Sari Sarkomaa /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perheen sisäinen väkivalta, lähisuhdeväkivalta, ei ole pelkkä yksityisasia. Tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntö ei riittävästi ehkäise lähisuhdeväkivaltaa ennakolta eivätkä oikeudelliset seuraamukset ole riittäviä. Mielestäni pahin epäkohta rikoslaissa tällä hetkellä on niin sanottu vakaan tahdon pykälä. Lakialoitteessani ehdotetaan tämän rikoslain 21 luvun 17 §:n muuttamista tai tarkemminkin kumoamista, eli se tarkoittaisi sitä, että kun tämä pykälä muutettaisiin, niin pahoinpitelyn uhrilla ei olisi enää mahdollisuutta vakaasta tahdosta pyytää asian käsittelyn lopettamista.

Mielestäni väkivallan uhriksi joutuneen harteille ei pitäisi sysätä yksin päätöstä siitä, saatetaanko väkivallan tekijä teoistaan vastuuseen. Mielestäni perheväkivalta on vakava rikos ja se pitäisi nykyistä paremmin saada päivänvaloon. Kyseisen säännöksen nojalla, varsinkin perheväkivaltatapauksissa, syyttämisestä luovutaan usein juurin asianomistajan pyynnöstä. Monissa tapauksissa syyttäjän on ollut hankala ellei mahdotonta arvioida, kuinka paljon asianomistajan oma vakaa tahto tai häneen kohdistuva painostus on ollut syyttämättäjättämisen taustalla.

Tämä vakava ongelma, se että liian usein tapahtuu niin, että pahoinpidelty uhri painostetaan luopumaan syytteestä, on havaittu, ja valtakunnansyyttäjä onkin vuonna 2000 antanut yleisen ohjeen syyttäjille ja todennut, että tätä pykälää sovelletaan aivan liian usein, ja on antanut ohjeen, että syyttäjien täytyisi useammin syyttää eikä jättää syyttämättä. Mutta mielestäni tämä valtakunnansyyttäjän ohje ei ole riittävä, vaan tarvitaan lakimuutos niin, että uhrin asemaa helpotettaisiin eikä jätettäisi uhrin harteille sitä, nostetaanko perheväkivaltatapauksesta syyte.

Hyvin ikäviä esimerkkejä voi todeta esimerkiksi vuodelta 2001. Silloin jätettiin 4 200 tapausta syyttämättä tämän pykälän nojalla. Jos verrataan sitä muihin rikoksiin kuin perheväkivalta, puhutaan muutamista sadoista tapauksista, jotka jätetään syyttämättä. Tämä, arvoisa herra puhemies, kuvaa sitä, että tämä pykälä on sellainen, että se täytyy muuttaa, se täytyy kumota. Kaiken kaikkiaanhan perheväkivalta on suomalaisessa yhteiskunnassa todellakin häpeäpilkku, sillä joka viides suomalainen nainen on kokenut tai kokee parisuhteessaan tällä hetkellä väkivaltaa. Meillä tapahtuu 100 000 perheväkivaltatapausta vuodessa. Ne koskettavat noin 90 000:ta perhettä, ja tämän perheväkivallan piirissä on 200 000 lasta vuosittain. Perheväkivallan seurauksena Suomessa kuolee vuosittain 50 naista ja miestä, ja tämä on mihin muuhun maahan tahansa verrattuna erittäin suuri luku. Nämä luvut todella kuvaavat sitä, että tämä ongelma on erittäin vakava.

Ongelma on myös Suomen lainsäädäntö. Me olemme olleet aika jälkijunassa lainsäädännössä ja siinä, kuinka me ennalta ehkäisemme, miten me suhtaudumme perheväkivaltaan. Esimerkiksi raiskaus avioliitossa säädettiin rikokseksi vasta vuonna 1994. Tämä kuvaa mielestäni osin lainsäädäntömme takapajuisuutta näissä asioissa.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä rikoslain 17 § on kiireellisesti kumottava tai muutettava. Mielestäni se olisi yhteiskunnan yksiselitteinen viesti siitä, että tuomitsemme väkivallan ja että perheväkivalta on yhtä lailla väkivaltaa kuin mikä muu tahansa väkivalta. Se olisi myös hyvin vahva viesti siitä, että kansalaisen henkilökohtaisen koskemattomuuden on oltava ehdotonta myös parisuhteessa ja perheen sisällä. Viranomaisilla on oltava täydet edellytykset puuttua perheväkivaltaan.

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri on täällä paikalla, haluan todeta sen, että tiedän, että ministeriössä on valmisteilla lainsäädäntöä ja säädöksiä, joilla parisuhdeväkivaltaan puututtaisiin nykyistä tiukemmin. Tällä lakialoitteellani haluan vauhdittaa tämän tärkeän asian etenemistä ja toivon todellakin, että hallitus viivytyksettä toisi nämä lakiesitykset perheen sisäisestä lähestymiskiellosta ja tämän niin sanotun vakaan tahdon -pykälän kumoamisesta. Mutta todellakin haluan korostaa, että tämä vakaan tahdon -pykälä on merkittävin asia ja se täytyisi kaikkein kiireellisimmin saada eduskunnan käsiteltäväksi.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Aivan kuten ed. Sarkomaa puheensa lopussa totesi, tämä asia on toimeksiantona jo ollut pidempään oikeusministeriössä ratkaistavana. Toista vuotta sitten itse laitoin vireille lainsäädännön tämän niin sanotun vakaan tahdon -pykälän poistamiseksi. Sitä ennen oikeastaan oikeusministeriön toiveesta Valtakunnansyyttäjävirasto syyttäjille annetulla ohjeellaan koetti tätä soveltamista yhdenmukaistaa kautta maan.

Sen verran täytyy oikaista ed. Sarkomaan siteerausta noista luvuista: yli 4 200 syyttämättäjättämispäätöstä on kaikista pahoinpitelyjutuista, eli kaiken tyyppisiä syyttämättäjättämisiä on yhteensä tuon verran. Kyllähän näitäkin varmaan kymmeniä on jo, joissa juuri nimenomaan tästä perheen sisäisen vakaan tahdon tulkinnasta on ollut kysymys. Kuitenkin vain pieni osa tästä kokonaisluvusta on näitä tapauksia.

Tosiaankin, perheväkivallanvastaista työtä Suomessa on vahvistettava, ja nyt aivan parin kuukauden sisällä hallituksen esitys eduskunnalle valmistuu. Siinä on sekä tämän 21 luvun 17 §:n muutos suunnilleen aloitteen tarkoittamalla tavalla ja sitten tämä perheen sisäinen lähestymiskielto. Suomi ei ole viime vuosina enää ollut jälkijunassa perheväkivallanvastaisessa työssä. Esimerkiksi perheen sisäinen lähestymiskielto, mahdollisuus häätää puoliso kodistaan väkivaltaisen käyttäytymisen jälkeen, tulee toisena Itävallan jälkeen: valmistelu siinä lähti liikkeelle silloin, kun tällainen järjestely oli olemassa ainoastaan Itävallassa. Tilastot ja perheväkivallan laajuus ja vakavuus antavat aiheen siihen, että Suomi on tarvittaessa ihan pioneeri, tienraivaaja, valtionakin pyrittäessä kuitenkin sellaiseen sääntelyyn, joka on valvottavissa ja toteutettavissa. Esimerkiksi lähestymiskiellossahan samalla lavennetaan poliisin velvollisuutta puuttua asiaan tämän kaltaisilla väliaikaisilla lähestymiskielloilla silloin, kun on selvästi väkivallan uhka perheen sisällä olemassa ja esimerkiksi toistuvaa käyttäytymistä. Saadaan heti puututtua tilanteeseen nykyistä laajemmin ja sitten viedään asia tuomioistuimen arvioitavaksi pidempiaikaisen lähestymiskiellon tuomitsemiseksi.

Tähän asiaan tosiaan päästään ihan muutaman viikon sisällä palaamaan lähetekeskustelun merkeissä, ja toivon sitten aikanaan myös ripeää käsittelyä lakivaliokunnassa. Se on ehkä vielä lopuksi syytä muistuttaa, että tämä ongelma vakaan tahdon lieventävästä vaikutuksesta syntyi aikoinaan eduskunnassa, kun täällä lakivaliokunta pahoinpitelyrikoksia koskevaa sääntelyä uudistettaessa katsoi, että mentiin liian iso hyppäys ja jätettiin sitten tällainen aika vaikeasti sovellettava säännös ihan täällä innovoituna tuohon normiin. Mutta uskon tosiaan, että se tilanne selkenee huomattavasti tämän tulevan lainmuutoksen myötä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän lakialoitetta rikoslain 21 luvun 17 §:n muuttamisesta ehdottoman tarpeellisena. Sosiaalityössä toimittuani ja rikosuhripalvelun vapaaehtoisena toimiessani olen nähnyt tämän pykälän ongelmallisuuden. Aloitteessa on kuvattu hyvin perheväkivallan raadollista todellisuutta. Pykälä koskee myös monia muita väkivaltarikoksia. Muun muassa velkoja ja uhkailua sekä monenlaista henkistä ja fyysistä väkivaltaa käytetään keinoina rikosilmoituksen perumisen edistämisessä ja siihen painostamisessa. Joskus uhri on muun muassa sidoksissa niin tiiviisti rikosporukassa, että häntä uhkaillaan jopa henkeen vedoten perumaan rikosilmoituksensa. Usein myös taloudellinen ja henkinen riippuvuus saattavat pakottaa tai houkuttaa perumaan rikosilmoituksen. Perheväkivaltatapauksissa myös puolison suojeleminen tuomiolta on usein syy rikosilmoituksen perumiseen ja uhrin toiveeseen asian syyttämättä jättämisestä. Väkivaltaa ei pidä ikinä hyväksyä, ja sen on oltava aina tuomittavaa.

Vakaan tahdon ja tärkeän yhteisöllisen ja yksilöllisen edun arviointi, niin kuin nykyisessä rikoslaissa mainitaan, on myös todella haastavaa. Aina esimerkiksi rikoksentekijän aiemmat merkinnät rikosrekisterissäkään eivät ole estäneet ilmoituksen perumista tai vaatineet syytteen nostamista. Mielestäni tämä aiempi rikostausta vastaavissa väkivaltarikoksissa tulisi olla aina sellainen seikka, joka automaattisesti edellyttäisi rikoksen tai rikosepäilyn vakavaa käsittelyä, syytteen nostamista rikoksen kyseessä ollessa, vaikka uhri pyytäisikin rikosilmoituksen perumista.

Kannatan siis lämpimästi ed. Sarkomaan tekemää lakialoitetta. Väkivaltaa ei todella pidä ikinä hyväksyä. Siltä ei yhteiskunnassakaan saa sulkea silmiä ja jättää syytettä nostamatta tällaisissa tapauksissa.

Herra puhemies! Onneksi asiaan on kuitenkin tulossa oikeusministeri Koskisen esittämiä parannuksia.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On myönteistä jälleen, että oikeusministeri on täällä vastaamassa oman toimialansa hallinnon lakiesityksiin ja kertomassa sitä, mitä tulossa on. Sen verran lienee kuitenkin paikallaan ihan poliisimiehenkin näkökulmasta, joka on siviiliammattini, todeta se, että ennen kuin tämä lainsäädäntö tuli voimaan, esitutkintaviranomaiset, poliisi, joutuivat harkitsemaan sitä, koska on perheen sisällä oleva väkivaltatapaus sellainen, että se viedään syyttäjälle tai ei.

Lakivaliokuntahan halusi nostaa tämän kysymyksen niin, että periaatteessa tällaista rikosilmoituksen perumismahdollisuutta ei ole, kuten ed. Taiveaho äsken niin väitti. Kyllä poliisi aina pahoinpitelytapauksen vie syyttäjän harkittavaksi, ja nimenomaan syyttäjä käyttää sitten harkintaa, lähdetäänkö tätä asiaa syyttämään vai ei, mitkä ovat olleet ne olosuhteet ja mikä on ollut tahallista.

Nyt tietenkin, jos syyttäjältä tämä oikeus otetaan pois, niin monesti tämä ratkaisu siirtyy sitten tuomioistuinkäsittelyyn ja sitä samaa harkintaa käydään myöskin siellä, kun kuullaan asianomistajaa eli vahingon kärsinyttä. Hän tuomioistuimessa vakaasta tahdosta saattaa kertoa, esimerkiksi lievässä pahoinpitelytapauksessa, että tapaus oli hyvin tapaturman luontoinen ja hän haluaa, että esimerkiksi toista osapuolta ei tuomita tästä teosta. Onkin mielenkiintoisia kysymyksiä myöskin tuomioistuimissa esimerkiksi sitten, tuleeko näistä tapauksista tuomio, jos teko on vähäpätöinen, yleinen etu ei vaadi rangaistusta ja asianomistaja vakaasta tahdosta kertoo, että häntä ei ole tähän painostettu ja hän haluaa, että syytettä ei nosteta. Poliisin on kuitenkin paikalla käydessään aina tehtävä rikosilmoitus silloin, kun sen tietoon tulee tällainen tapaus, ja lähteä tutkintaan ja viemään se syyttäjälle.

En ole mitenkään skeptinen, mutta haluan vain kertoa, että nämä asiat eivät ole niin yksinkertaisia, miltä ne näyttävät tässä, vaan tässä kynnys menee koko ajan eteenpäin ja jossakin paikassa joudutaan myöskin ratkaisemaan se, ovatko teko ja olosuhteet, tahallisuus, olleet sellaiset myöskin ottaen huomioon rikoksen uhrin asema, että on paikallaan siitä antaa tuomio, vai päädytäänkö sitten oikeuden käsittelyssä johonkin toisenlaiseen ratkaisuun, kun ymmärretään kumminkin, että monessa on miehen ja naisen parisuhde, perhe, ja ilman painostusta on päädytty tällaiseen tulokseen ja tultu siihen tulokseen.

Minä puolustan vaan ...

Herra puhemies! Pystyn lopettamaan tältä erää tähän.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää siitä, että oikeusministeri on täällä paikalla, ja myöskin siitä, että hän korjasi hieman epätarkkaa puhettani. Nuo syyttämättäjättämistapaukset, jotka totesin, noin 4 200, olivat todellakin pahoinpitelysyytteitä, ja se kattaa hyvin laajan skaalan, ettei tässä tullut tarkoituksellisesti suurenneltua näitä lukuja.

Haluan tässä vain vedota nyt lakivaliokuntaan ja eduskuntaan. Kun viimeksi tätä lakiesitystä, rikoslain uudistusta, käsiteltiin, silloin eduskunta lisäsi tämän vakaan tahdon pykälän. Nyt kun käytännössä olemme nähneet, että se on ongelmallinen ja valtakunnansyyttäjäkin tähän on puuttunut, toivon todellakin, että tämä lakiesitys nyt eduskunnassa menisi läpi eikä katsottaisi niin, että väkivalta on väkivaltaa ja se on tuomittavaa, mutta perheessä ja lähisuhteissa tapahtuva väkivalta olisi sitten jollakin tavalla hyväksyttävämpää.

Arvoisa herra puhemies! Haluan todeta, että meillä on todellakin joukko lapsia, todella mittava joukko lapsia, jotka ovat tämän perheväkivallan uhreina. Tärkeää on, että siinä hetkessä olevat aikuiset saavat asiat selvitettyä ja saadaan se väkivalta jollakin tavalla kuriin ja poistettua. Mutta vielä tärkeämpää on katkaista väkivallan kierre. Meillä todellakin on 90 000 perhettä, joissa on paljon lapsia, jotka päivittäin kokevat perheväkivaltaa. Kyllä väkivallan kierre on katkaistava, ja mielestäni siihen tämä esitys, jonka oikeusministeri on luvannut tuoda, on oiva, ja toivon todellakin, että se nyt menee läpi täällä eduskunnassa eikä toisteta sitä virhettä, joka tehtiin 90-luvulla.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos, että ed. Salo oikaisi väärän termin, jos käytin tässä yhteydessä väärää ilmaisua. Olemme ehkä sitten käyttäneet arkikielessä näiltä osin väärää ilmaisua tästä asiasta. Ilmeisesti kyseessä on siis aina tämä pyyntö siitä, että syyte jätetään nostamatta. Joka tapauksessa termeillä ei ole väliä, vaan pääasia on itse asia. Tärkeintä on, että tällaisessa tapauksessa väkivalta otetaan aina riittävän vakavasti ja siihen puututaan myös tältä osin voimakkaasti.

Toivon tosiaan, että nämä esitykset, parannukset, mitkä tähän ovat tulossa, astuvat nopeasti myös voimaan.