Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät salissa olevat edustajatoverit! Äskeisistä maailmanrauhan ongelmista tänne kotimaisen köyhyyden pariin.

Opiskelijoiden elämään liittyvässä sosiaali- ja koulutuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa elää tiukasti mielikuva niin sanotusta normaalista opiskelijasta. Mielikuva toimii sekä ajattelun lähtökohtana että tavoitekuvana. Tämä normaali opiskelija on terve ja perheetön nuori, joka opiskelee pääsääntöisesti. Tällainen normaali opiskelija on pyrkinyt ja päässyt lukemaan sitä, mitä todella ja pysyvästi haluaa. Tällaisen normaalin opiskelijan opiskelumotivaatio on tasaisen korkealla, eikä hänellä ole oppimisvaikeuksia.

Muutenkin normaalin opiskelijan elämäntilanne on hyvä, tasainen, rauhallinen ja muuttumaton. Tällainen normaali opiskelija nostaa opintorahaa, asumislisää ja opintolainaa lukukausille ja tekee kesät ja tarpeen tullen viikonloput sopivan matalapalkkaisia töitä. Tällaisen normaalin opiskelijan tuet riittävät vuokraan, koska hän asuu hyvin edullisessa opiskelija-asunnossa. Tällainen normaali opiskelija valmistuu nopeasti ja ajoissa ja löytää sen jälkeen välittömästi koulutustaan vastaavaa, riittävän hyväpalkkaista työtä, jonka avulla saa opintolainansa maksettua.

Todellisuudessa tällainen normaali opiskelija on kuitenkin melko harvinainen, lähes fiktiivinen.

Edellä ollut normaalin opiskelijan kuvaus on lainattu Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisen sihteerin Tia Aarnipuun kirjoituksesta viimeisimmässä Kelan sanomissa. Kirjoitus edustanee sitä todellisuutta, jossa tämän päivän opiskelijat elävät ja jolle selvityksiin rakastunut hallituksemme ei ole suostunut avaamaan silmiään.

Itse en ole eläessäni tavannut kuin kourallisen näitä normaaleja opiskelijoita. Suurimmalla osalla tuttavistani opiskelijaelämää ovat rasittaneet perheen perustamiset, sairastumiset, taloudelliset vaikeudet, korkeat asumiskustannukset sekä työhön hakeutumiset, ei siksi, että se kerryttäisi työkokemusta ja tukisi opiskelua, vaan siksi, ettei arjesta muuten ole mahdollista selviytyä. Siinä todellisuudessa opintorahan taso on vuodesta 95 jäänyt noin 12 prosenttia jälkeen yleisestä kustannusten noususta. Siinä todellisuudessa sen sijaan asumisen ja elämisen hinta on noudattanut yleistä kustannustason nousua.

Nykyinen opintorahan tason jälkeenjääneisyys asettaa opiskelijat keskenään selvästi epätasa-arvoiseen asemaan, kun opiskelijan elintaso on aiempaa voimakkaammin riippuvainen vanhempien varallisuudesta, opiskelijan työnsaantimahdollisuuksista sekä opintopaikkakunnan hintatasosta. Lisäansioiden hakemiseen pakotetut opiskelijat myös vääristävät työmarkkinoitamme. Erityisesti opiskelijoiden voimakas työllistyminen palvelualojen ammatteihin ravintola-, myymälä- ja kiinteistön huoltoaloilla on polkenut alan palkkoja ja työehtoja ja siten vaarantanut alalla vakituiseen työskentelevien työllisyyden ja elintason eli juuri niiden ihmisten hyvinvoinnin, joita hallitus on syöksemässä tietoisesti matalapalkkaköyhälistöön.

Pääministeri Vanhasen hallitus on ohjelmassaan luvannut kohentaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Hallitusohjelma ei kuitenkaan anna selkeää vastausta siihen, miten hallitus aikoo toteuttaa opintotuen kokonaisuudistuksensa. Aikalisää tarkoittava selvitystyö on osoitus siitä, etteivät hallituspuolueet ole hallitusohjelman kirjauksesta huolimatta ottaneet vakavasti opiskelijoiden köyhyysongelmaa, eikä sitä tunnu tehneen asiasta vastaava ministerikään. Hallitusohjelman ja sen käytännön toteuttamisen välillä on nimittäin tuoreeltaan ristiriita, kun kesällä ministeri Tanja Karpelan esityksestä nostettiin opiskelija-aterian hintaa 20 sentillä elokuun alusta. Hallituksen vajaan kuukauden takaisessa budjettiriihessä puolestaan yksimielisesti torjuttiin opetusministeriön ehdotukset 25 sentin korotuksesta opiskelijoiden ateriatukeen. Lopputuloksena on vähintäänkin outo tulkinta opintososiaalisesta kohennuspolitiikasta, jonka tuloksena opiskelijoiden käteen jää nyt kuukaudessa vähemmän euroja kuin viime keväänä, sillä millä tahansa laskuopilla laskettuna opiskelijat häviävät ainakin elokuun alusta ateriatuen mahdolliseen nousuun asti.

Toivottavasti tämä esimerkki ei ole alkusoittoa muille opintososiaalisille uudistuksille, jotka itse asiassa heikentäisivät opiskelijan asemaa. Jossakin taustalla nimittäin leijuu jälleen kerran uhkakuva siitä, että hallitus Sailaksen paperin viitoittamalla tiellä selvittää opintososiaalisten etuuksien kohdalla lähinnä sitä, miten lainan osuutta opintotuessa voidaan kasvattaa. Kyse on ideologisesta valinnasta, joka tietoisesti suosii hyvin toimeentulevien vanhempien lapsia eli niitä opiskelijoita, joilla on varaa kieltäytyä lainasta ja siten mahdollisuus varmistaa, ettei opiskeluaikainen köyhyys jatku lainan takaisinmaksuaikana.

Itse kuulun sukupolveen, joka rahoitti opintonsa pääosin kovilla lainoilla. Valmistumiseni lamavuosina supertyöttömyyden alkumetreillä aiheutti sen, että jouduin kouluttautumaan uudelleen ja uudelleen, pääosin lainarahoin. Päästessäni vihdoin ja viimein kiinni työelämään 120 000 mummonmarkan opintovelka ja 12 vuoden takaisinmaksuohjelma olivat tehokkaita esteitä edes harkita auton tai asunnon hankintaa, kulutusjuhlien viettämisestä puhumattakaan. Eikä lainapainotteinen opintotuki ainakaan nopeuttanut minun sukupolveni valmistumista, päinvastoin. Mieluummin lykkäsimme valmistumista erilaisilla hanttihommilla kuin taivuimme ylivelkaisiksi.

Siksi, arvoisa puhemies, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on halunnut haastaa hallituksen kamppailuun köyhyysongelmaa vastaan. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on kahdeksan lakialoitteensa myötä halunnut nostaa velkavetoisen veroalen vaihtoehdoksi pureutumisen todellisiin toimeentulo-ongelmiin, jotka koettelevat miljoonaa aikuista suomalaista ja satoja lapsiperheitä. Vaikka työllistyminen on tärkeä köyhyyden torjunnassa, se ei yksin riitä. Pienempien etuuksien korottamisella on edelleenkin elintärkeä osa köyhyysongelman voittamisessa. Opiskelijoiden opintorahan jälkeenjääneisyyden korjaaminen on siksi keskeinen tavoite. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä opiskelijalle on annettava mahdollisuus keskittyä päätehtäväänsä eli opiskeluun. Opintorahapainotteista tukijärjestelmää vahvistamalla mielestämme taataan se, että useimmilla opiskelijoilla on tasa-arvoinen taloudellinen mahdollisuus keskittyä kokopäiväisesti opiskeluun ja siten kartuttaa elinkeinoelämäämme ja hyvinvointiamme edistävää suomalaista tieto- ja taitopääomaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on opintotukilain muuttaminen ja, voi sanoa, niin sanottu Sirnön malli, jossa esitetään opintotukeen tasokorotusta. Todellisesta tasokorotuksesta ei voi ehkä siinä mielessä puhua, että tämä on vain jälkeenjääneisyyden korjaamista siltä ajalta, kun vasemmistoliittokin oli hallituksessa, ja osan aikaa sillä vielä oli näistä asioista vastuussa ollut ministeri, omat puolueenjohtajansa. Mutta unohdetaan se asia. Tärkeintä on se, mitä nykyinenkin hallitus on korostanut, eli opiskeluaikojen lyhentäminen, ja siihen liittyy todella tarve siihen, että opiskelijoitten toimeentulo turvataan, jotta he eivät joudu olemaan työelämässä ja näin venyttämään tarpeettomasti opiskelujaan. Siihen hallituksen tavoitteeseen ei hallituksen ensi vuoden budjetti esimerkiksi vastaa millään lailla.

Toinen tärkeä näkökulma on tämä vähävaraisten perheitten tasa-arvo hyvin toimeentulevien perheitten rinnalla ja erityisesti näihin perheisiin kuuluvien nuorten opiskelumahdollisuudet. Hämmästelen sitä, että vasemmistokin, joka on ollut vahvasti luomassa meille tätä tasa-arvoista opintojärjestelmää aina peruskoulusta ylimpään tasoon asti, on tämän näkökulman unohtanut, kun nyt annetaan kaikkein hyvätuloisimmille reippaita veronkevennyksiä, on annettu jo muutama vuosi ja samanaikaisesti unohdettu vähävaraisten perheitten lasten ja nuorten opiskelumahdollisuuksien tasavertainen turvaaminen. Jotta näin tapahtuisi, niin ehkä tämä ed. Sirnön malli voisi olla toisenlainen, ei kaikille tasakylvöä, vaan todellakin toisellakin tavalla voisi tämän hoitaa oikeudenmukaisemmin, mutta parempi tämäkin kuin hallituksen ei tehdä mitään -malli.

Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti sisältää myös opintotukietuuksien parantamisen, ja me rahoitamme sen sillä, että emme halua antaa veronkevennyksiä sellaisella mitalla ja hajakylvöllä, kuin mihin hallitus on lähtenyt jatkaessaan edellisen hallituksen linjaa. Hyvät vuodet taannoin menivät ilman, että näitä sosiaalisia perusturvaetuuksia olisi parannettu. Nyt on aika opiskelijoittenkin saada etuuksiinsa kohtuullinen korvaus ja korjaus.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tervehdin ilolla tätä ed. Sirnön ja vasemmistoliiton tekemää aloitetta opintorahan tasokorotuksesta. Nythän voi siis sanoa, että nykyinen opintotukijärjestelmä on toimiva periaatteeltaan, ellei sitten sitä ole romuttanut osittain juuri se, että opintoraha ja sen asumislisä on jäänyt tasoltaan niin pahasti jälkeen, että siitä on tullut vuosi vuodelta yhä opintolainapainotteisempi. Sinänsä tämä asia ei selvittelemällä parane, koska meidän opintotukijärjestelmäämme liittyvä suurin ongelma on juuri tämä jälkeen jäänyt taso.

Meillähän tällä hetkellä suurin piirtein kolmasosa opiskelijoista ottaa lainaa, kolmasosa käy duunissa ja kolmasosa sitten saa sen puuttuvan rahan vanhemmiltaan. Tämä osoittaa sen, että opintolaina ei ole tällä hetkellä ikään kuin pätevä osa opintotukijärjestelmää. Ennen vanhaan korkeakoulusta valmistuneet saattoivat olla kohtuullisen varmoja siitä, että aika nopeasti valmistumisen jälkeen saadaan pysyvä duunipaikka. Kyllä nykyäänkin koulutus on paras vakuutus tai tulevaisuuden turva työttömyyttä vastaan, mutta silti akateemisilta aloilta valmistutaan aika epävarmoille työmarkkinoille: pätkätöihin erityisesti naisten osalta, mutta muutenkin on isoja matalapalkkaisia akateemisia aloja.

Tämä järjestelmä kyllä opiskelijoiden näkökulmasta ei houkuta lainanottoon. Minä olen itse ottanut täydet lainat, mutta se on pikemminkin ehkä perustunut minun optimistiseen luonteeseeni kuin siihen, että se olisi alun perinkään järkevää. Tosin nyt pirkanmaalaiset äänestäjät ratkaisivat minun opintolainaongelmani, mikä on sinänsä ihan kiva, mutta kaikilla ei tätä samaa mahdollisuutta ole.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Sirnön lakialoite on todellakin osa vasemmistoliiton vaihtoehtoa hallituksen veronalennuspolitiikalle.

Opiskelijoiden tilanne on muuttunut viime vuosina aika paljonkin, ja tänään juuri tulevaisuusvaliokunnassa kuulimme SYLin edustajan mainitsevan, että vanhempien tuki on tullut yhä merkittävämmäksi viime vuosina opiskelijoille. Tietenkin se tarkoittaa sitä, että ne opiskelijat, joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tukea lastensa opiskelua, ovat todella heikoilla tänä päivänä, ellei opintotukea saada nostettua sellaiselle tasolle, että edes asuminen voidaan turvata. Pitkällä tähtäimellä tämä on erittäin huolestuttava kehitys, jos tähän suuntaan mennään, että opintotuki, nimenomaan opintoraha, jää näin alhaiselle tasolle.

Hallitusohjelmassa on toki kauniita lauseita opintotuesta ja opintorahastakin, mutta tämä tiukka menokehys, johon ei ole sopinut opintorahan korotusta, aiheuttaa sen, että ilman menojen leikkauksia toisaalla opintorahaa ei hallitus voi nostaa. Nyt olisi tietysti mukava kuulla, mitä hallituspuolueiden kansanedustajat täällä tähän kommentoivat, miten asia aiotaan hoitaa.

Lainanottoa perustellaan investointina tulevaisuuteen, mutta pitää muistaa, että kun pääministerikin on täällä moneen otteeseen kehottanut tekemään lapsia, samaan aikaan tulevat sitten asuntovelat ja lapsista aiheutuvat kustannukset ja opintolainat siinä, ja kyllä sanon, että lapsiperheillä tulee olemaan tiukkaa, jos opintoraha-asiaa ei saada kuntoon.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta hallitusohjelmassa on erittäin selkeä tuo kirjaus opiskelijoitten opintososiaalisen aseman parantamisesta, ja kuten me kaikki nyt tiedämme, tätä opiskelijoiden opintososiaalista koskevaa toimenpideohjelmaa valmistelee paraikaa selvitysmies Eero Kurri. Selvitysmies osallistuu myös opintoaikojen lyhentämistä valmistelevan työryhmän työhön. Tuo selvityshän valmistuu marraskuun lopulla.

Minusta on varsin ennenaikaista nyt tässä arvioida, kuinka hyvin tai huonosti, oikein tai väärin hallitus aikoo parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa, ennen kuin tuo perusteellinen selvitys on tehty. Nimittäin asia ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen, vaan siihen liittyy monenlaisia ranskalaisia viivoja. Sen perusteella vasta sitten kannattaa käydä kunnon keskustelu ja tehdä todella hyviä päätöksiä ja kohentaa todellakin opiskelijoitten asemaa.

Sinänsä ihan hyvä aloite, mutta minusta se tulee nyt vähän väärään aikaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi jälleen jatkaa näköjään samaa keskustelua, mikä eilen vastaavien aloitteiden kohdalla tapahtui, ja toistaa, että kerran tehty virhe on ikuinen virhe. Olen samaa mieltä, että vasemmistoliittokin olisi ehkä saattanut vielä voimakkaammin äänenpainoin hallitusvuosinaan olla ajamassa opiskelijoiden asemaa, mutta kun sattuneesta syystä siviilinä olin seuraamassa pari vuotta budjettiriihtä, tiedän, että se ei aina ollut ihan vasemmistoliiton vika, että ensimmäisenä neuvotteluissa yleensä aina juuri opintososiaaliset edut sieltä putosivat.

Kun ed. Kankaanniemi arvosteli tätä tasakylvöä, niin ihan vaan viittaan, että hänen oma edustajakollegansa Leena Rauhala on käsittääkseni tehnyt vähän saman suuntaisen tasakylvöperiaatteisen aloitteen. Siinä varmaan on sama logiikka kuin meidänkin aloitteessamme, että jotta meidät hyvin toimeentulevatkin saadaan sidottua maksupuoleen eli verojen kautta tukemaan opiskelua, on hyvä myös taata se, että itse kullakin opiskelijalla on tämä mahdollisuus. Toinen on se, että — sama harha, mikä liittyy tuohon työmarkkinatukeen, jossa tulkinta on niin, että koko perhe on työtön eikä yksilö — tässäkin tapauksessa kyse on kuitenkin yksilöstä, joka opiskelee, ei perheestä. Ei voida keinotekoisesti jatkaa vanhempien huoltosuhdetta sysäämällä maksuvelvoitetta vanhemmille pelkästään vanhempien varallisuuden perusteella.

Ed. Paloniemelle sanoisin, että on hyvä, että selvitetään, mutta tämän päivän opiskelijat elävät tätä päivää ja ovat jo varmaan kohta valmistuneet, ennen kuin se selvitys on valmis tällä tahdilla, millä näitä selvityksiä hallituksen kautta ollaan tuomassa. Olisin mielelläni kuullut Paloniemeltä, mitä se lyhentäminen käytännössä tarkoittaa. Jos se tarkoittaa lainapainotteisuutta tulevissa opintososiaalisissa ratkaisuissa, käytännössä se tarkoittaa todennäköisesti opintojen pitkittymistä.

Ja mikä on se sellainen hyve, mikä opiskelujen lyhenemisessä on? Nimittäin olen keskustellut asiasta muun muassa Tampereen teknisen yliopiston rehtorin kanssa, joka sanoi, että mieluummin hän ottaa niitä opiskelijoita, jotka perehtyvät ja keskittyvät opiskeluihin jopa pidemmäksikin aikaa, kuin niitä, jotka ovat pelkästään opintorahaan rajoittuneita opiskelijoita, joitten opiskelua määrittää se tietty aikajakso.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tässä yhteydessä osallistu sen laajemmin keskusteluun opintotuen oikeasta tasosta tai muista siihen liittyvistä kysymyksistä, mutta kovasti tökki se ajatus, minkä ed. Sirnö sanoi, että vanhemmilla ei ole varallisuuteen perustuvaa elatusvelvollisuutta ja velvollisuutta tukea omien lastensa opiskeluedellytyksiä, niin kuin ed. Sirnö sanoi, että ei voida sysätä elatusvelvollisuutta lasten vanhemmille.

Tämä ajattelu, että kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta ja on koululainen tai opiskelija, elatusvelvollisuus ei olekaan enää lapsen vanhemmilla, vaan elatusvelvollisuus onkin yhteiskunnalla, veronmaksajilla, ja että jos vanhempien varallisuuteen perustuen vanhemmilla on tietty velvollisuus, se on elatusvelvollisuuden sysäämistä heille, tämä ed. Sirnön esittämä ajatus minun mielestäni on täysin nurinkurinen. Ihmisillä on velvollisuus elättää omia lapsiaan ja pitää heistä taloudellisesti huolta, jos heillä on siihen varallisuuteen perustuvat edellytykset, (Puhemies koputtaa) vaikka nämä lapset olisivat 18 vuotta täyttäneitä. Ajatus siitä, että elatusvelvollisuus siirtyy automaattisesti veronmaksajille ja sitten sitä vaan niin kuin sysätään takaisin vanhemmille, on täysin nurinkurinen. (Ed. Huotari: Tämä on kokoomuksen linja!) — Ainakin minun!

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä ed. Zyskowicz halusi nyt tulkita tätä tahallisestikin, ehkä ideologisistakin syistä, vähän toisella tavalla kuin itse tarkoitin. Mielestäni kyse vain on siis todellakin opiskelijoiden itsenäisestä asemasta. Itse ainakin kokisin jopa nöyryyttäväksi kulkea hattu kädessä hyvin toimeentulevien vanhempieni luokse kerjäämään rahaa jokapäiväiseen elämään.

Kyse on myös suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnista, johon oleellisena osana kuuluu se, että opiskelijoilla on mahdollisuus täysipäiväisesti opiskella. Sitä mahdollisuutta rajoittaa tulevaisuudessa se, jos opiskelu on vain niille mahdollista, joilla se vanhempien tuki on takanansa. Mielestäni ajatus, että osaa opiskelijoista tuettaisiin sen perusteella, että he ovat jostain sattuneesta syystä syntyneet köyhempiin perheisiin, ja toisilta taas evättäisiin se, laittaa eriarvoiseen asemaan myös opiskelijat. (Ed. Zyskowicz: On se niin väärin, että vanhemmat auttavat lapsiaan!)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vaatisi tietysti perusteellisempaa keskustelua, kuin mihin nyt on edellytykset, mutta ed. Sirnön edustama ajattelu, että on nöyryyttävää ja kerjäämistä, kun 18 vuotta täyttänyt lapsi pyytää tai pyytämättä saa omilta hyvätuloisilta ja hyvissä varoissa olevilta vanhemmiltaan tukea elämäänsä ja opiskeluunsa, tämä teidän esittämänne ajattelu, on täysin järjetön. Pitääkö meidän todellakin poistaa ihmisiltä vastuu omista lähimmäisistään? Pitääkö meidän todellakin opettaa hyvätuloiset ja hyvissä varoissa olevat vanhemmat siihen, että kun teidän lapsi täyttää 18 vuotta, niin sen jälkeen hänen toimeentulonsa on veronmaksajien piikissä, se on yhteiskunnan piikissä?

Se ed. Sirnön ajatus, että se, että köyhempiä opiskelijoita tuettaisiin enemmän kuin varakkaiden opiskelijoita, saattaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, tämähän on aivan järjetön ajatus. Koko meidän sosiaalipolitiikkamme perustuu, ed. Sirnö, siihen, että köyhiä ja vähävaraisia ihmisiä tuetaan enemmän kuin varakkaita ja hyvätuloisia ihmisiä.

Silloin, kun minä opiskelin, oli aivan luonnollista, että pienempituloisista perheistä olevat opiskelijat, kuten minä, saivat opintotukea, kun taas hyvätuloisista perheistä olevat opiskelijat eivät saaneet opintotukea, ja minun mielestäni se oli täysin luonnollista. Tämä ajatus, että vanhempien velvollisuus (Puhemies koputtaa) omia lapsiaan kohtaan on jotain outoa, se on outo.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, ed. Zyskowicz haluaa ehkä ideologisista syistä nyt nostaa keskusteluun aivan jotakin muuta perusteellista sosiaalipolitiikkaamme liittyvistä asioista: olemmeko me menossa holhousyhteiskuntaan, jossa omaisilla on vastuu ihmisen hyvinvoinnista, vai olemmeko me mahdollisesti muun muassa verovaroin kattamassa sitä, että me kaikki vastaamme toistemme hyvinvoinnista. Siihen järjestelmään liittyvät universaalit oikeudet, muun muassa opintotukeen, jotka koskevat kaikkia tasa-arvoisesti.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni suomalaisen opintotukijärjestelmän perusajatus on mahdollisuuksien tasa-arvo, se, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus aloittaa opinnot tulotasosta riippumatta, ja mielestäni se on tärkeää, että siihen ei tulorajoja tai harkintoja lisätä mittavassa määrin verrattuna siihen, mitä nyt on. Tältä pohjalta mielestäni opintotukijärjestelmää on kehitettävä. Toki vanhemmat voivat auttaa ja se on tärkeä asia, että huolehditaan lähimmäisistä, mutta kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole ja siksi on tärkeää, että opintotuen taso pysyy kohtuullisena. Siksi onkin hyvä, että oppositio on tämän keskustelun aloittanut, kun hallitus näyttää olevan tässä opintotukiasiassa hyvin hiljaa, vaikka on ohjelmassaan luvannut, että tässä asiassa edetään.

Itse olin Suomen ylioppilaskuntien sosiaalipoliittinen vastaava, kun tätä uutta opintotukilakia tehtiin, emmekä me silloin tarkoittaneet, että tämä näin paljon jälkeen jää. Itse olen ollut eduskunnassa päättäjänä, kun näitä opintotukiasioita on käsitelty, ja kyllä sanon, että kyllä nyt ollaan jo siinä pisteessä, että tarkistuksia täytyisi tehdä ja opintotuen tasoon täytyy tulla korotuksia. Toivon, että hallitus nyt ne selvityksensä tekee, koska niitä on, ed. Paloniemi, tehty jo niin paljon, että ei niitä tarvita enää, jotta päätöksiä voitaisiin tehdä.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että eduskunta ensi vuoden talousarviota käsitellessään ainakin sen ateriatukikorotuksen tekee, jotta tämä asia on hoidossa, ja sitten seuraavan vuoden talousarviossa katsotaan, tehdäänkö asumislisälle jotain tai opintorahan tasolle. Mutta näissä asioissa on nyt päätöksiä tehtävä. Selvitykset eivät enää riitä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz näyttää lukeneen sosiaaliturvajärjestelmän ihan toisella tavalla, kuin mitä tämä meidän pohjoismainen universaali sosiaaliturvajärjestelmämme on, kun sanoitte, että koko sosiaaliturvajärjestelmä perustuu siihen, että vain köyhille annetaan ja muille ei anneta. Se perustuu juuri toisenlaiseen ajatteluun. Se perustuu siihen ajatteluun, että kaikille annetaan määrätty perustuki. Joissakin tapauksissa on sitten tulosidonnaisia etuuksia. Se perustuu juuri siihen, että myöskin palvelupuolella hyvätuloinen ja pienempituloinen käyttävät samoja palveluja, jolloin palvelujen laatu pysyy hyvänä, kohtuullisen hyvänä. Ymmärrän sen kyllä, että ed. Zyskowicz haluaa toisenlaiseen yhteiskuntaan, jossa syntyvät köyhien palvelut, jossa syntyvät köyhien tukimuodot. Niitä on sitten helppo leikellä suuntaan ja toiseen.

Ed. Sarkomaa näyttää olevan eri linjoilla. En tiedä, mikä sitten kokoomuksen linja oikein tässä asiassa on, onko se ed. Zyskowiczin linja vai ed. Sarkomaan linja. Minusta kuulosti, että ed. Sarkomaa edustaa tätä pohjoismaista universaalia linjaa, jossa myöskin hyvätuloisten vanhempien lapsille voidaan maksaa opintorahaa ja jossa täysi-ikäisyyden raja on 18 vuotta eikä 25 vuotta, kuten ed. Zyskowicz takavuosina esitti täällä vaatien vanhemmille myöskin kaikkien muiden kuin opiskelijoiden huoltovelvollisuutta.

Ed. Paloniemelle vielä sanoisin, kun sanoitte, että aloite tulee väärään aikaan, että tämä tulee juuri oikeaan aikaan. Tämä on vaihtoehto nimenomaan hallituksen veronalennuspolitiikalle. Siis tämä on vasemmistoliiton vaihtoehto veronalennuspolitiikalle. Olemme osoittaneet näillä aloitteilla, että näin paljon asioita olisimme saaneet aikaan niillä veronalennuksilla, jotka teidän hallituksenne on jo tehnyt.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Huotari kyseli kokoomuksen linjaa, niin luulen, että ed. Sarkomaan linja on puolueessa laajemmin kannatettu linja kuin se, mitä itse edustan. En puhunut palveluista mitään. Kannatan kaikille hyviä, laadukkaita peruspalveluita tulotasoon katsomatta. Kannatan sitä, että köyhillä ja varakkailla on samat mahdollisuudet hyvätasoisiin, korkealaatuisiin koulutuspalveluihin, terveyspalveluihin jne.

Puhuin siitä, onko meidän vahvistettava edelleenkin sitä ajattelua, että 18 vuotta täyttäneiden lasten ensisijainen elatusvelvollisuus on yhteiskunnalla, ja onko omituista, jos edellytetään, että ne vanhemmat, ed. Huotari, joilla on siihen hyvät taloudelliset edellytykset, vastaavat omien lastensa elatuksesta, vaikka nämä ovat täyttäneet 18 vuotta. Osallistuin koko tähän keskusteluun vain sen takia, että ed. Sirnö käytti sanoja "sysätään elatusvelvollisuus näille vanhemmille", siis hyvätuloisille vanhemmille, aivan kuin meidän ajattelumme pääsäännön pitäisi olla se, että yhteiskunta ottaa piikkiinsä 18 vuotta täyttäneet lapset. Minulla on kotona 20 ja 18 vuotta täyttäneet opiskelevat lapset, eikä tulisi mieleenikään lähteä siitä, että heidän elättämisensä on jonkun muun tehtävä kuin minun.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suurin osa perheistä, joilla on mahdollisuus tukea lapsia, tukevat heitä ihan vapaaehtoisesti. Sain juuri tänään sähköpostiviestin: Kainuulaisen perheen lapsi tuli opiskelemaan tänne Pääkaupunkiseudulle, ja äiti kirjoitti, miten hirvittävän kallista se on, siis muutot, kaikki nämä. Opintotuesta ei ollut vielä tietoakaan, milloin se tulee, kun nuori pääsi peruutuspaikalle. He ovat keskituloisia vanhempia, ja nämä tulorajat, missä vanhempien tulot vaikuttavat tällä hetkellä, ovat niin alhaiset, että se on ongelma. (Ed. Zyskowicz: Muutetaan sitten tulorajoja!) — Okei, tulorajoja voidaan muuttaa niitten opiskelijoitten kohdalta, joilla nämä tulorajat on. — Ennen kaikkea tärkeätä on se, että nuori voi olla 18-vuotiaana myös itsenäinen niin halutessaan. Voi olla syitä, minkä takia vanhemmat eivät tue, esimerkiksi opintojen suuntaus tai joku muu suuntaus, josta täällä on paljon puhuttu, esimerkiksi sukupuolisuhteen suuntaus.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Ed. Sirnön lakialoitteen perusteluissa todetaan, että opintorahan taso on vuodesta 1995 jäänyt noin 12 prosenttia jälkeen yleisestä kustannustason noususta. Tämähän pitää paikkansa. Vasemmistoliitto oli koko tämän ajan hallituksessa, kun näin on käynyt. Miksi te ette silloin sitä olleet valmiita korjaamaan? (Ed. Huotari: Osittain korjattiin!) — Ei vaan korjaantunut, vaan se pysyi juuri tällä tasolla. — Minusta tämä lakialoite on varmasti perusteltu, sille löytyy pohjaa. Mutta keskustelussa täällä on todettu, että asiaa nyt selvitetään hallitusohjelman mukaisesti, kuten täällä ed. Paloniemi toi esille, selvitetään marraskuun loppuun mennessä, ja me pystymme, jos on sitten poliittista tahtoa ja löytyy niitä euroja, myöskin tässä talossa vielä tähän puuttumaan käsittelyn aikana, ennen kuin ensi vuoden budjetti lyödään kiinni.

Herra puhemies! Haluaisin myöskin yhtyä tähän, mitä ed. Zyskowicz toi täällä esille, ainakin eräisiin hänen näkemyksiinsä. Minusta ed. Zyskowiczia tässä asiassa ymmärretään nyt väärin. Minusta hän toi esille aivan oikein sitä, että kyllä meillä vanhemmilla on vastuu lapsista. Jolla on siihen tukemiseen mahdollisuus, niin varmasti jokainen sitä käyttää.

Kun ajatellaan opintososiaalisten etujen kehittymistä viimeisten 30 vuoden aikana — tässä talossa meistä moni on sen tien käynyt: maalta lähtenyt ja lainarahalla lähtenyt opiskelemaan ja on pitänyt takaajat olla eikä ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin lainarahalla lähteä opiskelemaan — ja sitä, mikä tänä päivänä tilanne on, niin kyllä sanoisin, että omien lasteni kohdalla se on kuin aivan toisesta maailmasta. He ovat saaneet opiskella ja saaneet myöskin yhteiskunnalta niin hyviä etuuksia, että ne eivät tulleet aikaisemmin edes kuuloonkaan, niin että kyllä minusta sitä yhteistä vastuuta pitäisi suomalaisessa yhteiskunnassa enemmän korostaa. Minusta tässä suhteessa kyllä ed. Zyskowicz on periaatteellisesti hyvin oikeassa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Muistuttaisin edustajia Sirnöä ja Sarkomaata siitä, että kaikkien opiskelijoiden kaikkia ongelmia ei kyetä parantamaan yhdellä kertaa. Ei siihen näköjään kyetty edellistenkään hallitusten aikana, eli on siis priorisoitava.

Toiseksi, tuo Sailaksen opintotukimalli lainapainotteisuuksineen on hänen omansa. Se ei välttämättä ole ollenkaan Hurrin selvityksen lähtökohta.

Sitten veronalennuksia ja opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamista en asettaisi noin jyrkästi vastakkain. Me kaikki tiedämme, että me tarvitsemme uusia työpaikkoja, me tarvitsemme kysyntää kotimarkkinoilla, me tarvitsemme elvytystä, jotta me jatkossa ylipäätään pystymme kenenkään asemaa tässä maassa parantamaan.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz löi kyllä ainakin minulta jalat alta tuossa äsken. Suomi on pieni kansakunta, eikä meillä ole varaa tuhlata yhtäkään opiskeluikäistä nuorta vain siksi, että hänen vanhemmillaan ei ole varaa tai halua maksaa viikkorahaa parikymppiselle täysi-ikäiselle lapselleen. Määräisikö ed. Zyskowicz tällaisille vanhemmille jonkin laatuisen sakkomaksun?

Moni ihmettelee, miksei nykyopiskelija halua ottaa lainaa, vaan käy töissä tai pummaa vanhemmiltaan tai vaatii lisää opintorahaa, opintukea. Siksi, ettei opintolaina ole tosiaankaan nykymaailmassa hyvä sijoitus. Opiskelu ei enää takaa hyvää työpaikkaa, ja koulutusta vastaavan työpaikan saaneiltakin progressio syö opintolainan hoidon mahdollisen tuoton.

Toivottavasti jossakin hallituksen lukemattomista selvityksistä lasketaan, kuinka kauan nykyään vie, ennen kuin opiskelu on taloudellisesti kannattavaa. Kun tämä laskettiin 80-luvulla keskivertodiplomi-insinöörille, hänen piti olla töissä liki 50-vuotiaaksi, ennen kuin hän sai suoraan peruskoulun penkiltä työelämään menneen ikätoverinsa nettotulot kiinni.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos ed. Kasvin kielikuvan ymmärsin, niin hän piti ajatuksiani pöyristyttävinä. Hän edustaa todellakin sitä nuorempaa sukupolvea, jolle on pöyristyttävää kuulla puhetta siitä, että vanhemmilla olisi velvollisuus elättää omia lapsiaan sen jälkeenkin, kun nämä lapset ovat täyttäneet 18 vuotta, tai tukea taloudellisesti omia lapsiaan, vaikka lapset ovat yli 18-vuotiaita, siis niillä vanhemmilla — korostan taas kerran — joilla on siihen hyvät taloudelliset edellytykset.

Minun mielestäni, ed. Kasvi, on pöyristyttävää, että parissa vuosikymmenessä tässä yhteiskunnassa tunnelma on muuttunut sellaiseksi, että minun puheeni kuulostavat pöyristyttäviltä, koska itse olen niin vanhanaikainen, että pidän luonnollisena asiana, että vanhemmat, joilla on siihen taloudelliset edellytykset, tukevat taloudellisesti omia lapsiaan, vaikka lapset olisivat täyttäneet 18 vuotta, ja pidän outona ajatuksia, että se on kerjäämistä, se on nöyryyttämistä, se on sakoilla viikkorahan maksuun pakottamista, niin kuin ed. Kasvi kyseli, jne. Missä on se yhteisvastuu, se luonnollinen perheeseen kuuluva yhteisvastuu, jos ei sitäkään pidetä luonnollisena, että omia lapsia taloudellisesti tuetaan, jos siihen on edellytykset?

Kun kysytte, miten tämä systeemi toimii, kerron, että se toimii esimerkiksi tänä päivänä niin, että kun haetaan toimeentulotukea, niin opiskeleva nuori, vaikka hän on 18-vuotias, ei saa toimeentulotukea, jos hänen vanhempansa tulot ja varallisuus riittävät. Kyllä ne vanhemmat silloin tätä lasta myös taloudellisesti tukevat eivätkä jätä häntä paleltumaan tai nälkiintymään kotinsa ulkopuolelle. Jos on sitten aivan erityisiä edellytyksiä ja vanhemmat eivät todellakaan, johtuen syvästä välien rikkoutumisesta tai muusta, tue taloudellisesti, niin sitten on tilanne toinen ja silloin voidaan esimerkiksi toimeentulotukea myöntää mielestäni eikä ottaa vanhempien tuloja huomioon. (Puhemies koputtaa)

Kun olen sanonut, että samalla tavalla myös muiden kuin opiskelevien nuorten kohdalla pitäisi toimeentulotuessa (Puhemies koputtaa) ottaa vanhempien tulot ja varallisuus huomioon, niin ed. Huotari pitää sitä omituisena ja ihmeellisenä ajatuksena.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut varsin mielenkiintoista. On mietitty tulevaa, mutta paljon on myös muisteltu menneitä. Tässä ajattelin, että jos se vanha sanonta toteutuisi, että "sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa", tässä salissa ei olisi monta näkevää.

Mutta ed. Sirnö kysyi oikeastaan, mikä autuus siitä syntyy, että opinnot lyhenisivät. Se on minusta aika merkillinen kysymys, ja omalta osaltani vastaan vain siihen, että esimerkiksi se, että me tiedämme, että muutaman vuoden, 5—10 vuoden, kuluessa meillä on työvoimasta suurta puutetta ja silloin toivoisi, että suuri joukko näitä nuoria ihmisiä, jotka nyt opiskelevat, olisi opiskelunsa suorittaneet ja voisi tulla työelämän palvelukseen opiskelleina ja valmistuneina eikä niin, että he joutuisivat siinä tilanteessa, kun huutava työvoimapula joillakin aloilla on, keskeyttämään opiskelunsa tai siirtämään niitä, jolloin se opiskelu edelleen venyy. Se on ainakin minusta yksi autuus: työpaikka.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä, huomautan, että aika on muuttunut aika paljon niistä 60- ja 70-luvun opiskeluajoista, koska silloin oli usko siihen, että saa työpaikan ja saa opiskelujen jälkeen vielä kohtuullisen hyväpalkkaisen työpaikan. Silloin inflaatio maksoi aika paljon asuntolainoista ja aika oli ihan toisenlainen kuin tänä päivänä, jos ajatellaan, että opiskelujen jälkeen, toivottavasti, pystytään perustamaan perhe. Silloin joutuu ottamaan erittäin kallista lainaa; tällä hetkellä korko on alhainen, mutta kalliita asuntoja varten tarvitaan paljon lainaa, jopa 25 vuodeksi. Se on pitkä aika, jos samanaikaisesti joutuu maksamaan opintolainaa. Minusta on ollut erittäin hyvä, että olemme päässeet pois siitä opintolainapainotteisesta opintotuesta ja olemme siirtyneet tähän opintorahaan. Sehän meidän tavoitteemme oli, jotka silloin opiskelimme, kun nämä opintorahat olivat aivan minimaaliset.

Ed. Zyskowiczille on pakko vielä sanoa, kun peräätte yhteisvastuuta: Minä uskon, että suomalaisissa perheissä on yhteisvastuu. Silloin kun on mahdollista, niin perheet tukevat, mutta yhteiskunnalla on myös oma vastuunsa. Jos se haluaa, että meidän lapsemme opiskelevat, silloin tätä yhteisvastuuta myös yhteiskunnan on kannettava. Siinä mielessä kyllä muistutan yhteisvastuusta niiltä ajoilta, kun olimme samassa hallituksessa. Ehkä sen heiton olisi voinut sinne heittää: keillä oli yhteisvastuuta.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä ei ollut täällä paikalla, kun kysyin ed. Kankaanniemeltäkin, onko niin, että kerran tehdystä virheestä saa aina maksaa. Itse tietysti olen ollut siviilissä, en ole ollut tässä remmissä enkä varsinkaan ministerinä määrittelemässä, minkälaista politiikkaa näitä kahta tämänkesäistä hallitusta edeltäneet hallitukset ovat ajaneet.

Huomauttaisin myös, että jokainen vuosi lisää gäppiä opintorahojen osalta. Onko se ed. Vihriälän tarkoitus, että ensi vuonna puhutaan jo aivan toisista prosenttiluvuista kuin 12?

Olen myös sitä mieltä, että jokaisella meillä on omaisista vastuumme ja jokainen meistä kantaa niin hyvin kuin pystyy sen, mutta minun yhteisen vastuun käsitteeseeni liittyy myös se, että minä lapsettomana henkilönä pystyn kustantamaan verojeni kautta naapurin lapsille koulutuksen, pystyn maksamaan naapurin lasten opiskelut myös opintotukien muodossa. Se on minun mielestäni minun yhteistä vastuutani suomalaisen hyvinvoinnin eteen, ja sitä minä olen ilolla veronmaksajana valmis tekemään.

Ed. Väätäiselle sanoisin, että toki tietysti työpaikka on henkilökohtaisesti jokaiselle autuus, mutta yhteiskunnallisesti on arveluttavaa laittaa pelkästään opiskelujen lyhentyminen tavoitteeksi. Mielestäni on paljon suurempi autuus miettiä sitä, miten sitä väliä peruskoulun ja opiskelujen aloittamisen ja siellä opiskelupaikassa pysymisen välillä vähennetään, ja siihen esimerkiksi kiristämällä opintotukiehtoja ei päästä, vaan se on aivan joku muu tapa. Siihen liittyy moni ammattilainen työryhmä.

Ed. Paloniemelle sen verran, että toki mekin olemme mielissämme, jos uusia työpaikkoja syntyy verohelpotusten myötä, mutta kuten täällä on jo monta kertaa todettu, kahdeksan vuoden aikana taidettiin edellisten hallitusten aikana tehdä niitä verohelpotuksia kohtuumäärä eikä silläkään pystytty takaamaan täystyöllisyyttä saati edes hyvää työllisyyttä Suomen maassa, ja ihmettelen, miten tämä hallitus pystyy siihen, mihin kahdeksassa vuodessa ei toinen hallitus pystynyt. Ja toiseksi: Voiko ed. Paloniemi todella olla sitä mieltä, että meille hyvin toimeentuleville laaditulla verohelpotuksella, jolla elvytetään meidän kotimaista kysyntäämme, pelastetaan muun muassa vientivetoiset alat plus pelastetaan ne miljoona ihmistä, jotka ovat näitten verohelpotusten ulkopuolella.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirnö tässä puheenvuorossa puhui kauniisti siitä, että kaikilla on vastuu omista lähimmäisistään ja, ymmärsin, myös omista lapsistaan, vaikka lapset olisivat 18 vuotta täyttäneitä, ja tällainen yhteisvastuu suomalaiseen perinteeseen ja perheeseen kuuluu. Jos olette tätä mieltä, niin miksi aikaisemmassa puheenvuorossanne sanoitte, että sysätään vanhemmille — käytitte nimenomaan sanontaa "sysätään vanhemmille" — elatusvelvollisuus omista lapsistaan, jos ruvettaisiin ottamaan yli 18-vuotiaiden opiskelijoiden kohdalla vanhempien tulot ja varallisuus huomioon, kuten aikaisemmin laajemmin otettiin? Mielestäni puheenne on ristiriidassa. Yleisellä tasolla kauniisti korostatte kaikkien vastuuta, mutta käytännössä, jos järjestelmät olisivat sellaisia, että niissä korostettaisiin vanhempien vastuuta, se on teidän mielestänne heille vastuun ja velvollisuuden sysäämistä. Sanoitte vielä, että se on nöyryyttävää ja kerjäämistä, jos tämmöinen 18-vuotias lapsi joutuisi hyvätuloisilta ja hyvissä varoissa olevilta vanhemmiltaan pyytämään tukea. Onko tämä vastuu jotain sellaista, joka on vain yleisellä tasolla ilmassa olemassa ja jota ei saa lainsäätäjä mitenkään ottaa huomioon?

Mitä tulee yhteisvastuuseen, joka meillä kaikilla on yhteiskunnan vähäosaisista mielellään ja teidän ajattelunne mukaan tietysti kaikista hyväosaisistakin, niin että me maksamme veroa hyväosaisina, jotta sitä voidaan muille hyväosaisille jakaa, niin kyllä yli 40 prosentin veroaste tästä yhteisvastuusta pitää huolta.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnö kysyi, eikö ole hallituksella tarkoituskaan tätä epäsuhtaa, mikä nyt on tullut opintorahan tasoon, että se on jäänyt jälkeen 12 prosenttia, korjata, onko sitä tarkoitus vain lisätä seuraavien vuosien aikana. Ei suinkaan. Kyllä hallitus varmasti pyrkii jo tämän budjetin yhteydessä, kun sitä käsitellään, opintososiaalisiin etuuksiin kokonaisuudessaan puuttumaan, ja kun täällä eduskunnassa budjettia käsitellään, tähän varmasti palataan.

Mutta se on aivan totta, että opintorahajärjestelmä on ollut erittäin hyvä. En missään tapauksessa sitä kiistä, ja näin pitää olla. Mutta ei pääse mihinkään siitä, että kyllä ed. Zyskowicz on erittäin laajasti oikeassa tästä yhteisvastuusta, joka meille, ennen kaikkea vanhemmille, kuuluu tässä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz järjestää selvästi hyvää aivojumppaa näin takarivin taaville. Sysätään-sana saattaa olla ehkä onnettomasti valittu sana, mutta kyse on kuitenkin siitä, että minä pidän edelleen kiinni siitä, että yksilö opiskelee, ei perhe, ja silloin kun se hyöty tulee yhteiskunnalle, meidän yhteisesti pitää olla myös valmiita maksamaan siitä hyödystä ja sen saamisesta. (Ed. Zyskowicz: Maksetaan ilmainen opiskelu muun muassa!)

Nöyryyttämisestä voin sanoa itse omakohtaisena kokemuksenani, että kyllä minä itsenäisenä aikuisena ihmisenä koin opiskeluaikana aika nöyryyttävänä mennä kotiin ja hakea sitä rahaa, kun oli kyse aivan jokapäiväisestä leivästä. Tosin silloin elettiin juuri siinä lainapainotteisessa maailmassa, jolloin opintoraha ei taannut jokapäiväistä leipää.

Ed. Vihriälälle toteaisin, että hyvä, jos niin on, että opintososiaalinen homma hoituu, mutta olisi tosi mielenkiintoista tietää jo vähän etukäteen, ennen kuin siihen päästään, miten ja millä rahalla se toteutetaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä kai totuus on se, että kansainvälisesti katsottuna opintotuki on Suomessa erittäin hyvin järjestetty. Sitä ei kukaan voi kieltää. Tosiasia on myöskin se, että eräät opiskelijat pärjäävät ottamatta lainaa, saamatta vanhemmilta mitään, elämäntavoista riippuen, ja sitten on semmoisia, joille se on aivan riittämätön. Tämäkin pitää paikkansa.

Kun sanoin, että se on kansainvälisesti korkealla tasolla, niin onko se sitten niin korkealla tasolla, ettei sitä tarvitse nostaa ja parantaa? Minulla on se käsitys, että puolueet yrittävät paneutua yhteiskunnallisiin ongelmiin, ja havaitsin kyllä viime vaalikampanjassa, että jokainen puolue, huom. jokainen puolue, oli sitä mieltä, että opiskelijoille pitää antaa lisää rahaa. Oli joskus jopa noloa lähteä paneelista, missä kaikki puolueet olivat edustettuina, edustajana, joka oikeastaan lupasi kaikkein vähiten.

Mitä kristillisdemokraatit lupasivat? Kokemus on osoittanut, että jos asuntoasiat ovat kunnossa, jos ei asuntoasioita tarvitse miettiä, silloin voi opiskella tehokkaasti ja voi paneutua nimenomaan opintoihin, mutta jos asuntoasioita pitää miettiä, silloin ne ajatukset ovat siinä ja opinnot kärsivät. Tästä syystä meidän mielestämme olisi pitänyt asumislisää koskeviin määräyksiin puuttua niin, että asumislisää olisi maksettu myöskin kesäkuukausilta. Se ei paljon maksaisi: 24 miljoonaa euroa vuositasolla. Tämä on asia, josta jokainen kansanedustaja saa tämän syksyn aikana äänestää. Me tulemme sisällyttämään sen meidän vaihtoehtobudjettiimme.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä oli keskustelua siitä, mikä on kokoomuksen linja opintotukijärjestelmän kehittämisessä. Kyllä vielä haluan sanoa vasemmistoliitolle, että me lähdemme siitä, että opintotukijärjestelmää kehitetään nykyjärjestelmän pohjalta, mutta siihen tarvitaan tasokorotuksia. Sitä täytyy kehittää sen mukaisesti, että opiskelut nopeutuisivat. En usko, että opintotukijärjestelmä on se ruuvi, josta kierretään, vaan meillä on aika paljon meidän yliopistojemme määrärahoissa ja opintojen järjestämisessä tehtävää ennemminkin kuin opintotuessa, mutta kyllä opintotukikin on yksi elementti. Toivon todella, että näissä asioissa edettäisiin.

Mutta kyllä minun täytyy sanoa nyt keskustalle ja hallituksen edustajalle, että kun luen esimerkiksi keskustan vaaliohjelmaa, niin täällä todetaan: "Opintotuen parantamisessa kiireellisintä on muuttaa asumislisä ympärivuotiseksi sekä nostaa opintoraha kustannuksia vastaavaksi. Toisen asteen opiskelijoilta poistetaan vanhempien tulosidonnaisuus." Eli nämä olivat ne kiireellisimmät asiat. Mitä nyt tässä tarjotaan tänä päivänä, kun vaalit on käyty ja hallitus istuu? Tarjotaan vain selvityksiä. Kyllä tässä aika syvä ristiriita on.

On hyvä, että oppositio on tämän asian nyt ottanut esille ja oikeasti tehdään valtiontalouden ja Suomen tulevaisuuden kannalta järkeviä päätöksiä ja maltillisesti korotetaan opintotukea. Toivon todella, että näitä esityksiä on tulossa jo seuraavaan talousarvioon. Toistan vielä sen, että toivon, että hallitus yksimielisesti voisi muuttaa talousarviotaan tai ainakin eduskunta yksimielisesti tehdä sen, että ateriatukea korotetaan jo ensi vuodeksi.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin ed. Kalliksen kuin ed. Sarkomaan puheenvuoroon on hyvä yhtyä ja muistuttaa kumminkin siitä tilanteesta, joka oli maaliskuussa, jolloin olimme vaalikentillä. Tälläkin hetkellä monet hallituspuolueen kansanedustajat sanovat, että täytyy priorisoida, että nyt annetaan sitä ja seuraavana vuonna sitä. Tämä on varmasti ihan oikeaa politiikkaa myöskin valtiontalouden kannalta. Mutta nyt minun täytyy kysyä, mitä tällä erää, tässä tulevassa budjetissa, tämä hallitus tarjoaa niille opiskelijoille, joiden äänet nämä puolueet voittivat vaaleissa lupaamalla heille etuisuuksia. Monet opiskelijat kuvittelivat, että äänestämällä tätä puoluetta tai tätä henkilöä me saamme nyt korjauksen tähän tilanteeseen. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, että oppositioryhmät tekevät täällä lakialoite-esityksiä, joissa ne yrittävät saada tilanteen, jossa hallituspuolueet joutuisivat pitämään lupauksistaan kiinni.

Mitä tulee tähän keskusteluun vastuusta, yhteisvastuusta ja perhevastuusta, niin minäkin, vaikken ole vielä yhtä kauan elämää nähnyt kuin edustajat Zyskowicz ja Vihriälä, totean kuitenkin, kun omakin lapseni opiskelee täällä Kauppakorkeassa Helsingissä, että kyllä se on aika luonnollista ja aika oikeutettua, että minä kansanedustajan palkalla tuen oman lapseni asumiskustannuksia, jotka varsinkin täällä Pääkaupunkiseudulla ovat tällä opintorahalla aivan kohtuuttomat.

Minä haluan keskustelua myöskin siitä, että kun me tiedämme, että kaupungeissa asuminen maksaa selvästi enemmän varsinkin Pääkaupunkiseudulla, ehkä Turussa ja Tampereella, kuin ammattikorkeassa jossain pienemmällä paikkakunnalla, pitäisikö tätä järjestelmää myös muuttaa niin, että se huomioisi tämän elämisen kalleuden ja sitä mukaa myös se tuki olisi suurempi siellä, missä myöskin kustannukset ovat suuremmat. Tämä olisi se minun lääkkeeni tähän. Jos joku asuu pienellä paikkakunnalla, jossa on matalat vuokrat, tarvitseeko myöskään asumislisän olla suhteessa siihen yhtä paljon kuin esimerkiksi täällä Helsingissä, jossa vuokraamalla pienen yksiön joudut maksamaan 3 000—4 000 vanhaa mummonmarkkaa siitä? Asumislisähän ei alkuunkaan riitä kattamaan tätä.

Mutta on aivan luonnollista, että minä kansanedustajan palkallani tuen omaa tytärtäni, jotta hän valmistuu, hänen ei tarvitse tehdä niin paljon töitä tai mennä ottamaan opintolainaa. Mutta ei se mikään nöyryytys ole hänelle, vaan ehkä sitä joskus kutsuttiin isän tai vanhempain välittämiseksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Itsekin olen joskus opiskellut, noin 30 vuotta sitten. Niihin aikoihin elimme, sekä minä että vaimoni, kun molemmat opiskelimme, pelkästään opintolainalla. Elätimme silloin pientä tytärtämme, joka sittemmin opiskeli ilman opintolainaa.

Opintojen päätteeksi tein gradun, jossa tutkin koulutusinvestointien sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia tuottoasteita vuoden 1978 palkkatiedoilla, sen aikaisilla opintojen kestoilla. Tulos oli sinänsä itsestäänselvä: koulutus on investointi, joka tuotti ja tuottaa edelleenkin sekä yksilölle mutta myöskin yhteiskunnalle. Se, että ne investoinnit tuottavat myös yhteiskunnalle, minusta oikeuttaa sen, että yhteiskunnankin pitää kantaa vastuu niitten opiskelijoitten opinnoista, jotka eivät pysty itse niitä rahoittamaan. Siinä katsannossa on tietysti aika kyseenalaista ryhtyä tekemään eroa sen suhteen, kenen vanhemmat pystyvät lastensa opintoja avustamaan ja kenen eivät.

On ihan selvää, että aivan samalla tavalla minä, jo ennen kuin sain kansanedustajan palkkaa, tuin oman tyttäreni opiskelua, että hän pystyi siitä selviytymään, ja olen kauhean tyytyväinen, että niin voin tehdä. Toisaalta muistan, että ei olisi tullut itselleni mieleenkään ja olisin luultavasti tuntenut jonkinlaista häpeää, jos olisi pitänyt omilta vanhemmilta mennä pyytämään avustusta omaan opiskeluuni. Sen takia olin tyytyväinen, että oli edes tämä lainajärjestelmä, ja olen tyytyväinen, että on nykyisin opintorahajärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että opiskelijoiden ei tarvitse mennä vasten tahtoaan pyytämään vanhemmiltaan. Myöskin näinpäin sitä voi katsoa.

Se, mitä ed. Salo sanoi ...

Kiitos, arvoisa puhemies, ojennuksesta!

Haluan kuitenkin sanoa ed. Salolle vielä sen, että ehkä erinomaisen hyvä tapa hoitaa opiskelijoiden opintososiaalista toimeentuloa olisikin nimenomaan pitää huoli siitä, että asuntojen hinnat ja vuokrat eivät nousisi. Minusta se, että opiskelijoiden asumislisää ryhdyttäisiin ikään kuin säätelemään sen mukaan, mitkä asumiskustannukset eri paikkakunnilla ovat, on liian monimutkainen järjestelmä. Yksinkertaisempi järjestelmä on pitää huolta siitä, että asuminen ei muodostu millään paikkakunnalla niin kalliiksi, että opiskelijat eivät selviä siitä asumislisällään. (Ed. Zyskowicz: Ja sehän onkin yksinkertainen juttu!)

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ymmärtänyt äskeistä kommenttia siitä, että helpompi konsti olisi lähteä miettimään sitä, miten me kansanedustajat pystyisimme lainsäädännöllä vaikuttamaan siihen, mikä on asuntojen hinta esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla verrattuna Kittilään. Me tiedämme kaikki varmasti sen, että kyllä Kittilän asunnot tulevat olemaan noin kolmasosa kustannustasoltaan, niin vuokra-asunnot kuin omistusasunnot, verrattuna Pääkaupunkiseutuun. Se johtuu markkinoilla olevasta kysynnästä ja tarjonnasta siitä huolimatta, että näitä kaikkia asumismuotoja tuetaan jo tälläkin hetkellä, myöskin opiskelija-asuntoja veronmaksajien ja kaupungin varoilla, ja pyritään saamaan asumiskustannukset alhaisiksi. Mutta minun oikeustajuuni ei mene se, että joku saa asumiseensa esimerkiksi 80 prosentin tuen asumiskustannuksista ja toisella tuki riittää ainoastaan 20—30 prosenttiin ja kumpikin opiskelee samoilla tuloilla. Eli minä näkisin näin, että porrastettaisiin tämä asumislisä nimenomaan sen mukaan, mitkä ovat ne todelliset asumisesta johtuvat kustannukset, ja pantaisiin tietenkin katto siihenkin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olen entisessä elämässäni rakennuttanut yli 4 000 asuntoa ja pitänyt niiden vuokrat semmoisella tasolla, että opiskelijatkin niistä selviytyvät, niin kuvittelen kuitenkin omaavani jonkinlaista kompetenssia sanoa näin. Se nimittäin, jos siirrytään tuohon järjestelmään, tarkoittaa sitä, että se entisestään nostaa vuokratasoa, mistä täällä Pääkaupunkiseudulla on aika hyvää kokemusta. (Ed. Zyskowicz: Kuten asumistuki!) — Niin, kyllä osittain sekin voi siihen vaikuttaa, mutta olennaista on, että asuntoja on riittävästi tarjolla, niin että vuokrat pysyvät kurissa — se on se ongelman ydin täällä — ja että ne rakennetaan sellaisilla kustannuksilla, että vuokrat eivät nouse liian korkeiksi. Ei se tietenkään onnistu sormia napsauttamalla, mutta kyllä jotain voisi toki yrittää.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa täällä lukikin jo keskustan vaaliohjelmaa, jossa luvattiin opintotukeen ja opiskelijoille kaikki mahdollinen. Niin he lupasivat tietenkin myös eläkeläisille ja kaikille muillekin, lapsiperheillekin, niin että meikäläisen piti oikein ruveta toppuuttelemaan, että älkää nyt niin paljon luvatko, kun tiedetään, että ei kaikkea voi luvata. Tässä sitä hintaa nyt maksetaan. Teidän pitää lupaukset lunastaa. Ei pidä luvata niin paljon, jos ei voi sitä toteuttaa.

Ed. Vihriälä täällä jo lupasi, että korotus opintorahaan tulee jossakin vaiheessa, mutta tässä aiemmin salaisessa ja nyttemmin julkisessa lisäpöytäkirjassahan ei opintotukeen ole ollenkaan rahaa. Nyt kun ed. Heinäluoma on täällä paikalla ja hän varmasti tietää kaikki nämä asiat, kysyisinkin, onko niin, että menosääntöä aiotaankin nyt rikkoa opintotuen osalta, jos tämä keskustan lupaus opintotukikorotuksesta toteutuu, vai onko tarkoitus leikata jotakin, niin että saadaan tämä opintoraha nostettua, koska jompikumpihan on tehtävä, jos kerta aiotaan tämä asia hoitaa eikä sitä tässä salaisessa, nyttemmin julkisessa lisäpöytäkirjassa ole.

Muistutan vielä, että tämä lakialoite on yksi osa tätä koko pakettia, jossa osoitamme sen, mitä kaikkea tällä veronalennuksella, mitä tämä hallitus on jo hyvätuloisille antanut, mitä kaikkea olisimme niillä rahoilla saaneet.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Salon ensimmäinen varsinainen puheenvuoro kiihdytti suorastaan kiitoksiin, että oli hyvin mietitty. Siitähän juuri, niin kuin ed. Huotari tässä edellä sanoi, näissä meidän kahdeksassa lakialoitteessamme on kyse. Haluamme esittää omat ehdotuksemme siitä, miten hallitus priorisoi tiettyjä asioita, ja haluamme sysätä tällä kertaa hallitusta siihen oikeaan suuntaan.

Sen sijaan tämä nöyryytys-sana on näköjään yhtä suosittu kuin äskeinen sysätä-sanani, mutta ihan vaan edustajille Zyskowiczille ja Salolle sanon, että vähintään yhtä kova ajanmuutos on myös se, jos olemme muuttaneet maailman sellaiseksi, että aikuisella ihmisellä ei ole velvollisuutta huolehtia itsestään. Minun mielestäni ainakin minä ja monet tuttavamme kuulumme siihen sukupolveen ja todennäköisesti myös meidän lapsemme tulevat kuulumaan siihen sukupolveen, joiden mielestä me itse rakennamme myös sitä omaa hyvinvointiamme emmekä voi olla aina odottamassa, että vanhempien auttava käsi tulee vastaan. Se on myös asennemuutos, joka on valitettavasti ehkä myös tässä todellisuutta, jos tämän ajan nuoret todella tuudittautuvat siihen, että vielä eläkeiässä olevat vanhemmatkin huolehtivat heidän hyvinvoinnistaan. Se on myös suuri asennemuutos.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa totesi, että hallitus vain selvittää eikä tee mitään. Tämähän ei pidä paikkaansa. Tuon selvityksen jälkeen, siis todellakin kokonaisselvityksen jälkeen, tehdään päätöksiä sitten siitä, miten opiskelijoiden opintososiaalista asemaa pikaisimmin ja järkevimmällä mahdollisella tavalla voidaan parantaa. Tässä salissakin on tullut tänään jo hyvin monenlaisia ehdotuksia, mistä pitäisi aloittaa, mikä olisi se tärkein kohennuksen paikka. Sekin kertoo siitä, että kunnon kokonaisselvitys tarvitaan, ja sen jälkeen tehdään järkeviä ratkaisuja.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn ed. Paloniemeltä, mistä olette valmis leikkaamaan, opintotuesta, lapsiperheiltä, eläkkeistä vai jostakin muualta, rahoittaaksenne ne muutokset, joita täällä nyt jo lupailitte.

Ja edelleen odotan ed. Heinäluomalta, joka nyt on paikalla täällä, vastausta siihen, onko menosääntö niin tiukka, että sinne ei opintotuki sisälly, niin kuin lisäpöytäkirjassa — siinä aiemmin salaisessa, nyt julkisessa lisäpöytäkirjassa — sitä ei todellakaan ole. Kun tiedän, että menosääntö on tiukka ja valtiovarainministeriö pitää siitä huolen, niin miten tämä asia aiotaan hoitaa?

Jotain nyt täällä lupaillaan koko ajan. Keskusta on luvannut jo moneen otteeseen.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä tähän keskustelun lopuksi kyllä totean sen, kun täällä on keskusta nyt uudistanut nämä lupauksensa, että tuli vähän enemmän lupauksia kuin on esimerkiksi hallitusohjelmassa. Kun kaikki tiedämme, että tosiaan siinä lisäpöytäkirjassa ei ollut euroakaan, ei killinkiäkään, opintotukeen, niin mistä ne rahat sitten tulevat? Onko tarkoitus tosiaankin joustaa menosäännössä, vai onko tarkoitus leikata jostakin, vai onko tarkoitus opintotukijärjestelmää sillä tavalla sisäisesti kehittää tai muuttaa tai tehostaa, että siihen saataisiin rahaa, koska rahaa ei todellakaan ole? Yksikään kansanedustaja hallituspuolueista ei ole pystynyt tähän vastaamaan. Luvattu on, mutta rahaa ei ole pystytty osoittamaan. Kysynkin, mistä nämä rahat tulevat.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minua hieman vierastuttaa jo siinä hallitusohjelmassa oleva tekstityyppi, jossa selvitettiin ja selvitettiin ja selvitettiin, taisi olla liki kuusikymmentä kertaa, kun erilaisia selvityksiä tehdään. Kun vähän muistelee sitä aikaa neljä vuotta taaksepäin, niin minun mielestäni nämä opiskelijoitten asiat on selvitetty ihan riittävän moneen kertaan. Minusta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että oppositio käyttää näitä selvityksiä niin kuin keppihevosina kertoakseen, että emme me aio näitä asioita toteuttaa, vaan panemme ne työryhmiin. (Eduskunnasta: Hallitus! — Naurua) Oppositio aikoo ... Hallitus aikoo kätkeytyä sinne, mutta minä vaan oppositiossa kumminkin vaadin sitä, ainoastaan vain sitä, että se, mikä silloin helmi—maaliskuussa luvattiin ihmisille, pidetään, ei yhtään mitään muuta. Ei tarvitse antaa mitään sellaista, mitä tässä matkan varrella tehdään, vaan ainoastaan se, mitä luvattiin.

Niin ed. Paloniemi kuin muut, lähdetään katsomaan, mitä te olette vaalilupauksia antaneet äänestäjille, ja ne vaan toteutetaan tällä kaudella. Kun priorisoinnista puhutaan, niin ei se ole priorisointia, kun sanotaan, että annetaan joskus myöhemmin, mahdollisesti sitten, kun tämä hallituskausi on loppunut, vaan kyllä täytyy tämän eduskuntakauden aikana toimia ja niiden pitäisi näkyä myös hallitusohjelmassa tai sitten lisäpöytäkirjassa tai jossakin muussa, muutenhan tämä on ihan selvää bluffausta ja harhautusta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En halua erityisesti ed. Sirnön kanssa täällä kiistellä, päinvastoin hän on mielestäni pirteä ilmestys tänne eduskuntakeskusteluun, mutta kun hän korosti sitä, että tämän päivän ajattelu ja hänen sukupolvensa lähtee siitä, että arvostetaan ihmisten itsenäisyyttä ja omaehtoisuutta eikä voida lähteä siitä, että esimerkiksi 19- tai 20-vuotias ihminen joutuisi omilta hyvätuloisilta ja hyvissä varoissa olevilta vanhemmiltaan pyytämään taloudellista tukea esimerkiksi opintojen aikana, niin on ymmärrettävää, että ed. Sirnön ja hänen ystäviensä mielestä tämä on ilmeisesti sitä ihmisten paapomista.

Mutta se, että ihminen 18- tai 19- tai 20-vuotiaana ei koe mitään estoja siihen, että yhteiskunnalta ja veronmaksajilta voi aina pyytää ja sieltä aina löytyy tuki ja sieltä aina löytyy apu ja sitä itsenäistytään veronmaksajien piikkiin, se ilmeisesti ed. Sirnön ja hänen tuttavapiirinsä mielestä on maailman luonnollisin asia.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz nyt tuntuu sortuvan siihen samaan, mitä itse asiassa tuossa lainauksessani Kelan Sanomista totesin normaaleista opiskelijoista. Hänen normaali opiskelijansa on ilmeisesti vain 19—20-vuotias. Entä kun kyseessä onkin 23—24-vuotias, viisi kuusi vuotta kotoa poissa asunut opiskelija? Koetteko niin, että 23—24-vuotias ei ole taloudellisesti itsenäinen, hän ei voi edes halutessaan taloudellisesti itse vastata omasta hyvinvoinnistansa, vaan hänen pitäisi olla sellaisessa tilassa, että hän ei koe sitä millään tavalla nöyryyttävänä aikuisena ihmisenä lähestyä jokapäiväisen leipänsä takia vanhempiaan?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ehkä palataan, mutta tätä pohdittiin silloin, kun käsiteltiin toimeentulotukea ja sitä, onko oikein, että vanhempien varat ja tulot otetaan toimeentulotukea arvioitaessa huomioon opiskelijoiden kohdalla, vaikka he olisivat 23-vuotiaita eivätkä olisi viiteen vuoteen asuneet kotona, mutta ei oteta ei-opiskelevien nuorten kohdalla. Minun mielestäni olisi oikein, että samalla tavalla kuin opiskelijoiden kohdalla muidenkin nuorten kohdalla vanhempien tulot ja varallisuus otettaisiin huomioon. Ja nyt tullaan juuri tähän kysymykseen, mikä on sitä itsenäistymistä ja mikä on sitä itsensä taloudellisesti huoltamista ja omasta taloudestaan huolehtimista.

Minun mielestäni, olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pitäisi olla luonnollisempaa, että 23-vuotias opiskelija menee hyvätuloisilta vanhemmiltaan tarvittaessa pyytämään taloudellista tukea, kuin että hän menee toimeentulotukijonoon aitojen köyhien ihmisten kanssa hakemaan kunnallista toimeentulotukea. Pidän luonnollisena sitä, että vaikka henkilö olisi 23 vuotta — ehkä sopiva ikäraja olisi 25, mistä ed. Huotari täällä muisteli meidän silloin puhuneen — tällaisissa tilanteissa, jos vanhemmilla on riittävät varat ja riittävät tulot, todellakin heidän tulonsa ja varansa otetaan huomioon. Se ajatus, että kynnyksen hakea toimeentulotukea pitää olla mahdollisimman alhainen ja kynnyksen hakea omilta vanhemmiltaan tukea pitää olla mahdollisimman korkea, on minulle täysin käsittämätön ajatus.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä koen tarpeelliseksi hieman korjata ed. Zyskowiczia siinä, että suomalaiselta opiskelijalta vie nykyään tutkimuksista riippuen keskimäärin kahdesta kolmeen vuotta saada opiskelupaikka, elikkä kun opinnot alkavat keskimäärin 20—21-vuotiaina ja kestävät siitä noin nelisen vuotta eteenpäin, niin me lähestymme tosiaan sitä 25:tä, ja silloin täytyy ruveta myös miettimään, missä vaiheessa sitten todella itsenäistytään.

Toinen, mitä ihmettelen, on se, kuinka innokas ed. Zyskowicz on luomaan uutta tuloloukkua Suomeen, koska sitähän rupeavat vanhemmat jo miettimään, kannattaako heidän tienata, koska kohta sitten sosiaaliviranomaiset ja opintotukiviranomaiset laskevat, voiko tälle heidän lapselleen antaa opintotukea vai ei vai pitääkö se ottaa vanhemmilta, eli silloin ei välttämättä kannatakaan palkankorotusta ottaa enää vastaan.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran myös haluaisin samalla tavalla kuin ed. Kasvi kysyä, onko ed. Zyskowicz todella sitä mieltä, että nykyään päätoimiset opiskelijat muka jossakin kunnassa saisivat toimeentulotukea automaattisesti. On aivan turha maalata sellaista uhkakuvaa, jota ei ole edes olemassa. Ei tämän hetken 23-vuotias päätoiminen opiskelija noin vain kävele sinne kunnalliseen toimeentulotukeen saamaan tukea, vaan pitää olla hyvin perusteelliset syyt ylipäätänsä sen hakemiselle saatikka sen saamiselle.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ole väittänyt, että 23-vuotias päätoiminen opiskelija saa toimeentulotukea, ja se, miksi hän ei saa, on juuri se, että vaikka hän on 23 vuotta täyttänyt, hänen vanhempiensa tulot ja varallisuus otetaan huomioon. Se johtuu siitä, että tämä laki on voimassa, mutta jos nyt joku esittäisi tällaista lakia säädettäväksi, niin ed. Sirnö olisi täällä sanomassa, että nyt sysätään 23-vuotiaan opiskelijan elatusvelvollisuus hänen vanhemmilleen eikä se voi olla oikein. Eikö niin? Sitähän te täällä olette todistanut, että se ei ole oikein, että 23-vuotiaan opiskelijan vanhemmat ovat elatusvelvollisia häneen nähden. Kuitenkin toimeentulotukilaissa tai itse asiassa siihen liittyvässä lainsäädännössä on tänä päivänä tämä tilanne.

Mitä sitten tulee ed. Kasvin huomioon, niin tämä on oleellinen huomio. Näihin liittyvät nämä kannustinloukkuongelmat, en kiistä sitä. Mitä enemmän tarveharkintaa, sitä enemmän voidaan sanoa, että sehän ei kannusta ottamaan palkankorotuksia tai vastuullisia töitä vastaan, koska sitten aiheutuu kannustinongelmia sitä kautta, että nämä vaikuttavat tarveharkinnassa perheen, lasten tai perheen muihin, tulonsiirtoihin. Tähän voin vain sanoa, että silloin, kun minä opiskelin, silloin nimenomaan opintorahan kohdalla vanhempien tulot ja varallisuus otettiin huomioon, enkä tiedä kenestäkään silloin 70-luvulla, joka olisi kieltäytynyt palkankorotuksesta tai jostakin vastaavasta sen vuoksi, että silloin vanhempien tulot ja varallisuus vaikuttivat lasten saamaan opintorahaan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz tosiaankin puhui hieman toisesta asiasta silloin, kun hän puhui tästä 23-vuotiaasta. Hän nimittäin muutama vuosi sitten esitti, että kaikki, myös muut kuin opiskelijat, laitettaisiin vanhempien huoltovelvollisuuden piiriin alle 25-vuotiaina, myös itsenäisesti kodin ulkopuolella asuvat. Mutta perustuslakivaliokunta totesi tämän perustuslainvastaiseksi ja tämä ed. Zyskowiczin haaveilema yhteisvastuu ei sitten toteutunutkaan.

Palaisin vielä itse asiaan, mistä tämä keskustelu lähti, eli rahaa on ollut käytettävissä. Siis hallituksella on ollut rahaa käytettävissä, tosin velkarahaa, mutta hallitus käytti sen toisin. Se priorisoi veronalennukset, ja nyt kokoomus täällä on sitä mieltä, että olisi pitänyt toteuttaa sekä veronalennukset että opintotuen korotus eli hakea tuplajättipottia. Me olemme priorisoineet: me olemme päättäneet, että veronalennuksia ei, vaan nämä määrätyt etuudet kyllä.

Muistutan vielä siitä ajasta, kun vasemmistoliitto oli hallituksessa. Kyllä me täällä puolustimme hallituksen monesti ikäviäkin päätöksiä ed. Zyskowiczin kanssa yhdessä, vaikka joskus aina livahdimme sivuraiteelle näissä keskusteluissa, mutta näyttää siltä, että sekä keskusta että sosiaalidemokraatit eivät jostakin syystä halua täällä puolustaa eikä edes selittää, mitä tässä oikein on tapahtumassa, ollaanko menosääntöä rikkomassa vai tekemässä joitakin leikkauksia, että tämä keskustan lupaama opintoraha saataisiin korjattua. Olen kyllä hieman pettynyt tähän keskusteluun siinä mielessä, että vaikka ed. Heinäluoma on paikalla, hän ei tähän vastannut.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näyttää keskustelu hiipuvan, mutta sen verran tähän puolustukselle puheenvuoroa, että kun tässä aikaisemmin oli koko keskusta syytettyjen listalla, nyt viimeisten puheenvuorojen aikana on niin, että vain ed. Zyskowicz on joutunut syytettyjen listalle. Kun kuuntelee tätä keskustelua, niin kyllä siinä maailmankuvassa, mitä itse edustan, tämä ed. Zyskowiczin näköala vanhan valtionhoitajapuolueen edustajana tavallaan, jos näin voidaan katsoa edelliseltä hallituskaudelta, on lähellä tätä maailmankuvaa, että yhteisvastuuta, perhekeskeistä vastuuta, kasvatus- ja tulevaisuudentyötä pitää tukea ja hoitaa eikä kaikkea työntää yhteiskunnalle, niin kuin keskustelussa on hyvin tullut tämä vasemmistovihreä ideologia ja politiikka, mitä täällä yritetään tänäänkin syöttää sellaisena, että yhteiskunta vastaa, paapoo, hoitaa ja jokainen täyttää omat taskunsa ja vaan työnnetään luukulta lisää ja lisää, vailla mitään tarveharkintaa.

Siinä mielessä täytyy todeta, että se keskustelu, mitä ed. Zyskowicz on tässä ylläpitänyt, on sellaista politiikkaa, minkä toivoisin tässä yhteiskunnassa kasvavan ja voimistuvan. Sillä suomalainen isänmaa olisi vahvempana kestämään tulevaisuuden taistojakin, kun kansalaisilla olisi yhteisö- ja yksilövastuu.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Lääkäri määräsi puhekiellon, mutta rikon sitä nyt yhden puheenvuoron verran.

Ed. Huotarille: On selvää, että menosäännöstä pidetään kiinni, se on eduskunnan hyväksymä, ja uskon, että kaikki ne puolueet, jotka ovat eduskunnassa, tietävät, mitä on pahasti velkaantunut valtiontalous. Ne jotka näkivät 90-luvun laman, pitävät siitä kiinni, että meillä säilyy jatkossakin terve valtiontalous. Se on myös köyhän paras ystävä.

Mitä tulee priorisointiin, hallitus priorisoi, panee etusijalle, työllisyyden ja kaiken, mikä tukee sitä. Se on ensisijainen valintaperuste. Sitä kautta tulee uusia veronmaksajia, ja sitä kautta tulee myös uutta jaettavaa, myös sosiaaliturva.

Kokoomus on puhunut hyvin kauniisti tästä opiskelijoiden asemasta. Kokoomus teki erinomaisen vaaliohjelman, joka oli konkreettinen ja ohjasi vaalikeskustelua, ja ansaitsee tästä tänäkin päivänä tunnustuksen. Kuinka monta euroa oli varattu siinä opintotuen parantamiseen? (Ed. Zyskowicz: Lupaamme vähemmän ja teemme enemmän!)

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ei minulla ole ollut mahdollisuutta olla alusta asti kuuntelemassa tätä keskustelua, mutta ihan näin muutaman puheenvuoron jälkeen havaitsen, että kovin yksipuolista keskustelua täällä käydään. Olisi olettanut, että kun vasemmistoliiton ryhmä jättää tämän lakialoitteensa, tässä olisi hieman laajemmin pohdittu opiskelijoitten asema. Tarkoituksena ilmeisesti lakialoitteella on mahdollistaa parempi sosiaalinen asema opiskelijoille opiskeltaessa. Tässä esimerkiksi mielestäni tätä ongelmaa ei tällä lakialoitteella missään tapauksessa ratkaista, jos ajatellaan, että esitetään korotuksia pelkästään opintorahaan. Kun puhutaan muutamien kymmenien eurojen korotuksesta, niin sillä ei varmasti yksikään opiskelija paremmin pysty opiskelemaan, vaan opintotukijärjestelmään tarvitaan uudistuksia. Toivoisi, että myös vasemmistoliitolta tulisi oma panostuksensa siihen, miten tätä asiaa käsitellään kokonaisuutena.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lindén ei todellakaan ollut keskustelun alussa, jossa totesimme, että tämä on osa meidän kahdeksan kohdan köyhyydenpoisto-ohjelmaamme. Eli kyse ei siis todellakaan ole meidän kohdaltamme koko järjestelmän uudistamisesta, vaan puuttumisesta tiettyihin tämän hetken suuriin köyhyysongelmiin, joista yksi on se, että opintoraha on jäänyt jälkeen. Sen lisäksi meidän ryhmämme on tehnyt aloitteen muun muassa asumistuen ympärivuotistamisesta. Varmaan jatkossa rupeamme miettimään esimerkiksi sitä suurta ongelmaa, mikä tällä hetkellä on, että kovasti puhumme ammatillisen koulutuksen puolesta, mutta todellisuudessa alle 20-vuotiaat ja toisen asteen opiskelijat ovat erittäin heikossa asemassa, koska hyvinkin pieni vanhempien tulo vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa saada opintorahaa ja opintososiaalisia etuuksia.

Tämä ei todellakaan ole kuin pieni osa sitä, ja tämä on samalla osa meidän talousarviopakettiamme. Toivottavasti myös näiden muiden opintososiaalisten etuuksien uudistaminen jatkuu sitten hyvässä hengessä.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin sen verran kysynyt vasemmistoliiton edustajilta, kuuluuko tähän teidän kokonaispakettiinne sitten nämä 17-vuotiaat, joille on yritetty esittää lapsilisää, jolloin he jäisivät opintorahan ulkopuolelle. Näin ollen heidän sosiaalinen asemansa paranisi ainakin niiden osalta, jotka opiskelevat, koska lapsilisän suuruus on tällä hetkellä huomattavasti suurempi kuin 17-vuotiaitten opintoraha.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lindén esitti suoran kysymyksen, johon suora vastaus: 17-vuotiaiden lapsilisä ei kuulunut tähän. Se olisi ollut liian kallis ratkaisu tähän kokonaisuuteen, jossa esitimme kahdeksankohtaisen ohjelman, vaihtoehtoisen ohjelman, joka on suurin piirtein saman suuruinen kuin veronalennukset. Esitimme tämän ohjelman nimenomaan köyhyyden ehkäisemistä varten. Siihen ohjelmaan, ikävä kyllä, tämä suhteellisen kallis 17-vuotiaiden lapsilisä ei sopinut. Se olisi tietysti ihan hyvä tavoite, mutta ei sitä tainnut olla kokoomuksenkaan ohjelmassa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma esitti suoran kysymyksen, johon on hyvä saada rehellinen vastaus: Kokoomuksen kuuden kohdan vaaliohjelmassa ei ollut opintotuen korotusta. Me teimme vaaliohjelman, johon koimme voivamme kaikissa olosuhteissa täysin sitoutua. Otimme siihen vain ne vähimmäisvaatimukset, jotka mielestämme joka tapauksessa kaikissa olosuhteissa on tehtävä ja joihin aidosti saatoimme sitoutua. Saatoimme katsoa äänestäjiä suoraan silmään ja luvata, että tämä ainakin toteutuu, jos kokoomus on vastuupaikalla vaalien jälkeen.

Linjamme oli se, että luvataan vähemmän ja tehdään enemmän, jos tilaisuus sitten tulee, niin kuin nyt nähdään, että on mahdollisuus opiskelijoiden kohdalla tällä vaalikaudella liikkua. Hallituspuolueiden linja taas oli se, että luvataan enemmän ja tehdään vähemmän. Sen takia hallituspuolueet, ennen kaikkea keskusta mutta myös sosialidemokraatit, ovat nyt ihmeissään vaalien alla antamiensa liiallisten lupausten kanssa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä edellistä puhujaa täydentää sillä, että kokoomuksen kuuden kohdan ohjelma oli se ohjelma, jossa oli ne keskeiset asiat, joista me ehdottomasti lupasimme pitää kiinni, jos olemme hallitusvastuussa. Mutta kansallisen kokoomuksen tämän vaalikauden tavoiteohjelmassa hyvin keskeisesti puhutaan opintososiaalisista asioista ja opiskelijoiden asemasta, joten ne puheet, joita täällä salissa on pidetty, eivät missään nimessä kyllä ole ristiriidassa kokoomuksen linjan kanssa, toisin kuin voisi todeta keskustan ja ehkä eräiden sosialidemokraattienkin puheista. Mutta tärkeintä on, herra puhemies, että tässä asiassa edetään ja opintososiaalisissa asioissa tapahtuu muutosta tällä vaalikaudella.