Täysistunnon pöytäkirja 49/2009 vp

PTK 49/2009 vp

49. TORSTAINA 7. TOUKOKUUTA 2009 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laeiksi verontilityslain ja tuloverolain väliaikaisesta muuttamisesta

 

Hannes Manninen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakiesitys verontilityslain ja tuloverolain väliaikaisesta muuttamisesta perustuu hallituksen kehyspäätökseen, jolla helpotetaan kuntien ja seurakuntien taloutta vuosina 2009, 2010 ja 2011. Tällä väliaikaisella lainmuutoksella korotetaan kuntien osuutta yhteisöverosta 10 prosenttiyksiköllä, mikä lisää kuntien yhteisöveroa arviolta vuositasolla kahtena ensimmäisenä vuonna 380 miljoonaa euroa ja 420 miljoonaa euroa vuonna 2011. Seurakuntien osuutta korotetaan vastaavasti 0,8 prosenttiyksiköllä, mikä lisää seurakuntien tuloja kahtena ensimmäisenä vuonna kumpanakin 30 miljoonaa euroa ja vuonna 2011 arviolta 34 miljoonaa euroa.

Lakiesitys on oikeaan osunut toimenpide, joka merkittävällä tavalla helpottaa kuntien ja seurakuntien talouden hoitoa. Yhteisöverohan on sinänsä taloudellisissa suhdanteissa hyvin voimakkaasti vaihteleva vero, ja sen vuoksi se luonteensa puolesta ei sinänsä sovellu erityisen hyvin tasaiseen palvelujen menojen rahoitukseen. Kuitenkaan yhteisöverossa ei ole kuntaosuuksista ja niiden korvaamisesta päästy erilleen, vaikka asiaa muun muassa edellisen hallituksen toimesta tutkittiin. Toisaalta tietysti yhteisövero on joustava väline myöskin käytettäväksi suhdanteissa näiden osuuksien lisäämiseen, kuten nyt, ja sitä on käytetty aikaisempien hallitusten aikana myös kuntien ja seurakuntien osuuden alentamiseen silloin, kun se on kasvanut hyvin voimakkaasti.

Nyt tämä 10 prosenttiyksikön nousu käytännössä tarkoittaa sitä, kun huomioidaan, että tästä yhteisöverosta on kliirattu aikoinaan se kuntien maksama arvonlisäveron palautussumma, että tämä nousee jopa yli sen osuuden, mitä alun perin yhteisövero oli, kun tämä poikkeama huomioidaan.

Kuten sanoin, valtiovarainvaliokunta pitää tätä lakiesitystä oikeana, ja sen vuoksi valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana ja että toimenpidealoite 20/2009 hylätään. Mietintöön liittyy kolme vastalausetta.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kuntien talous on nopeasti heikentynyt, ja tämä heikentyminen vaarantaa myöskin kuntien tarjoamien palvelujen saatavuuden kuntalaisille. On lukuisia kuntia, joissa suunnitellaan lomautuksia, ja nämä lomautuksethan tietenkin rasittavat taloudellisesti lomautusten kohteeksi joutuneita, mutta ennen kaikkea ne rasittavat myöskin sitä palvelujen tarvitsijajoukkoa, joka näitä palveluja tarvitsee, koska kunnalliset palvelut pääsääntöisesti kohdistuvat suoraan ihmisten jokapäiväisiin tarpeisiin, kuten päiväkoteihin, päivähoitoon, kouluun, peruskouluun ja vanhustenhoitoon samoin kuin terveydenhuoltoon. Näin ollen kuntien talouden terveenä ja toimintakykyisenä pitäminen on välttämätöntä.

Tämä hallituksen esitys yhteisöverotuoton jako-osuuden muuttamisesta on siinä mielessä oikean suuntainen, mutta tässä on kyllä hyvin perusteltua sanoa, että tämä on täysin riittämätön. Jos ajatellaan tämän hallituksen esityksen kokoa, niin vuonna 2007 kuntien osuus maksuunpannusta verosta oli 1 578 miljoonaa euroa, vuonna 2008 sen on arvioitu olevan 1 245 miljoonaa euroa ja ensi vuonna 832 miljoonaa euroa, ja kun tähän 832 miljoonaan euroon lisätään 380 miljoonaa euroa, niin kunnat jäävät edelleenkin tappiolle 33 miljoonaa euroa. Elikkä voidaan hyvin perustellusti todeta, että tämä hallituksen esitys on sinänsä oikean suuntainen, mutta täysin riittämätön, millä turvattaisiin kuntien talous tältä osin.

Toisaalta yhteisöveron tuottohan jakaantuu hyvin epätasaisesti kuntien kesken ja on paljon kuntia, joissa tämä muutos ei juurikaan vaikuta tai se muutos myönteiseen suuntaan on hyvin pieni, ja näin ollen tarvittaisiin myöskin muita toimenpiteitä niitten kuntien kohdalla, joilla tämä yhteisövero-osuus on pieni. Näin ollen hallitukselta odottaisi toimenpiteitä, joilla myöskin niitten kuntien osuus, taloudellinen tilanne, turvattaisiin nykyistä paremmin. Tähän valitettavasti hallitus ei ole lähtenyt, ja on muistettava, että myöskin harkinnanvaraisten valtionosuuksien määrä tätä kuntataloutta vasten peilattuna on täysin riittämätön. Kunnat tarvitsisivat, erityisesti kun tulot tällä tavalla nopeasti suorastaan romahtavat, myöskin harkinnanvaraista valtionosuutta, jolla niiden tilannetta voitaisiin joustavasti helpottaa.

Vasemmistoliiton mielestä tätä yhteisöveron tuoton jako-osuutta tulisi muuttaa niin, että korotus muutettaisiin 10 prosentista 15 prosenttiin, jolloin se paremmin turvaisi niitten kuntien talouden, jotka nyt tässä ovat suuria menettäjiä yhteisöveron jako-osuuden laskun johdosta, ja näin ollen voitaisiin paremmin turvata kuntien palvelut. Lisäksi me kyllä näemme välttämättömänä, että hallitus viimeistään syksyllä, mieluummin keväällä, jo juhannukseen mennessä, antaisi lisätalousarvion, jossa voitaisiin lisätä kuntien perusrahoitusta, koska kyllä tällainen epävarma tilanne, niin kuin on nyt monissa kunnissa, joissa suunnitellaan lomautuksia ja sitä kautta palvelutason laskua, pitäisi ehdottomasti pystyä poistamaan. Lisäksi heikko kuntatalous estää kuntien investoinnit ja sitä kautta pahentaa entisestään työttömyyttä.

Herra puhemies! Tulemme asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että 12 a § saisi sen muodon, mikä on vastalauseessa 2.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntatalous on itsessään pitkä ja mutkikas saarna. Tässä on vain yksi hallituksen esitys saada sinne jotakin pelastusta.

Ed. Hannes Manninen on aivan oikeassa siinä, että tämä yhteisövero on suhdanneherkkä ja siten siitä ei saada eikä kannata tehdä pysyväistä elementtiä nimenomaan kuntatalouden turvaamiseksi. Ed. Kuoppa viittasi sen epätasaiseen jakautumiseen, ja sekin pitää paikkansa. Siksi on lähtökohtaisesti vaadittava, että hallitus tuo jonkin muun elementin kuntatalouden turvaamiseksi mahdollisimman pikaisesti. Kunnissa ratkaistaan ne peruspalvelut, turvataan ihmisten arjen tarpeet, ja siihen tarvitaan rahaa.

Kuntataloudesta kertovat tietysti paljon lukemat itsessään. Kun mietitään ja kysytään kunnista, mitä siellä aiotaan tehdä, missä tilanteessa kuntien mielestä mennään, niin kahdessa kolmasosassa kunnista on sanottu harkittavan jo nyt budjetin avaamista, eivätkä tulevat vuodet tule ihan auvoisia olemaan siltä osin, että jos tässä vaiheessa vuotta jo tiedetään, että budjetti täytyy avata, niin täytyy miettiä entistä voimallisempia apukeinoja sinne. Samalla kun valtio alentaa verotustaan — me tiedämme, että valtionvero on tyyppiä progressiivinen yksittäisille ihmisille — se pakottaa kunnat samalla korottamaan veroaan, ja kuntavero on taas tasaluontoinen vero. Samalla kuntien mahdollisuus saada lainaa hankaloituu entisestään ja valtiolla on paljon paremmat takuut siitä, että sitä kautta vyörytettynä kunnille rahoja saataisiin oikeudenmukaisempia toimia ja se myös tapahtuisi tarkoituksenmukaisemmin rahavirtojen kannalta.

Tämä esitys on tervetullut. Kannatamme sitä. Mutta kuten sanottu, se ei riitä turvaamaan sitä kuntatalouden huolta, mikä siellä on. Tulemme esittämään vastalauseen 3 mukaisesti, että nyt hallituksen esittämä 10 prosenttiyksikön korotus tullaan muuttamaan 15 prosentiksi. Täytyy muistaa myös se, että hallituksen keino kuntia kohtaan on ollut aina se, että tehostetaan toimintaa ja säästetään. Varmaan näinkin, mutta me tiedämme, että kunnissa on vedetty aika piukkaan jo vyö ja siellä kauhean paljon tehostamisen varaa ei ole. Toki voidaan aina sanoa, että lakkautetaan tiettyjä toimia, mutta monet toimet ovat kunnissa lakisääteisiä ja siten pakko hoitaa.

Kuntien verotulot supistuvat ja toimintamenot kasvavat, ja tulojen ja menojen välisen erotuksen on arvioitu lähenevän 2:ta miljardia euroa tämän ja ensi vuoden aikana. Tämä on Kuntaliiton arvio, ja siihen varmasti myös hallituksen ministerit ovat yhtyneet tai voivat yhtyä, koska ei ole mitään mieltä siinä, että Kuntaliitto lähtisi vääristelemään näitä lukuja.

Sosialidemokraatit ovat esittäneet oman vaihtoehtonsa elvyttääkseen ja pelastaakseen kuntataloutta, ja yksi osa esitystämme on nimenomaan yhteisöverotuoton jakaminen sen mallin mukaan, mitä me nyt esitämme, eli nostamalla sitä 15 prosenttiin. Ylipäätään yhteisöverotuoton väheneminen on ongelma. Työttömyys kasvaa, ja kotimarkkinoiden kysyntä hiipuu. Nämä elementit kaikki yhteensä tekevät entistä hankalammaksi tämän koko tilanteen. Täytyy vain todeta siinä kohtaa, että tämä on hyvä esitys, parempi kuin ei mitään, mutta totaalisen riittämätön suhteessa siihen kuntien ahdinkoon, mikä siellä on. Toivoisin hallituksen ymmärryksen olevan myös jo arjessa mukana, ja lisäesitys kuntien talouden pelastamiseksi olisi enemmän kuin oven takana.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä jos jokin asia on oppositiolle harvinaisen helppo nakki. Tästä on helppo luoda tällaisia tyylikkäitä puheenvuoroja, joita pari kappaletta olemme juuri kuulleet tässä.

Arvoisa puhemies! Jo lähetekeskustelun aikana totesin, että annan hallitukselle erinomaisen hyvän tunnustuksen siitä, että kun piti siinä tilanteessa, missä elettiin alkuvuodesta, välittömästi reagoida, lähettää signaali kuntiin tavalla, josta on kokemuksia, niin kuin valiokunnan arvoisa puheenjohtaja totesi, molempiin suuntiin, niin tämä kortti käytettiin välittömästi hyväksi. Ja nyt se on tässä jo pitkälle menossa ja tiedetään, että se tulee toteutumaan. Vaikka siitä äänestää rapsautetaankin tässä muutaman kerran, niin joka tapauksessa näin tapahtuu.

Sitten, arvoisa puhemies, yksi toinen näkökohta, joka ei valitettavasti ole yhtä suuri menestystarina pienten menestystarinoitten joukossa. Se on tämä tuloveroalennus, se ja sen elvyttävä vaikutus. Oli pelättävissä, että kun otetaan huomioon se taloushistoria, joka Suomella on tältä 2000-luvulta, niin se saattaa menettää merkitystään aika nopeasti, elikkä kansalaiset eivät käytäkään niitä lisätulojaan kulutukseen, vaan siirtävät niitä talletustilille, ja se kehitys valitettavasti alkoi jo maaliskuussa tänä vuonna. Elikkä tämän takia se, mitä valtiovarainministeri tässä äsken lupasi, oli ihan paikallaan, että nyt vielä kerran arvioidaan näitä toimenpiteitä. Mutta siihen tuloveroasteikkoonhan ei tässä kesken vuoden kukaan mene puuttumaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässäkin asiassa hallitus on pari kuukautta jäljessä. Kuten ed. Pulliainen sanoi, oli hienoa, että valtio tuli kuntia vastaan, kun huomattiin, mitä on vuonna 2009 odotettavissa. Ja silloin kun tämä päätös tehtiin, niin se 10 prosenttiyksikön korottaminen kunnille oli ihan riittävä siinä valossa, mitä silloin tiedettiin, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Mutta tämä maailma muuttuu niin tavattoman nopeasti, kuten olemme huomanneet. Viime vuonna, viime syksyllä, oletettiin, että meillä on talouskasvua tänä vuonna 2,5 prosenttia. Kun budjettia joulukuussa tehtiin, lähdettiin vielä talouskasvusta. Pikkuhiljaa se muuttui miinukseksi, ja tänä päivänä puhutaan, jotkut puhuvat, jopa 6 prosentin laskusta bkt:hen, eli todella nopeita muutoksia. Ja kun tulee näitä nopeita muutoksia, silloin hallituksenkin pitäisi reagoida.

Kyllä minä ihmettelen suuresti, kun väitetään, että halutaan auttaa kuntia. Myönnetään ja tunnustetaan, että kunnilla on suuria vaikeuksia. Valtaosa kansanedustajista on myöskin kunnanvaltuutettuja, ja he hyvin tietävät, mitä ongelmia on. Ja kun me tiedämme, että nämä ongelmat ovat olemassa, niin minä en ymmärrä, minkä takia ei tätä prosenttia ja kuntien osuutta nyt voitaisi nostaa, kun tiedetään, että tämä ei ole riittävä.

On se aika hupaisaa, että täällä hallituspuolueiden kansanedustajat puolustavat tätä 10 prosenttiyksikön korottamista, mutta sitten taas valtuustossa itkevät, kun kunnilla on niin tiukkaa ja kun kuntien pitäisi saada valtiolta lisää tukea muodossa taikka toisessa. Tästä syystä on täysin ymmärrettävää, että oppositio on reagoinut ja reagoinut tämän tilanteen mukaan. Tiedämme, että se 10 prosenttiyksikköä ei riitä, ja me esitämme kunnille 5 prosenttiyksikköä lisää eli 15 prosenttiyksiköllä lisättäisiin kuntien osuutta.

Kristillisdemokraattien vastalause poikkeaa vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien vastalauseesta siinä, että me ymmärrämme myöskin, että seurakunnilla on samat talousvaikeudet kuin kunnilla ja kunnat ja seurakunnat ovat yleensä kulkeneet yhtä jalkaa tässä yhteisöveron jakamisessa. Me esitämme, että ihan samassa suhteessa nostettaisiin seurakuntien osuutta yhteisöverosta eli 1,2 prosenttiyksiköllä nostettaisiin eikä, niin kuin hallituksen esityksessä, 0,8 prosenttiyksiköllä. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä teemme sitten tällaiset muutosehdotukset pykälään.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Äskeisen kyselytunnin ensimmäisen kysymyksen yhteydessä käyty työllisyyskeskustelu oli vastausten osalta varsin masentava. Ministerit eivät luvanneet työllisyysmäärärahoihin minkäänlaista korotusta. Viime maanantaina Keski-Suomen kansanedustajat olivat piirihallintoviranomaisten kanssa palaverissa ja siellä tuli meille esimerkiksi hyvin selväksi, että jo kesään mennessä työllisyysmäärärahat loppuvat ja hallitus vain lepäilee yli kesälomien ja odottaa tilanteen pahenemista.

Kuntien kannalta, josta tässä käsittelyssä olevassa asiassa on kysymys, tämä on erittäin vaarallista ja huolestuttavaa kahdella tavalla vähintään: Kuntien verotulot menevät alaspäin sitä mukaa, mitä enemmän työttömyys kasvaa, ja hallitus antaa sen kasvaa. Toisaalta kuntien sosiaali- ja muut menot kasvavat, mitä enemmän työttömyys pahenee. Me siis vaadimme, että hallitus momentille 51 tai muille budjetin momenteille lisää määrärahoja kymmeniä miljoonia euroja välittömästi, jotta työllisyystilannetta voidaan pitää kohtuullisissa rajoissa. Sehän huononee joka tapauksessa, mutta tämä on aivan välttämätöntä ja tämä on se lääke, jolla parhaiten estetään sekä verotulojen menetykset että sosiaali- ja muiden menojen kasvu kunnissa, ja sama koskee myös valtiota.

Herra puhemies! Totean vielä, että esimerkiksi Euroopan aluekehitysrahaston varojen uudelleenkohdentamista pitäisi nyt harkita tai toteuttaa. Yritykset eivät nyt noita varoja hae taloustilanteen takia, ja niitä pitäisi käyttää työllisyyttä parantaviin toimenpiteisiin tuolla maakunnissa järkeviin kohteisiin. Mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista riittävässä määrin. Tämä yleisesti tästä tilanteesta.

Kuntien talous on todellakin syöksynyt hyvin nopeaan tahtiin kohti katastrofia. Monessa kunnassa tilanne on aivan sietämätön. Esimerkiksi tiedän Keski-Suomessa laajentuneen Jämsän kaupungin, jossa ongelmat ovat tavattoman suuret. Samaten uudessa Jyväskylässä henkilöstösopimus joudutaan irtisanomaan, kun rahat eivät riitä, ja monia muita tällaisia ikäviä ongelmia on tullut esiin. Omassa kunnassani Uuraisilla on myös taloustyöryhmä, joka etsii säästöjä niistä niukoista menoista, jotka jo on vedetty hyvin ohuiksi. Siellä esimerkiksi keskustan valtuutetut ja kunnanhallituksen puheenjohtaja ja jäsenet ovat aivan ihmeissään, miksi valtio ei tule edes kohtuudella mukaan ja viivyttelee näillä päätöksillä. Tällainen tilanne meillä on, ja ne ovat vain esimerkkikuntia, jossain tilanne on varmaan vielä paljon vaikeampi. Omassa kunnassani kuitenkin on voimakas väestönkasvu ja talouden perusta varsin hyvä, mutta tilanne on huononemassa kuitenkin hurjalla vauhdilla.

Herra puhemies! Tämä yhteisövero kuntien kannalta on tietysti hyvin ongelmallinen sinänsä, kun se on näin voimakkaasti suhdanteista riippuvainen. Siitä pitäisi kyllä päästä vakaampaan, kuntatalouden kannalta ennustettavampaan malliin. Sitä odotamme, kun hallitus hitaasti valmistelee hallitusohjelman mukaista kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistusta. Parempi ja terveempi järjestelmä on valtionosuusjärjestelmän kautta turvata kuntien rahoituspohja eikä yhteisöveron kautta.

Herra puhemies! Hallitus teki pari päätöstä kuntatalouden osalta eli nosti kiinteistöveron rajoja ja sitten esittää tämän kuntien yhteisövero-osuuden nostamista 10 prosenttiyksiköllä. Molemmat parantavat hieman kuntien talouden tilannetta tai hidastavat sitä syöksyä, mikä kuntataloudessa on. Mutta kun esimerkiksi yhteisöveron tuotto alenee roimasti, niin ei se prosenttiosuuden nostaminen tuo kunnille uutta rahaa, vaan hiukan parantaa aleneman syvyyttä. Eli tässä mielessä tämä on oikean suuntainen mutta täysin riittämätön niihin velvoitteisiin nähden, mistä kunnat joutuvat tänä päivänä vastaamaan.

Toinen ongelma tässä yhteisöverossa on kuntien kannalta, että tämä kohdentuu eri kuntiin hyvin eri tavalla. Tällä hetkellä, kun yhteisöveron tuotto alenee eri kunnissa eri vauhdilla, niin tietysti kunnat joutuvat tässä suhteessa keskenään yhä eriarvoisempaan asemaan.

Valtio on siis tehnyt niin, että se on alentanut valtionverotusta, mikä on suosinut ainakin suhteellisesti hyvin voimakkaasti hyvätuloisia, ja taas sitten siirtänyt niin kiinteistöveron kuin syksyllä edessä olevan kuntien tuloveroprosenttienkin määräämisen kautta verorasitusta pieni- ja keskituloisille kunnallisveron maksajille, eli voidaan sanoa, että valtavirtana hallituksen veropolitiikka on hyvin eriarvoistavaa ja epäoikeudenmukaista. Kun kuntien palvelut sitten samalla heikkenevät tämän taloustilanteen tähden, niin kyllä yhteiskunnassa tapahtuu hyvin huolestuttavaa kokonaiskehitystä.

Herra puhemies! Meille kerrottiin talousvaliokunnassa nämä valtiontalouden näkymät lähivuosille, ja ne ovat kyllä huolestuttavia. Kuntien verotulojen arvioidaan tänä vuonna laskevan 1,1 miljardia, ensi vuonna miljardin, vuonna 2011 0,7 miljardia ja vuonna 2012 myös 0,7 miljardia, eli rajua on kuntatalouden kiristyminen verotulojen menetysten kautta valtiovarainministeriön arvion mukaan. Toki on myönnettävä, että valtion verotulot alenevat tänä vuonna saman tiedon mukaan 9,5 miljardia, ensi vuonna 12,1 miljardia ja 2011 9,8 miljardia ja vielä vuonna 2012:kin 9,3 miljardia eikä se siihenkään lopu, eli lukemat ovat kyllä hirvittäviä. Yhteenlaskien yli 10, lähes 11 miljardia keskimäärin vuodessa joka vuosi tästä eteenpäin valtion ja kuntien verotulot alenevat, ja hallitus aikoo jatkaa kaksi seuraavaa vuotta, jotka sillä on vielä ainakin teoriassa aikaa toimintaansa, entiseen malliin eli ei tee verotuksen osalta mitään muutoksia eikä ole etsimässä säästöjä sellaisista kohteista, joista voitaisiin valtion budjetissa etsiä säästöjä ilman, että se vaikuttaisi negatiivisesti työllisyys- ja taloustilanteeseen.

Mielestäni hallituksen pitäisi nyt kyllä kiireesti kokoontua miettimään, minkälaisilla verotulojen lisäyksillä voitaisiin velkaantumista, hirvittävää velkaantumista, hillitä ja minkälaisia menoleikkauksia voitaisiin valtion budjetista löytää. Varmasti jonkin verran voitaisiin löytää, ja mitä nopeammin sitä tehdään, sitä helpommalla tuleva hallitus pääsee. Tulevan hallituksen syliinhän tämä hallitus on jo päättänyt kansaneläkkeiden takuueläkkeen, lapsilisien indeksikorotuksen, puolustusmenojen korotuksen, EU-jäsenmaksu nousee satoja miljoonia ja monia muita varsin merkittäviä menolisäyksiä on hallitus päättänyt, mutta ei ole huolehtinut talouden pohjan vahvistamisesta vastuullisella tavalla.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

__________

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemen hyvin synkkään puheenvuoroon täytyy antaa pientä valoa ja toivonkipinää, että meillä vielä tulevaisuutta on. Verojaosto vieraili tänään verohallinnossa, ja saimme kuulla alkuvuoden verokertymän, joka on verrattain hyvä tulos tällä hetkellä. Olemme vain lievästi viime vuotta jäljessä ja korkeammalla tasolla, mitä esimerkiksi vuonna 2007, eli sinällänsä verokertymän määrä ei ole ollenkaan niin dramaattinen kuin ehkä ed. Kankaanniemen puheenvuorosta tuli käsitys. Tämä hallituksen esitys on tehty niissä terveen talouden raameissa, mitä valtiontalouden kannalta on tällä hetkellä mahdollista tehdä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin olin verojaoston jäsenenä kuuntelemassa, mitä verohallitus meille tiedotti, ja pitää paikkansa, mitä ed. Lintilä sanoi, että verotulokertymä on ollut verraten hyvä, suurin piirtein sitä luokkaa kuin vuonna 2007, mutta siihen liittyy erittäin suuri "mutta". Ensinnäkin se johtuu osittain siitä, että kun työntekijät jäävät työttömiksi, veroprosentti nousee ja näin ollen sitä ei vielä huomata. Sitten siihen liittyy vientiteollisuuden lama, joka merkitsee sitä, että on tullut palautuksia, mikä myöskin vaikuttaa verotuloihin, mutta jokainen ymmärtää, jos autokauppa puolittuu, rakentaminen pysähtyy, varainsiirtokaupat vähenevät, niin vähenee alv-tulo, vähenee varainsiirtovero, vähenevät (Puhemies: Minuutti on täysi!) oikeastaan kaikki tulot ja tulette näkemään, että vuoden lopussa verotulot ovat laskeneet lähes 10 prosentilla.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemi palasi kyselytuntikysymykseen ja sanoi, että hallitus ei siis aio rahoittaa millään tavalla työllisyystoimia tämän kevään aikana. Ed. Kankaanniemi ei selvästikään kuunnellut, mitä ministerit Pekkarinen ja Katainen vastasivat. Hehän totesivat, että ne rahat etsitään Temmin sisältä siten, että kaikki tarvittavat rahat näihin työllistämiskoulutuksiin ja työllistämistoimenpiteisiin löytyvät, mitä tämän kevään aikana tarvitaan, ja tässä tapauksessa mentäisiin sitten normaalijärjestyksessä elokuun budjettiriihtä kohti, jolloin voidaan sitten tehdä uusia päätöksiä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Kankaanniemi käytti vähän lievän puheenvuoron siinä mielessä, jotta ainakin tuolla itäisessä Suomessa, Pohjois-Karjalassa, tunnen naapurikunnat siellä aika hyvin, on paljon kuntia, joissa budjetit avataan, ja ihmettelen kyllä niitä puheita, että nyt kaikki onkin kunnossa tässä ja niitä raavitaan jostakin sieltä toiselta momentilta tai että momenttien sisältä hoidetaan vaikka työllisyyttä, kun se on täysin mahdotonta. Itse olen työelämävaliokunnassa, ja olemme kuulleet, miten työllisyysvaroja on vedetty alas sieltä, mikä osoittaa sitä tilannetta, että hallitus jättää työttömät niin kuin hunningolle sieltä kokonaan, unohtavat ne, ja sitten toisaalta kunnat. Kyllä tilanne tulee olemaan semmoinen, että ensi syksynä nähdään useimmissa kunnissa veronkorotuksia. Se on ihan varma.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnat eivät jatkossa tule selviämään näistä nykyisistä tehtävistään. Nyt hyvin lyhyellä ajalla työttömyysluvut huomattavasti kasvavat. Toisaalta koko ajan vuosittain ikääntymisen myötä, ikärakenteen muutoksen myötä kuntien palvelutarve lisääntyy. Tämä keskustelussa oleva hallituksen esitys siis periaatteellisesti on hyvä, mutta joka tapauksessa, esimerkiksi omassa kunnassani, näillä prosenteilla tämänhetkisten ennusteitten mukaan ollaan jo jäämässä reilusti jälkeen, mitä aiempina vuosina on saatu yhteisöveroja. Täällä on aiemmin jo tullut esille, että ryhmämme on esittänyt siihen korotusta. Toisaalta hallituksen puolelta on varsin kylmää tekstiä, jota edustajakollegat ovat kuulleet kuntien (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) haasteista, esimerkiksi se, että käärikää hihanne kunnissa, tehkää rakenteellisia muutoksia. Niitä on tehty jo hyvin paljon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan. Meillä on etevä oppositio tietenkin eduskunnassa parasta aikaa, mutta se, että se käyttää ikivanhaa menetelmää, joka on sieltä jostakin vuosikymmenten takaa, että todetaan, että on väärin sammutettu, niin se ei nyt enää tässä 2000-luvun ajassa päde pätkänkään vertaa. Elikkä kuultiin harvinaisen selvästi, millä tavalla ministeriössä on tähän tilanteeseen varauduttu, ja sen mukaisesti toimitaan, ja sitten jos jälkikäteen on arvosteltava, niin sitten antaa tulla!

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko keskustelun ajan, mitä täällä on käyty viime syksystä lähtien, on tullut sellainen vaikutelma, että hallituksen piirissä jollakin tavalla vähätellään sitä taloudellista kriisiä, mikä on meneillään, ja sen aiheuttamaa hätää kuntatasolla. Tämä muutos on myönteinen mutta riittämätön. Se ei oppositiolle riitä. Meidän mielestämme pitäisi ymmärtää se, että kuntien palvelut ovat keskeinen selkäranka meidän hyvinvointijärjestelmässämme, ja turvata niiden rahoitus. On hyvä, että tässä kohtaa on myös sivuttu keskustelussa meidän kirkkomme, kansankirkkojemme ja seurakuntien, niin sanotun yhteiskunnallisen työn merkitystä. Meillä Porin evankelisluterilaisessa seurakuntayhtymässä yhteisövero-osuuden kertymän tilitykset ovat viime vuoteen verrattuna laskeneet lähes 60 prosenttia ja verotuloja on (Puhemies: Minuutti täyttyy!) kertynyt runsas 3 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä kyllä syvästi ihmettelen, onko Temmin budjetin sisällä sellaisia kymmenien miljoonien eurojen liikkumavaroja ja voidaanko siellä noin vaan tehdä semmoisia liikuttamisia ilman eduskunnan päätöksiä. Kyllä te uskotte nyt aika kevyisiin lupauksiin. Palkkaturvassa, työllisyydessä, koulutuksessa, kaikessa tarvitaan todella mittavia määrärahoja, jos aiotaan turvata tämä tilanne.

Herra puhemies! Ne verotulojen alenemaluvut, jotka mainitsin tuolta pöntöstä, perustuvat valtiovarainministeriön budjettiosaston kirjallisena antamaan lausuntoon, jonka saimme talousvaliokunnassa pari viikkoa sitten. Eli ne ovat valtiovarainministeriön budjettiosaston virallisia lukuja, ei sieltä muita voida ajatella saatavan.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Kuntien yhteisövero-osuuden nostaminen on tervetullut uudistus kuntataloudelle. Tähän asiaan liittyvissä vastalauseissa on ollut henkenä, ja täällä se on sanottu ihan uloskin muutamassa puheenvuorossa, että uudistus on oikean suuntainen mutta riittämätön. Tämä on juuri sen luonteinen asia, että esittää hallitus mitä tahansa, niin oppositio toteaa juuri näin. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, se on helppoa, ja se on opposition ikimuistoinen nautintaoikeus. Käyttäkää vaan sitä hyväksenne.

Tässä keskustelussa on kuitenkin unohtunut se, että tämähän ei ole ainoa kuntataloutta tukeva toimenpide. Työnantajan kelamaksun poistaminen helpottaa myös kuntia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että niinä vuosina, kun yhteisövero tuotti sammon lailla kunnille rahaa, tätä osuutta ei kuitenkaan muutettu. (Edustajat Kallis ja Kankaanniemi: Kyllä muutettiin!) — Osuutta muutettiin, mutta yhteisöverotulot olivat kunnilla kuitenkin selkeästi suuremmat, ja tässä vaiheessa kuntien olisi toki pitänyt tähän tilanteeseen varautua. Näin ei varmaan ole monessa kunnassa tehty, ei kotikunnassanikaan, jossa ihan kuten Uuraisissakin käydään budjettia läpi ja mietitään leikkausohjelmia tuleville vuosille. Näin tämä on.

Kunnissa on uskottu liikaa, on ollut liian suuri illuusio tämän hyvän ajan jatkumiseen. Kyllä tämän veron luonne on sellainen, että elleivät kunnat tähän opi, sitten täytyy tehdä niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi ja keksiä vakaampi järjestelmä. Mutta voisi nyt olettaa, että kunnissakin osattaisiin hiukan panna pahan päivän varalle paremmin kuin on tehty.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ollila, ei oppositio ole minun mielestäni mitenkään edesvastuuttomasti toiminut tässä asiassa, kun me toteamme, että silloin, kun hallitus teki tämän esityksen, se oli ihan oikea. Se 10 prosenttiyksikköä oli ihan oikea. Mutta jos huomataan sen jälkeen, että se ei ole riittävä — ja minä olen aivan vakuuttunut, että ed. Ollilakin ymmärtää, että tämä ei ole, tilanne on muuttunut, tilanne ei ole tänä päivänä sama kuin se oli silloin, kun tämä tehtiin — ja kun tilanne ei ole sama ja koska kuntien asema on entisestään vaikeutunut, niin olisihan se nyt merkillistä, jos me emme esittäisi korjausta siihen niin, että kunnat pärjäisivät niin kuin hallitus on olettanut silloin, kun se on tämän esityksen antanut.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis, tuo elementti, jonka mainitsitte, oli opposition puheissa ainoastaan teidän puheenvuorossanne, jos niitä oikein kuuntelin, ja siihen pyrin. Totta kai tilanne on heikentynyt siitä, kun tämä esitys annettiin. Toki silloin ennusteissakin jo tiedettiin, mihin ollaan menossa, ja varmasti kuntiin enemmän rahaa otettaisiin vastaan. Mutta kannattaa muistaa myös se, että kyllä tämä valtiontalouskin on pidettävä kunnossa. Se on ihan samaa velkaa, on sitä kunnilla tai valtiolla, ja valtion kautta otettuna sitä on huomattavasti enemmän tänä päivänä kuin kunnissa.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! Tilanne on todellakin muuttunut siitä, mikä se oli vuoden alussa tai viime syksynä, ja tilanne varmasti muuttuu koko ajan. Siitä huolimatta tämä keino, yhteisöveron jako-osuuden muutos, kuntatalouden vahvistamiseksi on erinomainen toimenpide. Sen vaikutuksia pystyy kai katsastamaan kuntakohtaisesti ja pystyy näkemään niitä positiivisia vaikutuksia, joita se kuntakenttään on tehnyt.

Tällä kansainvälisellä taantumalla on ollut tosiaan dramaattiset vaikutukset koko meidän julkisen sektorimme tilanteeseen ja koko yhteiskuntaan. Silloin on tietenkin päätettävä politiikan peruslinjasta, ja kuten hyvin tiedämme, hallitus on valinnut elvytyksen tien. Ne kaksi vaihtoehtoa olisivat, elvytyksen vaihtoehtoina siis, veronkorotukset tai leikkauslistat. Veronkorotukset ainoastaan syventäisivät taantumaa tässä tilanteessa, ja leikkauslistoilla olisi taas erittäin vakavia vaikutuksia kuntien peruspalvelutuotantoon ja sitä kautta koko meidän hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteisiin. Siksi nämä keinot on nyt tässä vaiheessa jätetty selkeästi keinovalikoiman ulkopuolelle.

Huoli julkisesta taloudesta on kuitenkin yhteinen. Valtio velkaantuu arvioiden mukaan tänä vuonna noin 10 miljardia euroa, kunnat noin miljardin verran. Nämä kaksi lukua kertovat sen, että valtio ottaa vastaan myös kuntatalouden vaikeuksista osansa. Kunnissa kuitenkin tehdään ja tuotetaan peruspalvelut ja kannetaan päävastuu näiden kansalaisille tärkeiden palveluiden tuotannosta, ja siksi kuntien on myös tässä tilanteessa kannettava oma kortensa kekoon. Ja kun ne kantavat oman osuutensa velkaantumisen kautta, niin myöskin on käytävä jälleen kerran läpi kuntien omat menot, mietittävä jokaisen asian kohdalla, onko se juuri välttämätöntä tehdä tänä vuonna tai voiko sitä siirtää. Menojen lisäksi on entistä tiukemmin puututtava palveluiden rakenteisiin, tehottomuuteen, jota kuntakentästä löytyy varmasti palvelutuotannossa. On otettava nyt viimeistään käyttöön uusia keinoja ja sitä kautta nostettava tuottavuutta myös kunnissa.

Tämän lisäksi Paras-hankkeen merkitys kuntatalouden kannalta on entistäkin merkityksellisempi. Paras-hankkeen tavallaan ensimmäinen osa on saatu päätökseen, ja ei ole aikaa hetkeksikään jäädä lepäämään laakereilleen, vaan on siirryttävä reippaasti seuraavaan vaiheeseen. Pelkästään palvelurakenteiden muokkaaminen tässä tilanteessa ei riitä, vaan myöskin kuntarakenteeseen on jatkossakin saatava muutoksia. Erityinen huoli ja painopiste pitää ottaa kaupunkiseutujen Paras-hankkeen jatkolle.

Olisikin hyvä, että valtioneuvosto pohtisi vakavasti selvityshenkilöiden asettamista kaupunkiseuduille, jos yksikin kaupunkiseudun kunnista sitä toivoo. Se voisi monella kaupunkiseudulla olla se tie, jolla päästäisiin yhteen esitykseen, yhteen puolueettomaan näkemykseen siitä, mitä kaupunkiseudulla kannattaisi tehdä Paras-hankkeen jatkon osalta, ja siitä saataisiin keskustelulle pohja. Nyt näyttää siltä, että monilla kaupunkiseuduilla ei päästä edes tavallaan terveeltä pohjalta käymään tätä keskustelua, koska ne lähtökohtaiset erot ja ennakkoluulot ovat niin suuria. Siksi tämä selvityshenkilömenettely voisi olla erittäin hyvä ajatus. Toivoisinkin, että kuntaministeri sitä vakavasti pohtii, kun syksyllä tämä Paras-hankkeen jatkosta päättäminen on ajankohtaista.

Koska kunnat kantavat suurimman vastuun tästä palvelutuotannosta, niin kyllä valtion täytyy tämän hyvän päätöksen lisäksi myöskin tarkalla silmällä seurata sitä, että kuntien taakka ei kuitenkaan tule kohtuuttomaksi. Valtion täytyy olla herkällä silmällä, herkällä mielellä tässä, ja kun budjettia elokuussa aletaan tehdä, olisikin oikea aika miettiä tarkkaan, mikä kuntatalouden ja kuntapalveluiden tuotannon tila silloin on. Siihen mennessä toivottavasti kunnat ovat tehneet näitä omia tehostamistoimiaan, säästötoimiaan, ja toivottavasti maailmanlaajuinen talouskriisi on silloin paremmalla tolalla ja olemme uuden kasvun kynnyksellä. Silloin me pääsemme miettimään koko tätä problematiikkaa aivan uudelta kannalta.

Tietenkään pelkästään toivon varassa tässä ei kannata elää, ja siksi tässä on oltava tarkkana ja tarvittaessa kuntien auttamiseksi on suunnattava lisätoimia. Mutta tässä vaiheessa nämä tehdyt päätökset ovat hyviä, oikean suuntaisia ja riittäviä.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Orpo viittasi elvytyksen tiehen, että hallitus on valinnut elvytyksen tien. Niin on valinnut, veroelvytyksen, mutta tämä hänen toteamuksensa on hyvin epälooginen. Valtio keventää veroja. Kunnat korottavat verojaan. Niillä on yhteisvastuu kansalaisista ja palveluista. Asiantuntijat, jotka julkisuudessakin ovat tuoneet mielipiteensä ja faktat esiin, ovat todenneet, että tämä on nollasummapeliä. Tällainen elvytyksen tie ei johda toivottuihin tuloksiin, että niistä kahdesta vastuullisesta, jotka täällä ovat valtio ja kunnat, toinen keventää veroja, toinen kiristää veroja. Se on yhteensä nolla.

Viittasitte myös elokuuhun. Miksi ette vaadi toimenpiteitä heti? Ollaan syöksykierteessä, vapaassa pudotuksessa. Jokainen päivä on liian pitkä niitten osalta, jotka ovat hädänalaisessa tilassa. Tarvitaan lisätalousarvio välittömästi.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Orpo tuossa edellä kävi varsin rehellisesti tätä tilannetta läpi kaunistelematta sitä tai syyttelemättä tai luomatta turhaa vastakkainasettelua kuntien ja valtion välille. Niin kuin ed. Orpo totesi, elvytyksen ja toimenpiteiden pitää tapahtua ajassa ja pitää elää ajassa näiden kaikkien toimenpiteiden kanssa, niiden, mitä tehdään kunnissa ja mitä tehdään valtiovallan toimesta.

Tuossa edellä ed. Ollila totesi aivan oikein, että tämä taantuma voitetaan yhdessä, ja ed. Ollila erityisesti tätä kuntien ja valtion yhteistä tilannetta esille nosti. Kummassakin kyse on samojen suomalaisten ihmisten rahoista ja meidän palveluidemme turvaamisesta.

Taantuman taittamiseen tulemme tarvitsemaan varmasti lisää myös toimenpiteitä. Tarvitsemme toimenpiteitä kunnilta, valtiolta, yrityksiltä, työntekijöiltä ja jokaiselta suomalaiselta ihmiseltä.

Tässä keskustelussa muun muassa ed. Kankaanniemi nosti vain esille muutaman toimenpiteen, joita on tehty nyt kuntataloutta vahvistamaan. Niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, kiinteistöveron rajojen korotukset, sitten tämä nyt tänään käsittelyssä oleva yhteisöverojako-osuuden muutos ovat merkittäviä. Tällä noin 380 miljoonaa euroa tulee tänä ja ensi vuonna kunnille ja vuonna 2011 noin 420 miljoonaa euroa lisää rahaa. Mutta hän jätti mainitsematta muun muassa sen, että on kelamaksumuutos tehty. Kelamaksun vaikutukset kuntatalouteen ovat merkittävät, kuten myös panostukset, joita on tehty perusopetukseen jnp. Eli toimenpiteitä on tehty, mutta niitä tarvitaan varmasti vielä lisää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on tiedostanut kuntatalouden ja paikallistason tilanteen antamalla esityksen verontilityslain ja tuloverolain väliaikaisesta muuttamisesta, jolla korotetaan kuntien ja seurakuntien jako-osuutta yhteisöveron tuotosta, kuntien osuutta 10 prosenttiyksiköllä ja seurakuntien jako-osuutta 0,8 prosenttiyksiköllä. Tämä on oikea ratkaisu. Näin tuli tehdä.

Itse olen jättänyt tähän asiaan liittyen toimenpidealoitteen 20 näillä 2009 valtiopäivillä. Tuolla toimenpidealoitteella halusin muistuttaa siitä, että paikallistasolla kunnat ja seurakunnat ovat molemmat julkisoikeudellisia yhteisöjä ja samassa suhteessa rinnasteisesti tulee korottaa yhteisöveron jako-osuutta. Näin on tapahtunut. Ilmeisesti asian uutisointi silloin toi esille vain kunnat. Seurakunnat ovat varmasti kulkeneet kaiken aikaa valmistelussa mukana, mutta koska ajattelin, että voi olla vaarana, että tämä unohtuu, niin silloin tein tuon toimenpidealoitteen, ja toimenpidealoitteen tarkoitus on toteutunut hallituksen esityksessä tehdyssä ratkaisussa. (Ed. Pulliainen: Ai, siksikö se onnistui niin hienosti?)

Se, mitä täällä todettiin kuntien vaikeudesta talouden suhteen, on täyttä totta, ja ei ollenkaan kunnallistalouden ja seurakuntien kannalta olisi pahaksi, vaikka jako-osuus olisi noussut enemmänkin, (Ed. Pulliainen: Kannattaisiko tehdä toinen toimenpidealoite?) mutta on kuitenkin tehty hyvä ratkaisu, jolla osaltaan autetaan tilanteessa. Täytyy muistaa se, että yhteisöveron tuotto kun on voimakkaasti laskenut ja jaettavaa on vähän, niin vaikka tämä korotus on saatu aikaiseksi, niin se ei itse euromääräisesti valitettavasti tuo sitä, mikä on kuntien ja seurakuntien tarve.

Haluan tässä yhteydessä muistuttaa, että kun kunnat ovat taloudellisesti ahdingossa, helposti monet toiminnot siirtyvät sille sektorille, jossa odotetaan apua seurakunnilta ja kolmannelta sektorilta, ja siksi on välttämätöntä, että seurakuntien osuus nousi kuten kuntienkin osuus. Vaikka tämä onkin riittämätön itse todelliseen tarpeeseen, niin ratkaisu on kyllä täysin oikea ja perusteltu.

Nuorisotyö, lapsityö, perhetyö, perheneuvonta — nämä kaikki ovat niitä yhteiskunnallisia tehtäviä, joita seurakunnat paikallisella tasolla ihmisten parissa tekevät. Täällä kun on viitattu tuohon hautaustoimilakiin, hautaustoimen suorittaminen on vain yksi sektori seurakuntien vastuulla olevista asioista. Paljon paljon muuta on, juuri nämä diakoniatyö, sosiaalinen työ, perhe- ja nuorisotyö, lapsityö, jotka mitä suurimmassa määrin koskettavat ihmisiä.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä hallituksen esityksessä sanotaan, lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Tätä kovasti toivon. Tarvetta näille verotuloille on olemassa.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun valtioneuvosto aika yllättäen käynnisti Paras-hankkeen, siitä ei ollut silloisen hallituksen ohjelmassa riviäkään. Keskeinen muistio taustalla oli kahden professorin, Susiluodon ja Loikkasen, selvitys suomalaisista kunnista, kaiken kaikkiaan 353 kunnasta, joiden asukasluku 1990-alussa ylitti 2 000. Näiden yli 300 kunnan osalta selvitettiin varsin tarkkaan kahden keskeisen toimialan kustannuskehitys — ne olivat sosiaali- ja terveystoimi sekä koulu- ja sivistystoimi — ja verrattiin eri kuntien tuottavuutta. Julkisen sektorin tuottavuuden vertaamisesta toki voidaan käydä laajaa keskustelua, mutta lopputulos tuskin siitä olennaisesti muuttuu.

Tässä selvityksessä yllättäen kävi ilmi, että Suomen suurimmat kunnat — Helsinki, Vantaa, Espoo ja Turku, poikkeuksena vain Tampere — sijoittuivat 200 rajapyykin heikommalle puolelle. Ainoa 100:n joukkoon päässyt kunta tuottavuudeltaan näistä 200 000 suuruusluokkaan kuuluvista kunnista oli Tampere. Selkeästi paras myös monissa muissa valtionhallinnon tutkimuksissa tuottavuudeltaan oli Raisio. Kun tarkemmin tätä aineistoa käytiin lävitse, tultiin ehkä siihen johtopäätökseen, että aivan samanlaisissa olosuhteissa toimivissa kunnissa kymmenen vuoden jaksolla, jolloin yksittäiset vuodet jo aika lailla vähentävät merkitystään, saattaa olla yli 10 prosentin, jopa 20 prosentin kustannuseroja.

Kun selvitettiin myös asukkaiden tyytyväisyyttä, ei ollut enää selkeätä riippuvuutta, tai jos sitä oli, niin tuottavuudeltaan parhaimmat kunnat olivat myös asukkaittensa kannalta parhaiten toimivia. Erilaisten palveluiden odotusajat ja päätösten toimeensaattaminen oli näissä tehokkaissa kunnissa parempaa ja sitä kautta myös asiakastyytyväisyys. Siis se yleinen väite, joka täällä tänään on kuultu, että tuottavuus ja palveluiden suoritus olisivat lineaarisessa suhteessa, ei suinkaan pidä paikkaansa. Tämä väite näyttää jatkuvasti esiintyvän. Mutta kun joukossa — ainakin toivon — on paljon kunnallishallinnon vastuuhenkilöitä ja kun tämän viikon alkupuolella oli kunnallispäivät, niin tämä tutkimus on kokonaisuudessaan Kunnallishallinnon kehittämissäätiön sivuilla luettavissa, ja kun kunkin kunnan kohdalla vielä tämä kymmenen vuoden periodi on jaksotettu kolmeen osaan, siihen kyllä kunnallisihmisen kannattaa paneutua. Oma kuntani Kerava, jossa olen ollut valtuutettuna yli 40 vuotta, sijoittuu sijalle 16. Valitettavasti tunnen kyllä syyt. Ne eivät johdu kunnallishenkilöiden taitavuudesta, vaan kunnan pienestä koosta ja siitä, että valtio hoitaa osan liikennetehtävistä muun muassa VR:n kautta ilman kunnan kustannusosuutta.

Asian tekee mielenkiintoiseksi oikeastaan se, että Jorma Ollila, Suomen arvostetuin liikkeenjohtaja, viittaa erääseen amerikkalaiseen laajaan selvitykseen, joka tietyllä tavalla on aineistoltaan samankaltainen kuin tämä dea-tutkimuksen nimellä kulkeva suomalainen selvitys. Viitisen vuotta sitten maailman arvostetuin liikkeenjohdon kirja, sittemmin suomeksikin käännetty Hyvästä paras, mainitaan Jorma Ollilan pienoiselämänkerrassa hänen oman johtotaitonsa aapisena. Tässä kirjassa on otettu instrumentiksi verrokkivertailu. On haettu siis amerikkalaisilta markkinoilta pörssiyhtiöistä, joita siellä on enemmän kuin Suomessa kuntia, samalla toimialalla saman kaltaisista lähtöasetelmista 15 vuoden jaksot ja selvitetty, minkä tyyppiset tekijät johtavat menestykseen. Näyttää siltä, että keskeinen menestystekijä on, että riittävällä joukolla on yhteinen tavoite ja siihen liittyvä oikea arvopohja. Yleinen käsitys, että one man show tai one woman show olisi ainut konsepti, jolla menestytään, on tuon tutkimuksen mukaan virheellinen.

Raimo Sailaksen kanssa kävin laajan keskustelun tästä dea-tutkimuksesta ja ennen kaikkea siitä, miksi Suomen kuntasektorilla, kun oli arvioitu sitten asiaa laajemmin, tuottavuuskehitys oli 25:n ryhmästä otetuissa näytteissä 24:ssä negatiivinen, kun valtion tuottavuuskehitys, joka kuitenkin on julkisen sektorin palvelua, oli samaan aikaan pääsääntöisesti positiivinen. Vain yksi tapaus 25:stä kuntapuolen tapauksesta osoitti, että eräänä kolmen vuoden jaksona tuottavuuskehitys oli ollut positiivinen. Sailas vastasi minulle, että kuntasektorilla tuottavuus alkaa parantua vasta rahojen niuketessa.

Olisiko tässäkin syytä vähän pohtia kunnissa, voitaisiinko sittenkin jotain tehdä oman kunnan parantamiseksi eikä vain vaatia lisää verovaroja yhteisestä kassasta. Tilapäisapuna toki yhteisöveron osuuden kasvattaminen on tervetullut lisä, mutta pidemmän päälle saattaa olla huono ratkaisu. (Ed. Pulliainen: Tämähän onkin tilapäinen ratkaisu!) — Kyllä, ja itse asiassa yhteisöverohan on kunnan tuloslaskelmassa ainoa verokohta, johon ei sinänsä suoranaisesti sisälly subjektiivisia oikeuksia. Se on yleiskatteellista, mutta kunnan kannalta on tavoitteellista sen kasvattaminen, koska se välillisesti lisää myös työpaikkaomavaraisuutta, kiinteistöveroa ja montaa muutakin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on kilvan kehuttu tätä esitystä. Toki oppositio on arvioinut sitä myöskin riittämättömäksi, mutta joka tapauksessa on hyvin voimakkaasti tuettu sitä ideaa, että tilapäisesti kuntien saamaa osuutta yhteisöverotuotosta kohotetaan. Se argumentti esityksen puolesta on kuitenkin mielestäni vielä jäänyt kuulematta, että tämä myöskin kohdistuu erittäin hyvin, koska nimenomaan ne kunnat, joille yhteisöverotuotto on merkittävä, ovat myöskin sellaisia kuntia, joissa työllisyystilanne on tässä tilanteessa kaikkein voimakkaimmin heikentynyt. Siellä on nimenomaan näitä metsäteollisuuden paikkakuntia, siellä on muita teollisia paikkakuntia, ja sitten siellä on näitä maakuntakeskuksia, joissa on isoja teollisia yrityksiä. Tämä on suhdannepoliittisesti erittäin oikeaan osunut toimenpide ja siinä mielessä erittäin kannatettava.

Täällä on puhuttu myöskin veronalennuksista. Haluaisin siihen tuoda sen näkökulman, josta ei myöskään ole paljon vielä puhuttu, että jos meidän kotimainen kysyntämme olisi lähtenyt yhtä voimakkaaseen laskuun, kuin mitä on tapahtunut esimerkiksi vientiteollisuudessa, jos tällainen paniikki olisi lähtenyt liikkeelle, niin silloin siellä te-toimistojen jonoissa olisi paitsi teollisuuden työntekijöitä ja heidän alihankkijoidensa työntekijöitä, niin varsin suuri joukko myöskin palvelualan työntekijöitä. Eli on erittäin hyvä se, että on pystytty kotimaista kysyntää pitämään yllä tällä verotulojen kevennyksellä ja sitä kautta luottamusta talouteen. Mutta on myönnettävä, että tämä on vain väliaikaista.

Siitä päästäänkin siihen kolmanteen kohtaan, jonka halusin ottaa täällä esille, että Suomen talous on viennistä hyvin riippuvaista. 45 prosenttia bruttokansantuotteestamme tuli viennistä, ennen kuin taantuma iski päälle. Juuri eilen kuulin, että esimerkiksi teknologiateollisuudessa ennuste tälle vuodelle on miinus 28 prosenttia, ja se väistämättä heijastuu myöskin verokertymään. Täällä ed. Kankaanniemi sanoi puheenvuorossaan, että verotulojen määrä saattaa pienentyä muistaakseni 9,5 miljardia euroa valtion tasolla. Näin on, mutta sitä ihmettelen, että tässä samassa puheenvuorossaan hän antoi ymmärtää, että se, että valtion verotulot pienenevät näin voimakkaasti, ei saisi mitään vaikuttaa kuntatasolla. Eihän tässä ajattelussa ole logiikan häivääkään.

On itsestäänselvää, kun Suomen kansantaloudella on näin vakava tilanne, että se vaikuttaa myöskin kuntatalouteen. Mutta kyse on siitä balanssista, jonka ed. Orpo täällä jo aiemmin mainitsi, miten me voimme mennä tästä sillä tavalla eteenpäin, että kunnissa pystytään peruspalvelut hoitamaan, pystytään vastaamaan osittain myös siihen kasvavaan palvelutarpeeseen, mutta siitä huolimatta tehdään myöskin niitä rakenteellisia uudistuksia ja katsotaan todella sitä, mitä voidaan paikallisesti tehdä, aivan kuten ed. Lehti täällä äsken kuulutti. Tämän balanssin löytäminen on tässä se avainasia.

On aivan varmaa, että kunnissa tulee olemaan, kuten myöskin koko Suomessa, edessä varsin laihoja vuosia myöskin eteenpäin. Vaikka talous lähtisi välittömästikin kasvuun, niin tämä alamäki, jossa on oltu, tulee olemaan sen verran pitkä, että tässä täytyy myöskin katsoa eteenpäin ja harkita päätöksiä sitten uudelleen, mutta tämä oli ensimmäisenä täsmätoimena aivan erinomainen.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Mielestäni, kun tässä salissa erityisesti käytetään budjettivaltaa, on tärkeä pohtia niitä tekijöitä, jotka johtavat hyvään ja tehokkaaseen veronmaksajien eurojen käyttöön. Meillä on suurta niukkuutta resursseista ja paljon tarpeita ja siksi aivan ensimmäinen asia on se, että julkinen sektori käyttää euronsa mahdollisimman tuottavasti ja tehokkaasti niihin ihmisten tarpeisiin, joihin ne on tarkoitettu käytettäväksi ja mihin lainsäätäjä on ne osoittanut. Myös kunnissa pitää näinäkin aikoina pohtia tuottavuuskysymyksiä ja taloudellista tehokkuutta ja varsinkin eri hallintokuntien ja toimialojen välisiä rajapintoja, mihin helposti muodostuu kunnallisissa organisaatioissa tietynlaista tehottomuutta. Kuitenkin kaiken tämän edellä sanotun täytyy toimia suhdanteista riippumatta. Meidän täytyy jatkuvasti pyrkiä julkisen sektorin tehokkaaseen toimintaan, tuottavuuteen ja vaikuttavuuteen yhtä lailla taantumassa kuin nousukautena.

Se, mikä julkistaloudessa liittyy nimenomaan suhdanteisiin ja näihin talouden kasvun vaihteluihin, on olennainen kysymys tämän päivän keskustelussa. Se on tilannekohtaista ja vaatii aivan erityisen suurta oikea-aikaisuutta ja tietynlaista älykkyyttä havaita ne oikeat signaalit, joilla julkista rahoitusta tiettyyn paikkaan lisäämällä voidaan sitten aiheuttaa talouden kasvun sykäyksiä ja lisätä ihmisten työllistymismahdollisuuksia ja työllistävien yritysten toimintamahdollisuuksia.

Se, mikä nimenomaan tähän viimeksi mainittuun kysymyksenasetteluun liittyy, on se minun mielestäni perusteltu kritiikki, jota on osoitettu hallitusta kohtaan. Se perustuu siihen, että kun lähdetään valtavilla volyymeilla toimivaa reaalitaloutta ja kansainvälistä taloutta ohjailemaan tai antamaan sinne kasvusykäyksiä, taistelemaan taantumaa, lamaa, vastaan, on hyvin tärkeää, että pelimerkit tulevat käytetyiksi juuri oikeisiin tarkoituksiin, eli että panokset, ne pienet, vähäiset panokset, mitä julkisella sektorilla on käytettävissä, osuvat mahdollisimman oikeisiin kohteisiin ja mahdollisimman tarkkaan oikea-aikai- sesti.

Sosialidemokraattien puolelta hallitusta on erityisesti arvosteltu siitä, että on näitä vähäisiä panoksia tuhlattu laveasti antamalla erityisesti suurituloisille veronalennuksia perustelemalla sitä suhdannepoliittisilla syillä. Tässä hallituksen valitsemassa tiessä ja politiikkavaihtoehdossa on muutama ongelma, jotka itse asiassa vesittävät sitä ja saattavat johtaa siihen, että nämä käytetyt panokset valuvat hukkaan ja hallitus aivan kuin suhdannepoliittisesti floppaa tässä kysymyksessä.

Ensimmäinen on se, että kun annetaan yksityiseen kulutuskysyntään lisää rahaa ja samaan aikaan sanotaan, että tämä raha otetaan tulevina veronkiristyksinä ja leikkauksina takaisin, eli että samaan aikaan aiheutetaan 30 tai 50 miljardin euron valtionvelka, tuplataan valtionvelka, niin se ei silloin johda samanlaiseen kokonaiskysynnän kasvuun kuin mitä on käytetty näitä panoksia. Nämä samat panokset olisi voitu käyttää vaihtoehtoisessa käyttötarkoituksessa paljon tehokkaammin tuottamaan työpaikkoja ja estämään lamaa ja voimakasta suhdannetaantumaa, työttömyyden kasvua ja yritysten konkurssikierrettä. Jos sanotaan, että valtio voimakkaasti velkaantuu mutta me annamme teille lisää rahaa veronalennuksina, se johtaa viisaan ja rationaalisen valitsijan korvissa sellaisiin valintoihin, että laitetaan kuitenkin suitsia kiinni ja lähdetään säästämään, säästämisaste nousee. Tällä ei olisi kovinkaan paljon välttämättä haittavaikutuksia ellei se tapahtuisi juuri talouden voimakkaassa laskukaudessa, juuri silloin, kun näitä pieniä määrärahoja tarvittaisiin mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman työllistäviin kohteisiin, esimerkiksi julkisiin investointeihin, jotka joka tapauksessa pitää tehdä ja joilla on voimakasta elvyttävää vaikutusta ja jotka avaavat pullonkauloja meidän vientiteollisuudellemme, yritystoiminnalle. Tämmöisiä hankkeita on esimerkiksi meillä Satakunnassa paljon. Meillä on hyviä hankkeita tarjota välittömästi, kun hallitus haluaa nostaa Suomen talouden tästä laskusuhdanteesta. Me olemme erityisen paljon viennin portti ja satakuntalaiset hankkeet eivät ole vain satakuntalaisia vaan koko kansantaloutta, koko Suomea koskevia piristysruiskeita toteutuessaan.

Toinen seikka, mikä täällä on tullut esille keskustelussa myös, on, että on suhdannepoliittisesti erittäin epäviisasta siinä kohtaa antaa kaikkein suurituloisimmille veronalennuksia, kun kuitenkin voidaan osoittaa ja kun ihmiset ymmärtävät sen, että veronkiristykset tapahtuvat kuitenkin kaikkein pienituloisimpien osalta kuntatalouden tasolla. Tämä johtaa siihen, että kulutusjuhlaa ei kyllä synny eikä ihmisten luottamus talouden kantokykyyn kasva, kun samaan aikaan jatkuvasti jokaisessa kunnassa käydään leikkauslistoja läpi ja puhutaan siitä, että pitää koko henkilöstö lomauttaa ja budjettia kiristää. Tässä kohtaa minun mielestäni hallitus on liian aikaisin tuhlannut pelimerkkinsä, ja neuvon tämän erityisesti hallitsevana eduskunnan sökömestarina: Pelimerkit kannattaa säästää oikeisiin kierroksiin.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Kyllä tämänkin asian yhteydessä voi todeta, että hallitus vielä pikkasen vähättelee tätä tilannetta. Tämä vähättelevä asenne on näkynyt tässä jo viime lokakuusta saakka. Silloin meidän puheenvuoromme tulkittiin pelotteluksi, kun yritimme kertoa hallitukselle, mitä pahaa on edessä. Ja nyt ollaan menossa kohti todella vaikeita aikoja. Tänään kyselytunnilla edelleen saatoimme havaita, kun vähän tässä asennetta puntaroi, että esimerkiksi työllisyyspolitiikka, työllisyysmäärärahat, niitä ei haluttu lisätä joulukuussa, ei tämän vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa, ei haluta tuoda ennen juhannusta, siis tämän kevään aikana, toista lisätalousarvioesitystä, vaan makoillaan ikään kuin pankolla ja katsellaan vapaassa pudotuksessa, mitä tulee tapahtumaan. Viitataan elokuuhun ja ensi syksyyn. Aikatekijä kertoo asenteesta, miten suhtaudutaan. Tässä on tulipalo kyseessä. Sinne pitää lähteä ensimmäisen sammutusyksikön ja nopeasti. Tässä on kriisi. Ei Suomi ole ollut tämmöisessä tilanteessa koskaan. Tämä on niin vakava kriisi, että Suomen eduskuntakin on vedonnut henkilöstöönsä, että se alentaisi palkkojaan, jotka heille on jo päätetty myöntää 1.3. lukien. Se on historiallista. Ei sellaista ole Suomessa tapahtunut koskaan, että Suomen eduskunta vetoaa henkilöstöönsä. Se on sinänsä pieni summa rahaa yksittäisen henkilön kohdalta tämmöinen. Tänä vuonna se voi merkitä kolmea-, neljäätuhatta euroa. Hänelle se on iso raha, mutta se mittaa, tämä on mittarina sellainen, joka mittaa suuria asioita. Tämä tästä asennepuolesta.

Tästä yhteisöverosta. Yhdyn viisaita puhuneen valtiovarainvaliokunnan Hannes Mannisen mielipiteisiin siltä osin, kun hän kertoi tämän veron luonteesta. Se on suhdanneherkkä, ei kohtele kuntia tasapuolisesti ja sitten se on — Hannes Manninen ei sanonut tätä — minä sanon vaan, että tämä on riittämätön euromäärältään tässä taloudellisessa tilanteessa. Tämä on tyhjää parempi. Tätä kannatamme. Meidän vastalauseessamme oleva esitys olisi antanut kunnille vähän enemmän, että meillä olisi ollut hyvää esitystä vähän parempi esitys. Mutta tätä hallituksen esitystä sinänsä ei voi moittia eikä kivittää. Tulemme sitä kannattamaan, jos meidän esityksemme ei tule hyväksytyksi. Tässä on edelleen se mahdollisuus. Ei se olisi häpeäksi hallituspuolueillekaan. Niin kuin täällä on hallituspuolueitten taholta tänäänkin tunnustettu, että tilanne on muuttunut siitä hetkestä kun tämä esitys on annettu ja valitettavasti huonompaan suuntaan. Järki pitäisi ottaa käteen heti kun se on otettavissa. Tämä on auki tämä asia. Tähän voidaan vaikuttaa ja eduskunta voisi ihan hyvin antaa viisi prosenttia enemmän kuin mitä hallitus on esittänyt ja tällä tavalla näyttäisi myöskin budjettivaltaansa. Ei siinä kukaan menettäisi kasvojaan. Sen sijaan kunnat saisivat pikkasen apua ahdinkoonsa.

Tämä esitys on myös hyvä sitä taustaa vasten peilattuna, että tämä jos mikä täyttää niitä elvyttämiselle asetettuja kriteereitä. Tämä on väliaikainen, tämä on määrämittainen. Juuri tällaiset toimet voisivat olla huomattavan suuria paukkuja, kun se on määrämittainen. Ne eivät jää budjettipohjiin, vaan ne on tarkoitettu tämän vaikean tilanteen ylimenokaudeksi. Ne ovat juuri niitä pelastusrenkaita ja siltoja, silta yli laman ja muuttaa tätä suuntaa. Tämä on loistava esimerkki siitä, että jotain tällaisia me oppositiossakin kaipaamme. Ei pysyviä ikuisia valtion tulojen menetyksiä, verokevennyksiä ja erilaisia kelamaksun alennuksia, jotka ikuisesti vievät valtion tuloja. Sehän ohjaa vaan tilannetta siihen, että valtio keventää verojaan, jotka ovat progressiivisia pitkälti. Kunnat korottavat verojaan, jotka ovat tasaveroja. Tästä tulee veronmaksajien kesken aivan uusi jako ja se on onneton tie. Me emme kannata sitä linjaa.

Niin kuin täällä aikaisemmin totesin, koska valtiolla ja kunnilla on se yhteisvastuu palvelujen tuottamisesta, niin siksi olisi mietittävä mikä on taloudellisin tapa tuottaa ne palvelut, kun ne pitää rahoittaakin. Tämmöisenä aikana kun rahaa ei ole kunnilla, jos ei ole valtiollakaan, niin sitten kannattaa miettiä, kun summat ovat miljardiluokkaa, ne ovat valtavan suuria summia, että mikä osapuoli menee pankkiin ja pyytää lainaa. Me tiedämme, että kuntien lainat, niitä on yksipuolisesti korotettu. Kuntien lainansaantia on vaikeutettu. Kuntien lainaraha on paljon kalliimpaa kuin jos valtio ottaa saman summan lainaa. Täytyy myöntää, että valtio on tiettyyn mittaan asti valmis velkaantumaan lisää. Valitettavasti se käyttää veroalennuksiin tätä velkarahaa. Me olemme siitä toista mieltä, että pitäisi kohdentaa täsmällisemmin. Se toimisi elvytystavoitteita ajatellen paremmin. Mutta jos me, jotka täällä nyt paikalla olemme, mietimme tätä, että pitäisi ottaa lainaa, niin kyllä kai meistä pankkiin menisi sitten, jos me porukalla otetaan, niin se henkilö, joka sen lainan sieltä saa edullisimmin, jos me olemme siitä velasta yhteisvastuullisesti vastuussa. Ja kuntien ja valtion kesken on näissä olosuhteissa tämä roolijako ja sen vuoksi kuntia ei pitäisi tässä ajaa velka-ahdinkoon. Valtion pitäisi vahvempana, isoveljenä, ottaa se velka, vahvistaa kuntataloutta, koska se olisi yhteiskunnan kannalta, julkisen sektorin kannalta, veronmaksajan kannalta taloudellisin tapa. Tätä tässä vielä vähän ihmettelen.

Nyt tällä tavalla toimien, kun valtio keventää velkarahalla valtionverotusta, se pakottaa kunnat veronkorotuksiin. Elvytystavoitteita ajatellen hallitus pelaa täysin tehotonta nollasummapeliä. Tästähän on jo asiantuntijatahoillakin julkisia puheenvuoroja, että tämä elvytys ei toimi tällä tavalla toimien. Mitä siitä jää jäljelle? Eräällä tavalla näitä elvytystavoitteita ja niiden saavutettavuutta ajatellen niin kyllä tässä on nyt käymässä ja joiltakin osin jo käynyt niin, että valtio päävastuullisena ampuu itseään polveen. Meidän vaihtoehtomme ovat taloudellisesti aika lailla yksi yhteen hallituksen esitysten kanssa. Näkemysero on vain siinä, että me kohdentaisimme ne toisin, toisin kuin ministeriaitiosta, jossa tälläkään hetkellä ei ole yhtään ministeriä, silloin tällöin väitetään, että meidän esityksemme olisivat jotenkin ylimittaisia tai että me veisimme maan perikatoon ja konkurssiin. Se ei pidä paikkaansa. Me olemme samoilla loppusummilla liikenteessä kuin maan hallitus. Meidän kohdennuksemme ovat erilaisia. Tämäkin on silloin tällöin syytä tältä paikalta sanoa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pariin kohtaan ed. Saarisen puheenvuorossa haluaisin kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin siinä todettiin tai annettiin sellainen kuva, että työllistämismäärärahoja ei olisi lainkaan lisätty. Näin ei ole, vaan nimenomaan helmikuussa annetussa lisäbudjetissa 22 miljoonaa euroa osoitettiin lisää työllistämismäärärahoja, joista 10 miljoonaa euroa työvoimapoliittiseen koulutukseen. (Ed. Paasio: Kun ne oli ensin leikattu!) Siitä voi tietysti olla eri mieltä, onko se määrä riittävä vai ei, mutta tällainen päätös joka tapauksessa tässä eduskunnassa on tehty ja hallituksen esityksestä.

Toinen kohta on se, kun te sanoitte, että valtio velkaantuu veronalennusten vuoksi. Näinhän se ei ole. Siis nämä veronalennukset ovat vain pieni osa tässä asiassa. On niistä sitten mitä mieltä hyvänsä, niin lähes koko velka menee siihen, että vastataan tähän taantumatilanteeseen ja muun muassa siihen, että työttömyysturvan menot nousevat huomattavasti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen on monta kertaa tämän illan aikana viitannut aivan oikein siihen, että tässä tulopuolella on nollasummapeli, ja niin se todella on ja se on vielä aika yksinkertaisesti. Nimittäin jäljellä on keskiluokka veronmaksajana. Yks hailee, mitä reittiä se menee, mutta keskiluokka maksaa, koska hyvätuloisilta on kaikki suurin piirtein kohta poistettu. Pääomaveroprosentti on se korkein, mitä siellä maksetaan, ja vähätuloisimmat eivät maksa mitään.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarisen puheenvuorosta saattoi saada sen käsityksen, jonka hän ilmeisesti halusi antaa, että valtio ei olisi ollut huolissaan kuntien rahoitushuollosta. En puhu nyt suorista tuista kunnille ja verojen kohdentamisesta aiempaa enemmän kunnille, vaan rahoitushuollosta. Rahoitushuollon osalta valtio on pääomittanut Kuntarahoitusta 20 miljoonalla ja tämä kaikki nimenomaan kuntien rahoitushuollon turvaamiseksi. Kun tämä pääomitus tapahtuu Kuntarahoitukseen, jossa Kuntaliitto ja Kuntien eläkevakuutus ovat osallistuneet siihen pääoman kasvattamiseen, niin kaikki se Kuraan sijoitettu uusi pääoma on hyödynnettävissä yli satakertaisesti kuntien rahoituksessa.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen sanoi täällä, että valtio ei velkaannu veronalennuksen vuoksi. Ed. Satonen, valtio velkaantuu juuri veronalennusten vuoksi, koska veroja on alennettu ja verokertymä ei ole niin suuri kuin on oletettu, tarvitaan jotain kautta rahaa, tarvitsee ottaa velkaa. Kuten te sanoitte, elvytystoimiin velkaannutaan. Aamen, ed. Satonen, elvytystoimet hallituksen taholta ovat pääasiassa veroelvytystä, veronalennusta, juuri sitä, kuten te sanoitte, elvytystä varten. Valtion elvytystoimet ovat juuri veronalennuksia, kelamaksun alentamista. Ne ovat veroja. Ensinnäkään ne eivät täytä niitä elvytyskriteereitä, ne eivät ole väliaikaisia, mutta niitä varten velkaannutaan. Hallitus on itse sanonut, että koska verokertymä ei ole riittävä, täytyy ottaa velkaa lisää. Kuunnelkaa omia ministereitänne.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Satoselle ensinnäkin. On totta, että tammikuussa lisättiin työllisyysmäärärahoja. Lisäyksen jälkeenkin ne jäivät alle vuoden 2008 tason, jolloinka niitä on siis leikattu faktisesti.

Ed. Katajalle. Se on hyvä asia, että valtio on Kuntarahoituksessa mukana. Siihenhän oli pakko mennä, koska pankit yksipuolisesti nostivat marginaalejaan siihen mittaan, että Kuntarahoitustakin piti vahvistaa. Tämä on ihan oikea, kannatettava havainto.

Ed. Pulliaiselle. Hän sanoi naulankantaan. Onneksi meillä on iso keskiluokka, joka kestää tätä, toivottavasti kestää ja venyy ja jaksaa. Eli sellaiset yhteiskunnat, missä on pieni keskiluokka, ovat kyllä aika onnettomia rakenteita, mutta keskiluokan harteilla on nyt ylimääräistä painoa.

Oikeudenmukaista olisi, että veroja maksettaisiin myös veronmaksukyvyn mukaan, ja siihen me olemme tähdänneet, oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttaneet, ja tässä mielessä (Puhemies: Minuutti!) tämä nykyinen veropolitiikka ei täytä oikeudenmukaisuusperiaatteita.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tervehdyttäminen on välttämätöntä. Se on tässä jo useammassa puheenvuorossa todettu, ja tämä yhteisöveron tuoton kuntaosuuden nosto, joka liittyy tähän verotilityslain muutokseen, on todella hyvin perusteltu asia ja on juuri nyt paikallaan.

Aivan samalla tavalla sitä, että seurakuntien jako-osuutta korotetaan, pidän myös perusteltuna. Ongelma kaiken kaikkiaan tämän yhteisöverotuoton jakamisessa on se, mikä on myös edellä todettu, nimittäin että tämä on suhdanneluontoinen ja tämä muutos ei tuo mitään pysyvää ratkaisua siihen erittäin mittavaan haasteeseen, mikä liittyy kuntatalouksien tasapainon aikaansaamiseen.

Mutta, arvoisa herra puhemies, ajattelin, että käytän vähän periaatteellisemman puheenvuoron, koska tässä on käytetty puheenvuoroja, joissa miekkaillaan minusta nyt hallituksen ja opposition kesken aika, rohkenen sanoa näin, halvoilla aseilla. Siksi erityisesti tartun siihen, (Ed. Pulliainen: Onneksi on jotain halpaa!) mitä tässä erittäin monissa opposition puheenvuoroissa on korostettu, että hallitus vähättelee tätä talouden murrosta. Minusta ei varmastikaan ole kysymys siitä, että hallitus vähättelee talouden murrosta. Minusta on erittäin tärkeää, että me huomaamme sen, mitenkä nopeasti tämän murroksen aiheuttamiin vaatimuksiin on pyritty tarttumaan. Mutta minusta voi sanoa näin päin, että oppositio vähättelee ja yksinkertaistaa sitä ilmiötä, mistä tämä talouden murros on seurauksena. Jos tämä olisi niin yksinkertainen ongelma, että todella Suomen kansallisella budjettipolitiikalla me voisimme tasapainottaa ja ratkaista ne seuraukset, mitkä tästä globaalista rahoituskriisistä koituvat pienelle Suomelle, minä uskon, että sitä hyvää tahtoa kyllä on yllin kyllin, mutta valitettavasti nyt haaste on aivan toista luokkaa.

Pienen maan budjettipolitiikka ei pysty vastaamaan nyt yksin tähän haasteeseen, mikä meillä on käsillä, ja otan vertailun siitä, mitä tämä tilanne tarkoittaa Euroopan unionin sisällä. Meillä on jo jäsenmaita, jotka joutuvat leikkaamaan jopa 40 prosenttia julkista taloutta tämän kuluvan vuoden aikana, ja syy on juuri siinä, kun ne eivät saa enää rahaa kansainvälisiltä luottomarkkinoilta.

Minä ajattelen, että jos teidän arvoisien sosialidemokraattien lääke toimisi, niin kertokaa latvialaisille, että nostakaa veroja ja pistäkää julkinen taloutenne kuntoon. Mutta minä oletan, että tällä lääkkeellä tuskin Latvian talous korjaantuu, ja tässä tullaan juuri siihen paradoksiin, että te laulatte vähän menneen talven lumilla nyt. Silloin kun talous kasvaa, kehittyy, silloin tavallaan veroinstrumentilla on huomattavasti suurempi merkitys. Mutta nyt, kun tämä murros tavallaan pureutuu suomalaiseenkin yhteiskuntaan, tullaan yksinkertaisesti kysymään sitä, mistä me voimme verottaa, mistä löytyy niitä verotuskohteita, että me pystymme verotuottojen volyymia korottamaan. Jos löytyisi helppoja ratkaisuja tähänkin, kun otetaan samanaikaisesti huomioon tämä kansainvälisen työn kilpailu, valtava kansainvälisen työn kilpailu, niin tässä mielessä toivon, arvoisat sosialidemokraatit, että käymme vähän rehellisempää ja syvempää analyysia myös tästä talouden kokonaistilanteesta ja niistä lääkkeistä, millä me todella pystymme tähän vaativaan, äärimmäisen vaativaan tilanteeseen vastaamaan. Siksi sanon, että kyllä hallituspuolueiden edustajien piirissä myös tunnistetaan tämä tilanteen vakavuus, ja en hyväksy sitä, että yksiselitteisesti sanotaan, että tätä tilannetta vain vähätellään.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyen sanon myös meille hallituspuolueiden edustajille, että kuntatalouden kuntoon saaminen ei onnistu nyt niillä eväillä, mitkä ovat Paras-hankkeessa käsillä. Meidän pitää pysähtyä syvällisemmin myös omalta puoleltamme arvioimaan, mitä kautta me löydämme ne ratkaisut, joilla todella tasapainotetaan tätä tilannetta. Siksi on tärkeää, että me käymme keskustelua, jolla tarkennetaan ja täsmennetään jopa sitä arvoperustaa, miltä tehdään ratkaisuja nyt kuntataloudessa ja kuntakentällä, koska hyvänkin kasvutalouden aikana meillä kuntien, paikallistalouksien, talouden rapautuminen oli jo huolestuttavaa. Jos ajatellaan nyt, mitä on lähitulevaisuudessa edessä, on äärimmäisen suuri kysymys, millä tavalla me säilytämme riittävän vahvuuden paikallistalouksissa. Täällä tullaan niihin peruskysymyksiin, millä tavalla säilytetään riittävä valtion rooli niitten tarvittavien palvelujen ylläpitämisessä, mutta ennen kaikkea, millä tavalla huolehdimme riittävästä työllisyydestä, niistä toimenpiteistä, joilla me näissä vaikeissa olosuhteissakin luomme uutta työtä ja tätä kautta vahvistamme myös paikallistalouksien työllisyystilannetta.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi siihen keskusteluun, jota on käyty näistä työllisyysvaroista. Minusta siinäkin olennaista on se, että kun työllisyysvaroja leikattiin, niin lähtökohtanahan oli nimenomaan se, että työllisyystilanne oli parantunut, ja on silloin luonnollista, että myös tarvittavia määrärahoja supistetaan. Mutta nyt, kun työllisyystilanne vaikeutuu, on yhtä luonnollista, että hallitus varaa lisää määrärahoja tämän työllisyystilanteen tarpeen mukaisesti, ja tässä mielessäkin minä toivon, että me etenemme reaaliaikaisesti, ei lietsomalla epätoivoa, vaan toimimalla reaaliaikaisesti.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Karjulan sinänsä erinomaisen puheenvuoron johdosta haluan vielä todeta, että ensinnäkään sosialidemokraatit eivät ole kertaakaan yrittäneetkään syyllistää hallitusta tästä kriisistä, joka vallitsee. Se on meille sysätty ulkoapäin. Myöskin ääni hallituspuolueitten kammareissa on muuttunut. Niin kuin sanoin, lokakuussa meitä syytettiin pelottelusta. Pikkuhiljaa hallitusrintamakin alkaa tunnustaa ja tunnistaa tämän laman syvyyden ja ankaruuden. Onneksi, kiitos aikaisempien hallitusten, Suomi kuuluu niitten valtioitten joukkoon, joilla on elvytysvaraa. Ja missä se särmä opposition ja hallituksen välillä menee? Se menee kohdentamisessa. Miten se elvytysvara kohdennetaan, miten se käytetään? Me olemme täsmäohjauksen kannalla. Esimerkiksi 500 miljoonaa ruuan arvonlisäveroon ei elvytä pätkääkään, ei tue työpaikkoja, ei tue työllisyyttä. Näistä tämmöisistä asioista me olemme eri mieltä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä näistä työllisyysmäärärahoista sen verran, että aivan kuten ed. Karjula sanoi, tämän vuoden budjetti perustui toisenlaiseen työttömyysolettamaan. Kun nähtiin jo alkuvuonna, että tilanne muuttuu, niin sen takia se 22 miljoonaa annettiin jo tammikuussa, ja nyt on ihan turha verrata sitä vuosiin 2008—2009, kuten ministeri täällä sanoi jo aikaisemmin. Varmasti tulee lisää vielä tämän vuoden aikana.

Sitten minusta ed. Karjula otti myöskin erinomaisesti esille tämän Latvian esimerkin. Jos me olisimme siinä tilanteessa kuin Latvia on tällä hetkellä, niin me emme voisi velkaantua pitääksemme tätä omaa hyvinvointiyhteiskuntaamme pystyssä, turvataksemme niiden ihmisten taloudellisen aseman, jotka tästä taantumasta kärsivät. Nyt me voimme sen tehdä, ja se on nimenomaan se asia, johon ne valtion rahat menevät. Tässä suhteessa toivoisin, että ed. Paasiokin vähän tarkemmin tutkisi sitä valtion budjettia vielä.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä muutamia huomioita tähän asiaan.

Ensinnäkin, kuntien veronkorotuksia vai valtion veronkorotuksia, mikä tuntuu oppositiolla olevan pääpohdinnan aiheena. Minusta tässä on nyt tehty järkeviä ratkaisuja, joilla edetään, joilla kuntien taloutta vahvistetaan, joilla päästään nyt tässä muutama kuukausi eteenpäin, ja kun elokuussa hallitus kokoontuu budjettiriiheensä, me todellakin olemme paljon viisaampia siitä, mikä tämä maailmantaloudellinen tilanne on. Silloin on myöskin näkemys siitä, miten kunnat ovat omissa toimissaan onnistuneet. On tietoa taas myöskin siitä, miten elvytystoimet ovat purreet, ja silloin on hallituksen aika arvioida sitä, mitä tehdään kuntatalouden osalta vuonna 2010, ja taas niiden päätösten valossa kunnat tekevät omalta osaltaan omia talousarvioitaan ja laskelmia siitä, mihin jokaisen kunnan veroprosentti asettuu.

Tässä tilanteessa jo päätettyjen ja jo annettujen tuloverokevennysten peruuttaminen tuntuisi kovin hankalalta ja vaikealta. Minä en ainakaan haluaisi olla tekemässä päätöstä, jolla tavalliselta palkansaajalta otettaisiin niitä kymmenien eurojen tai jopa 100 euron veronalennuksia pois, joita he nyt vuoden alusta uusien verokorttien myötä ovat saaneet. Minusta se olisi hirvittävän väärä viesti tässä tilanteessa, jossa todella toivotaan, että tällä kotimaisella ostovoiman lisäämisellä pystytään pitämään suomalaiset pyörät pyörimässä, suomalaiset yritykset pystyssä, autetaan kaveria pitämään työpaikkansa.

Vielä tähän suhteeseen. Siis valtio todella velkaantuu tänä vuonna arvioiden mukaan 10 miljardia euroa, kunnat noin 1 miljardin euron. Ja tästä 10 miljardista eurosta, kuten ...

Ensimmäinen varapuhemies:

2 minuuttia! Jos haluatte jatkaa, ed. Orpo, tätä puheenvuoroa, niin puhujakoroke kutsuu.

Puhuja:

Otan uuden puheenvuoron.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Orpo sanoi, että täällä pohditaan, onko se kuntavero vai valtionvero, mitä lasketaan, tai olisi ehkä hankalaa tuoda uudelleen käsittelyyn niitä veronkorotuksia palkansaajille, jotka nyt on annettu. Arvoisa ed. Orpo, mekanismi on eri. Kun kuntaveroa nostetaan, siitä maksavat kustannuksina kaikkein pienituloisimmat suhteessa enemmän kuin silloin, jos tämä mekanismi hoidettaisiin valtionveron kautta. Te sanotte, että tullapa nyt vetämään takaisin niitä veronalennuksia, joita on annettu. Mutta ne tullaan vetämään takaisin kuntaveronkorotuksen kautta, jolloinka kärsijä on se pienituloinen suhteessa huomattavasti enemmän kuin se suurituloinen. Tämä on sitä hallituksen kovaa porvaripolitiikkaa, jota me sosialidemokraatit emme voi hyväksyä. Meidän mielestämme verotuksen pitää olla veronmaksukyvyn mukaan, ja silloin valtion verolla operointi on oikeudenmukaisempaa kuin se, että kunnat pakotetaan nostamaan verojaan, jolloinka kärsijä on kaikkein eniten se pienituloinen.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puhuin nimenomaan tässä hetkessä tehtävistä päätöksistä. Se, mikä tilanne on elokuussa, näyttää suunnan sille, millaisia ovat veroratkaisut valtion osalta, kuntien osalta tulevalle vuodelle, tuleville vuosille. Niitä ratkaisuja tehdään nyt. Tässä tilanteessa veronalennusten peruminen olisi erittäin hankala ja väärä viesti.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Oppositio on todennut, että pelimerkit tulee pelata oikeaan aikaan ja että hallitus ei ottanut vakavasti opposition vihjeitä viime syksyltä. Kuitenkin ne toimet, joita hallitus on tehnyt tämän globaalin talouskriisin osalta, ovat mielestäni aivan oikein ajoitettuja. Ensimmäisenä rahoituskriisin ongelmat saatiin pois ja siihen erittäin merkittävällä tavalla lisärahoitusta monella eri tavalla laitettiin. Samoin nostettiin monen tyyppisiä maksuvaltuuksia. Kaikilla näillä saatiin aikaan se, että investoinnit ja työllisyys sitä myötä, kun se mahdollista oli, säilytettiin. Tehtiin tarkistukset kehyksiin ja tehtiin ensimmäinen lisäbudjetti. Kaikki nämä olivat aivan oikea-aikaisia toimenpiteitä. Nyt sitten vielä myöskin tämä kuntien yhteisöverojako-osuuden muutos, joka on ollut tiedossa jo jonkun aikaa ja johon kunnat ovat jo voineet varautua, on erittäin oikea-aikainen toimenpide, myöskin tämä.

Nyt on tietenkin myös niin, että nykyisen kaltaisen veroelvytyksen tie on varmaankin kuljettu loppuun ja täytyy olla uudenlaisia toimia, jotta veropohjaa pystytään säilyttämään, se on ihan selvä. Toinen asia, joka mielestäni on myöskin aivan selvää, on se, että kyllä me tarvitsemme nyt myöskin lisäbudjetin mahdollisimman nopeasti, jolla me pystymme työllisyysvaroja kohottamaan ja myöskin ne perustellut kohteet, joita voidaan rakennuspuolella aloittaa tämän vuoden puolella, saadaan liikkeelle. Se on oikean tyyppistä elvytystä. Samalla voidaan myös tarkastella kuntien palvelukokonaisuuksia, peruspalveluiden varmistamista, niin että mikään kunta ei joudu kohtuuttomasti kärsimään. Siksi hallituksen olisi hyvä kyllä pohtia toisen lisäbudjetin antamista ennen kesää.

Heikki A. Ollila /kok:

Arvoisa puhemies! Verotuloista ja veronkevennyksistä pari ajatusta.

Kunnat ovat 2000-luvulla ja sitä ennenkin joutuneet nostamaan veroprosentteja, joutuvat edelleenkin. Tässä on kuitenkin huomattava se, että ihan entiseen malliin tuo kuntavero ei ole tasavero vähennysten johdosta, ja kun noita vähennyksiä on lisätty, ei tuloveroprosentti ihan yksi yhteen näy kuntalaisen nettotulossa.

On arvosteltu myös valtion tuloveron alennusta, sitä yli 800:aa miljoonaa, koska suurituloiset hyötyvät siitä enemmän. No, se on totta. Alennussummaa on ehdotettu jo käytettäväksi ties kuinka moneen kohtaan ja ties kuinka moneen otteeseen ja kertaan moninkertaisesti. Olisi kuitenkin varmaan rehellisempää puhua tässä yhteydessä ja esittää vaihtoehtokohteita vain sille osalle tätä tuloveronkevennystä, joka kohdentuu suurituloisiin. Opposition pitäisi nyt määritellä vaan, kuka on suurituloinen, mikä on se suurituloisuuden raja, ja kertoa, mistä summasta on sitten kyse, paljonko sitten on käytettävissä, ja sen jälkeen vielä käyttää se vain yhteen kohteeseen. Vielä olisi sitten hyvä tietää, minkälainen on progressio sen jälkeen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan tämä periaate, että hallitus nyt lisää kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta 10 prosentilla, on tietysti oikean suuntainen. Mutta ongelma on se, että yhteisöverot tulevat kaiken kaikkiaan pienenemään. Nimenomaan tämän päivän uutiset ovat sitä, että talouselämällä menee huonommin kuin koskaan ja ennusteet ovat kaikkein kielteisimpiä, kertovat Ylen tämän illan uutiset.

Arvoisa puhemies! Jäteveron laajentaminen, pääomaveron muuttaminen progressiiviseksi ja windfall-voittojen verottaminen ovat sellaisia asioita, joissa odotamme todellakin, että hallitus tekee konkreettisia esityksiä.

Täällä puhuttiin Latviasta. Latvia sukeltaa syvälle, ja se ponnahduslauta, josta se on lähtenyt siihen sukellukseen, on ahneus ja nimenomaan hyvin vahvasti kapitalistisen talouden, säätelemättömän markkinatalouden kupla, jota on lähdetty tavoittelemaan ja joka johtaa nyt tähän syvään sukellukseen. (Ed. Ollila: Siellä menee vieläkin paremmin kuin ennen kapitalismia!) Moneen muuhunkin maahan tämä sama periaate sopii, muun muassa Islantiin.

Ed. Ollila, eräs asia on hyvin tärkeä, kun katsomme näitä syitä, miksi nyt mennään tähän globaaliin lamaan. Tämä ahneus on yksi syy, mutta mielestäni toinen hyvin merkittävä syy on se, että maapallon talouden reunaehdot ovat toisenlaiset. Luontotalous, raaka-aineiden käyttö, inhimilliset resurssit, maapallon ylikansoittaminen, nämä kaikki ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat globaaliin talouteen ja tulevat myöskin säätelemään sen kehitystä. Tässä nimenomaan myös ilmastonmuutoksen hillinnässä on omia taloudellisia vaikuttavuuksia.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! 25. marraskuuta 2008, viime syystalvella, tämän lain lähetekeskustelussa sosialidemokraattien taholta kysyttiin ja myös itse kysyin, minkä takia hallitus ei riittävällä vakavuudella vieläkään suhtaudu siihen, että emme ole minkään tavanomaisen suhdannetaantuman edessä vaan vakavampien taloutta, työllisyyttä ja koko hyvinvointivaltiomme perustaa lähiaikoina ravistavien asioiden äärellä. Käytin näitä ilmaisuja ja tältä pohjalta nimenomaan kiinnitin huomion siihen, että valtiontalouden hyvää tilannetta tulee nyt käyttää sosiaalisesti ja myös tulevien kasvupanostusten osalta niin, että ne tukevat kilpailukykyä, työllisyyttä ja oikeudenmukaista kasvua. Siinä yhteydessähän nimenomaan oli mahdollisuus vielä käydä kiinni siihen, onko tuloverotarkistus inflaatiotarkistuksen päälle, hallituksen esittämä 870 miljoonan euron ratkaisu, tässä suhdannetilanteessa paras mahdollinen, onko ruuan arvonlisäveroon liittyvä yli 500 miljoonan euron ratkaisu oikea vai olisiko pitänyt nimenomaan lähteä siitä, että sama tai parempikin ratkaisu olisi saatu korottamalla sosiaalietuuksia ja kohdentamalla tuloverotuksen alentamista sosiaalisesti oikein. Tältä osinhan myös kokoomus ennen eduskuntavaaleja suhtautui kriittisesti. Olisi pitänyt uskaltaa kyseenalaistaa näitä veropohjaan liittyviä ratkaisuja.

Hallitus on tämän lisäksi tehnyt muitakin lähinnä hyvätuloisia ja omaisuuksia koskevia järjestelyjä metsäveropuolella ynnä muualla, kun samaan aikaan hallitus on ollut passiivinen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa ja aikaansaanut tällä tavalla erityisesti muuten talouden kiristyessä myöskin ehkä kasvaviakin uhkia sisäisen turvallisuuden osalta mutta myös veropohjan menetyksiä. Tämä yhteisvaikutus osoittaa, että kyllä selkeitä arvovalintojakin tehdään tässä verotuksen osalta erityisesti. On täysin kestämätöntä, että tässä tilanteessa jätetään pohtimatta sitä, onko meillä varaa ajautua 90-luvun alun kaltaiseen maksumiesvalintaan, ensinnäkin perusturvallisuuden höyläämiseen ja leikkaamiseen ja sitten ennen kaikkea kuntatalouden, sosiaali- ja terveydenhuollon, arjen perusturvallisuuden rahoituksen vaarantumiseen.

Tältä osin, vaikka kuinka hyvät mainostoimistot on olemassa ja mediahallinta hyvä, kuten kokoomuksella on, (Ed. Ollila: Hyvä asia!) on syytä kyllä todeta, että välittäminen ei hoidu puheilla vaan veronmaksukyvyn ja varallisuuden paremmalla huomioon ottamisella, ei todella edes haravatalkoilla. Kyllä sen verran vakava paikka on nyt edessä eli maa järisee, ja silloin pitää pystyä tekemään verotuksen ja myös menojen uudelleenarvioinnin osalta tärkeitä ratkaisuja. Suomi tulee kärsimään globalisaation takaiskuista enemmän kuin monet muut maat. Se iskee nimenomaan vientiimme erityisen suurella voimalla ja sitä kautta se vaikuttaa koko talouteen. Helmikuussa vähittäiskaupan lasku oli 6 prosenttia, tukkukaupan 14 prosenttia. Nämä alkavat mennä läpi vakavalla tavalla.

Euroopan unionihan edellytti myöskin joulukuussa välittömiä kysyntää tukevia toimia ja heikoimmassa asemassa olevien kotitalouksien tukemista. (Ed. Ollila: Missäs pykälässä se on?) SDP:n lailla EU on edellyttänyt investointien ja infrastruktuurirahoituksen lisäämistä sekä yritysten kilpailukyvyn parantamista. Tärkeätä on myös tutkimuksen ja innovoinnin sekä koulutuksen edistäminen, niin kuin itse asiassa täällä jo eräät puhujat myös hallituspuolueiden taholta, viime aikoina myös keskustan taholta erityisesti lisäbudjettiin liittyen, ovat esittäneet. SDP pitää välttämättömänä, että pikaisesti tältä osin tehdään ratkaisuja.

Nyt muun muassa valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä minusta selvästi korostui se periaate, joka kannattaa tässä yhteydessäkin vielä toistaa, että valtionvelan hoitaminen on helpompaa ja edullisempaa kuin työttömyydestä ja syrjäytymisestä aiheutuvan inhimillisen velan hoitaminen. Erityisesti kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentämiseen ja työttömien perheiden tukemiseen on nyt niin hallituksen kuin oppositionkin yhtä lailla vastuullisena pystyttävä katsomaan lähiajan ratkaisuja. Se hinta, mikä nyt uhkaa tulla maksettavaksi, ei tunne hallituksen ja opposition rajoja.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Rajamäelle kommentti: Juuri kaikenlaisia tuollaisia asioita hallituksen piirissäkin mietitään. Mutta nyt on hyvin tärkeätä katsoa se, että ajoitukset ovat oikeat, että ajoitukset tehdään just ajassa, ja sitä varten meillä on se täydentävän lisäbudjetin mahdollisuus. Minusta on ihan hyvä ratkaisu hallitukselta, että sitä on siirretty nyt vähän tuonnemmaksi ja katsotaan, missä tilanteessa eletään.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En provosoidu niistä kommenteista, joita ed. Rajamäki esitti kokoomusta kohtaan. Ne voi jättää omaan arvoonsa.

Mutta työttömien asemasta haluaisin vielä sen sanoa, että oli erittäin hyvä asia se, että kolmikantaisesti pystyttiin sopimaan tästä sosiaalituposta, koska siellä on monia hyviä kohtia. Yksi niistä liittyy tähän työllistämiskoulutukseen. Aikaisemman laman aikana tehtiin se virheellinen päätös, että olennaisempaa työttömän kannalta oli se, että on aina jossakin koulutuksessa, jotta vaan ne päivät kertyvät. Mutta nyt järjestelmä on sellainen, että maksetaan siitä paremmin, kun osallistuu koulutukseen ja hankkii sellaista koulutusta, joka todella parantaa omaa ammattiosaamista ja edistää omaa mahdollisuutta päästä uudelleen työelämään. Eli tässä suhteessa kolmikanta on tehnyt vastuullista työtä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kolmikantayhteistyö ja ylipäänsä myöskin blokkirajat ylittävä yhteistyö on pantava uuteen arvoon, ja sitä on ruvettava arvostamaan ehkä niin kuin vanhaan tyyliin. Pidän hyvin tärkeänä SAK:n ja ammattiyhdistysliikkeen vaikutusta myös siihen, että esimerkiksi työttömyysturvaa ei leikattu, pätkätyöntekijöiden asemaa parannettiin. Mutta toisaalta myöskään tällaisen keskustelun taakse ei voi mennä esimerkiksi työnantajien kelamaksun poiston perusteluilla — 1,1 miljardin euron hehtaaripyssy, joka ei lisää täsmätyöllistämistä eikä kysyntää ja joka heikentää muun muassa metsäteollisuuden kilpailukykyä energialaskuilla — tämän tyyppiseen järjestelyyn ei vastuullinen hallitus voi mennä ikään kuin kiristämisen ja hädässä olevan ammattiyhdistysliikkeen ratkaisujen kautta. Viime syksynä marras—joulukuun vaihteessa me vaadimme lisäbudjetin välttämiseksi jo varsinaisen budjetin yhteydessä infra- ym. hankkeiden käynnistämistä. Niitä tarpeettomasti lykättiin keväälle, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) koska isojen rakennushankkeiden käynnistäminen on 6—8 kuukautta päätöksestä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys nostaa kuntien yhteisövero-osuutta 22 prosentista 32:een on lähtökohtaisesti hyvä. Se toki tuo lisätuloja kunnille, erityisesti niille kunnille, joissa yhteisöveron osuus on suuri. Siinä mielessä tämä ei kohtele kaikkia kuntia aivan yhtä tasapuolisesti, koska läheskään kaikissa kunnissa näitä yhteisöveroja ei ole ja joissakin kunnissa ne ovat toki romahtaneet.

Kaiken kaikkiaan kuntapalvelut ovat äärimmäisen tärkeitä. Niiden rahoittaminen on turvattava. Onhan se hyvinvointipalvelujen turvaaminen viime kädessä toki valtion vastuulla, mutta on vielä sekin seikka, että kuntien palvelut myös työllistävät ihmisiä. Olen tässä miettinyt, kun nuorisotyöttömyyskin on niin hälyttävästi kasvanut, kaksinkertaistunut itse asiassa viime vuoteen verrattuna, että julkisen puolen olisi oikeastaan otettava vastuu ihan suoraan näitten nuorten työllistämisestä. Kunnat ovat tässä erittäin oiva vaihtoehto esimerkiksi viherpalveluun, suurkeittiöihin, vammaisten henkilöiden henkilökohtaisiksi avustajiksi jne. Eli siinä mielessä kuntien tukeminen myös palautuu takaisin.

Yhdyn myös niihin näkemyksiin, että lisäbudjetti työllistämistoimenpiteisiin voi tulla hyvinkin tarpeeseen, jos nuorisotyöttömyys ja muukin työttömyys vielä edelleen räjähdysmäisesti tässä lähiviikkoina, tulevina kuukausina kasvaa. Muutenkin kuntapalvelujen rahoituspohja pitäisi turvata paremmin ja pitäisi harkita myös ympäristöverojen korotuksia jo ennen vuotta 2011.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Karimäki puhui hyvin siinä kohdin, kun hän viittasi kuntien heikentyneeseen tilanteeseen ja niiden vastuuseen palvelujen tuottamisessa, mutta sitten viimesijainen vastuu on valtiovallan.

Nyt tällä hetkellä monet kunnat, muun muassa Kotka, harrastavat tällaista vanhanaikaista juustohöyläleikkausta. Ne höyläävät sellaista juustoa, jota on höylätty moneen moneen kertaan ja josta ei oikein enää mitään siivua tule, paitsi että palvelujen taso heikkenee terveydenhoidossa, sosiaalitoimessa, lasten päivähoidossa, vanhusten hoivassa entisestään, jos tällaista höylää käytetään.

Puhemies! Tämä talkoo-ajattelu tuli esille myös ministeri Pekkarisen puheenvuorossa joitakin viikkoja sitten TV1:n Lauantaiseura-ohjelmassa. Siitä ei ole paljon nyt kuultu, kun hän silloin kiinnitti huomiota hyvätuloisten painotettuun vastuuseen tämän hetken talouden oikaisemisesta siinä mielessä, että he voisivat nyt panostaa enemmän veronmaksuun, johonka heillä on veropohjaa. Muutenhan veropohjaa on kavennettu kovasti. Viime hallituksen aikana jo vietiin varallisuusvero, nyt todellakin esimerkiksi kelamaksu työnantajilta, mikä oli todellakin merkittävä miinustus valtion tulojen pohjaan.

Lopuksi, puhemies: Täällä on parikin kansanedustajaa nyt ihan viime minuuteilla kiinnittänyt huomiota lisäbudjetin saamisen tarpeeseen. Tässä pari tuntia sitten meillä oli kyselytunti, ja tuolloin kyllä jäi saamatta ministereiltä vastaus siihen, milloin lisäbudjetti tulee.

Yleiskeskustelu päättyi.