5) Valtioneuvoston periaatepäätös
6. päivänä toukokuuta 2010 Teollisuuden
Voima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ydinlaitosten rakentaminen ja ydinenergian
tuotanto ovat ehkä yksi kaikkein tiukimmin säädeltyjä toimintoja
Suomessa. Ydinenergian käytön on eduskunnan säätämän
lain mukaan oltava turvallista, eikä siitä saa
aiheutua vahinkoa ihmiselle, ympäristölle tai
omaisuudelle. Ydinvoimaa ei ole haluttu jättää markkinoiden
ratkaistavaksi, vaan toimintaa valvotaan useiden viranomaisten taholta.
Näin meillä, ja näin muuallakin maailmassa.
Maailmassa on tällä hetkellä noin
440 ydinvoimalaitosta. Noin 50 laitosta on taakse jääneen vuoden
kahden aikana saanut luvan. Muutama kymmenen hanketta on paraikaa
lupaprosessissa maapallon eri puolilla. Ydinvoiman rakentamisen
poliittinen prosessi on meillä siis äärimmäisen
vahva. Ensinnäkin laitoksen sijaintikunnalla on veto-oikeus
hankkeen toteuttamiseen alueellaan. Toiseksi valtioneuvoston on
katsottava ydinlaitoksen rakentamisen olevan yhteiskunnan kokonaisedun
mukaista. Ellei se sitä ole, lupaa ei voida myöntää.
Kolmanneksi päätös on annettava valtioneuvoston
toimesta viipymättä eduskunnan tarkastettavaksi.
Eduskunta voi kumota periaatepäätöksen
sellaisenaan tai päättää, että se
jää niin ikään sellaisenaan
voimaan.
Arvoisa puhemies! Huhtikuun 2008 ja helmikuun 2009 välisenä aikana
voimayhtiö Fennovoima Oy, Fortum Power and Heat Oy ja Teollisuuden
Voima Oyj jättivät hakemuksensa, ydinenergialain
mukaiset periaatepäätöshakemukset, koskien
ydinvoiman lisärakentamista. Oikeastaan järjestys
oli — täytyy se korjata tässä,
ettei tule väärää käsitystä:
ensimmäisenä jätti siis nimenomaan Teollisuuden
Voima Oyj, sitten Fortum ja kolmantena Fennovoima Oyj.
Lain mukaan ydinvoimalaitoksen rakentamista koskevien päätösten
tulee perustua siis yhteiskunnan kokonaisetuun. Tätä käsitettä ei
tunneta muualla lainsäädännössä,
eikä sitä ole tarkasti määritelty
myöskään ydinenergialaissa. Erityistä huomiota
lain mukaan on kuitenkin kiinnitettävä kolmeen
seikkaan: ydinlaitoksen tarpeellisuuteen maan energiahuollon kannalta,
siis energian tarpeen kannalta, toiseksi ydinlaitoksen suunnitellun
sijaintipaikan sopivuuteen ja ydinlaitoksen ympäristövaikutuksiin
sekä kolmanneksi ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon
järjestämiseen.
Periaatepäätöksiä valmistellessaan
työ- ja elinkeinoministeriö pyysi erityisesti
lain edellyttämät Säteilyturvakeskuksen
alustavat turvallisuusarviot ja ympäristöministeriön
lausunnot. TEM on lisäksi järjestänyt
yleiset kuulemiset asianomaisissa kunnissa, joihin näitä periaatepäätöksiä on
haettu. Toteutetut lausuntokierrokset olivat hyvin laajoja. Periaatepäätösmenettelyjä
edelsivät
ympäristövaikutusten arvioinnit. TEM on teettänyt
lisäksi selvityksiä energiamarkkinoihin, ydinjätehuoltoon
ja rahoitusmahdollisuuksiin liittyvistä asioista.
Arvoisa puhemies! Suomen avointen sähkömarkkinoiden
toimivuudelle asetetut tavoitteet ovat ensinnäkin sähkön
saatavuuden turvaaminen, sähkön hinnan pitäminen
kohtuullisena ja sähkön hankinnan riittävän
omavaraisuuden turvaaminen sekä sähköntuotannon
ympäristövaikutusten pitäminen hyväksyttävinä.
Viime vuonna Suomen sähkönkulutus laski poikkeuksellisista
syistä noin 81 terawattituntiin. Bruttokansantuote supistui
viime vuonna 7,8 prosentilla. Erityisesti metsäteollisuuden
rakenne- ja suhdannemuutokset olivat vaikuttamassa keskeisesti siihen,
että noin runsaan 90 terawattitunnin tasosta tiputtiin
81 terawattituntiin. Sähkön kysynnän
arvioidaan kuitenkin kasvavan tällä ja tulevalla
vuosikymmenellä. Usein uusimpien päivitettyjen
arvioiden mukaan sähkönkulutuksen arvioidaan nousevan
siten, että sähkönkulutuksen hankintakapasiteetti
voitaisiin mitoittaa vuoteen 2020 mennessä 98 terawattituntiin.
Tässä yhteydessä minun on pakko kommentoida
ed. Ville Niinistön puheenvuoroa edellisen asian yhteydessä — en
ollut täällä paikalla silloin — eduskuntaryhmän
puheenjohtajan puheenvuoroa. Ymmärsin hänen väitteensä suurin piirtein
siihen tapaan, että hallitus on jonkin teollisuuden alan
painostuksen edessä mennyt manipuloimaan, ja vielä taisi
minun nimenikin tulla siinä sanottua, niitä lukemia,
jotka ovat jotenkin ikään kuin virallisempia ja
oikeampia, ja että niitä jotenkin vääristellen
on päädytty siihen, mitkä ovat nuo mitoitukset
nyt näitten päätösten perusteena.
Minä kertaan vielä, miten tämä asia
on ihan tarkkaan ottaen mennyt. Siinä ilmasto- ja ener-giastrategiassa,
minkä eduskunta hyväksyi, arvioitiin sähköntarve
vuonna 2020 ilman erillisiä toimenpiteitä 104
terawattitunniksi. Tavoitteeksi asetettiin kuitenkin erillisten
tehollisten toi-mien, liittyen energiatehokkuuden ja -säästön toimiin,
jälkeiseksi tavoitteeksi 98 terawattituntia. Sen jälkeen
tuli lama, tunnetulla tavalla, ja kysyntä kieltämättä lamasta
johtuen näytti laskevan monien mielestä pysyvästi
vähän alemmalle uralle, kuin tuolloin vähän
aikaisemmin täällä eduskuntasalissakin
sen arvioitiin nousevan. Tämän jälkeen
tässä valmisteluprosessissa, mikä nimenomaan
sekä tämän uusiutuvan energian että nyt
ydinvoimahankkeitten osalta on käyty hallituksen sisällä,
tässä arviointiprosessissa on teetetty erilaisia
selvityksiä.
Ensimmäiset viranomaisselvitykset päätyivät todellakin
siihen, että vuonna 2020 sähkönkulutus
voisi olla vain 91 terawattituntia. Tämän jälkeen,
ilman että poliittista päätöstä oli
siinä välissä, virkamiesten ja asiantuntijoitten,
siis minun ministeriöni virkamiesten ja ulkopuolisten asiantuntijoitten,
yhteisen arvion perusteella päädyttiin siihen,
että tuo mitoitusperuste voisi olla 96 terawattituntia.
Tämän jälkeen sitten vielä hallituksen
ministeriryhmässä, jossa oli paikalla paitsi asianomaisen
ministeriryhmän kaikki jäsenet ja myöskin
pääministeri ja valtiovarainministeri — valtiovarainministeri
muutenkin kuuluu tähän ministeriryhmään — oikeastaan
useamman kokouksen aikana syntyneen yhteisen näkemyksen
perusteella, johon kuitenkin ministeri Sinnemäki lausui
epäilyksensä ja toivoi, että voitaisiin esittää kaksi
erillistä lukemaa, enemmistö kuitenkin päätyi
siihen, että mitoitusperuste voisi olla se 98 terawattituntia,
se alkuperäinen vuoden 2008 strategiassa hyväksytty
sähkönkulutuksen mitoitusperuste. Siihen, että tuo
mitoitusperuste nostettiin 96:sta 98 terawattituntiin, oikeastaan
oli kolme syytä.
Ensinnäkin arvioitiin, ja se näkyy myöskin tässä äsken
esitetyssä uusiutuvan energian toimenpideohjelmassa, että lämpöpumppujen
määrä moninkertaistuisi 10 vuoden aikana.
Ja tämän salin edustajat tietävät
kaikki, mitä tarkoittaa, kun lämpöpumppujen
käyttöä lisätään
tuntuvasti. Se merkitsee merkittävää sähkön
lisäkulutusta.
Toisekseen arvio siitä, mikä on sähköautojen osuus
2020-luvulla, nousi selvästi siitä, mitä se vuosien
2007—2008 arviossa oli, ja sähköautojen
yleistyminen toki merkitsee sitten sähkönkulutuksen
nousua.
Kolmas tärkeä seikka, ja se tuli teollisuuden puolelta,
oli teollisuuden arvio siitä, että todellakaan
metsänhakkuut eivät olisi vuonna 2020 vain vähän
yli 40 kiintokuutiometriä vuodessa vaan että metsästä,
puusta, saatavien ja kehitettävien uusien tuotteitten,
joilleka markkinanäkymät arvioidaan positiivisiksi,
markkinoille saamisen seurauksena hakkuissa päästäisiin
aina 50 miljoonaan kuutioon asti. Tämä oli kolmantena
seikkana vaikuttamassa sitten siihen, että tuo tarkistus,
tuo aika pieni tarkistus sitten kuitenkin, tästä 96:sta
98 terawattituntiin päätettiin tuossa ministeriryhmässä.
Se ei ollut mitään manipulaatiota. Se oli tämäntapaisen
prosessin seurauksena syntynyt tulos.
Ministeri Sinnemäki ministeriryhmän kokouksessa
esitti toivomuksensa siitä, että voitaisiin esittää eduskunnalle
kaksi lukemaa: se asiantuntijoitten esittämä 96
terawattituntia ja tämä 98 terawattituntia. Tuo
ministeriryhmä päätyi siihen, että meidän
yhteinen esityksemme eduskunnalle on tämän mitoituksen
perustaksi tämä 98 terawattituntia.
Arvoisa puhemies! Saattaa tuntua ehkä vähän turhan
pieneltä, mutta kun tämä nousi kuitenkin aika
vahvasti ja merkittävästi täällä esille
yhden hallituspuolueen ryhmäpuheenjohtajan puheenvuorossa,
katsoin aiheelliseksi, että käyn tämän prosessin
niin tarkkaan läpi kuin suinkin, ja tämä se
on. Siinä ei mielestäni mistään
manipulaatiosta ja noin vaan jostain hihasta tapahtuvasta vetämisestä ollut
kysymys, vaan yhteisestä arviosta siihen, mikä se
mitoitusperusta voisi olla.
Ylipäänsä olen henkilökohtaisestikin
sitä mieltä, että jos ministerinä on
tilanteessa, jossa elinkeinoelämän puolelta tuodaan
esille perusteltuja seikkoja arvioksi siitä, kuinka paljon,
tässä tapauksessa sähkön, tarve
voisi olla, niin ei ihan kuuroin korvin sellaista voida sivuuttaa,
vaan se on analysoitava, arvioitava. Tämmöinen
analysointi, arvio, tehtiin, ja sen jälkeen päädyttiin
tämäntapaisiin ratkaisuihin.
Arvoisa puhemies! Siis kysynnän arvioidaan kasvavan
2020-luvulle tultaessa 17 terawattitunnin verran. Tämä voidaan
kattaa osittain jo rakenteilla olevalla, uudentyyppisellä ydinlaitoksella
eli Olkiluoto 3:lla, joka toivottavasti valmistuu pian ja tuottaa
sitten noin 12 terawattituntia sähköä.
Lisäksi sähköä saamme tuulivoimasta,
joka voimakkaasti tuettuna, enimmillään 200 miljoonaa
euroa vuodessa vuonna 2020, voisi tuottaa tuolloin, vuonna 2020,
noin 6 terawattituntia vuodessa sähköä.
Suomeen on tuotu sähköä vuosittain
noin 12 terawattituntia eli yhden uudentyyppisen ja kahden nykytyyppisen
ydinvoimalaitoksen verran. Lisäksi meillä tuotetaan
sähköä hiililauhteella keskimäärin
noin 10 terawattituntia. Enimmillään hiililauhdesähkön
osuus on 14 terawattituntia, ja lisäksi muu CO2-pitoinen
lauhde ja nämä lauhdehännät
ovat yhteensä noin 6 terawattituntia, elikkä noin
20 terawattituntia siitä nyt arvioidusta vajaasta sadasta
terawattitunnista meillä enimmillään
tuotetaan hiilisähköä Suomessa.
Tämä taustaksi sille, joka haikailee nykymuotoisen
tuotantorakenteen perään. Tämän
näin mittavan hiilituotannon, sähköntuotannon,
alasajamiseen on todella monet perusteet, vahvat sellaiset, olemassa.
Sähköntuotannon omavaraisuuteen uutta sähköntuotantoa
tarvittaisiin radikaalien edistämiskeinojen kohteena olevan
tuulivoiman lisäksi vielä kahden suuren ydinvoimalaitoksen
verran. Ilman ydinvoimaa emme pääse omavaraisuuteen,
se on kaiketi selvä. Samalla saadaan ajettua saastuttavaa
hiililauhdetta merkittävästi alas.
Arvoisa puhemies! Kaikki kaavaillut sijoituskunnat ovat antaneet
ydinvoimahankkeesta lausunnot, joissa ne puoltavat yhtiöiden
hakemuksia ja esitettyjen hankkeitten rakentamista. Ympäristövaikutuksia
on tarkasteltu käyttäen yva-selostuksissa esitettyjä tuloksia,
viranomaisten lausuntoja sekä lausunnoissa ja mielipiteissä, mielipiteitäkin
on kosolti esitetty, esille tuotuja näkemyksiä.
Tarkastelun tulos on, että kaikki esitetyt sijaintipaikat
soveltuvat uuden ydinvoimalaitoksen rakennuspaikaksi. Tämän
on myös Stuk todennut alustavissa turvallisuusarvioissaan.
Arvoisa puhemies! Ydinenergialain mukaan luvanhaltijan on huolehdittava
kaikista käytön seurauksena syntyvien ydinjätteiden
ydinjätehuoltoon kuuluvista toimenpiteistä ja
niiden asianmukaisesta valmistelemisesta sekä vastattava niiden
kustannuksista. TVO:n uuden ydinvoimayksikön tuottamat
ydinjätteet voidaan turvallisesti käsitellä,
varastoida ja loppusijoittaa jo käytössä olevia
ja/tai suunniteltuja menetelmiä käyttäen.
TVO:lla on käytössään matala-
ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoituslaitos. Käytetyn polttoaineen
huolto tapahtuu puolestaan Posiva Oy:n toimesta. TVO:n periaatepäätöksen
rinnalla tehtäisiin periaatepäätös
myös polttoaineen huollosta. Vaikka Fennovoiman osalta
tilanne on toinen, täyttää Fennovoiman
suunnitelma ydinenergialain vaatimukset periaatepäätösvaiheessa.
Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan kokonais-etu voi pitää sisällään
muitakin elementtejä. Näistä haluaisin
korostaa erityisesti kolmea seikkaa:
Ensinnäkin lisäkapasiteetti auttaisi osaltaan pitämään
sähkön hintaa kohtuullisena. Ydinvoima ei ole
halpa energiamuoto johtuen mittavista turvallisuutta takaavista
investointikustannuksista. Se on kuitenkin halvempi kuin esimerkiksi hiililauhde,
jonka muuttuvat kustannukset ovat korkeimmasta päästä.
Toiseksi ydinvoiman lisärakentaminen turvaisi teollisuuden
toimintaedellytyksiä täällä jo
moneen kertaan todetusti. Perusteollisuus tarvitsee tasaista perusvoimaa,
jota ydinvoima tuottaa. Teollisuus voi siten ennakoida tulevaa sähkön hintaa.
Ennen kaikkea päätös on kuitenkin merkittävä signaali
teollisuudelle uskoa, investoida Suomeen ja työllistää suomalaisia
ja ehkä vähän muitakin.
Kolmas ja mielestäni tärkein syy yhteiskunnan
kokonaisetua tarkasteltaessa on jo moneen kertaan sekin täällä esille
tullut kysymys ja asia: ilmastonmuutos. Ydinvoima on päästötön
energiantuotantomuoto, CO2-päästötön
energiatuotantomuoto. Energiaratkaisun markkinoille tuomat noin
24—25 terawattituntia päästötöntä energiaa
vähentävät hiilidioksidipäästöjä noin
10 miljoonaa tonnia korvatessaan hiililauhdetta eli kuudenneksen
nykypäästötasosta. Mikäli tuottaisimme
vastaavan energiamäärän kivihiilellä,
aiheuttaisimme yli 20 miljoonan tonnin päästöt
eli kolmanneksen lisäyksen nykypäästöihin
nähden.
Kiinnitän jälleen huomion aiemmin käydyssä keskustelussa
ed. Niinistön puheenvuoroon. Hän tuumiskeli siihen
tapaan, että nämä ydinvoimaratkaisut
vähentäisivät vain 2 miljoonan tonnin verran
CO2-päästöjä. Minä olen
ymmärtänyt, että monissa yhteyksissä vihreät
ajattelevat nimenomaan globaalisti. Jos ydinvoimalla tämän
kahden yksikön verran, joiden luvasta nyt puhutaan, tuotetaan
sähköä ja sillä ihan oikein
korvataan nimenomaan hiilisähköä, niin
se todellakin merkitsee sitä, että ne päästöt
vähenisivät yli 20 miljoonan tonnin verran. Tai
jos sillä ei korvatakaan kaikilta osin hiilisähköä,
jos sillä korvataan jossakin toisessa maassa tuotettua
ydinsähköä, niin kysymys kuuluu tietysti
siinä tilanteessa: kumpi esimerkiksi tulevien sukupolvien
kannalta on varmempaa, tuottaa se ydinsähkö nimenomaan suomalaisissa
ydintuotantolaitoksissa vai jossakin rajojen ulkopuolella? Tässä lähdetään
siitä ajattelusta, että me luotamme ja uskomme
nimenomaan Suomessa tuotettavaan ja toteutettavaan ydinenergiatuotantoon.
Arvoisa puhemies! Edellä mainituilla perusteilla valtioneuvosto
on tehnyt myönteiset periaatepäätökset
Teollisuuden Voima Oyj:n ja Fennovoima Oy:n hakemuksista ja kielteisen
periaatepäätöksen Fortumin hakemuksesta.
Lisäksi Fennovoimalle asetetaan periaatepäätöksessä käytetyn
polttoaineen huoltoon liittyvä ehto. Siinä edellytettäisiin,
ja edellytetään, että Fennovoiman on
edelleen kehitettävä käytetyn polttoaineen
loppusijoitusta koskevaa suunnitelmaansa siten, että 6
vuoden sisällä ydinvoimalaitoksen periaatepäätöksen
vahvistamisesta eduskunnassa sen on esitettävä työ-
ja elinkeinoministeriölle joko sopimus periaatepäätöshakemuksessa
esitetyn kaltaisesta ydinjäteyhteistyöstä nykyisten
jätehuoltovelvollisten kanssa tai vaihtoehtoisesti Fennovoiman
oman käytetyn polttoaineen loppusijoituslaitosta koskevan
ympäristövaikutusten arviointiohjelma.
Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa
on tullut jo esille aikaisemmin kysymys siitä, miksi juuri
nämä: miksi TVO ja miksi Fennovoima, miksi Fortumille
ei tässä lupaa esitetä? Ensinnäkin
muistutan, että Fortum tässä ratkaisussa TVO:n
osakkaana saa neljänneksen TVO:lle nyt esitetyn luvan kapasiteetista
elikkä noin 400—450 megawatin suuruisen tehon.
Jos laitoksen teho on 1 600 megawattia, minkä TVO
on esittänyt pienemmäksi määräksi,
se on 400 megawattia. Jos koko laitoksen teho on 1 800
megawattia, niin siitä neljännes on tunnetusti
450 megawattia. Lisäksi Fortum saa rakenteilla olevasta Olkiluoto
3:sta niin ikään sen saman 25 prosenttia elikkä 400
megawatin suuruiset tehot.
TVO ja Fennovoima molemmat ovat luonteeltaan yhtiöitä,
jotka tuottavat sähköä ensinnäkin suomalaiselle
teollisuudelle. Täällä pohdittiin ed. Pulliaisen
esille nostamaa osakkuussähköä, onko se
hyvä vai huono. Minun mielestäni on hyvä, että näin
voidaan tehdä. Onko se EU:n normiston vastaista? EU on
taatusti tiennyt vuosien ja vuosikymmenten ajan sen, että Suomessa
osakkuussähköä tuotetaan näissä ydinvoimalaitoksissa,
jotka meillä on. Se tietysti osoittaa edustajien Hassin
ja Hautalan aktiivisuutta toimia EU:ssa yrittämällä estää tällainen
mahdollisuus. En tiedä, kuinka onneksi ja menestykseksi
se on suomalaiselle teollisuudelle ja elinkeinoelämälle. Olen
ymmärtänyt, että EU:ssa enemmänkin
tänään puhutaan vähän
laajemminkin tämäntapaisen mallin ymmärtämyksen
puolesta, mikä meillä näiltä osin
näissä ydinvoimalaitoksissa on. Tarkoitus on siis,
että TVO ja Fennovoima myös jatkossa voisivat
tämän toimintaideologian mukaisesti tuottaa osakkuussähköä niille
omistajille, jotka ovat teollisuuslaitoksina omistajia.
Toinen tärkeä periaate, joka puhuu näiden kahden
puolesta, on se, että näiden omistajina, osakkaina,
on kymmeniä suomalaisia energialaitoksia eri puolilla maata.
Näitten toiminnan kannalta ei ole ihan toisarvoinen asia,
että näiden energialaitosten — useimmat
niistä laitoksista hankkivat monesta eri lähteestä jakelemansa
sähkön tai myymänsä sähkön — repertoaarissa
on myös jokin annos tai siivu nimenomaan ydinsähköä,
ja näillä ratkaisuilla molempien näitten hankkeitten
osalta, Fennovoiman ja TVO:n osalta, tämä käytännössä sitten
toteutetaan.
Suomen sähkömarkkinoiden kilpailun, ihan oikean
kilpailutilanteen, vuoksi on myöskin tärkeää,
että meillä on ei vain yksi suuri suoraan sähköä valmistava,
tuottava ja jakeleva vaan monia ja kymmeniä yrityksiä,
jotka tekevät sitten ihan oikein, synnyttävät
ja tuottavat sitä kilpailua. Se kilpailu taas on sitten
kaikkien suomalaisten ja sähkön kuluttajien ja
tarvitsijoiden edun mukaista.
Arvoisa puhemies! Todellakin, kun täällä kysyttiin
joissakin aikaisemmissa puheenvuoroissa, mitä tulee E.ON:iin,
niin Fennovoiman omistavat pienet ja keskisuuret energia-alan yritykset,
niillä on 36 prosenttia omistusta, E.ON:lla 34 prosenttia,
ja Fennovoimaa omistava teollisuus omistaa 30 prosenttia Fennovoiman
osakekannasta.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa puhemies! Jokainen ihmisen tekemä jälki
luonnossa on liikaa. Olemme valinneet elintason tien, toinen korkeamman,
toinen matalamman. Itse kullakin meillä on vapaus tinkiä elämästämme,
siitä, mitä ilman tulemme toimeen.
Tämän edellä kerrotun perusteella
on tehty energiankulutus-, energiantarve- ja energiantehokkuustavoitteet.
Aluksi täytyykin todeta, että pitkässä juoksussa
ministeriöiden arviot energian kulutuksesta ovat pitäneet
kohtuullisen hyvin paikkansa. Siksi luotan nytkin siihen laskelmaan,
minkä perusteella energiapaketti on kokonaisuudessaan ratkaistu.
Kokonaisuus on hyvä ja uusiutuvat energiamuodot kärkenä edellä etenevä.
Haluan todeta sen, että ellei olla rehellisesti valmiita
kertomaan myöskin työpaikkojen leikkauksista,
mitkä syntyvät energiankulutusarvioiden eri skenaarioissa,
on epärehellistä teilata perusvoiman tuotanto
tai uusiutuvien energiatukimuotojen hinta.
Suomen hallituksen tekemä ydinvoimapäätös on
kova päätös nieltäväksi.
Tosiasiat painavat kuitenkin vaakakupissa sen verran, että koko
paketin takana voi seisoa. Omistan tämän puheenvuoroni
ensisijaisesti Fennovoima Oy:n hankkeen tarkastelulle.
Pidän erikoisena jälkiuunileipien syömistä tahoilla,
joille eivät kelpaa yva-menettelyt, ei Stukin lausunnot,
eivät mitkään viranomaismenettelyt. Jos
kansalaisjärjestölle eivät käy
asiakirjat, jotka ovat viranomaismenettelyprosessin läpikäyneet,
miten muutoin voimme toimia lainkirjan mukaan? Mikä on
se menettely, jolla ympäristö- ja muut vaikutukset
voidaan tutkia? Peräänkuulutan vastuullisuutta
tietojen levittämisessä myös kansalaisjärjestöiltä.
Piikkejä päättäjien keskuuteen
tarvitaan, mutta asiatiedoilla. (Ed. Pulliainen: Mikä on
asiatieto?)
Arvoisa puhemies! Fennovoiman omistussuhteet kestävät
myös tarkastelun kotimaisuuden näkökulmasta,
aivan niin kuin ministeri tuossa edellä totesi. Omistajina
ovat palvelualat, monet teollisuuden yritykset ja energiayhtiöt.
Miksi antaa periksi omavaraisuusasteesta, kotimaisesta osaamisesta,
nämä molemmat kun voidaan turvata myös
Fennovoiman tapauksessa?
Miksi sitten Fennovoima ja mihin? Fennovoiman tulo suomalaisille
markkinoille virkistää sähkömarkkinoita.
Erityisesti palveluala, jonka on todettu olevan kasvava energian
tarvitsija tulevaisuudessa, on vahva taustatekijä Fennovoiman
omistajaympyrässä unohtamatta terästeollisuuden
nykyisiä ja mahdollisesti kasvavia tarpeita. (Ed. Ollila:
Esimerkiksi Raahessa!) — Esimerkiksi näin. — Tehtyjen
kyselyjen perusteella omalla alueellani enemmistö kansalaisista
kannattaa ydinvoiman tuloa paikkakunnalle. Niin ikään
valtuustoissa enemmistö on Fennovoiman Pyhäjoelle
sijoittumisen kannalla. Olosuhteet ovat siis otolliset. Pidän
tärkeänä sitä, että paitsi ydinvoimasta
myös Fennovoimankin osuudesta ydinvoimamarkkinoilla voidaan
keskustella asiallisesti rinnan uusiutuvien tuotantomuotojen kanssa.
Vaikka toimija on uusi, se on tasaveroinen toimija omilla markkinoillamme.
Arvoisa puhemies! On tärkeää, että me
eduskunnassa näemme alueellisen merkityksen tär-keyden
myös energiaratkaisuissa. Raahen seutukunta, mutta ennen
kaikkea Pyhäjoki, on kaikilta mittareiltaan sopiva sijoituspaikkakunta
perusenergiaratkaisuja tehtäessä.
Pekka Ravi /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen energiapaketti on todellakin
erittäin tasapainoinen ja harkittu kokonaisuus. Energiapaketti
koostuu erittäin mittavasta uusiutuvan energian lisäämisestä siihen
liittyvine tukitoimenpiteineen sekä pitää sisällään
myöskin periaatepäätöksen kahden
uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Aiemmin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa
käsittelin varsin laajasti uusiutuvan energian osuutta.
Tässä puheenvuorossa haluan nyt nostaa ydinvoimasta
joitakin asioita esille, joita tuossa aiemmassa ryhmäpuheenvuorossa
ei ajanpuutteen vuoksi voinut ottaa.
Toistan sen, minkä sanoin myöskin aiemmin. Ydinvoiman
lisärakentaminen ei ole millään muotoa
pois uusiutuvien energiamuotojen kehittämisestä.
(Eduskunnasta: Miksei ole?) Tässä suhteessa tämän
vastakkainasettelun ajan toivoisi todellakin olevan ohi. Ydinvoimaratkaisun myötä
saamme
aikaan todella merkittävät päästövähennykset
ja turvaamme kohtuuhintaisen sähkönsaannin elinkeinoelämälle
ja myöskin kotitalouksille. Kahden luvan myöntäminen
on minun mielestäni vahva, selkeä ja erittäin
tärkeä signaali sekä Suomen rajojen sisä-
että ulkopuolelle. Se on viesti siitä, että Suomi
on maa, jossa kannetaan huolta työllistävien yritysten
kilpailukyvystä, ja siitä, että täällä kannattaa
jatkossakin investoida ja työllistää.
Tarvitsemme kokonaisvaltaisen valikon kestäviä ja
tehokkaita energian tuotantomuotoja myöskin siinä mielessä,
ettei suomalaisten energialasku paisu kohtuuttomaksi.
Energiapaketin seurauksena Suomi tavoittelee sataprosenttista
sähköomavaraisuutta vuoteen 2020 mennessä,
kuten valtioneuvosto ja eduskunta ovat jo aiemmin ilmasto- ja energia-strategian
hyväksymisen yhteydessä linjanneet. Energian kokonaiskäytössäkin
Suomen omavaraisuus tulee paranemaan merkittävästi
tämän sähköomavaraisuuden myötä,
ja fossiilisten tuontipolttoaineiden käyttö korvautuu
pikkuhiljaa päästöttömällä ydinsähköllä ja
myöskin uusiutuvalla energialla. Historiallinen, suorastaan historiallinen
tosiasia on se, että nyt tehdyillä ratkaisuilla
Suomi pääsee monen monen vuosikymmenen jälkeen
kokonaisuudessaan irti tuontisähköstä.
Tässä keskustelussa tuli aiemmin esille, miksi itse
asiassa lainkaan tarvitaan lisäydinvoiman rakentamista,
eikö näihin asetettuihin tavoitteisiin voisi päästä pelkästään
uusiutuvia energialähteitä tukemalla ja niitten
käyttöä lisäämällä.
Mielestäni ministeri Pekkarinen avasi tätä problematiikkaa
aiemmassa puheenvuorossaan erinomaisella tavalla, kun hän
totesi, että uusiutuvilla energiantuotantomuodoilla tuotetaan
lähinnä lämpöä ja biopolttoaineita
ja nimenomaan lisäydinvoimalla turvataan sähköenergian
lisätuotanto, joka on välttämätöntä.
Kertaan vielä lyhyesti, miksi tätä lisääntynyttä sähköntuotantoa
tarvitaan. Ensimmäinen seikka oli siis tuonnin korvaaminen,
toinen oli saastuttavan hiililauhdevoiman korvaaminen ja sitten
erittäin tärkeä asia on sähkön
lisätarpeen kattaminen.
Täällä on nyt taitettu monessa puheenvuorossa
peistä siitä, kenen arvio on varmasti se kaikkein
paras, tarkin ja kuka on paras ennustamaan, mikä on se
oikea taso. Minä en ymmärrä henkilökohtaisesti
sitä, että esimerkiksi suomalaiselle elinkeinoelämälle
ja teollisuudelle kerrottaisiin, että tämän
sähkönkulutusarvion varassa teidän on
hyvin pitkäjänteisellä tavalla suunniteltava
tulevaisuuttanne, tulevaisuuden investointejanne. Minusta on parempi,
että se arvio on sen verran reilu, että se antaa
varmuuden suomalaiselle elinkeinoelämälle siitä,
että heidän yksi tärkeä tehokkaan
tuotannon edellytys taataan, että energiaa on riittävästi
saatavilla. Minun mielestäni se on selkeä kansallinen
etu, se on suomalaisten etu, myöskin sillä tavalla,
että sillä on merkittävät työllisyysvaikutukset.
Eero Heinäluoma /sd:
Arvoisa puhemies! Todellakin voi sanoa, että hallituksen
nyt esittämät ydinvoimahakemusten lupapäätökset
ovat erittäin iso asia, ja voi sanoa myös päätösehdotuksia
historiallisiksi. En olisi viime syksyn keskustelun pohjalta uskonut,
että tämmöinen kokonaisuus eduskuntaan
tuodaan. Tässä päätöksessä on
kuitenkin paljon sellaisia kysymyksiä, jotka ansaitsevat
vielä tulla huolellisesti käsitellyiksi ja eduskuntatyön
ja valiokuntatyön aikana läpivalaistuksi ja myös
niin, että näihin saadaan vastauksia.
Hallituksen esityksen keskeinen perustelu lähtee sähkön
tarvearvioinnista. Niitä on täällä perusteellisesti
arvioitu. Huomaan, että ministeri Pekkarinen jo ulkomuistista
osaa terawattitunnit noin kilowatin tarkkuudella luetella. Tämä tietysti
lisää meidän kaikkien luottamusta ministerien
toimintaan ja siihen, että nämä ehdotukset on
huolella ja monipuolisesti läpikäyty menneiden
kuukausien aikana. Tarvearvioiden osalta kiistattomat perusasiat
ovat olemassa. Ne liittyvät hiilisähkön
korvaamiseen ja myös Venäjältä tapahtuvan
ydinsähkön tuonnin korvaamiseen. Uskon, että niistä täällä salissa
vallitsee huomattava yksimielisyys, että nämä asiat
on todellakin tehtävä.
Huomio kiinnittyy siihen, että ministeriön
laskelmissa on kuitenkin lähdetty tarvearviossa siitä,
että tuo tarkastelu on pysäytetty 2020-luvun alkupuoliskolle.
Nyt tietysti joutuu kysymään, onko ministeriössä tehty
yli tämän meneviä laskelmia 2030-luvun
kehityksestä nykytietojen pohjalta. Tulevaisuuteen katsominen
ei tietenkään ole kovin helppoa, mutta jotain
näkökohtiahan on olemassa siitä, mitä tuotantoa
silloin jää pois ja miten nämä aiotaan
korvata. Kysynkin siis: Onko ministeriössä 2030-luvulla
tapahtuvasta sähköntuotannon sekä tarpeesta
että tuotantokapasiteetista käsityksiä ja
jos on, niin millaisia? Uskon että ne olisi syytä eduskunnalle
avata, koska ne vaikuttavat tämän kokonaispaketin toimivuuden
arviointiin.
Tarvearviosta on hyvä todeta, että tämä katuhan
ei ole yksisuuntainen. Ei ole sellaista tilannetta, että on
olemassa joku etukäteen annettu kysyntä, johon
tarjonta mitoitetaan, vaan on selvää, että totta
kai myös tämä tarjontanäköala
vaikuttaa kysyntään. Se on talouden normaalin
logiikan mukaista.
Tässä voi yhtyä siihen käsitykseen,
että jos on olemassa näköala kohtuuhintaisesta,
toimitusvarmasta sähkön saannista pitkälle
tulevaisuuteen, niin se on tekijä, joka tietysti houkuttelee ajattelemaan
niin, että tänne kannattaa investoida varsinkin
niiden teollisuudenalojen osalta, jotka ovat erittäin energiaintensiivisiä,
kuten meidän terästeollisuutemme ja metsäteollisuutemme
ovat — jolloin siis on hyvä eduskunnan tarkastelussa
ottaa huomioon tämä tosiasia, että sillä,
miten yhteiskunnallisella päätöksenteolla
voidaan avata näköala sähkön
varmasta saannista ja kilpailukykyiseen hintaan, on vaikutus talouden kasvuun
ja täällä tapahtuvaan investointitoimintaan.
Niinpä sitten tähän kilowatin tarkkuuteen
ei kannata juuttua tässä loppupäätöksenteossa,
kun tätä tarvearviota tehdään.
Suuruusluokkien osuminen lähelle oikeata riittää.
Arviossa on tietysti hyvä ottaa huomioon myös
se, että paitsi että meillä on halua
energiaomavaraisuuteen, kaikki tieto puhuu sen puolesta, että Venäjä omalta
kohdaltaan joutuu tekemään kaikkensa, jotta se
pystyy täyttämään edessä olevien
ja toivottavasti edessä olevien kasvuvuosien edellyttämän
energiantarpeen. Siihen viittaa myös se, että Venäjä on
nyt jo esittänyt Suomelle sähkönsiirrossa
kaksisuuntaista liikennettä. Heitä ei enää kiinnosta
vain se, onko sähköä tuotavissa Suomeen,
vaan he haluavat, niin kuin se yhteispohjoismaisilla sähkömarkkinoilla jo
nyt on, että nämä tuontimahdollisuudet
kulkevat molempiin suuntiin. Sekin kertoo erityisesti siitä,
että Pietarin osalta jossain aikataulussa on varmaan odotettavissa
tilanne, jossa venäläiset tarvitsevat kaiken mahdollisen
itse tuottamansa sähkön itse.
Sitten on tämä kysymys, joka on todella mielenkiintoinen,
että millä perusteilla valinnat on tehty TVO:n
ja Fennovoiman osalta. Vaikka kuuntelin hyvin tarkasti ministerin
puheenvuoroa, minulle ei vielä ihan selvinnyt, miksi juuri TVO
ja Fennovoima ovat hallituksen ehdotuksessa mukana ja miksi Fortum
ei ole. Tämä on kuitenkin tärkeätä avata,
ja erityisesti kysyn, mitä hallituksen ajatuksen mukaan
tapahtuu vuonna 2030, kun Fortum joutuu sulkemaan nykyiset kaksi
laitostaan Loviisassa. Tämä on tärkeää tietysti
pitkäjänteisen suunnittelun kannalta, tämä on
tärkeää Loviisan, Itä-Uudenmaan seutukunnan
kannalta, ja sillä on vaikutuksia myös Kymen aluekehitystä ajatellen.
Edelleen, on syytä kysyä tästä käytetyn
polttoaineen sijoituksesta. Miten hallituksessa tämä asia
nähdään? Onko näköala
sille, että Posiva ja Olkiluoto voisivat ottaa sijoittaakseen
myös tämän uuden mahdollisen Fennovoiman
yksikön käytettyä polttoainetta, vai
onko lopputuloksena se, että Fennovoiman täytyy
rakentaa tähän oma järjestelynsä?
Tästähän on paljon julkisesti puhuttu,
mutta en huomannut, että hallituksen tarkastelussa olisi
tästä mitään mainintaa. Oletan, että tätä koskeva
tieto kuitenkin täytyy hallituksella olla, onko Olkiluotoon
sijoitettavissa tätä käytettyä polttoainetta,
ja sen asiallinen hoito on tietysti välttämätön
osa tämän päätöksen
yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä.
Lopuksi kasvun ja työpaikkojen kannalta energia-asioiden
huolellinen ja vastuullinen hoito on erinomaisen tärkeä asia.
Metsäteollisuus on puoleltansa ilmoittanut, että näillä on
vaikutuksia heidän investointeihinsa. Olen ottanut nämä puheenvuorot
todesta, ja siksi joudunkin kysymään, mitä Varkaudessa
esimerkiksi nyt parhaillaan tapahtuu. Tässä mitataan
myös metsäteollisuuden puheiden uskottavuutta.
Ei ole ollenkaan samantekevää, miten he näissä päätöksissään Varkauden
osalta nyt tekevät. Mielestäni se vaikuttaa koko
metsäteollisuuden energiastrategiaan ja heidän
ilmoittamiensa sähkön käyttötarpeiden
arviointiin. Jään odottamaan hallituksen kannanottoa
myös tähän asiaan: Miten hallitus näkee
metsäteollisuuden puheiden uskottavuuden tämän
Varkaus-tilanteen pohjalta ja onko hallitus viestittänyt
omalta osaltaan Varkauden tehtaiden tulevaisuuteen liittyvää viestiä?
Lopuksi totean, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä vakaata
kasvun ja työllisyyden politiikkaa ja että energiapolitiikka
rakentaa sille näköalaa mutta jättää ydinvoimapäätökset
jokaisen kansanedustajan omaan harkintaan. Sillä tavalla
tulee myös paras ja uskottavin lopputulos.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ydinvoimaa on kaupattu ja tuotu Suomeenkin
ilmastonmuutoksen hillinnän nimissä. Kuitenkin tosiasiat
osoittavat, että Olkiluoto 3, jonka rakentamista
myös samalla perusteella täällä vuonna 2002
perusteltiin, ei ole ehtinyt eikä ehdi auttamaan Suomen
ilmastotavoitteita, kun sen valmistuminen on auttamattomasti myöhässä.
Jos tuolloin olisi valittu toisin, lähdetty energiatehokkuuden,
todella uusiutuvien energiaratkaisujen tielle, niin meillä olisi
parempi ilmastotilanne, hiilidioksidipäästöjen
vähenemä olisi selvästi voimakkaampi
kuin se on nyt ollut.
Myöskään maailmanlaajuisesti ei ydinvoima kuulu
Kioton sopimuksen piiriin. Kestävän kehityksen
mekanismeissa, cdm:ssä, se ei ole mukana. Ilmastonmuutosta
on siis käytetty kuin ketunhäntää kainalossa
ydinvoiman ajamiseen. Ihmisiä on johdettu tässä harhaan.
Samalla on myös tuotu tämä työllisyysnäkökulma
keskeisenä perusteena, mikä on samanlaista harhaanjohtamista.
Suurten ydinvoimayksiköiden rakentaminen ei ole työllistävää.
Niiden käyttö pitää piirissään
yhtä suurtakin ydinvoimalaa kohtaa enimmillään
200—300 työntekijää. Tuulivoiman
rakentaminen on työllistävää.
Ydinvoimalaitosten rakentaminen työllistää lähinnä ulkomaalaisia
työntekijöitä, niin kuin Olkiluoto 3:n
työmaalla voimme havaita.
Bioenergian käyttö tukee maan asuttuna pitämistä.
Kokonaisuudessaan hallitus vain ei ole omissa ratkaisuissaan kylliksi
huomioinut biodiversiteetin, luonnon monimuotoisuuden, vaatimuksia,
kun se lisää bioenergian käyttöä.
Tässä myös on hyvä tietää ja
huomata, mitä uusimmat tutkimukset esimerkiksi maaperän
hiilinielukäyttäytymisestä meille kertovat.
Erityisesti hallitus on omissa päätelmissään jäänyt
laiskanläksylle energiatehokkuuden unohtamisessa. Energiatehokkuuden
pitäisi lisääntyä business as
usual -tasosta vähintään prosentin vuodessa.
Tähän skenaarioon hallitus ei pääse.
Ei voi olla havaitsematta keinotekoisuutta siinä, millä lailla
hallitus on päässyt 89 terawattitunnin tavoitteesta
tuonne 98 terawattitunnin tavoitteeseen vuonna 2020. Siinä on
nostettu kahteenkin kertaan teollisuuden osuutta ja kotitalouksille
on lisätty 5 terawattituntia siitä tasosta, josta
lähdettiin, joka oli kylläkin 86 terawattituntia.
On useammin jo ollut esillä se Vtt:n laskelma, joka
toteaa, että yksi esitetty ydinvoimareaktori siirtää tilannetta
kestävän kehityksen suuntaan ainoastaan niin,
että 1 miljoona tonnia hiilidioksidia voidaan korvata yhdellä reaktorilla,
kahdella reaktorilla siis 2 miljoonaa tonnia. Ministeri Pekkarinen
toistuvasti tuo tämän 10 miljoonaa tonnia esille.
Arvoisa puhemies! Kysymys on siitä, että meidän
pitäisi valita tulevaisuuden kannalta kestävämpi
tapa kuin rakentaa ydinvoimaa.
Oras Tynkkynen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ydinvoiman lisärakentamista on perusteltu
tänäänkin keskustelussa erityisesti muutamalla syyllä.
Niin kuin ed. Tiusanen edellä viittasi, niin monissa puheenvuoroissa
on perusteltu ydinvoimaa erityisesti päästöjen
vähentämisellä, ja sekä pääministeri
että ministeri Pekkarinen edellä väittivät,
että kukin uusi ydinvoimayksikkö vähentäisi
päästöjä 10 miljoonaa tonnia
vuodessa. Kuitenkin Vtt:n arviossa on päädytty
kymmenesosaan tästä eli päästövähennys
jäisi vain miljoonaan tonniin Suomen päästöissä,
ja tämä vasta vuonna 2020 tai joinakin sitä seuraavina
vuosina. Seuraavan kymmenen vuoden aikana nämä uudet
ydinvoimahankkeet eivät vähentäisi päästöjä lainkaan,
ja meidän on kuitenkin onnistuttava vähentämään
päästöjä suhteellisen nopeasti.
Ministeri Pekkarinen ei nyt valitettavasti ole paikalla. Olisin
häneltä mielelläni kysynyt hyvin yksinkertaisen
kysymyksen. Hän perusteli, että ydinvoima Suomessa
voi vähentää päästöjä myös
muualla. Se on aivan totta. Mutta kuinka paljon Euroopan unionin
päästökaupan oloissa energiatuotantosektorille
tehtävä päästövähennys
vähentää Euroopan kokonaispäästöjä?
(Ed. Johannes Koskinen: Onko hallituksen sisällä keskusteltu
tästä?) Mielelläni kuulisin tähän
ministerin vastausyrityksen.
Monissa puheenvuoroissa on perusteltu ydinvoiman lisärakentamista
myös sillä, että se lopettaisi sähkön
tuonnin Venäjältä. Olen jäänyt
miettimään, ovatko kollegat ehtineet tutustua
vielä meille jaettuun periaatepäätökseen.
Luen täältä suoran lainauksen: "Tällöin
sähköä vietäisiin Venäjältä Suomen
läpi Euroopan markkinoille, jos Venäjällä olisi
sähköä vietäväksi."
Jos Venäjältä on vastedeskin saatavissa
edullista sähköä, sitä tullaan
myös Suomeen tuomaan, riippumatta siitä, mikä on
ydinvoimaloiden määrä täällä.
Samoin monissa puheenvuoroissa on esitetty, että ydinvoima
ja uusiutuvat energianlähteet eivät kilpaile keskenään.
Jälleen viittaisin meille jaettuun periaatepäätökseen.
Siinä todetaan: "Lisäksi on uhkana, että ydinvoiman
lisärakentaminen heikentää sähkön
ja lämmön yhteistuotannon (chp) kannattavuutta
ja sitä kautta saattaa vähentää chp-tuotannossa
polttoaineena käytettävän uusiutuvan
energian määrää." Samoin todetaan:
"Energiansäästölle ja energiatehokkuuden lisäämiselle
kuluttajahinnan alenemisella on myös heikentävä vaikutus."
Tosiasiallisesti uusiutuvat energianlähteet ja ydinvoiman
lisärakentaminen osittain valitettavasti kilpailevat keskenään.
No, ydinvoiman lisärakentamista perustellaan yleisesti
niillä perusteilla, joita ministeri Pekkarinenkin tässä edellä tarjosi:
Suomen pitää pyrkiä sähkön
omavaraisuuteen, päästöjä aiheuttavaa tuotantoa
pitää ajaa minimiinsä ja samaan aikaan teollisuuden
kohtuuhintaisen sähkön tarpeista pitää pitää huolta.
Nämä ovat kaikki hyviä tavoitteita. Nämä ovat
kaikki sellaisia tavoitteita, joita vihreät kannattavat.
Kyse ei ole siitä, haluammeko Suomesta sähköomavaraisen,
haluammeko turvata teollisuuden sähkösaannin,
haluammeko vähentää päästöjä.
Kyse on siitä, millä keinoilla haluamme nämä kaikki
hyvät tavoitteet saavuttaa.
No, onko sitten ydinvoiman lisärakentamiselle todella
realistisia vaihtoehtoja? On. Hallituksen tulevaisuusselontekoa
varten laadittiin neljä vähäpäästöistä skenaariota,
joissa kaikissa päästöjä vähennettiin
vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050
mennessä. Kahdessa näistä päästövähennys
toteutettiin ilman ydinvoiman lisärakentamista. Gaia Consultingilta
tilattu selvitys, joka julkistettiin hiljattain, niin ikään
esittää, että eri energiatehokkuustoimia
ja uusiutuvan energian lisäämismahdollisuuksia
yhdistelemällä on mahdollista vähentää päästöjä merkittävästi
ilman ydinvoiman lisärakentamista.
Vihreät julkaisi vähän aikaa sitten
oman mallinsa, jossa niin ikään pärjätään
tulevaisuudessa ilman ydinvoiman lisärakentamista. Se perustuu kolmelle
elementille, ensinnäkin energiatehokkuuden parantamiselle
niin, että vuonna 2020 pärjätään
5 terawattituntia vähäisemmällä sähkön
tarpeella. Se tehdään erityisesti lämmityssektorilla
sähkölämmitystä korvaamalla,
kotitalouksien ja palveluiden energiatehokkuutta parantamalla. Jos
ed. Kumpula-Natrilla on aikaa tutustua tähän malliin,
niin se on verkosta ladattavissa. Siellä on nämä perustelut
esitetty yksityiskohtaisesti.
Toinen elementti on kysyntäjoustojen lisääminen.
Tässä vihreän kasvun mallissa kysyntäjoustoja
lisätään 700 megawattia teollisuudessa
ja sähkölämmityksessä. Sillä leikataan
kulutushuippuja ja sitä kautta kaikkein saastuttavinta energiantuotantoa.
Kolmantena jäljelle jäävä vaje
sähkön kulutuksessa ja tuotannossa katetaan lisäämällä uusiutuvia
energialähteitä viitisen terawattituntia enemmän
kuin nyt tähän asti hallitus on kaavaillut.
Onko tämä malli täydellinen? Ei varmaankaan
ole. Siitä varmasti voidaan osoittaa joitakin piirteitä,
jotka voisi toteuttaa fiksummin. Onko tämä malli
mahdollinen? On. Meidän on mahdollista tyydyttää sähkön
tarve tulevaisuudessa ilman lisäydinvoimaa. (Ed. Tennilä:
Tässä hallituksessa mahdollinen!) Me olemme aidon
valinnan edessä. Eri vaihtoehdoilla on omat hyvät
ja huonot puolensa, ja meidän tehtävämme
kansanedustajina on punnita näitä vaihtoehtoja,
katsoa, mitkä näistä vaihtoehdoista ovat
sitten parhaita. Mutta se valinta on meidän tehtävä.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Kärnkraft och hanteringen
av radioaktivt avfall har inte grundligt behandlats i riksdagen
sedan 2001 och 2002. Under det senaste decenniet har stora saker
hänt i energipolitiken globalt, och till stor del har energipolitiken
och klimatpolitiken kopplats ihop. Även om vi här
i riksdagen har behandlat både energipolitiska strategier
och redogörelser både på kort och lång
sikt har vi medvetet i utskotten satt åt sidan kärnkraftsproblematiken.
Vi har vetat att frågan kommer upp på vårt bord
senare.
Därför kan det inte accepteras att en del
här i riksdagen vill påskynda behandlingen av
kärnkrafttillstånden och anhållan om
slutdeponeringen av använt kärnbränsle
så att behandlingen blir ett hastverk. Riksdagens utskott
måste få tillräckligt med tid på sig.
Senaste gång behandlade man kärnkraftsansökningar
i tre till fyra månader, nu har vi några veckor
på oss.
Det kan inte förväntas att vi på några
veckor ska hinna sätta oss in i två kärnkraftstillstånd
och deponeringen av radioaktivt avfall. Vi måste få arbeta
i lugn och ro. Riksdagens skyldighet är att göra
ett grundligt, omsorgsfullt arbete.
Världen har inte glömt olyckan i Tjernobyl 1986.
Den olyckan förändrade inställningen
till kärnkraften. I västvärlden hör
Finland till de fåtal länder som byggt ut kärnkraften
under de senaste 20 åren. Det har hos oss också sagts
att kärnkraften är en energiform för
en övergångsperiod. Så sade senast gruppordförande
ledamot Heinäluoma för några timmar sedan.
Det som nu håller på att ske, om ansökningarna
godkänns av riksdagen, är att kommande generationers
händer binds vid kärnkraft för mer än ett
halvt sekel framöver, avfallet naturligtvis för all
framtid. Allt tal om en övergångsperiod är struntprat
som enbart används som en bortförklaring för
att få stöd för en fortsatt ensidig satsning på kärnkraft.
De flesta politiska ungdomsförbund motsätter sig
en utbyggnad av kärnkraften. På något
sätt bör också de ungas röst
höras i den här stora frågan, som uttryckligen
berör dem.
Sähkön ylenmääräinen
tuotanto pienentää motivaatiota sähkönkäytön
tehostamiseen ja energiansäästöön
panostamiseen. Tämä on yksi hallituksen päättelyn
suurista puutteista. Lähdetään siitä,
että sähkön ja energian kulutus kasvaa
vielä monien vuosikymmenten ajan. Sellaista kehitystä jopa
tuetaan. Viimeisen vuoden aikana sähkönkulutusta
koskevia ennusteita on tarkistettu ylöspäin ehkä jopa
siksi, että voitaisiin paremmin perustella päätöstä myöntää useita
ydinvoimalupia. Odotankin vielä vastausta ministeriltä siitä,
miksi Suomen tavoitetta energiatehokkuuden lisäämisestä on
pudotettu 20 prosentista 10 prosenttiin.
Om två kärnkraftstillstånd beviljas
blir Finland en nettoexportör av kärnkraftsel.
Regeringen har motiverat det med att vi då kan sluta importera
el från Ryssland och att vår självförsörjningsgrad ökar.
Kärnkraften bygger på utländsk teknik
och kunnande, uranet importeras. Den inhemska delen begränsas
till att kärnkraftverken byggs på finländsk
mark, till andra delar är kärnkraften lika lite
inhemsk som kol, naturgas och olja.
Jag upprepar också min fråga till minister
Pekkarinen, som tyvärr inte är här nu
och hör vår diskussion. Hur ska regeringen förhindra,
så som man har tänkt sig, import av el från
Ryssland?
Vi har också i dag en nordisk elmarknad. Elmarknaden
utvecklas allt mer också i en europeisk riktining. Trenden är
den att elmarknaden helt enkelt utvidgar sig. I regeringens bakgrundspapper
får man uppfattningen att vi skulle ha ett begränsat
område för elmarknaden.
Olkiluoto 3 on varoittava esimerkki siitä, kuinka vaikeasta
ja riskialttiista tekniikasta ydinvoimassa on kyse. Olkiluoto 3:n
rakennuskustannukset ovat jo nousseet 3 miljardista reilusti yli 5:n,
ja hanke on jo kolme vuotta myöhässä. Ydinvoima
edustaa vanhanaikaista tekniikkaa, ja radioaktiiviselle jätteelle
ei ole keksitty turvallista käsittelytapaa. Siihen liittyy
monta riskiä.
Det enda sättet att öka Finlands självförsörjningsgrad är
att satsa på förnybar energi och energieffektivitet.
Den sektorn växer starkt i världen och där
borde Finland hålla sig framme. Förnybar energi
och miljöteknologi har en enorm global efterfrågan.
U-länderna, där el-konsumtionen kommer att växa
allra starkast, kunde i större utsträckning täcka
sitt elbehov med sol- och vindkraft, men de behöver expertis
från andra länder.
Finland kunde vara en global aktör och bidra till
en hållbar utveckling genom att själv övergå till
dessa energiformer och genom att ta sig ut på den internationella
marknaden. Tekniken för energieffekti-vitet och för
förnybar energi finns redan nu. Den övergångstid
man tidigare motiverat kärnkraft med bör nu få ett
slut.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Tulevaa sähköntarvetta arvioitaessa
on lähdettävä siitä, että energiansäästö on
viisainta politiikkaa, mitä voimme harjoittaa. Lauhdehiilen
käyttäminen sähköntuotantoon
on myös ajettava alas. Venäjän tuontiriippuvuudesta
on päästävä eroon mahdollisimman
pian. Sähkönkulutus kasvaa teollisuuden myötä,
mikäli teollisuudella menee hyvin, ja lisäksi
muun muassa sähköautot, -pumput jne. vaativat
lisää sähköä.
Miten sitten sähköä tuotetaan? Ensin
on käytettävä uusiutuvan mahdollisuudet
kaikki maksimaalisesti. Meillä on rakenteilla Olkiluodon
kolmas reaktori, joka joskus toteutuu ja tulee käyttöön.
Sen jälkeen meidän on laskettava tarkoin ja huolella,
mikä on erotus kulutuksen eli tarpeen ja tuotannon välillä,
ja se erotus joudutaan sitten täyttämään
ydinvoimalla. Toivottavasti niin laskelma osoittaa, että yhtään
uutta ydinvoimalaa ei tarvita. Mutta jos tarvitaan, niin yksi tämän
eduskunnan toimesta on mielestäni henkilökohtaisesti
katsoen se katto, johon päätöksiä voidaan
tehdä. Seuraava arviointikohta on seuraavan tai sitä seuraavan
eduskunnan käsissä, jolloin se myös pystyy
näkemään kulutuksen kehityksen sekä esimerkiksi
uusiutuvan energian tuotannon mahdollisuudet ja toteutumisen, johon
valitettavasti epäilyjä kohdistuu.
Herra puhemies! Ydinvoimaan liittyy kolme ongelmaa ainakin.
Turvallisuus on yksi. Suomessa laitokset ovat turvallisempia kuin
esimerkiksi Venäjällä, josta nyt tuomme
liian paljon sähköä. Meillä turvallisuusmääräykset
ja niiden valvonta ovat kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta
aina parantamisen varaa on, kuten Olkiluoto 3:ssakin on ilmennyt.
Jätekysymys on vakava, iso ja pitkäaikainen todellinen
ongelma. Tässä yhteydessähän
käsitellään Posivan loppusijoituslupahakemusta
myös. Mielestäni siihen pitää valiokunnassa
myös paneutua hyvin tarkasti, vaikka se on keskustelussa jäänyt
hyvin vähälle huomiolle.
Ihmettelen, kun hallitus esittää lupaa Fennovoimalle,
miksi Fennovoiman jäteongelmaa ei ratkaista sisällyttämällä Posivan
lupaan, joka on käsittelyssä, velvoite ottaa myös
käyvillä kustannuksilla Fennovoiman jätteet
samaan paikkaan. Se olisi kansantaloudellisesti viisasta ja kaikin tavoin
muutoinkin perusteltua. Näin näkisin.
Kolmas kysymys on turvallisuuteen liittyvä eli vastuukysymys.
Mikään vakuutusyhtiöhän ei maailmalla
anna vakuutuksia ydinvoimaloille, koska riskit ovat liian suuret.
Tältä osin asia pitäisi saada myös
tässä yhteydessä kuntoon. Ruotsissa hallitus
antoi maaliskuussa tänä vuonna esityksen uudesta
ydinvastuulaista, ja tulevaisuudessa Ruotsissa ydinvoimalan omistajan
korvausvastuu nelinkertaistuu nykyisestä noin 310 miljoonasta
eurosta 1,2 miljardiin euroon. Vastaava muutos tulisi Suomessa tehdä nyt
myös, jotta tämä vastuukysymys selkeytyisi
ja se tulisi myös hinnoiteltua sähkön
hinnassa eikä jäisi tulevien aikojen ratkaisujen
varaan.
Herra puhemies! Mihin sitten pitäisi rakentaa ydinvoimala?
Se ratkennee myöhemmin, jos sellaisen rakentamiseen lupa
aiotaan myöntää. Henkilökohtaisesti
näen, että ykkössijalle olisi syytä panna
Fennovoiman hanke, joka on Outokummun ja Rautaruukin kunnallisten
energialaitosten osalta perusteltu, pohjoisen kaivokset ja niiden
tuotteiden jalostaminen. Se on alueellisesti viisasta ja myös
hajauttaa tätä energiantuotantoa. Ruotsissa muuten
hallitus haluaa purkaa ydinvoimaloiden yhteisomistusrakenteita ja
lisätä siten kilpailua. Meillä tulisi
ehkä harkita myös sitä, onko meillä liian
keskittynyttä ydinvoimatuotanto, kun esimerkiksi Teollisuuden
Voimalle hallitus ehdottaa tätä lupaa.
Herra puhemies! Ydinvoima on myös vahvasti eettinen
kysymys, ja sitä puolta me joudumme myös ajattelemaan,
kun tulevaisuuden ratkaisuja teemme tulevien sukupolvien puolesta.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Monet suomalaiset johtavat poliitikot ja virkamiehet
kehuvat kansainvälisissä kokouksissa ja kotimaassakin
hallintoamme sen avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä.
Suomea on yleisesti pidetty demokratian mallimaana. Hallintomme avoimuutta
on pidetty esimerkillisenä vientituotteena, mutta tälläkin
avoimuuden asialla näyttää olevan omat
hämärät kääntöpuolensa.
Jokin aika sitten paljastui jälleen uusi maan tapa.
Tällä kerralla hallituksen ydinvoimapäätösten
valmistelusta vastannut virkamies on osallistunut päätöksentekoon
ydinvoimasta niin yksityisen yrityksen edustajana kuin myös
korkeana virkamiehenä. On hämmentävää,
kuinka hälytyskellot tästä asiasta eivät
ole alkaneet soida aikaisemmin pienessä asiantuntijapiirissä,
joka on työskennellyt ydinvoimapäätösten
parissa pitkään.
Tässä yhteydessä on pakko ottaa esille
suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen sidonnaisuudet eri intressitahoihin.
Nämä sidonnaisuudet tulisi läpivalaista
perusteellisesti, jotta tulevaisuudessa voitaisiin välttyä vastaavanlaisilta
tapauksilta, jotka rapauttavat tavallisten kansalaisten uskoa ja
luottamusta suomalaisiin virkamiehiin, poliitikkoihin ja samalla
koko poliittiseen järjestelmäämme, jonka
uskottavuus on entisestään heikentynyt, kun poliisi
on selvitellyt erään konkurssin takia useita vaalirahoitukseen
liittyviä vakavia lahjusrikosepäilyjä.
Olen sitä mieltä, että vain pakottavalla
lainsäädännöllä, jolla
päätöksentekoon osallistuvat velvoitetaan
ilmoittamaan kaikista sidonnaisuuksistaan, virkamiesten ja poliitikkojen
kaikki sidonnaisuudet voidaan saada päivänvaloon.
Tavallinen kansalainen ei voi hyväksyä menettelyä,
jossa korkeat virkamiehet osallistuvat yksityisten yritysten hallitusten
kokouksiin, nostavat kokouksista huimia kokouspalkkioita ja hetken
päästä ovat johtavina virkamiehinä johtamassa
hallituksen energiastrategian, sähkönkulutusennusteiden
ja ydinvoimapäätösten valmistelua. On
vaikea ymmärtää, kuinka tällainen
menettely on mahdollista maassa, jota vielä vähän aikaa
sitten on pidetty maailman vähiten korruptoituneena maana.
Tällainen menettely vie uskottavuutta koko ydinvoima-asian
valmistelulta, esittelyltä ja päätöksenteolta.
Arvoisa puhemies! Keskeisten päättäjien
ja sitä kautta koko yhteiskunnan moraali rappeutuu, kun
julkisiksi tarkoitettuja yhteisiä asioitamme aletaan salata
ja päätöksiä junailla ei-julkisina
asioina vallan kabineteissa ja sitten ne tuodaan suureen kiireeseen
vedoten päätöksentekoon ja hyväksyttäväksi
pikavauhdilla. Julkisuuteen tulleet pelkät sidonnaisuusepäilyt
myös rapauttavat luottamusta. Pahimmillaan suuren luokan
asioissa voidaan Suomessa tehdä jopa suullisia sopimuksia,
joita myös hyvä veli -systeemiin vihkiytynyt
poliittinen eliitti ja virkamieseliitin edustajat eli sisäpiirit
eräiden tutkimusten mukaan Suomessa harrastavat. Tällainen asioiden
valmistelu ja päätöksenteko ei ole hyväksyttävää,
ja kyseenalaisiin käytäntöihin on saatava
selkeä muutos.
Myös nykyinen puolue- ja vaalirahoituslainsäädäntömme
vaatisi kiristyksiä. Esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirastolla
pitäisi olla oikeus saada kolmansilta tahoilta niin kutsuttuja vertailutietoja,
jotta he pystyisivät hoitamaan tarkastustehtäväänsä asiallisesti
ja uskottavasti. Näin he voisivat saada myös yrityksiltä selvityksiä rahavirroista,
joita on ohjattu eri puolueiden ja poliitikkojen vaalirahoitukseen.
Arvoisa puhemies! Ydinvoimapäätös
halutaan käsitellä nopeutetussa järjestyksessä eduskunnassa.
Näin tärkeän, kauaskantoisen ja todella
suuren luokan asian käsittelyyn tulisi varata riittävästi
aikaa, jotta päätöksentekoon osallistuvilla
kansanedustajilla olisi aikaa perehtyä siihen. Hallituksen
esityksistä on syytä käydä myös laajaa
kansalaiskeskustelua, sillä päätös
koskee jokaista maamme asukasta. Ei ole hyväksyttävää,
että eduskunnan valiokuntakäsittelyjä sekä siihen
kuuluvia asiantuntijakuulemisia pyritään rajaamaan
ja rajoittamaan. Näin merkittävän asian
päätöksenteon yhteydessä ei
kerta kaikkiaan ole sopivaa eikä sallittua vedota minkäänlaiseen kiireeseen,
vaikka teollisuuden edustajat saattavatkin kiiruhtaa kaikin mahdollisin
keinoin hallitusta tässä asiassa.
Arvoisa puhemies! Lukuisat kansalaiset ja kansalaisjärjestöt
ovat olleet yhteydessä minuun viime vuosien aikana, koska
he pelkäävät kotiensa ja kotiseutujensa
muuttuvan elinkelvottomiksi, kun uusia ydinvoimaloita aletaan rakentaa
ja mahdollisia uraanikaivoksia avata heidän kotinurkillaan.
Tänään eduskunnassa oli kertomassa tulevaisuuden
huoliaan Sokli erämaana -kansanliikkeen ja Kemin—Sompion
paliskunnan edustajia. Jos kaivos toteutuu, tuhoaa se perinteisen poroelinkeinon,
oli selkeä viesti näiltä kansalaisilta.
Kansalaisten äänen pitää kuulua
myös tässä ydinvoima-asiassa.
Puhemies:
Täällä on kovasti halukkuutta debattiin.
Käydään tässä tuollainen
15—20 minuutin debatti. Ministeri on ilmeisesti tulossa.
(Ed. Kankaanniemi: Ei ole ministeri paikalla!) — Lienee tulossa.
Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä käsillä oleva ydinenergiaratkaisu
on mielestäni tärkeä osa sitä energiaratkaisua,
jota hallitus on pitkään valmistellut ja jota
tänään historiallisena päivänä esitellään
eduskunnalle. On äärimmäisen tärkeää,
että varmistamme tällä kokonaispaketilla
suomalaisen teollisuuden, suomalaisen yhteiskunnan energiansaannin
pitkälle tulevaisuuteen.
On totta, että pakettiin liittyy monen asteisia vaikeitakin
tilanteita päättäjille päättää,
onko tämä hyvä vai huono, mutta joka
tapauksessa ilmastotavoitteet, uusiutuvan tavoitteet ja myös
se, että olemme energiasta omavaraisia, kuten ministeri
Pekkarinen moneen otteeseen on korostanut, puoltavat sitä,
että hyväksymme sekä ydinvoimaratkaisun
että uusiutuvan ratkaisun sellaisenaan.
Minulla tämä kahden ydinvoiman ratkaisu ei ole
niin mieleinen. Olisin mielelläni ollut hyväksymässä yhden
ydinvoiman ratkaisua, mutta ymmärrän, kun kysymyksessä on
kokonaisuus, että se on sellaisena pidettävä.
Pitkin hampain sen hyväksyn, ja toivon, että tällä ratkaisulla
mennään pitkälle tulevaisuuteen.
Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiinnitin huomiota ministeri Pekkarisen puheenvuorossa
siihen kohtaan, missä hän viittasi teollisuuden
energia-arvioihin ja energiatarpeisiin. Minä jäin
siitä kaipaamaan sellaista ajatusta, että kun
me kuitenkin yhteiskunnassa voimme ohjata jonkin verran sitä,
minne teollisuus sijoittuu, miten se sijoittuu, ja myöskin
jonkin verran energiatarpeita, eikä vain tietenkään
teollisuudessa, vaan asumisessa, liikenteessä, tämä yhteiskunnallinen
ohjaus on sen takia niin tärkeä, koska sillä voidaan
vaikuttaa päästöihin ja ympäristökuormitukseen
ja muihin, joista ydinvoimakaan ei ole vapaa, kun siitä kuitenkin
syntyy sitten pitkäaikaisia jätteitä. Vaikka
sinänsä se tuotantotapa on päästötön,
jäteongelma jää kuitenkin meidän
käsiimme. Kun yleensä minusta ministeri Pekkarinen
on kannattanutkin tällaisia ohjaustoimenpiteitä,
on puhuttu energiaverotuksesta ja tämän tyyppisestä,
niin tuntuu, että nyt tässä yhtäkkiä on
tullut tällainen laisser-faire, että noudatetaan
sitä, mitä jotkut toivovat. Tämähän
ei ole hyvää energiapolitiikkaa, tämän
tyyppinen. Olisin mielelläni kuullut vielä lisää perusteluja
tähän, viitaten myös siihen, mitä täällä aikaisemmin
sanottiin Varkauden tilanteesta ja muusta.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian lisäyksistä pääosa
eli noin 55 prosenttia aiotaan kattaa puulla eli metsähakkeella,
kannoilla jne. Nyt sitten kaiken kaikkiaan puun käytön,
puun polton tavoite on nousemassa 5 miljoonasta kuutiometristä jonnekin
15 miljoonaan, kolminkertaiseksi. Kysynkin arvoisalta ministeriltä,
miten aiotaan pitää huoli siitä, että puu
kuitenkin ohjautuu metsäteollisuuden jalostettavaksi, toki
polttoon, mutta että pidetään huoli siitä,
että metsäteollisuus saa kuitenkin sen oman puunsa
eikä kuitupuu ohjautuisi tosiaan poltettavaksi.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me haluamme korvata hiilenpolton ilmastonmuutoksen
torjumiseksi. Haluamme korvata sähkön tuontia
erityisesti Venäjältä. Meidän
pitää korvata vanhenevat ydinvoimalaitokset, mutta
ennen kaikkea meidän pitää turvata tulevaisuuden
työpaikkoja ja hyvinvointia Suomessa. Siksi tämä kahden
luvan ratkaisu on hyvä ja järkevä ja
se sopii erinomaisesti tähän aikaikkunaan, joka
meillä on, kun tiedämme, miten nämä hankkeet
voidaan saada liikkeelle. Me pystymme antamaan selkeän
kuvan siitä, että Suomessa on tarjolla kohtuuhintaista,
kotimaista, turvallisesti tuotettua energiaa. Me saamme Suomessa
olevat yritykset pysymään täällä,
ja meillä on mahdollisuus houkutella niitä investoimaan
enemmän Suomeen, tekemään ja luomaan Suomeen
uusia työpaikkoja, innovoimaan Suomessa, ja meillä on
mahdollista houkutella Suomeen myös uusia ulkolaisia yrityksiä.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on pohdiskeltu sähkönkulutuksen
ennakointia, miltä se mahdollisesti näyttää.
Meillähän on yhtäällä ollut
riippumattomien asiantuntijoiden arvio, Metsäntutkimuslaitoksen,
Pöyryn, muitten riippumattomien asiantuntijoiden ja työ-
ja elinkeinoministeriön energiaosaston arvio siitä, miten
metsäteollisuuden kulutus kehittyy. Toisaalta meillä on
ollut alan oman etujärjestön arvio, siis etujärjestön,
jonka jäsenistä osa on mahdollisesti kiinnostunut
myymään sähköä ja tekemään
sähkön myynnistä uuden liiketoiminta-alueen.
No, nyt näitten kahden välillä pitäisi
valita.
Metsäntutkimuslaitoksen tutkija on esittänyt, että vaikka
suomalaisen metsäteollisuuden Suomessa tapahtuvan tuotannon
osuus maailmanmarkkinoista kasvaisi nykyisestä, eli suomalainen
teollisuus onnistuisi kaappaamaan suuremman osuuden maailmanmarkkinoista,
siitä huolimatta Suomen metsäteollisuuden sähkön
tarve laskisi, ei kasvaisi 7:ää terawattituntia,
vaan laskisi. Jos riippumattomat asiantuntijat sanovat näin,
niin eikö meidän sähkönkulutusarvioidemme
politiikassa pitäisi olla realistisella pohjalla eikä unelmien?
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On todellakin poliittinen valinta, minne teollisuutta
suunnataan. Vaaralliselta kuulostaa, jos haluamme suunnata teollisuutta ulos
Suomesta, koska jos nämä teollisuuden arviot sähkön
käytöstä ovat olleet 110—120
terawattituntia, niin eihän nyt olla edes lähelläkään
niitä.
Tässä ministeri perusteli näitä yhtiöiden
priorisointeja, ja ainoa, minkä kuulin, oli, että nämä kaksi
yhtiötä ovat osakkuusyhtiöitä.
Onko tämä ainoa peruste, minkä takia
juuri nämä kaksi yhtiötä ovat
tällä hetkellä saamassa luvan?
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän hyvin, että ministeri
ei voinut tässä esittelypuheenvuorossaan käydä aivan
kaikkia yksityiskohtia läpi, mutta olisin toivonut kyllä kommenttianne
turvallisuuskysymyksiin. Täällä joissakin
puheenvuoroissa jo nostettiin esille se, että Ruotsissa
ollaan muuttamassa ydinenergialakia siten, että nämä vastuukysymykset
mahdollisten onnettomuuksien yhteydessä olisivat hiukan
toisella tolalla. Miten suhtaudutte näihin asioihin? Näistä olisin
mielelläni kuullut hiukan lisää.
Sitten monissa puheenvuoroissa jo ennen tämän
keskustelun alkua on kysytty sen perään, miten
voi olla mahdollista, että olette esittämässä lupaa
yhtiölle rakentaa ydinvoimayksikkö, eli Fennovoimalle,
jolla ei ole suunnitelmaa siitä, millä tavalla
tämä jätekysymys ratkaistaan. Joku taisi
täällä kysyä, eikö ole
mahdollista velvoittaa Posiva ottamaan myöskin nämä jätteet
tuonne samaan ydinjätehautaan. Tuntuu vähän
erikoiselta, jos nyt tämän kokoisessa maassa sitten
monta ydinjätehautaa aletaan rakennella ja porailla. Se ei
ihan halpaa hupia taida olla.
Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys lisäydinvoimasta
perustuu kyllä varsin reippaaseen sähkönkulutuksen
kasvun arvioon. Työ- ja elinkeinoministeriön viime
vuoden lopulla päivitetyssä sähkönkulutuksen
arviossa todettiin, että taantuma, metsäteollisuuden
rakennemuutos ja sähkönkäytön
tehostaminen kääntävät sähkönkulutuksen
pysyvästi aiempia odotuksia alemmalle kasvu-uralle. Samassa
arviossa ennustettiin sähkönkulutuksen nousua
91 terawattituntiin vuonna 2020 sisältäen lämpöpumput,
sähköautot ja biojalostamot. Samoin Metla on arvioinut, että teollisuuden
rakennemuutos näyttää jatkuvan. Kysyisikin
ministeri Pekkariselta, mikä on olennaisesti muuttunut
näiden arvioiden esittämisen jälkeen
ja miksi hallituksen esitys perustuu lähinnä metsäteollisuuden
arvioihin ja toiveisiin eikä esimerkiksi ministeriön
oman energiaosaston tai Metlan arvioihin.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On selvä, että tämän
hallituksen energiapaketin jälkeen tästä talosta
pitää lähteä vahva viesti teollisuudelle,
niin metalliteollisuudelle, metsäteollisuudelle kuin kaikille
muillekin siitä, että nyt ne puheet investoinneista,
kehittämistoimenpiteistä on laitettava sitten
jalalle. Se on myöskin vähintä, mitä me
voimme täällä vaatia. Samoin kyllä näistä osakkuussähköyhtiöistä ja
Mankala-periaatteisesta osuuskuntasähköjärjestelmästä,
kyllä siitä pitää kiinni pitää.
Olkoon Euroopan unioni mitä mieltä tahansa, kyllä nämä ovat
suomalaisia tapoja toimia. Emme me voi kaikkea antaa kaupan myöskään
tuonne Euroopan unionin puolelle.
Kolmas huomio on tästä päätöksentekojärjestelmästä,
että me rupeaisimme täällä arvioimaan toinen
toisiamme, olemmeko me mahdollisesti jäävejä tämän
asian käsittelyssä. Minusta sellaisiin puheisiin
ei pidä lähteä. Kyllä kansanvaltainen
periaate on sitä, että kansan valitut täällä päättävät
ja näillä mennään, muuten me
olemme sellaisella tiellä, että me olemme juristi-
ja virkamiesyhteiskunnassa. Kansanvaltaa pitää tässä asiassa
kunnioittaa.
Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan
paljon tuosta Posiva-probleemasta. Minun käsittääkseni,
kun TVO ja Fortum kaivavat sinne 500 metrin syvyyteen sitä onkaloansa,
niin saman maanpäällisen osan 20 hehtaaria omistaakin,
kuinka ollakaan, Fennovoima. Olen ollut kerran Oulun kaupunginhallituksessa
ja teknillisessä lautakunnassa päättämässä sellaista
asiaa, kuinka syvälle tontin omistaja omistaa maansa. Silloin
päätös oli, että kaikkien lainoppineitten
mukaan tontin omistaja omistaa maansa niin syvälle kuin
hän sitä pystyy jollakin tavalla hyödyntämään.
Tämähän tarkoittaa sitä, että Fennovoiman
olisi pakko päästä sinne onkaloon, koska
se omistaa päällisen maan.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun on puhuttu tänään
useaan otteeseen siitä, että nämä sähkönkulutusarviot
pohjautuvat esimerkiksi metsäteollisuuden uusiin sitoumuksiin
tai ilmoituksiin siitä, että toiminta jatkuu,
ja sitten, kun katsotaan perusteluja, niin siellä on suunnilleen
sama, noin 14 miljoonaa tonnia kartonkia ja paperia kuin on ollut
ennen tätä taloudellista notkahdusta ja alasajoa. Mielestäni
tämä olisi asia, josta olisi hyvä kuulla ministeri
Pekkarisen käsitys. Eikö ole mitään uutta
paperiteollisuudelta, metsäteollisuudelta, onko se sitä samaa
paperia ja kartonkeja kuin tähänkin saakka, joiden
kilpailukyky kuitenkin on heikompi nyt kuin se on ollut joskus ennen
kansainvälisillä markkinoilla?
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Gestrin kysyi aamupäivällä — ja
nyt hän myös toisti täällä äsken
ministeri Pekkariselle kysymyksen — miten hän
aikoo estää Venäjältä tuodun
sähkön tuomisen tänne Suomeen, ja hän
myös kysyi, miksi energiatehokkuuslukuja on leikattu pienemmiksi.
Toistan ne hänen kysymyksensä.
Toinen asia, joka tuli aamupäivällä esiin.
Talousvaliokunnan jäsenet, niin ed. Kumpula-Natri kuin
ed. Kangaskin, sanoivat, että nämä uudet työpaikat
myös vaativat paljon sähköä ja
puhuivat Googlesta. Olen itse lukenut, että Google haluaa
juuri käyttää tuulisähköä ja
se on erittäin tärkeä heidän
imagolleen, että se on tuulisähköä eikä ydinsähköä.
Elikkä pitäisikö meidän myös ottaa
huomioon, että nämä uudet työpaikat
myös haluavat uusia energiamuotoja, koska se on heidän
markkinoilleen tärkeää?
Edelleen tästä ydinvastuulaista. Jos puhutaan markkinataloudesta,
että pelataan markkinoilla ja jokainen kantaa sen taloudellisen
vastuun, ja puhutaan halvasta sähköstä ja
samaan aikaan ydinvoimalat eivät itse kanna vakuutusvastuutaan, vaan
me kannamme sen, niin se jotenkin kyllä sorahtaa korvaan
aika pahasti.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Jos lähden täältä loppupäästä.
Ensinnäkin täällä on monta
kertaa väitetty, että energiatehokkuustavoitteesta
on tingitty. Ei siitä ole tingitty. Siinä strategiassa,
minkä eduskunta käsitteli, luvataan 37 terawattitunnin
energiatehokkuutta vuoteen 2020 mennessä, ja täsmälleen
sen saman määräinen on se ohjelma, mikä valtioneuvostossa
hyväksyttiin. Meillä ei alun perinkään
siinä ohjelmassa kirjattu sitä miinus 20:tä prosenttia
vaan sanottiin 37 terawattituntia. Se myönnetään,
että EU:ssa se ei näiltä osin ole "obligation"
vaan se on tavoite. Se on tavoite. Nämä muut 20—20
ovat velvoitteita, uusiutuvan lisääminen ja päästöjen
vähentäminen, mutta tehokkuuden parantamisen osalta
tämä 20 prosenttia on tavoite. Nyt meidän
ohjelmassamme — vielä kertaan — on se
37 terawattituntia, joka on noin 11 prosenttia tästä kokonaisuudesta.
Suomi on esittänyt komissiolle oman paperinsa. Suomi
on ainoa toistaiseksi, joka on esittänyt näinkin
konkreettisen suunnitelman EU:n komissiolle. Komissio esitti meille
muutamia jatkokysymyksiä tämän ohjelman
sisällöstä. Me olemme tässä mielessä kuitenkin
hyvällä tiellä, ja minusta on ilman muuta
selvää, että meidän pitää parantaa
suoritustamme tässä energiatehokkuudessa edelleenkin.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että lähtökohtaisesti
meillä energiatehokkuus, kiitos muun muassa energiatehokkuussopimusjärjestelmän,
on ihan eri tolalla kuin monissa muissa eurooppalaisissa maissa.
Kun EU järjesti Pariisissa vuosi pari sitten erillisen
tilaisuuden, ison tapahtuman, joka käsitteli nimenomaan
energiatehokkuutta, meidät oli pyydetty esittelemään
tämä Suomen järjestelmä, ja
minulla oli ilo kertoa, mitä minua edeltäneet tai
Vanhasen hallituksia edeltäneet hallitukset olivat tehneet — ja
oliko se peräti jopa niinkin, että joku muukin
kuin Vanhasen hallitus oli tehnyt jotain hyvää tässä asiassa.
Se saattoi jopa olla sillä tavallakin.
Mitä tulee näihin arvioihin nyt sitten tästä sähköntuotannon
määrästä, täällä kävi
ilmi ed. Sumuvuoren puheenvuorossa, että ne arviot ovat
olleet sellaisia ja tällaisia ja että silloin
on jo tiedetty, kuinka paljon sähköautoja, kuinka
paljon maalämpöpumppuja jnp. Käymättä nyt
enempää tätä keskustelua toista
kertaa läpi minä vaan sanon, että kyllä tässä strategian
viimeisten viikkojen aikaan maalämpöpumppujen
osuus päätettiin suurin piirtein kaksinkertaistaa
siitä, ja se on enemmän myös nyt tässä meidän
uusiutuvan paperissa kuin konsanaan siinä eduskunnan aikanaan
hyväksymässä strategiassa. Näin
tämän asian kanssa menee.
Mitä vielä tulee siihen, miten teollisuus
näkee itse sen, mikä on investointien tarve: Ed.
Tiusanen tiesi aivan hyvin paperin ja kartongin volyymin. Teollisuus
itse ilmoittaa, että se on 13,8 miljoonaa tonnia vuonna
2020. Se on aika tarkkaan se sama noin 14 miljoonaa tonnia, missä oltiin huippuvuonna
2008. Teollisuus sanoo, että se varautuu noin 1 prosenttiyksikön
suuruisiin uusinvestointeihin per vuosi — puhutaan tämmöisillä käsitteellä kuin
hiipivät investoinnit — hiipivien investointien
lisäämiseen metsäteollisuudessa. Ne ovat
paperituotteita, mutta ne ovat uudenlaisia paperituotteita, monta
kertaa viisaita paperituotteita. Mitä ne ovat? Nyt jos
minulta kysytään, minä en tiedä.
Veikkaan, että sielläkään ei tiedetä,
mitä ne ihan tarkkaan ottaen ovat. Nämä tuotteet
ovat aktiivisen kehittämisteknologian ja tieteen pohjalta
tehtävien kehittämistoimien piirissä,
ja teollisuus itse uskoo niihin, ja uskon minä myöskin.
Kaiken kaikkinensa ajatus siitä, että Suomen metsien,
jotka kasvavat 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, teollinen hyödyntäminen
olisi 2020-luvulle tultaessa vain vähän yli 40
miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa: kyllä me
epäonnistumme erittäin pahasti, mikäli
Suomen metsien teollinen hyödyntäminen jäisi
tälle tasolle. Kyllä minusta kaikki täytyy
tehdä, jos eivät nyt tällä hetkellä vielä ole
kehittämisurassa volyymit, jotka tuottavat enemmän
kuin 40. Minä uskon, että ovat. Teollisuus sanoo,
että päästään 50 miljoonaan
hyvinkin, mutta se vie vielä aikaa, se tarvitsee uusia
tuotteita, ja ne uudet tuotteet tarvitsevat niin ikään
energiaa. Tämä on taustalla siinä, että näihin
ratkaisuihin tämän mitoituksen osalta päädyttiin,
mihin päädyttiin.
Sitten tämä Posiva ja Fennovoima. Posivan omistajia
ovat Fortum ja Teollisuuden Voima. On vähän tällainen
ratkaisematon kysymys, olisiko periaatteessa oikeus määrätä omistajat
ottamaan Fennovoiman loppusijoitusjätteen sinne onkaloon
vaiko ei. Meidän juristit ovat päätyneet
loppujen lopuksi siihen, että se ei taitaisi onnistua tai
se vaatisi erillisen lain, joka pitäisi perustuslain säätämisjärjestyksessä säätää.
Monenmoiset vaikeudet voivat tulla sillä tiellä vastaan. Mutta
sen jälkeen, kun nyt kuitenkin uskon, että eduskunta
myöntää Fennovoimalle luvan, voihan olla,
että neuvottelutilanne muuttuu. Nyt tämä on
pelkkää jossittelua. Saattaa olla, että se muuttuu
niin, että voi hyvinkin olla, että Fennovoiman
jätteet kenties sijoitetaankin sinne Posivan tiloihin.
Jollei, niin silloin ratkaisu on selvä: Fennovoiman tulee
esittää oma suunnitelmansa joka tapauksessa, jos
se ei ole Posiva, niin sitten mikä muu.
Äsken joku pohdiskeli sitä, että on
se niin väärin, jos pitää erillinen
loppusijoituspaikka rakentaa. Stukin pääjohtaja
Laaksonen kolme kertaa meille, ministeriryhmälle, todisti
sen, että sekä turvallisuuden kannalta, että jopa — en
tiedä, onko hän oikeassa, mutta näin
hän rohkeni väittää — niiden
kustannusten kannalta, mitä tällaisen onkalon
rakentaminen maksaa, ei ole huono vaihtoehto, vaikka olisikin Olkiluodon
lisäksi joku toinen loppusijoituspaikka jossakin muualla
Suomessa. Sekä turvallisuusnäkökohtien
että kustannusnäkökohtien perusteella
hän kolme kertaa meille vakuutti oman käsityksensä siitä, että tämä voisi
olla ihan kelpoinen vaihtoehto. Nyt, niin kuin tiedetään,
Fennovoima joutuu esittämään 6 vuoden
sisällä eduskunnan luvasta oman tarkan suunnitelman
siitä, miten tässä menetellään.
Muuten, ei maailmalla näin edellytetä ydinvoimaluvan
haltijoilta. Tämä on meidän oma suomalainen
muita maita paljon kovempi vaatimus, minkä me esitämme
ydinvoimaluvan haltijoille täällä Suomessa,
ja näin pitää ollakin mielestäni
Suomessa.
Mutta vielä kertaalleen: Maailmassa on 440 ydinreaktoria,
ja Ruotsia ja Suomea lukuun ottamatta — no, Ranska alkaa
olla vähän samalla tiellä, mutta ei meidän
mitoissa ollenkaan — loppusijoitus on maailmalla likipitäen
ratkaisematta likipitäen kaikissa muissa maissa. Vain semmoisia
alkeellisia edistysaskeleita on otettu eteenpäin muualla.
Meillä ollaan tässä mielessä paljon
pitemmällä kuin muualla.
Mitä vielä tulee, jos puhemies sallii, tähän
kysymykseen Fennovoima—TVO—Fortum-asetelmasta,
vielä toistan: Kilpailutilanne oli yksi sellainen seikka,
joka erityisesti näistä kolmesta hakijasta nosti
uuden toimijan markkinaan mukaan. Tämä puolsi
nimenomaan Fennovoimaa. Meillä on ihan liian vähän
yhteisessä markkinapaikassa merkittäviä toimijoita
tuolla Oslossa. Siellä on neljä viisi todellista
toimijaa, jotka keskenään määräävät
sen, mitä me maksamme sähkön hinnasta.
On erittäin tärkeää, jos me
saamme uuden merkittävän toimijan yhteiseen markkinapaikkaan,
ja tällä oli oma vissi merkityksensä Fennovoiman
kannalta.
Muut seikat, jotka äsken esille toin, ovat sitä, että nämä ovat
ei suoraan markkinoille sähköä myyviä,
tarjoavia, kuten Fortum, vaan näillä on näitä osakkuussähkön
hyödyntäjiä, hyväksikäyttäjiä,
ja sitten molempien näiden, joille lupaa esitetään,
takana on kymmeniä suomalaisia pieniä ja keskisuuria
energiayhtiöitä, jotka tarvitsevat, jotta tämä kotimarkkina
ja kilpailu siinä toimisi, sähköä myöskin
tarpeisiinsa.
Arvoisa puhemies! Täällä oli monta
muuta, mutta nyt olen jo ylittänyt aikani ja kokeilen lopettaa.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä erinomaisen
hyvästä paneutumisesta ja hyvistä vastauksista.
Huomaan kuitenkin, jos kuuntelin oikein, että en vielä kuullut
vastausta siihen, oliko niin, että tämä ministeriön
aikatarkastelu näissä kulutusarvioissa sähköntarpeesta
olisi siihen 2020-luvun alkuun, ja mitä tapahtuu, jos sitä olisi
otettu pidemmälle, koska tietysti meitä kiinnostavat paitsi
seuraavat kymmenen vuotta, niin sitten siitä eteenpäin
olevat vuosikymmenet, ja nämä ovat tietysti myös
investointipäätöksissä aika
tärkeitä.
Ilahduin kuitenkin kovasti, kun kuulin ministeriltä,
että maalämpöpumppujen määrä on
päätetty toivottavasti päättäväisin
toimin kaksinkertaistaa hallituksen laskelmissa. Minulla on kymmenen
vuoden kokemus maalämmön käytöstä,
ja täytyy sanoa, että sen parempaa vaihtoehtoa
en toistaiseksi tiedä, ja uskon, että se on myös
energiatehokkuuden kannalta oikea vaihtoehto. Sekin tosin edellyttää sähköä,
niin kuin ministeri sanoi.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vielä palaan tähän
toteuttamiseen liittyviin riskeihin TVO:n, Fortumin ja erityisesti
tietysti Fennovoiman osalta, ja haluan vielä kerran esittää ministerille
kysymykset, joihin emme ole saaneet vastauksia. Katsotteko, että ne
ongelmat, joita Olkiluoto 3:n osalta nyt on ollut ja jotka
jatkuvat edelleenkin, eivät muodosta sellaista riskitekijää,
joka sotkee selkeästi sen aikataulun, miltä pohjalta
nyt hallitus on TVO:lle tätä lupaa antamassa?
Oletteko saanut vakuuden saksalaiselta E.ON:ltä siitä,
että se on todella sitoutunut investoimaan Suomeen, koska
Suomen sähkön hinta on kuitenkin halvempi kuin
Ruotsissa ja Saksassa, jonne E.ON haluaa myöskin investoida?
Sitä paitsi mitä kilpailupoliittiseen asetelmaan
tulee, E.ON on merkittävästi suurempi tekijä kuin
Fortum eurooppalaisessa sähkömarkkinassa.
Ja kolmantena, mikä on nyt tämä hallituksen suunnitelma
tämän Fortumin luvan suhteen? Aiotaanko se uusinvestointilupa,
korvaava investointilupa, myöntää sinä aikana,
kun yva-menettely ja muut lupa-asiakirjat ovat vielä voimassa, vai
aikooko hallitus kerta kaikkiaan tehdä selkeän
ratkaisun ja ajaa Loviisan saitin kylmäksi, kun nyt voimassa
olevat (Puhemies: Minuutti on kulunut!) laitokset loppuvat 2027
alkaen?
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi äsken metsäteollisuuden
lupauksiin uusien tuotteiden kehittämisestä, mikäli
edullista sähköä on saatavilla. Tämä on äärimmäisen
tervetullutta, jo pitkään peräänkuulutettua,
että uusia innovatiivisia tuotteita voidaan puusta tehdä,
jotta me voimme hyödyntää sitä varaa,
mikä meillä on. (Ed. Heinäluoma: Metsä-Suomi
tietää!) — Metsä-Suomi tietää ja
metsäinen Suomi, Etelä-Savo tietää,
että sitä tarvitaan, koska sitä on pitkään
peräänkuulutettu.
Toisena asiana haluan onnitella siitä, että valittiin
Fennovoima, joka sijoittaa Pohjanlahden rannikolle tuonne pohjoiseen.
Olin laatimassa 1976—1977 Puolustusvoimilta tilattua selvitystä ydinvoimaloiden
sijoittamisesta maanpuolustuksen kannalta. Siellä oli Loviisa,
Olkiluoto sekä Jyväskylän seutu ja Pohjanlahden
perukka nähtiin yhtenä, ja nyt se toteutuu. Se
on hajauttamista, se on turvallisuutta, se myöskin vie
sähköä ja työtä sinne,
missä sitä tarvitaan. Erittäin tervetullut
esitys.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Saksa ja Sveitsi ovat kansallisesti ratifioineet
ydinvastuulain. Suomi on päättänyt lain
vuonna 2005, mutta sitä ei ole asetuksella saatettu voimaan,
sitä ei ole ratifioitu eikä siis kansallisesti
otettu käyttöön. Tämä ei ole
reilua. Se on ihan yhtä epäreilua kuin on sekin,
että tällä Mankala-periaatteella operoimalla aiheutetaan
kansallisesti, sisäisesti, ja kansainvälisesti
kilpailuvääristymiä. Ei tämä ole
reilua peliä.
Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri vastasi hyvin kysymyksiin ja kommentteihin,
mutta samasta, mihin ed. Pulliainen viittasi, haluaisin kuitenkin
kysyä, nimittäin tästä ydinvastuulaista.
Ensinnäkin, selvästi yleisönosastoissa
kerrotaan nyt aivan väärää tietoa
nykyisen ydinvastuulain sisällöstä, ja
ministerin olisi varmaan syytä saada liikkeelle tämmöinen
hyvin selkeä, helposti ymmärrettävä selostus,
jossa kerrotaan, minkälaisiin summiin saakka ja miten tämä vastuu
jakautuu nykyisen lain mukaan.
Mutta toinen yhtä tärkeä asia olisi
selvittää, millä aikataululla tämä modernisoitu
vuoden 2005 ydinvastuulaki saadaan voimaan. Se on todella merkittävä parannus
ja oikeudenmukaisempi vastuunjaoltaan kuin tämä vanhentunut,
voimassa oleva laki. Sikäli olen samaa mieltä kuin ed.
Pulliainen, että mahdollisimman pian se on syytä saada
voimaan. Mutta tästäkin olisi hyvä saada
tietoa, mikä se näkymä tällä hetkellä on.
Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin kiinnittänyt huomiota tähän
omavaraisuuden asiaan, josta hieman häveliäästi
näissä papereissa ja esityksissä puhutaan,
että se saavutetaan, ja noissa taustamuistioissa näkyy,
että puhutaan 100 prosentista. Mutta nyt sitten, katsoo
sitä miten päin tahansa, vaikka ihan Pekkarisen
luvuilla, on vähintään 106 prosenttia
se omavaraisuus ja helposti päädytään
115:kin prosenttiin. Eli tästähän käy
selvästi ilmi, että tässä vastoin
ilmasto- ja energia-strategian perusteluja varaudutaan sähkön
pysyvään vientiin.
Se, mikä on varsinainen kysymykseni ministerille, on
se, että minä olen saanut semmoisen käsityksen,
että jos nämä ydinvoimaratkaisut esitetyssä muodossa
toteutuvat, niin meidän kantaverkkomme vaatii aika huomattavia
lisäinvestointeja. On puhuttu ymmärtääkseni
miljardin, kahden investoinneista tähän puoleen.
Minä olisin kysynyt, onko ministerin käsitys tästä asiasta sama,
ja mikä on ministerin käsitys: kuka maksaa?
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin Fingrid on jo paljon aikaisemmin
käynnistänyt suunnittelutyön, joka perustuu
siihen arvioon, että tuulivoimaa tulee eri puolille Suomea
näin ja näin paljon, suurin piirtein niin paljon
kuin tässä nyt ollaan esittämässä,
että tulee vähintään yksi ydinvoimalaitos.
Nämä investoinnit kaikki merkitsevät
noin 1,6 miljardin euron kantaverkkoinvestointeja.
Jos eduskunta hyväksyy toisen ydinvoimaluvan, niin
tämä lisää vielä näitä investointitarpeita
200—300 miljoonalla eurolla. Nämä ovat
investointeja Suomeen. Erittäin todennäköisesti, jos
nämä investoinnit toteutuvat, niin kuin hallitus
esittää, niin Suomesta rakennettaisiin jostakin
Porkkalan luota lisäksi meriyhteys tuonne Tukholman eteläpuolelle
nimenomaan tätä vientiä varten ja joskus
tuontiakin varten sieltä tänne päin.
Silloin, kun kotimaahan investoidaan, tietysti suomalaiset kuluttajat
viime kädessä maksavat sen, mutta silloin, kun
viedään ulos, niin silloin yleensä lähettäjämaa
ja vastaanottajamaa maksavat puolet, kuitenkin niin, että niistä joudutaan
aina erikseen sopimaan.
Mitä vielä tulee siihen, kuinka paljon sillä kapasiteetilla,
mikä nyt syntyisi Suomeen, voidaan tuottaa sähköä,
niin kieltämättä sillä voidaan tuottaa
enemmän sähköä kuin se vuoden
aikainen sähkön kulutus Suomessa on. Mutta nyt
kannattaa muistaa, että vuoden eri kuukausien aikaan kulutus
on erilainen, niin että vaikka tämä kaikki
kapasiteetti toistamiseen — aiemmin iltapäivällä kerroin
saman — vaikka tämä kaikki kapasiteetti
toteutetaan, tämänkin jälkeen meillä on useita
viikkoja talvella ja myöhäissyksyllä,
jolloin meillä oleva sähköteho ei riitä sen
kysynnän turvaamiseen. Tässä mielessä joku
voi sanoa, että tämähän ei ole
riittävästikään, ja joku toinen voi
sanoa, niin kuin te sanotte, että tässä vuoden aikaan
kyetään tuottamaan enemmän kuin täällä kulutetaan.
Mutta nyt, arvoisa puhemies, tähän erittäin tärkeään
kysymykseen ydinvastuulaista: Eduskunta hyväksyi vuonna
2005 ydinvastuulain. Se oli Pariisin sopimuksen täsmennys,
pantiin siellä toimeksi. Tullakseen voimaan eduskunnan
hyväksymällä tavalla tämä laki
edellyttää sitä, että tämä sopimus
ratifioidaan niiden lähinnä Oecd-maiden toimesta,
jotka ovat tämän Pariisin sopimuksen osapuolia.
Mutta valitettavasti tätä ratifiointia ei ole
saatu vielä aikaan. Jos ratifiointi saataisiin aikaan,
se tarkoittaisi sitä, että sen jälkeen laitoksen
luvan haltija vastaa 700 miljoonaan euroon saakka, sen yli sitten
laitoksen haltija ja valtio yhdessä tietyn systeemin mukaan
seuraavat 800 miljoonaa ja yli 1 500 miljoonan euron jälkeen
sitten laitoksen haltija vastaa rajattomasti. Sillä on
rajaton vastuu näistä vahingoista, mitä tätä kautta
syntyisi sitten. Belgia on luvannut, kun se on puheenjohtajamaa
nyt sitten muutaman kuukauden päästä,
että se aikoo tarttua oikein tosissaan tämän
ratifioinnin läpiviemiseen, ja sitä kautta sitten
se tulisi myös meille.
Kun eduskunta käsitteli hallituksen esitystä, eduskunta
ei edellyttänyt, että yksipuolisesti Suomi tämän
ratifioisi. Olen sitä mieltä ... (Ed. Pulliaisen
välihuuto) — No, se on vähän
eri asia. — Minä kuulin, että Itävaltakin
on ratifioinut, mutta Itävallassa kun ei ollenkaan tykätä ydinvoimasta
eikä käytetä sitä, niin heidän
kohdallaan ratifiointi on vähän eri juttu kuin
meidän kohdalla. Mutta olen henkilökohtaisesti
sitä mieltä, tämä ei ole hallituksen
kanta, mutta minulla on selvä käsitys, että ellei
tule nopeasti kuntoon tämä ratifiointi, minusta
on paikallaan ja perusteltua, että Suomessa lainsäädäntöä tarkistetaan
ja rajoittamaton vastuu toteutetaan Suomessa tuon vuoden 2005 lainsäädännön
mukaan yksipuolisesti, vaikka kaikki Oecd-maat eivät siihen
hankkeeseen mukaan lähdekään.
Mitä vielä tulee näihin sähkön
ennusteisiin, tämä sama laskenta, siis mitoitusperuste
eikä ennuste, lähtee siitä, että vuonna
2030 kuitenkin hyvin epävarmoilla premisseillä se
mitoitusperuste kulutukselle voisi olla noin 105—106 terawattituntia,
kun siis vuonna 2020 puhutaan noin 98 terawattitunnista. Mitä kauemmaksi
kuitenkin tulevaisuuteen mennään, sitä epävarmemmaksi
tietysti, aivan erityisen paljon epävarmemmaksi jo 10—30
vuotta eteenpäin katsottaessa, nämä laskelmat
ilman muuta käyvät.
Tämä epävarmuus vaikuttaa myös
sitten siihen, mitä sitten tehdään joskus
2027 tai 2030, jolloin Loviisa 1:n ja Loviisa 2:n nykyiset käyttöluvat
vanhenevat. Hallitus ei ota tässä kantaa siihen,
eikä minulla ole mitään syytä lähteä spekuloimaan.
Tämä hallitus joka tapauksessa ei tee mitään
päätöstä näiden äsken
sanottujen Loviisa 1:n ja Loviisa 2:n osalta. Mikä ratkaisu
aikanaan on, se jätetään ilman muuta
sitten seuraavalle eduskunnalle.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Meillä on joskus erilaisia
näkemyksiä ed. Heinäluoman kanssa. Tässä salissa
ei aina olla ihan samaa mieltä kaikista asioista, mutta nyt
täytyy sanoa, että olen täsmälleen
samaa mieltä ed. Heinäluoman kanssa maalämmön erinomaisuudesta.
Minunkin kotitaloni toimii maalämmöllä,
ja siitä on yhtä hyviä kokemuksia kuin
kollega Heinäluomallakin. Tämä kertoo
siitä, että on löydettävissä yhteisiä näkemyksiä,
jos ei aina valtakunnan politiikasta niin yksityisyyteen liittyvistä asioista.
Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriö on
tehnyt aivan erinomaisen työn tämän energiakokonaisuuden
rakentamisessa. Nyt on ratkaisujen paikat sitten tämän
vuoden aikana, ensin alkuvaiheessa ydinvoimaratkaisun osalta ja
sitten vuoden mittaan uusiutuvan energian kokonaisuuden osalta.
Täällä on epäilty, että tämä ydinvoimaratkaisu
haluttaisiin viedä jotenkin kiireellä ja huonosti
käsitellen läpi, mutta se ei pidä paikkaansa.
Minusta talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Skinnari kuvasi hyvin
sitä, että on oikea marssijärjestys käydä nyt
läpi tämä ydinvoimakokonaisuus huolellisesti
tämän kevään aikana ja ratkaista
kesään mennessä sitten tässä salissa,
ja sitten päästään käsittelemään
ja ratkomaan sen jälkeen monia uusiutuvan energian kokonaisuuteen
liittyviä lainsäädäntöhankkeita.
Keskusta piti tärkeänä, että ensin
lyödään linjat kiinni tämän
uusiutuvan energian paketista, millä tavalla Suomi täyttää Euroopan
unionille annetun sitoumuksen 38 prosentin uusiutuvan energian osuudesta,
ja se saatiin hyvin hallituksessa läpi. Tavoitteet toteutuvat,
ja meillä on uskottava kokonaisuus. Nyt sitten on tämä toinen kysymys.
Täällä on nostettu esille energian
kulutusennusteita. Tässä ja tulevassa taloustilanteessa
tuntuu erityisen oudolta, jos tässäkin salissa
yritettäisiin vääntää mahdollisimman
alas näitä kulutusennusteita. Sehän on
supistumisen ja kurjistumisen tie, jos strategiaksi otettaisiin
se, että mitä pienemmällä energian
kulutuksella, sen parempi, ja se oikein asetetaan tavoitteeksi,
että valoja sammutetaan, toimintaa alasajetaan ja me pääsemme
kehumaan sillä, miten vähällä tulemme toimeen.
Ei näin voi hyvinvointiyhteiskunta toimia, vaan kyllä meillä pitää olla
riittävällä tavalla myöskin
tulevaa näkymää, että tänne
voidaan investoida ja huolehtia tulevasta perusturvasta ja hyvinvoinnista.
Elikkä tämä on tärkeä lähtökohta.
Omavaraisuuden lisääminen on strategiassa asetettu
tavoitteeksi. Hiilisähkön alasajo ja sitä kautta
päästöjen vähentäminen
ovat tärkeitä kysymyksiä, joilla me vastaamme
myöskin näihin kansainvälisiin haasteisiin.
Arvoisa puhemies! Entinen ylijohtaja Purasjoki tarkasteli muutama
aika sitten sähkömarkkinoitten toimivuutta pohjoismaisilla
sähkömarkkinoilla niin Suomen osalta kuin laajemminkin, ja
kyllä siinä yhtenä isona pulmakysymyksenä tuli
kilpailun vähäisyys ja kilpailun puute sähkömarkkinoilla.
Tämän valossa on erittäin myönteinen
asia, että hallitus päätyi ministeri
Pekkarisen ehdotuksesta valitsemaan toiseksi ydinvoiman toteuttajaksi
Fennovoima Osakeyhtiön, josta meille tulee markkinoille
uusi merkittävä toimija, ja tätä kautta
kilpailu tulee lisääntymään. Tämä Fennovoiman
omistusrakenne on myöskin sellainen, joka palvelee yhteiskunnan
kokonaisetua erityisesti teollisuusyritysten omistajuuden, kaupan
yritysten kautta ja sen suuren määrän
pieniä energiayhtiöitä, jotka tässä omistajarakenteessa
ovat mukana. Se voi laukaista myöskin Pohjois-Suomeen merkittävän
investoinnin Outokummun osalta, joka olisi myöskin Suomen kansantalouden
kannaltakin hyvin tärkeä asia. Elikkä hyvä omistusrakenne,
kilpailun lisääminen ja kyllä tämä Pohjois-Suomen
sijaintipaikkakin on erittäin iso asia. Viiden kuuden miljardin investointi
Pohjois-Suomeen on merkittävä, todella huomattavan
merkittävä koko Pohjois-Suomen elinvoimaa vahvistava
tekijä, kun otetaan huomioon, että siellä on
myös paljon myönteistäkin, kaivannaisteollisuutta
ja kotimaista energiaa.
Eli voi sanoa, että tästä muodostuu
historian valossakin erittäin iso paketti, jolla Suomi
vie eteenpäin talouskehitystä, vastaa kansainvälisiin haasteisiin
ja huolehtii kansalaisten hyvinvoinnista. Hyvä paketti,
kova paketti, joka varmasti historian valossakin jää myönteisellä tavalla
historiaan, kun nämä talousluvut aikanaan realisoituvat.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Meiltä poistuu sähköntuotannon
kapasiteettia vuoteen 2030 mennessä kolmen ydinvoimalan verran.
Poistuma on korvattava ilmastoystävällisesti.
Suomen olosuhteet kylmine talvineen eivät pikaisesti muutu,
kuten ei syrjäinen sijaintimmekaan. Tarvitsemme sähköä edelleen,
jos aiomme pitää sekä yksityisistä että teollisuuden
elämisen mahdollisuuksista huolta.
Suomen omavaraisuus ja riippumattomuus Venäjän
sähköstä on erittäin tärkeää.
Sähkön nettotuontimme muun muassa Venäjältä ja
muualta on suuruusluokkaa 12—15 terawattituntia, siis yhden
ydinvoimalan verran. Sosnovyi Bor ei kuulosta jatkossakaan houkuttelevalta
paikalta tuoda meille sähköä.
Yhtenä päämääränä on
myös lisätä velvoitteemme mukaisesti
uusiutuvan energian osuutta vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin.
Se maksaa satoja miljoonia vuosittain. Ydinvoimalaratkaisujen rinnalla
on mittava paketti uusiutuvia energiamuotoja. Niillä vähennetään
päästöjä ja luodaan uusia työmahdollisuuksia,
ja mikä tärkeintä, niiden avulla voidaan
tuottaa sähköä eri puolilla Suomea ja
pienissä yksiköissä. Yritystoiminta,
uudet ideat ja haja-asutusalueetkin hyötyvät.
Arvoisa puhemies! Uusiutuvien energiamuotojen paketti on hyvä ratkaisu.
Emme kuitenkaan pysy ratkaisemaan maamme energiahuoltoa pelkästään
niillä. Energiapuu ei yksin pysty ratkaisemaan energiaongelmaa,
eikä senkään käyttö ole
ongelmatonta hiukkaspäästöjen takia.
Biopolttoaineet ja biokaasu ovat erinomaisia teknologian tuotteita,
mutta eivät riitä, kuten ei lämpöpumppujenkaan
vaikutus, vaikka ed. Rantakangaskin kovasti niitä kehui.
Paljon vannotaan myös tuulivoiman nimiin. Suomen tuuliolosuhteet
eivät ole suotuisat, ja energiansaanti on vaihtelevaa.
Yhden 1 000 megawatin ydinvoimalan vuosituotantoa, noin
8 miljoonaa megawattituntia eli 8 terawattituntia, vastaamaan tarvittaisiin
noin tuhat 100 metrin korkuista 3 megawatin tuulimyllyä,
joiden siipiväli on 100 metriä. Onko siinä mitään
mieltä? Olen suututtanut tuulivoiman kannattajia puhumalla
huulivoimasta. Vielä kun muistetaan, että saatu
sähkömäärä ei ole sama
kuin nimellisteho, ei tuulivoima ratkaise kuin minimaalisen osan energiatarpeestamme.
Kaikkien edellä mainittujen syiden takia olen päätynyt
jo ajat sitten ydinvoiman kannattajaksi. Ydinvoimaloiden rakentaminen
ei rasita kansalaisen kukkaroa. Sijoituspaikkakunnat saavat uutta
virtaa verotulojen, työpaikkojen ja toimeliaisuuden lisääntyessä.
Omavaraisuus hyödyttää kansantaloutta
samoin kuin energiansaannin tasaisuus ja varmuus. Teollisuus hyötyy
ja sähkön hinta pysyy aisoissa. Luulisi, että kaikki
tämä ydinvoimalla tuotetun sähkön
saasteettomuuden lisäksi riittäisi vakuuttamaan,
että hallituksen energiaratkaisut ovat Suomelle ratkaisevan
tärkeät ja hyödylliset. Joku esittää kritiikkiä siitä, että Suomesta
voisi tulla sähkön viejä. Miksi tuloja
tuova vienti olisi syntiä tai vahingollista?
Arvoisa puhemies! Perustelut puoltavat hallituksen esittämää energiapakettia.
Eduskunnalla on päättäessään
asiasta laaja ja monipuolinen tieto. Ydinvoimaloiden osalta päätösvalta
on täällä salissa. Ratkaisumme on kauaskantava.
Uskon suomalaiseen terveeseen järkeen ja suomalaiseen korkeaan
teknologiseen osaamiseen myös turvallisuusasioissa, ydinvastuulaki
kun velvoittaa ydinvoimaluvan haltijat hankkimaan vastuuvakuutuksen,
joka ei ole halpa, ja vielä korvaamaan Säteilyturvakeskukselle
ydinturvallisuudesta, ydinjätehuollosta ja ydinmateriaalin
valvonnasta aiheutuvat kustannukset. Kun vielä muistetaan,
että tuulivoiman huipun käyttöaika voi
olla korkeintaan 2 500 tuntia vuodessa, kun se ydinvoimalla
on aina vähintään 8 000 tuntia vuodessa,
olisin valmis antamaan kolmannellekin ydinvoimalle option tulevaisuuden
Suomen nimissä.
Ihmettelen ed. Kimmo Kiljusen väitettä, että Fennovoimalla
ei ole edes paikkaa voimalalleen. Fennovoima on ainoa hakija, jolla
oli peräti kolme paikkaa, joista se on yhden heivannut
pois. Jäljellä ovat Pyhäjoki ja Simo.
Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston puheenjohtajana kannatan tietystikin
Pyhäjokea.
Ydinvoiman lisäksi olen kuitenkin myös vankka
turpeenpolton kannattaja. Kotikaupunkini Oulu, uskoisin näin,
lämmitetään tällä hetkellä turpeella,
niin se lämmitetään myöskin
tulevaisuudessa. Korostan vielä, että turve on
meille pohjoispohjanmaalaisille yhtä tärkeä kuin
turkistarhaus Etelä-Pohjanmaalla.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Haluaisin aloittaa muistelemalla hieman menneitä,
mikä sekin kuuluu tämän asian käsittelyyn,
kun tässä on tietystä jatkumosta kuitenkin kyse.
Olen ollut edellisellä kerralla, kun näitä asioita
käsiteltiin, mukana sekä ympäristövaliokunnan
että talousvaliokunnan työssä ja myöskin
käsittelemässä tätä Posivan
hakemusta ydinjäteasian ratkaisemiseksi. Kaivoin sen verran
noita vanhoja papereita esille, että katsoin, mitäs
me itse asiassa silloin viime kerralla eduskuntana edellytimme hallituksen
tekevän hyväksyessämme ydinvoiman lisärakentamista.
Silloinhan päätettiin, että hallituksen
tulee pikaisesti ryhtyä toimenpiteisiin kivihiilen käytön hallituksi
rajoittamiseksi, mutta tämän päätöksen
lisäksi edellytettiin myös seuraavia aika tiukkojakin
asioita. Muun muassa eduskunta edellytti, että hallitus
nopeuttaa tiukan energiansäästöohjelman
toteuttamista, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin säästöohjelmia
tukevan energiansäästön yleislain säätämiseksi,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin energian jakeluyhtiöitä koskevan
palveluvelvoitteen säätämiseksi energiansäästötapojen
ja uusien tekniikoiden tiedottamiseksi kuluttajille ja että energiaverotusta
kehitetään energiansäästöä edistävällä tavalla.
Ihan viisaita sanoja varmasti meidän monen mielestä.
Mutta hiukan surullinen olen siitä kyllä, että joiltakin
osin näiden ponsien toteutumista on toki tapahtunut, mutta
ei suinkaan kaikilta osin. Voi olla, että ministeri vielä jossakin
vaiheessa voi kommentoida, mikä hänen käsityksensä tästä ponsien
toteutumisesta on. (Ed. Korkeaoja: Puhuja oli itsekin ministerinä!) — Juu, peili
on otettu käteen kyllä tässä asiassa,
se on aivan selvä asia.
Mutta vielä haluaisin nostaa näistä ponsista neljännen
ponnen, jossa edellytettiin, että hallitus antaa eduskunnalle
selvityksen lausumien toteutumisesta, ja tätä en
nyt muista, onko sitä siinä muodossa eduskunnalle
itse asiassa ponsien toteutumisesta annettu. Ehkä ilmastostrategiat ovat
tietenkin omalta osaltaan edustaneet sitä linjan muotoilua,
mutta varsinaista selontekoa en ainakaan itse muista näiden
ponsien toteutumisesta täällä käsitelleeni.
Puhemies! Ydinvoiman osalta täällä on
jo lukuisissa puheenvuoroissa todettu ja mainostettu, kuinka se
nyt on päästötön energiamuoto,
ja minusta tämä on, kuten olen jo yhdessä debattipuheenvuorossa
todennut, katteetonta puhetta. Olen hiukan surullinen siitä,
että tämä ydinjätekysymys on
jäänyt tässä keskustelussa aika
lailla varjoon. Jäteongelmaa ei ole ratkaistu, vaikka silloin
1970-luvulla ja myöhemminkin on kuviteltu, että se
kyllä tästä hoituu.
Loppusijoitukseen liittyy edelleen monia avoimia kysymyksiä.
Tämä tunnustetaan asiantuntijoiden piirissä laajemminkin
niin meillä kuin muualla. Esimerkiksi USA:ssa on tietojeni mukaan
käytetty 10 miljardia dollaria tutkimukseen siitä,
voidaanko ydinjätteen loppusijoitus tehdä Yucca-vuoren
sisään. Nyt hiljattain ilmeisesti nämä tutkimukset
on kokonaan keskeytetty, eli tämä 10 miljardia
dollaria on ikään kuin hukkaan heitettyä rahaa
siltä osin, että ei ole käytännössä mahdollista
tuohon paikkaan näitä haudata. Siinä ministeri
on aivan oikeassa, ja minusta tämä on ainoa tapa
ikään kuin liikkua, että on jokin suunnitelma
siitä, miten jätekysymys ehkä kyetään
ratkaisemaan. Mutta millään tavalla varma ja lopullinen
tämäkään tapa ei ole.
Meidän kallioperämme vahvasta ja ehjästä rakenteesta
on esitetty hyvin monenlaisia tulkintoja. Maailmalla on kuulemma
myös kummasteltu sitä, että ydinjäte
Suomessa aiotaan laittaa veden äärelle. Viime
kierroksella Posivan osalta käsittelimme pitkään
ja perusteellisesti kuparikapseleiden kestävyyttä,
niitä ympäröivää bentoniittia.
Tässä on kuulkaa tullut opiskeltua näitä asioita
männä vuosina. Ja näitä tulee
myös tulevaisuudessa arvioida kriittisesti, koska ydinjäte
säilyy vaarallisena kymmeniätuhansia vuosia. Halusin,
puhemies, nostaa nämä jätekysymykset esille,
koska mielestäni tässäkin keskustelussa
ne ovat olleet vähän lapsipuolen asemassa.
Ydinvoiman osalta on käytävä tässä nyt
alkavassa käsittelyssä rehellistä keskustelua
myös polttoaineen saamisesta. Uraanikaivoksiahan meillä ei
ole koko läntisen Euroopan alueella ollenkaan. Hinta ja
saatavuus voi näin ollen ainakin jossakin vaiheessa muodostua
ongelmaksi. Louhinta aiheuttaa isoja ympäristö-
ja ilmasto-ongelmia, eikä uraanin terveysriskejä oikeastaan vielä tunneta.
Tässä viittaan kaivoslain käsittelyn
yhteydessä ympäristövaliokunnan saamiin lausuntoihin
Stukin ja Thl:n osalta. Halusin nostaa myös nämä kysymykset
tässä keskustelussa vielä hieman framille.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Minä olen tänään
kuunnellut pääministeri Vanhasen ja elinkeinoministeri
Pekkarisen kiihkeää agitaatiota ydinvoiman rajun
lisäämisen puolesta. Pakko on sanoa, että on
vähän outo olo ollut. Muistan näet hyvin
ajan, jolloin sekä kansanedustaja Vanhasen että kansanedustaja
Pekkarisen ydinvoimakannat olivat kovin toisenlaiset. Monet nykyiset
suuret plussat olivat miinuksia aikaisemmin. Tietenkin sitä toivoisi,
että aatteet olisivat syviä ja mietittyjä,
mutta tämmöistä se taitaa tämä nykypolitiikka
olla. Kannat vaihtelevat tilanteen mukaan.
Omalta osaltani Tšernobylin ydinonnettomuus, ydinräjähdys,
1986 keväällä pakotti tarkastelemaan
ydinvoiman kaikkia puolia, ja osoittautui, että ydinvoimaan
liittyy todella suuria riskejä. Tämä ison
riskin mahdollisuuskin on läsnä aina, kun ydinvoimasta
puhutaan ja kun sitä käytetään,
ja kysymys on myöskin jo uraanilouhoksista. Niissä on
oma hankala puolensa. Myöskin ydinjätteeseen liittyy
jotakin, voisi sanoa, epämiellyttävää.
Satatuhatta vuotta radioaktiivisesti säteilevä jäte!
Eivät ne ole pieniä asioita.
Käytiin Tšernobylissä ulkoasiainvaliokunnan matkan
yhteydessä. (Ed. Korkeaoja: Kyllä käytiin!)
Oli järkyttävää, sillä ne
kaksi kaupunkia, jotka siellä tuhoutuivat, olivat täysin
aavemaisia tänään, täysin aavemaisia
tänään. Ne sijaitsevat noin 10 ja 20
kilometrin päässä tästä räjähtäneestä ydinreaktorista,
ja ainakin se tuli varmaksi, että lähelle asutusta
ydinvoimalaa ei saa tehdä.
Ministeri Pekkarinen on nyt kuitenkin saksalaisyhtiö E.ONin
johtaman Fennovoiman ydinvoimalaa hyvin lähelle isoa asutusta
sijoittamassa, jos se tuonne Simoon tulee, sillä sen ydinvoimalan
paikka olisi Simon kunnan ja Kemin rajalla. 3 000 asukasta
on sen suoja-alueen sisäpuolella, johon tämä ydinvoimala
tulee, jos se sinne sijoitetaan. Kemin kaupunkiin on ydinvoimalan paikasta
matkaa noin 15 kilometriä, suurin piirtein se matka, mikä Tšernobylin
kaupunkiin oli siitä ydinvoimalasta, joka räjähti.
Se oli täysin tuhoutunut. Panevat mietteliääksi
tämmöiset käynnit, ja kun näkee
sen paikan päällä, niin ei niitä ihan
noin vaan voi ohittaa. Kaiken lisäksihän Lappi
on vielä matkailualue, että jos siellä sattuu ydinvoimalassa
jotakin, meillä tuhoutuu semmoinen matkailuimago, jota
on vaivalla ja kovalla työllä ja paljolla rahalla
myös rakennettu.
Lapissakin on vaihtoehto, parempi vaihtoehto. Se on uusiutuvan
energian läpimurto, erityisesti metsähakkeen voimakas
lisääminen. Lapissa tällä hetkellä vain
10 prosenttia energiapuusta on käytössä.
Siihen pitäisi nyt satsata, bioenergian lisääminen
sopii myös tähän Lapin luontokuvaan ja
imagoon, mutta sille tielle ei nyt koko maan osalta ainakaan olla
lähdössä, eikä ilmeisesti Lapissakaan
päästä siihen, mihin voitaisiin päästä.
Lapissa on kaksi isoa hanketta bioenergian osalta: Rovaniemellä kaupungin
bioenergialaitos, 160 miljoonaa euroa maksava hanke, jos se saadaan
toteutettua. Tässä kuitenkin tarvittaisiin selvästi
isompaa muiden mukaantuloa. Valtio nimittäin on luvannut — tässä on
puhuttu näistä uusiutuvan energian isoista tuista — 4,9
miljoonaa euroa tähän 160 miljoonan euron investointiin.
Tätä ovat käytännössä sitten
ne tuet, kun niitä lähdetään
katsomaan. Kemissä on Metsä-Botnialla iso hanke,
jossa, jos se toteutuu, tuotetaan biodieseliä, useiden
satojen miljoonien eurojen hanke, mutta tässäkin
pitää valtion tulla mukaan ja vastaan ja auttamaan
sitä toteutusta isoilla rahoilla varmaankin ennen kuin
se toteutuu.
Näistä minusta löytyisi lappilainen
ja suomalainen vaihtoehto sitten laajemminkin, tämmöisistä hankkeista,
mutta niissä pitää olla todellisuudessakin
sitten, eikä vaan vaalien aluspuheissa, sitä valtion
isoa tukea. Muuten tämä uusiutuvan energian läpimurto
jää toteutumatta ja ydinvoima jää ainoaksi
muistomerkiksi energiaministeri Pekkarisen toimista.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Jos ihan tähän lyhyesti,
tunnen sen Rovaniemen hankkeen ihan hyvin.
Ed. Tennilä, tämä vaihtuvahintainen
uusiutuvan sähkön tuotantotuki tai verotukihan
nyt auttaa, tulee vastaan sen puupolttoaineen käytössä siellä Rovaniemen
laitoksessa, mikäli sinne sellainen rakennettaisiin. (Ed.
Tennilä: Mutta entäs investoinneissa?) — Investoinnissakin
on luvattu tukea. — Kaiken lisäksi se Rovaniemen
hanke kuuluu päästökauppajärjestelmän
piiriin, elikkä se pystyy hyötymään
myös niistä päästöoikeuksista.
Kun se sitä vanhaa saastuttavaa muuttaa uudelle päästöttömälle,
se voi myydä niistä päästöoikeuksia,
mitä sillä on, ja tienata. Sillä on kolme
kanavaa, mitä kautta se voi hyödyntää.
Nyt minä en varmuudella tiedä, kuinka paljon sillä päästöoikeuksia
on, mutta yleensä on näin, kun tällainen
investointi suoritetaan.
Johanna Sumuvuori /vihr:
Arvoisa puhemies! Eduskunta on tekemässä varsin
kauaskantoista ja vaikutuksiltaan valtavaa päätöstä Suomen
tulevista energiaratkaisuista. Toivonkin, että kansanedustajat
tämänhetkisestä ydinvoimakannastaan riippumatta
ovat yksimielisiä siitä, että tämän
mittaluokan asiat on käsiteltävä huolella
ja perinpohjaisesti. Tämä edellyttää laajaa
ja punnittua valiokuntakäsittelyä, ei kiireellä hutiloitua
päätöstä. Erityisesti päätöstään
epäröivien kannalta on tärkeää,
että asiantuntijoita kuunnellaan mahdollisimman laajasti
eri valiokunnissa. Jos ydinvoiman kannattajat ovat asiastaan varmoja,
asiallisessa valiokuntakäsittelyssä ei pitäisi
olla mitään pelättävää.
(Ed. Korkeaoja: Ei ole!)
Ydinvoimaan liittyvien ongelmien lista on pitkä, kuten
täällä käyty keskustelu on osoittanut.
Ed. Huovinen on aivan oikeassa siinä, että loppusijoittamisen
ongelmia ei ole tässä keskustelussa pohdittu tarpeeksi.
Onnettomuuden todennäköisyys on ehkä pieni,
mutta vastineeksi sen seuraukset olisivat valtavat. Vuonna 2005 hyväksyttiin
ydinvastuulaki, joka nosti merkittävästi ydinvoimayhtiöiden
vastuuta mahdollisessa ydinvoimaonnettomuudessa. Tätä lakia
ei kuitenkaan ole saatettu voimaan. Syy on se, että vakuutusyhtiöt
eivät suostu vakuuttamaan ydinvoimaloita lain vaatimalla
tavalla. Riski ja vastuu mahdollisen onnettomuuden seurauksista
kaatuvat valtiolle. Ydinvoimarahastot kattavat vain pienen osan
vakavan onnettomuuden taloudellisista seurauksista.
Korkea-aktiivisen ydinjätteen turvallista loppusijoitusta
ei ole vielä ratkaistu missään. Asia on
vasta tutkimus- ja kehitysasteella. Siitä huolimatta Suomesta
ollaan suunnittelemassa kovaa vauhtia eurooppalaista ydinjätteen
kaatopaikkaa.
Salissa on illan aikana toisteltu väitettä siitä, että ydinvoiman
lisärakentaminen monipuolistaisi energiavalikoimaa. Esitetyllä lisäydinvoimalla
kuitenkin keskitetään voimakkaasti sähkömarkkinoita
ydinvoimaan. Hehkutus ydinvoiman tuomasta energiaomavaraisuudesta
ja työllistävästä vaikutuksesta
on huvittavaa, kun kyse on lähinnä ulkomaalaisia
työllistävästä, hyvin vähän
pysyviä työpaikkoja synnyttävästä energiamuodosta.
Nyt esitetyllä lisäydinvoimalla itse asiassa vahvistamme
riippuvuuttamme tuontiuraanista ja ulkomaisesta asiantuntemuksesta
ja teknologiasta. Päätökseen ei myöskään
liity mitään mekanismia, jolla estettäisiin
mahdollinen sähköntuonti Venäjältä,
jos se tulisi kotimaista halvemmaksi.
Arvoisa puhemies! Ydinvoima on väärä ratkaisu
turvallisuuden kannalta, huono ratkaisu huoltovarmuuden ja aluepolitiikan
kannalta ja huono ratkaisu myös työllisyyden,
yrittäjyyden ja kasvun kannalta. Sekä turvallisuuden,
aluepolitiikan että huoltovarmuuden kannalta uusiutuvat
energiamuodot ovat paljon parempi vaihtoehto. Sen lisäksi
meillä on vielä huomattavasti varaa tehostaa energiankäyttöämme.
Lisäydinvoimaesitys perustuu todella reippaaseen arvioon sähkönkulutuksen
kasvusta. Hallituksen esitys perustuukin lähinnä metsäteollisuuden
arvioihin ja toiveisiin eikä esimerkiksi työ-
ja elinkeinoministeriön energiaosaston tai Metsäntutkimuslaitoksen
arvioihin paljon maltillisemmasta sähkönkulutuksen
tulevaisuuden kasvusta.
Arvoisa puhemies! Päätösvalta asiasta
on onneksi tässä salissa, ja todellakin toivon
ja vetoan kansanedustajakollegoihin, että emme tee isänmaastamme
ydinvoiman valtavaa koelaboratoriota ja ydinjätteen kaatopaikkaa.
Anna-Maja Henriksson /r:
Värderade herr talman! Vi debatterar idag regeringens
förslag om att bevilja två nya kärnkraftstillstånd.
Det beslut riksdagen kommer att fatta i den här fråga kommer
att inte bara påverka oss här i dag, utan framför
allt kommande generationer långt in i framtiden. Därför är
det oerhört viktigt att denna fråga får
ta den tid en grundlig och mångsidig behandling kräver.
Det finns, som i de flesta frågor, flera sätt
att se på saken. Regeringens mål med att bevilja
två nya kärnkraftstillstånd är
bland annat att garantera energiförsörjningen
för industrin och därmed också sysselsättningen
i landet. Hur stort behovet av energi och elektricitet i framtiden är, är
ett av de avgörande argumenten i frågan om kärnkraften
borde byggas ut i Finland eller inte. Regeringen utgår
från att vi behöver 98 terawattimmar 2020.
Vi är säkert alla överens om att
vi borde få till stånd en bättre energieffektivitet
i dag, såväl inom hushållen som inom
industrin, och därigenom kunna spara el och energi. Samtidigt
vet vi att vi i dag är tvungna att importera el från
Ryssland för att tillgodose vårt energibehov.
Den egenproducerade energin i Finland räcker helt enkelt
inte till och vi är alltså inte självförsörjande.
Arvoisa puhemies! Minulle kysymys ydinvoiman lisärakentamisesta
on hyvin vaikea, jopa tuskallinen. Miksi? Periaatteessa en pidä päätösten
tekemisestä, joilla ongelmat sysätään
tulevien sukupolvien syliin. Tarkoitan tietenkin ydinvoimaprosessin
yhteydessä syntyvää jätettä. Loppusijoituskysymystä ei
ole kaikilta osin ratkaistu, niin kuin tässäkin
salissa on moneen kertaan tänä iltana todettu.
Jätteen hajoaminen vie äärettömän
pitkän ajan. Puhumme 10 000:sta, jopa 100 000
vuodesta. Voimme toki olettaa, että tämän
alueen tekniikka tulee myös kehittymään
tulevien vuosikymmenten aikana, mutta tosiasiaksi jää,
että kyseessä on kuitenkin riskimomentti, jonka
kanssa tulevat sukupolvet joutuvat elämään,
ja tämä ei tunnu hyvältä.
Toisaalta voimme perustellusti kysyä, onko eettisesti
paremmin puolustettavissa antaa naapurimaamme tulevien sukupolvien
huolehtia siitä ydinsähköstä syntyvästä ydinjätteestä,
jota tuomme Suomeen, ja taas toisaalta minä yleensä uskon
vahvasti suomalaiseen insinööriosaamiseen ja myös
tässä yhteydessä myönnän
mieluummin lentäväni Finnairilla kuin Aeroflotilla, jos
voin valita.
Herr talman! Finland har som medlem av EU förbundit
sig att minska växthusgasutsläppen med 20 procent
innan år 2020 samt öka andelen förnybar
energi med 20 procent av den slutgiltiga förbrukningen.
Regeringen har också tagit fram ett massivt paket för
satsning på förnybara energikällor som
uppgår till cirka 350 miljoner euro på årsnivå.
Det är välkommet och nödvändigt.
Jag hoppas att vi inom en inte alltför avlägsen framtid
ska få se faktiska utsläppsfria och kostnadseffektiva
alternativ till kärnkraften. Då kan vi på allvar
börja diskutera nedmontering av kärnkraften, inte
utbyggnad, och börja diskutera på ett annat sätt än
man gjorde i Sverige där man för 30 år
sedan beslöt att avveckla kärnkraften och där
man fortfarande inte kommit särdeles långt på den
vägen.
Herr talman! Vad vi har framför oss nu är
en oerhört viktig och stor fråga som kommer att
sätta sin prägel på hur historien kommer
att komma ihåg den här regeringen och riksdagen.
Därför hoppas jag innerligt att behandlingen ges
den tid som behövs. I ett tidsperspektiv där vi
fattar beslut som påverkar framtiden för tiotusentals år framåt
så kan faktiskt inte några månader spela någon
större roll. För min del är det också klart att
vi måste ha kvar såväl morot som piska
i energipolitiken. Därför förefaller
ett beviljande av två tillstånd överdrivet.
Jag skulle också ha velat höra minister Pekkarinen
kommentera sin uppfattning om det verkliga behovet av elimport från
Ryssland och hur han tror att de går ifall att man beviljar
ett eller två tillstånd. Tror han på riktigt
att importbehovet kommer att sluta? Men det här får
vi återkomma till.
Puhemies:
Asian käsittely keskeytetään.