Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Valtion tilinpäätöskertomus on perustuslain 46 §:ssä säädetty kertomus valtiontalouden hoidosta ja talousarvion noudattamisesta. Talousarviolain 17 §:n mukaisesti tilinpäätöskertomus sisältää valtion tilinpäätöksen ja tarpeelliset muut tiedot valtiontalouden hoidosta ja talousarvion noudattamisesta sekä tiedot valtion toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja toiminnallisen tuloksellisuuden kehityksen kannalta tärkeimmistä seikoista. Tässä tilinpäätöskertomuksessa tuloksellisuuden osalta painotetaan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kehitystä ja kehityksen suuntaa, toisin sanoen sitä, missä määrin yhteiskuntapolitiikalle asetetut tavoitteet on saavutettu. Tavoitteena on, että valtion tilinpäätöskertomuksessa tuodaan oleellista tietoa eduskunnan päätöksenteon pohjaksi.

Tilinpäätöskertomuksen vaikuttavuustiedoissa on pääsääntöisesti raportoitu asioista, joilla on valtion vuoden 2011 talousarvioesityksessä asetettu yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteita. Tilinpäätöskertomus sisältää lisäksi valtion liikelaitosten tuloslaskelmat ja taseet sekä talousarvion ulkopuolella olevien valtion rahastojen tuotto- ja kululaskelmat tai tuloslaskelmat ja taseet samoin kuin tiedot liikelaitosten ja rahastojen toiminnan, talouden ja tuloksellisuuden sekä niiden kehityksen kannalta tärkeimmistä seikoista. Valtion tilinpäätöskertomus sisältää myös kaikkein tärkeimmät tiedot yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja toiminnallisen tuloksellisuuden kehityksestä eri ministeriöiden toimialoilla.

Kaikki ministeriöt ovat itse laatineet hallinnonalaansa koskevat tekstit valtion tilinpäätöskertomukseen valtiovarainministeriön antaman ohjeistuksen perusteella ja vastaavat siitä, että kertomus antaa niiden toiminnasta oikeat ja riittävät tiedot eduskunnalle. Tilinpäätöskertomuksen tietojen oikeellisuus ja riittävyys on pyritty varmistamaan ministeriöissä sisäisen valvonnan menettelyin. Tietojen oikeellisuutta ja riittävyyttä on arvioitu myös valtiovarainministeriössä valtioneuvoston controllerin antaman menetelmäkuvauksen mukaisesti.

Käsittelyyn tuleva valtion tilinpäätöskertomus vuodelta 2011 selvittää monipuolisesti valtiontalouden tilaa, talousarvion toteutumista ja eri ministeriöille asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Talouden ja toiminnan yhdistävänä kokoavana raporttina se antaa hyvän kuvan valtionhallinnon kokonaisuudesta.

Viime vuotta koskevasta valtion tilinpäätöskertomuksesta käy hyvin ilmi toimintaympäristöön liittyvän epävarmuuden lisääntyminen. Epävarmuuden lisääntyminen näkyy niin reaalitaloutta kuin rahamarkkinoita koskevan epävarmuuden kasvuna. Epävarmuuden lisääntyminen heijastuu myös monien hallinnonalojen toimintaan. Tästä huolimatta vuoden 2011 tilinpäätöskertomuksesta käy ilmi, että Suomen valtiontalouden päätöksenteon pohjana oleva tietoaineisto on varsin laaja ja luotettava.

Viime vuosina valtion tilinpäätösraportoinnin merkittävimmät haasteet ovat liittyneet yhteisiin eurooppalaisiin toimiin euroalueen vakauden ylläpitämiseksi. Vuotta 2011 koskevassa tilinpäätöskertomuksessa esitetään katsaus euroalueen tukitoimien taloudellisista vaikutuksista Suomen valtiontalouden näkökulmasta. Katsauksessa kuvataan monipuolisesti eri tukitoimia ja niiden vaikutuksia valtiontalouteen. Vastaavat tiedot ovat näkyvissä myös tilinpäätöskertomuksen osassa 3, jossa esitetään valtion tilinpäätös liitteineen.

Raportoinnin merkittävät haasteet liittyvät euroalueen tukitoimista raportoinnin ohella valtion toimintojen rakenteen monipuolistumiseen. Valtion tilinpäätöskertomuksessa vuodelta 2011 esitetään tiivis katsaus valtion yhtiöomistukseen, talousarvion ulkopuolisten rahastojen ja liikelaitosten toimintaan ja niiden valtiontaloudellisiin vaikutuksiin. Valtion tilinpäätöskertomuksen osan 3 tietosisältöä on pyritty parantamaan raportoimalla myös rahastojen ja liikelaitosten sitoumuksista entistä kattavammin. Tilinpäätöskertomusta vuodelta 2011 laadittaessa on otettu huomioon valtiovarainvaliokunnan ja tarkastusvaliokunnan mietinnöissä edellisistä valtion tilinpäätöskertomuksista esitetyt havainnot ja kehittämisehdotukset. Valtion tilinpäätöskertomuksessa esitellään myös niitä toimenpiteitä, joihin hallitus on eduskunnan esittämien huomautusten johdosta ryhtynyt. Se sisältää valtioneuvoston vastaukset eduskunnan talousarviolausu-miin sekä tilimuistutuskertomuksen.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on käyty tarkastusvaliokunnan kanssa keskustelua siitä uudistustarpeesta, jonka mukaisesti jatkossa valtion tilinpäätöskertomus yhdistettäisiin toimenpidekertomukseen. Tätä koskeva hallituksen esityksen luonnos on parhaillaan valmisteltavana. Tarkoitushan siinä on se, että jos jatkossa eduskunnalla olisi käytössä toimenpidekertomus ja tilinpäätöskertomus yhtäaikaisesti, se antaisi vielä paremmin ja laajemmin kuvan koko valtion toiminnasta ja varmasti monella tavalla olisi tarkoituksenmukaista. Mutta tässä vielä nykyisen mallin mukaisesti esitettynä tämä valtion tilinpäätöskertomus vuodelta 2011.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Käyn läpi puheessani muutamia keskeisiä kohtia, jotka ovat hyvin ajankohtaisia ja joiden merkitys tulee lähiaikoina korostumaan, kun eurokriisi syvenee ja laajenee. Kreikan tilanne kärjistyy, Espanjan korkotaso on jo kriisirajalla ja Italian pankkien luottoluokituksia alennettiin roimasti.

Ensinnäkin valtion vastuista. Valtion takaukset ja takuut olivat vuoden 2011 lopussa yhteensä liki 11 miljardia euroa. Summa on puoli miljardia suurempi kuin vuotta aiemmin, ja suurin osa ta-kauksista eli 6,5 miljardia euroa johtuu Suomen osuudesta EU:n vakausjärjestelyissä. Takaus Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle oli vuoden 2011 lopussa liki 4 miljardia ja takaukset vakausjärjestelyistä johtuvista lainasitoumuksista Islannin, Latvian ja Kreikan valtioille olivat yhteensä 2,1 miljardia. Euroopan rahoitusvakausvälinetakauksien määrä oli 0,5 miljardia euroa. Valtion riskien ohella Suomen Pankilla on EU:n ja euroalueen kriisiin liittyviä vastuita ja riskejä. Lisäksi Suomen valtiolle tulee epäsuoria ja laskennallisia vastuita Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan unionin kautta.

On tärkeä huomata, että Suomen valtiolla on tämänhetkisiä kokonaisvastuita sekä kriisinhallintamekanismeihin liittyviä tulevia vastuita. Nämä kaksi asiaa tulee erottaa, mutta Suomen asemaa arvioitaessa ne kumpikin tulee, totta kai, ottaa huomioon. Nyt esimerkiksi Suomen Pankin ja Euroopan keskuspankin vastuista on visusti vaiettu. Ja tämän kaiken keskelle me olemme menossa mukaan — valtavaan eurooppalaiseen pikavippifirmaan, Euroopan vakausmekanismiin.

Arvoisa puhemies! Tilinpäätöskertomuksessa todetaan muun muassa näin: "Ilman uusia tasapainottavia toimia riskinä on, että valtiontalous pysyy lähivuodet alijäämäisenä, velka kasvaa ja samalla velanhoitokustannukset. Hallitusohjelmassa päätetyt sopeutustoimet - - eivät riitä kääntämään rahoitusasemaa ylijäämäiseksi." Eli uusia leikkauksia ja veronkorotuksia on tulossa, kunhan nyt kuntavaalit saadaan alta pois. Tästä kyllä varoiteltiin jo. Vuosi sitten me painotimme, että hallitusohjelmaa pitää lukea niin, että sen yhteydessä huomioidaan myös tulevat veronkorotukset ja pakkosäästöt. Ne oli nähtävissä jo silloin, ja lisää on tulossa.

Suoraan kertomuksessa tunnustetaan myös se, että Suomen Euroopan unionin talouskriisiin liittyvät taloudelliset sitoumukset lisäävät valtionvelkaa, eli me otamme velkaa muiden sitoumusten, vastuitten ja muiden holtittoman velan antamisen ja ottamisen vuoksi. Venäjällä sanotaan kai niin, että ensin syödään tyhmän eväät, meillä Lapissa niin, että ensin juodaan huntalon viinat. Yhtä kaikki, tämän hallituksen aikana Suomi on sidottu edesvastuuttomalla tavalla yhteisten eurovastuitten liekaan. Tästä ei enää ole pitkä matka kolmen A:n luottoluokituksen tippumiseen. Siihen varautumisestahan me äsken äänestimme, mutta hallituspuolueitten kansanedustajat olivat sitä mieltä, että se ei ole tarpeen, ja olen aivan varma, että tähän asiaan me palaamme vielä ja ehkäpä hyvinkin pian.

Arvoisa puhemies! Tilinpäätöskertomus antaa raa’an ja karun kuvan siitä tilanteesta, jossa me kohtaamme pahenevan EU:n talouskriisin. Kreikassa muut poliittiset puolueet ja tavan kansa yritetään saada maksamaan sosialistien — suluissa sosialidemokraattien — ja paikallisen kokoomuksen 40 vuoden rappiokauden virheet. Meillä on naamioitu vastuunkannoksi se, että kun Suomi aiemmin tunnettiin maana, joka maksaa kaikki velkansa, pian meidät tunnetaan maana, joka maksaa kaikkien velat.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Maamme talousnäkymät heikkenivät vuoden 2011 aikana erilaisten kansainvälisten tekijöiden johdosta. Viimeistään euroalueen kriisin syventyessä kävi selväksi, että maassamme tarvittiin mittavia lisätoimia, jotta valtion taloudenpidolle asetetut tavoitteet saavutetaan. (Mauri Pekkarinen: Tarvittais!) Oli välttämätöntä, että hallitus aloitti tilinpäätöskertomuksessa näkyvät toimet erilaisten rakenteellisten uudistusten läpiviemiseksi sekä menojen ja tulojen tasapainottamiseksi. (Mauri Pekkarinen: Aivan riittämättömät!)

Taloustilanteesta huolimatta maastamme kuului myös optimistisempia uutisia. Työllisten määrä kasvoi ja työttömien määrä väheni, eikä taloustilanne merkittävästi lisännyt työttömyys- ja toimeentuloturvamenoja. Sen sijaan pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys olivat korkeita. Maaliskuun lopulla alle 25-vuotiaita työttömiä oli lähes 30 000. Myös pitkäaikaistyöttömien määrä on noussut, ja sen ennakoidaan kasvavan vuoden loppuun mennessä jo 65 000:een. Luvut ovat erittäin hälyttäviä, sillä hyvinvointiyhteiskuntamme jatkuvuus on kiinni juuri työttömien ja syrjäytymisvaarassa elävien nuorten auttamisesta. On erittäin tärkeää, että nuorten ei tarvitse jäädä tyhjän päälle keskeyttäessään tai päättäessään koulun tai ollessaan työllistämistoimenpiteiden ulkopuolella, sillä juuri palvelujen väliin putoaminen muodostaa nuorille merkittävän riskitekijän.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu nuorten yhteiskuntatakuu eli syrjäytymisen ehkäisy ja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistaminen. Ohjelmassa todetaan muun muassa, että nuorisotyöttömyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjumiseksi jokaiselle nuorelle taataan työ-, opiskelu-, kuntoutus- tai harjoittelupaikka. Kirjaukseen liittyvät toimet näkyvät myös valtion tilinpäätöskertomuksessa. Erityisesti TEMin alalla on määrärahoja kohdennettu viime vuonna juuri nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvun lieventämiseen ja ennaltaehkäisemiseen. Ministeriön arvion mukaan nuorille on tarjottu runsaasti koulutus- ja työvoimapoliittisia toimia, joilla on voitu estää työttömyyden pitkittymistä. Valitettavasti tilanne ei kuitenkaan ole aivan niin ruusuinen kuin itsearviointeja lukiessa näyttää. Jatkossa yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi budjetoitu vuosittainen 60 miljoonaa ei mitenkään riitä. Osa nuorista on jo valmiiksi niin syrjäytyneitä, että he tarvitsevat yhteiskuntatakuuta monipuolisempaa tukea ja opastusta. Näitä nuoria on autettava kaikin mahdollisin keinoin, jotteivät he syrjäytyisi enempää ja putoaisi kokonaan yhteiskunnan rattailta jo alkumetreillä.

Toinen huolestuttava joukko ovat ne terveet ja työkykyiset nuoret, jotka ovat jostain syystä katsoneet yhteiskunnan velvollisuudeksi elättää heidät laittamatta itse tikkua ristiin. Koska yhteiskuntatakuuseen ei näillä näkymin liity velvoitetta vastaanottaa tarjottavaa toimenpidettä, on houkutus jäädä passiiviseksi toimeentulotuen vastaanottajaksi vastaisuudessakin joidenkin nuorten kohdalla liian suuri. Vastikkeettomaan ra-haan liittyvät ongelmat tulevat esiin myös tilinpäätöskertomuksesta. Siitä ilmenee, ettei sosiaali- ja terveysministeriön alalla ole päästy lähellekään ministeriön strategisia tavoitteita syrjäytymisen ehkäisyssä. Arvioitaessa ministeriön onnistumista sekä syrjäytymisen ehkäisyssä että toimeentulotuen pitkäaikaisen tarpeen vähenemisessä saavat ministeriön sosiaalipoliittiset toimet kaikkein alimman, välttävän, arvosanan.

On aivan selvää, että nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaankin nykyistä tehokkaampia keinoja, joihin liittyy sekä keppiä että porkkanaa. Terveille ja toimintakykyisille nuorille ei tulisi antaa vastikkeetonta rahaa, vaan heidät tulisi velvoittaa johonkin aktiivitoimenpiteeseen. Lisäksi toimeentulotukikierteeseen jumiutuneiden nuorten aktivoimiseksi olisi tärkeää velvoittaa sosiaalityöntekijät tapaamaan kaikki alle 25-vuotiaat sosiaalitoimessa asioivat nuoret ja kertomaan heille mahdollisuuksista saada tukea ja kannustusta omien mielenkiinnon kohteiden, vahvuuksien ja tulevaisuudennäkymien selkeyttämiseen. Joutilaisuus kriittisessä vaiheessa elämää ei tee kenellekään hyvää vaan päinvastoin lisää syrjäytymisriskiä. Nuorten on tärkeä oppia jo varhain, ettei elämässä ole pelkästään oikeuksia vaan myös velvollisuuksia. (Ben Zyskowicz: Hyvin sanottu!) Toivon todella, että tämän tavoitteen eteen tehdään jatkossa entistä voimakkaammin töitä eri hallinnonalojen ja yhteiskunnallisten toimijoiden kesken.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä valtion tilinpäätöskertomusta kun lueskeli, niin valtiontalouden riskien osalta, jotka tässä on kuvattu osassa 2.7, tilanne on jo kovasti tästä tilanteesta muuttunut ja aiheuttaa tietysti varmasti lisätoimenpiteitä ja sitä huolta, että pidämme oman pesän entistä paremmin kunnossa, niin kuin edustaja Mustajärvi täältä tuota tekstiä läpi jo kävi.

Yksi sellainen asia, joka tässä säästämisen ja talouden tasapainottamisen ja menokurin aikana on minun mielestäni syytä pitää tarkasti mielessä, on se, että huolehtisimme siitä, että missään kunnassa taikka valtion toimenpitein ei aiheutettaisi säästötoimenpiteillä suurempaa laskua tulevaisuudessa. Ehkä edustaja Pelkonen myös viittasi osittain näihin puhuessaan muun muassa etsivästä nuorisotyöstä, ja se oli yksi sellainen, jonka erityisesti halusin täältä itsekin esille kaivaa, sillä edellisellä eduskuntakaudella sain olla mukana sivistysvaliokunnassa säätämässä lakia etsivästä nuorisotyöstä, ja täytyy sanoa, että nyt kun näitä tuloksia katsoo ensimmäisen vuoden jälkeen, niin luvut ovat tietysti erittäin huolestuttavia siinä mielessä, että kontaktimäärä on lähes 15 000 nuorta, mutta tyytyväinen täytyy olla siinä mielessä, että kun tämä tehtiin pakolliseksi ja kattamaan koko maa, niin kontaktien määrä on noin 5 000:lla lisääntynyt siitä, mitä se oli 2010, kun etsivä nuorisotyö ei vielä ollut kirjattuna tällä tavalla lakiin.

Jaan edustaja Pelkosen huolen siitä, että nyt käsitteillä ja valmistelussa oleva nuorten yhteiskuntatakuu ei tule valitettavasti kyllä toteutumaan tuolla rahalla, joka siihen on varattu, 60 miljoonaa euroa, ja tämän epäilyn on myös vahvistanut työministeri Lauri Ihalainen. Toivon, että nämä huolet otetaan nyt vakavasti ja pidetään huolta ennen muuta siitä, että lasten ja nuorten palvelut pidetään tiukasta tilanteesta huolimatta hyvällä tasolla.

Sanna Lauslahti /kok:

Puhemies! Muutamia huomioita tuloksen ja taseen luvuista.

Valtion tuotto- ja kululaskelmaa katsoessa voi todeta yhden ilahduttavan seikan: vuonna 2010 kulujäämä, tappio, oli 9,1 miljardia ja 5,5 miljardia 2011, eli siltä osin olemme menossa parempaan suuntaan. Mutta silti samaan aikaan on syytä kiinnittää huomiota siihen, että mitä nopeammin me saamme tuotot ja kulut vastaamaan, sitä parempi tilanne myös meillä tulee olemaan taseen puolella, joka kyllä asettaa aika vakavia huolenaiheita.

Valtion tasetta kun lähtee analysoimaan ja katsomaan, niin vastattavaa-puolella meillä on tilanne, jossa meidän valtion pääoma on miinus 30 miljardia euroa tappiolla. Normaalissa reaalitaloudessa voisi sanoa, että yritys olisi jo kaatunut. Onneksi olemme valtio, jolla on ehkä vähän toisenlainen hallinta rahavirtoihin, eikä tarvitse pelätä tappioiden muodostumista niin paljon kuin yrityselämässä.

Se, mikä herättää pohdinnan, on se, miten vieraan pääoman osalta on tulevaisuuden näkökulmista hallintaa. Nyt vieraan pääoman osalta on tehty ratkaisu, jossa otetaan enemmän pitkäaikaista lainaa. Tietenkin se tasapainottaa, ettei lyhytaikaisten lainojen varassa tarvitse olla, ja siltä osin varmasti ratkaisu on viisas. Mutta sitten kun lähdemme pohtimaan, minkälaisia eriä meillä jää meidän taseen ulkopuolelle, meillä on taseen loppusumma 58 miljardia euroa ja samaan aikaan taseen liitetiedoissa on tieto, että vastuut ovat 134 miljardia eli yli kaksi kertaa suuremmat kuin meidän taseen loppusumma. Siitä on syytä olla hyvin huolissaan.

Otetaan yksi esimerkki näiden vastuiden sisältä. Vastuiden sisällä ovat valtion kattamattomat eläkevastuut. Niiden suuruusluokka on 92 miljardia euroa. Se tarkoittaa sitä, että meidän tulee tulevaisuudessa tämä summa maksaa meidän valtion eläkettä ansaitseville. Sinänsä normaalitilanteessa, jossa me lähdemme siitä, että valtiolla on nykyinen määrä työntekijöitä ja palkkataso suurin piirtein pysyy samana, siltä osin voisi sanoa, että tilanne ei olisi huolestuttava, mutta tilanne, jossa on tavoite julkisen sektorin työntekijämäärää laskea, johtaa siihen, että per työntekijä vastuut myös kasvavat ja siltä kohdin myöskin kustannukset.

Toinen asia, joka ei näy meidän taseessa, on meillä eurojärjestelmän ulkopuolelle annetut vakuudet. Mielestäni olisi syytä pohtia sitä, voisiko valtio ottaa käyttöön IFRS-taseen, jossa nämä vastuut myös näkyisivät. Silloin meillä päättäjillä olisi mahdollisuus nähdä talouden kokonaiskuva. Nyt sen joutuu tekemään ynnäämällä lukuja toisiinsa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Edustaja Mustajärvi käsitteli omassa puheenvuorossaan tästä kertomuksesta ilmeneviä Suomen vastuita, jotka liittyvät tällä hetkellä yhä meneillään olevaan ja jopa pahenevaan Euroopan velkakriisiin. Edustaja Mustajärvi ei kertonut sitä, miksi näitä vastuita on otettu, miksi Suomen hallitukset, edellinen ja nykyinen, miksi Suomen eduskunnat, edellinen ja nykyinen, ovat veronmaksajien puolesta ottaneet tiettyjä riskejä, jotka liittyvät Euroopan velkakriisiin ja siihen, että monet Euroopan maat, euroryhmän maat, ovat toimineet väärin, ovat velkaantuneet liikaa, ovat käyttäneet paljon enemmän varoja kuin mihin niillä olisi ollut varaa. Ehkä on hyvä tämän vuoksi tässä yhteydessä kerrata sitä, miksi näihin riskeihin on menty.

Euroopan unionin tai euroryhmän sopimuksethan eivät edellytä sitä, että jos joku maa euroryhmässä hoitaa asiansa huonosti, niin muut maat ottavat vastuuta sen velvoitteista tai ottavat riskiä sen velkaantumisesta. Päinvastoin Euroopan unionin ja euroryhmän piirissä on lähdetty siitä, että jokainen maa hoitaisi sopimusten mukaan ja vastuullisesti oman taloutensa. Eli me emme ota näitä riskejä sen takia, että olisimme jollain sopimuksella sitoutuneet tällaista apua tarjoamaan ja antamaan.

Toiseksi, minun mielestäni näitä riskejä ei oteta myöskään solidaarisuudesta näitä vaikeuksissa olevia maita kohtaan. Solidaarisuus on sinänsä kaunis asia, ja tänäkin päivänä Saksassa ja Ranskassa puhutaan hyvin paljon solidaarisuudesta Kreikkaa ja kreikkalaisia kohtaan. Minulla ei tietystikään ole mitään heitä vastaan, mutta en ole ollut milloinkaan päättämässä, että Suomi liittyisi sellaiseen unioniin tai sellaiseen yhteisvaluuttaan, mihin liittyisi sen kaltainen solidaarisuus, että jos joku elää yli varojensa, niin muut solidaarisesti tulevat sitten pelastamaan ja auttamaan. Eli kyse ei ole myöskään solidaarisuudesta.

Mistä siis on kyse? Minun mielestäni ainoa perustelu, miksi edellinen ja nykyinen hallitus ja edellinen ja nykyinen eduskunta ja minä itse olemme olleet näitä vastuita suomalaisten veronmaksajien piikkiin ottamassa, on Suomen oma etu. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Sinisilmäisyys!) Eli olemme antaneet suoraa lainaa Kreikalle ykköspaketissa ja olemme antaneet takauksia väliaikaiselle vakausrahastolle varainhankinnassa, josta sitten edelleen on lainattu näille kriisimaille, sen takia, että olemme arvioineet, että tämä on Suomen oman edun mukaista, oman edun mukaista, sillä perusteella, että näin olemme pyrkineet patoamaan tämän velkakriisin hallitsematonta leviämistä esimerkiksi Espanjaan, Italiaan, ehkä Ranskaan sillä seurauksella, että siitä olisi seurannut ja vieläkin seuraisi sellainen talous- ja velkatsunami koko euroalueella, itse asiassa koko Euroopassa ja vähän globaalistikin, josta kärsisi erittäin suuria tappioita myös Suomen oma talous, meidän talouden kasvu, siitä seuraten meidän työllisyys, meidän valtion ja kuntien verotulot ja yleensäkin meidän elintaso. Eli olemme näitä vastuita ottaneet varjellaksemme Suomen omaa taloutta, työllisyyttä, valtion ja kuntien verotuloja ja hyvinvointipalveluja.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kreikkalaiset äänestäjät yhtäältä haluaisivat maansa pysyvän eurossa mutta toisaalta eivät hyväksy näiden tukipakettien ehtoina olevia säästöratkaisuja. Jos kreikkalaiset äänestäjät kesäkuun ylimääräisissä vaaleissaan edelleen sanovat selvästi "ei" näille tukipakettien ehdoille, saattaa hyvinkin olla käsillä tilanne, jossa Kreikka käytännössä kieltäytyy näiden ehtojen noudattamisesta ja jossa nämä tukipakettimaat käytännössä kieltäytyvät lisätuesta, mikä silloin siinä tilanteessa voisi johtaa, tai itse asiassa johtaisi, Kreikan euroalueen ulkopuolelle. Tästä seuraisi varmasti Kreikassa taloudellinen katastrofi ja poliittinen sekasorto, mutta tietysti meitä tässä salissa kiinnostaa vielä enemmän se, mitä siitä seuraisi Suomelle ja suomalaisille veronmaksajille.

Tänä päivänä ja ihan tämän päivän lehdissäkin lasketaan näitä välittömiä tappioita, välittömiä menetyksiä, mitä Suomelle, valtiolle ja Suomen Pankille, tässä tilanteessa voisi aiheutua. Esitetyt arviot ovat olleet 400 miljoonasta eurosta ylöspäin ehkä jonnekin 3—4 miljardiin euroon saakka. Nämä ovat huikeita summia. Tappiot olisivat aivan valtavia. Mutta kun tätä keskustelua käydään, pitää kuitenkin muistaa, että suurin riski Kreikan kaatumiseen liittyy sittenkin siihen, että jos kaikista tähänastisista toimista huolimatta tämä velkakriisi hallitsemattomasti levi-äisi Espanjaan, Italiaan, Portugaliin pahentaen niiden tilannetta, niin Suomen kansantalouden kannalta kaikkein suurin tappio syntyisi siitä, että tämä velkakriisi rajusti lähtisi leviämään ja vahingoittaisi näin Suomen talouden kasvua ja sitä kautta meidän työllisyyttä.

Eli vaikka nämä välittömät menetykset ja menettämisen riskit ovat valtavia, niin vielä suurempi riski liittyisi tällaiseen erittäin rajuun taantumaan, joka tämän velkakriisin leviämisestä seuraisi. Näin ollen toivon, että tässäkin keskustelussa ja yleensä näinä päivinä, kun näistä asioista keskustellaan, pidetään tämä mielessä ja toivotaan, että se, mitä näillä tukipaketeilla on tehty eli ostettu aikaa, on toiminut sillä tavoin meidän eduksemme, että tänä päivänä Kreikan kaatuminen ei samalla tavalla johtaisi tämän, sanoisiko, taudin tarttumiseen ja hallitsemattomaan leviämiseen yli koko Euroopan.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczille sen verran, että ei tämä ongelma ole sitä, että Kreikasta joku tauti leviää Espanjaan tai Italiaan. Se tauti on olemassa siellä ja itänyt pitkään, ja se on tämä hötörahatalous, eli että on olemassa niin valtava määrä vastikkeetonta, reaalitaloudesta irrallaan olevaa rahaa, joka perustuu vain oletusarvoihin ja pelaamiseen. Eli eivät kreikkalaiset ole saastuttaneet Italiaa ja Espanjaa. Kyllä se on tämä järjestelmän valuvika, ja siihen pitää puuttua.

Ja kyllä minä sitä mieltä olen, että solidaarisuutta tarvitaan työttömiä, eläkeläisiä, lapsia, vähäosaisia kohtaan Suomessa ja Kreikassa ja kansainvälisestikin. Jos pitää arvioida, mitä vaihtoehtoja meillä euroalueella on, niin arvostamani taloustutkija, käytännön mies, epäili, että tällainen Japanin kehitys, todennäköisyys on ehkä 60 prosenttia, eli äärimmäisen hidas taloudellinen herääminen, tai sitten lama kolmasosan todennäköisyydellä, ja ainoastaan pienet muruset on mahdollisuus siihen, että euroalue voi omin toimin elpyä.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi ei tunnista sitä tautia, josta edustaja Zyskowicz ansiokkaasti tuossa puhui. Kyllä sitä tautia on olemassa, se tarttuu välillä tähänkin saliin. Jos lasketaan pelkästään ne talousarvioaloitteet, joita edustaja Mustajärvi tänään oli jättänyt, niin niitten yhteisarvo, hintalappu, on noin 30 miljoonaa. Jos tehdään laskelma siitä, että jos kaikista vaalipiireistä tehtäisiin vastaavia, niin se summa olisi yhteensä puoli miljardia. Ja entäs sitten, jos kaikki kansanedustajat toimisivat näin? (Markus Mustajärvi: Mikä oli viimeinen äänestys?) Se olisi 6 miljardia. Tätä menoa sitten jos me täällä Suomessakin harjoittaisimme, niin me olisimme hyvin nopeasti vastaavassa tilanteessa kuin kreikkalaiset.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä olen edustaja Mustajärven kanssa siitä samaa mieltä, että tässä nimenomaan on kysymys höpörahatalouden kriisistä, ahneen kapitalismin kriisistä. Kasinopelejä pelataan vastuuttomasti ja kuvitellaan, että aina löytyy sitten veronmaksaja, joka maksaa viulut, jos huonosti menee yksityisillä sijoittajilla. Siksi on erittäin tärkeä, että täällä Suomessa tämän hallituksen myötä linja tiukentui myös tässä Euroopan velkakriisin hoidossa. Varmasti ei enää tänään kovin moni naureskele sille, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen rohkeasti ja määrätietoisesti Euroopan unionissa taisteli Suomelle vakuudet tähän Kreikka-kakkostukipakettiin. Se on erittäin merkittävä asia, ja viime päivinä uutisissa me olemme nähneet, että ykköspaketista, mitä sosialidemokraatit vastustivat, koska emme halunneet ehdoitta tukea näitä, tulee se 400 miljoonan riski valitettavasti, mutta tässä kakkosessa suomalaisen veronmaksajan apuna ovat nämä vakuudet.

Toinen tärkeä asia on, että tässä Kreikka kakkosessa toteutui maailman taloushistorian suurin velkajärjestely ja niin myös sijoittajat kantavat vastuunsa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Mustajärven kanssa samaa mieltä siitä, että euron ja EU:n valuviat tulee korjata: tarvitaan lisää talouskuria, tarvitaan lisää valvontaa. Mutta sitä ennen on vain yksinkertaisesti tämä tulipalo sammutettava, ennen kuin päästään rakentamaan uutta, ja tätä tehdään, niin kuin edustaja Zyskowicz sanoi, pakon edessä ja vain ja ainoastaan sen takia, että me pidämme huolta suomalaisista ja suomalaisista palveluista, suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen tulevaisuudesta. Aikanaan presidentti Niinistö totesi, että Suomi on ollut solidaarisista solidaarisin. Kun euro aikanaan perustettiin, niin sovittiin, että jokainen pitää omasta taloudestaan huolta, ja se on sitä parasta solidaarisuutta. Nyt emme ole tätä tekemässä solidaarisuudesta Etelä-Eurooppaa kohtaan vaan nimenomaan itsekkäistäkin näkökulmista: suomalaisen työn ja työpaikkojen pelastamiseksi.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jäin tässä pohtimaan, että kun Suomikin on näin paljon velkaa, tuplasti sen verran kuin tulot ovat, kun USA on velkaa, valtion- ja paikallistaloudet, Eurooppa on velkaa, paikallis- ja valtiontaloudet, kuluttajat ovat velkaa, yritykset ovat velkaa, tietenkin jää miettimään, mistä ne setelit tulevat, kun kaikki ovat velkaa. Onko tällä hetkellä tilanne, tosiasia, että setelikupla puhkeaa? Tietenkin meidän näkökulmasta on tärkeätä pohtia, että jos näin käy, mitä Suomi tekee siinä tilanteessa: mitkä ovat meidän varautumistoimenpiteet, jos pahin tulee toteen?

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin kommentoida edustaja Viitasen esittämää näkemystä, että kyseessä olisi globaali kapitalismin kriisi.

On ihan totta, että tämä nyt nähtävä kriisi alkoi finanssimarkkinoilta ja asuntokuplan puhkeamisesta USA:ssa, mutta kuitenkin jo useamman vuoden ajan on ollut kyse ennen muuta julkisten talouksien ylivelkaantumisesta johtuvasta kriisistä, joka on edelleen syventynyt, joten tästä näkökulmasta kyllä julkistaloudet ovat ennen muuta nyt syypäitä tähän kohdattavaan kriisiin.

Tilanteessa, jossa nyt ollaan, kokonaiskuvaa katsottaessa — vaikka itse puolustan näitä saatuja vakuuksia ja on hyvä, että näin kävi — nämä vakuudet kuitenkin näyttäytyvät myös Suomen näkökulmasta verraten pienenä asiana. Kreikka on tilanteessa, jossa poliittinen kriisi eskaloituu, ja me kaikki jännityksellä odotamme Kreikkaa, joka keikkuu kuilun partaalla. Mikäli jonkinlainen äkillinen välirikko toteutuisi, niin siinä kokonaisuudessa paljon suurempi uhka Suomelle olisi laajeneva taloustaantuma ja rahoitusmarkkinoiden syvenevä kriisi Euroopassa eikä välttämättä (Puhemies: Nyt taitaa olla minuutti täynnä!) tämä Suomen suora vastuu Kreikassa.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä näköjään saa puhua muustakin kuin päivän tekstistä.

Valitettavasti vaiteliaisuusmääräykset estävät puhumasta kaikkea sitä, mitä minunkin tiedossani on, mutta kun mennään tulevaisuuteen, nyt ovat Kreikka, Irlanti ja Portugali ihan selvässä huonossa asemassa, ja kun siihen tulevat vielä Espanja ja Italia, niin julkinen velka näillä viidellä valtiolla on 3 300 miljardia. Jos se jaetaan viidellä, se on 660 miljardia per valtio. Suomen budjetti on 52,4 miljardia, eli 12 kertaa suuremmat vastuut ovat näillä viidellä valtiolla keskimäärin. Kyllä tämä huonolta näyttää, ja Suomen asema tässä, kun takaukset, vakuudet ja sitoumukset lankeavat meille maksettaviksi, niin uskon, että niin vasemmalla kuin oikeallakin ollaan kyllä totisia miehiä. Tänä vuonna Suomi ottaa velkaa 23 miljardia, josta 16 miljardia käytetään vanhojen velkojen lyhennyksiin. Nettovelkaa, kuten tiedetään, on 7,1. Korkoja maksetaan 2,2 miljardia. Minusta olisi korkea aika tehdä se, mikä olisi pitänyt tehdä jo vuosi sitten, eli harkita, (Puhemies: Nyt taitaa olla minuutti täynnä!) mitä tekemistä Suomella on eurossa ja EU:ssa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kai hyvän taloudenpidon ehtona on se, että ei ole isännätöntä rahaa eikä ole jälkikäteisiä yhteisvastuita, josta alun perin osa takaajista ei tiedä yhtään mitään. Jos tämmöinen sallitaan, niin kyllä edessä on laajamittainen ja hyvin syvällinen moraalikato.

Edustaja Östmanille sen verran, että viimeinen näistä lisätalousarvioäänestyksistä käsitteli juuri sitä: varautumista siihen, että Suomen kolmen A:n luottoluokitus tippuu. Minä olen monta kertaa sanonut, että se on hallitusohjelmassa hyvä tavoite. Ei kenenkään tavoitteena voi olla se, että ottaa rahaa mahdollisimman kalliilla. Sitä pitää saada mahdollisimman halvalla, jos kerran lainarahan tarvetta on. Mutta niin kuin tuonne kertomukseenkin on kirjattu, me otamme velkaa muiden vastuitten ja muiden velkojen vuoksi, ja se vaarantaa kolmen A:n luottoluokituksen, ja kun niin tapahtuu, hallitusohjelman kirjaukset velvoittavat siihen, että uudet lisäleikkaukset ja veronkorotukset lähtevät liikkeelle.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minun tekisi mieli kysyä myös sitä, mikä tässä on lopulta perussuomalaisten oma vaihtoehto ja miten arvioitte, että teidän meiningillä sitten kävisi Suomen kolmen A:n luottoluokitusten ja muuten. Tässä on iso ongelma käsissä ja vain huonoja ratkaisuja edessä, ja silloin kun tilanne on se, ei ole yhdentekevää, miten suomalaisten veronmaksajien riskeihin varaudutaan. Juuri siksi on hyvin tärkeää — ihmettelen vähän sieltä kokoomuksenkin piiristä kuultua epäilyä siitä, onko tämä vakuus nyt tärkeä — se on eittämättä erittäin tärkeää, että suomalaisten veronmaksajien saatavia turvataan ja riskejä rajataan tämän vakuusjärjestelyn kautta. Kaiken kaikkiaan tässä kyllä on samaan aikaan käsillä myös tällaisen ahneen markkinakapitalismin kriisi. On selvää, että me tarvitsemme rahoitusmarkkinoilla tiukempaa sääntelyä, tiukempaa valvontaa ja myös esimerkiksi rahakauppaa hillitsevää rahoitusmarkkinaveroa, jonka suhteen sosialidemokraatit ovat olleet kansainvälisesti ja täällä Suomessa hyvin aktiivisia.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Mustajärvi ja Viitanen ovat käyneet keskustelua tämän velkakriisin perimmäisistä syistä. Itse näen, että taustalla ovat sekä maiden eläminen yli varojen eli ylivelkaantuminen että rahoituslaitosten liian löysäkätinen lainanantaminen. Lainanantamisen taustalla on osaltaan tällainen moraalikato, eli meillä on pankkijärjestelmä, joka tietää tai lähtee siitä, että viime kädessä, jos tulee liian suuria tappioita ja systeemisesti merkittävät pankit uhkaavat kaatua, veronmaksajat joutuvat ne tavalla tai toisella pelastamaan. Tämä on tietysti sietämätön tilanne eli sellainen, että jos pankki tekee huikeita voittoja, niin omistajat ja johtajat rikastuvat, mutta jos pankki tekee huikeita tappioita, niin me joudumme käyttämään veronmaksajien varoja. Ainakin vähimmäisvaatimus silloin on se, että myös omistusta vastaavasti otetaan. Tämä on mielestäni tässä taustalla, ja nyt mietitään, miten tästä päästäisiin eteenpäin.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä kertomus sattuu sellaiseen aikaan ja ajankohtaan, jolloinka ensimmäisen kerran lähes 20 vuoteen Suomen talous on tilanteessa, jossa me olemme kaksoisvajeessa. Meillä on samaan aikaan vaihtotasevaje ja samaan aikaan merkittävä julkisen talouden vaje. Edellisen kerran näin kävi suuren laman jäljiltä 1990-luvun alkupuolella. Tämä on haastava tilanne. Lääkkeitten löytämisellä tämän kehitysuran kääntämiseksi parempaan on kiire. Ne lääkkeet pitäisi hyvin nopeasti löytää.

Kun on tällainen kaksoisvaje, vaihtoehto ei voi olla se, että me merkittävästi kulutamme entistä enemmän, koska niin tehden tuo vaje sen kuin entisestään pahenee. On tingittävä tarpeettomimmasta kulutuksesta. On voitava satsata suomalaiseen yritystoimintaan, investointeihin, kasvua vauhdittaviin investointeihin, tutkimukseen ja kehittämiseen, koulutukseen — näihin asioihin, joista viime kädessä talouden kasvu Suomessakin syntyy. Tässä katsannossa on valitettavaa, että juuri näihin ei lisäsatsauksia tule — tutkimukseen, koulutukseen eikä oikeastaan yritystoiminnankaan edellytyksiin — vaan monilta osin tuossa kehyspäätöksessä, joka kohta, muutaman päivän päästä tänne tulee, näitä monia voimavaroja päinvastoin leikataan. Mutta kehyspäätöksessä ehkä sitten enemmän siitä, mitä talouden isossa linjassa jatkoa ajatellen pitäisi tehdä.

Ehkä minäkin muutaman sanan verran koskettelen nyt sitä ajankohtaisinta asiaa, eurokriisiä, ja sitä kaikkea, minkä varjon se meidän Suomen menestyksen tielle heittää. Euro oli alun perin valuvikainen ratkaisu, johonka Suomen ei olisi pitänyt koskaan lähteä. Viimeksi muutama päivä sitten professori Vesa Kanniainen, Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori, on tämän hyvin selvällä sanalla sanonut. Paul Krugman, yksi maailman arvostetuimmista taloustieteilijöistä, oli sitä mieltä jo silloin, kun euroa rakennettiin, ja edelleenkin eilen viimeksi hän oli täsmälleen samaa mieltä. No, aina voi joku sanoa, että no, ne on ne amerikkalaiset, ne on ne, jotka ovat tiedemiehiä tämän euroalueen ulkopuolelta, ne eivät ymmärrä sitä logiikkaa, jolle euro perustuu — mutta kyllä ne mokomat ymmärtävät. Se oli valuvikainen ratkaisu. Niin erilaiset maat kuin vaikkapa juuri Kreikka, Portugali ja Saksa: se, että ne sopisivat samaan valuutta-alueeseen, oli alun perin aivan mahdoton ratkaisu. Ruotsi, Tanska ja myöskin UK tekivät ihan oikean ratkaisun, kun jättäytyivät alun perin koko tämän rahaliiton ulkopuolelle.

Muistan aina, kuinka Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö opettivat silloin aikanaan, kuinka näille äsken sanotuille maille käy: voi, voi ruotsalaisia ja voi, voi tanskalaisia, kuinka huonosti niille käy, kun ne jäävät euron ulkopuolelle, ja kuinka hyvin Suomelle käy, kun ollaan mukana. No, minä myönnän, että eurovuosista on ollut Suomelle paljon hyötyäkin. On ollut vuosia, jolloin ilman muuta se on meitä auttanut, mutta se lopputulos, jota nyt lähestytään, ei välttämättä sitten ansaitse yhtä positiivisia ilmauksia kuin ne parhaat vuodet, joita euron lyhyestä historiasta on taakse jäänyt.

Ylipäänsä jokainen ymmärtää hyvin helposti sen, että ennen euroon liittymistä Kreikan valtion papereiden korot olivat yli 10 prosenttia, Saksan 3 prosenttia, ja kun Kreikka liittyi euroon, sen korot romahtivat sinne 3 prosentin tuntumaan. Yhtäkkiä maa, joka ei ole voinut aikaisemmin velkaantua, sai rahaa ilmatteeksi, noin kuvakielellä sanottuna, ja niin paljon kuin halusi, ja he halusivat sitä paljon. Kun kansantalouteen tulee joku 100 miljardia euroa muutaman vuoden kuluessa, totta kai se muutaman vuoden pitää yllä merkittävää taloudenkasvua, mutta jos niitä voimavaroja ei käytetä tavalla, joka luo semmoisen uuden investointiperustan ja sellaisen uuden teollisen perustan, jolla kilpailukyky, kestävä kilpailukyky, saavutetaan, niin pahat päivät tulevat ennen pitkää, ja nyt ne tulivat. Myönnän, että Lehman Brothers ja kaikki, mitä siitä seurasi, varmaan vauhdittivat ja nopeuttivat sen pahan päivän tulemista, mutta ne tulivat ja niiden kanssa nyt sitten ollaan hätää kärsimässä.

Kun nämä ongelmat tulivat, ensiapu, mihinkä Suomikin meni mukaan, katsottiin silloin perustelluksi ja tarpeelliseksi. Näin jälkikäteen ajatellen voi kuvitella, miettiä ja pohtia, olisiko jo silloin alun perin pitänyt panna Kreikka velkasaneeraukseen, täydelliseen velkasaneeraukseen ja heittää euron ulkopuolelle. Mutta sitten, kun ensimmäinen ohjelma Kreikalle tehtiin, kun Kreikka ei kuitenkaan toiminut, niin kuin sen piti toimia, oli todella väärin ruveta roikuttamaan — roikuttamaan, tätä sanaa käytin jo vuosi sitten täällä — Kreikkaa eurossa ja viemään tilannetta pitemmälle ja pitemmälle kaiken aikaa, niin että kohta ollaan todella niin vaikeassa asemassa, että jos Kreikka kohta joutuu ja kun se heitetään euron ulkopuolelle, sen seuraamukset, niin kuin Paul Krugman sanoo, ovat paljon pahemmat nyt kuin mitä ne olisivat olleet vuosi sitten, tai kenties kaksi vuotta sitten, jos Kreikka silloin olisi heitetty euron ulkopuolelle. Nyt on vaikea tilanne, mutta vieläkin olen sitä mieltä, että ilman muuta näin pitää tapahtua, ja uskon, että näin todella myöskin sitten tapahtuu.

Eikähän Kreikka ole tässä ainoa. Kaikki tiedämme ja tunnemme hyvin Portugali- ja Irlanti-tapaukset, en niihin kajoa enempää tässä yhteydessä, mutta ehkä Pia Viitasen puheenvuoroon siitä, että asiat ovat muuttuneet: niin ovatkin muuttuneet sitten sen, kun tämä hallitus muodostettiin. Silloin Suomen sitoumukset olivat 9,7 miljardia euroa ja katto siinä ja tasan tarkkaan siinä. Minkäänlaisia sitoumuksia sitä pitemmälle menevistä ratkaisuista ei ollut. Nyt Suomen sitoumuslupaukset ovat yli 20 miljardia euroa, kun tämä ERVV:n ja EVM:n kuvio yhteen lasketaan. Lisäksi eurojärjestelmässä Suomen Pankin osuudet ovat, luulisin, yli 20 miljardia euroa siitä runsaasta tuhannesta miljardista, joka tällä on niin kuin lyhyeksi myyty, ja sitten niistä jälkimarkkinaoperaatioista, jotka ovat vähän yli 200 miljardia — näistä tulee joka tapauksessa yhteensä 1 200 miljardia, ja siitä Suomen siivuksi sillä avaimella, oliko se 1,82 vai mitä se nyt olikaan, suurin piirtein näin, tulee parikymmentä miljardia euroa.

No, minä luotan siihen, että Suomen Pankin kautta ne eivät realisoidu, enkä pelkää. Niin kuin edustaja Zyskowicz tässä päivä pari sitten sanoi, ne ovat teoreettiset vastuut — tai ihan mahdollisetkin vastuut; en pidä niitä kovin todennäköisinä vastuina, mutta ne ovat kuitenkin vastuita, jotka painavat edustaja Mustajärven kertomalla tavalla varmasti sitten myöskin Suomen luottokelpoisuutta, kun sitä katsotaan. Kyllä se eurojärjestelmästäkin, jos sitä joudutaan pääomittamaan, niin eivät ruotsalaiset pääomita Suomen Pankkia, vaan ne ovat muuten suomalaiset veronmaksajat, jotka pääomittavat suomalaisia pankkeja.

Aivan viimeinen kommentti, menemättä siihen syvällisemmin, liittyy nyt siihen kysymykseen, josta edustaja Zyskowicz täällä sinänsä ihan oikein sanoi: vastuu on kuitenkin kannettava. Kenen ja mikä vastuu on kannettava? Me keskustassakin olimme sitä mieltä, että silloin, kun tämä akuutisti kaatui päälle, ensiapu oli tarpeen, mutta ratkaisu toisensa jälkeen, uusiin vastuisiin meneminen tavalla, jolla nyt on tehty — en ollenkaan yhdy siihen, että nämä kaikki askeleet enää olisivat perusteltuja ja oikeita. Mitä tällä tarkoitan? Tällä tarkoitan sitä, että jos katsotaan Ranskaa tai Saksaa tai Yhdysvaltoja, näiden rahoitusinstituutiot tekivät satojen miljardien eurojen satsauksia Espanjaan, Italiaan — tässä järjestyksessä — Espanjaan, Italiaan, Kreikkaan, Portugaliin, Irlantiin ja niin poispäin. Ne ovat keränneet sieltä miljardeja euroja taakse jääneitten vuosien aikana ja niin pois päin. Suomalaiset rahoitusinstituutiot eivät ole siellä juuri olleet — ovat olleet toki, mutta hyvin vähäisissä määrin ja niin pois päin.

Nyt kun on tilanne, jossa nämä velkamaat uhkaavat kaatua ja joutua vaikeaan tilanteeseen velkojiensa kanssa, kysymys on, kenen tehtävä nyt on — jos jätetään ne velkamaat hetkeksi syrjään — huolehtia siitä, että ne velkojapankit ja muut rahoittajat pysyvät pystyssä. Onko se meidän kaikkien euromaitten yhteinen tehtävä, niin kuin nyt on siihen menty? (Ben Zyskowicz: Ei!) — On menty. Näillä rahoitusinstrumenteilla on menty ja sitouduttu siihen. — Vai onko se näitten asianomaisten rahoitusinstituutioitten omien hallitusten ja omien veronmaksajien asia? Juuri viimeksi mainitulla tavallahan tämän asian pitää olla. Hoitakoot ranskalaiset omat pankkinsa, hoitakoot saksalaiset omat pankkinsa, amerikkalaisetkin omat pankkinsa, eikä niin, että se laitetaan ERVV:hen heinäkuuhun asti ja EVM:ään siitä eteenpäin meidän yhteisesti maksettavaksi, rahoitettavaksi, niin kuin nyt tapahtuu.

Varmemmaksi vakuudeksi otetaan vaikka Kreikka kakkonen esimerkkinä. Kreikka kakkosessa runsaasta 140 miljardista 79 miljardia euroa käytettiin pankkien rahoittamiseen, 49 miljardia euroa Kreikan pankkien ja 30 miljardia euroa sweetinä muitten euromaitten pankkien rahoittamiseen, pääomittamiseen. (Kauko Tuupainen: Just niin!) Viesti tai käsitys siitä, että näitä rahoja ei ole käytetty eikä käytetä pankkien pääomittamiseen, ei pidä paikkaansa. Kun tarkemmin käy paperit läpi, löytää sieltä totuuden: niitä käytetään juuri myöskin näitten pankkien pääomittamiseen.

Arvoisa puhemies! Sinänsä yhdyn siihen ajatukseen, mitä Zyskowicz sanoi, että pitää sitten meidän yhteisen edun nimissä näin toimia, koska näen myös sen kuvan, joka aukeaa silloin silmien eteen, jos kaikki menee kanttuvei: kyllä se hinta siitä on tavattoman kova. Mutta kun katsotaan, että se vastuu pitää kantaa ja miten se vastuu kannetaan, silloin Suomen ei pidä notkua ilman muuta Saksan edessä — koska Saksa tässä tähän asti kaiken määrää — ja ottaa kannettavakseen niitä vastuita, jotka kuuluvat Saksalle ja Ranskalle ja Yhdysvalloille äskeisen esimerkkini mukaan. Hoitakoot he edes omat rahoitusinstituutionsa.

Toinen juttu on sitten se, että ne velkamaatkin tarvitsevat vielä rahaa. Siinä varmasti pitää meidäntapaistenkin maiden olla mukana. Mutta ei siinä, että me rahoitamme näitä rahoitusinstituutioita, jotka ovat keränneet voittoja taakse jääneitten vuosien aikana.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällähän tulee nyt uutisia. Täällä tulee nyt uutisia. Nimittäin äsken edustaja Pekkarinen kertoi, että keskustavetoinen hallitus teki väärät tukipäätökset. Olen samaa mieltä. Olen täsmälleen samaa mieltä. Hienoa, että tulette SDP:n linjoille, tosin valitettavasti kaksi vuotta liian myöhään. Mutta vähän mietin, mitä nyt mahtavat tähän äskeiseen uutiseen sitten kommentoida kenties Mari Kiviniemi tai Matti Vanhanen, jotka nyt eivät ole paikalla, tai ehkä sitten kuulemme Tuomo Puumalalta joitakin kommentteja näihin uutisiin.

Mutta toinen uutinen eittämättä, puhemies, oli se, että, edustaja Pekkarinen, sanoitte tuossa aluksi, että meidän pitää tinkiä kulutuksesta, ja se minua nyt kiinnostaisi tietää, että mitä se mahtaa tarkoittaa. Nimittäin, onko se sitten eläkkeiden, työttömyysturvan leikkauksia, mitä edustaja Pekkarinen täällä ajaa.

Mutta, puhemies, korostan: täällä salissa tuli uutisia. Edustaja Pekkarinen sanoi, että keskustavetoinen hallitus teki väärät tukipäätökset, ja onneksi olkoon, se oli tärkeä kommentti.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, että vähän myöhästyin.

Mitä tulee siihen, että uutinen sinne tai tänne, tuolle tai tälle henkilölle — edustaja Viitanen: Ei minun tarvitse niin kuin kysellä joltakin, että mitäs mieltä Pekkarinen jostakin asiasta on. Minä kerron niin kuin minä asian sanoin. Minä sanoin, että vuosi sitten olisi pitänyt jo tämä asia tehdä, heittää Kreikka ulos jnp., enkä ole ollenkaan varma, etteikö se olisi ollut perusteltua katsella jo silloin kaksi vuotta sitten jnp. Minusta pitää rohjeta myöskin katsoa siihen aikaan, kahden vuoden takaiseen aikaan jnp. En minä ole sanonut, että se oli virheratkaisu. Ne olosuhteet, jotka olivat silloin käytössä ja joiden pohjalta silloin ratkaisut tehtiin, olivat ne olosuhteet, ja niissä tehtiin se päätös, mikä silloin tehtiin, mutta viimeistään, niin kuin sanoin, vuosi sitten olisi pitänyt Kreikka heittää ulkopuolelle.

Mitä tulee tähän toiseen kysymykseen tästä kulutuksesta, niin kyllä se vain niin on, että kyllä meillä Suomessa tarpeetonta kulutusta on monella tavalla. Kyllä arvonlisävero on se yksi tarpeettomimman kulutuksen (Puhemies: Ja nyt minuutti tulee täyteen!) leikkaamiseen käytettävissä oleva väline, kun ei välttämättömyyshyödykkeisiin sitä käytetä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mutta kyllä se, ihan hyväntahtoisesti, edustaja Pekkarinen, minusta oli uutinen, koska oli hyvin tärkeää, että käytitte puheenvuoron, jossa totesitte, että silloin 2010 olisi voinut tehdä jo toisenlaisen ratkaisun. Se oli myös sosialidemokraattien linja tuolloin ja oli hyvin tärkeää. Me silloin sanoimme, että voi olla, että tukea tarvitaan, mutta ei ehdoitta. (Mauri Pekkarinen: Ei mitään vääntämistä, pöytäkirjasta voi katsoa!) Silloin edellytimme sijoittajavastuuta ja vakuuksia, ja on hyvin tärkeää se, että nyt sitten se linja muuttui ja ne vakuudet tulivat ja se suojaa tässä tilanteessa Kreikka kakkostukipaketin osalta suomalaisten veronmaksajien saatavia. Siinä mielessä arvostan kovasti teidän kommenttianne.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomien tämän päivän pääkirjoitus siteeraa kirjailija Veikko Huovisen kirjaa Havukka-ahon ajattelija ja kuvailee jälkiviisautta näin: "Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi parasta käyttäytyä. Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan. Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin."

Nyt tätä keskustelua kuunnellessa ja sinänsä arvoa näille analyyseille antaen kuitenkin kehottaisin edustajia katsomaan ennen muuta tulevaisuuteen tässä tilanteessa, missä nyt ollaan, ja yritettäisiin ratkaista mahdollisimman vastuullisesti nyt tämä haastava tilanne niin, että suomalaiset kärsisivät mahdollisimman vähän.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Se, että Suomi nauttii tässä Euroopan sisäisessä kilpailussa ykkös-, kakkos- ja kolmossijoja taloudellisen vakautensa johdosta, on tietysti miellyttävää, mutta saattaa meidät tuudittaa myös tulevaisuuden suhteen aivan liian ruusuiseen kuvaan. Kun finanssikriisi alkoi vuonna 2008, niin maailmantalous on elpynyt sille tasolle. Suomen vienti ei kuitenkaan ole elpynyt sille tasolle. Olemme ehkä 10—20 miljardia jäljessä siitä tasosta, jota hyvinvointivaltion periaatteiden rahoittaminen vaatisi. Me olemme menettäneet metsäteollisuudessa, olemme menettäneet vaihtosuhteen heikentymisessä. Raaka-aineiden hinnat ovat maailmalla nousseet, ja meidän valmistamien sähkötarvikkeiden tai elektroniikkatuotteiden hintataso on laskenut romahdusmaisesti. Se, että Nokian kurssi on vain noin 4 prosenttia huippukurssistaan, on aika tylyä luettavaa. Siinä on mennyt aika paljon eväitä myös tulevan kasvun synnyttämiseksi.

Kasvun hitaus Euroopan unionin alueella on myös laaja kokonaisuus, ja kansainvälinen globalisaatio puree jäykkiin rakenteisiin. Aasia, Kiina, Intia ovat nousevia, mukaan lukien myös Brasilia, valtioita, joiden hintakilpailukyky ja kyky matkia länsimaissa kehitettyjä tuotteita on kiusallinen yhdistelmä.

Kehysriihessä valtioneuvosto pyrki löytämään eväitä kasvun vauhdittamiseen, mutta suhteessa tarpeeseen. Kun meillä on täällä edustaja Pekkarisen mainitsema kaksoisvaje, joka on kyllä kansantaloudellisesti erittäin huono yhdistelmä, voisi sanoa, että talous on pahassa rytmihäiriössä. Se, että vaihtosuhde heikkenee niin, että kauppataseen vaihtotase kääntyy negatiiviseksi, on sama kuin ihmisellä senkka olisi mahdottoman korkealla tasolla. Meidän pitää löytää kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä. Me kilpailemme Saksan kanssa. Kymmenen vuotta sitten Saksa oli vielä yhdistymisen jälkeisissä vaikeuksissa, nyt porskuttaa erittäin tehokkaasti, kun otti tämän kilpailukyvyn parantamisen vakavasti. Meillä on väestörakenteessa pysyvä ongelma, mutta tuottavuutta pitäisi saada lisää. Suomalaiset eivät enää ole ahkeria työntekijöitä, mistä osana on se, että tällä hetkellä taidetaan kinata siitä, onko kolme koulutuspäivää kaikille vielä tarpeellista vai ei. Kaikilla näillä vähennetään vuotuisten työtuntien määrää, minkä seurauksena sitten kokonaistuotantokaan ei ainakaan kasva.

Suomi hakee intensiivisesti uusia toimialoja, ja hyvässä lykyssä joku 100:sta, 200:sta saattaa onnistua kolmessa neljässä vuodessa, mutta ennen kuin yhtiö on kilpailukykyinen vientimarkkinoilla, siihen kuluu kyllä keskimäärin lähes kymmenen vuotta. Näyttää siltä, että näihin start-upeihin panostaminen ei ole ollenkaan helppo laji. Voi olla, ettei löydy lainkaan sellaista toimialaa, jolla suomalaisilla olisi kilpailuetua.

Me olemme menettäneet myös laivanrakennuksessa asemaamme. Enää ei välttämättä maailman hienoimpia risteilyaluksia tehdä Suomessa, ja monet muutkin toimialat ovat kilpailun kiristyessä joutuneet alentamaan hintoja, mikä näkyy sitten tässä vaihtotaseessa ja kannattavuudessa.

Euroopan unioni kaiken kaikkiaan ehkä on maanosa, jossa valtaosa väestöstä haluaa toimia mukavuusalueella. Ei haluta nähdä vaivaa, ei haluta ottaa riskiä, mutta silti valtion pitäisi kannustaa ihmisiä järkevään riskinottoon. Se edellyttää myös verotuksellista kilpailua. Suomi ei tässäkään suhteessa enää avoimessa taloudessa voi toimia täysin omien piirustusten mukaan. Naapurimaa Viro — samoin sitten tiettyjen muutosten johdosta Ruotsi — on varsin kilpailukykyinen, ja tuotantoa siirtyy jatkuvasti myös vielä kauempiin maihin.

Se, että me tällä hetkellä voimme velkaantua, ei tarkoita sitä, että me voimme jatkuvasti velkaantua. Nämäkin velat on maksettava, ja auta armias, jos Suomi erilaisten maailmantalouden ongelmien seurauksena menettää pari pykälää kolmen A:n luokituksesta, niin velanhoidon kustannuksetkin alkavat syödä jo liikkuma-alaa.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pelkosen mainio puheenvuoro täällä aiemmin innoitti minutkin kiipeämään puhujapönttöön. On nimittäin todella niin, että nyt kun puhutaan valtion tilinpäätöksestä, niin on yksi kohta, jossa investoinnit todella maksaisivat itsensä takaisin, ja se on nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja toisaalta kannustimien luominen niitten ensiaskeleiden ottamiseen, jolla päästäisiin takaisin mukaan aktiiviseen ja myös yhteiskunnan näkökulmasta tuottavaan elämään.

Meillä on Suomessa alati kasvava joukko nuoria syrjäytymisvaarassa, ja heistä jokainen on liikaa. Tämä todella on paitsi inhimillinen ongelma myös valtava taloudellinen haaste, kun vanhusväestön osuus kasvaa ja työikäisten määrä pienenee. Me tarvitsemme jokaisen työikäisen voimavarat käyttöön uusien Suomen kansantalouden sampojen takomiseen. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä on otettava käyttöön kaikki keinot, ja tämä jo mainittu yhteiskuntatakuu on erittäin kannatettava investointi. Jaan myös täällä aiemmin esitetyn huolen resurssien riittävyydestä. Myös panostukset yrityksille maksettavan Sanssi-rahan muodossa osoittavat tämän yhteiskuntatakuun ohella tämän hallituksen määrätietoista työtä nuorten työllistämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Tarvitaan kuitenkin myös määrätietoisia toimia ja moniammatillista yhteistyötä yli sektorirajojen suomalaisissa kunnissa. Vain tätä kautta syrjäytymistä ja työttömyyttä voidaan tämän ongelman hoitamisen lisäksi kyetä ehkäisemään ennalta. Riskiryhmiin kuuluvat nuoret kyetään usein tunnistamaan jo varhain, viimeistään koulussa, mutta yhteistyö ei vieläkään toimi kunnallisissa organisaatioissa asiakaslähtöisesti niin, että asioihin saataisiin puututtua. Tämä on erityisen haastavaa etenkin pienemmissä kunnissa, joissa resurssit ovat rajallisia ja yksiköt pieniä. Toivon ja uskon, että kuntarakenteiden uudistaminen ja voimien kokoaminen yhteen antaa kunnille mahdollisuuden kehittää rakenteita poikkisektoraalisesti niin, että myös syrjäytymiskierteessä olevat nuoret saadaan kiinni varhain nykyistä paremmin. Tämä on paitsi nuoren myös valtiontalouden etu. Näistä näkökulmista siis voin yhtyä edustaja Pelkosen näkemyksiin täysin.

Aktiiviseen toimintaan ja työllistymiseen vaaditaan kuitenkin työkyvyn lisäksi työhalua. Työhaluun taas vaikuttaa se, miten paljon tehdystä työstä jää oikein käteen. Nykyisen sosiaaliturvamme rakenne ei tässä tapauksessa toimi toivotusti. Nykyisellään sosiaaliturvan varassa elävän työttömän ansaitessa ensimmäiset 1 000 euroa omalla työllään leikkautuvat yhteiskunnan tuet niin, että käteen jää selvästi alle 200 euroa. Kannustaako tämä ihmistä työntekoon? Vastaus on, ettei kannusta. Tietääkseni lähes kaikki kannattavat sosiaaliturvan uudistamista selkeämmäksi, läpinäkyvämmäksi ja kannustavammaksi työntekoon. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, ja kehotankin kaikkia edustajia aidosti nyt pohtimaan, miten päästäisiin eteenpäin. Vaikken kannatakaan ideologisesta näkökulmasta ilmaisen rahan jakamista — aivan kuten edustaja Pelkonen täällä mainitsi siitä — minä olen valmis etsimään ennakkoluulottomasti kaikkia uusia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia sosiaaliturvan kannustavuuden lisäämiseksi.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on hyvä joitakin asioita, käydyn keskustelun lisäksi, vielä todeta pöytäkirjoihin.

Tietysti meillä on maan hallituksen oman talouspolitiikan seuraukset ja ratkaisut myöskin arvioitavana. Tältä osinhan nimenomaan 2008 tilanteessa, jossa maa selvästi rupesi järisemään ja taloudellinen tilanne oli kiristymässä, tältä paikalta vetosin henkilökohtaisesti, ja sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä vetosi, monta kertaa hallitukseen, että ne vanhan käsikirjan, vanhan Säätytalon hallitusohjelman mukaiset veronkevennykset ja veroratkaisut arvioitaisiin muuttuneen taloudellisen toimintaympäristön johdosta uudelleen Suomen taloudellisen toimintakyvyn ja myös valtiontalouden näkökulmasta.

Nämä vetoomuksethan olivat aivan turhia. Hallitus eteni sokeasti kuin raiteilla, vaikka ympärillä tapahtui mitä tahansa. 2008 syksyllä vielä hallitus ilmoitti, että eivät nämä maailman asiat heijastu Suomeen millään tavalla. Kaiken huippu oli se, että sitten tehtiin äkkiseltään nopea sävellys, Kelan työnantajamaksun poisto, jossa 1,1 miljardia euroa Kelan perusetuuksia työnantajamaksun poistolla siirrettiin valtion talousarvion kautta katettavaksi, eli tehtiin niiden veroratkaisujen pohjalta ja veropohjan murentamisen päälle vielä 3,5 miljardin euron Kelan sairausvakuutuksen ym. menojen kattaminen tässä vakavassa tilanteessa valtion talousarviosta riippuvaiseksi.

Nämä ratkaisut olivat siinä taustalla, kun samaan aikaan sitten 2010 todella EU:n Maastrichtin sopimuksen ja linjausten vastaisesti lähdettiin vastaamaan toisten maiden veloista ja EKP lähti roskapapereita ostamaan ja myöskin vastoin selkeitä linjauksia. No, Lissabonin sopimuksesta löytyi sopivia loivia tulkintoja asiaan.

Aika pitkälti komission johdolla, talouskomissaarin johdolla, ajelehdittiin, ja tietysti erityisesti edellinen hallitus osin kolkkapoikamaisesti lähti myöskin kritiikittä seuraamaan näitä ratkaisuja. Tämä Kreikan lainajärjestely oli uskomaton, nopea vihellys toukokuussa 2010, ja siitä totesi hallitus vielä, että on hyvin epätodennäköistä, että tätä lainaa tarvitsee edes antaa. Siis näin hallitus esitteli eduskunnalle ja vei samaa vauhtia läpi.

SDP:n hylkäysesitys, joka oli nimissäni, ei perustunut pelkästään valtiontalouden ja muuhun vastuuseen, vaan siinä nimenomaan me toimme esille myöskin sen, että taloudellista epävakautta seuraa myös poliittinen epävakaus ja arjen turvattomuus, ja näimme myöskin Kreikkaan liittyvät vakavat yhteiskunnalliset sisäiset vaikutukset. Näistä puhutaan nyt ikään kuin uusina havaintoina. Kyllä tästä kierteestä silloin vakavasti varoitettiin.

Itse asiassa samaa sarjaa oli sitten Euroopan rahoitusvakausvälineen moraalikatokattaus, joka vietiin kesäkuussa 2010 viikossa täällä juhannusiltoina ja -öinä vaivihkaa läpi juuri ilman, että Suomen lehdistö edes kirjoitti, ilman, että perustuslakivaliokunta lausui mitään. Silloinkin hallitus totesi, että on todella epätodennäköistä, että tällaisia rahoitusvakausvälineitä tarvitaan. Se vietiin silloin hallituspuolueiden toimesta voimalla läpi.

Itse asiassa Wolfgang Schäuble esitti jo toukokuussa 2010 Der Spiegelissä, että Kreikan oman selviytymisen kannalta jäsenmaalla pitäisi olla mahdollisuus irrottautua euroalueesta ja euroalueella oman vakautensa säilyttämiseksi mahdollisuus irrottaa talousyhteisöstään tällainen maa, joka ei noudata niitä vakauden pelisääntöjä.

Tätä ajattelua pidettiin täysin arvottomana ja suhtauduttiin vähän keventävällä tavalla hallituksen taholta, niin edellisten pääministerien kuin valtiovarainministerien taholta, kun sitä useissa yhteyksissä siitä lähtien esitin suuressa valiokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa ja tässä salissa. Asiaan ei suhtauduttu millään tavalla vakavasti.

Silloin olisi pitänyt Berliinin yhteydet löytää, olisi pitänyt pystyä hakemaan myöskin kestävämpää ratkaisua, koska näissä Euroopan rahoitusvakausvälineratkaisuissa olivat juuri nämä ongelmat, että ei haluttu puuttua näihin kasinokapitalismin taustoihin, sijoittajavastuisiin, ei rahoitusmarkkinaveroihin. Toisaalta keskeiset maat, Ruotsi, Iso-Britannia, joilla oli suurimmat intressit euroalueella, istuivat silloin jo katsomossa, ja Suomi sitten pelasi kaikin panoksin.

Tältä osin itse asiassa jo keväällä 2011, ennen eduskuntavaaleja, selvästi kävi ilmi, että edellisen hallituksen johto oli sitoutunut rahoitusvakausvälineen tuplatakauksiin. Sitä ei ikään kuin aikataulusyistä mukamas voitu ERVV-ratkaisua tuoda: lainmuutos olisi vaatinut kuulemma niin paljon aikaa. Tätä perättiin suuressa valiokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa jo keväällä 2011. Kesällä 2010 se kävi viikossa kahdessa, suitsait. Siinähän oli tämmöinen mahtava luettelo väistyvistä takaajista: Italiaa, Espanjaa, Kyprosta, Maltaa, Helleenien tasavaltaa — muutamia mainitakseni. Mutta keväällä 2011 ei tätä haluttu tuoda vaalien alla julki, mihin oli jo selkeästi edellisen hallituksen poliittinen johto sitoutunut.

Nyt tässä tilanteessa nämä Saksan ja Ranskan intressit on sillä tavalla nyt meidän myöskin mietittävä, että euroalueen kokonaisuuden vinoutuma pitää nyt meidän hyvin tarkkaan arvioida. Saksan talous menee kovaa vauhtia: he eivät tarvinneet viime vuonna edes puolta talousarvionsa budjettiin merkittyä velkaa, valtiontaloudella vetää hyvin. Eli myöskin Saksan ongelma alkaa olla EU:n talouden sisäinen epätasapaino, ja siitä johtuu muun muassa jopa saksalaisten työnantajien halut lähteä palkankorotuksiin ja kulutusta tukeviin ratkaisuihin.

Mutta meidän kannaltamme on erittäin tärkeä nyt, että Suomen kansallisen selviytymisen näkökulmasta meidän oman valtiontalouden toimintakyky talouden ja työllisyyden puolesta varmistetaan. Tämä varjovelkaantuminen takausten kautta on Saksalla noin 11 prosenttia, meillä se on 7,3 prosenttia. Niitten laukeaminen olisi tässä tilanteessa todella pitkä matka mustaan aukkoon, verrattuna esimerkiksi siihen, mihin Ruotsin kehitys on menossa. Meidän kilpailuasema valtiontalouden toimintakyvyn kannalta vaikeutuisi olennaisesti.

Herra puhemies! Kyllä lopuksi täytyy sanoa, että kun tätä kriisiä on hoidettu, se on ollut yhden totuuden hoitoa. Kyllä täällä nyt jälkiherännäisyyttä tapahtuu. Se vaaliyö oli kummallinen yö edustaja Pekkariselle ja monelle muulle. Ja täytyy sanoa, että ei minkäänlaista ymmärtämystä näistä asioista ollut kyseisellä taholla ennen viime vaalien aikaa. Kyllä myös on valitettavasti sanottava, että kun tämän EU:n kriisin, talouskriisin, kasinokapitalismin kriisin syyllisiä aikanaan pöytään kutsutaan, niin siinäkin uskallan Frankfurter Allgemeineen kyllä viitata. Olen ihan samaa mieltä, siinä pöydässä EU-eliitin ohella on medialla hyvin keskeinen paikka, niin yhden totuuden politiikkaa tämä kriisinhoito on ollut.

Mutta vakavampi on myöskin se, miten Saksan liittokansleri on nähnyt tämän asian jo pitkään. Kun meillä ei puhuttu kriisistä mitään, niin Angela Merkel totesi jo lokakuussa 2008 — huom. 2008 lokakuu — että Saksalla ja Euroopalla on edessään 20-luvun lopun kaltainen tilanne. Tämä kannattaa hyvin vakavasti nyt tämän poliittisen ja taloudellisen epävakauden voimistuessa, ei pelkästään maan järistessä vaan myös salamoidessa, muistaa, että tältä osin meidän kansallinen toimintakykymme ja selviytymisemme on muistettava. Ja vaikka ehkä on minun J.V. Snellmanin lainaukseni kulunut jo liikaa, niin käytän kyllä tilaisuutta nyt hyväkseni, J.V. Snellmanin päivän juuri mentyä, muistuttaa, mitä hän totesi. Siinä on tietysti tiettyihin sotilasliittoutumaintoihin myös palautetta. J.V. Snellman totesi: "Niin tuhmia me emme täällä ole, että kuvittelisimme yhdenkään suurvallan uhraavan yhtäkään penniä tai yhdenkään krenatöörin koipea näin vähäpätöisen maamme puolesta." Haluan tästä vain vetää sen johtopäätöksen, että Suomen oman talouden toimintakyky on kyllä ensisijaisesti budjettivallasta vastaavan eduskunnan ja hallituksen yhdessä varmistettava.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äskeiseen edustaja Rajamäen puheenvuoroon viitaten haluan kuitenkin muistuttaa, että edellisen hallituksen aikana annettiin suoria lainoja Kreikalle noin miljardinluokkaa, mutta nytten, kun tämän uuden hallituksen aikana on ERVV:n kautta annettu lainoja, niihin on saatu jonkinlaisia vakuuksia, mutta valitettavasti valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen alainen ministeriö on salannut nämä vakuudet. Kysyisin edustaja Rajamäeltä, kun hän nytten niin kovasti kehui tätä nykyhallituksen politiikkaa: Onko Suomen vakuustilille nyt maksettu euroja vai vain Kreikan valtionvelkakirjoja, jotka voivat kohta olla täysin arvottomia? Onko se tämänhetkinen, tämän hallituksen aikana noudatettu politiikka yhtään sen parempaa kuin edellisen hallituksen aikana noudatettu politiikka?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, kun kävin läpi tarkalleen sitä vuoden 2010 tilannetta ja sosialidemokraattien vastustavaa kantaa, niin se johti nimenomaan muutokseen hallitusohjelmaneuvotteluissa, joissa nimenomaan vakuudet tulivat esille, tulivat sijoittajan vastuut ja rahoitusmarkkinavero, jota Euroopan konservatiivipuolueetkin tänä päivänä, kun kylmät muurit ovat edessä, ovat ryhtyneet kannattamaan. Mutta me sosialidemokraatit olimme ainoita, jotka näistä puhuivat tässäkin salissa, ainut puolue. Minä ymmärrän, että esimerkiksi tämän kansainvälisen kapitalismin ja pääoman kurittaminen ei ole ollut kyllä ehkä perussuomalaisten analyysissä ihan syvimmällä, mutta täytyisi kyllä teidänkin nähdä tämän kasinokapitalismin todelliset taustat ja syyt ja tältä osin myöntää, että sosialidemokraatit ovat aikaansaaneet tässä selkeästi muutoksen asennoitumisessa.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Talousoppineet ovat nyt todenneet, että rahaliitto oli virhe, sen myöntävät nyt jo useimmat. Talousoppineet sanovat myös, että EKP on ollut varsin löperö peränpitäjä. Se ei ole pystynyt pitämään valtioitaan kurissa, vaan on sallinut rapatalousmaille täysin käsittämättömän taloudenpidon.

Perussuomalaiset johtavana oppositiopuolueena on varoittanut tästä jo vaalikauden alusta lähtien. (Pia Viitanen: Mikä teidän vaihtoehto on?) Nyt olemme tässä tilanteessa, että Kreikka on menossa drakmaan. Ja ne takuut, joita olemme Kreikkaan antaneet, ja ne eurot, joita olemme Kreikkaan antaneet, ovat menneet Kankkulan kaivoon, ja me vain katsomme haikeasti sinne perään. Ne rahat on menetetty. Ette kai te ihan vakavissanne voi sanoa, että te ette tienneet tätä, että näin tässä tulee käymään. Miten voi olla mahdollista, että Suomessa ainoastaan perussuomalaiset tiesivät sen, että silloin jos taloutta on hoidettu huonosti, niin ei siinä auta se, että sinne annetaan rahaa? Ei kannettu vesi kaivossa pysy, sinne täytyy löytää keinoja sen oman talouden oikaisemiseksi. Mutta jostain syystä näin on haluttu tehdä.

Minä toisaalta ymmärrän hallituspuolueiden kannan, että nyt on tehty oikein. Kantahan on se, että vaikka kädestä löytyisi, mitään ei tunnusteta. Ymmärrän sen, että virhe on kovin vaikea myöntää. Mutta nyt olisi aika nöyrtyä ja myöntää virheet. Nyt olisi aika tehdä vastuullista politiikkaa, sellaista politiikkaa, joka luotsaisi eteenpäin, jossa pääsisimme eteenpäin paitsi Euroopan taloudessa myöskin Suomen taloudessa.

Meidän on syytä muistaa semmoinen pikkuseikka, että myös täällä kotimaassa kuntapolitiikkaan ja kunnalliseen itsehallintoon kuuluu taloudenhoito ja myös sen vastuulliseen hoitamiseen tarvitaan euroja, siihen tarvitaan kapitaalia ja siihen tarvitaan likviditeettiä. Me tarvitsemme kaiken mahdollisen kapitaalin kuntapolitiikan lisäksi kotimaisen viennin kehittämiseen ja suomalaisen työn arvostamiseen ja suomalaisen työn arvostuksen nostamiseen.

Kerron yhden pienen esimerkin suomalaisen työn arvottomuudesta tällä hetkellä. Minulla oli sellainen niin sanottu naistenpäivä maanantaina, ja kävin kolmessa eri paikassa: kauneushoidossa, tukkahoidossa ja kynsihoidossa. Ensimmäisessä paikassa minua hoiti nainen, ja erittäin ammattitaitoisesti, hän oli Kazakstanista. Kampaajalla oli iranilainen tyttö, teki erittäin nätin värin — eikö vaan? — ja teki myöskin kauniin kampauksen. Ja kynnet teki vietnamilainen. Näin siitä huolimatta, että meillä valmistuu joka ikinen kevät, myös tänä keväänä, tuhansia, jopa kymmeniätuhansia, nuoria ammattiin. Nämä nuoret joutuvat jäämään työelämän ulkopuolelle, ainakin toistaiseksi. Meillähän on sääntönä se, että 2—3 vuotta ollaan työttömänä sen jälkeen, kun ammatti on saatu. Tämä on se yhteinen asia, mitä meidän pitäisi tällä hetkellä katsoa. Ja yhteinen asia on myöskin se, että kun suomalaisen työn arvostus nousee, sitä kautta saadaan ammattilaisia teollisuuteen, sitä kautta saadaan myöskin teollisuutta vetävämmäksi ja saadaan vietyä siitä eteenpäin. Tässä on yksi meidän lääkkeemme siihen, miten me selviämme tästä kurimuksesta, jossa tällä hetkellä olemme.

Toivon tosiaankin, että pystyisimme yhdessä katsomaan eteenpäin, niin että suomalaista kädentaitoa arvostettaisi ja työvoimavaltaisille aloille valmistuneet ihmiset voisivat työskennellä vapaassa Suomessa — Suomessa, joka kuuluu tietysti Eurooppaan ja tekee Euroopan kanssa yhteistyötä, sehän on selvä.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muun muassa edustajat Pelkonen ja Männistö ovat tässä aiemmin käyttäneet erinomaiset puheenvuorot tästä kaikkein akuuteimmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka tässä edellisenkin puhujan puheenvuorossa nousi esiin. Nuorisotyöttömyys ja nuorten syrjäytyminen ovat ongelmia, jotka meidän tulee pystyä ratkaisemaan, jos haluamme rakentaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa kestävälle pohjalle, ja siksi tietysti hallitus onkin näihin kysymyksiin lähtenyt erittäin voimakkaasti tarttumaan ja niitä ratkaisemaan.

Pelkosen ja Männistön puheenvuorot olivat sen verran ansiokkaita, että en lähde niitä tässä toistamaan. En myöskään halua mennä sen syvemmälle tähän kansainvälisen velkakriisin ruotimiseen. Sen verran kuitenkin tuohon juuri edeltäneeseen keskusteluun sanoisin, että tämä kriisihän ei sinänsä ole lähtenyt mistään villistä kansainvälisestä kapitalismista, vaan kyllä velkakriisin ovat aiheuttaneet ne, jotka ovat tehneet nämä päätökset tästä ylivelkaantumisesta ja jotka ovat päättäjinä Euroopan unionin tasolla olleet kykenemättömiä noudattamaan niitä periaatteita ja sopimuksia, jotka tästä talouden vakaudesta Euroopassa on yhdessä sovittu. Tähän löytyy tietysti syyllisiä monista parlamenteista, mutta sinänsä pelkästään ikään kuin kasvottoman talousjärjestelmän syyttäminen olisi liian helppoa, koska tällaista kasvotonta tahoa syyttämällä on helppo lipsua siitä vastuusta, joka poliitikkojen tulisi kantaa siitä, että eri yhteiskuntia Euroopassa, kaikkein pahiten tietysti tuolla Etelä-Euroopassa, on rakennettu sille ajatukselle, että loputtomasti velkaantumalla voidaan rahoittaa kaikkia hyviä tarkoituksia eikä velanmaksusta tarvitse kantaa huolta. Tämä aika on kuitenkin selvästi tulossa tiensä päähän.

Suomen hallituksen toimenpiteet tässä tilanteessa ovat kaikilta osin tähdänneet siihen, että Suomi selviytyisi mahdollisimman vähin vahingoin, että suomalaisten kotitalouksien velkataakka ja velanhoidon kustannukset, esimerkiksi asuntolainojen osalta, pysyisivät kohtuullisina sen ansiosta, että rahoitusmarkkinat ja korkotaso pysyvät vakaina. Suomen hallitus on lähtenyt omassa politiikassaan siitä, että varmistetaan suomalaisten yritysten luotonsaanti, jotta Suomessa voidaan tulevaisuudessakin investoida, ja että uusia työpaikkoja voidaan kestävällä tavalla luoda niin, että työllisyys Suomessa säilyy, kuluttajien ostovoima kehittyy positiivisesti ja tätä kautta sitä hyvinvoinnin pohjaa riittää.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan haluan nostaa esiin, että seuraavankin kaltaista tekstiä löytyy tästä tilinpäätöskertomuksesta, itse asiassa sivulta 292. Lainaan ihan suoraan: "Kevättalvella lunta oli tavanomaista enemmän maan etelä- ja keskiosassa, mutta Lapissa niukalti. Kevättulvat olivat tämän seurauksena Lapissa vähäisiä, mutta etelämpänä rannikkojoissa keskimääräistä suurempia. Merkittäviltä tulvavahingoilta kuitenkin vältyttiin." Näin siis tilinpäätöskertomuksessa.

Valtion tilinpäätökseen siis vaikutti viime vuonna myös hyvä onni, kun suurilta tulvavahingoilta vältyttiin. Tämän kevään tulvavahingoista emme vielä tiedä, eivätkä ne tietenkään ole käsittelyn kohteena. On kuitenkin selvää, että se vuosisadan tulva tulee kerran sadassa vuodessa. Kukaan ei tiedä, mikä kevät tuon vuosisadan tulvan tuo, mutta se tiedetään, että se varmasti tulee, ja tiedetään myös se, että silloin vahingot ovat valtavat. Sen vuoksi mielestäni meidän ei pitäisi luottaa siihen, että hyvä onni on se, joka meidät vuosittain pelastaa, vaan tulvien estämiseksi on ryhdyttävä määrätietoisiin toimenpiteisiin.

Kaikkein yksinkertaisin ja kansantalouden kannalta pelkästään plusmerkkinen vaihtoehto tulvasuojelun toteuttamiseksi olisi tulvavesien talteen ottaminen. Kun mietitään sitä, että tämänkin keskustelun suurin huoli on ollut nimenomaan tämä velkaantuminen, valtion, kuntien, kotitalouksien, koko kansantalouden velkaantuminen, huoli siitä, että kauppataseemme on painunut pakkaselle, tuontihinnat ovat nousseet, vientihinnat ovat laskeneet, niin tämä huoli pitäisi ottaa sillä tavalla tosissaan, että kun tiedetään, että ne Suomeen tuotavat tuotteet ovat ennen kaikkea energiaa ja hyvin paljon energian hinnasta riippuvaisia puolivalmisteita, niin olisimme valmiit panostamaan kotimaisen energiantuotannon hyödyntämiseen.

Tulvasuojelussa nämä kaksi asiaa löisivät kättä päälle ja yhdistyisivät sulassa sovussa sen kaltaiseksi ratkaisuksi, että eloon heräävän Lapin luonnon voima näin keväällä voitaisiin ottaa talteen ja sitten pitkin tulevaa talvea laskea Kemijoenkin vesistössä jo täyteen rakennetun voimalaitosketjun läpi niin, että se kevään heräävän luonnon energia ja voima olisi myös sitten meidän ihmisten hyödynnettävissä, lämmittämässä kotejamme ja valaisemassa.

Näin kevätauringon hohtaessa tuntuu siltä, että meillä lämpöä ja valoa riittää, ja kyllähän tuota vettäkin, mutta kun sitten siitä veden energiasta tammikuun pimeässä ja kylmässä maksetaan pohjoismaisessa sähköpörssissä norjalaisille energiayhtiöille maltaita, niin siinä vaiheessa sitten kyllä varmasti se meidän oma energiammekin olisi varsin arvokasta, joten toivon, että eduskunta kiinnittää huomiota näitten kotimaisten energialähteitten mahdollisuuksiin tulevaisuudessa osana sitä kokonaisuutta, miten Suomen kansantalouskin saadaan kestävälle pohjalle.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan nopea tarkennus täällä jonon hännillä. Edustaja Tolppanen nosti puheenvuorossaan esiin maahanmuuttajataustaiset kauneudenhoitoalalla työskentelevät henkilöt, ja en ole aivan varma, ymmärsinkö oikein ja kuulinko oikein, mutta tarkoittiko edustaja Tolppanen kenties sitä, että suomalaistaustaisten tulisi saada maahanmuuttajiin nähden jonkinlainen ohituskaista tiettyihin työpaikkoihin, vai mitä edustaja Tolppanen tällä tarkoitti?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

En tarkoittanut sitä, vaan tarkoitin sitä, että mikä on tällainen maa, joka ei anna omille nuorillensa töitä, kun he valmistuvat ammattiin. Mikä on tällainen maa, joka antaa polkea palkkoja niin alas, että ainoastaan sellaisista maista, joissa maksetaan matalampia palkkoja, tullaan tänne tekemään töitä? Mikä on sellainen maa, joka kouluttaa meidän nuoria ja hyvin mielellään sysää heidät Eurooppaan tekemään työtä, jos sattuisivat sitä työtä sieltä saamaan? Kannoin huolta meidän nuorten, niin maahanmuuttajataustaisten kuin puhtaasti kotimaisten nuorten, pääsystä työelämään välittömästi sen jälkeen, kun ammatti on hankittu.