Toimi Kankaanniemi /kd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä lakialoitteessa esitetään palkkaturvalain ja merimiesten palkkaturvalain muuttamista siltä osin, että palkkaturvan enimmäismäärää korotettaisiin 15 200 eurosta 18 000 euroon yhtä työntekijää kohden samalle työnantajalle tehdyn työn perusteella. Tämä 15 200 euroa on ollut pitkään sama summa näissä tapauksissa, kun palkkaturvaa on jouduttu maksamaan. Näitä tapauksia on ollut koko maassa vuonna 2003 noin 7 500. Tämä maksetaan työntekijälle siinä tapauksessa, että työnantaja on maksukyvytön.

Tämä 15 200 euron kattoraja, joka on laissa säädetty, on ylittynyt 51 kertaa vuonna 2003. Tämä ylittymismäärä ei siis ole mikään valtavan suuri, ja toisaalta voidaan todeta, tarve päätösten perusteella ylittää tuo katto ei ole ollut kovin suuri euromäärältään.

Mutta periaatteessa on niin, että työntekijä on syytön siihen, että hänen työnantajansa on joutunut maksukyvyttömään tilanteeseen, ja näin ollen tässä on vähän sama kuin rikoksen uhrin kohdalla meidän lainsäädännössämme, että tulee tällainen lainsäädännöllä määrätty katto vastaan työntekijän ja rikoksen uhrin kohdalla, jotka joutuvat kärsimään tästä katosta. Se ei ole kohtuullista. Kun näin tilanne on eikä tätä taso- ja inflaatiotarkistusta ole vuosikausiin tehty, niin todellakin tässä lakialoitteessa ehdotetaan, että tuota enimmäismäärää nostettaisiin 18 000 euroon yhtä työntekijää kohden samalle työnantajalle tehdyn työn perusteella. Näin tuo jälkeenjääneisyys pääosin korjaantuisi.

Tätä asiaa on jonkin verran pohdittu työntekijöiden keskusjärjestöjen puolella. Ne ovat esittäneetkin työministeriölle, että korotus pitäisi tehdä. Erityisesti tämä on tullut esille siinä yhteydessä, kun suunnitellaan työaikapankkia. Kun työaikapankkiasian eteneminen näyttää olevan kuitenkin hidasta — sillä on omat vastustajansa, niin kuin aina näissä kolmikantakysymyksissä — niin on mielestäni hieman kohtuutonta, että tämä palkkaturvan enimmäismäärä jätettäisiin edelleen odottamaan sellaista aikaa, jolloin se voitaisiin korjata.

Näin ollen tässä lakiehdotuksessa esitetään tuota korjausta välittömästi 18 000 euroon. Korotus 2 800 euroa ei ole valtavan suuri summa, mutta se on kuitenkin tarpeen työntekijälle, joka joutuu siihen tilanteeseen, että hänellä on saatavia ehkä jo jonkinmoiselta ajalta työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi. Usein myös tähän summaan sisältyvät tuomioistuimen määräämät vahingonkorvaukset ja esimerkiksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä annetut vahingonkorvausvelvoitteet. Työntekijä on tässä suhteessa heikoilla. On kohtuutonta, että hän joutuu kärsimään tällaisesta tilanteesta. Eli niissä tapauksissa, joissa tuomioistuin on tuominnut vahingonkorvauksen, hyvityksen tai odotusajan palkan työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, kun työnantaja on maksukyvytön, olisi kohtuullista, että työntekijän asema kuitenkin nykyistä paremmin turvattaisiin. Tämä jossain määrin parantaisi tilannetta, jos tämä lakialoite hyväksyttäisiin.

Tarkistin, että tämän vuoden valtion talousarvioon on tätä tarkoitusta varten varattu 26 miljoonan euron määräraha. Uskon, että jos tämä korotus tehtäisiin, ehkä miljoonan euron luokkaa vuodessa tällä muutoksella kuluisi näitä varoja. Saattaa olla, että konkurssipesistä esimerkiksi valtio saisi osan kuitenkin takaisin. Eli valtiontalouden kannalta tällä ei ole valtavan suurta merkitystä, mutta näiden työntekijöiden osalta, jotka työpaikkansa menettävät, joutuvat epävarmaan tilanteeseen ja kärsivät menetyksiä työnantajan vaikeuksien takia, tällä olisi jo jonkinlainen ja ehkä aika merkittäväkin merkitys.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Kankaanniemi esittää ikään kuin indeksitarkistusta tähän palkkaturvan enimmäismäärään. Minusta tämä olisi ehdottomasti tehtävä. Minulla on itselläni ollut monta tapausta kansanedustajakausien aikana, joissa henkilöt ovat ottaneet yhteyttä ja kysyvät, minkä takia tässä on tämmöinen raja olemassa.

Lisäksi tähän liittyy vielä yksi semmoinen epäkohta, joka pitäisi saada korjattua. Tässähän sitä ei esitetä korjattavaksi, mutta se pitäisi saada hoidettua. Se epäkohta on sen tyyppinen, jotta vaikka työehtosopimuksissahan määräytyy irtisanomisaika sen mukaan, miten pitkään ihminen on työssä — pääsääntöisesti pisin on puoli vuotta — näissä palkkaturvatapauksissa irtisanomisajan palkkaa maksetaan kovin lyhyt aika. Tämä on sillä tavalla epäkohta, että se on kuitenkin sille ihmiselle saavutettua etuutta, jos hänen työsuhteensa olisi jatkunut.

Palkkaturvajärjestelmä ei ole ottanut huomioon sitä, jotta ihmisellä on oikeus saada irtisanomisajalta palkkaa. Jos tulee konkurssi tai työnantaja on maksukyvytön ja työsuhde päättyy, siinä tilanteessa muistaakseni maksetaan enintään onkohan se kuukausi vai kaksi viikkoa, ja sitten se tappio jää ihmisen omalle kontolle. Monessa tapauksessahan palkkaturva maksetaan, vaikka firma saattaa pyöriä. Kaikki eivät ole semmoisia tapauksia, että työsuhde välttämättä päättyy kokonaan, vaan työnantaja on maksukyvytön ja siitä huolimatta tehdään vielä tuotantoa. Välttämättä se firma ei ole mennyt konkurssiinkaan. Useimmissa tapauksissa tapahtuu vararikko ja ihmisen ainoa turva on tietysti tämä. Kaikissa tapauksissa se on kuitenkin tärkeää, jotta nämä ihmiset saavat työstään palkan.

Toisaalta on myös tapauksia tullut esille, jotta tietoisesti työnantajat, mikä on aika härskiä toimintaa, ovat sillä varjolla teettäneet tuotantoa, kun tietävät, että palkkaturva maksaa jopa hyvinkin pitkiä aikoja. Tosin palkkaturvasäännöksissä on onneksi säännöksiä, jotta jos tämä tulee esiin, siinä käydään vähän pidempi tie, jos työntekijät itsekin ovat tienneet tämän tilanteen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Esa Lahtela kiinnitti kyllä tärkeään asiaan huomiota tässä irtisanomisajan osalta, mutta kai lienee niin, että jos työantaja menee konkurssiin, silloin työntekijä pääsee kyllä työttömyysturvan piiriin aika nopeasti ja ansiosidonnaisen piiriin, jolloin tämä ongelma ei ehkä ole välttämättä niin iso. Mutta jos hän on ollut töissä ja on jäänyt palkat maksamatta työssäoloajalta ja sitten on ollut laiton irtisanominen esimerkiksi ja vahingonkorvauksia jäänyt tulematta, niin se on kohtuutonta, että niistä ei saa korvausta.

Mietin tätä lakialoitetta laatiessani, onko tuo katto ollenkaan tarpeen, mutta ehkä on kuitenkin niin, että tällaisten, ehkä voi sanoa, väärinkäytösten ehkäisemiseksi joku katto on syytä olla. Olin hieman varovainen tämän määrän korottamisessakin 15 200:sta 18 000:een. Mutta tietysti, jos tämä asia menee eteenpäin, niin valiokunnassa esimerkiksi voidaan harkita, onko se 18 000 oikea. Mielestäni se on kuitenkin tämmöisenä inflaatio- ja pienenä tasokorotuksena kohtuullinen eikä valtiontalouden kannalta ole vielä maata kaatava.