Christina  Gestrin  /r:

Värderade talman! Östersjöns yta är ungefär 400 000 kvadratkilometer och dess tillrinningsyta fyra gånger större. (Hälinää)

Inom Östersjöns tillrinningsområde, till vilket också hela Finland hör, bor närmare 100 miljoner människor. Utsläpp från bosättning, industrier, jord- och skogsbruk, trafik och lokalt också fiskodlingar är de största orsakerna till att Östersjön belastats och miljön försvagats. Det långsamma vattenutbytet gör Östersjön känsligare än andra hav. Östersjön mår illa. Klipporna täcks av trådalger som täcker in stränderna och bottnen och kväver all annan vegetation. Små barn tror idag att de massiva, giftiga algblomningarna är naturliga och hör till somrarna. Döda växter och alger sjunker till bottnen, syre förbrukas vid nedbrytningen och tar slut och bottenlivet dör. Sedementerat fosfor börjar då lösa sig från bottensedementet och den naturliga processen där kväve leds bort från havet försvåras. Halten av näring stiger i vattnet och en ond cirkel har bildats.

Förra hösten uppmättes igen alarmerande höga halter av fosfor. Vi kan vänta oss stora algblomningar också den här sommaren. Det är frustrerande, eftersom vi vet att utsläppen från Finland har minskat under det senaste decenniet. Faktum är att det som gjorts för att få ner utsläppen bara är en början av vad som måste göras och att det viktiga nu är en politisk opinion för fortsatta åtgärder som på sikt belönar oss genom en förbättrad miljö. Vi måste inse och acceptera att det tar tid att se de konkreta resultaten av de åtgärder som nu görs.

För några veckor sedan enades regeringen äntligen om ett Östersjöprogram med många förslag till åtgärder. Åtgärderna beräknas kosta över 300 miljoner euro och skall genomföras under de kommande femton åren. Det är alltså inte bara denna regering utan också de tre inkommande regeringarnas goda vilja som behövs för att programmet skall drivas igenom. Att skjuta upp nödvändiga åtgärder skulle på sikt innebära irreparabla skador och förluster både miljömässigt och ekonomiskt. Miljön kan inte vänta på högkonjunkturer.

Puhemies! Itämeri-ohjelman toteuttaminen vaatii laajaa tukea ja toimenpiteitä monilla eri sektoreilla. Itämeri-ohjelman seurannan järjestämiseksi tulisi mielestäni asettaa erityinen Itämeri-komitea, jonka tehtävänä olisi seurata Itämeri-ohjelman toimeenpanoa ja raportoida siitä hallitukselle ja eduskunnalle. On täysin selvää, että Itämeren suojeluun tarvitaan lisärahoitusta myös jatkossa niiden lisämäärärahojen ohella, jotka on nyt varattu Pietarin lounaista puhdistamoa varten ja väyläalus Seilin muuntamiseen öljyntorjunta-alukseksi. Myös lisämäärärahat maatalouden erityisympäristötukeen ovat tarpeen. Lisämäärärahoja on myös varattava, vaikka EU ei tulisikaan vastaan ja myöntäisi lisärahoitusta, josta hallitus on nyt käynnistämässä neuvotteluja.

Omat päästömme ovat pääasiallisin syy saaristomme ja rannikkomme huonoon vointiin. Massiiviset sinileväesiintymät avomerellä ja Suomenlahdella johtuvat muun muassa Pietarista tulevista suurista päästöistä ja Itämeren syvyyksiin kerääntyneiden ravinteiden nousemisesta pintaan. Maatalous on edelleen suurin ravinteiden päästölähde Suomessa, vaikkakin fosforilannoitteiden käyttö on vähentynyt yli 50 prosenttia 90-luvulla. Maatalouden ympäristönsuojelu menee eteenpäin, mutta vaikutukset eivät ole havaittavissa vielä moneen vuoteen. Niin perinteistä maataloutta kuin luomuviljelyäkin tulisi kehittää edelleen siten, että päästöt vähenisivät, mikä edellyttää tutkimuksen ja neuvonnan jatkamista. Vesistöjen suoja-alueiden lisääminen ja oikea mitoitus sekä kosteikkojen pinta-alan lisääminen kuuluvat kustannustehokkaimpiin tapoihin vähentää ravinnepäästöjä.

Itämeri-ohjelman puutteena on, ettei riittävää huomiota kiinnitetä siihen, mitä kunnat voisivat tehdä paikallisella tasolla. Ruotsalainen kansanpuolue on äskettäin hyväksynyt uuden oman Itämeren ympäristöohjelmansa. Rkp katsoo, että ympäristöministeriön tulisi tukea kuntia paikallisten Itämeri-ohjelmien laatimisessa. Päästöjä voidaan pienentää tekemällä järjestelmällisesti tarkistuksia kuntien vesihuoltoon ja laatimalla suunnitelmia siitä, miten eri toimijat voivat edistää päästöjen vähentämistä.

Öljy on pitkään uhannut Itämerta tuhansien aluksista tapahtuvien öljyisen pilssiveden päästöjen muodossa. Siitä huolimatta, että eduskunta hyväksyi vuonna 2000 lain pakollisen jätemaksun sisällyttämisestä satamamaksuun, päästöt Suomen valvonta-alueella eivät ole lainkaan vähentyneet. Lain seuranta onkin tarpeen. Valvonnasta vastaavien ympäristöviranomaisten, varustamojen ja satamien sekä Merenkulkulaitoksen välistä yhteistyötä on parannettava, jotta merillä tapahtuvat laittomat öljypäästöt saataisiin kuriin.

Talman! Nu står vi dessutom inför ett annat stort hot då oljetransporterna över Östersjön växer explosionsartat. Sedan 1998 har oljetransporterna fördubblats i Finska viken och fram till 2005 beräknas de öka från 40 miljoner ton idag till 80 miljoner ton. Fortfarande trafikeras Östersjön av fartyg i uselt skick och fram till 2015 tilllåter IMO fartyg med enkelt skrov. Tidtabellen är för långsam. Finland bör arbeta för ett beslut om att i snabbare takt övergå till krav på dubbelt skrov för all trafik med tankfartyg i Östersjön. Finland bör också inom IMO arbeta för att Östersjön utses till ett havsområde som kräver särskilt skydd. På det sättet skulle även Ryssland tvingas följa strängare normer för fartygstrafiken. Reglerna för isklassificering i Ryssland bör också skärpas så att de blir lika stränga som de som Finland och Sverige iakttar. Isbrytningskapaciteten till Primorsk är idag bristfällig och ökar riskerna för olyckor i östra Finska viken. Den ryska oljebekämpningen i Finska viken är helt otillräcklig och främst planerad för att bekämpa utsläpp inom Primorsk hamnområde.

Svenska riksdagsgruppen har krävt resurser för ett oljebekämpningsfartyg till östra Finska viken. Vi är glada för att pengarna nu finns med i rambudgeten för nästa år. Aldrig tidigare har så stora fartyg trafikerat Östersjön som de som nu går till Primorsk. De största kan rymma 150 000 ton olja. Redan om oljan i en av tankarna som rymmer 10 000 ton rinner ut i havet, är katastrofen ett faktum. Man har ingen chans att hinna samla upp oljan innan den nått kusten, oberoende av var i Finska viken olyckan sker.

Organisationen Helcom gör ett viktigt arbete genom sin funktion som ett samarbetsorgan mellan Östersjöländerna. För att stärka Helcoms status och roll som påverkare bör Helcom få en starkare politisk tyngd. Det räcker inte att miljöministrarna träffas vid Helcoms större sessioner, utan riksdagarna i respektive Östersjöland bör också få en närmare kontakt till arbetet inom Helcom. Också Nordiska rådet och Nordiska ministerrådet kunde ännu kraftigare lyfta fram Östersjöskyddet på den politiska agendan. Inom EU:s nordliga dimension skall Finland fortsätta arbeta för att miljöfrågorna skall få hög prioritet.

Värderade talman! Jag är glad att riksdagen genom den här debatten har en möjlighet att kommentera regeringens Östersjöprogram, som är ett mycket viktigt program. Jag hoppas att det skall prioriteras inte bara av den här regeringen, utan också av de kommande riksdagarna och regeringarna. Med tanke på det uppmuntrande pris regeringen fick igår för Östersjöprogrammet är det ändå viktigt att komma ihåg att program är lätta att göra upp, men det är genomförandet av åtgärderna som räknas.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! On aika vahinko, että tällaisena aurinkoisena päivänä tässä istuntosalissa ei ole ikkunaa eikä näköalaa merelle, jotta voisimme katsoa sitä, miten kaunis Itämeri on. Pinnan alla kaikki ei kuitenkaan ole yhtä kaunista kuin pinnalta katsoen tänään näyttää. Kaunis ja rakas Itämeremme on hyvin haavoittuva. Murtovetensä takia se on erityislaatuinen ekosysteemi. Mataluutensa ja veden hitaan vaihtuvuuden takia se on altis rehevöitymiselle. Itämeren rannikon valtioissa asuu lähes 85 miljoonaa ihmistä, joiden jokapäiväinen elämä kuormittaa Itämerta.

On jo kulunut sanonta, että Euroopan suurin autiomaa on Itämeren pohjassa. Sinileväesiintymät ovat jokaiselle silminnähtävä dramaattinen oire siitä, että Itämeri on sairas. Itämeri on pitkävihainen. Menneiden vuosikymmenien syntejä maksetaan nyt. Meren pohjaan on varastoitunut ravinteita, jotka saavat aikaan sen, että luonnon prosessit saavat meren itse rehevöittämään itseään, eli rehevöityminen jatkuu, vaikka rehevöittävät päästöt Suomesta on tähän mennessä saatu tasaantumaan. Jotta meri saataisiin tervehtymään, päästöjä on leikattava tuntuvasti.

Suomen kotimaisista kuormittajista maatalous on edelleen ylivoimaisesti suurin. Myös haja-asutuksen merkitys on suurempi kuin yleisesti ymmärretään. Esimerkiksi Suomenlahdelle 150 000 asukkaan haja-asutus aiheuttaa yhtä suuren fosforikuorman kuin 1,5 miljoonaa viemäröinnin piirissä olevaa Pääkaupunkiseudun asukasta.

Kuten ed. Gestrin jo totesikin, hallitus hyväksyi vapun alla Itämeri-ohjelman, joka on yksi hallituksen tärkeimmistä ympäristöpoliittisista ohjelmista. Hallituksen ympäristöpolitiikan painopisteitähän on Itämeren ekologisen tilan parantaminen.

Oli hyvin suuri yllätys meille ja poikkeuksellista ja hienoa, että eilen Suomen hallitus sai vastaanottaa kansainvälisen Wwf:n Gift to the Earth -palkinnon Itämeri-ohjelmasta. Tarkoitus on, että nämä päätökset pannaan toimeen seuraavien 10—15 vuoden aikana, ja olen ed. Gestrinin kanssa aivan täsmälleen samaa mieltä siitä, että ratkaisevaa on ohjelman toimeenpano. Kaiken kaikkiaan toimeenpanokustannukset Suomessa tulevat olemaan 300 ja 400 miljoonan euron väliltä. Valtion budjetissa suurin yksittäinen menoerä on maatalouden ympäristötuen korotus, jossa maatalouden ympäristötuen erityistukea lisättäisiin 10 prosentilla nykyisestä.

Tämän ohjelman toteutumisen vaikutuksen pitäisi tuntua selvästi meidän lähimmis-sä rantavesissämme, uimavesissämme, saunavesissämme. Avomerien tilannetta ohjelman toteuttaminen kotimaisten toimien osalta myös parantaa, mutta vaikutukset tuntuvat hitaammin. Selvemmin avomerialueen tilannetta saadaan paranemaan sitten, kun Pietarin päästöjä pystytään vähentämään. Pietarihan on koko Itämeren suurin rehevöittävä kuormittaja.

Kotimaassa maatalouden erityistukisopimuksia lisätään. Niitä kohdennetaan asioihin, jotka erityisesti vähentävät Itämeren ravinnekuormitusta, lisäämällä suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen määrää, tehostamalla lannan käyttöä ja parantamalla kuivatusjärjestelmiä.

Yhdyskuntien jätevesien typenpoistoa tehostetaan ensisijaisesti niillä laitoksilla, jotka vaikuttavat typpiherkkiin merialueisiin lähinnä Merenkurkusta etelään ja itään. Haja-asutusalueiden kiinteistöjen jätevedenpuhdistusta tehostetaan myös, ja tätä koskeva asetus on tarkoitus tuoda valtioneuvoston käsittelyyn lähikuukausina.

Paikallisesti yksi keskeisimpiä ongelmia on kalankasvatus. Esimerkiksi Tukholman yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan kalankasvatuksen ekologinen jalanjälki on 20 000 kertaa niin suuri kuin itse kassin pinta-ala, eli jos nykyisillä menetelmillä kalankasvatus toimisi kestävästi, kasseja olisi niin harvakseltaan, että niitä ympäröisi aina 20 000 kertaa kassin kokoinen vesialue, mikä tietysti tällä hetkellä ei ole tilanne. Myös kalankasvatuksen menetelmiä tullaan parantamaan.

Keskeinen asema ohjelmassa on myöskin lähialueympäristöinvestoinneilla, joista rehevöitymisen vähentämiseksi keskeisin on jo mainittu Pietarin kaupungin lounaisen jätevedenpuhdistamon aikaansaaminen. Tähänhän on varattu tulo- ja menoarvioissa rahaa lähivuosille. Tavoitteena on, että tämän puhdistamon rakennustyöt saataisiin aloitettua jo tänä kesänä, mutta valitettavasti edelleen rahoittajat odottavat Venäjän federaation finanssiministeriöltä tukikirjettä, jolla siis Venäjän hallitus ilmoittaisi, että tämä on hallituksen priorisoima hanke. Muilta osin rahoitusjärjestelyt ovat selvät ja ovat valmiina, jotta ne voitaisiin allekirjoittaa kesäkuun alkupuolella pidettävän Itämeren neuvoston yhteydessä, joten todella hartaasti toivon, että Venäjän hallitus myöskin antaa tämän pankkien edellyttämän tukikirjeen. Myös muita Pietarin jätevesien puhdistustoimia tarvitaan ja myös muita toimia lähialueilla päästöjen vähentämiseksi tarvitaan.

Mutta lisäksi tarvitaan myöskin öljyntorjuntavalmiuden parantamista. Hallituksen periaatepäätökseen sisältyy lupaus siitä, että hallitus esittää ensi vuoden valtion tulo- ja menoarvioon yhteensä 6,3 miljoonaa euroa monipuolisen öljyn- ja kemikaalientorjunta-aluksen varustamiseen, ja myös hallitus aikoo esittää öljynsuojamaksun korottamista, jotta nämä asiat saadaan rahoitettua. Mutta pitemmällä tähtäimellä tarvitaan vielä enemmän öljyntorjuntakalustoa Suomenlahdelle.

Myös laittomien öljypäästöjen vähentämiseksi ryhdytään uusiin toimiin. Yksi niistä on hallinnollisen sakon käyttöönotto, joka tekisi käytännössä helpommaksi saada rötöstelijät kuriin, siis ne laivat, jotka päästävät laittomasti öljyä Itämereen.

Arvoisa puhemies! Todennäköisesti ongelmallisin rehevöittävä päästö Itämerelle tulee ilmasta. Nimittäin siitä typestä, joka Itämereen laskeutuu sitä rehevöittäen, peräti 17 prosenttia, siis kuudesosa, on ilmasta eli liikenteestä, energiantuotannosta, teollisuudesta ja myös laivaliikenteestä. Näiden päästöjen vähentämiseen tarvitaan paitsi kansainvälistä yhteistyötä myös elämäntavan muutosta, elämäntapojen muuttamista joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä korostavampaan suuntaan.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan korostaa sitä, että Itämeren huono tila ei johdu siitä, että jossain olisi joku paha kelmi, joka tieten tahtoen haluaa meidän hienon Itämeremme pilata, vaan useimmat merta vahingoittavat ja saastuttavat asiat johtuvat meidän jokapäiväisestä elämästämme, ruoantuotannosta ja liikenteestä muun muassa. Siksi Itämeren suojelu, sen tilan parantaminen, edellyttää sitä, että me jokainen paitsi osallistumme kustannusten maksamiseen myöskin omalta osaltamme mietimme omia elämäntapojamme, miten voimme parantaa niitä, niin että vähemmän vahingoitamme Itämerta.

Tytti Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Arvoisa puhemies! Itämeren paheneva ympäristön tila on ollut jo pitkään asiantuntijoiden ja päättäjien tiedossa. Rehevöityminen kuitenkin vain jatkuu, levälautat laajenevat, vaarallisia aineita valuu joka puolelta mereen, ja ekologinen tasapaino horjuu. Alueen kasvava liikenne lisää ympäristökatastrofien mahdollisuuksia.

Lipposen molemmat hallitukset ovat olleet välinpitämättömiä Itämeren ympäristön tilan parantamisen suhteen, vaikka maassa on kahdeksatta vuotta peräkkäin vihreä ympäristöministeri. Mistä tämä oikein kertoo? Eivät ainakaan vihreät ole vastuullinen ympäristöpuolue tämän päivän Suomessa. Itämeri-asia on jatkuvasti ollut hallituksessa toisarvoisten asioiden listalla. Nyt asia aiotaan sitten hoitaa tyylikkäästi pelkällä periaatepäätöksellä. Riittävä lisärahoitus on jäänyt edelleenkin johonkin hämärään.

Itämeren ympärillä on monia maita. Olemme olleet mieluusti heristämässä opettajan sormea toisille. Olemme rohjenneet muun muassa moittia Venäjää siitä, ettei se ole tähän mennessä osoittanut tarpeellista kiinnostusta Suomenlahden tilan parantamiseen. Täytyy muistaa, että myös meillä on velvoitteita. Rannikon ensi kesän leväkukinnat ovat pääosin omaa tuotantoa.

Itämeren suojelutyöryhmä jätti vuosi sitten ehdotuksensa ympäristöministeriölle. Ministeriöt ovat sen jälkeen antaneet monta julkilausumaa, mutta vasta nyt hallitus on tehnyt periaatepäätöksen toimista Itämeren suojelemiseksi. Tulee mieleen, miksi vasta nyt. Ehkä siksi, että tiedossa oli Wwf:n palkinto ja kukitus hallituskauden loppusuoralla. Nyt kukitettiin hallitus, mutta luonto kukittaa Itämeren ensi kesänä. Tämä päätös haiskahtaa kovasti taktikoinnilta, sillä Itämeri-työryhmän mietintöhän valmistui lähes vuosi sitten ja hallituksella olisi ollut aikaa kyllä toimia. Nyt palkittiin kuitenkin vasta tämmöisestä aiotusta toimesta.

Arvoisa puhemies! Itämeren ympäristöllinen kunnostaminen vaatii ennen kaikkea rahaa, sillä konkreettisia hankkeita on listattu vajaan 2 miljardin markan edestä. Kuitenkin Lipposen hallitus on toteuttanut aivan muutaman. Paljon on puhuttu Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentamisesta, mutta se ei riitä läheskään. Yhdyskuntien, teollisuuden, kalankasvatuksen ja maatalouden päästöjen olisi vähennyttävä pikaisesti. Siihen tarvitaan totta totisesti rahaa.

Itämeri tarvitsee myös kokonaisohjelman, jonka laadinnassa Suomi voisi olla vahvasti aloitteellinen, samoin rahoituksen järjestämisessä kansainvälisesti. Pohjoisen ulottuvuuden ohjelman olisi pitänyt mielestäni jo ajat sitten saada oma budjettinsa ja siihen Itämeri-momentti. Silloin hankkeita ei pompoteltaisi luukulta toiselle kuten nyt. Tarvitaan myös kunnollista ympäristönsuojelun ohjaavuutta, tukijärjestelmien yksinkertaistamista ja kannustusta laadukkaaseen ympäristönsuojeluun. Sen takia, arvoisa puhemies, lopuksi totean, että tällaiset periaatepäätökset tässä vaiheessa, kun hallituskausi on loppusuoralla, ovat todellakin politiikkaa eivätkä missään tapauksessa riitä, vaikka niitä kuinka kansainvälisesti palkittaisiin. Luulen, että kansalaiset odottavat ennen kaikkea konkreettisia toimia.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minä haluan todeta, että mielestäni Wwf:n palkinto toi Suomelle sekä kannustusta että haasteita. Tähän palkintoon sisältyy moraalinen velvoite ryhtyä todella käytännössä sitoutumaan niihin toimiin, jotka nyt on periaatetasolla linjattu.

Minä nostan ykköshankkeeksi Pietarin jätevedenpuhdistamon rakentamisen. Hallitus on esittämässä siihen lisärahoitusta, mikä on erittäin hyvä. Tulee myös katsoa, riittääkö tuo esitetty määräraha. Kun arvioidaan, että Pietarin jätevedenpuhdistamon valmistuttua noin 25 prosenttia raaka-aineesta eli puhdistamattomasta jätevedestä saadaan pois Itämereltä, niin se on erittäin merkittävä asia.

Toiseksi haluan nostaa puutteena esille liian vähäisen paneutumisen öljyntorjuntaan ja öljynkuljetusten määrän valtavaan kasvuun lähivuosina. On arvioitu, että jopa 80 miljoonaan tonniin kasvaa kymmenessä vuodessa Itämerellä kuljetettavan öljyn määrä. Mielestäni tarvitaan täsmällinen organisaatio, jolla voidaan koordinoida kuljetettavan öljyn liikkumista Itämerellä.

Lisäksi haluan kiinnittää Helsinginkin näkökulmasta huomiota niihin toimiin, joita vaaditaan lisääntyvän Helsingin ja Tallinnan välisen liikenteen kasvun vuoksi.

Arvoisa puhemies! Haluan eduskunnassa todeta, että Helsingin kaupunki on yksittäisenä kuntana omalta osaltaan tekemässä noin 100 miljoonan investoinnin Helsingin jätevesien typenpäästön saamiseksi 80 prosentin tasolle. Helsinki on ollut aktiivisesti mukana myös Tallinna-yhteistyössä ympäristöministeriön suotuisalla avustuksella.

Lopuksi haluan kiinnittää huomioni Vantaanjoen kysymykseen. Yhdeksän kunnan alueella on yhteinen ohjelma Vantaanjoen veden puhdistamiseksi, ja EU:n maataloustukirahoja on sinne saatu, mutta tähän normistoon kaivataan hiukan joustovaraa nimenomaan tämän suojakaista-alueen tulkinnan osalta, jotta se saataisiin nykyistä tulkintaa hiukan leveämmäksi.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä asia, että hallitus on vihdoin saanut tehtyä periaatepäätöksen Itämeren suojeluohjelmasta. Alkaahan vaalikausi olla loppumetreillä. Vaikka Itämeri on hallituksen ympäristötavoitteista yksi keskeisimpiä, on se ympäristöministeriössä ollut vaarassa jäädä selvästi enemmän agendalla olevien asioiden varjoon. Jatkossa Itämeren ja vesiensuojelun yleensäkin on oltava Suomen keskeisimpiä tavoitteita. Itämeren suojelun toimeenpanosta ja voimavaroista ohjelman toteuttamiseen on pidettävä jatkossa tiukasti kiinni. Suomen hallituksen kansainväliseltä Maailman Luonnon Säätiöltä saama tunnustus Itämeri-ohjelmasta on otettava haasteena. Itämeren ekologisen tilan parantamisen on oltava vahvasti seuraavankin hallitusohjelman kirjauksissa.

Suomen on oltava aktiivinen ja aloitteellinen ympäristöyhteistyössä. On välttämätöntä, että esimerkiksi Viro, Latvia ja Venäjä laativat omat Itämeren suojeluohjelmansa. Itämeren pelastaminen onnistuu vain silloin, jos kaikki ympärillä olevat maat ottavat Itämeren suojelun vakavasti. Myös EU-politiikassa on painotettava ympäristönäkökulmaa ja Itämeren suojelua. Esimerkki onnistumisesta on Suomen ja Venäjän ympäristökumppanuus, johon on myöskin saatu EU:n rahoitusta.

Ympäristöministeriön valmistelema suojeluohjelma on mielestäni lausuntokierroksella täydentynyt kattavammaksi. Rehevöitymisen ehkäisyn rinnalle on painokkaammin noussut vaarallisten aineiden vaikutusten sekä öljy- ja kemikaalionnettomuuksien riskien pienentäminen. Haluan tässä todeta sen, että vaarallisten aineiden rajoittamisessa helposti haavoittuvalla Itämerellä eivät riitä EU:n suositukset, vaan on todella tärkeää, että vaarallisten aineiden päästöille valmistellaan oma kansallinen ohjelmansa.

Arvoisa rouva puhemies! On tärkeää, että vesistöistä huolehtiminen on myös kunnallistason ympäristötavoitteissa ensisijaisella tasolla. Helsingin kaupunki on tehnyt ympäristöohjelman, jossa vesiensuojelu on yhtenä painopisteenä. Toivon, että tässä asiassa Helsinki voi olla erinomaisena esimerkkinä muille kaupungeille ja kunnille.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan siitä, miten nopeasti asiat etenevät, täytyy tietysti ajankohtaiskeskustelustakin todeta, että ed. Gestrin teki jo viime syksynä tästä aloitteen ja nyt on tähän päästy. Näin ollen ei oikein mikään mene nopeasti silloin, kun ympäristökysymysten kanssa ollaan vastakkain. Ihmiset reagoivat aina liian hitaasti asioihin.

Puhemies! Ensi kesänä levälauttojen täyttäessä Suomenlahtea ja Itämerta ihmisillä on oikeus ja aihetta kysyä, miksei mitään ole tehty. Mutta on tietysti toki tehtykin siitä huolimatta, että varsin todennäköisesti Itämeren sisäinen kuormitus suuruudellaan aiheuttaa leväkesän 2002. Itämeren pohjasta kumpuaa sinne varastoitunutta typpeä ja fosforia leväkukintojen ravinteeksi. Yhä laajempi osa Suomenlahden pohjaa on hapettomassa tilassa. Tämä edesauttaa ravinteiden kumpuamista pintaan.

Mitä sitten on tehty? Niin kuin tuli jo esille, väyläalus Seilin muuttaminen öljyntorjunta-alukseksi on yksi päätös, jota sopii tervehtiä tyydytyksellä. Aluksen sijoituspaikaksi tulee Kotka, ja on hyvin tärkeää itäisen Suomenlahden avomeren öljyntorjunnan vahvistamisessa, että alus todella sijaitsee Kotkassa.

Mitä tulee esillä olleeseen ajatukseen Suursaaren käyttämisestä Suomenlahden suojeluun niin, että siellä olisi valvonta-asema ja havaintopiste, se on varmasti myöskin perusteltua tulevaisuudessa toteutettavana hankkeena.

Öljynkuljetusten dramaattinen kasvu vahvistaa näitä vaatimuksia. Vuonna 2010 arvioidaan 80 miljoonan tonnin öljylastien kulkevan Suomenlahtea myöten. Arvioidaan riskejä ja arvioidaan myöskin, että ne realisoituvat ennemmin tai myöhemmin. Tarvitaan myös näiden kolmen, Seilin, Hallin ja Norpan, rinnalle vielä neljäs avomeritoimintaan kykenevä ja suuria öljymääriä käsittelemään pystyvä monitoimialus.

Myös muu liikenne, puhemies, kuten nimenomaan autoliikenne, lisää typpipäästöjä Itämerelle ja Suomenlahdelle ja Itämeren rikastumista tätä kautta. Tämä on hyvä muistaa.

Mitä tulee kansainväliseen Wwf:n palkintoon, jonka Suomen hallitus on saanut, mielestäni on kysymys lähinnä rohkaisusta, eli ohjelman toteuttaminen, niin kuin ministerikin totesi, on ykkösasia. Ei toisaalta tarvitse olla ehkä negatiivinen sen takia, että hallitus on saanut tämän, vaan se pitää katsoa lähinnä rohkaisuksi ja eteenpäin tönäisyksi.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Eilinen päivä antoi hyvän lisäpotkun Itämeren suojelulle, kuten ed. Tiusanen edellisessä puheenvuorossaan totesi. Wwf noteerasi valtioneuvoston periaatepäätöksen kunniamaininnalla. On siis aika jatkaa toimintaa päätöksessä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suomen ja kaikkien muiden Itämerenmaiden on toimittava rehevöitymisen torjumiseksi. Veden ominaisuus jossain makean ja suolaisen veden välimaastossa lisää meren haavoittuvuutta ja asettaa suuret vaatimukset öljyonnettomuuksien ehkäisemiseksi ja öljyntorjuntavalmiuden kohottamiseksi koko alueella sisältäen tehokkaan yhteistyön eri maiden välillä. Tahalliset ja laittomat öljypäästöt aiheuttavat todellisen uhan veden laadulle, ja uhkaa lisäävät jätevesien puhdistuksessa ilmenevät ongelmat. Pietarin jätevedenpuhdistamon rahoitus ja rakentaminen koituvat hyväksi etenkin Suomenlahden rehevöitymisen torjunnassa. Ongelmien ennaltaehkäisy on aina jälkihoitoa edullisempi vaihtoehto.

Euroopan unionin hiljalleen laajentuessa kattamaan valtaosan Itämeren valtioista tulee ympäristötukia ohjata päättäväisesti torjumaan myös maatalouden päästöt. Puhtaat elintarvikkeet ovat osa arkiturvallisuuttamme, mutta myös puhdas ympäristö ja tulevaisuuden tuotantomahdollisuudet. Elintarvikkeita saadaan niin maalta kuin mereltäkin.

Ponnistuksia vaatii myös teollisuuden fosfori- ja typpipäästöjen vähentäminen nykyisestä tasosta puoleen. Onkin tiukennettava ympäristölupien päästömääräyksiä. Sopimuksia ja toimijoita alueella onneksi riittää. Nyt nämä on saatava työskentelemään yhdessä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Se on elimellinen osa Euroopan unionin niin sanottua pohjoista ulottuvuutta, jolle Pohjoismaiden neuvosto voi antaa merkittävää taustatukea pitkän ympäristöpoliittisen kokemuksensa pohjalta.

Itämeri on vielä pelastettavissa ja pidettävissä merenä, joka tarjoaa puitteet niin virkistäytymiseen, turismiin, kauppaan, ammattikalastukseen kuin myös alueen valtioiden muuhun taloudelliseen ja kulttuuriseen vuorovaikutukseen.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olisin toivonut näkeväni täällä myös maatalousministeri Tammilehdon sekä liikenneministeri Sasin, koska valitettavasti, vaikka me kuinka paljon hyvää haluamme, näiden ministeriöiden alla ovat suurimmat ja tärkeimmät päätökset, jos haluamme oikeasti vaikuttaa Itämeren tulevaisuuteen.

Ärade fru talman! Jag går nu in på en detalj, för här har talats mycket bara allmänt. Jag går till skärgårdshavet som ligger mig nära för jag råkar alltid vara där på somrarna. Samma detalj gäller speciellt också Åland, och det är fiskodlingen. Själv skulle jag personligen vara färdig till mycket, mycket radikalare åtgärder för att stoppa fiskodlingens, skall vi säga, direkta nedkackning av Östersjön.

Gröna riksdagsgruppen hälsade på hos Sixten Laine för ett antal år sedan. Han odlade fisk i en sluten kasse, och vi kunde se hur det i praktiken fungerade när avfallet föll ner i kassen, togs upp därifrån och komposterades. Sedan pumpade man in syre och fiskarna simmade motströms. De var friskare än andra för att de var mera i rörelse när de simmade motströms. De matades mindre med antibiotika de här fiskarna. Varför tar det så lång tid att kunna förbjuda all annan sorts fiskodling och tillåta bara fiskodling som inte släpper ut övergödningsämnen? Därför önskar jag nu radikalare åtgärder för att rädda skärgårdshavet och Ålands innanhav. Det är då konkret sett minskad fiskodling som är den snabbaste åtgärden.

Haluaisin myös muistuttaa, että teistä aika moni täällä ivasi Pekka Haavistoa, kun hän esitti kirjolohen syömisboikottia. Aika monen mielestä hän oli naurettava ja jopa petturi. Kyllä mielestäni edelleenkin Pekka Haavisto on oikeassa. Jos joskus sattuu pala kirjolohta suuhun, niin poden huonoa omaatuntoa. Elikkä mielestäni kyllä meillä on tämmöisiä radikaaleja toimenpiteitä, jotka ovat vielä käyttämättä johtuen ehkä liiallisesta varovaisuudestamme.

Sitten on ongelma pilssivesien kanssa. Paljon on tapahtunut, erittäin paljon, hämmästyttävän paljon siinä, miten nyt pitäisi olla paljon helpompaa ja houkuttelevampaa puhdistaa pilssivedet satamassa. Mutta edelleen on se ongelma, että kun aika on rahaa ja pilssivesien puhdistuspisteet eivät aina välttämättä ole juuri lastauspisteen vieressä elikkä pitäisi liikkua laivan kanssa vähän matkaa ja olla siellä puhdistautumassa, niin joskus vain tekee mieli lähteä nopeasti liikenteeseen, kun aikataulu pukkaa päälle. Silloin on liian houkuttelevaa päästää edelleen pilssivedet mereen.

En tiedä, olisiko siitä apua, että olisi virallinen ympäristöluotsi, joka olisi mukana silloin, kun on tällaisia tilanteita, joissa on erittäin houkuttelevaa tehdä ympäristörikoksia. Meidän oikein haavoittuville alueillemme olisi pakollinen ympäristöluotsi, joka tulisi mukaan matkalle ja seuraisi laivaa niillä alueilla.

Vielä lopuksi vain: Kun tulee uusia jäseniä mukaan EU:hun, on erittäin tärkeää maatalouspolitiikka, mitä EU harrastaa. Mikä on Puolan maatalouspolitiikka sen jälkeen, lisääntyykö teho viljelyssä, lisääntyykö lannoittaminen vai ei, siihen meidän pitää myös vaikuttaa.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston periaatepäätös Itämeren suojelusta toteaa, että Itämeren vakavin ongelma on rehevöityminen ja rehevöitymisen suuri lähde taas on Pietarin kaupunki ympäristöineen, joten keskityn lähinnä siihen erityisesti sen vuoksi, että minulla oli tilaisuus ed. Ojalan johtamassa delegaatiossa vierailla Pietarissa ja myöskin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakennustyömaalla puolitoista viikkoa sitten. Suomen satsaukset tämän jätevedenpuhdistamon rakentamiseen eivät ole järin suuria, siis tämä 60 miljoonaa markkaa, mutta toki puolustukseksi on todettava, että Suomihan osallistuu tämän rahoitukseen myöskin pohjoismaisen yhteistyön kautta. Pohjoismainen ympäristörahoitusyhtiö Nefco on myöskin olennainen rahoittaja tässä jätevedenpuhdistamossa.

Mikäli en aivan väärin muista, niin Pietarin kaupungista pääsee tätä nykyä lähes miljoona kuutiota päivässä jätevettä käsittelemättömänä Itämereen, ja se on semmoinen määrä, että vaikka olisi isompikin allas, se on melko tuhti satsi. Sen vuoksi tämä uusi lounainen jätevedenpuhdistamo on erittäin tärkeä hanke. Mutta valitettavasti täytyy sanoa se, mikä ei ehkä näistä papereista niin esille tule, että tällä uudellakaan jätevedenpuhdistamolla ei saada kaikkia niitä jätevesiä, jotka tällä hetkellä tulevat käsittelemättöminä Itämereen, käsiteltyä, vaan se on vain reilun kolmanneksen luokkaa tästä, joten jatkotyötäkin ja uusia panostuksia yhä tarvitaan. Ministeri omassa puheenvuorossaan oli toiveikas, että rakennustyöt saataisiin käyntiin ensi kesänä. Meille sattui vähän hupaisakin yksityiskohta tutustumiskäynnillämme. Mukana ollut virkamies totesi, että edellisellä viikolla työmaaparakkeja alueella ei ollut, mutta nyt oli, joten siinä mielessä näyttää todella ihan konkreettisella tasolla, että asiat ovat nytkähtämässä eteenpäin.

Lähialueille tehtävät ympäristösatsaukset, joista tämä Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo on yksi esimerkki, ovat kustannus—hyöty-suhteessa kyllä Suomellekin hyviä. Ne ovat erittäin hyvä keino parantaa myös oman ympäristömme tilaa, joten myöskin oman etumme vuoksi meidän kannattaa tätä yhteistyötä jatkaa, vaikka välillä siellä jotain takkuamisia sattuisikin.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä toiseen yksityiskohtaan, joka on tässä keskustelussa tullut esillekin jo. Itämeren kannaltahan on erittäin huolestuttavaa laivaliikenteen ja erityisesti öljynkuljetusten merkittävä kasvu viime aikoina. Se tarkoittaa myös onnettomuusriskin kasvamista, ja sen vuoksi onkin erittäin tärkeää, että tämä periaatepäätöksessä mainittu alusliikenteen ohjausjärjestelmän perustaminen vietäisiin mahdollisimman pontevasti, nopeasti eteenpäin.

Pia  Viitanen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Itämeri on erittäin tärkeä teema, ja myös hallituksen periaatepäätös Itämeren suojeluohjelmasta on erittäin tärkeää.

Niin kuin täälläkin on todettu, kyllä minunkin mielestäni tämä teema sopii tähän päivään valtavan hyvin, koska uskon, että suurin osa suomalaisista näki Wwf:n tunnustuspalkinnon Suomen Itämeri-ohjelmasta — sen kokonaisvaltaisuudesta ja siitä, että se on ensimmäinen laaja, kansainvälinen, merkittävä aloite Itämeren suhteen — suurin osa meistä näki tämän hyvin positiivisesti. Hieman minua jo melkein hymyilytti opposition ehdoton kriittisyys tätäkin asiaa kohtaan, mikä ed. Isohookana-Asunmaan puheenvuorossa läpi näkyi. Toki hän oikeassa on varmasti siinä, että aina ympäristötekoja tarvittaisiin aikaisemmin, nopeammin, suurempina kuin ne sitten politiikassa hitaasti edistyvät, mutta siitä huolimatta ei varmasti silmiä siltäkään voi ummistaa, että jotakin on aikaansaatu, ja se on ehdottoman hyvä asia.

Tässä on tietenkin kovat tavoitteet kysymyksessä. Puhutaan 10—15 vuoden tavoitteista ja silloin suurista rahasummista, 300—370 miljoonaa euroa. Se on iso raha. Se, mitä itse pidän erittäin tärkeänä, on se, että todellinen sitoutuminen myös rahoituspuoleen tässä eduskunnassa ja tulevankin hallituksen ja tulevien hallitusten aikana todella löytyy, sillä kaikki tällaiset ympäristöteot ovat niitä tulevaisuustekoja, jotka tulevat vaatimaan meiltä yhteisiä ponnisteluja ja myös taloudellisia resursseja. On aivan välttämätöntä, että sitoutuminen pitkäjänteiseen parantamiseen löytyy.

Tässä suojeluohjelmassahan kiinnitetään huomiota niin rehevöitymisongelmaan kuin meriturvallisuuden ongelmaan. Itse ympäristövaliokunnan jäsenenä voisin todeta, että olemme ympäristövaliokunnassa mielestäni olleet suorastaan aloitteellisia tämän meriturvallisuuden suhteen ja olemme hyvin useaan otteeseen sitä käsitelleet ja tätä kalustokysymystä myös pyrkineet jouduttamaan valiokuntana.

Mitä rehevöitymiseen tulee, olen siitä todella huolissani. Aivan kuten ministeri Hassi sanoi, tässä suhteessa kyllä Itämeri on pitkävihainen. Vaikka me saisimme ulkoisen kuormituksen suhteellisen nopeastikin vähenemään, niin sisäinen kuormitus siellä edelleen on ja jyllää ja tulee jylläämään tulevinakin vuosina. Se tarkoittaa sitä, että vaikka tekisimme mitä ja kuinka nopeasti, Itämeren tila tulee kohentumaan varsin hitaasti, mikä tarkoittaa, että minkäänlainen odottaminen ei tänä päivänä enää riitä, vaan lisäpäästöjä on saatava minimiin mahdollisimman nopeasti. Tämä tietenkin edellyttää monia toimenpiteitä. Haluaisin mainita tässä erityisesti juuri maatalouden rakennekuormituksen ja muutkin hajakuormitukset: niitä pitäisi hyvin nopeasti ja uusilla toimenpiteillä kyetä vähentämään.

Arvoisa puhemies! Ihan tähän loppuun, sosialidemokraatit ovat pitäneet erittäin tärkeänä myös sisäisesti Itämeren suojeluohjelman vauhdittamista. Me olemme lukuisia kertoja asiaa käsitelleet muun muassa ympäristöpoliittisessa työryhmässämme ja todenneet tämän yhdeksi kärkihankkeeksi. Siinä suhteessa on myönteisesti tervehdittävä hallituksen periaatepäätöksiä.

Kyllä minä ed. Anderssonin lailla olisin myös kaivannut, että täällä olisivat olleet läsnä maatalousasioista ja liikenneasioista vastaavat ministerit, arvoisa puhemies.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu osui hyvin oikeaan aikaan, koska myöskin Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on ryhtynyt selvittämään Itämeren ympäristöongelmia ja antanut ympäristökomitean tehtäväksi laatia niistä raportin, ja sen laatiminen on tullut minun tehtäväkseni.

Itämeri on aika mutkallinen asia siinä suhteessa, että se eroaa kaikista muista maailman meristä. Siinä on suolaista vettä pohjalla, vähemmän suolaista pinnalla, siinä on jyrkkiä rajapintoja, ja siitä syystä vesi ei aina sekoitu Itämeressä kunnolla. Siellä on omia erikoislajejaan, jotka ovat syntyneet juuri siihen tilanteeseen, että vesi on enemmän tai vähemmän suolaista verrattuna meriveteen.

Niin kuin täällä on todettu, suurin ongelma ovat juuri rannoilta veteen tulevat erilaiset maatalouden päästöt, kaupunkien likavedet ja muut. Esimerkiksi, niin kuin ympäristöministeri Hassi totesi, typpipäästötkin ilmasta ovat aika suuret. Tämäkin on yksi seikka, joka pitäisi ottaa huomioon, kun energia-asioista päätetään, ettei turhaan lisätä energiamuotoja, jotka tuottavat typpipäästöjä Itämerelle ja muualle.

Sitten Itämerellä on vielä yksi hankaluus, ja tässä on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun liian myöhään herätään asioissa: Kun Itämereen on päästetty paljon erilaisia saasteita ja ravinteita on riittänyt, erilaisia eliöitä on ollut paljon ja ne ovat sitten painuneet pohjaan. Kun tulee se tilanne, että kuolleita eliöitä painuu niin paljon pohjaan, että ne kuluttavat kaiken hapen, niin silloin hapettoman tilan seurauksena pohjalla olevat ravinteet pääsevät takaisin veteen, erityisesti fosfori. Sitten kun tulee sellainen syysmyrsky tai talvimyrsky kuin viime syksynä ja talvena, Itämeren vesi sekoittuu ja tuo nämä ravinteet uudestaan pintaan. Silloin sinilevät saavat loistavan tilaisuuden päästä kasvamaan. Siitä syystä ennustetaan, että ensi kesänä niitä todella tulee. Tämä on siis jo vanha perintö siltä ajalta, kun päästöjä on harrastettu.

Minusta tämä on hyvin analoginen nyt ilmastonmuutoksen kanssa. Sen annetaan ilmeisesti myös mennä hyvin pitkälle ja sitten ollaan helisemässä, kun ei enää ole muuta kuin hyvin kalliita ja monimutkaisia keinoja sen hidastamiseksi. Pitäisi ajoissa miettiä, mitä tehdään.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on jonkin verran esitetty kritiikkiä siitä, että tehdään liian vähän liian myöhään. Täytyy kuitenkin muistaa, että emme me vasta nyt aloita tyhjästä. Kyllähän Suomi on tehnyt jo paljon ja monet muutkin maat Itämeren alueella, mutta tietenkin on syytä myös tehostaa toimia ja nopeuttaa niitä.

Täällä ed. Lehtomäki käytti puheenvuoron siitä, kun kävimme tutustumassa Pietarin lounaiseen jätevesipuhdistamoon. Halusin siitä hankkeesta muutamia sanoja sanoa. Nyt tietenkin saa aivan väärän käsityksen, jos kuvittelee, että se Suomen 10 miljoonaa euroa olisi se, mikä on se ainoa ratkaiseva avustus. Se on hyvin tarpeellinen ja tärkeä, ja on hienoa, että sitä määrärahaa nostetaan, mutta tuon lounaisen jätevesipuhdistamon kokonaiskustannukset ovat 180 miljoonaa euroa, joita tullaan rahoittamaan monella eri tavalla.

Osa annetaan avustuksina, joita antavat siis Suomi, Tanska ja Ruotsi. Sen lisäksi hankkeessa on mukana, niin kuin ed. Lehtomäki totesi, Pohjoismaiden Investointipankki, mikä on muuten aika tärkeä asia. Pitäisi varmaan meidän kaikkien tukea vahvasti sitä, että Pohjoismaiden Investointipankin ympäristölainaa voitaisiin nostaa nykyisestä 100 miljoonasta eurosta 300 miljoonaan, niin kuin Suomen valtuuskunta on esittänyt. Näyttää siltä, että pohjoismaisessa ministerityössä se on etenemässä, mutta vielä ei ole tanskalaisiltakaan saatu lopullista varmuutta. Se on tavattoman tärkeää.

Nämä riskilainat ovat välttämättömiä. Niillä on hyvin onnistuneita ympäristöhankkeita kyetty rahoittamaan tähän asti, joten se on meille tärkeää. Lisäksi hankkeessa ovat mukana Euroopan jälleenrakennuspankki ja Euroopan investointipankki. Tärkeä on myös muistaa, että tällä kertaa myös Tacis tulee rahoitukseen mukaan. Jätevesipuhdistamon lietekin täytyy johonkin laittaa, ja ainoa keino ratkaista tämä ongelma on ilmeisesti se, että liete poltetaan. Tacis-rahoituksella voidaan sitten turvata sitä, että tämä hanke etenee.

Kaiken kaikkiaan, kun me kävimme siellä, oli erittäin hyvä havaita se, että todellakin Pietarin vesilaitoksen puolelta yhteistyö Suomeen päin on ollut hyvin aukotonta ja hedelmällistä. Me suomalaiset saimme paljon kiitoksia siitä, ja he ovat kyenneet monella tavoin tehostamaan omaa toimintaansa. Mutta nyt on todella tärkeää, että ei käy niin kuin kävi silloin 80-luvulla, että sinne jäi valmiit betonialtaat, jotka ovat nyt olleet tyhjillään. Nyt ne voidaan kuulemma hyödyntää tässä jatkotyössä. Nyt on todella tärkeää, että tämä hanke menee eteenpäin. Siellä arvioitiin, että se olisi valmis jo 2004, mutta jo nyt epäillään, pysytäänkö tässä aikataulussa.

Todellakin minusta on tärkeätä nyt myöskin noteerata se, kun Baltian maat tulevat pian Euroopan unionin jäseniksi ja pohjoismaisessakin yhteistyössä lähialueyhteistyö tulee painottumaan entistä enemmän Luoteis-Venäjälle — siellähän on kai 15 kaupungin kanssa erilaista vesiyhteistyötä jo nyt meneillään Venäjällä, mutta tarpeita tuntuu olevan todella paljon — että paneudumme näihin myöskin jatkossa.

Tietenkään en halua myöskään ...

... unohtaa kotimaista tonttia, mutta varmaan muut ottavat esille vielä täällä sen, mitä Suomen pitää tehdä omalla alueellaan.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta ed. Ojalan puheessa tuli hyvin oleellinen asia: kun puhutaan Itämeren kuormituksesta, sitä todella kuormittavat Venäjä ja Baltian maat sekä Puola kaikista suurimpana tekijänä. Tässä tulee hyvin voimakkaasti esille maatalouden osuus, ja haluaisin siihen tuoda eräitä argumentteja. Se on totta, että kaikkien meidän pitää osallistua siihen, että olisi mahdollisimman puhdasta se vesi, joka mereen menee.

Mutta tänä päivänä voisi todeta, että 91 prosenttia tukea hakeneista viljelijöistä on sitoutunut maatalouden ympäristöohjelmaan, elikkä 71 000. Tilakohtaisia ympäristöohjelmia on tehty 79 000 kappaletta. Mikä oleellisinta, lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita on vähennetty kymmenen viime vuoden aikana: fosforia 60, typpeä 23 ja kasvinsuojeluaineita 50 prosenttia. Tämä on Kemiran tilasto. Suojakaistoja on perustettu 30 000 kilometriä. Eli nämä ovat esimerkkinä vain siinä. Voisi sanoa, että vaikka puhutaan, että pitää olla suojakaistoja, ne ovat hyvät ...

... mutta siinäkin on määrä, mikä vaikuttaa.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jatkaisin tästä ed. H. Ahon tilastoinnista. Toteaisin, että EU-aikana erityisesti fosforitasapainoon on kiinnitetty huomiota. Se on erityisen tarkka. Lannoitesuunnitelman teettävät nämä tilat, jotka kuuluvat erikoisympäristötuen piiriin. Siinä on hyvin merkittävä kasvu. Sijoituslannoitus Suomessa on ollut jo, voisi sanoa, 80-luvulta käytössä. Lannoitteet sijoitetaan suoraan maahan. Olen itse esimerkiksi käynyt Itämeren eteläpuolella katsomassa suurilla peltoalueilla, lähinnä entisen DDR:n alueella, kun lentoruiskutukset ja lentolannoitukset olivat käytössä 80-luvulla aivan yleisesti.

Yksi uusi asia: säätösalaojitukseen olisi kova kysyntä ympäristötuella. Siihen pitäisi osoittaa enemmän rahaa. Sillä voidaan vielä vähentää ravinteiden lähtemistä vesistöön.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Suurin osa siitä, mitä tässä keskustelussa on sanottu, on sellaista, että voin siihen yhtyä, mutta kun ed. Isohookana-Asunmaa väitti, että hallitus ei ole tehnyt juuri mitään, niin se ei ole kyllä totta.

Vuonna 96 Lipposen ykköshallitus hyväksyi vesiensuojelun tavoiteohjelman, jossa asetettiin tavoitteeksi vesiin joutuvien rehevöittävien päästöjen puolittaminen. Tämän ohjelman perusteella laadittiin toimenpideohjelma, jota toteutetaan. Muilta osin paitsi maatalouden osalta se on toteutunut aika hyvin, mikä todettiin Itämeri-ohjelman valmistelutyössä. Itämeren suojeluohjelma on siten jatkoa sille, mitä hallitus on jo aikaisemmin tehnyt.

Sitten näistä muiden maiden ja meidän omista päästöistämme. On totta, että Venäjä, Baltia ja Puola vastaavat pääosasta siitä, mitä tulee ulapalle, mutta siihen, mikä on meidän saunarantojemme ja uimarantojemme tila, kyllä vaikutamme edelleen kaikkein eniten itse ja kaikkein eniten siihen vaikuttaa edelleen maatalous, (Puhemies koputtaa) vaikka päästöjä on (Puhemies koputtaa) oikeasti todella vähennetty.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totesin sanatarkasti, että kuitenkin Lipposen hallitus on toteuttanut aivan muutaman hankkeen, ja pidän kyllä sanoistani kiinni. Nimittäin tämä kritiikki, että liian hitaasti ja liian myöhään, on mielestäni aivan perusteltu, erittäinkin perusteltu, sillä tämän suojelutyöryhmän paperin ja hallituksen äskeisen periaatepäätöksen välillä on valtaisa ristiriita, ministeri Hassi.

Suojelutyöryhmä esittää, että työryhmä pitää tärkeänä, että esitetyt toimenpiteet tehdään joutuisasti, ja hallitus toteaa täällä, että viidentoista vuoden kuluessa. Onko se joutuisasti? Suojelutyöryhmässä esitetään 1,9 miljardia markkaa ohjelman konkreettisiin toimiin, maatalouteen vuosittain 180 miljoonaa, 20 miljoonaa lisäystä lähialuemäärärahoihin jne. Tässä hallituksen periaatepäätöksessä sanotaan, että tarvittavasta lisärahoituksesta on tehtävä erillinen päätös budjettien valmistelun yhteydessä. Te ette edes ole päättäneet mistään rahoituksesta, kerrotte vain haaveita seuraavalle hallitukselle, mikä sekin on hyvä asia, että tässä tehdään jo seuraavan (Puhemies koputtaa) hallituksen ohjelmaa.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Tämä ohjelma sisältää sekä lyhyemmän että pitemmän aikavälin asioita. Isoimmat asiat pannaan toimeen heti, eli maatalouden ympäristötuen korotus on tarkoitus toteuttaa aivan lähivuosina, samoin lähivuosina Suomi on valmis satsaamaan Pietarin puhdistamoon. Vaikka Suomen rahoitusosuus ei olekaan mikään leijonanosa siitä puhdistamosta, niin suomalaisilla on Pohjoismaiden ympäristörahastossa ollut aivan keskeinen rooli siinä, kun se koko kansainvälinen rahoituskimppa on juostu kasaan. Se on itse asiassa kaikkein keskeisin suomalaisten rooli ollut Pietarin puhdistamon aikaansaamisessa, mutta sille me emme mahda mitään, että Venäjän hallitus edelleen panttaa sitä kirjettä, jota lainanantajat edellyttävät ennen kuin antavat lupaamansa lainat.

Arvoisa puhemies! Vielä tästä rahoituksesta. Tähän ohjelmaan sisältyy noin 100 miljoonaa euroa uutta rahaa, mutta rehellisesti on todettu, että esimerkiksi öljysuojan osalta tullaan lähivuosina tarvitsemaan muitakin asioita esimerkiksi öljyntorjuntavalmiuksien parantamiseksi kuin ne, (Puhemies koputtaa) joihin rahat on tässä osoitettu.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä Itämeren suojeluohjelma sisältää paljon kannatettavia ajatuksia. Eräs erityisen kannatettava mielestäni on tämä Suomen, Viron ja Venäjän ehdotus yhteisen alusliikenteen ohjausjärjestelmän perustamisesta Suomenlahdelle. Mielestäni me tarvitsemme ehdottomasti tällaisen lennonjohdon kaltaisen ohjaus- ja valvontajärjestelmän Suomenlahden laivaliikenteeseen siksi, että nimenomaan kasvava säiliöalusliikenne on lisännyt ympäristö- ja onnettomuusriskiä Suomenlahdella.

Kun meillä on täällä ministeri paikalla, niin olisinkin kysynyt, millä tavalla, millaisin taloudellisin resurssein ja millaisella aikataululla tämä sinänsä kannatettava hanke on tarkoitus toteuttaa?

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hivenen hämmentyneenä kuuntelin ed. Isohookana-Asunmaata, joka vaikutti jotenkin katkeralta siitä, että Suomi on saanut tällaisen tunnustuspalkinnon kuin se sai. Itämeren alueista me olemme ainoa valtio, joka on tällaisen saanut, ja jonkinlainen status kyseiselle palkinnolle nyt kumminkin pitää antaa. Jos me itse emme sitä anna, niin ei sitä varmasti anna kukaan muukaan.

Rouva puhemies! Tarkoitukseni oli puhua Pietarin jätevesistä, mutta täällä ed. Lehtomäki mielestäni erinomaisen hyvin käsitteli tätä asiaa ja sitä täydensi ministeri Hassi juuri sillä logiikalla ja sillä filosofialla, jolla tässä asiassa täytyy edetä.

Kannattaa nyt sittenkin ehkä muistaa, että hallitusohjelmassa on hyvin isosti edellytetty Itämeren suojeluohjelman laatiminen ja ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla meren ekologinen tasapaino voidaan palauttaa, vähentää rehevöitymistä ja estää ympäristömyrkkyjen kerääntymistä ravintoketjuihin. Nämä toimenpiteethän kohdistuisivat itse asiassa kuuteen osa-alueeseen, siis rehevöitymisen torjuntaan, vaarallisten aineiden aiheuttamien riskien vähentämiseen, Itämeren käytöstä, esimerkiksi kuljetuksista, aiheutuvien haittojen vähentämiseen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja lisäämiseen, ihmisten ympäristötietoisuuden lisäämiseen sekä tutkimuksen ja seurannan tarpeisiin. On aivan selvää, että tämä kaikki edellyttää Itämeren ympärysvaltojen yhteistyötä.

Olen tässä salissa joskus aikaisemminkin ottanut esille ajatuksen, että Itämeri tarvitsee tutkimuskeskuksen. Mikä olisi otollisin paikka tällaiselle tutkimuskeskukselle? Se olisi tietenkin Suursaari — yksinkertaisesti sen takia, että Itämeren virtaamat kulkevat niin, että ne kulkevat Viron rannikkoa itään, sieppaavat Pietarin jätevedet mukaansa ja tulevat Suomen rannikkoa takaisin länteen. Näiden virtaamien keskellä nerokkaalla paikalla sijaitsee Suursaari, joka siis kuuluu Venäjään. Minusta olisi ehdottoman välttämätöntä, että tutkimuslaitos sijoitettaisiin paikkaan, johon liittyisi mahdollisimman vähän sen kaltaista ajattelua kuin ed. Tytti Isohookana-Asunmaa hetki sitten edusti, toisin sanoen: kuka on sammuttanut kaikkein eniten väärin. Siis Suursaari olisi paikka, joka yhteisellä Itämeren valtioiden ja tietysti ennen kaikkea EU:n rahoituksella voisi olla sellainen instanssi, sellainen tekijä, joka säteilisi Itämerellä turvallisuutta kaikkialle ympäristöönsä, ei vähiten lähimmäs eli Suomeen.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Itämeri on hauras murtovesi, kuten ministeri Hassi täällä totesi, ja sinilevä on kukkinut jo pitkään. Sen voin ympäri vuoden Itämeressä uivana todeta ihan henkilökohtaisestikin. Itämeri-ohjelma on tärkeä, ja minustakin on syytä antaa kiitos hallitukselle siitä, että toimenpiteitä on tehty ja palkinto on saatu. Ei sitä ole mitään syytä vähätellä.

Varsinaisesti halusin pyytää puheenvuoron siitä syystä, että ed. Isohookana-Asunmaa täällä totesi, että hallitus ei ole tehnyt mitään, ja syytti kahta hallitusta siitä, että on tehty liian vähän toimenpiteitä. Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, ed. Isohookana-Asunmaa, että vesiensuojelu ja ympäristönsuojelu ovat erittäin pitkäjänteistä toimintaa. Valtaosa niistä toimenpiteistä, jotka ovat aiheuttaneet tämän saastumisen, on tehty nimenomaan keskustan ollessa hallituksessa, ja nyt me korjaamme niitä jälkiä. Samalla on tietysti tunnustettava, että tietoakaan aina ei ole ollut kovin paljon.

Mutta kannattaa myös muistaa, että ne toimenpiteet, joita esimerkiksi Helsingin kaupunki on 20—30 viime vuoden aikana tehnyt, ovat aiheuttaneet sen, että meillä sisälahdet ovat puhdistuneet tuntuvasti. Niitten vesi on pääosin ollut viime vuosina hyvää ja ne ovat olleet uimakelpoisia. Eli viime vuosikymmeninä on tehty asian eteen erittäin paljon. Helsinki on myöskin ollut hyvin aktiivinen sekä Pietarin että Tallinnan suhteen. On annettu asiantuntemusta. On annettu myöskin laitteita käyttöön jne.

Kuten ministeri Hassi mainitsi, 17 prosenttia typpipäästöistä veteen tulee liikenteestä, energiasta jne. Toivoisin, että kollegat miettivät hyvin tarkoin 24.5., kun äänestävät, että on kysymys myös Itämerestä.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Kokkoselle: Hänen puheenvuoronsa oli kyllä hyvinkin ristiriitainen. Ensin hän totesi aivan oikein, että on vaikea uida tai jokainen, joka käy uimassa kesällä Suomenlahdella, tietää, minkälainen se vesi on. Näin on. Kun itsekin on joka kesä käynyt Porvoon ja Helsingin edustalla uimassa, niin olen aivan rehellinen, kun sanon, että en ole löytänyt paikkaa, jossa olisi voinut pulahtaa siellä saaressa elokuussa veteen. On todellakin näkyvissä jokaisen kansalaisen silmiin, että tilanne on vaikea meidänkin rannoillamme ja että erittäin paljon, ed. Kokkonen, ei todellakaan ole tehty. Ei ole tehty riittävästi. Me emme keskustelisi tästä aiheesta, jos meillä ei olisi ongelmia.

Minä edelleenkin vain vetoan siihen, että kokoomuskin ollessaan nyt hallituspuolue, ja heillä on vielä valtiovarainministerin salkku, vaikuttaisi niin, että saataisiin riittävästi rahaa näihin konkreettisiin ehdotuksiin, joita on valtavasti jo paperilla, että päästäisiin toteuttamaan näitä asioita.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En sanonut, että on mahdoton uida. Sanoin, että uin ympäri vuoden Itämeressä. Olen uinut siitä huolimatta, että siellä on sinilevää.Totesin, että sinilevä kukkii jo, levälautat tulevat vähän toisen muotoisiksi myöhemmin kesällä.

Ei tämä ole pelkkä rahakysymys. Tässä on hyvin paljon kysymys myöskin asenteista, myöskin siitä, miten me jokainen toteutamme omia toimenpiteitämme. Maanviljelyksessä ei ole kysymys pelkästään rahasta vaan on kysymys myöskin suojavyöhykkeistä jne. Minusta tämä on paljolti asennekysymys. Totean vieläkin, että, ed. Isohookana-Asunmaa, kyllä teidän on syytä miettiä, mitä te teitte omana hallitusaikananne.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edellinen puheenvuoron käyttäjä vastasi tähän uintikysymykseen, mutta kyllä minuakin nyt hiukan ällistyttää näin vakaumuksellisena kuntouimarina tämä Itämeri-vihamielisyys, mitä ed. Tytti Isohookana-Asunmaa täällä edustaa. Minä pulahdan joka aamu kesäiseen aikaan kotiportiltani Suomenlahteen enkä tunne itseäni kauhean saastuneeksi, kun sieltä nousen ylös.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Itämeren kannalta Pietarin alueella tehtävät toimet ovat ratkaisevia. Nyt näyttää yleisesti siltä, että länsimaat ovat vähän pettyneitä suurella rahallakin saatuihin tuloksiin. Nähtävästi ovat tavoitteet olleet epärealistisia ja väärin painottuneita. On aika pitkälti ajateltu, että länsikonsulttien ja pankkien intressien mukaisilla Moskova-vetoisilla hankkeilla homma hoituu, mutta ei ole oikein hoitunut. Paikallisten halu, kyky ja resurssit eivät ole riittäneet. Nähtävästi on esiintynyt myös osaamattomuutta, sitoutumattomuutta ja jopa sekavan tilanteen hyväksikäyttöä.

Mutta kuitenkin täytyy sanoa, että Suomi on omissa hankkeissaan onnistunut hyvin. Nyt ollaan muuallakin tajuamassa, että on edettävä pienin askelin monina rinnakkaisina hankkeina ja Venäjän ja Pietarin alueen liiketaloudellisen ja institutionaalisen kehityksen tahdissa. On ymmärrettävä, että Venäjän kehitys on maan koosta ja rakenteesta johtuen paljon hitaampaa kuin esimerkiksi Baltian maiden kehitys. Venäjällä 90-luku oli yritystoiminnan kehitystä ja tämä vuosikymmen tullee olemaan hallinnon ja infran kehittymistä. Arvomaailman kehittyminen taitaa jäädä viimeiseksi. Vaikka tammikuussa saatiin ympäristölaki ja on olemassa ympäristökomitea, niin keskimäärin kansalaisille työ ja leipä ovat vielä pitkään ympäristöasioiden edellä.

Tärkeimmät hankkeet Pietarissa ovat lounainen puhdistamo, Krasnyi Borin ongelmajätelaitos ja merikuljetukset. Näistähän Suomi on voimallisesti mukana lounaisessa puhdistamossa ja huolehtimassa merikuljetusten turvallisuuden ja öljyntorjuntavalmiuden parantamisesta. Mutta miten tästä eteenpäin?

Venäjän omavastuuosuutta on lisättävä ja suorista investoinneista on siirryttävä lainoituksen suuntaan. Isot projektit on jaettava pienempiin, joilla on välitavoitteita, jotka motivoivat ja helpottavat valvontaa. Painopistettä on siirrettävä yritysten ja koko toimialueen suuntaan. On tuettava myös hallinnon ja instituutioiden kehitystä, tehtävä koulutusyhteistyötä ja vaikutettava asenteiden ja arvomaailman kehitykseen.

Venäjän ympäristötukea voidaan verrata mielestäni Keski-Amerikan kehitysyhteistyöhön, johon muun muassa puhemies Uosukainen kävi äskettäin tutustumassa. Väli-Amerikassahan Suomi ei vain anna rahaa, vaan vaikuttaa aktiivisesti ihmisoikeuksien ja demokratian vahvistamiseen ja sen vaatimien instituutioiden, kuten oikeusasiamiesjärjestelmän, kehittämiseen.

Ympäristöasioissa arvomaailman ja asenteiden muuttaminen on tärkeää. Tähän Suomi voisi entistä enemmän vaikuttaa koulujen kautta ja lisäämällä yliopistojen välistä yhteistyötä. Suomen tulisikin tukea muun muassa Itämeren ympäristökysymyksiin liittyvien tohtori- ja lisensiaattiohjelmien käynnistämistä yhteistyössä venäläisten kanssa.

Rauha-Maria Mertjärvi /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston tekemä periaatepäätös siihen liittyvine rahoituspäätöksineen on minusta mainio tulos siitä prosessista, joka lähti liikkeelle Itämeren suojelun tultua mukaan hallitusohjelmaan Lipposen hallituksen aikana. Periaateohjelma on minusta hyvä, ja se on konkreettinen. Nyt on sitten paperille saatu ne asiat, joita on hoidettu ja joita pitää tarmokkaasti vielä edelleen hoitaa. Tämän ohjelman onnistuneisuudestahan kertoo todella myös se, että olemme saaneet siitä nyt tällaisen kansainvälisen tunnustuksen.

Täällä on puhuttu monista asioista ja Itämerta uhkaavista ongelmista, mutta on yksi ongelma, josta ei ole vielä puhuttu. Se liittyy Itämeren rannikkoalueilla tapahtuvaan radioaktiivisten aineiden varastointiin sekä mahdollisesti tulevaisuudessa Itämerellä tapahtuviin ydinjätteiden merikuljetuksiin. Olisin toivonut valtioneuvoston ottavan tässä hyvässä periaateohjelmassaan kantaa myös tähän asiaan ja hahmottelevan jonkin näköistä toimenpideohjelmaa kansainvälisen yhteistyön aikaansaamiseksi myös tämän uhkan torjumiseksi.

Itämeren rannikkoalueilla tapahtuvasta radioaktiivisen aineen varastoinnista haluan nostaa esiin Sosnovyi Borin tilanteen. Sinne vuonna 82 rakennettujen ydinjätevarastojen käyttöiäksi tarkoitettiin rakennusvaiheessa viittä vuotta, mutta varastot ovat vieläkin käytössä. Nämä jätteenkäsittely- ja varastointikäytännöt ja turvallisuustoimet ovat herättäneet Venäjälläkin kritiikkiä ja varastoaltaissa on havaittu vesivuotoja ja lisäksi ne on täytetty liian ahtaalle ja täyteen.

Toinen seikka, josta kannan huolta, on Venäjän atomienergiajärjestön Minatomin suunnittelema ulkomaisen käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyyn ja pitkäaikaiseen varastointiin erikoistuva laitos. Mikäli Venäjän jälleenkäsittelylaitos toteutuu ja se saa asiakkaita Itämeren rannikkovaltioista, voidaan mahdollisia ydinjätteiden merikuljetuksia Suomenlahden kautta esimerkiksi Primorskin satamaan pitää todellisena ympäristöuhkana.

Kyselin viime kesänä valtioneuvostolta Suomen mahdollisuuksia vaikuttaa käytetyn ydinpolttoaineen kuljettamiseen aluevesien kautta. Saamani vastauksen mukaan tarkoituksena on, että toimivaltainen ministeriö ryhtyisi toimiin selvityksen laatimiseksi näistä kysymyksistä, mutta olin pettynyt, kun ei tässä selonteossa siitä mitään mainittu enkä tiedä, missä vaiheessa tämä asia on. Olisin toivonut, että olisin tässä keskustelussa saanut siihen jonkin vastauksen, mutta täällä ei ole asianomaisia ministereitä.

Jussi Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että teollisuusyhdyskunnat ja maatalous ovat kuormittaneet Itämerta jo vuosisatojen ajan. Se on merkinnyt sitä, että luonnon sietokyky on kerta kaikkiaan ylitetty.

Tänä päivänä me kaikki tavoittelemme kestävää kehitystä ja on selvää, että se ei voi toteutua jatkamalla Itämeren saastuttamista. Nyt on käytettävä kaikkia keinoja, myös niitä uusia keinoja, joita Euroopan unionin jäsenyys ja Euroopan unionin laajeneminen tuovat. On edellytettävä uusilta jäsenmailta, joitten kanssa neuvottelut ovat parasta aikaa käynnissä, muun muassa Puolalta ja Baltian mailta, tiukkaa ympäristönsuojelua, toimenpiteitä Itämeren suojelemiseksi.

Toisaalta, kun Euroopan unioni tukee tosiasiallisesti Venäjän kehitystä, on aivan oikein, että ohjataan näitä toimenpiteitä yhteisen ympäristömme suojeluun. Tässä mielessä esimerkiksi toimenpiteet Pietarin puhdistamon rahoittamiseksi ovat oikeita toimenpiteitä. Se on meidän yhteinen etumme. Uskoisin, että venäläiset mielellään käyttäisivät näitä varoja peräti aivan muuhun tarkoitukseen. On tärkeää, että edistämme ympäristön tilan paranemista.

Itse meidän on jatkettava omia toimenpiteitämme niin yhdyskuntien kuin teollisuudenkin osalta sekä erityisesti maatalouden osalta. Myös tähän on saatavissa Euroopan unionin rahoitusta.

Itämeren alueen valtiot tavoittelevat taloudellista kehitystä ja siinä mielessä myös kehittävät taloudellista yhteistyötä. Suomi haluaa voimakkaasti kehittää niin sanottua Euroopan unionin pohjoista ulottuvuutta ja pyrkii tällä Itämeren talousalueella myös taloudellisesti mahdollisimman keskeiseksi toimijaksi. Tämä kasvava talous Itämeren piirissä merkitsee lisääntyviä kuljetuksia, jotka muovaavat myös aluetalouden rakenteita.

Suomi painottaa tällä hetkellä voimakkaasti merikuljetusten kehittämistä; puhutaan jopa merten moottoritiestä. Tämä kehitys vahvistaisi Euroopan unionin laajenemisen edellytyksiä sekä myös vahvistaisi Euroopan unionin ja Venäjän taloudellista vuorovaikutusta. Tämä on myös Suomen talousmaantieteellisen aseman kehityksen kannalta tärkeää. Merenkulun kasvu puolestaan edellyttää ympäristönsuojelun parantamista. On pystyttävä estämään pahin mahdollinen uhkakuva, esimerkiksi suuronnettomuus öljykuljetuksessa. (Puhemies koputtaa) Sehän merkitsisi Itämeren ...

... eliöstölle viimeistä voitelua eikä olisi eduksi myöskään alueen talouskehitykselle.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus ansaitsee mielestäni kiistatta kiitoksen paitsi tästä periaatepäätöksestä ennen kaikkea siitä, että Suomella oli aktiivinen, aloitteellinen rooli Pietarin puhdistamohankkeen rahoituksen kasaamisessa. Vaikka täällä on todettu, että Suomen rahoitusosuus ei suoranaisesti eikä välillisestikään tuota puhdistamohanketta laittanut liikkeelle, niin Suomi oli aloitteellinen siinä, että tämä varsin monipuolinen rahoituskonsultaatio saatiin muodostettua. Tässä mielessä se oli hyvin tärkeä liikkeellelähtö.

Aika ajoin kansalaiskeskustelussa tätäkin hanketta on arvosteltu. On sanottu, että suomalaisten veronmaksajien rahoja ei pitäisi käyttää Venäjällä oleviin hankkeisiin. Mutta jos halutaan nopeita, konkreettisia tuloksia, Pietarin puhdistamo oli aivan oikea liikkeellelähtö ja tuo myös konkretiaa tähän hieman hahmottumattomaan pohjoiseen ulottuvuuteen. Se oli arkipäivän tasolla tärkeä, konkreettinen edistysaskel.

Toinen kokonaisuus, joka vaatii kasvavaa huomiota, on Itämeren kasvava liikenne, meriliikenne. Ennen kaikkea öljykuljetusten määrä on nousussa 40 miljoonasta tonnista 80 miljoonaan tonniin. Tarvitaan siis paitsi öljyntorjuntaan panoksia, kuten ensi vuoden budjetissa öljyntorjunta-alus Seilin osalta ollaan panostamassakin, myöskin ennen kaikkea turvallisuusmääräysten tiukentamista. Alusliikenteen ohjausjärjestelmä on tärkeä edistysaskel, mutta se on oikeastaan vain riskien paikantamista. Tarvitaan ennen kaikkea kaikkien osapuolten sitoutumista kaksoispohja-aluksiin. Silloin tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä Imon kautta, vaikuttamista siihen, että Venäjä nopeammalla aikataululla sitoutuu käyttämään öljykuljetuksissaan kaksoispohja-aluksia.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Keväällä jäiden lähdettyä keskustelu Itämeren suojelusta saa yleensä vauhtia. Tänä vuonna kysymys on erittäin ajankohtainen, sillä viime talven tutkimustulosten mukaan pintavesissä oli enemmän fosforia kuin edellisenä vuonna. On siis kohtuullisen todennäköistä, että korkeat fosforipitoisuudet edistävät tulevana kesänä sinileväkasvustojen kehittymistä, kuuluisaa leväkukintaa.

Hallituksen päätös Itämeren suojeluohjelmasta on tervetullut ja vihreiden tavoitteiden mukainen. Maailman Luonnon Säätiö myönsi eilen Suomen hallitukselle palkinnon ohjelmasta, joka vähentää rehevöitymistä, parantaa meriturvallisuutta, suojelee uhanalaisia lajeja ja elinympäristöä sekä laajentaa merialueiden suojeluverkostoa. Kansallinen suojeluohjelma on haaste muille Itämeren alueen maille yhteisen meremme suojelemiseksi.

Suomen osalta maatalous on edelleen suurin Itämeren kuormittaja. Maataloutta on ohjattu eri keinoilla vähentämään kuormitusta, ja työssä on jossain määrin onnistuttukin. Koska Itämerta rasittaa edelleen myös kuluneiden vuosikymmenten ravinnekuorma, on tärkeää, että Suomi pystyy pienentämään Itämeren kuormitusta jatkossakin.

Vihreät ovat pitäneet Itämeren tilanteen kannalta välttämättömänä, että Pietariin rakennetaan kehittynyt jäteveden puhdistusjärjestelmä. Hanke on onneksi etenemässä. Nykyisin vain noin kolmannes jätevesistä puhdistetaan eikä sitäkään kaikkea asianmukaisin menetelmin. Kansainvälisiä tukia on hyödynnettävä kannustimina, jotta Venäjä investoisi vesiensuojeluun tulevaisuudessakin. Tätä aihetta keskustelussa on käsitelty. Pidän järkevänä juuri sitä mallia, että Suomi on mukana osalla rahoitusta ja Venäjä itse kantaa myös vastuuta vesiensuojelusta.

Tutkimus ja sen tuloksista tiedottaminen on tärkeä osa vesiensuojelua. Tarvitaan sekä perustutkimusta esimerkiksi sinilevälajien biologian ymmärtämiseksi että soveltavaa tutkimusta maatalouden vesiensuojelun tuloksellisuuden parantamiseksi.

Jatkossa on huolehdittava siitä, että ympäristöhallinnolla, Merentutkimuslaitoksella ja yliopistoilla on riittävät voimavarat tarpeellisten tutkimusten ja Itämeren tilan seurantamenetelmien kehittämiseen. Kuten keskustelussa on käyty läpi, niin tärkeää on, että tämä Itämeren suojeluohjelma todella pannaan täytäntöön. Kyse on osittain voimavaroista, siitä, että satsataan rahaa näihin hankkeisiin, ja osittain myös siitä, että asioita tehdään viisaammin ja paremmin eli asenteita muokataan ja ympäristöarvot puetaan käytäntöön.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Rehevöityminenhän on suurin uhka Itämeren ekologiselle tasapainolle. Nämä fosfori- ja typpipitoisuudet, jotka ovat dramaattisesti kohonneet, on saatava nimenomaan Itämerestä pois. Porvoossa vihittiin juuri muutama viikko sitten uusi noin 100 miljoonaa markkaa maksanut jätevedenpuhdistamo, jossa muun muassa otetaan 70 prosenttia typpipäästöistä talteen.

Kun vuonna 98 olin ympäristövaliokunnan delegaation kanssa vierailulla Pietarin jätevedenpuhdistamolla, niin siellä paikalliset vastaavat henkilöt olivat sitä mieltä, että ei ole todistettu, että typpi on sellainen aine, joka aiheuttaa näitä ravinnepitoisuuksia. Toivottavasti siellä nyt ollaan eri mieltä, ja toivottavasti tämä lounainen puhdistamo, joka sinne nyt rakennetaan, edesauttaa myös typen puhdistamista ja on tällainen länsimainen, toimiva puhdistamo. Siellähän on muita puhdistamoja, jotka ainakin siihen aikaan olivat lähinnä sen tuntuisia, että siellä lähinnä hetekat ja sitä isommat jätteet kerättiin talteen. Toivottavasti tämä nyt on muuttunut.

Tässä toiminnassa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, mutta omat nurkat on tietysti pidettävä kunnossa. Sen takia on tärkeätä, että me edelleen tehostamme maatalouden päästöjen talteenottamista ja myöskin jätevedenpuhdistamotoimintaa yleisesti ottaen. Se on vielä hyvin heikoissa kantimissa monilla paikkakunnilla.

Minä olisin pariin asiaan vielä tässä puuttunut.

Eli huolestuttavia piirteitä on myöskin tuolla merellä monessa kohdassa. Esimerkiksi mainitsen nämä tahalliset ja laittomat öljypäästöt, joita jatkuvasti tapahtuu, vaikka niitä lentokoneilla ja muilla seurataan. Ennen kuin saadaan tuomiolle edes muutama laiva vuodessa satojen päästöjä laskeneiden joukosta, se on hyvin vaikean todistusvyyhden takana ja rangaistukset ovat käytännössä näille muutamille aivan onnettoman pienet. Tässä tarvitaan kansainvälistä hallinnollista työtä, että tahalliset ja laittomat öljypäästöt saataisiin todella kuriin.

Toteaisin vielä ongelmasta merellä, että kaksoisrunkotankkereiden suhteellinen osuushan on Suomenlahdella vähentynyt selvästi vuodesta 95. Tämä johtuu siitä, että on varsinkin Baltian maihin tullut paljon satamia, joista öljyä rahdataan. Kun lähtökohta on ollut, että saataisiin enemmän kaksoisrunkotankkereita ...

... tässä on käynyt toistaiseksi ainakin päinvastoin, niin että tässä olisi paljon tehtävää.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Varsinaissuomalaisena olen syvästi huolestunut ekologialtaan haavoittuvan murtovesialtaamme tilasta. Minun ei tarvitse seurata Itämeren tilaa median tai asiantuntijalausuntojen kautta. Valitettavasti meillä asia tuntuu ja näkyy.

Valtioneuvosto teki äskettäin periaatepäätöksen toimista Itämeren tilan parantamiseksi ja meriluonnon suojelemiseksi. Suomen Itämeren suojeluohjelmaksi nimetyn mittavan periaatepäätöksen mukaan rehevöitymistä sekä öljy- ja kemikaalikuljetusten ja vaarallisten aineitten aiheuttamia riskejä Suomessa ja sen lähialueilla on pikaisesti vähennettävä. Kuitenkin niin sanottu Itämeren suojeluohjelma antoi odottaa itseään aivan turhan kauan. Iso kysymys on, miten saadaan riittävä tahto myös erilaisten käytännön toimenpiteitten rahoittamiseksi. Budjettia väännettäessäkin on ymmärrettävä Itämeren tila ja sen suojelun vaatimien toimien välttämättömyys.

Syyttely ei auta. Puolet Saaristomereen tulevasta typpi- ja fosforikuormituksesta on meidän itsemme tuottamaa. Vain omalla esimerkillämme ja naapurivaltioita tukemalla voimme pelastaa Itämeren. Vaikka Venäjä ja Puola ovat suuria Itämeren saastuttajia, Suomi ja Ruotsi johtavat ikävää tilastoa väkilukuun suhteutettuna. Puolet Itämeren pohjasta on kuollut: happikato ruokkii rehevöitymistä vapauttaen pohjaan kerrostuneen typen ja fosforin. Rehevöitymiskehitys voi jatkua, vaikka kaikki ulkoa tuleva kuormitus lopetettaisiin kerrasta. Vasta sinileväkesä 97 herätti ihmiset ja julkisen sanan huolestumaan Itämeren tilasta. Vesibiologit olivat jauhaneet karmeasta riskistä jo vuosia aikaisemmin. Itämeri on kuitenkin mahdollista pelastaa. Toinen vaihtoehto, jättää se oman onnensa nojaan, on vastuuton.

Vaikka Saaristomeri monin paikoin jo sairastaa, myönteistäkin on saatu aikaan, joten toivoa on. Yhdyskuntien ja teollisuuden päästöt ovat vähentyneet tehokkaampien puhdistuslaitosten ansiosta. Vesioikeudet ovat tiukentaneet typpipäästönormeja. Myrkkyjen vähentyminen ja haaskaruokinta ovat elvyttäneet aikanaan uhanalaisen merikotkan kannat niin, että voimme ylpeillä kotkan olevan Saaristomeren yleisin petolintu.

Laivayhtiöt ovat siirtyneet vähärikkisiin polttoaineisiin, ja katalysaattorista on tullut myös markkinavaltti. Laivojen rungot aiheuttavat entistä vähemmän eroosiota synnyttävää aallokkoa. Öljyn vastaanottomaksu tuli heinäkuussa pakolliseksi kaikille aluksille satamissa. Pilssivesien laskeminen mereen ei kannata enää varustamoille.

Maanviljelijät ovat aika kiitettävästi siirtyneet myrkyttömään luomuviljelyyn. Rantavyöhykkeelle on saatu suoja-alueita ja karjanlannan päästöjä on vähennetty. Kalankasvatusaltaiden umpikassimenetelmiä kehitetään aktiivisesti. Jätevesitankit huviveneissä ovat yleistyneet ja ne ovat tulossa mahdollisesti pakollisiksi.

Varmoja keinoja Saaristomeren ja koko Itämeren tilan parantamiseksi on. Tarvitaan vain kansainvälistä, kansallista, maakunnallista ...

... ja kunnallista tahtoa.

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Itämeren suojelupaketin syntyminen oli tärkeää. On hyvä, että hallitus on kiinnittänyt erityishuomiota maatalouteen, joka on edelleen suurin yksittäinen vesistöjen kuormittaja Suomessa.

Olisin kuitenkin toivonut, että luonnonmukaisen viljelyn rooli Itämeren suojelussa olisi tullut ohjelmassa painokkaammin esille. Luonnonmukainen tuotanto on vesistöystävällistä, sillä siinä ei käytetä keinolannoitteita eikä synteettisiä torjunta-aineita. Ravinnepäästöt Itämereen ovat luomuhehtaarilta paljon pienemmät kuin tavanomaisessa tuotannossa olevalta hehtaarilta.

Periaatepäätöksessä painotetaan rahan suuntaamista kosteikkoihin ja suojavyöhykkeisiin. Samalla todetaan, että luomutuotannon lisäystä aiotaan tukea. Luomun tukeen olisi syytä panostaa, sillä luomutuotannossa pellot ovat aktiivisessa viljelyssä. Se varmasti kiinnostaa viljelijöitä enemmän kuin kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden perustaminen, niissä kun pellot siirtyvät viljelystä muuhun käyttöön. Lisätuen kohdistaminen kosteikkoihin ja suojavyöhykkeisiin on hallituksen mukaan kustannustehokkain tapa vähentää Itämeren ravinnepäästöjä. On kuitenkin syytä muistaa, että laajamittaisen luomuviljelyn teho on paikallisia suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja parempi.

Hallitus ei mainitse periaatepäätöksessään tarkkoja summia luomun tuesta. Olisinkin halunnut kysyä ministeri Tammilehdolta, mikä luomutuen osuus tulee olemaan, mutta häntä ei nyt näy missään. Luomun tukeminen on viime vuosina ollut hyvin poukkoilevaa. Rahat sopimuksiin on usein jouduttu hakemaan lisäbudjetin kautta. Viime vuonna tukiruljanssi oli aikamoinen farssi. Koska rahojen saamisesta ei ollut varmuutta, moni viljelijä jätti siirtymättä luomuun. Nyt on kuulunut viestejä, että luomuviljelijäksi ryhtymistä epäröidään, vaikka kysyntää luomulle riittäisi. Tähän täytyy hallituksen reagoida. Luomutuotantoa on edistettävä pitkäjänteisellä tukipolitiikalla.

Viime vuonna hyväksytyn kansallisen luomustrategian tavoitteena on, että vuoteen 2006 mennessä 10 prosenttia Suomen pelloista olisi luomua. Nyt osuus on vajaat 7 prosenttia. Strategian tavoitteiden saavuttamiseksi luomupeltoalan pitäisi kasvaa 12 000 hehtaarin vuosivauhtia. Tämä vaatii lisärahoitusta noin 4,3 miljoonaa euroa vuosittain.

Arvoisa puhemies! Poukkoilevalla tukipolitiikalla ei edistetä siirtymistä kohti kestävää maataloutta ja sitä kautta kohti puhtaampaa Itämerta. Toivon, että luomuviljelyn tukeminen aletaan viimeinkin ottaa vakavasti ja että se näkyy myös valtion budjetissa.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Forsius toi vahvasti esille maataloutta. Haluan tässä todeta, että selvityksessä tuodaan esille kyllä se, että 96 prosenttia meidän koko viljelyalastamme on ympäristötuen piirissä. Tässä selvityksessä myös sanotaan, että tällaista huomattavaa vähentymistä näissä ravinnepäästöissä ei ole havaittavissa johtuen vaikutuksen ilmenemisen pitkästä viiveestä. Elikkä tässä pitää odottaa, että nämä vaikutukset tulevat näkyviin. Tässä myös todetaan, että toteutetuilla toimilla voidaan tutkimusten mukaan kuitenkin pidemmällä aikavälillä saavuttaa 10—20 prosentin väheneminen.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää huomiota rahoitukseen. Elikkä kun 96 prosenttia peltoalasta on erityisympäristötuen piirissä, niin meiltä puuttuu sitten vuosilta 2005 ja 2006 rahoitus. Elikkä tämä Lipposen toinen hallitus ei ole niin sanottuihin (Puhemies koputtaa) raameihin sisällyttänyt tätä 600:aa miljoonaa euroa, joka pitäisi olla. Minusta on tärkeä asia, että se tullaan tulevaisuudessa turvaamaan.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Itämeren vakavin ongelma on rehevöityminen, josta näkyvänä esimerkkinä ovat lähes jokakesäiset runsaat leväkukinnat. Ravinnekuormituksesta aiheutuva jatkuva ja lisääntyvä rehevöityminen vaatii kiireellisesti toimia. Pietarin ja muiden pienten kaupunkien jäteveden puhdistus, Suomessa ja muissa rantavaltioissa tapahtuva maatalouden ympäristöohjelman tehostaminen estämällä ravinteiden pääsyä mereen sekä yhdyskuntien ja haja-asutuksen ravinnekuormituksen vähentäminen ovat hyviä keinoja ympäristön tilan kohentamiseksi Itämeren alueella. Myös teollisuuden aiheuttamaa ravinnekuormitusta on syytä tarkoin seurata ja edelleen vähentää.

Toki tiedämme, että saasteet ja ympäristöhaitat eivät tunne rajoja, joten yhteistyössä naapurien kanssa haittoja tulee torjua, mutta se edellyttää vastuullista suhtautumista kaikilta osapuolilta. Tämän vuoden valtion tulo- ja menoarviossa ympäristönsuojelua koskevassa luvussa on useita momentteja, joilla voidaan rahoittaa Itämeren suojelua edistäviä hankkeita, joihin on tarkoitus kiinnittää erityistä huomiota jatkossakin.

Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon loppuunsaattamiseen on osoitettu määräraha ulkoasiainministeriön pääluokassa lähialueyhteistyön momentilta. Suomi osallistuu hankkeeseen kaikkiaan yli 10 miljoonalla eurolla. Venäjällä menee nyt korkean öljynhinnan ja talouden vakiintumisen johdosta taloudellisesti kohtalaisen hyvin, itse asiassa paremmin kuin Suomessa tällä hetkellä. Siksi tuntuu turhauttavalta, että Suomi joutuu rahoittamaan osan Pietarin jätevedenpuhdistamon rakentamisesta, kun Venäjällä olisi kyllä varaa jätevedenpuhdistamon rakentamiseen, jos asenteet ja arvot olisivat siellä kohdallaan. Ymmärrän toki, että nykytilanteessa meillä on melkein pakkorakonen saada avitettua asiaa eteenpäin ympäristön ja Itämeren tilanteen parantamisen kannalta, mutta ei pidä pitää itsestäänselvyytenä, että me osallistumme aina kustannuksiin. Periaatteen pitää olla selvä: Se maksaa, joka sottaa.

Sitten haluan puuttua Itämeren merenkulkuun, kun Pietarin alueen suuri öljysatama Koivistolla eli Primorskissa on käynnistänyt toimintansa viime vuonna. Sataman kapasiteetti on ensi vaiheessa 12 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa, mutta nyt jo valmistellaan toista vaihetta, jonka jälkeen kapasiteetti voitaisiin nostaa 20:een ja myöhemmin jopa 30 miljoonaan tonniin vuodessa. Öljynhinnan kehityksen ja Baltian transit-liikenteen tietoisen vähentämispyrkimyksen kautta satamahanke ja siihen liittyvä öljyputki Kirishin öljynjalostamolta on rakennettu kokonaan Venäjän omin varoin.

Yleisesti on todettu, että Primorskin satama ja öljyn kuljetukset sieltä ovat ympäristöriski. Toki Venäjän puolella jo vaaditaan kaksoispohjia laivoihin, mutta pakollisia ne ovat vasta vuonna 2015. Myöskin rajoitukset talvimerenkulkuun ja laivojen jäävahvistusvaatimukset ovat nousseet ja on esitetty laivoille kulkurajoituksia, mutta riski on melkoinen. Suomen on siis varauduttava tulevaan lisäämällä öljyntorjuntavalmiutta ja nostamalla öljyntorjuntamäärärahan vuotuista tasoa. Jos vahinko sattuu ja vaikkei vastuu onnettomuudesta olisikaan meidän, olemme siitä kuitenkin kärsimässä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Itämeri voi huonosti, varsin monen on se helppo nähdä, niin kuin täällä on käynyt hyvin ilmi. Sinilevät ja muut levät kukkivat. Se näkyy ilmasta, se näkyy rannalta, ja kun menee rannalle, näkee, että rakkolevät häviävät ja rihmalevät tulevat tilalle jnp.

Mutta, arvoisa puhemies, on paljon sellaista, mikä ei heti näy, mutta on erittäin merkittävää. Kun katsotaan luonnonlohia, niin niiden merivaelluksen aikana niihin on kerääntynyt dibentsodioksiineja ja dibentsofuraaneja, supermyrkkyjä, jotka aiheuttavat niissä lisääntymistä alentavan M74-oireyhtymän. Toisin sanoen Itämeressä on sellaisia aineita, jotka eliöstöön, myöskin ihmisiin, kerääntyneinä aiheuttavat solumyrkkyinä erittäin vaikeita tilanteita, jopa lisääntymisen loppumisen. Aikaisemmin käytetyissä puheenvuoroissa tähän puoleen ei ole kovin paljon kiinnitetty huomiota, mutta tähän on ehdottomasti kiinnitettävä huomiota.

Meillä on ollut lähdeaineistona käytettävissä ympäristönsuojeluohjelma, joka sinänsä on hyvä asia, mutta siitä puuttuu yksi hyvin merkittävä ulottuvuus, nimittäin se, että kun Baltian maat ja Puola ovat liittymässä Euroopan unionin jäseniksi ja kun nimenomaan niiden valtioiden teollisuudesta näitä dibentsodioksiineja ja dibentsofuraaneja Itämereen tulee, nyt tulisi olla niin pontevana Euroopan unionissa, että kerta kaikkiaan yritetään vaikuttaa siihen, että nämä valtiot lopettavat näiden supermyrkkyjen laskemisen Itämereen. Se olisi todellista Itämeri-politiikkaa, koska kysymys on kaikkein myrkyllisimmistä aineista, mitä maapallolla on ikinä syntetisoitu.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Eilisessä uutislähetyksessä asiantuntijat arvioivat, että tuleva kesä on Itämerellä yhtä paha leväkesä kuin vuonna 97. Tämä on noussut tässä keskustelussakin jo tänään esiin. Jos näin huonosti käy, toimittaja epäili Itämeren veden muistuttavan lähinnä hernerokkaa. Tämä uhkakuva on todellinen, ja se kertoo, miten tärkeän asian äärellä tänään olemme.

Haluan nostaa tässä keskustelussa esiin keskeisen luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyvän ongelman: Se ongelma olemme me ihmiset, me kansalaiset, jotka hyvin usein haluamme puhtaan ympäristön ja kauniin luonnon, mutta emme aina näe yhteyttä oman käyttäytymisemme ja näiden ympäristöön kohdistuvien tavoitteiden välillä. Nyt keväällä lumien sulaessa jälleen kerran karu totuus talven jäljiltä on paljastunut. Tuntuu siltä, että roskia on heitelty luontoon sumeilematta.

Mielestäni tässäkin keskustelussa on syytä korostaa nimenomaan jokaisen kansalaisen vastuuta niin oman lähiympäristönsä kuin myös laajemmin esimerkiksi Itämeren suojelussa. Tästä syystä mielestäni ed. Isohookana-Asunmaan aivan oikeutettu vaatimus lisärahoituksesta ei kuitenkaan ole ainoa tarvittava toimi. Tarvitaan myös kansalaisten omaa aktiivisuutta, ja täälläkin jo peräänkuulutettiin kovasti asenne- ja arvomuutosta.

Arvoisa puhemies! Suomen Itämeri-ohjelma on ehdottomasti toteutettava ja silti muistettava, että meidän omat toimemme, niin tarpeellisia kuin ne ovatkin, eivät silti yksin riitä. Suomen on jatkossakin oltava aktiivinen toimija kansainvälisessä Itämeren suojelussa, ja varsinkin yhteistyö Venäjän ja Pietarin suuntaan on tässä työssä tärkeää.

Viime syksynä parlamentaarisessa Itämeri-konferenssissa Saksassa saimme kyllä Suomen valtuuskuntana varmaan tuntea sen, että kyllä Itämeremme, yhteinen ainutlaatuinen Itämeremme, on kaikkien maiden päättäjien huolena. Eri asia on vain se, millä tasolla ja halulla ollaan valmiita sitoutumaan yhteisen Itämeren hoitamiseen. Meitä suomalaisia varmasti kannustaa tässä työssä eteenpäin eilen Suomen hallitukselle luovutettu kansainvälinen tunnustuspalkinto.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Itämeren suojelussa on kyse perinnönjaosta. Kuten meillä ei ole varaa sälyttää tulevien sukupolvien kannettavaksi valtavaa valtion velkataakkaa, emme myöskään voi jättää perinnöksi lapsillemme pilaantunutta ja rehevöitynyttä luontoa.

Suojelulla on kiire. Itämeren ainutlaatuinen merialue on jo pahoin saastunut. Asia koskettaa meitä jokaista, se koskettaa sinileväpuurona ja dioksiinipitoisuutena ravintoketjussamme. Selvitysten mukaan on olemassa myös suuri joukko vaarallisia aineita, joiden esiintymisestä Itämeressä ei edes tiedetä riittävästi. Pelkkä rahoituksen ja tukieurojen turvaaminen sekä tekniset toimenpiteet eivät riitä Itämeren suojelussa. Tarvitaan ennen kaikkea laajaa niin kansallista kuin kansainvälistäkin vastuunkantoa. Itämeren synkkä tilanne on herättänyt niin päättäjät kuin monet kansalaisjärjestötkin toimimaan merialueen pelastamiseksi.

Hallitusohjelmaan kirjattu lupaus Itämeren ekologisen tasapainon palauttamisesta on nyt konkretisoitumassa valtioneuvoston periaatepäätöksen myötä. Kansainvälisestä suojelutahdosta on osoituksena myös vuosien yhteistyön tuloksena aikaansaadut sopimukset ja ohjelmat.

Näen kuitenkin sitovien normien ja määräysten antamisen välttämättömänä edellytyksenä sille, että toimenpiteet tosiasiassa toteutuvat. Valtiontalouden tarkastusviraston viimesyksyisen kertomuksen mukaan suositukset vesiensuojelun ohjausvälineenä ovat jääneet toissijaisiksi. Kansalliset ohjelmat ja lainsäädäntö sekä EU:n ympäristölainsäädännön harmonisointi ovat vaikuttaneet vesiensuojeluun ratkaisevammin.

Maatalouden ja elinkeinoelämän toimijoilta on edellytettävä entistä enemmän sitoutumista päästöjen vähentämiseen. Sanktioita ja valvontaa on tiukennettava esimerkiksi laittomien öljypäästöjen torjumiseksi. Maamme lähialueiden ympäristösuojelun tehostamiseen vaikutetaan vahvistamalla näiden maiden omia valmiuksia kehittää toimivia ympäristölainsäädäntömalleja ja hallintoa.

Arvoisa puhemies! Valtion budjetti kun on rajallinen, euroja ei riitä kaikkeen ja vaaditaan priorisointia. Itämeren suojeluun satsaaminen on satsaamista tulevaisuuteen. Uskonkin, että nyt löytyy tahto asettaa tämä asia tärkeysjärjestyksessä ensimmäisten joukkoon.

Ympäristöministeri  Satu  Hassi

Arvoisa puhemies! Muutamia lisätietoja edustajien esille ottamiin asioihin.

Ensinnäkin useat edustajat ovat maininneet siitä, että tämän ohjelman työstäminen hallituksessa on kestänyt kauan. Se on kiistämättä totta, mutta toisaalta koko se neuvottelukierros, joka on käyty, tarkoittaa sitä, että eri tahot — eri ministeriöt, eri puolueet ym. toimijat — ovat myöskin sitoutuneet tähän ohjelmaan. Uskon, että tämä pitkä prosessi sinänsä edistää ohjelman toteutumista.

Muun muassa ed. Hiltunen totesi, että öljyntorjuntaan tarvitaan lisää varoja tulevaisuudessa, ja tämä on totta.

Öljyntorjuntaan liittyen ed. Karpela kyseli niin sanotun Suomenlahden lennonohjausjärjestelmän toteutumisaikataulua. Tämähän varsinaisesti on liikenneministeriön alaisia asioita, mutta Suomi, Viro ja Venäjä ovat yhdessä lähettäneet tämän vuoden maaliskuussa Kansainväliselle merenkulkujärjestölle tätä koskevan aloitteen.

Mitä tulee Pietarin lounaaseen puhdistamoon, joka on aika monessa puheenvuorossa ollut esillä, niin kaikki, jotka ovat todenneet, että sillä ei saada Pietarin kaikkia päästöjä puhdistetuiksi, ovat myös oikeassa. Todella sen jälkeen, kun tämä rakennustyö saadaan alkuun, seuraavaksi pitää Pietarin pohjoisten alueiden jätevesiä johtaa puhdistettavaksi sekä myöskin vanhoissa puhdistamoissa tehostaa puhdistusta, ja puhdistusta pitää edesauttaa myöskin muissa Suomenlahden kaupungeissa. Meillähän on edelleen Suomenlahdella pienempiä kaupunkeja, joissa jätevedet valuvat puhdistamatta mereen.

Mitä tulee sitten suomalaisten ja venäläisten keskinäiseen vastuuseen, on paljon perää esimerkiksi ed. Uotilan kertomuksissa siitä, mitä ongelmia ympäristöyhteistyössä venäläisten kanssa on, mutta toisaalta nimenomaan Pietarin vesilaitos on ollut erinomaisen hyvä ja jämpti yhteistyökumppani. Sitä osoittaa sekin, että laitos sinänsä on valmis siihen, että laitos itse vesimaksuilla rahoittaa kuitenkin valtaosan tästä puhdistuslaitoksesta, jonka rahoitus on siis pääosin lainaa. Suomalaisilla on koko ajan ollut se periaate yhteistyössä venäläisten kanssa, että sataprosenttisiin lahjaprojekteihin ei lähdetä, vaan venäläisten oma rahoitusosuus, oma sitoutuminen, tarvitaan myös.

Lopuksi, arvoisa puhemies, vielä toteaisin sen, että olen ed. Tiurin kanssa aivan samaa mieltä, kun hän puhui siitä, että pitkät viiveet, viive toisaalta päästöjen ja niiden aiheuttamien haittojen näkymisen välillä (Puhemies koputtaa) ja toisaalta ...

... puhdistustoimien vaikutuksen välillä, voidaan aivan hyvin rinnastaa myöskin ilmastonmuutoksen viiveisiin.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olemme todella tärkeän asian kanssa tekemissä, mutta kyllä minua ihmetyttää maatalouden syyllistäminen tässä asiassa. Heti aamulla uutisissa aloitettiin kertomalla, että valtaosa Suomen tuottamista päästöistä on suoraan Kemiran pussista. Se vain ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tämän maan pinta-alasta on vain 8 prosenttia maatalouskäytössä. Se ei kerta kaikkiaan matemaattisestikaan ole mahdollista, että sille 8 prosentille mätettäisiin niin paljon tavaraa, että siitä olisi varaa huuhtoutua noin paljon pois. Se vain on semmoinen tapa laskea, että kaikki se päästö, mikä ei muuten ole mitattavissa, lyödään maatalouden piikkiin, ja siinä on hyvä kohde syyllistää.

Luomua täällä on ihannoitu kanssa. Jos todella ajateltaisiin luomua, että se mahdollisimman vähän päästäisi ravinteita pellosta pois, niin ehdottomasti pitäisi panna esimerkiksi taudintorjunta-aineet pakollisiksi luomupelloille. Kun kasveista tapetaan taudit pois torjunta-aineilla (Puhemies koputtaa), niin ravinteet tulee satoon eikä pellolle.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelun lopuksi haluaisin kannustaa ministeri Hassia ja koko hallitusta siihen, että Suomi nostaisi Itämeren suojelun kansainvälisen politiikkamme ykköskysymysten joukkoon ja että Suomi tekisi kaikkensa EU-toiminnan tehostamiseksi tässä asiassa.

Kuten täällä on monta kertaa kuultu, Itämeren tilanne on tänään yksi huonoimpia, kun vertaa maailman eri meriä, mutta erityisen huono tilanne on Suomenlahdella. Strategioita on, mutta ongelmana on tahdon puute ja välinpitämättömyys. Minun mielestäni Euroopan unionia voi kyllä syyttää passiivisuudesta Itämeren suhteen. Venäjää lukuun ottamatta kaikki rantavaltiot ovat tulevaisuudessa EU:n jäsenmaita, eli EU:n ja Venäjän ympäristöyhteistyö olisi tulevaisuudessa ykkösasioita. (Puhemies koputtaa) Eli kannustusta hallitukselle tässä asiassa.

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan vielä maataloudesta itsekin sanoisin sen verran, että on tietysti tunnustettava se tosiasia, että viljeltiin tavallisesti tai luomuna, niin ainoastaan hyvät viljelykäytännöt takaavat sen, että ravinteita ei pääse esimerkiksi vesistöihin. On myös myönnettävä se tosiasia, että maatalouden ympäristötukijärjestelmää ei tule kritikoida liian voimakkaasti nyt sen johdosta, että muutamaan vuoteen ei ole saatu näyttäviä tuloksia aikaan. Ne tulokset vaativat pitkän ajan, ja meidän täytyy malttaa odottaa niitä.

Tosiaan, kuten ministerikin totesi, ei riitä se, että oma pesä pidetään puhtaana, vaan Venäjän, Baltian maiden ja Puolan, kaikkien näiden, pitäisi olla mukana toiminnassa. Karjalaakin pitäisi katsoa kokonaisuutena eikä pelkästään Pietaria, niitä teollisuuden päästöjä, jätevesiä asutuskeskuksista kuin myös metsäteollisuuden aiheuttamia päästöjä, mitä sieltä tulee, fosfori ja nitraatti tietysti etupäässä.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri Hassi toi esille, on tärkeää, että eri toimijat sitoutuvat laadittuihin ohjelmiin. Tosiaan täällä maatalouden osalta asia on tuotu esille monissa puheenvuoroissa sanomalla, että myös maatalouden tulee sitoutua tähän. Nyt kuitenkin tässä selvityksessä sanotaan, että 96 prosenttia meillä peltopinta-alasta kuuluu jo ympäristöohjelmaan. Eli kyllä siellä on sitouduttu, ja nyt on tärkeää, että tässä katsotaan näitä tuloksia, mitä sillä on vaikutuksina.

Mutta ottaisin yhden asian esille vielä tässä lopussa. Minua kiinnostaisi kyllä kovin, mikä vaikutus on tuotannon keskittymisellä. Otan esimerkin tästä: Meillä muun muassa sikatalous on keskittymässä hyvin voimakkaasti tänne Etelä-Suomeen. Hallituksen maatalouden rakennepoliittisella linjalla on omat vaikutuksensa ympäristönsuojelukysymyksiin. Olisi mielenkiintoista, että myös tähän asiaan paneuduttaisiin.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Jag är glad över att initiativet till debatt har lett till en så här konstruktiv och livlig debatt. Jag skulle ännu vilja ställa några frågor till minister Hassi om uppföljningen av programmet.

Kunde minister Hassi tänka sig att tillsätta en kommitté som utvärderar uppföljningen och avger en rapport, kanske som en redogörelse till följande regering och därpåföljande regering samt rapporterar till riksdagen, till exempel till riksdagens miljöutskott, under varje av de kommande riksdagsperioderna för att visa hur Östersjöprogrammet uppfylls?

Minulla on vielä toinen kysymys: Hallitus on tämän ohjelman mukaan nyt käynnistämässä neuvotteluja EU:n kanssa erityisympäristötuen lisäämisestä. Haluaisin tietää, miten tälle tuelle käy, jos EU ei suostu lisäämään rahoitusta. Tarkoittaako tämä, että myös kansallinen lisärahoitus jää silloin käyttämättä tai että se ei tulisi tähän tarkoitukseen?

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Ed. Gestrinin kysymykseen seurannasta: Alustava ajatus on se, että se tapahtuu normaalina virkatyönä, mutta voidaan tietysti jonkin tällaisen erityiselimenkin asettamista harkita.

Ympäristötuesta: Jos EU ikävästi kieltäytyisi, niin sitten tämä asia täytyy neuvotella uudestaan. Ei nyt ole mitenkään itsestäänselvyys, mitä siinä asiassa sitten tehdään.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä oli muitakin asioita, joihin mielelläni vastaisin. Täällä kritisoitiin maatalouden roolin korostamista. Kyllähän meillä toki on myöskin luonnollista ravinnevalumaa vesistöihin, mutta ihmisen aiheuttamista päästöistä maatalouden päästöt ovat ylivoimaisesti suurimmat siitä huolimatta, että niitä on jo tähän mennessä pienennetty. Tämän ohjelman taloudellisista panostuksista kaikkein suurin valtion panostuksista (Puhemies koputtaa) on nimenomaan maatalouden (Puhemies koputtaa) ympäristötuen parantamiseen.