Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viime syksynä eduskunta käsitteli hallituksen esityksen laiksi kiinteistövälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä. Tuolloin käytin seuraavan lyhyen puheenvuoron, joka hyvin kuvaa lain tavoitetta ja pelkoani, joka minulla oli jo syksyllä.

"Hallituksen esitys kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä on ainakin vuokra-asunnon hakijoiden kannalta erittäin tarpeellinen. Kova vuokra-asuntopula on saattanut asuntojen hakijat hyvin heikkoon asemaan, missä erilaisten välitysliikkeiden on ollut mahdollista periä kohtuuttomalta tuntuvia välityspalkkioita asunnontarvitsijalta.

Asuntojen myynnin puolella on ollut maan tapa, että myyjä maksaa välittäjälle palkkion. Myyjä pystyy jopa vähän kilpailuttamaan välittäjiä. Jostain syystä vuokra-asuntojen välittämiseen on pesiytynyt päinvastainen tapa, ja asuntojen hakijat eivät ole voineet olla edes varmoja siitä, saako asunnon vuokralle se, joka maksaa ehkä tiskin alla välittäjälle eniten. Asunnonhakijat ovat kilpailutilanteessa keskenään eivätkä he pysty kilpailuttamaan näin ollen välittäjiä. Päinvastoin välittäjät saattavat kilpailuttaa hakijoita sillä, kuka maksaa eniten.

Hallituksen esitys pyrkii korjaamaan tätä epäkohtaa siten, että se, joka tekee toimeksiannon välittäjälle, maksaa palkkion. Lisäksi säädetään, että välityspalkkion on oltava kohtuullinen. Palkkion kytkeminen toimeksiantoon on sinällään looginen, mutta hallitus ja ilmeisestikään myöskään talousvaliokunta eivät ole pohtineet, mitä käytännön elämässä saattaa tapahtua. Laki antaa mahdollisuuden siihen, että vuokravälityksessä yleistyy tapa, jossa asunnonomistajat vain saattavat eri välittäjillä tietoon asuntonsa tai sen, että heiltä voi kysellä, sattuisiko olemaan vapaita asuntoja tarjolla. Tämän seurauksena asunnonomistajien puolelta ei olisi edes virallisesti tarjolla olevia asuntoja, ellei joku ryhdy niitä toimeksiannon perusteella kyselemään.

Eli vuokralainen saisi tietoa vapaista asunnoista vain antamalla ja maksamalla toimeksiannon. Sen saatuaan välittäjä ryhtyy tutkimaan rekistereistään, kenelle soittaa. Näen tässä selvän porsaanreiän, jota käyttämällä asunnonhakijan asema ei muutu kuin siltä osin, että laki säätää välityspalkkion kohtuulliseksi.

Hallituksen esityksen perusteluissa tätä riskiä yritetään vähentää. Perusteluissa muun muassa todetaan, että vuokra-asunnon hakijalta ei voida edellyttää toimeksiantosopimuksen tekemistä saadakseen nähdä listan tarjolla olevista asunnoista. Edelleen perusteluissa katsotaan, että vasta juuri ennen vuokrasopimuksen solmimista tehty toimeksiantosopimus ei olisi tämän lain tarkoittama. Mutta välittäjä mielestäni saattaa kiertää nämä rajaukset yksinkertaisesti sillä, että sillä ei ole valmista listaa vapaista asunnoista."

Nyt kun laki on ollut pari kuukautta voimassa, nähdään, että nämä esittämäni riskit ja pelot lain kiertämisestä ovat toteutuneet täysin. Tein tämän lakialoitteen jo pari kuukautta sitten, mutta sen käsittelyn aloittaminen on edelleen yhtä ajankohtaista.

Otin tähän puheeseen poimintoja parin viime sunnuntain Helsingin päälehden asuntosivujen ilmoituksista. Korostan kuitenkin puheessani sitä, että joukossa on onneksi perinteisiä vuokra-asunnon tarjoajia, jotka toimivat lain mukaan. Erityisesti suuret yleishyödylliset rakennuttajat vuokraavat suoraan itse, ja niillä on oma hakumenettelynsä, jossa kynnysrahoja ei tarvitse maksaa. Mutta valitettavasti on myös joukko välittäjiä, joiden kautta välityspalkkio kierrätetään pakolla asuntoa etsivän maksettavaksi. Muutama esimerkki Helsingin päälehden asuntosivuilta:

Firma A ilmoittaa seuraavasti: "Tiedote toimeksiannon tehneille asiakkaillemme." Tämän jälkeen onkin lista asunnoista vuokrapyyntöineen. Eli toimeksiannon tekemällä voi kysellä niistä asunnoista ja voi saada jonkin niistä itselleen. Tämä on mielestäni suoraa lain kiertämistä. Jos asunnot ovat olemassa, pitäisi asunnon omistajan maksaa välittäjälle palkkio etsiessään ja ilmoittaessaan asunnosta lehdessä.

Firma B: "Työsuhdeasunnoiksi + yksityisillekin paljon." — Nämä ovat siis suoria sitaatteja sanomalehdestä. — Tämän perään taas lista vapaista asunnoista sekä ilmoitus, että välityspalkkio on 1,22 kuukauden vuokraa vastaava summa. Eli työsuhdeasuntoja vuokrataan yksityisillekin. Tämä on yksi tapa kiertää lakia siten, että välityspalkkio maksatetaan asukkaalla.

Firma C: "Useita kohteita yksityisille hakijoille työsuhdeasunnoiksi." Ja taas on lista tiedossa olevista asunnoista, joihin pääsee kiinni vain maksamalla taas 1,22 kuukauden vuokran suuruisen välityspalkkion.

Firma D: "Kymmeniä asuntoja tarjolla asiakkaillemme. Tee kauttamme toimeksiantosopimus. Palkkiomme 1,22 kuukaudessa." Siis taas välittäjällä on kymmeniä asuntoja, mutta niihin pääsee kiinni vain tekemällä toimeksiantosopimuksen.

Mikseivät asunnonomistajat tee toimeksiantosopimusta? Lakihan lähtee siitä, että se maksaa, joka tekee sopimuksen.

Firma E, suora sitaatti: "Meille tarjotaan paljon hyviä asuntoja. Tee hakutoimeksianto." Tätä ei varmasti tarvitse kommentoida tuota sitaattia enempää. Tämä sama linja toistuu useimmissa ilmoituksissa, joissa välittäjä on asialla, ja linja korostuu, kun katsoo tapaa, jolla välittäjät etsivät asuntoja vuokrattaviksi.

Edelleen firma F: "Kuluitta kunnon vuokralaiset." Eli kulut kyllä peritään, mutta ne peritään asunnonhakijalta.

Ja Firma G: "Hyvät vuokralaiset nopeasti ilman kuluja."

Näitä sitaatteja riittää, otettu siis suoraan sanomalehdestä.

Kysyn, tätäkö lailla todella tavoiteltiin. Mikään ei muuttunut, päinvastoin, näytetään, miten lakia voi avoimesti kiertää ilman, että siihen puututaan. Ilmoitukset kertovat myös siitä, että alalla ei ole kunnon kilpailua. Ilmoituksesta toiseen kerrotaan, että palkkio on 1,22 kuukauden vuokraa vastaava. Tämän päälle joutuu maksamaan takuuvuokraa kahden kuukauden edestä. Eli moni vuokralainen joutuu maksamaan yli 10 000 markan kynnysrahan löytääkseen tällä järjestelmällä asunnon. Takuuvuokraa en moiti. Sen ymmärrän täysin.

Jos kilpailua haluttaisiin saada, voisivat vuokranantajat kilpailuttaakin välittäjiä. He eivät ole samanlaisessa pakkoraossa kuin ovat asunnonhakijat. Vuokranantaja voi aina harkita myös asunnon vuokraamista suoraan itse ilman välittäjää. Oman käsitykseni mukaan 5 000 markan välityspalkkion periminen asukkailta, joita on hakijoina jonon jatkeeksi asti, on aika helppoa bisnestä. Välittämisen pystyy varmasti järjestämään halvemmalla, mutta nyt kilpailu ei toimi. Yksittäiset asunnonhakijat kilpailevat verissä päin asunnoista eivätkä varmasti ryhdy motkottamaan välityspalkkioista.

Lakialoitteeni tähtää siihen, että välityspalkkion useimmiten maksaisi asunnonomistaja, ja aloitteeni tähtää järjestelmään, jossa edelleen toimeksiantaja maksaa, mutta asukkaan maksaessa palkkio voisi vastata korkeintaan neljännestä yhden kuukauden vuokrasta. Uskon, että tämä patistaisi myös välittäjiä kääntymään asunnonomistajien puoleen.

Sain eräältä huolestuneelta välittäjältä kirjeen, jossa ilmenevät niin omistajan kuin rehellisen välittäjän näkökulmat tästä uudesta laista. Suora sitaatti kirjeestä: "Omistajatkin alkavat olla aika kypsiä tämän uuden lain tuomaan negatiiviseen julkisuuteen. Mediassa myös heitä syyllistetään lain kiertäjiksi ynnä muuta. Media julkaisee tiedotusvälineissä aivan lakiin perustumatonta tietoa ja saa näin aikaan entistä enemmän sotkua. Se luo vuokralaisille ja vuokranantajille epävarmuutta siitä, mikä on lain mukaista ja mikä ei. Nykyinen laki on erittäin epäselvä. Myös kuluttajaviranomaisten ilmoittelu asiasta on saanut aikaan vuokralaisissa ja vuokranantajissa ihmetystä ja epävarmuutta siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Kaikista välittäjistä on mediassa tehty myös lain kiertäjiä, vaikka asiat hoidettaisiin rehellisissä välitystoimistoissa kuinka vastuullisesti tahansa. Uuden lain tarkoitus oli parantaa vuokra-asunnon hakijan asemaa ja selventää alalla toimivien yritysten pelisääntöjä. Myös kahden sopijapuolen päätäntävalta kolmannen maksuvelvollisuudesta haluttiin kieltää. Nämä asiat eivät nykyisellä lailla toteudu. Nyt kauhulla odotankin syksyä ja sitä, kun opiskelemaan tulevat alkavat hakea asuntoja. Heidän tilanteensa tulee olemaan erittäin hankala, ellei asialle pikaisesti tehdä jotain." — Tämä siis suora sitaatti saamastani viestistä.

Uusi laki on aikaansaanut sen, että myös rehellisiä välittäjiä epäillään lain kierrosta, mikä varmasti ei ole ollut lain tarkoitus. Minusta eduskunnan pitää tarttua nykyisessä laissa oleviin porsaanreikiin. Kun lain noudattamisen valvonta ei ole tuonut ilmiselvään kiertomentaliteettiin mitään muutosta, on lakia muutettava. Nyt kovaa asuntopulaa käytetään keinona rahastaa, ja valtiolla pitää olla kyky ja halu suojella tässä kysymyksessä sekä asunnon hakijaa että rehellisiä välittäjiä.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karpela kiinnittää lakialoitteessaan aivan oikeaan asiaan huomiota. Vastaisin sikäli, kun ed. Karpela epäili, että talousvaliokunta ei lakia käsitellessään ollut selvillä mahdollisista uhkakuvista, joita nyt sitten pääsemme seuraamaan lehtien palstoilta, että olimme tietoisia näistä erilaisista mahdollisuuksista. Ongelmana tuntui vain olevan se, että emme löytäneet sitten ehkä sitä yksimielisyyttä, jolla olisi voitu esimerkiksi viedä läpi sellainen malli, jossa vuokranantaja on myöskin välityspalkkion maksaja eikä niin, että nyt sitten rahastuksia tehdään vuokralaisten puolelta. Talousvaliokunta lisäsi nimenomaan omaan mietintöönsä sen, että tätä lakia seurataan erittäin tarkasti ja mikäli ongelmia havaitaan, niihin puututaan. Se lienee paikallaan.

Tanja  Karpela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen varsin mielissäni edellisestä puheenvuorosta ja toivonkin, että lakiin puututtaisiin uudelleen, kun näitä epäkohtia on ilmentynyt. Jos käy niin, että aloite ei sinällään mene läpi, mikä on varmasti tavallista, toivoisin kuitenkin, että se avaisi asian uudelleen. Uskon, että vaihtoehtoja toimeksiannon suorittamiselle löytyy useampia. Siitä tulisi keskustella, mikä olisi järkevin vaihtoehto, jolla suojellaan kaikkia osapuolia tasapuolisesti.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Karpela on puuttunut aivan oikeaan asiaan ja selkeään epäkohtaan, joka tällä hetkellä vallitsee yhteiskunnassa. Oma käsitykseni kuitenkin on se, että keino, jota hän esittää, samoin kuin ed. Huovisen esittämä malli siitä, että vuokranantaja maksaisi palkkion, ovat vääriä siksi, että ne johtavat käytännössä siihen, että vuokrat nousevat. Ei voi myöskään olla vuokralaisen etu, että päätöksillämme aiheutamme sen tilanteen, että vuokrat nousevat.

Ainoa keino ratkaista ongelma lienee se, että panostamme valvontaan ja siihen, että yhteiskunnalla on riittävä mekanismi puuttua näihin epäkohtiin, jotka ed. Karpela selkeästi toi puheenvuorossaan esiin.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni lähtökohta on oikea, kun lähdetään siitä, että palkkion maksaa välitystehtävässä toimeksiantaja. Lakihan on ollut voimassa vasta pari kuukautta. On todettava kylläkin, että nyt on jo ilmennyt epäkohtia eli lain henkeä on pyritty kiertämään, niin kuin lakialoitteen tekijäkin ed. Karpela jo totesi. Kuitenkin lähtökohtana mielestäni on oltava, että Suomessa on sopimusvapauden periaate, joten tämmöistä periaatetta, että vuokralaisen vastuu toimeksiannosta voisi olla korkeintaan neljännes kuukausivuokrasta, vierastan lähtökohtana enkä voi sitä hyväksyä.

On todellakin todettava se, että laki on ollut voimassa vasta kaksi kuukautta. On aivan ennenaikaista tehdä vielä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, miten tämä laki tulee käytännössä toimimaan. Kun saadaan kokemuksia yksityistapauksia laajemmin siitä, miten laki toimii, varmasti sitten voidaan myöskin palata, mikäli aihetta ilmenee.

Tanja  Karpela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Neljänneksen katto aloitteessani on sen takia asetettu, jotta kynnysraha ei nousisi niin tavattoman korkeaksi, kuin tänä päivänä. Kuten puheessani mainitsin, sehän saattaa olla siinä 10 000 markan luokkaa. Tuo 10 000 markkaa on monelle asunnonhakijalle valtavan suuri summa kynnysrahana. Uskon, että se entisestään vaikeuttaa esimerkiksi opiskelijoiden asunnonhakua.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan lyhyesti vielä tästä laista. Talousvaliokunnassa todella puhuttiin mahdollisista ongelmista, joita tästä nyt sitten seuraa. Toivottavasti tämä aloite voidaan ottaa käsittelyyn siellä ainakin siltä osin, että pohditaan, miten näihin ongelmiin voitaisiin nyt vastata. Toisaalta haluan uskoa myös siihen, että jonkin näköinen kuri ja järjestys vuokra-asuntomarkkinoille tulisi myös sitä kautta, että valvonta on kuitenkin tiukentunut tämän lain myötä. Resurssipuoli on siinä vain ongelma. Resurssit eivät tahdo riittää valvonnan kaikkiin toimenpiteisiin.

Ed. Lehtimäki totesi, että vuokrat nousevat, mikäli vuokranantaja maksaa välityspalkkion. Esimerkiksi opiskelijajärjestöt, jotka olivat meillä valiokunnassa kuultavana, totesivat juuri tämän, mitä ed. Karpelakin sanoi, että mieluummin he maksavat sitten vuokrassaan kuin käärivät kokoon, mistä sattuu, kymmeniätuhansia markkoja, mitä parhaassa tapauksessa joutuu vuokra-asunnon saadakseen maksamaan.

Toivon, että tästä asiasta käydään avointa keskustelua.

Tanja  Karpela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi vielä haluaisin korostaa sitä, vaikka laissa on ilmennyt edellä mainittuja epäkohtia, pidän myös äärettömän tärkeänä sitä, että rehelliset välittäjät eivät joutuisi mustamaalaamisen kohteeksi, koska heitäkin onneksi löytyy. Kuitenkin löytyy niitäkin, jotka lakia käyttävät väärin, kiertävät. Katsoisin, että se olisi paitsi asunnonhakijan myös rehellisten välittäjien oikeus, että heitä ei turhaan väärinkäytöksistä syytettäisi.