Arvoisa puhemies! Kysymys ympäristö- ja asuntoministereille. Hallitus on linjannut, että asuntotuotantoa lisätään erityisesti Helsingin seudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Veronmaksajien ja myös maaseudun ihmisten varoin tehdään siis edullisempia asuntoja kaupunkeihin, mutta maaseudulle ei saa rakentaa omalle maalleen edes omalla rahalla. Ihmisiä suorastaan pakotetaan muuttamaan asutuskeskuksiin, jossa odottavat segregaatio, vähemmistöryhmien eriytyminen ja viihtyvyysongelmat. Samaan aikaan jotkut kunnat ympäristöministeriön suosituksin kieltävät rakentamista haja-asutusalueella. Näin tapahtuu esimerkiksi Pirkanmaalla Tampereen Teiskossa, Ylöjärvellä, Kangasalla. Mantrana näillä keskittäjillä on yhdyskuntarakenteen hajautumisen esto. Yliopistotutkimusten mukaan maaseudulla asuminen ei ole sen rasittavampaa kuin kaupunkiasuminen ympäristölle. Kysyisin ministereiltä vanhan laulun sanoin:

Saako sitä pohjan perukoilla vielä asua kotonansa tai saako rakentaa ylipäänsä todellakin joka niemeen, notkoon ja saarelmaan tulevaisuudessa vai loppuuko tämä?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on hyvä todeta, että kyllä me Suomessa saamme vielä, me suomalaiset, päättää aika itsenäisesti, missä me asumme. Joitakin rajoitteita on nykyisen lainsäädännönkin mukaisesti, ja niitä me mielellään kunnioitamme. Mutta sellainen ajattelu, että tämä hallitus olisi maaseudun rakentamista vastaan, se ei kyllä yksinkertaisesti näillä perusteilla, joita edustaja esitti, ole totta. Eli haluan sillä edustajalle valaa sellaista uskoa, että yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on tärkeä yhteiskunnallinen haaste. Me tulemme yhdyskuntarakennetta tiivistämään siellä, missä sitä on. Ja edustajan puheenvuoro viittasi niihin alueisiin, joilla ei ole yhdyskuntarakennetta, ja siellä sitä ei tietenkään voida samassa mittakaavassa tiivistää kuin näillä kaupunkiseuduilla. Siellä se on todellinen ongelma, ja siellä me jatkamme varsin kovinkin keinoin yhdyskuntarakenteen tiivistämistä.

Arvoisa puhemies! Maaseudun tiestö ja liikenne ovat jo nyt vastatuulessa, mutta eikö maaseutua tulisi kehittää suunnittelemalla eikä kieltämällä? Kun perhe rakentaa omalle maalleen omakotitalon, niin yleensä priimaa pukkaa ja myös siinä mielessä puutalot säästävät energiaa. Kun aluerakentaja monistaa taajamaan massatuotantotaloja, niin ovatko ne yhtä laadukkaita ilmaston ja viihtyvyyden kannalta? Ahtaus ja melu ovat myös stressitekijöitä.

Ihmettelen myös sitä vanhentunutta visiota it-vetoisesta Suomesta, jossa vain metropolit koetaan taloudellisesti kasvun alueiksi ja sinne väestö keskitetään. Talouden nousu tulee raaka-aineiden jalostamisesta ja uusiutuvasta energiasta, ja niin kuin tässä edustaja Leppä totesi, nämä alueet toimivat Ruuhka-Suomen ulkopuolella. Teidän asukasmääriin perustuvat kasvukeskuksenne ovat eri asia kuin missä todellinen taloudellinen nousu tapahtuu. Kysynkin hallitukselta: miten te olette päätyneet näin keskittyneeseen visioon tulevaisuuden Suomesta? Ja mitä tähän sanovat täällä olevat hallituspuolueiden maaseudun kansanedustajat ja pikkukaupunkien kansanedustajat?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Vastaan mielelläni tähän kysymykseen, koska se kertoo siitä haasteesta, joka asuntomarkkinoita vaivaa. Meillä on kysyntää valtavasti tietyillä kasvukeskusalueilla, joilla tarjonta on valitettavasti liian vähäistä, ja toisinpäin: on valtavasti alueita, joilla olisi valtavasti tarjontaa, mutta kysyntä ei riitä täyttämään niitä tyhjiä koteja, jotka sitten kuitenkin siellä ovat tarjolla. Minulla ei ole ministerinä mahdollisuutta vaihtaa näiden asuntojen paikkoja. Se on aivan mahdotonta, että asuntoministeri ottaisi sieltä, missä on paljon asuntoja, ja vaihtaisi sinne, missä niitä ei ole, ja toisinkinpäin se on aivan mahdoton projekti. (Mauri Pekkarinen: Eihän siitä ollut kysymys!)

Samalla tavalla haluan luoda myöskin uskoa siihen, että meidän täytyy vastata Suomessa siihen kysyntään, kun on tarvetta asunnoille, ja siellä pitää rakentaa, ja myöskin ymmärtää niitä alueita, joilla sitä tarjontaa ei ole. Itse en ainakaan halua millään nähdä, että nämä asiat olisivat toisiaan poissulkevia. Me teemme asuntopolitiikkaa vahvasti kaikilla suomalaisilla alueilla ja pidämme huolta siitä, että jokaiselle suomalaiselle voisi järjestyä koti vielä kohtuuhintaan.

Arvoisa puhemies! Kunnilla on iso kehittämistehtävä, jota ne hoitavat maankäyttöä ja rakentamista ohjaamalla. Esimerkiksi omassa kotikunnassani kaavoitamme paraikaa esteettömiä senioriasuntoja järvimaisemalla aivan kuntakeskustaan, kaavoitamme omakotialuetta järvimaisemalla 500 metrin päähän koulukeskuksesta tai edistämme uusiutuvaa energiaa kaavoittamalla tuulipuistoa. Jos hallituksen esittämä suurkuntahanke koko maakunnan laajuisesta kunnasta toteutuisi, tuskin nämä hankkeet etenisivät, koska maata on toki muuallakin.

Olette aiemmin, arvoisa kuntaministeri, uhannut, että jos kunnat eivät taivu hallituksen suurkuntaesitykseen, rajoitatte niiden kaavoitusoikeutta. Aiotteko viedä kunnilta niiden kehittämistyökalun rajoittamalla kaavoitusoikeutta, jos — kuten nyt siltä näyttää — suurkuntahankkeenne ei kerta kaikkiaan vapaaehtoisin toimin etene?

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Todellakin kuntauudistus on juuri tärkeässä valmisteluvaiheessaan, kun olemme saaneet kaikkien kuntien kannanotot ja lausunnot työryhmän ehdotuksesta. Voi sanoa, että suuri enemmistö kunnista, noin 85 prosenttia kunnista, piti erittäin tärkeänä sitä, että kunta- ja palvelurakennetta uudistetaan joko niiden omalla alueella tai valtakunnallisesti, eli uudistuksen tarve on kyllä tiedostettu. (Mauri Pekkarinen: Se on ihan eri tarina!)

Ministeri Kiuru tuossa kuvasi juuri sitä, miten aluerakenteen muutokset näkyvät eri puolilla Suomea, ja kyllä ennen kaikkea silloin, jos puhutaan tästä kuntien kaavoitusoikeudesta, keskustelu luonnollisesti kilpistyy juuri kasvaville kaupunkiseuduille. Siellä eittämättä usein, kun asukasmäärä runsaasti kasvaa ja jokaisella kunnalla on oma kaavoitusoikeus ja verotusoikeus, se johtaa helposti siihen tilanteeseen, että kunnat keskenään saman talousalueen sisällä kilpailevat veronmaksupohjasta eikä välttämättä saada alueen kannalta kaikkein parhaimpia ja tarkoituksenmukaisimpia ratkaisuja tehtyä. Tältä osinhan kaupunkiseuduilla on nyt jo pitkään pyritty tiivistämään tätä yhteistyötä, mutta on nähtävissä, että aivan riittävästi sillä ei ole saavutettu, ja sen johdosta edelleen täytyy myös kuntarakenneuudistusta viedä erityisesti kaupunkiseuduilla eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Pohjimmiltaan on kysymys siitä, onko meillä tässä maassa oikeus asua, olla, elää ja yrittää siellä, missä itse parhaaksi katsoo. Hyvin usein poliittisissa puheissa käytämme termejä "koko Suomen asuttuna pitäminen", "maaseudun asuttuna pitäminen". Pohjimmiltaan on kysymys kuitenkin siitä, että ei yksin asuminen vaan myös palvelut ja työpaikkoja pitää löytyä. Haluaisin kysyä hallitukselta: miten olette ajatelleet pitää yllä elämisen edellytyksiä koko Suomessa, niin että nuoret ihmiset, jotka lähtevät kaupunkeihin opiskelemaan kotiseudultaan, voisivat kokea mahdolliseksi palaamisen juurilleen? Miten edistätte työllisyyttä ja nuorten ihmisten mahdollisuutta palata kotiseudulleen valmistuttuaan opinnoista?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan keinot ovat hyvin samankaltaiset kuin useampia vuosia aiemminkin. Eli meillä käytetään erilaisia elinkeinopoliittisia toimenpiteitä tukemaan investointeja siellä, missä investoinnit ovat syntyäkseen, ja silloin se tarkoittaa sitä, että kun yrittäjä jossakin päin Suomea aikoo investoida ja investoinnin edellytyksenä on se, että voidaan saada hieman julkista tukea, niin sitä sitten, jos kriteerit täyttyvät, voi saada. Eli tätä tämmöistä elinkeinopoliittista aluepolitiikkaa on harjoitettu Suomessa pitkään ja sitä harjoitetaan edelleenkin. Tämä on yksi keskeinen asia.

Toinen on sitten oppilaitosten laadukkaana pitäminen, ja se tietysti mahdollistaa sen, että ihmisillä on ylipäänsä mahdollisuus saada palveluja.

Jokainen tietysti viime kädessä sitten arvioi omalta kohdaltaan sen, millainen on työmatka, missä haluaa asua ja missä käydä töissä. Tämä talouden rakenne on muuttunut ja tulee tästä eteenpäinkin muuttumaan, ja työpaikat vaihtelevat paikkaa, ja ihmisten mieltymykset muuttuvat. Mutta näillä keinoilla — osaamiseen satsaamisella ja elinkeinopolitiikalla — pystytään koko Suomea tukemaan.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus harrastaa keskittämispolitiikkaa monella tavoin: polttoaineverojen nosto, kiinteistöverojen raamituksen kohottaminen, tiestön heikkeneminen, mikä vaikuttaa myös maatalouteen, niin kuin edustaja Tossavainen edellisessä kysymyksessä sanoi. Kaiken kaikkiaan kuntien taloutta kiristämällä jo aiheutatte tietynlaisia kuntien pakkoliitoksia.

Miten te aiotte vastata maaseudun autioitumiseen? Nimittäin tämä autioituminen vaikuttaa paitsi maaseudun elintarviketuotannon toimimiseen, huoltovarmuusasioihin, myös matkailuun ja yleensäkin Suomen maineeseen puhtaana maana.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tuossa äskeisessä vastauksessa jo itse asiassa tuli jonkun verran käytyä sitä läpi. Työpaikat vaihtuvat ihan sen takia, että yrityspuolella on ihan normaalia evoluutiota, osin maataloudessa tapahtuu rakennemuutosta, eli tänä päivänä ei ole yhtä paljon maanviljelyksen parissa työtä tekeviä kuin oli parikymmentä vuotta sitten, ja ihmisten mieltymykset muuttuvat. Hallitus ei yksin pysty vaikuttamaan siihen, missä työpaikkoja syntyy. Eli oli hallitus mikä hyvänsä, me emme voi tasaisesti perustaa yrityksiä veronmaksajien rahoilla työllistääksemme ihmisiä. Niitä syntyy eri puolille, ja jotta niitä voisi syntyä todella eri puolille Suomea — mikä on edellytys ihmisten vapaalle valinnalle asuinpaikkansa suhteen — sitä varten meillä on erilaisia elinkeinopoliittisia tukijärjestelmiä, jotka osaltaan sitten vaikuttavat tähän positiivisella tavalla.

Arvoisa herra puhemies! Haja-asutusalueen rakennuslupakäytännöistä ja hakuprosesseista on tullut varsin negatiivisia, ristiriitaisia viestejä niin asuntorakentamisen kuin tuotantolaitosrakentamisen osalta, ja jopa sellaisia, että kun näitä prosesseja on käynnistetty, niin rakennusluvan hakijalta tiedustellaan tarpeita terveyspalveluihin tai ikääntymisen myötä aiheutuvien palveluiden tarpeisiin. Tämä on täysin asiatonta toimintaa.

Asunnon rakentaminen on aina toimeliaisuuden ja kasvun merkki, ja viranomaistoiminnan ja poliittisen toiminnan pitäisi tietysti tukea tätä kasvua ja toimeliaisuutta. On käynyt ilmi, että jopa ely-keskukset ovat ottaneet valittajan roolin joissakin prosesseissa, joissa kunta on ollut viemässä hankkeita eteenpäin.

Onko hallitus tietoinen näistä ongelmista, ja mitä hallitus aikoo tehdä, jotta viranomaistoiminta tukee kasvua ja toimeliaisuutta eikä ole jarruttamassa sitä?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! On totta, että meillä on hyvin subjektiivistakin tulkintaa siitä, mitä yhteisesti on sovittu. Olen saanut samankaltaisia viestejä, ja nyt kymmenen kuukauden aikana, totta kai, olen omalta osaltani ajatellut, että jotakin tarttis tehrä.

Me olemme aluehallintoviranomaisten kanssa käyneet jo sekä yksittäisissä tapauksissa neuvotteluja, mutta myöskin laajemmalla joukkueella olen aluehallintoviranomaisille kertonut siitä ongelmasta, että eri alueilla meillä saattavat tulkintakäytännöt vaihdella. Toisaalta on laki kuitenkin myöskin esimerkiksi rakennustarkastuksen suhteen yksiselitteisesti. Alueittain ja kunnittain se tulee käytännössä hiukan vaihtelemaan siitä riippuen, missä kunnassa asukas asuu.

Nämä ovat kaikki niitä suuria haasteita, joita me omalta osaltamme joudumme linjaamaan ja miettimään, voiko näin jatkossa ihan toimia vai pitäisikö tähän laajemminkin puuttua. Tästä asiasta kuitenkaan ei ihan suoranaisia (Puhemies: Minuutti on täynnä!) hallitusohjelmakirjauksia ole.

Arvoisa puhemies! Erittäin hyviä kysymyksiä. Olisin kysynyt vielä ministeri Kiurulta: miten voidaan tarjota vuokra-asuntoja ja pystytään vastaamaan monipuoliseen asuntotuotantoon? Tällä hetkellä kumminkin tiedetään, että meillä ei ole riittävästi vuokra-asuntoja, meillä on paljon asunnottomia, eli tarvitaan selkeästi lisää vuokra-asuntoja, jotta sitten taas työnantajilla olisi työntekijöitä. Kyse on varmasti lähinnä tämän pääkaupunkiseudun kunnista.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Ongelman ydin on se, että kohtuuhintaista asuntotuotantoa ei ole riittävästi. Olen erittäin huolissani, kun katson sitä 2000-luvun kehitystä. Ei se kyllä paljon mairittele myöskään suomalaisia päättäjiä, kun me emme ole nähneet, kuinka asuminen on kallistunut merkittävällä tavalla. Me olemme rakentaneet vain muutamia satoja normaaleja vuokra-asuntoja pieni- ja keskituloisille. Se on erittäin suuri hätähuuto, koska myöskin tällä Suomella pitää olla sellainen pääkaupunkiseudun veturi, johon on jokaisella työntekijällä, esimerkiksi palvelualalle, varaa tulla töihin.

Olen itse henkilökohtaisesti siitä erittäin huolissani, mutta voin myöskin sanoa, että me olemme ryhtyneet toimenpiteisiin. On siirrytty sanoista tekoihin: Me olemme lisänneet merkittävästi asuntokannan volyymia. Me pyrimme rakentamaan tänä vuonna näiden muutamien satojen sijasta 3 500 vuokra-asuntoa koko Suomeen. Se kertoo kaiketi siitä, että tahtotila on nyt osoittautunut myöskin käytännössä ihan oikeasti teoiksi.

Kiitän kyllä edustajaa siitä myöskin, että otatte sen esiin, että kohtuuhintaista asumista täytyy kerta kaikkiaan rakentaa enemmän Suomeen. (Puhemies: Minuutti on täynnä!) Ei ole enää paluuta niihin aikoihin, että markkinat hoitavat.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri viittasi tuossa siihen, että ihmisten mieltymykset vaikuttavat siihen, missä he haluavat asua. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat kuitenkin, että aika moni haluaisi asua maalla.

Asumisen mahdollisuudet myös haja-asutusalueilla, liikenneyhteydet, palvelut, kaikki ne vaikuttavat myös siihen, saavatko maaseutukuntien tai seutukuntakaupunkien yritykset työvoimaa. Yksi osa näitä palveluita ovat myös pienet lukiot. Meillä on vajaat 400 lukiota Suomessa, ja niistä alle sadan opiskelijan lukioita on myös noin 100 eli neljäsosa.

Nyt hallitus on kaavailemassa kuitenkin pienten lukioiden valtionosuuksien poistoa ja sitä kautta todennäköisesti aiheuttaa myös sen, että tämä palvelutarjonta tulisi vähenemään. Se vaikuttaisi osaltaan myös halukkuuteen ja mahdollisuuteen muuttaa maalle. Ei ole kyse pelkästään pienistä lukioista, vaan on kyse myös siitä, että laadukasta, tasapuolista opetusta joka puolella Suomea saadaan myös yläkouluissa. Pienillä lukioilla on paljon yhteistyötä niin tilojen kuin opettajaresurssien osalta pienten lukioiden kanssa.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan vuoteen 2015 mennessä on tarkoitus säästää 30 miljoonaa euroa lukioista. Olen todennut jo aiemmin julkisuuteen sen, että tätä säästöä ei tulla tekemään poistamalla mekaanisesti niin sanottu pienten lukioitten lisä. Hallitus tietää sen, että on tärkeää, että meillä on Suomessa lukioverkko, joka nuorten kannalta on sellainen, että matkat ja etäisyydet eivät muodostu kohtuuttomiksi. Tästä tulen myöskin opetusministerinä pitämään kiinni. Kuitenkin tosiasia on se, että viimeisten 8 vuoden aikana keskustajohtoisen hallituksen aikana maasta on poistunut 800 peruskoulua, lähikoulua. Meillä on tällä hetkellä lukioita Suomessa 393 kappaletta. Meillä on viimeisen neljän vuoden aikana poistunut noin kymmenkunta lukiota, joten meillä on verrattain tiheä lukioverkko. (Puhemies: Ja nyt minuutti on täynnä!) Se on tärkeää ja arvokasta, mutta sitä ei olla sillä tavalla keventämässä tai lopettamassa (Puhemies: Arvoisa ministeri!), joka olisi vastuutonta sivistyspolitiikkaa.

Puhemies! Tämä alkuperäinen kysymys oli "hallituksen keskittämispolitiikan tuhoisa vaikutus Suomelle". Pääministeri vastasi erittäin rakentavalla ja sopua hakevalla tavalla. Siitä pitää kiittää. Mutta kun katsoo niitä käytännön toimenpiteitä, kyllä joutuu sanomaan, että hallitusohjelman hyvätkin kohdat vesittyvät — kun katsotaan kehyspäätöksiä ja budjetteja — eli juuri ne aluekehitykseen vaikuttavat tekijät eli liikenneverkoston kunto, osaamisverkoston kattavuus ja taso sekä valtion ja kuntien palveluverkko. Näissä kaikissa te toteutatte politiikkaa, joka keskittää, siirtää voimavaroja kasvukeskuksiin. Tällä te annatte myöskin elinkeinoelämälle selvät nuotit ja viestit, minne kannattaa investoida. Tämän valtionpolitiikan tuloksena moninkertaistuvat nämä negatiiviset vaikutukset suomalaiselle maaseudulle, kun te näytätte esimerkkiä, vetäydytte maaseudulta, maakunnista ja keskitätte, puhutte kauniisti ja rakentavasti.

Minäkin päätän tämän lopun rakentavasti. Me tarjoamme yhteistyötä, mutta me edellytämme myöskin sananmittaista toimintaa käytännön politiikassa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakangas toisti kysymyksessään useampaan kertaan hallituksen keskittämispolitiikkaa. Hallituksella ei ole semmoista politiikkaa. Mikäli olisi, me kyllä sen kertoisimme. (Naurua etenkin keskustasta) Ei kannata ollenkaan epäillä, etteikö hallitus kerro, mitä se tahtoo. Me kerromme hyvin avoimesti sen, mitä me tahdomme.

Te mainitsitte tuossa useamman hallinnonalan, joihin kohdistuvista leikkauksista arvioitte, että niillä on negatiivinen vaikutus. Kyllä minä sen tunnustan, että menoleikkauksilla on aina johonkin negatiivinen vaikutus. Samoiten joidenkin verojen korotuksilla on aina negatiivinen vaikutus. Miksi näitä tehdään? Siksi, että velkaantuminen saadaan taitettua, että Suomi olisi hyvinvointiyhteiskunta myös jatkossa. (Välihuutoja keskustasta — Mauri Pekkarinen: Taas sama virsi!)

Mitä tulee sitten tähän maaseudun elinvoimaisuuteen, kilpailukykyisyyteen, niin tänä päivänä, kun liikenneratkaisuja jatkuvasti joka tapauksessa kehitetään, se on niin, että kun Kuopion torilta lähtee ja ajaa 15 minuuttia, on täysin maaseudulla, kun tästä talosta lähtee tuonne länteen päin, niin ei ole vielä Suomenojalla. Eli ihmisten liikkuvuus lisääntyy hyvien liikenneyhteyksien vuoksi ja asuinympäristöjä (Puhemies: Ja minuutti taitaa olla täynnä!) etsitään erilaisista olosuhteista. Eli ei tämä niin synkkää ole kuin te näette.