Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Perustuslain mukaan oikeuskansleri antaa joka vuodelta kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle. Vuoden 2006 kertomus sisältää perinteiseen tapaan kuvauksen Oikeuskanslerinviraston toiminnasta ja selostuksen virastossa laadituista tärkeimmistä asiakirjoista sekä käytännöllisesti katsoen kaikki viranomaistoiminnan laillisuusvalvonnassa annetut toimenpideratkaisut.

Vaikka kertomuksessa pyritäänkin aina antamaan mahdollisimman kattava kuva toiminnastamme, siinä jää pakostakin maininnan varaan varsin paljon siitä näkymättömästä työstä, jota Oikeuskanslerinvirastossa tehdään erityisesti valtioneuvoston valvonnan ja neuvonnan yhteydessä. Perustuslain mukaan oikeuskanslerin tulee valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Tämän valvonnan painopiste on ennakollisessa valvonnassa, jossa mahdolliset virheet pyritään ehkäisemään ja korjaamaan neuvonnalla jo ennen päätöksentekoa. Oikeuskanslerinvirastossa käydään läpi kaikki valtioneuvoston yleisistuntoon ja tasavallan presidentin esittelyyn menevät esittelylistat, joita on vuosittain yli 2 000. Havaitut puutteellisuudet saadaan yleensä korjatuiksi puhelinkeskusteluissa ministeriöiden virkamiesten kanssa tai sähköpostien vaihdolla. Oikeuskanslerin tehtävänä on myös antaa pyydettäessä presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Tämäkin voi kiireellisessä tapauksessa tapahtua myös suullisesti.

Toinen tärkeä ja ulospäin ehkä näkyvin tehtävä on viranomaisiin kohdistuva laillisuusvalvonta. Oikeuskanslerin tulee valvoa, että kaikessa julkisen tehtävän hoitamisessa noudatetaan lakia ja toimitaan velvollisuuksien mukaisesti. Valvonta tapahtuu pääasiallisesti käsittelemällä kanteluita ja tekemällä tarkastuksia eri kohteisiin. Tärkeää on myös laillisuusvalvonnan aktiivinen, oma-aloitteinen toiminta, jonka avulla puututaan esimerkiksi muun valvonnan katvealueisiin tai rakenteellisiin ongelmiin.

Kertomusvuonna Oikeuskanslerinvirastossa oli omasta aloitteesta vireille otettuina muun muassa kouluterveydenhuollon toimivuuden seuranta sekä ensihoidon ja sairaankuljetuksen ongelmien selvittely. Näistä kummastakin annettiin ratkaisut tämän vuoden puolella.

Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista koskevista havainnoista on entiseen tapaan kertomuksessa erillinen jaksonsa. Kuitenkin on huomattava, että perus- ja ihmisoikeusnäkökulma on mukana kaikessa laillisuusvalvonnassa. Erilliseen jaksoon on poimittu lähinnä sellaisia edustavia ratkaisuja, joissa perus- ja ihmisoikeuskannanotto on nimenomaisesti ratkaisussa mainittu.

Toimenpiteisiin johtaneiden ratkaisujen osuus on edellisvuoden tasolla. Kertomusvuonna annettiin kaksi syyteratkaisua, jotka molemmat koskivat tuomarien virkarikoksia. Toinen syytteistä on siinä mielessä periaatteellisesti merkittävä, että siinä otettiin kantaa lautamiehen rikosoikeudelliseen vastuuseen ensimmäistä kertaa koko nykyisen lautamiesjärjestelmän voimassaoloaikana. Lautamies tuomittiin hovioikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon ja erotettavaksi lautamiehen tehtävästä. Asian käsittely on vireillä korkeimmassa oikeudessa.

Syytteiden lisäksi annettiin lähes parisataa eriasteista moitetta tai viranomaistoimintaa ohjaavaa kannanottoa. Mutta oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan vaikuttavuus ei perustu pelkästään eikä edes pääasiallisesti sanktioihin. Tietoisuus valvonnan olemassaolosta vaikuttaa virheitä ennalta ehkäisevästi. Tietoisuus valvonnan olemassaolosta on omiaan myös vahvistamaan ihmisten luottamusta viranomaistoiminnan ja yleensäkin julkisen vallankäytön asianmukaisuuteen. Tämä on oikeusvaltion toimivuuden peruspilareita. Vain uskottavasti valvottu julkisen vallan käyttö voi olla aidosti luottamusta herättävää. Tähän toteamukseen sisältyy oikeuskanslerinkin harjoittaman laillisuusvalvonnan perimmäinen tarkoitus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutamia kertoja on käynyt sillä tavalla, että olemme vastaavassa tilanteessa käyneet virassa olevan oikeuskanslerin kanssa varsin kipakkaakin keskustelua siitä, millä järjestyksellä näitä asioita tulisi käsitellä ja millä tavalla tämä laillisuusvalvonta parhaiten tulisi toteuttaa.

Tällä kertaa poikkean tyylistä aika paljon sillä tavalla, että aion kehua. Minä toivon, että oikeuskansleri Jonkka kestää tämän ja hänen virastonsa kestää, koska tämmöinen yllättävä kohtelu on nyt edessä. Nimittäin tähän itse ilmiöön liittyy hyvin vaikea tausta-asia. Meistä jokainen tietää varsin hyvin, että tämä pätkätyö on parhaimmillaan neljä vuotta kestävä ja jos on semmoisia pitkiä proggiksia, niin sitten pitäisi tulla valituksi aika monta kertaa peräkkäin uudestaan.

Tämän oikeuskanslerin kertomuksen sivulta 166 alkaa pitkä kertomus, joka kertoo kalatalousvelvoitteen hoitamisasiasta. Käynnistin tämän prosessin siinä eduskunnassa, joka tuli valituksi 1999, ja tämä käynnistys tapahtui 20. päivänä joulukuuta vuonna 2001. Kysymys koskee kalatalousvelvoitteitten hoitamista, josta tuomioistuin on aikanaan antanut selvän päätöksen, jonka mukaan velvoiteistutukset pitää tietyllä tavalla tehdä ja niitten istukkaitten pitäisi olla laadukkaita. Tällä on tietysti se merkitys, että elinkeinolta on viety pohja pois vesistörakentamisen myötä ja sitten pitää keinollisin keinoin yrittää hoitaa asia niin, että kalastajille kalastettavaa piisaa. Tietysti yhteiskunnan kokonaisedun mukaista on se, että jos raha pannaan näitten istukkaitten tuottamiseen, veteen istuttamiseen, niin ovat sen kuntoisia nuo istukkaat, että ne pysyvät hengissä sellaisen kohtuullisen ajan, että ne kohtuullisen kokoisina voidaan pyytää sitten elinkeinotarkoituksiin.

Nyt oli käynyt sillä tavalla, että voimayhtiöt olivat ottaneet tässä lain omaan käteensä, haltuunsa, tulkinneet omalla tavallaan, ja valvonta oli suurin piirtein täydellisesti pettänyt. Jollen olisi sattunut olemaan Oulun yliopiston eläintieteen professori, jolla on viranhoidon edellyttämä tieto ja taito näistä asioista, niin eihän tähän hommaan olisi voinut ryhtyäkään. Tarvittiin sitä perustietoa, jotta sitten yhdessä alan toimijoitten kanssa pystyttiin laadukas kantelukirje oikeuskanslerille osoittamaan.

Erittäin upeaa oli se, että kun Oikeuskanslerinvirasto ryhtyi tähän puuhaan, niin siellä todella paneuduttiin asiaan, tehtiin erittäin perusteellinen ja hyvä vastaus tähän kantelukirjeeseen. Mutta entäs sitten? Sitten kun annettiin selvä velvoite ministeriölle ryhtyä toimenpiteisiin, siis omalta osaltaan valvontatoimenpiteisiin, niin ei ruvennut millään tapahtumaan mitään. Kaikki vempuloinnit käytettiin, mitä teoreettisesti inhimillinen mielikuvitus saattaa avuksi tuottaa.

No, niinpä sitten piti täydentää tätä kanteluprosessia uudella kantelulla, kun huomattiin, että nythän tästä ei tule ollenkaan mitään, ja jälleen kerran käytiin tämä prosessi, joka nyt sitten aivan mainiolla tavalla on sisällytetty tähän Oikeuskanslerinviraston kertomukseen. Mikä merkitys tällä on? Siinä on kaksi merkitystä. Toivottavasti nyt vihdoinkin ministeriö tulee järkiinsä ja tämän keppaloinnin ja temppuloinnin valvontavelvollisuuden hoitamisessa lopettaa. Toinen merkitys on siinä, että on tullut perusteltu odotus kalastajille kerrankin tämän asian kuntoon saattamiseen. Kolmas merkittävä seikka on se, että se asia on nyt laitettu tänne muistiin rohkaisuksi kaikille sellaisille tahoille, jotka ovat kiinnostuneita laillisuusvalvonnasta ja oikeuksien perään peräämisestä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laillisuusvalvonta on tärkeä osa laillista menoa Suomessa, ja erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota sivulla 188 olevaan erittelyyn siitä, minkä tyyppisiä asioita yleensä nämä valitusasiat ja muut kanteluasiat ovat. Siellä näkyy se karkea hahmotelma, mitkä asiat laajasti koetaan ongelmallisiksi. Nämä ovat sosiaaliviranomaisten, kunnallisviranomaisten ja poliisiviranomaisten toimialaan liittyviä. Täällä näkyvät nyt erittäin selvästi ne pullonkaulat esimerkiksi vammaisten osalta. Meiltä puuttuu velvoittavia subjektiivisia oikeuksia, ja siitä johtuen me emme ikinä tule pääsemään näistä valituksista eroon, jos me emme saa eduskunnassa sellaista lainsäädäntöä, jolla esimerkiksi vaikeavammaisten palvelut voidaan määrittää subjektiivisiksi oikeuksiksi ja vastaavat ongelmat poistaa. Nyt sitä rajapintaa ja oikeuksia perätään kanteluiden kautta.

Lailla on maata hallittava, ja se on äärimmäisen tärkeää, että ihmiset voivat luottaa oikeusjärjestelmään. Kyllä minun valitettavasti täytyy sanoa, että minulle tulee viikoittain postia ihmisiltä, jotka kokevat, että he eivät ole saaneet oikeutta. Tämä kantelutie on tärkeä. On hyvä, että oikeuskansleri antaa tämän kertomuksen.

Toinen asia, mikä kiinnittää huomiota, näkyy sitten, kun täällä kerrotaan tutkituista kanteluista aiheutuneet toimenpiteet. Virheellistä menettelyä ei todettu, 612 tapausta, kun koko tapausten määrä on täällä 757. Tämä on se, minkä moni ihminen varmasti kokee, että juuri mikään ei johda mihinkään näistä kanteluista. On tullut 4 huomautusta, 2 esitystä, 96 käsitystä tai ohjetta, mutta varsinaisesti ratkaisun saaminen sillä lailla, että tämä ihminen kokisi saaneensa oikeutta tai päätös tavallaan muuttuisi tai annettaisiin toivo sen muuttumisesta, on äärimmäisen hankalaa. Tämä olisi hyvin tärkeätä, että ihmiset luottaisivat siihen, että järjestelmä on reilu, (Ed. Rossi: Epäilettekö käsittelyä?) ja siihen kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota. Tämä kertomus on hyvin mielenkiintoinen, koska täällä näkee sen tapauskohtaisuuden, joten soisin, että tähän laajasti perehdytään, ja tiedän, että kansalaiskeskustelu asiasta on laajaa.

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan yhden asian otan vain yksityiskohtana sivulta 69 esille, käsittelyn viipymisen hallinto-oikeudessa. Meillä on hyvin suuri ongelma se, että käsittelyajat venyvät. Kun ongelma on ajankohtainen ja akuutti, niin ihminen lähtee hakemaan oikeutta ja peräämään oikeuksiaan ja se käsittelyaika on tavattoman pitkä. Juuri tämän vuoksi olisi tärkeätä, että hallitus ja oikeusministeriö resursoisivat nämä valitusviranomaiset, hallinto-oikeudet ja muut vastaavat, jotka näitten kanssa ovat tekemisissä, jotta sieltä asiat saataisiin eteenpäin.

Tämä on yksi semmoinen tapaus, johon liittyvää asiaa täällä on sitten mielestäni sinänsä asiallisesti apulaisoikeuskansleri kommentoinut, että lain mukaan olisi kuitenkin järjestettävä asiat siten, että ne mahdollisimman kiireellisesti käsitellään, mahdollisimman nopeasti. Me poliitikot tiedämme, mitä on mahdollisimman nopeasti. Se usein tarkoittaa, että ei tehdä mitään. Tässä toivoisi, että juridiikassa joskus pätisivät toiset lait.

Arvoisa herra puhemies! Ihan pisteeksi i:n päälle, asianajajien valvonta. On tärkeätä, että viranomaiset, niin syyttäjä- kuin tuomioistuinlaitos, koetaan oikeudenmukaisesti ja rehellisesti toimiviksi. Sama koskee kyllä asianajajakuntaa. On hyvä, että näitäkin asioita on täällä käsitelty ja valvottu. Mutta kuitenkin, kun on 466 asiaa ja ei aihetta toimenpiteisiin 460, niin joskus tuntuu, voiko olla niin, että näin viljalti tehdään valituksia ja kanteluita, joihin ei ole aihetta. Tätä rohkenen hieman epäillä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelen tätä asiaa, tai yritän käsitellä, ihmisoikeuksien näkökulmasta ja teen sitten siihen liittyen myöskin yhden kysymyksen oikeuskansleri Jonkalle ja pyydän, että hän vastaisi siihen. Se koskee vaikeavammaisten tiettyä ongelmatiikkaa, ihan samaa, mistä ed. Soini tässä edellä puhui.

Nimittäin, kun täällä käsiteltiin eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta, niin siinähän meidän oikeusasiamiehemme Riitta-Leena Paunio ehdottaa kansallisen strategian asettamista ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Toisin sanoen hän näkee sen omassa työssään erittäin suurena ongelmana niin, että pitäisi tehdä jopa strategiatasoinen paperi. Varmasti hyvä, jos näin tehdään, mutta jos ollaan realisteja tai pragmaatikkoja, mitenkä vaan, niin kyllä tietysti kysymys on siitä, että riittääkö se ja tuottaako se niitä hedelmiä, mitä varten se on tarkoitettu, johon muun muassa ed. Soini edellä aivan hyvin puuttui.

Nyt sitten tässä oikeuskanslerin kertomuksessa, siinähän sanotaan tehtävistä, minä lainaan sieltä lyhyen kappaleen, lainaus alkaa: "Käytännössä valvonnan painopiste on ennakollisessa valvonnassa, joka tapahtuu siten, että oikeuskansleri etukäteen tarkastaa valtioneuvoston yleisistunnon ja tasavallan presidentin esittelyjen esittelylistat liitteineen." Oikeuskansleri itse sanoi omassa esittelypuheenvuorossaan juuri äsken, että tarkoitus on, että hänen valvonnastaan seuraa se, että noudatetaan lakia kaikissa toiminnoissa, mikä on tietenkin ihan oikein ja jopa jämäkästi sanottu. Tästä lähtee sitten tämä minun, ei-juristin ajatus liikkeelle eteenpäin.

Nimittäin korkein näistä laeista, joita meillä Suomessa on, lienee perustuslaki. Ja siihen liittyen nyt nimenomaan vaikeimmin vammaiset, joille viime kaudella täällä toistuen vaadittiin henkilökohtaista avustajaa heidän perusoikeuksiensa turvaamiseksi niin, että jonkinlainen eksistenssiminimi edes turvautuisi, niin tämän vammaisliikkeen edustajat joutuivat menemään siinä viime kaudella niin pitkälle, että he vaativat tai pyysivät lausuntoa professori Tuorilta tästä asiasta. Hän ilmoitti kirjallisesti omassa lausunnossaan, joka on toimitettu eduskuntaankin useita teitä tänne Vam-ryhmään ja myöskin muualle, että nykyinen tilanne on perustuslain vastainen, huom. perustuslain vastainen. Minä olen itse kysynyt tätä valtioneuvoston vastuullisilta ministereiltä tässä salissa. Kysyin sitä myös edelliseltä oikeuskanslerilta ja ymmärrän varsin hyvin, että tämä ei ole mitenkään oikeuskanslerin vastuulla nyt, että onko tässä tehty oikein vai väärin, minä en sitä tässä penää. Mutta minä penään sitä, että miten on mahdollista, kun tämmöinen asia kuitenkin on yleisessä tietoisuudessa? Ne, jotka yleensä tätä sosiaalipolitiikan sektoria täällä eduskunnassa ajavat eteenpäin, tietävät tämän asian aivan tarkkaan, ettei se nyt toteudu niin kuin sen pitäisi. Ja se kohderyhmä, joka tarvitsee esimerkiksi tätä subjektiivista oikeutta, käsittää Suomessa korkeintaan 5 000 ihmistä jos sitäkään. Eli se on kaiken lisäksi vielä varsinainen minoriteetti.

Mikä ihmeen mekanismi on se, jolla voitaisiin turvata tämmöinen perusoikeus, joka tavallaan näin lakia lukien pitäisi toteutua mutta joka ei toteudu, koska poliitikkojen kautta se ei hallitusohjelmaneuvotteluissakaan onnistunut? Se menee ehkä hiljalleen eteenpäin, mutta ne surkeat tarinat, joita kuulee kentältä tästä asiasta, joko päivittäin tai vähintään viikoittain, kyllä toistuen tuodaan minulle, sanotaan korvaan, ettei Suomi ole enää oikeusvaltio tältä osin, koska lait eivät toteudu. Ne ovat kauhean vaikeita syytöksiä yrittää kääntää toisenlaisiksi ja sanoa, että kyllä se vaan olisi muka toisinpäin. Minä olen joutunut tietyllä lailla myöntämään, että tämä on erittäin suuri fläkki, pieni asia kuin mikäkin, eikä mikään budjettiasia, mutta sen käsittely on sen suuntainen, että siitä on tehty iso budjettiasia.

Eli, oikeuskansleri Jonkka, minun kysymykseni oikeastaan on se, että kun näin voimakkaasti eduskunnan keskustelussa asiat toistuen sanotaan perustuslain vastaisiksi ja siihen liittyvä aineisto on valmiina, niin kuka on virkamiehistä se, joka voisi tarttua tämmöiseen syytteeseen, koska pelkästään poliitikkojen myllyssä tämä asia ei näköjään tule hoidettua kuin ihan liian suurella viiveellä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! En puutu tämän kertomuksen yksityiskohtaiseen sisältöön, vaan itse asiassa periaatteeseen elikkä samaan asiaan, johon puutuin silloin, kun käsiteltiin eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta.

Minulle, ja varmasti ihan tavallisille kansalaisillekin, on hämärää se, että jos tuntee oikeuksiaan loukatuiksi ja tuntee, että on esimerkiksi tuomioistuimessa tai virkamiesten taholta kärsinyt vääryyttä, niin kenelle voi oikein valittaa. Tarkistin nyt ihan varmuuden vuoksi nämä sanamuodot tästä laillisuusvalvonnasta, ja ne ovat ihan samat niin oikeuskanslerilla kuin oikeusasiamiehenkin kohdalla, perustuslain 108 § ja 109 §. Oikeuskanslerilla on tietenkin sitten tämä valtioneuvoston valvonta.

Silloin, kun käsiteltiin oikeusasiamiehen kertomusta, oikeusasiamiehen puheenvuorossa esitettiin paitsi tätä kansallista strategiaa, mihin ed. Akaan-Penttilä viittasi, myös sitä, voisiko Suomeen perustaa erityisen ihmisoikeusinstituutin käsittelemään näitä asioita. Tämä voisi olla sellainen ratkaisu, joka poistaisi tämän epävarmuuden kansalaisten osalta. Mutta sopiiko se tähän meidän tämänhetkiseen perustuslakiimme, on sitten toinen kysymys. Perustuslakiahan ollaan ehkä jossakin vaiheessa tarkistamassa.

Kansalaisten huoli ilmenee siitä, että he eivät saa oikeutta, kun valittavat ensiksi esimerkiksi oikeuskanslerille ja saavat sieltä kielteisen päätöksen ja he valittavat sitten uudelleen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kansalaiset eivät ymmärrä sitä, että on tehty periaatepäätös, joka ei näy tässä perustuslaissa, että samoja asioita ei virastoissa käsitellä. Jos asia on oikeusasiamiehen kansliassa vireillä, sitä ei oikeuskansleri sitten käsittele, mutta kansalaiset eivät tiedä tätä. Ehkä siinä on osasyy siihen, että tämä valitusten tulva on jokseenkin kohtuuton. Se ei välttämättä kerro niinkään siitä, että meidän ihmisoikeus- ja perusoikeustilanteemme olisi niin katastrofaalinen kuin näitten perusteella voisi kuvitella, vaan yksinkertaisesti siitä tietämättömyydestä, ettei kahteen kertaan voi hakea oikeutta tässä Suomen järjestelmässä.

Kysynkin, jos tässä saa esittää kysymyksiä: Jos esimerkiksi ihminen tuntee, että hänen yksityisyyttään tai sananvapauttaan on loukattu, niin kenelle hän valittaisi, kummalle instituutille, vai valittaisiko hän millekään? Olisiko Julkisen sanan neuvosto silloin se paras valitustie sananvapausasiassa, yksityisyyden suoja kun ei tietenkään sinne kuulu? Tämmöisiä rajanvetotapauksia minä ainakin näen tässä oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen työssä. Ihmettelenkin sitä, kuten ihmettelin tätä samaa asiaa jo 1991—1995, että tähän ei ole puututtu tai saatu jonkinlaista selkeää työnjakoa tässä nykyisessä perustuslaissa, vaan tämä sama päällekkäisyys on myös tässä uudessa perustuslaissa.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Soini puhui siitä, mitä kansalaiset ajattelevat näistä kanteluviranomaisista, ja kiinnitti huomiota siihen, että harvoin tapahtuu kansalaisen kannalta myönteistä kantelun johdosta, ja myös siihen, että kantelumenettely ja oikeuden menettely on hidasta. Jos te katsotte oikeuskanslerin kertomuksen alkua, niin siinä kerrotaan, että oikeuskansleri valvoo lainmukaisuutta. Tämä on johtanut siihen, että Pohjoismaiden lainvalvontajärjestelmät, oikeuskansleri ja oikeusasiamies, tutkivat sitä, onko virkamies toiminut laillisesti vai ei, eivätkä pane pääpainoa sille, että kansalainen pääsisi oikeuksiinsa.

Euroopassa on hyvin monta oikeusasiamiesjärjestelmää, joista uusimmat ovat kehittyneet paljon enemmän siihen suuntaan, että katsotaan kantelusta, mitä kantelija toivoo ja mitä hän kokee väärin, ja jos hänellä on oikeus siihen oikeuteen, niin pyritään se hänelle antamaan. Ranskan järjestelmässä Le Médiateur, joka on oikeastaan välittäjä, näkee viranomaisen ja kansalaisen ristiriidan ja pyrkii välittämään sillä tavalla, että kansalainen pääsisi oikeuksiinsa. Nyt kun oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille on tullut oikeus valvoa perusoikeuksia ja ihmisoikeuksien toteutumista, niin Suomessakin toimintaa voisi käytännössä muuttaa siihen suuntaan, että mietitään enemmän, mitä kantelija haluaa ja voiko kantelijan auttaa oikeuksiinsa ja edistää sitä, että viranomainen jo lausuntovaiheessa korjaa menettelynsä kantelun johdosta silloin, kun se on laillista. Tämä prosenttiosuus, jossa on tapahtunut jokin syytteeseen asettaminen tai annettu käsitys tai huomautus, on aika korkea, noin 10 prosenttia, ed. Soini. Se on suurin piirtein sama kun Euroopassa yleensä, sillä hyvin paljonhan ihmiset kantelevat asioissa, joissa viranomainen on toiminut oikein, mutta he kokevat sen lainvastaisena. Mutta tämä painopisteen muutos on minun nähdäkseni täysin mahdollista. Ja varmaan jos oikeusasiamies Paunio olisi salissa, niin hän sanoisi, että he ovat jo muuttaneet toimintaansa. Mutta siihen kannattaisi ehdottomasti mennä, ei niin paljoa katsoa sitä, pitääkö virkamiestä rangaista, vaan katsoa sitä, että kansalainen pääsee oikeuksiinsa silloin, kun se on mahdollista.

Tästä hitaudesta: Ne tapaukset, jotka minä tästä kertomuksesta näen, ovat lähes kaikki ratkenneet noin vuodessa. Minusta yli vuoden näitä juttuja ei missään nimessä pitäisi käsitellä, vaan pitäisi päästä siihen, että kantelu ratkeaa aina vuodessa. Jos siirrytään joustavampaan menettelyyn, niin ne ratkeaisivat huomattavasti aikaisemmin. Täällä on yksi tapaus, jota pidän hyvin tärkeänä. Se on sivulla 171. Silloinen apulaisoikeuskansleri Jonkka on ottanut erään lautamiehen toiminnan käsittelyyn. Se on johtanut siihen, että lautamies on pantu syytteeseen ja tuomittu siitä, että hän on puhunut yksityisesti tai muille kansalaisille syyllisyyskysymyksestä oikeudenkäynnissä, jossa hän itse on. Minusta on tavattoman hyvä, että tulee tämmöinen tapaus, jossa lautamiehet ymmärtävät, että silloin kun he ovat tuomarin asemassa, niin pitäisi myös käyttäytyä. Mutta kuitenkin toivon tietysti sitä, että tällaiset tapaukset eivät johda siihen, että lautamiesjärjestelmästä systemaattisesti luovutaan. Kun ministeri Brax on tuonut esille, että jos vähentää lautamiesten käyttöä tuomioistuimissa, niin jollain tavalla käsittely nopeutuu, niin siihen minä en usko paljon ollenkaan. Luulen kyllä, että jotain järkeistämistä voisi tehdä, mutta asiassa saattaa olla enemmän takana se, että halutaan luopua lautamiesjärjestelmästä. Se on kansalaisten tapa jollain tavalla valvoa oikeuden käyttöä, mikä on tärkeätä.

Kiinnittäisin valtioneuvoston oikeuskanslerin huomiota siihen, että lautamieslaissa on semmoinen ikärasistinen säännös, että 65-vuotiaat eivät enää pääse edes lautamiesehdokkaaksi valtuustoissa. Minä voin vakuuttaa, että on ihmisiä, jotka ovat 69-vuotiaita, jotka ovat täysin oikeamielisiä ja voisivat hyvinkin istua näissä lautamiestoiminnoissa. Etenkin nuoret, jotka siellä istuvat, he kun ovat työelämässä, niin he ovat paljon haitallisempia sikäli, että heillä on aina kiire jonnekin muualle. Näillä vanhemmilla ihmisillä olisi viisautta ja aikaa istua siellä. Se on selvä, että jos joku on siinä iässä jo heikompi työkunnoltaan, tietystikään häntä ei pidä nimittää, mutta itse se säännös on nähdäkseni ikärasistinen. (Ed. Gustafsson: Helppo olla samaa mieltä!)

Arvoisa puhemies! Kun olen tullut tänne eduskuntaan 25 vuoden jälkeen, niin moni asia on muuttunut. Mutta yksi asia ei ole muuttunut, ja se on tämän oikeuskanslerin kertomuksen ulkonäkö ja koko tämä tapa esitellä asioita: se on tavattoman vanhanaikainen. Ja kun nyt kuitenkin virastossa tehdään hyvin paljon arvokasta työtä, niin esittäisin, että uusi oikeuskansleri ryhtyisi uudistamaan tätä kertomusta niin, että se olisi vähän luettavampi. Siinä voisi olla graafisia piirroksia näistä tilastoista, jonkin valokuvankin voisi käyttää. Nämä kertomuksen ulkonäöthän ovat, niin kun kansleri hyvin tietää, hyvin paljon muuttuneet. Siinä on tietysti se riski, jos se tulee luettavaksi, että perustuslakivaliokunnan jäsenet rupeavat sitä lukemaan ja tekevät sitten kanslerille inhottavia kysymyksiä, mutta kuitenkin arvioisin, että se olisi kanslerin arvokkaan toiminnan mukaista, että sitä modernisoitaisiin.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että sekä oikeuskanslerin että reilut kaksi viikkoa sitten käsitelty eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus, molemmat kertomukset, saavat eduskunnan salissa aikaan keskustelua ja linjausta. Toistan saman osittain siitäkin syystä, että äänentoistolaitteet eivät silloin oikein pelanneet kunnolla.

Eli toistan saman, minkä sanoin oikeusasiamiehen kertomuksenkin yhteydessä, että perustuslain uudistamisen yhteydessä on syytä toteuttaa näiden kahden instituution tehtävien työnjako eli nämä 108 § ja 109 § määritellä uudelleen. Oikeuskanslerin tehtävinä tulevat varmasti riittämään nimenomaan valtioneuvoston, tasavallan presidentin ja ehkä tuomioistuinten valvonta ja siihen liittyvät tehtävät. Sitten muutama kansalaisnäkökulmapuoli kulkee tämän eduskunnan oikeusasiamiehen kautta.

Silloin poistuu se epätietoisuus, mihin muun muassa ed. Ukkola omassa puheenvuorossaan viittasi. Se ei ole yksistään viranomaistahojen resursointia, mihin ed. Soini viittasi, vaan se on samalla myös näiden tehtävien järkiperäistämistä ja myös tehokkuuden hakemista. Nythän tätä päällekkäisyyttä tapahtuu aivan luontevasta syystä. Sitä on pyritty poistamaan niin, että samaa asiaa ei käsitellä yhtä aikaa ainakaan molemmissa paikoissa, mutta epätietoisuus on kansalaisten keskuudessa varsin suuri.

Se, kuinka paljon sitten esimerkiksi asianajajapuolta Oikeuskanslerinvirasto voi valvoa, niin Sarkkisten talokauppa oli hyvä esimerkki siitä, kun asia käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa ja myös täällä eduskunnan salissa. Kävi selkeästi ilmi se, että oikeuskansleri ei voi valvoa asianajajien toimintaa, vaan se on Asianajajaliiton tehtävä. Tässä oli yksi sellainen mielenkiintoinen asia, joka nousi silloin esille.

Mutta tehtävänjakoa täsmentämällä me pystymme saamaan myös enemmän aikaan. Se ei ole yksistään resursseista kiinni. Sinällänsä katson, että Oikeuskanslerinvirasto on tälläkin kaudella tehnyt hyvää työtä ja sille työn iloa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Edustajakollega Södermanin loistavan puheenvuoron siivittämänä minäkin rohkenen muutaman ajatuksen tästä asiasta sanoa. Ensinnäkin yhdyn sataprosenttisesti siihen, mitä ed. Söderman asiantuntevassa puheenvuorossaan jo totesi. Tähän kertomuksen rakenteen uudistamistarpeeseen liitän myös oman toivomukseni, että sitä kannattaisi varmasti havainnollistaa. Sen lukuarvo kasvaa, ja varmaan sisällön merkitys ei siitä kevene. Päinvastoin, jos se alkaa kulua yhä useampien ihmisten käsissä, niin sehän on vaan kunniaksi kertomuksen tekijöille.

Sitten puolustan myös lautamiesjärjestelmää. Siellä sitä lautamiesjärkeä pitäisi vaan käyttää. Maailma on vähän eri näköinen riippuen siitä, käytetäänkö virkakieltä tai opittuja asioita taustalla, vai elämänkokemusta. Viittaan esimerkiksi edesmenneeseen puhemiesministeri Veikko Helteeseen esimerkkinä henkilöstä, joka nousi kansakunnan kaapin päälle pitkälti elämänkokemusten ja työkokemustensa ansiosta. Tämän kaltaisia henkilöitä varmasti on.

Tämä käsite, ikärasismi: Kun juuri erääseen suureen maahan ollaan valittu pääministeri, 71-vuotias mies alkaa johtaa Japania, niin siellä eivät ole hoksanneet, että pitäisi laittaa 65 vuoteen ikärima. Mekin olemme Suomessa ymmärtäneet, että esimerkiksi autolla ajaminen voi jatkua vaikka satavuotiaaksi, jos lääkäri antaa siihen todistuksen. Järjestelmä varmaan joustaa, jos halutaan hyviä henkilöitä hyödyntää esimerkiksi lautamiehinä, että he ovat lisäresurssi hallinnolle, eivät rasite.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minun tarkoitukseni ei ole pitkittää tätä keskustelua, mutta kun puhuttiin työnjaosta sekä ed. Ukkolan että ed. Rossin puheenvuoroissa, niin työnjakohan tietysti on olemassa sillä tavalla, että oikeusasiamiehen pitäisi keskittyä näihin suljettuihin laitoksiin, vankiloihin ja mielisairaaloihin sekä Puolustusvoimiin nimenomaan varusmiesten oikeuksia turvaten. Toki on päällekkäistä toimivaltaa, mutta minä pidän sitä hyvänä, että kansalaisilla on vaihtoehtoja, joihin he voivat kannella. Joskus on niin, että oikeusasiamieheen ei luoteta, ja joskus on niin, että kansleriin ei luoteta. Silloin ihmisillä on tietty vaihtoehto, jota en pidä huonona. Julkisen sanan neuvosto, sehän on mahdollisuus. Oikeusasiamies ja -kanslerihan valvovat julkista hallintoa ja sananvapautta siellä. Jos asia tapahtuu yksityisellä puolella — Julkisen sanan neuvostollahan on myös tehtävänä, että se valvoisi sananvapautta siellä. Menestys ei ole ollut suurenmoinen.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Minäkään en pitkitä istuntoa pidempään, mutta tuohon ed. Södermanin puheenvuoroon haluan vaan sen todeta, että kyllä tietysti sekä oikeusistuinten että tässä tapauksessa niin Oikeuskanslerinviraston kuin Oikeusasiamiehen kanslian täytyy olla samalla lailla kansalaisten silmissä luotettavia, eikä se saa hämärtää sitä käsitystä, kuka siellä nyt sitten on päällikkönä kulloinkin. Ymmärrän tuon näkemyksenne ihan täysin, mutta lähden kuitenkin siitä, että meidän suomalaisen oikeusjärjestelmän täytyy toimia kaikilla tasoilla aina puolueettomasti ja luotettavasti. Eikä myöskään niin, että kansalainen voisi ajatella, että ehkäpä minä tuolta tämän kantelun tilaamalla tai tuonne laittamalla saan siihen mieleisemmän lopputuloksen.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Täällä tuli arvokkaita näkökohtia ja kommentteja, jotka varmasti pistän korvan taakse. Vastaan kahteen minulle osoitettuun kysymykseen.

Toinen koski tätä vaikeavammaisten tilannetta: Minä en ihan tarkkaan itse tiedä tätä konkreettista ongelmaa, mutta meillä on vammaisten asioita kanteluina varsin paljon, ja sen jälkeen, kun otettiin nämä vammaisten kuljetuspalveluasiat omana aloitteena, kanteluita tuli ryöppyämällä. Siitä sai pikkasen kuvaa siitä, minkälaisessa tilanteessa ollaan. Minä en tosiaan tähän ed. Akaan-Penttilän kysymykseen pysty tältä paikalta tällä hetkellä vastaamaan, mutta olen valmis palaamaan siihen ilman muuta myöhemmin oikeudellisen arvionkin merkeissä.

Sitten ed. Ukkola kysyi siitä, mihin sananvapauden loukkaamista epäilevä voisi kannella tai valittaa. Entinen esimieheni, ed. Söderman, jo tähän osittain vastasi mainitsemalla Julkisen sanan neuvostonkin. Oikeuskanslerin toimivallan osalta totean, että me valvomme vain viranomaisten, virkamiesten ja muun julkisen tehtävän hoitamisen lainmukaisuutta, että sen puitteissa voimme vaan asioita tutkia.

Parissakin puheenvuorossa esitettiin toivomus meidän kertomuksemme nykyaikaistamiseksi. Totean, että olen aloittanut siihen tähtäävän hankkeen.