Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa kansalaisuuslain 15 §:n muuttamisesta on vähän samaan tapaan kuin tuossa edellisessä aloitteessa myöskin laskujeni mukaan 105 nimeä, ja valtaosa perustuslakivaliokunnan jäsenistä on sen myöskin allekirjoittanut, joten suhtaudun luottavaisin mielin tämän aloitteen tulevaisuuteen.

Aloitteen pohjana on se, että Suomen työmarkkinoilta poistuu joka vuosi tästä eteenpäin 10 000 ihmistä enemmän kuin työmarkkinoille uusia ihmisiä tulee. Tarvitsemme siis osaavaa työvoimaa maamme rajojen ulkopuolelta. Täällä tällä viikolla läpikäydyssä tutkija Himasen raportissa puhuttiin 5 000 uuden ulkomaalaisen vuosittaisesta tarpeesta Suomen työmarkkinoille. Tämä lukema lienee hyvin lähellä totuutta. Näitä ulkomaalaisia työntekijöitä tarvitaan sekä huippuosaamista vaativiin tehtäviin että moniin tavallisiin teollisuus- ja palveluammatteihin.

Nyt käsittelyssä oleva lakialoite on yksi asia niiden toimenpiteiden joukossa, joilla Suomen maahanmuuttopolitiikkaa muutetaan passiivisesta aktiiviseksi ja samalla työperusteiseksi. Parasta aikaa istuu maaherra Rauno Saaren työryhmä, joka linjaa aktiivisen maahanmuuttopolitiikan perusteita. Toivon, että peruslinjaksi työryhmässä otettaisiin Kanadan-malli, jossa maahan työhön pyrkivät hakijat pisteytetään; huomioon otetaan muun muassa koulutus, työharjoittelu, koulutuksen ja harjoittelun pituus kohdemaassa, kielitaito, sukulaisuussuhteet jne. Nämä asiat ovat hyvin tärkeitä, ja minun mielestäni sillä linjalla meidänkin pitäisi edetä.

Kaikkein helpointa kansainvälistyminen on kuitenkin aloittaa siitä, että luodaan paremmat edellytykset täällä Suomessa tutkinnon suorittaneille opiskelijoille jäädä tänne maahan tekemään töitä. Heistä useimmat osaavat ainakin auttavasti suomen kieltä, sen lisäksi ovat täällä Suomessa saaneet korkeatasoisen koulutuksen, on sitten kyse ammattioppilaitoksesta, ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta.

Tällä hetkellä Suomessa on 4 000 ulkomaalaista yliopisto-opiskelijaa, jotka suorittavat tutkintoa, ja yli 3 000 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa ammattikorkeakouluissa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toimesta on tehty tutkimus, jossa on kysytty näiden ulkomaalaisten opiskelijoiden halukkuutta jäädä Suomeen työmarkkinoille. Kyselyyn vastanneista 45 prosenttia oli valmis jäämään Suomeen ja 25 prosenttia oli valmis harkitsemaan Suomeen jääntiä, jos Suomessa olisi lupaava työura tarjolla. Mielestäni Suomen tulisi toimia niin, että jääminen tehtäisiin houkuttelevaksi. On myös taloudellisesti perusteltua, että Suomi edesauttaa niiden ihmisten sitoutumista Suomen työmarkkinoille, joiden opiskelun me olemme maksaneet veroilla.

Usein ajatellaan niin, että kun opiskelijat tulevat tänne esimerkiksi Afrikasta tai Aasiasta, niin on aivan hyvä, että he palaavat takaisin kotimaahansa ja edesauttavat omien valtioidensa kehitystä. Näin toki osaltaan onkin, mutta useimmiten, kuten tämä tutkimuskin osoitti, jonka Helsingin yliopiston ylioppilaskunta oli tilannut, se vaihtoehto ei niinkään ole se oma kotimaa, vaan joku sellainen länsivaltio, joka ottaa mielellään ulkomaista työvoimaa. Kanada on yksi esimerkki. Myöskin Australia ja Iso-Britannia ovat haluttuja kohteita myöskin Suomessa valmistuneille opiskelijoille. Mielestäni tässä sarjassa meidän pitäisi pärjätä ja toimia niin, että tänne kannattaa jäädä.

Jäämiseen houkuttelussa yksi olennainen asia on mahdollisuus saada Suomen kansalaisuus helpommin. Tällä hetkellä Suomen kansalaisuutta haettaessa opiskeluaikaa ei mitenkään huomioida vaadittavassa kuuden vuoden asumisajassa, koska opiskelijat oleskelevat maassa väliaikaisella oleskeluluvalla eli b-statuksella. Kansalaisuuteen vaaditaan kuuden vuoden yhtäjaksoinen asuminen maassa pysyvällä oleskeluluvalla eli a-statuksella. Saattaa olla siis sellainen tilanne, että ulkomaalainen on opiskellut Suomessa ehkä neljä vuotta, jopa viisi kuusikin vuotta, sen jälkeen jäänyt työelämään tänne, ollut töissä kuusi vuotta, kun vasta voi hakea kansalaisuutta, ja sen jälkeen saattaa kansalaisuuden saaminen vielä prosessin pituudesta johtuen kestää kaksi vuotta, eli siinä saattaa olla 12—14 vuoden oleskelu Suomessa, ennen kuin kansalaisuuden saa. Tätä voi pitää kohtuuttomana.

Olen kuitenkin esittänyt tässä aloitteessa niin, että opiskeluajasta puolet tulisi hyväksyä kansalaisuuteen vaadittavaksi asumisajaksi kuitenkin niin, että se samalla on enintään puolet kansalaisuuteen vaadittavasta ajasta eli maksimissaan kolme vuotta. Minkä takia esitän sitä, että kyse on nimenomaan puolesta eikä koko ajasta: täytyy olla myöskin realistinen sen suhteen, että ei järjestelmä voi niinkään toimia, että kun riittävän pitkään on täällä opiskellut, niin automaattisesti saa Suomen kansalaisuuden. Kyllä tässä myöskin täytyy pitää huolta kannustavuudesta myös tästä näkökulmasta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka tässä aloitteessa ei meikäläisen nimeä olekaan, ilmeisesti ei ole sattunut kohdalle missään, niin muuten kyllä ajatuksena kannatan tätä ed. Satosen aloitetta siinä mielessä, jotta tässä on montakin näkökulmaa. Yksi näkökulma on se, jotta kun nämä opiskelijat kuitenkin hyödyntävät suomalaisten opintojärjestelmää ja koulutusjärjestelmää, niin minusta on kohtuullista, että myös semmoinen suomalainen itsekkyys tässä tulee vähän esille, että ajatellaan myös, että näistä voisi tulla suomalaista työvoimaakin jossakin vaiheessa. Sen takia tämmöinen lievennys tähän kansalaisuuden ehtoihin voisi tulla, jotta asumisaikaa kerrytettäisiin opintoaikanakin, niin kuin tässä esitetään.

Mutta minusta pitemmän tähtäimen ajattelu kuitenkin pitää olla se, jotta tämmöiset vanhat konstit pitäisi ottaa käyttöön, ettei meidän tarvitsisi hirveän paljon turvautua pelkästään ulkolaiseen porukkaan, niin kuin nyt on vähän taivuttu tässä. Kyllä tämmöinen ajattelu, että Suomessa olisi lapsia ihan täältä omasta takaa ja saataisiin koulutettua suomalaisia ihmisiä, olisi kuitenkin semmoinen parempi tie. Mutta tiedän, kun katsoo muutaman vuoden eteenpäin, niin omat lapset eivät ihan juurru siihen. Sen takia tarvitaan myös näitä konsteja, mitä ed. Satonen esittää, ja ajatusta siitä, että me saisimme näitä koulutettuja ulkolaisia jäämään Suomeen ja sitä kautta sitoutettua paremmin, kun saavat kansalaisuuden. Tämä on hyvä aloite.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Satosen aloite on ihan hyvä, ja olen myös saanut sen allekirjoittaa. Tässä on positiivinen elementti, eikä välttämättä ihan itsekkyydenkään näkökulmasta vaan myöskin tämän täällä opiskelleen, muualta tulleen henkilön näkökulmasta. Näin ollen tämä on kannatettava asia.