta on avoin järjestelmä unionin jäsenille ja jos se olisi yhtä kuin Nato-jäsenyys, niin tästä olisi seurauksena se, että Naton kollektiiviset turvatakuut eli Washingtonin sopimuksen 5 artikla olisi silloin tietysti soveltuvuuskelpoinen kaikille unionin jäsenmaille ja todellisuudessa kävisi sillä tavalla, että keskeisin Nato-maa, luonnollisesti Yhdysvallat, saisi veto-oikeuden unionin jäsenyyteen. Kun sen asetelman asettaa näin, niin jo avaa sen solmun siitä kulmasta, että on aikamoinen yksinkertaistus se, mihin edustajat Tiusanen ja Tennilä syyllistyivät pohtiessaan tätä asiaa tästä näkövinkkelistä.

Kaiken kaikkiaan tämä unionin puolustusulottuvuuden kehittämisen mittakaava kannattaa huomioida. Yhdysvaltain puolustusbudjetti on 400 miljardia dollaria, unionin jäsenmaiden yhteinen puolustusbudjetti on 170 miljardia, siis unionin jäsenmaiden yhteinen puolustusbudjetti. Sotilaalliseen tutkimus- ja tuotekehittelyyn Yhdysvallat käyttää vuosittain 56 miljardia dollaria, unionissa käytetään yhteensä 10 miljardia dollaria. Epäsuhta on niin suuri, että ei ole kovin tarkoituksenmukaista edes pohtia sitä, että unionista oltaisiin rakentamassa seriffiä maailmaan, kun olletikin vielä konventin esityksessä hyvin selkeästi tuodaan esille se, että tätä yhteistä puolustuspolitiikkaa, jota kehitetään, kehitetään nojautuen multilateraaliseen järjestelmään, nojautuen YK:n peruskirjan periaatteisiin, taustalla on laaja turvallisuuskäsite ja tässä myöskin kehitetään samanaikaisesti siviilikriisinhallinnan komponentteja, jolloin koko konsepti on toisen tyyppinen kuin niissä ajatusmieltymissä, joita edustajat Tennilä ja Tiusanen esittivät.

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä toi esille sen, että ulkoministeri Fischer oli problematisoinut komission kokoonpanoa ja todennut sen, että tämä konventin esitys olisi tavallaan paras mahdollisista ennen kaikkia pienille jäsenmaille. Nyt en kommentoi sitä jatkohuomautusta, että Saksan ulkoministeri toteaa tämän esityksen olevan paras pienille jäsenmaille. Sen uskallan kuitenkin sanoa, vaikka itse konventin jäsenenä olen ollutkin, että tältä osin konventin esitys on huonoin mahdollisista sen vuoksi, että siinä haettiin kompromissia. Konventin keskustellessa komission kokoonpanosta oli vilpitön haku päällä sen suhteen, että löydettäisiin yhteisymmärrys, kun ennen kaikkea suurten maiden edustajat argumentoivat, että komission kokoa on pienennettävä, ja taas ennen kaikkea pienten maiden puolelta todettiin, että jokaiselle maalle on varmistettava oma komissaari myöskin vuoden 2009 jälkeen. Löydettiin kompromissi, jossa jokaiselle maalle annetaan nyt sitten komissaari, mutta vain niin, että 15 on äänivaltaisia.

Tämä luo ongelman ei välttämättä jäsenmaiden kesken, koska siinä lähdettiin liikkeelle siitä, että tässä on tasavertainen kierto — sehän oli konventin esitys — äänivaltaisten komissaarien osalta, mutta se luo olennaisen ongelman komission sisäiseen työhön. Ne muut äänivallattomat jäsenet, joiden määrää nyt ei tiedetä, mutta äänivallattomat jäsenet, jotka sinne tulisivat ilman salkkua, ilman äänivaltaa, heidän ainoa roolinsa on itse asiassa edustaa kansallisia hallituksia, se olisi heidän ainoa roolinsa, ja se tulee ratkaisevalla tavalla rikkomaan komission työskentelyilmapiirin, työskentelyeheyden. Niistä tulee semmoinen viides kolonna komission sisään, mikä on erittäin ongelmallinen ratkaisu. Pitäisi löytää toisen tyyppinen muotoilu tässä. Ideaalitilanne on ehdottomasti se, että jokaisella maalla on oma komissaari. Meidän kai täytyy pystyä myös miettimään ainakin sitäkin mahdollisuutta, että tätä nykyistä esitystä parempikin voisi olla pienempikin komissio, kun tasavertainen kierto varmistetaan. Heitän tämän hypoteesina tässä vaiheessa, mutta tätä vaihtoehtoa on syytä miettiä.

Fischer totesi myöskin ed. Akaan-Penttilän mukaan, että tämä kokonaisuus on paketti, jota ei voitaisi avata. Se avataan jo sen vuoksi, että konventti itse esittää tätä pakettia avattavaksi hallitustenvälisessä konferenssissa. Konventti itse esittää sitä siltä osin, että me heinäkuussa lisäsimme sinne unionin symbolit neljänteen osaan ja se neljäs osa on väärä paikka niille. Konventti esittää, että hvk avaa sen verran ainakin sopimusta, että ne siirretään ykkösosaan, jonne ne kuuluvat, jos nämä symbolit halutaan tässä luetella. Eli luonnollisesti täällä on kohtia, jotka tullaan teknisistä syistä avaamaan. Täällä on kauppapolitiikkaan jo viitattu, on myöskin viitattu puolustuspolitiikkaan siltä osin, että kolmososa ei ole yhteismitallinen ykkösosan kanssa, koska tässä on tapahtunut poliittista prosessia välillä, kesäkuun puolivälin ja heinäkuun puolivälin välissä, jolloin siinä joudutaan teknisiä tarkistuksia tekemään. Saattaa olla myöskin, että voidaan ja syytäkin on myöskin painokkaasti ottaa keskeisiä isoja poliittisia kysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana halusin ottaa tämän teeman, josta täällä on tänään paljon keskusteltu, eli kansanäänestyksen. Miten tähän tulisi suhtautua? Luonnollisesti joka maassa konventin ratifiointiprosessi tapahtuu eri tavalla ja siinä noudatetaan niitä perustuslain määrityksiä. Minusta on erinomaisen tärkeää, että me Suomessa oivaltaisimme, että tämä päivä, mikä täällä eduskunnassa on tänään ollut, ja tämä jatkotyö, jonka eduskunta tulee seuraavan kuukauden aikana tekemään, on poikkeuksellista unionin maissa. Ei ole tyypillistä, että unionin maiden parlamentit tulevat tällä intensiteetillä käsittelemään tämän perustuslakiesityksen, konventin esityksen, kuin me Suomessa tulemme tekemään. Kaiken lisäksi Suomen eduskunta tulee seuraamaan myöskin koko hvk:n aikana tätä prosessia, ja pääministeri on useampaan kertaan kertonut myös hallituksen valmiuden olla tiiviissä yhteistyössä eduskuntaan tässä prosessissa.

Tämä käsittelytapa on Suomessa jo poikkeuksellisen kansanvaltainen verrattuna mihinkään muuhun unionin maahan. Sanon lähes mihinkään muuhun unionin maahan, kun esimerkiksi Ruotsissa hallituksen selontekoa vasta odotellaan syyskuun loppuun, jolloin Suomi on tässäkin huomattavasti pidemmällä. Tässä suhteessa meillä on erilaiset kansalliset tavat käsitellä näitä asioita. Meillä ei ole tämä kansanäänestysasetelma nyt sillä tavalla tulossa vastaan kuin muissa maissa. Perustuslain kannalta se ei tule vastaan, ja toisaalta tämä konventin esitys ja myöskään tuleva perustuslaki eivät muuta siinä määrin valtasuhteita jäsenmaiden ja unionin välillä, että ikään kuin tämä kansanäänestys olisi perusteltu. Jos täällä järjestettäisiin kansanäänestys, se olisi ehdottomasti luonteeltaan vuoden 1994 kansanäänestyksen toisto. Haluammeko sen toistaa vai ei, siitä voimme vakavasti keskustella, mutta se täytyy ymmärtää, että me äänestäisimme itse asiassa jäsenyydestä unionissa substantiaaliselta keskustelusisällöltään. Minä en ole ihan varma, onko tämä tarkoituksenmukainen keskustelu.

Täällä on tuotu esille se seikka, että kansanäänestystä puoltavat myöskin muut kuin ne, jotka vastustavat, muut kuin euroskeptikot. Täsmälleen näin. Jos Euroopassa katsotte sitä tilannetta, ketkä puhuvat kansanäänestysten puolesta eri maissa, siitähän puhuvat ääripäät, äärifederalistit ja ääriantifederalistit, jos näitä termejä amerikkalaisesta keskustelusta, amerikkalaisesta valtiosääntökeskustelusta, ottaa tänne eurooppalaiseen keskusteluun, niin kuin on otettu. Eli ne, jotka ovat voimakkaimmin liittovaltiokehityksen kannalla, jotka haluaisivat luoda Euroopan unionista liittovaltion, luonnollisesti haluaisivat sitä, että tässä järjestettäisiin yleiseurooppalainen kansanäänestys. Miksi? Siksi, että silloin tämä kansan suvereniteetti ikään kuin nostettaisiin tälle ylikansalliselle eurooppalaiselle tasolle, jota kautta tämä perustuslaki hyväksyttäisiin kansanäänestyksellä kautta linjan. Silloin ohitettaisiin luonnollisesti jäsenvaltiot tässä. Tämä lopputulos olisi kansan suvereniteetin toteutuma. Se olisi määritelmän mukaan liittovaltio.

Toisaalta tätä tietysti vastustavat nämä euroskeptikot, koska he laskevat näin päin, että kansanäänestyksellä voitaisiin mahdollisesti torpedoida tämä tilanne, torpedoida tämä prosessi, koska jos yksikin maa jättää ratifioimatta, me olisimme siinä tilanteessa, että joudutaan katsomaan, mitä tehdään.

Arvoisa puhemies! Sanon viimeiseksi, mitä tehtiin Pohjois-Amerikassa Philadelphian konventin yhteydessä tässä kysymyksessä. Tämähän oli iso asia myöskin siellä. Tiedettiin se asetelma, niin kuin nytkin tiedetään Euroopassa, että on maita, jotka ovat skeptisempiä yhteistyöjärjestelmän kehittämiseen, ja maita, jotka ovat vähemmän skeptisiä. Kun Philadelphian konventti päätyi ratkaisuunsa, ennen kaikkea Rhode Island oli ongelma, koska Rhode Island ei ollut lähettänyt edes edustajia Philadelphian konventtiin. Kahdestatoista siirtokunnasta oli edustajat siellä, Rhode Island ei ollut lähettänyt. New Hampshire oli kiikun kaakun. Siellä oli hyvin voimakas vastustus. Jopa suurissa maissa, kuten New Yorkissa ja Virginiassa, oli vahvaa vastustusta.

Tiedettiin selvästi se, että neljä suurta, Virginia, New York, Massachusetts ja Pennsylvania, ovat niitä maita, että jos ne jättäytyisivät ulkopuolelle tämän Philadelphian konventin ratifiointiprosessin, liittovaltio kaatuisi, se oli selvä. Mutta tiedettiin yhtä lailla, että ei haluttu jättää tätä ikään kuin eräiden pienten maiden ratifiointiprosessiin kiinni. Philadelphian konventti teki toisin kuin kongressi oli edellyttänyt. Kongressihan oli silloin olemassa, joka edusti sitä konfederaatiota. Kongressi oli pyytänyt perussopimusten uusimista. Philadelphian konventti meni pidemmälle, teki perustuslain, ja meni myöskin pidemmälle siinä, että kun kerran tämä ratifiointi täytyy konfederaation puitteissa, jotta se jatkumo siinä turvattaisiin, tehdä yksimielisesti, se itse asiassa teki coup d’etat’n, vallankaappauksen tai vallankumouksen, voidaan sanoa. Se laittoi lisäartiklan ja totesi, että yhdeksän jäsenmaan ratifiointi riittää, että tämä perustuslaki astuu voimaan, ja jokainen tiesi, että niiden yhdeksän joukossa täytyy olla nämä neljä suurta. Sillä itse asiassa varmistettiin se, että perustuslaki todella prosessina astui voimaan, mutta sillä luotiin myöskin liittovaltio. Saman tien sillä päätöksellä luotiin liittovaltio, koska tämä suvereniteetti ei enää ollutkaan jaettua tai se ei edes ollut osavaltiotasolla, vaan suvereniteetti oli siirtynyt liittovaltiotasolle. Tämä oli tietysti se muutos.

Mitä meidän konventtimme on tässä asiassa tehnyt? Mikä on se esitys, joka teillä on nyt käsillä tässä samassa kysymyksessä? Minusta on tärkeää, että te myöskin näette sen asian, että se on avoimesti meillä nähtävissä. Mehän puhuimme tämän luonnollisesti konventissa lävitse. Siellä on julistus, viimeinen pykälä siellä, jos katsotte, viimeinen osio tätä konventin esitystä. Siellä on julistus, jossa lähestytään tätä samaa asiaa. Me olemme hyvin herkkiä olleet konventissa, kun tätä asiaa on mietitty. Muotoilu on tämän kaltainen: kahden vuoden kuluttua allekirjoitusten jälkeen, jos neljä viidettä osaa maista on ratifioinut tämän sopimuksen ja jos yhdessä tai kahdessa jäsenmaassa on ongelmia ratifioinnin suhteen, Eurooppa-neuvosto ottaa tämän asian käsittelyyn. Me emme ole luomassa liittovaltiota, niin kuin näette. Tämä sopimusjärjestelmä ei luo automaattisesti perustuslakia, vaan tämä edellyttää jäsenmaiden osallistumisen. Te voitte itse lukea sen, miten sitä on sitten nähty, jos Eurooppa-neuvosto joutuu tätä asiaa käsittelemään, mitä johtopäätöksiä joudutaan tekemään eri maiden osalta. Mutta teidän täytyy nähdä tämä olennainen ero, aivan olennainen ero, siinä, miten tämä ratifiointi on ajateltu vietävän lävitse nyt Brysselin konventin esitysten pohjalta verrattuna siihen prosessiin, jolla on luotu aikoinaan liittovaltio.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen onneksi puuttui tähän Fischerin puheen analyysiin. Toivoisin, että pääministerikin voisi siitä muutaman asian sanoa, sillä itse näen kyllä, että Fischer on siinä oikeassa, kun hän sanoo, että pieni komissio on vahva ja suuri komissio on heikko. Silloin tämä on kompromissi tässä välissä. Se on eri asia, mitä me haluaisimme. Mutta ymmärrän hänen viestinsä näin ja halusin sen heittää esille, että mahdollisimman moni sanoisi siitä mielipiteensä.

Kansanäänestyksestä olisin itse sitä mieltä, että tässä asiassa se on kyllä huono vaihtoehto. Jos on yksinkertainen asia, niin kuin kieltolaki aikanaan, siitä voidaan kansalta kysyä, onko plus tai miinus, mutta näin monimutkaisessa asiassa kyllä se on aika vaikeata. Toisaalta, jos ajatellaan Emu-äänestyksiä, Irlantia ja Tanskaa, niin aika lailla hassua on, että kun ensimmäisellä kerralla tuli miinusvastaus, pistettiin kansa äänestämään uudestaan. Mikä se semmoinen äänestys on, joka joudutaan toistamaan, jos ei oikealla lailla äänestetä? Kyllä me olemme täällä eduskunnassa sitä varten, että meidän pitää tietää nämä asiat.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pidän edelleenkin kiinni arviostani, että jos EU-puolustus syntyy, Suomi sieltä sitten jossain vaiheessa löytyy ja se tulee kyllä tarkoittamaan Suomen osalta myös Nato-jäsenyyttä. Minusta pitää puhua suoraan. Asioilla on logiikkansa ja kytkynsä. Turha sitä on sitten enää pyöritellä. Valintojahan tehdään, mutta pitää nähdä, mihin mitkin valinnat vievät.

Kiinnostavinta ed. Kiljusen puheenvuorossa oli tämä hänen kannanottonsa komissaarikysymykseen. Hänhän lähti siitä, että voidaan luopua omasta komissaarista jokaiselle maalle, kun se tiukka paikka tulee. Aika monissa asioissa ed. Kiljunen on ollut aikaansa edellä tai puhunut avoimemmin kuin jotkut muut, vaikkapa konventtityössä mukana olleet. Nyt kuultiin tämmöinen arvio, ja näin se saattaa sitten käydä, kun se tiukka paikka tulee.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensin tähän ed. Akaan-Penttilän kysymykseen tai pyyntöön:

Komission voima ja vahvuus muodostuu useista tekijöistä, joista tietysti tärkein on toimivaltuus, joka komissiolle on määritelty. Siihenhän ei kovin paljoa, tai oikeastaan juuri lainkaan, konventti esitä muutoksia.

Toinen tekijä on se asema, johon komission asema nojaa. Siinä hallitus kiinnittää huomiota siihen, että komission aseman pitää olla puolueeton, mahdollisimman itsenäinen, jotta se ei ole komennettavissa eikä ohjattavissa ja voi siitä itsenäisestä roolista käsin ajaa omaa tehtäväänsä ja vahtia myös jäsenvaltioiden tasapuolista kohtelua.

Kolmas tekijä, joka vaikuttaa komission vahvuuteen, on sen toimintakyky. Tämän toimintakyvyn osalta on tietysti esitetty arvioita siitä, että pienempi komissio olisi toimintakykyisempi. Suomi ei tähän usko eikä tätä allekirjoita. Samalla kun me ajamme järjestelmää, jossa jokaisella maalla olisi oikeus äänivaltaiseen komissaariin, me olemme valmiita siihen, että komission sisäistä toimintakykyä komission kasvaessa samalla vahvistetaan. Olemme valmiita komission sisällä erilaisiin järjestelyihin, kunhan niiden järjestelyiden osalta noudatetaan jäsenvaltioiden tasavertaista kohtelua.

Arvoisa puhemies! Hallitus omalta osaltaan on kirjannut tämän lähetekeskustelun tulokset ylös, ja hallitus jää odottamaan eduskunnan vastausta. Minusta tässä keskustelussa oli eräs hyvä piirre. Se oli se, että tämä keskustelu ei tuonut esille enää uusia probleema-alueita juurikaan sen päälle, mitä hallitus on jo yli 70 sivussa esittänyt, sillä ehkä meidän suuri haasteemme kuitenkin on se, että me joudumme vieläkin priorisoimaan neuvottelujen kuluessa sitä, mitkä kysymykset ovat todella tärkeitä.

Itse konventin työn aikana konventin jäsenet tekivät tuhansia muutosehdotuksia. Se tietysti ennakoi sitä, että myös hvk:n aikana muutosehdotusten määrä on suuri, ja olisi hyvä, jos ne voitaisiin pelkistää keskeisimpiin kysymyksiin. Hallitus on omalta osaltaan pyrkinyt johdannossa tätä painopisteajattelua hieman katsomaan, mutta on toivottava, odotettava, että myös eduskunta lausuu oman arvionsa siitä, mitkä ovat ne päällimmäiset, tärkeimmät painopisteet, joihinka Suomi joutuu alkavissa neuvotteluissa puuttumaan.