Arvoisa puhemies!

Arvoisa puhemies! Otetaan uusiksi. — Julkisuudessa on esiintynyt tietoja sekä nauta- että sikatalouden kannattavuuskriisistä Suomessa. Samaan aikaan käydään keskustelua lähellä tuotetun puhtaan ruuan puolesta ja kotimaisuuden suosimisesta. Käytäntö vain on usein toinen. Kannattavuutta heikentävät EU:n taholta tulevat millintarkat määräykset, joita meillä valvotaan pilkuntarkasti. Tuottajahinnat ovat halvempia kuin Tanskassa ja Saksassa, joissa esimerkiksi sianlihatuotanto on teollisuustoimintaa. Suomessa sikatalous on vielä perheviljelijätyyppistä verrattuna suuriin tuottajamaihin, ja meillä voidaan syödä puhtaasti ruokittua ja laadullisesti tervettä sianlihaa.

Arvoisa ministeri, mitä hallitus aikoo tehdä suomalaisen lihatalouden kannattavuuden parantamiseksi ja tuotannon kannalta haitallisen ja tarpeettoman byrokratian vähentämiseksi? Ja kysyn vielä: vieläkö löytyy kotimaista kinkkua joulupöydistämme?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Jos aloittaisi viimeisimmästä osiosta: Kukaan tietysti ei pysty tietämään, onko kotimaista kinkkua. Toivottavasti ja todennäköisesti on, mutta tässä on vielä sen verran matkaa jouluun, ettei kukaan tiedä, paljonko porsaita ehtii kasvamaan siihen mennessä.

Mitä tulee sikatalouden kannattavuuteen, sikatalouden kannattavuus on ollut pitkään heikossa tilanteessa, ja ainoa keino, millä se kannattavuus voisi parantua, on se, että markkinahinnat nousisivat. Tämän vuoden aikana on pikkuisen parannusta tullut — sanotaan, että ehkä noin 5:stä 7:ään senttiin kilolta on tuotteen hinta noussut — mutta edelleenkin se on aivan liian alhainen ja alhaisempi kuin monissa muissa kilpailijamaissa. Toivotaan, että kotimaiset kuluttajat kysyvät entistä enemmän kotimaista sianlihaa. Se näkyisi myös näissä tuottajahinnoissa. Kannattavuutta myös pikkuhiljaa ehkä parantaa se, että arvioiden mukaan tänä vuonna pitkästä aikaa kotimainen kysyntä on suurempaa kuin kotimainen tuotanto. Yleensä nyt markkinataloudessa sen pitäisi jollakin tavalla näkyä hinnoissa, toivottavasti myös näissä tuotteissa.

Mitä tulee sitten tähän byrokratia-asiaan, niin EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä pyrimme kaikilla mahdollisilla tavoilla kyllä keventämään byrokratiaa.

Arvoisa puhemies! Suomalaisista tiloista valtaosa täyttää jo nyt kaikki EU-direktiivien vaatimukset. Sen sijaan EU:n jäsenmaista tähän yltää vain puolet. Lisäksi kaikista maista ei ole saatu edes tietoja. On syytä epäillä, että näissä maissa asiat ovat retuperällä. Saksassa varastoitu dioksiiniliha on aiheuttanut Euroopan markkinoille ylitarjontaa, mikä laskee Suomenkin tarjottavan sianlihan hintaa. Missään muualla maailmassa ei ole niin kattavaa sikatalouden seurantaa kuin Suomessa, joten eettisestikin suomalainen liha on parasta, mitä maailmalla on saatavissa.

Arvoisa ministeri, lihatuotannossa olemme myös EU:n yhteismarkkina-aluetta, ja kysyn: miten Suomessa pystytään valvomaan meillä myytävän ulkomaisen lihan tuotanto-olosuhteita, lääkkeiden käyttöä ja lihan puhtautta?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Tietysti jokainen maa noudattaa samalla tavalla EU-määräyksiä, ja jokainen maa vastaa siitä, että valvonta suoritetaan sen mukaan, mitä on tehty. Tietysti pidetään valvontaa ajan tasalla sen mukaan: mitä EU määrää, niin sitä myös EU valvoo. Suomessa tietysti Elintarviketurvallisuusvirasto vastaa tästä asiasta. Myös viranomaisilla EU-tasolla on yhteisiä kokouksia, joissa käydään läpi sitten näitä käytäntöjä. Jos joitain ongelmia ilmenee, niin sitten niihin puututaan.

Arvoisa puhemies! Maaseudulla on yhä enemmän tarpeita raskaampiin kuljetuksiin. Ne lisääntyvät erityisesti metsätalouden puolella energiapuun käytön lisääntymisen myötä. Edellisen hallituksen linjan mukaisesti myös nykyinen hallitus suunnittelee alemman tieverkon kunnossapidon lähes täydellistä laiminlyöntiä lähivuosina. Jo nyt korjausvelkaa on kertynyt liikaa, joten valtion pitäisi päinvastoin panostaa lisää, jotta tiet voitaisiin pitää ajokuntoisina.

Kysyn ministeriltä: voitaisiinko alempiasteisten yleisten teiden ja tiekuntien ylläpitämien yksityisteiden kunnossapitoon ja muuhun pieneen tierakentamiseen saada rahaa niin, että isot investoinnit jaksotettaisiin pidemmälle aikavälille?

Arvoisa puhemies! Maatalousyrittäjien jaksaminen on myös erittäin tärkeä asia. Hiljattain paljastunut vakava eläinrääkkäystapaus kertoo surullista viestiä maatalousyrittäjien ahdingosta, kun terveys pettää tai jaksaminen loppuu. Eräästä suomalaisesta sikalasta löydettiin kuolleena parisataa sikaa. Poliisin mukaan siat olivat kuolleet hoidon puutteeseen. Sikalan pitäjä ei kyennyt hoitamaan tilaa eikä ollut pyytänyt apua tilanteeseen miltään taholta.

Maatalousyrittäjät ovat monesti ahtaalla tilanhoidon ja liiketoiminnan kanssa. Maatalousyrittäjien henkinen ja fyysinen jaksaminen on joutunut kovalle koetukselle tuotantomenetelmien, työolojen ja tukijärjestelmien muutoksessa. Ne ovat yhdessä kansainvälistymisen kanssa tuoneet alalle uhkakuvia ja aiheuttaneet epävarmuutta. Riittävä työterveydenhuolto ja toimiva maatalouden lomitusjärjestelmä olisivat tärkeä tuki hyvinvoinnin ylläpidossa. Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä, miten tämä asia on huomioitu ja miten hallitus aikoo toimia jatkossa, ettei tällaisia tapauksia tulisi lisää. Eli miten maatalousyrittäjän jaksamisesta pidetään jatkossa huolta?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kuten edustaja tuossa totesi hyvin näistä vakavista asioista, niin nämä ovat kaikki ihan totta, mitä sanotte, koska tämä on myöskin erittäin tapaturma-altista. Myöskin näitä ammattitauteja on hyvin paljon.

Mitä me olemme tehneet? Viime kaudella kehitimme nimenomaan sitä työterveyshuoltoa, ja nimenomaan maatalousyrittäjille tätä laatua on kehitetty työterveyshuollossa. Siinä on totta kai vielä aluekohtaisia eroja, mutta tavoite on tietenkin se, että me kaikki maatalousyrittäjät saisimme sen työterveyshuollon piiriin, koska nyt eivät kaikki siinä vielä ole. Siihen on erilaisia kannusteitakin sitten luotu, mutta eivät valitettavasti kaikki ole sen piirissä.

Meillä on käynnistynyt myöskin tällainen työ nyt, elikkä meillä on perustettu ihan tällainen työryhmä siihen, että me pohdimme maatalousyrittäjien työuran pidentämistä mutta kaiken kaikkiaan heidän työhyvinvointiaan osana tätä meidän työtämme, kun pohdimme työhyvinvointia kaikilla aloilla ja myöskin työurien pidentämistä. Olemme maa- ja metsätalousministeriön kanssa yhdessä kyllä näissä talkoissa mukana.

Herra puhemies! Hallituksen toiminta on valitettavasti maaseudun ja maatalouden osalta ristiriitaista. Teillä on tässä hallitusohjelmassanne erinomaiset kirjaukset maaseudun ja erityisesti maatalouden osalta, kannattavuuden parantamisen osalta ja sen toimintaedellytysten parantamisen osalta. Kuitenkin toimenpiteet varsinkin budjetissa, kehyksissä ovat aivan toisenlaisia: miinusta, leikkauksia. Samoin erilaisia maksuja korotetaan kaiken aikaa, lupamaksut kaksin—kolminkertaistuvat teidän päätöksillänne. Kumpaa linjaa te nyt, arvon hallitus, aiotte noudattaa: tätä hyvää ohjelmaanne ja niitä kirjauksia, joita tässä on, vai niitä toteutettuja toimenpiteitä, joita te olette nyt näköjään tekemässä ja tehneet maatalouden osalta?

Maatalous on myöskin asia, joka kohentaa ja käyttää luonnonvaroja, jotka vahvistavat meidän omaa vaihtotasettamme, työllisyyttämme ja talouttamme, korvaavat tuontia. Eikö tälle vihreälle taloudelle nyt pidä antaa mahdollisuuksia eikä leikata?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Osa edustaja Lepän kysymyksistä taitaa mennä vähän toisille tonteille, mutta minä voin aloittaa. Jos joku kokee haluavansa jatkaa, niin sitten voi jatkaa.

Mitä tulee — en näe, että siinä sinänsä ristiriitaa on — maaseudun kehittämiseen, niin maaseutua kehitetään siinä missä monia muitakin Suomen alueita. Myös maaseudun kannalta ja kaikkien suomalaisten kannalta on tärkeää, että valtiontalous on tasapainossa. Esimerkkinä voisi sanoa, että maatalouden luottokanta on 6 miljardia euroa. Jos korkokanta Suomessa yleisesti ottaen nousisi vaikkapa prosentilla, se tietäisi 60:tä miljoonaa euroa lisää kustannuksia maataloudelle. Eli on kaikkien meidän etumme, että valtiontaloutta hoidetaan hyvin, jotta meillä pysyy korkokanta alhaalla. Sitä kautta siitä hyötyy myös maatalous. Kyllä minä uskon, että vihreälle taloudelle on olemassa erittäin paljon kysyntää ja se varmasti kyllä voimistuu, ja sen eteen hallitus tekee monenlaisia toimenpiteitä.

Herra puhemies! Aivan oikein, ministeri Koskinen, juuri tästä onkin kysymys. Elikkä se, mitä maaseutu tarjoaa kaiken kaikkiaan tämän vihreän kasvun edellytysten osalta, on merkittävää suomalaiselle kansantaloudelle. Mutta jos te, arvon hallitus, viette siltä mahdollisuuden, myöskin tämä mahdollisuus kansantalouden kohentamiseen ja vaihtotaseen parantamiseen menee sen siliän tien, ja tästä tässä on kysymys.

Elikkä haluan vastauksen siihen, aiotteko te nyt oikeasti ja kunnolla kohentaa näitä asioita vai jatkaa tällä leikkauslinjalla. Tämä on nyt oikeastaan pääministerin ja valtiovarainministerin asia, kumpi linja tässä nyt voittaa: leikataanko, vai haluatteko antaa mahdollisuuksia kehittämistyölle?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lepän huomio siitä, että kotimaisten tuotteiden kulutus ja niitten käyttäminen vahvistaa vaihtotasetta, on täysin oikea. Meillä on tässä itse asiassa ruuantuotannossa, ylipäänsä maatalouselinkeinossa, paljon mahdollisuutta niin energian puolella, tämän perinteisen ruuantuotannon ohella, kuin sitten muissa maataloutta tukevissa elinkeinoissa.

Mutta niin kuin ministeri Koskinen tuossa totesi, mikäli hallitus hoitaisi julkista taloutta huonosti, niin yhden prosenttiyksikön nousu itse asiassa viljelijöitten velka-asemassa nostaisi viljelijöiden velkataakkaa, kuukausittaisia korkokustannuksia, merkittävästi ja heikentäisi entisestään maataloustuotannon kilpailukykyä ja ylipäänsä elinvoimaisuutta.

Näin ollen hallitus tasapainottaa julkista taloutta, ja se suomennettuna tarkoittaa sitä, että me leikkaamme menoja ja me nostamme joitakin veroja mutta samaan aikaan teemme kansantalouden kasvua kasvattavia toimenpiteitä. Eli ilman näitä leikkauksia (Puhemies: Minuutti taitaa olla täynnä!) ja veronkorotuksia emme pystyisi kantamaan huolta myöskään maatalouden kilpailukyvystä ja elinvoimasta.

Arvoisa puhemies! Lähes viidesosa Suomessa syödystä lihasta tuodaan ulkomailta. Joka neljäs tuontikilo tulee Saksasta. Myös Puola, Belgia, Tanska sekä Ruotsi korostuvat sianlian tuonnissa. Sianlihan tuonti on kolminkertaistunut 15 vuodessa. Suomessa tuottajahinnat ovat pitkään olleet liian alhaisia, samaan aikaan ylituotanto on vaivannut sikataloutta. Tämä on johtanut maatilatalouden harjoittajien toiminnan loppumiseen, ja tuotanto on nyt kääntymässä jyrkkään laskuun. Kotimaiset tuotantomahdollisuudet jatkavat heikkenemistään, kun keskusliikkeet juoksevat edullisemman ulkomaisen lihan perässä. Kotimaisen tuotannon kannattavuus ja tuottajien hyvinvointi ovat koetuksella. Mitä hallitus aikoo tehdä, että tuotanto saadaan tasapainoon ja kotimaisen sianlihan tulevaisuus turvataan? Annetaanko suomalaisten keskusliikkeiden yhä jyrsiä valtiontalouden selkärankaa epämääräisen lihan tuonnilla ulkomailta ja Euroopasta?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Mitä tulee kauppojen toimintaan, kilpailutilanteeseen tietysti vastaa ministeri Ihalainen, ja siinä asiassa on tietysti keskustelua julkisuudessa jo aloitettukin.

Lihan tuotannon osalta Suomessa se, missä on alituotantoa tällä hetkellä, on naudanliha. Eli sianlihan tuotanto ja kulutus on suunnilleen tasapainossa: Suomeen on tuotu sianlihaa mutta myös Suomesta on viety jonkin verran sianlihaa. Samalla tavalla meillä on myös mahdollisuuksia viedä tiettyjä osia siasta ulkomaille. Viime syksynä olin Kiinassa allekirjoittamassa sopimusta, mikä mahdollistaisi sianlihan viennin myös Kiinaan, ja ainakin liha-alan toimijat olivat tästä toimenpiteestä erittäin iloisia. Samoin myös broilerituotanto meillä on kohtuullisen hyvin tasapainossa. Ongelmia me näemme tällä hetkellä naudanlihan tuotannossa, eli Suomessa naudanlihan tuotanto ei ole tarpeeksi kannattavaa ja siinä mielessä me olemme alituotantoaluetta. Sianlihassa on aina ollut näitä niin sanottuja sikasyklejä, mutta minä uskon kyllä, että tässä päästään tasapainoon ja pysytään suunnilleen siinä.

Arvoisa herra puhemies! Makuasioista ei tietenkään sovi kiistellä, mutta väitän, että sekä makunsa että ravintoarvonsa puolesta parasta kotimaassa tuotettua lihaa on ehdottomasti poron liha. (Naurua) Poron lihasta valitettavan suuri osa viime aikoina on päätynyt petojen suihin. Kiitän ministeri Koskista ja hallitusta siitä, että olette nyt puuttumassa lisätalousarviossa tähän poromiesten kokemaan tappioon niin, että osoitatte riittävän määrärahan näihin petovahinkokorvauksiin. En kuitenkaan kysy tätä asiaa, koska olette tämän asian ratkaisemassa. Kiitos siitä hallitukselle.

Kysyn sellaista asiaa, kun poron lihaa ei voi markkinoida luomutuotteena. Luomu on saanut hyvin vahvan aseman kuluttajien kulutuskäyttäytymisessä sen osalta, mikä on hyvää ja terveellistä. Kuitenkin samaan aikaan, kun esimerkiksi poron lihaa tai kotimaisia marjoja tai kotimaisten järvien kaloja ei voi luomuna markkinoina, niin vaikkapa Itä-Euroopasta tuotuja marjoja ja niistä tehtyjä keittoja voi markkinoida luomutuotteena.

Mitä hallitus aikoo tehdä joko tämän luomumääritelmän kehittämiseksi niin, että se oikeasti edistäisi kotimaista hyvää ja ravitsevaa...? (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!)

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Taitaa olla aika vaikea muuttaa luomun säännöksiä ihan sillä tavalla, että porotokka vapaasti kulkee siellä laitumilla ja syö mitä tahansa, että se yhtäkkiä täyttäisi kaikki mahdolliset luomusäännökset. Tietysti toinen vaihtoehto, jos poroja olisi pelkästään tarhatulla alueella, mistä voitaisiin katsoa, että rehutkin pelkästään tulevat luomurehutuotannon kautta, niin se voisi olla mahdollista. Minä luulen, että ehkä tämä edustaja Auton hyvä ja sinänsä kannatettava toive voi olla pikkusen vaikea käytännössä toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Palmuöljyn tuontituki jarruttaa kotimaista öljy- ja valkuaiskasvituotantoa. Kotimaisen energiaomavaraisuuden, kuten rypsin ja turpeen käytön, vaikeuttaminen aiheuttaa suuria kustannuksia Suomelle vuosittain. Brasiliassa tuhotaan kuukaudessa sademetsiä noin 45 000 hehtaarin edestä maailmanlaajuisen teollisuuden hyväksi. Myös rakenteilla olevan Uudenkaupungin soijatehtaan mahdollinen tuotanto tuhoaisi omalta osaltaan sademetsiä sen sijaan, että hyödynnettäisiin kotimaassa viljeltyä öljy- ja valkuaiskasvituotantoa. Kysyisin ministeri Koskiselta: kumpi on teidän mielestänne tärkeämpää; edistää edellä mainitsemaani kotimaista tuotantoa, jonka viljelyllä olisi mahdollisuus lisätä todellista maataloustuloa ja sitä kautta estää valtion velkaantumista, vai jatkaa nykyistä valtion tukemaa paljuöljyn tuontia?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, millä tavalla valtio tukee palmuöljyn tuotantoa, paitsi korkeintaan investointitukien avulla mahdollisesti joihinkin tehtaisiin, mutta nekään eivät ole tuolla meidän ministeriömme päätettävissä. Mutta mitä tulee valkuaisomavaraisuuteen, niin siinä mielessä huoli on yhteinen ja aiheellinen. Suomessa valkuaisomavaraisuus on vain noin 20 prosentin luokkaa. Sitä tietysti yritetään hilata ylöspäin paitsi kansantaloudellisista syistä myös monista muista syistä. Rypsistä puristamalla saadaan öljyä hyvään käyttöön ja siitä lopusta voidaan tehdä rehua. Tällä hetkellä tilanne on vain se, että rypsi- tai rapsiviljely ei kiinnosta viljelijöitä niin paljon, koska viimeiset vuodet ovat olleet aika huonoja satojen kannalta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että rypsisato saattaa jopa pienentyäkin ja tässä ei pelkkä tukipolitiikka auta, koska niin paljon tukea ehkä ei pystytä laittamaankaan, vaan pitäisi saada vähän parempi hinta markkinoilta ja myös pitäisi katsoa se, millä tavalla voitaisiin kehittää ylipäätään näitten sekä rypsi- että rapsilajien satoisuutta ja tuottavuutta.