Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Tämä ehdotus eräiden työeläkkeiden tarkistamisesta työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhteensovittamisen johdosta on, voi sanoa, sekä kansalaispalautteen että parlamentarismin näyttö. Voin myös omakohtaisesti todeta, että tämä on asia, josta minulle ministeriaikana on tullut eniten yhteydenottoja sekä eläkeläisjärjestöiltä että ennen kaikkea eläkkeensaajilta.

Tätä asiaa on selvitetty varsin perinpohjaisesti, arvioitu sen toteuttamismahdollisuuksia, kohdentumista, kustannuksia jne. Näiden selvitysten pohjalta ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan selvityspyyntöjen pohjalta, ylipäätänsä eduskunnan mielenilmaisun pohjalta hallitus sopi viime vuoden joulukuussa niistä periaatteista, joiden mukaisesti työeläkkeen korotus tämän yhteensovituksen johdosta tehdään.

Historiana tälle kompensaatiovaatimukselle ovat ne kansan- ja työeläkkeiden yhteensovitussäännöt, jotka vuonna 96 tehdyn muutoksen seurauksina aiheuttivat osalle työeläkkeensaajista kaksinkertaisen eläkkeiden yhteensovituksen. Ensimmäisessä yhteensovituksessa ennen vuotta 96, jolloin kaikille työeläkkeensaajille maksettiin myös kansaneläkkeen pohjaosaa, käytössä ollut niin sanottu pohjaosavähennys pienensi maksuun tullutta työeläkettä, koska muutoin eläke yhdessä pohjaosan kanssa olisi ollut enemmän kuin laissa sallittu 60 tai 66 prosenttia eläkepalkasta. Vuonna 96 tehdyn lainmuutoksen jälkeen myös kansaneläkkeen pohjaosa lakkautettiin asteittain. Eläkkeensaajat ovat kokeneet vääräksi sen, että heidän työeläkkeessään jo vähennetty pohjaosan vaikutus on jäänyt työeläkettä alentavaksi. Nimenomaan tämä epäoikeudenmukaisuuden kokemus on ollut se perusta, jolle nyt esillä oleva ehdotus pohjautuu. Eläkepoliittisesti kyse on yksittäisen epäkohdan korjaamisesta, selkeästä kohderyhmästä, jonka koko on tällä hetkellä hieman yli 114 000.

Työeläkkeen tuleva korotus olisi suuruudeltaan vähintään 5 euroa huolimatta siitä, että tämä menetys aikanaan olisi ollut tätä pienempi. Toisaalta tämä maksimikorotus on 50 euroa kuukaudessa eli tälle korvaukselle on myös olemassa katto. Tämä korvaus koskee niitä eläkkeitä, joiden maksu on alkanut ajankohdan 1.7.75 jälkeen tai tapahtunut ennen ajankohtaa 31.12.95. Siitä syystä, että varsinkaan Kuntien eläkevakuutuksen ja Valtiokonttorin tiedostoissa näitä tietoja ei ennen vuotta 90 ole rekisteröity, on tässä korotuksen laskemisessa päädytty likimääräiseen menettelyyn, tiettyyn kaavaan, jonka mukaan sitten viranomaistyönä käydään läpi nämä kaikki eläkkeet, eli ei tarvita erillistä hakemusmenettelyä. Tämä tuottaa likimääräisenä tuloksena sikäli myönteisen lopputuloksen, että varsinkin Kuntien eläkevakuutuksesta saadun tiedon mukaan tämä tuottaa jonkin verran ylikompensaatiota.

Tämän ehdotuksen yhteydessä ja käytäessä näitä keskusteluja hallituksen ja hallituksen eduskuntaryhmien johdon kanssa on tietysti puhuttu paljon yleisesti eläkepolitiikasta ja sen sosiaalipoliittisista periaatteista, ja tässä yhteydessä on nostettu esille se, että tämä koskisi vain hyvätuloisia eläkeläisiä. Se ei tässä yhteydessä pidä paikkaansa, koska eläketulovälille 4 000—8 000 sijoittuu yli 62 prosenttia tästä kohdejoukosta. Alle 4 000:n eläkeläisiä on noin 9 prosenttia, jotka saavat tätä korvausta, eli tämä koskee sekä pieni-, keski- että toki myös suurempituloisia eläkeläisiä.

Järjestely tuo lisäkustannuksia luonnollisesti eläkejärjestelmälle siten, että kokonaiskustannukset alkuvuosina koko eläkejärjestelmälle ovat noin 50 miljoonaa euroa, jossa suurimmat maksajat ovat kunnat ja valtio. Yksityissektori on sitten pienempi maksaja. Kuntien osalta tämä merkitsee kuntien henkilöstömenoihin lisäystä KVTEL-maksun kautta alkuvuosina 0,2 prosenttia, ja lisäys vähenee vuoteen 2010 mennessä 0,1 prosenttiin. Valtion budjettivaikutuksena vuositasolla kysymys on alkuvaiheessa noin 20 miljoonan euron lisäkustannuksesta, joka sitten vähittäin alenee.

Tämä eläkejärjestelmälle ja kuntataloudelle aiheutuva kustannus oli yksi niitä perusteita, joiden takia tähän korotukseen tuli 50 euron katto. Tämä ehdotus on kompromissi eri sosiaalipoliittisten näkemysten välillä, mutta ennen kaikkea tällä ehdotuksella on haluttu tunnustaa se, että tässä kohden on loukattu eläkkeensaajien oikeustajua ja nyt tämä yksittäinen epäkohta on tarkoitus korjata. Tämän hallituskauden aikanahan on tehty monia muita eläkeläisten asemaa, heidän ostovoimaansa parantavia toimenpiteitä ja niillä on helpotettu muun muassa pienituloisten eläkkeensaajien, pääasiassa kansaneläkettä saavien, asemaa.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On korkea aika, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen aiheuttamia menetyksiä ruvetaan korjaamaan. Hallituksen katumus ei nyt kuitenkaan ole riittävä, arvoisa ministeri. Nyt pitää esitystä korjata eduskunnassa siltä osin, että tämä hyvitys tulee voimaan jo ensi vuoden alusta eli ennen vaaleja. Vaalien jälkeen on vaalien jälkeen.

Toisekseen: kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen menetykset pitää korjata kaikkien menetyksiä kokeneiden osalta. Ei löydy perustetta, miksi vain osalle korjattaisiin ne menetykset, joita pohjaosan leikkauksesta tuli. Eduskunnan on nyt otettava tässä selvästi se rooli, joka sille kuuluu. Eduskuntahan se oli, joka teki päätöksen myös pohjaosan leikkauksesta äänestämällä. Nyt täällä on mahdollisuus korjata se, mitä silloin tehtiin.

Leena  Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Perho esittelypuheenvuorossaan toi esille, että on haluttu tunnustaa, että niitä eläkeläisiä on loukattu, joilta pohjaosa on otettu. Näin varmasti on. Nyt myös on kuulunut, että vastaus, jota hallitus on tekemässä, ei olisi vieläkään oikeudenmukainen eli loukataan ehkä toiseen kertaan. En tiedä, kuinka suuressa mittakaavassa se sitten tuntuu, mutta näin voidaan olettaa, koska tässä kuitenkaan ei vastata siihen, mitä eläkeläiset ovat kokeneet, minkälaisen epäoikeudenmukaisuuden he ovat kokeneet. Tietysti kompromisseja pitää etsiä, mutta tämä ei ole riittävä kompromissi. Tämä ei ole riittävä vastaus eläkeläisille siihen, minkälaisen epäoikeudenmukaisuuden he ovat kokeneet, eli yhdyn tuohon, mitä edellä ed. Tennilä toi esille, että tämä olisi todella korjattava toisella tavalla.

Ben  Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Perho sanoi, että eläkepoliittisesti kyseessä on yksittäisen epäkohdan korjaaminen, ja näin onkin, mutta kyseessä on hyvin merkittävä yksittäinen epäkohta. Eläkkeensaajat ovat perustellusti kokeneet vääryydeksi sen, että todellakin osalla tämä niin sanottu pohjaosa on toiseen kertaan leikattu eli kahteen kertaan leikattu.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on hyvin tyytyväinen siihen, että hallitukselta on nyt tullut esitys, jolla näitä eläkkeensaajia hyvitetään heidän työeläkettään korottamalla. (Ed. Tennilä: Miksi vain heitä?) Erityisen kiitoksen olisin osoittanut ministeri Perholle, joka hallituksessa on jo pitkään sinnikkäästi toiminut tämän uudistuksen ja tämän epäkohdan korjaamisen puolesta.

Mitä tähän malliin tulee, niin kuten ministerikin totesi, se on kompromissi erilaisten vaatimusten välillä ja mielestämme kohtuudella täyttää ne vaatimukset, jotka tälle hyvitysjärjestelmälle voidaan asettaa.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Perho hehkutti viime viikolla, kun tämä lakiesitys tuli, että eläkeläisten kokema epäoikeudenmukaisuus saadaan viimeinkin korjattua. Jatkoitte hehkutustanne äskeisessä puheenvuorossanne sanoen tätä esitystä kansalaispalautteen ja parlamentarismin näytöksi.

Niin kuin jo edustajat Tennilä ja Rauhalakin totesivat, ei tämä puutu niihin oleellisiin vääryyksiin ja siihen oikeudenmukaisuuden puutteeseen, joka näitten pohjaosien kohdalla on. Ensinnäkin tämä kompensaatiomalli ei ulotu kaikkiin niihin henkilöihin, joihin on tarvetta, (Ed. Zyskowicz: Tämä ulottuu juuri heihin!) ja toiseksi ei varsinkaan niihin henkilöihin, jotka itse kokevat, että heiltä on kansaneläkkeen pohjaosa leikattu jopa kuuteen kertaan.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Tässä puhutaan kahdesta asiasta rinnakkain: yksinkertaisesta pohjaosan leikkauksesta ja kaksinkertaisesta, jos voi tällaista yksinkertaistusta tässä esittää. Kysymys on nimenomaan niistä, joilta aikanaan pohjaosa on yhteensovitettu työeläkkeen kanssa ja joilta pohjaosa leikattiin sitten vuonna 96 voimaan astuneen lain pohjalta asteittain kokonaan. Kyse on juuri tästä kohderyhmästä, ja tästä salista on tullut erittäin voimakkaita vaatimuksia, vetoomuksia myös keskustasta tai sanoisinko: keskustasta ennen kaikkea, että tämä yksittäinen epäkohta pitää korjata.

Pientä eläkettä saavien taloudellista tilannettahan korjattiin korottamalla kansaneläkettä, mikä yhdessä (Puhemies koputtaa) eläketulovähennyksen kanssa tämän kohderyhmän tulotasoa paransi.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli tärkeätä, että ministeri toi esiin sen, että tässä on kaksi erillistä kupletin juonta ollut koko ajan vuodesta 95 lähtien. Niin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuin myöskin isossa salissa on ollut kaksi eri vaatimusta. Nyt tämänkertainen hallituksen esitys puuttuu niistä tähän niin sanottuun kaksinkertaisen pohjaosan kysymykseen.

Haluan tässä yhteydessä todeta, että myös eläkeläisjärjestöt — olen kahlannut läpi kaikki asiakirjat ja asiantuntijalausunnot näiden vuosien ajalta viime viikolla — ovat yksimielisesti osanneet erottaa nämä kaksi seikkaa toisistaan. (Ed. Zyskowicz: Mutta ei ed. Tennilä!) Minusta on vähän hurskastelua tässä salissa ikään kuin irtisanoutua tästä osaratkaisusta. Kaikkihan me tiedämme, että parempi olisi ollut, jos olisimme voineet myös perua koko ratkaisun pohjaosan poistosta eläkkeensaajilta, mutta olemme myös täällä kuulleet, että ihan vaille kompensoivia ratkaisuja (Puhemies koputtaa) ei ole jääty, vaan on tehty monia muita ratkaisuja, jotka eivät tietenkään ole riittäviä.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun pohjaosa aikoinaan asteittain päätettiin poistaa, elettiin vielä syvää lamakautta, jolloin valtio eli velaksi ja koko kansa näin ollen osallistui lamatalkoisiin ja menetti erilaisia etuuksia. Kuten ministeri Perho sanoi, eläkeläiset kokivat tämän tapahtuneen epäoikeudenmukaiseksi. (Ed. Kuoppa: Koettiin monta muutakin asiaa!)

Sen jälkeen kun pahimmasta lamasta oli selvitty, alkoi esiintyä kompensaatiovaateita pohjaosan jonkin määräiseksi palauttamiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on monta kertaa tätä asiaa käsitellyt, niin kuin muutkin eduskuntaryhmät, ja yleisesti eduskunnassa on tullut esiin tarve kompensaation hoitamiseen.

Tämä hallituksen päätös on kompromissi, ei ole täysin kaikkien mieleen, mutta neuvottelujen jälkeen päästiin nyt edes tähän. Tämmöisenä kompromissina tämä on hyvä hyväksyä.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erinomainen asia, että ministeri Perho tunnustaa, että ennen kaikkea keskusta on vaatinut eläkeläisten epäoikeudenmukaisen kohtelun korjaamista. (Ed. Elo: Keskusta on vaatinut paljon muutakin!) Keskusta on joka vaiheessa vastustanut ja kaikki keskustan kansanedustajat ovat joka vaiheessa vastustaneet kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta, sekä yksinkertaista että kaksinkertaista leikkausta. On todettava, että tämä osittainen korjaus, mikä nyt tulee, ei koske ollenkaan kaikkia niitä ihmisiä, joilta on viety eläkkeestä osa.

Haluaisin ed. Ihamäelle todeta, että koko kansa ei suinkaan ole osallistunut lamatalkoisiin ja silloin, kun tämä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus tehtiin, me elimme jo voimakasta talouskasvua ja eläkeleikkauksiin joutuivat vain, sanotaanko, keskituloiset eläkeläiset, eivät suinkaan ne, joilla on korkeat eläkkeet. (Puhemies koputtaa) Eli tämä oli myös sosiaalisesti erittäin epäoikeudenmukainen.

Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelen tätä juttua, niin tässähän on aivan selvästi puurot ja vellit menneet sekaisin. Vuoteen 1995 asti suoritettiin yhteensovittaminen eli kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus. Sen jälkeen alettiin suorittaa uudelleen, mutta siltä joukolta, jolle oli jo suoritettu yhteensovitus leikattiin vielä kansaneläkkeen verran työeläkettä, mikä lienee vielä kaiken lisäksi varsinkin lainvastaista. Kysehän on siitä, että työeläke, jota leikattiin sattumalta kansaneläkkeen verran, pitäisi hoitaa. Ei tällä ole mitään tekemistä pohjaosan leikkauksen kanssa. Pohjaosa on leikattu kaikilta, mutta tämä joukko, jolta oli leikattu jo pohjaosa ja nyt leikattiin työeläkettä, (Ed. Stenius-Kaukonen: Päinvastaisessa järjestyksessä!) niin tämä työeläkeosa pitäisi palauttaa.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Jäätteenmäki aivan ymmärrettävästi tässä yhteydessä halusi nostaa keskustan profiilia eläkeläisten ystävänä. Tässä yhteydessähän on kysymys juuri siitä, että samalla ponnella, kuin keskusta on puhunut kaikkien kansalaisryhmien etujen parantamisesta, se on puhunut ja vaatinut etunenässä tämän kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimista. Nyt kysymys on siitä, että tämä yksittäinen asia tässä korjataan tiettyyn pisteeseen asti.

Mitä tulee lamahistoriaan, niin kyllä eläkepoliittisten muutosten taustalla on huoli tulevaisuudesta, eläkejärjestelmän rahoituksellisesta kestävyydestä, siitä, että työeläkemaksuihin ei kohdistu liian suuria nostopaineita, jotka sitten vaikuttavat toisaalta työllisyyteen työnantajamaksujen kohoamisen kautta ja veroasteen kiristymiseen palkansaajien ja myös eläkeläisten osalta. Eläkeläisten asemaan on myös veropoliittisin keinoin ja sosiaaliturvamaksujen alennuksin vaikutettu myönteisesti.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on moneen otteeseen kiinnittänyt huomiota kahdenkertaisen pohjaosan leikkauksen epäoikeudenmukaisuuteen, useita kertoja tällä vaalikaudella. (Ed. Stenius-Kaukonen: Älkää nyt viitsikö naurattaa!) Viime syyskuun ryhmäkokouksessa velvoitettiin ryhmän johto käynnistämään neuvottelut pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen hyvittämiseksi sen kohteeksi joutuneille.

Minusta tämä ministeri Perhon esitys on merkittävä hyvitys kaksinkertaisen leikkauksen kohteeksi joutuneille ja ennen kaikkea se on vääryyden oikaisu. Monet eläkeläiset ovat minullekin sanoneet, että heistä kaikkein tärkeintä on, että tunnustetaan, että tässä on tehty virheratkaisu ja se tällä tulee nyt selkeästi tunnustetuksi. Kannattaa muistaa, että tämä on vuonna 2004 enimmillään 50 miljoonan euron eli 300 vanhan miljoonan markan määräinen erä.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime syksynä hallituspuolueiden kaikki eduskuntaryhmät olivat sitä mieltä, että hallituksen täytyy tuoda esitys niin sanotun kaksinkertaisen pohjaosan leikkauksen korjauksesta eduskunnalle, ja nyt tämä on meillä käsiteltävänä. Kysyisin ministeri Perholta, joka on paikalla, kun tässä esityksessä lähdetään siitä, että tarkistus tehdään työeläkkeisiin eläkejärjestelmän toimesta 1.10.2003 alkaen, miten on päädytty tähän päivämäärään. Mielestäni pitäisi aikaistaa tätä maksamista. Tähän haluaisin vastauksen.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Perho totesi, että tässä on osaratkaisu, jossa korvataan eläkeläisille kansaneläkkeen kaksinkertainen pohjaosan leikkaus, mutta tämä on myöskin osa laajempaa eläkepolitiikkaa. Me muistamme, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksella ja kokonaan poistamisella on viety pois osa kansanvakuutusjärjestelmää, jossa kaikki ovat osallistuneet eläkkeen kartuttamisessa ja myöskin sitä ovat saaneet. Toisaalta tässä on kysymys myöskin siitä, että hallitus tunnustaa nyt tekemänsä virheen.

Minusta myöskin on kiintoisaa jatkaa keskustelua siitä, aikooko hallitus selvittää myöskin sen, palataanko näiden 220 000 eläkeläisen eläkkeiden kompensoimiseen, jotka nyt jäävät tämän kaksinkertaisen pohjaosan leikkauksen kompensoimisen ulkopuolelle ja jotka ovat menettäneet pohjaosan. Kyllä tämä on vaikea kysymys. Eläkeläiset ovat todenneet, että he eivät tule äänestämään eduskuntavaaleissa ennen kuin pohjaosa on tilillä, ja sen me tulemme aikanaan näkemään.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjaosan kaksinkertainen leikkaus on kaksinkertainen vääryys. Se on selvä. Mutta mistä se on seurausta? Se on seurausta siitä, että pohjaosa on kertaalleen päätetty leikata. Mistä se on taas juontanut juurensa? Kokoomuksen eduskuntaryhmä oli se, joka vaatimalla vaati vuosia, ennen kuin lopulta vuonna 95 hallitusohjelmaan tämä saatiin ujutetuksi, että pohjaosa pitää poistaa. Tämä oli teidän vaatimuksenne. Sille löytyi tukea sosialidemokraateista. Oli rintama, joka puolusti kansaneläkkeen pohjaosia, SKDL, myöhemmin vasemmistoliitto ja keskusta. Jokainen, joka eläkepolitiikan historiaa tässä maassa vähääkään tuntee, tietää, mikä tämä on.

Koko sopan on siis aikaansaanut kokoomus. Sen vuoksi kokoomusta ei tietenkään kiinnosta korjata tätä perusongelmaa eli tätä yksinkertaista leikkausta. Jos se korjattaisiin ja annettaisiin pohjaosa kaikille (Puhemies koputtaa) 300 000:lle, niin silloinhan tietysti tämä kaksinkertaisen leikkauksen ongelmakin korjautuisi samalla.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minkähän tähden vasemmistoliitto on sitten pyrkinyt hallitukseen, kun siellä on näin kauhea kokoomus, joka tekee tämmöisiä ratkaisuja? Kokoomus on aika voimakas näköjään; ihmettelen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä päivä on sellainen päivä, jolloin voidaan todeta, että tämä on parlamentarismin voitto, eduskunnan voitto. Minusta keskusta ja hallituspuolueet ovat yhdessä ajaneet tätä asiaa. Tietysti tänä päivänä on aika kiva olla hallituspuolueen jäsen, koska hallituspuolueet tämän ovat hoitaneet eikä oppositio; parlamentarismissa oppositiolla ei kauhean paljon ole eväitä.

Mielestäni ministeri Maija Perhoa on täällä ihan turha haukkua. Kyllä hän on esittänyt ryhmän toiveesta täsmäkorvausta. Hän on juuri esittänyt niitä kaikkia hyviä asioita, joista täällä nyt eräät edustajat häntä haukkuvat. Mielestäni tuolla voisi olla muitakin ministereitä (Puhemies koputtaa) ja heille voisi kohdistaa sen haukkumisen, jos näin voi sanoa. (Puhemies koputtaa)

Mutta Maija Perholta vielä kysyisin sitä, (Puhemies koputtaa) mikä eläkelaitosten osuus on, kun he jarruttavat tässä näin kovasti.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Peltomolle ensin tästä ajankohdasta: Se oli eläkelaitosten toivomus ja liittyy siihen, missä vaiheessa on tiedossa työeläkeindeksin korotus. Hallitusryhmien ja hallituksen periaatepäätös piti sisällään sanonnan, että syksyllä. Lokakuu on nyt sitten syksyä. Tietysti tämä asia, niin kuin koko laki, on eduskunnan käsissä.

Ed. Stenius-Kaukosen historiankirjoituksesta toteaisin, että kyllä minun kirjani sivuilla on vähän erilainen totuus tästä pohjaosan leikkauksesta eli siitä, keiden listalla ja millä voimakkuudella se on edellisissä, vuoden 95, hallitusneuvotteluissa ollut, mutta siihen ehkä eduskuntaryhmän johto voi osaltaan vastata.

Työeläkelaitokset ovat tehneet tämän, koska näin hallitus on päättänyt, todeten, että se (Puhemies koputtaa) lisää eläkekustannuksia luonnollisesti ja aiheuttaa ylimääräistä työtä, mutta (Puhemies koputtaa) siihen on löytynyt nyt tämmöinen kevyempi ratkaisu, joka tuottaa ihan hyvän tuloksen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella, kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus sekä yhteen että kahteen kertaan on varmasti Lipposen hallituksen kaikkein epäonnistunein päätös, näin uskon; sen tämäkin keskustelu on jo vakuuttanut. Siitä, miten se syntyi, on keskusteltu myös täällä täysistunnossa. Ed. Soininvaara on myös tästä lausunut oman kantansa ja todennut, että asia tuli silloin vuonna 95 hänelle mieleen, kun näistä asioista päätettiin hallitusneuvotteluissa. Vaihtoehtona oli hänen kertomansa mukaan se, että lapsiperheiden etuisuuksiin olisi puututtu.

Mutta yhtyisin niihin ajatuksiin, että pitäisi kyllä tätä asiaa viedä eteenpäin myös niiden osalta, joilta pohjaosa on leikattu, koska nyt moni kyllä valitettavasti luulee, että palautus koskee myös niitä, joilta on vain niin sanotusti kertaalleen leikattu se. Mutta kyllä tämä hyvä päätös tietysti on siltä osin, että nyt on hiukan edes edetty.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä asia, se, että eläkeläiset saavat ansaitsemansa hyvityksen, on pitkittynyt monesta syystä ja aivan liian pitkään. Onkin tärkeätä, että tämä asia menee eteenpäin. Pidän erittäin tärkeänä, että eduskunta hyväksyisi tämän lakiesityksen ennen istuntokauden päättymistä, jotta eläkeläiset todella saisivat korvauksensa. Se on kokoomuksen tavoite.

Ed. Stenius-Kaukoselle toteaisin, että ihmetellä vain voi, kun toteatte, että kokoomus ei tätä asiaa olisi ajanut. Kyllä ministeri Perho jos joku on tämän asian kanssa tehnyt töitä. Hänen esittämänsä malli, jonka koko hallitus on tänne yksimielisesti tuonut, on hyväksyttävissä oleva ja vastaa melkoisen hyvin sitä, mitä kaikkien hallituspuolueiden eduskuntaryhmät edellyttivät. Kun täällä sanotaan, että tämä malli ei kelpaa, pyydänpä sitten edustajaa nousemaan ylös ja kertomaan, mikä se malli olisi.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta, että tässä on selväksi tehtävä, että tässä on kyse lakiesityksestä, jossa todella hyvitetään kaksinkertainen leikkaus sen kohteiksi joutuneille.

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on ensinnäkin todettava se, että hallitus on tehnyt monta asiaa eläkeläisten tilanteen parantamiseksi. Kansaneläkkeen tasokorotus, jota vasemmistoliitto ajoi, meni lävitse, muut hallituspuolueet tulivat siinä vastaan. Eläkeläisten savamaksua on alennettu ja se tullaan poistamaan, niin kuin on luvattu. Siitä pidämme kaikki varmasti kiinni. Tämä niin sanotun kaksinkertaisen pohjaosan asia luvattiin myös hoitaa. Sitä ollaan nyt hoitamassa, ja se on hyvä.

Mutta, se on aivan totta, tietenkin muistetaan se, miten 95 istuimme ministeri Perhon kanssa — silloin hän ei vielä ollut ministeri — samassa työryhmässä, jolloin jouduttiin tekemään tähän maahan valtavat leikkaukset sen takia, että talous oli Ahon hallituksen jäljiltä siinä tilassa, missä oli. Varoitimme silloin vasemmistoliiton puolelta, että tämä on vaikea asia. Ministeri Perho varmaan tietää, että minä en koskaan kuitannut pohjaosan leikkausta, koska odotettavissa olivat nämä vaikeudet, joita vuosia olemme kohdanneet. Näin on valitettavasti käynyt, mutta emme me koko ajan voi täällä pelkästään vanhoja ruotia, vaan nyt tehdään tämä korjaus. Sitten on seuraava eduskunta, jolla on uudet haasteet edessään. (Puhemies koputtaa) Korjattavaa riittää niin lapsiperheiden kuin eläkeläistenkin osalta.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennen kaikkeahan on kysymys oikeudenmukaisuudesta ja myöskin ennustettavuudesta. Haluaisinkin kysyä ministeriltä, kun hän on nyt paikalla: Mikä johti siihen, että tätä täsmäkorjausta ei voitu tehdä? Nythän tässä kuitenkin jää tietty summa niiltäkin, joilla työeläkettä aikanaan ensimmäisen kerran on leikattu eli joilla työeläke on pienentynyt, kun on maksettu kansaneläkettä, joka myöhemmin on leikattu, niin kuin tiedämme. Mikä johti siihen, että täsmäkorjaukseen ei päästy, mikä olisi ollut selkeä ratkaisu?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti näillä yleisillä poliittisilla pyrkimyksillä on suurin piirtein semmoinen historia, kuin ed. Stenius-Kaukonen totesi, mutta se, miten tämä realisoitui vuoden 95 aikana, on juuri niin kuin ed. Tiusanen kertoi.

Kun puhutaan siitä, kuka ja mikä tässä voitti, tietysti, kuten täällä on sanottu, parlamentarismi voitti ja niin eräällä tavalla on, mutta ehkä kaikkein eniten on voittava se, että tulevien eduskuntavaalien alla tämä ei ole ehkä kaikkein keskeisin keskustelun kohde. Se on varmasti esillä. Sillä ei kuitenkaan ole pohjaa olla hallitseva keskustelun aihe. Se nimittäin olisi sitä idioottivarmasti ollut. Olen ollut tänä talvena sellaisissa puhetilaisuuksissa, joissa on paikalla 30 ihmistä, joista 10—15 ei puhu mistään muusta kuin tästä, puhuu koko ajan päälle tästä asiasta ja vain tästä asiasta ja yksinomaan tästä asiasta.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Jääskeläinen kysyi, miksi ei täsmäkorvausta. Tämä malli on täsmäkorvaus 50 euroon asti, ja tämä katto tuli paljolti sen keskustelun pohjalta, kuinka suuren laskun tämä teettää kuntataloudelle ja valtion budjettiin. Siitä hyvin pitkälle oli kysymys plus taustalla myös yleinen eläkepoliittinen keskustelu, se, miten tämä kohdistuu.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin haluan yhtyä ed. Tulosen näkemykseen siitä, että tämä on eduskunnan voitto, koska hallitushan ei tätä ehdotusta aikonut ollenkaan tuoda tänne. Mutta haluan myös sanoa sen, että eläkeläisiä ei ole kymmenen viime vuoden aikana kovinkaan hyvin maassamme kohdeltu, ei sen paremmin Ahon hallituksen kuin Lipposen hallitustenkaan aikana. Eräs tekijä on se, että eläkeläiset eivät pääse neuvotteluihin mukaan, kun heidän eduistaan keskustellaan. Jos katsotaan esimerkiksi Ahon hallituksen aikaa, indeksit jäädytettiin, kelamaksu tuli eläkeläisille ja sitä kelamaksua, jota maksettiin, ei kuitenkaan koskaan eläkeläisille annettu. (Ed. Zyskowicz: Korotettu sava tuli silloin!)

Puhemies! Kysymykseni onkin ministeri Perholle: Miten ministeri näkee sen, että myös eläkeläiset pääsisivät itse nykyistä paremmin osallistumaan heitä koskevaan päätöksentekoon? Minusta tämä on hyvin oleellinen kysymys, koska jos eläkeläisiä ei kuulla neuvotteluissa, tulokset ovat tällaisia, ja me havaitsemme sen kyllä eduskuntavaaleissa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hienoa todella, että eduskunnan yksimielisesti ilmaisema tahto, että pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kohteiksi joutuneille korvataan heidän kokemansa vääryys, toteutuu. Kun tätä selviteltiin, hämmästytti se, miten eläkelaitokset ja virkamiehet vastustivat tämän selvittämistä, keksivät monenlaisia keinoja. Täytyy antaa tunnustus ministeri Perholle, että hän sitkeästi toimi, ja viimeksi tietenkin hallituspuolueiden eduskuntaryhmät yksimielisesti päätyivät hallituksen tahdon vastaisesti viemään asiaa eteenpäin. Nyt todella, vaikka se ei kaikilta osilta ole riittävän hyvä, tämä on kompromissi, joka meidän on hyväksyttävä ja joka korvaa tämän vääryyden, mikä on tullut määrättyjen henkilöiden osalle.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totta kai tässä on menty eteenpäin, ja tämä on hyvä asia. Sinällään se pohja-ajatus, kun tämä leikkaus tehtiin, oli täysin väärin. Nytkin eläkeläiset soittavat yhä edelleen ja kysyvät, miksi tätä ei korvattu kokonaan. Tässä on kuultu monia puheenvuoroja, joissa todetaan, että tämä on kompromissi ja sillä sipuli. Valiokuntakäsittelyssä pitää, jos se on mahdollista, pyrkiä siihen kokonaisvaltaiseen korvaukseen, koska jos jokin viedään kokonaan, kokonaanhan se pitäisi palauttaa.

Toinen juttu, joka tässä nousee keskusteluun varmasti ja tulee myös vaalien alla olemaan, on se, miksi tämä ajallisesti jätetään näin myöhään. Onko tämä vaalikikka, onko tämä temppu, jotta silloin, kun uusi eduskunta valitaan, se tekeekin uuden lain ja sanoo, että aprillia, emme me tätä hoidakaan, vaan siirrämme eteenpäin niin kuin joskus aikanaan hammashoitoa?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan tahto tässä toteutuu. Tässä ei toteudu tosin äänestäjien tahto täysimääräisesti, koska eläkeläisethän ovat halunneet täysimääräistä hyvitystä tehdylle leikkaukselle. Tämä on oikean suuntainen ratkaisu, mutta meidän täytyy pitää mielessä se, että kansaneläkejärjestelmä on luotu kansanvakuutusjärjestelmäksi. Silloin kun on haluttu periä maksuja, niitä on myös peritty, mutta sitten kun on tullut takaisinmaksun aika, on unohdettu maksuvelvoite. Elikkä siinä mielessä eduskunta on menetellyt aikanaan taitamattomasti hyväksyessään hallituksen esityksen, ja tämä, mitä nyt tapahtuu, on hyvitys siitä.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minustakin tämä on sen lupauksen lunastamista, jonka eduskunta on eläkkeensaajille antanut tämän kysymyksen hoidossa.

Ed. Pulliainen oli minusta hiukan kyyninen, kun hän antoi kuvan, ettei eläkeläisten huolista saisi jatkossa olla keskusteluakaan käynnissä. Minä ymmärrän hyvin, että eläkkeensaajissa on hyvin paljon hyvin pienituloisia, todella köyhiä ihmisiä. Arvoisa ministeri, minä toivonkin, että jatkossa voisimme katsoa myös eläkkeensaajia hiukan räätälöidymmin emmekä aina miljoonina ja massoina, vaan voisimme katsoa, minkälaisissa elämäntilanteissa todella elävät sellaiset eläkeläiset, joiden eläke on hyvin pieni, sekä työeläke että kansaneläke. Tässähän tulevat myös mukaan hyvinvointipalvelut, erityisesti terveydenhoidossa, jotka ovat tärkeitä.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Se, että tämä laki on täällä, perustuu muun muassa siihen, että eduskunta on useammassa lausumassaan edellyttänyt, että nimenomaan tämä asia selvitetään ja tuodaan siitä ratkaisuvaihtoehdot.

Ed. Esa Lahtelalle toteaisin, että en millään voi uskoa, että uusi eduskunta ikään kuin peruisi tämän. Uusi eduskunta kenties voisi tätä parantaa, jos se priorisoi tämän asian niin tärkeäksi.

Sitten huomauttaisin, että kel-maksuahan ei ole enää peritty vuosikausiin eli se ei synnytä tulevaisuudessa samanlaista vastavuoroisuutta.

Mielestäni Rakel Hiltunen puuttui tärkeään asiaan ja otti esille sen, mikä vaikuttaa myös eläkeläisten pärjäämiseen ja toimeentuloon. Minusta yksi kiireellisimpiä asioita on selvittää maksupolitiikka, miten kotihoidossa olevien maksurasitus eri palveluista koostuu. Tässä on yksi aivan selkeä epäkohta, joka kaipaa korjausta. (Ed. Elon välihuuto)

Osallistumisesta sen verran, he tulevat kyllä kuulluksi. Meillä on erillinen vanhus- ja eläkepoliittinen neuvottelukunta, joka on ihan asetustasoinen nykyään.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt tunnustanut virheensä. Virhe on ollut se, että pohjaosa on poistettu, ja siitähän tämä koko tämänpäiväinen ongelmavyyhti johtuu. Hyvä, että on tunnustanut, että virhe on tehty ja korjauksia pitää tulla.

Kun Lipposen ensimmäinen hallitus tuli virkaansa, se ensi töikseen romutti kansanvakuutusjärjestelmiä, joista tässä on kysymys, ja toinen, kakkoshallitus, jatkoi tätä samaa linjaa. Pahin virhe oli tämä kansaneläkkeen pohjaosan poisto, mutta samaan kansanvakuutusjärjestelmäasiaan liittyivät myöskin sairausvakuutuspäivärahan pienin päiväraha, kansaneläkkeen lapsikorotusten poistot, puolisolisä, hautausavustus elikkä kansanvakuutusjärjestelmät, joiden periaate on ollut se, että kaikki maksavat ja kaikki myöskin saavat etuutta.

Kansanvakuutus pohjautuu tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteille. Sen takia onkin ikävää, että Suomen historiassa kansanvakuutusjärjestelmän uskottavuus on joutunut kaikkein suurimmalle koetukselle silloin, kun koko vasemmisto on ollut hallituksessa. Vasemmiston periaatteisiin on kuulunut kansanvakuutusjärjestelmien uskottavuuden säilyttäminen aikaisemmin. Nyt hallitus on joutunut sitten taipumaan painostuksen edessä, elikkä osalle tästä pohjaosan leikkauksista kärsimään joutuneille nyt ollaan palauttamassa eläkettä takaisin. Sairausvakuutusminimipäiväraha on osittain korjattu ja myöskin kansaneläkkeen lapsikorotuksia on osittain korjattu elikkä on huomattu, että kansanvakuutusjärjestelmään on tehty sellaisia periaatteellisia muutoksia, jotka eivät ole eläkeläisten tai vakuutettujen silmissä hyväksyttäviä.

Kansanvakuutusjärjestelmien etuuksien taso ei ole Lipposen hallitusten aikana kehittynyt samalla tavalla kuin työsidonnaisten turvan taso elikkä koko ajan ovat joutuneet ne, jotka ovat heikoimmilla kansanvakuutuksessa, kärsimään verrattuna muihin vakuutuslajeihin. Ihmeellistä on se, että muualla Euroopassa kuitenkin tällä hetkellä on leviämässä yhteisvastuun ja solidaarisuuden periaate. Esimerkiksi Saksassa on luotu vähimmäiseläkejärjestelmä, ja meillä toimitaan päinvastoin ja ollaan romuttamassa pohjoismaista kansanvakuutusjärjestelmää, kun sitä muualla EU-maissa ollaan kehittämässä työsuhdepohjaisen ansioturvan täydentäjäksi.

Jos ajatellaan historiaa, niin tämä kansanvakuutusjärjestelmä, josta tänään puhutaan, on Tanskasta tullut Ruotsin kautta Suomeen ja Tanskassa nimenomaan sosialidemokraattien toimesta ja kehittämänä vuosisadan alussa, ja sillä on tällainen vasemmistolainen historia Pohjoismaissa. Sen takia tuntuu ihmeelliseltä, että Suomessa sitä nimenomaan vasemmiston ollessa hallituksessa todellakin sitten ruvetaan romuttamaan.

Nythän tämä leikkaus alkoi, niin kuin täällä on todettu, vuoden 96 alusta, ja pohjaosa poistui kokonaan viime vuonna, elikkä aika tuoreesti vielä eduskunta täällä äänesti ihan sumeilematta juuri tätä tänään käsiteltävää asiaa leikaten. Se on koskettanut kaikkiaan noin 420 000:ta eläkeläistä, joista vajaat 340 000 on vielä elossa. Eli jos nyt tässä ollaan korjaamassa tilannetta 114 000:n pohjaosaa saaneen osalta, se ei vaikuta näihin muihin, kuten täällä on todettu.

Ongelmakohtana tässä on nimenomaan se, että kompensaatio toteutetaan eläkkeisiin vasta 1.10.2003 lähtien eli korotusta ei makseta tätä edeltävältä ajalta. Pahinta on se, että eläkeläiset joutuvat odottamaan vielä puolitoista vuotta, ennen kuin heidän eläkeleikkauksiaan aletaan edes korjata. Onko niin, että se tulee maksuun silloin lokakuussa 2003, vai onko odotettavissa, että eläkeläiset saavat sen silloin lokakuussa, vai miten on tämä maksatus, se ei käy ilmi.

Sosiaalipoliittisesti olisi ollut oikeudenmukaista korvata kansaneläkkeen pohjaosan niin kutsuttu kaksinkertainen leikkaus jo alusta alkaen eli vuodesta 96 lähtien. Sitten tässä tapahtuu myöskin se virhe, että pohjaosan niin sanottua kaksinkertaista leikkausta ei kompensoida täysimääräisesti. Esitetyt korvaukset ovat 5—50 euroa, kun täysi kompensaatio olisi ollut 5—75 euroa. Kuten todettu, tämä koskettaa vain noin 114 000:ta eläkeläistä ja täysin kompensaation ulkopuolelle jää noin 220 000 eläkkeensaajaa, joilta kansaneläkkeen pohjaosa kuitenkin leikattiin.

Pohjaosan poistoa on pidettävä Lipposen hallituksen suurimpana eläkepoliittisena virheenä. Tämä päätös todellakin korvata osalle ei sitä perusvirhettä korjaa, josta on ollut täällä puhetta. Eläkepolitiikka on ollut erittäin poukkoilevaa. On tehty virheitä leikkaamalla eläkkeitä ja nyt korvataan osa. Puhuin jo aikaisemmin lapsikorotuksista kansaneläkkeissä jne. (Ed. Zyskowicz: Puhumattakaan Ahon hallituksen aikaisista leikkauksista!) — Muistellaan Holkerin hallitusta vielä, ed. Zyskowicz, otetaan vaan historiaa. (Ed. Elo: Ahon on lähempänä!)

Jos ajatellaan, mitä keskusta vaatii tässä tilanteessa, pohjaosan niin kutsutun kaksinkertaisen leikkauksen täysi kompensaatio on varmasti aiheellinen, ja markkamäärät äsken jo totesin. Jos nyt kustannukset valtiolle ja eläkelaitokselle olisivat vuositasolla meidän esityksessämme vajaat 100 miljoonaa euroa, nyt on esitetty 50 miljoonan euron korvausta. Kysymys on tehdyn epäoikeudenmukaisuuden oikaisemisesta.

Lisäksi vaadimme selvitystä pohjaosan palauttamisesta. On selvitettävä pikaisesti, kuinka pohjaosa voitaisiin palauttaa kansaneläkejärjestelmään. Me olemme arvostelleet erityisen voimakkaasti pohjaosan poistamista sen takia, että sillä heikennettiin selvästi suomalaisten peruseläketurvaa ja murrettiin kansanvakuutuksen perustaa. Kyse on myöskin tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteesta.

Kansaneläkkeisiin on tehtävä tasokorotus. Keskustan mielestä kansaneläkkeisiin pitää tehdä riittävä tasokorotus. Jo ensi vuoden alusta pitäisi kansaneläkkeitä nostaa noin 17 eurolla elikkä noin 100 markalla. Tämä korotus tulisi kohdistaa niihin, joilla on pelkkä kansaneläke taikka kansaneläkkeen lisäksi pieni työeläke. Tämä olisi oikeudenmukaista ja tasapuolista eläkepolitiikkaa. Valtiontalous antaisi tähän tilaa, kun kansaneläkemenot ovat supistumassa. Kysymys on ennen muuta oikeudenmukaisuudesta ja eri elämänvaiheet kattavasta vähimmäisturvasta huolehtimisesta.

Kansaneläkkeen merkitys vähimmäisturvan takaajana on heikentynyt, koska sitä on tarkistettu 40 vuoden ajan työeläkkeitä pienemmillä indekseillä. Vuoden 84 jälkeen kansaneläkkeeseen ei ole tehty tasokorotusta paitsi vuonna 2001, ja sekin oli todella pieni. Kun kansaneläkkeitä korotettaessa otettaisiin huomioon myös ansiotason nousu, erillisiä tasokorotuksia ei tarvittaisi, kun eläke pysyisi mukana paremmin yleisessä tulokehityksessä.

Yksi tärkeimmistä eläkepoliittisista tavoitteistamme on saada 150 000—200 000 eläkeläistä pois köyhyysrajan alapuolelta. Nämä pientä eläkettä saavat kuuluvat sellaiseen joukkoon, joilla on joko pelkkä kansaneläke tai pieni työeläke ja sen päälle kansaneläke. Kansaneläkkeen merkitys on suuri pienipalkkaisille, usein naisille, palkatonta kotityötä tekeville pienyrittäjille ja niille, joilla on epäyhtenäinen ja katkonainen työhistoria. Tällaisia epätyypillisiä työsuhteita on yhä enemmän. Näin kansaneläke tulee olemaan edelleen merkittävä pienituloisten eläketurvan takaajana. Kansaneläke on Kelan laskelmien mukaan noin 300 markkaa eli 50 euroa jäljessä työeläkkeiden kehityksestä. Viime vuonna tehty 70 markan korotus tähän eläkkeeseen on tätä taustaa vasten todellakin pieni.

Keskusta on vaatinut erisuuruisten indeksien yhtenäistämistä. Keskustan mielestä uuden indeksijärjestelmän tulisi ottaa huomioon talouden kantokyky, eläkerahoituksen kestävyys ja oikeudenmukaisen eläketurvan kehittäminen. Kun nykyään käytetään kolmea eri indeksiä eläkkeiden tarkistuksissa, se on vähentänyt eläkeläisten tietoisuutta, järjestelmä on hajanainen, ja indeksien käyttöä eivät oikein kaikki pysty käsittämään.

Kun eläkepolitiikkaa ajatellaan pitkällä tähtäimellä, kansaneläkkeiden osalta on erittäin ongelmallista, että eläkepolitiikkaa on tässä maassa viime vuodet valmisteltu niin, että suuret eläkepoliittiset linjaukset on tehty suppeassa piirissä ilman sen suurempaa yhteiskuntapoliittista arviointia. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus on tästä hyvä esimerkki. Kun eläkepolitiikkaa valmistelee pieni ryhmä, joka edustaa vain suuria eturyhmiä, on selvää, että luottamus eläkepolitiikan oikeudenmukaisuuteen ja sen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen on horjunut. Samoin on meneillään olevassa työeläkeuudistuksessa, jossa linjataan myös niin julkisen sektorin eläkejärjestelmän kuin kansaneläkejärjestelmänkin tulevaisuutta. Kansaneläkkeiden osalta tämä on ongelmallista, koska näitä etupiirejä kiinnostaa pääasiassa työeläkkeiden kehitys. Täyttä kansaneläkettä ja pientä työeläkettä saavat eivät ole päässeet osallisiksi yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvusta samalla tavalla kuin muut ryhmät. Esimerkiksi Puron työryhmässä suhtaudutaan erittäin varauksellisesti siihen, että opiskeluajalta tai lastenhoidon ajalta kertyisi eläketurvaa.

Tulevaisuudessa ei eläkepoliittisia linjauksia voi tehdä näin kapealta pohjalta. Keskusta on vaatinut eläkeuudistusten valmistelemista parlamentaarisessa komiteassa, jossa olisi mukana niin työmarkkinajärjestöjen, poliittisten ryhmien kuin myös eläkeläisten edustus. Näin voitaisiin varmistaa se, että myöskin kansaneläkejärjestelmä ja vähimmäisturvan kehitys eläkejärjestelmissä kiinnostaisi laajemmin ja ennen kaikkea sen rahoituksen turvaaminen.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Koska edellisen puheenvuoroni sisältö jäi huonosti ymmärretyksi, toivoisin kyllä, että ed. Zyskowicz ei lähtisi pois. (Ed. Zyskowicz: Kun täällä ei saa puhua!) — No, se on vahinko, jos se aiheuttaa tämän, koska ed. Zyskowicz olisi juuri oikea henkilö, jonka kanssa pitäisi keskustella niistä asioista, jotka nostin aikaisemmassa puheenvuorossani esille ja joita ed. Sarkomaa ei ymmärtänyt, koska hänellä ei ole niin pitkäaikaista kokemusta, että hän tietäisi. Minä puhuin 80-luvusta ja 90-luvun alkupuolesta, ed. Sarkomaa, ja ministeri Perho myöskin eli siitä, miten tähän tultiin, että pohjaosaa ruvettiin leikkaamaan.

Eihän se ollut mikään yksittäinen yritys vuonna 95, vaan se oli pitkän historian tulos. Juuri niin kuin ed. Hyssälä kuvasi, meillä on ollut kansanvakuutusjärjestelmä ja kansanvakuutusjärjestelmän ovat tuonut maahan sosialidemokraatit, mutta sitä ovat puolustanut nimenomaan SKDL ja maalaisliitto. Myöhemmin sosialidemokraatit alkoivat tukea ansiosidonnaista turvaa, työeläkejärjestelmää. Työeläkejärjestelmää tietysti ovat tukeneet myöskin työnantajat ja sitä kautta kokoomus. Tässä on ollut kysymys juuri kansaneläkejärjestelmän ja työeläkejärjestelmän välisestä, voisi sanoa, valtataistelusta. Tällä haluttiin juuri tätä kansanvakuutusjärjestelmää heikentää, ja siinä, ikävä kyllä, olivat mukana työmarkkinajärjestöt, niin työnantajapuoli kuin työntekijäpuoli. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tämä historia on ollut kyllä erittäin hyvin näkyvissä, kun siellä vähän pidempään on ollut mahdollisuus olla.

Kokoomuksesta löytyi vielä 90-luvun alussakin juuri sosiaali- ja terveysvaliokunnasta ja Kansaneläkelaitoksen valtuutetuista edustajia, jotka puolustivat kansaneläkkeen pohjaosaa. Kuten totesin, niin kauan kuin keskusta oli hallituksessa, sillä oli voimaa estää huononnus, mutta sen jälkeen, kun keskusta jäi hallituksesta pois, näin huonosti kävi. Mutta, niin kuin sanoin, kokoomustahan ei lainkaan kiinnosta tämän yksinkertaisen pohjaosan leikkauksen korjaaminen, koska te olette halunneet nimenomaan poistaa kansaneläkkeen pohjaosan. Minä todella toivoisin, että ihmiset muistaisivat ja tietäisivät tämän historian. Tämä on aivan selvä.

Ministeri Perho oli myös sosiaalivaliokunnassa silloin 91—94, jolloin useamman kerran jouduimme tyrmäämään yhdessä yrityksen kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamisesta. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun näitä yrityksiä on tehty, mutta, ikävä kyllä, lopulta leikkauslinja voitti. Se on aivan selkeää, että tämä on suurin virhe, mitä eläkepolitiikassa on tehty vuosiin. Sen takia tietysti olisi oikein, että korjattaisiin se perusongelma eli pohjaosan yksinkertainen leikkaus, koska kaksinkertainen leikkaus on seurausta siitä yksinkertaisesta leikkauksesta. Niitä ihmisiä, joilta pohjaosan maksu loppui viime vuoden alussa, oli 334 983 eläkeläistä. Useampi, jolta pohjaosaa oli ruvettu leikkaamaan, oli kyllä silloin vielä elossa, mutta osalla onneksi se leikkaus ei mennyt loppuun, koska heillä työeläke oli sen verran pieni, että heille jäi kansaneläkettä vielä maksettavaksi. Osalla myöskin tasokorotus auttoi, että sitä ei viety loppuun asti.

Nyt sitten se, että juuri kokoomus yrittää juhlia sillä, että kokoomus on se, joka on saanut aikaan kaksinkertaisen pohjaosan leikkauksen korjauksen, tuntuu aivan käsittämättömältä, uskomattomalta. (Välihuutoja) — Ei ministeri Perho sitä luulekaan. Ministeri Perho tuntee tämän asian historian riittävän hyvin, mutta eivät ilmeisesti ed. Tulonen ja ed. Kokkonen myöskään näihin välihuutoihin viitaten.

Kaksinkertainen pohjaosan leikkaus mielestäni ihan selvästi on kaksinkertainen vääryys. Mutta parempi olisi tietysti, että korjattaisiin se yksinkertainen, se ensimmäinen, vääryys, ja sitä kautta tämä ongelma poistuisi itsestään. Sen takia mielestäni vieläkin kannattaa keskustella siitä, autetaanko kaikkia näitä noin 330 000:ta eläkeläistä — tai heitä on varmaan ensi vuonna ehkä noin 300 000 — korjataanko kaikkien eläkettä.

Sitten vielä tähän, miten tämä nyt täällä eduskunnassa on syntynyt. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet sen tietävät hyvin ja ed. Vehkaoja valiokunnan puheenjohtajana. Valiokunnastahan ovat lähteneet kaikki ne korjaukset, mitä nyt on eläkeläisille tehty. Kun hallitus on tehnyt esityksiä, niin kaikki ne korjaukset, mitä on saatu aikaan näiden neljän vuoden aikana, ovat lähteneet sosiaali- ja terveysvaliokunnasta.

Pohjaosan kaksinkertainen leikkaushan kuului pakettiin, jossa oli neljä osaa, kun se tehtiin syksyllä 2000. Tietysti silloinkin paljon enemmän me yritimme. Mitä siihen pakettiin kuului?

Siihen kuuluivat tasokorotukset, joihin saatiin kaksikymppiä lisää. Hallitushan oli alun perin esittänyt, että vuonna 2002 viisikymppiä. Se saatiin jo aikaisemman työn tuloksena, että se tuli vuodelle 2001, mutta oli edelleen viisikymppiä. Siihen saatiin kaksikymppiä lisää.

Sen lisäksi nimenomaan silloin tehtiin päätös siitä, että ylimääräinen sairausvakuutusmaksu poistetaan tämän hallituskauden aikana kokonaan. Päätös tehtiin hallitusryhmien välillä ja aikataulu myöskin. Nyt jälleen kokoomuslainen ministeri, ministeri Niinistö, on yrittänyt tätä lähteä horjuttamaan ja ikävä kyllä saanut hallituksen taakseen. Mutta meillä on tässä asiassa vielä yhteistä työtä.

Edelleen kansaneläkkeen lapsikorotus palautettiin.

Nämä kaikki neljä asiaa kuuluivat siihen yhteen ja samaan pakettiin. Siinä mielessä tämä oli osa kokonaisuutta, mutta tätä kokonaisuutta on koko ajan valiokunnassa sitten pikkuhiljaa onnistuttu parantamaan, ja nyt katsomme, onko siihen mahdollisuuksia vai mikä on tilanne. Selvää on se, että yksinkertainen leikkaus pitäisi korjata. Se on se perusongelma, ja tämä korjaus pitäisi saada voimaan ensi vuoden alusta ja tasokorotus ilman muuta. Kylkiäisenä pitäisi olla tasokorotus.

Ehdottomasti vastustan sellaista mallia, mitä keskusta esittää, että nyt tasokorotusta ruvettaisiin sitten antamaan vain joillekin, muuttamaan sen sääntöjä. Tasokorotus on kaikkein paras ja oikeudenmukaisin tapa parantaa eläkeläisten asemaa. Tasokorotuksen saa 680 000 eläkeläistä, jos semmoinen annetaan. Kaikki saavat tämän sen suuruisena, kuin se annetaan, ja sen lisäksi se nostaa eläketulovähennystä ja sitä kautta tulee vielä ylimääräinen vähennys elikkä jää enemmän käteen kuin korotus on, kun on noin parisataatuhatta eläkeläistä, joilla ei ole kansaneläkettä ja jotka saavat eläketulovähennystä. Elikkä tätä kautta pienimmistä alkaen 900 000 eläkeläistä hyötyy siitä, jos tehdään tasokorotus. Siinä mielessä se on hyvä tapa korjata näitä kaikkia epäoikeudenmukaisuuksia, mitä on tehty.

Nämä henkilöt, joita kaksinkertainen leikkaus koskee, ovat useimmiten nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneita, hyvin usein. (Ed. Kokkonen: Ei!) — No, ei tietenkään yksistään. Se on yksi ryhmä. Ihmettelen, miksi ed. Kokkonen ei ole huolissaan siitä, että puolustamme nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneita. — On erittäin kova kohtalo kaksi-, kolme-, neli- tai viisikymppisenäkin menettää työkykynsä ja joutua eläkkeelle. Silloin tulo koko loppuelämäksi putoaa eikä vain vanhuuseläkeiän aikana. Sen takia on täysin selvää, että tämä on erittäin kohtuuton juuri tälle joukolle, jota se on koskenut, myöskin kaikille muille, joita se on koskenut.

Siitä ei ole pienintäkään epäselvyyttä, että tämä kaksinkertainen pohjaosan leikkaus on ongelma, mutta kun se on seurausta yksinkertaisesta leikkauksesta, niin sen yksinkertaisen korjaaminen olisi tietysti perustellumpaa, koska se koskee vielä monia muitakin huonossa asemassa olevia. Minä toivon, että me voimme tälläkin kertaa vielä löytää joitain mahdollisuuksia korjata tätä esitystä, mikä nyt on. Kyllähän tämäkin on selkeästi parempi parannus, (Puhemies koputtaa) mikä on saatu eduskunnan työn tuloksena aikaan.

Seppo  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme päättämässä eräiden työeläkkeiden tarkistamisesta, kuten hallituksen esityksestä ilmenee. Kysymys ei siis ole mistään kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkaamisen korjaamisesta, mikä vaikutelma julkisuudessa ja tässä salissa aiemmin käydystä keskustelusta on saattanut syntyä. Eihän kenenkään pohjaosaa edes ole leikattu kahteen kertaan. Sen sijaan on joukko ihmisiä, joiden kokonaiseläkettä on leikattu kahdesti, niin että joulukuussa 1995 ja sitä ennen eläkkeelle jääneet voivat saada nyt jopa 520 markkaa vähemmän eläkettä, ed. Hyssälä, 85 euroa vähemmän eläkettä kuukaudessa, kuin vastaavista tehtävistä seuraavassa kuussa ja sen jälkeen eläkkeelle jääneet.

Yhdenvertaisuutta loukkaava virhe syntyi, kun ministeri Sinikka Mönkäreen esityksestä päätettiin vastoin kaikkia siihen asti noudatettuja eläkepoliittisia periaatteita leikata jo myönnettyjä eläkkeitä. Taannehtivaan leikkaukseen varautumaton eläkejärjestelmä ajautui hallitsemattomaan tilanteeseen, jossa se leikkasi toistamiseen 120 000 ihmisen eläkkeitä. Korostan, että eläkejärjestelmää rationalisoivan kansaneläkkeen pohjaosan poistamisen eli kokonaiseläkkeen yksinkertaisen leikkauksen eduskunta on hyväksynyt, samoin kuin eläkeläisten valtajoukko, osana lamatalkoita.

Yhdenvertaisuutta loukanneen virheen havaittuaan eduskunta velvoitti hallituksen tekemään esityksen, jolla menetykset kompensoitaisiin sen uhreille. Mielestäni sanavalinnalla tahdottiin helpottaa teknisten ratkaisujen kehittämistä. Ainakaan minä en tarkoittanut, että voitaisiin tarkoituksellisesti jatkaa leikkausta siten, että osaltaan päätettäisiin leikata edelleen jopa 220 markkaa kuukaudessa. Jos me nyt sallimme kaksinkertaisen leikkauksen jatkamisen, teemme ennakkotapauksen, johon nojaten eduskunnan yksinkertainen enemmistö voi vastaisuudessa puuttua minkä tahansa ryhmän työeläkkeisiin. Ratkaisulla on siis suuri periaatteellinen merkitys myös vielä työssä oleville palkansaajille. Heidän eläkkeensä ovat vaarassa. Eläkejärjestelmät ovat pääsääntöisesti joko etuusperusteisia tai maksuperusteisia. Ensimmäisessä sovitaan, mitä saat eläkkeenä, ja maksut määräytyvät sen mukaan. Toisessa sovitaan, millaisia maksuja kerätään, ja saat sellaisen eläkkeen, mihin rahat riittävät. Nyt Suomessa muokataan omintakeista järjestelmää, jossa sovitaan, mitä saat, ja jossa saat, mitä sattuu.

Työeläke on itse ansaittua ja vakuutuksen keinoin tulevaisuuteen siirrettyä palkkaa. Se on ajateltavissa monen ihmisen ainoaksi omaisuudeksi. Sen mielivaltaisen leikkaamisen jatkaminen olisi rinnastettavissa myös siihen, että eduskunnan yksinkertainen enemmistö voisi tuosta vaan joihinkin teknisiin ongelmiin vedoten rajata joukon työntekijöitä, vaikka parillisina päivinä syntyneet eduskunnan tai sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet, joiden kuukausipalkkaa alennettaisiin jopa 520 markkaa. Kun he valittaisivat yhdenvertaisuuden loukkaamisesta, me päättäisimme pienentää leikkausta korkeintaan 220 markkaan kuukaudessa, ja kaikki olisi muka hyvin.

On katsottu, että kansaneläke on verorahoitteinen etu, johon yhteiskunta voi puuttua. Vuolas keskustelu kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisesta leikkauksesta sai tässäkin salissa monet kuvittelemaan, että nyt korjattavana olevan virheen rahoja voitaisiin vapaasti siirrellä esimerkiksi lapsilisiin tai kansaneläkkeisiin. Nyt troijan puuhevonen on kaatunut ja näemme, että kysymys onkin eräiden työeläkkeiden korjaamisesta. Työeläkevakuutusmaksut ovat työeläkkeisiin korvamerkittyä rahaa. Franz Kafka ja George Orwell alkavat vaikuttaa naivisteilta Suomen eduskunnan sallimaan todellisuuteen verrattuna, jos eduskunta ei edellytä, että eläkkeen kaksinkertainen leikkaus päättyy kokonaan johonkin sovittavaan päivämäärään mennessä, ja lopeta keskustelua virheen uhreilta puhallettujen rahojen käyttämisestä joihinkin muihin tarkoituksiin.

Ministeri Maija Perholla on ollut hallituksessa vaikeuksia korjata ripeästi ja kokonaan tämä Mönkäreen virhe, jota tämä ei ryhtynyt itse korjaamaan, vaikka aikaa olisi ollut. Moni eläkeläinen on ehtinyt jo kuolla. Siksi olen valmis siihen, että emme hidasta tämän valtion budjetin laadintaan kytketyn korjauksen hyväksymistä. Esitän kuitenkin, että hyväksymme hallituksen esityksen nyt mutta velvoitamme hallituksen sen laatimaan vielä kuluvana vuonna esityksen lopunkin korjaamiseksi myöhemmin.

Toistan, että ilman virheen korjaamista kokonaan niin nykyisten eläkeläisten kuin vielä työelämässä olevien palkanansaitsijoiden työeläkkeiden suuruus uhkaa muuttua sattumanvaraiseksi, ja kiteytän asian uudelleen muutamaan lauseeseen. Siis ennen vuotta 1995 eläkkeelle jääneiltä leikattiin kansaneläkkeen verran niin sanotussa yhteensovituksessa. Vuonna 1996 alkaen heiltä leikattiin edellisen lisäksi työeläkettä kansaneläkkeen verran. Korostan, että työeläkettä leikattiin, ja se leikkaus lienee perustuslain vastaista. Tähän työeläkkeen laittoman leikkauksen korjaamiseen on turha sotkea kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta, koska se on oma erillinen asiakokonaisuutensa. Siksi esitinkin, että laittomuuden osa korjattaisiin heti ja loput ensi tilassa.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kun esittelypuheenvuorossaan ministeri Perho totesi, että ehkä eniten juuri tämän asian tiimoilta on otettu ministeriin yhteyttä, niin varmasti kaiken kaikkiaan tämä problematiikka ja tämä epäkohta on myös poikinut erittäin paljon yksittäisiin edustajiin yhteydenottoja. Nyt sitten vihdoin ja viimein hallitukselta on meidän edessämme tämä korjausesitys. Vaikka tätä polkua on prosessoitu jo varsin pitkään, niin uskon, että ennen kuin mietintö on valmis, vieläkin sinne mahtuu todennäköisesti jonkinlaisia kuvioita. Sanon heti alussa, että toivottavasti sitten tässä mietinnössä esitetään ennen kaikkea maksatusajankohdan aikaistamista. Siltä osin, että nyt tämä esitys osittain tämän selvän vääryyden korjaa, myös eläkeläisten puolelta on tämä todettu tyydytyksellä. Totta kai tässä esityksessä vielä parantamisen varaa on.

Viime keväänä vielä hallitus katsoi, että erillistä ratkaisua tämän asian hoitamiseksi ei tehdä, vaan se päätti etsiä ratkaisuja eläkkeensaajien toimeentulon parantamiseksi muilla tavoin. Hallitus joutui kuitenkin tässä asiassa taipumaan, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu, ja sitten hallituksessa ja hallituksen eduskuntaryhmissä tutkittiin eri vaihtoehtoja, laskettiin niitten kustannuksia ja kompensaatiomahdollisuuksia todella etsittiin.

Tämä lakiesitys on myös omasta mielestäni osoitus siitä, että eduskunta on näyttänyt sen kaapinpaikan niin sanotusti. Hallitus tosiaan, kuten edellä totesin, hyvin pitkään oli kompensointia vastaan. Jos tämä epäkohta nyt tässä lakiesityksessä olisi jätetty hoitamatta, niin sekin olisi ollut omalta osaltaan vieroittamassa ihmisiä yhteiskunnallisesta päätöksenteosta kaikilla tasoilla, näin väitän. Varmasti tällä viivyttelyllä, siis käytän sanaa "viivyttely", on osin jo nakerrettu, tälläkin, lainsäätäjän ja politiikan uskottavuutta. Tosiaan tämä esitys on viipynyt ja viipynyt. Jos yleensä virheitä tapahtuu, ja totta kai niitä tekijälle sattuu, silloin pitää olla valmius myös myöntää virheet, ja sitten tulee korjata se, minkä vielä pystyy korjaamaan.

Tämä lakiesityshän koskee vain niitä eläkeläisiä, joilla sovitettiin työ- ja kansaneläkettä yhteen siten, että työeläkettä pienennettiin kansaneläkkeen pohjaosaa osittain tai kokonaan vastaava summa. Eli vuoden 96 alusta kansaneläkkeen pohjaosasta tehtiin työeläkevähenteinen. Niin eläkeläisten kuten muidenkin ryhmien etuisuuksien leikkaamisen syyt olivat valtiontaloudelliset, sen me jokainen tiedämme.

Tämä pohjaosasääntö on pienentänyt nyt maksussa olevaa työeläkettä noin 115 000 eläkeläiseltä, ja totta kai sitä menetystä ovat tavallaan lisänneet indeksikorotukset, joita eläkkeisiin on näiden vuosien aikana tullut. Työeläkkeen pienennysmäärä, mikä silloin tapahtui, sehän vaihtelee vajaasta markasta yli 400 markkaan, ja näitä, jotka täyden pohjaosan määrän menettivät, on noin kolmannes tästä 115 000:sta.

Tämä lakiesitys siis korvaa osittain selvän vääryyden. Tämän kohteeksihan joutuivat ne, jotka olivat maksimaalisen eläketason saavuttaneet eli täyden työeläkkeen: julkisella puolella 66 prosenttia ja 60 prosenttia yksityisellä puolella.

Monessa yhteydessä on väitetty, että tämä koskisi vain hyvätuloisia. Tämän totesi myös ministeri äsken. Minulla on tässä yhteenveto sadasta henkilömäärältään suurimmasta ammattiryhmästä, joita tämä koskee. Totta kai täällä suurimpana ryhmänä ovat aineopettajat, lehtorit, jotka eivät niitä pienituloisimpia ole, mutta sitten listan kärkipäässä on sellaisia ryhmiä kuin kirjanpitäjät, monistajat, eri kulkuneuvojen kuljettajat ja kiinteistötyöntekijät, rakennustyöläiset, postinkantajat jne. Eli se ei kyllä varmasti pidä paikkaansa, että nämä henkilöt olisivat vain todella suurituloisia. Joka tapauksessa sekin täällä on hyvin hyvin moneen kertaan todettu, että tässä on selvä vääryys tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Kun lukee tämän lakiesityksen yleisperusteluja, esimerkiksi 2. kohtaa, jossa on otsakkeena "Ehdotetut muutokset", niin ei voi silloin välttyä päätelmältä, että vain kyseessä olevat eläkeläiset ovat kokeneet tämän niin sanotun pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen vääräksi. Eli täällä tekstissä lukee tosiaan, että "eläkkeensaajat ovat kokeneet vääräksi sen, että heidän työeläkkeessään jo poistetun pohjaosan vaikutus on jäänyt työeläkettä alentavaksi". Kyllä minä uskon, että samaan johtopäätökseen ovat tulleet erittäin monet muutkin kansalaiset ja varmasti suurin osa tästä eduskunnastakin, kaikki edustajat, koska yksimielisestihän silloin tämä kyseinen ponsi hyväksyttiin. Kysynkin ministeriltä, jotta eikö ministeriössä pidetä eläkeläisten menetyksiä todellisina.

Luen toisen kohdan, se on samainen luku ja toinen kappale. Lainaan suoraan: "Eläkepoliittisesti nyt ehdotettavassa uudistuksessa on kysymys siitä, miten työeläkkeensaajat kokevat heille annettujen eläkelupausten pitävyyden. Vaikka kenenkään maksussa oleva eläke ei ole kansaneläkejärjestelmää koskevan uudistuksen johdosta alentunut, on tarkoituksenmukaista, että niiden henkilöiden ansioeläkettä tarkistetaan, joilla kansaneläkkeen pohjaosan laskusääntö on vaikuttanut työeläkkeen määrään." Eli tämä tekstikohta ei mielestäni pidä paikkaansa, tai sitten on sanottu niin kauhean monimutkaisesti tämä asia, että en sitä ymmärrä. Toisaalta täällä on puheenvuoroissakin tullut esille ja myös ministeri todennut, että kyllähän eläkkeet joka tapauksessa tuon toimenpiteen myötä pienenivät.

Vaikka eläkelaitokset ovat toivoneet, että maksatus alkaisi vasta lokakuun alusta 2003, niin alussa jo totesin, että sitä tulee aikaistaa. Toivon, että se jo mietinnössä todetaan. Vaikka nämä kaikki päätökset ja laskelmat eivät olisikaan valmiita, mikä sitten se päivämäärä onkin, niin kyllä kai taannehtivasti voi myös tämän maksun suorittaa. Luonnollisimpana pitäisin, että tämä maksatus alkaisi jo ensi vuoden alusta.

Yleisestikin erittäin suurta ihmetystä on aiheuttanut kyseessä olevien eläkeläisten piirissä se, jotta miten paljon tämä asia teettää työtä. Toisaaltahan täällä on todettu, jotta osa näistä tiedoista, kun aikanaan päätöksiä tehtiin, on jäänyt myös rekisteröimättä. Toisin päinhän tämä asia onnistui hyvinkin nopeasti ja vaivattomasti, ja nyt sitten ollaan tällaisessa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesityshän on kompromissi, ja missään tapauksessa sitä ei voi rutata, sanon näin pohjoiskarjalaisittain. Eli tässä on, totta kai, hyviä elementtejä. Se vaatii vielä korjausta, näin toivon. Eli kattoasia on tietenkin muun muassa sellainen ja ennen kaikkea maksatusajankohta, jonka jo kahdestikin olen tainnut todeta. Erittäin hyvää tässä on myöskin se, että korvaus ei alenna maksussa olevaa kansaneläkettä, ja yksi epäkohta tämän lain myötä saadaan korjattua. Korjattavaa tietenkin tälläkin sektorilla riittää eläkeläisten parissa, ja ennen kaikkea ajattelen niitä eläkeläisiä, jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä tai joilla on lisäksi erittäin pieni kansaneläke.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Usein sanotaan, että eduskunnalla ei ole valtaa ja se ei osaa käyttää valtaa. Tänä päivänä oikeastaan voisi sanoa, että se on pötypuhetta. Kyllä eduskunta kaapinpaikan näyttää silloin, kun se todella sitä haluaa. Mielestäni tänään on syytä miettiä ja muistella niitä aikoja, kun hallitus halusi haudata tämän esityksen ja pääministeri Lipponen täällä kyselytunnilla hyvin selkeästi ilmoitti, että tähän asiaan ei enää palata. Silloin totesin, että tämän asian hautajaisiin todennäköisesti eduskunta ei osallistu. Silloinhan meitä esitaistelijoita lähti liikkeelle ja niitä oli varmasti kaikista eduskuntaryhmistä. Mielestäni työ on tehty ja kiitoksen aika on. Toivotaan, että tämä kompromissi, joka meillä lakiesityksenä nyt on käsittelyssä, tyydyttäisi eläkeläisiä. Tiedän, että täysin näin ei tule tapahtumaan.

Mutta kuitenkin ministeri Maija Perho on toteuttanut ainakin kokoomuksen eduskuntaryhmän tahtoa, kun ryhmämme päätti, että täsmäkorvaus kaikille niille ja juuri sillä summalla, mikä heiltä on leikattu. Ministeri Perho yritti todella viedä tätä asiaa eteenpäin. Kun se ei sitten kaikille hallituspuolueen jäsenille hallituksessa käynyt, niin kompromisseja tietysti aina tulee tehdä. Tämä on nyt se kompromissi, ja tämmöistä täsmäkorvausta ei nyt sitten tämä esitys sisällänsä pidä.

Kaikki me tiedämme, että eläkeläiset kokevat tämän todella oikeudenmukaisuuskysymykseksi. Ei monikaan koe sitä niin, että se suurin kysymys on rahakysymys, vaan ainakin ne eläkeläiset, joita itse olen tavannut, kaikki kokevat sen oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Sen tähden oli viimeinen hetki, että tämä tuli tänne eduskuntaan. Hyvä, että tuli.

Mutta kun täällä todella on ministeri Maija Perhoa lyöty ja hutkittu, niin kyllä kai hän ministereistä on se, jota vähiten kannattaa tässä hutkia. Täällä voisi olla monia ministereitä, joista voitaisiin tietysti sanoa, että he eivät ole tämän asian takana kenties olleet, niin kuin me olemme kuulleet täällä erilaisissa yhteyksissä, ja myöskin kyselytunnilla se on tullut eduskunnalle hyvin selväksi.

Kun hallituspuolueet ovat nousseet barrikadeille ja halunneet tämän asian korjattavaksi ja näin on tapahtunut, niin on tietysti ilo olla tänään hallituspuolueen jäsen. Tietysti oppositio ja keskustakin nyt vähän voivat paistatella siinä hallituksen rinnalla ja nauttia näistä hedelmistä, mutta kiitokset vaan, kun olette mukana olleet.

Se oikeastaan häiritsee, että täällä eduskunnassa ovat aika monet tuoneet julki sen, että tässä on niin sanotusti hyvätuloisten eläkeläisten asioista kyse. Se on täällä monissa puheissa tullut esille. Itsekin haluan torjua tämän ajatuksen. 4 000 markkaa kuukaudessa ei ole mikään iso eläke, ei todellakaan ole. Kun tiedetään, että nämä ovat hyvin paljon naisvaltaisia aloja, millä tämä kaksinkertainen pohjaosan leikkaus on tehty, tai jos oikein täsmennetään, niin työeläkettä on leikattu tämän toisen kerran, niin silloin tietysti tullaan siihen, että kun on pieni palkka, sitten on pieni eläkekin. Nämä ovat opettajia, aineenopettajia, jotka eivät ole täydessä työajassa opetusvelvollisuudessa, sairaanhoitajia, terveydenhuollon ihmisiä, sairaala-apulaisia, kunnan työntekijöitä. Kyllä heille tämä takaisinmaksu todella kuuluu. Tietysti minä itse olisin toivonut ja toivon sitä vieläkin, että valiokunta miettii tätä täsmäkorvausta, että ne ihmiset, joilta on eniten poistettu, myöskin saisivat takaisin sen noin 500 Suomen markkaa, joka heiltä on leikattu. Nythän se katto jää siihen 300 Suomen markkaan.

Tässä tapahtuu semmoinen pieni tulonsiirto, elikkä ne, joilta on vähemmän leikattu, saavat nyt enemmän. (Ed. Kuoppa: Eivät he voita, he ovat menettäneet kansaneläkkeen pohjaosan!) — Eivät he tietysti voita, se on ilman muuta selvää. Mutta jos pelkästään tarkastellaan tätä maksutapaa ja tätä palautusta, niin näinhän siinä tietysti tapahtuu.

Täällä on kovasti ei nyt riidelty mutta käyty keskustelua siitä, kuka milloinkin on tehnyt mitäkin. (Ed. Stenius-Kaukonen: Kannattaa tutustua kokoomuksen historiaan!) Tietysti on totta, että sosiaali- ja terveysvaliokunta tässä asiassa mielestäni oli hyvin aloitteellinen, mutta kyllä löytyy aika paljon myöskin, onneksi, täältä salista niitä aloitteentekijöitä, jotka eivät olleet valiokunnan jäseniä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Heitä tarvitaan!)

Tietysti se, että tämä astuu voimaan vuoden alusta, mutta maksatus alkaa sitten vasta lokakuun alussa, on tahra tässä lakiesityksessä. Toivon todella, että sosiaali- ja terveysvaliokunta paneutuu tähän asiaan eikä kuuntele tässä asiassa niin paljon eläkelaitoksia, vaan kuuntelee eläkeläisiä ja eduskuntaa. Mielestäni tätä pitäisi aikaistaa.

Puutun vielä toiseen asiaan. Kun täällä on pidetty hyvinkin laajoja eläkepoliittisia katsauksia, niin voi sanoa tietysti sen, että totta kai on selvää, että pohjaosan leikkaus on ollut onneton tapaus. Mutta jos tässä yhteydessä lähdettäisiin viemään sitä yhtä aikaa eteenpäin, kyllä siinä aikamoinen sotku tietysti tulisi. Mielestäni pitää hyvittää ensin niille, joille vääryys on tehty kaksin kerroin. Se on tietysti se tärkein asia. Ed. Marjatta Stenius-Kaukonen, vaikka te ette tunnustaisi sitä, että on osa ihmisistä, joilta on leikattu kahteen kertaan ja jotka ovat kärsineet kaksinkertaisen vääryyden, niin minusta totta kai on selvää, että heille palautetaan ensin. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ed. Tulonen ei ymmärrä oikein tätä asiaa!) Se on minusta hyvin oikeudenmukainen ratkaisu eikä sitä mustaa valkoiseksi oikeastaan mitenkään muuten saa.

Puhemies! Palaisin vielä siihen, kun on puhuttu kovasti hallituksen kehysriihessä olleesta epämääräisestä päätöksestä. En tiedä, minkälainen päätös se loppujen lopuksi on ollut, että eläkeläisten sairausvakuutusmaksua ei alennettaisikaan enää ohjelman mukaisesti 0,4:ää prosenttiyksikköä, vaan nostetaan palkansaajien savamaksua ja on ajateltu tällainen jippo, että eläkeläiset ja palkansaajat ovatkin samalla viivalla. Sitä en hyväksy ja ymmärsin, ettei myöskään kokoomuksen eduskuntaryhmä tule tätä hyväksymään. Ministeri Maija Perho, tämä varmaan kannattaa jo tänään haudata ajatuksista ja etsiä muita rahoituskohteita.

Toteaisin vielä sen hyvän, mitä hallitus on tässä tehnyt ja erityisesti ministeri Maija Perho. Hän on ollut kovassa ryöpytyksessä ja osoittanut ministerin taitonsa siinä, että hän on pitänyt päänsä. Tiedän hyvin, että häntä on yritetty käännyttää ihan toiselle tielle, mutta mielestäni on oikeudenmukaista, että ministeri, joka vastaa asiasta, kuuntelee nimenomaan kansanedustajia ja eduskuntaa. Se on ihan oikeaa parlamentarismia.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Tulosen puheenvuoron jälkeen voi todeta, että ei haukku haavaa tee, mutta ei kehujenkaan vastaanottaminen niin kauhean helppoa ole.

Ensinnäkin ed. Hyssälälle toteaisin muutamia perusasioita. Emmehän me ole Suomesta romuttaneet kansaneläkejärjestelmää. Se on edelleenkin perusturva niille, joilla ei ole työhistoriaa tai joilla työhistoria on sillä tavoin vajavainen, että työeläkettä tulee täydentää tiettyyn markkamäärään asti pohjaosalla. (Ed. Stenius-Kaukonen: Mutta kyllä kansanvakuutusjärjestelmä on romutettu!) Tässä on tietyt näkemyserot, mutta minusta nämä kaksi järjestelmää, ansioturvaan perustuva työeläke — TEL-järjestelmä, kunnallinen järjestelmä KVTEL, VEL — on ensisijaista, mutta on ilman muuta selvää, että täytyy tämän rinnalla olla eläkeläisille perusturva, ja sitä tehtävää meillä edelleenkin toteuttaa kansaneläkelaki.

Ed. Hyssälä arvosteli kaiken kaikkiaan niitä eläkepoliittisia muutoksia, jotka astuivat voimaan vuoden 96 alusta. Haluaisin tietää, mikä on ed. Hyssälän vastaus siihen kysymykseen, olisiko keskusta ollut valmis siihen, että työeläkkeiden maksupaineet olisivat olleet edessä olevan näköisiä. Olisiko ollut oikein, että ei millään tavalla ennakoitaisi tulevaisuutta, ei välitettäisi siitä, millä tavoin nämä maksut vaikuttavat veroasteeseen tai henkilöstösivukuluihin ja sitä kautta työllisyysasteeseen? Nämä päätökset eivät olleet helppoja, ja ne tehtiin osittain tietysti lamankin siivittäminä, mutta ei ensisijaisesti siitä syystä vaan siksi, että haluttiin katsoa vastuullisesti pidemmälle tulevaisuuteen.

Ed. Hyssälä totesi, että tämä korotus tässä asiassa pitäisi maksaa taannehtivasti. Se merkitsisi noin 2,7 miljardin markan laskua siihen asti, kun on tarkoitus alkaa maksaa korotusta, kumulatiivisesti. Tämä lisärasitus olisi meidän eläkejärjestelmässämme, ja ed. Hyssälä varsin hyvin Kunnallisen eläkevakuutuksen hallituksen jäsenenä tietää, mitkä nämä paineet esimerkiksi kuntasektorilla ovat ja mikä on kuntien palkanmaksukyky ja sitä kautta palvelujen järjestämiskyky, joka on erittäin olennainen asia ikäihmisten näkökulmasta.

Ed. Stenius-Kaukosen syytöksiin ... (Ed. Stenius-Kaukonen: Ne eivät koskeneet ministeri Perhoa!) — Eivät koskeneet, mutta pidän siitä huolimatta analyysia aika kohtuuttomana ikään kuin taas kerran me sanelisimme kaikki nämä ratkaisut — tätä ratkaisua ei edes ollut meidän aloitteestamme aikanaan hallitusneuvotteluihin tuotu. Mielestäni pientä kohtuutta voisi noudattaa politiikanteossa.

Ed. S. Kanervalle toteaisin sen, että en pidä siitä, vaikka onkin toisen puolueen ministeristä kysymys, että pohjaosan leikkaus pannaan yhden ministerin eli tässä tapauksessa ministeri Mönkäreen piikkiin. Se oli hallituksen yhteinen päätös, ja minusta meidän täytyy olla rehellisiä ja harjoittaa hallituspolitiikkaa hyvien tapojen mukaisesti. Nyt minun vastuualueelleni tässä hallituksessa on kuulunut eläkepolitiikka, jota olen parhaani mukaan yhteistyössä muiden hallituskumppanien kanssa pyrkinyt hoitamaan.

Ed. Kähkösen kritiikkiin tai kysymyksiin koskien lain perustelua, 2. kohtaa, totean, etten välttämättä aivan ymmärtänyt sitä, mitä hän ajoi takaa, mutta mielestäni tässä ei ole sinänsä mitään arvoarvostelmia. Kun nämä päätökset tehtiin, yksi periaate oli se, että ne tehdään sillä tavoin, että kenenkään maksussa oleva eläke ei alene. Sehän turvattiin indeksikorotuksilla ja muilla keinoilla, verotuksellisilla keinoilla. Tämänhän silloin, kun tämä laki oli käsittelyssä, edeltäjäni perusteli.

Ed. Tulonen otti esille tässä yhteydessä myöskin savamaksun, josta hyvin selkeästi on eri edustakuntaryhmien taholta todettu ja josta itse totesin eduskunnan kyselytunnilla, että tämä asia on osa veroratkaisua, sosiaaliturvamaksujen tasoa koskevaa ratkaisua, ja se käsitellään budjettiriihen yhteydessä.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kauhean vaikea on yhteen minuuttiin kyllä sisällyttää niin moneen syytökseen vastausta. Sieltä ministerin puheesta tuli Hyssälä, Hyssälä, Hyssälä. (Ed. Zyskowicz: Aika kuluu!) Jotenkin tuntuu siltä, että täällä hehkutetaan nyt kokoomuksen taholta erityisesti, että eläkeläiset saisivat tässä jotakin ylimääräistä. (Ed. Zyskowicz: Kyllä saavat!) Hehän eivät saa kuin entisiä, heiltä leikattuja eläkkeitä, jotka he ovat itse maksaneet, omista rahoistaan saavat osan takaisin. (Ed. Zyskowicz: Vai itse maksaneet, höpö höpö!) Eihän tässä tule mitään ylimääräistä.

Sitten näihin ministeri Perhon työeläkkeisiin ja muihin. Totean vain, että ministeri Perho on ulkoistanut eläkevalmistelun kokonaan sosiaali- ja terveysministeriön ja eduskunnan ulkopuolelle työryhmään, jossa on kaksi yksityisten eläkelaitosten toimitusjohtajaa, ei lainkaan julkisen puolen edustusta, ei kuntien, ei valtion, ei kirkon, ei Kelan eikä myöskään yhtään naista esimerkiksi ole eikä eläkeläisten edustusta. Ei minkäänlaiseen tasapuoliseen valmisteluun ole tuotu suurta työeläkejärjestelmän uudistusta.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanvakuutus tarkoittaa kyllä sitä, että kaikki saavat. Tämä pohjaosan leikkaaminen, poistaminen, on selkeästi kansanvakuutuksen periaatteiden murtamista. Siitähän on kysymys. Tämähän on ollut kokoomuksen tahto, pitkän linjan tavoite, enkä minä sanonut, että tässä kokoomus yksin on. Toin esille tahot, ketkä tässä ovat olleet, ja tässä ovat nimenomaan työmarkkinajärjestöt olleet mukana, koska puolustavat työeläkejärjestelmää. Juuri tähän tämä liittyy. En minä mitään kohtuuttomia ole esittänyt, olen vain tätä historiaa vähän muistellut, ja ed. Zyskowicz on ainoa, joka täällä tietää, miten nämä asiat ovat menneet. Toivoisin, että hän tunnustaisi, mikä on kokoomuksen todellinen linja ja tavoite.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Joskus, kun harjoitin vielä asianajotointa, meillä oli sellainen periaate, että sotkuiset asiat selvitetään ja selvät asiat sotketaan. Tämä on vähän tullut täällä mieleen, kun on kuunnellut esimerkiksi edustajia Tennilää, Rehulaa ja Hyssälää, jotka tässä yhteydessä, kun on selvästi kyse sen vääryyden korjaamisesta, mitä kansaneläkkeen pohjaosan niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kautta on aiheutettu yli 100 000 eläkkeensaajalle, sotkevat tähän yhteyteen tämän yleisen pohjaosaleikkauksen. Tämä hallituksen esitys on todella hyvä ja perusteltu ja se korjaa tehdyn vääryyden ja tehdyn epäkohdan.

Mitä tulee yleiseen eläkkeen pohjaosan leikkaukseen, todellakin, jos vähänkin on kiinnostunut myös tulevista eläkekustannuksista ja sitä kautta välillisten työvoimakustannusten paisumisen ehkäisemisestä, niin tämä yleinen pohjaosan leikkaus on todellakin merkinnyt sitä, että esimerkiksi vuoden 2010 tasossa on vajaan 4 miljardia markkaa vuositasolla pystytty säästämään eläkemenoja. Kaiken tämän ed. Hyssälä jo eläkeläisille lupasi, siihen päälle vielä kansaneläkkeen tasokorotuksen. Sanon vain, ed. Hyssälä ja muut keskustalaiset, teidän on turha hurskastella täällä sitten taas ensi viikolla lapsiperheiden puolesta. Kun kaiken tämän annatte, niin lapsiperheille ei jää edes murusia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä debatissa aikaisemmin ed. Rakel Hiltunen totesi, että minä suhtaudun jollakin tavalla kyynisesti tähän asiaan.

Arvoisa puhemies! Haluan nimenomaan pöytäkirjaan todeta ed. Rakel Hiltusen ollessa salista poissa, että missään nimessä en tee näin. Minä totean, että tässä koko asiassa, operaatiossa, peruspsykologia petti pahemman kerran. Ei ymmärretty lainkaan juuri sitä ideaa, minkä ed. Hyssälä äsken totesi siitä, mistä tässä pohjimmaltaan on kysymys: Mitenkä ihmiset kokevat sen, millä tavalla he ovat maksaneet näitä eläkkeitä ja mikä odotus heillä näihin eläkkeisiin nähden on, ja millä tavalla syntyy vaatimus siitä, että se asia tulee korjata. Siitä tulee silloin vielä enemmän elämää suurempi asia kuin se ehkä taloudellisesti heille on. Siitä tulee suuri periaatteellinen asia. Siinä katsannossa on voitto, että tämä asia saadaan nyt hoidettua, että tästä ei tule keskusteluun ikuisuusasia.

Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen edelleen sitä mieltä, että tässä on vähän vellit ja puurot sekaisin, eli kysehän on vähän siihen malliin, kuten ed. Zyskowicz totesi, että työeläkettä on leikattu. Ensin tietyltä joukolta on leikattu yhteensovituksessa kansaneläke ja sitten vielä saman mokoman verran työeläkettä ja sitä maksetaan nyt osittain takaisin.

Mutta ministeri Perholle sanoisin, että kun te vuonna 95 silloisessa hallituksessa, tai ketkä olivatkin, päätitte tehdä tämän ratkaisun ja taitetun indeksin ja pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen ja jatkaa savamaksua, niin minä en ollut silloin tässä eduskunnassa. Minä tulin puolitoista vuotta myöhemmin ja siksi katson voivani arvostella silloin sitä asiaa.

Mitä tulee näihin muihin asioihin, niin jos esimerkiksi lapsilisiä leikataan jonain vuonna ja seuraavana vuonna palautetaan, se on kertameno, mutta kun indeksi leikataan, niin jos ihminen elää vielä 40 tai 30 vuotta, se on 30-kertainen leikkaus. Sitä tässä ei koskaan muisteta. Koska on indeksi nostettu sille janalle, missä sen pitäisi olla.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Kansanvakuutusideasta toteaisin, että toki se on yksi periaate, joka on puolustettavissa tietyistä lähtökohdista, mutta silloin kun rahasta on tiukkaa, täytyy nostaa esille kysymys, ketkä sitä pohjaosaa tarvitsevat. Tämä ratkaisu tehtiin siltä pohjalta, että eläkettä ei tietenkään leikattu pienituloisimmilta eläkeläisiltä. Minusta ei olisi mitään järkeä siinä, että palautettaisiin tämä pohjaosa. Jos halutaan, niin kuin varmaan on tarvetta tulevaisuudessa, katsoa, miten pienituloisimmat eläkeläiset pärjäävät, silloin tie ja oikea ratkaisu on eläkkeen tasokorotus eikä niin, että nyt palattaisiin tässä lähtöruutuun.

Tärkeää on se, mihin ed. Pulliainen viittasi, että me pystymme jatkossa turvaamaan eläkejärjestelmän riittävän pitkäjänteisen ennustettavuuden. Se on minusta hyvin tärkeä periaate juuri siksi, että sellaiset tekijät, jotka ovat kaksinkertaisen leikkauksen taustalla, eivät toistuisi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Selvennyksenä totean, että minä pidän hyvänä sitä, että tämä hallituksen esitys on tullut tänne saliin, koska nyt on mahdollista puuttua koko tähän vääryyteen, joka vuonna 95 tehtiin. Nyt päästään kiinni koko kansaneläkkeen pohjaosaprobleemaan. Eduskunnan tehtävänä on hoitaa nyt, kun asia on täällä, sellainen päätös aikaiseksi, että hyvityksen saavat kaikki ne, jotka menettivät kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksessa. Muoto siihen löytyy, arvoisa ministeri. Minä muistutan siitä, että kyse on pienituloisista ihmisistä. 650 000 eläkeläistä saa eläkettä 5 000 markkaa tai vähemmän bruttona kuukaudessa, 52 prosenttia kaikista eläkeläisistä. Näin pienistä tuloista on kysymys, ja näinkin pieniä tuloja on leikattu.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilän tavoin katson kyllä, että tämä lakiesitys on hyvä, mikä nyt eduskunnan käsiteltävänä on. Sen sijaan en usko siihen mahdollisuuteen, jonka ed. Tennilä toteaa, että voitaisiin korvata — valitettavasti en usko siihen — kaikille, jotka jäävät tämän ulkopuolella. Se on tämän lakiesityksen heikkous. Tämä jättää monia tyytymättömiä ihmisiä. 220 000 eläkeläistä, joiden pohjaosa on leikattu, jotka eivät saa korvausta, ovat tyytymättömiä. Se on kaikkein suurin hankaluus.

Pohjaosan kahteen kertaan leikkaaminen on eräs suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia, mutta toinen on taitettu indeksi. Ministeri Perho sanoi, että on haluttu katsoa vastuullisesti pidemmälle tulevaisuuteen, mutta tosiasia on, että meidän bruttokansantuotteemme on viime vuosina kasvanut nopeammin kuin eläkemenot ovat kasvaneet, joten tässä suhteessa minusta tuntuu, että kokoomuksen taholla liioitellaan tätä eläkevastuiden tulevaa menoa.

Puhemies! Ihan lopuksi. Ministeri Perho aikaisemmin totesi, että eläkejärjestöjä kyllä kuullaan, mutta esimerkiksi kun työmarkkinajärjestöt 12. marraskuuta tekivät oman ratkaisunsa, joka tuodaan myöhemmin meille käsittelyyn, niin miten eläkeläisjärjestöjä on kuultu?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanvakuutusjärjestelmään kuuluu tietenkin, kun maksetaan kansaneläkevakuutusmaksuja, että siitä saadaan korvausta. Nyt suuri osa näistä 220 000:sta, jotka eivät tule saamaan korvausta tämän hallituksen esityksen mukaan, ovat maksaneet kansaneläkevakuutusmaksuja, mutta eivät saa kansaneläkettä.

Sen verran voin ed. Kanervalle todeta, että se oli alle 5 000 markkaa, kun työeläkkeestä ruvettiin leikkaamaan kansaneläkkeen pohjaosaa eli ei ollut mistään suurista eläkkeistä kysymys, kun leikkaus lähti käyntiin. Näin ollen se oli keskipalkkainen SAK:lainen työntekijä, joka menetti kansaneläkkeen pohjaosan.

Lisäksi haluan vielä huomauttaa, että tämän lisäksi tulevan ajan oikeuksia on leikattu useammalta taholta, mikä pienentää myöskin eläkemenoja. Työkyvyttömyyseläkkeet esimerkiksi ovat olleet lähes paikallaan, ne eivät ole kasvaneet, vaikka tulotaso on noussut.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on se ongelmatiikka juuri siinä, että jos ihminen on maksanut työssä ollessaan työeläkemaksua jostakin palkasta, hänelle on kertynyt 60—65 prosenttia, mikä se prosentti onkaan, eläkettä ja joka tapauksessa työeläkettähän tässä on leikattu. Tälläkään sitä ei palauteta sille tasolle, joka hänelle oikea työeläke olisi, koska on yhteensovitussääntö.

Toinen juttu on kansanvakuutus. Totta kai, niin kuin ed. Kuoppa totesi, myös kansanvakuutuksen puolella pitää olla noin se ajatus, jolloin koko tällä järjestelmällä, jota nyt esitetään, ei korjata eläkettä vielä siihen tasoon, mitä on työeläkevakuutusta maksettu.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan, että tämä eläkejärjestelmähän on tosi iso kokonaisuus. Siinä mielessä en osaa näistä puheista, mitä nyt olen kuullut, voi ollenkaan ymmärtää. Ministeri Perho puhui hyvin asiallisesti ja perusteli tämän yhden osa-alueen eli kaksinkertaisen pohjaosan leikkaamisen kompensaation ympärillä olevia ongelmia.

Jos poliittisista syistä nyt halutaan sekoittaa tavallinen pohjaosa ja kaksinkertainen pohjaosan leikkaus, kansaneläkevakuutusjärjestelmä ja työeläkevakuutusjärjestelmä, kaikki keskenään, niin sen vielä ymmärrän, mutta minusta tuntuu, että osa keskustelijoista nyt unohtaa kokonaan sen, että ne ovat aivan eri järjestelmiä.

Tämä keskustelu ei lupaa hyvää koko tämän järjestelmän jatkokehittelylle, jos näin populistisesti puhutaan. Pyytäisin, että ministeriä kuunneltaisiin paremmin.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanvakuutus on olennainen osa juuri, jos halutaan perusturvalähtökohdista turvata kansalaisten oikeuksia. Tämä on todella syvällinen periaatteellinen kysymys, jossa vasemmistoliiton ja kokoomuksen näkemykset poikkeavat toisistaan.

Te olette todistaneet ministeri Perhon ja ed. Zyskowiczin suulla juuri, että te ette haluakaan, että kansaneläkkeen pohjaosaa maksetaan. Se oli teidän tavoitteenne yksinkertaisesti, ja sen te olette saavuttaneet ja sen takia te ette sitä halua korjata. Me muut haluaisimme vielä palauttaa kansanvakuutuksen, koska se on oikeudenmukaisin järjestelmä, mutta te olette käyttäneet ne rahat verohelpotuksiin, joista suurituloiset ovat hyötyneet kaikkein eniten.

Ministeri Perho, oliko lupaus, että tasokorotus kansaneläkkeisiin on kokoomuksen tavoite? Tulkitsinko oikein teidän puheenvuoronne? Se olisi todella riemu-uutinen.

Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistaakseni ykköskalleusluokassa yksinäisen henkilön leikkausraja oli 5 800 tai 5 600. En puhu mitään aviopuolisoista tai kakkoskalleusluokasta. Mutta tämä keskustelu on aivan hullu. Ed. E. Lahtela esittää, että heille, jotka ovat maksaneet, pitäisi palauttaa. Nythän tämä on sillä lailla, että ne, jotka eivät ole maksaneet, saavat kansaneläkkeen pohjaosan ja lisäosan, ja ne jotka ovat maksaneet, ovat niitä varakkaita, ja niille ed. Lahtela haluaa lisää. Kyllä minä luulen, että tämä on ihan hyvä esitys ed. Lahtelalta. Kiitos vain.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin eläkepoliittisesta valmistelusta: Kysymys on siitä, että työmarkkinajärjestöt ovat saavuttaneet tietyn yhteisymmärryksen, jonka jälleen hallitus punnitsee, onko se samaa mieltä. Sen jälkeen ministeriö valmistelee asian niin, että siinä valmistelussa on mukana myöskin kuntasektori ja valtion sektori. Eli eivät nämä mitään läpihuutojuttuja ole. Meillä on vieläkin paljon asioita neuvotteluissa ja pohdittavana, miten niitä viedään eteenpäin.

Indeksistä totean sen, että Suomessa fifty-fifty-indeksi on varsin antelias. Euroopan maissa enimmäkseen on toisenlainen järjestelmä. Joissakin sitä tarkistetaan pelkästään elinkustannusindeksin mukaisesti. Joka tapauksessa tämä indeksijärjestelmä on keskeinen muuttuja näiden eläkemenojen hillinnässä.

Ed. Elo totesi, että kokoomus liikaa korostaa eläkejärjestelmän kestävyyttä. Ei Eläketurvakeskus tai Työeläkelaitosten Liitto tai muut tahot ole mitään kokoomuksen etäispäätteitä. Kyllä me kuuntelemme vakavasti (Puhemies koputtaa) asiantuntevia arvioita ja siitä huolimatta olemme (Puhemies koputtaa) nähneet tarpeelliseksi kehittää tätä eläkejärjestelmää, muun muassa kansaneläkejärjestelmää.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen joutunut olemaan poissa salista alkukeskustelujen ajan, mutta saanut seurata debattia viimeisen vartin ajalta. Täytyy sanoa, että kyllä edustajilla tässä salissa hyvin kaukana toisistaan käsitykset näistä asioista ovat.

Tuohon, mitä ministeri Perho ihan viimeisenä sanoi: Kyllä minun mielestäni meidän kaikkien pitäisi myöntää täällä, että nämä meidän eläkejärjestelmämme ovat erittäin monimutkaisia. Ne ovat todella monimutkaisia ymmärtää. Sitten vielä, kun nyt muun muassa työeläkkeiden puolella tehdään valmistelua ja osa on jo tässä talossa käsittelyssä, niin kyllähän se on suppea piiri, joka niitä valmistelee, eikä siellä ole sitä porukkaa mukana valmistelussa, jotka olisivat erityisen kiinnostuneita perusturvapuolesta. Tämä on ongelma, kun yksittäisen kansalaisen kannalta ajattelee, hän jaksaa olla kiinnostunut mahdollisesti vain omasta eläketurvastaan ja ehkä puolisonsa eläketurvasta.

Mutta sitten itse tähän kaksinkertaiseen leikkaukseen. Arvioin kyllä niin, että Lipposen seitsemän vuoden hallituskaaren ajalta tämä on ollut kaikista suurin ongelma. Ongelma ei ole pelkästään kaksinkertainen leikkaus, vaan kokonaisuudessaan kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus. Sehän tehtiin vuonna 95, kun tämä hallituspohja aloitti. Leikkaus kosketti kaiken kaikkiaan yli 400 000:ta ihmistä, taisi olla 430 000 eläkeläistä, ja heistä on vähän yli 300 000 edelleenkin elossa. Silloin leikkausta vastustivat kaikki eläkeläisjärjestöt, keskusta, kristilliset ja harvat hallituspuolueitten edustajat. Hallituspuolueista ei kuitenkaan löytynyt opposition tueksi riittävästi edustajia, jotta leikkaus olisi saatu estettyä ennen sen alkua tai edes pysäytettyä. Mahdollisuus leikkauksen pysäyttämiseenhän oli hallituspuolueen edustajilla aina vuoden 2000 joulukuuhun saakka, jolloin leikkaus oli viimeistä kertaa tässä salissa äänestettävänä.

Hallituspuolueiden poliittinen omatunto heräsi asiassa kuitenkin viime vaalien alla. Vuoden 98 lopulla eduskunta hyväksyi yksimielisesti ponnen, jossa edellytettiin kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen pysäyttämistä. Ponsi osoittautui pian hallituspuolueiden ovelaksi vaalitempuksi, ja leikkausta jatkettiin vaalien jälkeen. Mikään ei muuttunut hallituspuolueiden suhtautumisessa pohjaosan leikkaukseen. Edelleen muutama hallituspuolueen edustaja äänesti leikkausta vastaan, mutta aina suurella enemmistöllä leikkaus vietiin hallituspuolueiden toimesta eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys jatkaa sateenkaarihallituksen poukkoilevaa eläkepoliittista linjaa. Toiveita kansaneläkkeen pohjaosan kompensoimisen osalta on nostettu myös hallituspuolueiden riviedustajien ja eduskuntaryhmien puolelta. Niihin puheisiin nähden hallituksen esitys kansaneläkkeen pohjaosan kompensoimisesta jää puolitiehen. Itse asiassa voi kysyä, onko edes kyse kompensaatiosta, sillä hallitus esittää osittaista korvausta leikattuun eläkkeeseen tulevaisuudessa kolmannekselle niistä, joilta leikattiin.

Vääryyttä ei korjata kaikkien osalta; vain 114 000 henkilöä saa osittaista 5—55 euron korvausta tehdystä leikkauksesta. Nämä eläkeläiset joutuvat odottamaan vielä puolitoista vuotta, ennen kuin heihin kohdistettua leikkausta aletaan edes korjata. Tässä on kysymys varsinaisesta eläkepoliittisesta optiosta. En varmasti ole ainoa kansanedustaja, joka on saanut puhelinsoittoja, joissa soittajat pohtivat, ehtivätkö he koskaan saamaan konkreettisesti korvausta tililleen vai jääkö tämä hallituksen esitys heidän osaltaan vain pelkäksi optioksi, jota he eivät koskaan näe.

Se, että pohjaosan kaksinkertaista leikkausta ei kompensoida täysimääräisesti, on huono linjaus. Ei voi olla kestävää politiikkaa, että leikkaukset kyllä voidaan nopeasti kohdentaa eri markkamäärinä kaikille, mutta korvausta ei voida maksaa täysimääräisesti ja prikulleen oikein, vaan rajauksella 5—55 euroa. Tulevina kuukausina toivon hallituspuolueiden kansanedustajien aktiivisesti perustelevan äänestäjille, miksi korvausta maksetaan vain 114 000 eläkeläiselle, mutta yli 200 000 keskituloista eläkkeensaajaa jätetään ulkopuolelle.

Tiedän, että monet hallituspuolueiden edustajat pitävät tätä esitystä kompromissiesityksenä. Silti pidän enemmän kuin aiheellisena eläkeläisten kysymyksiä siitä, miksi korvausta ei makseta kaikille, joilta pohjaosa on viety, ja edelleen, miksi korvaus on vain osittainen ja miksi se tehdään vasta hamassa tulevaisuudessa.

Hallituksen poukkoileva eläkelinjaus jatkuu myös sava-asiassa. Niin kuin tiedämme, täällä on jo useamman ryhmän puolelta arvosteltu hallituksen savaratkaisua, ja näin näyttää myös tulevina kuukausina olevan. Tämä on myös asia, joka herättää eläkeläisten keskuudessa kummastusta, miksi maksua ei todellakaan alenneta.

Arvoisa puhemies! Entä keskustan linjaukset? Uskoisin, että ed. Hyssälä täällä on niitä jo laajasti esitellytkin, mutta totean vielä tähän näin, että ensinnäkään keskusta ei ole koskaan hyväksynyt kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta. Olemme aina äänestäneet yhtenä naisena ja miehenä tätä epäoikeudenmukaista leikkausta vastaan. Keskustan mielestä kaksinkertainen leikkaus tulisi korjata täyden kompensaation periaatteen mukaan. Korjaus tulisi aloittaa vähintään ensi vuoden alusta alkaen. Täysimääräinen kompensaatio maksaisi käsityksemme mukaan valtiolle ja eläkelaitokselle vuositasolla vajaat 100 miljoonaa euroa nyt esitetyn 50 miljoonan euron sijasta.

Edelleen esitämme, että hallituksen tulisi välittömästi selvittää se, kuinka pohjaosa voitaisiin palauttaa kansaneläkejärjestelmään. Olemme arvostelleet pohjaosan poistamista juuri siksi, että sen poistamisella heikennettiin suomalaista peruseläketurvaa ja murrettiin kansanvakuutuksen perustaa, kuten äskeisessä debatissakin monien edustajien puheenvuorossa tuotiin esille.

Lähiaikojen eläkepolitiikan kiireellisimpiä toimia on nostaa kansaneläkkeitä. Kaikista tärkeintä olisi tehdä tasokorotus niille, joilla on pelkkä kansaneläke tai kansaneläkkeen lisäksi pieni työeläke. Kelan laskelmien mukaan kansaneläke on noin 300 markkaa eli nykyrahassa 50 euroa jäljessä työeläkkeiden kehityksestä. Viime vuonna tehty 70 markan korotus jäi näin tarkasteltuna liian pieneksi, lähinnä kosmeettiseksi korjaukseksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi en malta olla toteamatta siihen, kun ed. Zyskowicz debatissa ilkkui, että keskusta ensi viikolla ottaa jälleen esille lapsiperheiden aseman parantamisen. Voin vakuuttaa ed. Zyskowiczille, vaikka hän ei täällä olekaan, että niin se varmasti tekee. Me emme keskustassa hyväksy sitä, että seitsemän taloudellisen kasvun vuoden aikana ja sen jälkeen ei ole mahdollisuuksia hallituksella valtiontalouden nykytilanteessa ollut muka korjata lapsiperheiden asemaa. Emme hyväksy sitä, että eläkeläiset ja lapsiperheet asetetaan vastakkain, kuten ed. Zyskowicz ja kokoomuksen eduskuntaryhmä jatkuvasti tekevät.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus aiheutti tämän koko ongelman, josta nyt puhutaan. Kun hallitus toi vuonna 1995 kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen eduskuntaan, niin silloin olin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ja esitin, miten tässä käy, kun on kansaneläkkeet ja työeläkkeet yhteensovitettu ja sen jälkeen ryhdytään kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukseen: syntyy kaksinkertainen leikkaus. Silloin tämä koko ongelma kiistettiin, ettei tällaista ongelmaa olekaan eikä voi tulla. Pitkän aikaa väitettiin, että näin ei tapahdu. Kun esitin, että näin kuitenkin tapahtuu, se sitten myönnettiin. Kysyin, miksei sitä yhteensovitusta pureta. Silloin ilmoitettiin, että se on taloudellinen kysymys, se aiheuttaisi lisää eläkemenoja ja sen tähden sitä ei haluttu purkaa. Elikkä tämä ongelma oli täysin tiedossa, kun kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus tehtiin, ja kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus, kuten jo aikaisemmin totesin, aiheutti tämän ongelman, mistä nyt tänä päivänä keskustellaan.

Monta eläkeläisjärjestöjen lähetystöä on joutunut eduskunnassa käymään ja monta eläkeläistilaisuutta on pitänyt pitää, ennen kuin hallitus on tunnustanut virheeksi kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen, josta myöskin aiheutui tämä niin sanottu kaksinkertainen leikkaus. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus johti tilanteeseen, että työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhteensovitus merkitsi silloin noin 120 000 eläkeläisen kohdalla kaksinkertaisen leikkauksen syntymistä. Tätä tosiasiaa, kuten jo aikaisemmin totesin, hallitus ei halunnut ensin millään tunnustaa. Jopa kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta aluksi väitettiin, ettei siinä kukaan häviä, vaikka eläkeläisiltä vietiin kelan pohjaosa, ja valtio silloin laskelmien mukaan säästi 400 miljoonaa markkaa. Kun kysyin, miksi tällaisia säästölakeja ei sitten tehdä lisää, jos ei kukaan häviä ja valtio säästää 400 miljoonaa, niin silloin myönnettiin, että kyllähän tässä nyt joku häviääkin tietenkin. Tässä tapauksessa häviäjiä olivat eläkeläiset.

Nyt hallituksen esitys korjaa osaltaan tehtyä vääryyttä ja on mielestäni oikean suuntainen, ja tietenkin tältä osin esitys on kannatettava, mutta jättää edelleen suuren osan epäkohdista korjaamatta. Korjauksen mukainen maksatus pitäisi välttämättä aloittaa viimeistään 1.1.2003 eikä vasta vuoden 2003 lokakuun alusta, kuten nyt hallitus esittää. Mielestäni ei ole mitään sellaisia perusteita, etteikö maksatusta voitaisi aikaisemmin aloittaa. Kysymys on tietenkin siitä, että tällä säästetään valtion ja kuntien rahoja. Toisaalta myöskin eläkeläiset vastaavasti menettävät ne rahat.

Tiedotusvälineissä on otsikoitu, että "kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus korvataan". Se antoi virheellisen kuvan lukijoille, sillä ylivoimaisesti suurin osa leikkauksen kohteeksi joutuneista ei tällä hallituksen esityksellä saa euronkaan korvausta pohjaosan leikkauksesta. Nyt pohjaosan leikkaus korvataan osittain vain niille, joiden työeläke yhteensovitettiin vuoden 1975 kesäkuun 1. päivän ja 1. päivän tammikuuta 1996 välisenä aikana. Heitä on nyt noin 115 000 henkilöä. Silloin pohjaosa leikattiin yli 400 000 eläkkeensaajalta. Nyt heitä on jäljellä noin 220 000, jotka jäävät tämän korjauksen ulkopuolelle.

Niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kohteeksi joutuneet ovat suurimmalta osin keskimääräistä työeläkettä saavia henkilöitä. Suurin ryhmä on 5 000—6 000 markan työeläkettä saavia eläkeläisiä. Eikä nykypäivän hintatasolla tuon kokoista bruttoeläkettä voi pitää minään suurena eläkkeenä, koska tästä eläkkeestä on maksettava vero, joka on riippuen hieman siitä, kuuluuko kirkkoon ja missä kunnassa asuu, 14—20 prosenttia. Elikkä siitä menee varsin huomattava osa verona ja käteen jää jopa alle 4 000 markkaa.

Tähän korjausesitykseen olisi pitänyt sisällyttää kaikki eläkeläiset, joilta kansaneläkkeen pohjaosa leikattiin. Nyt pettymys on suuri ja aiheellinen, kun valtaosa kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen kohteeksi joutuneista ei tule saamaan minkäänlaista korvausta. Eläkeläisille aiemmin luvattu ylimääräinen savamaksun 0,4 prosentin alennus aiotaan hallituksen toimesta vesittää. Palkansaajien savamaksun korotus ei ole eläkeläisille alennus. Olen sitä mieltä, että ei myöskään palkansaajien savamaksua pidä korottaa.

Eläkkeiden reaaliarvoa on jatkuvasti nakertanut niin sanottu taitettu indeksi, joka on leikannut yli 65-vuotiaiden eläkeläisten eläkkeiden reaaliarvoa. Otetaan esimerkki: vuonna 1995 henkilöllä oli 5 000 markan työeläke. Häneltä leikattiin kansaneläkkeen pohjaosa, ja jos hän on ollut yli 65-vuotias, hän on taitetun indeksin takia menettänyt noin 245 markkaa kuukaudessa. Yhteensä nämä menetykset lähentelevät jo 700 markan menetystä kuukautta kohti, joten myöskin taitetulla indeksillä on melkoinen osa viety yli 65-vuotiaitten eläkepotista.

Nythän tätä taitetun indeksin ongelmaa pyritään tulevaisuudessa ratkaisemaan sillä, että kaikkien, myöskin alle 65-vuotiaitten, eläkeläisten indeksiä heikennettäisiin niin, että 20 prosenttia olisi palkkojen osuus ja 80 prosenttia hintojen osuus, kun sen sijaan sen pitäisi olla niin, että painoarvo olisi 50 prosenttia palkat ja 50 prosenttia hinnat. Näin päästäisiin mielestäni oikeudenmukaisempaan ratkaisuun.

Hallituksen leikkauslistallahan oli silloin myöskin opintotuki ja toimeentulotuki sitten myöhemmin. Nämä ovat niitä perustoimeentuloasioita, joihin tulisi saada korjaus. Erityisen tärkeää on tietenkin nyt, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ensinnäkin tämä kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen korjauksen maksatus saataisiin aiennettua ja myöskin niin, että kaikille kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen kohteeksi joutuneille hyvitettäisiin, sillä he ovat maksaneet kansaneläkevakuutusmaksun. Yleisesti tunnustetaan se vakuutusperiaate, että kun maksut maksetaan, siitä saadaan myöskin korvausta silloin, kun sitä tarvitaan.

Eero  Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt kun me puhumme tästä kaksinkertaisesta pohjaosan leikkauksesta ja sen mahdollisista kompensaatioasioista, niin pitäisi muistaa, kuten sanottu, että se on ison eläkejärjestelmän yksi osa, tärkeä osa ja kipeä osa monille ihmisille, mutta kuitenkin vain yksi osa. Nyt on sen parantamisesta kysymys ja meillä on selkeä hallituksen ehdotus siihen. Kun yleisesti ajatellaan eläkepolitiikkaa, ei tämän sektorin osalta vaan muutoin, pitäisi minusta ainakin muistaa, että on erittäin pitkäjänteisistä asioista kysymys. Kun ihmiset menevät töihin tai turvautuvat kansaneläkejärjestelmään, heidän pitäisi pystyä luottamaan siihen, että se, mitä tässä salissa päätetään, heidän kohdallaan toteutuu seuraavat 40 vuotta tai 50 vuotta. Näinhän silloin, kun TEL-lainsäädäntö tuli voimaan 1960-luvun alussa, oli tarkoitus, että täysitehoiset eläkkeet 60 prosentin tai 66 prosentin tasossa saadaan 40 palvelusvuoden jälkeen, siis työelämässä täyden periodin jälkeen. Nehän itse asiassa ovat astuneet voimaan vasta tänä vuonna, ja nyt me olemme jo koko järjestelmää uusimassa. Minusta tämä olisi erittäin hyvä yleisperiaate muistaa. Me tarvitsemme pitkäjänteisiä päätöksiä eikä soutamista ja huopaamista, niin että keväällä tehdään päätös, joka syksyllä menee sitten toisin päin.

Toinen hyvin tärkeä asia on se, että eläkejärjestelmän rahoituksen pitää olla semmoisella tasolla, että niitä rahoja, jotka rahastoidaan, kun on osittain rahastoivasta systeemistä kysymys, hallinnoidaan ja ne sijoitetaan ja ne tulevat maksuun niin, että kaikille tulee aikanaan se, mitä he työllään ovat ansainneet — tämä ajatus siitä, että eläke on siirrettyä palkkaa. Nämä periaatteet varmasti kaikille päättäjille ovat kyllä tuttuja, mutta kun esimerkiksi pääsin kuuntelemaan tätä keskustelua — ikävä kyllä, vähän myöhään muiden tehtävien takia — niin ainakin siltä osin kuin kuuntelin, harvinaisen kovaa syyttelyä täällä harrastetaan, sen sijaan että analysoitaisiin edes tätä tilannetta, missä tässä ollaan, ja kuunneltaisiin esittelevän ministerin esitystä, niin kuin sitä tässä yhdessä sektorin asiassa pitäisi järkeni mukaan kuunnella.

Jos mennään pelkästään tähän kaksinkertaisen pohjaosan leikkaukseen, ei puhuta nyt pohjaosan lyhentämisestä eikä puhuta kansaneläkejärjestelmästä eikä työeläkejärjestelmästä vaan puhutaan kaksinkertaisen pohjaosan tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet 90-luvun taitteesta eteenpäin, niin kyllä minua kiinnostaa kovasti se, että kun nämä ratkaisut aikanaan on tehty, ihan selvästi silloin on useimmille annettu käsitys tai ainakin he väittävät jälkikäteen niin, että tällaista ongelmaa ei pitänyt edes syntyä, kun nämä alustavat päätökset tehtiin. Kun meidän eduskuntakautemme alkoi, tämä ongelma edelleen kiellettiin täysin, sen olemassaolo, hyvin yksituumaisesti koko hallituksen taholta, ei mitenkään jonkin kokoomuksen tai kepun taholta vaan koko hallituksen taholta. Vähitellen kuitenkin paine nousi, keskustelu jatkui, kenttä heräsi, asia myönnettiin, ja kun sen jälkeen päädyttiin siihen, että hallitus tuo oman ehdotuksensa tänne, niin kuitenkin tuli erilaisia täyskäännöksiä.

Ehkä on luonnollista meidän maassamme, että eläkepolitiikkaakin tehdään näin, mutta minusta tämmöiset jäljet kyllä pelottavat, jos koko tulevassa TYEL-järjestelmässä, jonka ensimmäiset lait meillä ovat jo valiokuntakäsittelyssä ja joista jatkoa meille on tulossa ja paljon tärkeämpiä asioita, niin sekaisella tavalla saadaan pöydällä olevia asioita eteenpäin työnnettyä. Miten voi vuodessa sama asia muuttua kielteisestä myönteiseksi, mutta ei kuitenkaan tahdo millään edetä kompensaatioksi? Miten tässä voi käydä niin, että vasta sitten kun eläkeläisjärjestöt täysin heräävät ja kansanedustajat tässä salissa heräävät, tämä asia saadaan raiteilleen? Kun tämä hallituksen esitys sitten tuodaan hyvin monien neuvottelujen jälkeen tänne eduskuntaan, niin osa hallituspuolueiden kansanedustajista tässä salissa rokottaa istuvaa ministeriä, joka esittelee tätä asiaa eduskunnalle. Minusta se on pelottavaa eläkepolitiikkaa, jos näin aiotaan jatkossakin tehdä. Se voi olla pelkkää populismia, mutta en silti ymmärrä sen tarkoitusta ollenkaan.

Kun 90-luvun puolivälissä käsittääkseni täysin yksimielisesti tehtiin periaatepäätös siitä, että työeläkejärjestelmä ja kansaneläkejärjestelmä erotetaan selkeästi toisistaan (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei todellakaan!) ja edelleen ... — Se on joka tapauksessa, ed. Stenius-Kaukonen, päätös, joka on tehty ja siihen on silloin kait demokratian pelisääntöjen mukaan tyytyminen. Te olette useammista asioista eri mieltä, mutta se on teidän asianne. — Joka tapauksessa ne on päätetty erottaa toisistaan, ja sen mukaisesti luulisi, että esimerkiksi tänään tässä salissa ei näitä asioita uudestaan haluttaisi sekoittaa keskenään, minkä jälkeen Suomen kansalaiset vielä vähemmän ymmärtävät, koska heillä on oikeus kansaneläkkeeseen, koska heillä on oikeus työeläkkeeseen ja koska ja minkälaiseen työeläkkeeseen.

Hallituksen esityksessä on hyvää se, että se pyrkii kompensaatioon. Kokoomuksen eduskuntaryhmähän vuosi sitten kesällä päätti aivan yksimielisesti, että pyritään henkilökohtaiseen täyteen kompensaatioon, jonka ministeri Perho myöskin otti ajaakseen. Näytti siltä, että se olisi oikeusvaltiossa ollut lähinnä ihanteellinen tapa hoitaa tämä kipeä asia pois päiväjärjestyksestä. Se olisi tyydyttänyt hyvin lukuisia tahoja, ei kyllä eläkejärjestelmää sisältäpäin, koska se ilmeisesti aiheuttaa siellä aika paljon työtä, mutta kuitenkin olisi tämä kipeä asia saatu päätökseen. Niin eikös sitten jälleen täältä, tämän talon sisältä, syntynyt taistelua, jonka seurauksena siihen tuotiin tavallinen pohjaosa mukaan ja kansaneläkejärjestelmä uudestaan. Vaikka sen tasokorotuksista ja muista oli jo puhetta, miten ne hoidetaan, niin halutaan hämmentää tätä puuroa yhä uudestaan ja uudestaan.

En tiedä enää, kuinka moni meistä edes muistaa sen, että siitä noin 1,3 miljoonan eläkeläisen kirjosta 85 prosentilla eläke on alle 10 000 markkaa kuussa; vain 15 prosentilla on yli 10 000 markkaa kuussa. Ne teistä, jotka täällä käyttävät hyvätuloisten eläkeläisten termiä, voisitte kyllä kertoa julkisesti, mikä on se hyvätuloinen eläkeläinen, ja sen perusteellako te kaikki asiat tässä maassa päätätte? Totta kai osalla väestöstä täytyy myös olla erittäin hyvä eläke. Heillä on aikanaan ollut hyvät palkat, hyvät työstä saadut ansiot. Se poikii järjestelmien mukaan heille hyvän työeläkkeen. Mutta ei käy kateeksi suurinta osaa ihmisistä, joilla se on alle 10 000 markkaa.

Eläkejärjestelmä on tälläkin hetkellä kehittynyt kielteisellä tavalla. 40 palvelusvuoden jälkeen pitäisi saada 60 prosenttia omasta palkastaan eläkettä. Tämänhetkinen, tilastojen mukainen keskipalkka on 12 000 markkaa suurin piirtein ja keskieläkehän tässä maassa on noin 5 800 markkaa, kun sen pitäisi olla 60 prosenttia 12 000:sta eli noin 7 200 markkaa. Kyllä minusta ongelmat ovat nyt aivan muualla koko eläkejärjestelmässämme kuin mitä tämän salin keskustelussa ainakin minä olen kuullut.

Minä olen näissä oloissa tyytyväinen tähän ehdotukseen, mutta oikeastaan edellyttäen sitä, että hallituspuolueiden muut kansanedustajat kaikki ovat myöskin tyytyväisiä tähän. Kyllä minultakin löytyy ytyä olla tyytymätön tähän, jos lähinnä vasemmistopuolueiden kansanedustajat ottavat nyt ylimääräisiä irtiottoja tässäkin ja saattavat ajaa miinaan koko järjestelmän, jos se on teidän diilinne. En ymmärrä ollenkaan sitä, kun näin voimakkaasti on moneen kertaan neuvoteltu hallituksen kanssa edestakaisin ja lopulta kansanedustajien yhteisrintamalla on saatu toiseksi paras vaihtoehto, jossa tietenkin on katto ja jossa on lattia, mutta se vähän yksinkertaistaa noin toiminnallisesti tämän asian hoitoa. Sehän ei nyt vaadi henkilökohtaista anomusta, niin kuin tämä täysin oikeusvaltion mukainen periaate olisi edellyttänyt. Näillä pohjilla olen tämän hallituksen esityksen kannalla, mutta myöskin näillä ehdoilla.

Sanoisin vielä liittyen voimaantuloon, että se on kyllä ongelma, jossa aikaistamista meidän pitäisi tässä salissa harkita. Se on ihan selvä. Minulle ei ole täysin avautunut, minkä takia se myöhentyi niin voimakkaasti. Kun se myöhentyi, siihen saattaa olla selkeät syyt. Niitä olisi ehkä meidän syytä täällä käsitellä.

Toinen asia on sitten täysin eri tietä tullut sairausvakuutusmaksun korotus 0,4 pennillä, joka iskee tähän samaan kohdejoukkoon, tekee jälleen heille heidän mielestään selkeää vääryyttä. Ymmärrän sen, että he kokevat sen näin, vaikka perusteet sairausvakuutusrahaston kannalta ajatellen sinänsä olisivatkin selkeät. Ymmärrän niin, että tässä salissa moni muukin on sanonut, että tämä 0,4 sairausvakuutuspenniä pitäisi järjestää tavalla tai toisella kokonaan uusiksi.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilän toivoisin muistelevan, miten hän itse on toiminut silloin, kun on päätetty pohjaosa-asioista täällä salissa. Hän on ollut valiokunnassa mukana käsittelemässä niitä asioita, mutta hän on äänestänyt täällä pohjaosan leikkausta vastaan, ja nyt hän arvostelee niitä, jotka ovat sitä mieltä, että pohjaosan leikkaus pitäisi kaikille korjata. Toivon johdonmukaisuutta ed. Akaan-Penttilältä.

Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä palaan pikkuisen vähän aikaisempaan, mutta nimenomaan ed. Stenius-Kaukoseen.

On todella kivaa, että te ajatte sitä, että leikattu pohjaosa maksettaisiin takaisin kaikille. Meitä on tiettävästi kaksi täällä eduskunnassa, jotka olemme saaneet eläkepäätöksen ennen vuotta 95. Nyt tässä syntyvässä ratkaisuissa ed. Tiuri ja minä saisimme 300 markkaa, mutta teidän ratkaisussanne saisimme 500 markkaa. Kiitos vain hyvien asioitten ajamisesta!

Eero Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Stenius-Kaukoselle sanoisin vain, että tarkoitin nyt tämän hallituksen esityksen käsittelyä ja sen tulevaisuutta eduskunnassa ja toivoin teidän ryhmältänne erityisesti käyttäytymistä hallituspuolueena hallituksen esitystä tukevalla tavalla. En puhunut mistään aikaisemmista äänestyksistä.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys osoittaa sen, että oikeudenmukaisuus ei välttämättä ole kaikille samanlainen käsite. Oikeudenmukaista olisi ollut, että ne kaikki, jotka menettivät kaksinkertaisen pohjaosan leikkauksen myötä, olisivat saaneet täyden korvauksen. Kokoomus olisi halunnut tämän oikeudenmukaisuuden toteutuvan, mutta toiset näkivät oikeudenmukaisuuden täysin erilaisena asiana. Heidän mielestään osa eläkeläisistä ei olisi ansainnut kompensaatiota ja siksi vaadittiin korvauksiin kattoa. Kokoomus jäi vähemmistöön. Hallituksen esitys on kompromissi. On tärkeää kuitenkin nyt, että tämä toiseksi paras vaihtoehto, mikä nyt tuli ratkaisuun, menee reippaasti eteenpäin eikä juutu minnekään, että tämä tarkistus tehdään työeläkkeisiin mahdollisimman pian. Se, että vaadittiin tasokorotusta kaikille, on hyvä asia, mutta ei olisi poistanut tämän kaksinkertaisen pohjaosan leikkauksen ongelmaa.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Eläkkeensaajia koskevat asiat ovat kuumia kysymyksiä kentällä. Niin on tämäkin kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kysymys ollut kuuma kysymys, jolla on, niin kuin myös pohjaosan poistamisella, tehty politiikkaa erityisesti opposition taholta, vaikka keskustan hallituksessa aikanaan on luotu pohja sille, että leikkauksia on jouduttu tekemään, ja lamaa sillä myöskin saatiin kääntymään hyvinvoinnin suuntaan. Mutta on erinomaista, että eduskunta useaan kertaan ilmaisi yksimielisen tahdon, että tämä vääryys, jossa työeläkettä on todellisuudessa nyt vähennetty juuri pohjaosan verran, korjataan. Se on ollut niin kipeä kysymys kentällä. Kaikki muut ovat myös, totta kai, olleet kipeitä, mutta tämä on koettu erittäin kipeäksi, epäoikeudenmukaiseksi ja vääryydeksi.

Kun eduskunnan ponnet eivät meinanneet johtaa toivottuun tulokseen, niin viime kesänä kokoomuksen eduskuntaryhmä oli aloitteellinen yhdessä hallituksen muiden ryhmien kanssa ja ne edellyttivät, että asia etenee, ja näin ministeri Perho vei asiaa eteenpäin. Nyt meillä on edessä esitys, joka ei varmastikaan tyydytä meitä kaikkia, koska siinä on rajattu korvausten määrä. Siinä ei ole otettu korvattavaksi takautuvasti, ja sen monet ovat ottaneet esiin ja uhkaavat, että jos ei se toteudu, niin tekevät jotakin tulevissa vaaleissa. Mutta minusta tässä on kuitenkin selkeä ratkaisu siihen, että tämä epäkohta, joka on kaikkein suurimpana vääryytenä koettu, voidaan korjata jollakin tavalla. On selvää, että oppositio tällä lyö, vaikka he ovat olleet yksimielisesti mukana eduskunnan ponsissa, joilla on edellytetty, että tämä asia korjataan. Siitä huolimatta täällä on kuultu, että tämä ei ole oikein. Mutta nyt pidetään se asia sellaisena, mitä tämä hallituksen esitys pitää sisällään. Vaikka se ei kaikkia osia korjaakaan, niin se kuitenkin on kompromissina erinomainen. Kompromissikin maksaa, kun se täysimääräisesti aikanaan lähtee eteenpäin. 300 vanhaa miljoonaa on valtavan suuri raha aikana, jolloin monia muita hyvinvointivaltion asioita pyritään viemään eteenpäin.

Haluan palata vielä ed. Akaan-Penttilän nostamaan kysymykseen siitä, löytyykö keinoja aikaistaa tätä, koska se, että se työntyy tuonne pitkälle syksyyn, koetaan sekin epäkohdaksi, mutta varmasti valiokuntatyöskentelyssä asiaan löytyy jotain vastauksia. Ymmärrän tietenkin sen, että kysymys on myöskin rahasta. Mutta kompromissina asia on kannatettava, ja tälle pitää löytää vahva kannatus eikä myöskään hallituspuolueiden piiristä edustajien pidä lähteä tätä asiaa repimään auki.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin täällä on todettu, tämä on kompromissi. Totta kai kompromisseissa on heikkoja puolia. Mutta tässä on tietysti nyt sitä myös pohdittava, niin kuin edelliset puhujat ovat todenneet, että oikeastaan tässä on kaksi ongelmaa, mihin eläkeläisjärjestöjen puolelta on tullut kommentteja: Onko tämä katto aiheellinen, voidaanko sitä muuttaa ja onko toiveita siitä, että eduskunta voisi siihen vielä puuttua? Mutta kaikkein isoin vaade ja toive on, jotta se mahdollisesti tulisi voimaan ensi vuoden alusta elikkä 1.1.2003 lähtien. Näin ihan aluksi voisi toiveena esittää valiokunnalle, niille valiokunnan jäsenille, jotka tällä hetkellä ovat paikalla, jotta tämmöinen otettaisiin huomioon siellä käsittelyssä.

Kysehän on kuitenkin siitä, jotta tässä ei pidä sotkea sitä, jotta jääkö meille kansaneläkevakuutusjärjestelmä voimaan ja jääkö työeläkejärjestelmä. Nehän molemmat jäävät voimaan yhä edelleen. Siinä mielessä osin alkukeskustelusta olisi voinut, jos joku sivullinen olisi kuunnellut tätä juttua, saada sen käsityksen, että nyt tässä joku eläkejärjestelmä lakkautetaan. Kuitenkin kansanvakuutusjärjestelmä on olemassa yhä edelleen. Se on vain vähän muuttunut. Sitä kyllä toivoisi, totta kai, tässä yhteydessä niillä voimavaroilla, mitä meillä on mahdollista, jatkossa korjattavan, koska kyllä todellisuudessa pieneläkeläisten toimeentulo on matkan varrella jäänyt jälkeen, koska indeksitarkistukset on kuluttajahintoihin kytketty eikä samalla tavalla kuin työeläkkeissä, joissa korotukset on kytketty sekä palkkoihin että kuluttajahintoihin. Kun palkat ovat yleensä hieman nopeammin nousseet kuin kuluttajahinnat, niin siinä tapauksessa se puoli on vetänyt vähän nopeammin.

Sen takia odottaisin, että me saisimme kaiken kaikkiaan semmoisen järjestelmän Suomeen eläkepuolelle, että indeksit olisivat yhdenvertaiset kansaneläke- ja työeläkepuolella ja taitettu indeksi poistettaisiin, siis yli 65-vuotiaille sama indeksitarkistus, eikä tätä eriarvoisuuskeskustelua, joka jatkuvasti velloo eläkeläispuolella, enää tarvitsisi käydä. Totta kai parempi korotus on se, joka tällä hetkellä on kytketty suuremmalta osalta palkkaindeksiin, koska silloin ihmisillä myös ostovoima seuraa enemmän palkkakehitystä.

Tämä on kaiken kaikkiaan mutkikas kysymys. Olen yhä edelleen sitä mieltä, niin kuin paikaltani totesin: Tässähän yhä edelleen monet, jotka saavat työeläkettä, kyselevät sikäli, jotta ovat maksaneet työeläkevakuutusmaksun, ja heillä on aikanaan pitänyt olla mahdollisuus ottaa täysi eläke, vaikka 65 prosenttia palkasta, minkä ovat aikanaan saaneet, mutta siitä pakolla leikattiin, sovitettiin yhteen kansaneläkkeen pohjaosaa. Jos pohjaosaa ei olisi aikanaan tarvinnut ottaa ollenkaan, eläkelaitos olisi maksanut 65 prosentin eläkkeen. Näinhän siinä olisi tapahtunut. Nyt kaiken kaikkiaan tässä järjestelmässä käy sillä tavalla, että yleensä eläkkeiden taso laskee. Sitäkin on kysyttävä noin yleisesti ottaen laajemmin, kun katsoo ihmisen pitkää työhistoriaa ja sitä, että henkilö on ollut esimerkiksi 40 vuotta töissä tai mikä se kelläkin mahtaa ollakin, mutta on tehnyt työrupeaman yhteiskunnan puolesta, ja eläke putoaa 60 prosenttiin. Onko se riittävä yleisesti ottaen jatkossa? Tulonhankkimiskulut ja muut kustannukset huomioon ottaen onko 60 prosenttia palkasta riittävä eläke korvaukseksi siitä työpanoksesta, jonka henkilö on yhteiskunnassa tehnyt? Tällä hetkellä elämme tässä tilanteessa ja poliittinen ilmasto on tällä hetkellä se, mikä on. Nyt ovat kaikki putket siihen suuntaan, että muuta ei pystytä maksamaan. Vedotaan aina työsivukuluihin ja muihin, jotta niitä pitää alentaa.

Niin kuin tiedetään, meillä on edessä ikääntymisvaihe, jossa joka tapauksessa meidän eläkemenomme tulevat kaiken kaikkiaan kasvamaan, koska porukka vanhenee ja keski-ikä vielä nousee, jolloin tulee lisää panostuksia. Meidän pitää kantaa huolta siitä, jotta meidän eläkejärjestelmämme ovat pitkässä pelissä pysyviä sillä tavalla, ettei tämän tyyppisillä veivauksilla, niin kuin tässä on tapahtunut muutaman vuoden aikana, epävarmuutta luotaisi ihmisille, vaan jokaisella olisi tiedossa turvattu elämä myös sitten, kun vanhenee ja jää eläkkeelle, eikä kenenkään tarvitsisi kantaa huolta siitä, tuleeko toimeen vai eikö tule.

Monessa maassa on järjestetty sillä tavalla, että rikkaammat ostavat eläkkeen, kun pystyvät, mutta Suomessa on edes yhteinen tahto kuitenkin olemassa, tässäkin salissa kaikilla puolueilla on suomalainen tahto, jotta haluamme kuitenkin pitää yhdenvertaisesta eläkejärjestelmästä vielä kiinni. Toivoisi, että näin on jatkossakin, koska se on meidän vahvuutemme siinä mielessä, että pidämme suomalaisina toisistamme huolta. Se on yksi vahvuus kaiken kaikkiaan yhteiskuntarauhan osalta ja sen osalta, että jokainen kansalainen tuntee turvallisuutta.

Tähän liittyen tiivistettynä toivon, että valiokunta katsoisi, onko mahdollista tehdä sillä tavalla, jotta ensi vuoden alusta lähtisi tämä voimaan ja tarvittaessa sitä ylärajaa, kattoa, katsoisi ylöspäin, jolloin nekin epäuskoiset ja kovaääniset eläkeläiset, jotka ovat yhteyttä ottaneet ja lehtien palstoilla kirjoittaneet, saisivat sen tyydytyksen, ettei tapahtuisi samanlaista mekkalaa kuin viime eduskuntavaalien alla vaalikentillä kuultiin.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuoppa muistelikin viime kaudella sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käytyä keskustelua ja päätöksentekoprosessia, jossa tämänpäiväisen murheellisen asian käsittely eduskunnassa alkoi. Silloinhan todellakin, kuten ed. Kuoppa muisti, sanottiin ihan joka tuutista, ei vähiten hallituksen taholta, että kukaan ei menetä mitään. Tämä oli aivan selkeä viesti: kukaan ei menetä mitään. Kuitenkin pohjaosan alentaminen vähensi kansaneläkemenoja vuonna 96 arviolta 400 miljoonaa markkaa. Silloin myöskin puolisolisien ja lapsikorotusten säästövaikutus oli noin 50 miljoonaa markkaa vuodessa. Muistan hyvin, kun ed. Kuoppa totesi silloin, että valtionhan kannattaisi kaikessa säästämisessä käyttää tätä samaa periaatetta: Kukaan ei menetä mitään ja 400 miljoonaa säästyy rahoja. Tämä on toteamus tästä alusta, minkä ed. Kuoppakin toi esille.

Vuonna 98 eduskunta, juuri ennen vuoden 99 eduskuntavaaleja, hyväksyi yksimielisesti ponnen, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus pysäytetään valtiontalouden niin salliessa. Kun ajattelee, että meillä on ollut pitkään noususuhdanne, seitsemän vuotta, ja verohelpotuksiakin on tullut runsaasti, markoissa laskettuna yli 10 miljardia markkaa, silti tämä ponsi saman tien vaalien jälkeen unohdettiin ja se osoittautui pelkäksi vaalilupaukseksi hallituspuolueiden taholta.

Todellakin on täsmennettävä vaatimuksia vielä kerran.

Kuten useista puheenvuoroista on käynyt ilmi, maksatus pitäisi aloittaa ensi vuoden alusta eikä suinkaan lokakuussa 2003. Ministeri ei myöskään vastannut siihen kysymykseen, onko lokakuu maksatuskuukausi vai meneekö maksatus vielä siitä kauemmas, eikä tämä hallituksen esityskään siihen anna vastausta. Siihen haluaisivat varmaan kaikki eläkeläiset myöskin saada vastauksen.

Jos kompensoitaisiin ei vain tämä hallituksen esittämä määrä vaan täysimääräisesti, se olisi vuositasolla vajaat 100 miljoonaa euroa nyt esitetyn 50 miljoonan euron sijasta. Tämä ei todellakaan olisi kova hinta epäoikeudenmukaisuuden oikaisemisesta.

Sen lisäksi, arvoisa puhemies, pitäisi tehdä selvitys tästä pohjaosan palauttamisesta. Elikkä tämä on niin suuri epäoikeudenmukaisuus myöskin niitä yli 220 000:ta eläkeläistä kohtaan, että tämä selvitys olisi tehtävä. Kun vielä tätä maksatusta, voimaantuloa ja selvitystä lykätään, niin yhäti vähemmän tietysti eläkeläisiä on tätä korvausta odottamassa.

Sen lisäksi kansaneläkkeiden tasokorotus. Nämä alimmat eläkkeet ovat todella pieniä. 150 000—200 000 eläkeläistä on köyhyysrajan alapuolella. Terveysmaksut myöskin nousivat tämän vuoden alusta hyvinkin rajusti, ja nämä ovat juuri sitä joukkoa, joka käyttää runsaasti terveyspalveluja, joten ei olisi kohtuutonta, että tästä joukosta aloitetaan heti ensi vuoden alusta tasokorotus. Kansaneläke on Kelan laskelmien mukaan noin 300 markkaa eli 50 euroa jäljessä työeläkkeiden kehityksestä. Olemme olleet huolestuneita tämän illan aikana nimenomaan kansanvakuutusjärjestelmästä, vähimmäisturvasta ja sen kehittämisestä, siitä, ketä kiinnostaa sen rahoittaminen, ketä kiinnostaa sen kehittäminen.

Sitten eläkeindeksi, josta täällä on puhuttu. Yksi yhtenäinen indeksi eläkkeisiin on varmasti hyvin laaja toive.

Täytyy toivoa, että mitään näin dramaattista ja radikaalia poukkoilua eläkepolitiikassa ei enää jatkossa tapahtuisi, vaan että kansalaiset voisivat luottaa järjestelmiin, luottaa järjestelmien toimivuuteen ja ennen kaikkea kansanvakuutusjärjestelmän uskottavuuteen.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vuonna 1995 päätettiin julkisen talouden tasapainottamiseksi vaadittavista toimenpiteistä, ennen kaikkea säästötoimenpiteistä, ja nämä säästötoimenpiteethän kohdistuivat kaikkiin kansalaisryhmiin. Lipposen hallituksen ohjelmaan liitettiin 15,5 miljardin markan säästölista ja elokuun 95 budjettiriihessä sovittiin lisäksi vielä 5,5 miljardin markan lisäleikkauksista. Sosiaali- ja terveysministeriön sektorilla leikkaukset koskivat muun muassa lapsilisiä, kodinhoitotukea ja kuntien valtionosuuksia sekä eläkkeitä.

Yhtenä eläkeläisiin kohdistuvana toimenpiteenä päätettiin toteuttaa kansaneläkkeen täysi työeläkevähenteisyys, jolloin tietyn tasoista työeläkettä saavilta ihmisiltä poistettiin kokonaan kansaneläke. Aiemmin jokainen oli saanut ainakin kansaneläkkeen pohjaosan muiden tulojen tasosta riippumatta. Kyseinen toimenpide koski vuodesta 1996 alkaen kaikkia uusia maksuun tulevia eläkkeitä. Työeläkevähenteisyys ulotettiin samalla asteittain koskemaan myös ennen vuotta 1996 alkaneita eläkkeitä. Kansaneläkkeenä pelkkää pohjaosaa vuonna 1995 saaneilla kansaneläke supistui vuoden 2001 alussa nollaan tai sen suuruiseksi kuin työeläke edellyttää.

Pohjaosan niin sanotulla kaksinkertaisella leikkaamisella tarkoitetaan tilannetta, joka syntyi, kun osalla pelkkää pohjaosaa saavista pohjaosa oli jo otettu huomioon työeläkettä vähentävänä eläkkeitä yhteensovitettaessa. Henkilöitä, joilla pohjaosa on vähentänyt työeläkettä, on runsaat 120 000. Täsmällistä lukumäärää ei rekisteritietojen perusteella voida määritellä. Siten vajaalla kolmanneksella eläkkeensaajista, joilta pohjaosaa on asteittain supistettu, myös työeläkkeen määrä on vähentynyt yhteensovituksessa pohjaosan vuoksi.

Mainituista runsaasta 120 000 eläkkeensaajasta noin kolmasosalla on työeläke, joka on vähentynyt pohjaosan täydellä määrällä eli 437 markkaa vuonna 1995 alkaneissa eläkkeissä. Muilta vähentyminen on pienempi ja vaihtelee markasta ylöspäin — siis vanhasta markasta. Kompensaatiovaatimukset ovat siis lähteneet ennen kaikkea siitä, että ennen vuotta 1996 alkaneissa eläkkeissä pohjaosan leikkaaminen tulee tehdyksi ikään kuin kahteen kertaan: Ensin eläkettä myönnettäessä on maksuun tulevaa määrää alennettu pohjaosan vuoksi ja sitten vuoden 1996 kansaneläkelain muutoksen seurauksena pohjaosa on asteittain leikattu kokonaan pois.

Edellä kuvatun niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimiseksi sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho määräsi Eläketurvakeskuksen selvittämään eri vaihtoehdot. Eläketurvakeskuksen työryhmä päätyi esitettyjen vaihtoehtojen pohjalta ehdottamaan hallitukselle mallia, jossa pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kohteeksi joutuneille eläkeläisille toteutetaan uusi yhteensovitus, jossa menetettyä etuutta korvataan 5—50 euroa kuukaudessa. Kun 420 000 eläkeläiseltä leikattiin kokonaan pois pohjaosa, joka oli suuruudeltaan noin 455 markkaa kuukaudessa, tämän lisäksi noin 120 000 eläkeläiseltä leikattiin kahteen kertaan pohjaosa, jonka suuruus oli 457 markkaa, eli yhteensä 120 000 eläkeläiseltä leikattiin jopa 902 markkaa kuukaudessa eli noin 12 000 markkaa vuodessa eläkettä. Eli kyllä minun mielestäni hallitus ja eduskunta ovat tehneet suuren vääryyden eläkeläisiä kohtaan.

Itse lupasin eläkeläisille vuoden 95 vaalikampanjan aikana, että jos minut valitaan kansanedustajaksi, niin kaikissa äänestystilanteissa, jos kysymyksessä on kansaneläkkeen pohjaosan leikkaaminen tai poistaminen, vaikka olen hallituspuolueen edustaja, tulen vastustamaan tätä. Sitä linjaa olen jatkanut ihan näihin päiviin saakka. Samoin tulen toimimaan niin, että kun kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertainen leikkaus tulee täällä salissa esiin, tulen esittämään, että se täysimääräisenä korvattaisiin eläkeläisille. Se on vähintä, mitä voidaan tehdä.

Ei ole oikein, että eläkeläiset oman pitkän työrupeamansa aikana ovat maksaneet kansaneläkemaksua siinä mielessä, että eläke on heille vanhuuden turva vanhoilla päivillä, ja nyt kuitenkin hallitus kaikessa viisaudessaan on luopunut niin sanotun rehellisen velanmaksajan maineesta. Eli 95 puhuttiin, että nyt leikataan, ja nyt kun meillä on ollut seitsemän sellaista niin sanottua lihavaa vuotta, olisin nähnyt, että tämä asia olisi pitänyt korjata.

Mitä tulee muutenkin eläkeläisten kohteluun, mielestäni savamaksun poisto — mistä on sovittu, että se poistuu vuoden 2003 budjetissa, tämä 0,4 prosenttia — pitää meidän täällä hoitaa.

Toinen asia vielä, mikä eläkeläisiä harmittaa, on se taitettu indeksi. Se on ihmisarvoa alentava siinä mielessä, että henkilö 65 vuotta täytettyään joutuu erilaisen indeksin kohtelemaksi kuin alle 65-vuotiaana. Toivon, että kansanedustajat paneutuisivat vakavasti tähän asiaan ja hoidettaisiin tämä asia ajan tasalle.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen äskeisellä puheenvuorollaan auttoi minun puheeni muistio-osuutta erittäin paljon kertaamalla sitä, mitä tapahtui vuonna 1995. Vielä, jos ed. Kuosmanen jaksaisi kuunnella, palautettaisiin mieleen, mitkä olivat ne perusteet, jotka johtivat vuoden 95 tilanteeseen.

Esko Ahon hallitus oli juuri päättänyt työskentelynsä, ja viimeisessä vaiheessakin oli otettu vuodessa 60 miljardia markkaa puhdasta velkaa ja nostettu Suomen valtionvelka yli 400 miljardin markan. Kun Lipposen hallitusta neuvoteltiin, silloin ensisijaiseksi tavoitteeksi asetettiin se, että valtion velanotto kerta kaikkiaan lopetetaan ja tervehdytetään taloutta niin pitkälle kuin mahdollista. Siihen, ed. Kuosmanen — ed. Kuosmanen, siihen — liittyi se leikkauspaketti, jonka aivan oikein äsken kuvasitte. Siihen liittyivät juuri ne perhepoliittiset leikkaukset, eläkeleikkaukset, kotihoidon tuet jnp., jotka kuvasitte. (Ed. Huotari: Opintotuki!) — Opintotuet nimenomaan, ja ne olivatkin kovin karvas pala siihen aikaan.

Kun oli kysymys perhepoliittisista leikkauksista, siinä yhteydessä oli tarjolla vielä suurempi leikkaus kuin se, minkä kuvasitte toteutuneeksi. Siihen keksittiin, lainausmerkeissä sanottuna, se, että ... (Ed. S. Kanerva: Miten ed. Pulliainen tietää, kun oli listojen mukaan poissa?) Silloin toteutettiin nimenomaan tämä kaksinkertainen pohjaosan leikkaus, juuri sillä tavalla kuin ed. Kuosmanen äsken totesi.

Kun näitä kaikkia operaatioita tehtiin ja suunniteltiin, silloin oli tilaisuus olla jonkin verran hyvin läheltä seuraamassa Lipposen ensimmäisen hallituksen muodostamistapahtumaa ja -prosessia. Ja kun työnsä aloittava pääministeri sattui olemaan tuttu jo 60-luvulta, sitten kerran Smolnan neuvotteluissa kohtasimme käytävällä ja minä sanoin hänelle, että kun nyt tehdään eräällä tavalla juustohöyläperiaatteella näitä leikkauksia, niin eikö olisi paikallaan, että pikkuisen arvioitaisiin näitten erilaisten leikkaustoimenpiteitten vaikutuksia ja sitä vaikutusta, mikä niillä yhteiskunnallisesti on. Ystäväni, aloittava pääministeri Lipponen totesi, että "ei meillä tämmöiseen aikaa ole", ja sillä siisti. Se keskustelu päättyi hyvin lyhyeen ja ytimekkäästi.

Nyt, kun arvioidaan tätä tilannetta, jälkeenpäin — me vihreäthän lähdimme siihen mukaan täysin rinnoin, ei siinä ole mitään; se on siinä piikissä, niin kuin kaikilla muillakin, jotka aloittivat Lipposen ensimmäisessä ja jatkoivat toisessa hallituksessa — siinä tilanteessa tehtiin sellaisia ratkaisuja, joiden nyt arvioituina voidaan arvioida olleen liian hätäisesti tehtyjä ja joista pitäisi oppia poliittisesti jotakin. Silloin tehdyt leikkaukset ja ratkaisut olivat harvinaisen selvästi poliittisia ratkaisuja, ja, arvoisa puhemies, niin ne ovat nytkin, kun palautetaan maksettua — huom! maksettua — etuutta takaisin eläkeläisille.

Tässä tapahtui sillä tavalla, että yhteiskunnassa työelämänsä päättäneiden ehkä se kaikkein valveutunein joukko sattui olemaan tämän leikkauksen kohteena, ja se on sitten näkynyt aivan käytännön toimenpiteinä, siis siinä tavassa, millä tavalla he ovat tähän suhtautuneet, kuinka he ovat siihen henkilökohtaisella tavalla reagoineet ja ovat pystyneet myöskin osoittamaan tämän teon periaatteellisen merkityksen. Juuri heidän toimintansa tuloksena ollaan juuri tässä tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Pidän erinomaisena, että tämä asia on pystytty nyt edes tällä tavalla ratkaisemaan, koska — nyt toistan itseäni tältä iltapäivältä — kaikissa muissa tilanteissa tämä asia, joka on tärkeä asia ollut hoitaa, olisi saanut vielä suuremman yhteiskunnallisen merkityksen tämän loppuvuoden aikana ja ensi vuoden alkupuolen aikana. Eli tässä katsannossa pidän erittäin hyvänä, että ministeri Perho on hoitanut tämän asian siihen jamaan, että nyt pystymme sen hoitamaan, toivon mukaan tämän kevätkauden aikana, päätökseen.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Puhuttaessa ja päätettäessä asioita kansaneläkkeen pohjaosaan liittyen puhutaan samanaikaisesti otsikon Oikeudenmukaisuus alla. Puhuttaessa kansaneläkkeen pohjaosasta puhutaan myös annettujen lupauksien pitämisestä, eläkeläisten keskinäisestä tasavertaisuudesta ja koko kansanvakuutusjärjestelmämme hyväksyttävyydestä. Lipposen hallitus teki, niin kuin täällä tänäänkin on useita kertoja todettu, vuonna 1995 eläkepoliittisia päätöksiä, joilla edellä mainitsemiani periaatteita on loukattu ja koko eläkejärjestelmän perusteita nakerrettu.

Nyt käsittelyssämme olevan niin sanotun kahteen kertaan leikatun pohjaosan kompensaatioesityksen harvoihin myönteisiin puoliin liittyy se politiikassa harvinainen ilmiö, että hallitus paikkaa tekemiään päätöksiä. Tämä tapahtuu kuitenkin tavalla, joka antaa voimakkaallekin kriittisyydelle sijaa, niin kuin tässäkin keskustelussa tähän mennessä on jo hyvin voitu kuulla. On siis myönteistä se, että eläkeyhtiöiden ja myös sosiaali- ja terveysministeriön muutamien eläkeasioiden valmistelusta vastaavien virkamiesten vastustuksesta huolimatta täältä eduskunnasta käsin on pysytty luomaan riittävä paine siihen, että lähetekeskustelussamme on esitys.

Onhan se toki tyhjää parempi, kyllä minä sen myönnän, semminkin kun vielä vajaa vuosi sitten etsittiin vahvasti perusteluja muun muassa pääministeri Lipposen suulla sanottuihin kannanottoihin siitä, että tälle asialle ei mitään pystyttäisi tekemään. Olihan tuolloin perusteena muun muassa se, että rekisterien tiedot ovat puutteellisia; kompensaatioon oikeutettujen joukkoa ei pystytä millään keinoin luotettavasti selvittämään; valituksia tulisi paljon; on työmäärältään kyse niin suuresta prosessista, että sitä ei kyetä tekemään jne. jne. Nämä ovat puheita vajaan vuoden takaa.

Myönteisen asian voi löytää myös toisen, nimittäin aikaisemmin ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi esitetystä tarkoituksenmukaisuuskysymyksestä. Nyt esitetty malli tullaan toteuttamaan niin, että se tehdään virkatyönä eikä esimerkiksi eläkeläisten hakemuksesta, niin kuin jossain vaiheessa ja joittenkin mallien mukaan esitettiin. Tästä seuraa myös se, että tulevasta eläkepäätöksestä on valitusoikeus. Tältä osin tosin jään kysymään: Entäs ne, jotka odottavat päätöstä eivätkä sitä koskaan saakaan? Mihinkäs he valittavat, jos vaikka käy niin, että he olisivat oikeutettuja kompensaatioon, ja tosiaan he eivät tätä päätöstä koskaan saa? Heidän valitustiensä taitaa olla kansanedustuslaitos. Näin saattaa hyvin käydä.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssämme olevan esityksen taustalla on laaja selvitystyö, jossa esitettiin vaihtoehtoisia malleja kompensaatiolle. Valmistelussa on ollut mukana ainakin kolmenlaisia esityksiä: 1) eläkkeiden uusi yhteensovitus, 2) nyt käsittelyssämme olevan version kaltainen esitys kompensaatiosta sekä 3) työeläkkeen korottaminen tasasuuruisella summalla. On luonnollisesti tavanomaista, että hallituksen nyt täällä käsittelyssämme olevaa esitystä perustellaan, vain ja ainoastaan tätä esitystä perustellaan, tällä kertaa vahvasti poliittisesti syntynyttä mallia, mutta tämä jättää väkisinkin ilmaan kysymyksen siitä, miksi juuri tämä tapa, semminkin kun on ennakoitavissa, että tämä ei ole se oikeudenmukaisin eikä välttämättä edes tarkoituksenmukaisin malli, jolla tämä korjaus olisi voitu toteuttaa. Valitun toimintatavan pohjalta nimittäin olisi voitu löytää toisenkinlaisia ratkaisuja, ja niin kuin täällä muun muassa ed. Hyssälä on vaatinut, olisi ehdottomasti tullut toteuttaa se vaihtoehto, jolla tämä kaksinkertainen leikkaus olisi korjattu täsmälleen ja täysimääräisenä.

Esityksen perustelut kertovat: "Eläkepoliittisesti nyt ehdotettavassa uudistuksessa on kysymys siitä, miten työeläkkeensaajat kokevat heille annettujen eläkelupausten pitämisen." Kysyn: Miten tämän ratkaisun jälkeen asian kokevat eläkepoliittisesti ne kymmenettuhannet eläkeläiset, jotka ovat työuransa aikana maksaneet kansaneläkevakuutusmaksua ja odottavat omalta osaltaan aivan oikeutetusti sitä, että päättäjät kompensoivat myös heille sen, mitä he ovat menettäneet? Perustelutekstissä toki osaltaan kuitenkin tunnustetaan ja siitä on tunnistettavissa se poliittinen ja ideologinen viesti, missä yhdenvertaisuuden ja jokaisen suomalaisen huomioivan turvan sijaan toteutetaan kompensaatiomalli, joka liittyy työeläkkeeseen ja työeläkejärjestelmään. Tämä on sitä sateenkaaren oikeudenmukaisuutta; näin joutuu keskustalaisten silmälasien läpi tätä asiaa tarkastelemaan.

Lipposen hallitukselle on tässä salissa useita kertoja luottamus annettu näiltä pohjilta, ja eipä tässä oikeastaan tämän kummempaan esitykseen ollut odotuksiakaan, valitettavasti. Niille edustajille, jotka odottavat, että tämän esityksen jälkeen keskustelu kansaneläkkeen pohjaosasta päättyy, voin näin hämäläisenä kansanedustajana kertoa, että ei se ainakaan meillä pääty — voi tietysti johtua heimomme luonteestakin.

Arvoisa rouva puhemies! Kompensaatiomalleja on ollut siis useita, ja nyt on tämä yksi esitys käsittelyssämme. Tätä ei voi kuitenkaan mielestäni täysin erottaa laajemmasta eläkepolitiikasta ja laajemmista eläkeratkaisuista, joita pitää pystyä myös jatkossa tekemään. Kahteen kertaan leikatun pohjaosan kompensoiminen ei paranna kaikkein pienintä eläketuloa saavien eläkkeensaajien arkea, ja vaikka takanamme onkin reilun vuoden takaiset päätökset muun muassa kansaneläkkeen tasokorotuksista, tulisi ryhtyä myös muihin toimenpiteisiin, kuin mitä nyt on esitetty. Kansaneläkkeet eivät ole menneinä vuosina indeksitarkistusten erilaisuuden vuoksi verrattuna työeläkkeisiin kehittyneet niin kuin niiden olisi tullut tasoltaan kehittyä, jotta ne olisivat voineet säilyttää sen ostovoiman, jota kustannustason nousu muuten maassa olisi edellyttänyt.

Kansaneläkkeen merkitys on erityisen suuri niille ihmisille, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuuksia ansioperusteiseen eläketurvaan. Onhan kansaneläkkeen tarkoituksena taata riittävä vähimmäiseläketaso. Kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen oli ideologinen isku näiden ihmisten tulevaisuuden toimeentuloon, ja muun muassa tällä perusteella politiikan esityslistoilla tulee jatkossa olla vähintäänkin selvitystyön siitä, miten kansaneläkkeen pohjaosan maksatusta voitaisiin jatkossa hoitaa.

Arvoisa rouva puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että tästä hallituksen esityksestä tämä täysistunto pyytää lausunnon perustuslakivaliokunnalta, jonka tulee selvittää eläkeläisten yhdenvertaisuuden toteutuminen niin näitten 114 000:n osalta, jotka ovat tämän hallituksen esityksen kohteena, kuin myös niiden 200 000 eläkeläisen osalta, joilta pohjaosa on matkan varrella poistunut.

Arvoisa rouva puhemies! Vanha sanonta sanoo: "Ryhti ei parane asentoa korjaamalla, vaan on rakennettava kokonaan uusi asento." Nyt käsittelyssämme oleva malli kansaneläkkeiden kaksinkertaisen leikkauksen kompensaatiosta on paikkailu, jolla asentoa pyritään korjaamaan, mutta se ei siitä miksikään muutu. Tämä esitys ei tule siihen liittyvine ongelmineen lopettamaan varmaankin meidän kaikkien kansanedustajien saamaa palautetta kansaneläkkeen pohjaosaan liittyvistä vääryyksistä ja vaateita tehdä korjauksia. Hieman kärjistäen voi todeta, että taas on yksi malliesimerkki sateenkaaren kompromisseista. Tarkoitus ja tavoitteet ovat periaatetasolla kohdallaan. Käytännön toteutus ei vastaa kansalaisten odotuksia, jotka ovat aivan oikeutettuja.

Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä kannatan tätä vastauspuheenvuorossa ...

Ai, anteeksi.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi puutun hallituksen esityksen perusteluihin lain säätämisjärjestysmainintojen osalta. Hallitus päätyy perustelemaan säätämisjärjestysnäkökulman perustuslain 19 §:n osalta, jossa viitataan oikeuteen sosiaaliturvaan, mutta kuten ed. Rehula totesi, niin hallitus on jättänyt tarkastelematta perustuslain 6 §:n, joka puhuu kansalaisten yhdenvertaisuudesta.

Tätä taustaa vasten kannatan ed. Rehulan tekemää ehdotusta, että hallituksen esityksestä pyydetään tämän täysistunnon päätöksellä myöskin perustuslakivaliokunnan lausunto.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä on todettu, kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukset alkoivat vuoden 1996 alusta ja ne koskettivat kaikkiaan 420 000:ta eläkeläistä. Näistä elossa on vielä vajaat 340 000. Nyt käsittelyssä oleva pohjaosan niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kompensointi koskettaa 114 000:ta eläkeläistä, joilta kansaneläkkeen pohjaosan ja työeläkkeen yhteensovittamisessa oli leikattu työeläkettä pohjaosan verran kahteen kertaan.

Tämä hallituksen esitys on osaratkaisu koko eläkepoliittiseen ongelmaan. Ongelmia tässä selvästi on, ennen kaikkea se, että tuo kaksinkertainen leikkaus kompensoidaan vain osittain. Hallitus esittää 5—50 euron kompensaatiota, kun täysi kompensaatio olisi ollut 5—75 euroa. Toisaalta tämä hallituksen esitys jättää kokonaan huomioimatta ne 220 000 eläkeläistä, joille pohjaosan leikkausta ei hyvitetä laisinkaan. Lisäksi ongelma on myöskin se, että hallituksen esityksen mukaisesti kompensaatio toteutettaisiin vasta lokakuun alusta 2003, jolloin eläkkeellä olevat joutuvat odottamaan vielä noin puolitoista vuotta, ennen kuin heidän eläke-etuuttaan aletaan korjata.

Keskusta on kaiken aikaa ollut sitä mieltä, että kansaneläkkeen pohjaosaa ei tule leikata taikka leikkaukset olisi tullut pysäyttää. Vuonna 1998 eduskunta, juuri ennen vuoden 99 eduskuntavaaleja, hyväksyi yksimielisesti ponnen siitä, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus pysäytetään valtiontalouden niin salliessa. Tämä jäi vaille huomiota, vaikka meillä kansantalous kasvoi seitsemän vuotta hyvinkin myönteisesti.

Kaiken kaikkiaan Lipposen hallitusten eläkepolitiikka on ollut hyvin poukkoilevaa. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukset ovat olleet Lipposen hallituksen suurimpia eläkepoliittisia virheitä. Tällä hallituksen esityksellä, joka on käsittelyssä, tunnustetaan nämä virheet ja pyritään osittain näitä virheitä korjaamaan. Minun mielestäni eduskunnan pitää pitää lupauksensa ja hyvittää eläkkeellä oleville ne menetykset, joita heille on luvattu palauttaa, ja myöskin taata heille osa siitä hyvinvoinnin kehityksestä, joka menneinä kasvun vuosina on tullut osaksemme ja jonka muut kansanosat ovat saaneet myöskin hyväkseen. Siksi minusta on kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus kompensoitava täysimääräisesti ja kaikille, joita leikkaukset ovat koskeneet.

Toisaalta on myöskin käsittelyyn tulossa oleva sairausvakuutusmaksun korotus poistettava siten, että eduskuntaryhmien aiempi välipuhe tulee voimaan. Lisäksi eläkkeissä on päästävä yhteen eläkeindeksiin, jolloin kaikkia eläkkeellä olevia kohdellaan samalla tavalla. (Ed. Huotari: Se toteutuu!)

Arvoisa puhemies! Lisäksi myöskin minusta on jatkettava sitä keskustelua, joka kansaneläkkeen tasokorotuksesta lähti jo käyntiin mutta joka hiipui vähin äänin, ja siinä mielessä myöskin tämä kysymys on syytä nostaa vahvemmin esille.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On mukavaa tulla näin aakkosjärjestyksessä puhumaan tänne puhujakorokkeelle ed. Nousiaisen jälkeen. Lisäksi olen myös tyytyväinen, että keskustelu on jatkunut niin pitkään, että ehdimme myös Kelan valtuutettuina kokouksesta tänne vielä keskustelemaan tästä hallituksen esityksestä.

En käy enää tätä sisältöä enemmälti läpi, koska se on jauhettu niin moneen kertaan, enkä omalta osaltani pitkitä keskustelua. Nythän on kyseessä hallituksen esitys n:o 62 tältä vuodelta, josta on käytetty monta hyvää puheenvuoroa. Itse olisin tietenkin toivonut, että tämä niin sanottu kahteen kertaan leikattu kansaneläkkeen pohjaosa, josta myös voidaan käydä vielä periaatteellinen keskustelu — mutta en sitä tässä avaa enää — olisi pitänyt korjata kokonaisuudessaan kaikille niille, joita tämä koskee. Mutta ymmärrän, että hallitus ei ole pystynyt tätä ratkaisua tekemään, ja olenkin kiitollinen, että ministeri Maija Perho on pystynyt tuomaan tämän hallituksen esityksen, joka on tosin kompromissi mutta kuitenkin parannus nykytilanteeseen.

On myös erinomaista, että tämä tarkistus tehdään viran puolesta eikä erikseen anomuksia tarvitse tehdä, niin kuin aikaisemmin oli suunnitelmissa. Tietenkin voisi sanoa, että ideaalitilanne olisi, että korvaukset suoritettaisiin myös takautuvasti eikä vain 1.10.2003 alkaen eteenpäin, mutta ymmärrän myös, että tämä on ... (Ed. Huotari: Mistä rahat?) — Aivan, tämä on taloudellinen ongelma, aivan niin kuin ed. Huotari kysyi, mistä ne rahat otettaisiin; ollaan tyytyväisiä, että tähän kompromissiratkaisuun on päästy.

Ed. Rehula piti täällä erinomaisen oppositiopuheenvuoron todeten, että varmasti meillä Hämeessä keskustelu eläkeasioista jatkuu. Olen itse ehdottomasti samaa mieltä enkä halua olla keskustelua suinkaan hiljentämässä. Meidän pitää muistaa, kun eläkkeistä keskustelemme, että myös tulevaisuuden ratkaisut on tärkeää käydä lävitse, koska esimerkiksi taitettu indeksi uhkaa tulla kaikille seuraaville eläkeläisille tulevaisuudessa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on esitelty pohjaosan leikkauksen historiaa pitkin ja poikin. Täytyy sanoa, että niillä kansanedustajilla, jotka ovat olleet vasta vuodesta 1999 täällä, on ehkä hieman vajavainen muistikuva siitä, mitä tapahtui, ja se on täysin ymmärrettävää, koska he eivät ole olleet silloin eduskunnassa, kun täällä näitä ratkaisuja on tehty. Varsin hyvä muistikuva lienee niillä, jotka istuivat vuosina 1995—99 sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Siksi oletinkin, että esimerkiksi ed. Hyssälä muistaa sen, että ei kai kukaan ole sanonut niin, että kukaan ei menetä mitään. Sen muistan ministeri Mönkäreen useaan otteeseen sanoneen, että kenenkään käteenjäävä osuus ei pienene. (Ed. Rehula: Mutta sekään ei pidä paikkaansa!) Jos on esitetty tapauksia, joissa käteenjäävä osuus on pienentynyt, niin minä olen pyytänyt paperit näiltä ihmisiltä, ja niihin on löytynyt joka ikinen kerta luonnollinen selitys, joko kotikunnan veroäyrin korotus tai joku muu ratkaisu. Yhtään sellaista paperia, jossa olisi todellisuudessa käteenjäävä osuus pienentynyt, ei minulle ole koskaan toimitettu.

Todellisuudessa, edustajat Hyssälä ja Rehula, Ahon hallituksen aikana käteenjäävä osuus pieneni, sillä silloin leikattiin eläkeläisiltä nimenomaan käteenjäävää osuutta 3 prosentin ylimääräisellä sairausvakuutusmaksulla. Ilmeisesti siitä oppineina tehtiin nyt sellainen ratkaisu, että indeksit maksettiin ja sitä kautta tämä lupaus pyrittiin antamaan eläkeläisille, että käteenjäävä osuus ei pienene. Sen vuoksi tehtiin jopa määrättyjä siirtoja näissä leikkauksissa, ettei tällaista tilannetta tapahtuisi. (Ed. S. Kanerva: Saatiin nollalinja eläkeläisille!)

Sitten täällä on myös mainittu, että kun nyt virhe on huomattu, se on korjattava. Ed. Rehula jo äsken hieman kuvasi, minkälaista valiokunnassa silloin oli, ja jos tämä kaksinkertainen leikkaus nyt virheeksi koetaan — sanotaan sitä nyt vaikka sillä nimellä — niin kyllä valiokunta silloin yritti etsiä ratkaisua. Jokainen valiokunnan jäsen sen varmasti muistaa. Mutta silloin meille virkamiehen taholta sanottiin, että ei ole sellaista teknistä ratkaisua, millä tämä olisi pystytty korjaamaan. Mutta kuitenkin se on tehty, mikä on tehty. Hallitusohjelma oli silloin niin yksilöity, ja olisiko voitu ratkaista niin, että pohjaosan leikkaus olisi kokonaan peruttu esimerkiksi sillä perusteella, että se olisi raskaampi leikkaus kuin esimerkiksi lapsilisäleikkaus, opintotukileikkaus tai työmarkkinatuen lapsikorotusten leikkaus 60 prosentilla? Miten me olisimme voineet arvottaa näistä 20 miljardin leikkauksista juuri tämän sellaiseksi, että tämä on se epäoikeudenmukainen?

Joku sanoi täällä, että tämä on epäoikeudenmukainen leikkaus. Minä en ole vielä nähnyt yhtään oikeudenmukaista leikkausta. Kaikki leikkaukset tuntuvat epäoikeudenmukaisilta niistä ihmisistä, joita ne kohtaavat, ja se on täysin ymmärrettävää, että näin tapahtuu. Muistan minulle soittaneet lapsiperheet, joille tehtiin yli 20 prosentin leikkaus kotihoidon tukeen. Se oli todella raju juttu näille perheille, eivätkä he pystyneet edes lopettamaan hoitovapaata, koska laki ei antanut siihen mahdollisuutta. (Ed. S. Kanerva: Onko se vielä voimassa?) Ryhmänjohtajien palaverissa vielä päätettiin, että lakia ei tältä osin muuteta. Minusta sekin oli erittäin epäoikeudenmukaista silloin. Kuka puhuu näiden lapsiperheiden puolesta? Ei ole näkynyt paljoa lähetystöjä. Entä lapsilisäleikkaukset tai opintotuen leikkaukset tai muut? Minusta on kohtuutonta, että vain tästä leikkauksesta puhutaan epäoikeudenmukaisena leikkauksena. Olisin todella toivonut, että tässä salissa oltaisiin myös huolestuneita näistä muista ryhmistä, jotka joutuivat leikkauksien kohteeksi.

Ed. Pulliainen juuri kertoi, minkä takia nämä ratkaisut on tehty. Jos joku väittää, että ne olivat turhia, että näin ei olisi tarvinnut tehdä, tätä 20 miljardin pakettia ei olisi tarvinnut tehdä, niin tulkoon kertomaan, mikä oli se vaihtoehto, millä tämä tilanne olisi silloin hoidettu. On mielenkiintoista, että minä kokoomuspuhujien jälkeen tulen tänne kertomaan tämän, vasemmistoliittolaisena, sen että nämä olivat välttämättömiä ratkaisuja. (Ed. Ihamäki: En ole vielä saanut puheenvuoroa!) Olen tottunut kuulemaan tuolta oikealta reunalta tavallisesti, että nämä ovat olleet välttämättömiä ratkaisuja, mutta tässä asiassa näyttää siltä, että suoraselkäisyyttä siihen, että hallitusohjelma piti toteuttaa, ei löydy enää juuri mistään puolueesta. Sen vuoksi olen vähän loukkaantunut tästä keskustelusta, koska vaikuttaa siltä, että me, jotka silloin täällä olimme tekemässä näitä ratkaisuja, olisimme tehneet virheitä joko tyhmyyttämme tai sitten vaan pahaa tahtoamme. Eihän siitä ollut kysymys.

Todellisuudessa pohjaosan leikkaus kaiken kaikkiaan oli toinen niistä ratkaisuista, jotka olivat osittain ideologisia ratkaisuja. Nimittäin tässähän oli kysymys eräänlaisesta yksityistämisestä, Kelan roolin pienentämisestä eläkejärjestelmässä. Varmasti joku tämän voi myöntääkin. Minä huomasin silloin, että kysymys on myös tästä, ja varmasti sen silloin ääneen sanoinkin useaan otteeseen.

Toinen ratkaisu, joka loukkaa pohjoismaista järjestelmää, oli minimisairauspäivärahan ja -äitiyspäivärahan leikkaaminen. Siinä mielessä näistä asioista voi puhua oikeudenmukaisuuskysymyksinä tai ei niinkään oikeudenmukaisuuskysymyksinä, vaan pohjoismaisen hyvinvointimallin peruskysymyksinä ja periaatteellisina kysymyksinä.

Kun olen ollut useissa eläkeläisten tilaisuuksissa läsnä, olen huomannut, että olen lähes ainoa, joka on uskaltanut sanoa, että näitä ratkaisuja jouduttiin tekemään määrätyistä syistä, enkä ole luvannut, että nämä voitaisiin palauttaa, koska minulla ei ole ollut sellaista rahapussia, josta ne olisi voitu maksaa. Jos minulla olisi ollut sellainen pussi, jossa olisi ollut 500 miljoonaa markkaa rahaa, niin en ole ihan varma, olisiko se opettajasukulainen, joka saa 9 000 markkaa vanhaa rahaa eläkettä, olisiko hän kaikkein eniten tarpeessa oleva näitten leikkauksien palautukseen vai mahdollisesti joku lapsiperhe tai joku työtön perhe. Eli siinä mielessä, kun puhumme näistä, niin käsi sydämelle, kun mietitään, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei.

Ikävää minusta näissä keskusteluissa, joita on eläkeläisten kanssa käyty, on ollut se, että jotkut kansanedustajat haluavat ihan tieten tahtoen kertoa sellaisia asioita, jotka mielestäni eivät pidä paikkaansa, ja ovat luvanneetkin, että asiat hoidetaan, vaikka ovat tienneet, että ratkaisut eivät välttämättä ole sellaisia. Kohtuullista minusta olisi kertoa, että noin alle 3 800 markan eläkkeistä ei leikattu silloin. Se olisi ollut kohtuullista kertoa.

Jos eläkepolitiikkaa katsotaan sosiaalipolitiikan näkökulmasta, niin oikeudenmukaisinta korjata näitä tehtyjä ratkaisuja olisi tehdä kansaneläkkeen tasokorotus. Tämän takana olen yhä edelleen. Uskon, että tyytyväisiä eläkeläisiä ei tämänkään ratkaisun jälkeen ole, niin ikävää kuin se onkin.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! En voi välttyä, seurattuani tätä keskustelua, siltä että tähän keskusteluun liittyy aika paljon edessä olevien eduskuntavaalien havinaa.

Haluan myös toisekseen yhtyä niihin perusteluihin, joita ed. Huotari ja ed. Pulliainen ovat tämän lain ensimmäisen päätöksenteon osalta esittäneet. Totean myös ed. Rehulalle ja muille opposition edustajille, jotka ovat kertoneet, että hallitus on tunnustanut virheensä ja paikannut omia esityksiään, että kyllä tässä vuosien varrella vuoden 95 jälkeen on paikattu paljon muutakin, ettei ole pelkästään paikattu tätä. Hyvä, että politiikassa voidaan joskus tunnustaa virheet ja sitten ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisesti niiden oikaisemiseksi.

Mitä muuten asiaan tulee, niin eläkekysymykset ovat olleet koko 1990-luvun keskeinen puheenaihe. Tämä on ymmärrettävääkin, ei vain niiden toimenpiteiden takia, joita eduskunta on vuoden 91 jälkeen kohdistanut eläkeläisiin, vaan myös siitä syystä, että liian moni eläkkeensaaja kokee eläketurvansa tänä päivänä olevan liian alhainen.

Nyt käydään keskustelua hallituksen esityksen pohjalta, joka liittyy vuoden 96 alusta voimaan astuneisiin muutoksiin eläketurvassa. Tätä hallituksen esitystä edeltänyt keskustelu on lähtenyt liikkeelle eläkkeensaajajärjestöjen vaatimuksesta. Ne ovat kokeneet, niin kuin totesin, että heidän jäsenistönsä on joutunut kohtuuttomien eläkeleikkauksien kohteeksi.

Nyt käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä on vauhditettu sekä eläkkeensaajajärjestöjen että hallituspuolueiden eduskuntaryhmien taholta. Koska hallituksen esitys on nyt eduskunnan käsittelyssä, on syytä todeta, että eläkkeensaajien protesti ei ole mennyt hukkaan. Vaikka käsittelyssämme oleva lakiesitys koskee vain vuoden 1996 alussa voimaan tullutta käytäntöä ja sen osittaista korjaamista, näyttää siltä, että keskustelu täällä eduskunnassa on laajentunut koskemaan koko eläkepolitiikkaa. Samalla tästä näyttää muodostuvan jonkunlainen korvike sille, että oppositio ei ole syystä tai toisesta tehnyt eläkepolitiikasta hallitukselle välikysymystä. Näyttää siltä, että ed. Rehulan esittämä perustuslain 6 §:ään vetoaminen on otettu korvikkeeksi välikysymyksen jättämiselle.

Vaikka voidaankin olla sitä mieltä, että nyt käydään keskustelua hallituksen esityksen pohjalta, voidaan myös ajatella, että laajemmalle eläkepoliittiselle keskustelulle on oltava tilaa. Jos, niin kuin olen havainnut, tarkoitus on vain kuitenkin puolin ja toisin osoittaa keskustelulla eläkepolitiikan konnat ja sankarit heittelemällä kirveitä sinne sun tänne, on olemassa vaara, että ne osuvat myös omaan nilkkaan. Viittaan tässä yhteydessä jo 1990-luvun alun eläkepoliittisiin ratkaisuihin, joita nykyinen hallitus ei ollut muotoilemassa.

Mitä nyt käsittelyssämme olevaan lakiesitykseen muutoin tulee, voidaan olla varmoja, että eläkkeensaajan odotukset ovat olleet suuremmat, kuin mitä esitys lopulta pitää sisällään. Sekin on selvää, että lakiesityksen koskiessa vain runsasta 104 000:ta edunsaajaa suurin osa eläkkeensaajista ei tästä ratkaisusta saa käteensä yhtään mitään.

Minusta tuntuu, että monella edustajallakin on saattanut olla toisenlainen käsitys siitä, mistä tässä asiassa loppujen lopuksi oikein on kysymys. Siksi on syytä todeta, että tämän hallituksen esityksen tavoitteena on korjata se vääryys, jonka kohteeksi noin 115 000 eläkkeensaajaa on kokenut joutuneensa. Hallituksen esitys korjaa niiden tilannetta, jotka vuoden 1995 loppuun mennessä yksityisellä puolella ylsivät 60 prosentin ja julkisella puolella 66 prosentin tavoitetasoon ja joille kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen 1.1.1996 alkaen, pohjaosan laskusääntö, on vaikuttanut työeläkkeen määrään. Näistä 115 000 eläkkeensaajasta noin kolmasosalla työeläke on vähentynyt koko pohjaosan määrällä eli 437 markkaa kuukaudessa vuodesta 1995. Muilla eläkkeensaajilla väheneminen on pienempi ja vaihtelee markasta ylöspäin. Nyt työn alla oleva hallituksen esitys on joillekin ali- ja joillekin ylikompensoiva, kun työeläkkeen korotus tulee olemaan 5—50 euroa kuukaudessa.

Tässä yhteydessä on syytä julkituoda sekin, että vuoden 1996 alussa kaikkein pienimpiä eläkkeitä saaneiden tilanne säilyi ennallaan eikä heidän eläkkeisiinsä tullut heikennyksiä. Kuntaryhmästä ja perhesuhteesta riippuen pohjaosaa alettiin leikata eläkkeistä, jotka vuoden 1996 alussa olivat suuruudeltaan 3 774—4 400 markkaa kuukaudessa. Voidaan tietysti arvioida, oliko leikkausraja silloisissakaan olosuhteissa oikea vai olisiko sen tullut olla korkeampi.

On myös syytä todeta, että työeläkkeiden tavoitetaso on nykyisin 60 prosenttia palkasta. Aikaisemmin julkisella sektorilla tämä tavoitetaso oli 66 prosenttia. Työeläkkeen yhteensovituksella, jota nyt siis hyvitetään, tarkoitetaan samalle henkilölle tulevia eläkkeiden ja jatkuvien korvausten rajaamista tavoitetasolle, joka on 60 prosenttia aikaisemmasta ansiotulosta. Yhteensovitusraja on eläkkeen määrä, johon työeläke yhdessä muiden korvausten ja eläkkeiden kanssa saa enintään nousta. Jos tämä raja ylitetään, työeläkettä vähennetään ylimenevällä osalla.

Yhteensovitusperuste on korkein peruseläkkeen perusteena oleva palkka työ- tai virkasuhteessa, joka on kestänyt yleensä vähintään vuoden. Ennen 1.1.1996 tehdyissä yhteensovituksissa yhteensovitusraja oli 60 prosenttia yhteensovitusperusteesta. Yhteensovitusperusteesta tehtiin lisäksi niin sanottu kansaneläkevähennys. Tämä vähennys on tehty kaikkiin työeläkkeisiin, joissa yhteensovitusperuste ylitti 7 065 markkaa indeksissä 1712.

Kansaneläkevähennys on työeläkkeeseen tehty enintään kansaneläkkeen pohjaosan suuruisena. Käytännössä yhteensovitus oli säädetty kansaneläkkeen lisäosan eläkevähentymisellä, koska kaikille työeläkkeen saajille maksettiin kansaneläkkeen pohjaosa. Kansaneläkkeen pohjaosa vähennettiin täysimääräisenä yhteensovitusrajasta, kun eläkepalkka ylitti 14 348 markkaa vuoden 1995 indeksitasossa. Jos eläkepalkka oli alle 7 065 markkaa, kansaneläkkeen pohjaosaa ei vähennetty työeläkkeestä lainkaan. Eläkepalkan ylittäessä edellä mainitun alemman tulorajan työeläkettä vähentävänä otettiin huomioon 6 prosenttia ylitteestä. Hallituksen esityksen perusteella kompensoitavista eläkkeistä noin 80 prosenttia on julkisen sektorin ja loput yksityisen sektorin eläkkeitä. LEL-eläkkeitä näistä on 4 600 kappaletta. Täysimääräisen pohjaosan suuruinen vähennys työeläkkeistä on koskenut arviolta noin 40 000:ta henkilöä, mikä on syytä tässä yhteydessä tulla mainituksi, ja muilla vähennyksen määrä on tätä pienempi markkamäärä.

Hallituksen esityksen perusteella korvataan niin sanottu kaksinkertainen leikkaus. Korvaus olisi vähintään noin 5 euroa ja enimmillään noin 50 euroa kuukaudessa. Korvauksen saavat eläkkeensaajat eivät ole kaikkein pienituloisimpia, vaan heidän kokonaiseläkkeensä muodostuu pelkästä työeläkkeestä.

Arvoisa puhemies! Jonkin verran on käyty tässä yhteydessä myös keskustelua siitä, onko tällainen ratkaisu ollenkaan tarpeellinen. Tästäkin voidaan olla monta mieltä. Olen kuitenkin päätynyt henkilökohtaisesti siihen, että tämä ratkaisu tulee tehdä. Avoimia kysymyksiä ovat takautuvuus, indeksikorvaus, voimaantulo jne., jotka toivon mukaan valiokuntakäsittelyssä saavat lopullisen muodon. Valitettavana pidän kuitenkin sitä, että ne eläkkeensaajat, jotka ovat kaikkein suurimmassa tarpeessa, jäävät tälläkin kertaa unohduksiin.

Timo   Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Vuonna 96 oltiin vielä lamatalkoissa. Silloin valtio velkaantui 60 miljardia markkaa per vuosi eli valtio ja me elimme velaksi. Valtionvelka nousi 420 miljardiin markkaan, ja se on yli kaksi kertaa valtion budjetti. Jotain piti tehdä, oli pakko tehdä, että yhteiskunta ylipäätänsä pysyi pystyssä. Sen takia valtion menoja piti vähentää, ja kun hyvinä vuosina päätettyjä etuuksia ei voitu laman aikana ylläpitää, piti leikata, piti pelastaa Suomi-laiva uppoamasta.

Silloisessa tilanteessa tehtiin myös eläkeläisten kohdalla niin sanottu kaksinkertainen pohjaosan poisto ja myös muita ratkaisuja, joiden tarkoitus oli turvata eläkejärjestelmän kestävyys. Silloin oli sellainen tilanne. Leikattiin perhepoliittisia etuuksia, niin kuin täällä on sanottu, kotihoidon tukea, opintotukea leikattiin ja myös muita. Leikattiin yli 20 miljardia markkaa. Silloin vakuutettiin, että kenenkään käteenjäävä tulo ei pienene. Tässä ed. Huotari oli aivan oikeassa, kyllä näin vakuutettiin. Suurella osallahan tämä piti paikkansa, mutta ei aivan kaikilla asia toteutunut näin. Niinpä pohjaosan asteittaisen poiston jyrkkyyttä jouduttiinkin uudella lailla vähentämään. Myös siitä syystä asiaa käsiteltiin täällä vuosittain. Oppositio tietysti yritti ottaa mahdollisimman paljon pisteitä joka kerran.

Ne eläkeläiset, joita asia koski, kokivat nämä ratkaisut epäoikeudenmukaisina. Kun pahimmasta lamasta selvittiin, ilmaantui keskusteluun kompensaatiovaatimuksia. Myös eduskunnassa ilmeni kompensaatiohaluja myös tällä kohdalla kuten monien muidenkin etuusleikkauksien kohdalla. Vaikka hallitus olikin aluksi vastahakoinen asian kompensoimiseen, paine hallituspuolueiden eduskuntaryhmistä oli sen verran voimakas, että hallituksen ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmien yhteisillä neuvotteluilla ja päätöksillä kompensaatioon päästiin. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti asiasta selkeän vaatimusponnen, että hallitus tekee kompensaatioesityksen.

Nyt ollaan tässä. Todettakoon, että ministeri Perho esitti aikoinaan täsmäkompensaatiota, mutta hallituksen esitys on kompromissi, ja kun hallituksessa ollaan, siellä sitten ollaan. Nytkään tämä laki ei ole kaikkien mieleen, mutta pitkien neuvottelujen jälkeen eduskunnassa ja hallituksessa ja myöskin ulkopuolella tämän talon on päästy edes tähän ratkaisuun ja tähän kompromissiin. Se voitaneen pääpiirteittäin hyväksyä, vaikka siinä on paljon vielä kenties keskusteltavaa. Valiokunnassa asiaan paneudutaan. Tämä on vain yksi asia eläkeläispolitiikassa. Tämä ratkaistaneen näin. Muihin eläkepolitiikan ongelmiin palataan täällä myöhemmin.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty paljon hyvää keskustelua kyseessä olevasta asiasta. Toteaisin kuitenkin, että kyllä tässä on hyvin pitkälle kysymys oikeudenmukaisuudesta, tasavertaisesta kohtelusta, vaikka se ei kosketakaan pienimpiä eläkkeitä. Tässä on kysymys myös itse maksetusta osuudesta. Minusta kansantalouden kasvaessa kyllä pitää pystyä kantamaan vastuuta ja korvaamaan, mitä leikkauksia on tehty. Myöskin kansaneläkkeen jatkuvuus on tärkeä. Se on perusturvaa niille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty turvaamaan omaa eläketurvaansa. Myöskin yhtenäinen indeksi on tärkeä jatkossa pitää sillä tavalla, että eläkkeiden ostovoima kehittyy tasavertaisesti.

Keskustelu siitä, onko tämä oikeudenmukaista vai ei, minusta ei poista meiltä tässä salissa velvoitetta nostaa pienimpiä eläkkeitä, tehdä perusteellinen nosto, tasokorotusta vastaava korotus pienimpiin eläkkeisiin, jotta todella näillä vähätuloisillakin säilyy inhimillinen elämän turva myöskin tulevaisuudessa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä on odotettu pitkään niin tässä talossa kuin kentälläkin ison joukon eläkkeensaajia toimesta. Olen muiden eduskuntatyöhön liittyvien tehtävien vuoksi ollut tilaisuudessa kuulemaan tätä keskustelua reilut kaksi tuntia. Sinä aikana suoraan sanottuna on herännyt aika ristiriitaisia tunteita. Sanonkin siksi, että lähden käsittelemään tätä kysymystä ihan omasta näkökulmastani eli vuonna 99 taloon tulleen kansanedustajan näkökulmasta. Puuttumatta siihen, miksi aikoinaan leikkauksia tehtiin — ei varmastikaan tehty pahasta tahdosta, summat, joita jouduttiin leikkaamaan, olivat niin valtavia — uskallan kuitenkin sanoa, että historia on näyttänyt, että pohjaosan leikkaus oli huono päätös. Esitin aikoinaan 99 keväällä omassa ryhmässäni hankkeen jäädyttämisestä, mutta asia ei edennyt. Silloin lähdettiin hallituksen ja eduskunnan toimesta tekemään muita korjauksia eläkkeensaajien tilanteeseen, ja niistä on ollut hyötyä eri eläkkeensaajille. Kuka toista väittää, ei puhu totta. Siitä Kelan laskelmat eläkkeensaajien käteenjäävän tulon lisäyksestä ovat selvänä osoituksena.

Tämän niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen koin kuitenkin erityisenä oikeudenmukaisuuskysymyksenä ja halusin lähteä sitä asiaa ajamaan. En ollut antanut kenellekään siitä mitään lupauksia, mutta oman tuntumani mukaisesti halusin tehdä sen eteen työtä. Minulle sanottiin silloin, että älä siitä suotta huolehdi, se koskee vain suurituloisia, mutta sittemmin olen kuullut, että mukana on myös kohtuullisen pientä ja keskikokoista eläkettä saavia.

Uutena edustajana sitten olin mukana alusta alkaen tässä hankkeessa, eli ensin oli opposition ponsiäänestys, jossa rohkeasti äänestin sen puolesta, että asia on korjattava, ja totta kai sain siitä tukkapöllyt omalta ryhmältäni, hurraa-huutoja ei kuulunut. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan ponsi sitten valmistui seuraavana vuonna, ja eduskunta yhtyi siihen asiaan, että korjaus on saatava aikaan. Siinä sitten kuulimme, millaisia vaikeuksia asian tiellä oli. Hallitus vastusti asiaa, se oli liian hankala korjattavaksi.

Vielä viime vuoden elokuussa hallitukselta tuli tiukka "ei" tälle asialle. Sen kovan työn seurauksena, mitä tässä talossa tehtiin, lokakuussa hallitus lupasi, että asia korjataan. En halua lainkaan vähätellä tämän talon hallituspuolueiden kansanedustajien työtä tässä asiassa. Täällä todella väännettiin kovaa, että tässä tilanteessa ollaan. Sen takia että tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys, vaikka se on kompromissi, vaikka se ei ole paras mahdollinen, on todella kovan kovan väännön tulos, arvostan sitä sellaisena. Ilman meidän työtämme sitä ei täällä olisi.

Olen ymmärtänyt, että hallituksen keskenkin kyseessä on tiukka kompromissi. Ainakin kun sitä paperia lukee, tulee sellainen mielikuva, että sen takana on käyty aikamoiset keskustelut, ja totta kai on selvää, että jos näin kauan mietitään ja ensin ilmoitetaan eduskunnalle, että ei korjata, ja sitten hallituksen saappaan kuva selässä eduskunta jatkaa taistelua ja ollaan tässä tilanteessa, niin paperi on juuri sen näköinen.

Itse olisin ollut täsmäkorvauksen kannalla. Hallitus tarjoaa eräänlaista lattia—katto-mallia, niin kuin sitä on nimitetty, ja on selvää, että se ei tule tyydyttämään kaikkia, ei täällä eikä varmastikaan koko kenttää. Mutta toisaalta haluan kysyä, mikä tyydyttäisi kaikkia. Kun olen jutellut ihmisten kanssa, niin on puhuttu koroista menetetyille summille, on puhuttu takautuvista maksuista, on puhuttu jopa kolminkertaisesta leikkauksesta. Monet laskevat asian niin omalla tavallaan, että en oikeastaan tiedä, miten tämä asia hoidettaisiin niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Luulen, että sellaista keinoa ei ole olemassa. Eli varmaa on, kuten muistaakseni ed. Rehula sanoi, että keskustelu pohjaosasta jatkuu, mutta tämä on kuitenkin yksi tapa viedä yksi asia päätökseen, ja sen takia, että keskustelu jatkuu, ei voida hylätä sitä, että saadaan yksi osa hoidettua, mielestäni kuitenkin kohtuullisella tavalla, kuntoon.

Mutta, kuten sanottu, en pidä itsekään parhaana mahdollisena tätä ratkaisua, mutta kompromissina se on kohtuullinen, ja mielestäni tärkeintä on nyt, että tässä asiassa päästään vihdoinkin eteenpäin. Asian saattaminen eteenpäin on tärkeää siksi, että uudet kiemurat, joita tässäkin salissa on aivan täysin tämän hallituksen esityksen ulkopuolelta tähän tarjottu, mutkistavat asiaa, ja pelkoni on se, että kun jutut mutkistuvat, palaamme pian takaisin lähtöpisteeseen ja meillä taaskaan ei ole mitään. Mietimme, kuka on oikeutettu, mitä korvataan, koska korvataan, kenelle korvataan vai korvataanko ollenkaan, ja siihen me emme saa mennä. Asia on vietävä todella nyt vauhdilla eteenpäin ja meillä on siihen hallituksen esitys olemassa. Asian hoitaminen ripeästi on tärkeää siksi, että monet muut eläkkeensaajien asiat odottavat korjaamistaan. Esimerkiksi pieneläkeläisten tasokorotukselle olisi jälleen tarvetta. Kun pöydälle ei mahdu kuin yksi asia kerrallaan ja se on tällä hetkellä tämä, tästä olisi pikkuhiljaa päästävä eteenpäin.

Toinen syy on se, että kompensaation saajien joukko harvenee saamani tiedon mukaan noin 5 prosentin vuosivauhdilla. Jotta mahdollisimman moni ylipäätään hyötyisi palautuksesta ja hyötyisi siitä mahdollisimman kauan, pitäisi ratkaisut saada aikaiseksi. Ja mikä tärkeintä ja mitä toivon todella — totta kai muitakin viilauksia ratkaisuun, jos niitä hyvässä yhteistyöhengessä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa saadaan, olisi hyvä saada — todella merkittävää olisi saada maksuaikataulu alkuvuoteen 2003 eikä vuoden lopulle, niin kuin hallituksen esityksessä on suunniteltu.

Salissa on keskusteltu erittäin laajasti eläkepolitiikasta yleensä, ja selvää on, että tällainen tilanne on otollinen kaikenlaisiin keskusteluihin. Itse en halua sotkea pakkaa tällä kertaa sen enempää, pitäydyn käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä. Haluan kuitenkin esille nousseesta savamaksun korotusosan alentamatta jättämisestä mainita sen verran, että mielestäni sairausvakuutusmaksun alentamista on jatkettava tehdyn sopimuksen ja eläkkeensaajille annetun lupauksen mukaisesti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys n:o 62/2000 vp laiksi eräiden työeläkkeiden tarkistamisesta työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhteensovittamisen johdosta on synnyttänyt tänä iltana hyvän eläkepoliittisen keskustelun.

Tosiasia on, että nyt monet eläkkeellä olevista saavat liian pientä eläkettä. Pikkuisen laajennan teemaa: Kansaneläkkeisiin pitäisi saada riittävä tasokorotus. Jo ensi vuonna kansaneläkkeitä tulisi nostaa vähintään 17 eurolla eli 100 markalla kuukaudessa. Tämä korotus tulisi kohdistaa niihin, joilla on pelkkä kansaneläke tai kansaneläkkeen lisäksi pieni työ- tai yrittäjäeläke. Tämä olisi lähtökohdiltaan oikeudenmukaista ja tasapuolista eläkepolitiikkaa. Valtiontalous antaisi tähän tilaa, kun kansaneläkemenot ovat supistumassa. Kysymys on ennen muuta oikeudenmukaisuudesta ja eri elämänvaiheita kattavasta vähimmäisturvasta huolehtimisesta. Maatalousyrittäjä-, yrittäjä- tai työeläke on monen nyt eläkkeellä olevan kohdalla jäänyt varsin pieneksi.

Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys haluaa korjata erästä asiaa, joka olisi tullut korjata kyllä jo aikaisemmin.

Ed. Karhu mainitsi, että hän hallitusryhmien edustajana rohkeni äänestää opposition, siis keskustan ja kristillisten, esittämän näkemyksen puolesta. Tämä oli kyllä sitä, mitä äänestäjät ovat itse kullekin antaneet evääksi viime vaalien alla ja mistä kaikki puolueesta riippumatta ovat silloin antaneet lupauksensa. Äänestykset, mitä eduskunnassa on suoritettu, kertovat kuitenkin omaa jälkeään.

Palaan vielä kansaneläkkeeseen. Kansaneläkkeen merkitys vähimmäisturvan takaajana on valitettavasti heikentynyt, koska sitä on tarkistettu 40 vuoden ajan työeläkkeitä pienemmillä indekseillä. Vuoden 1984 jälkeen kansaneläkkeeseen ei ole tehty tasokorotusta kuin vuonna 2001, ja sekin oli lähinnä kosmeettinen korotus. Kun kansaneläkkeitä korotettaessa otettaisiin myös ansiotason nousu, eläke pysyisi mukana yleisessä tulokehityksessä. Yksi tärkeimmistä eläkepoliittisista tavoitteista on saada 150 000—200 000 eläkeläistä pois köyhyysrajan alapuolelta. Nämä pientä eläkettä saavat kuuluvat sellaiseen joukkoon, jolla on joko pelkkä kansaneläke, noin 115 000 eläkeläistä, tai pieni työ- tai yrittäjäeläke ja sen päälle kansaneläke.

Täysi kansaneläke vaihtelee 411 eurosta eli 2 443,6 markasta 487 euroon eli 2 895,5 markkaan kuukaudessa siviilisäädystä ja kuntaryhmästä riippuen. Kansaneläke on Kelan laskelmien mukaan noin 300 markkaa eli 50 euroa jäljessä työeläkkeitten kehityksestä. Viime vuonna tehty 70 markan korotus kansaneläkkeeseen on todella tätä taustaa vasten vain kosmeettinen korjaus. Kansaneläkkeen merkitys on suuri pienipalkkaisille, usein naisille, maatilojen emännille, palkatonta kotityötä tekeville, pienyrittäjille ja niille, joilla on epäyhtenäinen ja katkonainen työhistoria. Heitä ovat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, omaishoitajat, kotiäidit, pätkätyöntekijät. Tällaisia epätyypillisiä työsuhteita on yhä enemmän, ja näin kansaneläke tulee edelleen olemaan merkittävä pienituloisten eläketurvan takaaja ja sellaisena siitä on pidettävä huolta ja annettava siihen voimavarat.

Erisuuruiset indeksit on yhdistettävä. Taitettu indeksi, jossa yli 65 vuoden ikäisillä on heikompi indeksisuoja kuin alle 65-vuotiailla, otettiin käyttöön Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Taitettu indeksi lisää entisestään hajanaisuutta indeksien käytössä, ja kaksi erillistä indeksiä aiheuttaa merkittäviä ongelmia ja epätasa-arvoa, jos palkka- ja hintatason muutokset eroavat toisistaan merkittävästi. Nyt lisäksi käytetään kolmea eri indeksiä eläkkeitten tarkistuksissa. Alle 65-vuotiaitten työeläkkeitä korotetaan kuluttajaindeksin ja palkkaindeksin keskiarvolla, kun taas 65 vuotta täyttäneiden työeläkkeissä otetaan huomioon vain 20 prosenttia reaalipalkkojen kehityksestä.

Kansaneläkkeitä tarkistetaan pelkästään kuluttajahintaindeksin perusteella. Tämä on johtanut siihen, että eläkeikäisten työeläkkeet ovat vuosittain jääneet jälkeen keskimäärin 0,7 prosenttia ja kansaneläkkeet jopa 0,9 prosenttia työikäisten työeläkkeistä vuodesta 1996 lähtien. Kansaneläkkeissä tulisi ottaa huomioon myös ansiotulokehitys.

Kansanvakuutuksen perusajatus on ollut, että kaikki maksavat sitä ja myös kaikki sitä saavat. Tämä on oikea ja hyväksyttävä periaate. Kansanvakuutus pohjautuu tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteelle. Euroopassa on tällä hetkellä leviämässä, onneksi, tänä kovana aikana myös yhteisvastuun ja solidaarisuuden periaate. Esimerkiksi Saksassa on luotu vähimmäiseläkejärjestelmä. Meillä Suomessa, pohjoismaisen hyvinvoinnin maassa, kuitenkin toimitaan päinvastoin ja on eri ratkaisuilla heikennetty kansaneläkettä, kuten tapahtui juuri pohjaosan poistamisissa. Muutos oikeudenmukaisen ja paremman eläketurvan puolesta, arvoisa rouva puhemies, on perusteltu vaatimus.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Koski puhui täällä erittäin hyvää asiaa. Hän nimittäin valotti työeläkejärjestelmän ja tähän liittyvän yhteensovituksen problematiikkaa. Luulen, että useammankin tässä salissa kannattaisi tutustua siihen, minkä vuoksi aikoinaan on päädytty siihen ratkaisuun, että yhteensovitusraja on tehty. On päätetty yhdessä, että maksimieläke voi olla korkeintaan 66 prosenttia julkisella ja 60 prosenttia yksityisellä puolella. Siitähän tämä yhteensovitus on aikanaan johtunut.

Ettei tulisi vääriä käsityksiä, niin vuoden 1996 ratkaisu ei ollut tuplaleikkaus. Silloin leikattiin kaikilta pohjaosaa saman verran, mutta tämä yhteensovitus on tapahtunut paljon aikaisemmin. Se yhteensovitusratkaisu on ollut täysin oikeudenmukainen silloin aikoinaan. Se on ollut yhteinen sopimus. Luulen, että tässä salissa ollaan vieläkin sitä mieltä, että tällainen yhteensovitus on oikeudenmukaista.

Kysymys onkin siitä, että on leikattu pohjaosa ja nyt täällä osa vaatii pohjaosaa kaikille takaisin. Jos ensin palautetaan yhteensovitus eli nostetaan tavallaan eläkkeitä yli 66 tai 60:n prosentin, mitkä aikoinaan olivat yhteensovitusrajat, ja sitten myöhemmin, vaikka seuraavan hallituksen aikana, lunastetaan niitä lupauksia, jotka täällä tänä iltana on kovin monen suulla annettu, eli palautetaan kaikille pohjaosa, niin silloinhan tulee ylikompensaatio. Sitäkö täällä halutaan? Voisitteko tarkentaa, haluatteko silloin korottaa pelkästään niille, jotka nyt eivät ole saaneet tätä palautusta? Uskallatteko silloin sanoa näille ihmisille, että teille ei nyt tällä kertaa annetakaan, kun te saitte jo yhden korotuksen? Hehän ovat sitä mieltä, että heiltä on leikattu kahteen kertaan, että heille kuuluu myös se toinen osuus. Mutta tämä on mielenkiintoista, koska täällä ihan selvästi näkyy, että vaalit ovat lähestymässä. Niidenkin henkilöiden, jotka tavallisesti eivät täällä kovin paljon lupaile, on nyt sitten nähnyt lupailevan erilaisia asioita.

Pitää muistaa myös se, että vuoden 1996 alusta poistettiin 1,55 prosentin kelamaksu eläkeläisiltä. Tämähän pienensi sitä osuutta. Nyt jos olisi palautettu kokonaisuudessaan yhteensovitus, niin silloinhan se olisi tullut kompensoitua enemmän kuin se todellinen leikkaus oli, kun vähennetään kelamaksun hyvitys pois siitä.

On hyvä muistaa myös se, että tulevien eläkkeiden yhteensovitusraja on 60 prosenttia. Hyvin harvat tulevat saavuttamaan tämän 60 prosenttia, ja nyt puhutaan niistä ihmisistä, joilla eläke on 66 prosenttia. Ovatko nämä todellisuudessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä?

Jos on kaksi kodinhoitajaa, joista toinen on ollut vähän aikaisemmin töissä ja jäänyt pikkuisen aikaisemmin eläkkeelle, ja heillä on ollut täysin sama palkka, niin hänellä ei ole kertynyt vielä täyttä eläkettä, 66:ta prosenttia, ehkä 65 prosenttia tai 64. Ja sitten tälle toiselle, jolla on ollut sama palkka ja joka on saanut 66 prosenttia, kun yhteensovitus on tehty, palautetaan, mutta ei sille, jolla on samasta työstä ollut sama palkka, mutta pienempi eläke. Onko tämä oikeudenmukaista? Eli jos olisi haluttu palauttaa, niin olisi pitänyt palauttaa koko pohjaosa kaikille niille, joilta on leikattu, eikä lähteä tähän yhteensovitusrajan rikkomiseen.

Sitten pitää miettiä, mistä tämä raha nyt otetaan. Se otetaan pääsääntöisesti Kuntien eläkevakuutuksesta. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Toivottavasti muistatte sitten, ed. Nousiainen, ed. Rehula, ed. Manninen ja kaikki muutkin, jotka täällä puhuvat kauniisti kuntien talouden puolesta, että nyt tällä ratkaisulla leikataan kuntien taloutta. Mutta se on hyvä tietoisesti tehdä, ettei sitten seuraavassa puheessa valiteta, että on leikattu kuntien taloutta, sillä Kuntien eläkevakuutuksen maksuja joudutaan todennäköisesti nostamaan tai ainakin nostopaineita tulee tätä kautta eläkevakuutusmaksuun. Se tarkoittaa niissä kunnissa, joissa on taloudellisesti tiukkaa, että on etsittävä säästöt jostakin, toivottavasti ei vanhusten palveluista, niin kuin joissakin kunnissa tällä hetkellä tehdään.

Sitten pitää miettiä, mitä tapahtuu, kun täällä luvataan niin paljon: samalla annetaan odotuksia eläkeläisille uusista asioista ja lisätään painetta vielä lisää. No, jokaisella kansanedustajalla on siihen täysi oikeus, mutta ei kannata odottaakaan, että tyytyväisyys lisääntyisi tätä kautta, että lisätään paineita ja odotuksia.

Vaikka en tule äänestämään tätä ratkaisua vastaan, niin silti olen erittäin surullinen siitä, että ne pientä eläkettä saavat eläkeläiset, joilla on usein myös paljon sairauskuluja, eivät hyödy tästä ratkaisusta eivätkä myöskään mahdollisesta savamaksun alentamisesta, joka täällä on myöskin luvattu. He eivät hyödy tästä yhtään senttiä. Tämä on minusta sosiaalipoliittisesti epäoikeudenmukaista.

Hannes  Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan täsmentää ja osin oikaista ed. Huotarin puheenvuoroa, kun te puhuitte siitä, että ei saada enää 66:ta prosenttia. Asia on nimittäin niin, että sellainen henkilö, joka jäi 1.12.95 eläkkeelle ja jonka eläkettä oli yhteensovitettu, jää sen pohjaosan verran vaille 66:ta prosenttia. Mutta henkilö, joka jäi eläkkeelle 1.1.96 ja monta vuotta sen jälkeen, kun tässä on siirtymä, saa edelleen 66 prosenttia. Elikkä eikö tässä ole epäoikeudenmukaista, että riippuen kuukaudesta, milloin he jäivät eläkkeelle, toinen saa 66 prosenttia, toinen ei, koska yhteensovitusta ei enää suoritettu sille, joka jäi vuoden 96 alun jälkeen eläkkeelle. Siinä oli tietyt ikävuodet, joita tämä alennettu (Puhemies koputtaa) 60 prosenttia koski.

Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palkankorotukset, 4,5 prosentin luokkaa, ajavat summat sellaisiin korkeuksiin, että vaikka niistä otettaisiin vain 60 prosenttia, niin laskennallisesti hyvin nopeasti ne ajavat ohi sen, mitä 66 prosentin eläkeläiset taitetulla indeksillä ehtivät muutamassa vuodessa saada. Minua ihmetyttää ed. Huotarin eläkeläisvihamielisyys. Kun tulin tähän taloon, niin Puron ym. kassassa oli 130 miljardia markkaa. Nyt siellä on 430 miljardia. Kertymä on ollut 50 miljardia vuodessa. Eikö tämä asia nyt voitaisi jo lopettaa eläkeläisten kohdalta ja palauttaa heille tai ainakin lopettaa niitä leikkauksia, mitä on olemassa. Tähän asiaan eivät kuulu lapsi- eivätkä muut asiat millään lailla. Tämä on ihan puhdas eläkekysymys, pidetäänkö se raha kassassa ja kidutetaanko eläkeläisiä vaiko ei.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Huotarille, että te olette väärässä nyt tässä asiassa, kun te kommentoitte eläkeläisten asiaa tällä tavalla. Kyllä julkisyhteisön eläkkeet, mitkä valtiovalta on lainsäädännön kautta päättänyt, on 66:ta prosenttia. Se täytyy kaikille saada. Toisin sanoen 31.12.95 eläkkeelle jääneet saavat 66 prosenttia ja 1.1.96 eläkkeelle jääneet saavat paljon vähemmän, eivät siis saa sitä 66:tta prosenttia pohjaosan leikkauksen takia, tämän yhteensovituksen takia. Ei kun päinvastoin, anteeksi. Kyllä se on minusta ihmeellinen asia.

Sitten yleensä näistä eläkkeistä. Harva työeläkkeensaaja saa sitä 60:tä prosenttia yksityisellä puolella. Minun käsitykseni mukaan eläketaso on vain 53 prosenttia (Puhemies koputtaa) tällä hetkellä.

Kalevi  Olin  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Huotarin puheenvuoro oli rehellinen ja asia selvästi sellainen, jossa pitää liikkua. Hän totesi, että kaikki eivät tavoita tätä tiettyä prosenttitasoa työeläkkeen kautta, ja se pitää kyllä paikkansa. Edelleen hän totesi myöskin sen, joka on minusta viisas lausuma, että ei myöskään eduskunnan pidä ryhtyä luomaan ja lietsomaan katteettomia odotuksia tai lupauksia asioissa. Meidän on tunnettava realismi, jossa liikutaan, ja yhteiskunta hoitaa vastuut, (Puhemies koputtaa) jotka lailla on säädetty.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pääosin yhdyn ed. Huotarin puheenvuoroon, en ihan kaikilta osin. Mutta kyllä nyt tässä pohjaosan leikkauksessa ja niin sanotussa kaksinkertaisessa leikkauksessa on mennyt vähän vellit ja puurot sekaisin. Tässä on myöskin muistettava se, kun puhutaan eri eläketasoista, että Ahon hallituksen aikaan muutettiin julkisen sektorin eläkelakia sillä tavalla, että eläkeikä nostettiin 65:een ja eläketaso pudotettiin 60 prosenttiin tulevien eläkkeensaajien osalta. Tämä pitää muistaa, kun käydään tätä keskustelua, elikkä kaikki eivät tule saamaan missään tapauksessa, ed. Manninen, 66 prosentin eläketasoa. Teidän puheenvuorostanne kävi vähän sellaista ilmi, että ikään kuin tulisi saamaan ja samoin myöskin ed. Kuosmasen puheenvuorosta.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Manninen kyllä varmasti tietää tämän ratkaisun. Nämä ratkaisut on tehty tässä talossa, että ei tule enää 66 prosentin eläkkeitä tulevaisuudessa. Nyt on siirtymäaika meneillään. Kun ed. Kuosmanen sanoi, että toiset saavat vain 53 prosenttia, heiltäkin on leikattu pohjaosa. Nyt korjataan niille, jotka saavat täyden eläkkeen. Tuntuu olevan kovin vaikeaa. Miten te selitätte näille, jotka saavat vain 53 prosenttia eläkettä, että heille ei tarvitse korvata. Vain heille korvataan, jotka saavat täyden eläkkeen. Tätä olen yrittänyt sanoa.

Ed. S. Kanervalle sanon, että minulla ei ole mitään vihamielisyyttä eläkeläisiä kohtaan. Päinvastoin minä arvostan heidän työtään suuresti ja erityisesti niiden ihmisten työtä, jotka eivät ole saaneet työeläkettä kerrytettyä. He ovat hoitaneet toisten tai omia lapsiaan tai omia omaisiaan ja heille kertynyt työeläke on niin pieni, (Puhemies koputtaa) että heiltä ei ole leikattu tätä pohjaosaa ollenkaan. (Puhemies koputtaa) He eivät saa yhtään penniä korotusta.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! En malta olla vielä kiittämättä ed. Huotaria ja ed. Ihamäkeä siitä, että he kertasivat hyvin nämä tapahtumat laman aikana, joista tuli tämä seuraus, kahteen kertaan leikattu kansaneläkkeen pohjaosa, joka oli yksi tehdyistä valtion säästötoimenpiteistä.

Kun kompensaatiokompromissi on kuitenkin nyt tullut käsittelyyn, toivoisin, että olisimme tyytyväisiä, että ainakin valtaosan meidän kansanedustajien tahto on toteutunut, ainakin osittain. Kompromissejahan nämä päätökset ovat aina demokratiassa.

Ed. Ihamäkeä haluaisin aivan erityisesti kiittää siitä, että hän toi selkeästi esille, että kokoomus oli täsmäkorvausperiaatteen kannalla. Valitettavasti se ei sitten toteutunut. Olisin halunnut välttää tästä keskustelun, mutta koska täällä muutkin muistelevat menneitä, käyn minäkin muistelemaan menneitä. Olen, rouva puhemies, pahoillani, että jatkan sitä myös seuraavassa kappaleessa enkä halua sillä suinkaan ärsyttää, ehkä pikemminkin hieman vanhempana, pitempään eduskunnassa olleena, kansanedustajana ystävällisesti neuvoa.

Nimittäin ed. Karhun niin sanottu hännännosto — siis kuka kissanhännän nostaa, ellei kissa itse — on ihailtava. On rohkeaa, että hän äänesti hallituksen esitystä vastaan. Olen itsekin kerran tehnyt niin. Äänestin eduskunnan lisärakennuksen rakentamista vastaan. Kokemukset palautteesta edustajatovereilta olivat lähinnä ikäviä. Ymmärrän sen, koska hallitustyöskentely ja työskentely eduskunnassa on yhteistyötä, joka ei sooloilua salli. Parempi on laiha sopu kuin lihava riita. Ymmärrän niitä, jotka olivat näreissään käytöksestäni. Suosittelisin kyllä kaikille niille, jotka ovat hallituspuolueissa, että he miettisivät, kuuluvatko oikeaan puolueeseen, jos eivät voi äänestää hallituksen ratkaisujen puolesta tai sitten ainakin miettisivät, lähtevätkö heti radikaaleille linjoille, koska uskon kuitenkin enemmän maltillisen demokratian voimaan ja rauhanomaisiin ratkaisuihin kuin radikaaleihin vetoihin.

Koska tässä puhumaan ruvettiin — kai ne vaalit sitten ovat lähellä — haluan minäkin nostaa omaa häntääni ja kertoa, että kyllä täällä monet muutkin ovat tehneet hartiavoimin töitä tämän kahteen kertaan leikatun pohjaosan korjaamiseksi ja eläkeläisten asioitten parantamiseksi, kukin omalla tahollaan toimintatavoilleen uskollisena puurtaen enemmän tai vähemmän julkisuudessa. Ainakin itse olen omalta osaltani ryhmässäni pyrkinyt vaikuttamaan siihen suuntaan, että tähän kompromissiratkaisuun on päästy, enkä ole ollut ryhmässä suinkaan ainoa. Meitä on ollut muitakin, samoin kuin meitä on ollut useissa eri puolueissa samoin ajattelevia. Eli ollaanpa nyt kaikki rehellisiä: Ei tässä eduskunnassa kukaan yksin saa mitään aikaiseksi. Me kaikki olemme yhdessä olleet tätä enemmän tai vähemmän tekemässä ja teemme jatkossakin. Myös oppositio kuuluu kuvaan mukaan. Eihän tätä tietenkään ed. Karhu kieltänytkään, mutta haluan sen tuoda nyt kuitenkin julki.

Reijo Laitinen /sd:

Rouva puhemies! Yritän jotakin flunssaisella äänelläni sanoa. Toivon mukaan kuuluu.

Tässä on pakko hivenen muistella 90-luvulla toteutettua eläkepolitiikkaa. Nimittäin omalta osaltaan tässä pohjaosan niin sanotussa kaksinkertaisessa leikkaamisessa on myöskin viitteitä sinnepäin. Meillähän on 90-luvun alussa tehty erityisesti julkisen sektorin eläkejärjestelmiin vuosikymmeniin radikaaleimpia muutoksia, mitä sitten työeläkejärjestelmän luomisen on tehty. Se oli positiivinen asia. 60 prosentin tavoitetasoa ei vain kovin moni yksityisen sektorin työeläkeläinen ole vielä valitettavasti saavuttanut. Meillä on varsin paljon niin sanottuja vanhoja eläkkeitä. Keskimääräinen työeläketaso on 50 prosentin kieppeillä, vähän päälle. Nuo muutokset tehtiin julkisen sektorin eläkkeisiin, kunnan ja valtion palveluksessa olevien henkilöitten tuleviin eläke-etuihin ja -oikeuksiin.

Niin kuin mainitsin aikaisemmin, eläkeikää nostettiin 60 vuodesta 65 vuoteen tulevien eläkkeitten osalta sekä eläketaso pudotettiin 66 prosentista 60 prosenttiin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että pitkässä juoksussa ne henkilöt, joiden työsuhde alkoi lainmuutoksen voimaantulon jälkeen, saavat maksimissaan 60 prosentin tason. Nyt meillä on jonkin verran — en ihan tarkkaa lukua pysty sanomaan — sellaisia eläkkeensaajia, joilla on tässä ylimenokauden aikana 66 prosentin taso. Heitä ei hirvittävän paljon ilmeisestikään ole.

Mutta se, mikä minulla on tiedossa ja mikä monella muullakin edustajakollegalla on, on karmaiseva tieto siitä suunnitelmasta, joka silloisella hallituksella oli: työeläketavoitetason alentaminen 60 prosentista 50 prosenttiin. Tämä on tässä keskustelussa unohtunut. Mitä oli silloin tekemässä Ahon hallitus työeläkkeitten osalta? Onneksi kävi niin, että erityisesti ammattiyhdistysliikkeen voimakkaan vastustuksen ja barrikadeille marssin johdosta se pystyttiin estämään. Se olisi käytännössä merkinnyt sitä, jos olisi tullut säädettyä sellainen laki, 50 prosentin tavoitetaso, että se olisi lyönyt läpi ei pelkästään yksityisen sektorin osalta, vaan olisi mennyt myöskin julkiselle sektorille. Näin olisi tapahtunut. Tämä kannattaa muistaa myöskin niitten ihmisten, jotka nyt täällä puhuvat näistä eläkeasioista niitten leikkausten johdosta, joita tässä on tehty.

Minä henkilökohtaisesti myönnän sen, että pohjaosan leikkaus ei ollut kovin viisas päätös. Se ei ollut välttämättä eläkkeensaajien osalta oikeudenmukainen, vaikkei se koskenutkaan ihan pienimpiä eläkkeitä, niin kuin aivan oikein ed. Huotari täällä sanoi. Kuitenkin koettiin sillä tavalla, että saavutettua tasoa haluttiin maksussa olevien eläkkeitten osalta madaltaa. Tässä mielessä pohjaosan leikkaaminen ei ollut mielestäni oikea toimenpide. Poliittisesti tietysti tästä on nyt hallituspuolueet ja erityisesti vasemmistopuolueet kärsineet. Keskusta on voinut tällä kysymyksellä mekkaloida mielin määrin unohtaen sen, mitä teki 90-luvun alussa ja minkälaisia suunnitelmia heillä kabineteissa oli.

Pohjaosan niin sanottu kaksinkertainen leikkaaminen on myöskin asia, mikä mielestäni on väärä. Toki se on toteutunut sillä tavalla, niin kuin ed. Huotari oikein sanoi. Silloin kun tehtiin yhteensovittamista, pudotettiin työeläkettä ja nyt sitten leikattiin pohjaosaa. Oikein olisi mielestäni se, ja itse asiassa ymmärsin, että ed. Huotari oli vähän samaa mieltä, jos en ihan väärin tulkinnut hänen puheenvuoroaan, että pohjaosa olisi tullut palauttaa kaikille. (Ed. Väistö: Juuri näin!) Silloin me olisimme, jos oikeudenmukaisesti asiaa tarkastelee, niin kuin pitää tarkastella, oikealla tiellä.

No, nyt ei näin valitettavasti ole käynyt ja pohjaosa on leikattu. Nyt pitää kaikin tavoin myöskin saada kokoomus ymmärtämään se, että pieniä eläkkeitä on nostettava. Siihen löytyy useampia keinoja, millä tavalla se toteutetaan. Hallituksen ja hallituspuolueiden sisällä se on sillä tavalla vähän kinkkinen kysymys, että vasemmisto kyllä mielellään olisi korjaamassa pieniä eläkkeitä, mutta ehkä sitten vihreät, kokoomus ja Rkp eivät tunne niin kovin suurta huolta näistä asioita.

Edelleen on pakko tässä yhteydessä todeta se, että ei tämäkään ratkaisu mikään paras mahdollinen ole. Tämä on kompromissien kompromissi. Ei kai siitä pääse mihinkään, rehellinen tässä on itselleen tämänkin asian osalta oltava. En tiedä sitten, minkä muodon tämä viimein saa, kun lähtee pitkälle valiokuntakäsittelytaipaleelle.

Mutta pakko on tässä yhteydessä, kun ed. Oinonen puhui indeksitarkastuksista, ottaa tämäkin kysymys esille. Valitettavasti ed. Oinonen ei ole paikalla. Tässäkin unohtuu se, että meillä oli indeksitarkistukset jäädytetty myöskin eläkkeitten osalta useamman vuoden ajan. Silloin kun Lipposen hallitus tuli, ruvettiin maksamaan indeksitarkistuksia. Se, että tällainen järjestelmä tuli, on työmarkkinajärjestöjen välisten neuvottelujen kautta tullut. Me kaikki tunnustamme sen, että silloin, kun puhutaan työeläkejärjestelmästä, niin työmarkkinajärjestöillä on oma roolinsa niissä neuvotteluissa.

On varmasti niin, että indeksijärjestelmä, mitä itsekin olen erittäin voimakkaasti kritikoinut, ei ole oikeudenmukainen. Se pitäisi yhdenmukaistaa. Uskon, että aika laajasti ollaan sitä mieltä, koska leipä on kaikille yhtä kallista ja lääkkeet maksavat saman verran, ja mitä iäkkäämpi on, sitä enemmän lääkekuluja myöskin varmasti on.

Kelamaksun osalta on myöskin hivenen mentävä historiassa taaksepäin. Mikä oli se hallitus, joka sääti kelamaksun, ylimääräisen kansaneläkevakuutusmaksun, eläkeläisille? Ei se Lipposen hallitus ollut. Lipposen hallitus poisti sen. Näin tapahtui. Lipposen hallitus poisti sen. Mikä oli se hallitus, joka sääti ylimääräisen sairausvakuutusmaksun eläkeläisille? Ei se ollut Lipposen hallitus. Lipposen hallitus on pudottanut sitä ja pudottaa sen samalle tasolle kuin se palkansaajilla on, ei niin kikkaillen kuin valtiovarainministeri esittää, että palkansaajien sairausvakuutusmaksua nostetaan ja sitten tullaan samalle tasolle kuin eläkeläiset. Ei niin, vaan eläkkeensaajien ylimääräistä sairausvakuutusmaksua alennetaan. Tällä tavalla pitää tämä homma hoitaa.

Mutta yhtä kaikki silloin kun puhumme näistä asioista, vaikka kuinka tehdään politiikkaa, poliitikoillehan sen pitää olla sallittua ja jopa suotavaakin, niin pitäisi kuitenkin muistaa aina se, minkälaisia päätöksiä mikin puolue on tässä matkan varrella historian saatossa ollut tekemässä. Se tulee meitä, hyvät kollegat, hyvät työtoverit, vastaan ihan varmasti jossakin aina.

Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos nyt historiaa noin molemmin puolin katsoo, niin Ahon hallitus kyllä keksi savamaksun ja vielä yhtenä vuonna jätti indeksinkin maksamatta, mutta sitten seuraava hallitus kyllä jatkoi savamaksua, keksi taitetun indeksin ja pohjaosan leikkauksen ja leikkasi vielä vahingossa ei kansaneläkettä kahteen kertaan vaan leikkasi työeläkettä, ed. Laitinen. Ennen vuotta 1995 oli niin sanottu yhteensovitus eli kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus. Sillä tavoin leikattiin, yhteensovitus-nimikkeellä.

Kun tultiin vuoteen 96, leikattiin uudelleen ja näiltä, joilta oli kertaalleen leikattu, leikattiin työeläkettä, ja se on vähän lainvastaista. Siitä on kyse. Mutta jos olette sitä mieltä, että haluatte palauttaa kansaneläkkeen pohjaosan, niin minulle esimerkiksi se sopisi oikein hyvin. Se on 500 markkaa netto meikäläiselle, ei siitä pienituloiset mitään saa, kun heiltä ei leikattukaan. Vai olisiko parempi sitten tämä, (Puhemies koputtaa) johon minä ja ed. Tiuri olemme tässä salissa oikeutettuja, eli ...

Selvä, kiitos!

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitisen puheenvuorosta kyllä selvästi kävi ilmi, että sosialidemokraatit eivät halua olla kansanvakuutusjärjestelmää kehittämässä eivätkä pienituloisten kansalaisten perusturvaa parantamassa. Se on aivan ilmiselvä. Nimenomaan näitten kansalaisryhmien asemasta ei olla kyllä tippaakaan kiinnostuneita.

Ed. S. Kanervalle toteaisin, kun hän sanoi, että vahingossa kaksi kertaa leikattiin: Ed. Kanerva, se ei ollut vahinko, se oli aivan tietoinen päätös, ja se tiedettiin kyllä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja tiedettiin, että menee kahteen kertaan, ja se näkyy kyllä meidän vastalauseestamme. Ed. Manninen on täällä. Me olemme yhdessä tehneet vastalauseen siellä. Ei ollut vahinko, vaan tietoinen päätös, ja tiedettiin, mitä tapahtuu.

Timo  Ihamäki / kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laitinen käsitteli eläkepolitiikkaa laajemmin kuin pohjaosan verran, ja taas kokoomus sai osansa siitä. Haluan sanoa, että kyllä kokoomus tunnustaa pienten eläkkeiden ongelman. Pienin kansaneläke on noin 2 800 markkaa, ja se on vähän, se on liian vähän. Analogisesti tähän asiaan voidaan verrata, että puheenjohtaja Itälä on vastikään puhunut pienten palkkojen puolesta.

Sanon myöskin tähän toiseen, ed. S. Kanervankin esille ottamaan, asiaan, että nyt eletään aivan eri tilanteessa kuin vuonna 92 ja 93. Silloin oli lama. Älkää verratko silloista aikaa nykyiseen. Ollaan aivan eri tilanteessa.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitinen kokeneena poliitikkona on taitava maalailemaan mörköjä ja tummia pilviä taivaille palaillessaan menneisyyteen. Rohkenen kuitenkin kysyä teiltä, ed. Laitinen: Missä oli ay-liikkeen voimakas tuki silloin vuonna 95, kun Lipposen ykköshallitus alkoi kansaneläkkeen pohjaosaa leikata, mitä tekin pidätte virheellisenä päätöksenä?

Toisekseen ed. Ihamäkeä jossain määrin siteeratakseni näiltä osin: Päätökset pitää aina nähdä sitä taustaa ja aikaa vasten, jolloin ne tehdään.

Kalevi  Olin /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ed. Hyssälän väite ed. Laitisen suuntaan on aika raju, että sosialidemokraatit eivät haluaisi olla kehittämässä kansanvakuutusjärjestelmää. Jokainen, joka tuntee historiaa, tietää, että juuri sosialidemokraatit ovat keskeisessä asemassa olleet, kuten aikanaan myös keskusta — niin että rajansa se jossain on — ja nimenomaan ammattiyhdistysliike. Mielestäni ed. Laitinen kertasi historian erittäin hyvin ja osuvasti, osoitti myöskin ne poliittiset heikot kohdat, joita matkan varrella on ollut. Niitä toki löytyy ja nimenomaan 90-luvun alun hallituksen toimista. Poliittinen historia ei ole mörkö. Se on totuus, ja se on vaihtoehtoja. Niitä pitää katsoa ja niitä parantaa.

Anne   Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä, toivottavasti ette poistu salista juuri nyt. Jos olette kansaneläkevakuutuksen kannalla ja huolissanne pieneläkeläisistä, niin miksi te sitten olette ensisijaisesti jopa välikysymyksen uhalla ajamassa tätä ratkaisua? Teidänhän olisi pitänyt olla kansaneläkkeen tasokorotuksen kannalla ja ajaa sitä välikysymyksellä, että tehdään teidän vaatimanne 50 euron tasokorotus kansaneläkkeeseen. Se olisi oikeata logiikkaa teidän puheeseenne verrattuna.

Ed. Rehulalle sanon, että kansaneläkeleikkaus ei ollut kolmikantapöydässä. Siksi ay-liike ei sitä voinut myöskään ulkoparlamentaarisesti vastustaa.

Reijo   Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minusta on hienoa se, että suhteellisen suurituloisena ja todennäköisesti hyvin suurta eläkettä joskus nauttivana edustajana S. Kanerva puolustaa näitä pieniä eläkkeitä. Ymmärrän kyllä, että jonkun verran siihen liittyy politiikkaa ja ehkä vähän, jos niin uskaltaa sanoa, populismia myöskin.

Me olemme olleet, ed. Hyssälä, luomassa kansanvakuutusjärjestelmää. Me olemme olleet luomassa työeläkejärjestelmää tähän maahan. Minusta on kohtuutonta, että te puhutte niin, että sosialidemokraatit eivät tältä osin kanna vastuuta eivätkä ole näitä järjestelmiä kehittämässä. Me olemme niitä kehittäneet. Me olemme olleet niitä luomassa ja kehitetään edelleen nyt ja tulevaisuudessa.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti sekä ed. Laitinen että ed. Huotari eivät olleet salissa aikaisemmin. Nyt minulla on vain minuutti aikaa. Mutta pitkässä puheessani kerroin kansanvakuutusjärjestelmän historian. Olen erittäin pahoillani, että se Suomessa romutetaan silloin, kun koko vasemmisto on hallituksessa. Silloin romutetaan Suomessa kansanvakuutusjärjestelmä. Erittäin vakavasti on sitä haavoitettu. Nyt te ette halua olla kehittämässä perusturvaa ja pienimpien eläkkeitten osuutta.

Ed. Huotari, me olemme esittäneet täällä nimenomaan tänään, että me haluamme pienimpiin eläkkeisiin korotuksia. Olemme todella pahoillamme, että tämä kansaneläkkeen kehittäminen on jäänyt jalkoihin. Esimerkiksi indeksi on todella heikentänyt eräiden asemaa, kun on väärä indeksi, toinen indeksi kuin muissa. Työeläkettä saavat, muita työsidonnaisia etuuksia saavat ovat Lipposen hallituksen aikana pärjänneet huomattavasti paremmin kuin ne, joitten etuudet ovat vain sosiaaliturvassa, voi sanoa nyt: vain kansanvakuutusjärjestelmään perustuvia. (Puhemies koputtaa)

Hannu   Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Voin todeta, että mitä tässä salissa on tullut pienimpiin eläkkeisiin erilaisia aloitteita, niin aina on tyrmätty kyllä hallituspuolueitten taholta perusteellisesti. Siinä mielessä kannattaisi kyllä harkita myöskin, mitä tuolta puhujakorokkeelta puhutaan. Siellä ei riitä toivomukset, vaan silloin, jos ollaan hallituksessa, on myöskin mahdollista tehdä aloitteita, joilla voidaan näitä pienimpiä eläkkeitä korottaa. Me olemme oppositiosta kyllä mukana näissä asioissa, niin kuin olemme esittäneet.

Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laitiselle sanoisin, että taitetulla indeksillä on yli 65-vuotiailta viety nuorempiin eläkeläisiin verrattuna viime vuodenvaihteeseen mennessä 4,7 prosenttia kaikista tulevista korotuksista. Se alkaa olla aika iso asia.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä, te ette ollut silloin salissa, kun kerroin, että olen aikaisemminkin sanonut tässä salissa, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus ja myöhemmin näiltä työeläkeläisiltä pohjaosan poistaminen oli osittain ideologinen ratkaisu. Se johtuu siitä, että siinä oli sellaisia tahoja mukana hallituksessa, jotka näin halusivat.

Ed. Seppo Kanervalle olisi paljonkin sanottavaa, mutta ihmettelen kyllä sitä, että te ette näe, minkä vuoksi näitä eläkevaroja yleensä kerätään rahastoihin. Se teidän olisi kyllä hyvä selvittää itsellenne.

Reijo   Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ihan lyhyesti taitetun indeksin osalta: Minä en ole puolustanut sitä järjestelmää. Jos, ed. S. Kanerva, kuuntelitte puheenvuoroni, itse asiassa tuomitsin sen. Totesin vaan sen tosiasian, että se on työmarkkinajärjestöjen välillä neuvoteltu ratkaisu. Kun puhutaan työeläkejärjestelmään liittyvistä asioista, niin niillä on aika paljon siinä sananvaltaa. Toki on niin, että viime kädessä me lait täällä säädämme. Mutta kolmikantainen valmisteluperiaate on kuitenkin niin tärkeä suomalaiselle yhteiskunnalle, että sitä tulee mitä suurimmassa määrin kunnioittaa.

Kyllähän me olemme perusturvaa kehittämässä, ed. Hyssälä. Historia on sen osoittanut. Mutta me haluamme puolustaa myöskin työeläkettä ja haluamme puolustaa myöskin palkansaajien oikeuksia. Kyllä me haluamme, että suomalaisella palkansaajalla palkat nousevat ja sitä kautta eläkkeet paranevat, mutta me haluamme myöskin samalla pitää vähintäänkin sen työeläketason, tavoitetason, mikä on sovittu, ei niin, kuten te olitte ajamassa ...

... että se olisi pudotettu 50 prosenttiin.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi muutama sana ed. Laitisen ja ed. Huotarin puheenvuorojen johdosta.

Ed. Laitinen kertoi, että Ahon hallituksella olisi ollut joitakin kabinettisuunnitelmia, jotka hän hyvin jyrkästi tuomitsi. Ja jos tällaisia olisi ollut, niin on aivan oikein ne tuomita. Mutta tuli mieleen naapurin isännästä tällainen tarina, kun hän kertoi, että jos saatte niitä naapurin poikia kiinni, pieksäkää ne aina, sillä jos ne eivät ole juuri pahaa tekemässä, niin kyllä ne ainakin suunnittelevat sitä. Ed. Laitisen asenne Ahon hallitukseen tuntui olevan suurin piirtein samalla tasolla.

Mitä tulee ammattiyhdistysliikkeen rooliin kaksinkertaisessa pohjaosan leikkauksessa, voin kertoa hyvin autenttisesti, miten kuuleminen tapahtui sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Siellä olivat ammattijärjestöjen edustajat. Kun heiltä kysyttiin kantaa, he katsoivat hiukan häpeillen maahan ja totesivat, että kun asiasta on sovittu hallitusohjelmassa, me hyväksymme. (Ed. Väistö: Ketkä sen sopivat?) Kysyinkin silloin, onko ammattiyhdistysliikkeellä omiakin kantoja vai oletteko te aina samaa mieltä, mitä hallitusohjelmassa on sovittu, mihin en saanut kyllä tyydyttävää vastausta.

Ed. Huotari myöskin omalta osaltaan halusi puolustella sellaisia asioita, jotka kaikilta osin eivät ole täysin puolusteltavissa. Kun te muun muassa ammattiyhdistysliikkeen osalta totesitte, että ammattiyhdistysliikkeellä ei ollut mahdollisuuksia vastustaa, niin sillä kyllä oli, mutta liike ei halunnut niitä mahdollisuuksia käyttää.

Mitä tulee perusturvaan ja kansanvakuutukseen, on todettava, että varsinaisen kansanvakuutuksen osalta erityisen voimakkaasti aikoinaan sitä ovat ajaneet silloinen SKDL ja maalaisliitto, ja sosialidemokraatit ovat olleet mukana myöskin rakentamassa kaikissa vaiheissa, mutta painotus on ollut hiukan sellainen, että maalaisliitto ja SKDL painottivat perusturvaa ja sosialidemokraatit enemmän ansiosidonnaista turvaa. Näistä tehtiin sitten kompromissit, jolloin molempia kehitettiin. Lopputulos tässä suhteessa minusta oli hyvä. En tässä suhteessa lähtisi moittimaan toisia puolueita, etteivät ne olisi olleet tässä työssä mukana.

Mitä tulee siihen, että kaksinkertainen leikkaus oli, niin kuin ed. Huotari sanoi, osin ideologinen kysymys, en tiedä, kenen ideologiasta on kysymys, mutta edellisen, parjatun Ahon hallituksen aikana kokoomus oli silloin hallituksessa ja keskusta ja asia oli esillä siellä, mutta sen hallituksen toimesta se hylättiin. Onko se ideologia sitten vasemmistoideologia, koska muuten olivat samat suuret puolueet hallituksessa? Viittaisi siihen, että se olisi teidän ideologiaanne, mitä kyllä ihmettelisin, jos näin olisi ollut.

Arvoisa puhemies! Hallitus on antamalla tämän esityksen pohjaosan niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen osittaisesta korvaamisesta tunnustanut, että se on tehnyt vakavia eläkepoliittisia virheitä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, että tällainen tunnustus hallitukselta on saatu. Tällä leikkauksella, joka suoritettiin vuoden 96 alusta, rikottiin paitsi yleistä kansanvakuutuksen periaatetta myös pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan niin sanottua universaalia periaatetta eli sitä, että tietyt etuudet kuuluvat jokaiselle kansalaiselle. Tässä mielessä se oli vakava periaatteellinen ja myös ideologinen poikkeama perinteisestä pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskuntaideologiasta.

Paitsi rahallisia vaikutuksia tällä oli myöskin muita eläkepolitiikkaan liittyviä vaikutuksia. Nimittäin tämän jälkeen ei ole mitään koordinoivaa elintä tai laitosta, joka tarkastelisi kaikki työkyvyttömyyseläkehakemukset, ja tässä tehtävässä aikaisemmin Kansaneläkelaitos oli toiminut. (Ed. Väistö: Näin on!) Tämä voi johtaa siihen, että eri eläkelaitosten työkyvyttömyyseläkeratkaisujen perusteet eroavat toisistaan ja muodostuu tietyssä määrin ainakin oikeusturvaongelmia eri eläkejärjestelmien piirissä olevien eläkeläisten osalta. Tämäkin on aika vakava kysymys, ja voisi ajatella, että tämänkin takia yksistään pitäisi selvittää mahdollisuutta siihen, voitaisiinko tulevaisuudessa edes pieni pohjaosa antaa kaikille, jotta tällainen koordinaatio saataisiin. Taloudelliset raamit ja kysymykset täytyy siinä tarkastella, miten ne rahoitetaan, tuleeko yhteensovituksia tai muita, mutta säilytettäisiin eläkevakuutusjärjestelmä. En tässä vaiheessa halua sanoa, kuinka suuri eläkkeen pitäisi olla ja pitäisikö järjestelmä ehdottomasti tehdä, mutta täytyisi tutkia mahdollisuudet siihen, millä tavalla tämä asia voitaisiin hoitaa.

Sen sijaan eläkeläiset kokevat, että tämä niin sanottu kaksinkertainen leikkaus on periaatteessa niin suuri kysymys, että se olisi ehdottomasti korvattava täysimääräisenä. Siitä aiheutuu kustannuksia ei niinkään valtiolle kuin kunnalliselle ja yksityiselle eläkejärjestelmälle, mutta silloin kun epäoikeudenmukaisuuksia oikaistaan, kustannuksia siitä luonnollisesti aina aiheutuu.

Mitä tulee niin sanottuun taitettuun indeksiin, haluan muistuttaa, että keskusta esitti tuolloin, kun se oli täällä salissa ja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsiteltävänä, vastalauseessa vaihtoehtoa, jonka mukaan kaikille olisi tullut sama indeksi ilman, että kustannuksia olisi nostettu. Indeksi olisi muodostettu niin, että kokonaiseläkekustannukset olisivat olleet samat kuin esitetyssä järjestelmässä. Tuota ei silloin hyväksytty, mutta olen tyytyväisyydellä pannut merkille, että Puron työryhmä on päätynyt tähän samaan ratkaisuun, että tulevaisuudessa tullaan yksi ja yhtenäinen indeksi näihin eläkejärjestelmiin luomaan. (Ed. Huotari: Yhtä pieni kaikille!) Siitäkin asiasta olen mielissäni, että tämä keskustan jo silloin ajama tavoite vähitellen toteutuu.

Edelleen kolmanneksi haluan todeta sen, että sen lisäksi, että me vaadimme tämän niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimista täysimääräisenä, olemme sitä mieltä, että tulevaisuudessa on myöskin pienimpiä eläkkeitä korotettava. On todettava, että ainakin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan vasemmistoliitto oli voimakkaasti ajamassa tätä. Siinä pieni edistys tapahtuikin hyvin myönteiseen suuntaan, mutta edelleen yksinomaan jo ostovoiman heikkeneminen huomioon ottaen siellä on merkittävää tarvetta korottaa pienimpiä eläkkeitä, ja tämä asia tulee taloudellisten resurssien puitteissa ottaa mukaan seuraavaan hallitusohjelmaneuvotteluun, koska pienimmät eläkkeet ovat todella pieniä Suomessa ja niin suuri joukko on kuitenkin pienimpien eläkkeiden varassa.

Mitä tulee vielä tähän Ahon hallitukseen, niin haluan todeta sen, että se myöskin jäädytti indeksitarkistuksia, niin kuin täällä on todettu, mutta haluan todeta myöskin sen, että Ahon hallituksen aikana pyrittiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevista pitämään huolta niin, että ylimääräistä rintamalisää nostettiin sekä vuonna 91 että 92. Myöskin 91, vaikka oli sellainen lama, korotettiin eläkkeensaajien puolisoiden lisäosaa ja asumistukea, elikkä Ahon hallituksen periaatteena oli, kun ylimääräinen sairausmaksukin pantiin, että tuo ylimääräinen maksu oli vielä suurempi niillä, joilla oli yli 85 000 markan tulot, sen ylimenevältä osalta, jolloin pyrittiin nimenomaan vaikeimmassa asemassa olevista pitämään huolta.

Tässä suhteessa Lipposen hallituksen teot eivät kyllä vedä vertoja Ahon hallitukselle, jos otetaan huomioon, millä tavalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevista pitää pitää huolta. Siksi muun muassa vappupuheessani toivoinkin, että Suomen vasemmisto palaisi perinteisille linjoilleen ja ottaisi Alkion testamentin huomioon poliittisessa toiminnassaan. "Älä unohda köyhän asiaa" on perinteisesti ollut vasemmiston linja, mutta viime vuosina on ollut vaikea nähdä merkkejä tästä ideologisesta perinteestä. Toivon, että te palaatte perinteiselle linjalle ja että me voimme yhdessä tulevaisuudessa kehittää paitsi perusturvaa myöskin ansiosidonnaista turvaa, sillä on kaikkien suomalaisten etu, että meillä on turvattu toimeentulo palkansaajilla, yrittäjillä, eläkeläisillä, opiskelijoilla, kaikilla Suomessa asuvilla ihmisillä.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on askel oikeaan suuntaan. Toisekseen hallitus tällä esityksellä myöntää tekemänsä virheen. Tätä virhettä keskustan eduskuntaryhmä ja keskustalaiset eivät ole missään vaiheessa voineet hyväksyä. Me emme ole hyväksyneet pohjaosan leikkausta. Se oli, kuten ed. Manninen totesi, esillä jo Ahon hallituksen aikana. Tuolloin se torjuttiin useaan kertaan, torjuttiin tilanteessa, jolloin maan talous oli todella vaikeassa jamassa. Siitä huolimatta keskustan johdolla silloinen Ahon hallitus torjui tämän leikkaukseen.

Nyt kun on eletty seitsemän ja eletään jo kahdeksatta vahvan talouskasvun vuotta, on viety tämä leikkaus päätökseen, mutta onneksi on herätty. On havaittu, että on tehty virhe, ja voidaankin sanoa, että pohjaosan leikkaus on ollut Lipposen hallituksen suurin yksittäinen eläkepoliittinen virhe. Ratkaisu on lisännyt epäoikeudenmukaisuutta. Se on merkinnyt sosiaalivakuutuksen periaatteesta luopumista. Se on merkinnyt sen myös yleisesti hyväksytyn universaalisuusperiaatteen murentamista, jonka mukaan kaikki ovat maksaneet ja kaikki ovat saaneet. On nähty, että tämä on meillä sosiaalivakuutuksen rahoituksen hyväksyttävyyden yksi peruspilari.

Arvoisa puhemies! Epäoikeudenmukaisuus on korjattava, ja se on korjattavissa. Tämä Lipposen hallituksen esitys ei sitä vielä täysin tee, vaikka joitakin korjauksia se toki tuo. Meidän mielestämme niille, jotka ovat menettäneet, tulee korvaus tehdä täytenä. On tärkeää, että pohjaosan kokonaisuudessaan palautusmahdollisuus, mihin ed. Manninen hyvin viittasi, selvitetään.

Välttämätöntä on, arvoisa puhemies, että pienimpiin eläkkeisiin tehdään selkeä tasokorotus. Entistä enemmän peruseläketurvalla, vähimmäiseläkkeellä, on jatkossa merkitystä ihmisten toimeentulon kannalta erityisesti maatalousyrittäjien, pienyrittäjien sekä myös pätkätöitä tekevien tai työttömien osalta. Tärkeää kotityötä, kuten hoitotyötä, tehneiden osalta on tärkeää, että meillä on kattava vähimmäiseläketurva ja että tämän järjestelmän kautta saa riittävän perustoimeentulon. Tämä periaate on hyvin tärkeä hyvinvoinnin perustaa rakennettaessa. Se on aikanaan meillä nähty laajasti niin vasemmistossa kuin keskustassa ja myös oikealla tärkeänä periaatteena ja siltä pohjalta meidän eläketurvaamme on aikanaan lähdetty rakentamaan. Miksi tästä periaatteesta nyt pitäisi luopua tilanteessa, jolloin yhteiskunnassa on eletty monin tavoin vaikeita, raskaan työttömyyden ja muun murroksen vuosia.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on tärkeää, että yhtä lailla sekä kaikille tulevaa vähimmäiseläketurvaa että myös ansioon sidottua turvaa kehitetään ja luodaan sellainen ilmapiiri, jossa huolehditaan kaikista eri elämäntilanteissa eri työhistorian tai elämänhistorian tehneistä ja eri vaiheissa eläkkeelle joutuneista. Se on meidän hyvinvointiyhteiskuntamme yksi tärkeimpiä periaatteita.

Kalevi  Olin  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Useassa puheenvuorossa on opposition taholta todettu, että hallitus on myöntänyt virheensä. Jos näin on, niin hyvä näin. Toisaalta voi sanoa, että ei hallitus tässä asiassa kovin aktiivinen ollut. Itse asiassa kysymys on siitä, että eduskuntaryhmien taholta on tämä paine luotu. Siinä on ollut mukana myöskin oppositio. Oman arvioni mukaan asia liittyy ei niinkään virheeseen vaan saavutettujen etujen kokonaisuuteen, ja se nyt korjataan.

Sitten täällä on useissa puheenvuoroissa ei vain tänään vaan aiemminkin, kun asiasta on keskusteltu, syytetty hallitusta, ja sehän on totta kai helppoa. Mutta muistan lukeneeni sosiaalipolitiikan ja kansanvakuutusjärjestelmän uudistamisvaiheen, 60-luvun, asiakirjoja. Silloin eläkejärjestelmän kehittämistä pohtivat komiteat ja lakejakin säädettiin. Tämä pohjaosan poistaminen ei nimittäin ole mikään 90-luvun idea, vaan jo 60-luvulla — toistan, muistan lukeneeni — esitettiin vahvasti komiteanmietintöjen perusteluissa ajatus, että sitten kun Suomessa siirrytään siihen vaiheeseen, että työeläkejärjestelmän kautta väestö saa eläketurvansa, pohjaosa voisi ikään kuin poistua. Silloin arvioitiin, että tähän kuluisi noin 20 vuotta. Jos verrataan tähän 90-luvun puolenvälin ratkaisua, niin voi sanoa, että siihen, että ajatusta alettiin toteutusmielessä talouskatastrofin ja laman hoitotalkoiden yhteydessä pohtia, kului 34 vuotta ja se sattui suurimman laman aikoihin. Tarkoitan tällä sitä, arvoisa puhemies, että näitä asioita on pohdittu aikaisemmin. Kansanvakuutusjärjestelmä on hyvä järjestelmä, eräs kilpailukykyisimpiä maailmassa, ja meidän on lainsäätäjinä huolehdittava, että se myös kehittyy ja säilyy.

Mitä tulee kehittymiseen, mielestäni on syytä tässä yhteydessä myös todeta, että kyllä Suomessa pitäisi tietoyhteiskunta-ajassa päästä siihen, että ihmiset saavat tietoonsa, paljonko eläkettä on karttunut. On uskomatonta, että kun pankista saadaan kuukausittain tilitiedot, niin näitä sisäänmaksettuja eläkevakuutustietoja ei saa. Niitä pitää kysyä, jotta ne saadaan. Niistä pitää maksaa tänä päivänä. Tältä osin kansalaisen oikeutta ei valvota niin kuin pitäisi virkamiesten taholta.

Edustan siis ajattelua, että tällainen järjestelmä pitäisi luoda, jotta ihminen todella tietää, paljonko prosentuaalisesti ja euromääräisesti on sisällä. Tällä on sikälikin merkitystä, että on harkittava vaihtoehtoja, että esimerkiksi kun täysi määrä eläkemaksuja työeläkkeen kautta tulee sisään, niin kansalaisella pitää olla oikeus myöskin ikään kuin päästä sisään siihen maksamaansa. Tarkoitan sitä, että kun ihmiset elävät pidempään kuin koskaan aikaisemmin, ihmiset ovat työkykyisempiä keskimäärin kuin koskaan aikaisemmin varttuessaan, saattaa olla, että joskus Suomessa siirrytään järjestelmään, jossa esimerkiksi henkilön täytettyä 60 vuotta, jos maksettu työeläke on täysimääräisesti sisällä, eläkettä voisi alkaa osittain jo palautua henkilölle takaisin siitä huolimatta, että hän on työelämässä mukana.

Toinen näkökulma myös, arvoisa puhemies, järjestelmän kehittämiseen on, että sallitaan nykyistä paremmin silloin, kun ihminen jo on eläketurvan varassa, lisäansio. Nythän tämä järjestelmä on rakennettu sellaiseksi, että se on off tai on. Se on voimassa tai ei ole, ja jos antaa vielä jäljellä olevaa panostaan työelämään, niin siitä lähtee vähennysbonukset käyntiin.

Toki on muistettava, että eduskunta muistaakseni viime vaalikauden lopulla, oliko se 96 vai 97, rakensi erityisasiantuntijatarpeen tyydyttämiseksi järjestelmän, jossa voidaan työnantajan ja työntekijän niin sopiessa olla pidempään työelämässä kuin normaali eläkkeelle siirtymisikä asian määrittelisi, ja jos on pidempään, niin silloin myös työeläkkeen karttumaosuus kasvaa nopeammin kuin muutoin. Voi myös jäädä aikaisemmin pois työelämästä, mutta silloin karttuma pienenee jopa lähes kaksinkertaisesti verrattuna siihen, mitä se nousee.

Arvoisa puhemies! Tällä puheenvuorollani haluan vain tuoda keskusteluun samalla, kun me syyttelemme toinen toisiamme, kokonaistalouden elementin. Syyttely ei mielestäni kyllä johda mihinkään. Vaikka pitää poliittisessa väittelyssä tuoda totuudet ja tosiasiat esiin, aivan kuten täällä ovat ed. Laitinen ja ed. Huotari erinomaisesti tuoneet, sellainen junnaava väittely ei asioita edistä, jota opposition taholta on hieman näkynyt ja myöskin ed. Seppo Kanervan taholta.

Tämä ei ole semmoista bunkkereihin asettautumista, jossa vain vaaditaan, vaan on katsottava kokonaistalouden näkökulmastakin sitä, mikä on finanssipoliittisesti tulonsiirtojen kautta tietyssä ikävaiheessa esimerkiksi ikään kuin ihmisten saatava yhteiskunnalta. Silloin keskustelemme myöskin peruskouluikäisestä, paljonko esimerkiksi peruskouluikäinen ikään kuin yhteiskunnalta saa, korkeakouluikäinen, työikäinen ja eläkeikäinen. Ja me tiedämme, että ikään kuin kaikkein vaativin vaihe yhteiskunnan ja yksilön kannalta on ihmisen elämän viisi viimeistä vuotta. Terveydenhoitojärjestelmien pitää silloin olla kunnossa, myöskin yhteiskunnan kokonaisvastuujärjestelmien.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Kanervalle haluaisin vielä muistuttaa siitä, minkä vuoksi työeläkerahastoja kartutetaan. Niitä kartutetaan sen vuoksi, että 2010—2020 meillä on paljon ihmisiä eläkkeellä ja heille kaikille pitäisi riittää eläkettä maksettavaksi. Sitä varten tarvitsemme eläkerahastoja. Eivät ne ole mitään ylimääräisiä ja turhia rahastoja. Minusta on kyllä edesvastuutonta, että täällä niitä on väheksytty, ne ovat erittäin tärkeitä. Minusta on ollut erittäin viisas ratkaisu 1962, kun niitä on ruvettu keräämään. Muuten olisimme erittäin vaikeissa ongelmissa ja joutuisimme leikkaamaan ihan oikeasti eläkkeitä.

Täällä on paljon keskusteltu taitetusta indeksistä. Minä selvitin, minkä vuoksi tällainen ratkaisu on tehty silloin aikanaan. En sano, onko se oikein tai väärin. Alle 65-vuotiaat ovat syyperusteisesti eläkkeellä joko työttömyyden tai työkyvyttömyyden vuoksi. Heidän tulevan ajan eläkkeensä on pienempi, kuin jos he olisivat olleet työssä 65-vuotiaaksi saakka. Jos olemme rehellisiä, niin korkeampi indeksi on pieni korvaus niille ihmisille, jotka joutuvat jäämään ennenaikaisesti eläkkeelle. Nyt tässä Puron sosiaalipaketissa tämä asia ratkaistaan, kuten ed. Manninen sanoi, ja samat indeksit tulee, niin kuin eläkeläiset ovat vaatineet. Saa nähdä, ovatko tyytyväisiä siihen ratkaisuun.

Ed. Manninen haastoi täällä kansanedustajat ja vasemmistopuolueet pienten puolelle. Siihen tarjoutuu mahdollisuus sosiaalipaketin yhteydessä. Silloin pitäisi puolustaa sitä, että kansaneläke maksettaisiin täysimääräisenä myös, jos henkilö jää ennen 65 vuoden ikää eläkkeelle. Tällä rahalla, joka nyt laitetaan tähän pohjaosan leikkauksen korvaamiseen, tai mitä kaikkia lupauksia täällä on tehty, olisi, jos olemme pienten puolella, voitu esimerkiksi yhdistää kaksi tärkeää kattoa: lääkekustannusten katto ...

Niin, jatkan tästä vielä hetken. — Jos todella haluaisimme välittää niistä eläkeläisistä, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa ahdingossa, niin silloin meidän pitäisi yhdistää Kansaneläkelaitoksen lääkekorvauskatto ja julkisen terveydenhuollon maksujen katot. Tällä tavalla voisimme auttaa niitä ihmisiä, jotka ovat todella vaikeuksissa, sen sijaan että nyt laitamme rahaa myöskin niille ihmisille, joista osa on suhteellisen terveitä ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Surullista minusta on se, että tällä pohjaosalla on tehty politiikkaa niittenkin ihmisten kohdalla, joilta pohjaosaa ei ole leikattu laisinkaan. Minulle soitti eräs 84-vuotias naisihminen, joka oli erittäin surullinen, koska eläkeläisten tilaisuudessa oli sanottu, että Anne Huotari on leikannut hänen pohjaosansa. Kun kävimme läpi sitä asiaa, niin hänellä oli niin pieni eläke, ettei häneltä ollut leikattu yhtään markkaa. Sen sijaan hänelle ei ollut kerrottu tuossa eläkeläisten tilaisuudessa, että sotainvalidien leskillä on mahdollisuus kuntoutukseen. Sen minä kerroin hänelle, ja hän oli ikionnellinen sen itkulla alkaneen puhelun ja keskustelun jälkeen.

Minä toivoisin, että oltaisiin rehellisiä. Kun kansanedustajat käyvät eläkeläisten tilaisuuksissa, kerrottaisiin myöskin ne asiat, joilla tätä ratkaisua on yritetty keventää silloin aikanaan, eli sen, että pohjaosaa ei ole leikattu kaikkein pienituloisimmilta eläkeläisiltä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viitaten käytyyn keskusteluun pidän valitettavana, että Suomen eläkeläiset eivät ole päässeet seuraamaan ja kuulemaan sitä, kenen on syy ja kenen on ansio siinä, missä tämä maa nyt makaa. Tältä osin keskustelun alkuvaiheessa oli selkeä ilmapiiri ja tuntuma siitä, että vasemmistoliitto oli eläkeläisten asialla ja kokoomus oli selkeästi syyllinen tässä asiassa, että näin on mennyt. Sen sijaan kun sosialidemokraatti ed. Laitinen palasi tänne saliin, niin selkeästi ilmapiiri muuttui sen tyyppiseksi, että syy olisi yksinomaan Ahon hallituksen ja sitä kautta oikeastaan eläkeläisten asioita tällä perusteella ajavat SAK ja muut työmarkkinajärjestöt.

Mutta sen verran kertaisin tätä asiaa pidemmälle, että kun Ahon hallitus ryhtyi selvittämään tätä tasavallan pesää, mikä jäi Holkerin hallituksen jäljiltä, niin silloin tarvittiin näitä lähtökohtia ja liikkeitä, mitä tässä nyt on tämä päivä puitu. Miten sattumalta onkin niin, että valtiovarainministerinä Holkerin hallituksessa, missä nämä rahat säädeltiin, jaettiin, lisättiin ja maksatettiin, oli muistaakseni Liikanen ja Louekoski siinä loppuvaiheessa. Tältä osin kannattaisi myöskin nämä asiat muistaa, kenen asioita tässä selvitetään ja kenen pesää tänään keskustellaan ja putsataan.

Tämän puitteissa valitettavasti tähän keskusteluun on syntynyt sellainen sävy ja vaikutelma, että vain nykyinen hallitus on ikään kuin hoitamassa eläkeläisten asioita. On ikään kuin unohdettu sellainen asia, että myöskin oppositio on ensimmäisenä ollut näitä asioita periaatteessa lämmittämässä, esillä pitämässä, äänestyttämässä ja hoitanut tätä kansakunnan jälleenrakentajien, pystyssä pitäjien, isänmaan oikeastaan niitten ennen lamaa olleiden ankeitten aikojen, myöskin lamavuosien aikojen — väittäisin — eteenpäinviejien ja turvaajien asemaa, kohentanut ja korjannut.

Siinä mielessä pidän valitettavana, että keskustelussa on erittäin paljon puhuttu siitä, kuinka tämä pohjaosan leikkaus on koskettanut tämän kaksinkertaisen muodon kautta erityisesti hyvätuloisia. Sanoisin, että osa siinä joukossa on ollut sellaisia kohtuullisesti toimeentulevia eläkeläisiä. Väitän, että ei eläkeläisten asema kovin häävi tässä tasavallassa ole, mutta toisaalta ottaisin myöskin sellaisen vertailukohdan, että jos mennään vaikka tuonne rajan taakse itäpuolelle, niin siellä eläkeläisillä ei ole mitään toimeentuloturvaa eikä asemaa olemassa. Siinä mielessä suomalaisten eläkeläisten asema on kohtuullinen.

Mutta sitä tässä keskustelussa peräänkuuluttaisin, mikä kuului keskustelun alkuvaiheessa, silloin kun ed. Stenius-Kaukonen otti osaa tähän keskusteluun, jolloin jäi selkeästi vaikutelma ja tunnelma, että kaikkein pienimpien eläkeläisten asemaa, niin kuin jokainen hyvin tietää, tällä ratkaisulla ei korjata yhtään. Se ei parannu yhtään, mutta siellä nimenomaan olisi tehtävää ja tekemisen sijaa. Kun nyt varsin hyvin näen ja ymmärrän, että edustajat Ihamäki ja Akaan-Penttilä joutuisivat yksin vastaamaan kokoomuksen eläkelinjasta ja tulevaisuudesta, niin en ota mitään sellaisia raakoja tosiasioita esille, mitkä olisivat teille vaaleissa kiusallisia, mutta ymmärrän, ettei tämä kovin helppoa ja yksinkertaista teille ole, koska teillä on valtiovarainministerin salkku hallinnassa ja te olisitte nämä asiat voineet tehdä mieleisiksenne, niin kuin se on eläkeläisille hyväksi tuntunut ja kuulunut. Selkeästi tähän voisi jatkaa ja nähdä, että tämänpäiväisessä keskustelussa on tullut ilmi se, että pääministeri Lipponen viime vuonna totesi, että eläkeläisten asia, pohjaosan leikkaus, on loppuun käsitelty eikä siihen enää palata, vaan muilla ratkaisuilla tätä asiaa hoidetaan ja tehdään. Yritettiin näperrellä, yritettiin todistella, mutta niin kuin tämänpäiväisessä keskustelussa on useasti julkituotu, eduskunnan tahto ja edustajien tahto oli vähän sen tyyppinen, että tähän pitää palata.

Rouva puhemies! Voisin tässä todeta, vaikka en ole mikään ennustaja enkä tunne poliittista historiaa kovin paljon taaksepäin, vaan se rajoittuu 1900-luvun loppupuolelle, että ennustan niin, että tulossa olevat eduskuntavaalit ovat olleet pontimena sille, että hallitus on nöyrtynyt eduskunnankin edessä tekemään tämmöisen vaatimattoman esityksen ja että edustajat nyt sitten, niin kuin täällä hännänheilutuksesta paljon puhuttiinkin, nostavat ja kirkastavat omaa peilikuvaansa ja omaa asemaansa siinä asiassa, että ovat vaaleihin valmiina todistamaan. Uskallankin väittää, että täältä löytyy lähes kaksisataa todistajaa, jotka ovat olleet ratkaisijan asemassa siinä, että eläkeläisten asemasta on pidetty huolta. Enkä todistakaan, että kukaan tähän asiaan vähäpätöisesti ja, sanoisin, yliolkaisesti suhtautuisi. Kyllä tässä jokainen on aidosti ollut olemassa tällä asialla.

Eläkeläisten joukko on Suomessa suuri. Eläkeläisten työtä tämän päivän yhteiskunnan eteen ei pidä missään tapauksessa kyseenalaistaa eikä väheksyä. Heidän asemansa ja vanhuudenturvansa pitää olla kunnossa ja järjestyksessä, niin kuin tämänpäivisistä puheista selkeästi on ilmi käynyt. Siinä mielessä, niin kuin aloitin, pidän valitettavana, että eläkeläiset eivät tätä asiaa ole kuulemassa suoraan täällä. He olisivat varmaan kovin tyytyväisiä, että heidän asioistaan kannetaan näin hyvää huolta kuin tänään on kuullut ja tuntunut.

Rouva puhemies! Pidän tätä hallituksen esitystä kohtuullisena ja hyvänä, mutta riittämättömänä ja voimaantuloajaltaan aivan liian myöhään esille tulevana. Teot tässä ovat oikean suuntaisia, mutta selvästi riittämättömiä.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän se on sillä tavalla, että aika usein, kun on vähän oppinut tuntemaan ed. Seppo Lahtelaa, majurilta on tullut ihan oikeata tekstiä käyttämissään puheenvuoroissa ja tähänkin puheenvuoroon liittyen useampiakin sellaisia asioita, joihin voi hyvin yhtyä.

Mutta ihan muutama asia vielä tähän keskusteluun mukaan, joita tosin on käsitelty jo matkan varrella ehkä useampaankin kertaan.

Ed. Anne Huotari totesi, että tämä oli ideologinen ratkaisu. Kyllä minä näen tämän asian hyvin pitkälle samalla tavalla. Kyllähän se niin on, että vihreitten toimestahan tämä asia hallitusneuvotteluihin tuotiin. Kokoomus ja Rkp sitä esitystä tukivat kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamisen osalta. Mutta minusta valitettavaa ja murheellista oli se, että vasemmisto meni tähän mukaan. Se on rehellisesti tunnustettava. Tätä ei olisi pitänyt tehdä. Tällaista soppaa ei olisi syntynyt. Jos kansaneläkkeen pohjaosaa oli tarkoitus leikata, niin kuin sitten tehtiin, olisi pitänyt tätä järjestelmää miettiä vähän tarkemmin ja lähteä sellaisesta perusajatuksesta liikkeelle, että siinä vaiheessa kun työeläkejärjestelmien kautta tulee palkansaajille täysi tavoitetason mukainen eläke, olisi katsottu se, mitä merkitystä kansaneläkkeellä siinä vaiheessa on. Kansaneläke on joidenkin osalta kansanvakuutusjärjestelmään liittyen välttämätön.

Ed. Manninen on siinä oikeassa, että kyllä meille sosialidemokraateille on hirveän tärkeätä ollut se, että kehitetään myöskin ansiosidonnaista turvaa, järjestelmää, josta sitten syntyi, niin kuin sanoitte, kansanvakuutusjärjestelmän ja ansiosidonnaisen järjestelmän kehittämisen osalta kompromissi, ja tulos on ihan hyvä ollut. Kyllä se kestää kansainvälisenkin vertailun.

Sitten indeksijärjestelmästä: Nyt on tässä pakko todeta se, että minä vähän pelkään, että kun tämä asia tulee eduskuntaan meille eteen, indeksijärjestelmä kyllä yhdenmukaistetaan, mutta saattaapi olla niin, että ehdotus onkin sen kaltainen, että kaikilla elinkustannuksista huomioidaan 80 prosenttia ja ansioindeksistä 20 prosenttia, jolloin ollaan sellaisessa tilanteessa, että indeksi on saman kaltainen kaikille kuin nyt yli 65-vuotiaille. En tiedä, tarkoittiko ed. Manninen, että tämä on se tavoiteltava tilanne ja tämä on se malli, jota te olette silloin eduskunnassa ja valiokunnassa esittänyt. Katsotaan nyt, kun tämä tulee. Aivan ehdottomasti, jotta nyt Alkion oppeja pystyttäisiin mahdollisimman hyvin tässäkin salissa toteuttamaan yhteistuumin, olisi tärkeätä tehdä tasokorotusta pieniin eläkkeisiin. Myöskin pitäisi miettiä sitä, voidaanko esimerkiksi valtionverotuksessa edelleen alinta tuloverotasoa nostaa niin, että yhä enemmän olisi sellaisia pienituloisia eläkeläisiä, joiden ei tarvitsisi maksaa valtionveroa ollenkaan. Nythän me olemme pariin otteeseen sitä rajaa korottaneet. Ehkä tätä linjaa olisi syytä jatkaa. Tuntuisi, että se on oikeudenmukainen.

Eläkerahastojen osalta minun on kyllä tässä yhteydessä sanottava ed. S. Kanervalle ihan samalla tavalla kuin ed. Huotari: Pikkuisen teidän puheenvuorostanne tuli semmoinen käsitys, että te kritikoitte sitä, että on nyt rahastoitu, että olemme rahastointijärjestelmässä, joka vuonna 1962 luotiin työeläkkeitten osalta. Kyllähän oli hieno juttu, että tällainen ratkaisu tehtiin. Se oli vastuuntuntoinen ratkaisu, jolla turvataan se, että myöskin tulevat eläkkeet pystytään maksamaan. (Ed. S. Kanerva: Aika omahyväistä!) — Kyllä on, ed. Kanerva, teillekin hyvin tärkeätä se, että teidän lapsenne ja lapsenlapsenne jne. saavat myöskin eläkkeensä tulevaisuudessa. Kyllä meidän tulee kantaa myöskin heistä huolta. Sen takia tämä rahastoiva järjestelmä on ollut ihan oikea.

Voimaantulosta: Minä en ihan ymmärrä, miksi tämän asian kanssa temppuillaan. Täällä todetaan voimaantulosta 5 luvun 17 §:ssä: "Laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003. Eläkkeensaajalla on oikeus saada 5 §:n mukaista korotusta 1 päivästä lokakuuta 2003 alkaen. Korotusta ei makseta tätä edeltävältä ajalta." Elikkä taannehtivasti ei makseta. Minkä takia tämän kanssa pitää venkuilla? Eikö voisi olla niin, että kun laki tulee voimaan, elikkä 1.1.2003 viimeistään, samaan aikaan ruvetaan maksamaan eläkettä? Minä en jaksa uskoa sitä, että meidän järjestelmämme ovat niin tavattoman jäykkiä, etteivätkö ne pystyisi joustamaan sillä tavalla, että nämä hommat voitaisiin hoitaa.

Täällä todetaan hallituksen esityksen kuudennella sivulla luvussa 3.2. "Organisaatio ja henkilöstövaikutukset" seuraavaa: "Ehdotetun lainmuutoksen toteutus hajautuu työeläkejärjestelmässä sitä hoitaville laitoksille työeläkejärjestelmissä. Julkisten alojen työeläkejärjestelmässä ehdotettava kaavamainen menettely pyrkii osaltaan helpottamaan ja nopeuttamaan eläkkeiden tarkistusta. Kuitenkin ehdotettavan lainsäädännön toteutus tulee rasittamaan valtion eläketurvan ja kunnallisen eläketurvan toimeenpanoa lisääntyneenä asiakaspalveluna ja lisääntyneenä muutoksenhakuna. Valtion arvioitu lisätyövoiman tarve on kaksi henkilötyövuotta vuosina 2000 ja 2003."

Eikö tässä sanota juuri se, että tämä homma voitaisiin hoitaa, jos halutaan, nopeammin? Minä toivon, että tältä osin, kun tämä nyt menee valiokuntaan, valiokunta yksimielisesti tuo tämän ehdotuksen sillä tavalla, että laki tulee viimeistään vuoden 2003 alusta voimaan ja myöskin täytäntöön.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ehdottomasti kannatan ed. Laitisen esitystä, niin kuin tuossa jo aikaisemmin puheenvuorossa sanoin. Jos siinä tulee semmoinen ongelma vielä lisäksi, jotta kaikkia ei ole laskettu, mikään ei estä sitä, että voidaan takautuvasti maksaa, jos se muutamalla kuukaudella vaikka lykkääntyy.

Pyysin vielä puheenvuoron ed. Mannisen puheenvuoron johdosta, koska hän puhui tulevista indekseistä. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän ei pidä valita sitä huonompaa versiota indekseissä, koska kyse on juuri — ed. Huotari taisi puhua — näistä ihmisistä, jotka nuorempana vammautuivat työtapaturmassa, vaikka kaksikymppisenä, ja näiden eläke on koko iän pienemmällä, ei seuraa lähellä palkkaindeksiä olevaa lukua, ja heille käy kovin köpelösti siinä hommassa. Sen takia minusta indeksien pitää olla aika lähellä sitä palkkakehitystä, mikä yhteiskunnassa tapahtuu. Se indeksi kyllä näkyy. Jos kuvitellaan, että ihminen jää kuusikymppisenä eläkkeelle ja elää satavuotiaaksi, siinäkin se näkyy aika nopeasti, jos indeksi on kaukana ansiokehityksestä.

Sitten toiseen juttuun. Kuuntelin työhuoneessani tätä syyttelyä. Minusta hallitushan on ollut viisas siinä mielessä, kun se otti onkeensa meidän edustajien näkemykset, että pitää tuoda tämä korjaus, ja tunnusti virheensä. Minusta myös opposition on hyvä tunnustaa virhe, jotta ei se Ahon hallituskaan ihan syytön ollut. Ollaan rehellisiä ja puhutaan avoimesti nämä jutut. Eivät kaikki ne savamaksut ja kelamaksut, ja mitä niitä on ylimääräisiä, voi olla hyviä ja kannatettavia, kun niitä on jouduttu nuijimaan tässä kahdeksan vuotta, ennen kuin saadaan kaikki pois. Siinä mielessä rehellisyys tässä pitäisi olla. Kun ajatellaan, että kuitenkin on jotenkin sellaista punamullan siementä itämässä tässä salissa, niin silloin pitää olla rehellisiä puolin ja toisin.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aikoinaan tehtiin eläkkeiden yhteensovitus, jossa työeläkepalkkaa alennettiin kansaneläkkeen pohjaosan verran. Silloinen 446 markan leikkaus ei tunnu suurelta summalta, mutta jos lasketaan vuoden mittaan, tästä summasta kertyy yli 5 000 markkaa ja kymmenessä vuodessa summasta kertyy 55 490 markkaa, jos puhutaan markoissa. Eräiltä eläkeläisiltä leikattiin pohjaosa toisenkin kerran, ja laskettakoon siitäkin muutamia esimerkkejä: ensin 60 markkaa, sitten 120 markkaa, kunnes leikkaus suoritettiin loppuun. Näistä leikkauksista kertyy kymmenen vuoden aikana puolestaan 75 447 markkaa plus korot päälle. Täällä me ihmettelemme ostovoiman laskua ja muuta. Näistä summista se nopeasti kertyy.

Arvoisa puhemies! Keskustan esittämät linjaukset olisivat parantamassa paitsi eläkeläisten asemaa niin erityisesti pientä eläkettä saavien asemaa. Hallituksen esityksestä tullaan vielä keskustelemaan varmasti, niin kuin ed. Laitinen heittikin. Ihmetyttää minuakin tämä korvauksen maksamisen summa, ja ajattelen vaalien olevan tässä jonkinlainen täky ja porkkana ja säälin sitä hallitusta, joka on silloin istumassa, kun tätä soppaa ruvetaan keittämään, kun eläkeläiset ryhtyvät valittamaan siitä, kenelle pohjaosan palautus kuuluu ja kenelle se ei kuulu. Se valitusprosessi ei suinkaan ole yksinkertainen, ja toivon, että siitä kunnialla selvitään.

Seppo  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Jopa tässä kaikenlaista joutuu kuuntelemaan edustajien Huotari ja Laitinen taholta. Nimittäin vastuullista eläkepolitiikkaa on kuulemma se, että meidän veteraanimme ja vanhusväestömme kupataan putipuhtaiksi, jotta sitten itselle ja lapsille riittäisi eläkkeitä. Eiköhän siitä sentään, kun tämän kuuden vuoden aikana on 300 miljardia kertynyt, 50 miljardia vuodessa. Kun eläkeläisiltä kymmenen vuoden aikana on otettu noin 30 miljardia, niin annettakoon siitä yhtenä vuonna eläkeläisille se, mikä heille kuuluu, ja vielä jää parikymmentä miljardia, ja taas seuraavana vuonna alkavat kassat kasvaa 50 miljardilla. Minun mielestäni se olisi oikein niitä kohtaan, jotka ovat huolehtineet, että yleensä tämä maa on tässä kunnossa. Minusta on hävytöntä, että voidaan tuolla lailla puhua.

Toinen asia on se, että tässä on sotkettu niin monta asiaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että eräältä joukolta, ennen vuotta 95 eläkkeelle jääneiltä, leikattiin kerran niin sanotulla yhteensovituksella pohjaosa, mutta sitten saman verran toisen kerran leikattiin työeläkettä, mikä on täysin laitonta. Kyse on siitä, pitääkö se palauttaa kokonaan vai osittain. Tähän sotketaan kaikki mahdolliset: sairaanhoidot ja oli siinä sotainvalidien leskien kuntoutus ja kaikki. Eihän niistä ollut kyse, vaan yksinkertaisesti tästä yhdestä asiasta.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! En tiedä, millä korvalla ed. S. Kanerva on puheenvuoroani kuunnellut. Minä olen täällä moneen kertaan todennut sen, että pohjaosan leikkaaminen oli virheratkaisu. Sitä ei olisi pitänyt missään tapauksessa tehdä. Yhtä lailla virheratkaisu oli tämä kaksinkertainen leikkaaminen, jota nyt sitten osittain ollaan tässä korjaamassa. Mutta samalla kun te, ed. Kanerva, niin kuin aikaisemmin sanoin, jopa aika populistisella tavalla tämän asian osalta puhutte osittain asiaa, osittain myöskin asian vierestä, täytyy teidän kuitenkin kantaa vastuuta tulevien eläkkeensaajien osalta. Totta kai ne epäkohdat, mitä on tehty, pitää pystyä tunnustamaan, että on virheitä tehty, ja mahdollisuuksien mukaan korjaamaan. Ennen kaikkea teidän pitää kääntää katse omaan ryhmäänne ja hakea sieltä muutosta. Minä luulen, että sosialidemokraattien taholta kyllä tukea tulee. Olen havainnut sen, että te olette jäänyt aika tavalla yksin omassa ryhmässänne.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viitaten äsken käytyyn vuoropuheluun voisin todeta, että kyllä selkeästi sellainen tuntuma ja vaikutelma on olemassa, että ed. Seppo Kanerva on vilpittömästi eläkeläisten asialla, on puolustamassa eläkeläisiä mennen tullen niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Sellaisenaan ed. Seppo Kanervan toiminta tässä asiassa on esimerkillistä.

Rouva puhemies! Minkä takia puheenvuoron pyysin, niin ed. S. Kanerva otti esille sellaisen näkemyksen kuin veteraanien asioitten hoitaminen. Erityisesti tässä tulee mieleen, että veteraanien rintamalisän korjaaminen ja hoitaminen on hyvin lähellä kansaneläkekysymystä, ja sen puitteissa toivoisi, että myöskin valiokuntakäsittelyssä joku kantaisi siitä huolta sillä lailla, että tämäkään asia ei unohtuisi eikä tämän perusteella, että tämä kaksinkertainen pohjaosan leikkaus palautetaan ja hoidetaan kuntoon, tulisi sellaista tunnetta, että veteraanien asiat on kerralla hoidettu myöskin tältä osin kuntoon, kun tämä korjaus ei tippaakaan koske veteraaniasioita.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Kanervalle voisi rahastointiasiasta todeta sen, että ei meidän pidä kaikkia heiniä samana päivänä syödä eikä kaikkia varoja käyttää, vaan pitää jättää myös tulevaisuuteen siinä mielessä, kun tiedetään, mikä tulee olemaan meidän ikäkehityksemme ja miten isot ikäluokat tulevat eläkkeelle. Siinä mielessä siitäkin pitää kantaa huolta. Enemmän kantaisin ed. Seppo Kanervana huolta siitä, miten ne eläkevarat on sijoitettu, koska nytkin, kun pörssit menivät alas, todennäköisesti siellä useampi kymmenen miljardia hävisi kertaheitolla tässä vuoden aikana, kun niitä on sijoitettu semmoisiinkin kohteisiin, jotka eivät välttämättä hirveän turvallisia ole. Siitä meidän pitäisi kantaa huolta, että ei se kansallisvarallisuus, tämmöinen pääoma, joka on tulevaisuutta varten jemmattu, häviäisi huijareiden käsiin, jotka heiluttelevat pörssiä.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olennaista on, että eduskuntakäsittelyssä tämä hallituksen esitys saa perusteellisen valmistelun niin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuin toivon mukaan myös perustuslakivaliokunnan lausunnon osalta. Mielestäni on tärkeää, että niille, jotka ovat tässä niin kutsutussa kaksinkertaisessa pohjaosan leikkauksessa menettäneet, tehdään täysi kompensaatio ja tämä epäoikeudenmukaisuus korjataan.

Toiseksi on välttämätöntä selvittää, millä tavoin pohjaosan leikkaus, jota vuodesta 96 lähtien Lipposen ensimmäisen hallituksen aloitettua on toteutettu vastoin keskustan eduskuntaryhmän linjauksia, voidaan palauttaa.

Hyvin suuri oikeudenmukaisuuskysymys on, arvoisa puhemies, pienimpien eläkkeiden korotus. Meillä on erittäin paljon tässä maassa sellaisia maatalousyrittäjiä, yrittäjiä, työeläkkeellä olevia, joiden eläketaso on erittäin alhainen, puhumattakaan niistä, jotka ovat tehneet kotityötä tai muutoin olleet eläkejärjestelmien ulkopuolella. Heidän peruseläkkeensä tason korottaminen on välttämätöntä.

Edelleen, arvoisa puhemies, on tärkeää, että eläkeindeksi toteutetaan (Puhemies koputtaa) yhtenäisenä.

Eero Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on hyvä, että tästä on käyty näin pitkä keskustelu täällä. Totean, että itse olen ymmärtänyt tämän keskustelun niin, että täällä ei kukaan sinänsä vastusta hallituksen esitystä. Suuria dubioita on esitetty nimenomaan tähän voimaantuloon ja sen mahdolliseen aikaistamiseen. Tämä varmaan meidän kaikkien on syytä nyt erityisesti pitää mielessä tästä asiasta.

Ed. Laitiselta olisin vain kysynyt — voitte vastata nyt tai myöhemmin, kun teillä on seuraava puheenvuorokin — kun oikein mukavalla tavalla tarkastelitte eri näkökulmista koko itse järjestelmää, mitä minä en halunnut nyt tässä niin voimakkaasti tehdä, kun tämä on vain yksi pieni sektori, ja kun kannatte huolta varsinkin kansaneläkejärjestelmästä ja tasokorotuksesta, niin minkälaisesta summasta te siellä puhuisitte ja miten te sen sitten rahoittaisitte. Minusta olisi hyvä kyllä lyödä siinä vähän selvempiä leipiä pöytään, että tiedämme, missä liikutaan.

Reijo Laitinen /sd:

Puhemies! Minusta on kanssa hyvä asia, että nyt on käyty hyvin laaja ja aika perusteellinen keskustelu. Tämä antaa hyvän evästyksen valiokuntakäsittelylle. Olen samanlaisen havainnon tehnyt kuin ed. Akaan-Penttilä, että sinänsä ollaan yksimielisiä siitä, että on oikea suunta nyt otettu. Se, minkä muodon valiokunnan käsittelyssä tämä hallituksen ehdotus saa, jää nähtäväksi. Siellä on tiettyjä asioita, mihin mielestäni pitää, niin kuin aikaisemmin puheenvuorossani olen todennut, puuttua. Olen vakavasti sitä mieltä, että pienimpien eläkkeitten osalta tulisi tehdä tasokorjausta. Minun mielestäni olisi aika tavalla epäviisasta käydä tässä lukemaan ja luettelemaan, minkälaista tasokorotusta haetaan. Minä luulen, että se löytyisi varmasti kuin myös löytyisi se rahoitus tämän tasokorotuksen toteuttamiseen, jos vaan poliittista yhteisymmärrystä siihen löytyy, niin kuin löytyi vähän aikaa sitten.

Timo   Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kuitenkin todeta kokoomuksen eduskuntaryhmän puolesta sen, että kokoomus oli hallituspuolueiden eduskuntaryhmien välisissä neuvotteluissa sopimassa tästä pohjaosan poiston kompensaatiosta. Hallitus on tehnyt nyt sen mukaisen ratkaisun. Se on kompromissi. Vaikka ministeri Perho edustikin siinä täsmäkompensaation mallia, niin mikä on sovittu, se on sovittu, ja se pitää.