Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän kuluvan vuoden aikana on erittäin paljon keskusteltu suomalaisen puun riittävyydestä erityisesti tulevaisuudessa, kun on hyvin todennäköistä, että tuontipuu tulee tyrehtymään, ainakin ehtymään. Erilaisia keinoja on haluttu etsiä siihen, että suomalaista puuta saadaan markkinoille niin, että tämä riittää täyttämään sekä mekaanisen että kemiallisen puunjalostuksen kaikki tarpeet. Aivan hyvin on haluttu osoittaa muun muassa tieverkostolle ja radoille rahaa kuluvankin vuoden lisäbudjeteissa. Tämä on aivan oikein. Mutta ennen kaikkea pidän tärkeänä, että löydettäisiin niitä keinoja, joilla turvattaisiin se, että metsänomistajat tekisivät puuta, hankkisivat puuta myyntiin ja että olisi aktiivinen puukauppakäytäntö jatkuvasti ympäri vuoden.

Vanhastaanhan teollisuuden hankkimasta puusta merkittävät osat tulivat metsänomistajien hankintamyyntien kautta tai käteismyyntien kautta. Metsänomistajat tekivät talvikauden aikana teiden varsiin tai uittoreittien varsiin tietyt pinot, joita sitten keväällä myytiin, ja tällä tavalla maaseudun metsät antoivat raaka-ainetta teollisille yrityksille. 1980-luvulta ja jo sitä ennen alkanut voimakas metsätöitten koneellistaminen johti osaltaan hyvin voimakkaasti pystykauppakäytäntöön, ja tämä on edelleen voimistunut kaiken aikaa. Tällä hetkellä, jos seuraa puusta maksettuja hintoja, joutuu toteamaan, että pystykaupoin ostetusta puusta maksetaan jopa enemmän kuin hankintakaupalla tai käteiskaupalla ostettavasta puusta. Tilanne on varsin nurinkurinen, koska hankintapuun tai käteiskauppapuun metsän myyjä on itse hankkinut, vastannut kuluista ja sitten ostaja ostaa tienvarteen toimitetun valmiin kauppaerän.

Erityisesti on moitittu siitä, että meillä metsänomistus on pirstoutunut, ja ehkä osaltaan perinnönjakojen kautta näin edelleenkin tulee tapahtumaan. Pidän tuota tiettynä loukkauksena niitä ihmisiä kohtaan, jotka haluavat omistaa metsiä, hoitaa niitä, tehdä töitä metsissä. Pidän arvokkaana, että on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet metsien kunnosta ja samalla myös omankin kuntonsa ylläpitämisestä tehdessään metsätöitä. Monia metsätöitä voidaan kaikkein kätevimmin tehdä, nimenomaan harvennustöitä ja luontoherkillä alueilla, siten, että metsänomistaja itse vastaa niistä joko itse tehden tai teettäen, ja hankkii puutavaran tienvarteen sovittavaan paikkaan, jossa se sitten myydään joko hankintakauppakäytännöllä, jonka varmasti arvoisat edustajakollegat tietävät, tai sitten käteiskaupalla, että pino on valmis ja sen saa sitten ostaja ostaa. Hankintakaupassahan on tehty ennalta tietty sopimus.

Olisi hyvin suotavaa, että tätä käytäntöä edistettäisiin, ja talousarvioaloitteellani olen halunnut vauhdittaa tätä mielestäni aiemmin hyväksi koettua, mutta uuden tulemuksen tarpeessa olevaa puukauppamuotoa, hankinta- ja käteiskauppaa. Silloin metsänomistaja voisi haluamallaan tavalla toimittaa puuta kauppaan, ja verohelpotus, jota tässä esitän, olisi 70 prosentin alennus myyntiverosta. Tämä on myös sikäli perusteltu, että hankintakaupan tai käteiskaupan hinnat ovat samalla tasolla, osin olleet yllätyksenä jopa alemmat, kuin pystykaupassa. Silloin verotuksellisesti edistettäisiin metsänomistajien omatoimisuutta ja oma-aloitteisuutta.

Toinen vahva peruste, jonka näkisin tässä, on se, että puu on kasvanut, etenkin jos tukkipuusta on kyse, pinta-alaverotuksen aikana, joka on ollut täysimuotoinen tulovero metsän osalta. Nyt on se ongelma, että kun puuta myy, siitä menee tämä 28 prosentin myyntivero, puusta, joka on jo kertaalleen verotettua. Tämä kaksinkertainen verotus on hyvin vahva este puunmyyntihaluille. Siksi toivon, että löydettäisiin nämä verosubventiokeinot yleensäkin puukaupan vauhdittamiseksi, mutta tällä aloitteella olen halunnut aloittaa tämän hankinta- ja käteiskauppapuueristä, joilla nimenomaan aktivoitaisiin metsänomistajia. Tämä olisi hyvin ekologista, yleensä ympäristö- ja luontoystävällistä, ja samalla kun suuret ikäluokat myös ovat, niin kun hyvin paljon puhutaan, siirtymässä eläkkeelle, heistä monet ovat myös metsänomistajia joko perinnön kautta tai metsäkaupan kautta, ja silloin he haluaisivat olla myös omatoimisia omassa metsässään. Haluan aloitteeni kautta edistää tätä ja osaltaan turvata maan puuhuoltoa. Silloin, kun metsänomistajat myös kiinnostuvat omistamistaan metsistä, silloin on myöskin mahdollisuudet suurempiinkin kauppoihin. Toivon, että tämä aloitteeni herättää vilkkaan keskustelun ja on osaltaan turvaamassa metsien parasta hoitoa ja maan puuhuoltoa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Oinonen on tässä puukauppa-asiassa siinä mielessä ollut aktiivi ja ajan hermoilla, jotta meillä erinäköisiä toimenpiteitä tarvitaan siinä, jotta puuta saataisiin lisää tuonne jalostuksen piiriin.

Sinällänsä, kun käy läpi tätä aloitetta ja kuuntelee ed. Oinosen puheita, hänhän on siinä mielessä oikeassa, jotta ihmetyttää metsäyhtiöiden kannat, kun jostain ihmeen syystä ei halutakaan, jotta siellä isäntälinja tekee nämä hakkuut, vaan siellä halutaan, että motolla tehdään ja saadaan pilkottua. Ilmeisesti siinä tulee se ajatus, että firma saa pilkkoa semmoiseksi kuin haluaa ne ja sitten sinne heikompihintaiseen pinoon laitetaan semmoista tavaraa, mikä muuten voisi jopa kelvata sinne sahauksen piiriin. En minä muuta syytä näe, koska muuten logiikka tässä ei toimi.

Sitten se ajatus, jotta tästä alennettaisiin veroja sillä tavalla, jotta se olisi 70 prosenttia, kun tehdään hankinnalla tai myydään suoraan käteiskaupalla, niin siinäkin on tietty peruste kyllä olemassa, koska jos katsoo paksumpaa tukkipuuta, niin todellisuudessa se on niin, jotta se 70 prosenttia varmasti tukkipuusta on jo maksettu vero sieltä, ja se mikä nyt on siirtymäaika tässä ollut, niin se on sitten kasvanut tämän aikaa, mitä siirtymäaikaa on ollut, ja miksi maksaa uudelleen sitten toista kertaa veroa. Tänä päivänä, kun puunhinta on noussut reilusti, vaikka näin tehtäisiinkin, verokertymä todennäköisesti olisi yhtä iso valtiolle. Mutta minusta tähän pitäisi liittää semmoinen ajatus, kun tämä hankinta tehdään, jotta sitä ei saa tehdä monitoimikoneella. Sitten kun otetaan vielä tämä ekologia huomioon ja tämmöinen kestävä kehitys, niin sitten kun vielä ajetaan hevosella se tienvarteen, siitä tulisi vielä eri bonusta, koska silloin ei käytetä näitä ulkomaisia kalliita polttoaineita.

Se ei jatku pitkään. — Kannustan tätä ed. Oinosen tekemää aloitetta, koska tämä herättää kyllä keskustelua.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Uskon, että tämä on vakaasti tehty aloite ja ehkä tälle perusteitakin on. Mutta kun ajatellaan, millä tavalla metsätulot nyt kasvavat, niin ymmärrän senkin, että siinä jo alkaa hirvittää, että niin paljon veroa menee. Mutta kyllä kai joku kohtuus on sille, paljonko yhteiskunta tulee vastaan tässä metsän saannissa. Kun mietitään kaikkia teitä, meillä on budjetissa monta eri paikkaa, missä valtiolta vaaditaan rahaa metsäautoteihin, rautateihin ym. ja sitten siihen päälle vielä verohelpotukset, niin jotenkin tuntuu kohtuuttomalta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että keskustelua syntyy, aloitetta kannatetaan ja kritisoidaan. On oikein hyvä tämä. Tällä hetkellä kuitenkin on valitettava tosiasia se, että hankintakaupat ovat hyvin pieni osa metsäkaupoista ja käteiskaupat vielä marginaalisempi osa, valitettavasti. Ja minä toivoisin, että nämä aktivoituisivat.

Mitä ed. Lahtela toi esille hevosen käytöstä, niin olen muussa yhteydessä tuonut tätä esille. Minä uskon, että jossain määrin hevonen palaa myöskin Suomen metsiin, ei enää siihen kukoistukseen, mitä se on joskus ollut, mutta varmasti jossain määrin. Mutta näkisin, että juuri tämä metsänomistajan omatoimisuus pitäisi aivan uudella tavalla voida palauttaa. Siinä näen kyllä, että aloitteeni esittämä menettely olisi paras vauhdittaja.