Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään eduskunnan täysistuntoon on liittynyt asioita, jotka liittyvät ihmisten turvallisuuteen, terveyteen ja muutoinkin fyysiseen selviytymiseen elämästä. Myös minun lakialoitteeni 42/2009 vp, laki tartuntatautilain muuttamisesta, liittyy tähän samaan aihepiiriin.

Kysehän on siitä uhkakuvasta, jonka viruksen H1N1 mahdollinen epidemia saattaa maailmalla ja sitä kautta myöskin täällä Suomessa aiheuttaa. Tällä hetkellähän ei ole vielä kaikkea tietoa siitä, mitenkä tämä virus käyttäytyy, millaiseksi se kehittyy, eikä ole vielä rokotetta tämän viruksen ennalta suojaamiseksi. Ja myöskin lääkkeet, mitä viruksen mahdollisen epidemian tai pandemian tullessa on, ovat teholtaan vähintäänkin kyseenalaisia, elleivät riittämättömiä, niitä on ehkä vain oireitten lievittämiseen, eikä niitäkään ole riittävästi koko kansalle.

Elikkä kysymys on monessa suhteessa avoimesta uhasta, jossa meidän tulee varautua mahdollisesti pahimpien uhkamallien mukaan ennalta. Meillä Suomessa on pandemian varalta muutama vuosi sitten tehty hyvät valmiussuunnitelmat, jotka ovat paperilla. Näissä on hyvin monimuotoisesti varauduttu: siellä on ohjeita eri viranomaisille, siellä on sairaanhoitopiireille ohjei-ta, ja kunnat olisivat sitten juuri se toimeenpaneva voima, joka toteuttaisi sairaanhoitoa sitä tarvitseville. Samoin on myös suunnitelmat yhteiskunnan elintärkeitten toimintojen osalta eri viranomaisten välisestä yhteistyöstä, järjestyk- senpidosta maassa, ja on valmiutta myös rajoittaa joukkokokoontumisia, on valmiussairaaloita suunniteltu, ja on myös suunnitelmat siitä, että jos tulee joukkopandemia, niin millä tavalla sitten siihen menehtyneet saatetaan hautausmaihin. Elikkä suunnitelmat meillä on olemassa, ja tällä hetkellä me emme tiedä, minkä uhkakuvan edessä olemme. Ne viestit, mitä on haluttu antaa, ovat onneksi rauhoittelevia. Ovatko ne samaa kuin todellisuus, on kysymys erikseen, mutta olemme kuitenkin arvaamattoman uhkakuvan edessä mainitun viruksen osalta, joka tunnetaan sikainfluenssaviruksena ja jota Meksikosta on alkanut nyt tämän kevään myötä sitten tulla eri puolille maailmaa.

Varmaa tietoa on siitä, että edellisten pandemiavaarojen yhteydessä, niin sars-epidemian kuin H5N1-pandemiauhan edessä, varo- ja valmiustoimet maailmalla estivät muutama vuosi sitten pandemian. Ne toimet, joita Kaukoidässä tehtiin, onneksi ja yllätykseksi olivat oikeita, oikeaan aikaan toteutettuja, ja pandemiaa ei ainakaan tullut, vaikka on ollut väitteitä, että nuo virukset vielä jossakin edelleen ovat elämässä.

Tällä hetkellä nyt todetut sikainfluenssasairastumiset ovat ainakin Euroopassa, Suomessa ja Pohjoismaissa vielä yksittäistapauksia. Vielä tällä hetkellä tähän sairastuneet voidaan eristää, ja näin ollen sitä vaaraa, että tauti leviäisi kulovalkean tavoin ihmisestä toiseen, ei tällä hetkellä tiettävästi vielä ole. Eli voimavarat kulkutaudin ehkäisemiseksi ovat vielä tällä hetkellä riittävät. Lakialoitteeni keskeinen kysymys tähtääkin siihen, että meillä pitäisi yhteiskunnassa olla riittävän tehokas, toimiva lainsäädäntö, jonka pohjalta voidaan toimia ennen kuin joudutaan soveltamaan niitä poikkeusolojen valmiussuunnitelmia, joita yhteiskunnan elintärkeitten toimintojen varalta on olemassa tai joita on hyvässä pandemiasuunnitelmassa. Pitäisi olla selkeä lainsäädäntö siitä, että voidaan toimia siten, että pandemian tulo maahan voitaisiin ehkäistä.

Jo nyt on annettu aivan oikeita ohjeita. Muun muassa tämän päivän Helsingin Sanomissa sivulla 5 kerrotaan:

"Sikainfluenssa on saanut työpaikat jakamaan työntekijöille ohjeita mahdollisen epidemian varalta. Monessa yrityksessä on omat ryhmänsä pandemiaan varautumista varten. Kansainvälisissä yrityksissä ohjeet ovat yleensä maailmanlaajuisia."

"Esimerkiksi IBM:llä on laadittu ’yksityiskohtaiset’ käsienpesuohjeet, mutta niitä ei vielä ole jaettu työntekijöille, yrityksestä kerrotaan. Matkustelua IBM:llä tarkastellaan koko ajan tilanteen mukaan, mutta sitä voidaan korvata myös videoneuvotteluilla. Metsossa käsihuuhde on virrannut jo usean vuoden ajan, yhtiöstä kerrotaan. Uutta puhtausoppia ei Suomessa ole jaettu, mutta Meksikon-tehtaalla käyttöön on otettu erityiset hygieniaohjeet. Myös esimerkiksi Nokia ja Elcoteq ovat kertoneet kiristäneensä matkustusohjeita."

Näin on suomalaisen yrityselämän parissa haluttu torjua kulkutaudin vaaraa. — Sana "pandemia" voi olla kansalle vieras tarkoittaessaan maailmanlaajuista epidemiaa. Mielestäni vanha sana "kulkutauti" on sellainen, jonka me jokainen tajuamme ja ymmärrämme, ja sanan kuullessamme koemme sen vaaralliseksi.

Kulkutauti tällä kertaa on sikäli vaarallinen, että todellakaan ehkäisevää rokotetta ei ole eivätkä siihen hankitut lääkkeet ole riittäviä, eivät teholtaan eivätkä määriltään. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että ryhdytään ohjeistamaan riittävän ajoissa niitä toimia, joilla voidaan ehkäistä taudin tulo. Kun me liikumme vaikka lentokoneella ulkomaille, niin me olemme kaikki tottuneet siihen, että meidät tarkastetaan, että meillä ei ole mitään vaarallisia aineita tai vaarallisia välineitä mukana. Nämä tarkastukset sujuvat hyvin rutiinilla, ja silloinkin, jos henkilö ei vielä tiedä, mitä esineitä pitää matkatavaroista, käsilaukuista, taskuista ottaa pois, se on nopeasti kuitenkin toteutettu. Näkisin, että pitäisi olla selkeät säännökset siitä, missä vaiheessa käsien huuhtelu, desinfiointi tai joku muu voitaisiin toteuttaa.

Meillähän on jo eräitten muitten sairauksien osalta, jotka koskevat lähinnä eläimiä, hyvin selkeät rajoitukset olemassa. Jos maahan tuodaan vaikkapa kotieläin tai hyötyeläin vieraista maista, tähän on tärkeät ja selkeät määräykset, että eläin on terve. Samoin on lentorokotteitten jakamisella maastoon, muun muassa tänä keväänä itärajan pinnassa, haluttu estää eläinten pariin mahdollisesti tulevaa tautia. Ihmisten kohdalla on kysymys hengestä, ja sen takia jokainen ihmishenki on arvokas absoluuttisena itseisarvona. Tämän vuoksi meidän on oltava valmiit rajoituksiin ja taloudellisiin uhrauksiin, että kulkutaudin tulo maahan voitaisiin ennalta ehkäistä.

Kun nyt ollaan jo taipumassa siihen, että tämähän saattaa jäädä vain normaaliksi influenssaksi, niin täytyy muistaa, että ennalta ehkäisevää rokotetta ei vielä ole, ja niin kuin asiantuntevat kollegat tietävät, vie vähintään kuukausia ennen kuin tuo on keksitty, ja sen valmistaminen vie vielä edelleen lisää kuukausia, ja se, saadaanko sitä koskaan riittävästi, jää kysymysmerkiksi. Sen takia olisi välttämätöntä, että kulkutaudin tulo voitaisiin estää tai että ainakin voitaisiin viivästyttää sen tuloa meidän maahamme ja toivon mukaan myös naapurimaihin, jotta jäisi aikaa kehittää rokotteita maailmalla ja hankkia niitä kuten lääkkeitäkin mahdollisen kulkutaudin tänne tullessa. Tämä on lakialoitteeni tarkoitus, ja haluan, että tämän lakialoitteen kautta annetaan viranomaisille toimivaltuuksia, jotta kulkutauti ei tähän maahan voisi saapua tuhojaan tekemään.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Oinosen tekemää aloitetta, jälleen kerran sillä lisäyksellä, että se saa asianmukaisen käsittelyn ja tarkastelun eri toimijoiden taholta ja katsotaan, että saadaan paras mahdollinen hyöty tästä aloitteesta yhteiskunnalle ja ihmisille. Ajatus on siis hyvä.

Onneksi Suomi on kuin saari, ja olemme vähän eristyksissä täällä Pohjolassa ja hieman syrjässä, ja on aika helppoa pientä kansaa, joka on kuitenkin laajalla alueella, kuitenkin kohtuullisen hyvin ohjata, neuvoa ja ylläpitää sen hyvää terveyttä, jos on tahtoa ja viitseliäisyyttä.

Katson, että osa tästä aloitteen sisällöstä on myös ympäristöterveydenhuoltoa, joka on valitettavasti ollut yhä edelleen, nykytietämykselläkin, aliresursoitua, eli resurssit ovat alimitoitettuja. Siitä on esimerkkejä — niitä on nyt turha tässä yhteydessä käydä läpi.

Mielestäni tartuntatautiasioita on tarkasteltava uudelleen, ja lainsäädäntöä ja suosituksia on ehdottomasti ajantasaistettava.

Haluaisin todeta, että tässäkin pätee jälleen se, että hyvä kotikasvatus on yksi keino terveyden ylläpitämiseen. Kotona opetetaan käsienpesu, se kuinka yskitään, ei pärskitä päin toisen naamaa, ja tämä kasvatus mielestäni kuuluu ensisijaisesti kotiin. Näitä oppeja, mitä nyt mediassa on saatu, hyvin paljon hyvä kotikasvatus on jo sisältänyt. Uskon, että meillä jokaisella on siinä parantamisen varaa, ja voi miettiäkin sitä, kuinka usein on viime aikoina kosketellut nenää, suuta tai silmiä, sillä on katsottu, että juuri se ei ole hyväksi. Eli siinä on meillä kaikilla parantamisen varaa.

Mitä tähän nykytartuntatautitilanteeseen tulee, kun sikainfluenssasta puhun, niin tuntuu siltä, että tietämättömyys on tuonut ihan hurjaa pelkoa ihmisiin, mutta toisaalta sitten myös tieto lisää tuskaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En millään tavalla halua henkisesti enkä ajatuksellisestikaan rajoittaa ed. Lauri Oinosen aloitteellisuutta ja — näin uskon — vilpitöntä halua toimia isänmaan ja kansakunnan ja vaikka minkä hyväksi, mutta hänen innokkuutensa tehdä lakialoitteita saa joskus aika mielenkiintoisia muotoja. Tässä on yksi niistä.

Kun tätä asiaa rupeaa tarkastelemaan oikein vakavasti, niin paitsi että ed. Lauri Oinonen ei luota ensinnäkään verotusasioissa valtiovarainministeriöön, valtiovarainministeriin eikä hallitukseen hallituspuolueen edustajana pätkänkään vertaa, hän ei myöskään tämänlaatuisissa asioissa, tarttuvien tautien asioissa, luota hallitukseen eikä meidän viranomaisiimme pätkänkään vertaa. Hän osoittaa lakialoitteellaan, että lainsäädäntömme on puutteellinen tässä vakavassa asiassa.

Sitten jos hän katsoo todellakin niin, että asiat ovat todella huonossa mallissa, niin minä toivoisin ihan näin vakavassa asiassa, että ed. Lauri Oinonen luetuttaisi hengentuotteensa jollakin, vaikka Ruudulla tai jollakin muulla alan professorilla, ja sitten keskusteltaisiin siltä pohjalta. Minä kiinnitän muutamaan asiaan huomiota.

Tässä pitää nimittäin olla hyvin paljon asiasta sisästään kopin saavaa, kun miettii, millä tavalla ed. Lauri Oinonen asiaansa ilmaisee. Täällä ykkössivulla ensimmäisellä palstalla ensimmäisessä kappaleessa puhutaan kyllä ihmisistä, mutta sitten siinä kutsutaan tätä niin sanottua sikainfluenssaa, josta hän nyt ilmiselvästi puhuu tässä, eri tavalla kuin saman sivun oikealla puolella olevalla palstalla, jolla hän kutsuu sitä toisaalta sikainfluenssaksi ja toisaalta niin sanotuksi sikainfluenssaksi. Sitten tässä äskeisessä esittelypuheenvuorossa hän oli tunnistanut influenssan A-viruksen alatyypiksi H1N1, ja se olisi ollut ihan turvallista, jos heti alussa, kun on tästä puhe ja sitä halutaan kuvata, se olisi selvästi sanottu.

Nimittäin, arvoisa puhemies, nyt kävi sillä tavalla vaan, että marraskuussa viime vuonna Suomeen tuli sikainfluenssa. Se on sikojen influenssa, ja se on ollut jo meillä maan rajojen sisäpuolella. No, nyt on sitten tullut influenssa A(H1N1) -virus, joka nyt siis on ihmisissä täällä meillä, niin kuin olemme havainneet.

Nyt kun ed. Lauri Oinonen aivan oikein kantaa syvää huolta tästä suomalaisesta yhteiskunnasta ja omasta käyttäytymisestämme, niin olisi tietysti erinomaisen hyvä, että hän aloitteellaan kertoisi selvästi sen, miksi hänen pitää tätä erityistä huolta meistä kantaa, koska minä luotan meillä kuitenkin niin tarttuvien tautien kohdalla kuin muissakin vakavissa asioissa tähän omaan yhteiskunnan ylläpitämään järjestelmään.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä aihe, johon ed. Oinonen on tarttunut, on tärkeä ja ajankohtainen.

Kyllä siinä ed. Oinonen on mielestäni oikeassa, että voimassa oleva lainsäädäntö ei ole mahdollista vaarallista pandemian uhkaa ajatellen riittävä. Mutta nyt puolustan hallitusta taas siinä suhteessa, että hallitushan on antanut eduskunnalle tämän poikkeustilanteita koskevan valmiuslain, joka sisälsi myös pandemian uhan. Sitä on eduskunnan eri valiokunnissa käsitelty, mutta sehän on juuttunut muun muassa perustuslakivaliokunnan käsittelyyn, ja olen ymmärtänyt, että se menee vielä ensi vaalikaudelle käsiteltäväksi. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta otti tähän kantaa, ja nimenomaan näiden pandemioiden ennaltaehkäisyn kannalta sitä käsittelimme. Siellä totesimme, että tällä hetkellä lainsäädäntömme ei ole ajan tasalla esimerkiksi näiden lintuinfluenssan tyyppisten uhkakuvien tai sarsin uhan kannalta, jos on tarvetta ryhtyä täällä Suomessa poikkeuksellisiin toimenpiteisiin esimerkiksi terveydenhuollon olojen järjestämiseksi.

Tästä desinfioimisesta, mikä tässä pykälässä on mainittu, totean, että niin sanottua sikainfluenssaa ajatellen se ei kyllä auttaisi, koska näiden sairastuneiden henkilöiden kohdalla itämisaikakin on useita päiviä. Käsien desinfioiminen rajalla ei auta siinä, etteivätkö he voisi virusta tuoda tullessaan Suomeen. Kaiken lisäksi se tarttuu esimerkiksi hengitysteiden kautta, joita ei voida desinfioida.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! En tippaakaan epäile ed. Lauri Oinosen vilpittömyyttä, hän on aina vilpitön ja hyvää tarkoittava, mutta tässä asiassa hän on väärillä jäljillä. Minä vastustan hänen lakialoitettaan ehdottomasti. En vastusta sitä siksi, että en haluaisi sikainfluenssaa tai mitä tahansa kulkutautia, kuten hän termiä käytti, etteikö niitä pitäisi torjua parhaalla mahdollisella tavalla, mutta niitten pyrkimysten pitää olla jossain suhteessa siihen vaaraan, joka vallitsee.

Sikainfluenssaan, sarsiin ja lintuinfluenssaan lienee maailmassa kuollut enimmillään yhteensä 1 000 ihmistä. Joka päivä malariaan kuolee 3 000 ihmistä. Joka päivä maailmassa nälkään kuolee vähintään 3 000 lasta. Siksi meidän pitää arvioida myöskin voimavarojemme riittävyyttä ja niitten tarkoituksenmukaista käyttöä, kun ryhdytään torjumaan influenssaa tai jotain pandemiaa, joka ei ole vielä puhjennut. Jos siihen käytetään niin voimallisia keinoja kuin ed. Lauri Oinonen tässä aloitteessaan esittää, niin siihen joudutaan käyttämään terveydenhuollon voimavaroja todennäköisesti erittäin tehottomasti, ja se tarkoittaa sitä, että jostain tarpeellisemmasta paikasta ne jäävät käyttämättä ja myöskään tulokset ihmishenkien säilymisen kannalta eivät ole parhaat mahdolliset.

Se toinen ongelma, joka tähän liittyy, on se, mistä sikainfluenssa on hyvä esimerkki, että syntyy uhkakuvia, jotka itsessään aiheuttavat paljon pahempia vaurioita kuin se itse asia. Tässäkin tapauksessa uskon, että sikainfluenssa on pelottanut ihmisiä paljon enemmän kuin ne noin 60 kuolonuhria, Meksikon ulkopuolella kai 2 kuolonuhria, jotka se on aiheuttanut. Siitä syystä minä pidän ed. Lauri Oinosen aloitetta vähintäänkin arveluttavana.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtaselle: Kiitän, että hän omaa varman mielipiteen ja on asiaan myöskin paneutunut, mutta siitä huolimatta olen toista mieltä. Viime vuosien tulokset ovat osoittaneet, että niillä toimilla, joita Kaukoidässä tehtiin, estettiin pandemia. Ellei olisi niihin toimiin ryhdytty, maailmaan todennäköisesti olisi tullut pandemia, ja me tietäisimme, mitä tämä merkitsee. Toivon hartaasti, että Meksikossa ja muuallakin niillä rajoitustoimilla, joita on tehty, olisi voitu estää pandemian laajeneminen, ja sen takia toivon, että tämä voitaisiin tehdä myöskin täällä.

On aivan totta, kuten täällä on puheenvuoroissa tuotu esille, että meillä on valmiuslaki, joka on tietyssä vaiheessa ja jäänee ehkä seuraavalle vaalikaudelle eli saadaan toisin sanoen aikaisintaan 2011, ja jos pandemia on tulossa tänä vuonna, niin valmiuslaki ei tähän hätään ennätä. Lakialoitteellani nimenomaan haluan kuitenkin paljon kevyempää lainsäädäntöä, nopeammin ja kevyemmin toteutettavaa kuin millainen valmiuslaki on. Valmiuslaki, niin kuin me täällä sen tunnemme, on hyvä, mutta se on varsin raskas. Silloin pitää olla jo todella tilanne päällä, ennen kuin valmiuslakia ryhdytään soveltamaan. Siinä vaiheessa pitää olla jo paljon menetettyjä ihmishenkiä, ennen kuin tajutaan, että nyt on valmiuslain aika, ja silloin jos on valmiuslaki sovellettavissa, niin se ei riitä sellaisen asian kuin kulkutaudin osalta, jollainen nyt on tässä hyvin kuvattu, joka saattaa levitä kosketustartuntana ja — mikä pahinta — aerosolitartuntana ja myöskin hengitysilman myötä, ja jos näin kävisi, niin silloin valmius- lain soveltamisvaiheessa ollaan auttamattomasti myöhässä. Sillä ei olisi enää torjuvaa vaikutusta, ja olisi parhaimmillaan vain seurausten hoitamista ja jälkisammutusta.

Elikkä niin kuin täällä tänään oli puhetta häkäkuolemista ja todettiin, että voidaan myöskin ennalta ehkäistä tulipalon etenemistä pitemmälle, niin juuri tätä haluan aloitteellani. Meillä on mielestäni suuri aukko siinä, jos katsotaan, mikä on nykyisen lainsäädännön tartuntatautilain asetelma, ja jos mennään valmiuslakiin, näiden välillä. Tähän jää minusta kyllä hyvinkin epidemiauhan aukko, ja silloin pitäisi olla ainakin lainsäädännön valtuuksilla viranomaisilla keinot estää taudin maahantulo nimenomaan valtakunnallisesti.

Tällä hetkellähän tarttuvien tautien osalta vastuu on annettu kunnille, elikkä — olenkohan oikein ymmärtänyt lakia — jos tarttuvaa tautia tuova henkilö saapuu Suomeen Helsinki-Vantaan lentokentälle, niin on Vantaan terveyslautakunnan vastuulla puuttua asiaan. Ainakin tällaisen johtopäätöksen olen lakia tutkiessani tehnyt, ja tämä ei ole mielestäni riittävä menettely, ei ainakaan toimiva. Voi olla, että se on riittävä, jos tämä toimii, mutta pitäisi olla silloin yleisohjeet. On aivan oikein, että kansaa ei pelotella uhkakuvalla, mutta me tiedämme, että jokaiseen influenssaan menehtyy erityisesti riskiryhmiä, vanhuksia. Joku 3 000 ihmistä, näin arvioidaan, menehtyy influenssan aiheuttamiin jälkiseurauksiin, keuhkokuumeeseen.

Keuhkokuumehan saattaa tulla myöskin aivan terveeseen ihmiseen, ja mikään helppo tilanne tuokaan ei ole, mutta erityisesti hengityselinsairauksia, sydänsairauksia potevat ihmiset, kaikkein iäkkäimmät ovat alttiita jopa talvisellekin influenssalle. Mutta jos nyt tulee tällaista paljon vaarallisempi tauti, johon meillä ei ole ennalta ehkäisevää rokotusta tässä vaiheessa ... Influenssaanhan rokotetaan riskiryhmät syksyllä, eduskunnan terveysasemaltakin voi saada rokotteita. Vaikka ne eivät estäisi tautia, niin sairaus tulee silloin lievempänä. Nyt on tilanne se, että meillä ei ole rokotetta, ei ainakaan minun tietoni mukaan. Olen keskustellut maan parhaimpien virologien ja rokoteasiantuntijoitten kanssa, ja ei ainakaan viime viikolla ollut heidän tiedossaan, että meillä olisi ennalta ehkäisevää rokotetta. Tiedän, että sitä maailmassa pyritään selvittämään ja saamaan aikaan, että sopiva rokote löydettäisiin. Sitten sitä käytäisiin valmistamaan, ja sitten sitä Suomi siellä jonotuslistan jossakin keskivaiheella olisi jossakin vaiheessa ehkä saamassa. Mutta epidemia, kulkutauti, ei anna aikaa, elikkä sen takia me olemme auttamattomasti, jos tämä tauti pääsee tulemaan kansan pariin, jälkijunassa.

Minä haluan tuoda nämä asiat vakavana uhkakuvana esille, ennen kuin uhka toteutuu. Todella sydämestäni toivon, että tämä ei koskaan toteutuisi mutta siltä varalta, että se toteutuu — me varaudumme muihinkin uhkiin — meillä on silloin kyky tilanteesta selvitä.

Me olemme tehneet muun muassa puolustus- ja turvallisuuspoliittista selontekoa ja samalla toteamme, että mitään uhkaa meihin ei kohdistu, mutta on välttämätöntä, että me tässäkin asiassa kannamme vastuun. Itse pidän kulkutautia sotaa todennäköisempänä ja sotaa tuhoavampana tekijänä — silloin kun sanon, että "sotaa tuhoavampana tekijänä", pidän todella niitä pandemian uhkakuvia esillä, joihin meillä on suunnitelmissa varauduttu.

Ed. Pulliainen täällä toi esille erinäisiä näkemyksiä. Voin hänelle sanoa, että olen todella keskustellut useitten johtavien virusasiantuntijoitten kanssa viime päivinä ja heiltä saamiini tietoihin pohjaten olen lakialoitettani halunnut muokata. Se, että saataisiin viivytettyä taudin tuloa, antaisi myös kaikkinaiseen varautumiseen ja valmisteluun mahdollisuuksia, että valmius olisi silloin hyvä, jos tämä tauti tulee. Meidän suomalaisten kannattaisi pitää huolta siitä, että meillä on kodeissamme, asunnoissamme, parin kolmen viikon minimielintarvikevarannot. Jos tauti tulee, niin silloin meillä logistiikka ja monet muut toiminnat pahimmassa tapauksessa saattavat häiriytyä. Meillä tulisi olla tällainen kotivara myös mahdollisten ydinonnettomuuksien ja kaikkien muidenkin varalta. Toivon, että me näkisimme turvallisuuden hyvin laajana käsitteenä, niin kuin se on yhteiskunnan elintärkeitten toimintojen osalta nähty ja niin kuin se on valmiuslaissa nähty ja niin kuin se on pandemian varautumissuunnitelmissa nähty.

Mutta, arvoisa puhemies, koen, että meillä on lainsäädännössä harmaa vaihe siinä, milloinka ryhdymme niihin toimenpiteisiin, joita oikeana aikana tarvittaisiin, ja siksi olen tehnyt tämän lakialoitteen, että sosiaali- ja terveysministeriö voi päättää, että kansanterveyttä välittömästi uhkaavan tartuntatautiepidemian ennalta ehkäisemiseksi ja torjumiseksi voidaan antaa erityisesti ulkomailta tänne saapuvia ihmisiä velvoittavia puhdistautumis- ja desinfioimistoimia sekä matkustusta rajoittavia suosituksia epidemia-alueille. Pidän tätä hyvin kevyenä lakiehdotuksena, mutta pidän sitä myöskin välttämättömänä välivaiheena nykytilan ja sitten tuon varsin raskaan poikkeusoloja varten olevan lainsäädännön välissä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kun tuo eduskunnan käsissä oleva hallituksen esitys valmiuslaiksi tulee voimaan, se tuo nimenomaan sen muutoksen nykytilaan nähden, että kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä jo pandemian uhatessa, siis nimenomaan siinä vaiheessa, kun vaarallinen pandemia on maailmalla syntymässä eikä kuolonuhreja Suomessa vielä tarvitse olla. Tuon esityksen mukaan myös tätä valmiuslain koko keinoarsenaalia ei suinkaan tarvitse ottaa kerralla käyttöön, vaan ainoastaan ryhtyä niihin välttämättömiin toimiin, jotka asiantuntijat näkevät tämän pandemian leviämisen ehkäisykeinoiksi. Itse olisin toivonut ja toivon edelleen, että tämän pandemian osalta tuo valmiuslaki voisi tulla jo tällä vaalikaudella voimaan, koska vaikka nyt näyttää siltä, että tämä niin sanottu sikainfluenssa on huomattavasti lievempi sairaus kuin mitä aluksi pelättiin, niin todellakin erilaisten pandemioiden uhat ovat aina mahdollisia ja sen vuoksi olisi hyvä, että lainsäädäntömme olisi varautunut myös mahdollisiin hyvinkin vaarallisiin kulkutauteihin.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Näen edelleenkin tämän aloitteen sisällä sen poliittisen linjauksen, sen hyvän ajatuksen, jonka se sisältää; en tartu suinkaan niihin yksityiskohtiin. Mielestäni jokainen täällä salissa tietenkin saa olla omaa mieltä, en lähtisi istuntosalituomioon. Näen ed. Oinosen tunteen: hän haluaa kiinnittää huomiota suomalaisten turvallisuuteen ja sairauksia ennalta ehkäisevään työhön. Tietenkin tämä asian sisältö sinänsä vaatii asiantuntijakäsittelyn. Me täällä olemme poliitikkoja, ei kukaan meistä ole tämän alan asiantuntijoita, se täytyy meidän kaikkien muistaa.

Maailma ympärillämme muuttuu. Ihmisten vaatimukset myös terveydenhuollon suhteen lisääntyvät ja myös oikeudellistuvat yhä enemmän. Sairauksien ennaltaehkäisy on otettava voimakkaammin terveydenhoidossa ja turvallisuudessa ja kaikessa lainsäädännössä esille, ei pelkästään sitä, että hoidamme vasta sitten ihmisiä, kun sairaus on jo iskenyt tai tullut. Kyllä meidän pitää pystyä toimimaan jo ennalta ehkäisevästi. Ajatellaanpa nyt esimerkiksi sitä, että meillä ei ole sairausvakuutuksessa korvattavia HPV- ja pneumokokkirokotteita, niitä ei Kela korvaa. Tämä asia ei tietenkään tähän liity, jotenka en jatka tästä keskustelua.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä ed. Oinosen lakialoite on hieman ylimitoitettu ja ehkä vähän asiantuntematonkin, sillä käsiähän voi pestä, suusuojainta voi käyttää, ilman että se on laissa määrätty. Ja lisäksi, mitähän tämä ihmisen desinfiointi tarkoittaa?

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! 30-luvulla Saksassa desinfioitiin ihmisiä. En nyt usko, että ed. Oinonen sitä tässä tarkoitti, mutta kyllähän tästä hieman syntyi sellainenkin näkemys, että tässä aletaan puuttua ihmisten perusoikeuksiin. Ei pandemian uhka voi antaa oikeuksia mihin tahansa. Siksi pidän tärkeänä sitä, mitä ed. Räsänen sanoi tästä täällä eduskunnan sisällä itse asiassa olevasta lakiesityksestä, että saamme sen sellaiseen tilaan, että sitä voidaan järkevästi käyttää.

Ed. Oinoselta haluaisin kysyä, kun aivan oikein totesitte, että normaali vuotuinen influenssa tappaa Suomessa 2 000—3 000 ihmistä — mikä on muuten edelleenkin enemmän kuin nämä kolme pandemiaa yhteensä, joita tässä nyt on käsitelty — kumpi on tärkeämpää, käyttää terveydenhuollon rajallisia voimavaroja sellaiseen valmistautumiseen, joka useimmissa tapauksissa on ylimitoitettu tai joka voidaan kuitenkin saada käyntiin sitten, kun siihen on todellinen tarve, vai käyttää ne voimavarat niitten 2 000 tai 3 000 kuoleman estämiseen, jotka tapahtuvat. Siitä on kysymys. Jos me haluamme pitää huolta siitä, että me saavutamme kaikki kuolemattomuuden, niin silloin siinä tulee esille muutama tämmöinen talouden käsite, kuten nyt esimerkiksi kasvavat rajakustannukset. Jos me haluamme pelastaa kaikki mahdolliset ihmiset kaikilta mahdollisilta uhilta, se maksaa niin paljon, että rahamme eivät riitä pitämään huolta niistä, joita oikeasti pitäisi auttaa. Tässä on tämän teidän lakiesityksenne ongelma.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On oikein hyvä, että lakialoitetta tarkastellaan eri näkökulmilta. Juuri sitä varten on eduskunnassa lähetekeskustelu, ja monipuolinen ja kriittinen lähetekeskustelu täyttää parhaiten tehtävänsä. Kiitän kaikkia teitä, jotka olette tähän mennessä ottaneet lähetekeskusteluun osaa!

Todellakin tällä haluan vielä kerran tuoda sen esille, että meillä olisi ne menettelyt, joita asianomainen ministeriö voi riittävän ajoissa käyttää. Kun täällä on todettu, että valmiuslaki ei tule vielä tällä vaalikaudella hyväksytyksi niistä syistä, jotka me kaikki tiedämme, niin koen, että meillä on tässä vaiheessa vielä puutteita lainsäädännössä. Ainakin toimeenpanevat virkamiehet mielestäni tarvitsisivat lainsäädännön tukea toimilleen.

Jos Vantaan terveyslautakunta ryhtyisi esimerkiksi asettamaan käsiendesinfiointipakon Helsinki-Vantaan lentoasemalle, niin minä uskon, että se olisi aika vaikea toteuttaa. Kynnys tälle olisi hyvin korkea. Sen takia tarvittaisiin lainsäädännöllistä tukea.

Luotan siihen, että jos on puhdistautumis- ja desinfioimistoimista kyse, niin asianomainen ministeriö, joka tässä tapauksessa olisi sosiaali- ja terveysministeriö, kyllä tietää, minkä kaltaiset niiden tulisi olla. Viittaan edelleen siihen, että meillä on lentokentillä monia turvatoimia, ja kymmenen vuotta sitten ei olisi kukaan uskonut maailmalla lentokoneeseen noustessaan joutuvansa niihin toimiin, jotka nyt ovat. Ne ovat rutiinia, kokeneilta matkustajilta ne käyvät hyvin nopeasti, ja ensikertalainen matkustaja saa niihin opastusta, kaikki niistä tietävät, ja näistä voidaan ennalta tiedottaa, jotenka minä katson, että mahdollinen käsihuuhtelu tai käsienpesu, mikä asianomaisten asiantuntijoitten toimesta kenties hyväksi nähtäisiin, on hyvin helppo ja nopea toteuttaa. Esimerkiksi kun olen noussut Kosovosta, Prištinasta, lentokoneeseen, meidän kaikkien kenkien pohjat puhdistettiin tietyssä nesteessä eikä tuo ollut mikään iso toimi. En tiedä, mitä tällä haluttiin suojella, mutta minä uskon, että se oli tarpeelliseksi katsottu toimi, ja ei se ainakaan minua haitannut.

Edelleen katson, että kyllä tällaisessa tilanteessa, kun on kulkutaudin uhka, yhteiskunnalla pitää olla oikeus myös rajoittaa ihmisten matkustusta. Tässä suhteessa katson, että yksilön oikeutta yhteisen edun nimissä on voitava tältä osin rajoittaa.