Markku  Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pankkivaltuusto on antanut puoltavan lausuntonsa meidän talouttamme vahtiville tahoille, että he ovat ajanmukaisesti seuranneet taloutta ja olleet asioista perillä.

Lähdin eduskuntaan yksi asia mielessäni: seuraamaan, millä tavalla tätä tulevaa talouskriisiä aiotaan Suomessa hoitaa, mennäänkö samoja uria kuin mentiin 80—90-luvun taitteessa. Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että menemme juuri samoja raiteita. Heti keväällä valinnan jälkeen tilasin Tilastokeskukselta ja kaikilta mahdollisilta muilta tahoilta tarvittavat tiedot, jotta voisin työstää eteenpäin, mitä tapahtui 80-luvun lopulla ja mitä on tapahtumassa nyt.

Tiedonhankinta oli yllättävän vaikeaakin. Tuntui siltä, että asiaa ei ollut koskaan oikeastaan tutkittukaan, sitä mitä 80-luvun lopulla tapahtui. Jonkin verran tietoa tietysti on. Näistä on tehty myöskin näitä televisiosarjoja sun muita, mitä nyt esitetään, joita esitettiin myöskin aikaisemmin. Samoin Paavo Haavikko on esimerkiksi kirjoittanut kirjoja jo silloin, kun lama oli päällä ja syntymässä. Vaikkei hän numerotarkastelua juuri esittänytkään, niin hän oli varsin oikeilla jäljillä siinä, mitä tapahtui.

Oma lähtökohtani perustui nimenomaan numeeriseen tarkasteluun, koska taustani on äärimmäisen matemaattinen. Olen koko ikäni numeroita pyöritellyt ja muun muassa kansallisen matematiikkakilpailun voittanut kouluaikoinani. Valitettavasti todellakin on niin, että lamaa ei ole numeropohjaisesti Suomessa käsitelty eikä kaikkia seikkoja ole joko haluttu tai uskallettu tuoda julkisuuteen.

Niillä perusteilla, mitä itse asioita tutkin, minulle oli varsin selvää, mitä oikeastaan tapahtuikaan. Kun purkaa sieltä 80-luvun lopulta, mitä tapahtui Jenkeissä, mitä tapahtui maailmalla, kuinka luottoekspansiota on käytetty bittirahan synnyttämiseen jo kautta aikain, oli äärimmäisen selvää, mitä tulee tapahtumaan myöskin nyt. Valitettavasti tapahtumat kulkevat juuri niitä uria, joita ensilaskelmilla ensimmäisten viikkojen aikana ennustin. Halusin myöskin tehdä selväksi, että kaikki tietävät, mitä olen tullut eduskuntaan tekemään, joten kerroin avoimesti tämän enkä ole tämän jälkeen mitään muita lehtihaastatteluja enkä televisiohaastatteluja antanutkaan kuin taloutta koskevia. Olen siis erikoistunut nimenomaan tähän alueeseen.

Keväällä heti yritin haastaa meillä käyneitä asiantuntijoita Suomen Pankista, Ratasta ym., että he keskustelisivat numeerisesti kanssani näistä asioista. Valitettavasti jouduin toteamaan, että jos kysyin vaikka, paljonko ovat kotitalouksien luotot, ei Jukka Pekkarinen VM:stä eikä kukaan muukaan, Ratasta tai muualta, näitä avainlukuja Suomen kohdalta tiennyt. Keskustelu on jäänyt varsin suppeaksi.

Kesän aikaan vuosi sitten tutkin globaalia taloutta huomattavasti tarkemmin. Kun olen yrittänyt kysyä tästä asiasta näiltä henkilöiltä VM:ssä ja muualla, Suomen Pankissa, ja kun olen järjestänyt henkilökohtaisia tapaamisia näiden ennustepäälliköiden kanssa, niin valitettavasti olen joutunut toteamaan saman asian: suuria lukuja ei kukaan Suomessa tunne eikä edes yritä laskea. Tämä on sangen surkuhupaisaa, jos saan sanoa.

Siitä, millä tavalla luottoekspansio toimii, olisi kuitenkin yläastematematiikalla havaittavissa, että matemaattinen mahdottomuus sen ylläpitämiseen loputtomiin tulee vastaan. Kyseessä on lähinnä pyramidihuijaus. Se, kuka siitä hyötyy, on jälleen kerran, kuten pyramidihuijauksissa, ne, jotka ovat ensimmäisenä liikkeellä. Luvuista helposti on irrotettavissa, että Yhdysvallat tekee tätä tieten tahtoen. Sieltä voisin poimia vaikka kuinka paljon tilastoja, millä tavalla näitä asioita voidaan purkaa. Valitettavasti kukaan ei halua näistä edes keskustella.

Olen yrittänyt herätellä talousvaliokunnassa, suuressa salissa, joka paikassa siihen, että näitä käsiteltäisiin huomattavasti tarkemmin ja pyrittäisiin siihen, että vanhat virheet tällä kertaa jätetään tekemättä. Valitettavasti minusta näyttää siltä, että moral hazard tulee jälleen ajankohtaiseksi, ja Ecofinin kokouksessa valmistellaankin jo rahakriisin ratkaisemista valtioitten väliintulolla, jotta saadaan pankit pysymään hengissä.

Syy tästä talouskriisistä, mikä nyt on puskemassa päälle, on yritetty työntää niin sanotulle subprime-kriisille. Uskokoon ken tahtoo. Onko se varaton, se joka tiedetään varattomaksi Yhdysvalloissa, kaiken tämän globaalin talouslaman syyllinen? Ei todellakaan. Jos talous olisi ehjä ja toimiva, eihän sillä olisi mitään merkitystä, että jokunen maksukyvytön jättää asuntonsa maksamatta. Kyllähän nämä asunnot saataisiin myytyä, jos niillä reaalinen arvo olisi lähellekään olemassa. Kyse on siitä, missä maassa pystytään omaisuusarvot nostamaan niin, että voidaan niin sanottua bittirahaa synnyttää lähes ääretön määrä. Yhdysvalloissa ostettiin lisäaikaa tälle luottoekspansiolle, joka oli räjähtämässä käsiin, sillä, että tyrkytettiin kaikille, jotka tiedettiin jo ennestään maksukyvyttömiksi, lainaa yli äyräiden. Tämä rahahan syntyy saman tien sitten bittirahana jonkun toisen tilille, vaikka tiedetään, että hänen nimikirjoituksensa on arvoton.

Kaikkein huvittavinta, jos näin voi vakavasta asiasta sanoa, on tietenkin se, että kuten on jälkeenpäin todettu, tämä suurin sonta on onnistuttu vielä työntämään Eurooppaan, meidän kunnianarvoisille pankeillemme Euroopassa, joiden pitäisi kyllä asioiden laita tietää. Onhan täysin käsittämätöntä, että se riskipitoinen osuus nimenomaan pystytään myymään Eurooppaan. Tässä jälleen hieno esimerkki siitä, kuinka yhdysvaltalaiset ovat tätä asiaa vieneet eteenpäin ja luottoluokituslaitosten ym. leimasimilla asioita kaunistelleet ja saaneet myöskin eteenpäin myytyä.

Vaikka nyt pikkuhiljaa ihmiset heräävät tähän, mitä on tapahtumassa, niin olemme jälleen tekemässä sitä samaa virhettä, mikä tehtiin 80-luvulla. Ekonomistit nostavat päätään ja sanovat, että kyllä tässä sittenkin taitaa uhkaa olla ilmassa. Samaan lauseeseen, joskin sivulauseen muotoon, lyödään, että ei kannata puhua pahaa ja että mörkö pysyy piilossa niin kauan kuin sitä piilotellaan. Asia ei ole näin.

Asialle olisi ollut paljon helpompi ja parempi ratkaisumalli. Tämä olisi pitänyt tuoda ajoissa esille, jolloinka vienti olisi vetänyt, kun vielä muualla on kysyntää, eikä niin, että me olemme jälleen se viimeinen pesäke, jossa ylihinnalla myydään asuntoja ja muuta ja velkaa tehdään lisää kansalaisille. Suurin osa näistä veloistahan, mitä maailmalla liikkuu ei ole suinkaan näillä asuntovelallisilla. Ei syypää suinkaan ole yksittäinen kansalainen, joka on hölmöyksissään ottanut asuntolainaa, jos kaikki ekonomistit ja valtion päättäjät väittävät, että talous on terveellä pohjalla eikä ole syytä hätään, ei tule työttömyyttä eikä mitään muutakaan pahaa, ei ainakaan meille.

Todellakin, jos niitä isoja lukuja tarkastellaan, tiedetään, että on täysi matemaattinen mahdottomuus, että näin jatkuisi loputtomiin. Tarkkaa päivämäärää asioiden laukeamiselle ei pysty sanomaan. Tarkkaa tapaa ei pysty sanomaan, mutta vuosien tai puolivuotiskausien tarkkuudella näihinkin pystytään arvioita, hyviäkin arvioita, antamaan.

Meille selitetään todellakin, että subprime-kriisi on se, mistä tämä lähti liikkeelle. Ei tämä näin ole. Se on yleinen luotolla syntyvä bittiraha, mistä on kyse. Kun sitä tuodaan ja velaksi vuosiksi eteenpäin, kymmeniksi vuosiksi tehdään ostovoimaa, ja kun tämä ylimääräinen raha, joka on ollut käytettävissä, rupeaa suppenemaan, niin siinä vaiheessa talous kiristyy ja yritykset alkavat ajaa työvoimaa alas, koska kysyntä pienenee, ja tästä on varsin luonnolliset seuraukset, millä tavalla tämä etenee. Tämä on niin monissa maissa koettu niin monta kertaa, että tästä kyllä materiaalia löytyy.

Ei minua tarvitsisi näissä asioissa uskoa. Uskokaa George Sorosta, Joseph Stigliziä tai joitain muita nimimiehiä. Ei minua tarvitse uskoa, vaikka minä nämä olen matemaattisesti laskenut, mutta haluaisin, että joku edes yrittäisi haastaa laskelmani. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole tapahtunut.

Toivottavasti täältä eduskunnasta ja meidän päättäjiltämme löytyy kuitenkin sen verran terävyyttä ja sitä omaa tahtoa, että emme tee niitä kaikkia virheitä, mitä teimme viimeksi. Toivon, että käytämme ne mahdollisuudet, joita meillä nyt on, kun pankkimaailma on saatu työnnettyä sattuman kautta ulkomaille, ettemme lähde veronmaksajien varoin pelastamaan näitä ylen määrin luottoa antaneita tahoja, vaan annamme kylmän viileästi esimerkiksi Ruotsin valtion taata nämä Nordean lainat, kun ne alkavat putoilla käsiin, ja vastaavasti Tanskaankin on osoitettuna jo erä.

Mutta toivon todellakin, että nämä asiat käsitellään jollakin taholla, ja olen valmis antamaan apuni, koska olen tähän asiaan varsin perin pohjin perehtynyt. Kukaan ei vaan ole tässä reilun vuoden aikana halunnut kysyä.

Aika alkaa olla täynnä, joten viestini ydin vielä lopuksi: toivon todellakin, että nämä asiat rauhassa punnitaan eikä yöllä tehdä hätäisiä päätöksiä, ja sanon, että ensiarvoisen tärkeää meillä on, että emme lähde työntämään veronmaksajan varoja harkitsemattomiin kohteisiin, kuten esimerkiksi pankkien pelastamiseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että ed. Uusipaavalniemi on tällä tavalla paneutunut asioihin ja haluaa tuoda paneutumisensa tuloksia eduskunnan täysistunnossa esille. Toivon, että tämä varoituksen ääni, mikä ed. Uusipaavalniemen puheenvuorossa tuli esille, voitaisiin asianomaisissa yhteyksissä kuunnella ajoissa, ja tehdä siitä ne johtopäätökset, jotka nämä ajatukset ja laskelmat antavat.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! On tavallaan isokin vahinko, että käsittääkseni tämä ed. Uusipaavalniemen puheenvuoro sai salissa ja tullee saamaan verrattain pienen huomion, koska ainakin itse tässä suomalaisen yhteiskunnan niin talouden kuin politiikankin syvävirroissa arvostan haastajia siinä suhteessa, että ei ole olemassa yhtä totuutta, yhtä talous- tai yhteiskuntapolitiikan linjaa, ja tältä osin tällaisia itsenäisiä ajattelijoita tarvitaan. Sitä paitsi ed. Uusipaavalniemi myöskin henkisiltä, fyysisiltä, älyllisiltä mitoiltaan muistuttaa ex-presidentti Mauno Koivistoa. Nyt vaan tuntuu siltä, että ed. Uusipaavalniemi on saanut jo etukäteen näitä samoja vammoja ehkä kuin mitä Koivistokin sitten aikanaan valtiovarainministerinä toimiessaan.

Tässä on tavallaan niin kuin erilaisten perspektiivien ja mikro- ja makronäkökulmien aika isokin ero, niin että kyllä minä sillä tavalla kuitenkin puolustan sekä hallituksen että vastuullisen opposition talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa, että me pyrimme selkeään ylijäämään, työurien pidentämiseen, kasvuyritysten tukemiseen, osaamiseen, työvoiman hankkimiseen ja kehittämiseen. Mutta kun ed. Uusipaavalniemi esitti tämän johtopäätöksen, niin totta kai terve kansallinen itsekkyys on tärkeätä ja siltä osin tavallaan seikkailu veronmaksajien rahoilla ja varoilla esimerkiksi kansainvälisten pankkikriisien kohdalta on peräti aiheellinen huoli. Tältä osin pidän erittäin tärkeänä, että ed. Uusipaavalniemi antaa tätä omaa matemaattista ja talouspoliittista osaamistaan meidän eduskunnalle.