1) Hallituksen esitys laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta
Ilkka Kanerva /kok:
Sitä hetkeä ei taida, arvoisa puhemies, ainakaan
kovin usein löytyä tässä salissa.
Mutta jos arvoisa puhemies sallii, lähdetään
liikkeelle ensinnä sillä toteamuksella, että puolustusvaliokunta
ei ole tehnyt hallituksen esitykseen mitään fundamentaalisia
muutoksia siitäkään huolimatta, että keskustelu
olisi antanut edellytyksiä lähteä myöskin
vähän isompia ja laveampia tarkastelukulmamuutoksia
tässä yhteydessä esittämään,
vaan on pitäytynyt oikeastaan vain perustuslakivaliokunnan
esittämissä kommenteissa, joitten perusta on lähinnä lainsäädäntöjärjestykseen
kuuluva. (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Anteeksi, ed. Kanerva. — Pyydän edustajia
todella hiljentymään. Puheenvuoro jatkuu vasta
sen jälkeen, kun salissa on hiljennytty kuuntelemaan. (Puhemies
koputtaa) — Ed. Kanerva voi jatkaa.
Kiitoksia, arvoisa puhemies!
Mennäkseni asian sisältöpuoleen kiinnitän kahteen
periaatteessa mielestäni tärkeään
asiaan huomiota. Toinen näistä on se, että Puolustusvoimain
osalta koulutusjärjestelmiä on uudistettu ikään
kuin liukuhihnalla. Kun näin on jouduttu tekemään,
voi sitä tietysti perustella sillä, että pitää uudistua
ajan myötä, mutta sitä voi kritisoida sillä,
että kun on tehty uudistuksia, ei ole nähty kovin
kauas näitä aikaisempia uudistuksia tehtäessä.
On käynyt koko lailla selväksi, että ikään kuin
jatkuvassa muutoksessa oleminen ei ole omiaan antamaan sisäistä solidia
tuntua siitä, mitä oikeastaan ollaan hakemassa,
minkälaisiin kestäviin asetelmiin ollaan pyrkimässä,
vaan paremminkin se on ollut omiaan luomaan tiettyä käymistilaa
ja aiheuttamaan epäselvyyttä.
Nyt minulla on lupa uskoa kuitenkin, että tähän
uudistukseen sisältyvä merkittävä yhteiskunnallinen
tavoite on toteutumassa yhtenäispäällystön
luomisen toteuttamisen merkeissä käytännössä.
Sitä pidän sinänsä yhteiskunnallisesti
hyväksyttävänä tavoitteena,
ja se antaa oikeutuksen sille, että tämä uudistus
myöskin nyt pannaan toimeen riippumatta siitä,
että edellistä uudistusta ei oikeastaan ole vielä ehditty
edes kokonaisuudessaan ajaa rantaan, vaan vielä senkin viimeisiä pärskeitä tässä on
jouduttu Puolustusvoimien sisällä asettamaan kohdalleen.
Tähän on tullut uusi, erittäin nopealla
aikataululla valmisteltu, nyt käsitteillä oleva
uudistus, jonka perimmäinen tarkoitus on hyväksyttävissä myöskin
yhteiskuntapoliittisesti, mutta joka aiheuttaa uudelleen tietynlaisen
sisäänajovaiheen hankaluuden ja tulee siinä mielessä olemaan
ratkaisu, josta varmaan jälkeenpäinkin tullaan
toteamaan, että tämä vaihe on ajettu
aika lailla kireissä aikatauluolosuhteissa läpi,
vaikka uudistuksen perimmäiset taustat yhtenäispäällystön
aikaansaamisesta ovat tietysti ajassa huomattavan kaukana takana.
Nyt siihen päästään, ja hyvä näin
Suomen kannalta ja Puolustusvoimien kokonaistehtävääkin
ajatellen.
Toinen seikka, joka on periaatteellisesti huomionarvoinen, on
se, pitääkö tämän kaltaisia
uudistuksia valmistella Puolustusvoimien sisäisenä työnä vai
onko kyseessä sen kaltainen uudistus, jossa pitäisi
olla ikään kuin joustavampi sarana yhteiskuntaan
päin. Pitäisikö yhteiskunnassa muutoin
vallitsevien näkemysten päästä myöskin
vaikuttamaan tämän kaltaisten uudistusten sisältöön
enemmän kuin nyt, kun se käsitellään aika
lailla sotilaskäskytyyppisesti valmisteltuna? Niin kuin
tiedämme, armeijan luonteen täytyy tietysti perustua
hyvin selvään hierarkkiseen ajatteluun ja ennen
muuta käytännön toimintamalliin, mutta
kun on kysymys tämän kaltaisesta koulutusjärjestelmän
uudistamisesta, sen perimmäiset tavoitteet ovat aika lailla
muutakin kuin puhtaasti vain sotilaspoliittisia.
Tässä suhteessa täytyy sanoa, että uudistusta sinänsä on
valmisteltu aika laajalla spektrillä eri näkökantoja
siinä yhteen hakien ja niitä on kyetty siinä myöskin
sulattamaan, mutta doktriinin tai diktaatin luonnetta tässä uudistuksessa
samalla kuitenkin on löydettävissä. Se
on mennyt läpi tällä tavoin tietysti
ennen muuta sen vuoksi, että Puolustusvoimien sisäiseen
valmisteluun aika lailla kuuluu sellainen ajatus, että sitä viedään sen
mukaisesti läpi, miten uudistus on liikkeelle saatettu,
ikään kuin päämäärä on
sillä tavoin fiksattu etukäteen, ennen kuin prosessi
on mennyt kaikkien vaiheiden läpi. Tämä on
periaatteellisesti mielenkiintoinen kysymys, koska jokainen tietää,
että emmehän me siviilit kykene mestaroimaan näissä asioissa
ja saamaan sellaista lopputulosta yksin aikaiseksi, joka tekisi
näistä uudistuksista kestäviä,
hyviä ja hyväksyttäviä. On ehdottoman
selvää, että asiantuntemukseen niiden on
rakennuttava, sitä asiantuntemusta on kunnioitettava ja
siihen on voitava luottaa. Toisaalta on ilman muuta myöskin
niin, että näissä prosesseissa täytyy
tietty mitta avoimuuteen suuntautuvaa toimintaa olla löydettävissä.
Nämä ovat kaksi sellaista asiaa, jotka tämän asian
eduskuntakäsittelyssä on sisällöltään
tuotava esille. Totta kai tässä on joukko kysymyksiä, jotka
ovat mielenkiintoisia. Viittaan tässä yhteydessä erityisesti
siihen, että tähän sisältyvä määräaikaisuusajattelu
on saanut ehkä suurinta epävarmuutta syntymään.
Onko määräaikaisuus sellainen piirre,
joka esimerkiksi ylioppilastutkinnon suorittaneelle nuorelle kunnianhimoiselle suomalaiselle
antaa riittävän motivaation lähteä etsimään
ylempää korkeakoulututkintoa tätä kautta,
koska siihen polkuun sisältyy sellaisia epävarmuustekijöitä,
joita muilla aloilla suomalaisessa yhteiskunnassa ei ihan vastaavalla
tavalla ole? Tämä tietysti panee hieman epäilemään tältä osin
uudistuksen kestävyyttä. Jos se selektoi yhteiskunnassa
sotilasuralle henkilöitä, jotka eivät
olekaan ikäluokkansa parhaimmistoa, niin ei tulla tietysti
yhteiskunnallisesti toimineeksi viisaimmalla mahdollisella tavalla.
Mutta luottakaamme siihen, että uudistus saadaan toteutettua
koko ikäluokkaa oikeasti motivoivalla tavalla ja että sen
laadullinen lopputulos on myöskin kaiken tarkastelun kestävää.
Itse olemme pyrkineet valiokunnassa kuuntelemaan hyvin avoimin mielin
sitä asiantuntijoiden laajaa kirjoa, joka on tätä ollut
meille valmis arvioimaan. Itse uskon siihen, että uudistuksella
on niin paljon enemmän plussia puolellaan, että tähän
voidaan eduskunnassa kyllä huojentunein mielin mennä.
Ei ole siitä epäilystä kysymys, mutta
mikään asia tässä maailmassa
ei ole niin yksinkertaisen selvä, että siihen
liittyisi vain positiivisia puolia. Sen vuoksi tämäkin
puheenvuoro tässä sävyssä on
aihetta esittää, että nähtäisiin, että kaikissa
tämän tyyppisissä uudistuksissa on myöskin
seikkoja, jotka sietää jatkossa ottaa lukuun.
Aulis Ranta-Muotio /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksen laiksi Puolustusvoimista
annetun lain muuttamisesta keskeisin sisältö on
Puolustusvoimien päällystön koulutusuudistus.
Upseerinkoulutuksessa siirrytään yhtenäiseen
akateemiseen koulutusohjelmaan. Koulutusohjelma rakentuu upseerin
alemmasta korkeakoulututkinnosta, joka sisältää upseerin perusopinnot,
noin yksi vuosi, ja upseerin ylemmästä korkeakoulututkinnosta.
Nykyinen opistoupseerien peruskoulutus lopetettaisiin lakkauttamalla
Maanpuolustusopisto, eli meidän vanhemman polven varusmiesten kielellä sanottuna
lopetettaisiin kanta-aliupseerikoulutus ja siirryttäisiin
yhtenäispäällystöön,
jaosta upseereihin ja aliupseereihin luovuttaisiin. Nykyiset sotilasarvot
toki säilyisivät.
Toinen suuri muutos nykyiseen olisi se, että kaikille
yhteinen upseerin vuoden mittainen perusopintojakso antaisi kelpoisuuden
määräaikaisen reservin upseerin virkaan,
joka täytettäisiin 5 vuodeksi kerrallaan, kuitenkin
enintään 15 vuodeksi. Upseerin alempi korkeakoulututkinto
antaisi kelpoisuuden määräaikaiseen nuoremman upseerin
virkaan 10 vuodeksi kerrallaan. Vain ylempi korkeakoulututkinto
johtaisi toistaiseksi täytettävään
virkaan, joka ei olisi siis määräaikainen.
Vaikka valiokunta teki uudistuksesta yksimielisen mietinnön,
kuten valiokunnan puheenjohtajan esityksestä ilmeni, sisältyy
uudistukseen myös kritiikkiä ansaitsevia kohtia.
Ensimmäinen on uudistuksen kiire, mihin puheenjohtaja Kanervakin
viittasi. Samalla kun lakiesitys on valiokuntakäsittelyssä,
on jo haku menossa uuteen koulutusjärjestelmään.
Edellisestäkään koulutusuudistuksesta
ei ole vielä kovin monta vuotta kulunut.
Suurin kriittinen epäily keskustan valiokuntaryhmässä kohdistui
määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöönottoon.
On toki ymmärrettävää, että armeijan
päällystön ikärakenne vinoutuu
nykysysteemillä. Varusmiehiä eivät kovin
iäkkäät kouluttajat pysty maasto-olosuhteissa
johtamaan. Määräaikaisuutta perustellaan
myös sillä, että sodan ajan reservijoukkoihin
pitää saada nuoria ammattiupseereita riittävä määrä.
Kriittinen epäily kohdistuu siihen, saadaanko näihin määräaikaisiin
reserviupseeritehtäviin 5, 10 tai 15 vuodeksi riittävän
hyvää ja motivoitunutta kouluttaja-ainesta. Hehän
ovat kuitenkin varusmiesten kanssa paljon, ehkä kaikkein
eniten, suoranaisessa kanssakäymisessä.
Valiokuntaryhmämme epäili erityisesti Puolustusvoimien
erikoishenkilöstön määräaikaisuuden
tarpeellisuutta. Esimerkiksi yhä enemmän teknistyvässä Puolustuslaitoksessa
tarvitaan yhä enemmän insinööriupseereita,
joilla on taustalla siviilissä saatu tekninen koulutus.
Saadaanko heitä korkeasuhdanteen aikana riittävästi Puolustusvoimien
määräaikaisiin tehtäviin, se meitä arvelutti
ja arveluttaa vieläkin. Tehtäväthän
ovat pysyviä, eikä ikä haittaa näissä erikoistietoa
ja -taitoa vaativissa tehtävissä. Erikoishenkilöstöä on
toki muutakin kuin insinöörit: heitä ovat
lääkärit ja sotilaspapit. Hieman epäselvää on,
kuinka uudistus nyt heitä koskettaa. Ilmeisesti ei, koska
siltä taholta ei ole mitään kritiikkiä uudistusta
kohtaan esitetty.
Asiantuntijakuulemisessa saatiin vastaus, että jo nykyisin
on kiertoa siviiliin myös erikoisupseerin tehtävistä ja
että reservin joukkoihin tarvitaan varsinaisten sotilaiden
lisäksi myös nuorta reservin erikoishenkilöstöä.
Kiertoa pidetään luonnollisena, ja asiantuntijakuulemisessa
todettiin, että Puolustusvoimissa on aika paljon tekniikan
puolella myös projektiluonteisia tehtäviä, jotka
tavallaan ovat jo alusta pitäen määräaikaisia.
Sillä tätä erikoishenkilöstön
määräaikaisuutta perusteltiin.
Valiokunta liitti mietintöön yksimielisesti
lausumaehdotuksen, jonka mukaan eduskunta edellyttää,
että hallitus antaa puolustusvaliokunnalle selvityksen
päällystön koulutusuudistuksen toteutumisesta
ja erityisesti sen vaikutuksista pätevän henkilöstön
saatavuuteen siinä vaiheessa, kun uudesta järjestelmästä on
saatu riittävästi kokemuksia. Lausuma tyydytti
myös oppositiota, eikä tässä nähty
mitään vastalauseen paikkaa. Valiokunta oli tästä hyvin
yksimielinen.
Vielä yksi kritiikin paikka on syytä tulla
mainituksi. Alkuperäisessä esityksessä oli
liian epämääräisesti ilmoitettu
korvausjärjestelmä niille, jotka esimerkiksi määräaikaisen
reserviupseeritehtävän päätyttyä siirtyvät
siviiliin kouluttautumaan uuteen ammattiin tai suoraan jo uusiin
tehtäviin. Perustuslakivaliokunta vaatikin tähän kohtaan
tarkennusta, joka on valiokunnan mietinnössä huomioitu,
että on täsmälliset pelisäännöt
siitä, kuinka korvausjärjestelmä toimii.
Se varmaan osaltaan, kun se on tiedossa, vaikuttaa siihen, että on
riittävästi hakeutujia määräaikaiselle
sotilasalalle.
Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmä on valmis näillä kommenteilla
hyväksymään hallituksen esityksen toivoen
tietysti, että Puolustusvoimat saa jatkossakin riittävästi
hyvää kouluttaja-ainesta.
Ismo Seivästö /skl:
Arvoisa puhemies! Ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset
ovat tällä hetkellä erittäin
ajankohtaisia niin omassa maassamme kuin EU:nkin alueella. Samoin
suurvallat Venäjä ja USA käyvät
tähän aihepiiriin liittyvää omaa
vuoropuheluaan. Oman lukunsa tietenkin muodostavat tällä hetkellä Eurooppaa
ravisteleva Balkanin kriisi ja Kaukoidän tilanne USA:n
ja Kiinan välillä.
Oman maamme puolustusvoimatkaan eivät ole pysyvässä tilassa.
Määrärahakysymykset, helikopterit ja
varuskuntien säilyminen tai lakkauttaminen ovat lähes
päivittäisiä puheenaiheita. Samoin lisääntyvät
kansainväliset tehtävät vaikuttavat henkilökunnan
riittävyyteen. Puolustusvoimiakin koskettaa siis kysymys
riittävän ja pätevän henkilökunnan
saatavuudesta rauhanajan olosuhteissa sekä mahdollisessa
kriisitilanteessa. Vaikka kaikki toivomme, että taitavalla
ulkopolitiikalla, jota maanpuolustus tukee, säilymme kaikkien
sotilaallisten konfliktien ulkopuolella, niin erilaisiin ongelmiin
ja vaaratilanteisiin meidän tulee kuitenkin varautua. Ne
saattavat olla toki myös ympäristökatastrofeja,
joiden torjunnassa myös hyvin järjestäytyneillä Puolustusvoimilla
on oma roolinsa.
Tätä taustaa vasten kannattaa peilata myös
käsittelyssä olevaa Puolustusvoimien päällystön koulutusjärjestelmän
uudistamista. Esitettyyn järjestelmään,
yhtenäispäällystöön,
liittyy muutamia ongelmakohtia. Määräaikaisuus
on toki perusteltavissa reservin syntymisen kannalta. Mutta siinä on
ongelmakohtia. Eräs pullonkaula on teknisen henkilökunnan
saatavuus ja motivoiminen määräaikaisiin
tehtäviin. Onhan jo asejärjestelmien elinkaari
nykyisenä aikana siinä 15—20 vuotta.
Tehtävät edellyttävät, kuten
monet siviilitehtävätkin, korkeaa ammattitaitoa
ja täydennyskoulutusta.
Avoin kysymys on edelleen myös uusien määräaikaisten
reserviupseerien virkojen sijoitus Puolustusvoimien henkilöstöryhmissä.
Saavatko he upseerin palvelusarvon vai eivät? Elvytetäänkö uudelleen
sotilasarvot vääpelistä sotilasmestariin
vai kutsutaanko heitä vain kouluttajiksi? On ratkaisu sitten
mikä tahansa, tärkeintä on riittävien
taitojen ja tietojen saanti vuoden kestävien upseerin perusopintojen
aikana, kouluttavathan nämä henkilöt
juuri varusmiehiä. Julkisuudessa olleiden ministerien ja
kenraalien kannanotoista päätellen emme ole luopumassa
asevelvollisuuteen perustuvasta puolustuksesta ja siten merkittävän
reservin tarpeesta. Siksi nyt toteutettava uudistus tulee jollain
tavoin huomioida myös varusmies- ja kertausharjoituskoulutuksessa.
Tarvitaan siis jonkin asteisia rakenteellisia ratkaisuja. Kertausharjoitusten
riittävyyshän on tärkeä osa
reserviläisten taitojen ylläpitoa ja kehittämistä.
Ammattiarmeijaan siirtyminen olisi merkittävästi
kalliimpi ja yhteiskunnallisesti arveluttavampi ratkaisu.
Toivottavasti tämä uudistus helpottaa sitä henkilökuntapulaa,
joka nyt osin vaikeuttaa varusmieskoulutusta ja aiheuttaa tehtävää hoitaville erilaisia
paineita. Henkilökunnan jaksaminen ja motivoiminen on merkittävä asia
myös Puolustusvoimissa. Viettäähän
muun muassa kenttäkouluttaja maastossa keskimäärin
noin sata yötä eli runsaat kolme kuukautta vuodessa.
Kuten täällä on jo tullut ilmi niin
valiokunnan puheenjohtajan ed. Ilkka Kanervan kuin ed. Ranta-Muotion
puheenvuorossa, valiokunta suhtautui esitykseen kriittisen myönteisesti.
Samaan yhteyteen voi lisätä sen, että valiokunnan
esittämä lauselma pitää sisällään
sen, että kokemuksen karttuessa tähän
asiaan on tarvittaessa jatkossa palattava.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä uudistetaan
upseerikoulutus siten, että perustetaan yksi yhteinen päällystö.
Kuitenkin valiokunta on kiinnittänyt huomiota erikoishenkilöstön
koulutukseen ja katsoo, että erityisesti erikoisupseerien
koulutusjärjestelmä kaipaa vielä jatkosuunnittelua.
Erikoisupseerithan ovat saaneet siviilikoulutuksen Puolustusvoimien
ulkopuolella, ja erikoisupseerikoulutus on Puolustusvoimien tarpeita
varten annettu lisäkoulutus kyseessä olevaa tehtävää varten.
Olen saanut erikoisupseerikoulutuksen ensimmäisenä naisena
Suomessa. Mielestäni koulutus oli johdonmukaista ja asiantuntevaa.
Koulutus on jakaantunut erikoisvaiheeseen ja yleisvaiheeseen. Olen
kokenut mielekkäänä, että ne
ovat eri jaksoissa. Puolustusvoimien kurssit ovat tiiviitä. Välillä on
hyvä päästä noudattamaan käytännössä niitä oppeja,
joita on kursseilla saatu, ja siten saada vaihtelua työhön
lisäkoulutuksen tiimoilta. Uskon, että jaksotettu
erikoisupseerikoulutus auttaa myös työssäjaksamisessa.
Kysymyksiä on herättänyt upseeritoimen määräaikaisuus.
Määräaikaisuushan ei koske esimerkiksi
lääkäreitä ja pappeja. Mikäli
erikoisupseerikoulutukseen puututaan, mielestäni seuraavaankin
asiaan tulee kiinnittää huomiota. Sotilaslääkäreiden
joukossa on muutama osastonlääkäri. Sotilaslääkärit
ovat erikoisupseereita, joiden eläkeikä on 55
vuotta. On hullunkurista, että muutamalla osastonlääkärillä eläkeikä on
65 vuotta ja he saattavat toimia nuoremman esimiehen alaisena, vaikka
heillä on pitempi koulutus tai pitempi kokemus ja sama
koulutus kuin tällä esimiehellä.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Viittaan tuoreeltaan ed. Nurmen puheenvuoroon,
joka oli erittäin valaiseva ja näkyvä sellaisenaan.
Ed. Nurmella oleva kokemus erikoisupseerin koulutuksesta ja sen
soveltumisesta käytännön elämään
oli valaiseva, mutta se käsitys, mikä allekirjoittaneelle
valiokunnassa jäi, oli myöskin poikkeava ed. Nurmen
käsityksestä tässä asiassa.
Kyllä valiokunnan saaman selvityksen mukaan, ainakin mitä rahvas
siitä ymmärsi, jäi sellainen vaikutelma,
että kaikki tulevat määräaikaisuuden
kautta, niin lääkärit kuin papit ja muutkin
diakonit. Tällaisenaan tämä asia oli
nimenomaan se asia, johon valiokunta halusi kiinnittää huomiota
ja syventyä siihen, toimiiko se ja pelaako se.
Mutta ymmärrän kyllä hyvin tämän
asian, kun katsotaan siltä rintamalta, että tarvitaan
reserviin puolustustarkoitukseen sopivaa nuorta erikoishenkilöstöä,
olivat he sitten miltä erikoistoimialalta tahansa. Eniten
keskusteltiin insinöörien osalta, ja mielestäni
tämä asia tuli siinä kohdassa kiistatta
selväksi. Niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtajan
ja edustajien välityksellä on käynyt
ilmi, valiokunta kuunteli, keskusteli ja teki päätöksen
en sanoisi ristiriitaisissa tunteissa mutta tunteissa, joissa sillä oli
mielikuva tästä asiasta, että kaikki
ei ole aivan selvää ja kirkasta.
Rouva puhemies! Sanalla sanoen, en sano, miten suomalainen jätkä sen
asian sanoo, mutta sanon, että eduskunta on pantu tässäkin
asiassa pakon eteen. Haku uuteen upseerikoulutukseen on pantu toimeen,
hakuaika on päättynyt ja kaikki valmistelut on
tähän rakennettu, entiset järjestelmät
alasajettu, uusi alkuun lähdössä, ja
eduskunta sorvaa nyt sitten lakia täällä,
tekee päätöstä sen jälkeen.
Tämä osoittaa kyllä sen, että sotaväki
on nopea ja toimelias ja saa päätöksiä aikaiseksi niin,
että eduskunta pystyy niitä nipin napin perässä seurailemaan
ja hyväksymään. Tämä on mielestäni
hyvä asia näin olemassa, että jos syntyisi
joku kriisitilanne, niin johto olisi niin nopea ja tehokas, että se
pystyisi päätökset synnyttämään
ja eduskunta ne perästä siunailemaan. Mutta näin
ei saa olla. Suomi elää tällä kertaa
syvässä rauhan tilassa. Kyllä katsoisin,
että tämän asian pitäisi olla
sen tyyppinen, että eduskunta päättää ensin
ja sen jälkeen vasta pannaan nämä asiat toimeksi
ja käytäntöön. Kun huomaan,
että ed. Aittoniemi on varautunut hyökkäykseen
eikä ed. Kekkoseltakaan taisteluhalua tunnu puuttuvan, niin
katson, että tämä keskustelu ja ehkä tämä puheenvuorokin
osaltaan täyttää paikkansa tässä asiassa.
Tämän määräaikaisuuden
suhteen, niin vaikealta kuin se alkuun vaikuttikin, oli hankalaa
ja vaikeata ymmärtää sitä asiaa,
kuinka määräaikainen sotilas sijoittuu
sen jälkeen yhteiskuntaan ja kuinka hän hakeutuu
tähän asiaan mukaan. Kuten huomaan, eduskunnan
vasen siipi on varsin vähillä edustuksilla nyt
olemassa, ja sellaisenaan näyttää siltä,
että siellä ollaan tämän sisältö hiljaa
hyväksymässä ja näkemässä myönteisenä tämä asia
niin, että mitä ilmeisimmin tämä määräaikaisuus
viiden vuoden maksimissaan, joka sopimus voidaan uusia, on avaus — vaikka
valiokunta niin keskustelikin, että se ei ole avaus tulevaisuutta
varten — niin että muutkin työmarkkinat
alkavat elää tässä mukana. En
tiedä, onko sotaväki sitten ainut kokeilupaikka,
missä tämä voitaisiin oikein hyvin nähdä ja
kokeilla. Toivottavasti näin ei ole, ei ainakaan niin,
että kokeilu tapahtuisi Puolustusvoimien joukoissa.
Se, mitä tässä asiassa ei ole näkynyt
eikä ole keskusteltu eikä ole syntynyt, on kysymys
siitä, että vanha juopa Päällystöliiton
ja Upseeriliiton välillä on se, joka kummittelee
tämänkin asian takana enemmän taikka
vähemmän. Tällä yhtenäispäällystöllä niin,
että kaikki koulutetaan saman upseeriputken kautta, ei
tulla näitä asioita ratkomaan eikä näkemään
niin, että syntyisi yhtenäinen vänrikistä kenraaliin
kestävä putki, jossa jokainen tuntisi olevansa
yhtä tärkeässä tehtävässä Suomen
ja isänmaan puolustamisessa, olipa hänen sotilasarvonsa
mikä tahansa. Tältä osin olisi toivonut
ja ollut toivottavaa, että tämä asia olisi
herkemmin puhutellut myöskin valiokunnan jäseniä,
kun ainakaan itselle tämä asia ei vielä avautunut.
Se, mikä lain valmistelun osalta oli selkeästi nähtävissä ennen
eduskuntavaihetta, oli kiistely siitä, onko määräaikainen
reserviupseeri upseeri vai reserviupseeri vaiko jollain muulla nimikkeellä palkattu
tähän viiden vuoden toimeensa. (Ed. Kekkonen:
Upseeri!) Tämä on sellainen kysymys, joka ei ole
vielä loppuun saakka selvitetty eikä nähty
sitä, mitä sen asema tulee olemaan siinä vaiheessa,
kun palvelus sitten tältä osin alkaa.
Mielestäni se asia on tullut valiokunnassa varsin selkeäksi
ja yksinkertaiseksi, mitä määräaikainen
reserviupseeri tekee, miten hänen kykynsä karttuvat
ja mihin hänet sijoitetaan sen jälkeen reserviarmeijassa,
kun hänen määräaikainen suhteensa
viiden tai sitten toisen viisivuotiskauden jälkeen, kymmenen
vuoden jälkeen, päättyy, mitä hän
johtaa ja mikä hänen kokemuksensa tästä asiasta
on olemassa. Verrattuna nykyiseen järjestelmään
kokemus on varmasti hyvä. Yksikön päällikkönä tällainen
upseeri on lyömätön, ja hän
varmasti tulee toimimaan ja toimii tässä asiassa
hyvin.
Mutta se on kiistatta selvää, että tähän
joudutaan palaamaan myöhemmin nimenomaan reservin koulutuksen
ja reservin johtajakoulutuksen osalta. Ei voi olla niin, että kun
nykyisessä järjestelmässä siviilijohtamisen,
elämänkokemuksen, yhteiskuntasuhteiden ja muiden
sotilasansioiden perusteella, jotka on annettu Puolustusvoimien koulutuksen
kautta, on saatu sellainen johtaja-aines ja johtajakyky, joka pystyy
toimimaan erilaisissa esikunta- ja muissa hallintotehtävissä,
tämä määräaikainen
reserviupseeristo täyttäisi tätä asiaa.
Näin ei voi olla olemassa. Tässä on aukko,
johon varmasti toivon mukaan eduskunta joutuu lähiaikoina
palaamaan niin, että palvelus tulisi sellaiseksi palvelukseksi,
että se palvelisi myöskin tätä myöhemmän
ajan johtajareservin tarvetta, mitä en usko, että yksinomaan
näitten määräaikaisuuksien kautta
tulee ja syntyy.
Ei myöskään tällainen näköala
ole vieras, että nykyisistä ja tulevista aliupseereista
parhaimman aineksen ja väen osalta koulutettaisiin reservissä,
olipa muoto tai tapa mikä hyvänsä, sodan ajan
upseerijohtajia. Uskon, että samassa yhteydessä tulee
myöskin tämä asia esille.
On asiantuntijakuulemisessa erittäin paljon myöskin
keskusteltu ja pelätty varsinkin valiokunnan ulkopuolella
sitä, kuinka määräaikainen reserviupseeri
tulee ja pystyy toimimaan hyvin sivistyneen ja valistuneen varusmiesväen
kanssa vain vuoden koulutuksen jälkeen. Tämä asia
itselleni oli periaatteessa vaikea ja hankala ymmärtää,
mutta kun mietin tätä vähän
taaksepäin, niin aikaisemmin kanta-aliupseerikoulusta valmistuttiin
runsaan vuoden jälkeen ja tuli hyviä kersantteja
ja ylikersantteja, jotka johtivat. Ainakin itse ymmärsin
niin, että vauhti riitti ja tieto perille meni. Kun nykyinen
varusmieskoulutusjärjestelmä tuottaa kokelaita
joukkueen varajohtajiksi ilman mitään erillistä koulutusta,
niin nähtävästi yksi vänrikki,
joka on vuoden koulutettu, on niin pätevöitynyt,
että pystyy myöskin tätä asiaa
hoitamaan ja tekemään.
Tältä osin yhdyn niihin kriittisiin puheenvuoroihin,
joita valiokunnan taholta on täällä aikaisemminkin
esitetty. Katson, että näin tämä on
hyväksyttävä. Parempaakaan ei ole tarjolla.
Mutta epäillen vielä kysyn, miksi eduskuntaa juoksutetaan
näin jälkikäteen eikä tähän
asiaan ole riittävän ajoissa ennen käyty
kiinni. Sen takia haluan sen tässä lausua, ettei
kävisi niin, että taas muutaman vuoden kuluttua
palataan samaan asiaan, pannaan uusi koulutusuudistus käyntiin
ja tuodaan se jälkikäteen eduskunnan hyväksyttäväksi.
Rouva puhemies! Rohkenen tässä lopussa sanoa,
vaikka tämä välittömästi
ei tähän asiaan liitykään, kun
tätä kautta on kuitenkin nähtävissä niin,
että haetaan jotakin uutta säästöä,
jotakin uutta näköalaa tähän
asiaan. Valiokunnan lausumassa selkeästi todetaan, että tämä ei
ole yhtenäinen Nato-joukkojen sotilasarvojen kanssa. Tämä on
uudistus, mutta onko se oikean lajin uudistus, että samanaikaisesti
tämän päivän aikana me kuulemme,
että Suomesta ollaan vähentämässä 3 000
varusmiespaikkaa Mikkelin, Keuruun ja Kontiorannan osalta? Onko
tämä sattuma, että tämä tähän
on näin tullut ja syntynyt? Vakava on kuitenkin puolustusselonteon
viivästyminen tässä asiassa olemassa.
Kyllä olisi toivonut, että sekin olisi ollut julkisuudessa
jo valmiina silloin, kun tätäkin keskustelua ja
päätöstä täällä tehdään.
Ensimmäinen varapuhemies:
Vastauspuheenvuorojen pituus on enintään
1 minuutti.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ihan ensinnäkin ed. S. Lahtelalle:
Ei tässä eduskuntaa ole minkään
pakon eteen pantu. Tätä on valmisteltu hyvin pitkään
ja hartaasti. Se on tullut tänne. Puolustusvaliokunta käsitteli
asian, vieläpä yksimielisesti, ja nyt eduskunta
käsittelee tätä asiaa suuressa salissa.
Toinen seikka: Ed. Lahtela epäili, että tällä määräaikaisuudella
ollaan pelaamassa niin, että sitä ollaan tuomassa
muutoinkin työmarkkinoille. Arvoisa rouva puhemies, varmasti
ei olla tämän kautta. Jos sellaisia haaveita jollakin
on, sellaiset haaveet tulevat yksityiseltä puolelta. Siellä saatetaan
semmoista ajatella, mutta tällä lainsäädännöllä ja
mahdollisella määräaikaiskehityksellä yleensä yhteiskunnassa
ei todellakaan ole yhtään mitään
tekemistä keskenään.
Mitä sitten tulee tähän, että tähän
asiaan pitää joskus palata, tähän
nimenomaan valiokunnan lausuman perusteella pitää palata,
kun tästä saadaan informaatiota, nähdään,
miten järjestelmä toimii. Mutta toistan, rouva
puhemies, sen, että tässä ei nyt ketään
ole juoksutettu, (Puhemies koputtaa) tähän ei
sisälly mitään hämärää.
Tämä on normaalia Puolustuslaitoksen kehittämistyötä.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti on pahasti ylittynyt!
Sen kyllä haluan tähän loppuun sanoa, että minua
sekin hiukan askarruttaa, että Puolustuslaitos niin nopeaan
tahtiin tekee muutoksia.
Ismo Seivästö /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sitaatti: "Valiokunta katsoo, ettei tästä tule
tehdä yleisempiä johtopäätöksiä menettelyn
laajentamiseksi muille sektoreille." Eli kysymykseen määräaikaisuudesta:
Puolustusvaliokunta tästä asiasta keskusteli.
Me emme todellakaan, niin kuin ed. Kekkonen totesi, halunneet tässä yhteydessä tehdä
uusia
työmarkkina-avauksia. Olimme tietenkin huolissamme määräaikaisuudesta,
koska tällä hetkelläkin suomalaista yhteiskuntaa
aika paljon "rasittavat" pätkätyöt.
Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. S. Lahtelan erinomainen puheenvuoro
sisälsi huolen kolmen varuskunnan kohdalta, jotka hän
nimeltä luetteli. Sattuneesta syystä olin erittäin
kiinnostunut tutkimaan tuota STT:n uutista. Se paljastui kuitenkin
niin sanotuksi uutisankaksi, jolla ei ole minkäänlaista
virallista, ei edes epävirallistakaan valmisteluelimen
pohjaa, eli tämä onnellinen korjaus näin
tietoon saatettakoon.
Ensimmäinen varapuhemies:
Huomautan siitä, että emme käy nyt
keskustelua varuskuntien lakkauttamisesta, vaan todella toivon,
että pysytään hallituksen esityksen aihepiirissä.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Puolustuslaitoksen kehittäminen
on tietenkin tärkeää, mutta kehittyykö puolustuslaitos
oikeaan suuntaan? Henkilöstön määräaikaisuus
ei välttämättä ole luomassa
tälle kovin pysyvää pohjaa. Viime aikoina
ainakin nuorempien upseerien kohdalla on ollut se mielipide ilmassa,
että Puolustusvoimista tulee määräaikaisuuden
myötä tietyllä tavalla epävarmakin työpaikka.
Nyt halutaan sitten katsoa, mihin muualle hakeudutaan. Tämä voi
reservin kannalta olla hyvä asia, mutta uskon niin, että Puolustusvoimien
kannalta tämä ei ole hyvä asia.
Juha Karpio /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. S. Lahtela sinänsä hyvässä puheenvuorossaan
totesi, että valiokunta ja eduskunta on asetettu tosiasioitten
eteen ilman, että siinä voidaan paljon mitään
tehdä. Me kävimme todellakin puolustusvaliokunnassa
syvällisen keskustelun näistä eri asioista
ja meitä puhuttivat juuri määräaikaisuus
ja muut seikat, mitkä ed. Lahtela totesi. Mutta että opposition
taholta olisi esitetty jotain vaihtoehtoa mietinnölle ja
lopputulokselle, mihin päädyttiin, sitä ei
tehty, vaan kyllä tämä käytiin
aivan hyvässä hengessä läpi.
Niin kuin täällä myöskin todettiin,
asiaa nyt seurataan ja siihen tullaan palaamaan ilman mitään
määräaikaa, mutta kuitenkin, kun katsotaan, kuinka
tämä laki käytännössä toimii.
Kari Myllyniemi /kesk:
Rouva puhemies! Toivottavasti tämä uusi koulutusjärjestelmä edes osittain
parantaa reservissä olevan kantahenkilökunnan
määrää.
Aivan viime vuosiin saakka tavanomainen henkilökuntaan
kuuluva pääsi eläkkeelle yleensä alle
50-vuotiaana. Kun juuri hiljattain muutettiin eläkelakia,
nousi lähes kaikkien eläkeikä 55 vuoteen.
Tämä tarkoitti tuhansien sotilaitten poistumista
reservistä, eli kaikki 49—55-vuotiaat ovat poissa
sodanaikaisten joukkojen johdosta. Ruotsissa eläkeikä on
60-vuotta, ja tuota rajaa mekin olemme uhkaavasti lähestymässä.
Määräaikaiset suhteet joka tapauksessa
lisäävät reservissä olevien
paremmin koulutettujen sotilaitten määrää kuin
nykyään toteutuu. Ilmeisesti lakiesitys joka tapauksessa
on hyvään suuntaan menossa.
Harry Wallin /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtajan hyvän
esittelyn jälkeen ei ole syytä käydä laajemmin
keskustelua omalta osaltani tästä asiasta, mutta
erityisesti haluaisin kuitenkin tuoda julki muutamia seikkoja, mitä valiokunnassa
käytiin läpi.
Nimenomaan eniten kritiikkiä ja keskustelua aiheutti
esitys määräaikaisista viroista. Se oli
se, joka valiokuntaa eniten puhutti ja jota eniten asiantuntijoilta
tiedusteltiin. Kun ed. S. Lahtela äsken epäili,
että tämä koskisi myöskin ylemmän
korkeakoulututkinnon suorittaneita, niin kyllä mietinnössä ihan
selkeästi todetaan, että uudessa päällystön
koulutusjärjestelmässä upseerien perusopinnot
ja upseerien alempi korkeakoulututkinto johtavat aina määräaikaisesti
täytettäviin sotilasvirkoihin. Eli lääkärit,
teologit ja muut vastaavat, jotka ovat armeijan palveluksessa, tulevat
suoraan pysyviin virkoihin. Mutta tällä ryhmällä,
perusopinnot saaneilla ja alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla,
on enintään 15 vuoden määräaikaisvirka.
Ed. Lahtela totesi puheenvuorossaan, että enimmäismäärä on
5 vuotta. Se on kyllä 15, mikä todetaan myöskin mietinnössä.
Kun lähdetään miettimään
vielä määräaikaisuutta, niin
erityisesti meitä huoletti erikoishenkilöstön
määräaikaisuus. Mielestäni se
on kyllä suuri riski Puolustusvoimille, kun ottaa huomioon
yhteiskunnan tämänhetkisen kehityksen. Meillähän
viime vuonna syntyi sitten nälkävuosien kaikkein
pienin ikäluokka, eli ikäluokat ovat pienentyneet.
Toivottavasti ne eivät enää tästä pienene,
vaan ehkä ryhtyvät kasvamaan.
Tekniikan alalla: mekatroniikassa, informaatioteknologiassa,
on nyt ja tulee olemaan kova kilpailu siitä, kuinka saadaan
pysyviinkin virkoihin hyviä, päteviä ihmisiä.
Kun ottaa huomioon asejärjestelmien monimutkaisuuden ja
yhä teknistyvämmän aseistuksen, niin
tulee olemaan todennäköistä se, että näitten
asejärjestelmien käyttöön on
vaikea saada parasta ainesta, koska siitä kilpailevat yksityisen
puolen operaattorit ja tekniikan valmistajat. Ne tarjoavat pysyviä työsuhteita,
kun me armeijan kautta olemme tarjoamassa enintään
15 vuoden työsuhdetta. Erityisen ongelmalliseksi tämän
tekee se, että eduskunta on hyväksynyt uuden työsopimuslain,
joka koskee kylläkin työsopimussuhteessa olevia
henkilöitä ja heidän palvelussuhdettaan.
Tässä uudessa työsopimuslaissa erittäin
tiukasti puututaan määräaikaisuuteen.
Niin kuin ed. Seivästö totesi, viime aikoina yhteiskuntaamme
on vaivannut määräaikaisuus ja pätkätyöt.
Sehän on ollut 90-luvun suuri ongelma. Nyt ollaan työsopimuslailla
tähän puututtu työsopimussuhteisten osalta
ja myöskin kuntien ja valtion viroissa määräaikaisesti
työskentelevien osalta. Eli uudessa työsopimuslaissa
nämä määräaikaisuudet
tullaan estämään siten, että ne luokitellaan
pysyviksi työsuhteiksi.
Nyt armeijan osalta, Puolustusvoimien osalta, tullaan kokonainen
ryhmä asettamaan vain määräaikaisiin
virkoihin: perustutkinnon suorittaneet ja alemman korkeakoulututkinnon
suorittaneet henkilöt. Tässä on mielestäni
kyllä sellainen moraalinen ristiriita. Lainsäädäntö tätä ei
estä, mutta moraalinen ristiriita tässä ihan
selvästi on. Eli ainakin teknisten henkilöiden
osalta olisi toivonut, että olisi voitu pysyä pysyvissä työsuhteissa.
Kouluttajien osalta tietenkin 15 vuotta 100 päivää vuodessa
maastossa on jo fyysisestikin aikamoinen suoritus. Näin
ollen siellä ehkä määräaikaisuus
on paikallaan, mutta nimenomaan näitten teknisten ja erityisosaajien
osalta tämä on hieman arveluttavaa.
Kuitenkin valiokunta halusi lisätä lopuksi
lausumaehdotuksen, jossa eduskunta edellyttää,
että hallitus antaa tästä esityksestä selvityksen
sopivana ajankohtana myöhemmin, onko pystytty rekrytoimaan
pätevää ja osaavaa henkilöstöä Puolustusvoimiin.
Toivon, että eduskunta hyväksyy tämän
lausumaehdotuksen.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. S. Lahtela käytti mielestäni
hyvän lähtökohtapuheenvuoron hallituksen
esityksestä laiksi Puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta,
hallituksen esitys n:o 18/2001 vp, koska tämän
sisältöä ollaan jo panemassa toimeen
ja me vasta täällä eduskunnassa olemme
asian ensimmäisessä käsittelyvaiheessa.
Korrekti marssijärjestys ymmärtääkseni
olisi ollut se, että lainsäädäntö on
valmis ja sen jälkeen sitä ryhdytään
toimeenpanemaan ja soveltamaan, mutta ehkä nyt hyvässä yhteisymmärryksessä voidaan
tietysti näinkin katsoa.
Kuten ed. Karpio toi esille, tätä on haluttu
valiokunnassa myös mahdollisimman hyvässä yhteishengessä valiokunnan
kesken, mutta myöskin Pääesikunnan kesken,
viedä eteenpäin mahdollisimman hyvän
lopputuloksen saamiseksi.
Määräaikaisuus on tietysti semmoinen
asia, joka sanana tuntuu ensiksi oudolta. Valtion leipä on
pitkä ja kapea. Näin on sanottu ennen. Nyt tässä sitten
jouduttaisiin ajattelemaan, minkälaisen kuvan Puolustusvoimat
antaa niille ihmisille, jotka ovat suunnittelemassa uravalintaa
Puolustusvoimien palvelukseen, kun tehtävissä puhutaan määräaikaisuudesta.
Tämän lain valmistelijat ovat minulle kuitenkin
halunneet vakuuttaa, ja uskon, että näin myös todellisuudessa
on, että kaikki ne henkilöt, jotka haluavat jatkaa
Puolustusvoimissa, voivat edetä urallaan ja jatkaa myös
halutessaan ja Puolustusvoimien tarvitessa koko uransa ajan eläkeikään saakka.
Minä toivon, että jatkoseurannassa, johon puolustusvaliokuntakin
kiinnitti huomiota, pidetään myös huolta,
että tämä toteutuu. Pidän välttämättömänä,
että ne henkilöt, jotka tulevat Puolustusvoimien
palvelukseen, voivat luottaa siihen, että valtio on varma
työnantaja.
Täällä on kiinnitetty huomiota erikoishenkilöstöön.
Olen ensinnäkin selvittänyt, että ylemmän
korkeakoulututkinnon omaaviahan tämä määräaikaisuus
ei koske. Tällaisia ovat esimerkiksi sotilaslääkärit,
sotilaspapit ja muut, joilla on ylempi korkeakoulututkinto. Heidän
työsuhteensa jatkuvat nykyisellään. Armeijan
palveluksessa olevien insinöörienkin tehtävät
ovat käytännössä pysyviä.
Kun olen asiaa selvittänyt, olen saanut sen kuvan, että käytännön
toteutuksessa määräaikaisia olisivat
ne, jotka tehtävänsä vuoksi tulisivat
olemaan määräaikaisia, kun tehtävä olisi
määräaikainen.
Mutta näen, että tässä on
kuitenkin tietty vaaratekijä. Meillä muun muassa
Puolustusvoimien varikoilla ja eräissä vastaavissa
erikoistehtävissä on henkilöstöä,
joka ei omaa ylempää korkeakoulututkintoa mutta
joka on Puolustusvoimien palveluksessa valtion tehtävissä.
Mitenkä heidän kohdallaan käydään
käytännössä tätä soveltamaan?
Näkisin välttämättömäksi,
että määräaikaisuus tuossa unohdettaisiin
ja tehtävät olisivat normaalin käytännön
mukaan toistaiseksi elikkä käytännössä pysyviä kuten
tälläkin hetkellä. Näin ollen
he voisivat noihin vaativiin, osaamista kysyviin erikoistehtäviin
paneutua, rakentaa omakotitalonsa, sijoittaa perhe-elämänsä ja
asettua varuskuntapaikkakunnille tai niihin tehtäviin,
jotka vaativat ehkä syrjäseudullakin tutka-asemilla
tai linnakkeilla tai jossakin muualla asumaan.
Kaikkia näitä vakausnäkemyksiä vastaan
sotii se, jos esiintyy vaikkapa uutisankkoina ajatuksia joidenkin
toimintojen lopettamisesta. Kyllä pitää olla
luottamus työpaikan pysyvyyteen jatkossakin. Useat erikoishenkilöstön
tehtävistä ovat nimenomaan sellaisia, näin
olen ymmärtämässä ja selvitystä saanut,
että tehtävä niin rauhan aikana kuin
poikkeusoloissa ja sodan aikana olisi hyvin paljon saman tyyppinen.
Tehtävä jatkuisi sellaisena kuin normaalioloissakin,
eli ei olisi mitään mieltä ajatella,
että tehtävät sidottaisiin määräaikaisuuteen.
Vaarana olisi se, että niihin ei saataisi tehtävistä kiinnostuneita
ja tehtävissä pysyviä ja ennen kaikkea
alalla kehittyviä henkilöitä. Samalla
myöskin on vaara, että jos henkilöt vaihtuvat,
jos jotain salaisuuksia on, tuskinpa niitä edes onkaan,
niin ne saattaisivat silloin olla vaarassa, jos henkilöstöt
vaihtuvat. Näkisin hyvin tarpeelliseksi, että henkilöstö kokee
turvallisuutta tehtävissään.
Ed. Lahtela kiinnitti huomiota myös varusmiesten saamaan
koulutukseen. Toivon, että pidetään huolta
siitä, että armeijassa kaikkein tärkeimpiä henkilöitä,
joita ovat alokkaat, kouluttaa mahdollisimman korkeatasoinen, tehtävissään
kypsä, motivoitunut ja osaava henkilöstö. Meidän
maanpuolustuksemme lepää ja nojaa reserviin. Sen
takia reservin koulutukseen niin varusmieskoulutuksessa kuin reservin
kertausharjoituksissakin tulee kiinnittää huomiota,
niin että koulutus, mitä Puolustusvoimissa annetaan,
on kaikin tavoin asiallista ja tarkoituksenmukaista, kuten se ymmärtääkseni
tällä hetkellä on, esimerkillistä koulutusta
monelle muulle sektorille. Näin toivon mukaan on jatkossakin.
Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että asiallisesti tätä henkilöstön
uudistusta, mitä ollaan koulutusjärjestelmässä ja
muissa palvelus- ja työsuhteissa tekemässä,
seurataan ja jos epäkohtia ilmenee, niihin kiinnitetään
huomiota ja niihin myös asiamukaisesti korjaavasti puututaan.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä käyttää puheenvuoron
määräaikaisista viroista. Uudessa koulutusjärjestelmässä siis
upseerien perustutkinnot tulevat olemaan alempi ja ylempi korkeakoulututkinto. Näinhän
se on myös erikoisupseereissa, että heitä on
alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon omaavia.
Minun tulkintani, joka on ihan yhtenäinen terveydenhuolto-osaston
tulkinnan kanssa, on kyllä se, että lääkärin
ja papin koulutus ovat ylempiä korkeakoulututkintoja, jotka
johtavat ainakin eduskunnan asiakirjojen mukaan pysyvään
virkaan. Tarkoituksenahan on se, että määräaikaisia
virkoja olisi senkin vuoksi, että sodan ajan johtajien
määrä lisääntyisi,
jotta meillä olisi osaava sodan ajan johto reservissä.
Asiakirjoissa lukee, että aina määräajaksi
täytettävät virat tuottavat osaavaa johtajareserviä niin,
että sotilasammatillista koulutusta saaneiden sodan ajan
johtajien määrä kaksinkertaistuu kolmen
seuraavan vuosikymmenen aikana. En katso, että ainakaan lääkäreiden
taikka pappien suhteen on pelkoa määräaikaisuudesta.
Ed. Olin merkitään läsnä olevaksi.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Nurmen puheenvuoroon yhtyisin siinä,
että nimenomaan lääkäreiden
ja pappien kohdalla on näin, että on selkeästi
pysyvästä virasta kysymys, ei määräaikaisesta.
Tietämäni mukaan — otin viime viikolla
selvää — ilmeisesti insinöörien
osalta tässä saattaa olla jonkinlaista epävarmuutta
kuitenkin.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Toivon mukaan edustajat Nurmi ja Akaan-Penttilä ovat
oikeassa tässä asiassa, mutta valiokunnan mietinnössä lukee
näin: "Uudessa päällystön koulutusjärjestelmässä upseerien
perusopinnot ja upseerien alempi korkeakoulututkinto johtaisivat
aina määräaikaisesti täytettävään
sotilasvirkaan. Vain upseerin ylempi korkeakoulututkinto johtaisi
pysyvään virkaan." Sitten viitataan siihen, mitä asetuksella
säädetään. Kyllä tässä luettavaa
ja katsottavaa on. Väitän, että myöskin
niillä, jotka tätä asiaa tehtävänsä puolesta Puolustusvoimissa
hoitavat ja etuja valvovat, on myöskin valvottavaa tämänkin
jälkeen.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. S. Lahtelalle vain, että samaa
mieltä näköjään olemme.
Lääkärin ja papin koulutus ovat nimenomaan
ylempiä korkeakoulututkintoja ja sillä lailla
johtavat pysyvään virkaan.
Antero Kekkonen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Minun piti sanomani aivan samaa, mitä ed. Akaan-Penttilä,
että en ymmärrä, mitä ed. S. Lahtela
kiivailee, kun kaikki edeltävät puhujat ovat olleet
hänen kanssaan samaa mieltä, mitä tulee
pappeihin ja lääkäreihin ja myöskin
upseereihin.
Se mikä tässä on kyllä pulma,
johon kannattaa ehkä uudestaan ja uudestaan palata, on
se, että kun tähän ennen niin perusturvalliseen — tämä vähän
ironisesti sanottuna; voiko upseerin ammatti olla perusturvallinen? — ammattiin
liittyy lähtökohtaisesti osin määräaikaisuus,
miten se vaikuttaa siihen joukkoon, joka on ylipäätänsä kiinnostunut
näistä asioista. Kun täällä on
viitattu muutaman kerran asiantuntijakuulemiseen, kyllä siellä vilahti
sellainenkin termi kuin rambotyyppi. Kiinnostaako tämä uusi
mahdollinen määräaikaisuuteen perustuva
järjestelmä sitä rambolajia, josta sotaväki
on kiitettävästi pyrkinyt eroon?
Harry Wallin /sd:
Rouva puhemies! Hämmästelen myös
hieman ed. S. Lahtelan epäilevää kantaa,
koska kuitenkin valiokunnassa me olimme hyvin samaa mieltä näistä asioista.
Siellä todettiin, että lääkärin
ja papin koulutus on ylempi korkeakoulututkinto ja siitä seuraa
pysyvä virka.
Määräaikaisuudessa, 15 vuodessa,
piilee kuitenkin vaara ed. Kekkosen esille nostaman ramboilun takana.
Mihin ihminen sijoittuu 15 vuoden määräaikaisuuden
jälkeen, jos ei hänellä ole muuta pysyvää työpaikkaa?
Vaara on, että hän sijoittuu sellaisiin töihin,
jotka ovat lainvastaisia.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Ehkä lisää määräaikaisuuteen
vielä se, että jos työyhteisö on
terve, esimiesten ja alaisten välit ovat kunnossa, on aivan
sama, onko määräaikaisessa virassa vai
pysyvässä virassa työnteon suhteen, jos
siis kaikki asiat ovat kunnossa. Kun virat muutetaan määräaikaisiksi,
se antaa tietysti negatiivisia käyttömahdollisuuksia
esimerkiksi niin sanotun pärstäkertoimen mukaan
ja muin vastaavin keinoin uran etenemisen kannalta, mutta me emme
voi ajatella, että näin työelämässä toimitaan,
vaan jos asiallisesti toimitaan, silloin tämä voi
olla ihan hyväksyttäväkin asia. Useimmissa
Suomen keskussairaaloissa, siis ei ollenkaan Puolustuslaitoksen
piirissä vaan muualla, vaikkapa Hyksissä, suurin
osa lääkäreiden viroista on määräaikaisia.
Silti siellä systeemissä edetään
omalla uralla ja koetaan se ihan luontevana.
Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En puolustaisi yleensä määräaikaisia
virkoja. Nimenomaan terveydenhuollossa, jos siihen saisi viitata,
kun ed. Akaan-Penttilä otti sen esille, kun on ollut kahdeksan
vuotta määräaikaisissa viroissa ja aina
on lähdettävä, kun pyydetään,
ei ihminen silloin ole samanlaisessa sosiaalisessa asemassa kuin
pysyvässä työsuhteessa. Pääsääntöisesti
yhteiskunnassa pitäisi pysyä pysyvissä työsuhteissa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Lahtela on aivan oikein lukemassa.
Tässä on hieman huonosti kirjoitettu, sillä pappi
ja lääkäri ovat armeijassa erikoisupseereita,
jotka ovat siellä viroissa, mutta kun puhutaan ylemmästä upseerikoulutuksesta,
siinä olisi pitänyt jollakin tavalla tuoda selkeyden
vuoksi esille, että voi olla myös siviilissä saatu
ylempi korkeakoulututkinto. Vaikka me näin ymmärrämme
ja toivon mukaan tämä lakia sovellettaessa näin
tajutaan ja ymmärretään, olisi pitänyt
hieman selkeämmin myös sanoa. Mutta on hyvä, että tästä on
yksimielinen selkeä näkemys. Toivon, että ramboilua
ei tulisi armeijan kantahenkilökuntaan vaan että se
olisi mahdollisimman kypsistä ja rauhallisista ihmisistä koostuva
henkilöstö.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Tietenkin olisi ideaalista, jos työpaikat
olisivat aina pysyviä virkoja, mutta on tärkeämpää, että ihmisellä on
työtä, kuin se, mikä sen määräaika
on. Minä en näe siinä mitään
uhkaa ja yhtyisin ed. Akaan-Penttilän hyvään
puheenvuoroon, jonka hän äsken käytti.
Pidän aika hurjana väitettä, että sotilaat
joutuisivat hämärämarkkinoille. Se on
aika kamala syytös. Olen ollut töissä vuodesta
89 Puolustusvoimissa ja sinä aikana olen todennut, että kaikki sotilashenkilöt
ovat haluttua työvoimaa siviilimarkkinoilla ja varsinkin
johtotehtävissä, missä on joukkoja johdettavina,
täysin laillisilla ja arvosteluilla sektoreilla. Tuo oli
aika erikoinen syytös.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Haluaisin tuoda keskusteluun lähinnä kaksi
näkökulmaa. Ensimmäinen on se, että Puolustusvoimien henkilöstössä on
tapahtunut valtavan suuri muutos 20—30 viime vuoden aikana.
Puolustusvoimien henkilöstö on hyvin ihmissuhdetaitoista ammattiväkeä tänä päivänä
ja
tuntee tehtävänsä. Harvoin eduskunnassa
on paikkaa todeta tämä.
Toisaalta työsuhteiden määräaikaisuuksiin
toteaisin, että Euroopan unionin tilastojen mukaan Suomi
komeilee aika kärkisijoilla, ei nyt ihan kärjessä,
juuri siinä suhteessa, että täällä jotenkin
suositaan määräaikaisuuksia yleensä työelämässä enemmän
kuin muualla. Saattaisi olla tässä suhteessa ehkä hyvä tavoitella
mieluummin keskitasoa ja jopa sen alle ja luoda enemmän
pysyviä työsuhteita.
Harry Wallin /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Toteaisin ed. Nurmelle, että ilmeisesti
sanoin epäselvästi. En syyttänyt, mutta
huoli pitää esittää silloin,
kun huolitilanne on. Jos katsoo itäistä naapurimaata
Venäjää, kun Neuvostoliitto romahti,
siellähän armeija hyvin kovalla kädellä vähensi
henkilökuntaa. Siellä nämä henkilöt
ovat tällä hetkellä monien rikollisjärjestöjen
johdossa. Kun meille tulee määräaikaisuus,
aina pitää olla huolissaan siitä, että määräaikaisuudesta johtuen
voi olla niin, että väärät henkilöt
voivat liikkua myöskin hämäräperäisille
seuduille.
Antero Kekkonen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Wallin ehätti puolustamaan
itseänsä, ennen kuin minä ehdin sen tehdä.
Minustakin ed. Nurmi otti vähän turhan tiukan
kannan siihen, mitä ed. Wallin sanoi. Todellakin on niin,
ettei Suomessa tällaista pulmaa ole ollut, ei todellakaan,
mutta meidän ei tarvitse katsoa kovin moneen maahan tästä itään
ja tästä etelään, kun näemme,
että sotilasammateista on hakeuduttu sen kaltaisiin tehtäviin,
jotka eivät ole kunniaksi niille maille eivätkä myöskään
välttämättä aina sotilasammateille.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tekee mieli yhtyä edustajien
Kekkosen ja Wallinin ajatuksiin. Meillä tällä hetkellä on
erittäin hieno, upea henkilöstö armeijassa,
ihailen ja arvostan sitä kaikin tavoin, mutta kun tulee
määräaikaisuus mukaan, ei tiedä,
mitä se jatkossa tuo. Ei tarvitse olla kuin muutama harva
poikkeus, se riittää pilaamaan koko
asian. Aivan varmasti näin tulee muutaman yksilön
kohdalla käymään. Mutta määräaikaisuus
on herättänyt niin paljon jo keskustelua, että luulen,
että jatkossa joudutaan harkitsemaan tuosta sanasta luopumista
ja jollakin muulla tavalla asia tulevaisuudessa ilmaisemaan. Määräaikaisena
emme saa parasta henkilöstöä sotilasalalle.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa edustajien Wallinin,
Kekkosen ja Oinosen puheketjusta, että ehkä he
puhuivat kaikki vähän varomattomasti. Ed. Kekkonen johdatellen
kuitenkin julkisti tämän asian niin, miten muualla
maailmassa on tapahtunut. Minusta ed. Wallin sanoi todella varomattomasti tässä asiassa
viitatessaan siihen, että Puolustusvoimissa määräaikaisena
palvellut henkilö olisi sen tyyppistä ainesta,
ettei hän sijoitu kunnon työmarkkinoille vaan
ajautuu jonnekin muualle. En olisi halunnut sitä tässä asiassa
kuulla. Siinä mielessä ed. Nurmen ottama kanta
tähän asiaan on mielestäni aivan kohdallaan.
Suomen puolustusvoimien henkilöstö on nykyisellään
semmoista tasoa olemassa, että jos missä tarvitsee
epäillä, mihin väki ajautuu sen jälkeen,
kun palvelussuhde päättyy, ei se ainakaan ed.
Wallinin viittaamiin seurapiireihin ajaudu.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Vielä yhden lyhyen puheenvuoron käyttäisin.
Minusta tuntuu, että meillä on kaikilla vähän eri
käsitys näistä termeistä tässä salissa.
Minulle ensinnäkin määräaikainen
virka hahmottuu sellaisena, joka jonkin työnantajan tarpeista
lähtien on jossain tarpeen tietyksi ajaksi. Kun ihminen menee
siihen virkaan, hän jo mennessään tietää, että hän
menee määräaikaiseen virkaan. Samaten
omalla alallani on jo tottunut siihen, että ne ovat yleensä koulutusvirkoja,
jolloin se on ainoastaan urakehityksessä yksi vaihe. Sillä lailla
se on täysin turvallista. Jos näin ei ole armeijassa, sitten
se on tietysti aivan eri asia.
Jotenkin tuli mieleen, että jonkun edustajan puheenvuoron
takana häilyi ajatus pätkätöistä, jotka
ovat täysin toinen kokonaisuus — hän
ei käyttänyt sitä nimitystä.
Se on ongelma Suomessa. Tämmöisiä lyhyitä määräaikaisia
virkoja en suinkaan kannata tässä asiassa ollenkaan.
Se, että tässä ajatellaan hämärämiehiä,
oli minusta hyvin outo laajennus koko tähän systeemiin.
Silloinhan puhutaan työttömistä ja irtisanotuista
ihmisistä, jotka ovat taas määräaikaisuuden
kannalta jo aivan erillinen ryhmittymä kokonaisuudessaan.
Ed. Wallin, jos ajatellaan tästä ajasta eteenpäin
olevia ihmisiä, jotka tulevat esimerkiksi armeijaan määräaikaisiin
virkoihin, he tietävät tullessaan, minne tulevat,
ja suostuvat määräaikaisuuteen. En minä ymmärrä,
että heitä siitä sitten seuraisi ajatus
jonkinlaisesta koston kierteestä ja negatiivisille teille
lähtemisestä. Se on toki mahdollista, mutta en
ainakaan usko, että armeija siihen heitä syöksisi.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ehkä siksi, että olemme
saman ammattikunnan edustajia ed. Akaan-Penttilän kanssa, minä näen
asian ihan samalla lailla kuin hän, mitä määräaikaisuuteen
tulee: se on jo etukäteen ihan selkeästi tiedossa,
että tullaan määräaikaiseen
tehtävään.
Itse uskon Puolustusvoimien lääkärinä,
että määräaikaisuus pistää entistä tarkemmin
testaamaan henkilöt, jotka tulevat Puolustusvoimien palvelukseen.
Niinhän tehdään jo nyt ja jatkossa se
tullaan tekemään varmasti entistä tarkemmin. Luotan
niiden ihmisten ammattitaitoon ja harkintaan, jotka näitä asioita
siellä valmistelevat.
Sitten veljet vasemmalta, jos olette sitä mieltä,
että määräaikaiset virat eivät
ole hyviä Puolustusvoimissa, niin teillä on nyt
erinomainen mahdollisuus lisätä Puolustusvoimien
määrärahoja niin, että varuskuntia
ei lakkauteta ja että tarvittavat asevoimat voidaan välineistää,
turvata niin henkilöresurssit kuin välineetkin.
Nämä puheet olivat musiikkia korvilleni siinä suhteessa,
että ymmärsin, että te olette tukemassa
lisämäärärahoja Puolustusvoimiin.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tänään näyttävät
keskustelut tarttuvan hyvin olennaiseen asiaan, kun täällä puututaan määräaikaisuuteen.
Ei ole varmasti ollenkaan sattuma, että tuo yksi sana on
noussut tässä asiassa noin voimakkaasti esille,
koska se on sittenkin paljon olennaisempi kuin tuo paperi antaa
ymmärtää tai asiantuntijakuulemisissa
on sanottu.
Tämä kuvastuu sitä taustaa vasten,
että tällä hetkellä henkilö,
joka on lähtenyt sotilasalalle, on lähtenyt selkeästi
tietoisena siitä, että hän saa hyvän,
arvostetun koulutuksen, josta maksetaan, kun on koulutuksessa tietty
palkka, toisin kuin monella muulla alalla joutuu itse kalliisiin
opintovelkoihin. Edelleen on ollut tieto siitä, että on varma
työpaikka, ja tieto siitä, milloin työstä on mahdollista
päästä eläkkeelle. Nämä kaikki
ovat olleet varmoja faktoja, jotka sotilasalalle lähtevä henkilö,
joka saa sotilaskoulutuksen, on nimenomaan lähtiessään
tiennyt, ja ala on nauttinut tästä syystä ansaittua
ja oikeutettua arvostusta niin alalle lähtevien kuin kaikkien
muidenkin parissa.
Vaikka tästä on vakuutettu vakuuttamasta päästyäkin,
että kaikki halukkaat ja kykenevät saavat jatkaa
uralla eläkeikään saakka, kun lakitekstissä kuitenkin
esiintyy sana "määräaikainen", se on
kuitenkin olemassa siellä, niin minä pelkään,
että sillä saattaa olla oma kielteinen vaikutuksensa.
Nyt tämä laki ilmeisesti menee tällä tavalla
niin kuin menee, mutta uskon, että tuohon asiaan saattaa
olla aihetta jatkossa, ehkä hyvinkin pian, palata ja muuttaa
sitä toisenlaiseksi. Miksi ihmeessä puhutaan määräaikaisista
tehtävistä, jos silloin kuitenkin on kyse tehtävistä, joissa
voi jatkaa urallaan loppuun saakka? Me emme ole ehkä riittävästi
ennättäneet asiaan paneutua, tai ehkä asia
olisi pitänyt toisin valmistella. Kun urakehitys on kuvattu
hyvin myönteisenä, nousujohteisena kaiken aikaa — tätähän
on tämän annettu ymmärtää — se
olisi ehkä pitänyt jollakin tavalla myönteisemmin
ilmaista.
Minä pelkään, että ne nuoret,
jotka tekevät ammatinvalintaa ja, joilla on valinnan varaa, saattavat
jättää upean ja hienon sotilasuran pois, koska
he saattavat pelätä, että määräaikaisuudesta
on haittaa. Lääkärien kohdalla, jos ajatellaan, että siviilivirat
ovat keskussairaaloissa jne. määräaikaisia,
se on tietysti yhteiskunnassa niin tarvittu ja arvostettu ammatti,
että siinä ei ole siinä mielessä ongelmaa.
Lääkäri löytää aina
paikan yksityispraktiikalla jne., joten tämä on
pikkuisen eri asia. Saattaa olla, että jatkossa sanaa "määräaikainen"
joudutaan tarkistelemaan.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Pätkätyösuhteista
voisi sen verran todeta, kun työsopimuslain puolella on
ketjutusmahdollisuutta vähän tiukennettu, niin
nyt tarvittaisiin myös valtion virkamieslakiin — mahtaa
olla oikea nimi — muutos sillä tavalla, että sama
uudistus toteutettaisiin virkamieslain puolella. Kyllä minusta
kuitenkin samat pelisäännöt pitää yhteiskunnassa
olla näissä. Kun tiedetään,
mitkä ongelmat tulevat määräaikaisissa
työsuhteissa, joita ketjutetaan jatkuvasti — sillähän
kierretään joitakin asioita — niin pitää olla
edellisen puhujan kanssa ihan samaa mieltä. Täällä on
jo aikaisemminkin todettu, jotta jos on pysyvästä olotilasta kyse,
tarvitaan johonkin koulutustehtävään
henkilöitä, niin siinä tapauksessa myös
työsuhteen pitäisi olla pysyvä. Siihen
odottaisi, että hallitus toisi myös virkamieslainsäädännön
puolella muutoksen.
Yleiskeskustelu päättyy.