Täysistunnon pöytäkirja 53/2003 vp

PTK 53/2003 vp

53. TIISTAINA 9. SYYSKUUTA 2003 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

8) Laki perhehoitajalain 1 §:n muuttamisesta

 

Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessani ehdotan, että perhehoitajalakiin lisättäisiin perhehoitajien mahdollisuus työsopimuksen tekemiseen, mikä antaisi heille oikeuden työttömyysturvaan. Nykyisellään perhehoitajan palkka muodostuu palkkiosta ja lastenhoitokulujen kattamiseen tarkoitetusta kulukorvauksesta, joka on noin puolet palkasta. Perhehoitajilta puuttuu toistaiseksi muille työtätekeville kansalaisille kuuluva oikeus työttömyysturvaan. Tämä johtuu siitä, että perhehoitajalain 1 §:n 4 momentin mukaan toimeksiantosopimuksen tehnyt henkilö ei ole työsopimuslain 1 luvun 1 §:n tarkoittamassa työsuhteessa sopimuksen tehneeseen kuntaan tai kuntainliittoon, kuntayhtymään. Työsopimuksen puuttumisen takia perhehoitaja ei voi saada työttömyyskorvausta.

Työttömyysturvalain 5 luvun alkupykälien mukaan ansiopäivärahana työttömyyskassasta tai peruspäivärahan Kelan kautta maksettavana työttömyyspäivärahaa voi saada henkilö, joka on työskennellyt työsopimussuhteessa ja täyttänyt työssäoloehdon. Työssäoloehto täyttyy perhehoitajan työajan osalta, mutta työsopimussuhteen ehto ei. Sen vuoksi mielestäni lakia tulisi muuttaa niin, että perhehoitaja voisi tarpeensa mukaan valita sopimusmuodokseen toimeksiantosopimuksen, esimerkiksi jos hänellä on toinen työ, tai työsopimuksen hänen tehdessään ainoastaan perhehoitotyötä.

Noin 60 prosenttia perhehoitajista tekee muuta työtä perhehoitajana toimimisen lisäksi. Loput 40 prosenttia saisivat tehdessään työsopimuksen kunnan kanssa itselleen turvan työttömyyden varalle. Työsopimuslakia sovelletaan vain työsopimukseen, jolla työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Työsopimuslain soveltamista ei estä työn tekeminen työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa.

Arvoisa puhemies! Perhehoidolla on Suomessa pitkät perinteet. Lapsia, vanhuksia ja vammaisia on hoidettu sukulaisten luona vuosituhansien ajan. Perhehoidon on osoitettu olevan hyvä hoitomuoto, vaikka sitä ei ole tarkoitettu ensisijaiseksi hoitomuodoksi.

Vuoden 1980 lopulla perhehoidossa oli 55 prosenttia kaikista sijaishuollon lapsista ja nuorista. Vastaava luku on nyt nyt 44 prosenttia. Perhehoitajien määrä on vähenemässä, ja heidän keski-ikänsä kasvaa. Reilun viiden vuoden sisällä perhehoitajien keski-ikä on noussut 4,5 vuotta; se on nyt lähes 49 vuotta. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle joudumme tilanteeseen, jossa on mietittävä jopa 1 500 lapsen ja nuoren sijoittamista muualle kuin perhehoitoon. Tämä tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja on pois lasten ja nuorten yksilöllisestä hoidosta.

Muissa Pohjoismaissa perhehoitoa on määrätietoisesti tuettu ja on pystytty lisäämään sen houkuttelevuutta. Esimerkiksi Norjassa sijaishuollon nuorista ja lapsista on perhehoitoon sijoitettuina yli 80 prosenttia ja Ruotsissa 72 prosenttia. On laskettu, että huostaanotettujen lasten laitoshoito tulee yhteiskunnalle ainakin kolme kertaa kalliimmaksi kuin perhehoito.

Arvoisa puhemies! Perhehoidon sekä inhimillisten että taloudellisten etujen vuoksi on tärkeää korjata perhehoitajien työttömyysturva muiden työtä tekevien tasolle. Heillä tulee olla sama oikeudellinen asema ja sosiaaliturva kuin muilla työsuhteessa olevilla työtä tekevillä kansalaisilla. Tämä ehdottamani uudistus lisäisi perhehoitajaksi ryhtymisen houkuttelevuutta ja helpottaisi saamaan lisää sijaisperheitä ja perhehoitopaikkoja.

Keskustelu päättyy.