Rosa Meriläinen  /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esittelen todella mielelläni nämä molemmat lakialoitteet samalla kertaa, kun liittyvät samaan aihepiiriin. Mutta ennen esittelyä haluan korjata sen karkean virheen, jonka viime viikolla täältä puhujakorokkeelta tein. Äidyin täällä hvk-selontekokeskustelun yhteydessä kehumaan eräitä demarimiehiä ja eräitä keskustalaisia miehiä, ja aivan oikein minua on ojennettu siitä, että jätin täysin huomioimatta sen faktan, että myös kokoomuksesta löytyy monia todella viehättäviä persoonallisuuksia, miespuolisia, ja arvoisa puhemies, esimerkiksi te olette esimerkki upeasta kokoomuslaisesta miehestä, joten se on nyt sitten tämä puute korjattu. (Välihuuto) — Salissakin. Todella huomaan, että esimerkiksi ed. Salo on todella viehättävä.

No niin, nyt näihin lakialoitteisiin, eli molemmat koskevat rekisteröidystä parisuhteesta annettua lakia.

Ensimmäinen aloite koskee lapseksiottamista eli niin sanottua adoptio-oikeutta. Suomessahan tällä hetkellä yli 20 prosenttia lapsiperheistä on muita kuin naisen ja miehen ja heidän yhteisten biologisten lastensa muodostamia perheitä, eli sinänsä tämmöinen perinteinen ydinperheen malli on osittain jo historiaa, ja myös samaa sukupuolta olevissa perheissä on aina kasvanut lapsia. Tosin ne on sitten tietenkin hankittu joko edellisessä parisuhteessa tai sitten muumimukimenetelmällä tai hedelmöityshoidolla, mutta joka tapauksessa.

Silloin jos näitä menetelmiä ei ole ollut käytössä ja rekisteröitynyt pari haluaa hankkia lapsen, niin adoptio on siihen luonteva keino. Meillähän on tällä hetkellä se tilanne, että aviopareilla on oikeus adoptoida lapsi ja sen lisäksi myöskin yksinäisillä ihmisillä, yksinäisellä miehellä ja yksinäisellä naisella, on oikeus lapsen hankintaan, mikä tavallaan on semmoinen vähän hupsu yksityiskohta meidän lainsäädännössämme, että yhdellä lesbolla on oikeus adoptoida lapsi, mutta sitten kun hän rakastuu ja rekisteröi parisuhteen toisen lesbon kanssa, niin adoptio ei enää ole mahdollista. Meillähän ei tosiaan nykyinen lainsäädäntö mahdollista edes perheen sisäistä adoptiota eli turvattaisiin lapsen etu niissä tilanteissa, joissa todella jo valmiiksi lapsella on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa faktisesti.

Tämä toinen lakialoite koskee vähän pienempää, mutta symbolisesti merkittävää asiaa eli sitä, että rekisteröityvillä pareilla ei ole oikeutta samaan tapaan kuin aviopareilla ottaa halutessaan yhteistä sukunimeä. Tämähän on oikeastaan lähinnä kiusantekoa, koska kyllähän siis ihmisillä on mahdollisuus vaihtaa sukunimeänsä muutenkin, mikäli tämä sukunimi ei ole suojattu, mutta se vaan maksaa. Siitä voi varsinkin tämän suojauksen tapauksessa tulla jotain hankaluuksiakin. Tämä ei välttämättä minun ikäpolvelleni ole niin kova juttu. Minä olen itsekin kertaalleen mennyt naimisiin vaihtamatta sukunimeäni, mutta täytyy muistaa, että tällä hetkellä niistä, jotka tämän parilain hyväksymisen jälkeen ovat parisuhteensa rekisteröineet, vanhimmat parit ovat yli 80-vuotiaita ja heille takuulla tämä yhteinen nimi on vielä merkittävämpi asia.

Näin lyhyesti esitellen toivon, että nämä molemmat lakialoitteet saavat menestyksekkään käsittelyn.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ei nyt komeuskaan auttaisi, vaikka kuinka yrittäisi olla. Nämä ovat sellaisia asioita, mitä ed. Rosa Meriläinen esittää, että niihin en mitenkään voi yhtyä enkä voi niitä hyväksyä. Mutta haluan muutamalla sanalla sanoa sitä, että näihin kyllä törmää. Vaalikamppailussa ja vaalitaisteluissa huomasin, että nämä ovat kipeitä asioita ja näitä paljon käsitellään. Kun eduskuntaan valintani varmistui ja oltiin sitä juhlimassa, niin sielläkin oli yksi kaveri, joka sanoi, että onneksi olkoon vaan, olisin sinua äänestänyt, mutta kun sinulla on näistä asioista kivikautiset mielipiteet, niin enpähän äänestänyt, mutta muuten olet kuulemma jotakuinkin tolkun mies. Eli nämä asiat eivät ole helppoja, mutta joka tapauksessa oma vakaumukseni ja näkemykseni lähtee siitä, että perhe ja avioliitto ja muu on miehen ja naisen välinen järjestely ja sellaisena sen tulee pysyä.

Minun mielestäni on erittäin onnetonta, että viime kaudella tämä pandoran lipas avattiin. Tämä tulee johdonmukaisesti johtamaan siihen, että niin ed. Meriläinen kuin monet muutkin tulevat pitämään huolen, että tämä asia pysyy esillä ja tämän jälkeen, jos näitä aloitteita saadaan läpi, kohta puhutaan avioliitosta ja vielä jossain vaiheessa varmaan ajatellaan, että kirkkokin näitä rupeaisi vihkimään. Tosin en usko, että minun elinaikanani ainakaan oma kirkkoni tätä lähtee tekemään.

On selvää, että tällaisia perheitä on. En sitä kiistä, mutta minä katson, että yhteiskunnassa se, mitä suositaan, on enemmistö ja enemmistön mukaan mennään ja vähemmistö sopeutuu. Näin pitää olla jatkossakin, ja avioliitto on se systeemi, minkä mukaan minä haluan yhteiskuntaa rakentaa, ja sitten nämä muut ovat muita.

Tästähän ilmeisesti monen näköistä painetta rupeaa tulemaan. Katselin tässä viime viikolla, että EU-parlamentillakaan ei ollut muuta tekemistä kuin tähän asiaan ottaa kantaa ja jakaa suosituksia. Toivotaan nyt, että tämä asia pysyy täällä meillä kansallisissa käsissä, niin että me saamme sentään itse päättää Suomen eduskunnassa, miten näihin asioihin jatkossa tullaan suhtautumaan.

Se, mitä tässä eniten aprikoin: Helpotuksekseni oikeusministeri Johannes Koskinen paineli ovesta ulos. Tämä ei ole niin vaarallista; vaikka ed. Meriläinen tekee tällaisen lakialoitteen, niin saattaa olla, että se hautautuu lakivaliokuntaan. Minä olen sitä sielläkin vastassa kyllä sitten, en avosylin, mutta olen kuitenkin. Se olisi vakavampaa, jos hallituksen esityksenä tällainen tulee. Tämähän viime kaudella hoidettiin niin, että tämä tuli hallituksen esityksenä ja sitten sanottiin, että teillä on muodollisesti vapaat kädet äänestää niin kuin haluatte, mutta usein esimerkiksi vasemmistossa ja muissa hallituspuolueissa on sellainen perinne, että kun se on nyt kerran hallituksen esitys, niin menköön nyt.

Tässä menetteli muun muassa kokoomuspuolue, jota täällä nyt salissa ryhdikkäästi ed. Petri Salo edustaa, niin että jokainen kokoomuksen ministeri oli tuomassa sellaista hallituksen esitystä, jolla tämä pandoran lipas avattiin. Näitä nyt tulee, ed. Salo, näitä tulee jatkuvasti siihen asti, kunnes nämä ryhmät saavat tavoitteensa ajettua.

Minä en tätä aio olla edesauttamassa. En aio tällä asialla sen kummemmin kiihkoilla enkä rupea raamatunlauseita enkä muitakaan jakeita viskelemään nyt enkä tulevaisuudessa. Totean vain sen, että tämä ei minulle eikä meidän ryhmällemme käy nyt eikä käy tulevaisuudessa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soini ansiokkaassa puheenvuorossaan käsitteli tätä esitystä vähän helläkätisesti. Täytyy sanoa, että se onneton käsittely, minkä edellinen eduskunta teki hyväksyessään hallituksen esityksen parisuhdelaista, oli niitä onnettomimpia päätöksiä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa on tehty kautta vuosikymmenten. Silloin monen monen edustajan vakaumus todisteli sitä, että hän voi olla hyväksymässä ihmisten erilaisuuden, eriarvoisuuden ja erinäköisyyden ja eritapaisuuden, kun siihen ei liity lapsia, ei adoptiota eikä yhteistä nimeä eikä sitä rinnasteta avioliittoon.

Oma näköalani oli sellainen, että tästä syntyy, niin kuin ed. Soini sanoi, sellainen järjestelmä, mikä kääntää tätä maailmaa koko ajan eteenpäin. Näin nämä esitykset nyt ovat yksi osa sitä. Saamani käsityksen mukaan on olemassa oikeusministeriön asettama työryhmä, mikä tulee esittämään saman tyyppistä, ja jos tämä hallitus sellaisen tänne tuo, täytyy sanoa, että on se onneton näköala sekin. (Ed. Salo: Sitten vaihdatte ryhmää! — Ed. Soini: Nyt kepua tarvitaan!)

Tässä näköalassa tarvitaan erityisesti keskustan lisäksi muita isänmaallisia voimia, voimia, mitkä katsovat tulevaisuuteen, katsovat siihen, että kansakunta kestää, kasvaa ja lisääntyy niin, että täällä on myöskin tulevaisuudessa näitä tekijöitä ja hoitajia. (Ed. Salo: Estääkö keskusta hallituksessa tämmöisen esityksen antamisen?)

Tämän näköalan puitteissa, ed. Salo, vähän laajemmin, jos sopii, tätä asiaa kuvailen. Kun itselleni on väitetty, että oma asemani, asetelmani ja mielikuvitukseni tässä asiassa on kovin jyrkkä, niin ei se ole niin jyrkkä, ettei siinä takaporttia ole olemassa. Jos tässä parisuhteessa kaksi miestä lisääntyy, niin minä kyllä olen valmis tarkastamaan maailmankuvaani tässä asiassa ja sen jälkeen osan puheistani peruutan. Mutta niin kauan kuin sitä ei tapahdu, en voi hyväksyä enkä ymmärtää, koska tämä on luonnoton järjestelmä, tämä ei ole luojan luoma järjestelmä, ja silloin se ei tarvitse mitään erityiskohtelua tässä yhteiskunnassa, niin kuin nyt on tehty.

Sen pohjalta, kun ed. Meriläinen puhui tästä muumimukimenetelmästä, niin itselleni se jäi vähän selvittämättömäksi edellisellä kaudella, miten tämä käytännössä oikein toteutuu ja käypi. Toivottavasti tämän keskustelun pohjalta se nyt sitten selviää vielä, että tulee tämäkin osa tästä sivistyksestä täytettyä ja hoidettua.

Ed. Soini sanoi, että tähän jäi nämä puutteet. Jos tätä asiaa tarkastelee, niin kuin itse tämän koen ja näen, tässä on kysymys erityisryhmästä, erityisjoukosta, minkä tarpeet ja toiveet yhteiskunnan mukaantulosta eivät ikinä lopu. Ne eivät lopu koskaan. Kun saadaan yksi porras lisää, niin saadaan lisää, saadaan toinen ja toinen jne., ja viimeinen on sellainen, että vaaditaan jo kiintiöt pappien ja yliopistonrehtoreitten joukkoonkin tässä asiassa. Siihen se johtaa ja menee.

Sen pohjalta täysin toivoton, en voi sanoa, että halveksittava, mutta ei missään tapauksessa kannatettava esitys, ei kumpikaan. (Ed. Salo: Entäs puhemiehistön kiintiöt?)

Herra puhemies! Tämän osalta tämä näin lyhyesti, koska uskon, että tässä käytävässä keskustelussa tulee sellaista selviteltävää vielä, mihin voi ottaa kantaa ja mikä omaa ajatusmaailmaani ainakin jollain lailla toivottavasti kirkastaa. Mutta jyrkästi vastustan ja toivon, että koko eduskunta enemmistöllänsä ryhtyy kaikkiin niihin toimenpiteisiin, millä tämä peli pannaan poikki nyt, kun siihen vielä mahdollisuus on olemassa.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaalien aikana ja niiden jälkeenkin paljon ovat puhuttaneet niin sanotut arvokysymykset, juuri tällaiset asiat kuin tässä lakialoitteessa on mainittu, ja hyvä niin. On erittäin hyvä asia, että ihmisiä puhututtavat elämän perusasiat. En väitä, etteivät kahta samaa sukupuolta olevat henkilöt voisi olla lapselle myös hyvät vanhemmat, mutta näkisin kuitenkin kaikkein oleellisimpana asiana sen, että lapsella on kahta eri sukupuolta olevat vanhemmat, enkä voi kannattaa ed. Meriläisen lakialoitetta.

Siinä suhteessa tämä jälkimmäinen nimilakialoite on huomattavasti vähäarvoisempi, mutta kun ed. Lahtela sai minut vakuuttuneeksi tästä asiasta, en voi kannattaa myöskään sitä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun aikanaan parisuhdelaki oli eduskunnassa käsittelyssä, silloin ennakoin, että tämä laki tulee saamaan jatkokäsittelyjä eri muodoissaan. Ainakin nuo ennakointini ovat nyt sitten toteutuneet, sen nämä kaksi ed. Meriläisen tekemää lakialoitetta osoittavat ja näistä käytävä keskustelu.

En voi yhtyä kummankaan lakialoitteen asiaan enkä sisältöön millään muotoa. Edustan sitä näkemystä, että miehen ja naisen välinen liitto, jossa voi syntyä lapsia, on se elämän muoto, joka on yhteiskunnassa kestävä perusyksikkö, eli perheen perustavat mies ja nainen. Valitettavasti meidän lainsäädännössämme edellisen eduskuntakauden aikana tapahtui lainsäädäntöön ilmeisesti pysyvä vamma, jota tuskin tässä eduskunnassa enää olisi tullut, näin uskon.

Katson, että nyt sitten näillä kummallakaan lakialoitteella ei ole syytä enää tuota vammaa käydä pahentamaan. Katson, että minkäänlainen käytännön ongelma ei ole kummassakaan lakialoitteen esittämässä asiassa. Jos ihmiset haluavat sukunimiä vaihtaa, niin tähän ovat omat lakinsa olemassa. Tietysti on hieman enemmän muotoseikkoja, kuin että lyhyesti vain paperille kirjoitetaan, mutta sukunimien vaihtamiset ovat tietysti mahdollisia olleet ja ovat ja tulevat olemaan, jotenka se ei ole ongelma.

Sitten kun on kysymys juuri adoptiosta, niin pidän hyvin outona, jos lähdettäisiin siihen, että kaksi samaa sukupuolta olevaa olisivat vanhemmat nimenomaan niin, että yhteiskunta haluaisi lainsäädännöllä tähän luoda näitä mahdollisuuksia.

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan jäsenenä minulle tarjoutuu myös tilaisuus asian jatkokäsittelyyn.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin edustajille Lahtela, Soini, Haapoja, Oinonen: Onneksi aika on jo osittain ajanut teidän asenteidenne ohi. Kuten itsekin totesitte puheenvuoroissanne, ainakin useimmat teistä, samaa sukupuolta olevilla pareilla on virallistettu asema yhteiskunnassa ja lain edessä. Nyt on ikään kuin siirrytty hienosäätövaiheeseen.

Täällä mietittiin, mikä on se systeemi, joka tätä maailmaa pyörittää. Minä luulen, että onneksi se on rakkaus. Siitä juuri tässäkin on kysymys, sekä rakkaudesta lapsiin että parisuhteessa tapahtuvasta rakkaudesta, varsinkin tässä nimilaissa.

Teimme ed. Kasvin kanssa sellaisen työnjaon, että hän kertoo, mikä on muumimukimenetelmä. Minä haluan lyhyesti kertoa lapsen edusta.

Samaa sukupuolta olevien perheissä kasvaneista lapsista on olemassa aika paljon kansainvälistä tutkimustietoa. Tutkimusten mukaan lasten tunne-elämä ja fyysinen kehitys on hyvä, usein jopa parempi kuin lapsilla keskimäärin. Homo- ja lesboperheissä kasvaneet lapset eivät ole sen kummallisempia kuin muutkaan, eivät sen useammin lesboja tai homoja kuin muutkaan, vaikka ei se nyt sinänsä minun mielestäni haitaksi olisi, mutta taas eroavat joidenkin tutkimusten mukaan siinä, että ovat suvaitsevaisempia keskimäärin kuin hetero- tai yksinhuoltajaperheissä asuneet lapset. Tämä suvaitsevaisuus ei liity pelkästään seksuaalisiin vähemmistöihin, vaan siis yleisesti ottaen ikään kuin tämmöinen erilaisuuden sietokyky on helpompi, kun hahmottaa jo ihan omasta elämästä, että maailma on monimuotoinen.

Lapsen asemaa ja lapseksiottamista koskeva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset asettavat tärkeimmäksi tavoitteeksi lapsen edun toteutumisen. Tämä on tietenkin se ainoa oikea lähtökohta myös harkittaessa sitä, milloin lapseksiottaminen on se oikea ratkaisu samaa sukupuolta olevien perheissä. Oikeusministeriön työryhmä, joka on pohtinut parisuhteen virallistamista, on todennut, että lapsen edun kannalta on näet riittävää, että kysymys siitä, edistääkö adoptio lapsen parasta, selvitetään hänen osaltaan yksilöllisesti ottolapsineuvonnan yhteydessä. Olen itse kerran harkinnut adoptiolasta, mutta silloin totesin olevani siihen hommaan liian nuori. Sen verran opin siitä prosessista, että se on varsin pitkä ja monipolvinen. Siinä kyllä syynätään niin tarkkaan kuin olla ja voi, onko pariskunnalla edellytyksiä hyvään vanhemmuuteen. Tässä suhteessa ei tarvitse huolissaan olla.

Lapseksiottamisella tarkoitetaan juridisen vanhemmuussiteen muodostamista lapsen ja ottovanhemman välille. Huoltajuus ei muodosta juridista vanhemmuussuhdetta lapsen ja huoltajan välille eikä siis tuo mukanaan esimerkiksi elatusvelvollisuutta eikä perimisoikeutta. Huoltajuus velvoittaa huolehtimaan lapsen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta. Nykyisin myös on mahdollista, että samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet tuomioistuimen määräyksellä tulla lapsen yhteishuoltajiksi. Täällä on tullut keskustelussa jotenkin sellainen kuva, että täytyy torpedoida se mahdollisuus, että tulevaisuudessa lapsia olisi myös samaa sukupuolta olevissa perheissä. Se ei pidä paikkaansa, koska meillä on jo nyt ja on aina ollut homopareja ja lesbopareja, joilla on lapsia.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Aloitetaan muumimukista. Eli tarvitaan lesbonainen ja hänen ystävänsä, mieluiten mies, ja muumimuki. Sitten vielä yleensä käytetään ehkäisyvaahtoruiskua, johon otetaan spermaa siitä muumimukista ja sijoitetaan se sitten tämän lesbonaisen emättimeen ovulaation hetkellä. Tähän liittyy tietysti monia käytännön ongelmia, kuten esimerkiksi se, voiko tämä mies luottaa siihen, että tämä nainen ei esimerkiksi myöhemmin haasta häntä oikeuteen maksamaan isyysruokkoja, ja sen takia esimerkiksi lesbonaisten hedelmöityishoidoista täytyisi keskustella siitä näkökulmasta, koska niillä voidaan ehkä varmistaa se, että se siemenneste on anonyymia.

Sitten kommentteja näihin muihin puheenvuoroihin. Ed. Soinin mukaan yhteiskunta rakennetaan enemmistön ehdoilla ja vähemmistö sopeutuu. Tätä ajatusta kutsutaan enemmistön diktatuuriksi, ja se johti esimerkiksi Saksassa 30- ja 40-luvulla satojentuhansien homojen ja lesbojen tuhoamiseen samoilla leireillä, missä tuhottiin myös muita vähemmistöjä. Satutteko muuten tietämään, että kun liittoutuneet vapauttivat keskitysleirien vangit, niin vain yksi vankiryhmä siirrettiin liittoutuneiden omiin vankiloihin istumaan tuomionsa loppuun? Arvaatte oikein: homot ja lesbot.

Ed. Lahtela puolestaan listasi asioita, jotka eivät hänen maailmankuvaansa käy, ja niputti yhteen lauseeseen lapsia loukkaavan ja samaa sukupuolta olevan parin sukupuolisuhteen. Toivon todellakin, että nämä eivät olleet ainakaan samassa prioriteettiluokassa siinä listassa. Ed. Lahtelaa on lisäksi korjattava siltä osin, kun hän kutsuu samaa sukupuolta olevia suhteita luonnottomiksi. Todellisuudessa luonnon eläimillä on todettu olevan sitä enemmän homoseksuaalista sukupuolikäyttäytymistä, mitä kehittyneempiä ne ovat, mitä älykkäämpiä ne ovat. Ihminenhän pitää itseään kovin kernaasti kaikkein kehittyneimpänä ja älykkäimpänä elämänmuotona.

Ed. Oinonen ihmetteli puolestaan, miten samaa sukupuolta oleva pari voisi adoptoida lapsen. Aivan helposti, he eivät vaan saa rekisteröidä parisuhdettaan ja ilmoittaa asuvansa yhdessä, ennen kuin he yksinäisinä miehinä tai naisina lapsen adoptoivat.

Täällä on keskustelussa myös kaivattu perinteistä ydinperheen äitiä ja isää jokaiselle lapselle, mikä ajatus loppuun asti vietynä tekee tietysti esimerkiksi yksinhuoltajaäideistä ja yksinhuoltajaisistä täysin epäkelpoja vanhempia, joilta on otettava lapset pois ja sijoitettava perinteiseen ydinperheeseen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Ei tietenkään siitä ole kysymys, että pakotan ketään mihinkään muottiin. Sain jo ansaitut tai ansaitsemattomat moitteet ed. Lahtelalta, että olen pehmeänleivänsyöjä näissä asioissa. Se pitää etenkin paikkansa, kun vertaa ryhmätovereitteni mielipiteisiin näistä asioista. Olen huomannut, että nämä ovat kipeitä asioita, ja sen takia yritin olla mahdollisimman maltillinen. Minun maailmankuvani ja käsitykseni vaan on sellainen. En minä kenenkään rakkautta halua estää. Ei kysymys ole siitä. Rakastakoot homot toisiaan ja lesbot toisiaan. Ei se minulle kuulu, enkä minä halua olla kärpäsenä katossa katsomassa. Ei se minua kiinnosta. Kysymys on vaan siitä, mille pohjalle yhteiskunta rakentuu, ja minun mielestäni se rakentuu avioliitolle. Kaikki edistys ei ole kehitystä. Voi olla, että koittaa sellainenkin aika, että yhteiskunnan kehitys lähtee niin kuin vihreitten näkökulmasta, taaksepäin. Kyllä tällaista näköalaa on, kun maailmaa katsoo ympäriinsä, olemassa.

Tästä suvaitsevaisuudesta sen verran, että kyllä minun täytyy sanoa, että kun näissä joissain asioissa poikkeaa niin sanotun valtavirran punavihreistä enemmistön mielipiteistä, sieltä suunnasta ei kyllä suvaitsevaisuutta tule tällaisille henkilöille kuin minä ja ehkä ed. Lahtela pätkän vertaa. Meidätkin pitäisi museoida reliikkeinä, että tällaisia oli vielä vuoden 2000 alussa ja taitteessa. Mutta sitä haluan korostaa, että henkilöitä, joilla on näitä taipumuksia, minä en tuomitse, kysymys on vain siitä, että en halua, että näitä viedään lainsäädäntöön.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soini mielestäni aivan erinomaisin sanakääntein kuvaili sitä sen näköalaa, jota edustajat Lahtela ja Soini edustavat tässä yhteiskunnallisessa näkemyksessään: tulevaa kestävää yhteiskuntaa. Siinä mielessä on ilolla todettavissa, että vaikka meidän molempien näköala on näin puheissa paljon pehmeämpi, kuin mitä se käytännössä ja mielikuvituksessa on olemassa ja mielikuvissa, niin toivon, ettei tämän tyyppinen lainsäädäntö etene. Tässähän esitetään tätä koko adoptiomahdollisuutta näissä parisuhteessa oleville, kun tämä tulee käytännössä kuitenkin elämään niin, että ensin syntyy perheen sisäinen adoptio ja sitten tulee tämän tyyppinen ja sitä kautta mennään eteenpäin.

Ed. Meriläisen aloitteessa tästä sukunimilain muuttamisesta niin, että voitaisiin ottaa yhteinen nimi: Onhan se mahdollista nytkin. Ed. Meriläinen puheenvuorossaan tämän asian totesi, että se maksaa. Jos nyt näin isosta asiasta on kysymys, jos se vähän maksaa, niin haitanneeko tuo mitään.

Sen pohjalta, mitä tulee lasten mahdollisuuksiin ja lasten paremmuuteen, niin kyllähän täytyy sanoa, että tämä koulumaailma on niin kova, että kyllä nämä nuoret, jotka näistä perheistä tulevat, joutuvat kokemaan erinomaisen kovan kohtelun. Elleivät he ole suvaitsevaisia ja mukautuvaisia, he eivät tule varmasti pärjäämään.

Ed. Kasvin puheenvuoroon voi todeta, että onneksi en tunne kuuluvani mihinkään sellaiseen viiteryhmään, mikä olisi normaalia fiksumpaa ja viisaampaa, niin että sitä kautta olisi yleisempää tämä saman sukupuolen kanssa seurustelu.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Soinin epäilyyn siitä, että tämä punavihreä enemmistö, mitä se nyt sitten mahtaa ollakin, yrittäisi museoida häntä ja ed. Lahtelaa eikä heitä suvaitsisi: Mikäli ed. Soini lukee minut siihen mainitsemaansa enemmistöön, on kyllä korjattava, että minä kyllä oikein mielelläni suvaitsen teitä ja tuotatte suvaitsemattomuuden tunteen sijasta ihan aitoa iloa ja viehätystä, koska teitä on oikein hauska kuunnella.

Vaikka en olekaan varma, miten suhtautuisin ed. Meriläisen esitykseen, jos se tänne tulisi, niin tässä keskustelussa muutamat mielipiteet, joita erityisesti ed. Lahtela ensimmäisessä puheenvuorossaan esitti, olivat niin vahvoja, että yritän löytää itselleni apua lukemalla tässä salissa enemmistöllä säädettyä perustuslakia, jonka 6 § luvussa Perusoikeudet sanoo 1 ja 2 momentissa: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela toi esiin tämän paljon kuullun argumentin, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset olisivat sitten tämän takia ihan hirvittävän kiusattuja. Tätä väitettä ei itse asiassa kyllä tutkimustietoni tue, mutta lukisin kyllä mielelläni tällaisen tutkimuksen tai selvityksen edes, jos ed. Lahtela sellaisen löytää. Toki voi olla niin, että nimenomaan kepulaisilla paikkakunnilla voi homo- ja lesbopareilla olla vähän ankeampaa ja sen ennakkoluulonsa myöskin vanhemmat osaavat joskus suodattaa lapsiinsa, mutta ne minun ystäväpiiriini kuuluvat samaa sukupuolta olevien parien lapset, jotka tunnen, eivät ole tästä syystä kyllä joutuneet minkään kummemman kiusaamisen kohteiksi. Ei siitä tämän enempää.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan tähän loppuun vielä, että aina sanotaan, kuinka maaseudulla on niin ahdasta ja suvaitsematonta. Ei se välttämättä aina näinkään ole. Maaseudulla on ihan mukavaa. Minulla on kokemusta monista maaseutupaikkakunnista ja monista kaupunkikunnista. Se on myös ihmisen henkinen tila, missä sitten uskaltaa erilaisuuden tunnustaa. Edustamani näkemys on synkillä kepualueilla suuresti sorrettu monesti, mutta kyllä me siellä uskallamme tunnustautua. Emme me näitä kepulaisia emmekä muitakaan pelkää.