Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä asia koskettaa minun kotiseutukuntaani. Siksi päätin tulla pitämään muutaman lauseen puheenvuoron aiheesta. Niillä tiedoilla, mitä tällä hetkellä on käytettävissäni, tämähän tulee todennäköisesti ja toivottavasti tulevaisuudessa vaikuttamaan muidenkin seutukuntien asioihin, koska kysymyshän on eräänlaisesta kokeilusta, jota nyt syvennetään. Siellähän on jo seutuyhteistyö menossa aika pitkällä. Tässä on muutamia huomionarvoisia asioita hyvä valiokunnankin ottaa huomioon valmisteluvaiheessa jo, minkälaiset vallat ja vastuut sekä vastuunjaot tässä asiassa tehdään.

Siinä alkuperäisessä suunnitelmassahan on ollut, että tälle seutukuntavaltuustolle annettaisiin 20 prosenttia päätäntävallasta. Ilmeisesti sen prosenttiosuuden määritteleminen on tuottanut vaikeuksia, koska se on poistettu sieltä ja on pantu tekstiin osio, että merkittäviä asioita siirretään seutukuntavaltuuston päätettäviksi. Se onkin jo sitten hyvin liukuva asia, mikä on merkittävä asia. Tässä täytyy ilman muuta ottaa huomioon semmoinen asia, että jos sinne todella siirretään niitä merkittäviä asioita, niin silloin pitää huolehtia siitä, että ei tule kaksinkertaista miehitystä, kaksinkertaista byrokratiaa. Se on kait kuntien nyt päätettävissä, millä lailla ne sen asian vievät, mutta jos joku tietty osa-alue kunnan vastuusta ja vallasta siirretään tälle, niin todennäköisesti on hyvä, että sen tietyn asian hoitaa jonkun tietyn yksittäisen seutukuntakunnan tai -kaupungin jo paikalla oleva organisaatio ja muilta paikkakunnilta sama organisaatio ajetaan alas ja sitten taas jonkun toisen asian hoitaa toinen kunta ja toinen organisaatio.

Tässähän on kunnille jäänyt päätettäväksi valtuuston kokokin, ja siitä ainakin meillä päin tuntuu olevan pientä epäselvyyttä, miten suuri sen pitäisi olla. Tällä hetkellä niissä viidessä kunnassa, Nivala, Haapajärvi, Reisjärvi, Pyhäsalmi ja Kärsämäki, jotka tässä kokeilussa ovat mukana, on yhteensä 139 valtuutettua. Nyt Nivala oli tehnyt esityksen, että uusi seutukuntavaltuusto koottaisiin periaatteella yksi valtuutettu per 1 200 asukasta. Se tekisi 23 valtuutettua siihen seutukuntavaltuustoon. Pienemmät kunnat olivat pitäneet sitä liian pienenä, koska siinä Reisjärvi ja Kärsämäki olisivat saaneet vain kolme valtuutettua. Kuitenkin nyt tämä kokeiluorganisaatio, jonka töitä tämä homma lähtee jatkamaan, on toiminut 19 valtuutetulla ja sekin on toimiva systeemi. Minun mielestäni pitää pitää huoli siitä, että seutuvaltuustoa ei paisuteta liian suureksi. Mitä suurempi se on, sitä toimintakyvyttömämmäksi minä sen ainakin näen. Pääasia on se, että jos valtaa annetaan, annetaan vastuutakin, ja jos rahankäyttöä on oikeus tehdä, sitten vastaavat organisaatiot emäpaikkakunnilta lakkautetaan tai siirretään muihin tehtäviin.

Arto Bryggare /sd:

Arvoisa puhemies! Kun katselin tätä lakia ja tutustuin tähän, niin kyllä sydämeeni tuli suuri toivo siitä, että tässä Suomenmaassa ollaan astumassa kohti parempaa hallintoa, mitä tulee paikallishallintoon. Meillä Suomessa on liikaa kuntia ja ennen kaikkea kuntia, joissa kuntien todellinen itsemääräämisoikeus ei mahdollistu kuntien koon ja resurssien vajanaisuuden johdosta. Tämä hallituksen esitys luo varmasti uuden pohjan pohtia sitä, nimenomaan tämä kokeilu, millä tavalla otettaisiin konkreettisia, todellisia askeleita siihen suuntaan, jossa esimerkiksi kuntakoko tai valittavan alueen koko on riittävä tuottamaan näitä palveluita.

Edellinen puhuja ed. Vilkuna mainitsikin tässä tärkeän asian, joka aina näissä asioissa tulee eteen, eli rahan ja toisaalta vallan. Tässähän esitetään suoraa vaalia toteutettavaksi, ja pidän sitä hyvänä seuraavan askeleen ottamisena. Tässä meille esitetyssä paperissa on hyviä esityksiä siitä, millä tavalla jo tällä hetkellä seutukunnat tekevät yhteistyötä, mutta tässä esitetään suoraa vaalia, ja minusta se on hyvä seuraava askel eteenpäin.

Puhemies! Näiden seutukuntien yhtenä suurena asiana pidän myös sitä, että jatkossa tällä kokeilulla voidaan testata, millä tavalla alueen sisäinen tasa-arvo ja alueellinen tasa-arvo palveluissa toteutuu. Toivoa sopii, että saamme alueita, joissa palvelut tasaisemmin jakautuvat jokaisen kuntalaisen kesken, mikä on kuntalain peruslähtökohtia.

Tietysti mielelläni puhuisin tässä myös Helsingin seudun haasteista, mutta on hyvä, että me lähdemme liikkeelle vähän pienemmästä kokonaisuudesta. Katsotaan tämän lain kautta, mitä me siitä opimme, ja nopeasti otamme myös tällä meidän seudullamme Helsingissä askeleita eteenpäin. Uhkana tällä alueella meillä on se, että tällä hetkellä palvelujen tarjonta eriytyy, kansalaiset alueen sisällä ovat eriarvoisessa asemassa siinä, millä tavalla peruspalvelut opetus- ja sosiaali- ja terveystoimessa kohtaantuvat, ja maksurasitus eriytyy. Meillä on selkeästi nähtävissä kunnallisessa päätöksenteossa jopa sitä, että täällä kilpaillaan siitä, että halutaan luoda erityyppisiä alueita kuntien välille ja jopa kuntien sisälle. Tätä kehitystä vastaan meidän pitää kaikilla mahdollisilla tavoilla taistella. Tämä lakiesitys toivon mukaan luo uusia askeleita eteenpäin.

Minä en usko siihen, että me voimme jatkaa tällä tiellä, jossa puhutaan kauniisti kuntien itsemääräämisoikeudesta, mutta todellisuudessa tilanne on täysin päinvastainen. Meidän on myönnettävä se, että nykypäivänä suomalainen ihminen käyttää palveluita yli kuntarajojen. Hän liikkuu aivan toisella tavoin kuin silloin, kun nämä meidän perustavaa laatua olevat kuntamme luotiin. Suomalainen ihminen kulkee yli kuntien ja seutukuntien sisällä hyvin luontevasti.

Elinkeinopolitiikkahan on ollut seutukuntien selkeä ja tärkein yhteistyömuoto, ja se on ollut minun mielestäni aivan oiva lähtökohta. Nyt pitää mennä voimakkaammin eteenpäin, ja ennen kaikkea otan esimerkkinä terveydenhuollon palvelut, joista täällä on puhuttu paljon, joissa tässä asiassa on paljon opittavaa. Kun tätä esitystä katsoo, huomataan, että kun on tutkittu palvelujen käyttöä, siellä on monessa muussakin palvelussa selkeätä saamattomuutta kuntien välillä. Jos tämä laki nyt ja tätä kautta tämä kokeilu oikealla tavalla osataan hyödyntää, me voimme vihdoinkin ymmärtää sen, että seutukunnat ovat tulevaisuutta ja se tapa, jolla kuntalaiset tasa-arvoisesti saavat sen alueen sisällä palvelunsa ja ennen kaikkea sitä kautta tämä suomalainen laajalle levittynyt, mutta pieni kansa saa paremmin tasa-arvoiset palvelut läpi Suomen.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tulen itse seudulta, missä seutuvaltuusto on toiminut muutaman vuoden ja missä kolme pientä seutukuntaa yhdistettiin vuoden 2001 alusta yhdeksi isommaksi seutukunnaksi. Nyt ollaan tällä hetkellä tekemässä seudun palvelustrategiaa, jossa tutkitaan, mitä toimintoja voitaisiin tehdä yhdessä ja mitä kukin kunta tuottaa yksin ja missä kohdin voidaan katsoa asioita sillä tavalla, että joku kunta tuottaa koko alueelle palvelut ja joku taas jostain toisesta asiasta. Tämä selvittelytyö on aika pitkällä menossa, ja sieltä kyllä hyviäkin asioita löytyy.

Toisin kuin ed. Bryggare, minä en missään tapauksessa kannata näitä suoria vaaleja ja seutuvaltuuston perustamista, tämmöisiä mammuttilaitoksia. Meillä oli muutama vuosi sitten yhteistyökokeilu Keurusselän ympärillä, jossa pyrittiin luomaan vähän tällaista mallia. Kun tiedämme kunnallisen itsehallinnon, niin niiden ihmisten, jotka ovat päättämässä siellä seutuvaltuustossa ja seutuhallituksessa, on oltava samoja ihmisiä kuin kunnissa, jotta niistä asioista voitaisiin kommunikoida suoraan peruskunnan kanssa. Ei sinne parane ottaa ihan eri ihmisiä päättämään eri paikoissa. Silloin tieto ei kulje eivätkä silloin päätökset ole sen mukaisia, kuin kunnan oma tahto on.

Tässä kohtaa törmätään siihen, että vain eläkeläiset ja kunnan työntekijät, kenties jossain valtion virastossa olevat työntekijät, voivat valtuutettuina osallistua päätöksentekoon. Laskettiin, että parhaille edustajille, jotka istuvat hallituksessa ja valtuustossa, olisi tullut noin sata kokousta vuodessa. Voitte ymmärtää, että minkään yksityisen työnantajan rahkeet eivät riitä jotain ihmistä laskemaan kokoukseen melkein joka päivä, kun kesä otetaan pois. Talviaikaan neljänäkin päivänä viikossa saattaa olla kokous jossain. Kun sitten tahtoo olla, että kaikki kokoukset eivät suinkaan voi tapahtua illallakaan, eivätkä kenenkään rahkeet riitä joka ilta istua jossain palaverissa, niin kyllä tästä tulee sellainen mammuttimainen tilanne, että joistain ihmisistä tulee päätoimisia päättäjiä. Silloin jos ajatellaan näin, että jää eläkeläisten ja kunnan työntekijöitten varaan tämä koko homma, niin ei se ole varmasti demokratian tarkoitus, että vain määrätty osa pystyy tekemään kunnassa näitä päätöksiä.

Minusta tämä seutuvaltuustokokeilu, joka on näissäkin kunnissa ollut, toimii ilman tällaisia mammuttimaisia organisaatioita. Sieltä voidaan muutama ihminen valita joka kunnasta sitä asiaa eteenpäin viemään, ja suurin osa asioista, kuten tässä myöskin ed. Bryggare sanoi, on jossain muualla päätettyjä. Kyllä se näin on, että emme me esimerkiksi terveydenhoidosta kunnassa mitään pysty päättämään muuta kuin antamaan rahat sinne. Ei siitä pysty missään sairaanhoitopiirin hallituksessa taikka valtuustossa ihmiset mitään päättämään. Ne luulevat olevansa päättäjiä siellä paikalla, mutta kyllä se on minimaalista päätöksentekoa. Ne ovat lääkärit, jotka ilmoittavat, että nämä ja nämä potilaat hoidetaan ja tänne on tullut tämmöisiä ja tämmöisiä ja tässä on teille lasku, jos ette maksa, niin silloin ei hyvää siitä seuraa. Eli ne rahat haetaan väkisin sieltä, eikä meillä ole pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten ihmisiä hoidetaan ja kuka heitä hoitaa. Suurin osa näistä rahoista, mitä kunta maksaa ja mistä maksaa, johtuu terveydenhoidon menoista. Se on ylivoimaisesti suurin menoerä. Jos siinä ajatellaan, että voitaisiin — toivoisin, että joskus päästäisiin siihen — päätöksentekoakin harrastaa lääkäreitten ohi, niin se voisi olla iso asia, mutta se ei ainakaan vielä näillä näkymin ole toteutumassa.

On hyvä, jos tällä yhteistyöllä ja tällä lainmuutoksella todella päästään siihen, että pienet kunnat alkaisivat tehdä yhteistyötä, koska se ei tunnu olevan luonnollista tässä maassa. Joissain se pelaa, mutta sitten kun mennään eräisiin osiin maata, niin siellä tuntuu olevan niin, että yhteistyö on kiellettyä ja sitä ei tehdä ainakaan, ellei valtio siitä osaansa maksa. (Ed. S. Lahtela: Pirkanmaalla!) — Ei Pirkanmaalla varmasti ole näin. Voi olla sielläkin jossain päin. Tiedän, että on sielläkin seutukunta ja muutamia seutukuntia, joissa se ei ihan kokonaan pelaa, mutta suurimmassa osassa se pelaa hyvin. — Niin, joka tapauksessa, jos tällä edistetään sitä, että kuntia saadaan yhteen, saadaan ne toteuttamaan nämä ajatukset niin, että isommalla porukalla tehden voidaan tarjota kaikki palvelut, niin siinä mielessä se on kyllä hyvä, mutta valtuustoa kyllä uskallan epäillä. Toteutuuko demokratian lisääntyminen sillä, että tulee yhdet vaalit lisää? Uskallan epäillä sitä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen tätä joltisellakin hämmästyksellä lueskellut läpi ja perehtynyt ja ihmettelen, ovatko nämä nyt kovin tarpeellisia. Yksi väliporras jälleen, jolla ei ole loppuun asti taloudellista valtaa eikä vastuuta, budjettivalta on aika minimaalinen. Niin kuin ed. Rönni kysyi, tuleeko taas yksi porras, lisätäänkö demokratiaa jollain väliportaan valtuustoilla, ja sitä kyllä epäilen.

Minulla on Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta kokemuksia jo 1980-luvulta, ja se tahmoaa jatkuvasti, vaikka siinäkin on ollut keppiä ja porkkanaa ja vaikka mitä. Kyllä kai se jollain tavalla tarpeellinen on, mutta kunnissa loppujen lopuksi, vaikka meillä on YTV-laki olemassa, ne loppuviimeksi päätetään. Kyllähän metro tietysti Espoossa jo olisi, jos sen helsinkiläiset ja vantaalaiset olisivat saaneet päättää, mutta kun onneksi eivät ole saaneet päättää, ed. Bryggare. Näinhän tämä on. (Ed. Bryggare: On se kauheata, kun metroa ei ole Espoossa!) — Ei se ole minun mielestäni ollenkaan kauheata, se on hyvä asia.

Mutta toinen asia: Mitä tällä saavutetaan, mikä on se lisäarvo, mikä on se hyöty? Jos me haluamme seutukuntia yhteen, niin eikö näitä kuntia voida yhdistää? Annetaan sinne porkkanarahaa. Sitten on väkipohjaa ja väestöpohjaa tarpeeksi. Kyllä minun on hyvin vaikea nähdä tässä mitään. Sen kokemuksen mukaan, mikä minulla on kunnallispolitiikasta ja muusta, pitää olla budjettivaltaa, ennen kuin tulee todellisia päätöksiä. Jos ei ole budjettivaltaa, niin ei tule päätöksiä. Meillä on nyttenkin ylikunnallisia kuntayhtymiä, sairaanhoitopiirejä. Ed. Rönni sanoi, että ei siellä paljon mitään päätetä. Aika pitkälle hän on oikeassa. Kyllä meillä Espoossakin, kun tulee ylitykset, merkitään tiedoksi, että ylittynyt on, ja sanotaan, että enää ei saa ylittää, ja ensi vuonna ylitetään uudestaan. Näin tämä automaatti kyllä käytännössä tuppaa toimimaan.

Sitten vaalipuolesta, kun täällä on siitä, miten tätä valitaan. Haluan kiinnittää huomiota siihen, kun asia menee hallintovaliokuntaan ja myöskin perustuslakivaliokunnan olisi syytä vähän pohtia, kuinka tasavertaista sellainen vaalikäytäntö on, kun täällä sanotaan, että "jos puolueet muodostavat vaaliliiton yhdessä kunnassa, sama vaaliliitto on muodostettava kaikissa kokeiluseudun kunnissa". Entäpä jos jossain kunnassa tämä vaaliliitto ei aseta ehdokkaita ollenkaan tai toinen sen osapuoli, kieltääkö se sen osallistumisen sitten koko seutukunnan alueella? Nämä vaaliasiat ovat hyvin tarkkoja. Näistähän on istunut valtakunnan tasolla monen näköistäkin komiteaa, ja valmista ei ole tullut. Kannattaa miettiä, onko tuo sitten tasavertainen tapa huomioida tämäkin osa. Kyllä minä hyvin pitkälle epäilen sitä — täällä on Hämeenlinnan seutua, en nyt muuten halua sitä ottaa mitenkään erityisesti kepin nokkaan — mikä on Tuuloksen kunnan painoarvo tässä seutukunnassa sitten, kun se on vaaleilla valittu. Melkein voidaan sanoa, mistä puolueesta on yksi Tuuloksen edustaja ja sitten se toinen, ja siinäpä se edustavuus sitten näitten kuntien kohdalla olikin. Otatko omenan vai perunan, siinä on sinun valinnanvapautesi sitten.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki toimenpiteet, mitkä tähtäävät yhteiskunnan varojen säästämiseen ja parempien palvelujen tuottamiseen, ovat hyväksyttäviä ja toivottavia. Tässä on sen tyyppisestä esityksestä kysymys. Mutta kovin tuntuu tämä maailma olevan levällään. Jos oikein ymmärsin, niin ed. Bryggare ja ed. Soini halusivat Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistä valtuustoa, yhteistä yhteenliittymää, ja sitä kautta parempia palveluja. Maaseutuoloista katsoen, niin kuin itse katson, se olisikin aika viisasta ja järkevän tuntuista, mutta se ei vaan toteudu täällä, eikä se voi toteutua tuolla maan perukoillakaan, missä kunnat ovat pieniä ja väkeä vielä vähemmän. Jos tämmöinen monimutkainen vaalijärjestelmä luodaan vielä lisäksi kunnallisvaalien päälle, niin en kyllä oikein tähän järjestelmään usko.

Herra puhemies! Ed. Rönni puhui, että mitään ei voida kunnallisella tasolla päättää siitä, mitä kunnassa tehdään, ovatko terveydenhuoltopalvelut hyvät vai huonot. Tästä asiasta olen jyrkästi eri mieltä. Jos määrärahoja ei ole, palveluja ei synny, lääkäreitä ei ole paikalla, ei ole päivystystä, ei ole niitä palveluja, mitä kansalainen tarvitsee siellä. Kyllä siellä kunnallisessa päätöksenteossa taataan ne palvelut antamalla määrärahat ja puitteet ja toimenpiteet. Tältä osin pidän aika erikoisena tätä ed. Rönnin haasteellista näköalaa, mutta ehkä tämä olikin rakennettu syötiksi allekirjoittaneelle, että siihen voisi puuttua.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On mielestäni aivan hyvä, että seutuyhteistyöhön annetaan tällainen hallintomalli kokeiltavaksi. Itse kyllä olen vähän epäluuloinen sitä kohtaan, että kovin voimakkaasti yleistyisi tämä seutukuntavaltuusto, yleisillä vaaleilla valittava. Jos peruskunnissa säilyvät valtuustot ja on sitten seutukuntavaltuusto ja maakuntavaltuusto, niin tähänhän tulee ylimääräinen vaaleilla valittu porras.

Mielestäni meillä on aika hyviä kokemuksia tämän seutukuntakokeilun ulkopuolisissa seutukunnissa. Tehdään aivan niitä samoja asioita kuin näissä kokeilukunnissakin, kun lukee, mitä siellä on päätetty näissä kokeilukunnissa tehdä, mutta kevyemmällä organisaatiolla. Esimerkiksi omassa seutukunnassani toimii hyvin se, että valtuuston ja hallituksen puheenjohtaja ja kunnanjohtaja kaikista viidestä kokoontuvat jonkun neljä kertaa vuodessa. Nyt sitä laajennetaan niin, että voidaan valita vielä pari muuta siitä kunnanhallituspöydästä, että saadaan puoluekirjoa laajemmaksi. Se on joustavampi kuin tämä, että mennään mammuttimaisiin valtuustoihin.

Olen samaa mieltä kuin ed. Rönni, joka taisi täällä todeta, että kyllä täytyy sen peruskunnan riittävän hyvä tuntemus olla, kun on seutuyhteistyössä mukana. Jos sitten vaaleilla valitaan sellaisia, jotka eivät ole peruskunnassa mukana, niin se ontuu se homma. Tietysti Pohjois-Pohjanmaalla kun on tämä kokeilukunta Haapajärvellä, niin siellähän on jokaiseen kuntaan juuri valittu uusi kunnanjohtaja. Olisi samalla voinut kokeilla yhteistä johtavaa kunnanjohtajaa, jos haluavat valtuuston.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi seutuvaltuustokokeilusta ja seutuyhteistyökokeilusta annetun lain muuttamisesta on tarpeellinen ja tuo omalta osaltaan myös selkeyttä seutukuntien hallintoon. Esityksen johdannossa on korostettu pienten kuntien problematiikkaa ja seutuyhteistyön tuomaa helpotusta näihin kysymyksiin.

Esiin otetut seikat ovat relevantteja, sillä alueellisen hyvinvoinnin erot ovat merkittäviä eri puolilla Suomea. Alueelliseen eriarvoisuuteen liittyy vahva inhimillinen ulottuvuus, koska kansalaiset, usein erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, esimerkiksi vanhukset ja vammaiset, ovat usein eriarvoisessa asemassa palveluidensa suhteen eri puolilla maatamme. Pienet kunnat eivät voi aina taata samanlaista palvelutasoa kuin kaupungit. Lakisääteiset palvelut tuotetaan, mutta muihin palveluihin ei useinkaan riitä resursseja. Tähän seutuyhteistyö omalta osaltaan tuo helpotusta, mutta myös muita toimia tarvitaan kipeästi.

On kuitenkin muistettava myös se, että nämä ongelmat eivät ole sidoksissa ainakaan pelkästään kuntakokoon vaan hyvin moniin muihin kuntaorganisaation ja talouden taustalla oleviin tekijöihin. Pienten kuntien peruspalvelut saatetaan myös toteuttaa suuria kuntia kustannustehokkaammin, ja esimerkiksi pienten kuntien markkinavalttina voivat toimia pienet, yksilöllistä opetusta antavat kyläkoulut ja laadukkaat, yksilöllistä ja nopeaa palvelua antavat peruspalvelut.

Vapaaehtoinen seutuyhteistyö ja sen tiivistäminen on ehdottomasti kannatettavaa ja tarpeellista. Itsenäisillä kunnilla on paljon vahvuuksia, kuten sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä. Myös yhteisöllisyys, tunnepitoiset siteet lähiympäristöön ja asuinpaikkaidentiteetti ovat näitä vahvuuksia. Seutuyhteistyötä tiivistämällä voidaan turvata nämä itsenäisten kuntien vahvuudet ja kuntayhteistyön tuomat mahdollisuudet. Näin pystytään turvaamaan muun muassa laadukkaat erityispalvelut kaikille eri puolilla Suomea.

Hallituksen esitys seutuvaltuustokokeilusta on hyvä asia. Myös tämä suorilla kansanvaaleilla valittava seutuvaltuusto lisää demokratiaa ja avoimuutta kuntalaisten näkökulmasta ja tuo seutuhallintoa lähemmäksi ihmistä. Seutuhallinnossa toimivilta vaaditaan kiinnostusta ja tietoa koko alueen kunnista. Seutuvaltuustossa ei voi edustaa pelkästään omaa kuntaa, joten toimiminen siellä asettaa myös uudenlaisia vaatimuksia luottamushenkilöille.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Seutuyhteistyökokeilua on harjoitettu maassamme varsin kauan. Oma seutukuntani, Joensuun seutukunta, aloitti yhteistyön vuonna 90. Tulokset ovat olleet todella hyviä. Olemme saaneet merkittävästi elinkeinopolitiikassa yhteistyön avulla aikaiseksi. Samoin jätehuoltoyhteistyö on saatu aikaiseksi. Samoin olemme edenneet kansalaisopistoyhteistyössä siten, että meillä on nyt lähdössä liikkeelle seutuopistohanke jne. Kaikki tämä on toteutettu hyvässä yhteistyössä ilman, että olisi raskaita hallinnollisia organisaatioita. Minusta tämä on hyvin keskeistä koko tässä seutuyhteistyössä. Tämä kokeilulaki, joka, uskon, jää myös kokeilulaiksi, on varmaan paikallaan, mutta minun mielestäni lisähallinto ei tuo seutuyhteistyöhön mitään uutta. Me emme hallintoa paisuttamalla saa mitään uutta jaettavaa, uutta itseisarvoa, tähän yhteistyöhön. Näenkin, että tämä entisestään hankaloittaa tätä yhteistyötä.

Täällä on viitattu siihen, että seutuyhteistyökokeilun kautta sitten seutukunnat yhdistyisivät ja näin kuntaliitoksia vauhditettaisiin. En usko, että hallituksen tavoitekaan on ollut tämä. En ainakaan itse näe sitä järkeväksi. Seutuvaltuusto on minun mielestäni peikko, joka saattaa hankaloittaa koko seutuyhteistyötä. Valtuustopaikkojen jakohan lähtee siitä tässä esityksessä, että se on pelkästään asukaslukupohjainen. Se johtaa siihen, että suurimmat keskuspaikkakunnat saavat yksinkertaisen enemmistön, ja sen jälkeen minusta tämä yhteistyö ei voi missään tapauksessa toimia.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kysymyksessä kokeilu, ja esityksen tavoitteet ovat varsin hyvät. Tässä todetaan, että tavoitteena on turvata julkisten palveluiden tasavertainen saatavuus ja niiden rahoituspohja sekä lisätä asukkaiden mahdollisuuksia osallistua kuntien yhteistyössä hoitamiin tehtäviin. Tämä kokeilu on mahdollistava. Kun kysymyksessä on kokeilu, minusta on hyvin tärkeää, että me annamme kunnille ja seutukunnille mahdollisuudet kokeilla erilaisia malleja järjestää ja tuottaa palvelut. Erityisen tärkeää tässä asiassa on, että näkökulma on ensisijaisesti palveluiden näkökulma eikä organisaation näkökulma. Me monesti olemme mestareita luomaan erilaisia organisaatioita, mutta se perustavoite unohtuu. Minusta tässä on hyvin tärkeä pitää tämä palveluiden taloudellisen, laadukkaan tuottamisen ja järjestämisen näkökulma, niin että palvelut ovat varsin tasavertaisesti ja laadukkaasti saatavissa.

Tässä vaiheessa on keskusteltu näiden toimielinten välisestä suhteesta, ja aivan perustellusti voi yhtyä siihen huoleen, millä tavalla tämä valtuusto toimii ja millä tavalla peruskuntien suhteet tähän valtuustoon toimivat. Siitä kuitenkin saamme sitten kokemuksia lähivuosina, ja sen perusteella tehdään sitten päätöksiä.

On erityisen kannatettavaa ja rohkaisevaa, että seutukunnissa ollaan valmiita kokeilemaan erilaisia ratkaisumalleja. Me olemme paljon viime vuosina ja viime aikoina keskustelleet kuntajaosta ja kuntien lukumäärästä. Sekin on organisatorinen kysymys. Meillä saa siinäkin pääpainona ja päänäkökulmana olla se, millä tavalla nämä peruspalvelut tuotetaan laadukkaasti, tehokkaasti ja sillä tavalla, että ne ovat hyvin ihmisten saatavilla.

Millä tavalla sitten seutuvaltuusto valitaan ja minkälaiset henkilöt, ja millä tavalla he pystyvät siihen sitoutumaan? Siinäkin täytyy muistaa tämä tavoitteellisuus, ja siitä saatavalla kokemuksella sitten varmasti saamme aikaan hyvän mallin. Kaiken kaikkiaan tätä kokeilua ja näitä kokeiluja eri seutukunnissa on syytä seurata huolella ja olla aika lailla avoimin mielin valmiina tekemään sitten tarvittavia muutoksia. Etukäteen ei liian voimakkaasti kannata sitoutua. Tässä saattaa olla se vaara, että tämä seutuvaltuusto voi byrokratisoitua ja olla kankealiikkeinen, mutta sitten kun saamme siitä kokemuksia, niin muutetaan sen mukaisesti.

Erkki Virtanen /vas:

Herra puhemies! Ed. Lahtelan tapaan jouduin Ed. Rönnin heiluttamaan koukkuun ja se johdatti sormeni P-nappulalle. Kuitenkin totean ensin yleisesti, että yhdyn niihin näkemyksiin, että seutuvaltuusto sinänsä saattaa tuoda tähän turhan byrokraattisen lisän. Epäilen, että parhaat seutuyhteistyön tulokset saavutetaan hieman pienemmällä ja kevyemmin liikkuvalla mallilla.

Kun ed. Rönni oli vankasti sitä mieltä, että erityisesti isoissa kuntayhtymissä, jollaisen hallituksen jäsen itsekin olen, kun toimin yliopistollisen sairaanhoitopiirin hallituksessa, niin kun hän oli sitä mieltä, että siellä luottamushenkilöt eivät voi päättää mitään tai heidän ei anneta päättää mitään, niin oma kokemukseni kyllä sanoo, että kysymys on pikemminkin siitä, että luottamushenkilöt eivät uskalla tai halua päättää mitään. He eivät halua käyttää sitä valtaansa, jonka nykyinen lainsäädäntö heille antaisi.

Otan nyt vain esimerkin sairaanhoitopiirin budjetin muodostumisesta, joka on ollut varmaan tässä maassa kunnallisten päättäjien eniten arvostelema toimintaprosessi. Siinähän käy niin, että vuosittain sairaanhoitopiirin talousjohto antaa hoidosta vastaaville yksiköille raamibudjetin, johon kaikki sitoutuvat ja ahtavat ikään kuin kahden kilon kalakukon yhden kilon pussiin, minkä jälkeen hallitus on päättävinään jotain ja valtuusto vielä enemmän.

Ehkä olisi kerran syytä kokeilla niinkinpäin, että todella annettaisiin lääkäreitten panna kaikki tarpeensa jonoon ja sen jälkeen hallitus poliittisen vallan käyttäjänä päättäisi, mistä kohtaa häntä pannaan poikki. Tämän jälkeen ei kukaan voisi vetäytyä sen taakse, että kun kerran lääkärit näin sanovat, niin emmehän me mitään voineet. Samaa voitaisiin kokeilla myös kuntien perusterveydenhoidossa. Tämä saattaisi avata uudenlaisia mahdollisuuksia päätöksentekoon myös seutukuntahallinnossakin, kun voimavaroja jaetaan ja resursoidaan. Nykyisellä menolla päädytään vain siihen, kun ei uskalleta tehdä muita päätöksiä, että annetaan sitten lääkäreitten päättää tässä yksittäistapauksessa.

Arto Bryggare /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tätä salikeskustelua kuuntelee, niin välillä kyllä ei voi kuin tulla surulliseksi siitä, että täällä todellakin luulotellaan, että meillä on Suomessa edelleenkin reilut 400 itsenäistä kuntaa, jotka täysin itsenäisesti pystyvät päättämään kaikista taloudellisista resursseista, vaikka totuus on se, että suurin osa meidän kunnistamme on aivan liian pieniä, taloudellisesti täysin kestämättömässä tilassa. Jos tällaisessa kunnassa yksi henkilö sairastuu vakavasti, erikoissairaanhoidon kulut vievät koko sairaanhoitobudjetin.

Kyllä seutuyhteistyö on tulevaisuutta. Minä toivon, että tämä kokeilu ei muodosta sellaista ajatusmaailmaa, jossa luodaan väliporras, vaan luodaan se todellinen porras ja siirretään pieniltä kunnilta yhteiseen pottiin valtaa ja resursseja, jota kautta alueen kuntalaiset saavat paremmin ja tasavertaisesti palvelut. Tätä kannattaa kokeilla.

Kun täältä Helsingin suunnasta katselee asioita, niin valitettavasti joskus tuntuu vähän siltä, että meillä tässä suomalaisessa hallinnossa tälläkin hetkellä byrokratiaa on vähän liikaa tällä järjestelmällä. Toki kuntajärjestelmässä on monta hyvääkin puolta ja sitä läheisyysperiaatetta toteutetaan monessa paikkaa hyvin. Meillä on ollut olemassa hyviä esityksiä ja tässäkin esityksessä on hyviä malleja siitä, kuinka elinkeinopolitiikassa yhteistyö on toiminut, mutta kun puhutaan terveydenhuollosta, sosiaalitoimesta tai opetustoimesta, tilanne on jo vähän toinen, tai jos puhutaan sitten vielä kulttuuritoimen itsestäänselvyyksistä, niin mitään ei ole tapahtunut.

Ed. Soini kyllä puuttui tähän tärkeään asiaan, josta haluan olla samaa mieltä. Kysymys on todellisuudessa pitkälti siitä, että jos kuntia ei voida yhdistää, tämä seutukuntamalli on se tapa, jolla otetaan askeleita siihen suuntaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä ed. Bryggaren viimeisestä puheenvuorosta on sikäli hyvä jatkaa, että minä myöskin uskon siihen, että seutukunnasta tulee se keskeinen perusyksikkö, joka tuottaa palvelut. Kuntien yhdistäminen on tietysti vielä järkevämpi vaihtoehto, mutta kuten kaikki tietävät, se on erittäin pitkä ja hankala prosessi, jos ei sitä tästä salista haluta määräyksillä ohjata, ja siihen ei varmaan löydy enemmistöä eikä halukkuutta, eli tämä vapaaehtoinen tie on tosiaan erittäin pitkä.

Tarvitaanko sitten seutuvaltuustoa vai ei, on toinen asia. Tulen Lounais-Pirkanmaalta, jossa toimii erittäin hyvin seututyöryhmä, ja meillä muun muassa juuri valmistellaan seutukunnallista perusturvayhtymää, joka nimenomaan hoitaisi terveydenhuollon ja sosiaalipuolen palvelut. Valmistelu on kyllä tapahtunut ihan ilman mitään seutuvaltuustoa. Olennaista siinä on se mielestäni, mikä on seutukunnan toimivuus, onko se luontainen yhteistyöalue, ja siinä suhteessa kannattaa hiukan malttia käyttää, ettei yritä väkinäisesti ikään kuin seutukunnista tehdä liian isoja, jolloin ne eivät enää ole luontaisia toiminta-alueita. Eli se on ikään kuin se olennainen, ja sitten pitää löytää seutukunnan sisällä omat keinot, millä päästään eteenpäin. Tärkeimmäthän tosiaan ovat terveydenhuolto ja koulutus, sillä nehän ovat ne, jotka rahaa vievät. Sitä kautta kun pystytään niissä menemään eteenpäin, niin näin varmasti asia etenee.

Sinänsä tämäkin lakiesitys on ihan tervetullut. Joka ikinen lakiesitys, joka vie eteenpäin seutukuntayhteistyötä ja tehostaa palvelutoimintaa, on ihan positiivinen.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Itse olen vähän pettynyt siitä, että tämä esitys on vielä näin mieto malli seudullisen yhteistyön edistämisestä. Kuitenkin tälläkin hetkellä tunnetaan terveydenhuollon järjestämisen ongelmat, jotka liittyvät siihen, että yksiköt ovat liian pieniä, niin että esimerkiksi terveyskeskuksissa ei pystytä erikoistumaan. Tämä siis todella vaikeuttaa kuntalaisten palvelujen saamista. Myös esimerkiksi vaikeavammaisten henkilöiden kohdalla on hyvin suuria ongelmia, koska tällä hetkellä läheskään kaikki heistä eivät saa henkilökohtaista avustajapalvelua. Monissa kunnissa tosiasiallinen syy siihen, että näitä palveluita ei myönnetä, on kuntien rahapula, vaikka näin ei saisi olla. Näin ollen kysymys myös kustannusten jakamisesta niin, että mietitään valtionosuutta uudella tavalla, on ainakin näiden vaikeavammaisten palvelujen osalta myös avainkysymys.

Mitä sitten tulee YTV-yhteistyöhön ja sen kehittämiseen, YTV:ssä on onnistuttu sijainninsuunnittelussa ja joukkoliikenteen suunnittelussa, mutta tällä hetkellä olennainen kysymys on tämän selvitystyön eteenpäinsaaminen eli kysymykset siitä, laajennetaanko YTV-aluetta, muutetaanko kunnan tehtävien luonnetta, luodaanko suurkunta, ja vastapainoksi täytyy luoda myös kaupunginosademokratia. Eli näitä isoja kysymyksiä joudutaan käymään vähän eri tavalla Pääkaupunkiseudun osalta, koska Pääkaupunkiseudun kysymykset ovat Suomen mittakaavassa aivan oma lukunsa.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun näissä puheenvuoroissa on noussut esille kuntien itsehallinnon menettämisen uhka, niin voin todeta, että ei näillä kokeiluilla sitä kuntien itsehallintoa heikennetä. Se itsehallinnon heikentäminen on tapahtunut valtio—kunta-suhteen kautta ja lähinnä kunnan taloudellisen toimivallan kaventumisen kautta jo kymmenen vuoden aikana ja näyttää jatkuvan edelleen.

Tähän kokeilu- ja lakiehdotukseen mennäkseni haluaisin ed. Lahtelalle ja muille samanhenkisille kyllä sanoa, että on se nyt aivan eri asia ajatella 30 000 ihmisen kokonaisuuden kannalta kuin 1,3 miljoonan ihmisen, jotka Pääkaupunkiseudun kunnissa asuvat, kannalta tällaista kokeilua. Suoraan voi sanoa, että pelkästään hallinnon uudelleen ajattelu ja rahojen jaosta sopiminen eivät kyllä esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla riitä ollenkaan eivätkä toimisi lainkaan. Kyllähän ydinkysymys on se, miten maankäyttöön suhtaudutaan. Näiden kokeilujen, jotka täällä on esitetty, ulkopuolellahan on kokonaan tämä kova kysymys: maankäyttö, liikenne, asuminen, työpaikkojen ja elinkeinotoimintojen jäsentyminen kuntien kesken.

Mielenkiintoista tulee olemaan hallintovaliokunnan jäsenenä nyt kuunnella näitten kyseisten kuntien ja seudun toimijoiden ajatuksia ja sitoutumisen astetta tähän kokeiluun. Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos tämmöinen tarve on syntynyt jollakin alueella.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ehdotus seutuvaltuustokokeilusta ja seutuyhteistyökokeilusta sivuaa erittäin keskeisesti kuntien hallintoa ja tehtäväkenttää kaiken kaikkiaan.

Minun oma määritelmäni on kunnan tehtävälle ollut aina se, että kunnan tehtävä on kunakin ajankohtana toimia niin, että olemassa olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Tämän minä olen määritellyt aikoinaan virkani puolesta. Siis: olemassa olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Nyt tällä hetkellä on pakko tunnustaa se tosiasia, että on kuntia, jotka eivät selviydy tästä tehtävästä, jos se määritellään tuolla tavalla. Se on tosiasia. Pitää muistaa, että kuntalaisen eli ihmisen hyvinvointi on se keskeinen asia. Kun mietimme organisaatioita, niin pitää lähteä ihmisestä. Ihminen tarvitsee palvelun; palvelua varten tarvitaan organisaatio; organisaatiota varten tarvitaan rahaa. Tästähän tässä on kysymys, kummasta päästä tuota putkea katsotaan ja miten aletaan organisoida.

On hyvä, että luodaan uusia vaihtoehtoja. Sikäli tällainen ehdotus on paikallaan, mutta ei saa kuitenkaan luoda sellaisia uusia järjestelmiä, jotka toimivat juuri päinvastoin. Ne luovat vain byrokratiaa, ja kuntalaiset maksavat turhasta eivätkä palveluista. Se pitää muistaa näitäkin asioita käsiteltäessä.

Nyt nämä ehdotukset tulevat sitten vielä ajankohtana, jolloin on meneillään sellainen muuttoaalto, jota minä kuvaisin pahimmaksi muuttoaalloksi, vaikka otettaisiin 60-lukukin mukaan, jolloin muun muassa Ruotsiin meni yli 100 000 ihmistä. Tämä on sikäli pahin muuttoaalto, että syntyy selviä tyhjiä alueita Suomeen. Sosiaaliset ongelmat keskittyvät. Ne keskittyvät sinne, mistä lähdetään, ja sinne, mihin tullaan. Kummassakin päässä tulee olemaan ongelmia. Näitäkään ongelmia ei hallinnon uudistamisella ratkaista.

Ed. Reijonen puhui minusta erittäin ansiokkaasti jo olemassa olevasta ja vuosien varrella tehdystä yhteistyöstä. Ei se ole mitään uutta Suomessa, että kunnat harrastavat yhteistyötä eri toimialoilla. Varsinkin tekniikan alueella se on ollut varsin helppoa, koska sille alalle liittyy vähemmän poliittisia paineita. Putket voivat mennä rajan yli, vesi, jätevesi, energia virtaa rajojen yli, ja kun tariffeista sovitaan, asiat ovat selvät. Vastaavasti elinkeinoelämän puolella on erittäin hyviä kokemuksia rajojen yli ilman tällaisia laaja-alaisempia, uusia hallintomalleja, joista tarvitsisi eduskunnassa päättää. Pitää uskaltaa päättää siellä, missä ne ongelmat ovat. Kunnallispoliitikkojen pitää olla rohkeampia ja tarttua niihin vaikeisiin asioihin, mitä siellä alueilla kaiken kaikkiaan on.

Minä toivoisin, että kun tätä sitten jatkossa käsitellään valiokunnissa, me todella keskittyisimme ongelmien hoitamiseen emmekä hallinnon hoitamiseen ja muistaisimme sen, että meidän niin täällä eduskunnassa samalla tavalla kuin kunnallisvaltuustoissa pitää päättää ihmisten asioista, mitä he tarvitsevat, ja katsoa, voivatko he hyvin. Jos koneisto voi hyvin, niin välttämättä eivät ihmiset voikaan hyvin. Meidän ei siis tule keskittyä liikaa nimenomaan järjestelmien luomiseen, vaan tunnustaa tosiasiat ja toimia niistä lähtien sillä tavalla, että, vielä kertaalleen sanottuna, ihmisillä olisi hyvä olla.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin tässä lähetekeskustelussa on kysymys kokeilusta, lakiesityksestä, miten nämä seutuvaltuustot lähtisivät toimimaan nyt käsiteltävän lakiesityksen puitteissa. Kokeiluhan kestää vuoteen 2012 saakka. Pidän arvokkaana sitä esityksessä, että lähdetään hakemaan kokemuksia. Eihän tämä nyt ole, voisi sanoa, elämää suurempi asia tämäkään, vaan tässä haetaan vain kokemuksia, mikä on arvokasta. Sitten niiden kokemusten pohjalta voidaan tehdä pitemmälle meneviä päätöksiä sitten, kun se aika on.

Muistuttaisin kuitenkin, että monessa puheenvuorossa on ansiokkaasti käsitelty jo sitä, että meillähän on olemassa jo hallintoa ja kuntien välistä yhteistyötä yli kuntarajojen. Ei tässä lakiesityksessä uutta ruutia ole keksitty, eikä sitä tarvitsekaan keksiä. Omalla kotiseudullani Ilomantsissa on tehty vuosikymmeniä kuntarajojen yli menevää yhteistyötä terveyspalvelujen tuottamisessa, palo- ja pelastustoimessa. Vaikka nyt se uusi valtakunnallinen laki astuikin voimaan, on ollut semmoinenkin järjestelmä, jossa naapurikunnasta paloauto menee paikalle, jos se on lähempänä. Elikkä siellä on järki otettu käteen ja tehty hommia sitä mukaa kuin resursseja on ja yhteistyö antaa mahdollisuuksia.

Sitten meillä on maakunnallinen taso, jolla tehdään yhteistyötä. Maakuntavaltuusto on olemassa, maakuntahallitukset, kuntayhtymät, niillä hallitukset ja valtuustot. Tässä ed. Rönni oikeastaan aika hyvin sanoi, että pahimmillaanhan jos näitä portaita hallintoon tulee valtavan paljon, niin joistakin ihmisistä, jotka ovat aktiivisia, tulee tällaisia, voisi sanoa leikillisesti, kokousautomaatteja, joilla on jopa satoja kokouksia vuoteen. Sinänsä moniportainen hallinto saattaa tuoda ongelmia jopa tätä kautta.

Ed. Vielma tässä aika hyvin sanoi siitä, että tärkeintä on nimenomaan kuntien tarjoamat palvelut. Eivät hallintorakenteet ole itsetarkoitus. Tarkoitus on, että kuntalaiset saavat hyviä, edullisia ja tasokkaita palveluja. Mielestäni nykyisissä kunnissa, kun katsoo esimerkiksi pieniä kuntia, mikä on palvelujen hinta ja palvelujen laatu, on yllättävän ja valtavan hyvää tehty siitä huolimatta, vaikka kuntien taloutta on viime vuosina aika rajulla kädellä leikattu. Niin kuin ed. Hiltunen mainitsikin, juuri tämähän on se perusmahataudin syy ollut kunnissa. Jos sitä lähdetään hoitamaan esimerkiksi pelkästään jollain kaavamaisella hallintomuutoksella, siinä tulee, kun sutta lähdetään karkuun, karhu vastaan. Elikkä ei se johda mihinkään, jos emme tartu siihen itse ongelmaan. Uutta hallintoporrasta luomalla ei kuntien talousongelmia pysty ratkaisemaan.

Toivon menestystä tälle kokeilulle, ja kun se tulee hallintovaliokuntaan, otan siellä sitten tarkemmin kantaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten edellinen puhuja, minäkin toivon menestystä tälle hallintokokeilulle. Toivon, että tässä muistettaisiin, kuten ed. Vielma sanoi, kuntalaisten paras ja niiden ihmisten paras, joita asiat koskevat, ilman että tulee turhaa byrokratiaa.

Itse kokemuksesta tiedän, että jo ennen kansanedustajakautta helposti kunnalliset ja maakunnalliset luottamustehtävät muodostaisivat ihan päätoimisen työmäärän, jos niihin pystyisi sillä tavalla aikaansa panemaan. Elikkä byrokratiaa ei saisi tulla liikaa, ja vierastaisin tuollaisia vaaleilla valittuja valtuustoja, niin hyvät kuin vaalit ovat ja demokratia, mutta ei turhaa byrokratiaa pidä tehdä — siis valtuusto toki, mutta se voidaan valita välillisestikin. Samalla on pidettävä huoli siitä, että se edustaa tätä seutukuntaa mahdollisimman tasapuolisesti. Nimittäin pienimmissä kunnissa on pelko siitä, että kun tehdään kuntaliitoksia ja yhteistyötä, se ääni ei sieltä kuulu. Jos on vahva virkamies ja vahva poliittinen vaikuttaja suuremmasta, niin hän sanelee, mitenkä toimitaan, ja pienemmät jäävät tässä tappiolle. Tästä on liian monta esimerkkiä. Toivon, että hallinto voisi olla myös semmoinen, että se ajattelee seutua tasapuolisesti.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Lähetekeskustelussa oleva kokeilulaki on jatkoa sille työlle, mitä aiemmin on jo tehty kuntayhteistyön edistämiseksi ja monipuolistamiseksi. Me kaikki tiedämme, että hyvää yhteistyötä on tehty jo vuosikymmenten ajan. Monilla seuduilla se on koskenut erityisesti elinkeinopolitiikkaa. Nyt kuitenkin on välttämättä tarve syventää ja laajentaa tätä yhteistyötä kuntien välillä. Tässä keskustelussa mielestäni on hyvin evästyksenä korostunut se, että pitää ihmisen näkökulman olla etusijalla, ei järjestelmien ja organisaatioiden näkökulman. On korostunut se, että meillä on hyväksi koettu kuntalaisten itsehallinto, jonka varassa hyvinvointipalveluja on meillä järjestetty ja pääosin tuotettu. Nyt kuitenkin tosiasiat — me kaikki tiedämme — talouden osalta ovat tiukat monissa kunnissa, ja tämä tietysti edellyttää sitä, että haetaan uusia mahdollisuuksia. On tärkeää, että löydetään seutukunnittain yhteinen tahtotila, yhteisesti hyväksytyt tavoitteet, ja tietysti joudutaan ottamaan vääjäämättä huomioon myös toimintaympäristön muutos.

Täällä viitattiin hyvin vahvaan, voimakkaaseen ja haitalliseen muuttoliikkeeseen, joka on tuonut osaltaan lisää huomioon otettavia kysymyksiä. Palvelujen tarve, sekin on muuttumassa, mutta toisaalta myös sitten tuottamismahdollisuudet ja teknologiset edellytykset tietoyhteiskunnassa ovat myös erilaiset, eli kaikki tällaiset näkökohdat on varmaan syytä tässä ottaa huomioon. Hallintovaliokunta osaltaan kyllä pyrkii syventymään tähän asiaan.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on useissa aikaisemmissa puheenvuoroissa aivan oikein nähty tarpeellisena kuntien välisen yhteistyön tiivistämisenä seutuyhteistyön laajentaminen. Se on tietenkin välttämätöntä, jotta niukat resurssit voidaan kohdentaa entistä tarkoituksenmukaisemmin.

Kun täällä on nähty tällä lailla olevan erityinen merkitys, niin itse näen ainoana sen merkityksen, että annetaan mahdollisuus käytännössä tässä tapauksessa Nivala-Haapajärven seutukunnalle heidän haluamansa vaaleilla valittavan valtuuston perustaminen seutuyhteistyötä varten. Se heille suotakoon. Muilta osin tämä minun käsittääkseni ei anna mitään uutta nykyisten kuntien välisen yhteistyön saralle. Kuntayhtymien puitteissa voidaan kaikki asiat hoitaa samalla tavalla, ja niiden toimivalta riippuu täsmälleen siitä, mitä kunnat perussopimuksessa keskenään sopivat, niin kuin tapahtuu tässäkin tapauksessa.

Itse näen toisaalta osittain päinvastoin kuin eräät puhujat. Muun muassa ed. Bryggare varsinaisessa puheenvuorossaan totesi tällä esityksellä siirryttävän kohti parempaa hallintoa, ja myös ed. Taiveaho totesi tämän tuovan selkeyttä seutukuntien hallintoon. Minusta tämä ei millään tavalla selkeytä seutukuntien hallintoa, se tuo uuden toimielimen mahdollisesti seutuhallintoon, mutta ei anna muuta lisäarvoa. Enkä näe, että tämä jollakin tavalla hallintoa parantaa, päinvastoin, hallinto mutkistuu ja tämä aiheuttaa lisää portaita. Hallintoa minun käsittääkseni on jo tarpeellisesti tässä maassa ennestään. Itse myös arvioin — kun ministeri Rajamäki, joka on lakiesityksen esitellyt, ei ollut sitä täällä salissa esittelemässä — että hän kokeneena hallintomiehenä on myös arvioinut tämän lakiesityksen todellista arvoa.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä seutuvaltuustokokeiluhan on suomeksi sanottuna niin, että kyseessä on kuntien välinen kihlaus, koska pakkonainti ei ole nykypäivää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mainio vertaus tästä kunnallisesta yhteistyöstä, kuntien välinen kihlaus. Varmasti ihan hyvä sana ja saattaisi olla ihan hyödyllinen. Mutta kun täällä ed. Polvi mainitsi näistä vaaleilla valittavista elimistä, niin olen ihan samoilla linjoilla, että turhan monia elimiä ei kannattaisi vaaleilla valita. Siinä tulee tietysti vähän liian raskas hallinto, joten jossakin vaiheessa pitäisi pohtia, olisiko tämä seutuvaltuusto se, mikä valittaisiin vaaleilla, ja sitten mihin muotoon nämä kunnat jäävät — olisiko niin, että siellä olisi seutuvaltuuston välillisesti valitsemat paikalliset elimet.

Itselläni on kokemusta Haapamäen jaostosta, Keuruun kunnan Haapamäen kunnanhallituksen jaostosta, joka oli valittu elin paikallista yhdyskuntaa varten ja oli ainutlaatuinen hallintokokeilu neljännesvuosisadan koko maassa. Tämä oli hyvin toimiva, elikkä sille paikalliselle tasolle voitaisiin hallinto saada näinkin järjestettyä. Elikkä tässä on monia hallintomalleja. Jos kovin paljon on vaaleja, niin äänestysprosentti laskee ja tavoiteltu demokratia ei välttämättä toteudu. Siksi jatkossa tulee harkita, mihin sijoitetaan vaalien paikka ja valittavan valtuustoelimen taso.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen päätyi juuri siihen lopputulokseen, jonkun aikaa ilmeisesti tuossa harkittuaan, että seutuvaltuusto olisikin se järkevä tässä valita ja kuntien valtuustoja ei sitten valittaisikaan. Minä näen sen sellaisena tulevaisuuden visiona näissä seutukunnissa, että näinhän sen pitää mennä. Se on ihan totta, että kiinnostus kuntien valtuustojen vaaleissa ei ole enää ollut viime vuosina kovinkaan korkea, esimerkiksi kotikaupungissani Kajaanissa äänestysprosentti jäi alle 50 prosentin. Nyt kun meille ollaan valmistelemassa Kainuun hallintokokeilua ja ensi kunnallisvaalien yhteydessä on maakuntavaali, niin uskon, että aktiivisempi osanotto tulee maakuntavaaliin kuin kuntien valtuustojen vaaleihin. Minusta se on ihan oikea suunta. Sitten täytyy ruveta miettimään, mitä niille kuntien valtuustoille tehdään, koska esimerkiksi Kainuun hallintokokeilussa ei ole mitään järkeä pitää enää kunnissa, esimerkiksi Kajaanissa, 51:tä valtuutettua, kun maakuntatasolla niitä on vähän päälle 40.

Eli näen kyllä näitten hallintorakenteitten muuttamisen yhteydessä tärkeäksi sen, että nämä toiminnalliset muutokset tulevat siinä valmistelun yhteydessä. Kainuun hallintokokeilussa on sen puolentoista vuoden aikana, mitä tässä on valmisteltu, selkeästi nähtävissä, että tulee paljon muuta lisäarvoa kuin itse se hallinnon muutos.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on menossa lausunnolle myös perustuslakivaliokuntaan. On syytä tässäkin todeta, että meillä kuitenkin on perustuslaki ja siihen liittyvä kuntalaisten itsehallinto, kunnallinen itsehallinto. Kyllä perusasiat on kuitenkin tunnistettava ja tunnustettava nykyisen toimintamallin pohjalta. Olen ymmärtänyt, että me kuitenkin olemme Suomessa varsin tyytyväisiä nykyisen tasoiseen ja nykyiseen rakenteeseen pohjautuvaan palvelujärjestelmään ja myös siihen kansanvaltaiseen järjestelmään, joka kuntahallinto meille on. Jos löytyy ja jos on tarvetta erilaisten kokeilujen järjestämiseen, niin niihin varmaan sitten mahdollisuuksia löytyy ja sitä kautta kenties pidemmälle meneviin järjestelyihinkin. Täällä on kiinnitetty huomiota myös kuntien pidemmälle menevään yhteistyöhön eli kuntien yhteenliittymiseen. Sitäkin meillä jossain määrin on tapahtumassa, ja kenties pohdintoja tulee lähivuosina nykyistä enemmänkin kuntakentän sisällä. Mutta se lähtee peruskunnista ja kuntalaisista liikkeelle. Minusta tämä näkökulma, vapaaehtoisuus, on syytä jatkossakin pitää tärkeällä sijalla.

Näiden vaalien osalta ja vaaleilla valittujen valtuustojen osalta, jos ja kun meillä kunnanvaltuustot ovat, niin toisaalta sitten on ollut keskustelua juuri siitä, olisiko sittenkin kansanvaltaisen toiminnan ja alueiden kehittämisen näkökulmasta paras lähtökohta, että maakuntataso olisi se, jossa myös olisi suorilla vaaleilla valitut valtuustot.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jotta ei tule väärää käsitystä siitä, mitä ajatuksillani tarkoitan, niin yhdyn todella siihen, mitä ed. Väistö juuri sanoi, että ilman muuta koen, että kunnallinen itsehallinto on arvokas asia ja pitää kunnioittaa tätä, ja kunnassa tulee olla, totta kai, valtuusto nykyisten lakien mukaan, eihän se muuten ole kunta. Mutta kun ja jos, niin kuin selvältä näyttää, kuntarakennetta ainakin jossakin päin maata muutetaan ja saattaa olla tarkoituksenmukaista muuttaa, niin silloin sen täydellisen identiteetin kadottamisen asemasta saattaisi olla todella paikallaan, että sitten selvästi laissa olisi kysymys entisen liitetyn kunnan osalle nimetystä hallintoelimestä, olipa sen nimi mikä tahansa. Sen asema olisi pysyvä, ettei sitä sitten valtuusto voi, jos muodostuu seutukunnan tapainen kunta, ykskaks päättää, että tuota haittatekijää ei enää halutakaan, vaan sen asema edustaisi sen kaltaista pysyvyyttä kutakuinkin kuin meillä nykyisellään on itsenäisellä kunnalla.

Tätä minä ajan takaa, mutta toisaalta koen, että jos on kovin monet vaalit, jos olisi kunnallisvaalit, seutuvaalit, maakuntavaalit, vielä eduskuntavaalit ja eurovaalit ja mitä kaikkia näitä onkaan, niin kansa kyllä väsyy. Kyllä vaalien määrälläkin tietty kohtuus pitää olla.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lintonen sanoi mielestäni osuvasti, että se on kihlaus, tämä seutuyhteistyöhön meneminen, ja edellisen puheenvuoron jälkeen sain puhelun, jossa naapurikunnan kihlattu esitti neuvotteluja kuntaliitoksesta. Olen tätä itse pari kertaa viimeisen viiden vuoden aikana virallisesti esittänyt, ja tähän asti se on tyrmätty muutamalla äänellä. Nyt näistä tyrmääjistä johtava poliitikko ilmoitti, että he olisivat halukkaita aloittelemaan neuvottelut. Kyllä kai nämä sitten näin menevät, että kun aikamme tehdään tätä seutuyhteistyötä ja saadaan suurin osan toiminnoista lyötyä yhteen, luonnollinen tapahtuma on sitten siirtyä avioliiton satamaan ja katsella niitä asioita yhdessä.

Siitä olen kyllä ed. Oinosen kanssa eri mieltä, että jos johonkin kylään niitä luvataan, kyllä järkeä pitää myöskin käyttää näissä elimien lisäämisissä. Jos kylä tyhjenee kokonaan eikä siellä ole kuin keuhkotautinen kissa, niin turha siellä on lukiota pitää. Kyllä siis pitää lakkauttaa tällaiset elimet, jotka eivät mukaudu maailman menoon ja elämän muutoksiin. Kun tosiasia vain on se, että osa kunnista ja kylistä tyhjenee, niin turha sinne on jättää yhtä päättäjää ja sitten haalia niitä päättäviä elimiä, niin että jokainen on jossain vähintään varajäsenenä. Kyllä järjen käytön siinäkin pitää olla sallittua.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Minulle on tässä vuosien saatossa tullut sellainen kokemus myöskin täällä eduskunnassa, että keskusta rakastaa kuntien itsehallintoa yli kaiken. Se ehkä on se syy, minkä takia näitä avioliittoja ei ole kovinkaan paljon syntynyt erityisesti tuolla alueella, missä ne olisivat järkiavioliittoja nimenomaan ja tunnepuoli on kadoksissa.

Ongelma on se, että kuntien itsehallintoa perustuslaillisestakin näkökulmasta jotkut pitävät tärkeämpänä perustuslain pykälänä kuin perustuslain 19 §:ää, jossa taataan ihmisille palvelut ja oikeus palveluihin. Ainakin Kainuun kokemuksesta olen nähnyt sen, että nimenomaan palvelujen saatavuus on pakottanut lähtemään näihin uudistuksiin. Nyt kun niitä uudistuksia ollaan tekemässä, ne on koettu hyväksi.

Ed. Oinoselle vielä sanoisin, että identiteetti ei minusta synny kuntarajojen sisällä, vaan se syntyy siitä paikkakunnasta, missä asutaan ja eletään ja on mahdollisesti synnytty. Minun kotipaikkani, jossa minä olen syntynyt, on ollut tähän asti jo kahden kunnan alueella, ja minua ei haittaisi yhtään, vaikka se olisi kolmannenkin kunnan alueella joskus. Se paikkakunta on nimenomaan se, mihin juuret kiinnittyvät.

Lopuksi sanon sen, että jos tähän maakuntahallintoon tulevaisuudessa päädytään, että se on se oikea hallinnon taso, demokratian taso, niin sitten pitää kehitellä ja keksiä uusia paikallisdemokratian muotoja, jotka voivat olla paljon joustavampia eivätkä niin byrokraattisia kuin nykyinen malli.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä keskustelusta. Hallintovaliokunnan jäsenenä on ihan mukava sitten jatkaa työskentelyä tämän lain tiimoilta hallintovaliokunnassa.

Monessa puheenvuorossa on ollut esillä se, että seutuvaltuustolle tarvitaan valtaa ja vastuuta oikeassa suhteessa, jotta se organisaatio lähtee toimimaan, mutta yhtä tärkeitä ovat ne henkilöt, jotka sinne valikoituvat. Siinä tietysti puolueilla on erittäin suuri vastuu, minkälaisia ihmisiä he ehdolle asettavat, joita ihmiset voivat äänestää.

Ed. Rönni totesi, että sellainen kunta, jossa ei ole kuin yksi keuhkotautinen kissa, ei tarvitse lukiota. Voisin kyllä ajatella myös niin, että sellaista seutuvaltuustoa ei tarvita, jossa on vain sellaisia henkilöitä, jotka saavat ahdistuskohtauksen, kun menevät kuntarajan ylitse. Siinä mielessä yliherkkyyden toisia kuntia kohtaan täytyy olla todella minimaalista, jos aiotaan, että seutukuntavaltuusto pystyy tekemään todella seutukunnallisia päätöksiä.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Seutuyhteistyöstä minulla on lähes kymmenen vuoden kokemus siinä mielessä, että Kouvolan seudun kuntayhtymä perustettiin joskus vuonna 95. Sinne tuli seitsemän kunnan yhteinen valtuusto ja hallitus ja noin 100 000 ihmistä alueella asuu. Siellä yhdistettiin edunvalvonta, koulutus, terveyden- ja sairaanhoito ja maankäyttö. Nämä henkilöt siirtyivät peruskunnan palveluksesta kuntayhtymän palvelukseen, ja muun muassa ministeri Korhonen antoi valtakunnallisen palkinnon Kouvolan seudun kuntayhtymälle hyvästä yhteistyöstä.

Nyt meillä on siinä vaiheessa tämä homma siellä Kouvolan seudulla, että neljän kunnan yhteistä suurkuntaa ollaan perustamassa sille alueelle. Itse henkilökohtaisesti toivoisin, että sinne perustettaisiin seitsemän kunnan yhteinen kunta. Eli toisin sanoen pienin askelin seutuyhteistyötä tiivistämällä päästään perustamaan vapaaehtoisesti suurkunta, joka alueen kansalaisten kannalta on mielestäni erittäin hyvä ratkaisu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu on todella mielenkiintoinen, ja tulin tältä paikalta myös muutaman ajatuksen vielä lausumaan, itse reippaan neljännesvuosisadan näitä kysymyksiä eri tasoilla mukana eläneenä ja seuranneena.

Loppujen lopultahan kysymys on todellakin siitä, niin kuin ed. Ahti Vielma sanoi, mikä on kuntalaisten paras. Siihen pitää pyrkiä, ja silloin sen tiedon pitäisi tulla sieltä kuntalaisilta, mikä on meille paras, eikä niin, että ylhäältäpäin — olipa sitten sanelija joku luottamushenkilö ylhäältäpäin tai virkamies ylhäältäpäin — sanottaisiin, mikä on sinulle paras, vaan että kuultaisiin nimenomaan asukkaita ja heidän odotuksiaan ja toiveitaan. Silloin päästäisiin parhaimpaan tulokseen.

Olen seurannut kotikaupunkini Keuruun kehitystä. Ensinnäkin meihin on liitetty Pihlajavesi vuonna 69. Sitten naapurissa on liitetty Koskenpää Jämsänkoskeen ja naapurissa Pohjaslahti Vilppulaan. Olen seurannut, mikä on ollut näitten liitettyjen kuntien kohtalo. Ikävä kyllä minkään kohdalla ei ole ollut minkäänlaista eteenpäinmenoa, vaan väki on puolittunut lähestulkoon siitä, mitä se on ollut kuntaliitosta tehtäessä, ja palvelut ovat lähestulkoon kadonneet. (Ed. Huotari: Onko se liitoksesta johtunut?) — No, tämä on sitten hyvä kysymys, onko tämä johtunut liitoksesta vai ei. Saattaisi olla niin, että jos kunnalla olisi ollut itsenäistä elinkeinopolitiikkaa, sillä olisi saattanut olla vaikutusta vähän enemmän.

Tätä juuri pelkään, että silloin, kun ollaan suuremmassa kunnassa, kunta osoittaa teollisuustontit sieltä keskustaajamasta, osoittaa palvelut sieltä. Kunta pyrkii keskittämään lääkäripalvelut, sosiaalipalvelut, kaikki sinne kuntakeskukseen, sen uuden, suuremman kunnan keskukseen, ja entiset pienemmät kunnat ovat sitten helposti menettäjiä. Sieltä pienemmältä osa-alueelta, joka ennen on ollut oma kunta, ei välttämättä saada edes kovin paljon luottamushenkilöitä päättäviin elimiin. Saattaa olla, että siellä vaaleissa epäonnistutaan, ja sitten saattaa olla nämä käytännön ihmissuhdeasiat sellaisia, että ne eivät sitten käytännössä parhaimmalla tavalla toimi. Toisin sanoen tämä on tarkoin pohdittava kysymys, millä hallintomuodoilla voidaan toimia hyvin, ja on tarpeen, että näitä kokeillaan.

Minusta meillä Haapamäellä, kun tehtiin Suomen kuntahistorian ainutlaatuinen kokeilu, jota kesti neljännesvuosisadan, kunnanhallituksen Haapamäen jaosto, siinä oli ideaa, siis kunnan osa-alueen virallisessa hallintoelimessä. Vaikka muistan, että itse kokousyhteyksissä todettiin, että tämä on vähän semmoinen leikkikerho, jossa me emme päätä mitään suuria, vaan meidän pitäisi olla tuolla kaupunginhallituksessa päättämässä, niin siitä huolimatta, kun nyt tuotakaan elintä ei ole ollut, kun kunnallisia luottamuselimiä on vähennetty, siihen on jäänyt tyhjä paikka. Sitä ei ole mikään tuommoinen harrastusluontoinen kylätoimikunta sillä tavalla voinut korvata. Eli näkisin, että pitäisi selkeyttää tämä kunnanosahallinto.

Meillä oli 1960—70-luvulla vakavasti esillä kunnanosavaltuustot, jotka olisivat olleet vaaleilla perustettavia, mutta meillä oli neljännesvuosisadan kokeilu kunnallishallituksen valitsemasta kunnanosahallinnosta. Mielestäni olisi aiheellista jossakin vaiheessa tutkia, mitkä kokemukset siitä ovat. Tampereen yliopiston aluetieteen laitos sitä on aikoinaan tutkinut, ja siitä on tehty esitelmiä ja gradujakin, mutta tämän suuntaisesta lähivaikuttamisesta olisi kysymys silloin, jos halutaan kuulla ihmisten tahtoa. Kunnanvaltuusto, jos on pieni kunta, tietysti edustaa sitä väkisin. Näkisin, että kaikkein tärkeintähän meillä on, että kunnilla on taloudelliset toimintaedellytykset.

Ei nykyinen kuntarakenne huono ole, vaikka sitä on arvosteltu, mutta näitä kokeiluja kun tehdään, niin minusta pitäisi muistaa ihminen ja kuntalainen tärkeimpänä eikä lähteä siihen ajatukseen, että keskitetään jonnekin keskustaajamaan, ja helposti käy niin, että sitten tulee henkilö johtaville paikoille, olipa luottamushenkilö tai virkamies, joka ei muista, mitä on sopimuksia tehden sovittu. Nyt, kun kerron kuntaliitoksista tuosta lähipiiristäni, niin silloin, kun niitä aikoinaan tehtiin, pyhästi sovittiin, että sitten kirkon puolella seurakunnat jäävät vaalimaan paikallista identiteettiä. Tänä päivänä nekin ovat kadonneet osaksi isompaa kokonaisuutta. Eli jos jotakin sovitaan, niin sen tukena toivoisi olevan niin vahvan lainsäädännön, että se ei kovin helposti sitten muuttuisi.

Mutta, arvoisa herra puhemies, pidän tärkeänä, että tästä asiasta on syntynyt vilkas keskustelu ja hallintovaliokunta pääsee vaativaan työskentelyyn.