Arvoisa puhemies! Maatalousasioista vastaava komissaari esitteli eilen EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen linjauksia. Kysynkin maa- ja metsätalousministeriltä: Pystytäänkö tämän uudistuksen puitteissa turvaamaan Suomessa puhdas elintarviketuotanto, elintarviketuotannon työpaikat ja ylipäätään maa- ja metsätalouden tulevaisuus?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Komission esitys maatalouspolitiikan uudistukseksi oli sen tyylinen kuin mitä me osasimme odottaakin; toisaalta myös omalta osaltamme pyrimme vähän vaikuttamaan etukäteen, minkä tyyppinen uudistus sieltä tulisi.

Uudistuksen sisällä on sen tyyppisiä asioita, jotka ovat Suomelle erittäin tärkeitä, muun muassa se, että meillä on mahdollisuus maksaa tuotantoon sidottuja tukia niin kuin tälläkin hetkellä, mahdollisuus korottaa luonnonhaittakorvauksen enimmäismäärää hehtaarikohtaisesti, ja myös se, että EU:n maksamien suorien tukien taso Suomessa pysyy suunnilleen samalla tasolla kuin mitä se tällä hetkellä on. Ainoa huoli juuri nyt tässä esityksessä, joka lähtee pitkälle käsittelykierrokselle, on, että se näyttää jälleen kerran lisäävän byrokratiaa, kun pikemminkin byrokratiaa pitäisi pystyä karsimaan.

Ottaako tämä uudistus riittävästi huomioon Suomen maatalouden erityispiirteet esimerkiksi luonnonolosuhteiden puolesta? Nythän meillä puhutaan jo turvepeltojen kyntökiellosta, meillä leikataan kansallisia Kemera-tukia, Makera-tukia. Maatalouden kannattavuus on kriisissä, onko meidän elintarvikeomavaraisuutemme myös?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Ei meillä elintarvikeomavaraisuus ole kriisissä ainakaan tämän takia. Meillähän on tietyillä tuotannonaloilla ylituotantoa ja sitten joillakin tuotannonaloilla vähän puutettakin.

Kyllä tämä uudistusesitys ottaa huomioon meidän erityisolosuhteet, niin kuin äsken totesin, oikeuden maksaa tuotantoon sidottuja tukia, lfa-tuen elikkä luonnonhaittakorvauksen tukien korottamisen muun muassa. Turvepeltojen kyntökielto oli aiemmissa papereissa esillä, mutta sanotaan, että Suomikin oli aika lailla aktiivinen siinä asiassa, ja nyt sitä ei tässä viimeisimmässä esityksessä enää ole. Taas Kemera-tuet eivät millään tavalla liity tähän maatalousuudistukseen.

Arvoisa puhemies! Kysyisin arvoisalta ministeriltä, miten käy esimerkiksi silloin, kun maitokiintiöt loppuvat vuonna 2015 ja sokerikiintiöt 2016. EU kääntää tuotantoa kohti suurtuotantomallia. Miten käy Suomessa olevien viljelijöiden ja maidontuottajien, koska kannattavuus laskee ja kustannukset nousevat?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt vähän kaksi eri asiaa kyseessä.

Ensinnäkin sokerikiintiöjärjestelmään komissio esittää, että se loppuisi vuonna 2015. Suomen kanta on ollut aiemmin ja on edelleen se, että Suomen mielestä kiintiöjärjestelmä pitäisi säilyttää ainakin vuoteen 2020 asti, koska meillä on edelleen yksi sokeritehdas olemassa. Jos vaikka kiintiöjärjestelmä poistuisikin komission esityksen mukaan, meillä on kuitenkin edelleen oikeus maksaa hehtaarikohtaista tukea sokerijuurikkaan viljelijöille, ja riippuen sitten tietysti siitä tuen suuruudesta ja myös ylipäätään siitä, paljonko juurikkaasta voidaan viljelijöille maksaa, se ratkaisee sen, onko meillä omaa sokerintuotantoa vai ei. Toivottavasti on, koska se on myös huoltovarmuuskysymys.

Mitä tulee maidon kiintiöjärjestelmään, niin se on jo aikanaan päätetty lopettaa. Aika näyttää sitten, mitä tapahtuu maitomarkkinoilla. Ainakin toistaiseksi tilanne on ihan hyvä, koska Suomessahan maitoa tuotetaan enemmän kuin me juomme ja me pystymme viemään maitoa erittäin kilpailukykyisellä tavalla jalostettuna muun muassa Venäjälle.

Herra puhemies! Yksi iso huolenaihe tässä on ollut koko ajan se, että hallituksella ei näytä olevan — viljelijät ovat sitä viestittäneet, samoin keskusta — taistelutahtoa näiden asioiden puolesta. Taistelutahtoa on löytynyt kyllä, ihan oikein, vakuusasioissa ja tämän tyyppisissä kysymyksissä, mutta budjettiesityskin osoittaa sen, että maaseutua kohtaan taistelutahtoa ei valitettavasti ole ollut.

Tämä cap-uudistus ei ole ongelmaton. Tästä puuttuvat muun muassa kokonaan elementit siitä, millä tavoin maatalouden kannattavuutta voidaan kohentaa. Kannattavuus on tällä hetkellä erittäin suurissa ongelmissa, vaikeuksissa. Tällä vain luodaan lisää kustannuksia ja luodaan uutta byrokratiaa, niin kuin ministeri Koskinen juuri totesi.

Miten ihmeen lailla te nyt hoidatte, ministeri Koskinen ja koko hallitus, sen, että viljelijöille se kaikkein tärkein jatkon osalta, että meillä on kuluttajilla suomalaista ruokaa ja viljelijöillä tulevaisuutta ja on uusia viljelijöitä, kannattavuus, saadaan kohenemaan? Ei jatkuvasti uutta byrokratiaa, ei jatkuvasti uusia kustannuksia eikä säädöksiä, vaan kannattavuutta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puheenjohtaja! Edustaja Leppä oli eilen täällä paikalla, kun käsittelimme ensi vuoden budjettia, ja tästä kannattavuudesta keskusteltiin silloinkin. Tietysti voi vaikka kerrata uudestaan ne vastaukset, mitkä annoin silloin.

Mutta lyhyesti sanottuna kannattavuuteen vaikuttaa kolme asiaa: mikä on tuotteista saatava hinta markkinoilla, mikä on tukien taso ja mitkä ovat kustannukset. Tukien taso ei olennaisesti ole muuttumassa. Pieni leikkaus kansalliseen tukeen on ensi vuoden osalta olemassa. EU-tuet näyttäisivät esityksen perusteella säilyvän suunnilleen samalla tasolla, ja mikä sitten on kustannuskehitys, sen sitten aikanaan näkee, kun tietää, mitä tapahtuu maailmanmarkkinahinnoille, mikä liittyy suoraan rehukustannuksiin tai energiakustannuksiin tai ylipäätään tuotantopanosten kustannuksiin maatiloilla.

Niin kuin olen sanonut, tämä esitys ei ole ongelmaton. Siellä on niitä byrokraattisia elementtejä, ja niihin pyrimme vaikuttamaan. Eikä hallitukselta myöskään puutu taistelutahtoa, mutta se nyt on vaan sillä lailla, että ei tässä nyt uhoaminen auta, vaan se, että neuvotellaan hyvässä järjestyksessä niin kuin tähänkin asti komission kanssa, muiden ministereiden kanssa ja muiden maiden kanssa. Meillä on erittäin toimivat suhteet joka suuntaan, ja uskon, että rauhallisesti neuvottelemalla saadaan vähän parempi lopputulos kuin nyrkkiä pöytään lyömällä.

Arvoisa herra puhemies! Eilen kaikki eduskuntaryhmät kuulivat tuossa eduskuntatalon edessä monista vaikeuksista, mitkä maataloutta kohtaavat, ja myöskin hallituspuolueiden edustajat ihan asiallisesti toivat huolta niistä yksityiskohdista.

Niin kuin ollaan tietoisia, tämä cap-uudistus tuo tilakohtaisesti suuria ongelmia, ja yksi niistä on niin sanottu pysyvien nurmien kohtalo. Yksittäiset tilat joutuvat omasta peltopinta-alastaan siirtämään osan pysyväksi nurmeksi, ja tämä saattaa olla suuri haitta heidän rehuomavaraisuutensa toteutukselle. Miten aiotte nyt sitten hoitaa näitä yksityiskohtia, jotka saattavat yksittäisten tilojen kohdalta olla todella suuria?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Ehkä toistan itseäni, mutta näitä yksityiskohtia aletaan hoitaa neuvottelemalla muiden kanssa. Tässähän on yhteispäätösmenettely kyseessä maatalousuudistuksessakin, elikkä Euroopan unionin parlamentti on yhtenä tekijänä tässä mukana, sitten on maatalousministereistä koottava maatalousneuvosto ja sitten on EU:n komissio, ja näitten kaikkien kolmen osapuolen pitää löytää yhteisymmärrys tästä asiasta.

Mitä nyt kommentteja on kuultu muista maista ja mitä kuultiin jo vähän ennen tämän uudistuksen esittelyä, koska oli tiedossa aika paljon, mitä sieltä on tulossa, niin moni muukin jäsenmaa tällä hetkellä pohtii vähän samanlaisia asioita kuin me, että lisää byrokratiaa, ja tämä edustaja Hautalan mainitsema 7 prosentin ns. pakkokesantovelvoite tai nurmenpitovelvoite, millä nimellä sitä haluaa kutsuakin, on monessa mielessä ongelmallinen. Tähänkin asiaan varmasti palataan moneen kertaan.

Arvoisa puhemies! Täällä keskustan taholta väitettiin, ettei ole ollut taistelutahtoa tämän asian hoitamisessa. Kyllä pidän sitä väitettä täysin kohtuuttomana. Asiahan on juuri päinvastoin. Aivan kuten ministeri Koskinen on täällä sanonut, se etukäteistyö, jonka ministeri, hänen esikuntansa, mutta myöskin suomalaiset edunvalvojat MTK:ta myöten ovat tehneet (Ben Zyskowicz: Ministeri Anttila!) jo tähän mennessä, on johtanut siihen, että tämä pohjaesitys, joka sieltä cap-uudistuksesta tuli, on varsin hyvä meidän kannaltamme. Täällä on jo puhuttu tuotantoon sidotuista tuista, lfa:sta ja monista muista tekijöistä, jotka myöskin sen kannattavuuden parantamisen mahdollistavat. On totta, että esimerkiksi siellä viherryttämisen puolella, vaikka se on sinänsä hyvä asia, kansallisessa soveltamisessa on vielä näitä ongelmakohtia, ja se on hyvä, että niihinkin on paneuduttu. Kysynkin: Kun tätä asiaa nyt viedään eteenpäin, miten ministeri uskoo, että näihin pahimpiin ongelmiin vielä löydämme ratkaisuja?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Näissä muutamissa ongelmakohdissa on sen tyyppistä ratkaisumallia ajateltu jo niissä alustavissa keskusteluissa, mitä on käyty muun muassa parlamenttiin päin ja komissaarin kanssa, että osa tietynlaisista toimenpiteistä voisi olla vapaaehtoisia, eli on mietitty, että jokainen jäsenmaa voisi itse päättää, soveltuuko tämä heidän järjestelmäänsä. Kuten tiedätte, EU:n 27 jäsenmaata ovat aika lailla erilaisia myös maatalouden suhteen, ja silloin pitäisi hakea sen tyyppiset ratkaisut, jotka eivät vaaranna kokonaisuutta mutta antavat riittävästi joustovaraa kansallisesti päättää. Tämän tyyppisiä ratkaisuehdotuksia tullaan tekemään komission suuntaan, myös parlamenttiin päin.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Täydentäisin ympäristöministeriön alalta, että sikäli, kun puhuttiin tästä viherryttämisestä, niin puhutaan Itämeren päästöistä ja ravinnekuormituksesta, ja kun sitä pyritään hillitsemään, niin sinällään on hyvä, että tässä ehdotuksessa etsitään keinoja siihen, että ravinnekuormitus kokonaisuudessaan maataloudessa voisi supistua ja esimerkiksi Puolan, Baltian maiden kaltaiset maataloudet eivät siirry sellaiseen yhä enemmän ravinnekuormituspäästöjä aiheuttavaan maataloustuotantoon, joka Itämeren tilan kannalta olisi ongelmallista. Ministeri Koskisen johdolla tässä neuvotellaan näitä yksityiskohtia siihen suuntaan, että kokonaisuus on kaiken kannalta, Suomen kannalta, hyvä, mutta haluan korostaa, että myös ympäristöohjauksella on iso osuus tässä uudistuksessa, niin että saadaan maatalouden puhtautta edistettyä ja sitä kautta kotimaisen maatalouden kysyntää ja suosiota kasvatettua.

Arvoisa puhemies! Keskustan torjuntavoittojen listalla ovat meidän sokeriongelmat, tärkkelysperuna ja EU-jäsenyysehtojen yksi tärkeimpiä asioita, että kansalliset maakiintiöt maidossa säilytetään. Vuonna 2007 keskustan maatalousministerin aloittaessa sen annettiin liueta, ja se nimenomaan valuttaa herkästi työvaltaisen maatalouden kilpailuedellytyksiä keskiseen Eurooppaan. Toinen ongelma, joka näkyy nimenomaan meidän maatalouden kustannuksissa, on edellisen hallituksen kotimaisen lannoiteteollisuuden myyminen pilkkahintaan, alehintaan, norjalaisille. (Martti Korhonen: Se oli kyllä virhe!) Nämä ovat suuria kansallisia, historiallisia virheitä.

Minusta on erittäin tärkeätä, että viritystä on myöskin EU:n maatalouspolitiikan vinoutumien korjaamiseen. Saksa ja Ranska saavat 1992 capin mukaan korkeat satotasot 100-prosenttisesti EU:n kassasta. Me maksamme jopa 60—70 prosenttia vero- ja velkarahoista pienempiin satotasoihin. Kyllä pikkuisen ehkä valtiovarainministerin konsultaatiota voisi maa- ja metsätalousministeriö käyttää, että EU:n maatalouden vinoutumia myöskin ruvetaan korjaamaan.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies!

Niin. — Vai mitä, edustaja Rajamäki? — Menemättä ihan kaikkiin vanhoihin päätöksiin ja siihen, mitä on tapahtunut, pitää kuitenkin muistaa näissä rahavirroissa Suomen ja Euroopan unionin välillä, että esimerkiksi maaseuturahoituksen kautta, mikä on siellä EU:n budjetin kakkospilarissa, missä maksetaan ympäristötuet, lfa-tuet ja maaseudun kehittämistä, meidän osuus on 2,3 prosenttia kaikista rahoista, mitä sieltä kautta tulee, että me saamme huomattavan osan sieltä, vaikka niistä niin sanotuista EU:n kokonaan maksamista suorista tuista me saamme vähän vähemmän. Me olemme suunnilleen EU:n keskiarvossa.

Tässä uudistuksessa nyt tasataan jonkin verran jäsenmaiden eroja näissä suorissa tuissa. Sinne jää edelleenkin eroja, mutta on selvä, että tulee seuraava uudistus ja seuraava uudistus ja joskus nämä lähentyvät toisiaan jollain aikataululla, hitaasti mutta kuitenkin. Mutta tässä tasoituksessa olennaista on myöskin tämä maaseuturahoituksen osuus ja se, millä tavalla oikeasti korjataan sitten niitä luonnonolosuhde-eroja, mitä eri jäsenmaiden välillä on.

Arvoisa puhemies! Suomessa noudatetaan EU-byrokratian typeriäkin määräyksiä tiukimman kaavan mukaan. Kysyn: Olisiko mahdollista ohjeistaa hallintokoneistoa niin, että pyrittäisiin aina hakemaan asiakkaan kannalta kaikkein käytännöllisin ja järkevin mutta samalla kuitenkin laillinen ratkaisu?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Tässä viime aikojen keskustelussa Euroopassa on ehkä pikemmin ollut kysymys siitä, että liian vähän noudatetaan niitä sääntöjä eri aloilla. Kyllä minusta on tärkeätä, että erilaisia päätöksiä, sääntöjä, mitä on tehty EU:n tasolla tai vaikka kansallisella lainsäädännöllä riippuen nyt ihan mistä tahansa alasta, yhdessä noudatetaan. Mutta se on totta, niin kuin täällä edustaja Tossavainen sanoi, että alkuaikoina, kun Suomi liittyi EU:hun ja tämä massiivinen byrokratia tuli, myös tässä valvonnassa oli vähän ongelmia. Oli uusia tilanteita, mitkä viljelijät ja valvojat kohtasivat. Siinä, millä tavalla käytännössä toimitaan sitten muun muassa valvontatilanteissa, on kyllä päästy eteenpäin, mutta aina löytyy parannettavaa.

Arvoisa puhemies! Kun tuota komission cap-esitystä katsoi, niin nopealla arvioinnilla siinä on toki jonkin verran hyvääkin mutta myös erityisen paljon huonoa. Erityisesti kiinnittyi huomio siihen, että tuolla komission esityksellä ei juurikaan kiinnitetä huomiota sitten tuotannon kannattavuuteen ja viljelijöitten tuloihin, eli tämä esitys selkeästi uhkaa kyllä maatalouden kilpailukykyä. Byrokratia lisääntyy jne. jne. Mutta tietysti tämmöinen tarkempi arviointi on aika vaikeaa ilman, että tiedetään se, millä tavalla tätä kokonaispakettia sitten lähdetään rajoittamaan. Jos minä nyt oikein ymmärrän, niin tämän cap-paketin järkevä soveltaminen viljelijöitten kannalta kyllä edellyttää sitä, että juuri nykyistä rahoituspakettia, rahoituskokonaisuutta, ei leikata. Kysyisin juuri tästä: Miten ministeri, miten hallitus nyt sitten näkee tämän rahoituskokonaisuuden? Mikä meidän kantamme on tähän komission maatalouspääluokan rahoitukseen?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! EU-rahoituskehykset elikkä EU:n budjetit vuosille 2014—2020 ovat käsittelyssä, ja ne kuuluvat ministeri Stubbille, mutta siitä, mitä Suomi on ottanut kantoja, tiedetään se, että maatalouden suorien tukien rahoitus jäädytetään nykytasolle. Niin on tehty aiemminkin. Ja siinä, mikä liittyy sitten maaseuturahoitukseen, mikä on se toinen ala, komission ehdotus on samalla tavalla, että se jäädytetään nykytasolle, mikä tarkoittaa siis sitä, että kun on inflaatio, niin se ei vastaa ihan sitä kustannuskehitystä. Tähän maaseuturahoitukseen Suomen alustava kanta, mitä neuvotteluissa on viety eteenpäin, on ollut se, että meidän mielestämme tämän maaseuturahoituksen osalta pitäisi liikkua vähän eri tavalla kuin mitä komissio esittää, koska se on olennainen elementti Suomelle, koska sen kautta me saamme takaisin näitä jäsenmaksurahojamme ja sen kauttahan maksetaan niitä, niin kuin täällä totesin, ympäristötukiohjelmia ja luonnonhaittakorvausohjelmia ja maaseudun kehittämisen rahoitusta. Aika näyttää sitten, miten hyvin näissä neuvotteluissa onnistumme.

Puhemies! Käytännön viljelijänä koen, että tämä uudistus tuo lisää paineita ja luo erittäin paljon lisäpaineita kannattavuudelle ja kilpailukyvylle. Ja kun luonnonolosuhteet toimivat meitä vastaan, niin kaikkien vaalikausien jälkeen aloittava hallitus aina on pääomittanut tätä Maatalouden kehittämisrahastoa, jolla voidaan tehostaa ja parantaa kilpailukykyä. Tämä on ensimmäinen hallitus, joka ei nyt panostanut tähän. Se on selkeä signaali erityisesti nuorille tuottajille ja niille, jotka aikovat aloittaa viljelyn. Teidän pitää vakuuttaa näitä ihmisiä. Oletteko te valmiit tehostamaan kilpailukykyä, parantamaan tätä kannattavuutta, koska siinä tarvitaan investointeja, jotka tämän mahdollistavat? Vastatkaa nyt, ministeri Koskinen: Oletteko valmiit panostamaan kehittämisrahastoon?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Ensinnäkään tämä uudistus, tämä cap-uudistus, nyt ei ole uhka sille kannattavuudelle, kannattavuus ratkeaa ihan muualla. Ja niin kuin sanoin, ne ongelmakohdat, mitkä tässä uudistuksessa olivat, liittyvät tähän byrokratiaan, muutamiin käytännön sääntöihin, mitä siellä esitetään. Niistä me pyrimme neuvottelujen aikana parantamaan, että tämmöistä ei tule.

Mitä liittyy sitten tähän Makeran eli Maaseudun kehittämisrahaston tilanteeseen, hallitusohjelmaan on kirjattu, että Makeran asema ja myös se, millä tavalla maatalouden investointitukia suunnataan, selvitetään ja arvioidaan ja se tapahtuu ensi vuoden aikana alkupuolella. Tällä hetkellä Makerassa on rahaa. Siellä on varmaan noin 200 miljoonaa euroa käyttötaloudessa rahaa, jolloin kaikki ne investoinnit, mitä tällä hetkellä haetaan tai ensi vuonna haetaan, pystytään nykyisellä investointitahdilla kyllä selvästi rahoittamaan.

Ja se, kun julkisuudessakin on ollut vähän vääränlaista tietoa, että nyt rahaa ei yhtään siirretä Makeraan, ei tarkoita sitä, että tulevaisuudessakaan ei yhtään rahaa investointiin olisi. Se on väärä tieto. Hallitusohjelmaan on kirjattu selvästi, että maatalouden rakennetuet turvataan, eli sen jälkeen, kun on tehty selvitys Makerasta ja arvioidaan sen tilannetta, myös pitää miettiä, pitääkö sitä pääomittaa, jos se jatkaa tuollaisena rahastona, vai mitä sitten tehdään.

Arvoisa puhemies! Kannattavuus on nimenomaan se tärkeä asia, mistä nyt huolehditaan tuolla viljelijäkentällä. Erityisesti nuoret viljelijät ovat tällä hetkellä todella suurissa paineissa. Te, arvoisa hallitus, olette viemässä nyt luopumistukijärjestelmän siihen suuntaan, että vuokrausoikeus vanhoilta viljelijöiltä poistuu kokonaan. Nuoret viljelijät, tilat, ovat investoineet paljon, ja kerta kaikkiaan pellon ostoon ei kaikilla tiloilla tällä hetkellä ole varaa. Kysyisinkin teiltä, ministeri Koskinen, onko tässä nyt mitään järkeä, että ylivelkaantuneet tilat velkaantuvat vielä lisää ja hallitus vaan lisää näitä toimenpiteitä, mitkä lisäävät tätä velkaantuneisuutta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Tuo maatalouden velkaantuminen ja luopumistuen ehtojen muuttaminen eivät nyt ihan kohtaa kyllä toisiaan minun mielestäni. Tällä viikolla tapasin maatalousyrittäjien eläkelaitoksen johtoa ja kysyin, paljonko nyt näitä hakemuksia on sitten tullut liittyen tähän, kun vuokrausvaihtoehto poistuu ensi vuoden alusta lainsäädännön mukaan. Siellä on muutamia kymmeniä, ja voi olla, että tulee vielä piikki tämän vuoden lopussa, kun ihmiset tekevät omia päätöksiään. Tämä vuokrausvaihtoehto on ollut vain tämän vuoden voimassa, ja se on erittäin monimutkainen. Siinä vaaditaan, paitsi että pitää olla vuokraajana nuori viljelijä, myöskin tilan päärakennuksen pitää sijaita enintään 5 kilometrin päässä vuokrattavasta pellosta, joten jo se rajoittaa kovin paljon näitä tapauksia.

Mutta on totta, niin kuin tässä edustaja Savola sanoi, että velkaantumista on ja se keskittyy tietyille tiloille, jotka ovat investoineet kovasti. Se on normaalia. Tietysti on kysymys siitä, millä tavalla he sitten selviytyvät näistä veloistaan. Mutta se, että näillä olisi keskenään mitään tekemistä, niin sitä en kyllä ymmärrä.

Värderade talman, arvoisa puhemies! Jag har den uppfattningen att EU-kommissionens lagförslag till ny gemensam lantbrukspolitik är ganska långt i linje med Finlands krav. De bygger på den tidigare regeringens goda lobbningsarbete. Den tidigare ministern och den nuvarande har fortsatt på den här linjen.

Mutta kannattavuus on oikea ongelma. Se on tullut esille, maatalouden kannattavuus, budjettikeskustelun alla ja myös tänään salissa. Me olemme saaneet sen hyvän viestin tänään, että työmarkkinajärjestöt ovat löytäneet sovun ja hallitus on mukana tukemassa, antaa omat eväänsä tähän erittäin positiiviseen asiaan, joka auttaa meidän kilpailukykyämme. Nyt minä kysyn pääministeri Kataiselta: Löytyykö hallituksessa valmiutta tulla myös viljelijäväkeä vastaan, vastaavalla tai toisella tavalla?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Nyt on juuri saatu, niin kuin kysyjä totesi, aikaiseksi hyvä sopimus, joka vakiinnuttaa työmarkkinatilannetta mutta varmasti myös meidän taloutemme kokonaiskuvaa, lisää ostovoimaa, lisää kilpailukykyä, ennustettavuutta, vahvistaa työrauhaa ja tuo luottamusta suomalaiseen yhteiskuntaan. Se on erittäin hyvä asia. Me emme ole vielä hallituksessa käyneet syvällisempää keskustelua tästä ulottuvuudesta, minkä kysyjä sanoi, mutta totta kai se varmasti nousee keskusteluun, ja täytyy katsoa, kuinka tässä sitten edetään ja mitkä ovat edellytykset tehdä ratkaisuja.

Herra puhemies! Maatalouden ympäristötukijärjestelmää on pidetty yleisesti epäonnistuneena. Kysyn nyt molemmilta ministereiltä: Kun tässä komission ehdotuksessa on joitakin tähän liittyviä näkökohtia, aiotteko tukea niitä ja ajaa niitä eteenpäin myöskin sitten Suomessa, jotta pystytään tekemään sellaisia muutoksia, jotka estävät näitä valumia ja muita, jotka tuhoavat koko ajan edelleen Itämerta? Tämä on iso kysymys, tässä on paljon, miljoonia, kyseessä. Mikä on teidän kantanne näihin tärkeisiin asioihin?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! En nyt ole ihan edustaja Salolaisen kanssa samaa mieltä siitä, että nykyinen ympäristötukijärjestelmä olisi epäonnistunut. Sen kautta on muun muassa tuettu luomutuotantoa erittäin merkittävästi ja perinnebiotooppien säilymistä ja niin edelleen. Silloin aikanaan, kun näitä järjestelmiä luotiin, tavoitteena oli se, että mahdollisimman moni viljelijä ja mahdollisimman suuri peltoala olisivat sitoutuneena näihin toimenpiteisiin, (Matti Saarisen välihuuto) joihin osa kuuluu pakollisina toimenpiteinä, edustaja Saarinen, ja osa erilaisina vapaaehtoisina toimenpiteinä. Mutta se on selvä, että kun tehdään seuraavaa maatalouden ympäristötukijärjestelmää, pitää katsoa, millä tavalla se paremmin kohdentuu juuri niillä paikoilla ja niillä alueilla, missä on vesistöissä ollut vähän ongelmia.

Nyt tämä komission esitys lähtee siitä, että tulevat tämmöiset pakolliset viherryttämistoimenpiteet. Me olemme sanoneet, että Suomi kannattaa tämän tyyppistä ajattelua. Kysymys on vaan siitä, että se pitää tehdä sillä tavalla, että ne eivät lisää tarpeettomasti byrokratiaa ja että ne eivät haittaa normaalia viljelykäytäntöä, eli haetaan hyviä viljelykäytäntöjä, jotka sopivat sekä ympäristöjärjestelmään että myös siihen viljelyyn. Ne ovat yhdistettävissä kyllä. Eli ei turhaa byrokratiaa eikä myöskään siten, että se haittaa käytännön viljelyä. Sen päälle sitten, kun teemme uutta ympäristöohjelmaa, mietimme tarkkaan, minkä tyyppisillä kohdennetuilla toimenpiteillä saamme mahdollisimman hyvät tulokset.

Herra puhemies! Tässä Ville Niinistö ja muutkin ministerit sekä myös yleisö ovat tuoneet esiin maatalouden saastuttavuutta. Norjalaiset ostivat Kemiran apulantatehtaan, ja hinta nousi huomattavasti. Minusta tuntuu, että on vähän väärin syyllistää maataloutta jatkuvasta saastuttamisesta. Laivaliikennettä ja sen aiheuttamaa sedimenttien sekoittumista ja ravinteiden nousua veteen ja siitä aiheutuvaa rehevöitymistä ei ole kovin paljon otettu huomioon puheissa. Että olisi varsinkin vihreitten aika muuttaa käsityksiään ja kantojaan maatalouden saastuttavuudesta.

Osaako ministeri sanoa, paljonko apulannan käyttö on kiloina vähentynyt sen jälkeen, kun apulantatehdas myytiin Norjaan?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! En muista ulkoa, olen nähnyt tilastoja, mutta jos katsoo sitä, paljonko typpeä käytetään hehtaaria kohti, niin siinä on tämmöinen loiva lasku ollut jo pitkän aikaa, eikä siinä ole yhtään minkään näköistä monttua tai piikkiä riippuen siitä, koska tämä lannoitetehdaskauppa tehtiin. Fosforin osalta käytetyt kilomäärät per hehtaari ovat menneet vielä voimakkaammin alaspäin. Jos muistan oikein, 1990-luvun alussa se taisi olla reippaat 20 kiloa hehtaaria kohti, nyt ollaan vissiin vähän alle 5 kilon tasossa per hehtaari fosforissa, eli tässä on tapahtunut huomattavaa paranemista. Mutta kaikki tiedämme, että luonnossa muutokset tapahtuvat hitaasti. Vaikka ollaan menty hyvään suuntaan ja tuloksia on jo jossain määrin nähtävissä, niin kestää kuitenkin aikansa, ennen kuin tilanne on niin hyvä, kuin mitä me haluaisimme.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Vastauksena sekä edustaja Salolaiselle että edustaja Heikkilälle: En itse ymmärrä sellaista ajattelua, jossa maanviljely laitetaan ympäristönsuojelun kanssa vastakkain. Mitä paremmin suomalainen maanviljely suojelee myös meidän ympäristöämme, pitää vesistöistä huolta, sitä enemmän se tukee suomalaisten halua ostaa suomalaista ruokaa ja Suomessa tuotettua ruokaa. Tämä on oma lähtökohtani siinä, kun itse toimin sen puolesta, että saamme hyvät ohjausjärjestelmät, joilla vähennetään ravinnekuormitusta Itämereen.

Jos ajatellaan Itämeren ravinnekuormitusta kokonaisuudessa, niin maanviljelyllä on hyvin suuri osuus siitä, ja näin ollen koko järjestelmän kokonaisuudella ja sillä, että ympäristötuki mahdollisimman tehokkaasti vähentäisi ravinnekuormitusta, on iso rooli siinä, että Itämeri säilyy puhtaana ja sen ekologinen laatu ja kalakannat ovat kunnossa. Sitä kautta voimme nauttia hyvästä, puhtaasta merestä.

Jos arvioidaan peltoja, joista tulee eniten ravinnepäästöjä, 20 prosenttia pelloista aiheuttaa noin 80 prosenttia ravinnepäästöistä. Ympäristötukijärjestelmän uudistaminen siihen suuntaan, että saadaan yhä enemmän kustannustehokkaampia toimia näitten peltojen ravinnepäästöjen vähentämiseksi, on tärkeätä, ja tätä työtä tehdään ministeri Koskisen johdolla hyvässä yhteistyössä. Usein ravinnepäästöjä vähentävät toimet ovat myös maanviljelyn kannattavuutta parantavia toimia: kun estetään esimerkiksi valumia pelloilta, käytetään suorakylvöä sellaisissa paikoissa, missä talviaikainen kasvipeitteisyys on perusteltua. Tämä on sekä maatalouden että ympäristönsuojelun että meidän kaikkien suomalaisten etu, että nämä tuet ovat mahdollisimman tehokkaita, ja tätä työtä tehdään yhdessä.

Arvoisa puhemies! Ministeri täällä vastasi aivan oikein, ettei Kemera-tuki liity tähän cap-uudistukseen, mutta kyllä ne minusta olennainen osa ovat maa- ja metsätalouden kannattavuutta. Kansallisen tuen leikkaukset yhdessä cap-uudistuksen kanssa ovat todella uhka maatalouden kannattavuudelle. Elikkä tuottajahinnat eivät vain viime vuosina ole päässeet nousemaan ihan samaan tahtiin, kuin mitä kaupan portaan tulonsiirrot ovat olleet.

Mutta kysyisin nyt, kun tämä uusi vihertäminen on tulossa tänne uudistukseen: Millä tavalla tämä parantaa maatalouden kannattavuutta? Mikä on ministerin näkemys?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Se ei suoranaisesti maatalouden kannattavuutta paranna, mutta se on yksi osa sitä, millä tavalla maatalous vastaa tämän päivän haasteisiin. Eli meidän pitää huolehtia myös siitä, että maataloustuet ovat yleisesti hyväksyttyjä, että maataloudessa huomioidaan myös hyvä ympäristökäytäntö. Se on meidän kaikkien etu, se on myös viljelijöiden etu.