Kauko Tuupainen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisen arvion mukaan Suomessa on lähes puoli miljoonaa vammaista henkilöä, joista noin puolet on vaikeavammaisia. Euroopassa arvioidaan, että noin 10 prosenttia ihmisistä on tavalla tai toisella vammaisia henkilöitä — Suomi ei siis poikkea tästä määrittelystä.

Suomessa toimii kymmeniä vammaisjärjestöjä, joista jäsenmäärältään suurimmat ovat Hengitysliitto Heli, Invalidiliitto, Allergia- ja astmaliitto, Kuuloliitto, Näkövammaisten Keskusliitto ja Suomen MS-liitto, joissa jäseniä on noin 122 000. Lisäksi on useita jäsenmäärältään pienempiä vammaisjärjestöjä.

Edellä luetelluista vammaisjärjestöistä ovat lakialoitettani kommentoineet seuraavat järjestöt: Hengitysliitto Heli, Näkövammaisten Keskusliitto, Invalidiliitto ja Kuuloliitto ry.

Hengitysliitto Heli totesi muun muassa, että on myös pitkäaikaissairaita, jotka ovat vahvasti vajaakuntoisia, tarvitsevat oikeuksiensa ja etujensa valvontaa vammaisvaltuutetulta, ja että aloite on kannatettava.

Näkövammaisten Keskusliitto ry haluaisi laajentaa lakialoitteen toimialapykälää, jotta se kattaisi kaikki elämänalat, myös työelämän. Esityksessä toimialapykälä koskee vain lainsäädäntöä ja päätöksentekoa.

Invalidiliitto ry pitää lakialoitetta kannatettavana ja myönteisenä asiana. Liitto toteaa muun muassa, että lakialoite liittyy olennaisesti YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointiprosessiin. Vammaisjärjestöt ovat pitkään vaatineet YK:n vammaissopimuksen ratifiointia ja sitä valvovan instanssin perustamista maahamme.

Kuuloliitto ry ehdottaa, että vammaisvaltuutettu sijoitettaisiin organisaatiossa eduskunnan alle, kuten oikeusasiamiehen toimisto ja Ihmisoikeuskeskus.

Arvoisa puhemies! Vammaiset henkilöt lähiomaisineen muodostavat maassamme laajan väestönosan, jonka osalta ollaan yhtä mieltä siitä, että he oikeutetusti ovat yhteiskunnan tuen erityisessä tarpeessa. Ikävintä on, että heitä pompotellaan "luukulta luukulle", koska heidän asioidensa hoito ei näytä kuuluvan yhdellekään valtion viranomaisista. Siksikin vammaisvaltuutetun viran perustaminen on tärkeää.

Vammaisten henkilöiden erityistarpeiden toteuttamiseksi on olemassa omaa lainsäädäntöä. Erityisesti on mainittava laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista sekä tukitoimista eli niin sanottu vammaispalvelulaki lukuisine myöhempine muutoksineen ja laki vammaisetuisuuksista.

Arvoisa puhemies! Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännös kieltää syrjinnän vammaisuuden perusteella. Lisäksi perustuslain 19 § turvaa perusoikeuden sosiaaliturvaan jokaiselle, joka ei itse kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa.

Valtiovallan ohjaamassa julkisen sektorin vammaispolitiikassa on julkistettu laaja vammaispoliittinen ohjelma vuosille 2010—2015. Pääosan tästä mietinnöstä muodostaa 122 konkreettista ohjelmakohtaa käsittävä toimenpideluettelo.

Sanottu toimenpideluettelo on hyvin yksityiskohtainen ja kattaa laajoja sosiaalipolitiikan ja yhteiskuntasuunnittelun osa-alueita. Luettelosta puuttuu yksi valtakunnallinen edistysaskel vammaisten henkilöiden hyväksi eli erityisen valtakunnallisen vammaisvaltuutetun virka. Käsittelyssä oleva lakialoite poistaa tämän merkittävän aukon vammaisten henkilöiden etujen sekä oikeuksien edistämisessä ja niiden toteuttamisen valvonnassa.

Valtakunnallisen vammaisvaltuutetun virka kuuluisi samankaltaiseen tehtäväkokonaisuuteen, jota maassamme jo edustavat tasa-arvovaltuutettu, vähemmistövaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu. Jokaisella valtuutetulla on tukenaan oma toimisto sekä erityinen lautakunta: tasa-arvolautakunta, syrjintälautakunta ja lapsiasiain neuvottelukunta.

Jokainen kolmesta mainitsemastani valtuutetusta toimii itsenäisenä ja riippumattomana virkamiehenä, jonka perustehtävänä on tukea ja edistää oikeus- ja sosiaaliturvaa sellaisen laajan ihmisryhmän osalta, jolla muodollisesta tasa-arvostaan huolimatta on ongelmia erilaisen syrjinnän muodossa — kuten naiset työelämässä, etniset ja kansalliset vähemmistöt — tai alaikäisyyteen eli lapsiin liittyen.

Yksikään jo olemassa olevista kolmesta valtuutetusta ei hoida vammaisten asioita, joten Suomen lainsäädännössä on tältä osin merkittävä aukko.

Arvoisa puhemies! Tiedostan, että opposition esittämät lakialoitteet eivät etene useinkaan tässä salissa, mutta tiedän myös, että puolen miljoonan vammaisen joukossa on myös hallituspuolueiden äänestäjiä eli kannattajia.

Edellä kertomani perusteella esitän, arvoisa puhemies, että käsittelyssä oleva lakialoite saa eduskunnan taholta hyväksymisen ja jo ensi vuoden talousarvioon varataan riittävä määräraha aloitteen vaatimien kustannusten kattamiseksi.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan sivistystasosta kertoo hyvin paljon se, miten yhteiskunta kohtelee heikoimpiaan: lapsia, vanhuksia, sairaita, vammaisia. Teoriassa meillä on Suomessa nämä asiat tunnistettu ja huomioitu monet heikossa asemassa olevat ihmisryhmät hyvin, ja tämä on todellakin ollut meille kunnia-asia ja luonut pohjaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion käsitteelle.

Lakialoite vammaisvaltuutetun viran perustamisesta muistuttaa kuitenkin hallitusta ja meitä kaikkia maamme vammaisten asemasta. Teoriassa vammaiset on toki huomioitu hyvin, kuten edustaja Tuupainenkin tuossa äsken mainitsi vammaispalvelulain, lain vammaisetuuksista, vammaispoliittisen ohjelman ja vammaisneuvoston. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että ilman valvovaa elintä monet lait ja hyvät aikeet jäävät monin osin kuolleiksi kirjaimiksi ja hyvät pyrkimykset lähinnä juuri vain aikomuksiksi.

Valtakunnallisen edunvalvojan puuttuessa puuttuu myös kokonaiskuva. Meillä on tasa-arvovaltuutettu, vähemmistövaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu, mutta ei vammaisten oikeuksien toteutumista valvovaa asianmukaisesti resursoitua vammaisvaltuutettua. Olisi korkea aika korjata tämä epäkohta ja perustaa maahamme valtakunnallisen vammaisvaltuutetun virka. Kannatan tätä lakialoitetta kyllä lämpimästi.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteen tekijä on tärkeän kysymyksen äärellä. Jos katson vaikka oman kotikaupunkini uunituoretta arviointikertomusta viime vuodelta, voin toki ilokseni todeta, että lainsäädännön mukaiset palveluajat vammaispalveluissa toteutuvat pääsääntöisesti aika hyvin. Asian vireille tulosta selvityksen aloittamisen tulee tapahtua seitsemän päivän kuluessa. Tämä toteutuu esimerkiksi tässä nimenomaisessa esimerkissä, Rovaniemellä, 91,4 prosentin varmuudella. Päätöksenteon hakemuksesta tulee toteutua kolmen kuukauden kuluessa. Rovaniemellä se toteutuu keskimäärin kahden viikon kuluessa. Monilla mittareilla kaikki näyttäisi siis olevan mallikkaasti.

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan on kuitenkin totta myös se, että esimerkiksi meillä Rovaniemellä henkilökohtaisen avun ja palveluasumisen toteutumat vuosilta 2006—2011 osoittavat, että henkilökohtaisen avustajan ja henkilökohtaisen avun palvelunsaajien määrä kasvoi 342 prosenttia ja palveluasumisen käyttäjien määrä kasvoi 26 prosenttia. Kolmen viimeisen tilinpäätösvuoden aikana henkilökohtaisen avun palvelunkäyttäjien määrä kasvoi 293 ja palveluasumisen asiakkaiden määrä 46 prosenttia.

Kasvun taustalla on 1. syyskuuta 2009 tapahtunut subjektiivisten oikeuksien laajentuminen. Kun palvelutarpeen kasvu on näin huomattavaa, on aivan selvää, että nousee kysymys, pystytäänkö tähän kysynnän kasvuun todella vastaamaan kaikilta osin, kuten lainsäädäntö edellyttää. Siksi varmasti on paikallaan pohtia, olisiko Suomessa hyvä olla lakialoitteen tekijän tarkoittamalla tavalla laki vammaisvaltuutetusta, joka virkansa puolesta olisi näitten laissa säädettyjen oikeuksien toteutumista varmistamassa.

Arvoisa puhemies! Samalla esittäisin kuitenkin myös pohdittavaksi, että voisiko Suomi katsoa mallia Ruotsista ja koota voimia yhteen asettamalla yhden syrjintävaltuutetun, jolla olisi toimialanaan esimerkiksi nykyisten vähemmistö-, tasa-arvo- ja esitetyn vammaisvaltuutetun toimiala. Saataisiinko tällaisella voimien yhteenkokoamisella parempia tuloksia kuin aina uusien valtuutettujen asettamisella? Ruotsin esimerkin myös aloitteen tekijä nostaa tuolla perustelutekstissään esiin.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Vammaisten oikeuksien puolustaminen on tärkeä asia, ja yhdenvertaisuuden saavuttamisessa on vielä paljon työtä tehtävänä. Luulen kuitenkin, että uuden viran perustaminen ei ole aina paras ratkaisu. Eli olen vähän samaa mieltä kuin edustaja Autto, että kun meillä on jo nyt tasa-arvovaltuutettu, niin eikö hänen tehtäväkuvaansa voisi laajentaa vammaisten henkilöiden tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen valvontaan, kuten esimerkiksi Ruotsissa tällä hetkellä tilanne on?

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan eli meidän pitää tuntea vastuuta henkilöistä, jotka syystä tai toisesta eivät ole tasa-arvoisessa asemassa. Yksi tällaisista erityisryhmistä on vammaiset. Heillä on monien muiden erityisryhmien tapaan erityistarpeita, joita ei aina tunneta tai ymmärretä. Näiden tilanteiden ennalta välttämiseen tai jälkikäteiseen hoitamiseen tarvitaan vammaisvaltuutettu. Siksi edustaja Tuupaisen aloite on perusteltu. Siitä ovat osoituksena myös erilaisten vammaisjärjestöjen myönteiset kannanotot.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti pysyin asiassa.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä huolehtia siitä, että kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia, ja usein vähemmistöryhmät kokevat omien oikeuksiensa olevan uhattuina. Myös voimavarat puolustaa omia oikeuksia ovat hyvin erilaiset meillä kaikilla.

Meillä on lapsiasiavaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, vähemmistövaltuutettu. Herää kysymys, onko tämä sitten lopulta oikea keino ratkaista näitä epäkohtia. Onko tutkittu sitä, kuinka vaikuttavaa näitten eri virkamiesten työ on? Vai olisiko mahdollista löytää uudenlaisia ratkaisuja juuri siihen, että taataan kaikille kansalaisille yhtäläiset oikeudet ja niiden oikeuksien toteutuminen?

Täällä edustaja Autto esitti esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan syrjintävaltuutetun viran perustamista, eli yhdistettäisiin voimavaroja ja saataisiin enemmän sitten sitä osaamista ja asiantuntemusta yhden tämmöisen viran ympärille. Minusta se on hyvä vaihtoehto, ja on syytä tutkia, kuinka voidaan parhaiten kansalaisten oikeuksia turvata.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia toistensa kanssa. Siitä huolimatta moni vammainen henkilö kohtaa yhteiskunnassamme syrjintää. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota erityisesti vammaisten kohtaamaan syrjintään asumiseen liittyvissä asioissa. Myös vammaisten oikeuksien toteutumisen valvonnassa on puutteita.

Arvoisa puhemies! Hallitus pyrkii tällä vaalikaudella toimimaan yhteiskunnassa ilmenevää syrjintää vastaan. Hallitusohjelmaan on lisäksi kirjattu useita hyviä vammaispoliittisia linjauksia. Tärkeimpänä näistä on hallituksen tavoite ratifioida YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus hallituskauden aikana. Myös muun muassa vammaisten mahdollisuuksia osallistua työelämään ja oppisopimuskoulutukseen parannetaan, vammaistutkimusta vahvistetaan ja vammaisen henkilön lakisääteisen henkilökohtaisen avun kattavuus tarkistetaan.

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Lipposen puheenvuorossa tuli erilaisia vaihtoehtoja, miten voidaan vammaisten asema ja heidän vaikutusvaltansa turvata yhteiskunnassa; olen samaa mieltä, että voidaan selvittää muitakin vaihtoehtoja kuin vammaisvaltuutetun viran perustaminen, mutta kannattaa olla avoin ja miettiä kaikkia eri vaihtoehtoja. Asia on tärkeä, ja toivon tämänhetkiseen tilanteeseen parannusta.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Jouduinkin tässä aika hassuun tilanteeseen, että joudun kahta edustajaa nyt kannattamaan. Ensinnäkin kannatan Tuupaisen tekemään ehdotusta. Se on erittäin hyvä, ja pelkästään se seikka, että meillä ei ole ratifioitu YK:n vammaispoliittista ohjelmaa, kertoo sen, että me tarvitsemme ihmisen, joka pitää vammaisista huolta. Sen sijaan tällä hetkellähän vammaisten asioita hyvin monessa kunnassa ollaan siirtämässä yksityisille palveluntarjoajille, kuten esimerkiksi Mehiläiselle meillä tuolla Vaasassa. Sitä kautta näitä asioita yksityistetään ja saadaan myöskin sitten meidän veromarkkojamme siirrettyä konserniavustusten avulla veroparatiiseihin meidän voimassa olevan lainsäädäntömme mukaan. Toivottavasti se laki on muuttumassa.

Sen lisäksi kannatan erittäin lämpimästi sitä, mitä edustaja Lipponen sanoi, että katsottaisiin, mitä tasa-arvovaltuutettu, vähemmistövaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu ovat saaneet aikaiseksi. Minun mielestäni sielläkin olisi hieman tehostamisen paikkaa, miten saataisiin katsottua niiden ihmisten kohdalla, joille tarvitaan valtuutettu, edusmies, puhemies, mikä tahansa se nimitys sitten onkaan, että nämä myös hoitavat sen tonttinsa, että se asia tulee tehtyä ja sen asian kanssa saadaan asioita menemään eteenpäin. Kauniit puheet siitä, että vammaisten asia on tärkeää ja kyllä me nyt tässä hallituksessa näitä asioita hoidamme... Minä todella sydämestäni toivon, että tämä hallitus hoitaa, koska aikaisemmat hallitukset eivät ole hoitaneet. Jos aikaisemmat hallitukset olisivat hoitaneet nämä asiat, niin meillä ei tarvittaisi vammaisvaltuutettua. Joissakin kohdissa — vaikka sanotaan, että tämä ei ole juridiikkaa, tämä on politiikkaa — toivon todella, että antaisitte myöskin sydämenne äänen puhua, miten asioita pitäisi hoitaa siten, että meillä kaikilla olisi hyvä olla ja jotta tekisimme sitä perusasiaa, eli parantaisimme tätä maailmaa ja tekisimme asioita niin, että kaikilla suomalaisilla, kaikilla Suomessa olevilla olisi hyvä olla.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupaisen tekemä lakialoite vammaisvaltuutetusta on tärkeä ja kannatettava. Monissa Suomen kunnissa vammaisten henkilöiden saama tuki riippuu rajatapauksissa kuntien viranhaltijoista ja heidän tekemistään päätöksistä. Virkamiesten toimintoja ja vammaisten saamia palveluja valvomaan tarvitaan vammaisvaltuutettua, joka virkansa puolesta valvoo lakien toteutumista. Suomessa on niin paljon vammaisia, että kyllä yksi virkamies työllistyy, vaikka sitä jotkut edustajat tuntuvat jo epäilevän.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! Ensinnäkin kiitän edustajia siitä, että yksikään puhuja ei ole vastustanut tätä aloitetta. Tämä nyt ei ollut minun keksintöäni. Minä itse olen Keski-Suomesta Jyväskylästä ja olen toiminut eräässä, no, sanotaan nyt reippaasti, Hengitysliitto Helissä erinäisistä syistä johtuen jo pitkään. Eri puolilta keskeistä Suomea tuli vammaisten lasten vanhemmilta yhteydenottoja, miksi ei mitään tehdä, nyt kun sinä olet siellä, niin viepä tämmöinen asia eteenpäin, ja lupasin viedä eteenpäin asiaa tässä salissa. (Puhuja yskäisee) — Anteeksi, keuhkovammaiselle tämä matto on vähän huono asia, pistää rykimään. — Se, onko tämä nyt vammaisvaltuutettu tai joku muu tämä nimike, niin sehän on toisarvoinen seikka. Hallituspuolueet antoivat positiivista palautetta siinä mielessä, että myöskin hallitus haluaa tähän asiaan tarttua. Jos vammaisia on, niin kuin tuossa totesin, lähemmäs puoli miljoonaa, ja 122 000 kuuluu näihin suurimpiin järjestöihin, niin kyllähän se melkoinen joukko on, joka tarvitsee asioittensa hoitajaa.

Minä sain palautetta siitä, näiltä kolmelta valtuutetulta, että heidän työnsä on siinä eikä voi muuttaa muuksi. Totta kai sitten hallitus pakottaa virkamiehen tehtäväkuvausta laajentamaan, tämä on mahdollista. Mutta se on tärkeintä, niin kuin olen ymmärtänyt teidän puheistanne, että asia etenee ja teemme jotakin. Tämä ei ole nyt pisteiden keräämistä yksittäiselle edustajalle eikä myöskään puolueelle, vaan asia on yhteinen.

Ja tässä hengessä, arvoisa puhemies, minä toivon, että kun jatkokäsittelyä tulee, täällä jatkossa asia etenee ja puhutaan, niin ollaan sillä mielellä kuin tänä päivänä tässä salissa ollaan.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että siinä vaiheessa, kun tämä lakialoite menee eteenpäin, niin muistetaan myös sitten, että kuullaan vammaisia. He ovat parhaita asiantuntijoita kehittämään omia palveluitaan ja heillä on varmasti hyvä näkemys siitä, tarvitaanko sitten vammaisvaltuutettua vai onko mahdollista, että nykyisten valtuutettujen työtehtäviä lisäämällä selvitään tästä asiasta.

Edustaja Tolppaselle haluan sanoa, että nämä edellisessä puheessa esittämäni asiat ovat kaikki hallitusohjelmassa, ja kyllä nyt tämä nykyinen hallitus lähtee siitä, että ne asiat, mitkä ovat hallitusohjelmaan kirjattu, ne myös toteutetaan.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Tuupainen on aivan oikealla asialla ja tärkeällä asialla, ja herääkin juuri kysymys, onko tämä meidän järjestelmämme tavallaan aikojen kulussa rakentunut niin monimutkaiseksi ja vaikeasti hahmotettavaksi, että ihmisen on hyvin vaikea puolustaa niitä oikeuksiaan, ja tähän, että me korjaisimme tämän monimutkaistuneen järjestelmän, me ryhdymme sitten tavallaan hakemaan apua valtuutettujen kautta.

Minun mielestäni juuri edustaja Tolppasen kanssa jaamme tämän idean, että joskus on myös hyvä ottaa aikalisä ja tarkastella sitä, kuinka voidaan tätä järjestelmää muuttaa, jotta se perusajatus, joka on kaikille meille tärkeä, se ihmisten oikeusturva, toteutuu. Siitähän on kysymys, mutta onko se tämä valtuutettu? Jos todetaan, että se on äärimmäisen hyvä ratkaisu, silloin se on toimiva ratkaisu ja sitä pitää laajentaa. Meillä on mielenterveyskuntoutujia, heidän oikeuksiaan on puolustettava ja valvottava, meillä on ikäihmisiä, meillä on monia tämmöisiä ryhmiä, jotka ovat erittäin huolissaan siitä omasta asemastaan, ja myöskin heillä on vaikeuksia löytää palvelua ja perätä näitä oikeuksiaan toteutettavaksi.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Meillä on olemassa sellainen järjestö kun Me Itse, jonka vammaiset muodostavat, ja ainakin sosiaali- ja terveysministeriössä on ollut heiltä yksi edustaja, joka on ollut keskustelemassa asuntopolitiikasta ja vammaisten asumisesta tässä maassa. Se olisi varmasti erittäin hyvä asia, että myös muillekin alueille ja eri jaostoihin saataisiin esimerkiksi Me Itse -järjestön kautta ihminen mukaan, koska vaikka ihmiset ovat vammaisia — tämä oli nyt kehitysvammapuolella — niin läheskään kaikki eivät ole kehitysvammaisia ja läheskään kaikki eivät ole korvien välistä vammaisia. Se on hyvä muistaa. Meillä on erittäin hyvässä, korkeassa asemassa ihmisiä, jotka ovat sokeita, jotka ovat kuuroja, jotka pystyvät ajattelemaan ihan normaalisti siitä huolimatta, mutta myös heidän asioitaan pitää pystyä auttamaan. Tämä on äärimmäisen tärkeätä, että saadaan erikseen siihen ihminen ja että ennen muuta saadaan YK:n paperi ratifioitua.