Leena  Rauhala  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni liittyy uusien ammattiryhmien hyväksymiseen niiden ammattien joukkoon, joiden käyttämisestä asiakkaat voisivat saada sairausvakuutuskorvausta. Lakialoitteessa ehdotetaan lisättäväksi tällaisiksi ammateiksi ravitsemusterapeutti, suuhygienisti ja hieroja, ja tämä tarkoittaisi siis, että sairausvakuutuslain (1224/2004) 1 luvun 4 momenttiin lisättäisiin, kun siinä on tämä muun terveydenhuollon ammattihenkilön määritelmä, nämä edellä mainitut ammatit.

Näiden kaikkien ammattiryhmien osalta ajatuksena on saada sairausvakuutuskorvattavuuden piiriin ammattiryhmiä, joiden kautta asiakkaat voivat ennalta ehkäistä sairauksia tai ylläpitää hyvää oloa ja terveyttä. Tällä kaikella on tärkeä merkitys myös ihmisten toimintakyvylle ja nimenomaan työkykyisyydelle. Erityisesti kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa olemme olleet tekemässä työelämäselonteosta mietintöä, siellä useamman eri asiantuntijan myötä on tullut esille se, miten tänä päivänä työelämä rasittaa ihmisten fysiikkaa ja miten siinä tarvittaisiin monimuotoisia paitsi ennalta ehkäiseviä myös hoitavia toimenpiteitä. Koneista ja teknisistä välineistä kyllä pidetään hyvää huolta ja ne korjataan ja huolletaan säännöllisesti, ja nyt olisi myös kyllä kysymys ihmisistä, jotta heidän työkykynsä ja työelämässä selviämisensä olisi täysipainoista, ja tietenkin myös inhimillistä elämääkin ajatellen on tärkeää, että terveys on hyvä.

Siis tämän toteuttamiseksi lakialoitteessa ehdotetaan, että lääkärin määräämänä hierontana korvataan terapeuttinen käsittely sekä lääkärin määräämä muu hierontaa tukeva laillistetun hierojan antama hoito sekä hieronnasta aiheutuneita kustannuksia, jotka vakuutettu on maksanut yksityiselle palvelujen tuottajalle, jos terveyskeskuslääkäri tai sairaalalääkäri on ohjannut vakuutetun hakeutumaan hoitoon yksityiselle palvelujen tuottajalle ja kirjoittanut hänelle siis lähetteen.

Useat selkä-, niska- ja hartiaseudun säryt ja vaivat helpottuvat ammattitaitoisella hieronnalla. Hieronnan ennalta ehkäisevä ja kipuja lievittävä vaikutus on merkittävä asiakkaan henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja työkunnon ylläpidon kannalta. Näiden ennalta ehkäisevien, oireita helpottavien vaikutusten vuoksi osa hieronnan sairausvakuutuskorvauksiin käytetyistä varoista saadaan siis takaisin parantuneena työkuntona ja parantuneena hyvinvointina.

Lakialoitteessa ehdotetaan myös, että sairaanhoitona korvataan suuhygienistin suorittama suun ja hampaiden hoito sekä suun ja hampaiden tutkimus kerran kalenterivuodessa sekä laillistetun ravitsemusterapeutin hoito siinä laajuudessa kuin valtioneuvoston asetuksella määrätään. Erityisesti muun muassa tätä ravitsemusterapeutin mukaanottoa on toivottu erilaisissa yhteyksissä, kun on lääketieteellisestä hoidosta puhuttu ja ennalta ehkäisevästä hoidosta, koska monet sairaudet tänä päivänä ovat sellaisia, että ravitsemuksella on niissä merkittävä osa.

Jos ajatellaan suuhygienistin kohtaa, niin nimenomaan kysymys on eriarvoisuudesta, joka nykyisessä laissa on, eli sairausvakuutuskorvausta ei makseta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yrittäjänä toimivan suuhygienistin antamasta hoidosta. Korvaus kuitenkin maksetaan, jos suuhygienisti tekee hammaslääkärin alaisuudessa, palkkasuhteessa hammaslääkäriin hoitotiimin jäsenenä, saman työn. Muun muassa Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa tällaista eriarvoisuutta ei ole.

Tältä osin kysymys on myös hoidon riittävyydestä asiakkaille. Muun muassa joulukuussa 2002 hammashuollon ja sairausvakuutuksen hammashoidon kustannusten korvaaminen laajeni koko väestöä kattavaksi, ja tämä on ruuhkauttanut hammashoidon, eivätkä kunnat ole pystyneet vastaamaan palvelutarpeeseen. Tilannetta vaikeuttaa entisestään maaliskuussa 2005 voimaan tullut laki hoitoonpääsystä. Hammashoitojonojen purkamisen ja hoitoonpääsyn nopeutumisen kannalta suuhygienistin ammattitaitoa suun ja hampaiden ehkäisevässä hoidossa on siis hyödynnettävä.

Ravitsemushoidot ovat terveyden edistämisessä usein lääkkeitäkin tehokkaampia. Vaikka ruokavalion toteuttaminen on joskus paljon vaikeampaa kuin pilleripurkin avaaminen, ravitsemushoitojen etuna on kuitenkin se, että ravinto vaikuttaa samanaikaisesti hyvin moneen terveysongelmaan. Esimerkiksi aikuistyypin diabetesta sairastavalle ihmiselle, jolla on korkean verensokerin lisäksi verenpainetta ja paino ja kolesteroli koholla, riittää joskus yhdeksi ainoaksi lääkkeeksi ruokavalio.

Lääkehoidossa jokaiseen vaivaan pitää löytää oma lääke, ja vaikka lääkkeitä hoidossa tarvitaankin, ravitsemus toimii usein muun hoidon tukena, ja näin näkisin todella tärkeänä, että nämä edellä mainitut ammatit lisättäisiin lakiin. Erityisesti ravitsemusterapeutista on tullut hyvinkin paljon tukisoittoja. Tiedän, että tästä suuhygienistien lisäämisestä on ilmeisesti ollut muitakin aloitteita, ja näin näen, että tämä olisi todella tarpeen. Tiedän, että kun lakia kelpoisuusehdoista sosiaalialalla pohdittiin, niin siinä yhteydessä mietittiin tätä, mitkä ammatit tulisi tässä luettelossa olla. Puolin ja toisin tuli asiantuntijoita ja ehkä enemmän sitä, että tarvetta laajentamiseen on, ja vaikka tämä on myös rahakysymys, näkisin, että se ei saa tulla esteeksi.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävä lakialoite on varsin aiheellinen ja kannatettava erityisesti nyt senkin takia, että ihmisten odotetaan jaksavan työelämässä entistä pitempään. Vastaavia aloitteitahan oli jo viime vaalikaudella, muistan käytyjä keskusteluja, mutta nämä ovat tulleet todella ajankohtaisemmiksi, koska ihmisten työvuosien määrä ikääntyessä on lisääntynyt. Toivon vain aloitteelle asianmukaista myönteistä jatkokäsittelyä.