Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on itse asiassa hyvin merkittävä hallituksen lakiesitys, onhan ylioppilastutkinnolla suomalaisessa sivistys- ja koulutuselämässä aivan keskeinen merkitys. Ylioppilastutkintoa koskevan hallituksen esityksen lähtökohtana on ollut apulaisoikeusasiamiehen kannanotto kesäkuulta 2001. Kannanotossa kiinnitetään huomiota muun muassa siihen, että ylioppilastutkinnon rakennekokeilusta on säädetty vain asetuksen tasolla ja keskeisiä määräyksiä on annettu opetusministeriön päätöksellä. Tämä ei täytä myöskään 1.3.2000 voimaan tulleen perustuslain 80 §:n 1 momentin edellytyksiä, jonka mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan.

Valtakunnallisen ylioppilastutkinnon toteutus ja sisältö ovat apulaisoikeusasiamiehen mukaan opiskelijoiden oikeusasemaan keskeisesti vaikuttavia seikkoja. Tämän johdosta hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ylioppilastutkinnon rakennetta ja keskeistä sisältöä koskevat säännökset otetaan lakiin.

Perustuslakivaliokunta on eduskunnan päätöksen mukaisesti antanut asiasta lausuntonsa sivistysvaliokunnalle. Siinä valiokunta edellytti täsmennyksiä ja muutoksia, jotta lakiehdotus voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa lukuisia muutoksia ja täsmennyksiä hallituksen esitykseen. Hallituksen esityksen mukaan lukiolain 18 §:ään otetaan säännös ylioppilastutkintoon kuuluvista kokeista. Näin ollen valiokunta on käsitellyt myös reaalikokeen asemaa tutkinnossa. Valiokunta ei ota kuitenkaan yksityiskohtaista kantaa siihen malliin, millä reaalikoe tulee järjestää, mutta painottaa seuraavia näkökohtia.

Ylioppilastutkinnolla on opiskelijoiden lukio-opiskelua ohjaava vaikutus. Tavoitteena tulee olla lukiolaissa asetettujen tavoitteiden mukaisen yleissivistävän lukiokoulun tietoja, taitoja ja sen tavoitteiden mukaista kypsyyttä mittaava koe. Näin ollen reaalikoetta tulee kehittää siihen suuntaan, että se mahdollisimman laaja-alaisesti mittaa näiden tavoitteiden toteutumista.

Valiokunta yhtyy nykyistä reaalikoetta koskevaan kritiikkiin siitä, että se ei nykymuodossaan riittävästi mittaa lukion yleissivistävyyden toteutumista. Opiskelijoiden koulutuksellinen tasa-arvo edellyttää ylioppilastutkinnon mahdollisimman suurta yhdenmukaisuutta valtakunnallisesti. Valiokunta huomauttaa, ettei reaalikoe saa olla sellainen, että se johtaa alueelliseen epätasa-arvoon. Pienten ja keskisuurten lukioiden mahdollisuudet järjestää riittävän laajaa kurssitarjontaa eri reaaliaineissa ovat hyvin rajoitetut. Niiden toimintaa on vahvistettava muun muassa koulujen verkkoyhteistyöllä.

Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että lukiokoulutuksen riittävän yhtenäisellä valtakunnallisella sisällöllä ja riittävällä kattavuudella ja voimavaroilla tulee jatkossa varmistaa lukion yleissivistävän tehtävän toteutuminen tasa-arvoisesti koko maassa.

Ainereaalimalli olisi osin saman kaltainen kuin nykyinen reaalikoe, koska opiskelijat nyt jo voivat keskittyä lukion opinnoissaan niihin aineisiin, jotka aikovat reaalikokeessa kirjoittaa. Ainereaalia voidaan kehittää palvelemaan korkeakoulujen opiskelijavalintoja nykyistä paremmin. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi jakamalla reaalikoe yksittäisten reaaliaineiden kokeeksi. Erilliset kokeet myös antaisivat kokelaalle mahdollisuuden entistä paremmin tuoda esiin syvälliset tietonsa ja lahjakkuutensa reaaliaineissa.

Valiokunta on siis pohtinut eri reaalikoemallien hyviä ja huonoja puolia ja todennut, että reaalikokeen eri vaihtoehtoja tulee ennen päätöksentekoa vielä huolellisesti kehittää ja arvioida. Esimerkiksi voi olla tarkoituksenmukaista mahdollistaa yleisreaalin ja yhden tai useamman reaaliaineen erillinen suorittaminen.

Tällöin yleisreaalin kysymykset ja tehtävät edellyttävät ja mittaavat eri aineissa opitun analyyttista soveltamista ja ainerajat ylittävää päättelytaitoa sekä mahdollisesti myös eri tietolähteiden käyttöä. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä myös voimassa olevien lukio- ja ammatillista koulutusta koskevien lakien mukaisen yhteistyön kehittämistä nykyistä paremmin käytännössä toteutuvaksi ja toteaa, että ylioppilastutkintoa kehitettäessä otetaan huomioon tämän yhteistyön vaikutukset. Tämä erityisesti pidemmällä aikavälillä koskien siis lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä.

Toinen asia, mitä valiokunta paljon pohti, oli niin sanotun rakennekokeilun jatkaminen. Keskeiseksi kysymykseksi rakennekokeilussa on noussut toisen kotimaisen kielen asema. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että kokeilusäännöksille on asetettava voimassaolorajoitus siten, että ne ovat voimassa vain kokeiluun tarvittavan lyhyen ajan. Ottaen huomioon, että rakennekokeilu on ollut nyt jo voimassa vuodesta 1995 lukien, valiokunnan mielestä nykyistä rakennekokeilua ei tulisi enää pitkään jatkaa, vaan näiltä osin voitaisiin tehdä jo pysyviä päätöksiä. Kokeilun jatkamista puoltaa ainoastaan riittävän edustavan kokeilun järjestäminen. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että ylioppilastutkinnon kehittämiseksi suoritettavia kokeiluja voidaan toimeenpanna vuoden 2007 loppuun asti. Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi kokeiluja koskevan lausuman, jossa edellytetään, että hallitus seuraa ylioppilastutkinnon rakennekokeilun toteutumista ja oppimistuloksia sekä ryhtyy tarvittaessa sellaisiin toimenpiteisiin, joilla turvataan koulutuksellinen tasa-arvo ja maan kansalliskielten osaaminen.

Lauri   Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on rukattu lukiolain 18 §:ää eli esityksessä tarkemmin säädetään ylioppilastutkinnon rakenteesta ja sen keskeisestä sisällöstä. Kun äsken juuri valiokunnan varapuheenjohtaja esitteli mietintöä, niin hän totesi, että sivistysvaliokunta on vielä huomattavastikin tarkentanut tätä pykälää. Sinne on kirjattu myös tutkinnon poikkeavalla tavalla järjestämisestä lauseet ja todella kokeilujen aika on rajattu vuoden 2007 loppuun saakka.

Ei kovin pitkä aika ole siitä, kun opetusministeriö lähetti lukioitten rehtoreille kyselyn, jossa kysyttiin rakennekokeilun sisällöstä tai yleensäkin ylioppilastutkinnon rakenteesta ja mahdollisesta halukkuudesta osallistua näihin kokeiluihin. Lähes poikkeuksetta rehtorit kannattivat nykyistä rakennekokeilua ja myös halukkuus kokeiluun olisi erittäin suuri.

Ylioppilastutkintohan uudistettiin vuonna 1995 nykyiseen muotoon ja samalla silloin käynnistettiin rakennekokeilu. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa todettiin, että tutkintojärjestelmä ei voi kovin pitkään olla laajalle kokeilijajoukolle erilainen kuin maassa yleisesti. Jo 1998 ylioppilastutkinnon rakennekokeilun seurantaryhmä totesi, että kokeilusta on saatu tarpeeksi tietoa ja kyseisessä muodossa tämä voitaisiin ottaa varsinaisesti käytäntöön kaikissa kouluissa. Nyt kuitenkin kokeilu on jatkunut. Kyllä henkilökohtaisesti toivoisin, jos ja kun tämä lakiesitys mietinnön mukaisin täsmennyksin hyväksytään, että kokeilukoulujen lukumäärää laajennettaisiin. Mikä on sitten kokeilujen sisältö? Siellä varmasti voisi olla kokeiltavana myös reaaliin liittyviä asioita. Mutta joka tapauksessa nyt kouluja muistaakseni on 29 ja todella riittävän kauan varsinainen rakennekokeilu on kestänyt.

Valiokunta on mietinnössään pohtinut reaalikoetta, siihen liittyviä vaihtoehtoja, niin kuin varapuheenjohtaja niitä hiukan kävi läpi. Yleisainereaalikysymys on varsin mielenkiintoinen. Se, miten opiskelijat sitten käyttäytyisivät, jos heillä siihen olisi mahdollisuus, miten he reagoisivat, miten he tekisivät valintoja, sitä voi vain arvailla. Keskityttäisiinkö alusta lähtien vain muutamiin reaaliaineisiin? Näin voi olla, mutta nykyisinkin sitä tietysti tapahtuu.

Kun ylioppilaskirjoitukset lähestyvät, niin opettajat kyllä suosittelevat, että vähintään kahteen aineeseen oppilas keskittyisi, koska eihän sitä ennalta tiedä kyseisen oppiaineen reaalikysymyksistä, ovatko ne oppilaalle sopivia. Tätä ainereaalia mietinnössä perustellaan sillä, että se palvelisi korkeakoulujen opiskelijavalintoja nykyistä paremmin. Kuitenkin uskon, että tätä hyvä olisi kokeilla. Syventäviä kursseja, vaikka kaikki mahdolliset konstit käytetään hyväksi, ei pienissä lukioissa olisi mahdollista niin paljon opiskella. Tällä tavalla pienten lukioitten opiskelijoilla ei ihan samanlaisia eväitä olisi, jos tarkastellaan laajemmasti, tätä ainereaalia suorittaa niin hyvin. Tietysti yleensä tällaiset uudistukset eivät välttämättä johda aina siihen, mikä on toivottu tulos, mutta kokeilu olisi mielestäni syytä toteuttaa. Joka tapauksessa, jos tähän suuntaan edetään, näkisin, että nämä molemmat mahdollisuudet olisi opiskelijalla, joko yleisreaali tai ainereaali. Joka tapauksessa tämä tietyllä tavalla myös vahvistaisi reaalin asemaa.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä hiukan tästä tuntijakoasiasta, tuntijaosta. Tuntijakotyöryhmähän on jättänyt esityksensä. Varmasti, kun näitä lausuntoja pyydetään, mielipiteet ovat varsin monenlaiset ja lopputulosta on vaikea ennakoida. Voi olla, että se ei esitetyssä muodossaan toteudu.

Joka tapauksessa tässä esityksessä pakollisia kursseja on lisätty kaksi ja syventäviä muistaakseni viisi kurssia. Työryhmän mielestä — en tiedä, kuulinko oikein, onko myös valiokunta sitä mieltä — näitten pakollisten ja syventävien kurssien lukumäärän kasvattaminen lisää opiskelijoiden tasa-arvoa maan eri osissa, koska kurssien sisällöt tullaan määrittelemään valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa. Näinhän kyllä on, että tämä yhteinen osio kasvaa eli kaikkialla Suomen lukioissa olevia kursseja on enemmän, mutta tätä myöten valinnaisuus kyllä pienenee. Se vähenee.

Mutta miten käytännössä järjestetään tämä kurssitarjonta? Erityisesti ajattelen pieniä lukioita. Itse olen ollut rehtorina tuommoisen pienimmillään 150 oppilaan lukiossa. Se ei nyt ihan pieni ole, jos ajatellaan tämän hetken lukioitten kokoa. Tällä hetkellä olen virkavapaalla noin 350 oppilaan lukiosta. Eli nämä lukiot yhdistettiin siellä omalla paikkakunnalla. Pienestä lukiosta on tietyllä tavalla kokemusta myös allekirjoittaneella. Koska on realistista, että koulunkäyntiä jonnekin 16:een saakka korkeintaan voidaan pitää, ja kun ajatellaan pientä lukiota, jossa perusopetusryhmiä ei ole kuin muutama, niin myös työpäivän pituus asettaa omat rajoituksensa. Sitten totta kai myös nämä kyyditykset joissakin tapauksissa asettavat oman rajoituksena. Tietysti mielikuvitusta voidaan käyttää. Tässä mietinnössä viitattiin myös verkkokouluyhteistyöhön. Tiedän, että esimerkiksi kansalaisopiston kautta on myös omassa lukiossani järjestetty harvinaisia kieliä jne. Eli nykyaikainen tekniikka antaa myös mahdollisuuksia tähän järjestelyyn.

Mutta myös resurssit ovat oma rajoituksensa. Pienessä lukiossa välttämättä ryhmät, luonnollisesti, ovat erittäin pieniä, ja myös rahalliset resurssit ovat pienellä paikkakunnalla pienemmät. Eli toivottavasti sitten, kun tuntijako vahvistetaan, näitäkin asioita mietitään, että ei olla tavallaan koulutuksellista ja alueellista tasa-arvoa heikentämässä. Tässä tietysti on monia kysymyksiä. Kuitenkin realiteetti on, että näissä pienemmissä lukioissa syventäviä kursseja käytännössä on vähemmän. Tietysti tuntijaossa sanotaan, että se ja se määrä on vähintään aina kyseisen oppiaineen kursseja järjestettävä.

Joka tapauksessa omalta osaltani toivon, että tämä hallituksen esitys, jota nyt valiokunta on täsmentänyt, johtaa tällaisiin mielenkiintoisiin kokeiluihin. Mutta pääasia olisi se, että päästäisiin jälleen kerran joksikin aikaa siihen tilanteeseen, että näitä suurempia kokeiluja ei olisi, vaan että ylioppilaskirjoitukset saman reseptin mukaan järjestettäisiin koko tässä valtakunnassa. Totta kai näillä kouluilla, vaikka tätä tuntijakoakin muutetaan, vielä painotuksia on, ja se on hyvä, mutta jonkin verran tämä kuitenkin tavallaan yhtenäistää tätä tarjontaa.

Margareta Pietikäinen /r:

Fru talman! Regeringens proposition har faktiskt undergått stora förändringar i kulturutskottet och grundlagsutskottets utlåtande var viktigt för vår process i utskottet.

Den strukturförsöksverksamhet som pågår i 29 gymnasier har inneburit att studerandena haft större valfrihet gällande studentexamen. Experimentet har pågått sedan 1995, en tillräckligt lång tid har nu gått för att det skall kunna vara möjligt att dra slutsatser. Enligt kulturutskottet kan försöket fortsätta fram till 2007. Slutåret har fastställts för att de som påbörjar sina gymnasiestudier 2003 skall få slutföra sina studier i enlighet med försöket. Det är nu dags att se över effekterna av försöket. Eftersom försöket givit studerandena möjlighet att välja bort bland annat det andra inhemska språket bör man speciellt utreda vilka följderna av detta är.

Kulturutskottet har i ett utlåtande konstaterat att riksdagen förutsätter att regeringen bevakar genomförandet och inlärningsresultaten av försöket med en ny studentexamensstruktur och i förekommande fall vidtar åtgärder för att trygga jämlik utbildning och kunskaper i landets nationalspråk. Det är av nationellt intresse att främja en växelverkan mellan språken och kulturerna. Två levande språkkulturer är en styrka och fördel för Finland och utan kunskaper i svenska även på finskspråkigt håll kan landets grundlagsenliga tvåspråkighet inte förverkligas såsom lagen förutsätter. Det hade varit bättre att invänta behandlingen av den nya språklagen innan denna lag behandlades.

Rakennekokeilusta haluan vielä todeta, että parlamentaarinen työryhmä, joka asetettiin 13.1.2000, sai työnsä päätökseen 30.5. samana vuonna. Ehdotuksessaan ylioppilastutkinnon monipuolistamiseksi työryhmä esitti mallia, jossa olisi neljä pakollista ainetta ja rajoittamaton määrä valinnaisaineita. Pakollisiin aineisiin kuuluisivat työryhmän mukaan suomi ja ruotsi ja joko reaalikoe tai matematiikka. Parlamentaarinen työryhmä oli mielestäni oikeassa. Pakollisiin aineisiin pitää kuulua molempien kansalliskieliemme suomen ja ruotsin.

Keskustelu on käynyt kuumana aiheesta ainereaali vastaan yleisreaali. Yleisreaali merkitsee, että lukion aikana luetaan monia reaaliaineita ja osoitetaan monipuoliset tiedot, kun taas ainereaali merkitsee, että lukion ylioppilas valitsee syventymisen yhteen tai kahteen reaaliaineeseen. Opetusministeriön työryhmä suosittaa siirtymistä ainereaaliin. Suhtaudun tähän ehdotukseen hyvin skeptisesti. On siis erittäin hyvä, että sivistysvaliokunta korostaa reaalikokeen eri vaihtoehtojen huolellista kehittämistä ja arvioimista ennen päätöksentekoa.

Lukiokoulutuksen tehtävänä on laajan yleissivistyksen antaminen. Ei ole kaukaa haettua pelätä, että ainereaalin toteuttaminen voisi pidemmän päälle johtaa lukiossa opiskeltavien aineiden vähenemiseen. Tämä merkitsisi keskittymistä harvempiin aineisiin ja syventävien kurssien vaatimista näissä harvoissa aineissa. Pienten koulujen olisi vaikeaa tarjota oppilailleen erikoiskursseja ja pärjätä kilpailussa suurten, resursseiltaan vahvojen koulujen kanssa, joita on yleensä suurissa väestökeskuksissa. Pidemmän päälle tämä merkitsisi kuoliniskua pienehköille paikallisille lukioille.

Min uppfattning är att en allmän real bättre stöder gymnasiets allmänbildande roll. I en ny typ av allmän real bör studerandena uppvisa kunskaper i flera realämnen, vilket också bättre ger möjlighet att vid val av senare studieinriktning välja högskola eller universitet utan att i det skedet vara tvungen att komplettera sina gymnasiestudier. En allmän real utesluter inte heller möjligheten att parallellt ta en frivillig ämnesreal där studerande kan fördjupa sig och visa upp sin specialkunskap.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pietikäinen käytti hyvän puheenvuoron. Erääseen yksityiskohtaan vain, joka koski yleisreaalin ja ainereaalin suhdetta: Kuitenkin kannattaa todeta se, minkä opetushallituksen arvostettu pääjohtaja totesi, että mahdollinen siirtyminen ainereaaliin ei tosiasiallisesti muuta nykyistä tilannetta olennaisesti mihinkään suuntaan. Suurin osa lukion opiskelijoista jo lukio-opiskelun aikana keskittyy tiettyihin aineisiin, jotka he kirjoittavat. Olennaista on koko lukion oppimäärän suorittaminen, se on keskeisin yleissivistyksen tuoma ja tuova kokonaisuus. Tässä mielessä helposti ylikorostuu ylioppilastutkinnon asema. Koko lukion oppimäärä, pakolliset ja syventävät kurssit muodostavat yleissivistyksen ytimen.

Margareta   Pietikäinen  /r(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Haluan vielä korostaa, että mielestäni nykyinen niin sanottu yleisreaali ei ole riittävä, vaan puhun nimenomaan sellaisen mallin puolesta, jossa tuleva yleisreaali merkitsisi, että lukion aikana luetaan todella monia reaaliaineita ja myöskin kirjoituksissa osoitetaan, että hallitaan enemmän kuin yksi tai kaksi kouluainetta. Tämän lisäksi ainereaali voisi antaa mahdollisuuden osoittaa syvempiä tietoja tietyistä aineista.

Leena   Rauhala  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten edellä käydyssä debatissa jo tuli esille, tämän hallituksen esityksen yhteydessä on kysymys oikeastaan paitsi ylioppilastutkinnosta, rakennekokeilusta, ylioppilastutkinnon kehittämisestä, rakennekokeilun jatkamisesta, myös koko lukiokoulutuksesta. Kävimme kyllä sivistysvaliokunnassa aika tarkkaa ja mielestäni aika hyvää keskustelua myös tästä kokonaisuudesta eli koko lukiokoulutuksesta. Mutta niin kuin edellisessä keskustelussa, paljon avoimia kysymyksiä jäi auki. Oma näkemykseni on, että valiokunta jätti reaalikokeen tämän ulkopuolelle siinä mielessä, että se edellyttää todella tarkempaa selvitystä, seurantaa ja mahdollisesti kokeilua ja päätöstä siitä, minkälaiseen suuntaan reaalikokeita sitten kehitetään ylioppilastutkinnon yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessähän ehdotetaan muutettavaksi lukiolakiin sisältyvää lukiokoulutuksen ylioppilastutkintoa ja sitä koskevia säännöksiä. Apulaisoikeusasiamiehen kannanottohan on jo kesäkuulta 2001, jossa erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, että rakennekokeilusta on säädetty vain asetustasolla ja keskeisiä määräyksiä on annettu opetusministeriön päätöksellä ja että nyt ne tulisi saada lain piiriin. Tästä on lähinnä kysymys. Rakennekokeilun jatkaminen on varmasti tässä vaiheessa tärkeää, vaikkakin ne asiat, joita ylioppilastutkinnon rakennekokeilun seurantaryhmän muistiossa tuodaan esille, osoittavat, että olisi ehkä ollut jo aika myös rakennekokeilu päättää ja tehdä selkeitä päätöksiä, koska rakennekokeilussa määrätyt asiat, esimerkiksi valinnaisuudet, esimerkiksi toisen kotimaisen kielen kirjoittaminen yo-tutkinnossa, tämän työryhmän muistion mukaan ei merkittävästi vähentynyt. Ainakin itselleni tämä on tärkeää, koska näen, että kyllä valintana ylioppilailla on hyvä olla, että myös ruotsi kirjoitetaan. Mutta tässä rakennekokeilussa edelleen se on valinnaisena. Nyt sitten tämän rakennekokeilun yhteydessä myös matematiikan kirjoittaminen on lisääntynyt, ja sillähän, voi sanoa, on myös myönteistä merkitystä.

Mielestäni tärkeä peruste rakennekokeilun jatkamiselle ja mahdollisesti myöhemmin sen vakinaistamiselle on se, että rehtoreille tehdyn kyselyn mukaan rakennekokeilua kannatti suuri osa rehtoreista eli melkein 80 prosenttia vastaajista ainakin oli sitä mieltä, että se voisi olla tämänlainen.

Joka tapauksessa se, että koko lukiokoulutus vastaisi määrättyihin asioihin, tulee varmistaa. Niinpä valiokunnassa käytiin keskustelua, että ne tavoitteet, mitkä lukiokoulutuksella on toisen asteen koulutuksena, erityisesti yleissivistävänä koulutuksena, säilyvät, ja siinä on tietenkin tärkeää, että otetaan huomioon laajuus, kokonaisuus, valinnaisuus, eivätkä painotu vain kielet, ei vain luonnontiede, vaan myös hyvin laajasti kaikki se, mitä reaaliaineissa opetetaan.

Tietysti toinen lukiokoulutuksen tehtävä on, että se on perusta jatko-opinnoille, ja siinä tietenkin erityisesti tuli esiin kysymys, minkälainen on ylioppilastutkinto ja sen koko rakenne. Valiokunnan kannanotoissa aivan alkuosassa on lainattu hyvin pitkään koulutusta koskevan lainsäädännön käsittelyn yhteydessä vuonna 98 esille otettuja asioita, mitä silloin lukion tarkoituksesta on todettu. Siinä erityisesti korostuu tämä yleissivistyksen laajuus ja monipuolisuus ja se, mikä merkitys koko lukiokoulutuksella on nuoren elämässä selviämiseen.

Toinen asia, minkä haluan tässä nostaa esille, on se, että reaalikokeesta valiokunta kävi erittäin kriittisen keskustelun, eli valiokunta yhtyi nykyistä reaalikoetta koskevaan kritiikkiin siitä, että se ei nykymuodossaan riittävästi mittaa lukion yleissivistävyyden toteutumista. Niinpä valiokunta huomautti, ettei reaalikoe saa olla sellainen, että se johtaa alueelliseen epätasa-arvoon. Erityisen merkittävänä ja tärkeänä pidän sitä, mitä valiokunta myös korosti, että nyt tässä kehityksessä, niin tämän rakennekokeilun jatkamisessa kuin tulevassa lukion ja ylioppilastutkinnon kehittämisessä, otetaan huomioon lukioiden koot eli pienten ja keskisuurten lukioiden mahdollisuudet otettaisiin huomioon ja pohditaan, miten turvataan, että ne säilyvät. Riittävä kurssitarjonta eri reaaliaineissa voi olla ongelma. Miten pienet koulut pystyvät kilpailemaan suurten koulujen rinnalla? Niiden toimintaa on vahvistettava muun muassa koulujen verkkoyhteistyöllä. Niinpä valiokunta piti välttämättömänä, että lukiokoulutuksen riittävän yhtenäisellä valtakunnallisella sisällöllä ja riittävällä kattavuudella ja voimavaroilla tulee jatkossa varmistaa lukion yleissivistävän tehtävän toteutuminen tasa-arvoisesti koko maassa.

Nyt tietenkin, kun rakennekokeilua jatketaan, kysymykseksi nousee se, ketkä kaikki tulevat mukaan tähän rakennekokeiluun. Eräs ajatus itselläni oli se, miksi eivät kaikki koulut hakemuksesta voisi tulla hyväksytyiksi, ne kaikki, jotka tähän hakevat, koska se mielestäni varmistaisi tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, että kaikilla olisi mahdollisuus olla tässä mukana. Nythän tässä on mukana vain 29 koulua ja kuitenkin kaiken kaikkiaan kouluja, lukioita, on yli 500. Näen erittäin tärkeänä, että kun rakennekokeilua nyt jatketaan, siitä saataisiin oikeanlaiset tiedot, jotta seuraavassa vaiheessa oikeudenmukaiset päätökset voidaan tehdä. Jos ajatellaan, että ylioppilaita kirjoittaa noin 30 000—35 000 vuosittain ja rakennekokeiluun on osallistunut vuosittain 2 500, niin se on mielestäni erittäin pieni määrä. Näen erittäin tärkeänä, että rakennekokeiluun osallistuisi nyt laajempi ryhmä kaiken kaikkiaan.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lukion rakennekokeiluasiaa olemme valiokunnassa käsitelleet sen pitkää ja tämän lyhyttä ja varmasti johtuen siitä, että hallituksen sisällä ei ole päästy yhteisymmärrykseen siitä, millainen tulisi seuraavan ylioppilastutkinnon rakenteen olla. Katsoisinkin, että lukiolaisia ei kovin pitkiä aikoja sovi käyttää hallituksen kiistakapulana tällaisissa tulevaisuuteen pitkälle vaikuttavissa asioissa etenkään sen vuoksi, että lukio-opetus ja lukiokoulutus ovat viime vuosina olleet kovien myllerrysten ja muutosten kohteena sekä opetussuunnitelmallisesti että myös järjestyksen puolelta. Valinnaisuutta on lisätty, luokattomuus on tullut kuvioihin mukaan, ja näistä kaikista johtuvat muun muassa opetusjärjestelyt ja opiskelijoiden omaehtoinen opetukseen ja koulutukseen sijoittautuminen ovat tulleet hyvin painaviksi tekijöiksi. Toisin sanoen opiskelijalle itselleen on jäänyt kovasti päätettävää. Kaikki eivät ole kypsiä vielä miettimään tulevaisuuttaan näin varhaisessa vaiheessa. Siksi olisi tärkeää, että antaisimme jo jotakin signaalia siitä, että lainsäädäntöteitse olemme valmiita vakiinnuttamaan jotakin lukiossa.

Itse en aio puuttua paljonkaan ylioppilastutkinnon sisältöön, koska se on vielä valmistelun alla oleva asia. Totean vain sen, että kokeilun tulokset ja sekä opiskelijoiden että koulutuksen opetushenkilökunnan sisällä tehdyt kyselyt näyttävät sen, että esimerkiksi kielen valinta tällä mallilla sopii hyvin. Haluaisin tässä painottaa sitä seikkaa, että erityisesti tänä päivänä, kun ulkomaiset opiskelijat ovat tulossa oman lukiokoulutuksemme piiriin yhä enenevässä määrin, joudumme myöskin sitä taustaa vasten omaa ylioppilastutkintoamme tarkastelemaan, mitkä ovat kielen asemat yleensäkin siellä ja mitä vaihtoehtoja järjestetään.

Haluaisin kuitenkin lainata tähän alkuun erään asiantuntijalausunnon, kokeilu-sanan merkitysselityksen, joka on mielestäni erittäin osuva. Tässä sanotaan, että kokeilun tulisi merkitä määräaikaista, kestoltaan kohtuullisen lyhyttä vallitsevasta poikkeavan käytännön testaamista koulujen käytännössä, tiedon keräämistä tästä sekä johtopäätösten tekemistä näiden tietojen perusteella. Sanoisin, että nyt vallitsevasta käytännöstä tässä kokeilussa on tullut jo vakiintunut menettelytapa näissä kokeilukouluissa. Kun meille annettiin ymmärtää ministeriöstä, että tällä kokeilun jatkumisella halutaan saada tietoja kokeilusta, niin toiset asiantuntijat kyllä sitten sanoivat, että kokeilusta on jo tarpeeksi kattavat tiedot, joten tiedon puutteesta ei ole kysymys, eli kokeilutulokset ovat yksiselitteisiä ja varmastikin kattavia.

Haluaisin tähän alkuun sanoa sen, että opetusministeriön omista kehittämissuunnitelmista löytyy huolenaihe, joka ei kyllä olen yhdenmukainen tämän lakiesityksen kanssa. Siellä nimittäin sanotaan, että tutkintojärjestelmä ei voi olla kovin laajalle kokeilijajoukolle erilainen kuin muualla maassa. Nyt ymmärrän, että kun tätä kokeilua vielä laajennetaan ja se on jo vakiintunut menettelytapa useissa lukioissa, niin tätä tavoitetta ei ainakaan voida saavuttaa nyt hyväksyttävänä olevalla rakennekokeilulla.

Tiettyjen oppilasryhmien erityiskohtelu tulee tässä ensimmäisenä mieleen. Millä tavalla todistuksia vertaillaan niiden lukiolaisten kesken, joista toiset ovat olleet kokeilulukioissa ja toiset eivät ole olleet? Toiseksi mieleeni tulee se, että kun tänä päivänä muuttoliike on kovinkin yleistä ja jos siirrytään rakennekokeilulukiosta niin sanottuun tavalliseen lukioon, niin sielläpä sitten rehtorit sommittelevat opiskelijoittensa kanssa, millä tavalla kursseja järjestetään.

Edellä ed. Rauhala viittasi alueelliseen epätasa-arvoon ja eriarvoiseen kohteluun. Tästä kävimme tämän lakiesityksen ympärillä kovan ja pitkän taiston. Keskustelimme muun muassa siitä, onko koulutuksellinen tasa-arvo sama kuin koulutuksellisen tasa-arvon saavutettavuus, eli alueellinen saavutettavuus tuli tällaiseksi lähestymiskulmaksi erikoisesti. Meillä oli erimielisyyttä valiokunnassa siitä, että alueellinen koulutuksen saatavuus ei välttämättä ole sitä pelkkää koulutuksellista tasa-arvoa. Niillä on jotakin eroa, eli tällä pyrimme siihen, että lukioverkon tulisi olla kattava resursseiltaan niin, että kaikilla opiskelijoilla olisi maassa tasavertaiset asemat saada koulutusta kohdallensa.

Opiskelijan oikeusturva tulee myöskin mieleen tämän lain käsittelyn alla. Kun on annettu ymmärtää, että tämä kokeilulaki päättyy, ja nyt sille annetaankin jatkoaikaa, niin tuleepa mieleen, kuinka pitkälle tai kuinka jäntevästi opiskelijat osaavat omaa opiskeluansa suunnitella tulevaisuudessa. Lisäksi mietimme myöskin tuntijako- ja opetussuunnitelmakysymyksiä laajan yleissivistyksen saavuttamiseksi. Totta kai todistusten vertailupohja on myöskin hyvin tärkeä asia.

Ihan lopuksi puutun rakennekokeilun ja tutkinnon sisältöön. Itse olisin toivonut, että kielilakikomitean mietintö olisi jo ollut valmistelun pohjana silloin, kun ollaan edesauttamassa ylioppilastutkinnon loppuun saattamista elikkä tekemässä siitä viimeisteltyä versiota. Muutoin näkisin reaalikokeen osalta, että laajan yleissivistävyyden, jolla on pohjaa tuleviin opintoihin, on oltava pohjatarkasteluna, kun uutta ylioppilastutkintoa muovataan, eikä sieltä saa olla myöskään tarkastelutta ulkona matematiikan sisällyttäminen ehkä jopa pakollisiin kirjoitettaviin aineisiin.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On ollut todella mieluisaa seurata tätä varsin korkeatasoista keskustelua, jota tästä lakiesityksestä ja valiokunnan mietinnöstä on tänä iltana käyty. Valiokunnan varapuheenjohtaja ed. Gustafsson varsin seikkaperäisesti esitteli mietinnön ja myöskin sen lähtökohdan, josta tätä mietintöä on lähdetty muovaamaan, ja myöskin ne juridiset perusteet ja ongelmat, jotka ovat nyt sitten johtaneet siihen, että säännöstaso viedään lain tasolle. Samaten perustuslakivaliokunnan esittämät huomautukset on minusta oivallisesti otettu huomioon, ja senpä vuoksi omassa puheenvuorossani keskityn lähinnä pohdiskeluun, jota tässä mietinnössä käydään nimenomaan reaalikokeen asemasta.

Ensinnäkin panen mielihyvällä merkille sen, että valiokunnan mietinnössä erittäin voimakkaasti korostuu lukiokoulun yleissivistävä funktio. Minusta on arvokas asia, että se tässä mietinnössä näin selkeästi tulee esille. Jos ajatellaan sitten sitä, millä tavalla lukiokoululle asetettujen yleissivistyksellisten tietojen, taitojen ja tavoitteitten mittausta parhaiten pystytään suorittamaan, niin kyllä kai se on sitten reaalikoe, joka nimenomaan tässä suhteessa minun käsittääkseni on aivan ylivertainen. Tämä asettaa tietenkin sitten juuri minusta sen ydinkysymyksen, johon valiokuntakin on erittäin hyvin puuttunut: mihin suuntaan sitten täytyy reaalikoetta lähteä kehittämään?

Mielenkiintoinen minusta on tämä tasa-arvokeskustelu, joka tässä putkahti esille. Varmaan on aivan oikein kantaa huolta alueellisesta tasa-arvosta tässäkin yhteydessä, mutta rehellisyyden nimissä on kai nyt syytä todeta se, että tätä tasa-arvoa ei varmaan pystytä saavuttamaan pelkästään lainsäädännöllisin toimenpitein eikä myöskään pelkästään valtakunnallisilla linjauksilla, vaan tärkeätä minusta on ottaa huomioon sitten myöskin se, mitä siellä kuntien päättäjien kohdalla tästä lukiokoulutukseen panostamisesta ja sen kehittämisestä ajatellaan. Minusta on erittäin lyhytnäköistä, jos kunnan päättäjät eivät ymmärrä, että se saattaa olla kunnan jatkokehittämisen ja menestymisen kannalta erinomaisen tärkeä asia, että niukkojenkin voimavarojen vallitessa ollaan riittävästi panostamassa lukion kehittämiseen. Tässä yhteydessä kannattaisi myöskin ehkä miettiä niitä mahdollisuuksia, joita tämmöinen seudullinen yhteistyö tarjoaa lukiokoulutuksen voimavarojen turvaamisen suuntaan. Tällä, mitä nyt sanoin, en halua suinkaan väheksyä sitä, mitkä ovat valtakunnallisen tason ratkaisut, mutta halusin tuoda tämänkin puolen ihan selkeästi esille.

Kun ajatellaan vielä tätä tasa-arvopuolta, niin selkeästi on ollut myöskin nähtävissä opiskelijoiden ohjautumisessa tänä päivänä se virtaus, että lukiot, joilla on tarjottavanaan valinnaisuutta ja monipuolinen kurssitarjonta, aika pitkienkin välimatkojen päästä vetävät opiskelijoita puoleensa. Se on opiskelijoiden näkökulmasta tietysti varsin ilmeinen kehityskulku, että näin tulee käymäänkin. Tässäkin yhteydessä kannattaa sitten miettiä niitä panostuksia.

Kun valiokunta pohtii sitä suuntaa, mihin tätä reaalikoetta pitäisi kehittää, niin ilmoittaudun ehdottomasti tämän mallin kannattajaksi, jonka puolesta täällä monet puhujat ovat jo sanansa lausuneet, elikkä että olisi tällainen yleisreaali ja sitten mahdollisuus yhteen tai useampaan ainereaaliin. Nyt jos ajatellaan sitä tasa-arvoa, niin tämä on opiskelijan tasa-arvon näkökulmasta tärkeä kysymys. Ajatelkaapas nyt, jos tänä päivänä ylioppilaskokelas on kielellisesti lahjakas, minkälaiset valinnan mahdollisuudet hänellä on rakentaa ylioppilastutkintonsa sen lahjakkuuden perusteella. Minusta tämmöinen samanlainen oikeus ja tasa-arvovaatimus olisi myöskin sitten reaalikokeen suhteen opiskelijoilla, jotka ovat sinne päin suuntautuneita. Heidän pitäisi pystyä osoittamaan lahjakkuutensa tällä tavalla.

Mitä tulee sitten siihen, kun täällä on otettu kantaa siihen, että yleisreaalia tulisi kehittää siihen suuntaan, että se todella mittaisi yleissivistävyyttä ja tietojen soveltavuutta jne., niin minulla on kyllä se käsitys, että tällä hetkellä reaalikoe on aika voimakkaasti kulkenut jo tähän suuntaan. Siellä on paljon semmoisia tehtäviä, jotka itse asiassa aukovat jo latuja tälle tielle.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi haluan lyhyesti todeta rakennekokeilun jatkumisesta, kun ed. Kähkönen täällä puheenvuorossaan minun ymmärtääkseni peräänkuulutti sitä, että kun kerran jatketaan, niin varmaan olisi tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä myöskin tämän kokeilun pohjaa laajentaa. Jos minä en nyt väärin ymmärrä tätä valiokunnan tahdonilmaisua, tähän on ikään kuin haettu perustaksi tämän kokeilun jatkumiselle se, että sen edustavuutta laajennetaan. Silloin se minun ymmärtääkseni edellyttää sitä, että myöskin tähän kokeiluun osallistuvien koulujen määrää lisätään.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta toimii aika tehokkaasti täällä Suomen parlamentissa, näin voi sanoa. Sen varmasti, arvoisat edustajat, olette huomanneet. Sinänsä hallitus pyysi meiltä lupaa muuttaa asetuksen laiksi, jotta voisimme ylioppilaskokeen, lähinnä reaalikokeen muotoja jatkaa, niin että se olisi kokeilun muodossa vuoteen 2007 asti.

Sinänsä rakennekokeilusta omana mielipiteenäni esitin valiokunnassa ja myöskin täältä kateederilta voisin sanoa, että näin pitkää rakennekokeilua en missään ole vielä nähnyt, tuntuu aika hurjalta ja pitkältä. Minä olen vähän nopeampien käänteiden nainen ja olisin tietysti kansanedustajana toivonut, että olisimme voineet tehdä jo asiasta päätöksen. Mutta kun sivistysvaliokunta on aika aktiivinen, emme nyt ihan tyytyneet sitten vain nyökkäämään, että kyllä asetuksella ei nyt enää tämmöisiä rakennekokeiluja sitten säädetä vaan lakiin tämä täytyy ottaa, vaan halusimme myöskin paneutua sitten tämän asian sisältöön. Niinhän me sitten aika paljon kuuntelimme asiantuntijoita ja halusimme myöskin ministeriöön viestittää sitä tahtotilaa, mikä mielestämme ylioppilaskokeen ja ylioppilaskirjoitusten sisällön tulee olla.

Valiokunta kävi hyvin ansiokasta keskustelua, jota varmasti ei tästä meidän mietinnöstämme kaikkea saa selville, nimenomaan siltä osin, että lukiolaki oli hyvin selkeästi esillä. Meitä oli monta valiokunnassa, jotka olimme muuttamassa ja tekemässä edellistä lukiolakia. Silloinhan sitä parannettiin ja parannettiin nimenomaan siihen suuntaan, että yleissivistävä, hyvin kattava järjestelmä ja yhteiskuntaan luotsaava järjestelmä lukion tulisi olla.

Tietysti siinä sitten siirryimme siihen, mitä rakennekokeilussa tänä päivänä esimerkiksi reaalin osalta on. Jos ironisesti voi sanoa, niin tässä kokeilussa voisi ajatella, että kun on kirjoittanut terveystiedon, on kirjoittanut hyvin yleissivistävän reaalin. Emme pitäneet tätä hyvänä. Sen tähden halusimme lausua siitä voimakkaasti, mikä näkyy kyllä tästä meidän mietinnöstämme. Luulen, että se oli valiokunnan aivan yhteinen kannanotto, että nimenomaan yleissivistys on monipuolista, ihmistä, yhteiskuntaa ja luontoa koskevaa ja selittävää tietoa, joka täytyisi omaksua, ennen kuin kirjoittaa ylioppilaaksi ja lähtee sitten jatkoon opiskelemaan. Tietysti täytyy myöskin elämäntaitoja opiskella ja tuntea huolta lähimmäisestään. Sosiaaliset taidot ja kaikki, mikä siihen liittyy, eivät ole mitenkään poissuljettuja myöskään lukion opetussuunnitelmassa. Painotimme erityisesti myöskin psykologiaa, liikuntaa ja sitä terveystietoa myöskin lukiossa.

Nyt me tiedämme, että lukion uusi opetussuunnitelma on tulossa. Sehän on vähän myöhässä, mutta varmasti tulee sitten sitäkin parempana ministeriöstä syksyllä, ja siihen sitten myöhemmin palaamme.

Paitsi reaalin asema, toinen asia oli tietysti kotimainen kieli, ja ennen kaikkea keskustelun tiimoilla se oli sitten ruotsin kieli. Yhteisesti totesimme, että Suomi on kaksikielinen maa, ja itse sen allekirjoitan, ja ruotsia tulee Suomessa osata. Mutta siitä, tarvitseeko ruotsin kieltä kaikkien pakollisena kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa, en ole ihan varma, olimmeko yksimielisiä, mutta ilmeisesti emme. Luulen, että aika yleinen mielipide oli se, että kun on nyt kokeilu, että se ei ole pakollista, ja kun huomataan, että ruotsin kielen kirjoittaminen kirjoituksissa ei kovin paljon ole vähentynyt — tosin kyllä jonkin verran vuosien varrella — niin ei varmasti ole vaaraa, että se vähentäisi suositun ruotsin kielen asemaa. Itse voisin kyllä hyvin kuvitella sellaista mallia, että ruotsin kieli ei olisi pakollinen kirjoittaa.

Mitä sitten tulee erääseen hyvin tärkeään asiaan, meidän kehittämissuunnitelmassamme 1999—2004, jota olemme täällä hyvin laajasti aikoinaan käsitelleet, todettiin, että pienten lukioiden asema on turvattava. Mielestäni tämä on Suomen sivistykselle ja oppineisuudelle hyvin tärkeä asia. Meillä isoista kaupungeista tulleilla kansanedustajilla ei varmasti oikein ole edes käsitystä siitä, minkälaisissa vaikeuksissa pienet lukiot tänä päivänä ovat, kun kuitenkin halutaan tarjota pienessäkin kunnassa lukiokoulutusta ja se on usein ainoa toisen asteen koulutus, koska ei näissä pienissä kunnissa ole ammatillista koulutusta. Itse kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka tavallaan tähtäävät siihen, että pienten lukioiden asemaa kunnissa parannetaan, lämpimästi kannatan. Tiedän, että pienten lukioiden ansioita ovat todella joustavuus ja läheiset kontaktit oppilaiden ja opettajien välillä ja nopeat opinto-ohjaajapalvelut. Keskeyttäneitä tämmöisissä lukioissa on todella vähän. Kun on tehty tutkimuksia, niin lukio suoritetaan niissä kolmessa vuodessa. Eli pienillä lukioilla on puoltajansa, ja itse kyllä puolustan sitä, ja varmasti tietotekniikalla ja monilla muilla asioilla voidaan helpottaa pienten lukioiden asemaa. Mielestäni pienistä lukioista tulee myöskin kantaa huolta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Sivistysvaliokunnan mietinnössä, joka koskee lukiolain 18 §:n muuttamista, valiokunta ei ota kuitenkaan yksityiskohtaista kantaa siihen malliin, millä reaalikoe tulee järjestää, ja painottaa tiettyjä näkökohtia.

Minusta edellä käytetyissä puheenvuoroissa on varsin monipuolisesti tarkasteltu reaalikokeen olemusta ja reaalikokeen yleissivistävää merkitystä, mutta haluan silti tuoda ehkä uuden näkökulman, uuden vaihtoehtokokonaisuuden tähän keskusteluun juuri siitä syystä, että tätä lopullista ratkaisua siitä, millä tavalla reaalikoe järjestetään, ei ole tehty.

Ennen sitä haluan kuitenkin todeta, että kiistatta nykyinen lukio korostaa varsin yksipuolisesti kielellistä ja matemaattista lahjakkuutta. Se lahjakkuus, jota ehkä tarvitaan kokonaisuuksien hahmottamiseen, kokonaisuuksien jäsentämiseen nimenomaan reaaliaineiden kautta, jää kaikesta huolimatta nimenomaan ylioppilaskirjoitusten osana aika kapeaksi. Jos vielä painotusta pelkistää, voisi sanoa, että tänä päivänä kielellisesti lahjakas nuori automaattisesti onnistuu hyvin ylioppilaskirjoituksissa, ja ellei tämä lahjakkuusalue ole riittävä, on äärimmäisen vaikeaa saavuttaa riittävän hyvää tulosta ylioppilaskirjoituksissa.

Sen vuoksi, arvoisa rouva puhemies, nostan tähän keskusteluun sen mahdollisuuden, että eikö voitaisi ajatella nimenomaan reaalikokeen jakamista kolmeen vaihtoehtoon, jolloinka korostuisivat nimenomaan humanistiset tieteet omana kokonaisuutena, ympäristötieteet omana kokonaisuutena ja fysiikka-kemiatieteet ja niiden koe omana kokonaisuutena. Tällöin ylioppilaskokelaan kannalta tulisi se uusi vaihtoehto, että hänellä olisi näin ollen nykyisen yhden reaalikokeen sijasta mahdollisuus osallistua kolmeen reaalikokeeseen ihan samalla tavalla kuin meillä on vieraita kieliä useita vaihtoehtoja. Näin tavallaan lähtökohta loisi ihan toisenlaisen perustan. Työelämä edellyttää nimittäin tietämyksen hallintaa, tiimityöskentelyä, erilaisten asiakokonaisuuksien, asiayhteyksien jäsentämistä ja näin laajenevan reaalikokeen sisällöllisen osaamisen painottumisen rinnalla pystytään tavallaan nostamaan ehkä uudenlaisia asiayhteyksiä, niiden yhteensovittamista ja tällä tavalla tukemaan oppilaan luovan ajattelun kehittymistä ja rakentumista nykyistä paremmin.

Tässä on keskusteltu ainereaalista. Jollakin tavalla ajattelen kuitenkin, että valintakokeiden kannalta jokaisen oppiaineen erillinen ainereaali voi tietyllä tavalla olla perusteltu, mutta se ei toteuta lukion yleissivistävää tehtävää eikä työelämän ja tutkimuksen poikkitieteellisen osaamisen tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. Ainereaali suuntaisi lukiotyöskentelyä entisestään oppiaine-eroja korostavaan suuntaan.

Kolmen kokonaisuuden reaalikoe olisi riittävän monipuolinen ratkaisu tyydyttääkseen myös korkeakoulujen pääsykokeiden tarpeet. Ratkaisu olisi myös opiskelijoiden suuntautumisen kannalta tasapainoinen ja toteutettavissa myös eri päiville sijoitettaviksi kokeiksi.

Eri aineiden erojen korostamisen sijaan on yleissivistävässä koulutuksessa pyrittävä luomaan selkeitä kokonaisuuksia, jotka tukevat yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden opiskelua. Keskeisin etu kolmen reaaliaineen yhdistelmään liittyykin ylioppilaskokeiden lukiotyöskentelyä ja nuorten suuntautumista ohjaavaan vaikutukseen. Tarve ohjata omalla ylioppilaskokeella opiskelijoiden huomiota kovin luonnontieteisiin on koulutuspolitiikassa käynyt jo selväksi. Sen sijaan ympäristötieteiden roolin korostaminen varmastikin vaatisi enemmän perusteluja.

Reaalikokeen uudistamisella on siis vastattava työelämän sisällöllisen osaamisen, viestinnän ja luovuuden tarpeeseen. Luovan ongelmanratkaisutaidon on oltava keskeinen koulutuksen antama valmius. Eri oppiaineiden rajoja purkavalla, sisällöllisen kokonaisuuden muodostavalla reaalikokeella voidaan edistää työelämässä jo yleistyneiden monialaisten lähestymistapojen juurtumista myös opiskeluun ja koulutyöhön.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi rakennekokeilusta. Minä olen monta kertaa ajatellut, vaikka en ole sivistysvaliokunnan jäsen, mistä löytyy se taho, joka puhaltaa pilliin, siis tavallaan kokeilujen nimissä loputtomiin venyvien asioiden toteuttamiselle. Ed. Tulonen muun muassa edellä tarkasteli lähtökohtaisesti tätä omassa puheenvuorossaan, mutta minä jollakin tavalla ajattelen, että ehkä me vesitämme koko tämmöisen kokeilukäytännön merkitystä, jos me emme pysty tekemään riittävän selviä rajauksia eikä riittävän selviä johtopäätöksiä. Tämähän on koko kokeilutoiminnan peruslähtökohta, ja parhaimmillaan ajattelen, että nyt tähän reaalikokeenkin uudistamiseen pitäisi enemmän sisältyä kokeiluja, joilla saadaan johtopäätöksiä. Tällä tavalla päädytään prosessinomaisesti ehkä pitemmän aikajänteen kestäviin ratkaisuihin.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti kommentoin edellistä ed. Tulosen puheenvuoroa. Ilolla panin merkille sen, kuinka hän kantoi huolta pienten lukioiden asemasta.

Olinpa kuulevinani eräässä toisessa tilaisuudessa, että nimenomaan kannettiin huolta siitä, riittääkö meillä enää resursointia pienille lukioille, ehkä olisi varmempaa keskittää rahoitusta isommille yksiköille.

Tästä pääsenkin seuraavaan aiheeseen, joka kantaa sinne, jolloin meillä oli asiantuntijakuulijoita valiokunnassa. Eräs asiantuntija kertoi tästä uudesta nykypäivän buumista ja sitä kautta ongelmaksi muodostuneesta asiasta, joka liittyy nimenomaan lukio-opiskelijoiden siirtymiseen toiselle paikkakunnalle hyvin varhaisessa vaiheessa. Elikkä monet siirtyvät toiselta puolelta Suomea toiselle puolelle Suomea eri valinnaiskurssien ja kaiken maailman kokeilujen perään ja joutuvat näin perustamaan yksityiselämänsä monien mielestä liian varhain vieraaseen ympäristöön. Siinä on jo nähtävissä erinäisiä ongelmia, joita ei ehkä saada hyvissä ajoin korjattua. Tässä on meillä päättäjillä miettimisen paikka, kuinka kauan haluamme keskittää lukiolaisten siirtymistä toiselle paikkakunnalle jo näin aikaisessa vaiheessa.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on monissa puheissa mainostettu yleissivistävää koulutusta. Minusta Suomessa yleissivistys ei ole oikein kohdallaan tällä hetkellä. Lukion ja ilmeisesti myös ammattikoulujen pitäisi kuitenkin olla yleissivistäviä. Meillä yleissivistys edelleen ymmärretään kovin kapea-alaisesti. Kun meillä nyt Suomi on muuttunut ensimmäisenä maailmassa oikeastaan johtavana maana tietoyhteiskunnaksi, niin täytyy myöskin vastaavasti muuttaa koulutusta niin, että se vastaa niitä asioita, mitä tässä uudessa tietoyhteiskunnassa tarvitaan. Siinä kohdassa yleissivistyksen olennainen osa on minusta luonnontieteiden ja tekniikan taitaminen. Ne, joilta se puuttuu, ovat hätää kärsimässä maailman muutoksissa ja hyvin helposti harhaanjohdettavissa. Tätähän monet yhden asian liikkeet käyttävät hyväksi levittämällä harhatietoja ja kauhukuvia tieteen ja tekniikan sovellutuksista.

Yleissivistyksestä vastaavat peruskoulu, ammatillinen koulutus ja lukio. Nyt on lähinnä kysymys lukioista. Minua on ihmetyttänyt, että Suomessa on kymmeniä musiikkilukioita, urheilulukioita, taidelukioita, mutta vain muutama luonnontieteeseen tai tekniikkaan erikoistunut lukio. Tässä ei minusta olla ihan oikeilla vesillä.

Niin kuin äsken totesin, puutteellinen yleissivistys on vaaraksi, koska seurauksena voi olla tietojen ja tekniikan pelko. Se taas johtaa vääriin valintoihin yhteiskunnan tärkeissä tekniikkaan pohjautuvissa toiminnoissa. Siitähän ovat hyviä esimerkkejä ydinvoiman vastustus, ruuan säteilytyksen kieltäminen ja geeniruuan pelko. Niiden vastustus on gallupkyselyiden mukaan suurinta vähiten tietävien keskuudessa.

Suomessakin huomaa, kun käy kirjakaupassa, että pseudotieteet ja niin sanottu rajatieto rehottavat, niin kuin mediassakin. Meillä on jopa Yleisradion toimitus saanut tällaisen Skepsis-yhdistyksen palkinnon huuhaatiedon levittämisestä.

Minusta peruskoulun ja lukion on huolehdittava siitä, että tulevaisuudessa jokaisella kansalaisella on kyky ymmärtää nykyaikaista tekniikkaa. Sitä edellyttävät tekniikan käyttäminen ja hallinta. Sitä tarvitaan, jotta kansalaiset voisivat tehdä eettisesti ja ekologisesti oikeita ratkaisuja. Tarvitaan siis teknologiakasvatusta. Siitä ei täällä ole puhuttu toistaiseksi yhtään mitään.

Ed. Karjula esitti kolmea eri reaalikoetta. Siinä minusta kuitenkin oli hieman harhaista se, että puhuttiin ympäristötieteistä. Eivät ympäristötieteet ole mitään muuta kuin luonnontieteiden tai teknologian sovellutusta. Eli kyllä ne kuuluvat tähän luonnontieteellis-teknilliseen pohjaan. Tietenkin siinä on myöskin jonkun verran tämmöisiä yhteiskunnallisia asioita, mutta silloin ne voidaan taas sillä suunnalla opettaa. Ei ole olemassa mitään erillistä ympäristötieteistä ja luonnontieteistä riippuvuutta. (Ed. Tiusanen: Sitä opetetaan yliopistoissa!) — Yliopistossa opetetaan kaikkea muutakin. Mutta jos meillä halutaan järkevällä tavalla ylioppilaskirjoituksia kehittää, niin minusta kaksi pakollista reaalikoetta olisi sopiva määrä takaamaan kaikille suomalaisille yleissivistyksen.

Toinen reaalikoe käsittäisi humanistis-yhteiskunnalliset tieteet ja toinen olisi luonnontieteellis-tekniset tieteet, joihin tietenkin ympäristötiedekin yhtenä osana kuuluu. Tällä tavalla saataisiin todella kaikille ylioppilaskirjoituksen suorittaneille kohtuullinen yleissivistys. Se on minusta välttämätöntä, jos me haluamme täällä maailmassa järkevästi elää.

Huomasin juuri viime viikolla lehdestä uutisen muun muassa siitä, että Euroopan unionin maiden kansalaisista vain puolet tietää, että säteily ei ole pelkästään ihmisen — tai sanotaan niin päin, että puolet kansalaisista luulee, että säteily on vain ihmisen aiheuttamaa, ja Suomessakin kolmasosa. Ei ihme, että kaikenlaiset omituiset uskomukset sen perusteella leviävät. Minusta on välttämätöntä saada ylioppilaskirjoitukset sellaisiksi, että ne todella takaavat yleissivistyksen. Kun Suomessa tarvitaan monia asioita, niin minusta jos on kaksi pakollista reaalikoetta, aivan hyvin voidaan esimerkiksi ruotsin kieli tehdä vapaaehtoiseksi. Hyvin monet sitä Suomessa tarvitsevat kirjoittavat sen kuitenkin vapaaehtoisesti. Mutta sen sijaan, jos reaalikokeessa voi valita ainekokeita ja niin sanotusti yleissivistävästäkin osasta vain jonkin kohdan, kyllä silloin on kaukana niistä tiedoista, joita yhteiskunnassa tarvitaan.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On tietysti ihan hyvä, että ylioppilastutkinnon rakennetta ja keskeistä sisältöä kehitetään. Mutta kun on ollut vähän kauempana valiokuntatyöstä tältä osin, kyllä kovasti ihmettelen, ettei reaalikokeesta vielä tässä vaiheessakaan pystytä mitään selvää sanomaan, mihin suuntaan Suomessa halutaan mennä. Valiokunta ei halua vieläkään ottaa yksityiskohtaista kantaa, millä mallilla mennään eteenpäin. Koe halutaan mahdollisesti jakaa kolmeen eri kokeeseen, niin kuin täällä on hyvin selostettu. Sanotaan vain, että vaihtoehtoja tulee ennen päätöksentekoa vielä huolellisesti kehittää ja arvioida. Minusta on vähintään aika mielenkiintoista kohteliaasti sanottuna, kun kaikki on alkanut jo vuonna 95. Tiedän, että tästä ollaan myös hyvin huolissaan kentällä, ettei tätä ole pystytty päättämään.

Toinen asia on se, että keskeiseksi kysymykseksi on noussut toisen kotimaisen kielen asema, joka onkin vaikea asia päätettäväksi. Se on osittain hallitusohjelmakysymyskin, mutta en silti voi ymmärtää, että meillä Suomessa näin tärkeisiin asioihin aivan vapaasti saa näköjään kulua 12 vuotta. Aikamoinen määrä opiskelijoita saa rullata kokeiluluontoisesti tämän tehtävän lävitse, ilman että oikein tiedetään, miten päin heitä pitäisi kohdella. Minusta tämä kuulostaa masentavalta tekstiltä silloin, kun tätä sivusta lukee eikä ole päässyt näihin varsinaisiin valiokuntakuulemisiin mukaan. Toivon vain, että siellä en olisi ollut niin masentunut, jos olisin sitä kuunnellut.

Halusin tämän liittää keskusteluun mukaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Karjula otti hyvällä tavalla esiin nämä kolme yksikköä, siis niin, että reaali voitaisiin jakaa kolmeen yksikköön, joista yksi olisi nimenomaan ympäristötieteet.

Ed. Tiuri puuttui tiedon vähäisyyteen. Olen ihan samaa mieltä. Lukion, yleensä koululaitoksen, pitää tarjota mahdollisuudet kriittiseen arvioon esimerkiksi ydinvoiman suhteen. On aivan selvää, että esimerkiksi ydinvoiman säteilyn kohdalla on varsin hankalaa nähdä asioita, jos ei ole perustietoja näistä asioita.

Kriittinen suhtautuminen on toki yhä enemmän tässä mutkistuneessa yhteiskunnassa tarpeen hyvin monien asioitten kohdalla. Itse eduskunta, voisi sanoa, tulevaisuusvaliokunnan johdolla opiskelee kantasolukysymyksiä. Täällä on edustajia paikalla, jotka ovat tässä olleet mukana. Esimerkiksi terapeuttinen kloonaaminen terminä on ongelmallinen, jos ei tiedä, mitä sen takana on ja mikä on kantasolujen luonne ja mitä tämä merkitsee käytännössä, miten sitä voidaan soveltaa ja onko kysymys millään lailla eettisesti ongelmallinen tai mikä ongelmallisuusaste on. Ongelmaton se ei tietysti ole, mutta tällaisen asian läpi ja taakse pääseminen vaatii biologista perustietämystä hyvinkin pitkälle. Silloin juuri esimerkiksi tällainen asia, joka liittyy myös ed. Tiurin mainitsemaan geemoteknologiaan eli geenimodifioitujen tuotteiden ja organismien kysymyksiin, geenimuunneltujen tuotteiden kysymyksiin, vaatii myöskin tietoa, ja tämän tiedon hankkiminen on myös mielestäni kriittisen suhtautumisen yksi edellytys. On vaikeata perustellusti ja kriittisesti suhtautua, jos ei ole pohjatietoa.

Ilmastonmuutoskysymys on yksi tämän tyyppinen, johon pitää lukiossa, yleensä koululaitoksessa, keskittyä. Se on hyvin moninaista, se on ympäristötiedettä tavallaan myös, mutta yksityisinä oppiaineina maantiede ja biologia ovat tällaisia, jotka antavat tämän asian ymmärtämiseen fysiikan ja kemian lisäksi nimenomaan ainespuita. Näin ollen on perusteltua esittää lukiolain 18 §:n kohdalla reaalin jakamista. Se on äärimmäisen laaja, monin paikoin yhä ajankohtaisempi, tärkeämpi alue. Näin ollen sen jakaminen esimerkiksi kolmeen tutkintoon on erittäin perusteltua ja myöskin siitä näkökulmasta, että humanististen tieteiden merkitystä ei tämän kokonaisuuden kohdalla voi unohtaa. Niillä on myöskin jälleen kerran entistä suurempi merkitys. Tuo poikkitieteellisyyshän, mikä vielä kolmen jaon yhteydessä tulee käytäntöön esimerkiksi niin kutsuttujen ympäristötieteiden kohdalla, on hyvää valmistautumista siihen, että yleensäkin kai tiedemaailma yhä enemmän joutuu soveltamaan poikkitieteellisesti erilaisia yksittäisten tieteenharjoittajien toiminnan tuloksia.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kansanedustaja Martti Tiuri nosti esille yhden asian, joka on minunkin mielestäni hyvin kannatettava, eli sen, että meillä olisi Suomessa vielä mahdollisuus siihen, että perustaisimme erityislukioita. Siihen vain ei ole tämän opetusministerin aikana mahdollisuuksia. Hänen mielestään kaikkien lukioiden täytyy olla samalla viivalla ja yhtä paljon yksikköhintaa pitää niille sitten osoittaa, mutta minusta se on väärä kanta, ja toivoisin, että seuraavan hallituksen aikana se muuttuisi. Meillä on pieni maa, ja me tarvitsemme myöskin lahjakkuuksia, ja esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellinen lukio, joka olisi mahdollisuus toteuttaa yksikköhinnan laajennuksella, olisi korkeatasoinen perusta. Tiedän, että meillä Tampereella on sellainen, ja sen maksaa Tampereen kaupunki itse, mutta se ei saa opetusministeriöstä mitään lisätukea ja toimii Teknisen korkeakoulun läheisyydessä ja paikallisten yrittäjien avustamana. Elikkä toivoisin todella, että erityislukioille olisi paikka myöskin sen kaltainen, niin kuin se on aikaisemmin ollut, mutta toivon, että voimme palata tähän asiaan.