Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslakia halutaan muuttaa niin, että lailla vahvistettaisiin maan jakaminen eduskuntavaaleja varten vähintään 9:ään ja enintään 12:een vaalipiiriin vähintään 12:n ja enintään 18:n sijaan. Tästä seuraa se, jos laki astuu voimaan, että esimerkiksi Uudenmaan vaalipiiriä ei voida jakaa, jos samalla ei yhdistetä joitain vaalipiirejä. Sen vuoksi ratkaisulla on kauaskantoiset seuraukset. Siksi näitä demokratian perusasioita pitäisikin ratkoa kaukonäköisesti ja irrallaan puoluepoliittisesta taktikoinnista, mutta se taitaa olla turha toive, kun on seurannut viimeaikaisten uudistusten ja uudistusyritysten kaikkia kiemuroita.

Perustuslain ajatuskulku menee niin, että vaalipiirien määrällä turvattaisiin yhtäältä alueellinen edustavuus ja toisaalta otettaisiin huomioon poliittisen suhteellisuuden toteutuminen. Näiden voidaan jollain tavalla olettaa toteutuvan myös muutoksen jälkeen, mutta piilevälle äänikynnykselle ei tapahdu mitään Lapissa eikä Satakunnassa. Itse asiassa piilevän äänikynnyksen korkeimman ja matalimman kynnyksen erotus on kasvanut 1960-luvulta lähtien, ja kehitys nykyisellä mallilla vain jatkuu.

Helsingin vaalipiirissä on nyt 21 paikkaa, Uudellamaalla peräti 35, tehdyn muutoksen jälkeen Kaakkois-Suomen vaalipiirissä 17 paikkaa ja Savo-Karjalassa 16 paikkaa, mutta Lapin vaalipiirissä vain 7 ja Satakunnassa 9 paikkaa. Käytetyn väestöennusteen mukaan, jonka pitävyyttä voidaan perustellusti epäillä, Lapissa äänikynnys olisi vuonna 2033 jo 14,3 prosenttia ja Satakunnassakin 12,5. Väestöennuste povaa 20 vuoden aikana Lapin väestön lisääntyvän peräti 28 henkilöllä, ja väestökehitys voi olla päinvastainen ja aivan eri luvuilla.

Lappi on oma lukunsa vaalipiireistä, kolmasosan koko maan pinta-alasta ja etäisyydet aivan omaa luokkaansa. Jos lähtee ajamaan Meri-Lapin Simosta Utsjoelle, tulee ajokilometrejä yli 600 ja ajoaikaa 7,5 tuntia — ja tämä pelkästään yhteen suuntaan. Hallituksen esityksessä Lapin erityispiirteet tunnustetaan mutta keskeisin ongelma sivuutetaan kevyesti. Helsingissä vaalipiirinsä ja vaalikampanjansa voi hoitaa kävelemällä, bussilla, raitiovaunulla, lähijunalla, metrolla tai viihdelehdillä, mutta Lapissa se ei oikein onnistu. Jos minä lähtisin esimerkiksi kesäviikonloppuna kiertämään oman seutukuntani neljää kuntaa julkisilla kulkuvälineillä, niin yksi viikonloppu ei siihen riittäisi.

Arvoisa puhemies! En tiedä, pitäisikö Lapin saada samankaltainen autonominen asema kuin on Ahvenanmaalla, niin ainutlaatuinen alue Lappi on Suomessa ja Euroopassa. (Erkki Virtanen: Voisi julistaa itsenäiseksi!) Sellaisia ongelmia, joita esimerkiksi Ahvenanmaalla on poistettu erityisasemalla, on myöskin Lapissa. — Ja aivan oikein, edustaja Virtanen, seuraava aste tietenkin olisi se, että Lappi voisi saada täyden itsenäisyyden. Olen joskus enemmän tai vähemmän tosissani miettinyt, millaista olisi toimia itsenäisen Lapin viisumiosaston päällikkönä. (Naurua) Jos minä tuossa virassa toimisin, niin monella nykyisellä kansanedustajalla voisi olla vaikeuksia saada edes kertaviisumia Lappiin. (Naurua — Eduskunnasta: Ohhoh!) Todellisille Lapin ystäville sen sijaan myöntäisin pitkiä viisumeita ja löysällä harkinnalla.

Mutta tosipuheessa: Perustuslain muutokset silloin, kun ne ovat koskeneet vaalipiirejä ja vaalijärjestelmää, ovat olleet osauudistuksia ilman kokonaisnäkemystä tai ennustettavuutta, ja se ei tiedä jatkossakaan hyvää. Toimivalla vaalijärjestelmällä ja aluejaolla on suora kytkentä äänestysaktiivisuuteen. Se on kyllä luvattoman heikko, ja meidän kaikkien kansalaisten pitäisi olla siitä äärimmäisen huolestuneita, sillä se on jo uhka demokratialle.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän huonona asiana sitä, että täällä ei ole hallituksen edustajaa, esittelevää ministeriä, esittelemässä tällaista asiaa kuin perustuslain muutos. Tämä esitys, mikä meillä on tässä käsissä, kuvastaa ehkä laajemminkin hallituksen suhtautumista perustuslakiin, kuten tässä jo edellä puheenvuorossa käytiin ja tuli esille, että tässä on tehty poliittista harkintaa hallitusohjelmaneuvotteluissa siitä, montako vaalipiiriä Suomeen pitäisi luoda. Hallitus, jos olisi siitä ollut kysymys ja kiinni, olisi tehnyt niin, että täällä olisi vain 6—12, mutta onneksi perustuslaki tuli tässä kohtaa vastaan ja nyt sitten työryhmä on edes sen verran parantanut, että esitys on, että ei sentään mentäisi sinne 6 vaalipiiriin. Mutta sitä pidän huonona, että hallitus ei puolusta omia esityksiään täällä vaan tuo näitä tänne tällä tavalla arvioitavaksi.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erikoista, että nykyisen perustuslain alarajasta tulee yläraja, 12 vaalipiiriä. Todellisuudessa suhteellisuus saataisiin toteutumaan paremmin tasauspaikkajärjestelmällä. Jotakin hyvin symbolistakin nyt rikotaan, kun meillä on mantereella 14 vaalipiiriä, kun tässä graniittilinnassamme on 14 pylvästä. Käykö tässä niin, että symbolisella tavalla rikotaan jotakin demokratiallemme hyvin elimellistä? (Ben Zyskowicz: Talohan on menossa remonttiin! — Naurua)

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt hallituksen tekemä esitys on hyvin elegantti. Eduskuntahan ei hyväksynyt aikaisemmassa eduskunnassa hyväksyttyä esitystä, jolla pyrittiin suhteellisuuden parantamiseen. Tämä esitys perustuu pitkään, sata vuotta voimassa olleeseen järjestelmään, mutta sitä kehitetään sillä tavalla, että lisäämällä vaaripiirien kokoa tuo suhteellisuus selkeästi paranee. Vaikka ministeri Henriksson ei ole täällä, niin tämä on hallituksen tietysti hyväksymä esitys ja tästä päästiin työryhmässä, jossa itse satun olemaan puheenjohtajana, yhteisymmärrykseen hallitusryhmien kesken, pyrittiin kompromissiin kaikkien poliittisten ryhmien kesken. Kun hallitusohjelmassa oli 6—12, niin se ei ollut perustuslain vaatimana vaan kompromissitarkoituksessa nostettiin se 9:ään, jolloin 9—12 katsottiin niin, että kun on kapeampi väli, niin se on perustuslain kannalta tietysti tarkoituksenmukaisempi, selkeämpi, mutta perustuslaki olisi mahdollistanut myöskin tuon 6 vaalipiiriä, niin että se olisi ollut sinänsä mahdollista. Mutta olisi hyvä, jos tästä voitaisiin saada laaja yhteisymmärrys eduskunnasta, koska mielestäni tämä on elegantti tapa pitää huolta siitä, että suhteellisuus nykyistä paremmin toteutuu. (Ben Zyskowicz: Voisiko edustaja Sasi siirtyä ministeriaitioon?)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministereitä ei ole paikalla mutta kun edustaja Sasi on paikalla — kiitos hänelle siitä, koska hän on keskeisesti tämän asian valmisteluvastuussa — olisi hyvä kuitenkin kuulla, kun nyt se tulee enintään ja kun muutostarpeita on, mitenpäin ne muutostarpeet ovat, jos muutostarpeita on, niin kuin olen edustaja Sasin lehtilausunnosta havainnut. Onko niin, että joku suuri nimeltä mainitsematon vaalipiiri jaettaisiin, mikä johtaisi sitten siihen, että joku muu pienempi vaalipiiri pitäisi yhdistää johonkin toiseen? Ovatko muutostarpeet näinpäin vai mitenpäin, jos niitä kerran, niin kuin edustaja Sasia on lukenut, olemassa on?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 12, joka on maksimi, on nykyinen vaalipiirien lukumäärä. Jos katsotaan, mitenkä väestökehitys eri vaalipiireissä menee, niin todennäköistä on se, että Satakunnan osalta joudutaan arvioimaan jossakin vaiheessa, että Satakunta pitäisi yhdistää johonkin toiseen vaalipiiriin suhteellisuuden parantamiseksi. Kuten todettu, Lapin osalta katsotaan, että Lapissa on erityispiirteitä ja siellä voi olla poikkeuksellisen vähän edustajia, koska sen yhdistäminen Pohjois-Pohjanmaahan loisi lähes koko puolen Suomea käsittävän vaalipiirin, miltä kannalta se ei ole tarkoituksenmukaista. Tietysti, jos Satakunnan vaalipiiri yhdistetään muihin vaalipiireihin, silloin se antaa mahdollisuuden siihen, että Uudenmaan vaalipiiri voidaan jakaa. Kun Uusimaa kasvaa, niin tuo Uudenmaan jakaminen on tarkoituksenmukaista, mutta voin sanoa, että se ei tule olemaan kovin yksinkertaista. Ehkä meidän on syytä katsoa, mitenkä tämä kuntauudistus ja aluehallintouudistus kaiken kaikkiaan kehittyy. Sitten seuraava kysymys on Keski-Suomen vaalipiiri. Mutta ne ennusteet, jotka koskevat väestön kehitystä Keski-Suomessa, ovat suhteellisen positiivisia, ja on hyvin mahdollista, että Keski-Suomen osalta ei jouduta minkäänlaiseen vaalipiirien yhdistämiseen, mutta sitä ei välttämättä ehdottomasti voi sanoa. Tulevaisuus sen vasta näyttää.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen vaalijärjestelmän oikeudenmukaisuutta siitä näkökulmasta, että jokaisen kansalaisen ääni painaa yhtä paljon, on yritetty uudistaa jo monta sukupolvea, ja jos me listaamme aina sen puheenvuoron, miksi milloinkin on kaadettu ja vaihdettu, niin tässä salissa roolit ovat kyllä vähemmän kunniakkaat monella taholla.

On ihan selvää, esimerkiksi nyt, kun itketään sen esityksen perään, jonka minä aikoinaan ministerinä esittelin, että tässä salissa nyt sen esityksen perään itkevistä monet olivat hallitusneuvottelujen eri vaiheissa tosiasiassa kaatamassa sitä esitystä, jonka he nyt väittävät sittenkin olleen kaikista paras, ja sen takia vastustavat nyt tällä kertaa tätä esitystä.

Toivoisin sitä rehellisyyttä ja rehtiyttä ja kauaskantoisuutta, niin kuin edustaja Mustajärvi sanoi, että löytyisi yhteinen halu ratkaista tämä Suomen kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun näkökulmasta. Nyt pohja on siinä mielessä, niin kuin edustaja Sasi sanoi, lähempänä mahdollista konsensusta kuin yksikään aikaisempi.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perustuslaille on ominaista muuttumattomuus, ja pitkä traditio on ollut, että perustuslakia on muutettu hyvin harkiten ja verkkaisesti. Nyt kuitenkin halutaan tätä uudistusta ajaa kuin käärmettä pyssyyn. On muistettava, että tämän edustaja Sasin johtaman työryhmän, jossa työskentelin itsekin, mietintöön jätettiin kolme eriävää mielipidettä. Mikäli siirrytään suuriin vaalipiireihin, siitä seuraa moninaisia ongelmia. Kansalaisten, äänestäjien valinnanvara kapenee, ja myös ehdokaskunta muuttuu. Suurissa vaalipiireissä on käytännössä mahdollista kampanjoida läpipääsyn edellytyksillä vain sellaisten ehdokkaiden, joilla on riittävästi varoja siihen.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys ei kyllä selkeytä jatkoa ajatellen tilannetta millään tapaa. Jos Uudenmaan vaalipiiriä lähdetään jakamaan, siinä on sisäänrakennettuna sitten pakko, oikeastaan lukko, tehdä joissain muissa vaalipiireissä toisenlaisia ratkaisuja. Tätä ongelmaa ei ole kyllä hallituksen esityksessä avattu millään lailla, ja on päivänselvää, että tämä hallituksen esitys johtaa juuri niihin liikkeisiin, mitä pitäisi varoa, elikkä lyhytnäköisiin poliittisiin lehmänkauppoihin, joissa katsotaan vain senhetkinen oman puolueen etu eikä kokonaisnäkemystä. Sillä on sitten jatkossa vaikutus myös siihen, kuinka mielekkääksi ihmiset näkevät sen, että he käyvät äänestämässä, kun heille kuitenkin on tärkeää arvioida, onko omalla ehdokkaalla, kuka se sitten onkin, realistista mahdollisuutta mennä vaaleissa läpi, ja jos sitä ei ole sitten oman alueen tai oman puolueen ehdokkaalla, niin sitten ei käydä äänestämässä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on pakko sanoa, että tyynnä ei kynnä Satakunnan kansa. Tämäkin keskustelu tästä uudistuksesta on selkeästi jo tuonut esille sen, että yhden maakunnan osalta murehditaan täällä valmiiksi, mikä on kyllä hyvä, että niin tehdään, mutta kokonaisuudessaan tällä uudistuksella ei selkiytetä tilannetta eikä demokratiaa lisätä. On hämmästyttävää, että tämä nyt on niin hyvältä tuntuva. (Mauri Pekkarinen: Ei ole!) — Kiitoksia, edustaja Pekkarinen, juuri näin: ei tunnu.

Meidän pitäisi edustaja Mustajärven mukaan katsoa nyt kauemmaksi ja oikeastaan miettiä koko meidän vaalijärjestelmää, aluejakoa tässä maassa. Meille on tulossa soten erva-alueet, ja niihin tulee kehittää demokratia. Toivotaan niin tapahtuvan, että erva-alueilla vaaleilla valittu valtuusto ja sitä kautta hallitus hoitaa asioita ja tuo sen demokratian tähänkin järjestelmään. Meillä on tällä hetkellä maakuntavaltuusto, joka valitaan kunnallisvaalien poliittisten tulosten perusteella, meillä on kuntavaalit, meillä on kuu-si aluehallintovirastoa, viisitoista ely-keskusta, meillä on EU:n NUTS-aluejako viidelle ja sitä kautta vielä alemmille tasoille.

Meidän tämä kaiken kaikkinen sekamelska tässä kohtaa, ja vielä tämä uudistus siihen päälle, hämmentää äänestäjiä eikä todellakaan lisää äänestysaktiivisuutta. On helppo nähdä EU-vaalien osalta kiinnostus tietysti Eurooppaa kohtaan, mutta iso, koko Suomen käsittävä vaalialue on se yksi syy, miksi ihmiset eivät äänestä. Nyt isojen vaalialueiden muodostaminen eriyttää poliittista mielenkiintoa ja passivoittaa ihmisiä äänestämästä. Väärä tie.

Demokratiaa pitää kehittää, ja meidän tulee tätä koko järjestelmää uudistaa niin, että meillä maakunnat ovat maakuntia. Kansanedustajan yksi tehtävä on edustaa maakuntaansa, edistää maakunnan asemaa. Mikäli esimerkiksi Satakunta pilkottaisiin, olisi aika mielenkiintoisen näköistä, että naapurikylän pojat äänestäisivät eri alueilla. Parhaimmillaan se voisi tarkoittaa, että kuntien yhdistyessä samassa kunnassa olevat asukkaat äänestäisivät eri vaalipiireissä. No, ehkä turha murehtia, ja toivottavasti sitä ei tarvitse murehtia. Tasauspaikassa ja -järjestelmässä on tietysti yksi heikkous: Myllykosken puheenvuorosta voidaan sitten sanoa, että täytyyhän tietää, ketä äänestää ja kuka menee omasta maakunnasta läpi, mutta se on ehkä pienempi paha siinä järjestelmässä.

Toivotaan, että tämä muuttunut poliittinen tilanne erityisesti ison sote-alueen osalta ervoineen pysäyttäisi tätä keskustelua ja pohdittaisiin kaiken kaikkiaan meidän hallintorakenteita, niin että äänestäminen ja kansalaisvaikuttaminen paremmin palvelisivat ja tuottaisivat positiivista politiikan tekoa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriö asetti viime vuoden maaliskuussa työryhmän valmistelemaan ehdotuksen perustuslain 25 §:n tarkistamiseksi koskien vaalipiirijakoa. Tämän työryhmän toimeksianto perustui pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman kohtaan, jossa sovittiin seuraavaa: "Sitoudutaan perustuslain muutokseen siten, että vaalipiirien enimmäismääräksi Manner-Suomessa kirjataan 6—12." Tämä kirjaus tuli hallitusohjelman liitteeksi monivaiheisten hallitusneuvottelujen tuloksena. Tämä on varsin erikoinen kirjaus ja varsin keveän valmistelun jälkeen kirjattu.

Työryhmä ei lähtenyt näin ollen vapaasta harkinnasta miettimään, onko vaalipiirien lukumäärää syytä muuttaa, ja jos on, niin missä määrin. Tehtävänä oli lähtökohtaisesti hallitusohjelman kirjauksen toteuttaminen. Tässä toteutui se jo klassiseksi tullut entisen ministerin toteamus avustajalleen: "Minä teen nyt päätöksen, keksi sinä perustelut." Tälle työryhmälle jäi tehtäväksi hakea tälle hallitusohjelman kirjaukselle perustelut. Näin siitä huolimatta, vaikka työryhmä onkin päätynyt korkeampaan alarajaan kuin hallitusohjelman kirjaus. Voimassa olevan perustuslain 25 §:n mukaan Manner-Suomi jaetaan eduskuntavaaleissa vähintään 12:een, enintään 18 vaalipiiriin.

Työryhmän tekemä ehdotus on olennainen muutos perustuslakiin. Sen mukaan vaalipiirien nykyinen vähimmäismäärä muuttuukin enimmäismääräksi. Perustuslakiasiantuntijat ovat pitäneet tätä menettelyä, millä tätä muutosta tehdään, varsin kyseenalaisena. Muun muassa professori Mikael Hidén, arvostettu valtiosääntöoikeuden asiantuntija, on todennut: "Eduskuntavaalien järjestelmä on koko kansanvaltaisen valtiojärjestelmän kannalta niin keskeinen asia, että sen merkittävien muutosten pitäisi oikeastaan olla mahdollisia vain laajan ja pitkäjänteisen konsensuksen pohjalta. Oleellisia muutoksia ei edes periaatteessa kuuluisi pitää yksittäisen hallituskoalition oman hallitusohjelmansa pohjalta eduskunnassa läpi ajettavissa olevina asioina."

Jyrki Kataisen hallitus on jo toteuttanut tavanomaisessa lainsäätämismenettelyssä vaalilain uudistuksen, jolla vähennettiin vaalipiirilukumäärä 14:stä 12:een yhdistämällä Kymen vaalipiiri ja Etelä-Savon vaalipiiri uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiiri uudeksi Savo-Karjalan vaalipiiriksi. Tämä uudistus runnottiin läpi ottamatta juurikaan huomioon niiden tahojen lausuntoja, joita uudistus koskee.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on todennut perustuslain muutoksesta näin: "Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutoinkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana. On toisaalta pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja välttämättömiksi arvioidut muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta."

Tämä valmistelu ei ole tapahtunut näin. Hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä tehty poliittinen arviointi ei täytä perustuslain muuttamiselle asetettuja vaatimuksia perustuslain sisällöllisten muutosten perusteellisesta ja huolellisesta arvioinnista. Vaalijärjestelmän valtiosäännössä säädettyihin perusteisiin kajoamisen tulisi perustua laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen. Jos nyt tällä muutaman viikon aikana tehdyllä työryhmän valmistelulla toteutetaan hallitusohjelman pikaisesti synnytetty kirjaus, annetaan perustuslain muutoksesta varsin kevyt kuva.

Arvoisa puhemies! Minä seuraavan virkkeen kohdistan erityisesti kokoomukselle: Entinen presidentti Juho Kusti Paasikivi korosti monessa yhteydessä perustuslain merkitystä ja nojautui monissa asioissa entisen presidentti K. J. Ståhlbergin tulkintaan, kävi usein Ståhlbergin luona kysymässä, mitä perustuslaki näistä asioista sanoo. Sitten hän monessa yhteydessä varoitti niin sanotusta konjunktuuripolitiikasta. Minusta pikainen valmistelu tällaisessa asiassa ja poliittisten tarkoituksenmukaisuusperusteiden mukaan on juuri konjunktuuripolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Vaalijärjestelmämme rakentuu kahdelle keskeiselle periaatteelle: suhteelliselle vaalitavalle ja alueelliselle edustavuudelle, joka turvataan vaalipiirijaolla. Vaalipiirien vähentäminen kiistämättä parantaa suhteellisuutta, mutta alueellista edustavuutta se heikentää. Kun alueellisen edustavuuden näkökulma on nyt sivuutettu, lopputulos ei ole kestävä. Nykyisen alarajan määrittelyn uudeksi ylärajaksi ei ole perusteita.

Arvoisa puhemies! Nyt on kysymyksessä perustuslain muuttaminen, ja paikalla ei näy esittelevää ministeriä. Minusta tämä on erittäin vakava asia. Ei tämä ole mikään kevyt asia, ja tähän perustuen minä esitän, että tämä asia jätetään pöydälle ensi tiistain täysistuntoon.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Edellisissä hallitusneuvotteluissa, joissa edustaja Töllikin oli paikalla, käytettiin vaalilain muutoksen hallitusohjelmaan kirjaamisneuvottelujen tapaa ja tyylilajia aivan samalla tavalla kuin tässä hallituksessa. Olin molemmissa neuvotteluissa mukana. Mitään eroa ei ole niillä keskustajohtoisilla hallitusneuvotteluilla, joissa puoluesihteeri Korhonen keskustasta oli aivan keskeisessä roolissa, kun yksityiskohtaisesti ja tarkasti minulle silloisena tulevana oikeusministerinä paalutettiin silloisen vaalilain uudistuksen lähtökohdat. Ja kaikki se kritiikki, jonka edustaja Tölli nyt sanoi, tuli viime vaalikaudella SDP:stä, jonka mielestä se koko prosessi, joka oli keskustajohtoinen mutta jota minä oikeusministerinä johdin, oli juuri tuolla tavalla valmisteltu kuin edustaja Tölli nyt väittää tästä prosessista.

Eli hallitusohjelmassa on tiettyjä puitteita. Sen jälkeen parlamentaarisesti asiantuntijoita käyttäen edustaja Sasin johdolla tällä kertaa valmistellaan esitys, joka vielä siinä esittelyssä muuttui lähtökohdiltaan, koska asiantuntijoiden puhe oli niin painavaa. Kiitän edustaja Sasin valmistelukykyä myös tältä osin. Ei työryhmällä ollut edes sellaista asennetta kuin viime vaalikaudella, että hallitusohjelma on jumalan sana, vaan työryhmä vielä muutti esitystään asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen hallitusohjelmasta poiketen tähän nyt nähtävissä olevaan malliin.

No, sitten sen esityksen perään itkeminen, joka tietysti minulle on rakas, jonka esittelin tänne, jota SDP:tä lukuun ottamatta koko sali viime vaalikaudella kannatti lepäämään jäämään: Kun sitä käsiteltiin tämän vaalikauden alussa erinäisissä hallitusneuvotteluissa, niin niissä neuvotteluissa, jotka olivat niin sanotut porvarihallitusneuvottelut, voin taata, että oli takki kääntynyt merkittäviltä toimijoilta, jotka nyt väittävät kannattavansa sitä lakia.

Täytyy sanoa myös, että ajatus siitä, että johdonmukaisesti haluttaisiin perustuslakivaliokunnan kannanottoja ajaa, ei pidä paikkaansa. Edustaja Tölli kuvaili oikein täällä sen perustuslakivaliokunnan näkemyksen, kuinka arvokas perustuslain pysyvyys on, mutta jätti kertomatta, kuinka monta kymmentä vuotta...

Arvoisa puhemies! Ihmettelin, kun tätä kehotusta ei tullut, ja sen takia kerroin koko asiasta.

Pöydällepano on mahdollista, ja tästä on tärkeää puhua. Mutta edustaja Töllin kertomista perusteista puuttui se kertomus, että perustuslakivaliokunta on kahdenkymmenen vuoden aikana yksimielisesti useita kertoja kehottanut vakavasti muuttamaan vaalijärjestelmäämme niin, että se kunnioittaa meidän perustuslakimme 6 §:n 2 momenttia: jokainen kansalainen on yhdenvertainen. Aina, sitten kun pöydällepanon jälkeen tästä asiasta keskustellaan, vuorollaan joku niistä, jotka hyötyvät nykyisestä epäyhdenmukaisesta järjestelmästä, ottaa sen roolin, että yrittää jokaisen uudistuskerran vuoron perään rooleja vaihdellen kaataa, ja näin ollen, kun pöydällepanon jälkeen tästä asiasta keskustellaan, tulemme taas kerran näkemään sen, että vuorot vaihtuvat. Mutta se roolitus nykyjärjestelmästä hyötyvillä näyttää olevan jäljellä, että yritetään aina joka kerta sanoa, että nyt juuri tämä käsitteillä oleva ratkaisuehdotus ei käy.