Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto on finanssipolitiikan tarkastuskertomuksessaan Eduskunnan tiedonsaanti Euroopan rahoitusvakausjärjestelyistä selvittänyt, onko eduskunta saanut oikeat, riittävät ja ajantasaiset tiedot Euroopan rahoitusjärjestelyistä. Tarkastuksen kohteena olleista tiedoista pääsääntöisesti osoittautui, että ne antavat oikeaa tietoa. Yksityiskohdissa oli korjaamisen varaa, mutta näistäkään yksityiskohtien puutteista ei seurannut sitä, etteikö pääsääntö ja kokonaiskuva olisi oikea ja riittävä.

Myöskin tarkastusvirasto ja valiokuntakin yhtyivät siihen näkemykseen, että asiat ovat parantuneet tässä kriisin aikana, mutta yhä on niin, että eduskunta saa hyvin pirstaleisesti ja yksityiskohta kerrallaan tietoa. Kokonaiskuvan hahmottaminen ja kokonaiskuvasta raportointi on yhä puutteellista, ja tältä osin tarkastusvaliokunta vaatii yhä merkittävää parannusta. Olemme vaatineet tätä pitkin koko vaalikauden, ja joissakin asioissa, kuten hallituksen esityksessä EVM-sopimuksen hyväksynnästä, esitys 34/2012, asia onkin jo kertaalleen aika mallikkaasti hallituksen osalta hoidettu.

Sen sijaan siltä osin, kun on kysymys koko julkisen sektorin vastuista ja valtion vastuista, puutteita on merkittävämmin erityisesti siltä osin, että Suomen Pankin kautta tulevia vastuita, jotka tulevat siis Euroopan keskuspankkijärjestelmän kautta, ei esitetä useinkaan tai itse asiassa pääsääntöisesti valtioneuvoston taholta samassa yhteydes. Näin ollen kokonaiskuva niistä vastuista, joita me otamme, ja myös niistä riskeistä, joita me otamme itsellemme mutta varsinkin tuleville sukupolville, jää sen takia vaillinaiseksi, ja tämän vuoksi myös valiokunta esittää kohta esittelemäni ponnen.

Arvoisa puhemies! Kehuja on syytä antaa myös siitä, että kun alussa osoittautui, että valtiovarainministeriö oli hyvin huonosti varustautunut myöskin resursseiltaan tämän kriisin hoitoon ja se osaltaan aiheutti väärää tietoa eduskunnalle ja osaltaan kriisiytti asioiden valmistelua, ihmiset paloivat loppuun, niin näistä asioista muun muassa myös tarkastusviraston ja valiokunnan huomautusten jälkeen valtiovarainministeriö on ottanut opiksi ja siellä on tällä hetkellä erityinen yksikkö, joka on resursoitu hyvin, jossa ihmiset jaksavat hyvin, ovat selvästikin osaavia ja tekevät hyvää työtä, joten on asioita, jotka oikeasti voidaan aika nopeassakin aikataulussa panna kuntoon, kun ensin huomataan ja tunnustetaan, että ne ovat olleet huonosti.

Sen sijaan parantamisen varaa yhä on paitsi tässä kokonaiskuvan syntymisessä myös siinä, että valtiovarainministeriössä erityisesti ei ehkä ihan tunnisteta ja tunneta perustuslain yksiselitteisiä sääntöjä eduskunnan tiedonsaantioikeudesta silloin, kun on kysymys salaisista tai arkaluontoisista tiedoista. Perustuslaki on tältä osin selvä, ja varsinkin kaikille valiokunnille on annettava niiden vaatima ja pyytämä tieto ja myös aktiivisesti sitä tarjottava niissäkin tilanteissa, jos tieto täytyy sitten salata tai sitä pitää osata käsitellä oikein.

Annan kaksi esimerkkiä, joissa on ollut selviä puutteita.

Valiokunnille ja eduskunnalle ei ole läheskään aina kerrottu muiden EU-maiden kantoja avoimesti eikä kaikilta osin ja varsinkaan niitä ei ole uskallettu kertoa kirjallisesti, koska on epäilty valmiiksi, että tieto saattaisi vuotaa. On kuitenkin perustuslain ja eduskunnan arvovallan ja myös budjettivallan kannalta välttämätöntä, että sen arvion, miten sitä tietoa suojataan, millä tavalla eduskunta, kun tieto onkin salaista, pitää sen salaisena, tekee eduskunta eikä valtiovarainministeriö.

Vielä näkyvämmäksi tämä ristiriita on käynyt, kun tarkastusvirasto tarkastuksessaan totesi, että valtiovarainministeriössä on itse asiassa tehty aika paljon erilaisia riskiskenaarioita, riskiarvioita tästä kriisistä mutta niitä ei ole eduskunnalle esitetty. On ajateltu niin, jos nyt vähän oion mutkia, että edustajat ymmärtävät saamansa informaation väärin ja luulevat, että riskiskenaario on ennuste, ja tätä kautta väärin käyttävät saamaansa tietoa ja siten aiheuttavat mahdollisesti jopa markkinahäiriön tai luovat vääriä käsityksiä todellisuudesta. Tältäkin osin on kuitenkin aivan selvää, että se on eduskunta, joka huolehtii siitä, että se ymmärtää saamansa tiedon, suojaa sen oikein, käsittelee sitä oikealla tavalla, ja on suorastaan kyllä aika liikuttavan holhoavaa, englanniksi patronizing, jos ja kun on tarkastuksen jälkeen osoittautunut, että ministeriössä epäillään, että eduskunta ei osaa itse arvioida sitä, millä tavalla se suojaa tämän tiedon. Tältä osin kehotamme valtioneuvostoa toimimaan jatkossa säännönmukaisesti tuottamaan tätä tietoa eduskunnalle, ja myös valiokunnille lähtee epäsuora viesti siitä, että tätä tietoa, kun on nyt paljastunut, että sitä on, kannattaa myös pyytää ja käyttää. Tämäkin on osittain meidän velvollisuutemme siksi, että tämä äsken peräänkuuluttamani kokonaiskuva syntyisi oikeana.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi seikka äs-keiseenkin keskusteluun liittyen EVM:n ja ERVV:n, näiden meidän vakausmekanismien, rahankäytöstä, siitä, miten he hankkivat rahoitusta, miten he toimivat markkinoilla laskiessaan erilaisia instrumentteja ja varsinkin, jos joskus tulevaisuudessa alkavat vielä vivuttaa, jos se sallitaan heidän riskinottonsa osalta. On erittäin tärkeätä, että EVM:n tilintarkastuslautakunnan vuotuinen kertomus tulee E-kirjelmänä eduskuntaan ja että tarvittaessa suuri valiokunta jopa tuo sen sitten tänne eduskunnan suureen saliin puhemiesneuvoston niin päättäessä. Valiokunnan mielestä samanlainen metodi E-kirjelmästä pitäisi luoda myös ERVV:n osalta, semminkin mitä tänään käsittelimme siitä, kuinka pitkäaikainen mekanismi ERVV näillä näkymin tulee olemaan. On kysymys paitsi Suomen välittömistä riskeistä myös eduskunnan vastuusta ja velvollisuuksista arvioida, miten nämä instrumentit, joiden kautta me autamme muita eurooppalaisia maita ja joidenka kautta meidän on lopulta ollut tarkoitus saada rahamme takaisin, kun asiat ovat kunnossa, huolehtivat rahoista, miten he markkinoilta hakevat rahaa.

Tämän kaiken jälkeen siis esitämme, että eduskunta hyväksyisi seuraavan ponnen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus edelleen vahvistaa ja selkeyttää tavoitteenasettelua euroalueen tulevaisuudesta ja sen vaihtoehdoista ja niiden sisältämistä riskeistä sekä tavoitteenasettelua koskevan kokonaiskuvan antamista eduskunnalle. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös Euroopan keskuspankkijärjestelmän kautta syntyvät riskit ja vastuut."

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta ei ole käsittääkseni voinut toimia tässä uudessa tilanteessa, mikä nyt tänään on tullut. Elikkä vasta tänään on julkistettu vakaussopimuksen pääpiirteet ja sopimus kokonaisuudessaan.

Näin ollen pohdin sitä hyvinkin syvällisesti, onko tämä semmoinen asia, että tämä on loukannut jo eduskunnan arvovaltaa. Eduskunta joutui tekemään päätöksiä joko vajallisella tietämyksellä tai lukien kassakaapissa olevan salatun sopimuksen ja olemalla siitä hiljaa.

Eli tämä on mielestäni semmoinen asia, mitä ei kovinkaan kevyesti voi ohittaa, ja sen tämä hallitus on tehnyt. Tarkastusvaliokunta toivottavasti kiinnittää huomiota näihin seikkoihin, mitä tähän liittyy.

Toinen asia on se, että Kyproksen tilanteesta tuli tänä päivänä tieto, että siellä on tosiaankin syytä epäillä, että siellä harrastetaan rahanpesua. Ei ole pitkä aika, kun eduskunta taas hallituksen johdolla niin sanotusti lapioi rahaa sinne, ja nyt on syytä epäillä virallistenkin tietojen perusteella, että siellä harrastetaan rahanpesua. Näihin toivottavasti tarkastusvaliokunta palaa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Molemmat näkökulmat ovat hyvin arvokkaita, mutta vallan kolmijako-opin näkökulmasta väännettäköön vielä rautalangasta, jos sanonta sallitaan, että kun tiedettiin, että näiden asiakirjojen julkisuus on korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä, niin silloin tietysti tarkastusvaliokunta ei samaan aikaan aloita rinnakkaista prosessia eikä ottanut siis tämän selvityksensä osaksi asiakirjojen julkisuuden arviointia. Sen sijaan siltä osin, onko eduskunnalle tuotettu oikeaa tietoa näiden asioiden osalta, niin ainakin itse kävin lukemassa asiakirjat sekä englanniksi että suomeksi, ja käsittääkseni aika monet niiden valiokuntien jäsenistä, jotka ovat olleet läsnä näissä esittelyissä, ovat kokeneet, että kaikkiin kysymyksiin, mitä ikinä he ovat hoksanneet kysyä, on kyllä vastattu ja asiakirjoihin olisi saanut tutustua, jos niin olisi halunnut tehdä.

Mutta tämä edustaja Jalosen erittäin tärkeä lisäkysymys siitä, mikä on sellainen kansanedustajan saama tieto, josta hän joutuu vaikenemaan, on erittäin oleellinen ja oikea. Nyt kun nämä ovat viimeinkin tulleet julki ja kun itse olen pitänyt sisälläni näitä tietoja yli vuoden, koska aika pitkään näiden asiakirjojen kanssa tuolla suljetuissa huoneissa valvottuna aikoinaan painin, niin huomaan, että kyllä se on hyvin oleellista, että kansanedustaja paitsi saa oikeat ja riittävät tiedot, mistä siis tässä meidän mietinnössämme on kyse, jotta hän myös pystyy kansalle ja kansalaisille, äänestäjille, niistä puhumaan.

Tältä osin minun on pakko juristina sanoa, että on hyvin vaikea uskoa, että olisi ollut niin, että valtiovarainministeriössä on yksiselitteisesti ajateltu, että tehty salaamispäätös olisi laillinen. En jaksa uskoa. Saatan uskoa, että siellä on voitu ajatella, että just ja just kannattaa ehkä viivytellä ja katsoa, mitä oikeus tulee sanomaan, mutta en usko ajatukseen siitä, että Suomessa olisi yhtään korkeata virkamiestä tai juristia, joka sanoisi, että se, että joku muu maa on pyytänyt asiakirjojen salaamista, on Suomessa laillinen salausperuste. En usko, että näin on oikeasti voinut tapahtua. Semmoista salausperustetta Suomen lainsäädännöstä ei ole koskaan löytynyt, ja luotan, ettei löydy jatkossakaan.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Braxin puheen vakuuttamana toistan toivomuksen, jonka sanoin äskenkin. Toivon, että tarkastusvaliokunta palaa näihin asioihin.