Pentti Oinonen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pieni köyhä Suomi on luvannut valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ja pääministeri Matti Vanhasen suulla Suomen osallistuvan Kreikan pelastusoperaatioon 1 600 miljoonan euron edestä. Summa on niin mielettömän suuri, että se on kauhistuttanut suomalaisia ja syystä. Mikä pahinta, operaation hintalappu osaltamme ei varmastikaan tule jäämään tähän mainittuun summaan.

Suomalaisten on vaikea ymmärtää, miksi me joudumme vastuuseen kreikkalaisten valehtelusta ja Euroopan unionin toimettomuudesta. Kreikkahan väärensi vuosikausia omia taloudellisia tietojaan, joita se lähetti EU:lle. Tällä perusteella maa pääsi mukaan euroon. Vuonna 2004 Kreikka jäi kiinni valehtelusta ja maan karmea taloustilanne paljastui EU:n sisäpiirille, myös Vanhasen ensimmäiselle hallitukselle. Mitä tehtiin? Sitä, minkä takia nyt ollaan tässä tilanteessa, eli ei yhtikäs mittään.

Ministeri Katainen on perustellut 1,6 miljardin euron lainaamista Kreikalle sen suomalaisia työllistävällä vaikutuksella ja uuden laman pelolla. Lisäksi se on kuulemma hyvä bisnes, kun lainaamme rahaa halvalla ja riskilainaamme sen Kreikkaan lisäkorolla varustettuna. (Ed. Laukkanen: Tuohan on jo viimeviikkoinen puhe, ei sitä kannata uudelleen puhua!) Suoranaisesti rahapakettihan ei työllistä kuin ne muutamat suomalaiset virkamiehet, jotka ovat valmistelleet asiaa, sekä virkailijan, joka näpyttelee tuon 1,6 miljardin euron lukuna tietokoneelleen ja painaa näppäimistön enteriä lähettääkseen rahat Kreikkaan. Toivottavasti hän on sitten tarkkana, ettei mukaan lipsahda paria ylimääräistä nollaa.

Arvoisa rouva puhemies! Valtion vuoden 2010 toisessa lisätalousarvioesityksessä ehdotetaan Kreikan valtiolle tukipakettia, jonka yhteydessä Suomen valtio antaisi Kreikan valtiolle riskilainaa ilman vakuuksia ja ilman erityistä etuoikeutta suhteessa muihin Kreikan velkojiin. Tätä ei voida pitää sellaista vastuullisuutta ja Suomen kansalaisten etuutta osoittavana varainhankintana, jota Vanhasen toinen hallitus on toistuvasti vaatinut eduskunnalta.

Samalla, kun eduskunta tämän lisätalousarvioaloitteen mukaisesti poistaa momentilta 28.01.82 ehdotetun 1 600 miljoonan euron määrärahan, poistuu myös tulopuolelta momentilta 15.03.01 ehdotettu nettolainanottoa ja velanhallintaa koskeva ehdotus.

Arvoisa rouva puhemies! Tulen huomenna esittämään, että eduskunta ei hyväksy momenttia 28.01.82 eikä momentille ehdotettua 1,6 miljardin euron määrärahaa Kreikan valtiolle annettavaksi lainalle.

Bjarne Kallis /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun reittaajat alensivat Kreikan maksukykyä ja siirsivät sen lainat tavallaan roskaluottoryhmään kuuluviksi, niin korko alkoi nousta. Siis kreikkalaisten velkakirjojen korko alkoi nousta tai lainansaanti vaikeutui ja korko nousi. Tämä oli tietenkin hyvin valitettava asia, ja sen takia unionissa päätettiin ja annettiin viesti: Kreikka ei saa kaatua, Kreikkaa autetaan. Tällainen viesti meni rahoitusmarkkinoille.

Mikä oli seuraus? Kreikka ei kaadu, Kreikka pidetään pystyssä. Ei ole minkäänlaista riskiä myöntää luottoa Kreikalle. Hyvin lyhyessä ajassa myönnettiin luottoja 15 miljardia, koska siihen ei liittynyt mitään riskiä. Mitä riskiä on myöntää Kreikalle luottoa hyvää korkoa vastaan, kun maailma on ilmoittanut, että Kreikkaa autetaan, Kreikka ei saa kaatua? (Ed. Kimmo Kiljunen: Suvereeni valtio ei kaadu koskaan!) Tämän jälkeen, kun korko pysyi kuitenkin korkealla, ruvettiin luomaan mittavaa pakettia, 110 miljardia. Viestit menivät: Paketti on niin suuri, nyt korkokanta alenee, muuta ei tarvita.

Mitä tapahtui? Jo hetkeksi markkinat jonkin verran rauhoittuivat, mutta ei kestänyt kauan, ennen kuin oltiin taas vanhassa, missä korkokanta kreikkalaisten velkakirjojen osalta nousi. Mitä tehtiin? Kriisikokous. Ei enää riittänyt 110 miljardia, vaan nostettiin se 750 miljardiin. Mitä tapahtui? Eilen pörssikurssit nousivat, euron arvo vahvistui 2 sentillä, vajaalla 2 prosentilla, ja juhlittiin ja todettiin, että voi kuinka hyvä, että tällaisen paketin loimme.

Tänä päivänä pörssit ovat olleet auki, euro on noteerattu, pörssikurssit on noteerattu. Euro on suurin piirtein sillä tasolla, missä se oli perjantaina, vahvistui mutta tuli taas alas. Ei tämmöinen peli voi jatkua. Ei voi olla niin, että on vain yksi vaihtoehto, 110 miljardia, ja kun se ei tehoa, otetaan toinen vaihtoehto, joka on ainoa vaihtoehto, 750 miljardia. Minä olen melko vakuuttunut, että kriisi ei ole ohi vaan me joudumme mahdollisesti vielä vaikeampiin tilanteisiin.

Mutta, rouva puhemies, se minua eniten vaivaa, että on aina vain yksi vaihtoehto. Ei voida ajatella mitään muuta, ilmoitetaan, että joko tai, joko te hyväksytte tai ette hyväksy. Euromaat ovat kuitenkin sopineet, että tämä paketti tulee voimaan, jos viisi maata on sen takana, ja ne muodostavat sitten kaksi kolmasosaa, ottavat kahden kolmasosan vastuun tästä kokonaispaketista. Ymmärrän, että noin voidaan tehdä, mutta tarkoittaako se sitten sitä, että jokaisen maan pitää olla mukana? Ei suinkaan, kolmasosa voi olla ulkopuolella, tai ne maat, joiden osuus on kolmasosa, voivat olla ulkopuolella. Sanotaan, että voi, mutta käytännössä meitä katsotaan pitkään, jos me olemme ulkopuolella. Minä en ole niin varma, että katsotaan pitkään, jos voidaan perustella, minkä takia ollaan ulkopuolella.

Lähetekeskustelussa totesin, että Saksassa CDU:n ryhmäpuheenjohtaja hyvin voimakkaasti korosti sitä, että pitää ryhtyä neuvottelemaan rahalaitosten kanssa, jotta ne ottaisivat myöskin vastuun. Ei kulunut tuosta kuin pari kolme päivää, niin tuli Saksasta viesti: Pankkien kanssa on neuvoteltu, pankit tulevat vastaan, ja ne sitoutuvat siihen, että eivät vähennä saataviaan tämän takuuaikana Kreikalta. Tämä määrä on 8 miljardia, joka vähennetään Saksan kiintiöstä, 22 miljardista. Ranskasta on tullut ihan samanlaisia viestejä. Ranska on käynyt neuvotteluja, ranskalaiset pankit ovat tulleet vastaan.

Nimenomaan tästä syystä me haemme vaihtoehtoa tälle ratkaisulle siinä uskossa, että on mahdollista olla osittain mukana ja katsoa, minkälaiseksi maailma kehittyy, minkälaiseksi Eurooppa kehittyy. Tämän kahden ensimmäisen kvartaalin aikana eli tämän vuoden toisen ja kolmannen kvartaalin aikana erääntyy kreikkalaisia velkoja 21 miljardin edestä. Suomen osuus, 1,85 prosenttia, on 388 miljoonaa. Sen verran me voisimme olla mukana ja 4,5 kuukauden aikana keskustella tässä maassa toimivien rahalaitosten kanssa ja hakea myöskin muuta ratkaisua tähän malliin.

Jos joku väittää, että meille sanottaisiin, että te ette saa olla kahta kvartaalia mukana, minä en usko. Minä luulen, että saksalaiset, ranskalaiset, kaikki sanoisivat, että me ymmärrämme, paketti on jo kasassa, ottakaa tämä vaihtoehto ja katsotaan ja seurataan. Mutta sitten tietenkin löytyy sellaisia, jotka sanovat, että se ei ole mahdollista, on vain yksi vaihtoehto, mitään muuta ei voi edes ajatella. Tästä syystä esitämme, että tästä määrärahasta poistetaan 1 210 miljoonaa.

Olen kuullut, että on jopa keskusteltu siitä, että tällaista esitystä ei voida viedä äänestykseen. Kyllä minä suuresti ihmettelen, jos ei tällaista esitystä voi viedä äänestykseen. Kun tätä on perusteltu, pitääkö hakea EU:lta lupa, voidaanko viedä äänestykseen, vai onko EU kieltänyt, ettei tällaista saa viedä äänestykseen, että Suomi ei saa tulla mukaan kahden kvartaalin lainoissa? Minä en sitä ikinä usko. Minusta tämä on ainoa järkevä vaihtoehto, ja siinä syntyy lisäaikaa miettiä ja suunnitella ja käydä neuvotteluja. Ei pidä juosta markkinavoimien perässä ja iloita silloin, kun kurssit menevät ylös ja euro vahvistuu vajaalla 2 prosentilla, kun tietää, että se ei ole kestävää. Mitä tahansa voi seuraavana päivänä tapahtua, ja sen me olemme eilen ja tänään nähneet.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Jokaisella on omat mielipiteensä. Edellisen puhujan johtopäätös oli jotenkin kuitenkin siinä mielessä vähän omituinen, jotta ei voi yhtyä. Itse olen ollut allekirjoittamassa lisätalousarvioaloitetta, jossa ed. Koskisen kanssa esitämme, että tämä 1,6 miljardia poistetaan kokonaan. Muutama perustelu, miksi esitän tällaista.

Nimittäin lähden oikeastaan eilisillan uutisesta, jossa ministeri Katainen totesi, jotta tässä kansanvalta nujersi markkinavoimat. Minusta se sanonta on aika kova siinä mielessä, jos ministeri on todella sitä mieltä, jotta tässä jollakin tavalla kansanvalta nujersi markkinavoimat. Edellinen puhuja, ed. Kallis, totesi, mitä tapahtui: hetkessä saattoi kurssi hetkellisesti nousta mutta laskea pörsseissä, ja se kuvastaa sitä, jotta tässä on kyse vähän samanlaisesta ilmiöstä, kun minä olen tuolta maalta kotoisin ja sikala oli siinä vieressä. Siellä sikalassa kuului aina mahdoton kiljuminen, milloin porsaat kiljuivat ja milloin emakot nälkäänsä. Kun heitti evästä, niin kiljunta aina väheni, mutta kun nälkä alkoi tulla lisää, niin ne alkoivat uudelleen kiljua sitä samaa, että ruokaa lisää.

Tässä on kyse samanlaisesta ilmiöstä, eli markkinavoimia ei ole väsytetty ollenkaan eikä ne ole yhtään tyytyväisiä, mutta kun saadaan yksi pala veronmaksajien euroista nielaistua, niin se on kyltymätön ahneus. Kysehän on siitä, kun katsoo maailmanlaajuisesti tätä tilannetta, että maailmalla on tämmöisiä sijoitusta hakevia pääomia valtavasti, kuluttavia on paljon vähemmän. Sehän tarkoittaa, jotta kun lisäksi jotain meidän eläke-euroja siellä sattuu olemaan sijoitettu tai Suomestakin on joku pankki mukana pienillä summilla, niin nämä ovat hituja siihen verrattuna, mitä siellä on isojen sijoittajien pääomia, ja nehän etsivät turvallisia sijoituskohteita. Ilmeisesti ne ovat nyt löytäneet tässä yhden hyvin turvallisen kohteen, koska yhteiskunnat ovat turvallisia sijoituskohteita. Tässä nyt riennetään apuun, siis veronmaksajat rientävät apuun Euroopan laajuisesti isolila tukipaketeilla saamatta mitään vastinetta siitä. Sen saavat vastineeksi, että pörssikurssit eivät hirveästi hetkessä laske, mutta pikkuhiljaa se kiljunta kasvaa, niin kuin äsken totesin.

Tässä tapauksessa, kun kysytään, miten käy työläisille Kreikassa, niin siellä tulee tapahtumaan tämän paketin jälkeen valtava työttömyys. Nimittäin kun etuisuuksia leikataan, leikataan kaikkea, mitä siellä on, sehän tarkoittaa, että ostovoima kapenee ja sehän tarkoittaa sitä, jotta työttömyys tulee kasvamaan. Siinä mielessä vastaus on aika yksiselitteinen, millä kreikkalaiset tulevat maksamaan ne lainat, jotka otetaan, kun tiedetään enstäinkin se, mikä heillä nyt on tilanne ja kun sieltä vielä leikataan etuisuuksia.

Toisaalta siinä on aika paljon myös näennäistä asiaa. Se uutinen, mikä tänä aamuna tuli siitä, jotta kreikkalaiset ovat tehneet rajuja päätöksiä: 20 vuoden aikana aiotaan leikata 7 prosenttia eläkkeitä, eikö ole karmea juttu, isotuloisilta jopa 14 prosenttia. No mitä se tarkoittaa? Meillähän on elinaikakerroin Suomessa. Sen on arvioitu 20 vuoden aikana leikkaavan moninkertaisesti sen, mitä nämä Kreikan päätökset. Kun mietitään, että aikaväli on 20 vuotta, niin tämähän on hyvin näennäistä. Kukaan ei tiedä, mitä oikeastaan tapahtuu 20 vuoden päästä, ja mikä se sitoumus, kun tiedetään, mitä ovat tähän mennessä kreikkalaiset tehneet jo näissä asioissa, mitä ovat luvanneet ja mitä ovat tehneet ja mitä vääriä tietoja antaneet. Siinähän pitää olla viisi hallitusta vähintään kasassa, jotka joutuvat muuttamaan niitä päätöksiä. Sen takia tämä enemmän on semmoista näennäispeliä koko homma, mitä siellä tehdään.

Tässähän tapahtuu sillä lailla, jotta tässä pelastetaan pankit. Ei tässä niitä kreikkalaisia ihmisiä hirveästi pelasteta vaan pankit, semmoisia, jotka ovat sijoittaneet ja Ranskan ja Saksan pankit. Siinä mielessä ihmettelen edellisen puhujan, ed. Kalliksen, ajatusta, jotta kuvitellaan, että kaikki suomalaiset pankit laitettaisiin, jotka eivät ole sijoittaneetkaan mitään, ottamaan vastuuta jostakin Kreikasta vielä sen lisäksi, mitä tässä vielä valtio laittaa — tai toivon mukaan ei laita, mutta on laittamassa — lisää rahaa sinne, siis suomalaisten ihmisten euroja, tietäen hyvin, että saaminen on hyvin epävarmaa, miten se tulee jatkossa takaisin. Tässähän kävi niin päin, jotta markkinatalous nujertaa pikkuhiljaa kansanvaltaa ja aika rajulla kädellä. Mikä on tulevaisuus? Ilmeisesti käy sillä tavalla pikkuhiljaa, kun katsoo viime lamaa, nyt tämä ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jotta meidän veroeuroja kerätään sitä varten, jotta voidaan maksaa korkoja ja pääomakuluja, mitä näistä lainoista tulee, ja yhä vähemmän jää meidän tiestöihimme ja sosiaaliturvaan ja tulonsiirtoihin tai terveydenhoitoon.

Aikanaan Suomi maksoi sotakorvaukset, siinä ei vaan auttanut mikään. Ne maksettiin tiukalla työllä, niin kuin minulle on moni soittanut ja sähköpostia lähettänyt, jotta eikö tässä pitäisi edellyttää, että kreikkalaiset itse hoitavat röhvelönsä eikä tehdä tämmöista vääryyttä, joka ei kuulu markkinatalouteen. Ei tämä ole mitään markkinataloutta, että veljet rientävät apuun sinne, kun sattuu sijoittaja tekemään väärin, vaan niiden sijoitusjohtajien pitää kokea itse, jotta tässä on tehty virheratkaisu. (Ed. Laukkasen välihuuto) Vai onko tämä, ed. Laukkanen, markkinatalouden pelisääntö tämmöinen, että tehdään virhesijoitus, niin sitten tulee valtio apuun? Se ei kuulu markkinatalouteen. (Ed. Laukkanen: Kreikkahan se on ottanut sen lainan ja elänyt yli!) Sen takia niitä pankkeja, jotka ovat sinne sijoittaneet tietäen riskin, ei pidä mennä pelastamaan näin, vaan niiden pitää kokea nyt, jotta siinä tulee nokkiin. (Ed. Kallis: Piikki auki, piikki auki!) Sen jälkeen uudelleen jatkossa, kun se opetus tulee, ei sijoiteta epävarmoihin. Jos katsotaan Suomea, niin sehän tarkoittaa sitä, jotta suomalaisetkaan sijoittajat eivät lähde niihin epävarmoihin sijoituksiin, vaan sijoitetaan kotimaahan, sijoitetaan vihreään energiaan, sijoitetaan meidän kaivoksiin, meidän teollisuuteen. Nyt tässä tapahtuu niin, jotta me odotamme, jotta ulkolaiset tulevat tänne sijoittamaan ja meidän eurot ovat vettä juomassa Kreikassa tai muualla Keski-Euroopan tai Etelä-Euroopan tai Kaukoidän maissa.

Kun tässä on tätä asiaa perusteltu pörsseillä, eikö tänne eduskuntaan pitäisi tuohon Tulevaisuus-patsaan alle tai yläpuolelle panna semmoinen taulu, jossa pitäisi olla ne tiedot, mitä markkinavoimat haluavat meiltä vaatia. Siinä näkyisivät pörssikurssit ja suositus markkinavoimille, jotta sanottaisiin, että kun painatte sitä nappia, niin silloin pörssikurssit nousee, ja kun painatte toista nappia, niin laskevat, olisi jo ennusteet olemassa.

Sen lisäksi minä kyllä esittäisin, että tähän jommallekummalle puolelle tulisi, mieluummin vasemmalle puolelle, semmoinen taulu, jossa olisi sosiaalipoliittinen taulu, josta näkisi, mitä se tarkoittaa ihmisten osalta. Tässä tapauksessa näyttää siltä, että hallitus seuraa enemmän pörssikursseja kuin ihmisten toimeentuloa tai sitä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu. Sen takia, vaikka ne reittaajat olisivat mitä tehneet tai tässä olisi tapahtunut ennusteita ja kurssien vaihtelua ja pelottelua Suomen suurella työttömyydellä, niin kyllä minä näen, jotta tämä homma pitää hylätä, ja huomenna sitten ilmeisesti yhdessä paketissa äänestetään.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät Suomen kansan kansanedustajat! Rahoitusmarkkinoiden eräs perustarkoitus on huolehtia siitä, että alijäämäsektori, yleensä yrityssektori, saa rahoitusta lainaamalla ja velkautumalla tuotto-odotuksiensa mukaan. Ylijäämäsektoreilta sitten tätä rahoitusta ohjataan tietyillä ehdoilla. Tämä järjestelmä antaa suurenmoiset pelin mahdollisuudet, suuret mahdollisuudet voittojen saamiseen ja myös onnenkantamoisiin. Toisaalta sijoittajien ja lainaajien tekemät päätökset toimivat kansantaloudessa ja maailmanmarkkinoilla ohjaavassa, allokoivassa, merkityksessä eli ne vaikuttavat siihen, missä tuotantoa syntyy, minkälaista tuotantoa, ja se perustuu siihen, minkälaisiin tulevaisuuden kysyntänäkymiin nämä rahoittajat sitten uskovat.

Tämä järjestelmä on erittäin tarpeellinen, ja se tehokkaasti toimiessaan synnyttää tuotantoa siellä, missä tuotannon osat voivat yhdistyä kaikkein tehokkaimmalla, tuottavimmalla ja suhteellisesti edullisimmalla, kilpailukykyisellä tavalla. Näin voidaan ajatella, että teoriassa maailman talous pyörisi järkevällä ja rationaalisella tavalla. Nyt sitten ongelma syntyy siinä, missä markkinataloudessa yleensäkin, että yksilöt ja yksittäiset taloudelliset toimijat, yksittäiset yritykset, voittoa havittelevat ahneetkin tahot toimivat pelkästään vain oman edun näkökulmasta eivätkä ota vastuuta mistään muusta. Kun tämä on järjestelmän perussääntö, niin saattaa tulla tällaisia ongelmia kuin nytkin. Kun päätöksentekijät ovat kovin inhimillisiä ja toimivat ei-rationaalisesti, eivät järkiperäisesti vaan erittäin tunneperäisesti, pyrkien säilyttämään oman varallisuutensa ja lisäämään sitä ylivarovaisuusperiaatteella, niin sitten tapahtuu tämmöisiä suuria joukkopakoja, joissa yhtäkkiä vedetään järkevästäkin kohteesta rahoitus pois. Tämmöiset päätökset sitten voivat aiheuttaa suuria konkurssiaaltoja, valtavaa inhimillistä kärsimystä ja massatyöttömyyttä.

Kun tähän sinänsä teoreettisesti järkevään järjestelmään kuitenkin käytännössä sisältyy näin suuria riskejä, niin voisi olettaa oikeudenmukaisuuden nimessä, että tuo sama sektori itse rahoittaa sitten sen toiminnan, mitä tehdään näitten ongelmien korjaamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Tässä järjestelmässä, jota hallitus ehdottaa ja on ollut rakentamassa, näin ei toimita, vaan tässä järjestelmässä pelaamisen ja ahnehtimisen perässä ja suurien ylivoittojen perässä juosseet tahot, jotka ovat aiheuttaneet valtavat kustannukset, eivät itse osallistu näiden kustannusten kattamiseen. Kustannusvastuu jää muille sektoreille, tässä kohtaa Euroopan kansoille, kansalaisille, valtioille, ja sitä kautta se joudutaan niistämään tavallisilta ihmisiltä.

Eli nyt suomeksi sanottuna tässä ehdotuksessa avataan portit sille, että pankkiirit, spekulantit, riskisijoittajat voivat pelata peliään siten, että heidän tuottamansa tappiot laitetaan täysimääräisesti esimerkiksi suomalaisten eläkeläisten, köyhien lapsiperheitten, suomalaisten palveluitten tarvitsijoitten maksettaviksi ja samalla vapautetaan ne, jotka ovat peliin osallistuneet ja harkitsemattomuudellaan aiheuttaneet nämä ongelmat, tästä kustannusvastuusta.

Me olemme tänään keskustelleet tästä asiasta sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä ja todenneet, että tämä ei käy. Tällainen ennakkotapaus, että kun pankkiirilta loppuu käteinen, kutsukaa Katainen, ei meille onnistu. Me haluamme, että vastuuta kantavat ne, jotka ovat ongelmat myös aiheuttaneet. (Ed. Pulliainen: Hieno periaate, tosi hieno!) Siksi me vaadimme osana kansainvälistä ja eurooppalaista sosiaalidemokraattista liikettä, että rahoitusmarkkinavero otetaan käyttöön ja sillä kerätään sitten kustannuksia varten se rahoituspohja siten, että ei tarvitse tavallisen kansan taskuun käydä, niin kuin tämä porvarihallitus nyt jälleen on käymässä.

Me vähän pelkäämme sitä, että liian hövelisti tuhlataan veronmaksajien rahat ja valtion taloutta ei käsitellä riittävällä vakavuudella vaan liian hövelisti. Se on näkynyt monessa kohtaa. Se on näkynyt ylisuurissa veronalennuksissa kaikkein suurituloisimmille, jotka on rahoitettu tulevien sukupolvien taskusta eli velkarahalla. Tähän taas pyydetään 1 600 miljoonaa euroa tavallisten ihmisten selkänahasta, ja tämä pitää ottaa myös velkaa.

Meidän mielestämme tällainen yhtälö ei ole tyydyttävä. Me olemme sitä mieltä, että Kreikka pitää pelastaa, mutta se täytyy tehdä siten, että tilkitään ne porsaanreiät, jotka antavat jatkossa mahdollisuuden samanlaiseen laajamittaiseen hyväksikäyttöön. Kaikkein pelottavinta tässä prosessissa ei kuitenkaan ole ollut tämä valtava rahanmeno, kun annetaan lainaa ilman takauksia, vakuuksia, ilman ensisijaisuutta takaisinmaksusta, vaan se sokeus, jolla Suomen valtiovarainministeri Jyrki Katainen on tähän projektiin osallistunut, kun hän sanoo, että tämä oli kansanvallan voitto markkinoista. Poliitikkoa viedään kuin kuoriämpäriä. Kataisen vuoden alussa mainitsemat kannat, että minkäänlaiseen tukipakettiin ei mennä, joudutaan pyörtämään kokonaan, kun hänet laitetaan — niin kuin muutkin kansanvallan edustajat Euroopassa, poliitikot, valtiomiehet laitettiin — selkä seinää vasten. Kun näitä ihmisiä viedään kuin kuoriämpäriä, niin olisi hyvä, että he itse tajuaisivat, että nyt nimenomaan markkinat, rahoitusmarkkinat, kasinopelurit ottivat panttivangeikseen eurooppalaiset valtiot, eurooppalaiset kansanvallan valitsemat poliitikot ja pakottivat heitä, että jos ette takaa meidän voittojamme, jos ette tule täysimääräisesti turvaamaan meidän riskisijoituksiin laittamiamme varoja, niin seuraavaksi kaadamme Portugalin, Espanjan, jopa Englannin.

Tämä oli uhkaus ja tässä kohtaa täydellinen voitto pelaamiselle, markkinoille. Markkinat tekivät oikeaoppisen, perusteellisen vallankaappauksen, ja siinä poliitikot vikisivät ja pankkiiriherrat veivät.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti on jo tähän mennessä selvää se, että Kreikan osalta valvonta petti täysin ja lasku sitten Suomellekin rahana tai takauksina on vähintään se 8 miljardia euroa. Mutta mielenkiintoista, että samaan aikaan, kun Kreikan tilanne kärjistyi ja sitä tietoisesti kärjistettiinkin, niin Suomen eduskunta käsitteli työvoimapalvelulain muutosta, jossa suurin huoli hallituksen puolelta oli se, että työttömien yhdistysten tukityöllistäminen vääristää mahdollisesti valtioiden välistä kauppaa. (Ed. Pulliainen: Se on ainut, mikä on totta!) Viime heinäkuusta asti tästä asiasta on väännetty Suomessa, ja äänestettiin lukemattomia kertoja samaan aikaan, kun Kreikan kriisi oli tulossa päälle ja lasku vähintään se 110 miljardia euroa. Kyllä tässä nyt mittasuhteet ovat menneet aikalailla väärin.

Ihmettelen kyllä, kun ministeri Katainen ylisti Ekp:tä viikonloppuna. Itse asiassa Ekp:hän on kärjistänyt tätä kriisiä niin, että on antanut näitä Kreikka-papereita vastaan edullista lainaa, jotta rahoituslaitokset, pankit, ovat voineet lähteä uudelle riskirahoituskierrokselle. Ja samalla tapaa, kun Katainen sanoi, että tässä kansanvalta voitti nyt markkinavoimat, niin ei tässä ole vielä keritty kansalta kysyä yhtään mitään muuta kuin mielipidemittauksina.

Mutta se viesti, minkä eduskunta on antanut jo useamman kerran, on huolestuttava. Kaupthing-pankkiratkaisussa hyväksyttiin se, että valtio tulee takamaan myöskin ne ylikorkeat korot. Samalla tapaa eläkeyhtiöille on kahteen otteeseen annettu riskisijoituksiin lisää liikkumatilaa, ja nyt tässä Kreikka-ratkaisussa annetaan vieläkin se viesti, että kyllä valtio ja valtiot takaavat, että valtio ottaa sen riskin kannettavaksi, joka kuuluu muille. Tässä on iso ongelma: kuvitteellisen rahan suhde reaalitalouteen, velan suhde pääomaan, se suhde on täysin vääristynyt. Lainaraha on tuotteistettu hyvin monimutkaisiksi sijoitustyökaluiksi, ja niissä aina riski hämärtyy. Nyt ei mitään lopullista ratkaisua saada, vaan pelataan aikaa, ja se iso rysäys, joka tulee vääjäämättä, se on vielä isompi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä suurin syyllinen on kreikkalaiset, niin työmiehet kuin poliitikotkin. Kansa on valinnut sinne tällaiset poliitikot johtamaan maata. Se alkoi Kreikassa 10 vuotta sitten, kun se tuli rahaliittoon. Siihen asti Kreikassa olivat lainakorot aika korkeat, mutta kun tulivat halvat rahaliittokorot, niin siellä ruvettiin elämään iloista elämää ja 10 vuotta otettiin velkaa, ja nyt sitten lama toi tosiasiat kreikkalaisten eteen.

Tuolla talousvaliokunnassa on käsitelty jo monta viikkoa tätä asiaa, ja siellä asiantuntijakuulemisessa suurimmiksi syyllisiksi on todettu Euroopan maiden pääministerit ja valtiovarainministerit. He ovat katsoneet läpi sormiensa tätä tilannetta. On kerrottu, että vuonna 2004 jo tiedettiin, että Kreikka vilunkipeliä pelasi, mutta tämä taso, jonka olisi pitänyt puuttua, ei ole halunnut puuttua. Ne samat, jotka eilenkin televisiossa näkyivät ja jotka tekivät 750 miljardin euron paketin, korjaavat nyt omia virheitään. Olisi pitänyt jo aikoja sitten pistää nämä — niin kuin eräs asiantuntija sanoi — tämän pitsavyöhykkeen maat vähän niin kuin kuriin.

Kun Kreikka antaa velkakirjalainoja 300 miljardin edestä ja hyvin korkealla korolla, sinnehän tulevat kansainväliset sijoittajat kuin mehiläiset hunajaan. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä, pankki- ja kapitalistimaailmahan pelaa näin. Saksa ja Ranska ovat kovasti siellä mukana ja rahoittamassa näitä ohjelmia, koska niiden omat pankit voivat mennä nurin, miljarditakauksia on siellä, ja sitten ne vaativat Suomeakin tähän tulemaan mukaan, Suomea, joka on ollut mallioppilas näissä — taitaa olla niitä harvoja maita, jotka tästä kolmen prosentin rajasta on pitänyt hyvin tiukasti kiinni. (Ed. Pulliainen: Pää ei kestä enempää!) Siellä ovat olleet Saksa ja Ranska myös, jotka ovat rikkoneet tätä rajaa. Sillä tavalla maat ovat nyt sitten hätä kädessä.

Täällä aivan oikein ed. Esa Lahtela totesi, että eihän tämä sen isompi ollut kuin mitä Suomen taakka oli ehkä vähän pitemmällä ajalla. Ahon hallituksen aikaan leikattiin kuusi miljardia, Lipposen aikaan neljä miljardia, niin siinähän se on se 10 miljardia, mitä kreikkalaisillakin on. Ja kyllä taitettu indeksi on hyvin leikannut suomalaisten eläkeläistenkin eläkkeitä. Täällä on oltu samanlaisessa hevoskuurissa. En tällaista toivo Kreikalle, mutta laskut on aina joskus maksettava.

Toivoisi tästä sen opittavan nyt sitten, että kun nämä pääministerit ja valtiovarainministerit siellä käyvät, että rupeavat nyt yli maan rajojen menevään finanssivalvontaan, ja täytyy antaa heille tarpeelliset valtuudet, että he pystyvät valvomaan. Mutta tuntuu siltä — kun tuolla talousvaliokunnassa tätä on käsitelty — että vielä taitaa olla luurankoja niiden suurten maiden pankkien kaapeissa, että nytkään ei olla vielä valmiita tämmöiseen yli maan rajojen menevään finanssivalvontaan, vaan suurten maiden taholta sitä jarrutetaan.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä käydään nyt keskustelua syyllisistä, ja se on tietysti helppoa. Tuolla Tampereen torilla varmasti kuulee selvästi, että kahta miljoonaa ei ollut Reumasairaalalle Suomen hallituksella antaa, 1 600 miljoonaa löytyy Kreikalle. Tämä on argumentti. Me kuulemme, kuten ed. Kangas tässä juuri sanoi, että kreikkalaiset ovat syyllisiä ylivelkaantumiseensa ja tulojensa pimittämiseen ja taloudellisen tilanteensa pimittämiseen, joka tietysti sekin pitää paikkansa. Mutta vanha sanontahan, että jos ylivelkaantumistilanteessa lainaat miljoonan, olet vaikeuksissa, jos lainaat miljardin, pankkiirisi on vaikeuksissa.

Näissä löysän rahan tarjoamistilanteissa meillä on aina lainanottaja ja lainanantaja, ja vastuuta tässä täytyisi pystyä jakamaan. Kun nyt tässä pohditaan tätä Kreikan 1,6 miljardin laina-anomusta täältä Suomen päästä, niin totta maar meidän täytyy nähdä, että tässä on ehdottomasti myöskin katsottava koko tätä finanssijärjestelmää, katsottava niitä rahoittajia, jotka ovat näiden lainoitusten takana olleet, ja näilläkin on tässä riskinsä kannettavana. Ei voi olla sillä tavalla, että voitot ovat yksityisiä ja riskit on sosialisoitu, niin kuin tämä paketti nyt näkyy.

Kun sosialidemokraatit tätä asiaa lähestyvät, niin siinä on yhtenä seikkana luonnollisesti tämä rahoittajien vastuu. Toisena seikkana, joka on aivan ehdottomasti nähtävä, kun puhumme ehdoista, on se, että koko finanssijärjestelmää joudutaan arvioimaan uudestaan. Silloin me tulemme näihin kysymyksiin rahamarkkinaveroista, rahoitussektorin valvonnasta. Luottoriskittäjien, reittaajien, arviointikykyä joudutaan myöskin miettimään. Nämä ovat tietenkin niitä isoja asioita, joiden kanssa me olemme tekemisissä.

Kolmantena isona seikkana on luonnollisesti se, että nyt tämä Imf:n paketti ja EU:n antama paketti on sisällöltään vyönkiristysohjelma ennen kaikkea. Siinä julkista sektoria tullaan supistamaan, yksityistämistä viemään eteenpäin. Vakavammin myöskin on paneuduttava siihen, mikä on valtion tulopohja jatkossa, (Puhemies: 2 minuuttia!) mitä tehdään harmaalle taloudelle, mitä tehdään pääomaverotukselle ja millä tavalla tätä puolta pyritään vahvistamaan. Totta kai tässä täytyy katsoa kokonaisuutta. Tässä suhteessa nämä ehdot, jotka tähän paketin ympärille on nyt rakennettu, ovat vajavaisia. Tähän tietysti eurooppalainen sosialidemokraattinen liike on kiinnittänyt huomiota.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Todella, kumma kyllä, ihmiset vertaavat Reumasäätiön sairaalan kahta miljoonaa euroa ja 1 600 miljoonaa euroa keskenään. Se osoittaa tietysti tämän talon henkeä. Ei haluta pelastaa reumasairaiden erikoishoitoa, erityistä osaamista vaativaa hoitoa, mutta ollaan valmiit sitten perustamaan tällaisia 1 600 miljoonan tai 750 000 miljoonan rahastoja taikka aktioita euroveljen pelastamiseksi. Olemme kuulleet, että veljeä ei jätetä EU:ssa, mutta täällä Suomessa voidaan köyhä tai vaikeasti sairas jättää. Ihmiset näitä asioita seuraavat ja sitten myös vertaavat.

Täällä eduskuntasalissa sosialidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja hymyillen kävelee sinne ja tänne ja nyt paikalleen, ja onnittelen häntä, että hän on ryhmänsä johdattanut Arhinmäen—Soinin linjoille, (Ed. Kerola: Mutta ei Lipposen linjoille!) niin kuin huomasin juuri tv-uutisista valtiovarainministeri Kataisen tätä pahoitelleen. Populistien joukkoon hän totesi sosialidemokraatit johdetun.

Mielestäni ei ole todellakaan kysymys populismista, vaan kysymys on vastuullisuudesta suomalaisille veronmaksajille ja aivan perustellusti siitä vaatimuksesta, että ongelman aikaansaaneet pankit, nämä niin sanotut sijoittajat ja pääomapiirit, otetaan mukaan tähän maksumieheksi, eikä niin, että niin kuin on todettu monta kertaa, tappiot sosialisoidaan veronmaksajien maksettaviksi.

Tässä jo viime viikolla valtiovarainministeriön puolelta asiantuntijat totesivat, että todennäköisyys saada takaisin tämä 1 600 miljoonaa euroa, mikä menee sinne Kreikkaan tai yleensä mitä sinne menee, on noin 30—50 prosenttia. (Ed. Kimmo Kiljunen: 100 prosenttia!) — Tämä oli, ed. Kimmo Kiljunen, kuitenkin niin sanotusti asiantuntijakäsitys. — (Ed. Kimmo Kiljunen: Asiantuntijakäsitys on toinen!) — Tämä käsitys tietysti on vähän niin, että jos halutaan kaksi mielipidettä taloudesta, voidaan pyytää kaksi ekonomistia keskustelemaan. Löytyy varmasti kaksikin näkökulmaa.

Kuitenkin on selvää, että nyt eduskunnassa tämä asia, sen jälkeen kun sosialidemokraattienkin ryhmä on tulossa kielteiselle kannalle, on selvästi, sanoisinko, vakavampi. Se ei ole mikään läpihuutojuttu, ja on hyvä, että näin on tapahtunut, ja todellakin onnittelen ed. Heinäluomaa tässä asiassa.

Anne  Kalmari  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiot köyhtyvät köyhtymistään ja rahamaailma rikastuu. Minustakin on kauhea ajatella, että hyväksymme sen, että riskinottajat, voitonkäärijät ja kieroilijat porskuttavat siunauksellamme entiseen malliin ja valtiot ja niiden kansalaiset kantavat vastuut. On vaikea jatkaa matkaa porukan kanssa, jonka kompassi näyttää väärin. Tämä oli matkan alkuvaihe. Kieltämättä Portugali, Italia ja Espanja sekä Irlanti olisivat tulleet hyvää kyytiä perässä, ellei uutta 440 miljardin massiivipakettia olisi. Olemme jo tätä ennen pumpanneet rahaa Islantiin, Latviaan ja välillisesti Unkariin. Mielestäni joskus on tajuttava kääntyä.

Velkasaneerausta pankeille ei pystytty tekemään, sillä kyse ei ollut vain Kreikasta vaan kuulemma finanssimarkkinoiden luottamuksesta. Markkinoiden luottamus vääristyy näinkin päin, kun rahojen turva halutaan aina taata. Tulee liiallinen turvallisuudentunne. Pankkien pitää pystyä kaatumaan. Sitä paitsi luottamus ei riittänyt edes viikonlopun yli. Pitää nähdä, että esimerkiksi kiinalaiset vientitulot etsivät sijoituskohdetta, samoin kaikki se epämääräinen raha, joka tulee laittomasta bisneksestä. Euroopan tasolla on liian helppoa rahaa saatavaksi. Me olemme Euroopassa ylivelkaantuneet, ja vaikka ongelma nyt laastaroidaan, itse tauti jää.

Mielestäni esimerkiksi niitä Uusipaavalniemen oppeja, joista hän kertoi jo vuosia sitten, kannattaisi kokeilla siellä EU:n tasolla. Onneksi Ekp onkin vähän lähtenyt asialle. Käytännössä hallittu rahanarvon alentaminen, sen lisäksi finanssimaailmaa on vaadittava mukaan rahoittamaan rahamarkkinoiden vakautta. Kannatan lämpimästi lisää läpinäkyvyyttä, valvontaa ja rahamarkkinoiden säätelyä, mitä pääministerimme onkin EU-pöydissä usein vaatinut. Aivan toisella otteella on käytävä veronkierron, pankkisalaisuuden ja veroparatiisien kimppuun. Valtioiden tuloja on pakko saada kerrytettyä, että velat voi hoitaa. Muutoin kaikki valtiot ovat pian korviaan myöten veloissa ja rahamaailmaa on pakko kumartaa jatkossakin. Politiikka ei saa (Puhemies: 2 minuuttia!) olla markkinatalouden jatke, vaan tasaava hyvinvoinnin turvaaja.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämän keskustelun tämän viikonvaihteen kokonaisratkaisun jälkeen koskien Kreikkaa pitäisi nyt olla aivan erisävyinen. Nimittäin se kokonaisuus, mikä syntyi viikonlopun aikana, se massiivinen eri elementeistä syntynyt kokonaisuus, merkitsee Kreikankin lainan myöntämisen kannalta mielestäni aivan uudenlaista tilannetta. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että Kreikan maksukyky tulee paranemaan merkittävällä tavalla. Meillä on entistä paremmat mahdollisuudet saada muiden lainaajamaiden tavoin takaisin lainaa, tai on niin, että koko sitä 1,6 miljardin summaa, mikä on nyt varattu tässä esityksessä, ei tarvitse maksaa kokonaan laisinkaan. Nämä ovat niitä peruselementtejä, jotka liittyvät nyt tähän keskusteluun. Tästä kokonaisuudesta tietysti puhutaan huomenna vielä paljon enemmän.

Mutta nyt on syntynyt joku semmoinen kummallinen kuva, että tämä nyt olisi vaan rahoitusmarkkinoiden aikaansaama tilanne. Hyvänen aika, Kreikan valtio on ollut se lainaaja voidakseen pitää yllä alijäämäistä taloutta ja kaiken lisäksi vielä antanut siitä dramaattisesti vääriä tietoja esimerkiksi aikana, jolloin valtiovarainministerinä oli Eero Heinäluoma. Tekisi kovasti mieli kysyä, minkälaisia järjestelmiä tuolloin luotiin ja pyrittiin luomaan. Tämä on minusta erittäin tärkeä osa myöskin tätä keskustelua tänä päivänä, kun mietitään, miten tähän on tultu. Vuosikausia tämä yli varojen eläminen on jatkunut Kreikassa. Siksi me olemme tässä, siksi me tarvitsemme tavattoman järeitä toimenpiteitä, ja siksi me tarvitsemme, kuten Ecofin on nyt korostanut, rahoitusmarkkinoiden sääntelyn valvonnan pikaista uudistamista. Me tarvitsemme vakausmaksua mielestäni, sen selvittämistä samalla tavalla, mikä on Ruotsissa käyttöön otettu. Tätä transaktioveron aikaansaamista tulee määrätietoisella tavalla selvittää.

Poliitikothan joutuvat aina siivousmiehiksi, kun kasvottomat markkinat toimivat. Eihän rahalla ole isänmaata. Se niin sanottu markkinatalous on loputon ammottava aukko, jonne menee mitä vaan, ja sen takia me tarvitsemme tässäkin yhteydessä entistä selkeämmät pelisäännöt. Euroon mentiin aika lailla piiskaten ja väkipakolla vuonna 1998 tässä salissa tehdyllä ratkaisulla. Vielä perustelen sitä, että se oli osa Euroopan unionin jäsenyysratkaisua, mikä oli suuri virhe. Jätettiin tekemättä ne sellaiset pelisäännöt, jotka olisivat estäneet niiden kriisien syntymisen, missä nyt tänä päivänä ollaan. Kreikka on väärässä porukassa. Eräät muutkin euromaat ovat väärässä porukassa, kun ne aikanaan tähän hyväksyttiin.

Viitekorot ovat laskeneet hyvin merkittävällä tavalla, ja tämä kaikki tarkoittaa tällä hetkellä nyt sitä, että nämä edellytykset tämän Kreikka-lainan myöntämiselle minusta ovat viikonlopun kokonaisratkaisun myötä kasvaneet ja parantuneet, ja sitä taustaa vasten tämä tieto siitä, että sosialidemokraattien eduskuntaryhmä on nyt tästä irtautumassa ja äänestää tätä vastaan, on todellakin vääränlaista vastuunkantamista tästä euroalueen ja koko eurotalouden kilpailukyvystä ja kyvystä selviytyä globaalina toimijana tulevaisuudessa.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin, niin kuin ed. Kallis sanoi, kriisi ei varmastikaan edelleenkään ole ohi, ja nyt todellakin kaikissa kriisimaissa ja varmasti kaikissa Euroopan maissakin on syytä saada julkinen talous pikkuhiljaa korjauskurssille. Tietysti, kun nyt kritisoidaan tätä tapaa, millä yritetään tämä korjauskurssi tehdä, olisi hyvin mielenkiintoista kuulla aidosti ne vaihtoehdot, mitä sitten olisi vaihtoehtoina. Aletaanko painaa euroja lisää ja sitä kautta aiheuttaa inflaatiota, korkeampaa korkotasoa? Aletaanko jättää Kreikka ulkopuolelle siitä? Tiedätte sen seuraukset sitten jatkossa. Eli jos ei myöskään valtio ole luottokelpoinen, niin mitä tapahtuu rahamarkkinoilla? Alkaako sen seurauksena syntyä kehitys, että suomalaisten asuntovelallisten korkotaso nousee monta prosenttiyksikköä tai työttömyys kasvaa ja talous menee voimakkaasti alaspäin?

Täytyisi tietysti miettiä aina sitten vaihtoehtoja ja aidosti katsoa myöskin se ketjureaktio, mitä saattaisi tapahtua. Tosiasia on, että ei tässä Kreikkaa pelasteta eikä pankkeja pelasteta, vaan kyllähän tässä pelastetaan rahoitusmarkkinoiden tietynlainen vakaus, ja toivottavasti tämä toimenpide riittäisi, mutta ei todellakaan riitä muuta kuin alkuvaiheen korjaustoimenpiteeksi. Seuraavassa vaiheessa meidän on pakko saada aikaiseksi se, että tosiaan julkisissa talouksissa eri maissa ruvetaan tekemään korjausliikkeitä. Nythän Kreikan tapauksessa todellakin tehdään 7 eri kvartaalia ja sitä lainaa ei anneta, mikäli joka kvartaalin aikana ei ole tehty riittävästi toimenpiteitä. Eli siinä suhteessa täytyisi myöskin nähdä, mitkä nämä seuraavat vaikutukset ovat, ja toivottavasti se näyttäytyy siinä, että muut kriisimaat rupeavat tekemään ihan oma-aloitteisesti julkista taloutta kuntoon, koska nähdään, että yhteen maahan puututaan näinkin voimakkaasti kuin nyt on tapahtumassa.

Jatkossa varmaan on syytä katsoa myöskin vastavakuuskysymyksiä ja tämän tyylisiä asioita, koska valtionlainat ovat olleet perinteisesti vakuudettomia, ja siinä suhteessa saadaan vielä huomattavasti enemmän turvaa, mikäli tämän tyylisiin toimenpiteisiin joudutaan. Toisaalta olen myöskin samaa mieltä, että rahaliittoon pitää saada huomattavasti selkeämmät kontrollisäännöt ja myöskin sanktiosäännöt, jolloin pystytään paljon nopeammin puuttumaan näihin kysymyksiin kuin tällä hetkellä on todellakin tehty.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Kyllä asiantuntijakuulemisen yhteydessä on tullut täysin selväksi, että Euroopan unioni on ajautunut laittomaan tilaan ja eurojärjestelmä on vakavasti uhanalaisena. Kaikkia eurojärjestelmään liittyviä, taloudenpitoon liittyviä, sääntöjä on räikeästi ja törkeästi rikottu, kaikkia keskeisiä periaatteita, mitä aikanaan on sovittu, kun tämä yhteinen liitto perustettiin ja matkalle lähdettiin.

Euroopan unionin suunnalta voidaan tietysti sormella osoittaa Kreikkaa, mutta jokainen meistä voi tehdä sen testin, että osoittaa sormella jotakuta: samanaikaisesti, kun yksi sormi osoittaa syyllistä, pari kolme sormea osoittaa omaan rintalastaan. Eli tässä tapauksessa Euroopan unionissahan on oltu hyvin välinpitämättömiä, eli Euroopan unionia on johdettu huonosti, koska pitkään yleisesti tiedossa olevaan ongelmaan ei ole haluttu puuttua. Ne väärennetytkin Kreikan luvut olivat Euroopan huonoimpia, (Ed. Pulliainen: Ne olivat sellaisia jo 1990-luvun alussa!) joten vaikka niihin olisi reagoitu, tässä ei kovin paljon sitten kuitenkaan kannata kivittää Kreikkaa ja kreikkalaisia, kun tähän olisi voinut mennä väliin paljon paljon aikaisemmin. Ja milloin väliin mentiin? Paljon parjattuja markkinavoimia on tavallaan kiittäminen siitä, että ne vihelsivät pelin poikki ja alkoivat vaatia toimenpiteitä, ja sillä tiellä nyt ollaan.

Valtiovarainministeri käytti tällaista kielikuvaa, joka on painijoille tuttu: hän puhui niskalenkistä. Tämä tilanne, missä ollaan, osoittaa, kenellä se ote on asiassa. Minä koen sen niinpäin, jos painitermeillä jatketaan, että Euroopan unioni ja sen eurojärjestelmä ovat sillassa keskellä painimolskia ja markkinavoimat rynkyttävät Euroopan unionin rintalastan päällä. Näinhän tämä tilanne on eikä mikään demokratian niskalenkki markkinavoimista. Siinä kyllä tuomari näkee kovasti väärin, kenellä on ote kenestäkin.

Herra puhemies! Ihan lopuksi: Sosialidemokraateilla oli tässäkin asiassa, niin kuin kaikissa keskeisissä asioissa, vaihtoehto. Pidän äärettömän valitettavana sitä, että hallitus ei halunnut mitenkään myötävaikuttaa siihen, että näin suuressa asiassa olisi haluttu löytää kansallinen laajapohjainen yhteisymmärrys, vaan hallitus suorastaan haluaa kantaa yksin koko vastuun. Se on yksi taktiikka, ja hyvä niin. Mutta kun täällä keskustan ryhmäpuheenjohtaja Kalli kysyi, mikä se vaihtoehto on, niin hetken kuluttua täällä on pöydällä SDP:n eduskuntaryhmän valtiovarainvaliokunnan mietintöön jättämä vastalause, jossa on kolme ponsilausumaa. Siellä on meidän vaihtoehtomme.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Saariselle, kaunosielupuhujalle, kommenttina: Mitä on itse asiassa se populismi sitten, kun te äsken ilmoititte, että demarit olivat valmiit kompromissiin ja neuvottelemaan? Mihinkä se populismi nyt hävisi, joka nyt on tällä hetkellä olemassa? Siinä yhtälössä nyt joku kohta ei toiminut, mutta sepä ei ole minun päänsärkyni.

Arvoisa puhemies! Tämähän on mielenkiintoinen uusi harjoitus. Ekp itse aiheutti alhaisten korkojen politiikalla tämän tilanteen, siirsi setelirahoituskauteen meidät. Sitten sen jälkeen koettiin tämä Kreikka-juttu. Olen sitä mieltä edelleen, vaikka mitä nyt on tapahtunutkin, että se oli siinä tilanteessa aivan oikea teko, ja sanon, että se viikonvaihteen operaatio sekin oli eräällä tavalla perusteltu. Mutta kun on sanonut a ja b, niin sitten tulee c, ja siihen c:hen elikkä dynamiikan vaiheeseen pitää viisasten kiven löytyä. Siinä ratkaisevaa on se, että Trichet’n Ekp ryhtyy toimimaan itsenäisesti, ihan niin kuin olisi omasta valuutasta kysymys.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien linja on vastuullinen ja lähtee siitä, että ne, jotka ovat tässä kriisissä olleet sen tekijöitä ja myös hyötyjiä, ovat mukana tätä ratkaisua hakemassa ja ottavat oman vastuunsa tästä. Tässä on tehty erittäin suuria rahoja näillä Kreikka-papereilla pankkien ja sijoittajien toimesta ja nyt, kun riskit ovat realisoitumassa, haetaan veronmaksajia apuun. Kysyn, missä on se vastuuntunto suomalaisten veronmaksajien rahankäyttöä kohtaan, että näitä pankkeja ei olla valmiita täällä laittamaan vastuuseen. Missä on vastuuntunto ja keihin se oikein kohdistuu? Tätä me olemme esittäneet koko ajan joka ikinen kerta näiden viime päivien aikana, että niiden, jotka ovat tässä olleet hyötyjiä, pankit, sijoittajat, täytyy tulla mukaan kantamaan vastuuta tämän homman siivoamisesta. (Ed. Saarinen: Se ei käy hallitukselle!)

Tähän liittyen tarvitaan rahoitusjärjestelmän iso, perusteellinen remontti, että tämä ei uusiudu. Tässä on aito moraalikadon ongelma: palkitaan korkeata riskinottoa, ja sitten kun riski realisoituu, huudetaan veronmaksajat apuun. Pyydän miettimään kaksi kertaa, mikä on vastuullista toimintaa, jotta me emme näe näitä esityksiä uudelleen ja uudelleen meidän pöydillämme. Tämän piti olla jo finanssikriisin jälkeen selvä, mutta kyllä nyt viimeistään Kreikan tapauksen täytyy opettaa, että joku stoppi tälle pitää laittaa, ja se stoppi pitää laittaa nyt.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Nämä sosialidemokraattien ja perussuomalaisten vaatimukset ovat vain keppihevonen populismin laukassa. Nyt näyttää siltä, että SDP ja perussuomalaiset ovat rakentamassa uutta punaruskeaa rintamaa, sen verran veristä tämä populismikamppailu on. Kaikki ne toimet, joita perussuomalaiset ja sosialidemokraatit ovat vaatineet, on toteutettu. Suomi on esittänyt niitä EU-pöydissä, esimerkiksi Imf:n mukanaoloa rahoittamassa ja valvomassa tätä Kreikan tiukkaa talousohjelmaa. Sitä on kiitelty ja kiitelty nimenomaan Suomea siitä, että Suomi tätä vaati. (Ed. Kalliksen välihuuto) — Viime viikon tiistaina Financial Timesissä. Kannattaisi ed. Kalliksenkin, joka kovasti kertoo aina lukevansa näitä talouslehtiä, lukea se viime tiistain Financial Times. Siinä Suomea nimenomaan tästä kiiteltiin.

Ed. Heinäluoma on vaatinut myös pankkien vastuuta. Täsmälleen samoihin toimenpiteisiin, mitä Keski-Euroopassa pankit ovat sitoutuneet tekemään, ovat suomalaiset pankit, kolme suurinta liikepankkia, sitoutuneet ja viime viikon tiistaina Kiviniemelle ja Kataiselle näin esittäneet, kun ovat käyneet keskusteluja asiasta, täsmälleen samat toimenpiteet täällä kuin siellä.

Suomi on viime viikonloppuna esittänyt, että tämän paketin pitää olla vastikkeellinen, siinä pitää olla Imf:n mukana ja lainojen pitää olla kahdenvälisiä. Lisäksi Suomi vaati pöytäkirjattavaksi, että nämä pankkien vakausmaksut tulevat voimaan ja niistä tehdään esitykset toivottavasti kesäkuussa viimeistään, ja Suomi vaati myös, että globaalit transaktioverot selvitetään ja otetaan voimaan, sikäli kuin ne globaaleiksi saadaan. (Puhemies: 2 minuuttia!) Kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Olennainen kysymys on se, joutuuko joku kärsimään kreikkalaisista velkapapereista. Maailmassa pyörii velkapapereita 24 prosentin korolla, 12 prosentin korolla, ja on aika pitkälle mennyt, kun suomalaisesta pankista soitetaan, joku alle kolmekymppinen soittaa yli 60-vuotiaalle, joka on koko ikänsä ollut elinkeinoelämässä, ja tarjoaa kreikkalaisia velkapapereita hyvällä korolla. (Ed. Rajamäen välihuuto) Miksi ne ovat hyviä? Ne ovat todella hyviä, koska jokainen saa siitä paperista sen, mitä siinä velkakirjassa lukee, ja vielä 12—13 prosentin korot päälle sen takia, että me olemme mukana ottamassa vastuun näistä papereista. Normaalielämässä silloin, kun velallinen on vaikeuksissa, hän neuvottelee velkojan kanssa, katsotaan, pidennetäänkö maksuaikaa, alennetaanko korkoja jne. jne. Tässä tapauksessa ei mitään tällaista esiinny.

Olen myöskin miettinyt sitä, minkä takia me lainaamme halvalla korolla ja sitten vielä kynimme niitä onnettomia kreikkalaisia 3 prosenttiyksikön marginaalilla. Sehän on moraalitonta. Velallinen on suurissa vaikeuksissa, ja me käytämme hänen asemaansa hyväksemme. No, te sanotte, että ilman sitä velallinen olisi vielä pahemmassa asemassa. Se pitää myöskin paikkansa. Mutta en ymmärrä, minkä takia niiden, jotka ovat suuren hyödyn saaneet ja ovat saamassa, saamisia ei voida kohtuullistaa. Ei vaan mene päähän, vaikka kuinka kiiteltäisiin Suomea.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Esitin, kun tämä asia tuli esille, saman suuntaisia kysymyksiä. Tämä pankkien rooli tuli esille myöskin kuulemisessa eduskunnan auditoriossa perjantaina, ja esitettiin kysymys, kuka tässä nyt vetää tällaisia korkoja, jotka ovat riistokorkoja. Todettiin, että eivät taida olla ne tahot, joitten asemaa tässä nyt ollaan jollain tavalla pelastamassa, eli 19. päivänä erääntyvien luottojen korot eivät taida olla näitä riistokorkoja vaan itse asiassa ne tahot, mihin ed. Kalliskin viittasi, ovat niitä, jotka spekuloivat tässä viimeisen parin viikon aikana. Oikeastaan Suomi on tässä liittymässä siihen samaan joukkoon, pitkäaikaisten luotottajien joukkoon, jotka ovat normaalilla reittauksen mukaisella korolla lainanneet, ja nyt valtiot tulevat lainaamaan Kreikalle sen tarvitsemia lainoja. Kun tässä sanotaan, että nyt riistopankkeja pelastetaan, niin ei taida muuten olla niin, päinvastoin vakautetaan tilannetta ja vastuullisia luotonantajia tässä tuetaan, Kreikkaa tuetaan. Kun syyllisyyttä heitetään luotonantajiin, niin kyllä siinä todella hämärtyy se tosiasia, että luotonottaja on se, joka tietenkin viime kädessä on vastuussa, eli Kreikka ja Kreikan hallitukset, erilaiset hallitukset.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tähän mennessä on annettu väärää tietoa ja huijattu, niin aika vaikea on uskoa, että hetkessä muuttuisi se asenne sitten, kun se sattuu siinä kansakunnassa olemaan semmoinen syvälle piintynyt. Eikö tätä kuvaa jo tämän aamun uutinen, jossa todettiin, että 20 vuoden aikana kreikkalaiset ovat valmiita leikkaamaan eläkkeitä 7 prosenttia, siis 7 prosenttia 20 vuoden aikana? Miettikääpä, monen hallituksen aikana eteenpäin. Minä olisin odottanut, että ne olisivat sanoneet, että me teemme kahden vuoden aikana tai vuoden aikana tämmöisen tempun. Mutta tämähän kuvastaa jo sitä, että esitetään tämmöisiä juttuja, mitkä ovat ihan teoreettisia.

Kun miettii suomalaisten eläkepolitiikkaa, niin me teimme vasta 2005 semmoisen ratkaisun, jossa tehtiin 50 vuotta kestävä eläkeratkaisu. Meni kolme vuotta aikaa, niin pääministeri sitten jossakin hangilla totesi, että ei tämä muuten olekaan, että nyt pitää kokonaan paketti repiä auki, että meillä on kestävyysvaje. Meillä jo sisällä on suomalaisessa eläkepolitiikassa tämä elinaikakerroin, joka tarkoittaa, että se leikkaa moninkertaisesti jo sen, mitä tämä Kreikan paketti.

Siinä mielessä se uskottavuus näistä toimista on mennyt. Saa nähdä, mitä muuta tulee, ja kun tietää sen historian, niin ainakin minulla on mennyt usko siihen, jotta me koskaan saamme niitä rahoja takaisin, mitä annetaan sinne.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Laukkanen hiljattain totesi, että poliitikot joutuvat siivousmiehiksi, kun kasvottomat markkinat toimivat. Kyllä ajattelen, että tässä pohjimmiltaan ongelma valitettavasti on poliitikkojen luoma eli jo huonolla politiikalla tämä sotku on aiheutettu, kun Kreikassa on eletty yli varojen ja otettu holtittomasti velkaa ja toisaalta myös rahaliiton sisällä ja Euroopan unionissa ei ole valvottu sovittujen sääntöjen, vakaussääntöjen, noudattamista.

Yhteinen valuutta laajalla EU-alueella toteutettuna on poliittinen hanke, ei niinkään taloudellinen, ja nyt on jouduttu toteamaan sitten, että yhteisen valuutan toimiminen edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa, joka taas veisi lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä ainakaan olisi Suomen etu, joka puolestaan on hoitanut kohtuullisen hyvin asiansa.

Nyt annettu esitys, jota käsittelemme, on kyllä vain ensiapu, joka ei paranna potilasta vaan siirtää oireiden puhkeamisen myöhemmäksi, ja siksi mielestäni ei tule toimia nyt yhtään järeämmin kuin on välttämätöntä. Toivonkin, että valtiovarainvaliokunta tutkisi vakavasti ed. Kalliksen esittämää lisätalousarviota, johon koko eduskuntaryhmämme on yhtynyt, jossa esitetään, että lisäajan saamiseksi neuvotteluun Suomi osallistuisi toisen ja kolmannen vuosikvartaalin 21 miljardin euron lainamäärärahaan tällä sovitulla 1,85 prosentin osuudella, jolloin ottaisimme merkittävästi, 1,2 miljardia euroa, vähemmän lainaa kuin mitä hallitus esittää. Toivon, että eduskunta myös tässä yhteydessä ottaisi vahvan kannan niin tuon pankkiverojärjestelmän kuin myös pörssiverojärjestelmän luomiseksi, ja muistutan siitä, että kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tätä useaan otteeseen esittänyt vuosikausia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama huomio tähän viikonlopun aikana tapahtuneeseen Kreikka-keskusteluun. Ensinnäkin tuon suuremman paketin etenemisen yhteydessä alettiin jo röyhistellä rintaa, että ei olekaan mitään hätää mistään. Viittaan tähän ed. Saarisenkin mainitsemaan demokratian otteeseen markkinavoimista, joka kuitenkaan ei niin vain olekaan vaan mieluummin niin, että kansakunnat ovat kuitenkin enemmän sillassa ja markkinavoimat sitten siinä päällä, kun katsomme, mikä tämän päivän tieto on euron kurssista esimerkiksi.

Toinen asia on tuo puhe liittovaltion eteenpäin menemisestä. Se on mielestäni ongelmallista. Jo laajalti ja entistä laajemmin puhutaan EU-liittovaltiomallin puolesta.

Sitten kolmanneksi, niin pahaa ei ole, ettei ole jotakin hyvää, ja tämä hyvä on nyt Tobinin verosta johdetut transaktiotyyppiset veromuodot, niiden selvittäminen. Tosin nämä signaalit ovat hyvin heikkoja. Puhutaan globaalin veromallin selvittämisestä. Tässä pitäisi EU:n olla vahvasti mukana ja Suomen EU:n jäsenvaltiona olla aktiivinen ei vain huomauttelemalla siitä asiasta vaan tekemällä konkreettisia ehdotuksia tämän trans-aktioveron toteuttamiseksi.

Markku Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten on tullut mainittua aikaisemminkin, niin romahdus on väistämätön. Me pitkitämme vain sitä ja pahennamme kuplaa. Kaikki on mennyt niiden nuottien mukaan, millä tästä saadaan mahdollisimman suuri tuho aikaiseksi.

Tuho saadaan aikaiseksi sillä, että velkaannutetaan rahajärjestelmä mahdollisimman pahoin. Lisääntyneellä velanotolla tuodaan talouteen ylimääräistä rahaa, joka kuitenkin tulevina vuosina pitäisi siis maksaa pois. Kun tämä velan lisääntyvä määrä ja sitä kautta ostovoiman suurentuminen tulee tiensä päähän, silloin joko talousmahdit voivat herätä, valtiot voivat herätä, että jotain tuli tehtyä väärin, tai sitten ei herätä ja tehdään se, mitä ei pitäisi tehdä.

Seuraava vaihe on, kun valtiot velkaantuvat. Valtiot, kunnat ovat näinä nousuvuosina laittaneet budjettinsa noin nollatasolle, jolloin siinä vaiheessa, kun ylimääräiset verotulot siitä luottokuplan syntymästä poistuvat, valtiot aloittavat velkaantumisensa.

Suurin virhe, mitä tämän jälkeen voi tehdä, ovat kiristystoimenpiteet. Nyt me olemme EU-alueella tekemässä kollektiivisesti tätä. Olemme kiristämässä toisiamme kurkusta, että nyt pitää kiristää. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa edelleenkin pienevää ostovoimaa, likviditeetin pienenemistä raha-alueella. Entä jos tämä käy koko raha-alueelle, ja näinhän se on käymässä?

Tällä vakautuspaketilla, joka on nyt tulossa, me sidomme yhä suuremman ristikon valtioiden välille. Myöskin valtioiden välinen painostus toisiaan kohtaan tulee tässä lisääntymään. Tätä harjoitusta on tehty Latvian, Islannin ja Viron kanssa. Mitä me tiedämme näistä maista? Me tiedämme, että Latviassa palkkasumma on tippunut 40 prosenttia. Miettikää omalta kohdaltanne, mitä se tarkoittaa, kun tämä saavuttaa Suomen. Islannissa tämän vuoden arvio menee yli 50 prosentin pudotukseen kahden vuoden sisällä. Irlannissa on tipahtanut 10 prosenttia. Irlanti on hieman samassa veneessä Suomen kanssa, eli siellä erittäin ankaralla valtion velkaantumisella on pidennetty ja pahennettu kuplaa. Kahdessa vuodessa Irlannin valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on noussut 25:stä 64:ään. Irlannin kupla on mitä suuremmalti juuri puhkeamassa.

Maat yksitellen tulevat tippumaan tähän samaan kuoppaan, mihin jo moni maa on tippunut. Tässä annetaan viimeisiä tekohengityksiä. Kun nämä kiristystoimet isommassa mittakaavassa alkavat koskea, kun tähän tulee isompia maita mukaan, palkkasumma tulee tipahtamaan erittäin rankasti koko euroalueella. Tällä hetkellä mennään lievää pudotusta. Sen jälkeen alkaa todellinen deflaatio. Omaisuusarvot alkavat tipahtaa. Valtioiden ja kuntien velkaantuminen ei pysty pitämään niitä kovin pitkään yllä. Kun omaisuusarvot tipahtavat, alkaa moral hazardin viimeinen vaihe. Siinä vaiheessa raha ottaa haltuunsa kaiken, minkä järkeväksi katsoo.

Jos mietitään esimerkiksi Suomen valtion velkaantumistahtia, Suomen valtio ottaa vuositasolla velkaa kutakuinkin lähestulkoon koko pörssiomistuksensa. Yhden vuoden velkaantumisella meiltä viedään Fortumit, Finnairit ja kaikki muutkin. Ihmettelen suuresti, että kukaan ei mieti näiden lukujen todellisia mittasuhteita. Miten te kuvittelette, että Eurooppa selviää siitä yli 2 000 miljardin vuositason velkaantumistahdista? Sillä ylläpidettiin viimeiset kaksi vuotta taloutta. Kun se on poistunut, niin käytännössä 2 000 miljardia ostovoimasta on poissa euroalueella. Tämä siis vuositasolla.

Ensimmäisenä vuonna tämän tapahtuman jälkeen velkakupla käytännössä puhkesi lokakuussa 2008. Ei se ollut Lehman Brothersin aikaansaannoksia, ei se ollut epäluottamusta rahamarkkinoilla, vaan velanoton maksimit alkoivat tulla vastaan. Silloin hävisi 2 000 miljardia vuositasolla ostovoimasta euroalueella. Jotta saatte hieman mittasuhdetta, niin mietitään euroalueen öljyostoja. Euroalueelle ostetaan öljyä parillasadalla miljardilla vuodessa. Sillä summalla olisi siis voinut rahoittaa öljyostot kymmeneksi vuodeksi.

Puhutaan, että Aasiasta olisi pitänyt tulla uusi veturi talouteen. Eihän se ollut näissä olosuhteissa missään tapauksessa mahdollista. Aasian-vienti euroalueilta on 60 miljardia, tuonti reilut 100 miljardia isompi. Ne eivät ole missään mittasuhteessa tähän 2 000 miljardiin. Kun tämä kupla puhkesi, silloin vuoden 2008 lopussa siis, siitä lähti seuraava vyörytys elikkä valtioiden velkaantuminen käyntiin ja sen vuositahti on ollut 1 000 miljardia. Nyt ollaan siirtymässä siihen vaiheeseen, että saatamme euroalueen maat toistensa kurkkuun, olemme toistemme velkojen takaajina. Tämä peli loppuu erittäin pian. Ei kestä kahta vuotta, ennen kuin euro romahtaa.

Ed. Jaskari sanoi täällä, että pitäisi olla vaihtoehtoja. Silloin, kun ed. Jaskari vielä väitti kivenkovaan muutama vuosi sitten, että ei Suomea kohtaa mikään lama, minä kerroin jo, mitä pitää tehdä, ja se on juuri se setelirahoitus. Sen on tehnyt USA kautta aikojen. USA on omaa kuplaansa kasvattanut 1930-luvulta asti. Siitä lähtien velkasummat ovat nousseet. USA on osannut käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, jotta tämä ei olisi niin ilmiselvää muille maille, jolloin USA kuplaluototuksellaan on luonut valuuttaa. Sen oma valuutta on silloin ollut vahvana, ennen kuin muut mitään huomasivat. Ja kun kupla on mennyt tarpeeksi pitkälle, dollarin arvo on tipahtanut, mutta siinä vaiheessa on dollaria jo pystytty siirtämään muualle ja näin tämä jatkuva kuplatalous on USA:sta onnistunut.

Arvoisa puhemies! Saksa on tehnyt tätä samaa meille. Meitä on petetty vähintäänkin kahteen kertaan. Saksa oli oman luottokuplansa päässä jo 1900-luvun loppupuolella. Jos katsotte sieltä, millaisia velkamääriä saksalaisilla oli, siellä oli toista tuhatta miljardia velkaa. Saksa olisi romahtanut, jollei olisi yllytetty muuta euroaluetta ja Eurooppaa kulutusjuhliin. Saksan kotitalousluotot eivät ole lisääntyneet koko kuplan aikana. Ne olivat jo tapissa. He ovat pystyneet häivyttämään omat velkansa tässä myllerryksessä. Tälläkin hetkellä Saksan vaihtotase on plus 5 miljardia kuukausitasolla. Saksa on hoitanut leiviskänsä hyvin. Saksan suurin riski toki piilee siinä, että Saksalla on paljon saatavia sieltä sun täältä, joita se nyt yrittää sitten paikata myöskin muiden takauksilla.

Jos tätä peliä ei vihelletä poikki tai erittäin tuntuvaa setelirahoitusta aloiteta, niin valtiot tulevat ajautumaan konkurssiin. Setelirahoitus on yksinkertaisesti ainoa keino. Se olisi vaan pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin, jolloinka inflaation kautta olisi pystytty tätä kuplaa jatkamaan eikä se olisi karahtanut niin pahasti käsille, valtioille ja yksityishenkilöille.

Sen vuoksi en voi missään tapauksessa tätä hullunmyllyä olla omalta osaltani jatkamassa. Äänestän ehdottomasti vastaan tässä Kreikka-paketissa. Jostain kautta se herätys on tultava, ja täälläkin on järkeviä puheita siitä, että vastuu pitäisi saada sinne pankeille siirrettyä, näille rahoittajille. Täällä, kun joku vielä kysyi, onko lainanottaja syypää vai lainanantaja, niin kyllä lainanantajalla on vastuu myöskin. (Ed. Kallis: Lainanantajalla on moraalinen vastuu!) Lainanottajalla on oma vastuunsa, mutta jos meillä Suomessa sanotaan, että meidän taloutemme jatkaa nousuaan, rakettimaista nousua koko ajan ja asuntojen hinnat nousevat koko ajan ja jos tätä toitotetaan valtion toimesta, kaikkien ekonomistien, niin onko se yksittäinen asunnonostaja se suurin paha vai onko kenties jotain muutakin vialla?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että tämä Kreikan lainapäätös on inhottava ja tuntuu pilkkaavan kaikkea sitä, mitä ymmärrämme ikään kuin kohtuudella ja oikeudenmukaisuudella. Mutta kuitenkin on huomioitava tai tunnustettava, jos emme anna populismille periksi tai antaudu sen vietäväksi, että olemme tilanteessa, jossa markkinoiden luottamus euroalueen lainanmaksukykyyn on ollut hyvin heikko, ja jos tässä tilanteessa ajaudumme siihen päätökseen, että yksinkertaisesti haluamme rangaista pankkeja vastuuttomasta käyttäytymisestä ja annamme niiden ajautua konkurssiin, niin seurauksena on vielä pahempi lama kuin muutama vuosi sitten ja EU-alueiden talouden romahtaminen ja työllisyyden ajautuminen syöksykierteeseen.

Markkinat eivät opi mitään, mutta ihminen voi oppia säätelemään markkinoita. Poliitikot voivat ottaa vallan pois markkinoilta ainoastaan siten, että niiltä otetaan valta pois, eli opettelemme säätelemään markkinoita tavalla, joka tekee niiden käyttäytymisen ennustettavammaksi.

Ne johtopäätökset, jotka tästä tilanteesta on tehtävä, ovat seuraavat: Haitallista spekulaatiota täytyy kitkeä. Välineinä voidaan käyttää esimerkiksi finanssitransaktioveroa, rahoitusmarkki-naveroa tai valuutanvaihtoveroa. Jotkin finanssi-instrumentit kuten hedge-rahastot ja johdannaiset voidaan kieltää tai niitä voidaan rajoittaa. Erilaista läpinäkyvyyttä pitää lisätä niin EU-maiden välillä kuin ylipäätään siinä, mitä kaikkea voidaan kätkeä pankkisalaisuuden taakse. Valvontaa pitää lisätä.

Viime aikoina on tehty ehdotuksia esimerkiksi pankkiveroksi tai pankkien vakausmaksuksi, jolla kannustettaisiin pankkeja vähentämään riskinottoa ja varauduttaisiin samalla tuleviin kriiseihin.

Viime aikoina keskustelu finanssimarkkinoiden sääntelystä on liikkunut siihen suuntaan, miten voitaisiin saavuttaa niin sanottu kaksoishyöty, miten voitaisiin kerätä varoja kriisin seurauksena syntyneiden julkisen talouden alijäämien korjaamiseen ja samalla lisätä markkinoiden läpinäkyvyyttä ja vakautta nimenomaan siitä näkökulmasta, että tuleviin kriiseihin varauduttaisiin tai voitaisiin varautua entistä paremmin.

Täällä on kysytty, miksi Suomi haluaa ainoastaan selvittää transaktioveron käyttöönottoa tai rahamarkkinaveron käyttöönottoa. Nyt täytyy huomioida se, että Suomi yksin ei tee päätöstä transaktioverosta vaan joutuu neuvottelemaan siitä kansainvälisessä kontekstissa.

Rahoitusmarkkinoiden vakauden ja läpinäkyvyyden lisääminen sekä talouskriisistä selviytyminen olivat agendalla esimerkiksi viime syksynä Pittsburghissa G20-maiden valtionpäämiesten kokouksessa. Ranskan ja Saksan johtajat ottivat esille sen, että finanssimarkkinaverosta pitäisi käydä keskustelua, mutta tälle ei tullut kannatusta muiden taholta. Arvovaltaiset tahot, kuten USA:n johto, EU:n komissio sekä eurooppalaiset finanssikeskukset, kuten Lontoon City, vastustivat kivenkovaa.

G20-maiden kokous valtuutti kuitenkin Kansainvälisen valuuttarahaston tekemään vuoden 2010 kesäkuuhun mennessä selvityksen toimenpiteistä, joilla rahoitusmarkkinasektori saataisiin oikeudenmukaisella tavalla osallistumaan aiheuttamansa kriisin kustannuksiin. Selvityksen väliraportti on nyt tullut. Tässä selvityksessä suhtaudutaan kriittisesti finanssimarkkinaveroon mutta ehdotetaan sen sijaan jonkinlaista finanssilaitosten maksamaa maksua, jonka tarkoituksena olisi lisätä markkinoiden vakautta ja varautua tuleviin kriiseihin, eli niin sanottua pankkimaksua tai pankkiveroa, joita Suomikin kannattaa.

Kesäkuussa 2010 G20-maiden valtionpäämiehet tapaavat Kanadan Torontossa. Siellä rahoitusmarkkinoiden sääntely ja vakautus sekä jälleenrahoitustoimet tulevat jälleen olemaan esillä. On hyvin todennäköistä, että jonkinlainen pankkimaksu tai rahoituslaitosten vakausmaksu saa siellä voimakasta kannatusta, mutta nähtäväksi jää, minkälaista keskustelua käydään rahoitusmarkkinaverosta.

EU:ssa ajattelu on ollut hyvin saman tyyppistä. Euroopan parlamentti on kehottanut komissiota selvittämään erilaisia malleja, joilla markkinoita voitaisiin verottaa. Myös komissio on ollut hyvin myönteinen tälle vakaus- tai pankkimaksulle mutta on epäillyt rahoitusmarkkinaveron käyttökelpoisuutta. Voi tietysti olla, että nämä viimeaikaiset tapahtumat ovat muuttaneet kantoja EU:ssakin. Se nähdään varmaan tässä lähikuukausina.

Itse pitäisin tässä tätä rahoitusmarkkinaveroa tai finanssitransaktioveroa erittäin hyvänä, koska se olisi näistä esille tulleista tai esillä olleista malleista sellainen, jolla voisi olla myös markkinoita hillitsevä vaikutus, jolla estettäisiin tulevien kriisien syntyminen tai ainakin lievitettäisiin niitä. Se pakottaisi pankit ja muut rahoitusmarkkinoiden toimijat vähentämään lyhyen aikavälin spekulaatioita ja keskittymään pitkän aikavälin investointeihin. Eli siinä missä tämä pankkivero ikään kuin ottaa annettuna sen, että seuraava kriisi tulee ja siihen sitten ikään kuin varaudutaan ennakolta keräämällä rahaa, tämä rahoitusmarkkinavero myös yrittäisi estää sitä, että kriisejä ei tule. Eli siinä mielessä voi ajatella, että se on ikään kuin eettisesti kestävämpi tai parempi ratkaisu.

Mutta ylipäätänsä kannattaa muistaa se, että rahoitusmarkkinavero on vain yksi osa pakettia, jota tarvitaan ja josta nyt on erittäin tarpeellista puhua. Se on kuitenkin ainoita ehdotuksia, joilla pyritään nimenomaan muuttamaan markkinoiden toimintalogiikkaa tulevien kriisien välttämiseksi eikä vain korjaamaan tuhoja, ja siksi itse toivon lämpimästi, että rahoitusmarkkinavero pidetään mielessä tulevien kuukausien keskusteluissa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä kuin täällä aikaisemmat puhujat: pankkien on kannettava vastuunsa. Mutta se, miten se tehdään, on tietenkin jatkon kysymys: miten rakennetaan järjestelmä, jossa pankit tosiasiallisesti tulevat kantamaan vastuuta. Tällä hetkellä pankkien osalta, jos otetaan vastuukysymykset esille, niin sekä suomalaiset, ranskalaiset että saksalaiset pankit ovat lupautuneet pysymään Kreikassa ja siltä osin eivät ole vetämässä lainoja pois.

Jäin pohtimaan tätä lisätalousarvioaloitetta, jossa määräraha poistettaisiin kokonaan, tämä 1,6 miljardia euroa lainarahaa. Mitä se tarkoittaisi, ja mihin se johtaisi? Mitä se tarkoittaisi suomalaisten kotitalouksien näkökulmasta?

Jos tämä lainapaketti kaatuisi, se tarkoittaisi sitä, että Suomen valtion lainojen korkotaso saattaisi nousta. Tällä hetkellä lainojemme korkotaso on noin 2,5 prosenttia ja maksamme noin 2,2 miljardia korkoja vuodessa. Oletetaan, että lainaprosentti jollain keskipitkällä aikajänteellä olisikin 5 prosenttia. Se tarkoittaisi nykyisellä lainasummalla, joka on tämän vuoden lopussa noin 80 miljardia euroa, noin 5 miljardia euroa. Summien erotus on noin 2,7 miljardia euroa. Kun verrataan sitä nyt annettavaan lainasummaan 1,6 miljardia, voidaan kysyä, miksi me lähtisimme sen tyyppiseen operaatioon, joka saattaisi tuoda meidän valtiollemme lisää kuluja.

Entäpä mitä tämän paketin kaatuminen tarkoittaisi kotitalouksien näkökulmasta? Koska kysymys ei ole pelkästään Kreikasta vaan koko eurotaloudesta, niin takuuvarmasti kotitalouksien maksamissa uusissa lainoissa tulisi olemaan nykyistä korkeammat marginaalit ja myös meidän kotitalouksiemme lainoissa korkotaso saattaisi nousta. Muistaakseni meillä on noin 100 miljardia, olisikohan, kotitalouksien velkaantuneisuus, ja tämä tarkoittaisi, kun 1 prosenttihan sieltä on nopeasti laskettavissa, että sekin on miljardin verran, jos korkotaso nousee, ja kaikki se on poissa kulutuksestamme, joka näkyisi taas taloudessamme alaspäin menevänä suhdanteena. Tässäkin on kysymys siitä, että okei, nämä ovat riskejä, mutta ne ovat riskejä, jotka tosiasiallisesti voisivat myös toteutua, jos me lähtisimme kaatamaan tätä pakettia.

Sitä emme missään nimessä saa tehdä, että kun nyt meillä on laina, joka on 1,6 miljardia, lähtisimme muuttamaan sitä tukipaketiksi. Kun lähdemme jatkossa katsomaan, miten Kreikka maksaa näitä lainojansa, meidän on ehdottomasti vaadittava sitä, että näitä lainoja ei tulla jatkossa leikkaamaan ja sitä kautta Suomi menettäisi antamansa rahat.

Mitä takuita meillä tälle on? Takuuna on se, että laina on hyvin tiukkaan jaksotettu, ja myös se, että siellä on tiukat rajat, milloin tämä laina myönnetään. Tämä on ehdottoman tärkeätä, eli jos Kreikka rikkoo näitä sopimuksia, niin silloin myöskään ei lainaa Kreikalle tule. Tietenkin tästä voi syntyä se seuraava johtopäätös, miten se näkyy koko eurotaloudessa.

Lyhykäisyydessään on kuitenkin suomalaisten ja Suomen kansan kannalta parempi, että olemme mukana tämän lainapaketin myöntämisessä, kuin että emme olisi tätä pelastuspakettia tekemässä.

Antti  Vuolanne  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu politikoivaan sävyyn populismista. Tästä ei ole kuitenkaan kysymys. Me itse asiassa käymme yhtä tämän vaalikauden kaikkein tärkeimmistä poliittisista keskusteluista. Se, mistä me keskustelemme, ei ole vain yksi lainapaketti tai yksi takauspaketti, vaan koko talousjärjestelmän perusteita koskeva keskustelu.

Tällä hetkellä sosialidemokraatteja huolestuttaa erityisesti se, että me olemme päästäneet luomaan järjestelmän, jota voisi ehkä kutsua jonkinlaiseksi sekasikiöksi tai jonkinlaiseksi porvarilliseksi valtiososialismiksi siinä suhteessa, että taloudellisen toiminnan riskit ja kustannukset otetaan koko kansan omaisuudeksi, mutta voitot, havittelun kautta saadut, muitten kustannuksilla hankitut ylisuuret voitot, sitten laitetaan pienilukuisten, harvojen etupiirien eduksi. Tätä järjestelmää pitää pystyä muuttamaan, ja sitä pitää pystyä muuttamaan siten, että myös näistä ylisuurista voitoista voitaisiin kerätä sitä puskuria, jolla sitten tämä rahoitussektori itse rahoittaisi ne kustannukset ja ongelmatilanteet, joita on edessä, siten, että muut sektorit eivät joutuisi näihin kustannuksiin osallistumaan. Tämä on kohtuullista ja oikeudenmukaista.

On hyvä, jos tämmöistä keskustelua on käyty ja on erilaisia aloitteita tehty, mutta me haluaisimme, että tämmöiset asiat näkyisivät jo näissä meille eduskuntaan tulevissa paketeissa.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun Lehman Brothers kaatui, kukaan ei voinut uskoa sen mittasuhteita. Luultiin, että kyse on yhdestä pankista, mutta kun pankkien keskinäinen rahoitus katkesi, muut tulivat perässä. Ulkoinen rahoitus kallistui, ja dominopalikoina koko pankkijärjestelmä alkoi USA:ssa huojua.

Nyt tämä sama ilmiö pitää ehkäistä, ja palopesäke on rajoitettava mahdollisimman pieneksi. On ilman muuta selvää, että haluamme tiuken-taa pankkivalvontaa mahdollisuuksien mukaan, mutta kun Kreikka tarvitsee nämä rahat pikaisella aikataululla, on täysin mahdotonta saada muutoksia niin nopeasti. Toisaalta pitää miettiä muita vaihtoehtoja. Jos emme tätä lainaa Kreikalle antaisi, mittasuhteet olisivat aivan toiset. Kreikalla on pelkästään velkaa 300 miljardia, lisäksi pankeilla vastuita siellä 200 miljardia. Kallistuvien korkojen ja kasvavan työttömyyden lisäksi pelkästään jo tämä 500 miljardin euron summa tulisi kaikkien eurooppalaisten veronmaksajien maksettavaksi. Sitä emme yksinkertaisesti voi sallia, vaikka tämä lainaus tuntuukin pahalta.

Kannattaa myös muistaa se, että laina annetaan osissa, sillä on tarkat ehdot, joita myös tullaan seuraamaan. Myös pankkeihin vaikuttaa se, että Kreikan talous on käytännössä komission ohjauksessa ja Euroopan unionin vahvassa valvonnassa. Se on pitkällä tähtäimellä myös parasta pankkipolitiikkaa, koska pankit eivät tällaisten maiden rahoitukseen halua lähteä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, mikä on lainanantajan ja mikä on lainanottajan vastuu, ja varmasti molempien on syytä katsoa peiliin. Mutta kyllä tässä on kuitenkin se hyvä muistaa, että ei rahoituslaitoksen kanssa joudu ongelmiin muuta kuin sellainen, joka on velkaantunut, ja erityisesti joutuu sellainen, joka on ylivelkaantunut. Tämä pätee yhtä lailla niin ihmisten osalta kuin valtioidenkin osalta.

Suurin ongelmahan on ollut siinä, että kun on ollut hyviä aikoja, niin silloin on eletty niin, että tulot ovat olleet suurin piirtein yhtä suuret kuin menot, ja kun on ollut huonoja aikoja, silloin on otettu rutkasti lainaa. Tämän seurauksena, kun tämä on tapahtunut monta kertaa, lainataso on noussut täysin hallitsemattomaksi.

Onneksi Suomi on yksi parhaista, jolla tätä on tapahtunut vähiten, mutta meilläkin on tapahtunut, jos katsotaan, kuinka vähän maksettiin hyvinä aikoina velkaa pois, ja sekin pääosin maksettiin myymällä valtion omaisuutta. Eli tässä ikään kuin Euroopan laajuisesti ja maailmanlaajuisesti veronmaksajien näkökulma ei ole näkynyt niin voimakkaasti kuin on näkynyt se näkökulma, että on haluttu viedä eteenpäin hyviä asioita, jotka ovat kuitenkin maksaneet enemmän kuin mihin valtiolla on ollut varaa.

Tämä on ollut se seuraus siitä tilanteesta, ja se on myöskin se asia, joka tästä pitää oppia, että valtioidenkin on toimittava jatkossa niin, että tulot ovat suhteessa menoihin ja päinvastoin. Jos velkaa otetaan, se pitää ottaa sellaiseen tarkoitukseen, jolla sitten saadaan sellaisia tuloja, joilla myöhemmin sitä velkaa voidaan maksaa takaisin, ei syömävelkaa eikä sitä, että ikään kuin pidämme keinotekoisesti yllä korkeampaa elintasoa, koska sen seuraamukset ovat sitten hyvin vaikeat.

Tässä tilanteessa ei ole mitään muuta tehtävissä kuin tukea hallituksen esitystä ja pitää kiinni siitä, että lainaehdot ovat tiukat ja laina annetaan osissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Ensinnäkin ed. Lauslahdelle kommentti: Jos Suomi jättäisi tämän homman hoitamatta, niin sehän johtaisi vain siihen, että juuri sillä mekanismilla, jolla me olemme 100 miljoonalla eurolla varautuneet siihen, että joku muu eurovaltio jättää homman hoitamatta, se velvollisuus jakautuu sitten muitten kohdalle, koska nyt jo 20 miljardia on ulosotossa tältä porukalta rahaa, niin että sille ei voi enää yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! Toinen kommentti, ihan lyhyesti, ed. Uusipaavalniemelle: Minä kuulun hänen fan clubiinsa kantavana voimana ja sanon, että kaikkia muita asioita jälleen kerran pidän erittäin hyvin perusteltuina mutta yhtä asiaa en, ja sen sanon nyt: Se on se, että lattia tulee vastaan, mutta se lattia ei ole ed. Uusipaavalniemen mallissa, ja se lattia on koko maapallolla luonnonvarat. Kun John Maynard Keynes ennakoi sitä, mitä ed. Uusipaavalniemi tulee Suomen eduskunnassa aikoinaan esittämään, niin hän ilmoitti, että dinaari tulee aina, siis hänen maailmanvaluuttansa, kytkeä luonnonvaroihin.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Miksi juuri Suomen tulisi asettaa ehtoja rahoitusmarkkinoille, vaikka meillä on pieni kansantalous, olemme pieni maa? Kun katsotaan Emu-kriteereitä, niin siellä ei toleransseissa enää ole kuin Suomi ja Luxemburg. Kaikki muut ovat loukanneet ja rikkoneet kaikki ne rajat, mitä yhdessä on hyvässä uskossa sovittu. Tässä mielessä meillä on rotia paljon enemmän noissa kabineteissa kuin mitä meidän taloutemme suoraan näyttäisi. Sen täytyy olla paljon paljon enemmän kuin vajaat 2 prosenttia, koska me olemme mallioppilaita, esimerkkejä, me olemme puhtaan kaulan kanssa olleet liikkeellä, kiitos edellisten hallitusten ja tämänkin hallituksen johdonmukaisen talouspolitiikan.

Meillä on tähtien asento toistaiseksi aika hyvä, vaikka nyt ollaan edelleen vapaassa pudotuksessa, ja sen vuoksi olisi tärkeää, että Suomen ääni olisi ollut niin vahva, että sinne rahalla keinottelijoille olisi jonkinlaisia, edes pieniä, hillittimiä yritetty tässä yhteydessä saada. Tätä me olisimme toivoneet, tämä oli yksi meidän vaihtoehtotoivomuksemme. Mutta kun hallitus ei ole tehnyt elettäkään siihen suuntaan, että se saisi tähän mahdollisimman laajapohjaisen konsensuksen, niin siitä olen kyllä pahoillani.