Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitteeni kiinnittyy luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momenttiin, joka koskee pakkolunastuksen käyttöä ennen muuta Natura-alueella tai muulla luonnonsuojelulailla nimetyllä alueella. Tässähän on ollut sellainen linja, että ministeriöt voisivat toimittaa pakkolunastuskäytäntöä, liikenneministeriö sektorillaan ja tässä tapauksessa sitten ympäristöministeriö. Kuitenkin nämä Natura-alueet ovat paljon suuremmat alueet kuin välttämättä joku tielinjaus, ja tässä suhteessa näen hyväksi, että olisi pakkolunastuksessa valtioneuvosto tämän tekemässä silloin, kun pakkolunastusta halutaan käyttää, jolloinka se olisi laajemman harkinnan ja sitä kautta laajemman vastuun alainen asia.

Kun kesämökkitontit, maatilojen metsä ja pellot, karjalaitumet jne. niillä alueilla, missä Naturaa tehtiin, joutuivat noiksi surullisen kuuluisiksi Natura-alueiksi, joittenka alueitten rajauksistakin vielä käydään kiistaa, niin silloin ei maanomistajilla vielä ollut tietoa, että tällainen pakkolunastusmahdollisuus saattaisi tulla lukuun. Tietysti se on aika rajoitettua, mihinkä valtion varat riittävät pakkolunastuksessa, mutta muun muassa vapaa-ajan asunnon omistajat ovat ottaneet varsin lujasti minuun yhteyttä siten, että tämä 52 §:n 2 momentti luonnonsuojelulaista poistuisi tulevassa luonnonsuojelulaissa ja että näin ollen pakkolunastus olisi valtioneuvoston tekemä toimenpide.

Arveluttavalta tuntuu myös se, että pakkolunastus tällaisella suojelualueella, joka on luonnonsuojeluohjelmassa, voitaisiin toteuttaa myös silloin, jos maanomistajan kanssa tapahtuva neuvottelu ei olisi mahdollista ilman huomattavia vaikeuksia. Tämä tuntuu hyvin yllättävältä, koska jokaiselle maakappaleellehan löytyy omistaja, joko yksityishenkilö tai juridinen henkilö, ja kyllä tämä omistaja on ainakin veroilmoituksen teon yhteydessä jollakin tavalla kontaktiin saatavissa tai kontaktissa, ja näin ollen pitäisin hyvin välttämättömänä, että tämä kohta, että ilman maanomistajan kanssa käytäviä neuvotteluja pakkolunastus voitaisiin suorittaa, poistettaisiin.

Näillä ajatuksilla katson, että luotaisiin yksityiselle omistajalle turvaa. Esimerkiksi Pihlajavedeltä ovat ottaneet yhteyttä palkkatyöllä kesämökkinsä säästäneet, hankkineet ja rakentaneet ja vielä tuonne kesämökeilleen eläkevuosiksi muuttavatkin henkilöt, koska he kokevat, että tällä tehdään tietty uhanalaisuus, jos ministeriötasolla voidaan pakkolunastus tehdä. Samoin metsänomistajat ovat sanoneet, että silloin kun alueet menivät Naturaan, puhuttiin vain tietyistä hakkuuohjeista eikä pakkolunastuksesta ollut mitään puhetta.

Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla toivon, että aloitteeni tulisi huomioiduksi asian eri vaiheiden käsittelyssä tässä eduskunnassa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Oinosen aloite on hyvin harkinnan arvoinen ja kohdistuu tärkeään asiaan. Nyt olisi kyllä ja on välttämätöntä, että ministerit Enestam, Koskinen, Korkeaoja ja muut lähtisivät töihin tämän Natura-epäselvyyden, suorastaan kauhistuttavan sotkun, selvittämiseksi, mikä meillä on ajankohtainen, ja varsinkin kun tällainen sotku meillä on pöydällä, olisi tämän aloitteen mukaiseen muutokseen syytä ehkä mennä, eikä ehkä vaan nimenomaan.

Muistan, että kun itse olin valtioneuvoston jäsen tasan kymmenen vuotta sitten vielä, silloin oli joitakin lunastuksia valtioneuvostossa, jotka silloin valtioneuvosto käsitteli, ja minuunkin, vaikka en ollut tietysti esittelevä ministeri, otettiin niistä yhteyttä, ja selvitin, kyselin, miten tämä nyt menee, kun maanomistaja ja lunastuslupaa hakeva taho olivat erimielisiä. Näin se tuli laajempaan harkintaan kuin vain yhden ministerin ja yhden ministeriön käsiin, mikä tilanne on nyt.

Naturan osalta erityisesti, kun on näitä ristiriitoja ja valtavat epäselvyydet, tämä on vakava kysymys. Ei ole mahdollista ajatella, että ympäristöministeriö hoitaa asioiden valmistelun, ehkä päätöksenteonkin ja täytäntöönpanon lunastuksineen. Siinä on sellainen ketju, joka on kyllä hyvin hyvin arveluttava ihan yhteiskuntajärjestelmäämme ajatellen. Kysymys on kuitenkin pakkolunastukseen rinnastettavasta toiminnasta, kun voidaan päätöksellä panna täytäntöön näitä ohjelmia, jotka Bryssel meille määrää ja jotka sitten täällä on viety epäselvin tiedoin, jopa harhauttaen, läpi. Tässä on kyllä vakava kysymys, johon pitää paneutua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Natura-käsitehän ei suoraan tarkoita sitä, jotta nämä olisivat kaikki pakkolunastettavia luonnonsuojelualueita, joissa ei saa tehdä mitään, ja sen takia minusta sitä ei pitäisi hirveän paljon sotkea näissä asioissa, koska siellä on hyvin eritasoisia luontoarvoja, mitä suojellaan, ja voi olla, että kaikki tämmöinen moninainen luonnonkäyttö on siellä sallittua ja joku pieni juttu on vaan rajattu. Riippuu ihan, mistä Natura-alueesta puhutaan. Sen takia tässä jotenkin nämä käsitteet kyllä sotkeutuvat aika pahasti. Itse näen kuitenkin, että nyt viime aikoina on edetty aika hyvästi vapaaehtoisten kauppojen puolella elikkä luonnonarvokaupan puolella, jossa ei näihin pakkolunastuksiin edes tarvitse mennä. Minusta sen tyyppistä ajattelua pitäisi kehittää.

Tätä pykälää minä en niin pahana ongelmana näe siinä mielessä, koska siinähän pitää olla asiantuntijuutta siinä asiassa, mitä ollaan tekemässä, ja tällä hetkellä en ole kokenut ihan niin kuin ed. Oinonen tuossa puheenvuorossaan koki, jotta jotenkin nyt tehtäisiin huonosti asioita. Mutta minulla on hyvin kaita tämä näköala, en välttämättä kaikkia niitä visioita ole tiennyt enkä variaatioita, mitä siinä voi ollakaan, ja sen takia puhun tällä ymmärryksellä, mikä tällä hetkellä on olemassa. Kun lisää tulee, niin sitten minulla on varaa muuttaa tätä käsitystä kyllä, mutta tällä hetkellä en ihan tässä muodossa olisi muuttamassa tätä, koska nyt on harjoiteltu asioita ja ilmeisesti kuitenkin tämä menettely, mikä nyt on, on jollakin tavalla lähtenyt käyntiin. Kyse on tietysti näissä kaikissa maanomistajan näkökulmasta, siitä, jotta jos maksetaan täysi arvo siitä, siis markkina-arvo, niin semmoinen pakkolunastusvastustus todennäköisesti pienenee.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olen itse ollut laatimassa tätä luonnonsuojelulakia. Sehän laadittiin ympäristövaliokunnassa vuonna 96 loppuvuodesta, ja toteaisin, että ainahan pakkolunastus on tietysti kielteinen asia, ei mitenkään myönteinen, mutta joskus välttämätön, nimenomaan silloin, kun joudutaan sen avulla turvaamaan erityisiä luonnonarvoja. Meitä kun on niin moneksi, myös maanomistajia tai kiinteistönomistajia, joskus on aiheellista, että sellainen väline on olemassa.

Sitä, että joskus pakkolunastetaan ilman keskustelua tai neuvottelua, pidän täysin kummallisena, jos neuvotteluosapuoli on. Laissahan todetaan toki, että aina on neuvoteltava, kun osapuoli on olemassa. Tietysti perintöjen ja ehkä poismenojen ja kaiken tällaisen vuoksi voi olla tilanne, ettei löydy, kenen kanssa neuvotella.

Mutta kyllä tuon Natura-asian kanssa tietysti, mikä täällä nyt vilahti jälleen, on niin, että siitä on tullut elämää suurempi asia. Siihen liittyvät epäselvyydet pitäisi tietysti selvittää pohjiaan myöten, ettei jää elämään legendoja taikka tosiasiallisia ongelmia, jotka haittaavat myös luonnonsuojelua ja ympäristönsuojelua. Sitähän pitäisi yhdessä tehdä eikä vastakkainasettelun kautta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikkein luonnollisin tapahan on, että nämä suojeluasiat voidaan ratkaista yhteisymmärryksessä sovitellen ja juuri vapaaehtoiselta pohjalta, niin kuin nyt on erinomaisen hyvää alkua olemassa. Pakkolunastusta pidän kyllä hyvin arveluttavana menettelynä ja näkisin, että vain valtioneuvosto voisi sen tehdä. Meillähän aikoinaan oli, muutama vuosikymmen sitten, niin sanottu korkein käypä hinta pakkolunastetun maan arvon määrittelyksi, joka oli 30 prosenttia markkinahintaa korkeampi, yleistä käypää hintaa korkeampi, ja tällä haluttiin turvata se, että pakkolunastuksen kohteeksi joutunut ei menettäisi. Nyt kun tätä ei ole, niin nuo käyvät hinnatkin ovat vielä hyvin spekulatiivinen käsite, ja yleensä on niin, että maanomistaja näissä on vaarassa menettää.

Toivon, että asia saisi jatkokäsittelyssä aloitteen mukaisen ratkaisun.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinosen tekemä lakialoite koskien luonnonsuojelulain 52 §:n muuttamista on mielestäni oivallinen ja sattuu erittäin hyvään aikaankin, koska tästä pakkolunastuspykälästä nyt ollaan luonnonsuojelulain muuttamisen yhteydessä keskustelemassa lähipäivinä — ymmärtääkseni ensi viikolla on lähetekeskustelu, mikäli oikein luin työjärjestystä. Siinä ollaan erittäin isojen asioiden kanssa tekemisissä, koska jos pakkolunastusoikeus annetaan, se olisi mielestäni ennenkuulumatonta suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Jos pakkolunastustoimenpiteitä suoritetaan, yleensä siihen on olemassa silloin jokin järkevä syy, joka on niin sanottua yleistä etua vaativa syy, mutta tässä tapauksessa mielestäni nämä Natura-tietojen perusteet ovat täysin levällään. Tietoja on muutettu niin monta kertaa, että esimerkiksi kun kävin Euroopan unionin komissiossa luonnonsuojelun pääosastolla, Nicholas Hanleyn johtamalla osastolla, edes siellä eivät todella, arvoisat edustajat, edes siellä eivät tienneet, mikä tietokanta on, mitä sovelletaan. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen ympäristöministeri Hassi vuonna 2002 muistaakseni — tämä kirjallinen kysymys, jonka ensimmäinen allekirjoittaja on ed. Lämsä, löytyy eduskunnan arkistosta — totesi, että nämä oikeusvaikutteiset tiedot, jotka tälle tietolomakkeelle on merkitty, ovat se tosiasiallinen fakta, jolla esimerkiksi luonnonsuojelulain mukaiset toimenpiteet, tässä tapauksessa myös pakkolunastus, pantaisiin toimeen. Näitä tietoja todistettavasti on muutettu mielettömän monta kertaa. Todellakaan Brysselissäkään eivät tienneet, mikä on se tietokanta, mitä tällä hetkellä noudatetaan.

Sitten mitä tulee näihin paljon puhuttuihin pinta-aloihin, niin vaikka ympäristöministeri tänä päivänä tuli julkisuuteen tiedotteella, että allekirjoittaneen ed. Hoskosen väitteet eivät ole oikeita, edelleen on olemassa ristiriita pinta-alojen välillä. Jos kerran asiakirjat ovat ympäristöministeriössä oikein, minkä ihmeen tautta niitä julkisia asiakirjoja ei voida julkistaa? Ymmärrän sen, että salaisten asiakirjojen, jotka koskisivat tässä tapauksessa Natura-tiedoissa niin sanottuja uhanalaisia eläinlajeja ja luontotyyppejä, paikka onkin varmaan jossakin sellaisessa suljetussa mapissa, jonne ei kaikkia päästetä katselemaan. Mutta suurin osa näistä tiedoista on julkisia tietoja, jotka ovat vapaasti kaikkien katseltavissa, mutta esimerkiksi edustajana allekirjoittanut ei ole niitä monesta hyvästä pyynnöstä huolimatta saanut. Onhan tämä nyt aivan kummallinen tilanne, että meidän pitäisi säätää eduskunnassa laki, tässä tapauksessa luonnonsuojelulakia muuttaa, mutta niitä perustetietoja, mitä varten muutosta ollaan tekemässä, kansanedustaja ei voi saada.

Minulle on tehty siitä kirjallinen tarjous, että voisin ostaa näitä kyseessä olevia asiakirjoja hintaan 70 senttiä arkki. Jos katselee esimerkiksi vaikka perustuslakivaliokunnan pöydällä tai hallintovaliokunnan pöydällä olevia papereita, joissa molemmissa olen täysivaltaisena jäsenenä, niin voi sanoa, että 70 sentin kauppahinnalla todennäköisesti kohtuullisen varakaskin kansanedustaja joutuisi kohtuullisen äkkiä selvitystilaan, papereita on niin turkasen paljon. Elikkä pitäisikö kansanedustajan ostaa nyt nämä asiakirja-arkit, joita tämän lain säätämiseksi tarvittaisiin, jotta voitaisiin ne taustat selvittää, ovatko asiakirjat oikeita? Tässä seistään suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän ja demokraattisen järjestelmän yhdellä peruskivellä. Onko kansanedustajalla oikeus saada tietoja niitä lakeja säätäessään, joista hän joutuu sitten aikanaan painamaan tuolla lopullisissa äänestyksissä joko vihreää tai punaista nappia tai jopa keltaista? Eli minun mielestäni tässä ed. Oinosen aloitteessa tai luonnonsuojelulain muuttamisessa yleensä perusteet, jos tällaisiin lakimuutoksiin lähdetään ... Ed. Oinosen aloite on hyvä, mutta jos luonnonsuojelulain muutoksella annettaisiin ympäristöministeriölle ylivertainen oikeus pakkolunastaa alueet ilman valtioneuvoston yleisistunnon päätöstä, se olisi mielestäni aivan käsittämätön oikeusteko Suomessa, koska tällaisissa oikeustoimissa, jos niihin ryhdytään, pitää joka ainoan paperin olla millilleen ja prikulleen oikein ja kaikkien asiakirjojen julkisia, koska siinä kajotaan ihmisen... esimerkiksi monelta ihmiseltä voi mennä suuri haave kesämökin saamisesta sen sileän tien tai se vaikuttaa monen elinkeinoon, se vaikuttaa ihmisten esimerkiksi nautintaoikeuksiin, kalastukseen, metsästykseen ym., jokamiehenoikeudenkin kanssa asiassa ollaan tekemisissä.

Tämä asia ei ole näin vähäpätöinen, ja siksi olenkin tämän asian tiimoilta tehnyt monta, monta vuotta töitä, että nämä asiakirjat saataisiin julki ja selväksi. En jaksa ymmärtää tänäkään päivänä sitä, minkä takia ympäristöministeriö pistää papereita piiloon, koska jos asiakirjat ovat oikeita ja kunnossa, nehän voi levittää vaikka Senaatintorin pöydille ja siellä niitä voivat vapaasti kansalaiset tarkastella. Mutta edes kansanedustaja ei niitä saa — olen yrittänyt niitä monta kertaa kirjallisesti pyytäen, vieläkään en ole saanut. Olen saanut vain selityksiä, että salaisia tietoja ei voida antaa. En ole koskaan pyytänyt asiakirjapyynnössäni salaisia tietoja, en koskaan, vain ja ainoastaan julkisia tietoja. Silti minä en ole niitä saanut.

Siksi, arvoisa puhemies, toivon, että tämän asian ympärille liittyvä salamyhkäisyys ja salailu loppuu ennen kuin juhannus tulee, koska nämä asiakirjat pitää saada julkisiksi ja Suomen kansan edustajalla pitää olla oikeus tutustua niihin asiakirjoihin, joiden perusteella lakeja tässä talossa säädetään.

Toivon ed. Oinosen aloitteelle hyvää käsittelyä jatkossa ja toivon vielä enemmän ed. Oinosen aloitteen lisäksi nimenomaan, että nämä salaiset asiakirjat saataisiin julkisuuteen ja että ihmisten, kansalaisten, perusoikeuksia, jotka Suomen perustuslaissa on turvattu, kunnioitetaan. Ei Euroopan unioniin liittyminen ole tätä asiaa vienyt minnekään heikkoon suuntaan, vaan ihmisten oikeuksia pitää kunnioittaa, ollaanpa jäseniä tai ei.