6) Hallituksen esitys laeiksi julkisesta työvoimapalvelusta
annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Kyseessä on lakimuutos, joka vaatii
valiokunnalta äärimmäisen huolellista
perehtymistä ja käsittelyä. Se herättää paljon
kysymyksiä erityisesti palkkatuen suhteen. Työllistämistukiin
liittyviä säädöksiä uudistetaan
siten, että huomioidaan kilpailuneutraliteetti ja EY:n
valtiontukisäännökset. Hämmentävää kyllä,
eri EU-maissa on voitu tehdä erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi Ruotsissa
nämä EU-vaatimusten implementoinnit eivät
ole aiheuttaneet sellaista hämmennystä ja epävarmuutta
tukien jatkuvuudesta kuin täällä Suomessa.
Moni vajaakuntoisia työllistävä kolmannen sektorin
toimija on huolissaan tulevaisuudesta. Esityksessä palkkatuki
ehdotetaan myönnettäväksi elinkeinotoimintaa
harjoittavalle työnantajalle joko ryhmäpoikkeusasetuksen
säännösten mukaisena tukena tai de minimis
-tukena. De minimis -tuki tarkoittaa yhdelle toimijalle kolmessa
vuodessa enimmillään 200 000 euroa tukea, millä voidaan
työllistää korkeintaan viisi palkkatuettua
työntekijää. Lain soveltaminen on hankalaa,
koska se jättää niin paljon asioita tulkinnan varaan
siitä, voidaanko soveltaa ryhmäpoikkeusasetusta
vai de minimis -sääntöä tai
onko kyseessä elinkeinotoiminta, joka vääristää kilpailua.
Tuen suuruus riippuu siitä, tulkitseeko työ-
ja elinkeinotoimisto toiminnan olevan elinkeinotoimintaa vai ei.
Toisaalta laki antaa mahdollisuuden eriyttää elinkeinotoiminnan
kirjanpidollisesti muusta toiminnasta. Ruotsin mallin mukaan tuki
on henkilökohtainen ja annetaan työllistettävälle.
Suomen mallissa taas yhdistys, yritys tai muu toimija saa tuen palkatessaan
vajaakuntoisen tai pitkäaikaistyöttömän.
On syytä todella perehtyä Ruotsin malliin ja pohtia,
olisiko ratkaisu työllistettävän mukana
kulkeva reppuraha.
Myös sosiaalisten yritysten osalta lakimuutos huolettaa.
Sosiaalisten yritysten toimintamahdollisuuksia tulee parantaa, sillä ne
tekevät merkittävää työtä vajaakuntoisten
aktivoijina. Tässä lakimuutoksessa on kuitenkin
pelkona, että ennestään vaikeutetaan
sosiaalisten yritysten toimintaa. On monia esimerkkejä yleishyödyllisestä toiminnasta,
jonka jatkuvuutta ei tule vaarantaa: työttömien
työpaikkaravintolat, pientä nikkarointiapua tarjoavat
kylätalkkarit, joiksi on palkattu työttömiä,
kierrätyskeskustoiminta Pääkaupunkiseudulla
jne. Kolmannen sektorin toimijat täydentävät
palveluverkkojen aukkoja varsinkin syrjäseuduilla.
Lakiesitys on laaja, ja siinä on hyviäkin
parannuksia, kuten se, että työnhakijan palveluntarve arvioidaan
ja hänen kanssaan laaditaan työllistymissuunnitelma
kahden viikon kuluessa työn alkamisesta. Lisäksi
työllistymissuunnitelmaa tarkistetaan ja päivitetään
määrärajoin. Sähköisiä palveluita
lisätään. Lisäksi lakiin tulee
muutos työssäkäyntialueisiin, jotka muuttuvat
kilometrimääräisiksi maksimietäisyyden
ollessa 80 kilometriä. Se on järkevä muutos
voimassa olevaan työssäkäyntialueeseen,
joka määräytyy asuinkunnan mukaan. Muutos
lisää työllistymismahdollisuuksia ja
kohtelee tasapuolisemmin eri puolilla maata asuvia. Kulkuvaikeudet
ja työmatkaan kuluva aika ehdotetaan kuitenkin otettavaksi
huomioon pätevänä syynä kieltäytyä tarjotusta työstä,
mikä on kohtuullista.
Nuorisotyöttömyys on vakava, akuutti ongelma,
ja osaltaan sitä helpotetaan tällä lailla.
Työmarkkinatoimenpiteeseen uudelleen pääsyn
ehtoja muutetaan siten, että työelämävalmennukseen
voi osallistua 12 kuukauden työttömyyden jälkeen
ja alle 25-vuotias ammattikoulutusta vailla oleva nuori voisi osallistua
työharjoitteluun jo kolmen kuukauden työttömyyden
jälkeen. Alle 25-vuotiaiden osalta yrityksille myönnettävää palkkatukea
ehdotetaan muutettavaksi siten, että sitä voitaisiin
myöntää jo 3 kuukauden työttömyyden
jälkeen, kun aikavaade oli ennen 6 kuukautta.
Muutos nuorten osalta on määräaikainen
vuosille 2010 ja 2011, ja se on tarkoitettu lievittämään
räjähdysmäisesti kasvanutta nuorisotyöttömyyttä.
Nuorisotyöttömyyteen liittyy usein henkistä pahoinvointia,
terveydellisiä ongelmia ja suuria sopeutumisvaikeuksia
yhteiskuntaan. Nuorten yhteiskuntatakuu pitääkin
aidosti toteuttaa ja nuorille tarjota työ- ja kouluttautumispaikkoja.
Nuoria tulee kannustaa ja tarjota monipuolisesti mahdollisuuksia
työllistyä.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Ehdin jo tuossa säikähtää,
että ministeri Sinnemäki ei ehdi tähän
keskusteluun mukaan, mutta onneksi ehti, sillä tässä hallituksen
esityksessä on hyvin paljon paranneltavia kohtia, jos on
kyllä muutama positiivinenkin seikka.
Ensinnäkin aloitetaan niistä myönteisistä asioista.
Jatkossa siitä, jos työnhakija yksinkertaisesti
unohtaa tulla työ- ja elinkeinotoimistoon ilmoittautumaan
ja tekemään työllistämissuunnitelmaa,
ei enää automaattisesti seuraa 60 päivän korvauksetonta
aikaa, vaan se putoaa tuohon 15 päivään.
Sitä voidaan pitää jo jonkinlaisena kohtuutena,
jos on kyse pelkästään unohtamisesta.
Toiseksi työssäkäyntialue määritellään
80 kilometriin ja työmatka-aika enimmillään
kolmeen tuntiin, kun on kyse kokoaikatyöstä. Se kohtuullistaa
huonojen kulkuyhteyksien ja pitkien etäisyyksien takana
asuvan tilannetta, varsinkin kun ei automaattisesti oleteta, että työttömällä on
oma auto käytössään. Monellakaan
pätkätyöläisellä ei
ole varaa pitää omaa autoa. Etelä-Suomessa
ja suurilla työssäkäyntialueilla tämä tosin
tietää sitä, että työttömiä tullaan
patistamaan entistä enemmän kulkemaan työn
perässä jopa sinne naapurikaupungin puolelle,
mutta minun mielestäni se ei enää ole
niin iso ongelma, jos on vähänkään
pidemmästä työstä kyse ja jos joukkoliikenne,
julkiset kulkuyhteydet, jollain lailla toimivat.
Ja kolmanneksi pyrkimys siihen, että heti kahden viikon
kuluessa työttömyyden alkamisesta käynnistetään
työttömän tilanteen kartoitus ja työllistämissuunnitelman
laatiminen, on aivan oikea. Mutta se, mikä iso puute tässä on,
niin vieläkään työllistämissuunnitelma
ei ole viranomaista millään lailla velvoittava.
Se velvoittaa kyllä työttömiä kaikella
tapaa ja kaikkeen siihen, mitä työllistämissuunnitelmaan
on kirjattu, mutta viranomainen on tästä velvoitteesta
vapaa.
Se on siinä mielessä huono tilanne, että jos
sovitaan esimerkiksi, että haetaan johonkin koulutukseen,
niin jos kerran työtön sitoutuu siihen, että hän
on valmis tähän koulutukseen lähtemään,
mikä hänen työllistämisedellytyksiään
parantaa, niin aivan hyvin se sitoumus voi kulkea toiseen suuntaan,
elikkä viranomainen myös takaa, että se
koulutuspaikka löytyy. Silloin olisi kyse aidosta sopimisesta.
Nyt tämä on muotopuoli.
Ja myös se, että työtön,
varsinkin nuori työtön, voidaan ottaa entistä nopeammin
toimenpiteitten piiriin, on askel aivan oikeaan suuntaan, vaikka
tavoite nuorten työllistymistakuusta on vielä aivan
utopiaa. Sehän ei takaa sitä kaikkein oleellisinta
elikkä edes sitä määräaikaista,
kokoaikaista työtä ja työtä nimenomaan
työsuhteessa kaikkine etuineen.
Arvoisa puhemies! Tätä lakia valmisteltaessa eniten
keskusteltiin kolmannen sektorin mahdollisuuksista työllistää.
Keskustelu ja poliittinen paine olivat tarpeen, ja siitä kiitos
kaikille kolmannen sektorin järjestöille, sillä ensimmäiset luonnokset
olisivat tienneet auttamatta kolmannen sektorin työllistämisen
alasajoa. Ihmetyttää, niin kuin täällä pohti
ed. Karimäkikin, miksi työllistämisen
lähtökohdaksi ei otettu Ruotsin mallia. Siellähän
toimitaan niin, että työttömän mukana
kulkee työnantajalle automaattisesti lankeava työllistämistuki
ilman tarveharkintaa. Ja se tarkoittaa silloin, että näin
ruotsalaiset voivat viis veisata EU:n kilpailupykälistä ja
keskittyä oleelliseen elikkä siihen työllistämiseen.
Suomessakin olisi pitänyt tehdä sama sen sijaan,
että yritettiin mennä ja osin mentiinkin oletettujen
Euroopan unionin, Euroopan komission, vaatimusten taakse. Mekin
olisimme voineet toimia niin, että oltaisiin täsmennetty
ainakin tiettyjen työttömien ryhmät,
luotu heille omat kategoriat ja annettu heille subjektiivinen oikeus
työllistämistukeen. Ja jos olisi löytynyt
työnantaja, joka tämän tuen voimin olisi
ollut valmis työllistämään,
niin se tuki olisi tullut kuin Manulle illallinen, ja näiden
EU-pykälien kilpailuvaatimusten suhteen ei olisi tullut
mitään ongelmia.
Aikaisemminhan meillä oli työllistämisvelvoite
ja työpaikkaoikeus, mikä tarkoitti sitä,
että tietyn määräajan jälkeen
jokaisella työttömällä oli oikeus
määräaikaiseen työpaikkaan.
Jos meillä takavuosikymmeninä järjestelmä kesti
tällaisen mallin, niin ei tämä Ruotsin
malli ainakaan kustannuksiin olisi kaatunut. Ja vielä kun
tähän olisi kytketty se, että sosiaaliset
yritykset, niiden lainsäädäntö,
luotaisiin kokonaan uudelta pohjalta ihan niin kuin Irlannissa on
rajoitettuja osakeyhtiöitä, jotka jakavat kaiken
saamansa voiton sen yhtiön alkuperäisen tarkoituksen
mukaan elikkä työttömien työllistämiseen,
ja tällä perusteella esimerkiksi Euroopan yhteisön
tuomioistuimessa on suosittu sosiaalisia yrityksiä sillä perusteella,
että kun ne toimivat tämän alkuperäisen
periaatteensa mukaan, niin ne ovat tarjouskilpailussa esimerkiksi
voineet ohittaa halvimman tarjouksen.
Arvoisa puhemies! Syksyllä tanskalainen euroedustaja
Sören Bo Söndegård teki Euroopan komissiolle
kirjallisen kysymyksen koskien nimenomaan kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksia
Suomessa. Hänelle kilpailukomissaari Neelie Kroes vastasi,
että kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksia
ja julkisen sektorin tukea sekä kilpailuvääristymiä tulee
arvioida sen pohjalta, kuinka ne vaikuttavat valtioiden väliseen
kauppaan. Hankalaa on kuvitella, kuinka esimerkiksi työttömien
ruokalatoiminta vääristää valtioiden
välistä kauppaa. Tarkkaan ottaen kilpailukomissaari
totesi: "Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä" — hän
siis viittaa perustamissopimuksen artiklan 87 1. kappaleeseen — "jäsenvaltioiden
myöntämät taikka valtion varoista muodossa
tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai
uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin
yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille
siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan." Ja edelleen todetaan, että vaikka valtion tuki
olisi periaatteessa kielletty, voi komissio joissakin tapauksissa sallia
sen. Ja lopuksi: "Yhteisön säännöt
antavat näin ollen jäsenvaltioille monia mahdollisuuksia myöntää tukea
toimijoille, myös yleishyödyllisille, jotka tukevat
epäedullisessa asemassa olevia tai alentuneesti työkykyisten
työhön ottamista tai itse palkkaavat heitä."
Minusta tämä kilpailukomissaarin vastaus kiistatta
osoittaa sen, että Suomessa valmistelukoneisto yritti käyttää kuviteltua
Euroopan komission vaatimusta siihen, että tämä työvoimapalvelulain
kakkososan uudistaminen olisi tehty aivan liian tiukaksi sen suhteen,
mitä se koskee kolmannen sektorin järjestöjä.
Arvoisa puhemies! Ymmärsin, että kun eduskunnan
työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tapasi ministeri
Sinnemäen, hän antoi ainakin puolittaisen lupauksen
siitä, että jos valiokunta löytää mielekkäitä korjausesityksiä tähän
hallituksen esitykseen, niin ne myös noteerataan ministerin toimesta.
Tässä varmaan on monta semmoista kohtaa, mistä ei
pitäisi tehdä hallitus—oppositio-kiistaa,
vaan yhdessä katsottaisiin sitä, mikä on mielekästä ja
kuinka ne pelimerkit, jotka työ- ja elinkeinoministeriön
hallinnonalalle on varattu, käytettäisiin mahdollisimman
tehokkaasti. Toivon, että tuo ministerin ainakin minun
muistamani lupaus pitää paikkansa.
Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvostettu puhemies! Haluan lyhyellä vastauspuheenvuorolla
tässä kohtaa tukea aivan erityisesti äsken
pidettyä puheenvuoroa. Se oli loistava ja aivan oikein
muotoiltu siinä, että myös meidän
Suomen perustuslain mukaan työ ei ole pelkästään
vain myyntisuhde, vaan se on myös ihmisen perusoikeus.
Tämä on yhä enemmän näkynyt
erityisesti nuorten työttömien tarpeena kokea itsensä tarpeellisiksi
yhteiskunnan jäseniksi. Siksi olen lämpimästi
kannattamassa näitä äsken mainittuja
ajatuksia siitä, että taattaisiin tietyssä aikataulussa
työ perusoikeutena. Tämän päivän ilmoituksessaan
pääministeri sanoi: "Työttömyyden
yleiskuva ei ole niin synkkä kuin historiallisen kokemuksen
valossa arvioitiin." Hän tarkoitti numeroita, hän
tarkoitti tilastoa. Hän ei puhunut ihmisistä.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelen tässä puheenvuorossani
vain tämän hallituksen lakiesityksen kohtaa, jossa
käsitellään näitä EU:n
valtiontukisäännöksiä ja niitten mahdollisia
vaikutuksia suomalaiseen palkkatukijärjestelmään.
Mutta alkuun ihan tarkennus. Olin myöskin tässä tilaisuudessa,
mihin ed. Mustajärvi viittasi, jossa työministeri
Sinnemäki ei puolittain sanonut, vaan tarkoitti minusta
niin kuin selkokielellä sitä, että hän
toivoo, että valiokunta oman asiantuntijakuulemisensa pohjalta
tekee tarvittavat muutokset ja korjausesitykset tähän
hallituksen esitykseen. Arvostan tätä ministerin
avoimuutta ja rehellisyyttä. Se myöskin kertoo
niistä ongelmista ja vaikeuksista, joita ministeriössä on
tämän lain valmistelun suhteen ollut. En muista koskaan
parlamentaarisen urani aikana tilannetta, että vastuuministeri
olisi näin varhaisessa vaiheessa sanonut valiokunnalle,
että antaa täydet mandaatit korjata. Totta kai
yritämme sitä sitten tehdä yhdessä ministerin
kanssa, koska valtava tarve nyt tähän on.
Täällä jo aiemmin on viitattu muun
muassa ed. Karimäen puheenvuorossa siihen, että on
se niin kuin mielenkiintoinen ja uskomaton juttu, että Ruotsissa
on olemassa sen kaltainen työvoimapolitiikka ja tukijärjestelmä,
että Euroopan unionin ja neuvoston kannat eivät
heilauta suuntaan eikä toiseen Ruotsin tilannetta. Lainaus
hallituksen esityksestä: "Ruotsi katsoo, etteivät
työnantajille myönnettävät tuet
täytä valtiontuen kriteerejä, koska tuki
ei ole valikoiva. Edellä mainittu tarkoittaa sitä,
ettei tuen myöntämiseen liity viranomaisharkintaa
tuella palkattavan henkilön täyttäessä tuen
myöntämisen kriteerit." Ja sitten hallituksen
esityksen asianomaisessa kohdassa todetaan muun muassa se, että tuki
voi olla tietyssä tilanteessa 80 prosenttia palkkauskustannuksista
ja sitä voidaan maksaa enintään neljä vuotta.
Toisessa tämmöisessä Ny start job -ohjelmassa
voidaan tukea esimerkiksi yli 55-vuotiaita, pitkään
työttöminä olleita jopa 10 vuotta. Ja meillä nyt
tämä hallituksen esitys lähtee siitä, että pääosin
näitä tukijaksoja joko lyhennetään tai
ylipäätänsä tullaan merkittävästi
vaikeuttamaan kolmannen sektorin toimintaa.
Arvoisa puhemies! Pitää palata perusasioihin. Mikä on
se päämäärä, johon
tässä pyritään? Mielestäni
ydinkysymys on se, että tuetaanko Suomessa oikeasti kansalaisten
mahdollisuuksia aktiiviseen elämään ja
työelämään, osallistumiseen,
riippumatta siitä, onko heidän työpanoksensa
suhteessa normaaliin työmarkkinoihin 100 prosenttia tai
sitä vähemmän. Hyvässäkin
työllisyystilanteessa tulee työmarkkinoilla aina
olemaan merkittävä määrä henkilöitä,
joiden työpanos ja osaaminen eivät riitä avoimien
työmarkkinoiden työllistämiskynnysten
ylittämiseen. Tästä syystä me
tarvitsemme välityömarkkinoita, jotka mahdollistavat
vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville ihmisille työhön
perustuvan toimeentulon ja yhteiskunnallisen osallisuuden. Nyt on
selvää, että tämä hallituksen
esitys, jos se tämmöisenä tulisi hyväksytyksi,
sekä vaarantaa käytännössä kolmannen
sektorin roolin työllistäjänä että sosiaalisen
yritystoiminnan laajamittaisen kehittämisen.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle
on ollut lempilapsi, sydämen asia, kehittää ja
laajentaa sosiaalista yritystoimintaa. Tämä ei
sitä tue. Tämä de minimiksen käyttöönotto
mitätöisi pitkälle saadut aikaansaannokset
ja sosiaalisen työllistämisen toimialan ja välityömarkkinoiden
jatkokehittämisen. Tämän myötä on
mahdollista, todennäköistä, että toimijakentältä katoaa
merkittäviä kolmannen sektorin toimijoita, jotka ovat
palkkatukityöllistäneet systemaattisesti työnhakijoita
useiden vuosien ajan. Ja, arvon puhemies, tässä puhutaan
siis tuhansista työntekijöistä, tuhansien
heikommassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten työpaikan
ja tulevaisuuden vaarantamisesta.
Arvoisa puhemies! Käsitykseni mukaan valiokunta tulee
esimerkiksi hyvin perusteellisesti selvittämään
tämän Ruotsissa käytössä olevan
mallin, jonka taustalla on varmaan pitkäaikainen ruotsalaisten
sosialidemokraattien tekemä tämmöinen
aktiivisen työvoimapolitiikan malli, joka lähtee
siitä, että jokaisen ihmisen työtä ja
työpanosta arvostetaan, jotta hän löytää työpaikan. Olen
itse tällä hetkellä nyt, kun asiantuntijakuulemista
ollaan aloittamassa, epävarma, miten tämän
suhteen käy. On täysin mahdollista, että me emme,
jollei tähän lakiin merkittäviä muutoksia tule,
niin tuskin olemme sitä hyväksymässä.
Sitten joitakin tällaisia reunaehtoja olen nyt ihan
itse tässä kohtaa miettinyt. Yksi sellainen on se,
että tämän ryhmäpoikkeusasetuksen
käyttöönotolle tulisi asettaa riittävän
pitkä siirtymävaihe, vähintään
kolme vuotta, jotta kolmannen sektorin toimijat ehtisivät
sopeuttaa toimintaansa uuteen tilanteeseen. Se, mikä liittyy
työministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön
rooteliin, on se, että myöskin ministeriölle
tulisi jäädä aikaa sopeuttaa omat tukensa
uuteen tilanteeseen. Siirtymäkauden aikana nähtäisiin
myös, mihin tämä talouden kehitys johtaa,
kun tämä työllisyystilanne nyt todennäköisesti
vielä voi olla pitkäänkin hyvin vaikea
ja hankala. Myöskin tätä kohderyhmämäärittelyä — joka
on tässä hallituksen esityksessä tehty
mielestäni sillä tavalla, etten ainakaan nyt vielä tältä pohjalta
ole valmis sitä hyväksymään — niin
siinä osalle tulee oikeus saada 75 prosentin tuki palkkakustannuksista,
kaikkein vaikeammin työllistettäville, ja osalle
50 prosenttia, kun se tällä hetkellä on
monilla erittäin vaikeasti työllistyneillä henkilöillä ollut
jopa 100 prosenttia.
Tosiasia on se, että monilta kolmannella sektorilla
työllistyneiltä ihmisiltä tällainen
50 prosentin omavastuu, jota edellytetään kolmannen sektorin
toimijalta, sosiaaliselta yritykseltä, niin se on todella
kova vaatimus, koska kokemukseni mukaan on yhä enemmän
työttömiä, joiden työkyky ei
yllä varsinkaan alkuvaiheessa tähän tavoitteeseen.
Eniten nämä muutokset vaikuttaisivat niihin maksullisia
tuotteita ja palveluja tuottaviin yhdistyksiin ja säätiöihin,
jotka ovat nykyisin voineet kattaa työntekijöitten
palkkakustannukset kokonaan palkkatuella.
Minulla on tässä mukana myöskin Vanhus-
ja lähimmäispalvelun liiton kannanotto, joka on
aikanaan lähetetty ministeri Sinnemäelle ja työ-
ja elinkeinoministeriölle, että on vaarassa, että de minimis
johtaa katastrofiin vanhustenhuollossa. Esimerkiksi tässä Vanhus-
ja lähimmäispalvelun liiton panos työllistämisessä on
ollut suuri. Se on työllistänyt vuositasolla yli
300 työtöntä ja sijoittanut siihen noin
2 miljoonaa euroa vuosittain. Nyt me myöskin tämän
yhden esimerkin pohjalta tulemme valiokunnassa arvioimaan, mikä tämän
hallituksen esityksen vaikutus nyt sitten esimerkiksi tämän
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton palveluihin
vanhustenhuollossa on. Esimerkiksi nämä tahot
esittivät sitä, että heidät
tulisi jättää tämän
ryhmäpoikkeusasetuksen ja tämän de minimis
-asetuksen ulkopuolelle heidän palvelutuotteittensa kohdalta.
Valiokunta on tosi vaativan ja tärkeän tehtävän
edessä.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä lähdetään
siitä, että työnhakijan palvelutarve
arvioitaisiin hänen kanssaan kahden viikon kuluttua työnhaun
alkamisesta. Pidän tätä hyvänä.
Työttömien piirissä on niitäkin,
jotka ovat olleet kuukausikaupalla työttömiä ilman, että heidän
työllistämismahdollisuuksiaan olisi ylipäätään
pohdittu. En sitten tiedä, kuinka tehokas on työllistymissuunnitelma.
Hyvää lakiesityksessä on se, että keinotekoiset
työnhakusuunnitelmat ja työllistysohjelmat poistetaan
käytöstä. Tärkeänä pidän,
että työnhakijoihin suhtaudutaan potentiaalisina
tulevina työntekijöinä. Suunnitelmat
eivät siis riitä, vaan tarvitaan yksilöidyt toimenpiteet,
eräänlainen polku, minkä kautta työllistyminen
onnistuu.
Erityistä huomiota kiinnittäisin niihin nuoriin, jotka
eivät ole saaneet peruskoulusta päästötodistusta,
ja niihin nuoriin, jotka eivät ole päässeet ammatilliseen
koulutukseen. Niille nuorille ei pidä tarjota lisää koulutusta,
vaan lisää tekemistä. Valtaosa heistä on
sellaisia, että he oppivat tekemällä asioita,
ei päähän pänttäämällä.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä 274/2009
julkisesta työvoimapalvelusta annettavan lain muuttamisesta
on nyt luettavissa se henki, joka on ollut vallalla muissakin työttömiä koskevissa
hallituksen esityksissä ja käytännön
toimissa. Tässä lakiehdotuksessa esitetään,
että työ- ja elinkeinotoimisto järjestäisi
työnhakijalle ensimmäisen haastattelun kahden
viikon kuluessa työnhaun alkamisesta. Pyrkimys nopeaan
palveluun on tietenkin hyvä asia. Haastattelussa arvioitaisiin
työnhakijan palvelutarve ja laadittaisiin työllistämissuunnitelma.
Myöhemmät haastattelut järjestettäisiin määräajoin
työnhakijan yksilöllisen palvelutarpeen mukaisesti
ja tietyissä tarkistuspisteissä, jolloin haastattelu
tulisi aina järjestää ja työllistämissuunnitelma
tarkistaa, ellei se ole työnhakijan tilanne huomioon ottaen
ilmeisen tarpeetonta.
Vuoden 2009 lopulla työ- ja elinkenoministeriö on
ohjeistanut te-toimistojaan ottamaan käyttöön
tietyt asiakassegmentit. Ohjeistuksen mukaan tiettyjen asiakasryhmien
palvelu tulee pyrkiä järjestämään
vähimmäisasiointina, jotta toisten asiakasryhmien
kanssa pystytään turvaamaan henkilökunnan
saatavuus ja työnantaja-asiakkaiden palvelutarpeet.
Hallituksen esitykseen ministeriön aikaisemmin antaman
ohjeen mukaan osa asiakkaista voidaan siis käytännössä jättää ilman
laissa määrättyjä työvoimapalveluita,
koska niin sanottu aktiivinen palvelu heidän osaltaan on
lopetettu. Tällainen luokittelu on vastoin Suomen perustuslakia
ja yhdenmukaisuus- ja työelämädirektiiviä. Se
jakaa ihmiset a- ja b-luokan kansalaisiksi ja on omalta osaltaan
työntämässä joitain ihmisiä entistä kauemmaksi
työmarkkinoilta.
Kuka käytännössä päättää,
ketä palvellaan ja kenen kohdalla se on ilmeisen turhaa,
niin kuin hallituksen esityksessä sanotaan? Millä kriteereillä päätös
tehdään? Onko varmaa, että työnhakijan
papereihin ei koskaan lyödä väärää leimaa esimerkiksi
kiireen tai väärinkäsityksen vuoksi, väärää leimaa,
joka saattaa vaikuttaa ratkaisevalla tavalla ihmisen koko tulevaisuuteen?
Arvoisa puhemies, Työhallinnon omien resurssien puutetta
ei voi ratkaista niin, että osa ihmisistä jätetään
palvelun ulkopuolelle. Me sosiaalidemokraatit olemme vaatineet kerta
toisensa jälkeen lisää voimavaroja työvoimapalveluihin, sillä taantumasta
huolimatta kaikkia ihmisiä on palveltava tasavertaisesti.
Yhteiseksi tavoitteeksi myös hallituksen työn,
yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmaan
on kirjattu pyrkimys siitä, että työvoima
pyritään pitämään täysimääräisesti
mukana työmarkkinoilla. Ihmisten eriarvoista kohtelua ja
syrjäytymistä ei tule lainsäädännön
keinoin sallia tai edistää.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Tarja Filatov.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllä se niin on, että Ruotsissa
porvaritkin ovat parempia kuin Suomessa. Äsken ministeri
todisti sen. Olen sitä mieltä, että Ruotsin
malli tässäkin tapauksessa on huomattavasti parempi,
mitä tässä nyt tämä esitys
on hallitukselta tullut. Tässä on jo edellä käyty
monelta kantilta näitä läpi. Käyn
läpi muutaman hajanaisen näkökulman,
mitä tässä on vielä jäänyt;
vähän joitakin päällekkäisyyksiä tulee väkisinkin
varmaan.
Mutta niin kuin tässä on aikaisemmin todettu, niin
tällä hetkellä, kun katsoo sitä porukkaa, mikä tuolla
on työhallinnossa olemassa, vajaakuntoisia, pitkäaikaistyöttömiä,
ja katsoo tätä nykyistä järjestelmää,
mikä nyt on voimassa, niin nyt ne ihmiset ovat voineet
sijoittua johonkin. Siis sillä tavalla, kun on joku työttömien
yhdistys, niin on aika hankalaa ollut kerätä sitä omarahoitusosuutta,
koska ne asiakkaat ovat kovin vähävaraisia ja
maksukyvyttömiä tai heillä on hyvin vähän
niitä varoja käyttää niitä palveluita, onpa
se sitten ruokaa, siivousta tai mitä hyvänsä siinä tapahtuukin.
Nyt on tapahtunut siten, että tuki on ollut 100-prosenttinen.
Kuka olisi ottanut ne ihmiset muuten töihin johonkin tämmöiseen toimenpiteeseen?
Tässä mallissa vaarannetaan nyt se kaikkein heikoimman
porukan asema sillä perusteella, että EU:sta on
joku tämmöinen säännös
tullut. Onneksi tässä nyt tapahtui edes vähän
lievennystä. Toivon mukaan voidaan muuttaa vielä eduskunnan
valiokunnassa tätä. Se alkuperäinen esitys, mikä joskus
silloin elokuussa tuli julki — tuolla monet yhdistykset,
ihmiset soittivat ja kysyivät, mitä siellä on
tapahtumassa, me olimme sillä pitkällä istuntotauolla,
ei meillä paljon tietoa tullut muuten kuin soittamalla
ministeriöön ja kysymällä mikä on
tulossa — se olisi ollut tosi karmea homma, jos se olisi
sillä tavalla mennyt läpi. Onneksi tässä tuli
semmoinen reilu puolen vuoden jatkoaika tässä valmistelussa
ja muuttui tämä homma siten, jotta nyt tämä on
paremmassa asennossa, mutta ei hyvä.
Ne myönteiset seikat, jotka jo ed. Mustajärvi oikeastaan
kävi läpi, minusta nämä on hyviä, tämä unohtamis-
ja tämä katumusjuttu, tässä ei heti
isketä 60 päivää karenssia.
Minusta se on kohtuullista ja se olisi pitänyt muuttaa
ajat sitten. Sehän olisi voinut olla siten jo nytkin, että se
virkailija olisi voinut harkinta-ajan puitteissa tehdä sen,
että ei anna karenssia siitä. Monissa paikoissa
annettiin aika kylmästi ja joissakin paikoissa katsottiin
se inhimillisyys, ettei karenssia henkilölle tullut. Tai
tämä kulkuyhteyshomma: Ei ole pitkä aika,
kun tein kirjallisen kysymyksen, silloin oli ministeri Cronberg
puikoissa. On kyse siitä, jotta henkilö sai pitkän
karenssin, ja en tiedä, potkaistiin hänet loppujen
lopuksi pois koko työnhakijoiden joukosta, kun ei ollut
omaa autoa ja ei päässyt töihin lähtemään — hänelle
osoitettiin työ eikä julkista kulkuneuvoa ollut
yli 40 kilometrin päähän. Hän
sai pitkän karenssin siitä, kun henkilön
pitää järjestää tällä hetkelläkin
siis oma kulkuneuvo. Ihmisellä ei ole edes ajokorttia.
Siinä mielessä tässä nyt ainakin
tämä osoitetaan viranomaisille, että harkintavaltaa
pitää käyttää siten,
jotta siitä ei tule karenssia, vaan pitää ottaa
huomioon ne todelliset kulkuyhteydet. Toivon mukaan tässä käy
näin. Varmaan tässäkin tulee vielä rajatapauksia,
miten pitkä matka, miten tapahtuu, että pitääkö nyt
kävellä kovin pitkää matkaa
ja missä. Samaten tämä työllistämissuunnitelma,
kun tämä on nopeutettu kahteen viikkoon, niin
se myönteinen seikka.
Sitten itse tähän byrokratiaan, joka tässä luodaan.
Ministeriöstä Kervinen totesi tuolla valiokunnassa
meille, että siinä käytiin läpi
tätä Ruotsin mallia, joka on malli, jossa ei ole
tarveharkintaa. Ihmettelin, miksi tätä ei tuotu
sitten enempää ainakin näkyville. Valiokunnassa
pitää meidän kyllä selvittää se
kysymys ja mahdollisesti katsoa mallia siitä. Nimittäin,
jos verrataan tätä järjestelmää kustannuksena
vaikkapa matalapalkkatukeen, matalapalkkatukihan on aika yksinkertainen
järjestelmä ja siinä käytetään,
tai en tiedä paljonko loppujen lopuksi käytetään,
mutta etukäteen, kun se on viiden vuoden laki, siinähän
on suunniteltu käytettäväksi 500 miljoonaa rahaa
suoraan siihen tuenantoon, mutta 100 miljoonaa, vai onko
se 120 miljoonaa, käytetään
sitten hallinnointiin. Luulisin sen hallinnoinnin olevan siinä aika
kevyt. Mutta sitten tämä järjestelmä,
mikä tässä on olemassa, niin en tiedä — ministeri
voi vastata ja jos lukuja on olemassa, sanoa, mitä maksaa
tässä hallinnointi, koska tämä on
aika mutkikas, tämä tekee te-keskukseen töitä,
tämä tekee joka tasolle hirveästi työtä,
valvontaa suhteessa matalapalkkatukeen. Jos matalapalkkatukeen käytetään
semmoiset summat, niin kyllä tässäkin
hukkuu rahaa paljon.
Toisaalta se Ruotsin malli. Jos katsotaan, niin siinä ei
ole tarveharkintaa, vaan kaikki työnantajat ovat samalla
viivalla. Saa samat tuet, kun työllistää.
Todellisuudessa se käy sillä tavalla, että jos
katsoo jotain yksityistä firmaa, niin totta kai se valkkaa
sitä porukkaa. Se on hyvä, että se valkkaa.
Hyvä, että työllistetään
sinne. Mutta minusta tämä avaisi niin kuin koko
sen työnantajakentän, sitten kun tämä tehtäisiin
Ruotsin mallin mukaan. Jopa olen valmis esittämään,
että valiokunta voisi lähteä, ministeriöstä virkamieskin voisi
käydä katsomaan. Ei se ole kuin päivä käydä Ruotsissa
katsomassa, miten se ihan paikan päällä toimii,
mitkä ovat ay-liikkeen tuntemukset ja miten siellä tämä porvarihallitus
selittää sen. Voidaan oppositiotakin kuunnella,
miten se näkee tämän mallin. Meillä on
yleisesti ottaen monta asiaa, mitä on aikaisemmin perusteltu,
en tiedä, onko tämä nyt muuttunut tämä linja.
Mutta on aina peruste, että Ruotsissa on tämmöistä kokeiltu.
Suomessa on matkittu hyvin monia malleja, mitkä liittyvät
työelämään ja sosiaaliseen turvallisuuteen,
kaikkiin turvaverkkoihin.
Miksei tässä katsottaisi nyt sitä eikä lähdettäisi
vängällä tekemään semmoista
vaikeasti hallinnoitavaa byrokraattista mallia, joka maksaa paljon
ja tekee hyvin moniportaisen ja vaikeasti ymmärrettävän
tästä. Sen takia olen sitä mieltä,
että yhä edelleen, oikeastaan ministeri aikaisemmin lupasi
jossakin tilaisuudessa, että tähän ollaan valmiit
ministeriön puolelta yhteistyötä tekemään
avoimin mielin valiokunnan kanssa. Toivon mukaan tässä voitaisiin
tehdä vielä tämmöinen iso muutos,
koska tämä ei voi olla sillä tavalla
poliittinen kysymys, tämä ei voi olla semmoinen
kysymys, että täällä käydään
noppailemaan, kuka tässä on jotain saanut aikaan.
Kyse on siitä, miten nämä ihmiset, jotka
muuten eivät sijoitu mihinkin, miten heidät saadaan
töihin, kokemaan olevansa yhteiskunnan täysivaltaisia
jäseniä ja miten heidät saadaan jaksamaan.
Nimittäin, jos he ovat siellä sivussa, he äkkiä maksavat paljon
enemmän kuin ollessaan aktiivitoimessa ja voivat toteuttaa
itseään monissa asioissa, joko yhdistyksissä tai
yksityisillä työnantajilla. Minusta tässä on
se lähtökohta ja tavoite siinä.
Sen takia ei vielä tässä vaiheessa
uskalla sanoa, mikä on lopullinen, kun tämä käymisvaiheessa.
Jos tulee huono, niin voi olla, että meidänkin
porukassa ollaan sitä mieltä, että hylätään
koko homma tai osa tästä. Koska tässä on joitakin
hyviä asioita, niin ei voisi mielellään
hylätä. Mutta, jos tämä näyttää tosi
huonolta, niin sekin tulee varmaan siinä vaiheessa pohdittavaksi,
kun tuolla valiokunta tekee mietintönsä, asia tulee
tänne saliin.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys on
täällä EU-säädösten
muutosten vuoksi. Mutta kun meillä Suomessa tämä erilainen
käytäntö on ollut, että meillä kolmas
sektori on vahvasti mukana muun muassa tuottamassa palveluja, on
meidän ollut kaikkien näiden EU-vuosien aikana
taisteltava pitääksemme tämän
kolmannen sektorin maailman yhä edelleen olemassa ja yhtenä osana
myöskin sitten palveluiden järjestämistä.
Tämä oli lähtökohta. Kysymys
myöskin tämän lain kohdalla on se, onko
tehty kaikki sen vuoksi, että ei näitä heikennyksiä ja
rajoituksia ole pakko ottaa käyttöön.
Kun tämä ensimmäinen viritys tästä lakiuudistuksesta
tuli, palautetta tuli hyvin runsaasti, jopa voisin väittää,
että joitakin paniikinomaisia puhelinsoittoja ja sähköpostikirjeitä.
Kun toisaalta hallitusohjelmassa lukee, että kansalaisjärjestötoiminnan
toimintaedellytyksiä vahvistetaan ja niiden toimintaa tuetaan
ja nähdään arvokkaana, että kolmas
sektori on mukana tuottamassa palveluja ja osana yhteiskuntaa, on
koko ajan ollut semmoinen olo, että pitää olla
hereillään, että tulee näitä riskejä heikennyksistä,
ja tämä oli se ensimmäinen viesti, joka
tuli ainakin kentältä näiltä toimijoilta.
Ymmärrän hyvin EU-lainsäädännön
näkökulman, että yritysten kilpailukykyä toisiaan
kohtaan pitää rajoittaa ja pitää säädellä niin,
että palkkatuella ei vääristetä ja
eriarvoisteta yrityksiä, ja sen takia ajatus siitä,
että 50 prosentin palkkatuki noin yleensä työllistetylle
tai sitten näille osatyökykyisille 75 prosentin
osalta, on de minimis -säännön mukaisesti
varmaan hyvä. Nythän on tämä lakiesitys
tehty niin, että se ei tule koskettamaan niitä tahoja,
jotka eivät harjoita sellaista taloudellista toimintaa,
joka olisi kilpailussa jonkun muun yritysmaailman toiminnan kanssa,
ja se suuri vastuu tästä taloudellisen toiminnan
ja elinkeinotoiminnan määrittelystä nyt
jää paikallisille te-keskuksille, missä on
mielestäni suuri riski, kun me muistamme, mitenkä jo
tämän hallituskauden alussa lähti silloiselta työministeriltä kirje
paikallisille te-keskuksille, että tuetaan kolmannen sektorin
sijaan enemmän yrityksiin työllistämistä,
ja näinhän sitten vaan kävi. Ainakin
meidän alueellamme jäi kolmannen sektorin työllistämispaikkoja
tukematta, ja nyt satsattiin yrityksiin, ja näin ei sitten
taas käynyt joillakin muilla alueilla, jotenka alueet joutuvat
hyvinkin erilaiseen asemaan mahdollisesti tämän
mukaisesti.
Tässä on myöskin hienosäätöä,
kun tiedän, että muun muassa Korttelikoti-toiminta,
joka tuottaa edullista kotipalvelua vähävaraisille
ihmisille muun muassa Kotkan seudulla, on eittämättä samantapaista
toimintaa kuin yksityisen kotipalveluyrittäjän
toiminta. Mutta näillä vanhuksilla, jotka tätä palvelua
Korttelikoti-toiminnan kautta käyttävät,
ei olisi tuskin kenelläkään mahdollisuutta
ostaa niitä palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta.
Jos tämä raakuudessaan menee niin, että koko
tämä toiminta katsotaan elinkeinotoiminnaksi ja
taloudelliseksi toiminnaksi, joka kilpailee pahasti, tarkoittaa
se tässä kohden satojen tätä palvelua
käyttävien jäämistä ilman palvelua,
mutta myöskin satojen vuosittain työllistettyjen
jäämistä ilman työpaikkaa. Näin
ollen nämä molemmat osapuolet, elikkä ne
avun tarvitsijat sekä ne työttömät,
kaatuvat niin sanotusti kunnan maksettaviksi, koska näissä tapauksissa nämä työllistetyt
ovat myöskin usein avun tarvitsijoita. Ne olisivat varmaan
useissa tapauksissa aiempina vuosina työllistyneet avoimilla
markkinoilla, mutta kun ne ovat vuosikausia olleet pitkäaikaistyöttöminä,
siihen ei ole enää realistisia mahdollisuuksia,
vaan ainoa mahdollisuus on työllistyä tällaisten
eri järjestöjen ja säätiöiden kautta,
jotenka on siis kahdenlainen riski näissä tapauksissa.
Erityisesti tietysti se koskettaa näitä järjestöjä ja
säätiöitä, joissa on käytetty
näitä sataprosenttisesti palkkatukea saavia ihmisiä.
Sitten on toinen asia, jossa mielestäni on pieni epäilyksen
siemen ainakin itselläni tällä hetkellä vielä.
Mitä tarkoittaa, että työvoimapalvelua
harjoittava yritys voisi uudelleen sijoittaa palkkatuettuja ihmisiä?
(Ed. Mustajärvi: Työnantajan sijaan!) Vuokratyövoimaa
valtion tuella. Kuulostaa hieman riskialttiilta. Voi olla, että on
jossain kohdin hyvä, jos työt vähenevät
ja sitten on mahdollisuus sijoittaa, mutta kyllä tästä tuntuu
tulevan uudenlainen malli käyttää hyväksi
ihmisiä, ja kun tämä vuokratyökysymys
on Suomessa yhä edelleen jotenkin heikosti muutenkin hoidettu näitten
muiden tukitoimien osalta, tulisi tästä vielä suuri
kysymysmerkki, miten tässä sitten ei näitä samoja
sudenkuoppia kuin normaalivuokratyössä tulisi.
Työssäkäyntialueiden osalta ymmärrän
hyvin ja on erittäin perusteltua, että kunta ei
ole työssäkäyntialue määritelmänä,
koska joskus se kunnan raja on varsin lähellä työtöntä ihmistä ja
toisen kunnan puolelle meneminen on perusteltua ja yhteydet ovat
joskus jopa paremmat naapurikunnan puolelle. Mutta kun näihin
perusteisiin, miksi sitten jossain tapauksissa voi työstä kieltäytyä tai
se ei ole kannattavaa, on tähän määritelty
kulkuvaikeudet tai se aika — elikkä se kolme tuntia tai
jotain muuta — niin mielestäni tässä yksi
kysymys on myös raha. Jos ihminen on todella pienellä palkalla
työllistettynä, niin siitä pienestä palkasta
verojen maksun jälkeen 80 kilometrin yhdensuuntainen linja-automatka
on aikamoinen kustannus. Kun tiedän ainakin kokemuksesta
ihmisiä, jotka eivät voi suunnilleen mennä edes
työvoimakoulutuksiin tai muuhun siitä syystä,
että heillä ei ole varaa mennä sinne,
kun se raha ei riitä matkustaa sinne paikalle, niin tässä tulisi
myös huomioida kulkuvaikeuksien ja työmatkan lisäksi
myöskin tämä raha, jotta se riittää sitten
myöskin elämiseen.
Erittäin hyvältä kuulostaa ajatus
työllistymissuunnitelman tekemisestä kahden viikon
kuluessa. Tuen tätä täydellä sydämellä.
Mutta meillä on kyllä suuri ongelma: Kun nuorten
työllistymistakuu, kolme kuukautta, ei toteudu eikä siinä toteudu
edes se kuukauden sisällä tehtävä suunnitelma,
niin mistä meillä yhtäkkiä tulisi
niin paljon työvoimahallintoon työntekijöitä,
että kaikille olisi mahdollisuutta tehdä kahden
viikon aikana työllistymissuunnitelma, kun samanaikaisesti tiedämme,
että työvoimahallinnon viranomaiset kamppailevat
tuottavuusohjelman kourissa ja sieltä on enemmänkin
pelkona vähentyä ja toisaalta työttömien
jatkuva, kasvava määrä aiheuttaa lisäpaineita?
Erittäin hyvä ajatus, mutta onko tämä,
kuten muutamat muutkin, niitä lakiesityksiä ja
pykäliä, joihinka varsinaisten resurssien osoittaminen
jää sitten seuraavan hallituksen toimeksi?
Näin ollen odotan mielenkiinnolla, mitenkä työ-
ja tasa-arvovaliokunta sitten tulee selvittämään
nämä suuret kysymysmerkit useissa kohdin ja niin,
että tässä ei tuhota kolmatta sektoria saatikka
niitä ihmisiä, jotka ovat kolmannen sektorin varassa.
Työministeri Anni Sinnemäki
Arvoisa puhemies! Kiitoksia tähän asti käydystä keskustelusta.
Tämän lain valmistelussahan ehdottomasti eniten
keskustelua herättänyt asia on ollut muutokset,
jotka on tehty palkkatuettuun työhön järjestöissä.
Olen itse sitä mieltä, että käyty
keskustelu, järjestöjen osallistuminen siihen
ja kansanedustajien aktiivisuus ovat vaikuttaneet tähän valmisteluun,
ovat ainakin minulle toimineet ajatusten herättäjänä ja
hyvänä sparraajana, enkä osaa pitää tätä valmisteluprosessia
niinkään kauhean kauheana, vaan ehkä ihan
hyvänä valmisteluprosessina siinä mielessä,
että lain valmistelun aikana on pohdittu sen vaikutuksia,
pohdittu erilaisia vaihtoehtoja ja kuunneltu niitä tahoja,
joihin esitys vaikuttaa.
Perusratkaisu, johon tässä esityksessä on
päädytty, on se, että elinkeinotoimintaa
harjoittaville järjestöille palkkatukea myönnettäisiin
ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti. Tässä esityksessä ajatus
on se, että niille järjestöille, jotka
eivät harjoita elinkeinotoimintaa, palkkatuet maksettaisiin
kuten tähänkin asti ja elinkeinotoimintaa harjoittaville
järjestöille siis tämän yhteisesti
sovitun ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti, jonka asetuksen
ideana on myös se, että on määritelty
se, ketkä ja mitkä ryhmät voivat tarvita
enemmän tukea työllistymiseensä kuin
jotkut muut.
Tässä tietenkin se vaikea kohta kentällä on
sitten se, että se on ihan perustason toimintaa, jossa joudutaan
tekemään niitä ratkaisuja, mikä on elinkeinotoimintaa
ja mikä ei. No, meillä työ- ja elinkeinotoimistoissa
kaiken kaikkiaan tähänkin mennessä on
tehty tämän tyyppisiä ratkaisuja. Tämä ajattelutapa
ei ole siellä tuntematon. Kyllä siellä on
markkinoiden toimintaa monissa kysymyksissä aikaisemminkin
pohdittu, joten uskon, että kentällä myös
näihin ratkaisuihin pystytään.
Kuten esimerkiksi ed. Karimäen puheenvuorossa otettiin
esille, niin tämä tehty ratkaisu mahdollistaa
myös sen, että tietyissä tapauksissa
järjestöissä kannattaa eriyttää toimintaa
sillä tavalla, että on elinkeinotoimintaa harjoittava
puoli järjestötoiminnasta ja sitten on se puoli,
joka ei harjoita elinkeinotoimintaa. Tämä on varmasti joillekin
järjestöille oikea ratkaisu. Varmasti tämä rajan
hakeminen elinkeinotoiminnan ja ei-elinkeinotoiminnan välillä on
yksi niistä asioista, joihin valiokunnassakin tietenkin
on syytä ottaa kantaa.
Kuten tässä keskustelussa on todettu, niin
tavatessani valiokuntaa lounaalla totesin, että todella
mielelläni valiokunnan asiantuntijakuulemisen jälkeen
kuuntelen näkemyksiä ja jos on tullut hyviä parannusehdotuksia,
niin otan ne huomioon. Kokemus itselläni valiokuntatyöstä on
se, että asiallinen dialogi ministerin kanssa on osa järkevää valiokuntatyön
järjestämistä, ja vastavuoroisesti toivon,
että valiokunnassa myös sitten katsotaan tämä itse
esitys huolellisesti, mistä siinä nimenomaan on
kysymys, ja toivottavasti ollaan sillä tavalla avoimia,
että jos näyttää siltä, että tässä esityksessä tätä asiaa
on todella ratkottu kohtuullisen järkevällä tavalla,
niin ehdoin tahdoin ei tästä löydetä sellaisia
peikkoja, mitä tässä esityksessä ei
sitten ehkä olekaan, vaan että avoin dialogi toimii
toivottavasti molempiin suuntiin.
Täällä on käyty keskustelua
tästä Ruotsin mallista, ja en ole nyt varma, olenko
itse sitten ymmärtänyt Ruotsin mallia täsmälleen
oikein ja onko meistä kukaan ihan tismallisesti. No, sen voin
sanoa, että jos teette vierailun Ruotsiin, niin opitte
varmasti sen asian, että siellä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan
käytetään enemmän rahaa kuin
Suomessa. Se on varmaan yksi niistä esityksistä.
Mutta jos sitten analysoidaan sitä, mitkä asiat ovat
olleet järjestöjen erityisenä huolena,
niin yksi näistä huolistahan on ollut nimenomaan tämä mahdollisuus
sataprosenttiseen tukeen käytännössä.
Minun ymmärrykseni mukaan Ruotsin malli ei sisällä tätä mahdollisuutta
eli Ruotsin malli lähtee siitä, että ei
ole tarveharkintaa mutta tuet ovat kuitenkin prosentuaalisia, eli
kysymystä siitä, että eri toimijat joutuvat
joka tapauksessa laittamaan myös omasta taskustaan, että puhdasta
sataprosenttista palkkatukea ei tule järjestöille
eikä tule yritystyönantajille, Ruotsin mallissa
ei ole. Tämä esitys sen sijaan jättää sinänsä sen
mahdollisuuden, että järjestöt, jotka
eivät harjoita elinkeinotoimintaa, voivat saada myös sataprosenttisen
tuen. Eli Ruotsin malli ei nähdäkseni kuitenkaan
ratkaise niitä kaikkia kysymyksiä tai kaikkia
huolenaiheita, joita tämän esityksen valmistelussa
on ollut. Mutta ehkä siitä Ruotsin mallista sitten
käymme keskustelua, kun se on täydellisesti ...
Ehkä valiokunta sen sitten täydellisesti sisäistää.
Se on totta, että sosiaalisten yritysten osalta — nehän
ovat aikaisemminkin saaneet tukea sillä tavalla kuin yritykset
saavat tukea — tämä esitys ei muuta niiden
asemaa tukiprosenttien osalta, mutta pitkäaikaistyöttömien
työllistämisjaksojen osalta tämä esitys
muuttaa. No, siinä on toinen puoli tietenkin se, että silloin
sosiaalisilla yrityksillä on mahdollisuus työllistää useampia pitkäaikaistyöttömiä,
eli sinänsä volyymia siellä voidaan sitten
saada aikaiseksi. Itse kuitenkin arvioin niin, että sosiaalisten
yritysten osalta täytyy saada aikaiseksi jotain muuta kuin
mitä tähän asti olemme saaneet aikaiseksi.
Tämä esitys ei ratkaise suuntaan tai toiseen sitä,
että meillä sosiaaliset yritykset eivät
ole levinneet laajemmalle, että ne eivät työllistä enempää kuin
ne tällä hetkellä työllistävät.
Se on asia, johon täytyy löytää uusia
eväitä ja uutta ajattelutapaa tämän esityksen
ulkopuolelta, koska se on alue, jolla Suomessa ei ole saatu aikaiseksi
sitä, mitä varmasti moni meistä olisi
toivonut.
Ed. Lahtela pohti näitä hallinnollisia kustannuksia.
Kaiken kaikkiaanhan meillä päätökset palkkatuetusta
työstä sisältävät aika
paljon työtä työ- ja elinkeinotoimistoissa.
Eihän tämä esitys sinänsä sitten
lisää sitä, että nämä ovat
harkittuja tapauskohtaisia harkintoja työ- ja elinkeinotoimistossa
viranomaisen, sen työllistävän tahon
ja työttömän työnhakijan osalta.
Joka tapauksessa meidän täytyy löytää ne
yhdistykset tai yritykset, joihin ihminen voi päästä palkkatukeen,
ja se harkinta on yksilöllinen. Mutta tämä työ ei
tämän esityksen myötä nähdäkseni
niinkään tule suuremmaksi, vaan se on melko raskasta
hallinnollista työtä joka tapauksessa.
Tämän esityksen osalta yksi olennainen kysymys
on se, onko ylipäätänsä riittävästi
määrärahoja palkkatuettuihin työpaikkoihin.
Tällä hetkellä yritysten osaltahan tilanne
on se, että määrärahoja niihin
paikkoihin, joita yrityksiin avautuu palkkatuettuun työhön,
on kyllä löytynyt, mutta yrityksillä ei
ole ollut mahdollista työllistää ihmisiä siinä määrin
kuin aikaisemminkin, ja sen takia myös yhdistysten osalta
riittävät määrärahat
on yksi tekijä, joka mahdollistaa sen, että näitä palkkatuettuja
työpaikkoja ylipäätänsä on.
Arvoisa puhemies! Tämän esityksen muista osista.
Täällä on keskustelussa tuotu esiin
se, että kahden viikon kuluessa tulee tehdä tämä työllistymissuunnitelma.
Jotkut ovat todenneet, että se on hyvä uudistus.
Siitä olen itse samaa mieltä, että se
on hyvä asia, koska työnhaun ja sen pohdinnan
kannalta — millä tavalla, mistä ja millä edellytyksillä ja
osaamisella, minkälaiselta työmarkkinalta työtön
työnhakija hakee työtä — se on
järkevä tehdä työttömyyden
varhaisessa vaiheessa. Siinä mielessä uskon, että tämä on
esitys, joka tulee jonkin verran parantamaan sitä palvelua,
jota työ- ja elinkeinotoimistosta saa. Tässähän
on pyritty jossain määrin vaikuttamaan siihen,
että hallinnolliset kustannuksemme eivät olisi
niin suuria, kun on tehty se ratkaisu, että puhutaan työllistymissuunnitelmasta
ja määritellään se laissa eikä enää ole
niin monia erilaisia suunnitelmia kuin aikaisemmin. Työ-
ja elinkeinotoimistojen työn organisoinnin kannalta yksi tekijä on
se, että meillä on hyvin yksityiskohtaista lainsäädäntöä hyvin
paljon tällä alueella, ja siksi on varmasti hyvä,
jos jossain kohtaa, niin kuin tässä esityksessä,
myös pystytään hieman yksinkertaistamaan
lainsäädäntöä.
Esityksellä pyritään myös
edistämään sähköistä palvelua
työnhakijaksi rekisteröitymisessä.
Täällä keskustelussa on myös
todettu tämä 80 kilometrin työssäkäyntialue.
Luulen, että tämä on aika järkevä esitys,
koska eihän meillä yksi yksittäinen kunta
ole työssäkäyntialue ja monet ihmiset
joka tapauksessa käyvät töissä kuntarajojen
yli, niin että tämä esitys on varmasti
sillä tavalla järkevämpi kuin se tilanne,
jossa olemme olleet aikaisemmin.
Samoin uskon, että tässä tilanteessa
on varmasti järkevää, että alle
25-vuotiaiden eli nuorten ihmisten osalta lievennetään
tätä palkkatukea koskevaa säätelyä sillä tavalla,
että nuori voi sitten sijoittua palkkatuettuun työhön
nopeammin kuin muut työnhakijat.
Ehkä viimeisenä kommenttina se asia, joka
oli tässä ed. Mustajärven lyhyehkössä mutta
toki painavassa pluslistassa, eli se, että tämä unohduksesta
johtuva korvauksen menetyksen ajanjakso lyhenee. Sekin on varmasti
ihan järkevä esitys.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tässä niin sanotussa Ruotsin mallissa
nyt kuitenkin tämä palkkatuen osuus tietyissä tilanteissa
voi olla 80, jopa 85 prosenttia, ja menemättä nyt
asioitten edelle, kyllä siinä on varmaan olennainen
ero ihmisten palkkaamisen suhteen, onko se tuki 50 prosenttia tai
lähes 90 prosenttia. Ymmärrän, että semmoinen
jonkunlainen omavastuu sitten voi jossain tilanteessa ollakin. Ja
niin kuin ministeri sanoo, ei elinkeinotoimintaa harjoittavassa
yhdistyksessä tai säätiössä tuki
voi jatkossakaan olla 100 prosenttia.
Nythän tilanne on vielä se, että osa
järjestökentästä ei ole ihan
perillä eikä tiedä, mitä tämä viimeisin
hallituksen esitys pitää sisällään,
ja joudutaan varmaan sitten arvioimaan ne työllisyys- ja
yhteiskuntapoliittiset vaikutukset, kun nyt sitten asiantuntijakuuleminen
etenee ja jatkuu. Mutta kyllä tämä elinkeinotoiminnan
kenttä kolmannen sektorin piirissä on laaja. Tässä jo virkamies
Kerminen totesi, että se koskee tätä asumispalvelu-,
siivous-, kotiapu-, ruokailu-, pyykinpesu-, kiinteistö-,
remontti-, rakennus-, korjaamo-, majoitus-, kahvila-, ravintola-,
pitopalvelutoimintaa jne. (Puhemies: Aika!) Sitähän on
valtavasti meidän kolmannen sektorin kentässä,
ja me joudumme sen tarkkaan katsomaan.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhteen asiaan ministeri ei tuossa ottanut
kantaa: on tämä mahdollisuus, että joku
tämmöinen palveluyritys, joka on yksityinen, voi
vuokrata työntekijän edelleen. Tämä on hyvin
omituinen malli sinällään. Minä henkilökohtaisesti
olen ainakin nyt joutunut selvittämään
monta asiaa näiden vuokratyöfirmojen osalta. Siellä muutenkin
on hyvin huono lainsäädäntö ja
turva näillä ihmisillä. Nyt tämä mahdollistaa
tämän tyyppisen mallin, että ikään
kuin siis yhteiskunnan tuella, työhallinnon tuella, tämän tyyppistä toimintaa
vielä kannustetaan tekemään. Minusta
tässä pitäisi lähteä siitä,
jotta suoraan otetaan. Miksei firma ota suoraan, ei siis vuokratyönä,
vaan työhallinto anna suoraan henkilöä sinne?
Sitten kun lainsäädäntö on kunnossa ja
tasavertaisesti kohdellaan niitä vuokratyöntekijöitä — myös
työttömyysturvan osalta siellä on hirveän
paljon ongelmia, sosiaaliturvan osalta — niin silloin minä hyväksyn,
mutta en tässä muodossa, koska tämä mahdollistaa
nyt myös sen vuokrauksen.
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvon puhemies! Tämä kahden viikon työllistymissuunnitelman
tekeminen, kuten sanoin jo äsken puheenvuorossanikin, kuulostaa
erittäin hyvältä, mutta ministeriltä toivoisin
vielä vastausta siihen, onko meillä tähän
resursseja, kun me tällä hetkellä tiedämme,
että niistä nuorista, jotka ovat olleet yli 3
kuukautta työttöminä, on tehty suunnitelmat
74 prosentille eikä 100 prosentille. Kyse on yli 3 kuukautta
työttöminä olleista nuorista, ja me tiedämme,
että yhä suurempi joukko peruskoulun jälkeen
jää suoraan tyhjän päälle
ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Heitä on
nyt lähes 7 prosenttia. Mistä meillä yhtäkkiä löytyvät
ne voimavarat kaikille työttömille tehdä suunnitelmat
kahden viikon aikana?
Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tähän palkkatuettuun työhön
järjestöissä: kuten ed. Gustafsson totesi, tämä on
laaja kenttä, ja se tulee entisestään
laajenemaan, maailma muuttuu. Minun mielestäni laki on
ihan kohdallaan, ja jos siinä ilmenee väärinkäytöksiä tai
pyrkimyksiä käyttää ikään
kuin tätä uutta lakia väärin,
niin siihen pitää silloin puuttua ja rajata se
sen lain ulkopuolelle. En minä näe sitä sen
kummempana. Minun mielestäni tässä on
kuitenkin hyvä lähtökohta, ja sitä minusta
on hyvä viedä eteenpäin. Edelleenkin, tämä työllistymissuunnitelma
tehdään kahden viikon kuluessa, ja sekin on minusta
perusteltua, että siihen tartutaan heti ja täydennetään
sitä sitten vaikka tarvittaessa. Ei siitä suunnitelmasta väitöskirjatasoista
tehdä heti kahden viikon kuluessa.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on
kaksi keskeistä käsitettä: palkkatuki,
sen myöntämisen periaatteet, ja työssäkäyntialue. Kehottaisin
kyllä ministeriä tämmöiseen
luovaan toimintaan siinä suhteessa, että kun valiokunnan
ennakkokuulemisessa ministeriön edustaja sanoi, että ministeriön
ohjeilla täsmennetään tätä,
mitä työssäkäyntialueen määrittelystä seuraa,
niin otettaisiin ihan järjestöjen ihmisiä eri puolilta
Suomea mukaan, muitakin kuin hallinnon ihmisiä, niin että siitä ohjeesta
saataisiin mahdollisimman järkevä ja toimiva.
Mutta tämä työssäkäyntialue
on siinäkin suhteessa hyvin oleellinen käsite,
että sehän koskee myöskin muita kuin
niitä, jotka kulkevat työssä. Se koskee
niitä, jotka kulkevat toimenpiteen perässä kauempana.
Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että 80
kilometriin asti ei enää tule ylläpitokorvausta,
jos kulkee esimerkiksi työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa?
Työministeri Anni Sinnemäki
Arvoisa puhemies! Siitä, onko mahdollista saada aikaiseksi,
toteuttaa tämä laki siitä, että työllistymissuunnitelmat
laaditaan kahden viikon aikana: Se on totta, että tässä työttömyystilanteessa,
missä nyt olemme, työ- ja elinkeinotoimistoissa
tehdään töitä hyvin kuormittuneessa
tilanteessa. Toisaalta, kun erilaisia suunnitelmia ihmisille tähänkin
mennessä on laadittu, niin varsinaisestihan se ei vaadi
lisää rahaa, että laitetaan joku määräaika,
koska suunnitelmat pitää tehdä. Tällä nopealla
toiminnalla voidaan päästä tietenkin
siihen, että osa ihmisistä työllistyy
nopeammin kuin he olisivat työllistyneet aikaisemmin. Työ-
ja elinkeinotoimistoihin on myös tälle vuodelle
lisätty henkilöresursseja, joten työvoimaa
siellä on jonkin verran enemmän kuin viime vuonna.
Esitys sisältää myös tiettyjen prosessien
yksinkertaistamisia ja panostusta sähköiseen palveluun,
joten voidaan ajatella, että näidenkin asioiden
avulla tämä kahden viikon tavoite voi toteutua.
Järjestöjen sataprosenttisesta tuesta, joka
siis tässä jää jäljelle,
toisin kuin ilmeisesti Ruotsissa niillä järjestöillä,
jotka eivät harjoita elinkeinotoimintaa, ottaisin vielä lyhyesti
esiin — minuutti on jotakuinkin kulunut — että sataprosenttisen tuen
tapauksethan ovat olleet toisaalta ihmisille itselleen hyvin raskaita,
koska ne ovat olleet puolipäiväisiä työsuhteita,
joista saa hyvin vähän rahaa ja joissa ihmiset
ovat käytännössä tehneet töitä sillä tavalla,
että heidän täytyy hakea merkittäväkin
summa lisää toimeentuloonsa toimeentulotuen muodossa,
joten ehkä näiden ihmisten itsensä kannalta
sellainen toimintatapa, jossa puhutaan kokoaikaisista työsuhteista
palkkatuen osalta, olisi joka tapauksessa parempi kuin nämä puolipäiväiset,
sataprosenttisesti tuetut työsuhteet.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Ruotsin mallista vielä. Siellähän
tämä, ettei makseta sataan prosenttiin asti kaikkia
kustannuksia, tulee ihan kansallisilla päätöksillä. Mutta
se on tarveharkinnatonta tukea niin, että se tuki kulkee
sen työnhakijan mukana ja tulee kuin Manulle illallinen,
kun se työnantaja vaan löytyy, niin siihenhän
perustuu se, että EU:n kilpailupykälät
on voitu ohittaa sillä perusteella. Siinä on vissisti
kaksi eri asiaa.
Suomessa olisi voitu mennä aivan samalla lailla, että näistä seitsemästä ryhmäpoikkeusasetuksen
mukaisesta ryhmästä olisi poimittu vaikka vajaakuntoinen
pitkäaikaistyötön tai vaikka iän
mukaan määritelty ryhmät ja todettu se,
että näille tulee tietyn tasoinen tuki, jos he
vain löytävät työnantajan, ja
se tuki tulee sitten siihen työsuhteeseen niin kuin Manulle
illallinen. Silloinkaan ei olisi tarvinnut välittää mitään
Euroopan kilpailulainsäädännöstä,
niiden mahdollisesti vääristävistä vaikutuksista,
mitä tähän tukeen liittyy.
Sitten tämä avaus vuokratyömarkkinoitten suuntaan
on kyllä äärimmäisen arveluttava
sen takia, että jos katsoo, missä nyt varsinkin
taantuman, laman, aikana, missä työsuhteessa syntyy eniten
ongelmia harmaan talouden suhteen, sen suhteen, että sovittuja
pelisääntöjä ei noudateta, niin
ne ovat nimenomaan ulkomaiset ja kotimaiset vuokratyöfirmat.
Ja nyt valtion tuella lähdetään voimakkaasti
tukemaan vuokratyömarkkinoitten laajentumista. Tässä olisi
kyllä ollut miettimisen paikka ja on varmaan jatkossakin.
Sitten kun sanotaan, mikä vaikuttaa tuen saannin ehtoihin
ja mitä asetusta noudatetaan, että eriytetään
toiminta ja se tulee sillä tavalla selväksi, niin
siinäkin minä olen vähän epäileväinen sen
suhteen, että kun työ- ja elinkeinotoimistolla ja
verotoimistolla on tälläkin hetkellä esimerkiksi
yrittäjyyden suhteen erilaiset tulkinnat, niin riittääkö tässä se,
että kirjanpito on eriytetty vai pitääkö rakentaa
kaksi juridista, erillistä henkilöä,
jotta se täyttää sekä työ-
ja elinkeinotoimiston että verottajan vaatimukset.
Jukka Mäkelä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan, että työnhakijan palvelutarve
arvioitaisiin ja hänen kanssaan laadittaisiin työllistymissuunnitelma
kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta. Tällä korvattaisiin
nyt tehtävät suunnitelmat.
Minulla oli mahdollisuus olla ja toimia Omaehtoisen työllistymisen
tuen hallituksen puheenjohtajana viisitoista vuotta; se perustettiin
viime laman yhteydessä. Minä luulen, että silloin
ensimmäiset tämmöiset työllistymissuunnitelmat tehtiin
tämän projektin puitteissa, ja niistä on erinomaiset
hyvät kokemukset. — Minun mielestäni
tässä on hyvä sana, kun tässä puhutaan työllistymisestä,
ei työllistämisestä, se liittyy juuri
näihin. — Sen kokemuksen perusteella, mitä me
opimme siinä hankkeessa, siinä ehkä noin
50 000 työtöntä kävi
sen läpi näitten vuosien aikana, niin mitä nopeammin
näihin asioihin tartuttiin ja tehtiin aktiivisia toimenpiteitä,
niin sitä parempia tuloksia syntyi. Oikeastaan suurin oppi
oli se, että vain niistä syntyy tuloksia, missä työtön
on itse sitoutunut siihen omaan työllistymissuunnitelmaansa.
Se on erittäin oleellinen elementti tämän
koko työllistymisen kannalta.
Sen takia on hyvä, että tämä laki
on tehty näin. On ehdottoman tärkeää,
että siinä on tämmöinen oma
punainen lanka. Se on kuitenkin vaativa, ne asiakasvirrat ovat suuria,
siinä on haaste, pitää ehkä olla
uudenlainen asiakaspalveluasenne, kun näitä suunnitelmia
tehdään, ja siihen pitäisi saada myöskin
kumppaneita. Esimerkiksi koulutettujen työttömien
osalta olisi hyvin tärkeätä, että esimerkiksi
ammattikorkeakouluihin tai yliopistoihin tulisi esimerkiksi tämmöisiä elinikäisen
oppimisen
tukipisteitä, joissa näitä suunnitelmia voitaisiin
yhteistyössä tehdä. Se tarkoittaa myöskin
sitä, että kun tämmöinen suunnitelma
on olemassa, niin sitä ylläpidetään
koko työuran ajan, eli se on ikään kuin
jatkuva suunnitelma, jota ei aina tarvitse tehdä uudestaan,
vaan sitä myöskin päivitetään.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Olen kainuulaisten ja pohjoissuomalaisten kokemusten
perusteella varsin huolissani näitten työssäkäyntialueitten
osalta ottaen huomioon sen, että jos ajatellaan ohjeistusta
paikallisesti ja toimistoille, mitä annetaan, niin sen
laatimisessa täytyy olla kyllä todella tarkka.
Tänä päivänä aika pitkälti
karenssit paukkuvat siihen malliin, että siellä ei
ole oikeastaan henkilökohtaista harkintaa juuri mitään.
Peräkammarin pojille, jotka asuvat 60 kilometrin päässä keskustaajamasta, sanotaan,
että aja ajokortti, hanki auto, kulje mopolla, ja jos nämä eivät
toteudu, niin sitten lyödään karenssi
päälle.
Kuntouttavan työtoiminnan uuden lainsäädännön
osalta on tullut runsaasti palautetta. Tulkinnat ovat usein asiakkaan
näkökulmasta hyvin ristiriitaisia siihen nähden,
että esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien kohdalla ei
katsota sen yksilön tilannetta yksilön näkökulmasta,
vaan katsotaan suoraan te-toimiston näkökulmasta,
mikä on kannattavaa, mikä on järkevää,
ja sitten pannaan karenssit päälle vaikka yhden
päivän poissaolon tiimoilta. Sen takia minulla
on vahva huoli siitä, miten me saamme ne ohjeistukset läpi
sinne kentälle niin, että todella yksilöt
eivät joudu kärsimään näistä meidän
lakiesityksistämme tämmöisenä aikana,
jolloin ihmiset elävät äärimmäisen vaikeissa
olosuhteissa.
Te-toimistojen resursseista ei voi paasata tyhjän paljon.
Se, että saatetaan lisätehtäviä ja
uusia toimia, ei ainakaan helpota sitä nykytilaa. Tietysti
toivon, että näin ei käy, etteivät
ne korttelikodit ja korttelikotiyhdistykset, työttömien
yhdistykset, jotka tuottavat vähävaraisille vanhuksille,
yksinäisille, köyhille palveluita, joudu tässä kohtuuttomaan
asemaan.
Keskustelu päättyi.