Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteella olen kiinnittänyt huomiota takaajan asemaan ulosotossa ja ulosoton suojaosuuden varsin matalaan tasoon. Tällä hetkellähän ulosoton suojaosuus on oikeusministeriön viime marraskuulta olevan tiedotteen mukaan yksityisen henkilön palkkatuloista 540 euroa kuukaudessa. Sen jälkeen sitten alkaa ulosotto viedä osuuttaan, kolme neljättä osaa tuon ylittävältä osalta. Näin ollen nykyinen ulosottokäytäntö, samalla kun se tähtää oikeudenmukaisuuteen ja myös velan saajan oikeuksien turvaamiseen, ikävällä tavalla kuitenkin synnyttää köyhyyttä, pitää sitä yllä ja jopa pysyvällä tavalla.

Nyt aloitteessani olen halunnut kiinnittää huomiota nimenomaan takaajien asemaan. Käytännön ongelmathan kohdistuvat takaajille, kun he nykyisten lakien mukaan joutuvat maksamaan takausvelkaa. Toisin kuin itse velalliset, eivät takaajat ole hyötyneet ainakaan pääsääntöisesti siitä velasta, jonka maksajiksi he takaajina joutuvat. Kyse on usein myös velallisen takaajaan kohdistamasta hyväksikäytöstä. Esimerkiksi vanhemmat, isovanhemmat, avio- tai avopuolisot, naapurit tai muut hyvää tarkoittavat kansalaiset suostuvat hyväuskoisesti auttaakseen velanhakijaa hänen velkansa takaajiksi. Tällä on monta kertaa ollut hyvä tarkoitus. Kun sitten itse velallinen ei ole kyennytkään hoitamaan velkaansa, on vastuu lainsäädännön mukaan siirtynyt omavelkaiselle takaajalle, aivan niin kuin näissä pankkien takauspapereissa pienillä kirjaimilla lukee ja niin kuin ilmenee, kun takaajalle ne halutaan selvittää tai ainakin kysyä, onko hän näistä tietoinen.

Mutta kuitenkin minä koen aloitteessani hieman ongelmalliseksi takaajan rinnastamisen täysin itse velalliseen. Nythän vielä vaikuttavat nämä laman kovat kohtalot monien pienyrittäjien osalta. Ne ovat myös pahentamassa tätä tilannetta, mutta takaajan asema suhteessa velkaan on etäisempi kuin itse velallisen. Velallinen voi päättää tai on voinut päättää, mihin tuota velkaa on käytetty. Takaajalle jää vain vastuu ilman, että hänellä ainakaan yleensä on mitään juridista mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mihin velallinen sitä velkaa käyttää, (Ed. Kallis: Hän tiesi, että voi joutua vastuuseen!) jonka takaaja on taannut. Näin ollen on mielestäni aihe eriyttää takaajan ja itse velallisen asema. En halua poistaa takaajan vastuuta. Silloinhan koko takauskäytäntö romuttuisi.

Minä väitän, että vaikka takaajan ulosotossa olevaa suojaosuutta nostettaisiin aloitteessani esittämälläni tavalla, tämä ei estäisi lainansaantia, mutta tämä tervehdyttäisi pankkitoimintaa ja velanantoa ja myöskin velanottoa. Luulen ja väitän vahvasti, että sellaisia velkasuhteita ei syntyisikään nykyisessä määrin, joitten velanhoidossa olisi selvästi ennakoitavissa ongelmia. Tämä olisi kaikkien etu, myös pankkien etu. Pankit voisivat paremmin välttyä luottotappioilta.

Jos takaajan kohdalla suojaosuus vaikkapa korotettaisiin kaksinkertaiseksi siitä, mitä suojaosuus on nyt, niin en usko, että tällä olisi mitään kielteistä vaikutusta. Takauskäytäntö säilyisi, pankit ottaisivat tämän huomioon, mutta myöskin epärealistiset velat jäisivät myöntämättä ja pois jäisivät ne kärsimykset, joihin sitten joudutaan noitten velkojen kautta. Takaajat eivät voi vaikuttaa itse velan käyttöön, eivät voi käyttää velkaa edes kevytmielisesti, kuten velallinen on voinut käyttää.

Ongelmat korostuvat, jos takaajana on eläkeläinen, joka on oikeutettu kansaneläkkeeseen. Hänen ei tarvitse olla iäkäs, mutta jos on oikeutettu kansaneläkkeeseen ja sitä saa, se jo kertoo jostakin sairaudesta tai vammasta ja on ennakoitavissa, että henkilö, jolla on kansaneläketuloa, ei enää kovinkaan paljon jäljellä olevan elämänsä aikana voi vaikuttaa omaan taloudelliseen tilaansa ja näin ollen takaajana on joutunut elinikäiseen velkavankeuteen. Olisi toivottavaa, että se velkavankeus ei johtaisi nyt elämiseen, joka on köyhyysrajan alapuolella.

Siksi haluaisin nostaa takaajien kohdalla ulosoton suojaosuuksia ja aloitteellani käynnistää keskustelun takaajan aseman eriyttämisestä velkaan nähden suhteessa itse velalliseen ilman, että olisin poistamassa takauskäytäntöä ja takaajan vastuuta, mutta haluan tervehdyttää sitä, että takaaja ei ajautuisi elinikäiseen velkavankeuteen ja velkavankeuteen köyhyysrajan alapuolelle.